Valitse paras klassikko ja huippuvaraaja.
EXIDE-akut ja varaajat harrasteajoneuvoihinkin!
Katso lähin jälleenmyyjäsi:
www.exide.fi
AKKUJEN YKKÖNEN
Yksi viimeisistä kyseisen sarjan edustajista löytyy pääkaupunkiseudulta, Jarmo Palokallion tallista.
32
Trabant 601 L ´73
Hämeenlinnalainen Teemu Karonen vietti osan opiskeluajoistaan Saksassa, jossa hän hankki käyttöautokseen huippukuntoisen Trabantin. 14 Toyota Corolla ´78
s. 68 Toiveauto
s. 24 Opel Rekord D ´77
4
03/11. Keskimoottorinen 914 lienee se eniten takamoottoristen ystävissä rutinaa aiheuttanut malli.
14
Toyota Corolla ´78
Järkiperustein autonsa valitseva päätyy usein pyörittämään Toyota Corollan rattia. 6 VW Porsche 914 ´71 24
Chevrolet Chevy van ´76
Öinen koeajo Oulaisten palolaitoksen vanhalla, katastrofiautoksi ristityllä Vanilla sujui mukavan kiireettömästi bensakasin leppoisan hurinan säestäessä matkantekoa.
opel Rekord D ´77
D-mallin Rekordeja ei ole maassamme jäljellä kuin kourallinen. jokamiesluokassa kisailu. Riittävän pitkän ajan kuluttua arkisestakin kulkineesta kuoriutuu nostalgiaa uhkuva harrasteauto.
20 s. 20 Chevrolet Chevy Van ´76
s. Suomessa auto kelpasi lähes sellaisenaan museokilpiin.
s. Drag Racingin kenties legendaarisin kuljettajan ja auton yhdistelmä Kotten ja Kosto on edelleen iskussa.
s. Tässä numerossa
Alkuperäisen sopimuksen mukaan Porsche suunnittelisi auton Volkkarille, mutta sille jäisi myös oikeus varustaa autot omalla tekniikallaan.
AjoneuvoT 6 vW Porsche 914 ´71
Porsche jaksaa herättää automiehissä suuria tunteita vuosikymmenestä toiseen. 56 Mercedes-Benz 220Sb ´61
50
Fiat 127 ´73
Pirteät 127 Fiatit ovat kadonneet katukuvasta lähes
s. 50 Fiat 127 ´73
38
BMW 1800
Mia Kentalan vauhdikkaisiin harrastuksiin lukeutuu mm. Siviilissä Mian voi tavata isoisänsä uutena hankkiman BMW 1800:n ratissa.
44
vW "Kosto" Kupla
Kotimaan moottoriurheilu on tuottanut lukuisia legendoja useissa eri lajeissa
70 Ratkaisevat yksityiskohdat
03/11
5. ItäEuroopan suurimmaksi mainostettu tapahtuma toi näytille odotetun tasokasta kalustoa.
Klassikkoesine
Muotoilustaan kuuluisa virvoitusjuomapullo, jonka vaikutteilta ei automaailmakaan ole välttynyt.
ARTiKKeLiT 70 Ratkaisevat yksityiskohdat
Marko Hannulan käsissä syntyy lähes täydellisiä uustuotanto-tarroja sekä tyyppikilpiä asiakkaan mallin mukaan.
Klassikkomarkkinat
Jos oma projekti jäi kesken, niin täältä löydät valmiin harrastepelin kesäksi.
Tuleva klassikko
Kunnioitusta herättävällä RS-merkinnällä varustetun Fordin saisi nyt omakseen yllättävän edukkaasti.
74
Maalipinta kiiltäväksi myllyttämällä
Hieman himmentynyt maalipinta saatiin siistiksi oikeilla työtavoilla ja -aineilla.
80
vakionopeus
Kuulumisia ja uutisia harrasteautojen maailmasta.
s. 86.
verkot vesillä
Kuolleiden automerkkien edustajat mittasivat arvonsa huutokaupassa.
TAPAhTuMAT 78 oldtimer-Gallery, Moskova
Klassikkoautojen harrastus voi hyvin Venäjällä. 62 Ford Fiesta ´80 & Austin Metro ´83
s. 74 Maalipinta kiiltäväksi myllyttämällä
s. 44 VW "Kosto" Kupla
kokonaan, mutta ainakin tämä seiska palvelee edelleen käyttöautona ja kuntonsa puolesta se kelpaisi vaikka myyntiesitteeseen.
s. 78 Oldtimer-Gallery, Moskova
s. s. 90 Autokaupan ajankuvaa 90 Autokaupan ajankuvaa
Kurkistus menneen ajan myynti-ilmoituksiin.
56
Mercedes-Benz 220Sb ´61
Vaiherikkaan Mercedeksen historiaan mahtuu parin vuosikymmenen takainen täydellinen entisöinti, museokatsastus ja kymmenen vuoden unet tallin kätköissä.
vAKioPALSTAT 68 84 88 86 91 94 Toivosen toiveauto
Maisteissa lähes mystisen sädekehän omaava RollsRoyce Silver Shadow.
62
Ford Fiesta ´80 & Austin Metro ´83
Kaksi saman kauden edullista kauppakassia ovat varsin kaukana toisistaan, katsoi asiaa sitten myyntimenestyksen tai suunnittelun näkökulmasta.
Fotoalbumi
Kaikenkarvaisia avoautoja lukijoiden ja toimituksen arkistoista.
CoCa-Colan pakkauksen sokeakin tunnistaa. S
Kaarina
03/11
7
Teknisesti se oli muuten täysin yhteneväinen 911:n kanssa, mutta kaksilitraisen ja kuusipyttyisen sijaan taka-akselin takapuolella tarmokasta papatusta piti 90-hevosvoimainen, 356:n loppupään tuotannosta lainattu nelisylinterinen kone. Toki jo 50-luvun puolella esitelty Karmann Ghia
8
03/11
tyydytti tyylinnälkäisen ostajakunnan tarpeet, mutta vakiolla VW-tekniikalla sen suorituskyky tai ajettavuus eivät oikein kohdanneet ulkonäön asettamia lupauksia. Alkuperäisen sopimuksen mukaan Porsche suunnittelisi auton Volkkarille ja Volkkariksi, mutta siten että Porschella jäisi myös oikeus varustaa autot omalla tekniikallaan niin halutessaan. Siviiliautopuolella Ferra-. Apuun kutsuttiin Porsche. Keskimoottori teki voimakkaasti tuloaan kilpa- ja urheiluautoihin ja GP-kisoissa ratkaisu yleistyi vasta 60-luvulla. VW-Porsche 914
Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Erkkilä
P
orsche on automerkki, josta kaikilla on mielipide, ja usein mallista riippumatta. Kuitenkin 15 ensimmäistä vuotta Porsche valmisti vain nelisylinterisiä autoja, eikä siinä ihan ensimmäisessäkään (Volkswagenilta lainattu) moottori ollut takana vaan keskellä. Volkswagenin Heinz Nordhoff sekä
Porschen Ferry P. Siihen asti oli pärjätty yhdellä mallisarjalla, josta oli tarjolla lukuisia teho- ja varusteluvariaatioita asiakkaan kukkaron mukaan. Nyt jo selvästi aiempaa suorituskykyisemmän mallin BMW:mäinen muotoilu ei kuitenkaan purrut ostajakuntaan, ja suurimman markkina-alueen, Yhdysvaltojen, puuttuminen Typ34:n myyntialueista supisti valmistusmääriä entisestään. 912 ei myöskään ollut mikään mallistojämä, sillä vuosien 19651969 niitä myytiin lopulta hieman enemmän kuin 911:siä.
Samaan aikaan Wolfsburgissa...
Volkswagenilta oli puuttunut mallistosta urheiluauto. Lopulta 912 ei ollut edes mainittavasti 911:sta hitaampi, sillä jälkimmäisen perusmalli tarjosi 130 hevosvoimaa. itse neuvottelivat uuden urheiluauton suunnittelusta vuonna 1966. Valmistajaksi valittiin osnabrückilainen koritehdas Karmann, joka oli valmistanut jo vuosien ajan koreja molemmille merkeille: Volkswagenille tietysti Karmann Ghiaa ja avo-Kuplaa, mutta myös Porschelle 356:sten ja 911:sten koreja. Uusi 911-sarja kohosi hinnaltaan niin paljon 356:sen
Alkuperäisen sopimuksen mukaan Porsche suunnittelisi auton Volkkarille, mutta sille jäisi myös oikeus varustaa autot omalla tekniikallaan.
yläpuolelle, että vanhasta asiakaskunnasta ne, joiden kynnet olivat juuri ja juuri riittäneet halvimpaan 356:seen, jäivät nyt ilman sopivaa vaihtoehtoa. Yleensä eniten "se ainoa oikea Porsche" -kommentteja jakavat ne, joilla merkin tuntemus pohjautuu vain siihen, että jollain työkaverilla oli 1980-luvulla sellainen punainen Carrera, isolla takasiivellä. Taakse moottori siirtyi vasta toisessa koskaan valmistuneessa Porschessa, koska etupenkkien taakse piti saada tavaratilaa.
Perusmalli
Kaikkien aikojen ensimmäisen Porschen, 356:n, valmistuksen päätyttyä vuonna 1965 mallistoon jäi tyhjiö. Porsche ymmärsi ongelman jo ennen kuin 911:n sarjatuotanto lähti käyntiin, ja julkaisi samoihin aikoihin edullisemman 912:n. Vuonna 1961 tehdas esitteli Typ34-koodilla tunnetun, pyöreää KG:tä huomattavasti kulmikkaamman "ison" Karmann Ghian. Autoharrastajien mielipiteet ne vasta vahvimpia ovat, oli kokemusta Porscheista tai ei. Volkswagen tarvitsi siis korvaajan Typ34:lle
Ei sillä että 914 olisi ollut erityisen herkkä ympäriajolle: etuakselisto oli lainattu 911:sta ja takapyörien ripustus toteutettiin coilovereilla sekä pitkittäisillä tukivarsilla. Hiljattain
03/11
9. Tehtaan testeissä kuusisylinterinen 914/6 pystyi 0,9 G sivuttaiskiihtyvyyksiin, siinä missä huomattavasti tehokkaampi tehtaan kruununjalokivi 911S kykeni vain 0,82 G lukemiin.
esitellyn suuren 411-sarjan moottoriksi kehitettiin uusi voimalaite ensin kaasutinversiona vuonna 1968, ja seuraavana vuonna Boschin sähköisellä polttoaineensuihkutuksella
Urheiluauton sydän on...
Moottori. Klien portfoliosta löytyi jo aiemmin suunniteltu prototyyppikilpuri Carrera 6. MATKUSTAMO tarjoaa kohtalaisen mukavat tilat kahdelle hengelle, ja kattopala irrotettunakin matkanteko on melko vedotonta. Koska Volkswagenille oli tärkeää saada uusi keskimoottoriauto sopimaan budjettiin, päädyttiin tekniikassa oman varaosahyllyn tuotoksiin. Alkupään autoissa kartturinpenkki oli kiinteä, ja muuttui erilliseksi ja säädettäväksi vasta vuonna 1972.
rilla oli piirustuslaudalla V6-koneinen Dino, ja hiljattain syntynyt Lamborghinikin opetteli jo kävelemään esittelemällä maailman ensimmäisen superauton, Miuran. Koriin saatiin sekä eteen että taakse erinomaiset tavaratilat, ja sen katosta tehtiin irrotettava kuitenkin niin, että matkustamon taakse jäi tukeva turvakaari suojaamaan ympäriajo-
tilanteessa. Laatikkomaisen muodon takana olivat Porschen omalla muotoilustudiolla tuolloin työskennelleet Heinrich Klie ja osastoa johtanut Ferdinand Alexander Porsche. Projektille annettiin nimeksi 914. Sen designin luullaan usein perustuvan Ulmin lähellä majaansa pitäneen Gugelot Design GmbH:n piirtämään luonnokseen, mutta tehtaan arkistot ovat myöhemmin osoittaneet, ettei Gugelotin kiilamainen, kovakattoinen prototyyppi loppujen lopuksi vaikuttanut 914:n lopullisiin muotoihin, vaikka oli yhtenä ehdotuksena pöydällä
VW-Porsche 914
Puristien kosto oli kauhea: joissakin merkkikerhoissa 914:lla mukaan pyrkineiden hakemukset hylättiin.
10
03/11
Vuodesta 1969 vuoteen 1975 ulottuneen elinkaarensa aikana valmistui 118 976 keskimoottorista roadsteria, joista tosin vain 3 332 kappaletta oli varustettu Porschen kuusisylinterisellä koneella. Samaan aikaan edullisin 911T maksoi 19 969 DM, joten oli helppo kuvitella asiakkaan päänvaiva liikkeessä ostopäätöstä tehdessään. Porsche-spesifiset osat tulivat mukaan vasta muutamaa vuotta myöhemmin. Aivan uutena aski lienee ollut jotenkin käytettävissä, mutta kun ensimmäinenkin pusla kuluu edes hiukan, muuttuu vaihteiden päälle saaminen täysin arpapeliksi. Perusmallin koneeksi vaihtui 1.8-litrainen, VW 412LS:stä peräisin oleva moottori. Nelisylinterisen suosio ei yllättänyt, sillä 914/6 kärsi hinnoittelunsa puolesta Volkswagenin politiikasta,
jonka seurauksena Porsche joutui maksamaan Karmannille raakakorista enemmän kuin 911:n korista ja enemmän kuin mitä VW koristaan maksoi! Nelisylinterinen malli maksoi esittelynsä aikoihin 11 995 DM, kuusisylinterinen 18 992 DM. Edelleen Porsche-bisneksessä mukana olevan Stoddardin omistaja ja Porsche Club of American tekninen päällikkö Charles Stoddard osallistui keskusteluun heittämällä ilmaan ehdotuksen vertailusta vuoden 1951 Porsche 356:seen. Nettoteho oli 80 hevosvoimaa, minkä turvin vain aavistuksen alle 1000-kiloinen 914 kipaisi satasen vauhtiin noin 11,5 sekunnissa ja saavutti lähteestä riippuen noin 170 km/h huippunopeuden. Rakettimaista suorituskykyä ei siis ollut tarjolla. 1700-kuutioinen kone oli lyhytiskuinen (vain 66 millimetriä), magnesiumlohkoinen ja sopi juuri siksi hyvin urheiluautoon. Hankalasti säädettävä ja aavistuksen epäluotettava ruisku on Jukan autossa korvattu tilapäisesti kaasuttimilla.
Aito Porsche
Sekä neli- että kuusisylinteriset mallit tunnettiin Euroopassa VW-Porschena, mutta Yhdysvaltain markkinoilla nimi oli pelkästään Porsche, oli konehuoneessa sitten VW:n tai Porschen moottori. Vaihdelaatikko pohjautui 911:sen askiin, mutta siten että lautaspyörä oli käännetty tasauspyörästön toiselle puolelle. Puristien kosto oli kauhea: joissain merkkikerhoissa 914:lla mukaan pyrkineiden hakemukset hylättiin, sillä harrastajien keskuudessa autoa ei pidetty aitona Porschena. Yksi todellinen murheenkryyni 914:ssä oli. Näistä vielä 21 kappaletta tunnettiin nimellä 916. 911 Targassa kattopala voidaan taitella kasaan, jolloin se mahtuu kyytiin paremmin.
914 on alunperin varustettu Boschin sähköisellä D-Jetronic-ruiskutuksella. varustettuna. Toisin kuin yleensä luullaan, 916 ei ollut kilpa-autoaihio, vaan tarkoitettu hyvin rajoitetun sarjan luksustuotteeksi. Kolme vuotta ensiesittelyn jälkeen vaihteensiirtomekanismi muutettiin uuden askin myötä laatikon perästä sen kylkeen, mutta tämä toi vain marginaalisen parannuksen tarkkuuteen.
TARGAPALA on kiinteä, mutta suunniteltu mahtumaan takakontiin matkan ajaksi. Stoddard provosoi keskustelua väittämällä, että
KESKIMOOTTORIRAKENNE mahdollistaa kaksi kohtuukokoista tavaratilaa, joihin mahtuu kahden hengen matkatavarat pidemmällekin reissulle.
914 oli aidompi Porsche kuin 356, sillä jälkimmäistä ei koskaan suunniteltu puhtaalta pöydältä. Aikakauden 911:n vaihteistot eivät olleet tunnettuja maailman tarkimpina askeina, ja 914:n tapauksessa tilannetta pahensi se, että vaihteensiirtovivusto piti vetää askille moottoritilan läpi ja kääntää se laatikon perässä ympäri. Projekti 914 kohtasi loppunsa vuonna 1975, kun Porsche valmistautui esittelemään vielä 914:stakin radikaalimman aloitusmallin.
03/11
11. Kuusisylinterisen mallin tuotanto lopeteltiin kaikessa hiljaisuudessa vuonna 1972, ja sekä se että aiempi 1,7-litrainen korvattiin 2,0-litraiseksi poratulla VW-pohjaisella koneella. Sen aitoa porscheutta ei kukaan epäillyt, vaikka Stoddard muistutti Stuttgartissakin syntyneiden 356:sten olleen vielä varustettu viritetyllä VW-moottorilla, Kuplan akselistoilla ja synkronoimattomalla VW-vaihdelaatikolla. VW-tekniikka tietysti ei aiheuttanut puristeissa riemunkiljahduksia, mutta 914 kulki alle 10 litran kulutuksella. Oli miten oli, 914 myi erinomaisesti. Suoritusarvot olivat samaa luokkaa kuin 1965 vuoden Porsche 912:ssa. Keskimoottoriauton tasapainoista ajettavuutta kuitenkin kehuttiin lehdistössä kautta linjan, samoin vedotonta avoautotunnelmaa ja hyviä tavaratiloja. Ferrari Dinon kilpailijaksi suunniteltu ja 911S:n moottorilla varustettu laite oli varustettu kiinteällä peltikatolla ja GT-tyyppisillä lokasuojanlevikkeillä
Samaan aikaan kaveri näytti ihan ruotsalaiselta autokauppiaalta. Kello oli tässä vaiheessa noin viisi, ja navigaattori opasti minut aivan keskelle Tukholman iltapäivän ruuhkaa", Jukka nauraa ja jatkaa: "Tykkään kyllä seikkailuista ja selvisin tästäkin, vaikka välillä mietin ettei tästä tule yhtään mitään. Ajattelin että ahaa, tässä on varmasti jotain ainakin mahdollisuus menettää rahansa, jos ei tienata", Jukka kertoo. "Akkukotelon pohja on tietysti ruosteessa, vaikka pohjassa on viemäröinti jonka pitäisi viedä sadevesi pois. Jukka laski, että aikaa Tukholmassa olisi kaksi tuntia lautalle ehtimiseen.
12
03/11
EUROOPASSA sekä neli- että kuusisylinteriset autot myytiin VW-Porscheina, Yhdysvalloissa puolestaan pelkkinä Porscheina.
varuste ruostuneen pellin lisäksi on etutavaratilassa oleva varapyörä", Jukka miettii.
Työn alle
914 purettiin talven aikana kunnostusta varten. Aina kun auto sammui, sitä sai sahata 3040 sekuntia käyntiin, siinä ruuhkassa. Takapyöränaukkojen etupuolella. Lopulta kun yhdistelmä saapui perille, oli aikaa autoon tutustumiseen ja päätöksentekoon vain 20 minuuttia. "Minä jäin Arlandan parkkipaikalle auton kanssa. Olen aina pitänyt urheiluautoista, mutta auto ei saisi olla kovin yleinen ja hiukan erikoinenkin", Jukka kertoo. Ja sen jälkeen miettiä, että minkä vaihteen mahdollisesti saisi päälle. Se kävi huonosti tyhjää, ja lopetti senkin vähän ajan kuluttua. Sähköisen yhteydenpidon aikana Jukka sai myyjältä paljon kuvia. Aloin etsimään seuraavaa projektia, jonka pitäisi täyttää aika monta kriteeriä. "Aloin etsimään sopivaa autoa Suomesta. Autossa ei ollut jarruja, käsijarru oli ainoa mikä toimi. Lauttasatamaan ehdin juuri ajoissa, mutta huikkasin autokannelle autoja ohjanneille kavereille että odotan nyt niin kauan että reitti yläkannelle on selvä, sillä minut ohjattiin sinne. 914 kävi aika huonosti, mutta minulle iski päälle suomalainen sisu: kun tänne asti on kerran tultu, niin minähän ostan tämän. Kaikki neljä pyöränpulttia olivat tasaisesti sadan metrin matkalla. "Ajattelin etten halua käyttää autoon älyttömästi rahaa, ja sitten silmiin vain osui 914. Oranssi 914 oli ollut suvussa uudesta alkaen, ja kaupanhieronnassa päästiin vaiheeseen, jossa Jukka oli jo mielessään päättänyt ostaa auton. Kytkimen painelaakeri huusi, samalla kun itse huudatin moottoria koko ajan yli 2000 rpm, että se pysyi liikkeellä. Siirsin katseen Eurooppaan, mutta sielläkään ei ollut paljon hyviä tarjokkaita." Lopulta Jukka löysi Blocket.se:stä oudolta tuntuvan ilmoituksen, jonka sanamuoto kuului suunnilleen "myydään nalkuttavien sukulaisteni tähden auto ulkomaille, ja jos se ei mene kaupaksi, myyn sen kovaan hintaan sukulaisille". "Mietin että kylläpä ohjaus tuntuu oudolta, ja päätin nousta moottoritieltä pois kävelyvauhtia, kun toinen etupyörä putosi siihen paikkaan. Vanhimpien Porschejen suurin ongelma, ruoste, oli iskenyt hampaansa myös tähän autoon. Onneksi se sopi kaikille." Suomen kamaralla Jukka ajoi autolla suoraan töihin, ja päätti työpäivän jälkeen käydä moottoritiellä tunnustelemassa autoa. Ajattelin että jos en eksy Tukholman keskustaan, niin saatan jopa ehtiä lautalle. "Toissakesänä tuli olo, että Quattro on valmis. Treffit sovittiin Arlandan lentokentälle, ja auton omistaja lupasi traileroida 914:n Göteborgista. Yhden rampinvälin aikana ehtii tapahtua vaikka mitä. Tässä lähellä oli yksi kappale myynnissä, mutta jätin sen sikseen sillä väri oli makuuni vähän
Arlandassa myyjää ei näkynyt missään, ja Jukka sai kuulla hänen juuttuneen ruuhkaan Tukholmassa. Auto säilyi täysin vaurioitta, vain toinen alapallo otti asfalttiin. Ja siinähän se sitten oli! Kukaan harrastajatuttu ei tosin uskonut että voisin ikinä ostaa tuollaisen, todennäköisesti auton suunnattoman kauneuden ja vaisun värin vuoksi", Jukka sanoo vain hitunen ironiaa äänessään. Tai eihän se ole koskaan, mutta päätin että se on valmis. Sivupeilejä ei ollut joten en nähnyt taakseni yhtään mitään, enkä tuossa vaiheessa edes tiennyt että näissä on käännetty vaihdekaavio. VW-Porsche 914
Mielipiteiden jakaja
Kaarinalainen Jukka Pohjalainen on tuttu tämänkin lehden sivuilta, numerossa 08/2009 esitellyn Audi Quattron entisöijänä ja omistajana. Jäin miettimään että mitähän olisi käynyt 120 km/h nopeudessa, kun auton ainoa turva-
"Mietin että kylläpä ohjaus tuntuu oudolta, ja päätin nousta moottoritieltä pois kävelyvauhtia, kun toinen etupyörä putosi siihen paikkaan."
väärä. "Huomasin että pohjassa oli tuoretta massaa. Sitä paitsi olisin joutunut maksamaan taksin satamaan joka tapauksessa, että täytyihän siinä ajatella vähän taloudellistakin puolta", Jukka pohtii.
Kaupat ja matkaan
Oranssista keskimoottoriautosta lyötiin kättä päälle, ja myyjät lähtivät kotiin. Se on kaksipaikkainen, keskimoottorinen ja hyvällä alustalla varustettu, vaikka tehoa ei älyttömästi olekaan
Oulainen
14
03/11
Corollan ostaja sai rahoillaan juuri sitä mitä oli kauppaan mennessään vaillakin ajoneuvon. Koneen virityksiä tehtiin pääsääntöisesti kotikonstein ja vaihtelevin menestyksin, ja vähän joka kirkonkylällä oli joku jonka Corollas03/11
Järkevän kuluttajan kulkuneuvo
Ihmisryhmien yleistäminen ei kerro yleensä kuin itse yleistäjän ymmärtämättömyydestä, mutta siitä huolimatta voisi olettaa, että takavetoisten Corollien kohdalla vauhdikas elämä alkoi usein vasta toisen tai kolmannen omistaja kohdalla, ja omistajamäärän kasvaessa taisi vauhtikin usein vain kiihtyä. Tavallisen ihmeellinen
Toyota Corolla KE-20 ´78
Takavetoisista pikku-Corolloista tuli käytettyinä nuorison suosikkirasseja, jotka pyörivät taajamissa loputonta rinkiään. Corolla käy hyvin malliesimerkiksi ajoneuvosta ilman eri automerkkeihin ja -malleihin usein hanakasti liitettävää arvolatauskuormaa jopa niin hyvin, että siitä on ainaisesta malliesimerkkiasemastaan johtuen tullut Corollalle jo itseisarvo. Vallalla oli myös corollistien yhteinen käsitys siitä, että auton ajo-ominaisuudet ja ulkonäkö muuttuivat ratkaisevasti paremmaksi nostamalla ennestään kevyttä perää hivenen tai mieluiten rutkasti ylemmäs. Ilman tuulitunneleitakin oli selvää, että aerodynamiikka parantui omavalmisteisella takaspoilerilla, eikä väliä ollut sillä minkä näköinen tai -muotoinen luomuksesta syntyi. Paljon myydystä automallista sentään muutamat yksilöt säästyivät rankalta nuorisokäytöltä. Tuoreiden ajokortinomistajien kohdalla taisi vallita myös kirjoittamaton sääntö, että alle vaihtui joko heti tai välittömästi kromatut tai valkoiset peltiMangelsit ja yhtä ripeästi taustapeiliin ilmestyi hajukuusikko. Yksi tällainen ihmesäilymä löytyy Oulaisista.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
J
os Kuplavolkkarit syöpyivät erottamattomaksi osaksi 60- ja 70-luvuilla herkimmässä iässään olleiden mielenmaisemiin, siitä pykälää nuoremmat haikailevat jo täyttä päätä niitä hyviä aikoja, kun pienimpienkin kirkonkylien ja taajamien raitit olivat perjantai- ja lauantaiiltaisin pikku-Corollojen temmellyskenttää. Amerikanautomeiningistä napattiin pakollisen perän noston lailla usein myös maalattu taka-akseli. Ja ihmekös tuo, pikku-Corollahan oli nuoren miehen maailmaan monelta osin täydellinen auto. Vähän kovemman hifistin Corollasta oli löytyttävä lisäksi vähintään viisipykäläinen ekvalisaattori. Ostettuaan uuden Corollan sillä tuskin olisi halutessaankaan onnistunut korostamaan sosiaaliselle ympäristölleen poikkeuksellisen
15. Jos resurssit yltivät lisätuunaukseen, mahdollinen alkuperäisradio lensi vauhdilla ulos ja korvautui uskottavammalla. Niille lajitovereille, jotka eivät päässeet auton sisälle kuuskertaaysien upeaa äänimaailmaa kuulemaan, kerrottiin sen olemassaolosta mieluiten koko takalasin levyisellä stereovalmistajan tarralla, sikäli kun se takalasinritilän takaa edes näkyi. Omistajien vaihtuessa usein vauhtikin kiihtyi ja jokainen tietenkin tuunasi Corollansa mieleisekseen. Pikku-Corollojen ensimmäiset omistajat eivät varmasti ihmisinä olleet tylsimyksiä, vaan auton kaltaista kulutustuotetta ostaessaan harkitsevan järkeviä. Autovalinnallaan Corollan omistaja kertoi ympäristölleen suhtautuvansa autoihin ensisijaisesti kulkuneuvoina.
Sudittelurassi
Kun pikku-Corollojen kohdalla ikä ja ajetut kilometrit painoivat jälleenmyyntiarvon sinne juuri ajokortin saaneiden budjettiin, tuli niistä Taunuksien ja 127-Fiatien lailla yleisiä ammattikoulujen ja varuskuntien parkkiksilla. Ei siksi että kaikki sellaisen ehdottomasti halusivat, vaan autohaaveiden leijuessa jossain superautojen jäävuoren huipulla taloudelliset realiteetit usein mahdollistivat ensiautohankinnat jostain käytetyn ja paljon käytetyn pikkuCorollan hintahaarukasta.
hyvää taloudellista menestystään, asemaansa, poliittisia aatteita, urheilullisuutta tai vaikkapa turvallisuushakuisuuttaankaan. Arvaanpa että tämänkin lehden lukijoista varsin moni. Kuinka iso mahtaakaan olla se 80- ja 90-luvuilla ajokorttinsa saaneiden nuortenmiesten joukkio, joilla yhdistävänä tekijänä on ensiautoksi hankitty käytetty KE-20- tai KE-25-korinen Corolla
Toyota Corolla KE-20 Toyota Corolla KE-20
ISTUINTEN musta keinonahkaverhoilu on jokseenkin virheetön ja samaa voisi olettaa paikoin edelleen suojamuoveissaan olevista oviverhoiluista!
16
03/11
"Joskus 90-luvun loppuvuosina, kun kuskailin Hilmaa taksillani asioille, vihjaisin hänelle että sitten kun meinaat Toyotasi joskus hävittää, niin minä voisin ostaa sen pois. Sukulaismiesten voimin autoa kuitenkin pidettiin kunnossa ja käytettiin säännöllisesti katsastuksessa. Hänen osallaan ajelut olivat jäänet jo varsin vähiin: eläkkeellä ei autoa tarvinnut ja ikäkin toi jo sairauksia. Pitkiä reissuja ei nykyinen omistaja usko Hilman Toyotallaan tehneen.
Pientä laittoa
Hienosti säilyneen Corollan päätyminen Esa Rautiolle taisi johtua osittain sukulaisuudesta. Suurten hevosvoimavarantojen sijaan ratkiriemukkaan, koko talven kestävän sudittamisen hallintaan tarvittiin alkuperäistä ruoria pienempikehäinen ratti sekä persoonallinen vaihdekepin nuppi. Miksi auton ostanut ylivieskalainen Pauli Sipola teki kaupat pitkän matkaa pohjoisempana olevan kauppiaan kanssa, se ei ole auton nykyisin omistavalle Esa Rautiolle selvillä, olisihan Toyotakaupoille päässyt lähempänäkin. Vähäiselle käytölle jääneen Corollan katsastusdokumentit kertovat auton mittariin kertyneen kerrankin kahden vuoden aikana vain 250 kilometriä.
ta puhuttiin viilatun niin ja niin paljon voimaa. Ihan äskettäin ei Kemissä Toyotaa myyneestä Tojo-Auto Oy:stä Corolla ole tien päälle lähtenyt, vaan hanskalokerosta löytyvä alkuperäinen huoltovihko kieliin päivämäärän olleen 15. Vasta loppuvuodesta 1981 on Toyota saanut uudet tulpat ja kärjet kolmenkympin huollossa Ylivieskan Auto-Kaksiossa. Yksi tällainen, kunnoltaan edelleen kuin juuri liikkeestä pihalle ajettu Corolla löytyy Pohjois-Pohjanmaalta, Oulaisista. Autosta tehtiin kaupat viimein 2005, ja uudella omistajallaan se sai
KONEHUONEESSA kaikki on tehtaan jäljiltä, eikä toimintavarma tekniikka toistaiseksi ole kaivannut kuin perushuoltoja.
03/11
17. Esa Rautio muistelee, että Sipolat muuttivat Ylivieskasta Oulaisiin, joten sekin selittää vähentynyttä ajoa. Tiesin että oli sitä nähtävästi muutkin käyneet jo kyselemässä", muistelee Esa ja arvioi autoa kunnossa pitäneiden pikkuserkkujensakin ajatelleen auton jäävän näin sukuun. 90-luvun puolivälissä aika jätti Pauli Sipolasta ja auto siirtyi Hilman nimiin. Tarina kertookin hänen ostaneen ja rekisteröineen Toyotan nimiinsä, mutta antaneen sen Oulaisissa sairaanhoitajana toimineelle Hilmavaimolleen, sillä Toyotan penkit olivat neuvostoautoihin mieltyneen isännän mielestä aivan liian matalalla. Katsastusdokumentit kertovat kerrankin autoon kertyneen kahden vuoden aikana vain 250 kilometriä, ja hyvä tasalämpöisenä pysyvä talli edesauttoi osaltaan aina puhtaana pidetyn auton säilymistä kunnossa.
Elitemiehen ostos
Kaikista pikku-Corolloista ei kuitenkaan tullut nuorison kirkonkylänkiertäjiä ja kiertopalkintoja, myytiinhän niitä Suomessa ties kuinka paljon. Seuraavan vuoden aikana ei kilometrejä enää kertynytkään kuin kolmisen tuhatta eikä myöhemminkään enää ensimmäisen vuoden tapaan. Arviot tosin perustuivat pelkästään rassista lähtevään ääneen. Taksiyrittäjänä Oulaisissa toimiva Rautio ei osaa sanoa varmasti, näkikö hän tämän auton ensimmäistä kertaa jo 70-luvun puolella, mutta mahdotonta se ei ole.
Vähenevää ajoa
Toyota palveli Hilma Sipolaa käyttöautona lähinnä työmatkoilla ja huoltovihko kertookin autoon kertyneen ensimmäisen vuoden aikana lähes 12 000 kilometriä. maalikuuta 1978. "Auto on alkuaikoinaankin kulkenut Oulaisissa ja itse asiassa kuskikin oli vielä sukulainen, pikkuserkun täti", selventää Esa. Auton ostaneen Sipolan Esa muistaa ensisijaisesti Elite- ja Lada-miehenä. Ylivieskasta Oulaisiin tulee jo 30 kilometriä suuntaansa, selventää seudut tunteva taksiautoilja. "Jos 50 kilometrin päässä Paavolassa sukuloimassa, tuskin ainakaan Oulua kauempana", arvioi Esa
Esa ei kuitenkaan pidä poissuljettuna, etteikö Toyotan talviominaisuuksia tultaisi joskus vielä kokeilemaan. Pintaruosteiset vanteet hiekkapuhallettiin ja maalattiin, ja paikoin ruostuneet jarruputket uusittiin kauttaaltaan. Siinä molemmin puolin kiinni olleet sivupeilit olivat samanlaiset, kuten Rautioidenkin yksilössä on, joten pieni epäilys siitä että heidän autonsa peili ei olisi alkuperäinen osoittautui aiheettomaksi. Myös auton alustaan teetettiin kunnollinen ruosteenestokäsittely, vaikka nykykäytöllä suurta vaaraa sen reissu on sillä tehty Seinäjoella toissakesänä järjestettyyn Toyota Nostalgia -tapahtumaan. Toistaiseksi pisin
Esa on tyytyväinen takalokariin teettämästään korjauksesta. Rumpujarrut
06 Kori
2-ovinen itsekantava kokoteräskori
07 Mitat
Pituus 393, leveys 151, korkeus 137, akseliväli 234 cm. Tilavuus 1166 cm3. Paperien joukossa on myös ostopäivämäärälle merkattu väliaikaistodistus auton siirrosta Torniosta Ylivieskaan sekä käyttöohje Klippanin
rullavöille. Esa itse on erittäin tyytyväinen takalokariin teettämästään korjauksesta ja ennen kaikkea maalauksesta, jossa sävy saatiin tarkalleen oikeaksi ja maalirajat taidokkaasti häivyttämällä jokseenkin mahdottomiksi löytää. Tulevaisuudensuunnitelmia ei Corollan kohdalla ole kummemin tehty, mutta Esa pohtii, että ei näin hyvää mielellään pois myy. Uutena ympärivuotiseksi työmatka-autoksi hankitun Toyotan mukana tuli nyt jo vahvasti kovettuneet talvirenkaat, mutta Rautioiden aikana ne eivät ole olleet alla. Hiukan notkahtaneeseen takapäähän teetettiin Vallilan takomossa uudet jouset ja taakse vaihdettiin myös uudet iskarit. Takana pitkittäiset lehtijouset. Muilta pinnoiltaan Corolla on edelleen tehtaan värissä ja kunnoltaan hieno. Siellä Roni kertoo nähneensä näytillä samanlaisen mutta vain 55 kilometriä ajetun yksilön, joka tosin ulkosäilytyksestään johtuen ei kunnoltaan vastannut Rautioiden autoa. "Nykyään kun näinkin hienokuntoisen Corollan jonnekin parkkeeraa, poikkeuksetta ilmestyy isäntää kertomaan joskus omistamastaan Corollasta", toteaa Esa ja jatkaa: "Kai näinkin tavallinen Corolla on nyt jo muuttunut vähän ihmeelliseksi."
01 Merkki ja malli
Toyota Corolla (KE-20)
02 Vuosimalli
1978
03 Moottori
4-sylinterinen vesijäähdytetty rivimoottori edessä pitkittäin. Teho 75 hv
04 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, lattiavalitsin, takaveto
05 Alusta
Edessä McPherson-joustintuet. Kapselit ovat edelleen alkuperäiset ja aika tarkalleen niin virheettömät, että väkisinkin epäilee niitä säilytetyn kirjahyllyssä eikä kiinni vanteissa.
käsiinmätänemisestä ei ole. Museoauton statuksen Corolla sai heinäkuussa 2007 ja sen kilvet vaihtuivat mustiin tunnuksen pysyessä samana.
Tavallisen ihmeellinen
Tullessaan Esa Rautiolle Toyotan mittarissa oli hiukan vaille 63 000 kilometriä ja sen jälkeen on matkaa kertynyt runsaat 5 000 lisää, osa siitä Esan pojan Ronin ajelemana. Istuinsuojat ovat pitäneet penkkien verhoilut lähes uudenveroisena ja lapsettoman pariskunnan auton takapenkkikin on ollut kankaiden suojassa. Tallella olevia lippuja ja lappujakin erikoisempaa on se, että paikoittain tallella ovat vielä sisäverhoilua uutena suojanneet suojamuovitkin! Juuri ne, jotka auton varsinaisten oviverhoilujen päältä revitään joko jo autoliikkeessä tai viimeistään ensiomistajan kotipihalla. Poraus 75, isku 66 mm. Vanha Corolla ei ole jättänyt Rautioita tielle tai aiheuttanut muitakaan ongelmia. Paino 780 kg
VAJAAT neljä vuotta tuotannossa olleen ensimmäisen Corollan korvasi keväällä 1970 esitelty toinen sukupolvi. 18
03/11
MUSTA muovi on sisustuksen hallitsevin materiaali. "Kyllä se on maalari se kaveri", hän toteaa työnjäljestä.
Ihan sadan pisteen auto ei tullessaan kuitenkaan ollut, vaan toiseen takalokasuojaan oli matkan varrella tullut muutamia naarmuja ja kaareen oli ilmestynyt peltienvälisestä korroosiosta kieliviä kuplia. Roni näkee asian mieluummin niin, että Corollan kaveriksi voisi mieluusti hommata vielä toisenkin harrasteauton. Harvinaisia ovat radiottomina säilyneet yksilöt.. Corollan dokumentit ovat esimerkillisesti leimattua huoltovihkoa myöten tallella. Toyota Corolla KE-20
parin vuoden aikana tarpeellisilta osiltaan ehostusta ennen tulevaa museorekisteröintiä. "Kyllä se on maalari se kaveri", toteaa hän työn jäljestä
AUTOJA MOOTTORIPYÖRIÄ MOPOJA SKOOTTEREITA MOOTTORIKELKKOJA TRAKTOREITA PIENOISMALLEJA NÄYTÖSAJOJA OHEISOHJELMAA JA PALJON MUUTA!
Teemaosasto: amerikkalaiset ajoneuvot Suomessa
Merkkivuosia: Jaguar E-Type 50 v · Renault 4 50 v Porsche Suomessa 60 v · Lada Suomessa 40 v Näytösajoissa: 60-luvun rata-autot
Vuotta aiemmin tätä omia harrastepiirejään lukuun ottamatta vahvasti unohduksiin painunutta elokuvaa putkahti maailmaan myös Oulaisissa pääpaikkaansa pitävän Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry:n omistama Chevy Van, jolla tarjoutui mahdollisuus ajaa hiukan hittikappaleen sanoja myötäillen kuunloisteinen keikka Oulaisista Vaasaan ja takaisin.
"Katastrofiauto"
Ylivieskassa toiminut Haanpään Auto teki kaupat G 20 Vanista silloin
vielä Oulaisten kaupungin alaisena toimivan palolaitoksen kanssa helmikuussa 1977, ja puolivuotishuoltoon se palasi 5 300 kilometriä ajettuna myyjäliikkeeseen saman vuoden lokakuussa. Kaipa Chevy Vaneillaan kaikkialla Amerikassa ajelevat, arvatenkin miljoonat flanelliruutupaitamiehet olivat juuri heidän autostaan kertovasta kappaleesta mielissään, varsinkin kun hyvinhän yölliselle matkalleen tytön Vaninsa
kyytiin ottaneelle laulun kaverille kappaleessa kävi. Vanissa oli myös kevyt paarivarustus ja sitä
20
03/11. Sen jälkeen lienee huollot tehty palolaitoksella ihan itse ja niiden dokumentointi suoritettu toisaalle, sillä auton alkuperäinen GM Euroservice -huoltovihko on säilynyt merkinnöistä vapaana. Kuudella tilapäisistuimella varustettu Chevy nimettiin laitoksella "katastrofiautoksi", koska sillä kuskattiin miehet tapahtumapaikoille ja mukana kulki monipuolista palovarustetta. Kovassa työkunnossa olevalla Vanilla tarjoutui mahdollisuus kesäöiseen keikkaan, jolle kertyi mittaa tavallista koeajoa enemmän.
I
gave a girl a ride in my wagon, She crawled in and took control..." Näin alkaa hiukan suurempiensa varjoon jääneen amerikkalaisen laulaja ja lauluntekijä Sammy Johnsin suurimmaksi hitiksi nousseen Chevy Van -kappaleen sanoitus. Kynästään kätevän kaverin kappaleita levyttivät sittemmin sen raskaimman sarjan ikoneista ainakin Waylon Jennings ja Conway Twitty. Woimakas katastrofiauto
Chevrolet Chevy Van ´76
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Oulainen
Oulaisten palolaitoksen Chevy Van lahjoitettiin virkavuosien täytyttyä Weteraanimoottorikerho Wanha Woimalle, jonka ykkösautona se on sittemmin palvellut. Tämä vuonna 1975 miljoonia myynyt sinkku nosti karvanaamaisen countryartistin, jos ei nyt raskaimpaan sarjaan, niin kuitenkin divariin, jossa ei tarvinnut enää oikeisiin töihin aamuisin herätä. Jopa niin monipuolista, että 7080-lukujen taitteessa autolla osallistuttiin kalustokärry perässään palokuntien välisiin kalustokilpailuihin kultamitaleita voittaen. Laulun luritus päätyi myös vuonna 1977 valmistuneeseen The Van -elokuvaan, jonka kokoontumisajokohtauksessa biisin soidessa taustalla esitellään toinen toistaan näyttävämpään show-kuntoon rakennettuja pakuja