1/2024 | DIGI suomen tieteis ja fantasiakirjoittajat ry
Kansalaisaloite kryounen kieltämiseksi on Susanna Junnilan kansalaisaloitteen muodossa etenevä Ulkoasu ja taitto: Toni Saarinen Avustajat: Tuula Aikioniemi Anna Annala Sampsa Hario Milla Havanka J. Niitä ei yhdistä mikään selkeä yhteinen teema tai aihe, mutta monissa on normista poikkeavia kerronnallisia ratkaisuja ja ripaus huumoria. Tuula Aikioniemen Hiidenkirnu on kansanperinteestä lainaava humoristinen säenovelli, joka saa automatkailijat varuilleen. Spekulatiivisen fiktion keinoin käsitellään monia yhteiskunnallisia ilmiöitä siten, että teksti haastaa lukijaa tarkastelemaan tuttuja asioita outoina. Fantasia oli jälleen suosituin tyylilaji, mutta mukana oli myös tieteisfiktiota, kauhua ja kummaa. PÄÄTOIMITTAJAN TERVEHDYS Kosmoskynä ISSN: 0785-2517 135. Samalla vitsikkäällä linjalla jatkaa myös Pekka Kolehmaisen Svengiä, komisario Kalmo. Kiinnostavatkin teemat ja kerronnan keinot jäävät kuitenkin löytämättä, jos niistä ei puhuta. J. Katja Kontturin Kirjeitä Laaksosta johdattaa lukijansa kummallisen tuttuun paikkaan kirjeiden välityksellä. Kiitos kaikille kirjoittajille! Numerossa on tällä kertaa painotettu novelleja ja kirja-arvioita. vuosikerta 3 numeroa vuodessa www.kosmoskyna.net toimitus@kosmoskyna.net Päätoimittaja: Nita Mäenpää 1/2024 | DIGI Arvoisa lukija, edessäsi näytöllä on vuoden ensimmäinen Kosmoskynä. Suomessa ilmestyy paljon kiinnostavaa spekulatiivista fiktiota, josta osa jää isojen medioiden haavin ulkopuolelle. Entäs sitten numeron novellit. Immonen Susanna Junnila Camilla Kantola 2. Kirja-arviot antavat lukuvinkkejä, mutta ne palvelevat myös laajempaa kirjallisuuskeskustelua. Kirjoituskutsu keräsikin yhteensä 60 novellia ja raapaletta. Kosmoskynä pyrkii paikkaamaan tätä aukkoa arvioimalla kriittisesti mutta rakastavasti spefin edustajia. numero, 40. Novellissa intertekstuaaliset viitteet ja kaikkitietävän kertojan lakoninen sävy kiihdyttävät tarinan hillittömäksi. Teemaa sillä ei ole, sillä halusimme toimituksessa tarjota kirjoittajille mahdollisuuden lähettää juuri sitä, mikä heitä kiinnostaa
Toivotan sopivalla tavalla kummallisia ja vinksahtaneita lukuhetkiä Kosmoskynän parissa! Seuraavaksi on tulossa kesän painettu kaksoisnumero, jonka teemana on kulttuuriperintö . kertomus, josta voi kenties havaita yhteiskuntakritiikin piirteitä. Camilla Kantolan Viimeiset jäännökset vie seikkailulle konfliktien repimään fantasiamaailmaan. SISÄLLYSLUETTELO Julkaisija: Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry STK ry Käpytie 21 15540 VILLÄHDE www.tieteiskirjoittajat.net info@tieteiskirjoittajat.net 5 Tuula Aikioniemi: Hiidenkirnu (novelli) 11 Arvio: Kuningatar Mab 14 Raapaleita 16 Arvio: Mahdottomien kukkien puutarha 20 Camilla Kantola: Viimeiset jäännökset (novelli) 31 Arvio: Kummajaisten kesä 33 PM Kolehmainen: Svengiä, komisario Kalmo (novelli) 38 Hertta-kustannus ja spefin kustantaminen Suomessa (artikkeli) 42 Arvio: Peto irti 45 Katja Kontturi: Kirjeitä Laaksosta (novelli) 55 Arvio: Kellopelisydän 57 Susanna Junnila: Kansalaisaloite kryounen kieltämiseksi (novelli) 60 Arvio: Ethän kuole ennen minua Vilja Kesäheinä Pekka Kolehmainen Katja Kontturi Lily Laine Venla Lintunen Karoliina Seppänen Marras Sinikarhu Teija Telivuo Reetta Vuokko-Syrjänen Kannen kuva: Alex Shuper, Unsplash. Immosen , Teija Telivuon ja Sampsa Harion raapaleet, joissa revitellään huumorin keinoin niin ihmislajin kuin tyylilajien piirteillä. J. Nita Mäenpää 3. Numeroon valikoituivat J
Ensimmäisenä haluaisin kiittää viime vuoden hallitusta työstään yhdistyksemme hyväksi. järjestettävä ilmainen Spefistien hengailuilta Discordissa ja Reetta Vuokko-Syrjäsen ohjaama maksullinen Avaruusoopperailtapäivä la 8.6. Ensi vuonna aika varmasti tarvitaan lisää innokkaita hallituslaisia, joten sellaistakin voi jo ruveta harkitsemaan, koska aikahan kuluu suorastaan spekulatiivisen nopeasti. sen sijaan saattoi olla tapahtuman kävijäennätys, noin 30 kävijää. Irtolehtimyynti: tilaukset@tieteiskirjoittajat.net PUHEENJOHTAJAN PALSTA Tervehdys, jäsenistö! Täällä kirjoittaa STK:n vuodenvaihteessa aloittanut puheenjohtaja. Myös Finnconissa 5.7.–7.7. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa täyttämällä liittymislomakkeen Yhdistysavain-palvelussa: https://suomentieteisjafantasiakirjoittajat.yhdistysavain.fi/. Seuraavia yhdistyksen tapahtumia ovat ke 15.5. Lisäksi maksa jäsenmaksu (20 euroa vuonna 2024, nuorisojäsenmaksu alle 18-vuotiaille 10 euroa, perhejäsenmaksu 10 euroa) seuran tilille: IBAN: FI09 80001901746033, BIC: DABAFIHH Jäsenetuihin kuuluu Kosmoskynän lisäksi mm. 19 ja 63). Uusia aktiivisia tekijöitä kaivataan mukaan, ja seuraavaksi haussa ovat Finnconin pöytävuorojen päivystäjät. Kannustan jäseniä myös STK:n Discord-kanavalla virittelemään kirjoittamisaiheisia keskusteluja, koska kirjoittamisesta ja spefistä ei koskaan voi puhua liikaa. Suuri kiitos erityisesti edelliselle puheenjohtajalle Toni Saariselle ! Yhdistyksen sääntömääräinen kevätkokous järjestettiin hybridinä 14.4.2024, jolloin paikalle ei tullut kovin montaa ihmistä, mutta pienessä Joktocon-kirjoittajatapahtumassa Tampereella 13.4. Näistä tarkempia tietoja tässä lehdessä (s. Seuran sähköpostilista: stk@lists.utu.fi Lisätietoja ja ohjeet sähköpostilistalle liittymiseksi: https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/stk. Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa spekulatiivisen fiktion eli tieteis-, fantasiaja kauhutekstien kirjoittajien asiaa. yhdistyksen arvostelupalvelu novellipituisille teksteille veloituksetta. Jäsenten tekstit ovat etusijalla Kosmoskynässä julkaistaviksi. Myös Kosmoskynään voi ilmoittautua avustajaksi, jos lehden tekeminen kiinnostaa. Muutakin kurssitoimintaa on toivottavasti luvassa syksyllä. olemme taas paikalla edustamassa kotimaisen spekulatiivisen fiktion kirjoittajia niin omassa pöydässä kuin kirjoittajaperjantain ohjelmassakin. Lukemisen ja kirjoittamisen iloa! Venla Lintunen 4
”Siellä pohjoisessa liikkuu kaikenlaista väkeä. Kannattaa pitää varansa.” Mutta kuka jaksaa olla varuillaan seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen. Pysähdyn taukopaikalle. Juomaan vettä, venyttelemään. Hiidenkirnu Tuula Aikioniemi Olihan minua varoiteltu. tekijä: alexander savin lähde: flickr.com, karismafilms 5 NOVELLI. Kun on tylsää, ei voi olla peloissaan. Penkin muotoon jähmettynyt kehoni rutisee ja naukuu, kun käteni kurottavat kohti taivasta yhteenpunotuin sormin
On pakko tuijottaa. Ne kuolevat kitalakeen. Pää on jo autossa, kolahtaa oven yläreunaan. 6. Grilliin unohtuneen pihvin hiiltynyttä mustaa, rakoilevan pinnan alla sitkeää punerrusta. Olkapää raapii ikkunan lasia. Vieressäni istuu hiisi. Mitä?! Eihän täällä ketään muita näkynyt. Sen iho on rosoista laavakiveä. Datsunin jouset narisevat uhkaavasti painon alla. Tylpät pikku sarvet uppoavat katon pehmusteisiin. Raivo kihisee, sanat ovat valmiina. – Kiva kun kutsuit, sanoo karkea ääni takaani. Vettä roiskuu kojelaudalle. Heti selvittyäni jalkojeni solmusta ja kasvojeni painumisesta verhoiluun käännyn kiukulla tungettelijan puoleen. – Hittolainen, mutisen. Kumarrun palatakseni kuskinpaikalle, vesi läikkyy pullosta. – Siirry, ääni kehottaa, ja sitten minua jo tönitäänkin väkivaltaisesti vaihdekepin yli pelkääjänpaikalle
Hymy välähtää sen kasvoilla, kuin kissankulta samean veden alla. En ollut. Mä oon vastuussa sun painajaisista, hiisi sanoo ja taputtaa rintaansa selvästi ylpeänä itsestään. – Sori, kaveri, mut mä tarviin kyydin, hiisi sanoo. Pieniä kivenmurenia ropisee penkille. Tunnistaa hiittä?! – Okei, joskus porukka tunnistaa meidät, kun nähdään livenä, se selittää. En ole koskaan muistanut uniani. Kun viimein saan ääneni takaisin, kaikista maailman asioista sanon: – Mä en tiennyt, että hiidet osaa ajaa. En saa sanotuksi. Pienten silmien pupillit vilkkuvat kellertävinä, auton perä koukkaa kohti metsää. – Tunnelit on ihan tukossa. Hiisi kiertää yläruumistaan, taittelee kyynärpäänsä selkänojalle, tihrustaa taaksepäin. – Sä et taida tunnistaa mua. En rehellisesti sanottuna tajua tästä mitään. Ja mitä tuohon nyt muutenkaan sanoisi. 7. – Siitä asti, kun olit pieni. Etkö sä Kolariin ollut menossa. Hiisi heittää tuttavallisen hymyn, rapsuttaa käsivarttaan. – Mä oon sun painajainen
En huudoista, poukkoilevista niskoista, nyrkeistä ilmassa. Hiiden juttelu täyttää korvani, tyrkkii esiin lisää alitajunnan kohmeisia valemuistoja. Kuin palaisi vanhaan koulurakennukseen vuosikymmenten jälkeen. Olen selviytymismoodissa. Ainakaan ei ole tylsää. Suosikkipainajaisistaan. Datsun rymyyttää loputonta, takkuista metsätietä. Yötön yö on jo kauan sitten kadonnut syksyn jalkoihin. Miksi piti päästä ruskaretkelle. Hiisi on puheliasta sorttia. En edes pidä kylmästä enkä pimeästä. Pelko kuroo vatsan selkärankaan. Auto kiitää luotisuoralla tiellä. Huomaan tunnistavani kauan sitten unohdettujen unien etäisiä palasia. Metsäaukio ilmestyy kuin tyhjästä. On pimeää. En kivenkarheista hahmoista hämärässä. Enkä siitä, että aukio on täynnä hiisiä. Tykkää kertoilla työstään. Kivet potkivat pohjapeltejä, hiekka rutisee renkaissa. Minun urheudellani se tarkoittaa mahdollisimman huomaamattomana pysymistä, kunnes tarjoutuu tilaisuus paeta. Kolarin kyltit ovat jo kaukana takana. 8. Sieluun piirtyneitä pimeitä tahroja, joita ei ole kaivannut ollenkaan
Minä kyyryssä takakautta. – Jaa… Kahdet askeleet lähtevät kiertämään autoa etukautta. Aukio on kuin elävän kivivyöryn spiraali tasaisella maalla. Kukaan ei vilkaisekaan suuntaani. Pyörähdän ääneti takavalon ohi. Minä hiivin, datsunin lämmin kylkiviiva käteni alla. Livahdan ulos. – Mulla oli yksi pintalainen kyydissä. – No mut… ehditkö sä pyyhkiä sen mielen. Pimeydestä hiiteni ääni pysäyttää minut. 9. – Mihin se nyt livahti. Nopeuteni yllättää itsenikin. Moottori napsuu lämpöään, kylmä halaa nilkkoja. Sydän hakkaa, jalat vapisevat. kysyy toinen hiisi. Minun hiiteni heilauttaa oven auki, hyppää ulos. – Hiiteen! huutaa rohiseva ääni, ja joukko hahmoja painuu näkymättömiin kierteen keskelle. Loikkaan kuskinpenkille, auto on käynnissä jo ennen kuin kiskaisen oven kiinni. Se piiritetään heti, vedetään sivummalle. Vastauksena epämääräistä hiidenmutinaa. En pyörivästä liikkeestä aukion keskellä. Raotan auton ovea jännitys pantana otsani ympärillä. – Mikä
Painottaa jokaista sanaa, on niin tosissaan, että laavaa tihkuu ihon railoista. – Ei hiiskaustakaan! Mutta minä en muista uniani. Kaarran tien sivuun, suljen silmäni ja nukahdan. Tuula Aikioniemi on pohjoisessa viihtyvä kirjoittaja, joka muistaa unensa toisinaan liiankin hyvin. Kivinen koura roimii takaluukun peltiä, ei saa otetta. Pitää kädet ratissa, silmät ainakin puoliavoimina. – Shit! hiisi sihahtaa. Painan kaasua. 10. – Ei sitten hiiskaustakaan! se vannottaa. Olen saanut Lapista tarpeekseni. Mutkassa temmon rattia, käännän datsunin nokan kohti etelää. Lopulta on pakko luovuttaa. Hiisi on siinä heti. – Et sä varmaan paljoa sille kertonut. – No mut… kuulen toisen hiiden sanovan. Auringonnousu pitää hereillä pitkälle aamupäivään
Kirja kutsuu lukemaan itseään leikitellen, eri tulkintakehyksistä käsin. Julia elättelee silti toiveita siitä, että voisi olla tälle ainoa ja oikea. Häneltä on julkaistu aiemmin kirjoittamisprosessia käsitteleviä tietoteoksia. Tutkijana Karjula on perehtynyt erityisesti luovaan kirjoittamiseen rituaalien ja leikin käsitteiden kautta. Mab on tottunut saamaan haluamansa ja ujuttautuu vähä vähältä Julian elämään. Näistä ensimmäisessä Ahola näKustantaja: Kustantamo S&S Julkaisuvuosi: 2024 Kansi: Pauliina Mäkelä Sivumäärä: 255 11. Pian Julian, Paulin ja Mabin välille syntyy kolmiodraama, joka saa kaikkien osapuolten elämän perustukset horjumaan. Kun Julia kulkee puistossa puiden muodostaman portin alitse, hän onnistuu kuitenkin herättämään keijukaisten kuningatar Mabin huomion. Alusta saakka on selvää, että Pauli deittailee myös Pyyhenaista sekä useita muita naisia. ARVIO Seksuaalisuuden ja vallan käsittelyä keijukaisten kautta Emilia Karjula – Kuningatar Mab Kirjoittaja: Nita Mäenpää Julia tapaa Paulin Pyyhenaisen syntymäpäivillä. Kuningatar Mab on kirjallisuuden yliopistonopettaja Emilia Karjulan esikoisromaani. Romaanissaan Karjula yhdisteleekin tieteellistä maailmaa ja William Shakespearen keijukaisia tavalla, jolla tiedon ja tarun rajat hämärtyvät. Helsingin Sanomien arvostelussa (24.2.2024) Suvi Ahola tarjoaa kaksi tulkintaa teoksesta: tosimaailmaan kytkeytyvän näkökulman Julian mielen järkkymisestä sekä fantasian, jossa kuningatar Mab tosiaan viettelee nuoren naisen
Hän edustaa Julialle mahdollisuutta paeta sekä vaikealta tuntuvaa tieteellistä työtä että Paulin kanssa umpikujaan ajautunutta suhdetta. Ei ihmisistä ole pulaa.” (s. Loppujen lopuksi kaikki sadut päättyvät ja saaduista lahjoista ja kirouksista on maksettava hinta. Shakespearen Romeosta ja Juliasta nimensä saanut sekä Kesäyön unelman Titaniasta aineksia lainannut kuningatar Mab puhuu arvoituksin eikä aina tiedä itsekään, mikä on totta ja mikä valhetta. Teoksen kieli on yksinkertaista ja suoraa silloin, kun Julia kertoo päivittäisestä elämästään. Lopun kannalta keskeisintä ei välttämättä olekaan itsensä hyväksyminen, vaan vallan ottaminen omiin käsiin. Yksioikoisuudessaan Julian näkökulmista syntyy jopa naiivi kuva, aivan kuin häneltä jäisi jotain hyvin olennaista havainnoimatta. Mab esittäytyy Julialle konferenssissa ruskeasilmäisen, kiehtovan toisinajattelijan hahmossa. Hänen voimansa ulottuvat koko ympäröivään luontoon ja muodostavat käänteismaailman, minkä takia Mab voi esitellä Julialle niin monia vaihtoehtoisia näkymiä. Kirja jättää lukijan tulkittavaksi, onko lopetus hahmojen kannalta onnellinen, surullinen vai kenties vähän molempia. Rakkaudessakin Julia kohtaa pettymyksen: Paul on hallitseva kumppani, jonka oikkuja on toteltava sosiaalisen rangaistuksen uhalla. Samalla hänen ystävänsä Anna kahmii tunnustuksia ja edistyy tutkimuksessaan. Etenkin, kun Julia alkaa myöhemmin kirjoitella akateemisiin artikkeleihinsa seksuaalista keijufiktiota. Intertekstuaalisia viittauksia voi olla vaikea ymmärtää ilman ennakkotietämystä, mutta toisaalta ne antavat tarinaan sopivalla tavalla taikamaa12. Hän haluaisi kirjoittaa väitöskirjaansa, mutta on jumissa yliopiston assistenttina eikä saa hakemiaan apurahoja. Tästä näkökulmasta Mab olisi luontevaa tulkita vain jonkinlaiseksi Julian patoumien ilmentymäksi. Kuningatar ei kuitenkaan pääse mihinkään vaatteistaan, sillä hänkään ei pysty tarjoamaan Julialle todellista vapautta, vaan pyrkii omistamaan siinä missä Paulkin. Siitä huolimatta Julia vastustaa lumousta ja pitäytyy itselleen valitsemassa parisuhdemallissa – avioliitto miehen kanssa ja kodinrakentaminen. 58) Omissa katkelmissaan Mab myös muistelee Shakespearen näytelmistä tuttuja hahmoja ja tapahtumia, kuten keijukaiskuningas Oberonia. Teosta on kuitenkin mahdollista tulkita molempien näkökulmien edustajana, sillä spekulatiivisen fiktion parhaana puolena voidaan pitää kykyä käsitellä tosimaailman ongelmia vieraannuttamisen kautta. kee erityisesti seksuaalisen tukahduttamisen teemoja. Seksi Mabin kanssa on vaivatonta ja ekstaattista, minkä lisäksi se eroaa Julian tavoittelemista heteroseksuaalisista normeista. Julia kykenee saavuttamaan haluamansa normit vain torjumalla itsestään löytämiään puolia. Kirjan kokonaisuuden kannalta kantaviksi teemoiksi nousevat valta, seksuaalisuus ja identiteetti. Kuningatar Mab sen sijaan puhuu mahtipontisen vanhahtavasti ja toistelee omaa suuruuttaan kuin mantraa: ”Minä olen Kuningatar: voisin palata kotiin tai mennä takaisin nukkumaan tai valita jonkun toisen. Anna edustaa tarinassa jonkinlaista normaaliutta, tasapainoa ja pysyvyyttä, joihin Julia ei pysty kunnolla kiinnittymään. Kuningatar Mab on keijumytologian arkkityyppi, kaunis kaukaa mutta läheltä katsottuna vaarallinen. Päähenkilö Julia on elämälleen suuntaa etsivä nuori nainen
Se tarjoaa kiinnostavan näkökulman ihmissuhteisiin sekä mahdollisuuden leikitellä sillä ajatuksella, että kenties kaupungin puistossa kulkiessaan astuu keijukaiskuningattaren valtaistuimen vierestä. Nita Mäenpää on Kosmoskynän päätoimittaja, freelancer-kirjoittaja ja -kriitikko sekä historian väitöskirjatutkija, josta on kiehtovaa pohdiskella tekstien monia eri tasoja. Teos on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Se saa toivomaan, että kirja olisi aavistuksen pidempi myöhemmin ilmenevien spekulatiivisten elementtien syventämiseksi. Hänen tarinansa kulkee ikään kuin Julian tarinasta erillään, vaikka niiden pitäisi kytkeytyä toisiinsa. Kirjan kannalta keskeinen Paul jää yksiulotteisen epämiellyttäväksi, sillä Julian näkökulma ei avaa hänen persoonaansa, motiivejaan ja tavoitteitaan riittävästi. 13. Vaikka Karjulan kieli on napakkaa, se on välillä liian etäännyttävää. ilmasta mystisen ja Mabin mielenlaadusta sekavan kuvan. Keijukaisnäytelmien, nuoruuden kriisien ja myrkyllisen parisuhdedynamiikan yhdistäminen on joka tapauksessa kutkutteleva yhdistelmä, johon olisi voinut uppoutua syvemmällekin. Shakespearen keijukaisnäytelmiin tutustuneille ja monia tulkintoja tarjoavasta kirjallisuudesta nauttiville Kuningatar Mabia voi suositella
RAAPALEITA Sampsa Hario 14. ”Lienee kuitenkin yleisesti hyväksytty tosiseikka, etteivät toisten syntymättömiä poikasia syövät olennot omaa moraalia ja yhteistyökykyä, jota tarvittaisiin yhteiskunnan rakentamiseen. Tunnetaan myös todisteita, että dinosauruslaji oli kesyttänyt kädellisen kaksimetrisen olennon palvelijakseen ja väitetään tämän karvaisen bipodin kehittyneen symbioosissa jopa sen tasolle!” Alkaa kaakatus, vähitellen yleisö hiljenee. Kädellisiä olikin enimmillään vain 8 miljardia yksilöä ja hallitsijarotua yli 25 miljardia.” Professorin luennot toivat hänelle kyllä julkisuutta, mutta yliopiston nokkimisjärjestyksessä hän oli varsin alhaalla. Esitys jatkuu. Asumukset olivat hyvinkin alkeellisia, mutta parviyhteisöissä saattoi olla jopa miljoona asukasta. ”Maapalloa hallitsi parikymmensenttinen höyhenpukuinen dinosauruslaji, joka oli levittäytynyt joka puolelle planeettaa. Kirjoittaja odottaa kevään muuttolintuja ja toivoo ihmiskunnalle lisää empatiakykyä. PROFESSORI KLAARA KANANEN LUENNOI ARKEOLOGISESTA TUTKIMUSRETKESTÄÄN Pyrähdän salin takarivin orrelle kesken esityksen
”Miltä ulkona näyttää?” ”Lunta ja jäätä silmänkantamattomiin. Immonen ENSIMMÄINEN KONTAKTI Kapteeni Altair ihaili näkyä edessään. Teija Telivuo 15. MIE-GÁ JA MAKIA Hälytys kiiri auringonlaskun jälkeen. – Kumarrus leipurille – niin on makiaa! Mutta nyt tarttee mennä töihin. – Tokkopa näkee edellistä paremmin. ”Ensi kerralla pysäköikää muualle kuin eliöstön käyttämän ulostuspaikan eteen.” Kirjoittaja on spekulatiivisten maailmojen muovaaja, joka unelmoi kirjoittavansa myös lempeistä päivistä. Kestikievarin kellariin jääneet asiakkaat katselivat kärsimättöminä, kun traakinsurma herkutteli omenastruudelillaan. Traakki kävi lähemmäs, kunnes leijaili keskelle toria ja lipoi kieltään. – Kuin teräväpäinen tää uus lienöö. Pian hän palasi tuohtuneena. Kyläläiset kiiruhtivat ääneti kellareihinsa. J. Huudot oli opittu tukahduttamaan. J. Viimein Mie-Gá nuoli huulensa tomusokerista. ”Laskeuduimme onnistuneesti”, yliperämies ilmoitti. J. Kaikki tiesivät kapteenin haluavan olla ensimmäisenä pinnalla. Maisemoidut talot sulautuivat lähimetsään, mutta haju ei. Mikä on lämpötila?” ”Miinus viisitoista astetta, kapteeni.” ”Selvä”, kapteeni vastasi ja poistui komentosillalta. Tehkää tarvittavat valmistelut tutkimusaseman pystytystä varten. ”Menen ulos. Aluksen vieressä on jonkinlainen tie ja avoin katos sen reunalla, ilmalukon edessä.” ”Hyvää työtä”, kapteeni kehui. Traakki huomasi pihalle astuneen soturin ja luuli saavansa helpon aterian. Ja onhan meillä traakinsurma. J. Matka siniselle planeetalle oli ollut pitkä. Skannaukset eivät havaitse elämää kolmen kilometrin säteellä. Tallit suljettiin, lyhdyt sammutettiin; alkoi odotus. Ensimmäisiä ylilentoja tuskin huomasi, mutta ne madaltuivat. – Traakki tuloo. ”Kaikki hyvin, kapteeni?” yliperämies kysyi nenäänsä nyrpistäen. Kellareissa hyräiltiin kaikotusvärssyjä ja juotiin keskeneräistä viiniä kynttilänvalossa. Immonen on keski-ikää lähestyvä nuorimies, joka vasta hiljattain löysi tähän asti pimennossa murjottaneen sisäisen prosaistinsa. Vihdoin he pääsisivät aloittamaan paikallisen eliöstön kartoittamisen
Tarinassa vuorottelee kaksi aikatasoa, jotka täydentävät toisiaan. Serverillä kehottomina asuvat isoisä Pekka, hänen tyttärensä Laiho ja parikymppinen kapinoiva lapsenlapsensa Pii ovat herkullisia hahmoja. Novelli on karu, mutta kuitenkin toiveikas ja lämminhenkinen. Atorox-palkittu Emma Halmin vaihtoehdot kuolemalle avaa kokoelman vahvasti. Heidän tariKansi: Kaj Syrjänen Sivumäärä: 323 Kehottoman elämän syntysijoilla Reetta Vuokko-Syrjänen – Mahdottomien kukkien puutarha 16. Toinen novelli Luovutusvoitto ei yllä ensimmäisen novellin tasolle. Alkupuolen itsemurha-aikeinen Emma ei saa yhteyttä mihinkään hoitotahoon, vaan hänet pelastaa kuolemalta outoja kysymyksiä esittävä henkilö, joka tuntuu kaipaavan itsekin pelastusta. Ensimmäistä novellia lukuun ottamatta kaikissa novelleissa ihmiset on siirretty asumaan verkkoservereille, jolloin heidän aikansa fyysisissä kehoissa jää vähäiseksi tai olemattomaksi. ARVIO Kustantaja: Osuuskumma Julkaisuvuosi: 2023 Kirjoittaja: Venla Lintunen Mahdottomien kukkien puutarha on scifinovellikokoelma, jonka seitsemän tarinaa sijoittuvat samaan universumiin kuin kirjailijan esikoisromaani Syntykeho, mutta enimmäkseen eri aikoihin. Kokoelmalla on löyhä kehyskertomus, joka muodostaa sen kahdeksannen tarinan. Sen asetelma ja henkilöhahmot ovat aivan yhtä onnistuneet, mutta tarinan kaari tuntuu loppuvan kesken. Novellissa ei vielä ole siirrytty elämään kehottomaan tilaan, mutta elämä on siitä huolimatta hyvin säänneltyä
Novelli on todella eheä ja toimiva rikostarina, jossa on jälleen onnistuneesti luodut henkilöhahmot ja jopa useita mahdollisia murhaajia, mikä on vaikuttavaa varsinkin ottaen huomioon tarinan pituuden. Korjus alkaa selvittää tuhotun kehon rikosta ja joutuu monenlaisiin seikkailuihin. Neljäntenä novellina on sopivasti Atorox-palkittu Neljäs porsas, jonka nimi on hykerryttävä. En ole aivan varma siitä, pidänkö novellin minäkertojasta, vaikka tällä onkin joitain samaistuttavia piirteitä, mutta ei aina tarvitsekaan pitää. Kehottomaan maailmaan sijoittuva etsivä on minusta mielenkiintoinen konsepti, ja lukisin mieluusti Jaak Korjus -aiheisen rikosromaanin. Tarinassa latinalaisamerikkalainen isoäiti kertoo tarinaa lapsenlapselleen kolmen pienen porsaan teemalla, paitsi, että tässä tarinassa kolmella pienellä porsaalla onkin lisäksi pikkusisko, joka on tietenkin novellin nimen neljäs porsas. Toisaalta latinotuulahdus tuo kirjaan oman värinsä ja vähän erilaisia tunnelmia. Tästäkään novellista ei jännitystä puutu, ja viihdyttävyyden lisäksi se saa miettimään esimerkiksi uskontojen asemaa ja yhteiskunnallisia valtarakenteita. Tarinassa isoisä yrittää saada lapsenlapsensa kapinan katkaistua kertomalla menneisyydestään. Tarina kertoo Lauran ja koulukaveri-Jeminan monimutkaisesta ystävyyssuhteesta, koulukiusaamisesta ja heidän yhteisestä harrastuksestaan. 17. Voi olla, että avausnovellin kova taso saa muuten hyvän novellin tuntumaan vajaammalta. naansa ja kehityskaariaan olisi mukava lukea lisää. Viidentenä novellina on Anna itse kolmantena, jossa jo aiemmasta novellista tuttu etsivä Jaak Korjus tutkii outoja tapahtumia peiteroolissa katolisessa nunnaluostarissa. Tarina ei ole kokoelman suosikkini, mutta se tuo vähän erilaisen näkökulman kehottomaan maailmaan. Idea tällä novellilla on kaunis ja briljantti, toteutus vain olisi ehkä vaatinut lisää sivuja henkilöiden kehityskaaren ja juonen kannalta. Novellissa on hieman mustaa huumoriakin, mutta enimmäkseen meno siinä on aika kylmäävää. Sovitusmatka on kokoelman kuudes novelli, ja sen päähenkilö on puhekieltä kirjoittava teini-ikäinen minäkertoja Laura. Kolmas novelli Jäässä heijastuvat kuvat alkaa sillä, että eräs kuuluisuus ilmoittaa päähenkilö Jaak Korjukselle omasta murhastaan. Lauran tekemät valinnat saavat hänet kuitenkin vaikuttamaan ikävältä henkilöltä. Tarina on oivaltava, vaikka olisin ehkä jatkuvuuden kannalta mieluummin lukenut samojen alueiden serverien ihmisistä kuin aiemmissakin tarinoissa
Heillä on ongelmia, isojakin, mutta he ovat silti (tai ehkä juuri siksi) samaistuttavia. Novelli on sujuvasti kirjoitettu ja vauhdikas, vaikka odotukseni siltä kokoelman huipentavana tarinana olivat vieläkin suuremmat. Teksti onnistuu kuitenkin kytkemään löyhän kehyskertomuksenkin yhteyteensä, ja siitä jää toiveikas ja odottava olo kirjoittajan seuraavia mahdollisia teoksia kohtaan. Hän kirjoittaa ja lukee spefiä monipuolisesti. Tämä viihdyttävä ja ajatuksia herättävä teos kannattaa mielestäni lukea siinä järjestyksessä, johon Vuokko-Syrjänen on sen koonnut, sillä kirja lähenee novellien välisiltä yhteyksiltään jonkin verran romaania. Myös kehyskertomus kytkeytyy novelleihin ja saavuttaa aivan viimeisen novellin jälkeen vielä huippunsa. Osa novelleista perustuu edeltävissä novelleissa ilmi tulleisiin asioihin. Venla Lintunen opettaa äidinkieltä ammattikoulussa. Teoksen maailma on rikas ja täyteläiseksi rakennettu, ja kirjoittajana kadehdin Vuokko-Syrjäsen taitoa piirtää henkilöistä näin eläviä ja todellisia. Seitsemäs tarina on kokoelman niminovelli, joka kertoo Syntykeho-romaanin henkilöistä Kipistä ja Artistista. Novellissa seikkaillaan satumaisessa virtuaalipuutarhassa, ja novelli on myös humoristinen. 18
Piirtämisen, valokuvaamisen ja sosiaalisoitumisen ohella Susanna kirjoittaa kissansa Pantterin kehräävällä avustuksella. Tervetuloa linjoille. Olet tervetullut juttelemaan siitä, mitä kirjoitat juuri tällä hetkellä tai sitten niistä kirjoittamisen estävistä arkielämän realiteeteistä. Tervetuloa Spefistien hengailuiltaan 15.05.2024 klo 18.00–20.00 etänä Discordissa! Haluaisitko tavata muita kirjoittajia, mutta oman kodin rauhasta käsin. 19. Toiveena on, että kaikilla olisi kuva ja mikki päällä. Susanna on monialainen taiteilija, jolla on turhan monta projektia samanaikaisesti päällä. Ei ole väliä, oletko aloitteleva kirjoittaja vai jo julkaissut. Ota kahvikuppi vierelle tai jos on liian myöhäinen aika sille, niin juo teetä tai jotakin muuta fantastista sekoitusta. Hengailuillan vetää hallituksesta Susanna Otakari. Nyt se on mahdollista, STK järjestää matalan kynnyksen etähengailuillan muille spekulatiivisesta fiktiosta kiinnostuneille