3 Rikos ja rangaistus 2-3/2023 SUOMEN TIETEISJA FANTASIAKIRJOITTAJAT RY
Kosmoskynä Puheenjohtajan terveiset Pääkirjoitus Kummien kuvien kolumni Kosminen Colosseum KOSMOSKYSYMYS Keiden kanssa, millaisin välinein ja suunnitelmin toteutuu täydellinen kirjoituskeikka. vuosikerta 1 lehti vuodessa www.kosmoskyna.net toimitus@kosmoskyna.net verkkotoimitus@kosmoskyna.net Päätoimittajat Reetta Vuokko-Syrjänen Toni Saarinen Ulkoasu ja taitto Touko Miikkulainen Kansikuva Tomas Heinonen Julkaisija Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry STK ry Pohjavedenportti 2 A 25 00980 Helsinki www.tieteiskirjoittajat.net info@tieteiskirjoittajat.net Seuran sähköpostilista stk@lists.utu.fi Lisätietoja ja ohjeet sähköpostilistalle liittymiseksi: https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/stk Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa spekulatiivisen fiktion eli tieteis-, fantasiaja kauhutekstien kirjoittajien asiaa. Jäsenten tekstit ovat etusijalla verkkolehdessä julkaistaviksi. yhdistysavain.fi/. Jäsenetuihin kuuluu Kosmoskynän lisäksi mm. ARTIKKELIT TARU VÄYRYNEN Hyvät ja pahat vai yhteinen ihmisyys LIISA NÄSI Dekkarin ja scifin risteyksessä ANNE LEINONEN Vitsa sulle, kosto mulle SERAFIA USVASILTA Kun tosiasiallinen kohtaa toismaailmallisen – true crime spekulatiivisen fiktion innoittajana KARI VÄLIMÄKI Raapaleista sadalla sanalla MIXU LAURONEN Kova vs. yhdistyksen arvostelupalvelu veloituksetta. Irtolehtimyynti: tilaukset@tieteiskirjoittajat.net 4 5 62 100 18 8 10 14 36 46 82 23 42 57 75. Sen lisäksi maksa jäsenmaksu (20 euroa vuonna 2023, nuorisojäsenmaksu alle 18-vuotiaille 10 euroa, perhejäsenmaksu 10 euroa) seuran tilille IBAN: FI09 800019017460 33, BIC: DABAFIHH. numero, 39. Täytä liittymislomake Yhdistysavain-palvelussa osoitteessa https://suomentieteisjafantasiakirjoittajat. pehmeä maailmanluonti NOVELLIT APP PEKURINEN Omana aikanaan THUA AALTO Smoothie TUULA AIKIONIEMI Yksi neljäsosakaari SILKE BRANDT Julbocken Kosmoskynä ISSN: 0785-2517 132. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa kiinnostunut
52 68 70 89 92 96 98 7 13 40 45 50 55 66 67 73 86 95 103 PÄÄTOIMITTAJAT Toni Saarinen Reetta Vuokko-Syrjänen AVUSTAJAT Thua Aalto Tuula Aikioniemi Serafia Alho Anna Annala Silke Brandt Joanna Heinonen Heikki Morgan Hämäläinen Camilla Kantola Pekka Kolehmainen Teemu Korpijärvi Lily Laine Mixu Lauronen Anne Leinonen Satu Leisko Milka Liikala Venla Lintunen Nita Mäenpää Liisa Näsi Pyry Palermo APP Pekurinen Karoliina Seppänen Serafia Usvasilta Kari Välimäki Taru Väyrynen sekä valtaisa joukko raapalemaestroja! Toimitus TOMAS HEINONEN Tomas Heinonen on kaikesta visuaalisesta sisällöstä innostuva graafinen suunnittelija, filmikuvaaja, taiteilija ja kuvittaja. Lisää hänestä löydät esimerkiksi osoitteesta tomasheinonen.fi KUVITTAJA ESITTÄYTYY HAASTATTELUT Ukrainasta Ouluun tullut esikoiskirjailija Olga Makarenko tutkii ihmisten sisäisiä maailmoja Esikoiskirjailijahaastattelussa Ulpu-Maria Lehtinen KIRJA-ARVIOT CAMILLA KANTOLA Lehtinen: Kalmanperhon kutsu ANNA ANNALA Kulttuuriyhdistys Korppi: Herra Swanin sanoja siivekkäille NITA MÄENPÄÄ Meresmaa: Dodo, Khimaira ja Kerberos TONI SAARINEN Sonster: Henkimaailman poliisi REETTA VUOKKO-SYRJÄNEN Leena Krohn – Luuta RAAPALEET Maria Aarnio, J. Immonen, Lasse Akselin Markku Herd, Sonja Heikkinen Jaakko Markus Seppälä Essi Varis, Maija Nyström, PM Kolehmainen Tarja Sipiläinen Iisa Kotipelto, Essi Varis, Mikael Leinonen Sauli Salomaa, Klaus Ollikainen Juha Mattila, Mixu Lauronen Tuula Aikioniemi, Pauliina Haapakoski, Pia Laine Satu Leisko Markku Herd, Harri Kovanen, Isto Niemi Veeti Virtanen, Juha Salmi. J
Toni Saarinen. Todennäköisesti uusia kirjoituspajoja ei ole tälläkään hetkellä mahdollista järjestää jäsenille ilmaiseksi – yksinkertaisesti siksi, että vetäjät ansaitsevat asiallisen palkkion – mutta hinta pyritään pitämään kohtuullisena. Keväällä järjestimme pienimuotoisen Joctoconin, jossa jäsenistöllemme tarjottiin (aivan liikaa) herkkuja ja (sopivan paljon) ohjelmaa. Toivon, että ensi vuonna STK lähtee työstämään uutta antologiaa. Tämän lehden ilmestyessä hieman suurempi tapahtuma, Finncon, on aivan käsillä. Kirjoittamisen ja julkaisun kenttä muuttuu, mutta uusia mahdollisuuksia avautuu aina. Viime vuonna Lily Laineen ja Nita Mäenpään vetämä onnistunut maailmanrakennuspaja kaipaa jatkoa. Lopuksi mainitsen vielä, että Kosmoskynä löytyy jatkossa kansallisesta ePress-palvelusta. Yhden painetun Kosmoskynän (jota pitelet käsissäsi) julkaisu mahdollistaa muun muassa entistä laadukkaammat kuvitukset lehteen, kirjoituskurssit ja -pajat sekä uudenlaisten projektien käynnistämisen. 6 Puheenjohtajan terveiset V uoden ensimmäisessä diginumerossa (jonka suosittelen lataamaan tai ostamaan heti!) ilmaisin jo huolemme siitä, ettei lehdelle riitä tulevaisuudessa tarpeeksi tekijöitä eikä yhdistyksen hallitukseen uusia jäseniä. STK:n ja Espoon science fictionja fantasiaseuran Aurinkosydän-antologia keräsi suurta suosiota ilmestyessään vuonna 2021 (ja kaksi novellia siitä pääsi Atoroxin kymmenen kärkeen). Pienimuotoinen, e-kirjana julkaistu HALOO?antologiamme (2020) tuotti myös yhdistykselle silkkaa voittoa. Tämän numeron terveiset ovat kuitenkin tästä eteenpäin tarkoituksella vain toiveikkaita. Me olemme hyviä siinä. Niin tekin. Tämä tarkoittaa, että myös painettu lehti on luettavissa esimerkiksi kirjastoissa digitaalisessa muodossa. Herkkuja en uskalla luvata, mutta STK:n ohjelma on monipuolinen ja toivon mukaan herättää keskusteluakin. Osallistumalla pajoihin saatte kokemusta, työllistätte taitavia opettajia ja tuette yhdistystämme niin, että taloustilanteemme pysyy vakaana. Toivon mukaan STK jatkaa näiden mahdollisuuksien luotaamista. Nämä huolet ovat yhä olemassa ja vuoden kääntyessä loppua kohden entistä oleellisempia
Haimme monialaisia käsityksiä lainrikkomuksista ja -valvonnasta, ja niitä me saimme. Joskus lukija saapuu tarinaan vasta kun rikos on tapahtunut ja syyllinen saatu kiinni. Kohtaamme outoja varkaita ja varkauksia, oikeuksiaan puolustavia ei-inhimillisiä olentoja ja ironisia rangaistuksia. Kosmoskysymys-palstalla nykyisen hallituksen jäsenet kuvaavat rikoksen kielellä onnistuneita kirjoitusolosuhteita ja yhteistyökumppaneita. Paatuneina sananvapauden kannattajina Saarinen ja Vuokko-Syrjänen valmistelivat kenties tuhdeimman Kosmoskynän lukupaketin koskaan. Silke Brandtin Julbocken kauhistuttaa tuomiollaan, Tuula Aikioniemen Yksi neljäsosakaari käy oikeussalin sisällä keskustelua tekoälystä, tai. Koska Kosmoskynä kärsii akuutista tekijäpulasta, päätoimittaja Vuokko-Syrjänen etsi rötöskumppania ja onnistui hairahduttamaan rikoksenuusijaksi Kosmoskynää jo vuodet 2017–2020 päätoimittaneen Toni Saarisen. 7 Pääkirjoitus T ervetuloa rikollisen hyvän lehden pariin! Pitelet käsissäsi Kosmoskynän rikos ja rangaistus -tuplateemanumeroa, joka on juonittu kokoon kahden päätoimittajan voimin. Raapaleet sijoittuvat oikeussaleihin, pieniin persoonallisiin rinnakkaistodellisuuksiin ja vieraille planeetoille. Miksi tuplanumeron teemaksi valikoitui juuri rikos ja rangaistus. Raapaleet on ripoteltu kaiken muun sekaan ikään kuin hiljalleen kasautuviksi todisteiksi… jostakin. Lehti on vahvasti raapalepainotteinen. Suuri osa lehteen valituista novelleista sisältää myös rikosteeman. Rikoksen prosessi on pitkä ja omalla tavallaan proosallinen. Kokenut kirjailija Taru Väyrynen johdattaa sisälle lehteen ihmisyyttä syvällisesti käsittelevällä kirjoituksellaan. Raapaleiden ohella rikosteemaa käsitellään myös pidemmän kaavan mukaan. Hyvän rikoksen kuvittelu ei kuitenkaan ole helppoa, eikä varsinkaan sen esittäminen lukijaa kiinnostavasti. Spefikehyksessä rikokset voivat kuitenkin olla moninaisempia luonteeltaan kuin realistisessa fiktiossa, ja eettisiä kysymyksiä voidaan tarkastella ikään kuin laboratorio-olosuhteissa arjesta irrotettuna. Spekulatiivinen fiktio limittyy usein muiden genrejen kanssa, kuten vaikkapa romantiikan tai dekkarin. Jälkiseuraamusten tarkastelu tarjoaakin aivan erityisen kiinnostavan ikkunan juuri rikosten eettiseen puoleen. Anne Leinonen, Liisa Näsi ja Serafia Usvasilta antavat oman panoksensa keskusteluun vastuusta, oikeudesta, rajoista ja rajarikkomuksista spekulatiivisessa fiktiossa. Se alkaa suunnittelusta, ja joskus tarina ei sitä pidemmälle etenekään – jännite muodostuu odotuksesta. Itse kriminaalisen toiminnan kuvaaminen sopii kaikkiin spekulatiivisen fiktion alalajeihin niin rikollisen kuin sitä selvittävän etsivän näkökulmasta
Mixu Lauronen opastaa maailmanrakennuksen eri lajeihin, ja Kari Välimäki opettaa lehden sisältöä peilaten, kuinka laadukkaat raapaleet syntyvät. Arvostelusektorilta löytyvät Leena Krohnin Luuta, Tomi Sonsterin Henkimaailman poliisi, Kulttuuriyhdistys Korpin Herra Swanin sanoja siivekkäille sekä J.S. Ehkä siinäkin jonkinlainen oikeus toteutuu. Ja lopuksi tietysti napakka Kosminen Colosseum. Päätoimittajat Saarinen ja Vuokko-Syrjänen eivät oppineet kerrasta, mutta nyt kakkua on lusittu niin monta vuotta, että tämä jäänee molempien rötösherrojen viimeiseksi päätoimitetuksi numeroksi. Kiitämme molemmat mitä antoisimmista vuosista!. Meresmaan Dodo, Khimaira ja Kerberos -trilogia kokonaisuudessaan Nita Mäenpään arvostelemana. Esikoiskirjailijanostossa Reetta VuokkoSyrjänen haastattelee Ulpu-Maria Lehtistä, ja Lehtisen Kalmanperhon kutsu -romaanin arvioi Camilla Kantola. Toni Saarinen on haastatellut Ukrainasta Suomeen tullutta Olga Makarenkoa, jonka esikoisromaani ilmestyi viime vuonna poikkeuksellisissa olosuhteissa. 8 Toni Saarinen & Reetta Vuokko-Syrjänen Inspiroivia hetkiä Kosmoskynän parissa toivottaen, ehkä pikemminkin tekoluovuudesta, ja Thua Aallon Smoothie kuvaa harrastusten vaaroja. Lisäksi julkaisemme Nova-kilpailussa vuonna 2021 pärjänneen APP Pekurisen lohdullisen tahi surumielisen novellin Omana aikanaan. Lehden sisäsivuille on ujutettu myös muutama Heikki Morgan Hämäläisen minimalistinen sarjakuva, joiden pohdiskelu saattaa hyvinkin paljastaa jotain rikoksista ja tuomioista. Lisäksi Saarisen leffapalstalla kuvataan The Blob -trilogian kehityskulkua kirjoittajan näkökulmasta. Jatkamme molemmat edelleen Kosmoskynän parissa, mutta mastermindin paikka on nyt aika vapauttaa uusille tekijöille. Upeasta kuvituksesta niin kannessa kuin novellien yhteydessä vastaa Tomas Heinonen. Vähemmän lakipainotteista sisältöäkin kyllä riittää
Tuomarit tiesivät ihmisten pärjäävän, mutta pingviinien kohtalo kylmäsi. – Enkö saa puolustautua. – Kahdentoista tuhannen vuoden puolustautuminen riittää! sika kiljaisi. Valkeassa pellavakankaassa loisti kostea, hennosti vaaleanpunainen tahra. Puhuessaan Hafnar katsoi tuomaria, mutta kohdisti sanansa juristille, jonka kasvoilta hymy oli yllättäen alkanut haihtua. – Luetaan tuomio, tonnikala pärskäytti. – Minä vain siten kuin muutkin. Yhteyteni virtuaalisaliin katkesi. Todistusaineistona syyttäjäbotti-avatar esitteli valaboteille esseetäni Ajattelen, siis luen. ihminen kysyi. Liivatteen varalta. – Tahallista tai ei, välinpitämättömyys on rikos, norsu töräytti. Immonen RAAPALEITA Varastettu resepti Hyytelö tutisi pöydällä loukkaantuneesti. – Tuomari, vaadimme tahran testaamista. J. – Miksi juuri minä. – Pyhän tähden, Frans, hän supatti asiakkaalleen, – sanoit, ettet ollut siellä! Hyytelö aaltoili mielenosoituksellisesti. – Kuolemme sinne! – Höpsis, teillähän on pihtiote ja stereonäkö! norsu toitotti. Hafnar hautasi kasvot käsiinsä. ”Tuomio pannaan toimeen välittömästi”, tuomaribotti vahvisti. Maria Aarnio Bottioikeusjuttu ”Syytetty on käyttänyt tekstin tuottamisessa omia aivojaan ja luovuutta”, syyttäjäbotti kuulutti virtuaalioikeussalissa. tonnikala pulputti. Kaivoin esiin Kafkan kirjan, huolellisesti piilottamani, roviolta pelastetun. – En minä tahallani. ”Bottiälyn harhauttaminen ja ihmisolentojen omien aivojen käyttö on bottihäirintälain mukaan kielletty rangaistuksen uhalla. – Mihin hyvään se on koskaan johtanut. Lasse Akselin. ”Aivot narikkaan!” innostui bottiyleisö. – Ei käräjäsaliin mahdu kahdeksaa miljardia, sika röhkäisi. – Opittehan tekin tapanne vanhemmiltanne. ”Luovuutta! Eikö tällainen sekoilu ole jo lopetettu!” bottiyleisöstä huudettiin. Sitä katsellessaan Hafnar ymmärsi: salamannopeasti hän kiiruhti solmiotaan kiristellen pystyyn. – Tätä, rakas jury, kutsutaan avaintodisteeksi, hän henkäisi. Rangaistusvaateeni on…” ”Mies linnaan ja vehkeet valtiolle!” bottiyleisö mylvi. J. Hyytelö nuljahti pöydällä. Perimätiedosta perikatoon Tonnikala kopautti nuijaa. – Ihmiset siirretään Antarktikselle karanteeniin, tonnikala julisti. Hafnar pyöräytti silmiään. Sen tutinasta saattoi lukea uudenlaista närkästystä. Valamiehistö tuijotti esiliinaa, jonka juristi oli kaivanut esiin. Kaikki laitteeni mykistyivät. ”Sensoribotti tarkisti, että algoritmi ei ole voinut tuottaa tekstiä”, syyttäjäbotti jatkoi. ”…verkostakarkotus: syytetyn yhteys verkkoon katkaistaan ja kaikki päätelaitteet neutralisoidaan.” ”Syyllinen!” valabotiston puheenjohtaja jyrähti. – Ihmisten kestävä perimätieto on katkennut. Kanteen nostanut leipuri tyrskäisi nenäliinaansa, ja juristi katsoi Hafnaria pirullisesti. Sika ja afrikannorsu kohensivat ryhtiään. Meidän jatkuu, norsu kärsäisi. Syytteenluku oli tarpeeton; ihminen tiesi. Asiakkaani on vegaaninen
Jokainen kirja sisältää arvoja ja asenteita, jotka voivat olla tekijän omia, vaikka hän ei olisi niistä tietoinen, tai ne voivat olla yrityksiä kirjoittaa sellaista, mistä tekijä arvelee lukijoiden pitävän. Se voi olla ihminen tai epäihminen mutta Hyvät ja pahat vai yhteinen ihmisyys ARTIKKELI Taru Väyrynen Fa rm ero w nia , 20 03. Oman näkemykseni mukaan tuo uskomus on paitsi väärä myös vaarallinen. Henkilöt voidaan kuvata ristiriitaisina ja vastustajistakin voi löytyä jotain hyvää, mutta loppupeleissä on joku peruspahaa edustava olio, joka on tuhottava. 10 Y llättävän moni kirjailija vakuuttaa haluavansa vain viihdyttää, tai sanoo seuraavansa mielikuvituksensa harmitonta lentoa, joka ei sisällä mitään maailmankatsomuksellista ja/tai eettistä sanomaa. Fantasia tarjoaa mahdollisuuden luoda maailma, joka on vapaa tosielämän monimutkaisuudesta, ja siksi eettiset kysymykset voi pelkistää. Jälkimmäisessäkään tapauksessa kirjailija ei välttämättä ymmärrä tukevansa jotain maailmankatsomusta, vaan hän omaksuu suosittuja kerrontatapoja, kuten sen, että on sankari ja hänen ympärillään hyviä ihmisiä, joiden tehtävänä on tuhota ne, jotka ovat pahoja. Tavallinen asetelma onkin selkeän kaksijakoinen: me ja ne muut
Taru Väyrynen on Topelius-palkittu kirjailija, joka spekulatiivisen fiktion ystävien keskuudessa tunnetaan parhaiten yhdessä puolisonsa Tarmo Väyrysen kanssa kirjoittamastaan Vuorileijonan varjo -sarjasta. Pahuutena ei myöskään pidetä sitä, että jokin on luontaisesti vaarallista tai vahingollista, eikä eläintä, joka toimii luontonsa mukaan. Selvennän: joko olemme kaikki pahoja, tai sitten kukaan ei ole sitä. Hän voi olla vaarallinen ja häntä on estettävä tekemästä vahinkoa, mutta ei ole mitään, mikä oikeuttaisi esimerkiksi koston. Mikään ei silti estä toivomasta, että oivalluksen siemen jää itämään. Maailmankatsomuksellisten ja eettisten kysymysten käsittely fantasiaa kirjoittamalla on tuntunut mielekkäältä, sillä sekä filosofiset että uskonnolliset ratkaisut voi kirjoittaa liittämättä niitä olemassaoleviin käsityksiin, joihin lukijat ovat ehtineet muodostaa ennakkoluuloja. Jos tahdonvapautta ei ole, ihminen ei voi olla moraalisesti syyllinen pahoihin tekoihinsa. Örkkien ja pahisten tuhoaminen voi vaikuttaa harmittomalta viihteeltä, mutta se vahvistaa ajatusmaailmaa, josta kumpuavat ennakkoluulot ja vierasviha. Lukija reagoi tunteillaan, kiintyy henkilöihin ja hyväksyy heidän ratkaisunsa, mutta ei välttämättä sisäistä periaatetta. Valitettavasti olen kuitenkin alkanut ajatella, että vaikutus on aika vähäinen. Kun ihminen myöntää omakohtaisen heikkoutensa, hän on valmis ymmärtämään toista heikkoa ja antamaan anteeksi. Moraalinen pahuus edellyttää tahdonvapautta. Hän on julkaissut kymmeniä lastenja nuortenkirjoja myös Taru Mäkisen nimellä, mm. ”Riippuen siitä, miten hyvä ja paha määritellään, jokainen meistä on joko molempia tai ei kumpaakaan.”. Sen sijaan olen pyrkinyt tuomaan esiin, että kukaan ei ole valinnut synnynnäisiä ominaisuuksiaan eikä voi läheskään aina vaikuttaa siihenkään, mitä hänelle tapahtuu. Jos on olemassa peruspahuus, joka voi saada valtaansa ihmiset ja ihmisryhmät, näitä ei pidä eikä saa yrittää ymmärtää, vaan ne on hävitettävä. Jaloinkin ihminen voi muuttua vastakohdakseen vaikkapa aivovamman tai ankaran stressin takia. Ihmisen usko vapaaseen tahtoonsa on syvään juurtunut, ja merkittävätkin filosofit yrittävät todistella sen olemassaoloa. Jos lähtökohtana on, että kuka hyvänsä voi joissakin olosuhteissa syyllistyä mihin hyvänsä pahaan, kaikki ovat pahoja. Fiktiivisten henkilöiden avulla voi myös selventää sitä, miten nämä periaatteet tulevat esiin heidän elämässään. Moraalisena käsitteenä pahuus edellyttää kuitenkin tahallisuutta ja sitä, että olisi mahdollisuus toimia toisin. Hyvä ja paha ovat varsin väljästi käytettyjä sanoja, joilla kuvataan toivottuja tai ei-toivottuja asioita. Vaikka itse pidän tahdonvapautta loogisena mahdottomuutena, en ole kovin paljon vedonnut siihen fantasiakirjoissanikaan. Olen kaikissa kirjoissani yrittänyt tuoda esiin, että riippuen siitä, miten hyvä ja paha määritellään, jokainen meistä on joko molempia tai ei kumpaakaan. 1990-luvulla huippusuositut Kultainen Salama ja Jade-sarjat. 11 silti riittävästi ihmisen kaltainen edustaakseen dualistisen maailmankuvan toiseutta. Väyrysen laajaa tuotantoa yhdistää moraalinen tinkimättömyys: vaikeita asioita on voitava tarkastella monitahoisesti kaiken ikäisille suunnatussa kirjallisuudessa. Lopputulos on sama kuin siinä, että syyllisyyttä ei ole: kukaan ei asetu toisen yläpuolelle tuomitsemaan
Itse kutsuisin Dickin kovaksi keitettyä tieteisjännäriä space noiriksi brutaaliarkkitehtuurisine kaupunkimaisemineen, ikuisine sateineen ja lohduttomine ihmisja replikanttikohtaloineen. Ennaltaarvattavuuden luoma turvallisuus on kuitenkin monen dekkarin, erityisesti kirjasarjan, myyntivaltti. Myös tieteiskirjallisuudessa on ominaispiirteensä, mutta genre on jo lähtökohtaisesti sallivampi, kokeilevampi. Maailma ja hahmot voivat olla mitä tahansa. Avaa jännäri ja melkeinpä tiedät, miten se loppuu. Spefiä taas myy tulevan ennustaminen ja mahdottoman tekeminen mahdolliseksi. Siinä missä spefikirjallisuudella tuntuu tyylinsä, muotonsa ja aiheensa puolesta olevan uusiutumismahdollisuuksia, rikoskirjallisuudessa usein loistavat kaavamaisuus ja kliseisyys, jopa tylsyyteen asti. Ehkä dinosaurukset palaavat maan päälle ja älykkäät velociraptorit ottavat oppia ihmisiltä muodostaen dinomafian, minkä seurauksena kirja päättyy nordic noir -tyylisiin kirkumisiin, verenroiskeisiin ja aivotöhnään kaupungin kaduilla. Pekka Mäkelä suomensi uudelleen vuonna 2022 nimellä Uneksivatko androidit sähkölampaista. Lukijalle olisi pettymys, jos hän jäisi kiinni ja joutuisi vankilaan. 12 L ukijat ovat yleensä konservatiivisia. on ikoninen scifi-dekkari. Dekkarilta odotetaan loppua kohden kiihtyvää jännitystä, ja pahan on saatava palkkansa. Kirjasta poiketen elokuvaan Blade Runner (1982) väännettiin onnellista Hollywood-loppua, mikä puolestaan lähensi teosta viihdekirjallisuuteen. Konventioista poikkeamiseen tulee olla pätevä syy, kuten Patricia Highsmithin herra Ripleyllä. Menestyykö kirja, jos Dekkarin ja scifin risteyksessä ARTIKKELI Liisa Näsi. Avaa spefikirja etkä satavarmasti tiedä, mitä jatkossa seuraa. Lukijoiden odotushorisontti ulottuu laajemmalle kuin dekkarin lukijan. Tieteisja jännityskirjallisuutta yhdistää tarinan moraali. Philip K. Tämä on sosiopaatti, joka luovii elegantisti tilanteesta toiseen ja selviytyy joskus täpärästi mutta selviytyy. Hyvis vastaan pahis on usein luettu kuvio, ovatpa hahmot mitä tai keitä tahansa. Ehkä toimijana on tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä avaruusmatkailija tai omistajaansa kyllästynyt chihuahua. Normatiivisen moraalin mukainen lopetus olisi sarjan henkeen sopimaton, kun hahmon älykäs pahuus ja lukijan jännityksessä pitäminen ja viihdyttäminen vaativat muuta. Kirjojen arvokysymykset lokeroituvat tuttuihin käsityksiin ja moraaliin, toisin sanoen ihmisen ajatusmalleihin. Hybridit, genresekoitukset, vaikuttavat olevan tavallisempia tieteiskirjoissa kuin jännitysromaaneissa. Dickin Palkkionmetsästäjä (1968), jonka J
Tieteiskirjatkin siis pysyttelevät tiukasti Maan päällä huolimatta niiden kaukaisista tai mielikuvituksellisista tapahtumapaikoista fantastisine olentoineen. Oikean tai kuvitteellisen maailman, tapahtumien ja hahmojen kuvaamisen tulee olla kirjoittajan mielessä vedenpitävä ja ilmatiivis alkaen ruohonjuuritason yksityiskohdista isoihin linjoihin asti. Spefikirjoitus tuntuu aidolta, kun kirjoittaja on tehnyt kuvitteellista todellisuutta koskevan ajatteluja taustatyön huolella. Toki montaa genreä kirjoittavan Pixabay. 13 se ei täytä lukijoiden ehkä tiedostamattomia mutta totuttuja odotuksia. Veikkaan, että ei. Kirjoittaessani jännäriä (joka edustaa villasukkadekkaria, cozy crimea) otin selvää muun muassa yksityisetsivän työstä ja etiikasta, Haagin kansainvälisestä lapsikaappaussopimuksesta, lähisuhdeväkivallasta Suomessa ja miesten osuudesta perheväkivallan uhreina. Eikä sitten sepusteta amerikkalaisittain oikeuksien lukemisesta pidätetylle tai yhdestä puhelusta poliisilaitokselta. Rikosdekkarissa pitää tietää väkivallan jäljistä kehossa, vankilakulttuurista tai vaikkapa siitä, että ainoastaan poliisi voi todeta kotiinsa menehtyneen ihmisen kuolleeksi (kutsu siis yhtä aikaa poliisi ja ambulanssi). Spefinovellieni taustalla on tietoa lastensuojelusta, vanhustenhoidosta, koirien ylijalostuksen terveyshaitoista, narsismista ihmissuhteissa, ynnä muista konkreettisista ongelmista. Dorothea Brande kirjassaan Kuinka kirjailijaksi tullaan (1934) pohtii omaa ääntä ja kirjoittamisen sekä kirjoituksen aitoutta: ”… kaiken laatuisten kuviteltujen esitysten perustana on kirjailijan vakaa usko siihen, mitä hän kertoo. Näin ollen sinun on suotavaa tietää, mihin uskot elämän suurissa kysymyksissä, mutta myös vastauksesi niihin pienempiin kysymyksiin, joita aiot käsitellä kirjoituksissasi.” Emilia Karjulan toimittamassa Kirjoittamisen taide ja taito -oppaassa (2014) Jenni Linturi puolestaan toteaa, että rehelliset ja selkeät lauseet ”puhuvat totta silloinkin, kun ne puhuvat yksisarvisista ja peikoista”. Omalakisen maailman on oltava yhtä looginen ja totta kirjoittajalleen kuin tosimaailman rikostutkinnan. Konflikti luo jännitteen ja jännityksen sekä dekkareissa että spefikirjoissa. Se menestyy, koska toiminta – tappo, seksuaalisuus tai vallan (väärin)käyttö, tuo myyvä klassikkotrio – on valjastettu käsittelemään meille kipeydessään samaistuttavia yhteiskunnallisia aiheita
Minä en valinnut kirjoittaa spefiä enkä dekkaria. Liisa Näsi on kirjoittanut spekulatiivisen novellikokoelman Eilispäivä ei kuole (2019) ja psykologisen jännärin Kovalla kädellä (2020). Tutustuin romaaniani varten myös tuhopolton jälkiin vanhassa puutalossa. ”Miksi Mari haukkui lapsiani?” Jouduin googlaamaan sanan. Kirjoittaja voi taiten ja tietoisesti hämmentää lainalaisuuksia – ja lukijoita – ja siten paljastaa jotain olennaista maailmastamme. Teksti nimittäin valitsee genrensä.”. Päähäni juuttui lause: ”Airi Salminen ei pitänyt nimestään.” Koetin olla ajattelematta lausetta, mutta se sinnitteli, ja aloin ihmetellä, kuka tämä tyyppi oli ja miksi hän ei pitänyt nimestään. Sellaista se on, muusan kohtalo. En sitten verrannut palojälkeä kyykäärmeen nahkaan. Airi Salminen ei muuten päässyt kirjaan. Taustatyöstä tekstiin lirui lause ”laudoitus oli hiiltynyt kiiltäviksi lohikäärmeen suomuiksi”. Moni lukee kirjoja, spefiä ja dekkareita, samasta syystä: hahmottaakseen elämää ja itseään. ”Loppujen lopuksi on aivan sama, mitä genreä tai niiden hybridiä suunnittelee kirjoittavansa. Nyt hän kirjoittaa vuonna 2024 ilmestyvää esseekokoelmaa kirjoittamisesta ja kirjailijuudesta. Genrekonventioiden noudattaminen on santaan piirretty viiva, jonka ääriviivoja lukijan odotukset paljolti määrittävät. Lopetettuani tiesin heti, että tämä oli romaani, ei novelli, ja että se oli dekkari, ei spefiä. Loppujen lopuksi on aivan sama, mitä genreä tai niiden hybridiä suunnittelee kirjoittavansa. En ymmärtänyt, mistä hän puhui. Spefinovellini saivat alkunsa, kun aikoinaan Mari Mörön kirjoituskurssilla pyrin välttämään jo kerrottuja tarinoita kysymällä itseltäni: ”Mitä jos?” Kun olin kirjoittanut neljä, viisi novellintekelettä – ollaanpa realistisia: eivät ne täyttäneet novellin mittaa, vaikka niin halusin kuvitella –, Mari antoi palautetta, että kirjoitin spefiä. Jälleen yllätysmutta rakkausvauva. Tiina Raevaara on todennut, että ”[t]ekstilaji valikoituu aiheen mukaan: mikä tuo siitä olennaisen esiin ja kuljettaa sen lukijoille mahdollisimman tehokkaasti” (Kosmoskynä, 2/2021). Kirjoitin lauseen – ja sen perään neljä sivua tekstiä. Sen jälkeen vietinkin pari vuotta lukien vain jännäreitä ja analysoiden niiden konventioita. 14 teksteissä voi näkyä tekijän hybridiluonne. Dekkari puolestaan sai alkunsa korvamadosta. Teksti nimittäin valitsee genrensä. Moni kirjailija kirjoittaa juuri siitä syystä: halusta jäsentää ja ymmärtää todellisuutta. Piti keskeyttää tiskaaminen ja mennä koneelle
Pystyn parsimaan ja kehräämään sitä mieleni mukaan, eikä ole aikaa tai paikkaa, joka sitoisi minua. Niiden toteuttamiseen kuitenkin kyllästyin ennen kymmenettä Handea. Markku Herd Aikavaras Aikamatkustajat ovat usein koukussa hiomaan koetuista tapahtumista täydellisempiä. Luku oli vihdoin täysi. Olin ylittänyt aikamatkustuksen rajat. Siellä Ajanlähteen äärellä join lähteestä, joka oli yhtä aikaa menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Muistoesineitä en koskaan ottanut, valokuviakaan. Varastinko aarteita. En. Seuranneita piinavuosia kaikkine kieroine temppuineen ei tulisi. En jäisi ikävöimään, hän oli jo alkanut tehdä elämästäni helvettiä. Minä olen koukussa täydelliseen rikokseen. Tällä kertaa rikospaikalla vastassani ei ole Aika. Mutta sadassa rinnakkaisessa aikajatkumossa olin vapaa ikuisesta vihastani. Nappilaukaus kahdestasadasta metristä. En ole heitä parempi. Rakentaessani aikarekkaa olin elätellyt yksityiskohtaisia ihmismetsästysja kidutusfantasioita. Sonja Heikkinen RAAPALEITA. Minä varastin itse Ajan. Kivääri riitti. Vastassani on oma peilikuvani ajan hapertamana, riutuneena ja vuosien taakan kantaneena. Vein kiikarikiväärin asekaappiin. Hetki sitten, kaukaisessa nuoruuteni kevätaamussa, pudotin viimeisen Handeni moponrämänsä selästä. 15 Sadan Handen sarjamurhaaja Peruutin aikarekan talliinsa. Paikkaan, jossa Aika on vahvimmillaan ja silti haavoittuvaisin. Handen pallinaama virnuili edelleen kusipääpuolueensa vaalimainoksessa. Aika ottaa omansa takaisin. Sata Handea. Silti uteliaisuuttani palaan aina uudestaan rikospaikalle. Mikään rikos ei ole täydellinen, ja voitonriemuni haihtuu. Avasin kauan tätä hetkeä odottaneen savuviskipullon. Epäviisasta säilyttää muiden löydettäväksi todisteita murhista, vaikkei niitä omassa aikalinjassani ollut tapahtunut. Siisti lopetus vuosikymmenten urakalle
Tunteet kuumottelevat pinnan alla kuten upottava piki. Minuun lukijana vetosi näennäinen tyyneys, jolla kammottavaa aihetta käsiteltiin. Muuten tarina ei kaareudu oikeanlaiseen lopetukseen. Perhe käyttäytyy niin kuin se olisi tullut groteskille piknikille, kunhan nyt vain yksi perheenjäsen jää lopullisesti suvusta pois. Jos meille ei näytetä rikosta vaan ainoastaan seuraamukset, voi jälkimaku olla hämmentävä positiivisella tavalla. Pahan rankaisemisessa on kyse eräänlaisesta kollektiivisesta hyvänolontunteesta. Le Guinin novellissa ”Jotka Vitsa sulle, kosto mulle ARTIKKELI Anne Leinonen. Margo Lanaganin novellissa ”Kun siskoni laulettiin pikeen” (Singing My Sister Down 2004, suom. Kristina Dews 2006) kertojan sisar on tehnyt rikoksen, jonka vuoksi hänen annetaan hitaasti hukkua pikeen. Mitä väkivaltaisempi loppu, sen parempi. 16 A inahan pahan täytyy saada palkkansa. Pienet lapsetkin osallistuvat rituaalimurhaan. Kaikkien on pakko osallistua, nuorimmat vapautetaan arvonnasta vaan ei itse rituaaleista. Shirley Jacksonin novelli ”Lottery” vuodelta 1948 on oiva esimerkki siitä, miten syvästi epäoikeudenmukaisuus satuttaa meitä. Hammurabille riitti silmä silmästä, Mooseksen näkemyksen mukaan synnit rangaistaan kolmanteen tai neljänteen polveen saakka. Lauma pääsee yhdessä todistamaan, kun synnintekijää pistetään oikeutetusti pataan. Kun rangaistuksen ja oikeudenmukaisuuden olettamusta rikotaan, syntyy ahdistava tarina. Oikea on toki aina suhteellista ja kulttuurisidonnaista. Voittajaksi ei kukaan halua päätyä, koska voittaja, no, vetää tosiaan lyhyimmän korren ja päätyy koko kylän kivittämäksi. Sympatiat olivat hukkuvan puolella, vaikka oli selvää, että hän oli tuomittu kohtaloonsa syystä, eikä kertoja osaa taustoittaa sisarensa rikoksen taustoja. Oikeudenmukaisuus on koston sisar, ja jos Vanhaa testamenttia lukee, niin rangaistuksen täytyy olla vähintään yhtä julma kuin teko itsessään, jos ei moninkertainen. Kauempana rannalla valvova yhteisö pitää huolen siitä, että fasadit säilyvät. Jacksonin novellissa on paljon samaa kuin Ursula K. Novelli on tehokas, koska siinä tapahtuu kauhistuttavia asioita, mutta ei rangaista ketään, ei etsitä syyllistä eikä millään tavalla anneta ymmärtää, että kuvattuun julmuuteen tulisi joskus päätöstä. Perhe tulee ”juhlimaan” ja hyvästelemään kuolemantuomitun. Novelli kuvaa pientä amerikkalaista yhteisöä, joka kokoontuu joka vuosi juhlaan, jota kutsutaan yksinkertaisesti ”lotoksi”. Lukija tai katsoja jää vihaiseksi, jos ei pääse kokemaan katharsista. Jos Midsommarkauhuelokuva (2019) oli liikaa, ”Lottery” kutittelee samoja tarinahermoja lukijaystävällisesti. Oikeanlainen tarinan rakenne on sisäänrakennettu jo satuihin: varhaisimmissa versioissa pahalta puhkottiin silmät, vedettiin suolet vatsasta tai tehtiin jotakin muuta sopivan julmaa
Veikko Rekunen 2006), joka sentään antaa jonkinlaisen pilkahduksen toivosta. Asiaa on teoretisoitu elokuvan osalta, ja epäilyksen lähtökohtana on se, että Andyn tarina kerrotaan Redin, toisen vangin, näkökulmasta. Omelas on kaupunki, jonka menestys perustuu kammottavaan salaisuuteen ja yhteisön kykyyn olla julma ja sulkea silmänsä kärsimykseltä. K. Oikeastaan nuo kaikki mainitsemani tarinat operoivat epäoikeudenmukaisuuden pohjalta, mikä on yksi Eric Edsonin (2011) määrittelemä tekijä, jolla lukija saadaan kiintymään päähenkilöön. Alexandre Dumas vanhemman Monte-Criston kreivissä (Le Comte de Monte-Cristo, 1844) päähenkilö istuu syyttä vankilassa ja saa lopulta kostonsa. Edsonin mukaan tarinan alussa on aina jokin koukku, jolla lukijan sympatiat lunastetaan – epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi joutuminen havahduttaa aina. Arvelisin, että vankilasarjojen suosiokin perustuu siihen, että joukossa on aina joku viaton tai ainakin sellaiseksi itseään väittävä. Spefin kirjoittajan ei tarvitse rajoittua tavanomaisiin ratkaisuihin. Muistan vaikuttuneeni Atro Lahtelan novellista ”Toivottavasti et usko kuolemanjälkeiseen elämään” (Tähtivaeltaja 4/2000), jossa tapahtuu niin hirvittävä rikos, että sen tekijää päätetään rangaista järjestämällä hänelle samanaikaisesti toteutuva moninkertainen elinkautinen. Elokuvassa Minority Report (2002, perustuu Philip K. Stephen Kingin kirjassa ja siihen perustuvassa elokuvassa Rita Hayworth – avain pakoon (Shawshank Redemption , 1994) Andy Dufresne on syytön vaimonsa ja tämän rakastajan murhaan, ja siksi hänen pakomatkansa elinkautisesta on suloinen. Dickin samannimiseen novelliin) potentiaaliset murhan tai vastaavan rikoksen tekijät nähdään ennalta, joten heidät tehdään toimintakyvyttömiksi vielä tekemättömistä rikoksista. J. Katsoja saa aina vain toisen käden tietoa ja voi rakentaa mieleisensä tulkinnan. Neil Gaimanin novellissa ”Other People” (2006) päähenkilöä rangaistaan tuhansia vuosia helvetin huoneessa, kunnes hän on ”Vankilasarjojen suosiokin perustuu siihen, että joukossa on aina joku viaton tai ainakin sellaiseksi itseään väittävä.”. 17 Omelasista poistuvat” (The Ones Who Walk Away from Omelas, suom. Erityisesti Tobias Beecherin muuntuminen kostajaksi ja yritykset hyvittää teot on melkoinen lankeemuksen kaari, joka samaan aikaan tuntuu oikealta ja väärältä. Lopuksi mielet yhdistetään. Joskus tarinan novum kietoutuu sen ympärille, että rangaistaan teoista, joita ei ole edes tehty. Tämä johtaa lopulta siihen, että korjattavaksi joutunut kertoja muuttuu saamansa hoidon vuoksi ihmishirviöksi. Televisiosarjassa Kylmä rinki (The Oz, 1997– 2003) tutustuimme toinen toistaan kammottavampiin rikollisiin, joiden inhimillinen puoli pilkahtelee ja saa meidät myötätuntoisiksi – pystymme ainakin samaistumaan epätoivoisiin liittoihin mahdottoman edessä sekä seuraamaan kunniavelkojen logiikkaa. Omelas on päällisin puolin onnela, ja vain harvat sen jäsenistä kykenevät sanomaan ei utopian seireeninkutsulle. Miettisen novellissa ”Kun herään” (Tähtivaeltaja 3/2009) ihmiset, jotka eivät näe unia katalista väkivaltatai seksuaalirikoksista, ovat lähtökohtaisesti rikoksentekijöitä ja intensiivisen terapian tarpeessa. Rangaistavan persoonallisuus kopioidaan kuuteentoista osaan, ja jokainen erotettu osa sijoitetaan aivoihin avaruusryppääseen kokemaan elinkautista täydellisessä yksinäisyydessä. Mutta onko hän todella viaton
18 D ag ge r an d sh ea th in the D am asc en e wo rk by Zu loa go of M ad rid fro m the Ind ust ria l art s of the Nin ete en th Ce ntu ry, 18 51 -18 53
Ilmestynyt aikaisemmin Aikakoneessa 1/1983. Mikä olisi siis täydellinen fiktiivinen rangaistus, joka saisi lukijan kiemurtelemaan ja kihisemään kiukusta. Vaskikirjat. Jackson, Shirley (1948): ”Lottery”. Se antaa jo paljon enemmän mahdollisuuksia ja myös muuttuu helpommin toiminnaksi, jossa pahantekijä itse on aktiivisesti tekemässä asioita ja vaikuttamassa lopputulokseen. (1956): ”The Minority Report”. Teknologia mahdollistaa mielen vankeuden, erilaiset ajatuksissa tapahtuvat rangaistukset. Kari Salminen). Voi miettiä, mitä henkilölle pitää tapahtua, jotta hän on hyvittänyt tekonsa, ja millaiseksi hän kehittyy prosessin aikana. Teoksessa Kauhun vuodenajat. Jos menisi kyky puhua tai tietyistä asioista keskustelu olisi estetty, ja olisi pakko olla mukana tapahtumien keskipisteessä. Bookstudio. Maailma ja tapahtumat kuin myös teot voivat olla harmaan alueella. Se perustuisi epäoikeudenmukaisuuteen, se olisi kohtuuton eikä sen palkintona olisi sovitus tai kasvu mikään muu tunne, joka edes jollakin tasolla hyvittäisi rangaistuksen kohteeksi joutumisen. Dumas, Alexandre (1912): Monte-Criston kreivi. Mutta ihan vain sosiaalinen eristäminen on tehokas inhimillisen kärsimyksen aiheuttamiseen, kuten Robert Silverbergin novellissa ”Nähdä näkymätön ihminen” (To See the Invisible Man, 1963). Teoksessa Jukka Halme (toim.): Uuskummaa. Pahimmat vihamiehet voisivat joutua tilanteeseen, jossa heidän on pakko näytellä ystäviä tai kenties rakastettuja (kuulen jo romanttisen komedian siipien havinaa, mikä johtaa lopulta vihollisista rakastavaisiksi -tilanteeseen). Teoksessa Kauhujen kirja 8. Miettinen, J.K. (2009): ”Kun herään”. Tapio Tamminen). Väitän, että rangaistuksen – joka voi olla hyvin yksipuolinen ja passivoiva rangaistuksen kohteeksi joutumisen kuvaus – sijaan tarinaa luodessaan voisi tutkia, miten rikos tai pahuus sovitetaan. (Le Comte de Monte-Cristo 1844, suomentanut Jalmari Finne). Pidän itsekin sellaisista tarinoiden päähenkilöistä, jotka ovat ristiriitaisia, tekevät virheitä ja ovat kenties pikemmin sovituksen kuin rangaistuksen tarpeessa. Edson, Eric (2011): The Story Solution. Lanagan, Margo (2006): ”Kun siskoni laulettiin pikeen” (Singing My Sister Down 2004, suom. Lahtela, Atro (2000): ”Toivottavasti et usko kuolemanjälkeiseen elämään”, Tähtivaeltaja 4/2000. Sovitus antaa myös mahdollisuuden tutkia anteeksiantamista, unohtamista ja hyväksymistä. Gaiman, Neil (2006): ”Other People”. Otava. Veikko Rekunen, tarkistettu versio), Teoksessa Pimeälipas ja muita kertomuksia. Modernin fantasian antologia. 19 tunteeton ja tyhjä. King, Stephen (1982): Rita Hayworth ja Shawshankin vankila (Rita Hayworth and Shawshank Redemption, suom. Shawshank: Andy is guilty https://www.reddit.com/r/FanTheories/comments/2thntq/shawshank_andy_is_guilty/, vierailtu 22.3.2023. Teoksessa Fragile Things. Kirjoittaja on kirjailija, joka nauttii tarinansa niin kirjakuin tv-sarjamuodossa.. Mitä, jos rangaistuksena olisikin kirous, joka pakottaisi pahantekijän palvelemaan ihmistä, jota hän satutti. Kirjava. Michael Wiese Productions. The New Yorker 26.6.1948, https://www.newyorker.com/magazine/1948/06/26/the-lottery, vierailtu 22.3.2023. Kyseessä olisi siis sekä juonen tason että sisäisen kehityksen mittainen matka. Bookstudio. https://xpressenglish.com/our-stories/other-people/ vierailtu 22.3.2023. Le Guin, Ursula K. Hän aloittaa kierron alusta ja muuttuu itse lopussa kiduttajaksi. Fantastic Universe. Ne ovat tunteita, joita aikamme tarvitsee. Kristina Dews). Tähtivaeltaja 3/2009. (2005): ”Jotka Omelasista poistuvat” (The Ones Who Walk Away from Omelas, suom. William Morrow. Oli mahdollistajana sitten taikuus tai teknologia, spefistinen rangaistus voi tosiaan olla luova. Dick, Philip K. Kun mies syyllistyy kylmyyteen – hän ei siis reagoi tovereidensa keskusteluyrityksiin toivottavalla tavalla – hänelle laitetaan otsaan leima, minkä seurauksena kukaan ei saa puhutella häntä vuoteen. Silverberg, Robert (1996): ”Nähdä näkymätön ihminen” (To See the Invisible Man 1963, suom. 23 Actions All Great Heroes Must Take
Kysyimme heiltä – luottamuksellisesti – keiden kanssa, millaisin välinein ja suunnitelmin toteutuu täydellinen kirjoituskeikka. Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry:n hallitus on spekulatiivisen fiktion alamaailman salaperäinen taustavoima, jonka jäsenet kuitenkin keikkailevat säännöllisesti kirjoittamisen maailmassa. Nyt vasikoimme vastaukset.. 20 ”Keiden kanssa, millaisin välinein ja suunnitelmin toteutuu täydellinen kirjoituskeikka?” KOSMOSKYSYMYS Tämänkertaisen rikos ja rangaistus -teeman mukaisesti perehdymme kirjoittajien liigan järjestäytyneeseen toimintaan
Eli Pasilassa tavataan! Nita Mäenpää Kirjoituskeikat ovat reunoiltaan epämääräisen häilyviä tapauksia, joiden lopullista päämäärää ei tiedä kukaan. Mutta ei se kai synti ole. Keikalle toivottavasti vapaaehtoisesti värvättyjen on vain lähdettävä matkaan kohti asetettuja virstapylväitä. Matkalla joku pylväs voi kaatua tai lentää räjähdyksen voimasta ihan toiseen paikkaan. Meininki on juuri sopivan vinskahtanutta ja kellallaan, että olo tuntuu kotoiselta. Yhteisiä tekijöitä kuitenkin löytyy. Kartanlukijan ja sukanparsijan paikat ovat ainakin vapaina. Mixu Lauronen Opas kirjoituskeikan onnistumiseksi Kirjoituskeikkoja on monenlaisia. Toiset keikat ovat humoristisia, toiset haudanvakavia. Toki saattaa käydä niin, että asiat tehdään monimutkaisemman kautta. Oikeat keikkakumppanit. Kävelen sujuvasti pitkiäkin matkoja ja kirjoitan uhkakirjeitä vaikka vasemmalla kädellä, mutta karttaa en osaa lukea. Ota rikostoveri mukaan suunnittelemaan keikka, tai ainakin tarkistamaan suunnitelma jälkikäteen. Jos kirjoituskeikkaa pitäisi hahmotella tuolla porukalla, niin ainakin tietäisi, etteivät ideat jää kärsimään sanojen puutteesta. Toimintakohtaukseen kaipaan kaveriksi jotain oikein atleettista tyyppiä. On sieltä ihan ystäviäkin löytynyt. Jos yllä mainitut sukat menevät rikki, en osaa parsia niitäkään kunnolla. Tietämättömille: kyseessä on kansainvälinen kirjoitushaaste, jossa tavoitteena on kuukauden aikana kirjoittaa romaani, mikä kuitenkin käytännössä yleensä merkitsee vähintään 50 000 sanan tekstikokonaisuuden tuottamista. Sillä poppoolla olisi siis, ja on ollutkin, hyvä leiritellä ja toteuttaa jos jonkinmoisia outoja projekteja. Ei auta kuin toivoa, että pylväs päätyy jokseenkin tukevalle maaperälle eikä esimerkiksi rämeen keskelle. Kahdet silmät näkevät paremmin kuin yhdet. Sitenhän saadaan enemmän sanoja kasaan. Oikeastaan huolin rikostoverikseni kenet tahansa, jonka kanssa voin ainakin tähyillä yhteistä virstapylvästä kohti ja vähän naureskella edesottamuksille. Tässä minun kuusi neuvoani kirjoituskeikan onnistumiseksi. Sen takia toivoisin kirjoituskeikalle mukaan monenlaista porukkaa. Älä opettele vain keikan onnistunutta puolta – epäonnistumisestakin oppii.. Lue huolellisesti, miten keikka on tehty. On monituhatsivuisia eepoksia ja kaikkea siltä väliltä. Aseena voi käyttää varsijousta, miekkaa tai käsiasetta, mutta ei mitään rynnäkkökivääriä, kiitos. Vaikka itse NaNoWriMo-haasteeseen osallistumiseni on ollut aika surkeaa jo viimeiset vuodet, on haasteen ympärille kerääntynyt yhteisö pysynyt tärkeänä osana elämää. Vertailu muihin keikkoihin. Kuuntele, mitä kumppani sanoo ja tee suunnitelmaan sen vaatimat muutokset. Jokainen kirjoittaja tarvitsee ulkopuolisia silmiä. NaNoWriMosta oma kirjoittamiseni otti aikanaan (eli apua, siis aika tasan kymmenen vuotta sitten) uuden vaihteen, ja sain ylleni lukuisat ikuisuusprojektit ahdistamaan valmistumattomuudellaan. Maailma on täynnä kirjoituskeikkojen lopputuloksia. Osa on fiktiivisiä, toiset perustuvat tosiasioihin. 21 PM Kolehmainen Ideaalikirjoitusryhmittymäni on Suomen sanamääräsoturit, eli National Novel Writing Monthkirjoitushaasteen Suomi-yhteisö. Sukathan siinä kastuvat. Ne on jo viety koko prosessin läpi. On pieniä, runon tai raapaleen mittaisia juttuja. Hyvä kirjoituskeikka on kaikille yhtäläisen tuottava ja mahdollisimman vähän rampauttava kokemus. 2. 1
Hänelle teksti kannattaa näyttää ensimmäisenä. Jos päähenkilö ei kehity, sille pitää olla tarkka syy. Vasta sarasteessa kirjoituskeikka näyttää todelliset kasvonsa. Sopiva aikaskaala. Kirjoittamisen lomassa piilopaikassa myös punotaan juonia, useimmin kirjoittamiseen liittyviä. Tarvitsen häntä, vaikka hän teettääkin lisätöitä. Tutut henkilöt. Joskus saattaa kuitenkin tarvita myös erilaisia tietokantapohjaisia työkaluja, jotka auttavat jäsentämään tarinaa uudella tavalla. Se olen minä. Kännykkään voi kirjoittaa muistiinpanoja tai sanella ideoita. Jokaiselle on löydettävä motiivi olla olemassa, ja henkilöiden tulisi myös kasvaa tarinan myötä. Jokainen keikka voidaan tehdä toiseen, jopa kolmanteen kertaan. Tekstinkäsittelyohjelmalla on helppo tuottaa tekstiä. Kirjoituskeikat eivät sopi hätähousuille – paitsi ehkä jokin superlyhyt keikka. 6. Mikä tekstistä teki erityisen hyvän. Auto on pakattu täyteen helposti ruoaksi muutettavia herkkuja, joita piilopaikassa mutustellaan nälän iskiessä. Veteraani lukee omaa tekstiään ääneen ja saa minut tuntemaan itseni vasta-alkajaksi, kunnes muistan, että toisten teksteistä voi oppia. Täydelliselle kirjoituskeikalle me emme suinkaan lähde hämärässä ja valmistautumatta, vaan sitä punotaan pitkään ripauksella magiaa. Analyyttinen Tutkija katsoo kokonaisuutta, mutta takertuu erikoisiin pikkuseikkoihin, joita ei itse koskaan tulisi ajatelleeksi. Itse toki joudun tekemään loppusilauksen ja päättämään, kenen neuvoja tällä keikalla kannattaa noudattaa. Pikamuistiinpanot syntyvät kynällä ja paperilla. Ristiriitojen ja suoranaisten virheiden ehkäisyssä oikeat keikkakumppanit (katso sääntö yksi) ovat äärimmäisen tärkeitä. Tämän voimin jaksan kotona jatkaa kirjoittamista yksinkin. Keikkailijan tulee tuntea henkilökunta erittäin hyvin, jotta se pystyy toimimaan uskottavasti. Viimeistelijä tykkää lukea tekstiä siinä vaiheessa, kun sitä on jo hiottu. 5. 22 3. Se alkaa auringonnoususta, herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia ja illan tullen painuu hautumaan. Aikaa on annettava myös tekstin kypsymiselle. Hän rakastaa huomautella pilkkusäännoista ja klaffivirheistä. Saaliina keikalta ei välttämättä edes ole loistava tekstinpätkä, vaan kokemus, ettet ole yksin tekstiesi ja kirjoitusharrastuksesi kanssa. Liukaskieli innostuu kaikesta ja kehuu mitä tahansa kirjoitankin. Kirjoitusvälineet riippuvat omista tottumuksista. Karkeasti voidaan kuitenkin sanoa, että mitä isompi kirjoituskeikka, sen järeämmät työkalut. Oikeat työkalut. Kaikkea kannattaa kokeilla, sillä vain siten löytää itselleen sopivan työkalupakin. Se on tarina, jonka saattaa nähdä kahvikupin pohjalla onnistuneen keikan jälkeen.. Jokaisen kirjoituskeikan on noudatettava omaa sisäistä logiikkaansa. Jotta ajattelija loitsuaa ja lumoaa, kynäilijä uhmaa vaaroja ja varas kutoo juoniaan, tarvitaan myös yksi hörhö, joka pystyy kuvittelemaan heidät. Milka Liikala Mukaan työkaluksi kirjoituskeikalle pääsee vanha mutta luotettava läppärini sekä neljä kollegaa. 4. Kirjoituskeikkailijan on syytä tuntea keikan henkilökunta. Looginen juonenkehitys. Sonja Heikkinen Rikostovereikseni tarvitsen kynäilijän, jonka kynä on kuin sankarin miekka, ajattelijan, jonka mielikuvitus rakentaa meidän maailmamme, ja tietenkin yhden varkaan, joka vie varomattomien sydämet juonillaan. Vaikka deadlinet ovatkin loistava keksintö, on kirjoituskeikka pystyttävä ajoittamaan oikein