1/2023 | DIGI suomen tieteis ja fantasiakirjoittajat ry
Numero sisältää vanhoja tuttuja juttutyyppejä artikkeleista novelleihin. Suurin muutos liittyykin julkaisumuotoon: viime vuoden syyskokouksessa Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry päätti luopua kahden paperinumeron painamisesta ja blogimuotoisen verkkolehden jatkuvasta julkaisusta. Paksuun paperiseen kaksoisnumeroon taas pakataan novelleja, raapaleita ja runoja. Jatkossa yhdistys julkaisee vuodessa kaksi digimuotoista numeroa ja yhden painetun kaksoisnumeron. Yhtä sitovaa teemaa numerolla ei ole, mutta sivujen välistä saattaa pöllähtää annos ihmisyyden jälkeistä digitomua. Diginumeroihin keräämme erityisesti asiapainotteisia juttuja, kuten kirja-arvioita, artikkeleita ja kolumneja. numero, 39. vuosikerta 3 numeroa vuodessa www.kosmoskyna.net toimitus@kosmoskyna.net verkkotoimitus@kosmoskyna.net 1/2023 | DIGI Arvoisa spefisti, edessäsi ruudulla loistaa Kosmoskynän ensimmäinen taitettu diginumero. Ensimmäinen rikosteemainen kaksoisnumero ilmestyykin jo kesällä heinäkuun tienoilla. PÄÄTOIMITTAJAN TERVEHDYS Kosmoskynä ISSN: 0785-2517 132. Tavataan siis pian rikollisissa merkeissä! Mukavia lukuhetkiä toivottaen, numeron 1/2023 päätoimittaja Nita Mäenpää Päätoimittajat: Lily Laine Nita Mäenpää Toni Saarinen Reetta Vuokko-Syrjänen Ulkoasu ja taitto: Toni Saarinen Kansikuva: Mikael Leinonen Avustajina: Joanna Heinonen Mia Myllymäki Anni Kuu Nupponen Markku Soikkeli Mirva Tolppanen Mari Tuukkanen 2
SISÄLLYSLUETTELO Julkaisija: Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry STK ry Pohjavedenportti 2 A 25 00980 Helsinki www.tieteiskirjoittajat.net info@tieteiskirjoittajat.net 2 Päätoimittajan tervehdys 4 Puheenjohtajan palsta 6 Anni Kuu Nupponen: Spefikirjailijan ammatillinen kasvu (kolumni) 8 Mirva Tolppanen: esikoiskirjailijahaastattelussa Anne Martin, arvioitavana Kallioon maalattu laulu 13 Pirja Hyyryläinen: Niille kaikille (raapale) 14 Maailmanloppu suomalaisessa spekulatiivisessa fiktiossa (artikkeli) 20 Mikko Rauhala: Kuutamolla (novelli) 30 Arvio: Writing the Uncanny 33 STK Tampereen Finnconissa 34 Scifioopperaa Suomessa (artikkeli) 40 Eeva Vänskä: Karisevan turhuuden ääni (runo) 41 PM Kolehmainen: Kela-kirje (raapale) 42 Arvio: Suomen lasten kummituskirja 44 Arvio: Sysi 47 Arvio: Mustat juuret 50 Arvio: Asema 11 3
Vuoden alussa korjasimme STK:n kireäksi käynyttä taloustilannetta. Toivomme sen onnistumiseen apua ja lupaamme, että uudet tekijät saavat niin ikään meiltä apua. yhdistyksen arvostelupalvelu novellipituisille teksteille veloituksetta. Jäsenten linja oli selvä: Kosmoskynän paperilehti on tärkein jäsenetu 76 prosentille vastaajista. Toivomme, että seuraavat numerot huojentavat jäseniä. Kuten scifin kirjoittajat tietävät, tulevaisuus voi olla yhtä lailla toiveikas kuin dystooppinen. Seuran sähköpostilista: stk@lists.utu.fi Lisätietoja ja ohjeet sähköpostilistalle liittymiseksi: https://lists.utu.fi/mailman/ listinfo/stk. Kosmoskynän siinä missä koko yhdistyksen jatkuvuus vaatii tietenkin säännöllisiä vere nsiirtooperaatioita. Useampi on ymmärrettävästi ollut huolissaan joulukuisesta päätöksestämme siirtyä vain yhteen painettuun lehteen. Olemme saaneet vii meisen vuoden aikana muutaman uuden avustajan, mutta pääasiassa lehden ja yhdistyksen toiminta ei olisi nyt mahdollista ilman samoja 4–6 henkilöä, jotka ovat aina ylityöllistettyjä. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa täyttämällä liittymislomakkeen Yhdistysavain-palvelussa: https://suomentieteisjafantasiakirjoittajat.yhdistysavain.fi/. Irtolehtimyynti: tilaukset@tieteiskirjoittajat.net PUHEENJOHTAJAN PALSTA STK:n hallitus teki keväällä jäsenkyselyn, johon vastasi ilahduttavasti peräti 60 ihmistä. Seuraavaksi meidän – ja teidän – täytyy korjata tilanne, jossa yhdistyksen olemassaolo riippuu harvoista ja valituista yksilöistä. Jäsenten tekstit ovat etusijalla Kosmoskynässä julkaistaviksi. Tavoitellaan siis STK:llakin utopiaa sen mahdottomuudesta huolimatta. Saamamme kannustava palaute tuntuu hyvältä mutta ei helpota työmäärän suhteen. Arvostamme jäsenkyselyn tuloksia valtavasti ja kehitämme toimintaa toiveiden mukaisesti, mutta ennen pitkää toinenkin muutos on väistämätön. Tuotteliaisuudella on hintansa. Sivumääräisesti materiaalia taitaa kertyä enemmän kuin minään aiempana vuonna. Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa spe kulatiivisen fiktion eli tieteis-, fantasiaja kauhutekstien kirjoittajien asiaa. Aloitetaan positiivinen työ siis nauttimalla kesästä! Lämpenevin terveisin, Toni Saarinen STK:n puheenjohtaja 4. Lisäksi maksa jäsenmaksu (20 euroa vuonna 2023, nuorisojäsenmaksu alle 18-vuotiaille 10 euroa, perhejäsenmaksu 10 euroa) seuran tilille: IBAN: FI09 80001901746033, BIC: DABAFIHH Jäsenetuihin kuuluu Kosmoskynän lisäksi mm
Kosmoskynään osallistuminen antaa arvokasta kokemusta lehden tekoon osallistumisesta ja auttaa verkostoitumaan kirjoittajayhteisön kanssa. Päätoimittajana opit koko prosessin mitä yksityiskohtaisimmin. Kaikkiin tehtäviin opastetaan avuliaasti! Ota yhteyttä: toimitus@kosmoskyna.net AVUSTAJAKSI KOSMOSKYNÄÄN. STK:n arvostettu ja pitkäikäinen lehti kaipaa uusia vapaaehtoisia toimittamaan arvioita ja novelleja, ideoimaan artikkeleja ja toteuttamaan esimerkiksi kirjailijahaastatteluja. 5
Spekulatiivisen fiktion julkaiseminen on viime vuosina karkeasti jakautunut niin, että isot talot julkaisevat käännöksiä sekä alan tunnettujen isojen nimien teoksia. Vaikka olen jo vanha tekijä, jokainen käsikirjoitus opettaa tekijälleen jotain. Kannattaa muistaa, ettei teksti koskaan ole kirjoittajalle sama kuin lukijalle. Oman epäkaupallisemman osansa tekevät spefilehdet ja -järjestöt. Mutta niin opettaa uusi kustantamosuhdekin. Olen antanut teoksen tiimoilta haastattelun, jossa emme puhuneet spekulatiivisesta fiktiosta sanaakaan. Kustantamo on lähtenyt markkinoimaan teosta climate fiction -kärjellä, koska tällä hetkellä ilmastokatastrofia käsittelevä taide kiinnostaa. Osa kirjailijan ammattiin kasvua on osata päästää irti sekä omasta tekstistään että niistä mielikuvista, joiden parissa tarinan on kirjoittanut. Sen sijaan sivusimme vedenpaisumusmyyttejä, joihin Sydänmeren spefiosuudet pohjaavat. Lukijoiden käsissä tarina saa joka tapaukses sa SPEFIKIRJAILIJAN AMMATILLINEN KASVU eli miten seilasin ison kustantamon laivalla Sydänmerelle kuva: hanna poropudas 6. Itse julkaisen tänä vuonna ensimmäistä kertaa spefiteoksen, Sydänmeren, ison kustantamon kautta – kirjan julkaisee Gummerus. Olen itse määritellyt Sydänmeren olevan maagista realismia, koska se sijoittuu meidän maailmamme tulevaisuuteen ja reaalitodellisuuden paikkaan, Espanjaan. SALASPEFIÄ MASSOILLE Osa ammatillista osaamista on taito puhua kirjasta eri yleisöille. Kenttä siis kapenee ja samalla polarisoituu. KOLUMNI S uomessa on meneillään vahva kustannuskentän muutos: isot kustantamot, käytännössä siis WSOY ja Otava, ostavat pieniä kustantamoja ja sulauttavat ne itseensä. Kaikki tässä mainitut tulkinnat teoksestani ovat yhtä lailla oikeita. Keskisuuret ja pienkustantamot ovat sitten julkaisseet spefiä laajemmin
Toisaalta aion itse ottaa kaiken irti ison kustantamon tarjoamasta näkyvyydestä ja puhua spefistä aina, kun tilaisuus tarjoutuu. MENESTYKSEN SALAISUUS Miten lopulta itse päädyin ison kustantamon haaviin. Kannattaa siis antaa kirjoitusprosessin opettaa kirjoittajaansa. Opin myös, että olen surkea kuvaamaan tarinoiden tapahtumapaikkoja – mutta niin olen aina ollut ja ehkä seuraavan kirjan parissa kuvaus sujuu vähän helpommin. Eräs menestyksen salaisuus on reflektoida, mitä kukin kirjoitusprojekti on opettanut. Kustantamojen profiilien ja kirjallisen kentän tuntemus on siis eduksi. On tärkeää myös tuntea kustannuskenttää. Yhteisöllisyys on hyvä asia, mutta nurkkakuntaisuus ei – ja kotisatamasta on aina lähdettävä tuntemattomille vesille, mikäli haluaa oppia jotain uutta. Me spefistit olemme järjestäytyneitä ja yhteisöllisiä, mikä ei kirjailijan ammatissa ole mitenkään itsestäänselvää. Ison kustantamon kiistaton etu on kuitenkin pienkustantajaa laveampi markkinointi, jolloin kirja saavuttaa laajemman lukijakunnan. KASVUN PAIKKOJA Ammatillinen kasvu tapahtuu aina oudoilla vesillä. Mikä on pinnalla, mitä on jo julkaistu paljon. Itselleni spefiyhteisöt – omalla kohdallani pääosin Osuuskumma STK:ta unohtamatta – ovat tarjonneet yhtä aikaa vakaan ja virikkeellisen kasvuympäristön. Salaisen tehtävän sijaan olen tehnyt töitä silloinkin, kun kirjoittaminen on tuntunut puurtamiselta ja etsinyt uusia reittejä silloin kun ovet ovat jossain suunnassa tuntuneet sulkeutuvan nenän edestä. Kirjoittaja: Anni Kuu Nupponen 7. omat merkityksensä. Joskus se on vain tehtävä ovelasti. Yksi seikka, joka spefiyhteisössä on ehdottomasti päässyt kehittymään, on lajituntemus. Sydänmeri puolestaan on kustantamoystävällisempää spefiä. Väittäisin, että uusi yleisö voi nähdä kirjoittajassa puolia, joita tutut lukijat eivät välttämättä ole tulleet ajatelleeksi. Niin pienen kuin isonkin kustantajan kirjailija laittaa itsensä alttiiksi, kun teksti julkaistaan. Sydänmeren opit itselleni ovat, että uuden kustannustoimittajan kanssa kannattaa etsiä itsestään vesimäistä sopeutuvuutta ja sulautua hiljalleen toistensa työtapoihin. Mitä itsestään ja ammatistaan sitten voi oppia asettemalla itsensä alttiiksi. Edellistä romaaniani Täydellisiä sotilaita en edes tarjonnut isolle kustantamolle, koska en ajatellut eroottisen avaruusoopperan olevan se teksti, joka helpoiten menisi isolla talolla läpi. Kosmoskynän lukijoille voin paljastaa, että eräänä yönä sain salaisen tehtävän kissaltani Super-Miisulta : noutaa kultaisen kynän vuorelta – olisinkin saanut. Huomasin myös, että minustakin, niukasta sanankäyttäjästä, irtoaa hurjia sanamääriä uuden kustannustoimittajan huomassa
TURVALLISESTI HENKILÖKOHTAINEN Esikoisteos on monin tavoin henkilökohtainen. Vuonna 2015 Haastattelu ja arvio: Mirva Tolppanen Martin hakeutui Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen perus ja aineopintoihin, jossa hän työsti käsikirjoitusta useilla eri kursseilla. Väitöskirjassaan (”’Draw with words, write myself’ – Supporting teachers’ professional development in creative writing communities”) Martin tutki peruskoulun ja toisen asteen opettajien ammatillista kehittymistä kahdessa luovan kirjoittamisen yhteisössä. HAASTATTELU Anne Martin KALLIOMAALAUKSIA JA YHTEISTÄ HYVÄÄ Esikoisteos sai alkusysäyksen noin kymmenen vuotta sitten Astuvansalmen kalliomaalauksilla, jossa Martin koki vahvan pyhyyden läsnäolon. Alun perin novelliksi kirjoitettu tarina paisui paisumistaan, kunnes kehkeytyi ajatus kokonaisesta romaanista. Hän ei pidä itseään erityisen hengellisenä, mutta punamullalla maalatun kädenjäljen äärellä syntyi idea tarinasta, jossa maalaukset toimivat porttina menneiden ja tulevien sukupolvien välillä. Martin oli kasvatustieteilijänä kyllästynyt sen hetken dystopiabuumin kyyniseen ihmiskuvaan ja läpimätiin yhteiskuntiin ja niin sai alkunsa Kallion väki. Väitöskirja ja julkaisuvalmis romaani syntyivät molemmat vuoden sisään, vaikka Martin kirjoitti työn, opiskelun ja muiden kirjoitusprojektien ohessa. Tällä hetkellä työn alla on kaksi uutta romaani aihiota. Luonnon ehdoilla elävä yhteiseen hyvään pyrkivä pieni yhteisö, jossa jokaisen yksilön vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa. Hän voitti Kustannus Aarnin vuonna 2020 järjestämän Minä ja metsä – kirjoituskilpailun spekulatiivisen fiktion sarjan ja esikoisteos Kallioon maalattu laulu ilmestyi keväällä 2022. Matka ideasta romaaniksi on ollut melko pitkä ja Martin toteaa, ettei pätkätyöläisen perheenäidin kiireinen arki aina mahdollista niin tavoitteellista ja säännöllistä kirjoittamista kuin toivoisi. Martin tituleeraa kirjailija Katri Alataloa kirjailijamentorikseen, jolta sai paljon rakentavaa ja tarkkaa kritiikkiä käsikirjoituksen työstövaiheessa. Martin ammensi tarinaan paljon Anne Martin on esikoiskirjailija, kasvatustieteiden tohtori (OKL) ja perheenäiti. 8
Lukijana hän kaikkiruokainen, mutta kirjoittajana identifioituu vahvasti spefiin. Mystiikka ja mielikuvitusolennot ovat olleet läsnä hänen teksteissään jo lapsena. ”Kuinka kirjoittaa uskottavasti ja jännitteen säilyttäen, liikaa paljastamatta?” Dystopiaa, fantasiaa, utopiaa ja scifiä yhdistävä Kallioon maalattu laulu on spefihybridi, jota on vaikea edes yrittää kategorisoida yhden nimikkeen alle. Mirva Tolppanen on näyttämötaiteen ammattilainen ja kirjoittamisen ja kirjallisuuden opiskelija, joka työstää parhaillaan uutta näytelmätekstiä ja ensimmäistä romaaniaan. pelimaailmasta. Uransa alkuvaiheessa Martin kirjoitti vahvasti fiilispohjalta ja on vuosien varrella joutunut opettelemaan suunnitelmallisuutta. TOHTORI, OPETTAJA JA KIRJAILIJA Esikoiskirjailijan elämä kietoutuu kirjoittamisen ympärille. Omaa ääntään kirjailija kuvailee herkäksi ja viipyileväksi, hetkiin kiinnittyväksi, vaikka sen rinnalle mahtuu nykyään myös toteavampi ja juonta kuljettavampi kerronta. ”Kirjoittaminen on ehdottomasti yksi parhaita ja merkityksellisimpiä oman hyvinvoinnin ja kasvun tukimuotoja.” Hän suosittelee niin oppilaitaan kuin kaikkia kirjailijaksi haluavia luetuttamaan tekstejään erilaisilla lukijoilla, mutta myöntää samaa hengenvetoon olleensa itse liian kriittinen tekstiensä suhteen ja luetuttaneensa niitä pääasiassa perheellään ja ystävillään. 10. Esikuvikseen hän nimeää tämän sukupolven suomalaisia kirjailijoita, kuten Anna-Maija Aalto , Emmi Itäranta , Siiri Enoranta , ja Marisha Rasi-Koskinen , joiden kerronnassa lyyrisyys ja herkkyys yhdistyvät spefin eri elementteihin. Työ opettajankouluttajana Jyväskylän yliopistossa ja sivutoiminen luovan kirjoittamisen ohjaaminen pitävät hänet tiiviisti aiheen parissa. Hän painottaa luovien prosessien merkitystä kirjoittajan omassa kasvussa ja kehityksessä. Martinilta onkin usein kysytty muuttiko hän tarinaa loppuvaiheessa, koska yhtäläisyyksiä maailmanpoliittiseen nykytilaan löytyy niin paljon. Ihminen ja historia toistavat itseään, myös tulevaisuudessa. Opetustyössä Martin korostaa kirjoittamisen iloa ja uskallusta leikitellä tekstin kanssa. Vaikka kahteen osaan jaetun esikoisteoksen ensimmäinen osa syntyikin melko intuitiivisesti, toisen osan työstämisessä suunnittelun merkitys korostui. ”Läheisillä on niin vahva halu tukea, että kriittisyyttä on vaikea löytää.” INTUITIOLLA HETKIIN KIINNITTYEN Elokuvien suurkuluttajaksi julistautuva Martin näkee tarinansa usein kuvien kautta ja kertoo ottavansa vaikutteita mm. Ei muuttanut. ”Haasteita aiheutti kaikkitietävän kertojan puuttuminen, sillä suurimman osan aikaa lukija tietää aivan yhtä paljon, tai vähän, kuin kirjan henkilöt itse” Martin huokaisee. Hän nauttii realismin nitkauttamisesta ja oman todellisuutemme vinouttamisesta. Tarinan yhteiskunta on kuitenkin ajankohtaisuudessaan pelottavan lähellä realismia, sillä viikko sen jälkeen, kun kirja meni taittoon, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan
Vapaus ja pedot. Olivian elämä muuttuu ja hän saa tyttären, jonka side esiäitiin ja metsään on Oliviaakin vahvempi. Miksi pakenemme tosiasioita, vaikka tiedämme sen johtavan kaaokseen ja hävitykseen. Ympäröivä maailma on muuttunut elinkelvottomaksi ja koneenkaltaiset olennot kylvävät pelkoa ja tuhoa ympärilleen. Päällys: Noora Jantunen Sivumäärä: 368 11. Kallioita ympäröivä voima pitää pedot loitolla, mutta salaperäinen mahti kantaa vain metsän rajaan saakka. Siinä missä Olivian äidin kipeät päiväkirjamerkinnät päiväyksineen valottavat Olivian lapsuutta, avautuu Olivian isän kautta ikkuna menneisyyteen. Aistivoimainen viipyily ihastuttaa, mutta paikoittain olisin kaivannut pientä tiivistämistä, sillä osa tarinan kohokodista on vaarassa hukkua runsaan kuvailun alle. Romaanin kerronta liukuu usealla aikatasolla ja jos alussa onkin oltava tarkkana, missä ajassa milloinkin liikutaan, lunastaa kerroksittain avautuva tarina lupauksensa. Kallioon maalattu laulu on tarina naiseudesta, metsistä ja vanhemmuudesta. ARVIO Kallioon maalattu laulu on postapokalyptinen tarina naiseudesta, metsistä ja vanhemmuudesta Kustantaja: Kustannus Aarni Julkaisuvuosi: 2022 ”Tällaisina hetkinä mennyt elämä välähteli kirkkaina kuvina hänen mielessään ja kietoutui nykyisyyteen. Kalliomaalausten luona Olivia saa näyn yhteisöä lähestyvästä muukalaisesta, Eliaksesta. Ja lopulta – löytyykö vastaus kaikkeen rakkaudesta. Olivia elää pienessä yhteisössä kallioiden kupeessa. Ovatko viattomuus ja hyväuskoisuus maailman pelastus vai sen tuho. Eliaksen menneisyys ei kuitenkaan päästä häntä otteestaan ja niin Olivia tyttärineen lähtee vaaralliselle matkalle metsän rajojen ulkopuolelle. Se on yhtä aikaa kaunis ja riipaiseva, ja saa pohtimaan niin ihmiskunnan sokeutta suhteessa itseensä ja ympäröivään maailmaan kuin lähimmäisenrakkautta. Hän oli vahvasti läsnä, mutta kuitenkin jossakin aivan muualla.” On kallio ja Kaupunki
Henkilökuvaus on tarkkaa ja rikasta, henkilöiden väliset suhteet saavat tilaa ja aikaa. ”On kevät, ja laskevan auringon lämpö tarttuu häneen kiinni, kun hän oikoo jäseniään Suuren Kiven vierellä. Mieleenpainuvimmiksi hahmoiksi nousevat Olivian kasvattanut äreä, mutta suurisydäminen Vanhus, riipaisevan sairauden runtelema Olivian äiti Maria, sekä tytär Sade, jonka kautta tarinan fantasiaelementit nousevat kauniisti esiin. Kahteen osaan jaetun teoksen aistivoimainen kerronta pääseekin mielestäni oikeuksiinsa erityisesti romaanin toisessa osassa, jossa Sade on kerronnan keskiössä. Rikas miljöökuvaus tulee lähelle ja tulevaisuuden skenaario on uskottavuudessaan pelottava. Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Teosta voi suositella niin nuoremmalle kuin varttuneemmallekin lukijalle. Martin kuvaa kauniisti, kuinka pieni ihmisyhteisö nojaa toisiinsa. Ihminen on itse rakentanut oman tuhonsa. Tyttö kiipeää kivelle, käy kerälle ja kehrää hetken silmät puoliksi ummessa. Tuki ja turva löytyy lähimmäisistä silloinkin, kun olosuhteet ajavat heitä erilleen. 12. Hänellä on ketunpennun häntä, joka heijaa raukeana puolelta toiselle.” Postapokalyptinen maailma on yksi teoksen ehdottomista vahvuuksista. Viittaukset aaltoileviin pandemioihin ja informaatiotulvan luomaan kaventuneeseen maailmankuvaan sekä polarisoituvaan yhteiskuntaan ovat suoraan meidän ajastamme. Lopun epilogi on kaunis yhteenveto, joka vielä kerran yllättää, mutta salaperäisyytensä säilyttänyt tarina olisi mielestäni kestänyt avoimemmankin lopetuksen. Loppuratkaisun lähestyessä Martin pudottelee vastauksia taitavasti ja onnistuu yllättämään juonenkäänteillään useamman kerran
Puristan kahvoja. ”Lonkka ehkä”. Tutkimusmatkojen tuloksina on julkaistu lukuisia novelleja, raapaleita ja runoja. Leijupäät eivät lakeja usko! Puoliltaöin nappaan Raisalta pihaan jääneen kävelykepin. Teen kepillä testityrkkäyksen; hyvin ulottuu. Paikallisholossa kerrottiin ensiavun olevan täynnä kallojaan halkoneita humalikkaita. Viina ja tyhmyys, ikuiset kaverukset. Kotona katan pöydän. 13. Sitten muistan, ja otan toisen lautasen pois. Pihassa kärräävät vaimoa ilmalanssiin. Pian hiljaisuuden rikkoo lähestyvä hurina. Ministeri julistaa uutisholossa madaltavansa lautojen nopeutta ja korkeutta lailla. Lyön nyrkkiä pöytään. Sinne se Raisa meni. Pumppu tykyttää, ja riisipiirakat ovat tipahtaa rollaattorin istuimelta kävelykatuun. Pirja Hyyryläinen on jyväskyläläinen spefiseikkailija, joka luotaa uuskummaa, kauhua, scifiä ja fantasiaa. Miksei leijulaudoissa ole varoittimia. Lanssi kohoaa lentoradalle. Puuskutan puoliväliin jyrkkää ylämäkeä, ja parkkeeraan puskan taa. RAAPALE: NIILLE KAIKILLE Pirja Hyyryläinen Suhahtavat viidennen kerran ohitseni. Raisa oli kompastunut hylättyyn lautaan
carle hessay – the dark riders (1971) lähde: wikimedia commons 14
Silti maailmanlopun idea on aina yhtä inspiroiva. Koronapandemian, 15. M aailmanloppufiktion paradoksi muis tuttaa kauhun paradoksia: miksi viihdymme sellaisten kuvitelmien äärellä, joiden ilmentymiä tosielämässä kaihdamme. Apokalyptiset myytit ovat kuitenkin läpi aikakausien sanallistaneet vallitsevia tuntoja tavalla, joka on ollut ihmisille tarpeellista ja vapauttavaa. Sosiaalisia ja psykologisia selityksiä riittää. Tuntemamme järjestelmän romahdus kuvataan usein vastenmielisiä tapahtumasarjoja esittäen, rujoja sanankäänteitä käyttäen tai vähintään surumielisen kaipauksen siivittämänä. Silti tahdomme mallintaa aina uudestaan monen eri maailman peruuttamatonta mullistusta. Selvästi näitä mallinnuksia tarvitaan reaalimaailmassa johonkin, ja niillä on konkreettista vaikutusta toimintaamme. Emme halua maailmamme muuttuvan liikaa, ja joskus pienikin nyrjähdys järkyttää arkea. Siitä kertoo vuosisatojen mittaan kirjoitettujen tarinoiden moninaisuus ja nykyisen populaarikulttuurin innokkuus tuottaa pessimistisiä tulevaisuuskuvia. ARTIKKELI MAAILMANLOPPU SUOMALAISESSA SPEKULATIIVISESSA FIKTIOSSA Katsaus Kuolon tähti -antologiaan Kirjoittaja: Toni Saarinen Kirjoituksessa paljastuu jonkin verran loppuratkaisuja. Vaikutus tuntuu varsinkin tarinankerronnassa. Menetys on julma tai lohduton. Juri Nummelinin toimittama ja Täysi Käsi -kustantamon julkaisema, suomalaisia maailmanloppunovelleja yhteen kokoava Kuolon tähti -antologia (2021) jäi ilmestyessään vähälle huomiolle. Joidenkin mielestä taas kyse on vain mielikuvituksen ja reaalimaailman välisestä etäisyydestä, eivätkä kuvitteelliset tapahtumat ole ikinä sama asia kuin todelliset
Kokoelma näyttäytyy tällöin paikallisena heijastuksena koko länsimaisesta populaarikulttuurista, jossa maailmanloppuja ja niiden uhkia sikiää kuin sienipilviä pommisateella. Armaankauhean 2020-lukumme alussa löytyy näin ollen sekä perusteita kaihtaa kirjaa että tarttua siihen. Kuolon tähdessä kuvaston monipuolisuus ilmenee siten, että kokoelmasta löytyy novelleja sekä ihmislähtöisistä että itsestään 1 ks. Olisiko parempi olla ottamatta. Perinne on pitkä. Saattaa olla, että loppujen moninaisuus tuo mielenrauhaa samalla, kun se syö terää kirjoittajien visioilta. kirjoittajan artikkeli Antroblogissa: https://antroblogi.fi/2020/11/moderni-maailmanloppu/ 16. Toistuvien ja kauan kuviteltujen romahdusten keskellä ajatus oikeasta romahduksesta kokee inflaation. Minä tartuin Kuolon tähteen ensisijaisesti maailmanlopun tutkijana, vaikutteita ja lainalaisuuksia etsien. Nykyään joitakin apokalyptisia vaikutuksia tavoitellaan, varsinkin äärioikeiston suunnalla, kun taas toiset ovat ihannoitujen kehityskulkujen epätoivottuja sivutuotteita. Siitä todistaa myös kirjan laaja, yli sata vuotta kattava kirjoittajakatras. Maailmanlopun tarinoiden monipuolistuminen on kiinteästi kytköksissä modernin ajan perimmäiseen luonteeseen. 1 Ennen, uskonnollisissa asiayhteyksissä, apokalypsi tapasi olla ennalta määrätty Jumalan tahto, joka langetettiin ihmisen niskaan. Tarvitseeko sellaisia huolia edes ottaa tosissaan. Näin monta Suurta Loppua läpikäytyään lukija ei suhtaudu mihinkään tiettyyn Suureen Loppuun enää kovin painokkaasti. Toisaalta juuri tällaiset ajat ovat tuottaneet historiallisesti parhaiten säilyviä lopunajan kuvitelmia – arvokkaita muistoja muinaisista näkemyksistä ja mielentiloista. kiihtyvän ilmastonmuutoksen ja Venäjän aloittaman sodan keskellä maailmanlopputarinat saattavatkin kuulostaa enemmän ahdingon syventämiseltä kuin kaivatulta eskapismilta, minkä myös kirjan toimittaja huomioi. Erityisen kiinnostavaa on vaikutelma, jonka kirjan antologialuonne jättää jälkeensä niin hyvässä kuin pahassa. Silti läsnä on aina myös pienuutemme. TUOMION ENKELIN MONET KASVOT Nummelinin lyhyehkö esipuhe tiivistää hyvin, kuinka apokalyptinen kuvasto on nykynäkökulmasta katsoen laajentunut uskonnollisuuden piiristä myös selkeämmin viihteen ja tieteen käyttöön. Tämä kehityskulku uhrista tekijäksi kielii kasvaneesta roolistamme maailmassa. Tie loppuun on kivetty ihmisen aikomuksilla, olivat ne hyviä tai pahoja
Yhteiskuntakriittisempää puolta kuvastaa varsinkin Janos Honkosen ”Paljon tavaraa yhdelle miehelle”, joka liittää yhteen kreisitieteellisen biologian ja kapitalistisen kerskakulutuksen lakipisteen. 3 Antologia ei sisällä montaa kertomusta tietoisesta ja tarkoituksellisesta maailmanlopun aloittamisesta, tai sitten tämän 2 ks. Vaikuttavimpia kuvauksia yksin maailmassa olosta edustaa Veikko Ennalan ”Ja maa oli autio ja tyhjä”. Tämä ei ole loppu.” Suuren kurjuuden ja turmeltuneisuuden vaihe on väistämättä sidottu myyttiseen kulta-aikaan, joka heijastaa maailman alun täydellisyyttä. Selviytyjä on jotenkin erityinen muihin verrattuna. Antologian realistisimpiin lukeutuva novelli, Tiina Raevaaran ”Linnut palaavat aina”, taas tutkii ihmiskunnan aiheuttamaa tuhoa vain sivusilmällä ja uhkaavien merkkien kautta. 3 ks. POIKKEUSYKSILÖIDEN MATKASSA Kuolon tähden novelliperhe kuvastaa myös maailmanloppufiktion ja -myyttien tapaa keskittyä poikkeusyksilöihin. Ensin mainitut edustavat yhteiskuntakriittisempää otetta – niissä moderni ihminen tai siihen vertautuva laji kylvää itse posthumanistiset siemenet. Timothy Mortonin Hyperobjects: Philosophy and Ecology after the End of the World (2013) prosessin käynnistävät ihmisen ulkopuoliset toimijat. Silti hänenkin on ennen pitkää taivuttava, niin kuin tarinan on päätyttävä. Ilmastokriisin aikaan monet lopunajan merkit jäävätkin epäsuoriksi ollessaan osa hyperobjekteja – kokonaisuuksia, joita ovat valtavan mittakaavansa vuoksi lähes mahdotonta havaita yhdessä paikassa, ajassa tai ilmentymässä. Lähimpänä sitä on Kaisa Rannan ”Hyvä tahto”, jossa korostuu useimmille maailmanloppumyyteille tuttu ajatus seuraavasta vaiheesta, paluusta tai uudesta maailmasta. Toisin näyttää olevan Harri Närhen ”Viimeinen lähtö” -novellissa, jossa ylöstempauksesta jälkeen jäänyt päähenkilö toteuttaa unelmiaan tyh17. tapahtuvista (joku sanoisi ”luonnollisista”) maailmanlopuista. Jälkimmäisiin lukeutuvat muun muassa Anni Kuu Nupposen ”Kunhan sisiliskot selviävät” ja Vesa Sisätön ”Elävöittämiskeskuksen Laban”. Hän ei saa irti minkäänlaista nautintoa tästä erityisasemasta. Jatkuvuus on kiinteä osa loppua. Kirjassa ei ole myöskään kovin montaa esimerkkiä positiiviseen lopputulokseen johtavasta apokalypsista. Hän näkee sen, mitä muut eivät voi todistaa kuin ennustuksina ja mielikuvitusta käyttäen. Novellissa salaperäiseksi jäävä hahmo vakuuttaa: ”Jotain tulee aina tilalle. Ei-inhimillinen ja liiankin-inhimillinen kietoutuvat toisiinsa tuottaen pahimman mahdollisen skenaarion. kirjoittajan artikkeli posthumanistisesta kamarimusikaalista tässä numerossa. Osana tarinaa hän haastaa ”lopun” lopullisuuden. Niissä kaikki katoaa salaperäisyyden usvaan. Sen vuoksi aika on lohdullisinta ja uskottavinta käsittää kehäksi. Sattumalta massakuolemista selvinnyt mallipuuseppä Reino Vahermo kulkee Helsingin kaduilla tutkien kaupunkia, jossa kaikki muut lepäävät raatoina. Maailmanloput onkin nähty modernina aikana tieteellisissä malleissa varsin usein tällaisina itseään ruokkivina palautesilmukoina. Kaiken loppuessa tai loputtua tarvitaan selviytyjä, joku, jonka kautta tarkastella muuttunutta maailmaa. 2 Tämän rinnalla väistämättömät tai epämääräisen Kohtalon edistämät loput ovat poeettisempia, joskus jopa haikean kauniita
AJATTOMIA HUOLIA Kirjassa uudelleenjulkaistut historialliset novellit eivät ole aina laadultaan merkkiteoksia, mutta kuriositeetteina ne saavat suurta arvoa. lähde: wikimedia commons 18. Siinä loppu ei jätä kohtalon oikusta jäljelle yhtä yksilöä. Poikkeusyksilökaava kiepautetaan ympäri Samuli Antilan novellissa ”Tunkeilijoiden maa”. Antologian vanhin novelli on Zachris Topeliuksen ”Maailmankuivuus” (alkup. julkaisu 1929) on Lars von Trierin Melancholiaan vertautuva kosmisen mittakaavan tuho-ooppera. Sen sijaan tarina kuvaa päähenkilönsä kautta yksilöä, joka on keskeisessä roolissa itselleen käsittämättömässä tapahtumasarjassa. Yksin planeetalle jäänyt ihminen on jo itsekin kokenut maailmanlopun, vaikka ulkoiset puitteet säilyisivät. Se tulee vaiheittain ja eri kokoluokissa. Maailmanloppu on fiktiossa yllättävän usein road trip. julkaisu 1987) nostaa keskiöön ihmisten väliset intiimit suhteet poikkeusaikana. Molemmat tarinat päätyvät silti eri reittiä samaan johtopäätökseen: todellisuus on merkityksellinen ja elämä elämistä vain, kun se sisältää muita ihmisiä. He myös osoittavat, että tavallisuudesta tulee poikkeuksellista silloin, kun ympäristö muuttuu radikaalisti. Maailmanloppu suhteellistuu. Tove Janssonin ”Shoppaamassa” (alkup. Tätä tapahtumasarjaa on hedelmällistä pohdiskella vasten ajatusta, jonka mukaan eurooppalaisen kolonialismin alistamat alkuperäiskansat kohtasivat maailmanlopun jo vuosisatoja sitten. Kuolon tähden novellien hahmot ovat välillä tyhjiä ja yhdentekeviä, minkä vuoksi heidän rooliinsa voi usein asettua miltei kuka vain. Sille on mukava saada hyvää seuraa. Lukija voi vain hieroa kasvojaan idean alkaessa avautua. kuva: frode ramone. Kolme erottuu yli muiden suomalaisen kirjallisuuden historiassa. julkaisu 1844), joka edustaa Topeliukselle tyypillisesti satugenreä. jässä maailmassa. huippuvuorten siemenholvi, johon on säilötty täystuhon varalta satojentuhansien viljelykasvien siemeniä. Niminovelli, Henry Parlandin ”Kuolon tähti” (alkup
Jonkinlainen suomalainen versio Illuminatus-trilogian teemoista olisi kiinnostanut kovasti! Vaihtoehtohistorialliset apokalypsit olisivat myös tarjonneet omalaatuisia perspektiivejä. Toni Saarinen on moderneihin maailmanloppudiskursseihin ja myytteihin erikoistunut väitöskirjatutkija. Kiinnostavasti kristilliset visiot puuttuvat Kuolon tähdestä miltei täysin. Niin myös vaarallisena pidettyjen ryhmien ja ideologioiden ajamat apokalypsit, joita esiintyy toistuvasti esimerkiksi salaliittomyyttien puolella. Kokoelman mieleenpainuvin tarina on Ville Paakonmaan persoonallinen ”Ensimmäinen päivä” (alkup. Ovathan tarinoidemme maailmat aina luonteeltaan erilaisia ja loput mittakaavaltaan monen sorttisia. Pikemminkin juuri tätä kautta huomaa, että maailmanloppu on monipuolisempi aihe kuin arvaisi. Tarinassa on vahva suomalaisen ympäristön tuntu, mikä asettaa epäuskottavan apokalypsin uskottavaan kehykseen. Häiritsevät mielikuvat, matka halki vieraaksi muuttuneen maan, anonyymiksi jäävät ja osin epämiellyttävät poikkeusyksilöt ja uuden alun mahdollisuus ovat tiivistelmä kirjan yleisistä teemoista ja laajemminkin maailmanlopun ominaispiirteistä. Kuolon tähti on saatu kustantajalta arvostelukappaleena. lähde: pixabay 19. kuva: peter h. ihmisen jälkeen jäävä säilyy mutta muuttaa muotoaan. lähde: pixabay ihmisen jälkeen jäävä säilyy mutta muuttaa muotoaan. julkaisu 1965). Tällaisia puuttuvia aiheita ei kuitenkaan pidä laskea kirjan heikkoudeksi. kuva: peter h