Klassikot 6/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. 10001 > 745000-1001 · PAL VKO 2010-27 SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND 414887 450003 6 2 2/2010 TVH sisu Sisu K-148 SP/4200 ´66 upeasti entisöity Renault R3042 ´51 44 TrakToriT meTsäTöissä Työkoneiden historiaa: vuosikymmeniä ladossa seissyt myymäläauto Onkilahden Konepajan valmistama tiekarhu Kestotilaus 90 6 numeroa/vuosi Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948S Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi pirteä ranSkatar tien päällä taaS Se alkuperäinen www.vanhatkoneet.fi. UUTUUSLEHTI! Nyt Lehtipisteissä kautta maan! TrakToriT · kuorma-auToT · maanrakennuskoneeT · TapahTumaT UUTUUSLEHTI! Rautaista luettavaa · www.vanhatkoneet.fi · 2/2010 · Hinta 8,50 Koneita menneiltä vuosikymmeniltä
On hyvin vaikea nähdä tässä kehityksessä negatiivisia piirteitä, sillä loppujen lopuksi kysymyksessä on ihmisiä yhdistävä intohimo tavallisuudesta poikkeaviin liikkumavälineisiin. ILMOITUKSET Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Esimerkiksi voitaisiin ottaa kaksi kaveria, joista molemmat rakensivat aikanaan itselleen unelmiensa auton. Aivan täydellistä ei eri suuntausten suvaitseminen kuitenkaan ole. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Lukumäärä vähenee ja hinnat nousevat. Toinen, reppanan ja itsetehdyn näköinen kyhäelmä on tänään museoleimassa ja alan miehet pitävät sitä erinomaisena esimerkkinä aikakautensa käsityön ja omatoimisuuden korkeasta tasosta. Ajoneuvoharrastajien joukkoa on tarpeetonta jakaa pieniin, pahimmillaan toisia saman alan ihmisiä ja heidän näkemyksiään vastustaviksi ryhmiksi. Toisesta taas tuli hieno ja pidetty, aika paljon rantakirppua muistuttava hauska laite, mutta museoleimalle sillä ei ollut mitään asiaa ei kuulemma ollut alkuperäinen. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Tekijältä: Nuoruuden haaveista totta COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. Entisöityjä laitteita näkyy yhä useammin niissä tapahtumissa, joita on totuttu pitämään ainoastaan rakenneltujen ajokkien kokoontumisina ja toisinpäin. Pääsemme myös seuraamaan lapsuuden haaveen täyttymistä Jyskälän 60-vuotisjuh- lakisan starttilipun heilahtaessa. Arttu Toivonen arttu.toivonen@klassikot.fi 06/10 UNELMIEN toteuttamisesta oli vahvasti kyse myös Formula Vee -koeajossamme. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Tämänkertaista numeroa leimaa tietynlainen teema: lapsuuden tai nuoruuden haaveiden toteuttaminen. Niiden, jotka eivät ole ehtineet vielä Sitä Oikeaa Laitetta hankkimaan, kannattaa muistaa, että aika kuluu ja laitteet ajavat karkuun koko ajan. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJA Arttu Toivonen AVUSTAJAT Tomi Eronen, Markku Ikonen, Minna Mattila, Jape Tiitinen, Johanna Helin, Eero Kumanto, Tuukka Erkkilä, Vesa Rantasalo, Lea Lahti, Leif Rehn, Iikka Kekko, Sami Korhonen TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi KÄYNTIOSOITE Tiilitehtaankatu 49, 65100 Vaasa KUSTANTAJA Viipalekustannus Oy Puh. Toisessa artikkelissa matkustamme 50 vuotta Jyväskylän Suurajoissa kilpailemisesta haaveilleen Reijo Rintalan kyydissä kohti Keski-Suomen rallimekkaa, ja kuulemme muistoja suoraan rallipolkujen varrelta. Ei ole kovin pitkää aikaa siitä, kun japsiautojen harrastajat olivat varsin outoa väkeä kaikki kun tuntuivat tietävän, että nousevan auringon maassa valmistetut kulkimet eivät kuuna päivänä saavuttaisi oikean harrasteauton asemaa. Tunnen useita alan ihmisiä, joiden tallista löytyy sekä tämän päivän trendien mukaan rakenneltu näyttelyauto, käyttöklassikko että museorekisteröity auto. MATERIAALI Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ajoneuvoharrastajien suurta joukkoa on aivan tarpeetonta jakaa pieniin, pahimmillaan toisia saman alan ihmisiä ja heidän näkemyksiään vastustaviksi ryhmiksi. Japsi- ja jenkkiautoharrastajat eivät vielä hiljattain mahtuneet samalle parkkipaikalle sen enempää kuin entisöidyt ja rakennellut ajoneuvot toistensa sekaan. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. oottoriajoneuvojen harrastus se vasta olikin vakavaa hommaa aikoinaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. Tuoreessa muistissa on ne ajat, jolloin jenkkiautoilijat olivat raggareita, moottoriurheilu ei ollut urheilua ja varttimailin kiihdyttely oli tarkoitettu ajotaidottomille. Lähtökoh- tana oli halpa arkiauto ja lopputulos puolestaan persoonallinen, eri autojen osista ja lasikuidusta konstruoitu erikoisuus. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Sivulta 52 alkaen voit lukea, miten vanhat formulat pysyivät toimittajien hyppysissä. 3. Tarinoiden ja työnkulun näennäisestä samankaltaisuudesta huolimatta näitä rakennelmia kohdellaan nykyään hyvin eri tavalla. Pääkirjoitus Vähän yhteishenkeä! M TILAAJAPALVELU Puh. Upea valkoinen Alfa Romeo Giulia Sprint ei ole omistajansa ensimmäinen Alfa, vaan vuosien harrastamisen jälkeen viimein loppuun saatettu projekti kuitenkin niin, että auton ostamisen ja valmistumisen välillä kului parikymmentä vuotta. Maailma muuttuu, ja onneksi paikka paikoin suvaitsevaisempaan suuntaan. Moni harrastaja elää jo nyt sitä lapsuuden haavettaan ja omistaa sen vuosikymmeniä sitten sielua kutkutelleen auton tai moottoripyörän. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta
06/10 7
Juha ei ole lähtenyt nostamaan ahtopaineita tai virittelemään Lanciaa sen kummemmin, ja syykin on selvä: "Delta on puolittainen käyttöauto, ja pääasiallinen käyttötarkoitus on liikkua sillä paikasta toiseen. Juha ei ole lähtenyt nostamaan ahtopaineita tai virittelemään Lanciaa sen kummemmin. "No, odotin teipparia sitten yhdeksän kuukautta, eikä mitään tapahtunut. Vaikka kaikki palikat näyttävät samanlaisilta, ei laatikossa tai voimansiirrossa ole oikeastaan yhtään vaihtokelpoisia osia. LANCIAN kojetaulu on 1980-luvun italodiskoa parhaimmillaan: lukuisa määrä analogisia mittareita ihan kaikille mitattavissa oleville tiedoille, ja toinen mokoma varoitusvaloja samoille asioille. Kulmikasta muotoilua ja mustaa muovia. Tykkään käydä radalla ajamassa, mutta täysiverisen rata-auton säätäminen siviiliajoon on aina niin hankalaa, että olen pitänyt Deltan enemmän maantiesäädöissä." Juhan tallista löytyy lisäksi ihan oikea kilpuri-Delta, joka on tullut Suomeen 1990-luvun alussa Saksasta. Nelipistevyöt on kiinnitetty lattiaan taakse, kuten kuuluukin. Teknisesti auto on lähes vakiokunnossa. Kaarille tehtiin tietysti vahvikehitsaukset FIA-sääntöjen mukaan, joten sisusta purettiin kokonaan pois uudelleen. Martini-värityksessä autolla mentiin pari kesää. Yksi pikkupoika sitten kommentoi, että eihän toi ole mikään ralliauto, kun siinä ei ole kuppipenkkejä tai kaaria. Mutta kuten usein, lasten suusta kuulee totuuden. Vakiopenkit vaihtuivat Tooran kuppituoleihin. Oikean kilpurin ja Juhan siviili-Deltan välillä on eroja, ja paljon. Myöhemmin auto päivitettiin A-ryhmän sääntöjä vastaavaksi. Tulin siihen tulokseen, että Martini-raidat täytynee maalata itse, niinhän tehtaallakin aikanaan tehtiin. Silloin Juha päätti metsästää autoon sopivat osat. Mainokset auton kyljessä ovat teippejä", Juha tarinoi. Teknisesti auto on lähes vakiokunnossa. Vastaan tuli kokonaiset Matterin kaaret, jotka sitten pultattiin sisään. "Auto oli paikallisen lastentarvikeliikkeen teemapäivässä yhdessä paloauton kanssa ihmeteltävänä, ja sitä mainostettiin tietysti ralliautona. Vakiotekniikallakin pärjää normiliikenteessä ihan hyvin, eikä jää jalkoihin." "Alustaa on jäykistetetty uretaanipuslilla ja madallettu hieman, samoin alustaan on tehty A-ryhmän sääntöjen mukaisia jäykisteitä ylimääräisillä tuilla. Olin miettinyt kaarien hommaamista muutenkin, sillä Deltan kori on aika löysä vakiona", Juha sanoo. Auto oli aikanaan N-ryhmään rakennettu, ja Jukka Suvisalmi ajoi sillä silloisen maahantuojan Konelan sponsoroimana Jyväskylän Suurajot vuonna 1992. Kilpa-auton voimansiirto on luon06/10 9. Turvakaaret ja kisaratti paljastavat, että omistaja on välillä liikkeellä tosimielessä. POLVENKORKUINEN nassikka kommentoi näytteillä ollutta Deltaa sanoen, ettei se ole oikea ralliauto, kun turvakaaret ja kuppipenkit puuttuvat
Hänet saa kiinni sähköpostitse osoitteesta pertti.lentonen@gmail. Deltaa itselleen halajavan on syytä pitää mielessä muutama asia. Siinä missä kaksivetoiset perusmallit ovat painuneet jo unholaan ja Turbot tai HF 4WD:t kiinnostavat pääasiassa intohimoisimpia harrastajia, nauttii Integrale-sarja arvostusta myös laajemmissa piireissä. Jos normaalille parkkipaikalle menee, niin eihän siellä tänä päivänä enää autot tuhise tai flektit huuda. 01 Merkki ja malli Lancia Delta HF Integrale 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen, neste jäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Oletusarvohan näiden kanssa on, että ennen pitkää auton kanssa jää kuitenkin tien päälle. Helteinen 35 astetta oli jo ihan liikaa Lancialle. Syylari on ollut vaihtolistalla jo jonkin aikaa", Juha kertoo. Ajattelin että sinne ruuhkiin onkin sitten turha lähteä tällä seisomaan, joten käännyin kotiin. "Vaihteistoissa on synkrovikoja, ja jos laatikko rusahtaa jollekin pykälälle laitettaessa, kertoo se että autoa on kepitelty. Teho 185 hv 04 Voimansiirto Viisivaihteinen manuaali vaihteisto, valitsin lattialla, peruutusvaihde, nelipyöräveto, voimanjako planeettapyörästöllä ja TorSentasauspyörästöllä 05 Alusta Edessä ja takana McPherson tuet, kierrejouset ja kallistuksenvakaimet 06 Kori Itsekantava viisiovinen monikäyttökori, terästä. Myös kytkinremontin toteuttaminen voi osoittautua hankalaksi. "Italialaisia autoja minulla on ollut parikymmentä vuotta. Delta-aktivisti Pertti Lentonen toteaa, ettei Lancia ole poikkeus sääntöön: halvalla ei edelleenkään saa hyvää. Paino 1290 kg 08 Suorituskyky 0100km/h 6,6 s, huippunopeus 214 km/h 09 Valmistusmäärä nollisesti vahvistettua mallia, mikä korjaa paljon hieman heikosta voimansiirrostaan tunnetun Deltan mainetta. Ennakkoluulot ja niiden kumoaminen Juhan Delta on rekisterissä ja liikenteessä ympäri vuoden, tietysti vähän kelien mukaan. Totta on, että italo- autojen sähköt ovat alimitoitettuja, samoin jäähdytys. Tosin kyseessä oli Suurajojen juhlakilpailun yhteydessä järjestetystä retkeilyajosta, mutta kuitenkin! Noin 48 000 kpl (kaikki Integralet) ELÄMÄÄ DELTAN KANSSA Lancia Delta on koko ajan arvoaan nostava 1980-luvun klassikkoautoikoni. Suolassa ja loskassa sillä ei ajeta, mutta kuivina pakkaspäivinä nelivetoinen Lancia saa ulkoilutusta. Ja jos jossain puhallin pyörii, niin kyllä se on italialainen poikkeuksetta", Juha nauraa. Toisaalta kunnostusvaiheessa laite oli hyvin pitkälle purettuna, joten kaikki vähänkään kuluneet osat tuli silmiteltyä läpi. Deltan heikko lenkki on voimansiirto, nelivetoisessa ja varsin nopeassa autossa koko järjestelmä on varsin kovilla. Garret T3pakokaasuahdin. "Tänä vuonna oli tarkotus mennä Jyväskylään ralleja katsomaan, mutta Lancia alkoi jo ensimmäisessä risteyksessä lämpenemään. Koeajo kertoo paljon kunnosta: jos vaihteisto tai takaperä ääntelee, se tarkoittaa yleensä lähestyvää korjauskeikkaa. Kun sitä halvempaa sitten alkaa kunnostamaan, on siellä aika paljon osaa, jota ei saa Motonetistä. Viime talvena auto nähtiin muun muassa Klassikot-lehden numerossa 03/2010 raportoimilla jääratapäivillä Kiuruvedellä. Lancia-klubin oheen ollaan puuhaamassa omaa porukkaa myös Integralen omistajille. Takaperän TorSen-rattaat kuluvat. Käsite "pikahuolto" on melkein tuntematon, sillä melkein jokaiseen huoltokohteeseen pääsy edellyttää ankaraa purkamista. Pituus 389, leveys 168, korkeus 136, akseliväli 247 cm. Jos ryhmään mukaan pääsy kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä Pertti Lentoseen. com tai puhelimitse 050-3400505. 06/10 11. Takaluukku saranoitu ylälaidastaan 07 Mitat KAKSILITRAINEN turboahdettu rivinelonen on sovitettu äärettömän tiukasti konehuoneeseen. Kun tämän pitää mielessä, on Integrale luotettava auto. Lentosen mukaan monella korjaamolla nostetaan helposti kädet pystyyn Lancian kanssa konepellin alta ei laatikkoa juuri näy, sillä tavaraa on edessä paljon. Eikä muuten tämäkään Delta ole jäänyt osatta kilpailumenestyksestä sillä otettiin Jyväskylän Suurajoissa luokkavoitto. Perä on kyllä kunnostettavissa, mutta esimerkiksi vetoakseleiden ja kardaanin stefat ovat Lancian omaa kamaa, eikä niitä saa laakeriliikkeistä", Pertti sanoo. "Välillä joku taivastelee, kuinka jossain myytävässä autossa hintapyyntö on korkea ja että samanlaisia saa puolet halvemmalla. Siihen lisätään vielä työ ja vaiva päälle parin vuoden rakentamisesta, niin voi miettiä, että sillä kalliimmalla olisi jo ajanut sen pari vuotta", Lentonen toteaa. Olen ajanut tällä 15 000 kilometriä, ja olen selvinnyt normaaleilla huolloilla. Jakovaihteistot ja muut hankaloittavat työtä ja tilaa on niukasti, joten herkästi korjaamoilla ajatellaan, että leivän saa helpommallakin kuin Integralen kytkinrempan tekemällä. Voimansiirrossa on tärkeää, että järjestelmässä on käytetty asianmukaisia öljyjä ja että nesteet on vaihdettu säännöllisesti. Iskutilavuus 1995 cm2, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia, 8 venttiiliä, tasapainoakselit
Jollain se on lapsena saatu pikkuauto, toisella taas autokirjasta tiukasti muistiin syöpynyt auton kuva. Pitkällinen Sprintti 12 06/10 Alfa Romeo Giulia Sprint 1600 ´63 Innostus harrastuksen kohteena olevaan automerkkiin voi syntyä monella eri tavalla. Lasse Peltolalla varsinainen innostus juuri Alfa Romeoita kohtaan syttyi ensimmäisestä omasta Alfasta ja jatkuu jo kolmatta vuosikymmentä.
Nastola 06/10 13
Niin tai näin, hyvin aloitettu projekti oli joskus pysähtynyt vaiheeseen johon ne varsin usein jumiutuvat, eli mätävaivaisen korin korjaustoimiin. Kun automerkki ajautui Fiatin omistukseen 1986, katosi kaupungin nimi logosta.. Etupäästä löytyy kolme yhteen suuntaan levittävää jarrusylinteriä per puoli. GIULIAN nokalla Alfa-Romeon merkissä lukee vielä auton synnyinkaupunki. Purkaminen oli kuitenkin suoritettu kaikin puolin tehokkaasti, sillä irtonaisia osia oli pahvilaatikoissa ainakin yhden auton verran. Kun työkaverin kanssa lähdettiin Ti Giuliaa katsomaan, niin ostettuahan se myös tuli." Ajokuntoinen ei auto ollut, mutta onneksi purkamaton ja kaikin puolin kokonainen. Siihen hommaan piti rakentaa tukeva nauhahiomakone kotitalliin. Myyty mies Elettiin syksyä 1987, kun silmiin osui myynti-ilmoitus joka sai Lassen yhtä aikaa innostumaan sekä hiukan epäileväiseksi. Kesäisenä harrasteautona se palveli omistajaansa vuoteen 1985, jolloin Lasse poisti sen rekisteristä ja jemmasi Elimäellä oleviin varastoihinsa. Etuakselisto oli kauttaaltaan silputtuna, samoin kuin taka-akselikin tasauspyörästön rattaita myöten. 14 06/10 TAKALUUKUSTA päästään Alfaa tankkaamaan. "En edes muista missä ilmoituksen näin, mutta nettiaikaa ei silloin vielä eletty, joten taisi se Hesari tai Keltainen Pörssi olla." Lasse arveli mallimerkinnän olevan väärin kirjoitettu ilmoitustekstissä ja myyjän tarkoittavan jotain yleisempää mallia. Alfa Romeo Giulia Sprint 1600 Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine L asse Peltolan Alfa Romeo -harrastus alkoi 80-luvun alkuvuosina, kun Liedossa myytäväksi putkahti ajosta jo hyljätty Alfa Giulia Ti. Sen verran oli Alfan mallistoa tullut jo opiskeltua, että kovasti oli kaupanteon tunnetta ilmassa kun malli varmistui Lassen soitettua heti myyjälle. Uuden bensatankin Lasse Peltola teki kokonaan itse, korkki täyttöputkineen kelpasi vanhasta. "Sattumaahan nämä tällaiset asiat ovat", toteaa Lasse ja jatkaa: "Oli menossa sellainen vaihe, että tuntui tarvetta harrasteauton ostoon. Samana iltana piti ajaa Helsinkiin autoa katsomaan ja vaikka projekti synkältä näyttikin, oli mies täysin myyty. "Siihen aikaan poikamiehenä kun eleli, niin aina kun rahaa sai kasattua tuli se sijoitettua Alfa-harrastukseen", muistelee Lasse. KOLMEOSAISEN takapuskurin kromipohjatyöt ovat omistajan itse tekemiä. Auto oli ollut purettuna palasiksi jo ilmeisen pitkään ja myyjä selvensi, että syy myyntiin ei suinkaan ollut auton lohduttomalta vaikuttanut kunto vaan näköpiirissä oleva tallipaikan menetys. Siihen aikaan hänen innostuksensa Alfa Romeoihin oli voimakkaimmillaan merkkikerhoon oli liitytty pari vuotta aiemmin ja ajopelinä oli vuoden ´69 GT Junior. Paljoakaan tavaraa ei vararenkaan ja akun täyttämään konttiin ei mahdu, mutta tuskinpa näitä autoja tavaratiloilla myytiinkään. PULVERIMAALATUT vanteet kätkevät sisäänsä varsin komeat jarrurummut. Ensimmäisen Alfan myötä merkin omaleimaiset autot ja historia alkoivat kiinnostaa, ja perehtyminen aiheeseen kasvoi innostuksen myötä. Kun kauppoihin oli päästy, kunnosteli Lasse Ti:n takaisin liikenteeseen
Auton mukana tulleista pikkukoneista ei ollut lähtökohdaksi, sillä kun alusta alkaen oli tavoitteena tehdä Alfasta museoauto, piti siihen metsästää 1600-kuutioinen kone. Kun vuonna 1987 korin ruostevaurioiden korjauksiin ryhdyttiin, hupeni hommassa Lasselta niin viikonloput kuin kesälomatkin. Moottoriremontissa kampiakseli hiottiin ja laakeroitiin, apulaitteet kunnostettiin ja vesi- ja bensapumppu uusittiin. Peltityöt jatkuivat siitä, mihin olivat edellisellä vuosituhannella keskeytyneet. Tavaratalosta löytyneeseen mattoon syntyi siistit reunukset kanttaamalla. Elimäen varastoissa oli keskeneräisen auton kuitenkin hyvä odotella jatkoa, ja kunhan kotinurkille tuli tilaa ja aikaakin vaikutti jäävän taas harrastukselle, haki Lasse projektinsa pihalle ihmeteltäväksi. MOOTTORIN kohtalosta ei ollut auton hankintahetkellä tietoa. Valmistumisen määrittely oli vaikeaa, mutta rekisteröinnin kohdalla vuosi 2007 vaikutti realistiselta tavoitteelta. Netistä löytyneistä kuvista sekä Alfoista kiitettävän paljon kirjoitetuista kirjoista oli konehuoneen viimeistelyssä paljon hyötyä. "Elettiin kait vuotta 2005 tai 2006, kun tajusin, että kohta tulee täyteen 20 vuotta Alfan omistusta, joten olisi viisainta asettaa jokin tavoite kuntoon saattamisessa", muistelee omistaja. Lasse kelpuuttama aihio on hiukan autoa uudempi 105-sarjalainen, mutta periaatteessa oikeanlainen ja samat sisukalut sisällään omaava. Kojelaudan päällinen ehostui vinyylimaalilla. Pellitys venyi "On siihen isot peltityöt tehty", tiivistää Lasse projektiaan. Kyseisen vuoden syksyllä tavoitteeseen myös päästiin. Peltityöt eivät ihan tulleet päätökseen, kun Lassen elämässä muut asiat menivät tärkeysjärjestyksessä ruostekorjauksien edelle. Kaluttu kori oli nostettu putkikehikon päälle odottelemaan. Lasse hankki pitkälti alkuperäistä vastaavan Alfa Romeo 105 -sarjan moottorin, joka remontoitiin luotettavaan käyttökuntoon ja varusteltiin auton alkuperäisin apulaittein. Purkaminen oli aikanaan suoritettu niin tehokkaasti että tasauspyörästön rattaatkin olivat irrallaan laatikoissa. Moottorin kohdalla alkuperäisen 1600-kuutioisen koneen kohtalosta ei ollut tietoa, mutta kahden pienemmän 1300-kuutioisen osat seurasivat kaupan mukana. Ihan heti ei jatkamaan päästy, vaan kori seisoi muutaman talven pressun alla kunnes kotitalliin oli järjestynyt sille tilaa. Näin jälkeenpäin pitää hän sitä kaukaa viisaana ratkaisuna, sillä vasta kun netistä tuli 2000-luvulla autoentisöijän perustyökalu on osien metsästys ollut monin verroin faksi- ja kirjeenvaihtoaikakautta helpompaa. Kauanko auto oli siinä jamassa ollut, se on Lasselle epäselvää, mutta 17 vuotta oli omistaja projektiaan säilytellyt. Sylinterinkansi tarvitsi vain venttiilien hiontaa. Kattoverhoilu on alkuperäinen, mutta puuhaa sekin vaati. "90-luvulla en tehnyt Giulialle oike- UUSINTAPAINOS alkuperäiskielisestä käyttöohjekirjasta kulkee auton matkassa. 06/10 15. Tässä kohtaa tarvittiin vaimon ompelutaitoja, joilla vanha villakangas sai kaverikseen Etolan keinonahkamallistosta löytyneen, hyvin alkuperäistä vastaavan materiaalin. Sisustan kohdalla oli penkkien laadukas villakangas vielä taitavasti paikattuna pelastettavissa, mutta keinonahkojen osalta oli ajan hammas tehnyt tehtävänsä. Alkuvaiheessa työn määrän hahmottamista helpotti tekijän aiempi kokemus autopeltitöistä, mutta ihan näin pitkäkestoiseksi projektiksi ei hän itsekään osannut Giuliaansa arvioida. Nastolaan nousi omakotitalo, perhe-elämä vei aikansa ja muita kiireitä oli kotitarpeiksi. Mattosarjan toteutuksessa apua oli joskus 80-luvulla toiseen Alfa-yksilöön Saksasta tilatusta mattosarjasta, jonka Lasse sai malliksi. Puhdistuksen jälkeen Lasse ruiskutti kattoverhoiluun sävyn, joka syntyi itse sekoittamalla VHT:n valkoista sekä kamelinharmaata. astaan mitään", hän naurahtaa. Osakasoja läpikäytäessä syntyi myös luetteloa puutteista, mutta siinä vaiheessa Lasse ei katsonut aiheelliseksi kuluttaa aikaa, energiaa tai rahapussin sisältöä osien metsästykseen vaan korin kuntoon saattamiseen
Muutaman puuttuvan listan Alfaansa hän on rosterista jo tehnytkin. Yhtenä vaihtoehtona on vielä lasikuituinen kopio, jonka voisi myös tyhjiökromata. Yksi nettihuutokaupasta huudettu näytti myyntikuvassa hyvältä, mutta osottautui sekin kotiin saapuessaan aihiokuntoiseksi. Alfa Romeo Giulia Sprint 1600 PENKKIEN laadukas villakangas päätettiin puhdistaa hyvin ja säilyttää, mutta sisustuksen sininen keinonahka ja lattiamatot olivat jo uusimisen tarpeessa. Lasse tilasi Amerikasta uuden parin, mutta postissa tuli vain ilmoitus, että juuri nyt osia ei olekaan saatavilla. Auton mukana tulleista puskureista etummainen lähti kromauksia tekevälle Kalliokorvelle kunnostukseen. Maskin sivuritilät ovat ohuesta messinkilevystä prässätyt ja kromatut grillit, jotka monesti ovat kolhuilla. Takarekisterikilpeä kannattelevan, pellistä prässätyn telineen kohdalla oli myös puuhaa. Hän rakensi tukevan, 2000 x 75 -millistä nauhaa pyörittävän nauhahiomakoneen kotitallissa ja teki pohjatyöt takapuskuriin itse. Osa on varsin ohutta peltiä, joten hiontavaraa kromausta varten ei juuri ole. Tuulilasin kohdalla kävi tuuri, sillä Kuttilan muottivarastosta löytyi oikea muotti, jonka mukaan autoon väännettiin uusi lasi. 16 06/10. Tarkoitus oli vielä kromata ritilät, mutta kun ajokausi lähestyi, sai toistaiseksi hiukan kellertävä nikkelipinta kelvata. Kromaus on pohjatöiden käsityön suuresta määrästä johtuen hiukan kallista puuhaa, joten lommottoman mutta ruosteen tekemiä pistesyöpymiä täynnä olevan takapuskurin kohdalla Lassella iski nuukuus. Nykyään paikallaan olevan telineen pahimpia kohtia Lasse paikkaili messingillä, hioi minkä uskalsi ja niklasi, mutta tulos ei ole hänen mielestään täydellinen. Kun niitä ei kuulunut vuosikausiinkaan, huusi Lasse eBaysta mustaksi maalatut, kiinnitysruuveiltaan puuttelliset ja kevyelti lommoiset, joista kovajuotteella täyttämällä ja kotikonstein niklaamalla tuli varsin hyvät. Aina vain hienompaan nauhaan vaihtaen ja lopulta rättilaikalla kiillottaen oli puskurin kolme osaa peilipintaisia ja niitä kelpasi tarjota kromikylpylöihin. Kyseistä osaa ei löydy kuin juuri näistä isokoneisista Giuliayksilöistä ja hyvin usein ruosteisena. Tekeillä on pari aihiokuntoista telinettä, joista toiseen on tarkoitus kokeilla kittausta ja tyhjiökromausta, joka menetelmänä mahdollistaa vaikkapa muovin kromauksen. Useamman ehdokkaan joukosta löytyi Viialasta paikka, jonka tarjous oli hinnaltaan murto-osa kalleimpaan verrattuna. Lasse on kuitenkin kallistumassa vaihtoehtoon, jossa kappaleesta tekisi muokkailemalla ja hitsailemalla ruostumattomasta teräslevystä kopion. Kankaan säilymistä selittää aikanaan autossa olleet istuinsuojat. Tuulilasin kohdalla kävi tuuri: Kuttilalta löytyi muotti, jolla autoon väännettiin uusi lasi. Kiiltävissä puuhaa Vaikkei Giulia mikään kromikylläinen loistomalli olekaan, on tämän yksilön loisto-osissa riittänyt askaretta. Hiukan mattaantuneiden ovenkahvojenkin uusinta on ollut harkinnassa. Muuten kiiltävien osien saanti Alfaan on ollut kohtuullisen helppoa: hiekkapuhallettujen ja jauhemaalattujen vanteiden koristeina olevat pölykapselit ovat uudet kuten lampunkehyksetkin
Vaikka tarkoituksena on viime vuosina ollut vähentää autojen määrää, on tallissa mm. Nykyisellään "viimeistelyvaiheessa" olevalla Giulialla ovat ajot jääneet muutamaan tuhanteen kilometriin. Teho 92 hv SAE. "Tekniikka on kuitenkin siinä kunnossa, että huoletta voisi ajaa vaikka auton kotimaahan ja takaisin", vakuuttaa omistaja. Jaltasta Saabiin Autoja Lassella on ollut aina. Myyntiaikeita hänellä ei ole, sillä pientä näperrettävää riittää. Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret. yksi projektikuntoinen ´64 Alfa Romeo 2600 Sprint, jonka kohtalosta on vielä suuret linjaukset tekemättä. Joka kulmassa säädettävät Koniiskunvaimentimet, kierrejouset ja rumpujarrut 06 Kori Itsekantava 2-ovinen teräskori 07 Mitat Pituus 398, leveys 153,5, korkeus 132, akseliväli 238 cm. Sen tarkemmin ei Lasse ole auton alkuvaiheita penkonut. Kun auto palasi rekisteriin 2007, Lasse tilasi siihen vanhoissa papereissa olleen BFJ96-tunnuksen, jonka uskoi olevan auton ensimmäinen. Aika näyttää mitä sille tapahtuu, mutta täysentisöintiin ryhtyminen tuntuu tällä hetkellä hiukan isolta urakalta. Ohjaustuntumassa on jotain pielessä ja vaikka auto kertaalleen nelipyöräsuuntauksessa käväisikin, on Lassen aikomus vielä riisua etuakselisto kaikkine osineen pöydälle. "Pyörät kyllä kääntyvät, mutta liian raskaasti eivätkä palaudu kuten pitäisi", arvioi Lasse. Lasse avasi suunsa ja tarjosi Jaltasta 150 markkaa, johon myyjä löi heti kättä päälle. Kun Saabissa kerran tarkeni, niin sitten niitä on ollut myös käyttiksinä." Nykyistä CS 9000 Saabia Lasse pitää hyvänä, koska kyytiin mahtuu tavaraakin. Listaus omistajista kertoo, että Alfa on uutena lähtenyt kiertoon Turusta Vasaramäen Autosta ja omistajia on ennen nykyistä ollut Siurossa, Keravalla ja Helsingissä. GIULIA Sprint on kaunislinjainen coupe-kori, joka uustuonnin myötä on jäänyt harvinaisemmaksi kuin Spider-avoversio. "Eikä ollut edes kallis, sillä Englannista tilattu tiiviste maksoi lähes saman verran", naurahtaa Lasse. Toisen rengaskierroksen kokeilukaan ei tuonut muutosta tuntumaan. Vaiheittain toimiva Solex-kaasutin 04 Voimansiirto 5+1 vaihdetta, takaveto 05 Alusta Takana jäykkä akseli ja pitkittäiset tukivarret, akselin päällä kolmiotuki. Käyttökuntoon elvyttäminen olisi Lassen mielestä helpompi, halvempi ja keskenjäämisriskiltään pienempi vaihtoehto. 01 Merkki ja malli Alfa Romeo Giulia Sprint 1600 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen vesijäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin, 2 yläpuolista nokka-akselia, poraus 78, isku 82 mm (1570cm3). Alfoja Lasse laskeskelee omistaneensa kuusi tai seitsemän, mutta merkin tämänhetkinen mallisto ei oikein sytytä. Jaltailua kesti aikansa, mutta talviautona se oli toivoton. Ensimmäinen tuli ostettua vuonna 1975 kesätyöpaikasta Karhulan Konelasta, jonka vaihtoautorivistöstä Jalta oli uhkaavasti joutumassa romutettavaksi. Paino 970 kg 08 Valmistusmäärä Giulia Sprint, (tyyppi 101 19621964) 7107 kpl 06/10 17. Kertaalleen on ominaisuuksia testattu Ahveniston moottoriradallakin, kerhon ratapäivillä. Kerran merkkiä tuli kokeiltua talviautonakin: "Palelin sen kanssa talvella niin paljon, että piti ostaa talvikäyttöön paremmin sopiva Saab 900. Museotarkastusta varten AKE:lta tilatuista historiatiedoista selvisi kuitenkin, että tunnuksia oli autossa ollut ennen sitäkin. Vaikka auto rekisteröitiin 2007 ja museotarkastettiin elokuussa 2009, ei se Lassen mielestä ole läheskään valmis
18 06/10
Konepellissä näkyikin vielä vanhojen Rantasipi Laajavuori -tekstien jäljet, kun maalipinta ei ollut haalistunut teippien alta muun pinnan tahtiin." Jukkaa harmittikin toisaalta se, että vanhat teippaukset oltiin ehditty repiä pois. Suosiota perinteisten ratkaisujen hyödyntäminen ei silti estänyt. vapautui leasing-käytöstä, se jäi pariksi vuodeksi Jyväskylän seudulle, kunnes se myytiin Siilinjärven Pöljän kylään Savolaisen perheeseen. Kun Corolla kahden vuoden päästä Suomessa Corollat oli jo 1970-luvulla opittu tuntemaan luotettavina ja edullisesti ylläpidettävinä, mutta kummoista statusarvoa niillä ei ollut. luotettavina ja kaikin puolin edullisesti ylläpidettävinä, mutta kummoista statusarvoa niillä ei ollut. Siellähän bensa on ollut aina halpaa, joten myös sen hinnankorotukset ovat tuntuneet enemmän kuin maissa, joissa on totuttu ajamaan taloudellisemmilla laitteilla. Perusauton tilapainos Toyota Corolla Wagon ´76 Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Tuukka Erkkilä Kajaani Kajaanilainen Jukka Heikkinen palautti alkuperäiseen loistoonsa arkiajokin, jota ei ole koskaan käynyt herrasfarmariksi nimittäminen, mutta joka on juuri siksi sitäkin sympaattisempi. K olmannen sukupolven Corolla kuuluu niihin automalleihin, jotka eivät teknisesti tai muotoilullisesti mullistaneet automaailmaa mitenkään. Japanilaisen laadun mielikuva oli vasta kehittymässä, ja tilanne oli pitkälti samankaltainen kuin korealaisten autojen kohdalla 2000-luvun alussa. Myyjäliike, jyväskyläläinen OK-Auto, kirjasi myyntisopimuksen lisävarusteet-kohtaan lyhyesti ja ytimekkäästi "vakio", eli mitään ylimääräistä ei autoon ostettu. Aikansa ilmoitusta katseltuaan hän päätti lähteä tammikuun alussa autoa katsomaan, ja kaupatkin syntyivät. "Minulla oli tuolloin harrasteajokiksi hankittu henkilömallin KE30, ja ajattelin tätä lähinnä käyttöautoksi. Öljykriisin koettelemien Yhdysvaltain markkinoilla Corolla oli myös melkoinen menestys. Corollahan tarkoittaa pientä kruunua. 06/10 19. Samassa perheessä auto olikin aina vuodesta 1982 vuoteen 2008 saakka. Edeltäjiään korskeamman oloista KE30-mallipolvea myytiin Suomessa Isona Corollana, vaikka todelliset mittaerot vanhempiin olivat lopulta varsin vaatimattomat. Suomessa Corollat oli jo 1970-luvulle tultaessa opittu tuntemaan Corollan talvirenkailla." Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun kävi ilmi, että tuoreessa hankinnassa olisi enemmän harrasteautopotentiaalia kuin aiemmassa. "Kun tutkin autoa tarkemmin, huomasin että se kannattaisi sittenkin kunnostaa museoautoksi." Ruskea farmari rekisteröitiin tammikuun alussa 1977 Rantaloma Oy:n leasing-käyttöön. Toisaalta kun autoa jouduttiin maalaamaan uudelleen, tarrat oltaisiin kuitenkin jouduttu poistamaan pohjatöiden yhteydessä, joten puute ei loppujen lopuksi ollut suurempi menetys. Vanha leasing-auto "Vuoden 2008 loppupuolella katselin huvikseni vanhoja kaupan olleita Toyotia, kun huomasin eräässä kuopiolaisessa liikkeessä myytävänä kyseisen yksilön", Jukka Heikkinen muistelee. "Leasing-kuukausihinta on tuolloin ollut 1240 markkaa liikevaihtoveroineen, mikä on aika paljon uuden auton silloiseen hintaan verrattuna", Jukka kummastelee. "Kuulemma autoliikkeeseen tullessa autossa oli ollut vielä paikallaan vanhat Rantalomien tarrat, ja ne oli poistettu vasta liikkeessä. Toinkin farmarin ajamalla keskellä talvea kotiin Kajaaniin sen toisen COROLLAN keulamerkissä näkyi vielä 1970-luvun lopulla selvästi mallinimen merkitys
Ajanmukaisten turkispäällysten alta löytyi kuskinpenkin reunan halkeamia lukuun ottamatta ehjät alkuperäisverhoilut. Jukka teki itse vähäiset ruostekorja- ukset ja alustavat pohjatyöt sekä purki koristeosat pois, mutta varsinaisesta maalauksesta sai vastuun ammattimaalari. Sisältäkin Corolla oli säilynyt varsin ehjänä, ainoastaan radion ympäryslevy oli hukkunut ajan saatossa. "Sen jälkeen hankin KE30:n. Välillä minulla olikin yhtä aikaa KE20, KE30 sekä Talbot Horizon, mutta kun tämä "Corolla-farmaria mainostettiin aikanaan tilavana viiden hengen autona, mutta kyllä sen tilavuuden kanssa on vähän niin ja näin." KOLMIOVINEN farmari on korimalli, jota ei juuri tämän päivän liikenteessä näe. Siinä kohtaa kävikin tuuri hänelle oli jäänyt ensiautonsa, KE30-Corollan, täydellinen pillerisarja hyllyyn. "Kun oikeaa väriä alettiin etsiä, kävi ilmi, ettei sävylle löytyisi vesiohenteista kaavaa. Maalari löysi lopulta onneksi jostakin parisataa grammaa oikeaa liuotinväriä, joka riitti uusintamaalauksiin." "Tarkemmin Corollaa tutkittaessa kävi ilmi, että sen valmistusajankohta on helmikuu 1976, joten siinä kuuluisi olla pillerimalliset pölykapselit. "Äitini verhoili kuskin penkin reunat uudelleen alkuperäisen sävyisellä keinonahalla, minkä jälkeen käsittelin kaikkien istuimien keinonahkapinnat hoitoaineella", Jukka kertoo. "Taisi sukulaisia ja tuttavia ihmetyttää, kun kiikutin äidilleni hänen syntymäpäivänään vanhaa istuinverhoilua muiden tuodessa lahjoja." Toyota-mies "Ensimmäinen harrasteautoni oli ´73 Corolla KE20, joka oli kylläkin varsin kehnokuntoinen aihio", Jukka kertaa ajautumistaan vanhojen Toyotien pariin. Ison Corollan farmareita ei kuitenkaan aikanaan tuotu viisiovisina edes maahan. 20 06/10. Viimeisin merkintä uusintakäsittelystä löytyy vuodelta 1988, mikä selittää auton korin hyvää kuntoa. Jossain vaiheessa vanteet olivat kuitenkin vaihtuneet uudemman KE30:n kiekkoihin, joista puuttuvat pillereiden kiinnikkeet, joten pelkkä kapselien hankkiminen ei riittänyt." Oikeanlaiset vanteet sekä kapselit Jukka löysi paikalliselta Toyotaharrastajalta. Auton mukana seuranneista huoltodokumenteista kävi ilmi, että Corolla oli ruostesuojattu kaikkiaan kolmeen kertaan. Tavaratilan kolhiintuneet sivupaneelit kaipasivat myös uusimista. Tekniikassakaan ei mitään ihmeempiä ongelmia ilmennyt, suurin remontti siltä osin oli jarrujen perusteellinen läpikäynti. "Keula ja kyljet maalattiin uudelleen, katto ja perä ovat edelleen alkuperäisessä maalissa", Jukka kertoo. Toyota Corolla Wagon ´76 Odotettua parempi "Kun otin auton sisälle ja pesin pohjan huolellisesti, kävi ilmi että auto oli koriltaan ruosteen suhteen erinomaisessa kunnossa." Pohja oli hitsailematon ja ehjä, eikä pintapelleistäkään löytynyt ruostetta muualta kuin pyöränkaarista. Heti alkuun oli kuitenkin selvää, että maalaushommiin jouduttaisiin, sillä sekä etu- että takakulmia oli vähän kolhaistu ja ne oli paikkamaalattu väärällä sävyllä