Oikein maustettu
Ford Cortina GT ´70
Säästömalli suomalaisittain
BMW 518 ´83
autoilun ajankuvaa · www.klassikot.fi · 07/11 · Hinta 8,50
Japsisportti
eomiehen Mus
Toyota Supra tyylipuhdasta 80-luvun muotokieltä ja muskelimeininkiä
SYKSYN TAPAHTUMAT:
· Triangle Motorin avajaiset · Haviksen ja Teivon rompparit · Frankfurtin autonäyttely · X-treme Car Show
11007
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414883 684808
368480-1107 · PAL VKO 2011-49
Timanttinen peli
Puoli vuosisataa Afrikan Tähteä
Tuleva klassikko
Muutaman tonnin saksalainen laatuavo
Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita.
11005
745000-1105 · PAL VKO 2011-50
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
6 414887 450003
9
5/2011 · DT-14 · Scania-Vabis L56 · Kontio-Sisu · International B-414 · Valmet 1502 · Munktells · Harkov & Nuffield V8 · Agrozet Prostejov · John Deere M · Sisu M-162
ttaa a puksu 4 jaksa nut DT-1 ion saa rkutuom een pu Ker taall
54
Kestotilaus
90
8 numeroa/vuosi
Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S
Ammattitaitoisesti entisöity Klapit maistuvat vanhalle M-sarjan John Deere hörykoneelle
PREERIAN PEURA
MAHLUN MUNKTELLS
VALMETIN VETOPETO
56 000 tuntia palvellut erikoisuus
Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi
47:45
www.vanhatkoneet.fi. RAUTAISTA LUETTAVAA!
TRAKTORIT · KUORMA-AUTOT · MAANRAKENNUSKONEET · TAPAHTUMAT
APAUS KEÄ T SIT
Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 5/2011 · Hinta 8,50
Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
Onneksi poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi tässä lehdessä esiintyvät Celica Supra tai Cortina 1600 GT. Hyvässä asemassa olevan henkilön kurvailua 20 vuotta vanhalla ja hieman ruostuneella keskiluokkaisella autolla katsotaan vähintäänkin oudoksuen, ja jos alempaan palkkaluokkaan kuuluva kurvailee tuliterällä laatumerkkisellä, selän takana supistaan onko rahat saatu perintönä vai peräti hämärähommien avulla. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Sporttisen coupen tai perusmallista kirratun GT:n elämänkaari noudattaa sen sijaan turhan usein linjaa, jossa ajoneuvo siirtyy omistajalta toiselle yhä pienemmällä rahasummalla auton kunnon rapistessa samassa tahdissa. Pääkirjoitus
Matkailu avartaa
TILAAJAPALVELU Puh. Yhteistä näille eri omistajille on kuitenkin halu ajoneuvon sporttisielun säälimättömään ulosmittaamiseen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toinen ajattelemisen arvoinen seikka oli tämän pienen kaupungin, Maranellon, keskustan välittömässä läheisyydessä sijaiseva Fioranon testirata. Sen sijaan, että pai-
Auton valinnassa muuten korrektit ihmiset unohtavat käytöstapansa ja haukkuvat "väärään merkkiin" hurahtaneen armottomasti.
kalliset asukkaat olisivat osoittaneet mieltä Ferrarin F1-auton ujeltaessa pitkin rataa, he kerääntyivät kylmälaukkuineen ja aurinkovarjoineen radan varteen nauttimaan tapahtumasta meidän autoihin hurahtaneiden turistien kanssa.
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi
COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Puhdasverinen urheiluauto kun on monesti niin arvokas, että se saa hoivaa vaikka omistajat vuosien mittaan vaihtuisivatkin. Mihin tahansa päätyykin, aina sataa kuraa niskaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
Tekijältä:
Kovaa kulkevan kova kohtalo
Urheilullisten henkilöautomallien selviytymisprosentti on näppituntumalla arvioituna varsinaisia urheiluautoja matalampi. Tosin tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että samaan merkkiin aikaisemmin päätyneet saattavat kehaista onnistuneen valinnan johdosta tai ainakin nyökätä varovasti hyväksynnän merkiksi. Opin aikanaan, että näin ei tarvitsisi olla. Ties kuinka monta automerkkiä kokeilleena tiedän, että sitä oikeata ei yksinkertaisesti ole. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.
T
oisinaan on vaikea uskoa, että ihmiset ovat käyttäneet henkilöautoja liikkumiseen jo alun toistasataa vuotta, niin suuria tunteita tämä nelipyöräinen keksintö jaksaa nostaa pintaan vuosikymmenestä toiseen. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Auton pitää sopia myös omistajansa sosialiseen asemaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Kun aikaa oli, ryhdyin uteliaisuuttani katselemaan kaupungilla liikkuvia autoja tarkemmin huomatakseni, että kuljettajan ulkoasusta ei voinut päätellä millainen auto hänellä oli. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Varsinkin Suomessa aiheesta väännetään peistä monella tasolla, milloin pitäisi sulkea joku harvoista moottoriradoista, milloin taas verotusta kiristää, yksityisautoilua vähentää ja niin edelleen. Harri Onnila Toimittaja
07/11
3. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Valonen, Johanna Helin, Eero Kumanto, Tuukka Erkkilä, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn, Iikka Kekko, Sami Korhonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Klassikot Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Tämän jatkumon tuloksena alkuperäisenä tai menneiden aikojen virikuosissa säilyneitä vauhtimalleja on perin vähän. Kerran seurasin sivusta,
kun siististi pukeutunut herrasmies asetteli salkkunsa mattavalkoisen mopoauton etuistuimelle, asettui sen jälkeen kuljettajan paikalle ja starttasi matkaan yksisylinterisen dieselin putputuksen säestämänä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Auton valinta onkin sitten aivan oma lukunsa, ja siinä pelissä ympäröivät ihmiset saavat kerrankin luvan kanssa unohtaa muuten korrektit käytöstapansa ja piestä väärään merkkiin hurahtanutta reppanaa sanan säilällä täysin häpeilemättä. Lista on pitkä ja jokainen on osannut puolesta ja vastaan lausutut argumentit ulkoa jo ties kuinka pitkään
Nykyinen, järjestyksessä kolmas yksilö on ollut alla vuodesta 1995.
18 s. Meille niitä tuotiin verosyistä pikkukoneella ja veivi-ikkunoilla varustettuna.
46
VW Golf Country ´91
Vuonna 1983 esitellystä kakkos-Golfista tuotiin loppuvaiheessa markkinoille nelivetoinen, karjapuskurilla ja maasturimaisella maavaralla varustettu Country.
56 s. Tässä numerossa
"Kaikki kunnia myös rakentelijoille, mutta minun silmäni lepää alkuperäisyydessä."
s. 46 VW Golf Country
s. 18 Vauxhall Velox s. Moni muistaakin GT:t tarinan auton oloisina.
32
Mercedes-Benz 190 ´62
Isän vuonna 1970 hankkima auto muodostui tyttärelle niin rakkaaksi, ettei hän antanut myydä sitä pois vaan kunnosti siitä miehensä kanssa tyylikkään kesäauton.
s. 12 Moskvitsh 407
40
BMW 518 ´83
500-sarjan BMW on maailmalla opittu tuntemaan voimakkaana laatuautona. Maskotin virkaa toimittava Major ei kuitenkaan ole myytävien listalla.
s. 26 Ford Cortina s. 6 Toyota Supra 26
Vauxhall Velox ´55
Lammilaisen Rouvalan tilalla ei vanhaa autoa myyty uuden alta pois, niinpä Vauxhallkin huilasi ladossa yli 25 vuotta ennen kuin nykyinen omistaja sen kunnosti.
Ford Cortina GT ´70
Olisi historian vääristelyä väittää, että GT-Cortinat kiertelivät aikanaan kortteleita alkuperäisessä asussaan. 40 BMW 518
Helkama Major ´70
Turenkilaisen autokaupan tiloissa voi törmätä entisöityyn mopoharvinaisuuteen. 32 Mercedes-Benz 190
s. 6
AJONEUVOT 6 Toyota Supra ´85
Kaikkiruokaiseksi veteraaniautoharrastajaksi tunnustautuva Harri Ala-Aho halusi vaihteeksi sporttisen japsiauton. Alkuperäiskuntoinen Supra täytti kriteerit.
12
Moskvitsh 407 ´60
Kouvolalainen Jaakko Niskapohja haki ensituntumaa Mossen ratin takaa jo 40 vuotta sitten. 56 Helkama Major
4
07/11
Osat vaihtoivat omistajaa ja prätkämiehet kuulumisia siinä samalla.
80 82 84 88 90 94
Autokaupan ajankuvaa
Pieni katsaus autojen mainoksiin vuonna 1953.
Verkot vesillä
Muutama poiminta huutokaupan kohteina olleista replica-autoista.
72 74
X-treme Car Show, Helsinki
Ennakkoluuloton näyttely keräsi saman katon alle koko harrasteautoilun kirjon.
Vakionopeus
Uutisia ja kuulumisia harrasteautojen maailmasta.
Frankfurtin autonäyttely
Uusien autojen markkinointiin keskittyvän näyttelyn valikoimasta löytyi myös upeita klassikkoautoja.
Fotoalbumi
Lukijoiden lähettämiä valokuvia vuosien varrelta.
SENSAATIOMAISTA automainontaa vuosien takaa sivulla 80.
ARTIKKELIT 52 60 Sitruunakuume
Joidenkin autoharrastus ei rajoitu yhden tai kahden ajopelin omistamiseen ja ylläpitoon.
Klassikkomarkkinat
Syksy on edullisinta aikaa harrasteauton hankinnalle, löydä omasi täältä!
Tuleva klassikko
Laadukas saksalaisvalmisteinen avoauto muutamalla tonnilla.
Autoentisöintiä ja kromin kiiltoa
Rauno Kalliokorpi hankkii elantonsa autoja ja niiden osia entisöimällä.
s. 52 Sitruunakuume
s. 84 Vakionopeus
s. Kiinnostavin ohjelmanumero oli arvoautojen huutokauppa.
s. 62 Arvokasta avajaishumua
s. 72 X-treme Car Show TAPAHTUMAT 62 Arvokasta avajaishumua
Triangle Motorin uusien tilojen avajaisia juhlittiin lokakuun alkupuolella. 66 October Swap Meet VAKIOPALSTAT 76 78 Toivosen toiveauto
Maranellossa valmistettu punainen keskimoottoriauto on monelle unelma.
66
October Swap Meet
Taivasalla järjestettävien romppareiden kauden on perinteisesti päättänyt Tampereen seudun roddareiden järjestämä tapahtuma.
Klassikkoesine
Suomessa kehitelty lautapeli on opettanut Afrikan maantietoa jo 50 vuotta.
70
Koivukylän rompetori
Japsistarat järjestivät Vantaalla rompparin. 60 Rauno Kalliokorpi
s. s. 76 Toivosen toiveauto
s. 94 Tuleva klassikko
07/11
5
Vaasa
6
07/11
Celica Supra on Suomessa harvinainen sportti, joten pisteosia ei liiemmin purkamoilla ole, saati sitten maahantuojan varastoissa. Pitää selvittää mitkä osat käyvät ristiin Supran ja jonkin muun mallin välillä. Vaikka auto ehkä onkin nykynuoren näkökulmasta jo vanha, niin etenkin ammattikouluikäiset tuntuvat kiinnittävän huomiota."
ISTUIMET ja mittaristo henkivät Ritari Ässää, mutta ohjaamossa on yksityiskohtia myös koko kansan Toyota-malleista.
KUSKIN istuimen säädöt ovat monipuoliset. Mutta mikäpä on ollut kauniilla, vauhdikkaaseen ajoon suunnitellulla coupe-Toyotalla ajellessa. Lisäksi sivuttaistukia saa säädettyä rullasta.
07/11
9. "Manuaalivaihteinen Supra on erittäin kiva ajaa ja voima riittää, vaikka tässä onkin 2,8-litraisen kuutosen 140-heppainen mopoversio." Harrin Suprassa olevaa 140-hevosvoimaista SOHC-versiota myytiin Ruotsin lisäksi ainakin Australiassa
ja Sveitsissä. Pumpulla saa selkänojaan ilmaa, jota saa napeilla vähennettyä kolmesta eri kohdasta selkänojaa. Sen on todennut myös Harri. Kun alumiini tummuu lakan alle päässeen kosteuden johdosta, on puleeraushomma erittäin kova ennen kuin alumiini kiiltää jälleen."
HARRIN Supra on alkujaan Ruotsista , joten keulalla on tuplanokkaisen sijaan 140-hevosvoimainen SOHC-moottori.
Kesäinen katseenkääntäjä
Entisöintiin mieltynyt Harri on Toyota Celica Supran kohdalla joutunut tai ehkä sittenkin päässyt naut-
timaan pääasiassa vain ajamisesta. Esimerkiksi Toyota Crowniin ei enää löydy iskunvaimentimia, paitsi jos osaa kysyä Land Cruiserin iskareita, jotka sopivat myös Crowniin." Harrin ei ole tarvinnut tehdä Supraan mitään suurempaa remonttia kuten aiemmasta selviää, mutta jotain parannettavaa on aina. "Jos kysyy Toyotan merkkihuollosta Supra-osaa, niin siellä nostetaan kädet heti pystyyn. "Kyllähän tämä katseita kääntää. "Sinänsä olen Supran kanssa ollut hienossa tilanteessa, että vesipumppua ja sen remmiä lukuun ottamatta en ole joutunut varaosia vielä haalimaan." Tulevaisuuden varaosajahdissa auttaa kuitenkin merkkituntemus. Osan olen jo putsannut, mutta siistittävää riittää vielä. Ajamisen ilon lisäksi Supra herättää huomiota myös kanssaihmisissä. Suomessa autotaulukot ilmoittivat vuonna 1985 uuden Celica Supran voimavaroiksi 170 hevosvoimaa, joka syntyi moottorin DOHCrakenteen ansiosta. "Vanteet olivat aika kamalassa kunnossa
Uuden korimallin myötä hintakin karkasi Suomessa yhä harvempien ulottuville. Toyota Celica Supra
CELICAN ISOVELI
Toyota toi Supra-nimen ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 1979, jolloin se alkoi valmistaa Celica-sporttimallin pohjalle rakennettua hieman suurempaa 2+2-coupea. Supra erottui Celicoista selvästi, sillä esimerkiksi akseliväli oli 115 milliä pidempi kuin Celicoissa. Auton omamassa oli vain 1 265 kiloa, minkä myötä suorituskyky oli iloinen: Tekniikan Maailma mittasi vuodeksi 1984 Suomeen saapuneen Celica Supran manuaaliversion 0100 km/h kiihtyvyydeksi 8,4 sekuntia. Kolmannen sukupolven saapuessa Celica-nimen käytöstä luovuttiin ja mallista alettiin puhua pelkästään Toyota Suprana. Vuodeksi 1986 Supra sai uusitun korimallin ja samalla uuden moottorin, kolmelitraisen kuutosen, joka kiusatessa luovutti 204 hevosvoimaa. Huippukyytiä luvattiin 210 km/h verran. Koko tämä pidennys sijoittui vieläpä konepeiton alle, joten keulaa Suprassa riitti huomattavasti "perus-Celicaa" enemmän. 170 hevosvoiman siirtymistä liike-energiaksi edesauttoi tasauspyörästön kitkalukko. Supran edellä mainittuun "keulitteluun" oli syynsäkin, sillä pellin alle oli sijoitettu Celicoissa käytetyn 1,62,4-litraisen nelikon sijaan 2,8-litrainen kuutosmoottori. Vuonna 1986 linjakas Supra maksoi perusvarusteisena jo noin 250 000 markkaa.
10
07/11. Sukulaisuussuhde oli kuitenkin niin läheinen, että malli tunnettiin Toyota Celica Suprana. Voimiaan kyseinen pannu välitti joko viisivaihteisen manuaalin tai kolmeportaisen automaatin kautta. Toisen sukupolven Celica Supra esiteltiin jo mallivuodeksi 1982 ja se oli edelleen Celican suurin versio. Hintaa Supralla oli mallivuonna 1985 noin 205 000 markkaa. Nimen Celica Supra saanut uutuus oli varustettu Celican neloskoneen sijaan kuusisylinterisellä 2,6-litraisella ruiskukoneella
12
07/11
Seuraava Mosse palvelikin sitten kovakulkuisena käyttöautona, ja kun kolmas, hyvin vähän ajettu yksilö löytyi vuonna 1995, siitä tuli tehtyä museoauto.
Kouvola
07/11
13. Kolmas Moskovalainen
Moskvitsh 407 ´60
Jaakko Niskapohjan ensimmäinen Mosse kiepsahti kumoon kun hän kaahasi sillä päin tolppaa
Oltuaan Pelkosen konepajalla töissä tuli kerran ruokatunnilla poikettua
katsastamassa Konelan vaihtoautotarjontaa, ja kun rivistössä oli sopiva sinivalkoinen ´59 Moskvitsh, tuli siitä tehtyä kaupat. Tämä tietysti harmitti Jaakkoa, mutta vielä enemmän harmitti se, että mentyään autokouluun vuonna 1966 eli vuotta myöhemmin kuin ikä olisi antanut myöden, sanottiin sieltä ettei kortin siirtämisestä oltu koskaan tehty merkintöjä Jaakkoa koskeviin paperihin. Sakkoa kortittomalle kaaharille rapsautettiin 60 markkaa ja ajokortin saamisenkin piti siirtyä rytäkässä vuodella. Hullumminkin kortittoman rattisankarin touhuissa olisi voinut käydä, sillä farmarin tavaratilassa olleet irtonaiset ja teräväreunaiset korjaushelmapellit lensivät törmäyksen voimasta, mutta sen sijaan että olisivat viiltäneet etupenkkiläisiä mennessään, leikkasivat ne kattoverhoilun riekaleiksi. Tähän autoon tuli myöhemmin tehtyä koneremonttia ja omistajaa itseäänkin ihmetyttävä viritys: "No sille kävi silleen että kerran Heinolassa, Havossaaren tanssipaikalla tuli Mossen konetta vähän vedätettyä ja siitä pamahti keinuvipu." Siltä tanssireissulta piti palata linjaautolla takaisin Kouvolaan ja hankkia varaosat, jotta auto saataisiin jälleen liikkeelle. Hän muistelee vuoden olleen suunnilleen 1963 tai 1964. Ensimmäinen tolppaan törmännyt Mosse sai myöhemmin uutta lokasiipeä poisrepeytyneen tilalle, mutta Jaakon laillinen autoilu alkoi vasta kun seuraava Mosse tuli hankittua. Aiemmin ei Mosse ollut mennyt kuin 120 vaikka kuinka yritti", kertoo Jaakko. Moskvitsh 407
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
I
känsä autojen parissa puuhaillut kouvolalainen Jaakko Niskapohja peruuttaa vihreävalkoista Mosseaan Kouvolan Putkiradiomuseon eteen varsin rauhallisesti. Ensimmäiset kokemukset näistä ovat hänellä jo yli 40 vuoden takaa, mutta aina eivät liikkeet Mossen ratissa ole olleet yhtä rauhallisia.
Kun polte rattiin oli kova eikä perheessä ollut autoa, Jaakko osti ensimmäisen Mossensa ollessaan vielä alaikäinen.
Kun polte auton ohjaimiin oli kova eikä perheessä autoa ollut, Jaakko osti ensimmäisen farmari-Mossensa itse ollessaan vielä alaikäinen. Nopeusneula löi mittarissa toppariin ja kaverin 145 kulkevasta tonniviissatasesta Volkkarista se meni heittämällä ohi. "Minä ostin kaverilta viidellä markalla sylinterikannen, ja siihen aikaan Konelassa oli TB-huoltoasema josta sai varaosia kuten Mossen kaikki tiivisteet sunnuntainakin. Jaakko muistelee päivää, jolloin isä oli johonkin kokoukseen lähti14
07/11
essään erikseen kieltänyt pihasta poistumisen, mutta niin vain kaverin istuessa kyydissä oli ajotaitojen äärilaitoja koetellessa Mosse lipsahtanut tolppaan sillä seurauksella että etulokari repesi kokonaan irti ja auto kiepsahti kyljelleen. Mitä taikoja vitosen maksaneelle kannelle oli myyjä tehnyt, se jäi epäselväksi, mutta päältäpäin mitattuna kansi näytti samalta kuin alkuperäinenkin.. Isäukolla ei ajokorttia ollut, eivätkä häntä autot liiemmin kiinnostaneet, mutta hänen luvallaan sai Jaakko kaahailla rekisteröimättömällä Mossella kotipihalla. Kun laitoin sylinterikannen koneeseen kiinni, niin autosta tuli ihan raketti
"Joskus tuli osteltua enemmän työkaluja kyllä itselle kuin firmaan", hän muistelee. Taksit käyttivät autonsa aina merkkihuolloissa, mutta pienet vahingot korjautettiin pikkupajoissa jottei huoltokirjoihin tai merkkikorjaamojen tietokoneille jäisi merkintöjä korikorjailuista. "Kouvolan Seudun ambulansseihin ja Sähkölaitoksen autoihin tein korihommia, ja kun vielä armeijakin tarjosi korjaustöitä, oli jo pakko kieltäytyä", luettelee Jaakko asiakkaitaan ja jatkaa: "Museokilpiin päätyneitä autojakin tuli koriteltua kait kymmenkuntaa."
Vuosikymmenten varastointi
Jaakko Niskapohjan nykyisen Moskvitshin taival Suomen maaperällä alkaa kuten muidenkin kanssatovereidensa, Lappeenrannan Raipon kautta. Kokonaista autoa ei voinut tuoda ja tulli oli niin tarkka, että kävivät välillä katsomassa mistä kohtaa koria oli milloinkin leikelty. Vuonna 1991 oli aika siirtyä itsenäiseksi korikorjaamoyrittäjäksi, ja kun starttirahahakemukseen piti tehdä selvitykset yrityksen pärjäämisen mahdollisuuksista, oli Jaakolla kerättynä vankan ammattitaidon lisäksi täydellisen autokorikorjaamon kalusto robotteineen eikä penniäkään velkaa. Yksi mieleenpainuneista hommista oli Bernerin omassa käytössä ollut BE2-kilvin liikkunut mahtava Imperial, joka oli ajettu pahasti Katajanokan sillan kaiteeseen. Kielto oli ehdoton, että kori ei saa hävitä." Olisihan se vastannut toki törkeää petosta, jos kolaroidun ja vääntyneen korin olisi vaihtanut ehjään. Siihen aikaan Amerikka oli varaosatoimitusten suhteen monin verroin kauempana kuin nykyään ja tullikäytännötkin lähes skitsofreenisia. Liekö otettu ensin osamaksulla ja vasta syyskuussa rekattu uudelleen ja nyt omistajansa Hugo Kanniaisen nimiin, arvioi auton nykyinen omista07/11
15. Vaikka kaikenkaatava lama niittikin tuolloin yrityksiä, se ei vaikuttanut juurikaan uuden korjaamon
työtilanteeseen. Jaakon tietojen mukaan kun Mosset purettiin junakyydistä "maahantuontihuoltoon", niihin ruuvattiin peilit ja korin alaosat maalattiin, jotta autoista saatiin kauniilla kaksiväriyhdistelmillä länsimaisempina helpommin myytäviä. Hän muistelee, että silloin korjattiin paljon Simcojen ja Chrysler-tuotteiden peltejä. "Se seisoi meillä pihalla vissiin kaksi vuotta ennen kuin otettiin työn alle kun Amerikasta saatiin viimein raakakori. Ihmiset törmäilivät autoillaan toisiinsa aivan kuin nousukautenakin ja vakuutusyhtiöt toimivat useimmiten viulujen maksajina. Tämä vihreävalkoinen yksilö päätyi uutena Ouluun ja liikenteeseen se rekisteröitiin GZ189-kilvin kesäkuussa 1960. Rengistä isännäksi
Vuonna 1972 Jaakon tie vei Berner Oy:n palvelukseen, jonka autopeltikorjaamossa lokarien vaihdot ja lommojen oikaisut tulivat tutuksi. "Siihen aikaan ei korikorjaamoilla autorobotteja ollut, ja Imperialista oli mennyt runkokin niin käyräksi, että puolitoista metriä leikattiin raakakorista irti ja vaihdettiin vääntyneen
tilalle", kertoo Jaakko ja jatkaa: "Lähes 20 vuotta tuli oltua Bernerillä, ja kun lähdin, Imperialin irtokori seisoi hallin takana. "Taksimiehet houkutteli", tiivistää Jaakko syitään yrittäjäksi lähtemiseen. Liekö vieläkään hävitetty?" Bernerin aikana tuli Jaakon keräiltyä itselleen kunnolliset työkalut, ja kun firmassa poikkesi työkalumyyjiä, neuvoi korjaamopäällikkö Jaakkoa ostelemaan kaikkea mitä nyt korjaamolla milloinkin tarvittiin
Moottorin ollessa irtinostettuna konehuone hiekkapuhallettin maalausta varten ja itse moottorista maalattiin muun muassa venttiilikopan kansi. "Tilavasta takaluukusta löytyy alkuperäisiä työkaluja, mutta sarja ei ole ruuvimeisseleiden osalta aivan täydellinen", harmittelee Jaakko. Ajatus oli varmaan hyvä, kun auto vielä peiteltiin. Pitkään seissyt auto elvytettiin katsastuskuntoon ja rekisteröitiin uudelleen loppukesällä 1995, sillä yksi perikunnan jäsenistä tahtoi käyttää sitä tyttärensä hääautona. Keinonahat olivat vielä käyttökelpoiset ja niihin ommeltiin Venäjältä löytynyt uusi verhoilukangas. Pidemmällekin olisi Mosse Hugoa varmaan vienyt, mutta hänen maallinen mosseilunsa päättyi muutamaa vuotta myöhemmin. Koska kyseessä on vientimalli, on konehuoneesta löytyvä tyyppikilpi englanninkielinen. Moskvitsh 407
VERHOILUN keinonahat ovat edelleen alkuperäiset, mutta saumoistaan ratkenneet kankaat uusittiin.
MITTARISTON kehys on maalaamatonta bakeliittia. Tiivistekumeja uusimalla tuli niistäkin pitkälle uutta vastaavat. Alkuperäiset letkujen klemmarit kiristettiin kiillotettuina ja lakattuina paikoilleen, mutta spray-lakan laatua ei Jaakko lähde ylistämään. Pienen parannuksen hän osasi kokemuksiensa pohjalta tehdä, sillä alkuperäinen öljypumppu vaihtui 408 Eliten tehokkaampaan versioon. Siitä löytyvät niin alustan, korin kuin moottorinkin numerot jotka kaikki täsmäävät edelleen. Seuraavan vuoden tammikuussa Jaakko löysi lehdestä myynti-ilmoituksen autosta, ja vähäiset ajokilometrit houkuttelivat ostamaan samanlaisen auton jollaisen hän oli vuosikymmeniä aiemmin omistanut.
Purkamista ja kokoamista
Vaikka autolla ei paljoa kilometrejä ollutkaan, oli aika tehnyt monin
16
07/11
paikoin tehtävänsä. Moottorin Jaakko purki tarkastaakseen että kaikki oli kunnossa ja uusiakseen samalla kaikki tiivisteet. Jarrut autosta oli purettava tarkistuksen vuoksi, vaikka arvata saattoi että kilometrien perusteella ei kenkiä tarvinnut vielä uusia. ALKUPERÄINEN putkiradio toimii edelleen, kunhan ensin malttaa odottaa sen lämpenemistä.
ja. Museotarkastuskuntoon se valmistui kesällä 2009, jolloin matkamittarissa oli vasta 21 113 kilometriä. Kankaat eivät olleet puhkikuluneita, mutta ratkeilivat saumoistaan jo ajan hapertamina. Autoa piti muutenkin purkaa aika lailla uuden maalauksen vuoksi ja
kori maalattiin myös sisäpinnoiltaan sisustuksen ollessa sillä aikaa Jaakon siskolla saamassa uusia kankaita. Ilmeisesti tuo löysäksi jäänyt pressu kuitenkin hankasi hiljalleen koria niin että ulkonevilta kohdiltaan maalipinta hiertyi pilalle. Harmikseen ei Jaakko saanut autoon-. Lattioiden kumimattosarja oli taistellut aikaa vastaan paremmin ja on edelleen alkuperäinen. Vuonna 1963 perikunnan nimiin jäänyt ja hyvin vähän ajettu auto seisoi tallissa yli 20 vuotta, jonka jälkeen se siirrettiin pukkien päälle kuivaan riiheen tilaa viemästä. Tallella on kuitenkin rengaspainemittari sekä hieno huoltovalo, jonka töpseli tökätään konehuoneen pistokkeeseen ja johtoa siinä riittää aina takaluukkuun asti.
Alueensa ensimmäinen
Muutaman vuoden tekeillä ollut auto seisoi milloin missäkin tallissa pitkin Kouvolaa
"Autoja on tällä hetkellä vähän liikaakin", hän tokaisee kokoelmastaan, johon kuuluu Audien lisäksi muun muassa kohta 30 vuotta säilötty 17M Taunus sekä velipojalta jäänyt KE-25 Coupe Corolla. Poraus 76, isku 75 mm, tilavuus 1358 cm3. Erityisesti aikaa on mennyt 80-lukuisten turbo-Audien parissa, joista yksi on ollut hänellä jo 25 vuotta ja odottelee
museointi-iän täyttymistä. Suunnitelmissa ei ole toistaiseksi Mossesta luopuminen, koska sillä voi aina välillä pyörähtää ajelulla. Teho 45 hv. Kansiventtiilit
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, takaveto
05 Alusta
Edessä kierrejouset, takana pitkittäiset lehtijouset, jäykkä akseli. Rumpujarrut
06 Kori
4-ovinen itsekantava kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 406, leveys 154, korkeus 156, akseliväli 237 cm. 01 Merkki ja malli
Moskvitsh 407
02 Vuosimalli
1960
03 Moottori
MOOTTORI purettiin varmuuden vuoksi, kaikki tiivisteet uusittiin ja öljypumppu vaihdettiin tehokkaampaan.
4-sylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Vaikkapa Kuplavolkkareita, joita yhtälailla oli aikanaan runsaasti, on museokilvissä lähes ruuhkaksi asti. "Kyllä tällaisella tuli silloin aikoinaan ajeltua paljonkin, tuli käytyä Mikkelissä ja Porissa", hän muistelee ja lisää: "Enää en kyllä lähtisi."
08 Suorituskyky
Huippunopeus noin 110 kilometriä tunnissa
MOSSEN työkaluvalikoimaan kuuluu riittävän pitkällä johdolla varustettu lamppu.
Vaikka Mosseja seisoi 60-luvulla vähän joka talon pihalla, Jaakon yksilö oli Kymen alueella ensimmäinen museorekisteriin päässyt.
07/11
17. Paino 990 kg
sa sen vanhaa rekisteritunnusta, sillä kyseinen kilpi oli jo käytössä moottoripyörässä. Korjaamon pyörittäminen jäi Jaakolta vuonna 2004 ja sittemmin autot ovat olleet vain harrasteena. Mistä lie itäautotraumoista kertoo sekin seikka, että vaikka Jaakon muistikuvien mukaan Mosseja seisoi 60-luvulla vähän joka talon pihalla, hänen auto oli Kymen alueella ensimmäinen museorekisteriin päässyt yksilö. Tilanteeseen saattaa tulla myöhemmin muutos, kun ajoltaan mukavampi Audi saa tulevaisuudessa museostatuksen
Ruususen unta kesti neljännesvuosisata, kunnes kohdalle osui auton arvon mukainen ostajaehdokas.
18
07/11. Pidettävien listalla
Vauxhall Velox ´55
Ensimmäinen omistaja päätti mieluummin kapaloida tarpeettomaksi jääneen autonsa latoon kuin myydä sen pois ja katua myöhemmin
Tuulos
07/11
19
Toisissa tapauksissa auto on ollut ensinnäkin perin kestävä, toisekseen hyvin hoidettu ja kolmanneksi varsin vähän käytetty, että se olisi yksinkertaisesti vain säilynyt. Talvisotaan Plymouthia ei vielä takavarikoitu, mutta ottelun toiseen erään tarvittiin kaikki käyttökelpoinen kulkuvälineistö ja tuolloin vasta 8 000 kilometriä ajettu auto joutui rintamalle. Hän kuitenkin tunnustautuu pitävänsä eniten 50-lukuisista, sillä ne tekivät häneen vaikutuksen aikana kun autoja oli vielä varsin vähän ja maaseudulla pikkupojat olivat tarkasti selvillä jos johonkin taloon oli uusi hankittu. "Tätä Chrysleristä luopumista vanha isäntä myöhemmin harmitteli lopun ikänsä", Mauri Häppölä tietää. Se viipyi kolmisen vuotta kunnes ykkösauton paikan otti muuttoautona tänne kulkeutunut ´50 Dodge Meadowbrook, joka oli aivan upea auto, toteaa isäntä. Vauxhall Velox
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Y
li 50-vuotiaan, ikänsä Suomessa olleen auton säilyminen meidän päiviin voi olla seurausta monesta seikasta. Yksi tällainen pitkään seissyt, aikanaan lammilaisen Rouvalan tilan kahta sukupolvea palvellut ja sen jälkeen ladon suojiin säilötty Vauxhall Velox löytyy nykyisin Tuuloksesta, Mauri Häppölän kokoelmasta upeaan kuntoon entisöitynä.
Häppölän Hoppa
Mauri Häppölän autokokoelmassa 60-luvun autot ovat vahvimmin edus-
tettuina. Hän tiesi, että autoa oli pitkään varastoitu tallissa ja se oli sinne joutuessaan ollut vielä varsin hyväkuntoinen. Jotta Vauxhallin hävittäminen ei myöhemmin harmittaisi, kuten oli käynyt Chryslerin kohdalla, se periytyi nuoremman isännän, Yrjö Rouvalan käyttöön palvellen häntä aina joulukuuhun 1972. 50-luvulle tultaessa pula helpotti, ja kun pieniä määriä henkilöautoja alkoi virtaamaan maahamme, hankittiin Häppölään Hillman Minx. Tai poikkeus tähänkin on, sillä K. "Oli meillä myös ´54 Opel Kapitän joka hankittiin aikanaan Haukilan kartanosta", muistelee Mauri.
Isältä pojalle
Toisin kuin Häppölästä, lammilaisen Rouvalan tilalta autot eivät lähteneet uuden tieltä kiertoon. merimies-Kupla. Syyskuussa HI908-kilpiin rekisteröity Vauxhall palveli maatilan isäntää hänen asiointimatkoillaan Lahteen ja Lammin kirkolle. Paku siksi, että ajolupia lääninhallitukselta eivät yksityiset olisi henkilöautoihin oikein saaneetkaan. Yrjö Rou-
20
07/11. Selviydyttyään vaikkapa 20 vuoden ikään autot tulivat hävitetyiksi jo pelkästään siksikin että ne olisivat vanhanaikaisina tuottaneet omistajilleen häpeää.
Jotta hävittäminen ei myöhemmin harmittaisi, kuten oli käynyt edellisen auton kohdalla, Vauxhall tuupattiin Rouvalassa latoon uinumaan.
Joissain tapauksissa jo käytöstä poistunut auto oli kuitenkin muodostunut omistajalleen sen verran tunnetasolla tärkeäksi, että jos varastointitilat mahdollistivat, se työnnettiin suojaan ilman sen kummempia tulevaisuudensuunnitelmia. Vuonna 1961 Rouvalassa tehtiin jälleen autohankintoja, kun taloon ostettiin tuliterä Opel Kapitän. Kuitenkin erityisesti 1950-luvun autoille tyypillinen lyhyt elinkaari alkaa siitä, että harvat maahamme saadut autot tulivat kovaan tarpeeseen ja ajoon hyvin huonoille ja kuluttaville teille. Häppölässä autoja on ollut kauan, kertoo tilan isäntä: "Ensimmäinen auto oli T-mallin Ford vuonna 1926. A. Heti sodan jälkeen yksityisautoilu oli perin hankalaa, sillä bensa, moottoriöljy ja vaseliinit olivat kortilla. Vuonna 1947 Häppölään hankittiin ´34 henkilö-Fordista Suomessa nikkaroitu avolavapakettiauto, jolla hoidettiin maatilan talousajoja. Talossa pidettiin autoista esimerkillisesti huolta ja Vauxhallin alusta ruiskutettiin öljyllä aika ajoin ruostumisen estämiseksi. Rekisteristä poistettu ja tuolloin 140 000 kilometriä ajettu Vauxhall tuupattiin latoon, jossa se saikin uinua seuraavat 25 vuotta.
Tuplakaupat
Vauxhallin ja sen nykyisen omistajan tiet kohtasivat vuonna 1997, kun Mauri lähti kyselemään Rouvalaan uutena ostetun Opel Kapitänin perään. Vuonna 1955 tilan metsä- ja
peltoteille hiukan liian isolta tuntunut Dodge myytiin Toijalaan pirssiksi ja sen tilalle ostettiin tuliterä Kupla, jonka rinnalle hankittiin myöhemmin toinen ns. Vuonna 1928 se vaihdettiin isoon ja komeaan Chandleriin." Chandler lähti kiertoon, kun vuonna 1939 taloon hankittiin uusi Plymouth, josta ei kuitenkaan kauaa iloa riittänyt. Rouvalan uutena hankkima ´39 Chrysler lähti vuonna 1955 Vauxhall Veloxin tieltä. Selkkauksen päätyttyä lähes terminaalivaiheessa ollut auto palautettiin Häppölän pihaan köyden jatkona ja moottori haljenneena, kertoo Mauri