1 Eläimet spekulatiivisessa fiktiossa 1/2022 SUOMEN TIETEISJA FANTASIAKIRJOITTAJAT RY
SARJAKUVAT. KIRJAT . FANTASIA . ELOKUVAT . 2 . SCIFi . KAUHU
Vähemmä realistisiin eläimiin taas perehdytään Toni Saarisen Kummien kuvien kolumnissa tutustumalla kauhuelokuvien eläimelliseen puoleen. Tarinassa ihminen voi kohdata eläimessä toiseuden. Eläimen ja ihmisen suhde on jo reaalimaailmassa monenkirjava. Nykyproosamme rakentuu rikkaan ja monipuolisen kertomaperinteen varaan: eläimet ovat olleet varhaisilta leirinuotioilta asti uhkia, ovelia avustajia, muodonmuutoksen kohteita, myyttisiä puolisoitakin. Onnea vaelluksellenne lehden sivujen halki. Koen saaneeni Kosmoskynältä vuosien varrella paljon hyvää, ja on mukava päästä vuorostaan tukemaan lehteä kohti ensi vuonna häämöttävää 40-vuotisjuhlaa. Minun nimeni on Reetta Vuokko-Syrjänen, ja olen entinen Stk:n järjestöaktiivi ja sf-kirjoittaja Tampereelta. Sampsa Hario johdattaa meidät pohtimaan eläimen roolia avaruusajassa ja Mikael Leinonen puolestaan sukeltaa eläinsuhteen myyttiselle tasolle, syvälle alitajuntaan. Eläinten synkkää puolta tutkii mustan huumorin keinoin Toni Saarinen. Spekulatiivisessa fiktiossa roolien kirjo kasvaa entisestään. Eläimen kautta voidaan tutkia luontosuhdettamme, mutta myös suhteita toisiin ihmisiin. Samassa aiempi päätoimittaja Toni Saarinen palasi Kosmoskynän riveihin toimitussihteeriksi, joten oli mukava astua laivaan, jossa joku tietää valmiiksi vähintäänkin, missä ruori on, ehkä jopa minne ollaan menossa Tämän lehden graafisesta ilmeestä on kiittäminen lahjakasta joukkiota. päätoimittaja Reetta Vuokko-Syrjänen. Lisäksi yleisemmin kirjoittamista pohtii Liisa Näsi esseessään ideoiden kehittelystä. Merkityksellisen eläinsuhteen kuvaamisen mestarin Robin Hobbin tuotantoon pureudutaan Camilla Kantolan artikkelissa. Kattausta täydentävät Nita Mäenpään värikylläinen linturaapale sekä Maria Paldaniuksen proosarunoa hipova absurdismi. Miten eläintä tulisi edes fiktiossa kuvata. Niin ja tervehdys! Kosmoskynällä on myös uusi päätoimittaja. Karalan kuvitus on yhtä aikaa ilmeikästä mutta myös anatomisesti korrektia, täydellinen faktan ja fiktion liitto Kosmoskynän eläinteemanumeroon. 3 Pääkirjoitus K umppani, vihollinen, saalis, saalistaja. Kannen smilodonin vangitseva katse on puolestaan konseptitaiteilija Ville Sinkkosen käsialaa. Tässä Kosmoskynän numerossa toiseuden äärellä ollaan erityisen vahvasti Tenka Issakaisen novellissa, jossa mustekalan lonkerot elävät omaa elämäänsä. Kosmoskynä sai myös uudeksi taittajakseen Touko Miikkulaisen – tervetuloa laivaan! Tekijöitä ei myöskään koskaan ole liikaa, joten tulkaahan kaikki kiinnostuneet mukaan tekemään Kosmoskynää! Tulkaa mukaan järjestökuvioihin, käykää tapahtumissa nyt kun taas pystyy! Kaikki yhteinen kirjallinen toiminta kehittää myös omaa kirjoittamista ja avaa uusia näkymiä tekemiseen. Mutta nyt, uuden polun ympärillä pimeässä vaanivat mitä moninaisimmat eläimet. Sisäsivujen huikeasta kuvituksesta vastaa biologi, tiedekuvittaja Maija Karala. Hyppäsin remmiin vuoden vaihteessa, kun edeltävä päätoimittaja Liisa Näsi siirtyi toisiin tehtäviin. Biologi Maija Karala tarjoilee hämmästyttävän laajan tietopaketin spekulatiivisten eläinten realistisesta kuvaamisesta
numero, 38. Yhdistykseen voi liittyä kuka tahansa kiinnostunut. novellimittaisille teksteille veloitukseton yhdistyksen arvostelupalvelu. yhdistysavain.fi/. ARTIKKELIT MAIJA KARALA Mahdottomat ja mahdolliset olennot CAMILLA KANTOLA Eläimet Robin Hobbin kirjoissa LIISA NÄSI Ideoita on kaikilla – toteutus ratkaisee NOVELLIT TENKA ISSAKAINEN Avoimen meren maku SAMPSA HARIO Kahdeksas matkustaja MIKAEL LEINONEN Savikissa TONI SAARINEN Kun vanhaherra Pippuri nukkui pois Kosmoskynä ISSN: 0785-2517 130. Irtolehtimyynti: tilaukset@tieteiskirjoittajat.net 3 6 7 70 9 22 32 46 14 28 37 50. Jäsenetuihin kuuluu Kosmoskynän lisäksi mm. Jäsenetuihin kuuluu Kosmoskynän lisäksi mm. yhdistyksen arvostelupalvelu veloituksetta. Täytä liittymislomake Yhdistysavain-palvelussa osoitteessa https://suomentieteisjafantasiakirjoittajat. 4 Kosmoskynä Puheenjohtajan terveisiä Pääkirjoitus Kirjoitusharjoituksia Kosminen Colosseum KOSMOSKYSYMYS Miten suhde eläimeen (olemassa olevaan tai kuvitteelliseen) toteutetaan mielestäsi fiktiossa hyvin ja milloin se puolestaan ei toimi ollenkaan. Jäsenten tekstit ovat etusijalla verkkolehdessä julkaistaviksi. Sen lisäksi maksa jäsenmaksu (20 euroa vuonna 2022, nuorisojäsenmaksu alle 18-vuotiaille 10 euroa, perhejäsenmaksu 10 euroa) seuran tilille IBAN: FI09 800019017460 33, BIC: DABAFIHH. vuosikerta 2 lehteä vuodessa www.kosmoskyna.net toimitus@kosmoskyna.net verkkotoimitus@kosmoskyna.net Päätoimittaja Reetta Vuokko-Syrjänen Toimitussihteeri Toni Saarinen Ulkoasu ja taitto Touko Miikkulainen Kansikuva Ville Sinkkonen Julkaisija Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry STK ry Pohjavedenportti 2 A 25 00980 Helsinki www.tieteiskirjoittajat.net info@tieteiskirjoittajat.net Seuran sähköpostilista stk@lists.utu.fi Lisätietoja ja ohjeet sähköpostilistalle liittymiseksi: https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/stk Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat ry on valtakunnallinen yhdistys, joka ajaa spekulatiivisen fiktion eli tieteis-, fantasiaja kauhutekstien kirjoittajien asiaa
Piirrän nykyisiä ja muinaisia, todellisia ja kuviteltuja elämänmuotoja elävöittämään mitä tahansa tieteellisestä julkaisusta spefinovelliin. Töihini voi tutustua osoitteessa www.deviantart.com/eurwentala Ville Sinkkonen Olen kuvittaja ja konseptitaiteilija. Lempiaiheisiini kuuluvat dinosaurukset, lohikäärmeet ja rotat. Parhaiten töitäni ja edesottamuksiani voi seurata Twitter-tilini kautta osoitteessa https://twitter.com/VilleSinkkonen KUVITTAJAT ESITTÄYTYVÄT HAASTATTELU Miikka Tamminen pureutuu syvälle keskiajan olentojen maailmaan RAAPALEET MARIA PALDANIUS Poikkeustapaus NITA MÄENPÄÄ Dioraama KIRJA-ARVIOT SERAFIA ALHO Tamminen: Keskiajan hirviöt REETTA VUOKKO-SYRJÄNEN Aidoo, Kivinen: Anansi tekee revontulet KATRI ALATALO Unitytöt 56 35 49 59 62 64 Päätoimittaja Reetta Vuokko-Syrjänen Toimitussihteeri Toni Saarinen Toimituskunta ja avustajat Katri Alatalo Serafia Alho Siiri Enoranta Sampsa Hario Tenka Issakainen Camilla Kantola Maija Karala Lily Laine Mixu Lauronen Anne Leinonen Mikael Leinonen Venla Lintunen Kallas Lukka J. Meresmaa Nita Mäenpää Harri Istvàn Mäki Liisa Näsi Maria Paldanius Toimitus. 1 Maija Karala Olen biologi, tiedetoimittaja ja kuvittaja, jonka mielestä eläimet ovat hienointa koko maailmankaikkeudessa. Muinaiset eläimet ovat lähellä sydäntäni, mutta omat kuvitusaiheet vaihtelevat ritareista ja lohikäärmeistä dinosauruksiin ja sapelihammakissoihin. S. Olennot; elävät, muinaiset ja mielikuvituksen tuotokset ovat vain cool
Niinpä yhdistyksen kevätkokouksessa Teemu ja Pyry luopuivat hallituspaikoistaan. Tilanne on erikoinen: kukaan STK:n nykyhallituksen jäsenistä ei ollut mukana vielä puoli vuotta sitten. Muutos oli tällä kertaa täydellinen. Myös STK on julistamassa spefikirjoittamisen ilosanomaa. Kosmoskynästä ja sen laadusta ei tingitä. Tässä kirjallisessa tilassa saamme mahdollisuuden käsitellä muutoksia – vaikka sitten numeron teeman mukaisesti ihmisen ja eläimen suhteessa. Tällöin järjestön puheenjohtajana jatkoi vielä Teemu Korpijärvi ja hallituksen jäsenenä veteraaniaktiivi Pyry Palermo. Viime vuonna Kosmoskynää luotsannut Liisa Näsi astui myös sivuun, ja uutena päätoimittajana aloitti Reetta Vuokko-Syrjänen. Heidän tilalleen saimme onneksi Milka Liikalan ja Pekka Kolehmaisen. Eikä edes taloudenhoitaja Terja Artimo jatka enää STK:n tilien tarkkailua! (Uuden taloudenhoitajan etsintä on käynnissä: arvostamme kaikkia vinkkejä sekä avuntarjouksia.) Järjestötoiminta muuttuu ilmeisen vauhdikkaasti poikkeusaikoina, ja joskus sillä on hintansa. Liityin joulukuussa yhdistyksen hallitukseen yhdessä Nita Mäenpään ja Mixu Laurosen kanssa. Samaan syssyyn vaihtui taittajakin: Peppi Kääpän sijaan Kosmoskynän ilmeestä vastaa nyt Touko Miikkulainen. Silloin kun olemme erillään, nämä sivut sentään yhdistävät kirjoittajia toisiinsa. Toista säilyvyyden symbolia pitelet käsissäsi. Näin ollen vuoden 2022 ensimmäisen Kosmoskynän puheenjohtajan tervehdyksen kirjoitan nyt minä. 6 Puheenjohtajan terveisiä K uten kaikki järjestöt, myös Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat on jatkuvassa muutoksen tilassa. Pyritään siihen, että kyseessä on vain pieni häiriö, joka jo ensi vuonna korjaantuu. Järjestely tiedettiin väliaikaiseksi, sillä aiempien vuosien hallitus oli joutunut sinnittelemään kulkutautioloissa jaksamisen rajoilla ja ansaitsi jo hengähdystauon, mahdollisuuden keskittyä muuhun elämään. Ei siinä vielä kaikki. Eräs uhri on Nova-kirjoituskilpailu (ja sen ohessa järjestetty Noviisi). puheenjohtaja Toni Saarinen. Tänä vuonna Novan järjestämiseen ei yksinkertaisesti löytynyt tekijöitä. Mikä takaa yhteisön säilyvyyden. Jos kaikki muuttuu tai häiriintyy, mikä sitten jatkuu. No, luokaamme toiveikkaat katseet Finnconiin, joka tekee paluun paikan päälle! Heinäkuussa Espoossa yhteisö löytää jälleen yhteen, kertoo tarinoita tarinoista ja hajaantuu pää täynnä uusia ideoita
Anne Leinonen Kirjoitusharjoituksia "Millaista inspiraatiota meille voikaan tarjota kauhutarinaan perhosen metamorfoosi?". 7 E läinmotiivit ovat oiva keino sukeltaa kirjoittamisen saloihin. Meillä kaikilla on jonkinlainen suhde erilaisiin eläimiin, niin kotikuin villieläimiin, ja kuulumme toki itsekin eläinkuntaan. Eläimellinen ja petomainen ovat termejä, joita käytämme kuvastamaan tietynlaista käyttäytymistä. Seuraavassa on kolme eri genreä kutittelevaa eläinaiheista harjoitusta. Ja millaista inspiraatiota meille voikaan tarjota kauhutarinaan perhosen metamorfoosi tai tieteistarinaan hämähäkin lisääntymiskäyttäytyminen. Miten kirjoittaa vieraasta olennosta
Ensimmäinen on päähenkilösi tavoite: se jollaiseksi hän pyrkii, mitä kohti hän on menossa. Miten ihminen vaikuttaa olentoon. Mont Sudbury / Wikimedia Commons. Kirjoita tarkasta muuttumisen prosessista, siitä hetkestä kun muutos alkaa siihen pisteeseen, kun olento on muuttunut ihmiseksi. 3 Vihamielisellä planeetalla ihmiset tekevät tutkimusmatkoja sulauttamalla mielensä osaksi jotakin eläintä tai olentoa. Luonnostele näiden eläinten ja niiden myyttisten ominaisuuksien avulla tarinaasi ominaisuuksia ja yksityiskohtia, jotka kuvastavat päähenkilön muutosta ja matkaa. Millaisia konflikteja sulautumisesta aiheutuu. Tutustu esimerkiksi teokseen Liisa Kaski: Myyttiset eläimet — Tarua ja totta eläinten mahdista ja etsi sieltä kaksi eläintä. 2 Syvennä tarinasi päähenkilöä myyttisten olentojen avulla. Käännä asetelma päälaelleen ja kuvaa yksityiskohtaisesti, miltä ihmissudesta, vampyyristä tai myyttisestä eläimestä tuntuu muuttua ihmiseksi. Toinen eläin on hänen varjonsa, pimeä puolensa, josta hänen tulisi pyrkiä pois. Älä ajattele eläimiä niinkään hyvä/ paha-akselilla vaan kahtena erilaisena persoonana. Miten olennon mieli vaikuttaa sen kanssa kulkevaan ihmiseen. Millaisia fyysisiä tuntemuksia, hajuja kuulohavaintoja ja tunteita muutokseen liittyy. Mikä tapahtuma laukaisee muutoksen. Kehittele vieraaseen ympäristöön soveltuva uusi elämänmuoto, ja kirjoita kohtaus, jossa ihminen sulautuu osaksi tätä uutta elämänmuotoa. 8 1 Monissa kauhutarinoissa kuvataan metamorfoosia ihmisestä esimerkiksi ihmissudeksi tai vampyyriksi
Mutta aivan yhtä usein hevonen on vain ajoittain hirnahteleva ritaritaksi, joka ei koskaan pudota kenkiään tai vaadi mitään ravintoa, ja avaruuskin on ikävän täynnä toisteisia hyönteisotuksia. Neljä kirjailijaa antoi omat vastauksensa – Kosmoskynä kiittää! Miten suhde eläimeen (olemassa olevaan tai kuvitteelliseen) toteutetaan mielestäsi fiktiossa hyvin ja milloin se puolestaan ei toimi ollenkaan. Entä mitkä ovat pahimmat sudenkuopat. Miten eläinhahmo siis kirjoitetaan hyvin. 9 E läin voi olla fantasiatarinassa uskottu kumppani, omaääninenkin, tai tieteistarinassa saatamme kohdata mitä kiehtovimman uuden elämänmuodon. KOSMOSKYSYMYS
Mutta ehkä voisimme fiktion keinoin yhä useammin kysyä, mitä toinen eläin voi saada ihmiseltä, miten se voi hyötyä meistä, eikä päinvastoin. Miksi ajattelemme, että meillä on lupa muokata toisten lajien perimää ja jalostaa muista eläimistä itsellemme mieluisia koristeita, huvituksia ja hyödykkeitä. Spekulatiivisen fiktion keinoin yhtälöön voi tietenkin lisätä loputtomasti kierroksia, ja näyttää joko hienovaraisemmin tai röyhkeästi alleviivatummin asioita, joita realistinen kirjallisuus käsittelee arkitodellisuutemme sääntöjen puristuksissa. Eläinparka, jolle annetaan pakkokoominen viihdearvo, jotta tarinan ihmishahmon. Mitä me olemme velkaa niille, joiden kanssa jaamme tämän planeetan, ja kuinka voisimme sovittaa kyseisen velan. Ihminen saattaa olla joitain toisia lajeja älykkäämpi, mutta viisaampia emme toden totta ole, kuten ihmisen aiheuttamasta maapallon kriittisestä nykytilasta, sukupuuttoaalloista ja luontokadosta voimme päätellä. 10 Siiri Enoranta ”Toisen eläimen ei kuuluisi olla alisteinen ihmiselle, vallan mukana on tultava vastuuta.” Mielestäni meidän ihmisten on aika myöntää, että olemme eläimiä siinä missä muutkin, ja lakata nostamasta itseämme muiden lajien yläpuolelle. Siksi ajattelen, että uuden ajan fiktiossa voisi tutkiskella ihmisen ja muiden eläinten samankaltaisuutta ja samanarvoisuutta ennemmin kuin korostaa eroavaisuuksia ja eriarvoisuutta. Kuten tiedämme, myös kaunis kumppanuus ja ystävyys ihmisen ja toisen lajin edustajan välillä on mahdollista, ja kautta historian tietyt eläimet ovat myös olleet ihmiselle emotionaalisesti hyvin tärkeitä. Harri Istvàn Mäki ”Kun eläin on itsenäinen olento, persoona, siitä tulee välittömästi kiinnostava.” Kerronta on epäonnistunut, kun eläin on ihmiselle tarinassa pelkkä pakollinen jatke – jotakin joka on hyvin ulkoisista syistä tarinassa mukana. Olisi hedelmällistä tutkia, mitä ilmiön taustalla on: vahingollisia normeja, ihmisen itsekkyyttä ja ylimielisyyttä, ehkä jonkinlaista kuolemanpelkoa, joka manifestoituu heikomman sortamisena, vai jotakin muuta. Ja silloin kun muiden eläinten epäreilua asemaa suhteessa ihmiseen kuvataan, olisi tärkeää kyseenalaistaa tämä kuvio. Toisen eläimen ei kuuluisi olla alisteinen ihmiselle, vallan mukana on tultava vastuuta. Miksi ihminen on katsonut voivansa altistaa lukemattomat muut lajit sanoinkuvaamattomille hirveyksille
Poikkeuksiakin on tapahtunut. Jopa niin, että nämä elementit ovat usein tarkoitushakuisia, ja niillä mässäillään. Sen on tarkoituskin herättää inhon ja kammotuksen tunteita. Tai joka saa ajattelemaan asioista aivan uudella tavalla. Eläimiä kohdellaan tarinoissa harvemmin kaltoin, joten niiden kaltoinkohtelu lienee spesiaalia. Kun se kommunikoi, vuorovaikuttelee ihmisen kanssa, saattaa tapahtua hyvinkin odottamattomia ja kiehtovia asioita. Minulle fiktiivisen eläimen julma kuolema symboloi pahuutta ja raakuutta, johon tavalliset ihmiset eivät pysty. Spefissä jos missä kissan voi tappaa, koska kissa voi palata hautausmaalta ja kostaa kuolemansa. 11 persoona peilaisi jotakin itsestään, tai on heikohko, vaivaannuttava ohjelmanumero… silloin tuntuu että fiktio on mennyt jotenkin harvinaisen löyhkäävään suohon. Kun eläin on itsenäinen olento, persoona, ei vain lajinsa tyypillinen edustaja, siitä tulee välittömästi kiinnostava. Ehkä viattoman luontokappaleen surmaaminen on heidän mielestään liian sairasta, ehkä se triggeröi pintaan asioita, joita ei halua ajatella. Kirjoittaja voi säätää julmuuksien tasoa ja säästää lukijaa. Joidenkin lukijoiden mielestä eläimen julma tappaminen on riittävä syy jättää koko tarina lukematta. Lukijoilla on tähän tunteeseen ja mielipiteeseen täysi oikeus. Lukijalle kuin kirjoittajallekin luontokappaleen kuolema voi olla mahdollisuus tutkia omaa pimeää puolta – turvallisesti sanojen ja niiden luomien mielikuvien takana. Silloin koen, että eläin on sellainen henkilö, johon haluaa tutustua tarkemmin, jonka maailmaan haluaa mieluusti eläytyä ja jonka tunnemaailmasta löytää sydäntä kutkuttavaa samaistumisen pintaa. Lukijat ovat ehkä turtuneet sarjamurhaajatarinoiden kidutuskohtauksiin ja sekopäisten murhaajien jälkeensä jättämiin naisten ja lasten rikottuihin kehoihin – niistä on ainakin tietyissä genreissä tullut vakiokuvastoa. Kaikkea ei tarvitse kuvata graafisesti: jo vihjaaminen voi kertoa tarpeeksi. Tai, kuten missä tahansa tarinassa, sen kuolema voi todellakin olla inhimillisen tai epäinhimillisen pahuuden ilmentymä, lukijan emootioihin vetoamista. Kun eräässä tarinassani päähenkilö löytää kissansa julmasti tapettuna, on ihan luonnollista, että kohtaus herättää ihmettelyä, ällötystä ja vastenmielisyyttä. Kissa voi olla kvanttiolento ja tunneloitua takaisin olemassaoloon, se voi olla jumala, jota ihmiset lopulta joutuvat palvomaan. Fiktiivisen eläimen kuoleman ei tarvitse olla lopullista. Se on asia, jota ei kannata poissulkea vain tavan vuoksi.. Anne Leinonen ”Spefissä jos missä kissan voi tappaa, koska kissa voi palata hautausmaalta ja kostaa kuolemansa.” Vaikka kirjoitan kauhua ja hyvin ikävistäkin asioista, jätän yleensä eläimet rauhaan
12
Huonosti kirjoitettu eläinsuhde on yksipuolinen ja vain ihmisen huomioiva. Meresmaa ”Representaatiolla on väliä – myös eläinten kohdalla.” Perehtyminen eläimiin ja eläinsuhteisiin fiktion ulkopuolella on paras pohjustus sille, että kirjoittaa eläinsuhteen fiktiossa hyvin. Kun kirjoittaja on selvillä siitä, millaisista yksilöistä – ei vain stereotyyppisistä lajin edustajista – hän kirjoittaa, paranee kuvaus kuin varkain. 13 "Outdoor opportunities; the raising care of small animals, birds and plants; a practical treatise on the raising and care of small animals, birds and plants for profit and pleasure". Jos eläin, josta kirjoittaa, on olemassa meidän maailmassamme, on ehdottoman tärkeää tutustua sen lajityypillisiin piirteisiin ja tarpeisiin ja rakentaa eläinhahmon persoona sille pohjalle. Se voi ilmetä siten, että eläin on kuin käsilaukku, joka kulkee mukana ja tarjoaa hahmolle aina sen, mitä tämä tarvitsee. Representaatiolla on väliä – myös eläinten kohdalla.. Eläimillä on myös symbolisia ja kulttuurisia merkityksiä, joista on hyvä olla tietoinen. Olisiko suhteen kuvauksessa aineksia teeman syventämiseen tai käännekohtiin. (1922). Joskus on aivan perusteltua, että eläin edustaa koomista kevennystä tai sympaattista sivuhahmoa, mutta tällainen roolitus ei poista tarvetta pohtia eläimen persoonaa siinä missä ihmishahmojenkin. Hahmotamme maailman aistiemme kautta, joten hyvä lähtökohta onnistuneeseen eläinkuvaukseen on selvittää, millaiset eläimen aistielimet ovat ja miten ne vaikuttavat sen käsitykseen ympäristöstään. The Library of Congress J.S. Eläinsuhteen kirjoittamiseen kannattaakin suhtautua kuin minkä tahansa hahmojen välisen vuorovaikutuksen kirjoittamiseen: kummallakin osapuolella on omat tarpeet ja luonteenpiirteet, tahto ja historia. Yleisesti ottaen ihmisillä ei ole kovin hyvää käsitystä eläinkunnan moninaisuudesta ja kyvykkyydestä ja ennen kaikkea eläinyksilöiden persoonallisuudesta, mikä näkyy fiktioeläinten esineellistävänä kuvauksena. Täysin fiktiivistä olentoa luodessa kannattaa viiteapuna käyttää niitä eläinkunnan edustajia, jotka elävät samankaltaisissa ympäristöissä ja ovat muutenkin ominaisuuksiltaan lähellä haettua. Mikä eläimen rooli tarinassa on. Outdoor enterprise publishing co., Kansas City, Mo. Tällainen ristiriidaton esitys on tylsä ja eläimiä aliarvostava. Tarinan kannalta on siis hyvä miettiä eläinsuhteen merkitys hahmon kehityskaarelle tai juonelle
14
Jouduimme altaaseen monta yötä sitten. Ehkä ne Avoimen meren maku Tenka Issakainen NOVELLI. Läpinäkyvän pinnan nurkkauksessa oli tasavaloa heijastava viiru, ja ne keksivät, että se voisi olla heikompi kohta. Utelias ja Kätevä tekivät aukon altaamme yläosaan. Allas on suuressa ilman täyttämässä luolassa: taivaan tasavaloa ei näy, mutta päiväsaikaan tilan täyttää vaimean samea sekavalo. Jäsenieni mielestä ihmiset ovat kiinnostavia: ihmisillä on neljä jäsentä, ja kahdessa niistä on lisää jäseniä. Kaikki jäsenet ovat koettaneet, myös Vaisu ja Haavoittunut. Silloin lähdemme kunnolla liikkeelle. Seinämien välisessä kulmauksessa on vielä joustavampaa ainetta josta ei kuitenkaan saa irrotettua paloja. Ilmassa, luolan pohjalla, liikkuu ihmisiä. Seinämät ja pohja ovat aivan kovia. Seinämä on läpinäkyvä, ja sen toisella puolella on ilmaa kuten kaikkialla muuallakin ympärillämme ja yläpuolellamme. Ne puuhaavat mielellään kaikkea sellaista. 15 M inä ja jäsenet painaudumme vasten altaan sileää seinämää. Tämän altaan pohjalla on kiviä ja soraa, syömämme ruoan kuoria sekä kuollutta, meille tuntematonta korallia. Mutta nekin on äkkiä tutkittu, ja meidän aikamme käy pitkäksi. Sen kaksi sivua on aivan suoria, kolmas hyvin terävä. Toisinaan Levoton ja Myötäilijä liittyvät mukaan. Myöhemmin erään ihmisen pää huomasi aukon. Ulkopuolella on paljon tasavaloläikkiä, ilmaa ja vettä ja muuta. Pitkän uurastuksen jälkeen saimmekin irti kolmikulmaisen kappaleen. Kätevä, Levoton ja Myötäilijä tutkivat kappaletta aikansa ja kätkivät sen sitten pohjalle. Vain Utelias ja Kätevä jatkavat ja asettelevat kivet välillä jonoihin, välillä ympyröihin. Yöllä sameat valot sammuvat ja näkyviin tulevat monet pienet heleänväriset valot. Sen jäsenen jäsenet tutkivat aukkoa mutta vetäytyivät nopeasti pois. Välillä järjestelemme kiviä uudella tavalla, mutta se ei jaksa huvittaa kauaa. Alhaalla on pohja. Aluksi olimme eri altaassa jossa ei ollut mitään kiinnostavaa
Ihminen vie sen uuden tulokkaan altaalle ja pudottaa sieltä jotain veteen. Korkeammalta näen paremmin. Se pusertuu kiinnostavan pieneksi. Ruoka ei ole kovin hyvää, varsinkaan Tarkan mielestä, paitsi simpukat. Ihmisten jäsenet laskevat kuoren lattialle ja nostavat elävän altaaseen jonkin kapineen avulla. Haavoittunut pysyttelee takimmaisena. Mekin kiinnostumme: olento näyttää läpikuultavammalta ja suuremmalta kuin äsken. Odotetaan, että ihminen menee pois. Pääsisimme aukosta ylös, mutta ympärillä on vain ilmaa, joten en ole suostunut tutkimaan paikkoja. Luulen, että se on ruokaa. Pitkä ihminen ei juuri piittaa altaista. Yleensä tumma ihminen tuo ruokaa meille ja muiden altaiden asukkaille. Ihmisten jäsenet liikkuvat kovasti, kun niiden päät tutkivat altaan sisältöä. Haavoittunut, Vaisu ja Myötäilijä ovat siitä tyytyväisiä. Jäsenet joutuvat odottamaan vielä hetken, koska heti ihmisten lähdettyä saapuu kaksi harvemmin nähtyä ihmistä. Jokaiseen altaaseen johtaa ylhäältä kanava josta tulee raikasta vettä, samanlainen kuin meilläkin. Kaikki jäsenet (paitsi Haavoittunut ja Vaisu): Otetaan se silti! Kätevä: Olisi jotain uutta. Altaaseen tulee uutta, raikasta vettä kapeaa putkea pitkin, mutta se on ikävän heikkoa ja maistuu oudolta. Minä: Hyvä on. Tarkka ja Kiinnostunut: Se on hyvin valkoinen. Emmehän ehkä pääsisi takaisin altaaseen. Levoton ei tiedä mitä tekisi. Tarkka ja Utelias tutkivat sitä seinämän läpi, Kätevä ja Kiinnostunut lähtevät jo kohti pintaa. Sen jäsenten jäsenet kuljettavat häikäisevän valkoista kapinetta, jonka sisältä ne ottavat pienemmän kappaleen. Kätevä ja Levoton: Palasella voi ehkä viiltää pussin rikki. Sitä ei voi syödä. 16 satuttivat itsensä. En tunnista elävää. Se on sekavaloisen valkoinen pussi, jonka suun lähellä on kaksi aukkoa. Kätevä, Levoton ja Myötäilijä muistavat piilottamansa palasen. Joskus näkyy muitakin, jotka ovat kiinnostuneempia altaiden asukkaista. Altaita on ilmatäytteisen onkalon kahdella sivustalla. Kaikki jäsenet tutkivat saalista. Kohotan pääni ilmaan ja katson niin kuin ilmassa katsotaan. Te olette vain unohtaneet. Ne tuovat välillä uusia asukkaita ja vievät entisiä pois. Arka Haavoittunutkin on nyt innoissaan. Ihmisten poistuttua lähdemme kohti esinettä, malttamattomat Utelias ja Kätevä edellä. Minä: Kätevä ja Kiinnostunut, tulkaa takaisin. Muita jäseniäni huvitti, mutta Haavoittunut sävähti. Ehkä uusi olento kiihdyttää niitä. Nytkin kaksi ihmistä saapuu luolaan kantaen kuorta, jonka sisällä on varmaankin vettä kuten altaissa, ja jokin uusi elävä. Se pystyy muuttumaan paljon. Ne kulkevat uuden altaan luokse. On hauska mennä sen sisään ja kääriytyä sinne. Pussi maistuu heikosti ravuilta. Pussin voi sulkea niin tiiviisti ettei vesi ollenkaan vaihdu. Mutta äkisti sen väri samenee, ja sille näyttää ilmaantuvan kuori. Minä: Tämä on ihan samanlainen kuin mitä on meressä. Onhan se jotain uutta. Kätevä ja Kiinnostunut liittyvät Tarkan, Uteliaan ja muiden seuraksi vasten seinämää. Mutta jäsenet eivät piittaa, ja tarjoaahan pussi meille kaikille ajankulua. Kokeillaan! Ei, minä kiellän, vaikka en tiedä miksi. Siellä taisi tosiaan olla ruokaa. Hän koskettelee pohjaa ja kappaleita perusteellisesti erilaisilla välineillä ja valaa pohjalle vettä, joka kuitenkin valuu pois pohjan aukosta. Tumma ihminen tulee lähelle allastamme, ja vaalenemme vähän. Ensin se vaikuttaa pitkältä ja helakalta, ja sillä on muutamia jäseniä. Sillä välin jäsenet ovat saaneet otteen valkoisesta kohteesta, ja palaamme veteen. Kun muut kyllästyvät pussiin, Kätevä, Kiinnostunut ja Myötäilijä panevat sen kieppumaan tuloveden virrassa.. Sen poimuihin on jäänyt vangiksi ilmaa, joka ei lähde pois ennen kuin Kätevä ja Kiinnostunut ovat käännelleet pussia huolella. Ei siitä tarvitse välittää. Mutta valkoisen kapineen hän asettaa meidän altaamme ja viereisen altaan väliseen rakoon. Utelias, Kätevä ja Myötäilijä: Ja hyvin poimuinen. Aine on hyvin taipuisaa ja tiivistä. Minä: Tuollaisiahan on meressä usein
Altaan reunan yli kurkottaa jotain kalpeaa ja ohutta. Mutta se ei ylety ulkonemiin, joita on liikutettava, jotta kuori kääntyisi. Me odotamme altaan vastakkaisessa sopessa. Nyt vasta ajattelen, että se ehkä jatkaa matkimisleikkiä. Jäsenet ovat huvittuneita ja tyytyväisiä kuten silloin, kun ne olivat saaneet irrotettua seinämästä palasen. Olento muuttaa taas muotoaan, se on äkisti kampela jossa on helakoita pilkkuja. Sen jäsenet tunnustelevat jalustaa, jonka päällä allas on, ja se alkaa kiivetä. Olento etenee ihmisenkokoiselle litteän kuoren peittämälle aukolle ja näyttää ymmärtävän, että sen kautta pääse eteenpäin. Meri-ihmisen pää katsoo meihin päin, ja vaalenemme hiukan. Sitten elävä hivuttautuu altaan reunukselle ja tiivistyy paremmin näkyväksi, ja kiihdyn niin, että jäsenenikin tahtovat tietää mistä on kyse. Matkimme vielä hetken aikaa toisiamme, mutta sitten Meri-ihminen lähestyy allastamme. Se saa veden muuttumaan vahvemmaksi ja raikkaammaksi. Olento on nyt niin läpikuultava että sen muotoa on vaikea erottaa. Jäsenet ovat hyvin ohuet. Tarkka, Levoton ja Myötäilijä: Nyt tapahtuu jotain. Kyllästymme tarkkailemaan ihmisiä, emmekä huomaa, kun ne lähtevät. Olento hypähtää niin että sen kaikki jäsenet irtoavat pohjasta, ja me liikahdamme samalla tavalla. Ajattelen sitä yhä Meriihmisenä, vaikka se onkin nyt erilainen. Pelkään, että ne ottavat pussin pois, koska eivät ole itse panneet sitä altaaseen. Mutta me emme osaa muuntua noin paljon.. Minä: Se on aivan kuin ihminen. Me kokeilimme. Vaihdan katseeni värillisestä tarkaksi, mutta en ymmärrä yhtään enempää. Kaksi muuta ihmistä pysyttelee pitkään uuden olennon altaan luona. Olento vaalenee sekin. Meri-ihminen pudottautuu pohjalle ja leviää päätä lukuun ottamatta aivan litteäksi. Tarkka, Utelias ja Kätevä innostuvat saaliin mausta ja ojentautuvat. Tarkka, Kätevä ja Haavoittunut piilottavat pussin pieneksi mytyksi kivien alle. Olento on altaan reunalla litteänä niin että kaksi jäsentä on ulkopuolella. Mutta se ottaakin vanhan pehmeän hahmonsa ja solahtaa veteen. Se vaikuttaa suunnilleen yhtä pehmeältä kuin me. Yhden ihmisen jäsenet liikkuvat meidän altaamme lähellä ja sen pää kääntyilee. Suljetaan aukko uudelleen. Haavoittunut ja Levoton: Ei mennä! Minä: Ei mennä. Tummansamea olento etenee ihmisten tapaan kahden jäsenen kuljettamana pitkin pohjaa. Mutta pian se pullistuu, tummuu ja muuttuu sameanväriseksi, ja sille näyttää kasvavan luut. Se ei ole rapu ollenkaan, vaikka näyttää ja maistuu siltä. Kun se nousee pystyyn, se näyttää täsmälleen pieneltä ihmiseltä jolla ei ole karvoja eikä päällysteitä, ja sen silmät ovat hyvin suuret. Kiinnostavaa! Utelias ja Kiinnostunut kohottautuvat, ja olennon kaksi ylempää jäsentä toistavat liikkeen. Olento maistuu kummallisesti kaloilta, simpukoilta, ravuilta, kaikelta mitä meressä on. Vaihdan katseeni tarkasta värilliseksi ja huomaan, että se on vaalea ja heleähkönvärinen ja siinä on muutamia tasavaloisia raitoja. 17 Luolaan saapuu kolme ihmistä. Haavoittunut ja Levoton: Altaan katossa on aukko. Pelästymme, kun Meri-ihminen muuntautuu todella ravuksi, pieneksi vaaleaksi taskuravuksi, jonka nivelikkäät jäsenet kuljettavat sitä lähemmäs meitä. Tuo on epäilyttävä. Kaksi muuta jäsentä tunnustelee altaita ja seinämiä. Kätevä ja Tarkka: Pala ei pysyisi siinä enää kuitenkaan kiinni. Yksi jäsen nostaa pohjalla olevan litteän ja reiällisen kuoren, ja olento tutkii sen alla olevaa koloa, josta kiiltää vesi. Luulen sitä ensin kaltaiseksemme, mikä nostattaa ristiriitaisia tunteita. Utelias: Ei suljeta. Nurkkaan tekemämme reikä on niin pieni, että ainakaan uudessa muodossaan Meriihminen ei pysty ujuttautumaan siitä läpi. Kun se ehtii läpinäkyvän seinämän kohdalle, näen, että sen jäsenet tarttuvat sileään pintaan samalla tavalla kuin kotilot. Mutta jäsenen päässä onkin uusia jäseniä kuten ihmisillä. Mutta hyvin pieni. Se ehkä etsii pussia. Käännyn katsomaan uuden olennon allasta. Se voi tulla sisään
Helpotumme kaikki, kun olento ottaa taas tumman ja tiiviin ihmishahmon. Tarkka koskettaa kaltaistamme Meri-ihmistä, jonka oma jäsen ojentuu. Meri pysyy vahvana. Jäljittelemme sitäkin. On tunkkaista. Mutta se aika ei ole nyt. Luulen, että se haluaa tietää, haluammeko mekin pois. Luola ei olekaan täynnä ilmaa vaan vettä. Niin täytyy käydä. Minun jäseneni aina huvittuvat tähtieläimistä: pelkkiä jäseniä ilman päätä. Keho ja pää ja herkät vahvat jäsenet. Utelias ja Kiinnostunut: Haluamme! Ne kohottautuvat vedenpinnan yläpuolelle. Sen pää katsoo meitä pitkään. Tiedän, että kerran meidän tulee tavata eräs kaltaisemme, ja sen jälkeen meitä ei ole. Se koettaa liikuttaa kuorta, joka peittää luolan pois johtavaa aukkoa. Se on kummallinen ja pelottava, mutta kiinnostavampi kuin mikään mitä olemme aikaisemmin nähneet, eikä se koeta syödä meitä. Meri-ihminen ja pussi ovat jo kaukana. Meri-ihminen tulee lähemmäs allasta. Sen jäsenet liikkuvat kuoren suuntaan ja meidän suuntaamme. Mutta en löydä tietä. 18 Painaudumme kuitenkin litteäksi ja tekeydymme täplikkääksi. Tutkin mitä reittiä eläväksi muuttunut pussi poistui, ja toivon että sitä seuraamalla mekin pääsemme ulos, kohti avoimen meren makua. Mutta tietenkin se tahtoo pois, mekin tahdomme pois tästä luolan ahtaasta altaasta. Ensin luulen, että ne vain leikkivät, mutta sitten ymmärrän. Tahdon palata mereen. Kätevä ja Myötäilijä ottavat valkoisen pussin pois piilosta. Altaan ulkopuolella onkin jälleen ilmaa. Vesi liikkuu ja maistuu avoimelle merelle ja sukeltaville linnuille ja rannan leville. Meri on vahva. Se työntää ja vetää sitä. Kun herään, Meri-ihminen on jälleen liikkeellä. En ole koskaan nähnyt meidän kaltaisiamme näin läheltä, yleensä välttelemme toisiamme. Se vaihtaa muotonsa monta kertaa, mutta kuori pysyy paikoillaan. Tarkka, Utelias, Kiinnostunut ja Myötäilijä lähtevät tutkimaan olentoa, joka ei näytä lainkaan pelokkaalta muttei liioin uhkaavalta. Se ui omin voimin Meri-ihmisen luokse, ja Meriihmisen jäsen tarttuu siihen. Me toivomme, ettei Meri-ihminen lähtisi. Siinä on jotain samaa kuin meissä, se osaa muuntautua ja se ymmärtää enemmän kuin kalat tai ravut. Kuoren takana. Meri-ihminen on ihmeellinen ja pelottavakin olento, se voisi varmasti muuntua joksikin meille vaaralliseksi. Silti tuntuu ikävältä, kun se kiipeää pois altaastamme, kulkee tummansameassa värissään vielä ympäri onkaloa ja palaa omaan altaaseensa. Kiinnostunut: Vaikka tämä vaikuttaa monelta, tämä on vain yksi. Tarkka: Olento on erilaista ainetta kuin mikään muu. Sekin vaalenee. Kaikki on kuten ennen, valvon yksinäni, jäsenet näkevät ehkä omia uniaan. Seuraavaksi Meri-ihminen on tähtieläin, jonka yksi jäsen kohottautuu. Kätevä, Tarkka ja Myötäilijä sivelevät kiivaasti seinämää kuin yrittäisivät mennä siitä läpi. Minua, Levotonta ja Haavoittunutta huolestuttaa, että olennolla välillä on jäseniä ja välillä ei. Meri-ihminen on seinämän takana ja katsoo minua. Pussi, jonka jäsenet ovat kätkeneet kivien alle, kaivautuu esiin kuin se olisi elävä. Meri on vahva. Sen muodonmuutosten monet voimistuneet maut sekoittuvat hämmentävästi, mutta sen oma maku tuntuu kaikkien niiden alla. Tarkka: Maistuu kyllä oikealta… Mutta ei tunnu oikealta. On raikasta niin kuin silloin kun rannassa tyrskyää. Vaalenemme surusta. Tuntuu toivottomalta. Ylhäällä ei enää ole jäsenieni tekemää aukkoa enkä pääse pois. Juuri silloin Meri-ihminen on luovuttanut ja sen pää sattuu katsomaan meitä kohti. Se on ymmärtänyt, kuinka ulkonemia tulee kääntää, mutta se on liian heikko. Ja äkkiä se on aivan meidän kaltaisemme. Jäsenet ovatkin vain pään osia. Minä ja kaikki jäsenet järkytymme melkein valkoisiksi, Haavoittunut ja Myötäilijä säikähtävät niin että käpertyvät toisten jäsenten suojaan. Silti olen edelleen altaassani. Myötäilijä: Tuntuu kuin nämä jäsenet eivät olisi oikeita
Lähempänä on ihminen joka tulee meitä kohti. Mutta osa on valtavia, yhtä suuria kuin koko se luola jossa meidän ja Meri-ihmisen altaat ovat, tai suurempiakin. Tarkka: Tämä on kova, ja tästä kaaresta on apua, kun Meri-ihminen kantaa meitä. Sitä peittää kuori jossa on paljon reikiä. Mutta silloin suuri kuori kääntyy ja huoneeseen saapuu ihminen. Ehkä kohta on aika lähteä. Toiset ihmiset kääntyvät katsomaan, ja niiden jäsenet liikkuvat. Kurkistan ulos ja katson niin kuin ilmassa katsotaan. Kaikki tuntuu käyvän nyt hyvin. Se pysähtyy, ja sen jäsenet irrottavat otteensa esineistä, jotka putoavat pohjalle. Luulen että kapineen jäsenten on oltava erityisessä asennossa ennen kuin koetamme paeta. En ensin ymmärrä, mihin ihminen satutti jäsenensä, mutta sitten huomaan Kätevän, Levottoman ja Myötäilijän pitelevän terävää palasta, jonka ne olivat kaivaneet piilosta. Sieltä meri-ihminen ei ehkä pysty meitä pelastamaan. Se aikoo viedä meidät pois, enkä usko, että mereen, vaan johonkin toiseen altaaseen. Meri-ihminen painautuu vasten seinämää ja muuntautuu nopeasti sellaiseksi, että sitä on vaikea nähdä. En ole varma siitä mikä suunta on ylöspäin. Meri-ihminen laskee meidät kuoressa alas venyttäytymällä hyvin kapeaksi ja matomaiseksi. Kuori on sameanvärinen ja hyvin raskas ja maistuu pahalta. Kun olemme turvallisesti luolan pohjalla, se pudottautuu perässä ja ottaa ihmishahmonsa, ja sen jäsenet alkavat kantaa kuortamme. Mutta se tuleekin meidän altaallemme ja irrottaa sitä peittävän kuoren. Tunnen ihmeellistä suurta iloa, vaikka tiedän, että kohta minua ei enää ole. Vaihdan katseeni värillisestä tarkaksi. Kauempana on ihmisiä jotka kulkevat poispäin. Voisi melkein luulla, että niiden takana on meri, ellei valo olisi liian heleää ja epätasaista. Minä luulen, että Meri-ihmisellä on osansa meidän onnessamme, vaikka en ymmärrä, kuinka se olisi voinut järjestää asiat näin. Sen jäsenen jäsenet kurottuvat sitä kohti, tarraavat siihen, vetävät sitä kohti pintaa. Sen jäsenet liikkuvat. Vesi virtaa sen läpi. Ihmisen jäsenten jäsenet tarrautuvat kiinni toisiinsa, ja se lähtee pois. Ihmisen tuoma kuori jää altaaseen kellumaan. Herään. Luulen että Meri-ihminen ymmärtää. Hämärä tila on paljon korkeampi kuin aiempi luola. Luulen, että se tuo taas uuden elävän johonkin toiseen altaaseen, tai vie vanhan pois. Toivottavasti Meri-ihminen ymmärtää sen asian paremmin. 19 voi olla pitkä matka ilmaa ennen merta. Näen kaloja, rapuja, päättömiä eläviä, jäsenettömiä eläviä, kaikkea elävää on hyvin paljon ja tiuhassa. Ihmisen jäsenet kantavat kuorta. Näen kaltaiseni, mutta tällä kertaa se ei tunnu pelottavalta. Minä: Lisäksi ihminen jätti oven auki. Jos ihminen vie pussin, Meri-ihminen ei voi kuljettaa meitä turvallisesti pois. Astumme aukosta hämärään. Veri vajoaa pohjalle pieninä läikkinä. Ihmisen veri maistuu vähän samalta kuin hylkeen. Kiinnostunut: Tämä onkin paljon parempi kuin pussi. Äkkiä kuori onkin paljon suurempi kuin miltä aluksi näytti. Ulospääsyn aukko on pyöreä. Meri-ihminen alkaa kulkea nopeammin.. Yksi jäsen liikkuu nopeasti, muut vaihtavat asentoa pitkän ajan kuluessa. Tämä paikka on kuin väärä meri, sellainen meri joka voi olla pahassa unessa. Olen meressä. Sen pää katsoo meitä ja luolan seinällä olevaa kapinetta, jossa on vähän kuin jäseniä, kolme kappaletta. Vesi ei kulje pussin läpi. Meri-ihmisen jäsenet jäljittelevät kapinetta. Liu’un vaivattomasti virran mukana sen läpi. Täälläkin on läpinäkyvien seinämien takana altaita, osa samankokoisia kuin meidän altaamme, osa pienempiä. Ensin ihminen kuitenkin huomaa piilottamamme pussin. Ehkä Meri-ihminen voi ottaa pussiin vettä ja meidät niin emme tukehdu, ja se pystyy liikkumaan pohjaa pitkin paljon meitä nopeammin. Ajatus kiihdyttää meitä kaikkia. Se kiipeää altaamme reunalle ja painaa kuorta hiukan syvemmälle niin, että siihen tulee vettä, ja me voimme kiivetä siihen. Meri-ihminen on poistunut taas altaastaan
Uusia novelleja löytyy muun muassa antologioista Aurinkosydän (Suomen tieteisja fantasiakirjoittajat 2021), Portti tuntemattomaan (Vaskikirjat 2021) ja Epätie (Nysalor-kustannus 2022). Meri-ihminen on äkkiä paljon suurempi. Ehkä se aiemmin näytti meren eläviltä vain siksi, että se oli meren elävien parissa. Levottomuus tarttuu kaikkiin jäseniin, ja minuunkin. Virta on niin voimakas, ettei meidän tarvitse juurikaan käyttää voimia. Heikko vesi iskeytyy meihin kuin kuplat. Meri-ihminen muuntautuu hyvin kapeaksi heleää valoa hohtavaksi olennoksi ja ujuttautuu ohitsemme, sitten se ottaa ankeriaan muodon, mutta sillä on jokin jäsen, jolla se vetää meitä perässään. Muuten likainen vesi on niin heikkoa että emme voisi kestää kauaa. Pelästymme, kun kuori putoaa pohjalle, kallistuu ja tyhjenee vedestä. Vaihdan katseeni värillisestä tarkaksi ja näen muutaman ihmisen, jotka liikkuvat nopeasti meitä kohti jäsentensä kuljettamina. Virrat ja sade tuovat mereen heikkoa vettä, mutta meri ei koskaan heikkene. Minä koetan rauhoittaa jäseniä: Meri pysyy vahvana. Se on suuri kuin hai. Sataa. Mutta me ja Meri-ihminen pujahdamme kuoren aukosta läpi. Sitä ei ole enää helppo nähdä, eikä se enää maistu tai näytä vähääkään tutulta. Olemme matalassa altaassa jonka pohjalla on hiekkaa ja roskia. ojentautuvat iloissaan ja nauttivat mausta. Haavoittunut, Levoton ja Myötäilijä ovat huolissaan, Haavoittunut muistaa onkalon jossa oli suuri rapu. Aaltojen tasavalot välkkyvät yläpuolellamme. Samanlainen allas kuin äskenkin, ylhäältä välähtää valoa, imeydymme taas seuraavaan pimeään tunneliin. Sen ympärillä vesi on jälleen vahvempaa ja raikkaampaa. Meri pysyy vahvana. Se on tuonut meidät reiällisen suuren kuoren päälle, se on aivan samanlainen kuin unessa. Kuori maistuu pahalta, samalta kuin jotkut pinnalta pohjalle vajonneet kapineet. On hyvä, että Meri-ihminen auttaa meitä. Putoamme mereen! Heikko pahanmakuinen vesi laimenee hetkessä vahvaan. Sitten valoa näkyykin edestä, Tarkka ja Haavoittunut huomaavat sen ennen minua. Kaikki jäsenet Tenka Issakainen on rovaniemeläistynyt teatterikriitikko ja kulttuurialan sekatyöläinen, joka on väitellyt kansanomaisesta taikuudesta. Vettä virtaa paitsi ylhäältä, myös kahdesta tunnelista, ja se jatkaa eteenpäin uuteen tunneliin. Meri-ihminen auttaa meidät ulos. Emme ole ennen olleet ilmassa, kun sataa. Putoamme raikkaaseen mutta inhottavan heikkoon rannanmakuiseen veteen, joka on täynnä tomua. Kaikki jäseneni kertovat yhtaikaa: avoimen meren maku tulee tuolta. On niin valoisaa. Issakaisen sydäntä lähellä ovat etenkin tuttuihin maisemiin yhdistyvät rinnakkaistodellisuudet. Pohja on tässä vielä sileä ja virtaukset heikkoja, olemme suuressa altaassa jossa kelluu monia veneitä ja muita kappaleita, jotka ovat notkealla varrella kiinni pohjassa. Tulee pimeää. Ehkä se aiemmin näytti ihmiseltä vain siksi, että se oli ihmisten parissa, ihmisten kapineiden ympäröimänä. Lähdemme sinne.. 20 Näen taivaan tasavalon! Meitä ja Meriihmistä erottavat ulkopuolesta vielä suuret läpinäkyvät kuoret, mutta ne liikkuvat itsestään pois tieltä