Valitsimme huippulaadukkaat mineraaliperusöljyt sekä klassikoille parhaat lisäaineet. Lue lisää www.teboil.fi 8/2021 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 1 BM W 32 0i Ca bri ole t ’88 • Cit ro ën XM 2.0 i ’9 • Fia t 23 00 Co up é ’6 4 • La nc ia Fu lvia Co up é ’6 7 • Op el Ka pit än V8 ’6 8 • To yo ta Ce lic a GT -4 ’9 6 41 48 83 68 48 08 21 00 8 36 84 80 -2 10 8 • PA L V K O 20 22 -0 2. Vinkkelikippari Vinkkelikippari HUIMAT LOIKAT: ammattikatsojan hyppykuvat TULEVA KLASSIKKO: loistelias Škoda Superb CITROËN XM: mukavasti urheilullinen AINUTLAATUINEN FIAT 2300 COUPÉ ’64 TOYOTA CELICA GT-4 ’90 LATVALAN OTTEELLA LANCIA FULVIA COUPÉ ’67 LAJINSA VIIMEINEN OPEL KAPITÄN OPEL KAPITÄN V8 V8 ’68 ’68 Klassikko jo syntyessään – TEBOIL SILVER CLASSIC GT-S 20W-50 Parasta voitelua klassikoille Tämän päivän tietotaidolla teimme öljyn klassikkoajoneuvojen moottoreille. Näin syntyi Teboil Silver Classic GT-S 20W-50. Otimme huomioon vanhojen autojen ja moottoripyörien erityisvaatimukset, mukaan lukien märkäkytkimet. Saatavana Teboil-huoltoasemilta sekä laajan valikoiman jälleenmyyjiltä. Erityisen voimakas kulumisenestolisäaineistus suojaa tehokkaasti moottoria sekä moottoripyörän vaihteistoa. Lisäsimme vielä tiivisteitä hoitavan lisäaineen
189€ tuotenro 509658 U U TU U S! U U TU U S! Kylmävannesaha G5013W Yksi markkinoiden parhaista metallivannesahoista autotallille tai pienelle työpajalle. Terännopeus: 40 tai 80m/min. alumiinipelti: 1,8mm Tuplakoneet helpottavat työskentelyä ja säästävät aikaa. 269€ tuotenro 69175 Sikkikone 150mm Työsyvyys: 150mm. Pyörintänopeus: 4000-10000rpm. Hiomapaperin mitta: 150 mm. Teho 500W. pellin paksuus 2mm. Työsyvyys: 120mm. U U TU U S! www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Satinointikone 1100W Satinointikone on teräksien, alumiinin, puun ja muiden materiaalien pinnanmuokkaustyökalu maalin ja ruosteen poistamiseen, karkeaan puhdistukseen, hiontaan, satiinointiin, mattaukseen ja kiillotukseen. Mitat (PxLxK): 1280x330x1205mm U U TU U S! 1599€ tuotenro 511050 Englanninpyörä Laadukas ja vahva englanninpyörä ammattikäyttöön. Sisältää 6 rullaparia mm. Vaihdettava neliskanttinen terä. Kitasyvyys: 700mm. teräspelti: 1,0mm. Mitat (PxLxK): 1280x430x1050mm Pakettiauton hylly, 4 laatikkoa Säilytysjärjestelmä pakettiautoon, joka pitää työkalut ja lisävarusteet paikallaan huoltoajossa. Moottori: 230V / 370W. Maks. Maks. 1100W moottori ja säädettävä nopeus välillä 1000-3700rpm. Oskillointi: 5 mm. 199€ tuotenro 511068 Kiiruhda tilaamaan omasi! ODOTETTU ERIKOISJULKAISU ILMESTYY JOULUKUUSSA Tilaa ennakkoon verkkokaupasta supermarket.fi. Mitat (PxLxK): 1023x330x1202mm 849€ tuotenro 520055 Pakettiauton hylly, 6 laatikkoa Pakettiauton säilytysjärjestelmän osa jossa 6 laatikkoa, 3 pitkällä sivulla ja 3 päädyssä. 2,5mm teräspelti. Paino: 4,3 kg. teräspelti: 1,6mm. Paino: 162 kg 1480€ tuotenro 74332 849€ tuotenro 520053 Kutistus/ venytyskone TWIN Heavy Duty Laadukas kutistus/ venytyskone ammattikäyttöön. 85€ tuotenro 493647 Kaikki hinnat sis. Moottori: 400V / 0,75kW. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Paino: 86 kg 729€ tuotenro 74332 U U TU U S! Epäkeskohiomakone ROS090 Moottorin teho: 350W. Peltileikkuri 500W Sähkökäyttöinen peltileikkuri. kanttausta ja kutistusta varten. Maks. Mukana 5kpl karkaistuja rullia. Maks. Työkorkeus: 1200mm. Paino: 1kg. Kylmävannesaha G4017 Erittäin laadukas puoliautomaattinen vannesaha ammattikäyttöön. Terännopeus: 23 tai 54m/min. Maks. 1399€ tuotenro 511034 199€ tuotenro 513137 Lisähylly, avonainen Avonainen lisähylly / jatko-osa kalusteeseen 520053
COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. K eskustelupalstoja selatessa ei voi olla huomaamatta, että eräät harrastajat tietävät, kuinka toisten pitäisi omien ajovehkeidensä kanssa toimia. Janne Riipinen oli haaveillut kasikoneisesta Kapitänista jo vuosia, ja kun sellainen vihdoin löytyi, mies kunnosti sen ja palautti liikenteeseen omien mieltymysten mukaiseksi viritettynä ja rakenneltuna. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Autonsa entisöineitä moititaan alkuperäisyyden pilaamisesta, alkuperäiskuntoa vaalivat saavat kuunnella huomautuksia harrastevehkeensä patinoituneesta ulkoasusta ja niin edelleen. 3 Pääkirjoitus. Lopputulos ei ehkä siinä vaiheessa puristeja miellyttänyt, mutta harvinaisen auton kannalta Riipisen toimet todennäköisesti pelastivat harvinaisuuden lopulliselta hävitykseltä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Pilattu vai pelastettu. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jokainen meistä valitsee harrastuskohteensa ja -tapansa itse ja omista lähtökohdistaan. Tuskinpa vain. Sellaista kärsivällisyyttä yhdestä valokuvasta kiehahtavilta internetsaarnaajilta lienee turha odottaa. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tämän ymmärtääkseen ulkopuolisella pitää kuitenkin olla malttia perehtyä auton pitkään tarinaan ja eläytyä toisen harrastajan asemaan. TILAAJAPALVELU Puh. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kritiikki on siis irronnut näppäimistöltä jo ennen kuin kriitikko on ehtinyt edes lukea ilmoitusta. Kaiken kukkuraksi useimmat taitavat olla melko moniruokaisia siinä suhteessa. Kuvan kera nettisivustolle listattu ostoilmoitus, jossa auton omistaja hakee alkuperäisiä vanteita kuvassa näkyvien tilalle, saa pahimmillaan peräänsä kitkeriä kommentteja ja kehotuksia hankkia autoon alkuperäiset vanteet. Asiat monimutkaistuvat lisää, kun nostaa yksittäisen ajovehkeen suurennuslasin alle. Opelista on siis kenenkään vaikea sanoa, missä vaiheessa autoa on pelastettu ja milloin taas pilattu. Kurkistus omaan autotalliin ja harrastushistoriaan kertoo jo paljon: on viritettyjä ja vakiokuntoisia vehkeitä, kiiltoa ja patinaa, ajan hengen mukaisesti rakenneltua ja alkuperäiskuntoisena säilytettyä. Joskus jokin rakkine tulee hankittua hetken mielijohteesta, toinen ostos toteuttaa lopulta lapsuuden haaveen. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Jan-Erik Laine, Harri Onnila AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Dace Grisle KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Kärsivällisyyttä yhdestä valokuvasta kiehahtavilta internetsaarnaajilta lienee turha odottaa. Otetaan esimerkiksi kansikuvassa komeileva iso Opel, joka oli nykyiselle omistajalleen tullessa lohduttomaan kuntoon päässyt raato. Onkohan Suomessa ensimmäistäkään harrastajaa, joka oitis rientää autotalliin muokkaamaan ajopeliänsä jonkun tuntemattoman mielen mukaiseksi. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Aikansa autosta nautittuaan sama mies otti vehkeen uudelleen työn alle ja entisöi sen alkuperäiskuntoon
Yksi niistä tuli uutena Suomeen, ja on täällä edelleen. Muitakin tehtaassa osattiin tehdä, siitä käy esimerkiksi Hannu Hyväkän entisöimä GT-luokan kaunotar. 40 Fiat 2300 Coupé ’64 Suuren italialaisvalmistajan tuotteista valtaosa on pieniä ja edullisia kansanautoja. 24 BMW 320i Cabriolet ’88 Lauri Torkkeli hankki Saksasta itselleen vähän ajetun Alpina-varustellun avo-BMW:n ja viimeisteli sen itselleen mieleiseksi. 24 BMW 320i Cabriolet ’88. 40 Fiat 2300 Coupé ’64 s. 34 Toyota Celica GT-4 ’90 Toyota-tallipomo ja rallilegenda Jari-Matti Latvala apujoukkoineen kunnosti Suomi-historialla varustetun ralli-Celican arvoiseensa kuntoon. 10 Opel Kapitän V8 ’68 s. Syksyn tullen auto siirtyi Heikille, ja pian myös museorekisteriin. s. Tässä numerossa 4 8/2021 s. Romppeet vaihtoivat hyvin omistajaa. TAPAHTUMAT 62 Etelä-Karjalan rompetori, Lappeenranta Syksyn vakiotapahtumaksi asemoitunut rompetori järjestettiin tällä kertaa avarissa tiloissa. 28 Citroën XM 2.0i ’90 s. 34 Toyota Celica GT-4 ’90 s. 48 Sergio Sartorelli s.50 Mainoksen imussa AJONEUVOT 10 Opel Kapitän V8 ’68 Mallivuosi 1968 jäi A-korisen V8-Kapitänin viimeiseksi ja myös määrältään vähäiseksi, ainoastaan kymmenen yksilöä valmistui. 18 Lancia Fulvia Coupé ’67 s. 28 Citroën XM 2.0i ’90 Mikkelissä asuva Citroën-harrastaja Heikki Talvenkorpi kunnosti tuttavansa XM:n siistiin kuosiin. 18 Lancia Fulvia Coupé ’67 Lancia on yksi monista Fiat-yhtymän nielaisemista automerkeistä. Kaunislinjainen ja korkealuokkaisesti viimeistelty Fulvia Coupé jäi merkin itsenäisen ajan viimeiseksi malliksi
82 Fotoalbumi Rospuuttokelit tulevat taas. 56 Ilmojen halki Ammattikatsojamme tapasi uransa alkuvaiheessa hakeutua kameran kanssa runkipaikoille, sitten mies keksi että hypyistä voi nauttia yhtä lailla. 70 Marginaalista Belgialaisen klassikkoautoliikkeen rivistössä komeilee kovakulkuinen Citroën Visa -luokitusauto. 62 Etelä-Karjalan rompetori s. 72 Monitaitoinen motskarimies s. Nyt setvitään mainosten taloudellisuusväittämiä. 84 Tuleva klassikko. 64 Volvo-museo s. 5 s. 70 Marginaalista ARTIKKELIT 48 Sergio Sartorelli Fiat 2300 Coupén linjat piirsi monesta kauniisti muotoillusta luomuksestaan tunnettu suunnittelija. 50 Pienellä menee Harri Onnilan artikkelisarja automainoksista etenee kolmanteen osaansa. 76 Harrastajan pakeilla s. 56 Ilmojen halki s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita uutisia harrastekentältä takavuosien outouksilla höystettynä. 76 Harrastajan pakeilla Eero Ahon perheeseen hankittiin 50 vuotta sitten uusi Renault 8. Vaan kyllähän me pärjätään kelillä kuin kelillä onhan sitä ennenkin pärjätty. 64 Pyhimyksiä ja muita göteborgilaisia Volvo-tehtaan tuotteita esittelevässä museossa on esillä tuttuja klassikkomalleja ja äärimmäisen harvinaisia erikoisuuksia. s. 72 Monitaitoinen motskarimies Lahtelainen aktiiviharrastaja Jari Huovinen entisöi moottoripyöriä, reissaa museoprätkillä ja toteuttaa moottoripyörämuseon näyttelyt. Hyvät Škoda Superb -yksilöt ovat harvassa jo nyt. 84 Tuleva klassikko Tšekkivalmistajan arkinen luksusauto saavuttaa mallina 20 vuoden iän. 68 Galleria Borbonica Napolin kummallisimpia turistinähtävyyksiä on kaupungin alle louhittu tunneliverkosto, jonka varrelta löytyy autoja ja moottoripyöriä. Siihen hetkeen voi ajoittaa Eeron harrastuksen alkupisteen. 68 Galleria Borbonica s
Tiettävästi erään sortin suorasuihkutusta oli koeteltu jo 1900-luvun alussa ranskalaisessa Gobron-Brillié-kilpurissa, mutta sarjatuotantoon teknologia ylti vasta 50-luvun alussa. Kiitokset siis Ristolle tarkkaavaisuudesta. MustangMustangsyndrooma syndrooma Mussesta kaavailtiin aikoinaan neljännesmailin kiitäjää, mutta kesken jäi, kuten nykyinen olemus viestii. Norrmalmstorgin Kreditbankenin edustalle Musse jytisteli sen seurauksena, että pankkirosvot vaativat käyttöönsä nopeaa pakoautoa, mieluiten BMW:tä tai Mustangia. Sinällään suorasuihkutus oli autopuolella tuolloin jo tuttu juttu, vaikka laajempaa yleistymistä tuotantohenkilöautoissa tapahtui vasta 90-luvun lopulla. Silloin suorasuihkuteltiin ensin Goliath GP 700:ssa ja Gutbrod Superiorissa, ja entistä suuremman yleisön tietoisuuteen asia tuli parin vuoden päästä lokinsiipisessä 300 SL -Mercedeksessä. Hieman vähemmälle huomiolle jäi panttivankitilanteeseen liittynyt ’71 Ford Mustang. elokuuta 1973 käynnistyneeseen panttivankija piiritystilanteeseen. Kuminkäryn sijaan tilanne kuitenkin laukesi kyynelkaasun katkuun, mutta Musse päätyi silti omalla tavallaan osaksi ruotsalaista rikoshistoriaa. Hän tiedusteli paikkansa pitävyyttä jutun maininnalle, jonka mukaan autossa olisi polttoaineen suorasuihkutus. Tunnettu historia ei kuitenkaan purrut kaivatulla tavalla. Auto jäi ensimmäisellä yrittämällä myymättä, kun korkein tarjous nousi vain 70 000 kruunuun eli noin 7 000 euroon. Ja toden totta, epätottahan tuo. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6 8/2021. Aihion mukaan olisi luvassa läjä pisteosia, joten ihan kaikkea ei tarvitsisi metsästää maailmalta. T ukholman syndrooma -käsite viittaa psykologiseen tilaan, jossa kaapatuksi tai panttivangiksi joutunut alkaa tuntea myötämielisyyttä kaappaajaansa kohtaan. W123-Mercedeksen 230 E -mallissa polttoaineensyöttö kyllä hoidettiin suihkuttamalla, mutta suorasuihkutuksen sijaan epäsuorasti Boschin mekaanisella K-Jetronic-ruiskutusjärjestelmällä. Hän ehti muun muassa rakentaa autoon turvakaaria ja muokata takapyöräkotelot suuremmiksi, kunnes toimittaja tuli tekemään autosta juttua, ja vasta tuolloin auton rikollinen historia paljastui silloiselle omistajalle. Tänä syksynä Mustang ja sen historia nousivat jälleen otsikoihin, kun tämä Ruotsin rikoshistorian tunnetuimmaksi autoksi kehaistu projektikohde ilmestyi huutokaupattavaksi Bilweb Auctions -yrityksen toimesta. Hän päätti keskeyttää Mustangin muutostyöt, minkä jälkeen auto päätyi seisomaan latoon, aina vuoteen -19 asti. Auto oli 80-luvulla siirtynyt uumajalaiselle Mats Fahlgrenille, joka ajoi sillä vuoteen -87, jolloin päätti muovata siitä kiihdytyskilpurin. Kuusi päivää kestäneen episodin jälkeen ihmisiä hämmensivät panttivankien reaktiot, sillä piirityksen päätyttyä he muun muassa halasivat ryöstäjiä. Huutokauppatalo odotti ilman tekniikkaa olevalle mutta tuntuvalla määrällä irrallaan olevia pisteosia ladatulle Mustang-projektille 200 000–250 000 kruunun kopautusta. Alkujaan kyseisen 302-kuutiotuumaisella V8-moottorilla liikkuneen Mustangin oli vuonna -70 tilannut Brasilian Ruotsinsuurlähetystö, joka piti uutena hankkimaansa poniautoa vain syksyyn -71, jolloin sen osti poliisi Kenth Svensson. Päivystyksessä ollut Svensson tarjosi omaansa, joten Mustang siirtyi odottamaan konttorin eteen, mitä tuleman pitää. SUIHKUN MUOTOJA Risto Suominen viesti toimitukseemme aiheenaan edellisessä numerossa esitelty ’82 Mercedes-Benz 230 E. Termin juuret juontavat Tukholmassa Norrmalmstorgin pankkiryöstön seurauksena 23
Nyt aukko Helsingin olympialaisten historiankirjoituksessa saa kuitenkin arvoisensa täydennyksen, kun aiheesta julkaistaan teos Olympiavuoden Klassikot – Tarinoita 1952 automalleista. Ennen kuin alkaa puunailla vanhaa Alvistaan vaihtokuntoon, kannattaa silmätä myös uuden Alviksen hintapyyntö. AUTOMATKA HELSINGIN OLYMPIALAISIIN Vuoden 1952 Helsingin olympialaisia on vuosikymmenien aikana muisteltu urheilullisten tapahtumien lisäksi monesta muusta näkökulmasta, kuten tapahtuman merkityksestä sodasta toipuvalle kansakunnalle niin henkisellä kuin aineellisella puolella. Kirjan tekijä, ajoneuvoharrastaja ja Klassikot-lehden toimittaja Jan-Erik Laine on tehnyt teoksen eteen valtavan määrän työtä kartoittaessaan vuoden -52 Suomi-autoja ja tavoittaessaan niiden entisiä ja nykyisiä omistajia ajoneuvoihin liittyvien tietojen ja tarinoiden taltioimiseksi. Eräs osa-alue on kuitenkin jäänyt vaille kokonaisvaltaisempaa käsittelyä, vaikka tätäkin aihetta on toki sivuttu aiemmissa yhteyksissä. Kyseessä ovat olympiavuoden 1952 uudet henkilöautot, joita tuotiin maahamme poikkeuksellisen runsaasti, jos määrää verrataan vuosiin juuri ennen Helsingin olympialaisia tai heti niiden jälkeen. K ävi nimittäin niin, että Alvis-autojen valmistamisen päätyttyä joukko yhtiön työntekijöitä perusti Red Triangle -nimisen yrityksen, joka alkoi huolehtia uskollisten Alvis-asiakkaiden tarpeista. Esimerkiksi jo valmistunut uustuotantoyksilö, kuvan Alvis Graber Super Coupé pitää sisällään alkuperäisen kolmelitraisen suoran kuutosen lohkon, mutta mukana on muun muassa polttoaineensuihkutus, korkeampi puristus sekä modernin koneistustekniikan suoma parempi mittatarkkuus. Valmistaja nimittäin kertoo Graber Super Coupé -mallin hintojen alkavan 323 000 punnasta eli rapiasta 380 000 eurosta. Tässä tapauksessa jutut eivät jääneet jutuiksi, sillä Kenilworthissa toimiva yhtiö kertoo tilauskirjojen olevan nyt auki eräiden Alvis-mallien uustuotannon kannalta. Näyttävä 216-sivuinen uutuusteos on tilattavissa kirjan kustantajan Viipalemediat Oy:n verkkokaupasta osoitteesta supermarket.fi. Alvis Car and Engineering Company Ltd oli brittiläinen autonvalmistaja, jonka tuotteista saatiin nauttia vuodesta 1919 aina vuoteen 1967, jolloin tilauskirjat suljettiin lopullisesti. Red Triangle osoittautui varsin tarpeelliseksi putiikiksi ainakin siitä päätellen, että se oli edelleen olemassa kymmenisen vuotta sitten, jolloin se hankki oikeudet Alvis-merkkiin ja vaihtoi samalla nimensä muotoon The Alvis Car Company. Parinkymmenen auton sarjoissa valmistettavat Alvisit tulevat edustamaan ulkoisesti vuosikymmenien takaisia mallisisariaan. Yhtiön nettisivuilla ovat listattuna muun muassa vuoden -35 Pariisin autonäyttelyssä esitelty Bertelli Sports Coupé, Lontoossa -38 lanseerattu Lancefield Concealed Hood sekä merkin ensimmäisen elämän loppusuoralla valmistetut Park Ward Drop Head Coupé sekä Grabermalli kupeena ja avona. Kokonaisvaltaisesta paneutumisesta asiaan kertoo osaltaan sekin, että Laine on kunnostautunut myös teoksessa esiteltävien ajoneuvojen valokuvaajana. Tekniikan osalta tehdään myönnytyksiä nykypäivän suuntaan, ei kuitenkaan voimalinjoja sähköistämällä vaan kunniallisesti polttomoottoreita päivittämällä. Jo silloin yritys lupaili klassisten Alvismallien tuomista uustuotantoon. Kirjassa taustoitetaan olympialaisten merkitystä ja niihin liittyviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, mutta pääroolissa ovat tuona vuonna maahamme tuodut uudet ajoneuvoyksilöt historiatietoineen. Aika uusia Alvis 7. Voimaa luvataan 174 hevosvoimaa, mikä on noin 40 hevosta enemmän kuin takavuosikymmeninä. Tai ei sittenkään
Salaliittoihin uskoville tai muuten vain voiteluainevalmistajien motiiveja epäileville on tarjottu lisäaineita vuosikymmenien ajan. Näin öljynkulutus ja muut harmit saatiin aisoihin 10 000 mailin matkan ajaksi. Moottoriöljyyn sekoitettuna Casite notkisti paikkoja niin, että koneen sai käynnistettyä kovallakin pakkasella. Kilpailuasetelmia haittasi varmasti hammastahnatuubimainen pakkaus. Autoilijan osaksi jää harmittavasti ostaa moottoriöljy ja voitelunparannusaine eri purkeissa. Marvel ei teeskennellyt vaan ilmoitti reilusti purkin sisältävän mysteeriöljyä. Öljynsuodatinvalmistajat tekevät osaamattomuuttaan tai tahallisesti kehnoja suodattimia. Kuusikymmentä vuotta sitten markkinoilla oli useita moottorin voitelun parantamiseen tai kuluneen moottorin kemialliseen elvyttämiseen liittyviä aineita. Käyntihäiriöisen koneen sai elvytettyä kaatamalla purkillisen Casitea imuaukosta sisään. Moottoriöljy ei ole suinkaan ainoa voitelujärjestelmän osa, jossa salaliittolaiset autoihmisiä jymäyttävät. Jopa aivan tavallinen wc-paperirulla on ominaisuuksiltaan parempi. Wc-paperin ylivertaisuudesta luvattiin toimittaa mustaa valkoisella, kunhan antoi nimensä ja osoitteensa valmistajalle. Vuonna 1961 markkinoilla oli aine, jonka luvattiin muodostavan itsestään laajentuvan pinnan mäntien ympärille. Käyttäjän oli irrotettava moottorista sytytystulpat ja tungettava tahna tuubista sylinteriin. Osa tuotteista oli vastaavia kuin nykyiset, mutta toiset poikkesivat käytettävyydeltään tai väitetyiltä ominaisuuksiltaan 2000-luvun liemistä. Tahmaiset ja karstaiset moottorinosat puhdistuivat näin kuin itsestään, ja kone kävi tasaisesti ja tuotti tietysti enemmän voimaa. Rulla ei tietenkään sovi suodattimen paikalle, mutta ei hätää, sillä Retlif Corporation markkinoi siihen väliin käypäistä sovitinsarjaa. Öljy-yhtiöt hamuavat lisäainevalmistajia vain hävittääkseen ne markkinoilta. Viilataan voitelua Viilataan voitelua Ö ljynlisäaineita kehittelevä yritys on luonteeltaan aina sankarillinen. Kilpailijoiden aineita oli helpompi käyttää. Kuluneen moottorin omistajalla oli kaksi vaihtoehtoa: kallis remontti tai edullisen lisäainepurkin hankinta. Marvel auttoi moneen vaivaan – kumosi sitä sitten moottoriöljyn sekaan tai polttoainetankkiin. Vai onko kyseessä sittenkin salaliitto. Parhaat kemistit välttelevät voiteluainevalmistajia ja hakeutuvat pienten lisäainekauppiaiden palvelukseen. Se ei myy reseptiään öljy-yhtiölle, joka haluaa autonvalmistajien kanssa solmitun salaisen sopimuksen mukaisesti moottoreiden kuluvan suunnitellusti. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Suuret öljy-yhtiöt panostavat miljoonia tuotekehittelyyn, mutta kunnollista voiteluainetta ei vain tahdo syntyä. Casite oli sen verran pätevää ainetta, että tyytymättömälle käyttäjälle luvattiin rahat takaisin tuplana. 8 8/2021. Jos autonomistaja oli erityisen huolissaan sylinteriputkiensa kriittisistä yläosista, saattoi hän hankkia erillisen syöttölaitteen annostelemaan oikealla hetkellä juuri oikean määrän Marvelia
Mopojen tyyli ja ulkonäkö alkoi merkitä yhä enemmän. JOULUKUU 1971 • Vuoden urheilijaksi valittiin Juha Väätäinen. MOPOLEHTI TULEE TAAS! Takavuosina mopo oli tärkeä kulkupeli. Artikkeleiden joukossa on niin entisöinnistä kuin virittämisestä ja kilvanajosta kertovia juttuja. Yhdysvalloissa katsojat pääsivät nauttimaan ikonisiksi muodostuvista repliikeistä vuoden 1971 joulukuun 22. Erikoisjulkaisun voi tilata itselleen kustantajan verkkokaupasta osoitteessa supermarket.fi. Ja täytyyhän näyttelyssä myös yksi Vespa olla. ITALAIALAISET MOBILIASSA Mobilian Galleryyn suunniteltu Bella Bella -pienoisnäyttely esittelee kymmenen erilaista näkemystä tyylikkäästä italialaisesta ajoneuvosta. Yksi kauneimpina pidetyistä on Ferrari Dino. 9. Autojen yleistyessä mopon merkitys muuttui. Italian ajoneuvoteollisuus on aina ollut omaleimaista ja monipuolista, joten esillä on edustava kattaus sympaattisista perheautoista kuumaverisiin urheiluautoihin. Meno on hauskaa ja värikästä, kuten mopopiireissä aina. Olipa mopo monella työajokkinakin. päivänä. Lancialta löytyy Delta HF Integralen lisäksi suomalaisen historian omaava Lancia Flaminia. Kolmas on harvinaisuus, Iso Rivolta Lele, jota valmistettiin 70-luvun alussa vain 285 kappaletta. • Don Siegelin ohjaama ja Clint Eastwoodin tähdittämä klassikkoelokuva Likainen Harry sai ensiiltansa 50 vuotta sitten. Kaikki tiesivät, kuka oli kova kuski ja kenellä kylän nopein Solikka. Mopon tarakalla kulkivat silloin postit ja nuohousvehkeet, ja ajeli moni rakennusmies ja metsurikin hommiin mopolla työkaluineen päivineen. Esillä on myös kolme hyvin erilaista urheiluautoa. Bella Bella on nähtävillä Mobiliassa Kangasalla 31.8.2022 asti. Lehtipisteiden hyllyille Mopo ilmestyy 9.12. Fiateista näytteillä on pari merkittävää virstanpylvästä sekä erikoinen näkemys 50-luvun tila-autosta eli Fiat Multipla. Esillä on kaunis 60-luvun alun avoauto ja esimerkki 80-luvun alun muotokielestä, jota kaikki eivät välttämättä kuvailisi tänä päivänä kauniiksi. • Teatterijohtaja, koomikko ja näyttelijä Riku Suokas syntyi 29.12. Mopo-lehden kansien väliin on koottu monta hauskaa tarinaa mopedien historian varrelta. Siihen aikaan Amerikka oli vielä kaukana, ja Suomen ensi-iltaa saatiin odotella vuoden 1973 tammikuuhun saakka. Nuoret ottivat kaksipyöräisen omakseen. Lamborghini Diablo on tullut tunnetuksi Rytsölän it-miljönääriveljeksiin liittyen. Niiden lisäksi lehden sivuilla esitellään nostalgisia mopomalleja ja mopoharrastusta tämän päivän näkökulmasta käsin. Mopoilla kisattiin ja niitä viritettiin. Alfa Romeon osalta kattaus on erityinen. Mies oli voittanut yleisurheilun EM-kisoissa Helsingissä kultaa 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksussa. • Suomessa päästiin joulukuussa -71 nauttimaan maailmanluokan elokuvan ensi-iltaa aivan kansainvälisen aikataulun puitteissakin. James Bond -elokuvan Timantit ovat ikuisia maailmanensi-ilta oli ollut vain pari viikkoa aikaisemmin. Mopolla päristeltiin työmatkat, käytiin kaupassa ja sillä heitettiin kyläreissut
10
Kangasala 11. Opel Kapitän V8 ’68 Kipparioktetti Kipparioktetti Opel Kapitänin A-sukupolven viimeisenä mallivuonna 1968 valmistettiin vain kymmenen V8-moottorista Kapitäniä. Yksi näistä kasikoneisista Kippareista saapui uutena Suomeen ja on nykyään Janne Riipisen pitkällisen entisöintirupeaman jäljiltä upeakuntoisena liikenteessä
V8-moottorisia edustusvaunuja ja perinteisiä huoltoasemiakaan ei tapaa niin usein kuin ennen, mutta onneksi molempia on sentään vielä olemassa. 12 8/2021 Opel Kapitän V8. Jannen tapauksessa V8-Opelia sai maalailla päiväunelmissa ja toivoa iltarukouksissa vuosikymmenen ajan ennen kuin oli ratkaisevien askelien aika. Samalla kuulin vasta ensimmäisen kerran, että kyseisiä autoja oli tehty V8-moottorilla. Sillä hetkellä myös päätin, että jonain päivänä mulla on V8-Opel”, kertoo Janne käänteentekevästä hetkestä. Muistan juosseeni auton perässä pysäyttääkseni sen ja päästäkseni vaihtamaan kuljettajan kanssa muutaman sanan.” Ja ikään kuin toisen ison Opel-mallin kohtaamisessa ei olisi ollut kyllin, laittoi nuoren miehen sydämen koetukselle Rüsselsheimin raudan nokalla jytissyt voimanlähde. Se vain odottaa oikeaa hetkeä roihahtaakseen liekkiin. J oskus ihmisen mielenkiinto tai intohimo johonkin elämän osa-alueeseen ilmenee piilevänä mutta silti ikään kuin sisäänrakennettuna. Teksti: Harri Onnila ja Janne Riipinen Kuvat: Kari Mattila Tyylikästä edustavuutta huokuva Kapitän istuu hienosti Huutijärven palvelevan Teboil-huoltoaseman miljööseen. Tuolloin 2000-luvun alussa osia oli edelleen etsittävä lähinnä Keltaisesta Pörssistä ja muilta vastaavilta areenoilta. Hän oli jo teini-iässä innostunut 60-luvun lopun isoista Opeleista, Kapitän-, Admiralja Diplomat-malleista. Into konkretisoitui vuonna -90, kun hän osti ajokortti-iän kynnyksellä ’65 Kapitänin projektiksi yhdessä serkkunsa kanssa. ”Olin tuolloin muuttanut Tampereelle ja aloittanut tekemään jo uudestaan sitä meidän ensimmäistä Kipparia, joka kerkesi välissä seistä viisi vuotta varastossa mielenkiinnon ja rahan puutteen takia”, hän taustoittaa. Tuolloin oli juuri siirrytty euroaikaan, joten mielessä kaikki pyöriteltiin vielä markoissa”, Janne muistelee. ”Tuo 2,6-litraiselle OHV-kuutosella varustettu Kapitän rakennettiin ennätysajassa ajokuntoon seuraavaksi kesäksi. Ostinkin yhden kokonaisen auton sekä pakettiautollisen varaosia ihan naurettavaan 250 euron hintaan. Mutta kun Janne viimein kohtasi sellaisen, avautuivat hänen silmänsä isojen Opel-mallien maailmaan aivan eri tavoin. ”Toisen ison Ooppelin näin vasta pari vuotta oman Kapitänin hankinnan jälkeen Suonenjoen Mansikkamajalla. Auto tuntui silloin tosi harvinaiselta, ja osia siihen etsittiin lähinnä Keltaisesta Pörssistä.” Harvinaisuuden vaikutelma johtui siitä, että muita aikakauden isoja Opeleita ei vastaan tullut. ”Laitoin ostoilmoituksen varaosista ja varaosaautoista, mikä poiki mukavasti soittoja. ”Pellin alla hörisi V8! Auto oli ’66 Admiral, jossa oli jälkiasennettu 327 ja sen jatkona T10-manuaali. Aidon äärelle Suurien haaveiden luonteeseen usein kuuluu, että niiden täyttyminen vaatii aikaa ja vaivaa. Näin voi ajatella käyneen pieksämäkeläisen Janne Riipisen kohdalla
Alkuperäisen V8:n korvikkeeksi Janne oli päätynyt ostamaan kaksikin vastaavaa 283-moottoria ja alkanut remontoida toista niistä. Kunnostuksen edetessä ratkaisu moottoriongelmaan piti kuitenkin keksiä tavalla tai toisella. Se kun kävi kuulemma edelleen hänen Novaansa, joka oli seissyt pukkien päällä ainakin 20 vuotta.” Toissijaisena suunnitelmana Janne tiedusteli varovaisesti, josko moottorin öljypohja olisi olemassa ja ostettavissa. Tällä kertaa tärppäsi, sillä sain ostettua moottorin ja kaiken kukkuraksi koneen mukana tuli tärkeitä pisteosia, joita ei olisi löytynyt mistään.” Kuuden henkilön kelpaa taittaa matkaa Kipparin kyydissä, kun ympärillä ovat uutuuttaan hohtavat verhoilut. Kuulin kuitenkin huhuja, että ensimmäiseen luovariin liittyvä henkilö olisi ostanut Opelin sen moottorin vuoksi.” Janne päätti vuonna 2008 kokeilla kepillä jäätä ja saikin numerotiedustelun kautta selville mahdollisesti oikean henkilön. Kuumottavaksi asian teki, että oikeanlaisia moottoreita ei ollut 2000-luvun alussa saatavilla käytännössä mistään. ”Kaveri soitti ja kertoi, että Kipparin alkuperäisen moottorin omistaja oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Ihme kyllä öljypohja oli tallessa ja omistaja saattoi myös myydä sen, koska se ei hänen Novaansa sopinut. Sen palauttaminen alkuperäiseen kotiinsa Opelin konehuoneeseen ei silti näyttänyt mahdolliselta. Kysyin, että myisikö hän moottorin takaisin Opeliin. Kun Janne oli onnistunut vuonna 2014 hankkimaan Kapitänin V8versioon kuuluneen taka-akselin, kyseli hän jälleen auton alkuperäisen moottorin perään. Esittelin itseni ja kerroin millä asialla soitan, minkä jälkeen ääni muuttui hiukan ystävällisemmäksi, ja mies kertoi heti muistavansa auton.” Janne kysyi Kapitänin moottorista, ja mies totesikin miellyttäväksi yllätykseksi, että alkuperäinen moottori oli hänellä edelleen tallessa. Kunnes sitten eräänä päivänä pärähti puhelin soimaan. ”Kapitän oli vaihtanut luovareiden perusteella vuoden -81 jälkeen omistajaa neljä kertaa. ”Tiesin nimittäin, että Opelin moottorin öljypohja oli saksalaisten tekemä eikä sitä käytetty yhdessäkään GM:n amerikkalaisessa automallissa. Vuosikymmeniä toisaalla ollut alkuperäismoottori on palannut takaisin Kapitänin konehuoneeseen. ”Vastaus oli sama, eli moottori kävi edelleen Novaan, joka oli tuolloin seissyt melkein 30 vuotta”, huokaa Janne muistellessaan. Samalla hän toimitti minulle edesmenneen miehen pojan yhteystiedot, jotta voisin kysellä moottorin perään. Tilavuudeltaan 283-kuutiotuumainen eli 4,6-litrainen V8-moottori antaa 190 hevosvoimaa kaksiportaisen automaatin edelleen välitettäväksi. ”Mies kertoi hankkineensa koneen aikoinaan omaa Chevy Novaansa varten. 13. Hetken hiljaisuuden jälkeen vastaus oli ei. MOOTTORIA METSÄSTÄMÄSSÄ Kapitänin entisöintityön kulmakivenä tai paremminkin kantona kaskessa oli oikeanlaisen 4,6-litraisen V8-moottorin tavoittaminen. Se olikin ollut kiinni Novassa muutaman vuoden ja seissyt sen jälkeen navetan nurkassa 25 vuotta. ”Soitin ja vanha röhisevä miesääni vastasi ihmetellen. Samalla reissulla kun hain öljypohjan, kävin ostamassa Helsingistä Camaron 350-koneen”, kertoo Janne moottoriepisodin ensimmäisestä luvusta. Samaan aikaan oli aavistus, että juuri kyseisen Opelin alkujaan 190-hevosvoimainen voimanlähde saattoi olla yhä olemassa
Liekö sitten ollut energiakriisin vaikutusta. Auton tausta kuitenkin kiinnosti, joten hän tilasi viranomaiselta ajoneuvon rekisteröintihistorian. Janne kertoo, että kori ja sisusta saatiin kohtalaiseen kuntoon, mutta sitten tulivat vastaan tekniikkapuoleen liittyvät hankaluudet. ”Kun ensimmäisen kerran näin BTT-1:n, oli se kyllä kuusen alla lohduton näky. Harmikseni kahdesta ensimmäisestä rekisteriotteen mikrofilmikopiosta ei saa selvää, joten auton ensimmäinen omistaja jää ilmeisesti arvoitukseksi.” Tavoitettujen varaosien ja oman työpanoksen myötä projekti eteni – jonkin aikaa. ”Kun ensimmäisen kerran näin BTT1:n, oli se kyllä lohduton näky. Niinpä tehtiin kaupat, jossa vaihdettiin vähän euroja ja osia.” Askel kerrallaan eteenpäin Janne muistelee V8-Kapitänin siirtyneen omistukseensa ja sen myötä Tampereelle vuonna 2003. Asian varmistuttua Janne säntäsi oitis katsomaan unelmiensa automallia. Se oli rekisteröity -68 ja poistettu rekisteristä -81. Janne kertoo, että tuossa vaiheessa auton museointi ei käynyt edes mielessä. Tässä välissä sillä oli silti ehtinyt olla kymmenen omistajaa. 14 8/2021 Opel Kapitän V8. Paikallaan oli V8-mallin etupalkki moottorin korvilla ja kumityynyillä, isot levyjarrut ja satulat, Aten kaksoiskalvotehostin sekä tehostimen siirtojalka, joka nostaa tehostimen ja pääsylinterin ylemmäksi sekä tietysti ohjaustehostin. Paikan päällä unelmista saikin pitää tosissaan kiinni, auton alakuloinen olemus kun uhkasi haihduttaa ne taivaan tuuliin. Tärkeät V8-mallin osat olivat tallessa. Tiedustellessa selvisi, että kyseessä oli BTT-1-tunnuksissa oleva alkuperäinen Kapitän V8 vuodelta -68. Kuusen alla odotti rullaava kori, josta puuttuivat kolme ovea, konepelti, lokasuojat, sisusta melkein kokonaan ja moottori. Harrastuskassa karttui, kun Janne myi toisen varaosa-auton ja luopui omasta osuudestaan serkun kanssa omistetusta Kapitänista. Samoihin aikoihin Janne sai vinkin, että Keuruun suunnalla olisi myynnissä tiettävästi aito V8-Kapitän. Hän onnistui saamaan myös kyseisen auton omistajan yhteystiedot. ”Opel varmistui aidoksi Suomi-autoksi, mutta sen ajoaika oli jäänyt varsin lyhyeksi. V8-merkit koristivat vuosina 1965–1968 yhteensä 113 Kapitänia, joista vain kymmenen edusti vuosimallia -68. Intoa projektin aloittamiseen riitti, mutta perhe-elämän kiireet ja harrastukseen liikenevät eurot asettivat rajansa hankkeen edistämiselle. ”Autossa ei ollut enää alkuperäistä taka-akselia, vaan se oli korvattu kuuJanne on vuosien mittaan käynyt läpi monta Opel-projektia, mutta Kapitän V8:n elvyttäminen on epäilemättä mittavin niin kestoltaan kuin työmäärältään. Pari vuotta myöhemmin projektille antoi vauhtia Jannen paikallistama hyvä varaosayksilö
Kymmenisen vuotta sitten havaintoja oli kertynyt sen verran, että hän alkoi kirjata ylös kyseisten Opel-mallien tuontimääriä ja nykytilaa. Näiden muutamien menevien vuosien jälkeen Kapitän V8:lle alkoi orastaa kuitenkin uusi elämänvaihe, joka veisi sitä vähittäin kohti alkuperäistä olemusta. Harvinaisuuden hahmottumista Seuraavan parin vuoden aikana Janne nautti täysin siemauksin päästyään pitkään haaveilemansa V8-Opelin puikkoihin, mistä kertoo se, että kesää kohti ajoa kertyi 6 000–8 000 kilometriä. Niinpä jouduin tyytymään Chevyn TH350-automaattiin.” Moottoriksi Janne hankki autoon tuossa vaiheessa Camaron V8-moottorin. Vuosina 1964–1968 Suomeen rekisteröitiin tiettävästi 162 Kapitänia, joista kolmen tiedetään olleen V8-mallia. Autoja lähti liikkeelle 347 yksilöä, ja niiden voimanlähteenä oli 5,4-litrainen V8. Menoa vauhdittivat pellin alle tuossa vaiheessa etsiytyneet alumiinikannet, kireämpi nokka, TPI-ruiskun imusarja ja Tatechin ruisku. Hulppeimmasta A-sukupolven KAD-Opelista, Diplomatista, valmistettiin Coupé-versiota vuosina 1965–1967. ”Ikävä kyllä suurin osa on projekteja tai varaosa-autoja”, hän täsmentää. Moottorina sedan-Diplomateissa oli 4,6 tai 5,4 litran V8, Diplomat Coupé -mallissa sen sijaan aina 5,4-litrainen 230 hevosvoiman V8-moottori. Suomen GM kehaisi Kapitänia vaatimattomasti täydelliseksi autoksi. Janne remontoi hankkimansa 5,7-litraisen voimanlähteen ja maustoi sitä pienillä viritystoimilla. Kaikkiaan Opelin tuotantolinja lykkäsi 1964–1968 KAD-malleja maailmalle 89 277 yksilöä. ”Auton mukana tuli alkuperäinen Powerglide-automaattilaatikko, mutta omaa tyhmyyttäni säilytin sitä pressun alla työmaan pihalla, ja joku pitkäkyntinen vei sen parempiin tarkoituksiin. Paikoilleen tekniikka pääsi vuoden 2008 puolella ja samaisena keväänä Kapitän rekisteröitiin ja muutoskatsastettiin pitkästä aikaa liikenteeseen alkuperäisillä BTT-1-tunnuksilla. A-sukupolven Diplomateja valmistui yhteensä 17 957 yksilöä. 15. Myös alkuperäisistä V8-moottorisista Suomi-Admiraleista on kertynyt muistiinpanoja. Samainen 4,6 litran vinkkeli oli A-sukupolven Kapitänin ja Admiralin voimanlähde mallien V8-versioissa. Menneenä kesänä kuulin, että se olisi voinut olla aikanaan jopa täällä Kangasalla. Suomeen saapui Opel 60`s 70’s Clubin tietojen mukaan vuosina 1964–1968 yhteensä 193 KAD-Opelia. ”Suomeen on tullut peräti kolme V8-Kapitäniä, joista yksi on Porvoossa eräällä harrastajalla ja kolmas myyty takaisin Saksaan”, kertoo Janne ja huomauttaa samalla, että kolme Suomi-autoa on itse asiassa suhteellisesti aika iso prosentti kaikkiaan 113:sta vuosina 1965–1968 valmistetusta Kapitän V8:sta. Näistä noin viidennes oli alkujaan varustettu V8-moottorilla. Neliovisessa Diplomat-mallissa isompi V8 oli tarjolla vuosina 1967–1968, mutta pääasiassa mallissa käytettiin 4,6-litraista kasia. Sain nimittäin varmistettua, että. Kaikkiaan hän on onnistunut jäljittämään olemassa olevia A-sukupolven KAD-Opeleita noin 50 yksilöä?. Admiral V8 -malleja lähti maailmalle 623 ja Kapitän V8 -malleja vain 113 yksilöä. Näissä 736 autossa moottorina oli aina 4,6-litrainen V8. ”V8-Admiralien kartoitus on vähän auki. Hommasin sitten alle valmiiksi rakennetun Chevyn 10-pulttisen lukkoperän.” Vaihteiston osalta oli vielä huonompaa tuuria. Serkkupojalla on yksi varmasti Suomi-papereilla oleva aito V8-yksilö. Aleksander Senilä on omistanut Opel Diplomatin täällä 60-luvun lopulla, mutta onko kyseessä juuri tämä -68 auto, se on toistaiseksi epäselvää”, Janne juttelee. Kapitän V8 -malleista kertyneet tiedot kertovat vastustamattomasti automallin harvinaisuudesta. toskoneisen akselilla. Lisäksi olen kuullut parista huhuja, mutta en ole päässyt varmistamaan niiden aitoutta.” Ylellisimpiä, pelkästään V8-moottoreilla hihnalta lähteneitä Diplomat-malleja on Jannen tietojen mukaan myyty Suomeen uutena kuusi yksilöä, joista yksi olisi ollut peräti Coupé-mallia. Valtaosa Kapitänja Admiral-laivastosta liikehti kuitenkin suorilla kuutoskoneilla, joita oli tyrkyllä 2,5-, 2,6ja 2,8-litraisina. HARVOJEN HERKKU Isojen Opelien vaikutuspiiriin ajauduttuaan Janne alkoi jo varhain keräillä tietoja Suomeen uutena saapuneista vuosien 1964–1968 isoista Opeleista eli A-sukupolven Kapitän-, Admiralja Diplomat-malleista. ”Diplomateista vuosimallin -68 yksilö on edelleen hukassa. Näistä kuusi oli Diplomateja, 25 Admiraleja ja loput Kapitänejä. V8-version akselia ei ollut missään tarjolla, enkä silloin edes tiennyt minkälainen se tarkalleen oli
”Pääsin käymään Opel-harrastajan Mekassa eli Rüsselsheimissa ALTOPEL IG -kerhon järjestämällä rompetorilla. Sieltä tein paljon löytöjä, muun muassa kauan kaipaamani alkuperäisen 15 tuuman vanteen, joka oli osoittautunut melkoiseksi kananhampaaksi.” Kun Klassikot 1/14 -numerossa matkasimme BTT-1:llä, oli auto vielä tässä kuosissa, tummanpuhuvana ja Camaron 5,7-litraisella kasilla liikehtien. Syksyllä sitten syntyi päätös entisöidä auto mahdollisimman alkuperäiseksi. ”Netin ja somen kukoistuksen myötä minulle vähitellen valkeni, kuinka harvinaisesta automallista oli kyse. Vaikeuksien kautta maaliin Kapitän V8:n entisöinnin loppukiri alkoi vuosikymmenen taitteessa autoon viimein tavoitetun alkuperäismoottorin ja muutamien muiden tärkeiden osatäydennysten ansiosta. ”Kiersimme Kipparilla Etelä-Suomea etsien osia ja tarinoita auton historiasta. ku va t: Ta pio M än ty nie m i ku va t: Ta pio M än ty nie m i 16 8/2021 Opel Kapitän V8. Päätöstä helpotti, kun löysin kuutoskoneisesta V8-moottoriseksi muutetun Admiralin, jonka rekisteröin liikenteeseen helpottamaan ajohaluja.” Entisöintiprojekti käynnistyi auton purkamisella, mutta sama vanha ongelma oli pian nenän edessä: Kapitän V8:n osia ei tahtonut löytyä mistään. ”Viikko ennen Diplon hakua joku varasti siitä konepellin ja takaluukun sekä repi tyyppikilven irti. Samalla taholla oli myynnissä 90-luvulla entisöity mutta sittemmin perästä kolaroitu vuoden -66 Kadett A. Yritin myydä sitä huonolla menestyksellä, joten päädyin vaihtamaan sen B-Kapitäniin.” Myös tuon auton Janne kunnosti ja rekisteröi museoautoksi, minkä jälkeen työn tuloksia ihailtiin Klassikot 6/19 -lehdessä. Myöhemmin nämä osat paikallistuivat saksalaiselta myyntitaholta, jonne ne olivat kuulemma päätyneet ranskalaiselta rompetorilta.” Menetykset eivät kuitenkaan lannistanut Jannea, sillä tärkein oli tallella. ”Seitsemän autoa purkaneena totesin, että aina niistä olivat samat osat rikki. Rekisteröin ja museokatsastin auton, mutta yhden kesän ajelujen jälkeen totesin, ettei Kadett sovi imagooni. ”Minulla oli luukkuja yllin kyllin, joten tärkeintä oli, että sain Kippariin alkuperäisen V8-mallin taka-akselin.” Projekti eteni siis kokonaisuutena, mutta pysähtyi jälleen kerran osapuutteiden myötä vuonna 2016. Osametsästys kuitenkin jatkui ja mukaan tarttui muun muassa jälleen yksi Admiral-aihio ja sen mukana pakettiautollinen osia. Myötäinen tuulenvire projektin suhteen sai jatkoa Jannen suorittamalla pyhiinvaellusmatkalla Saksaan. ”Korjasin vauriot, maalasin ja teetin verhoilut. Tiiviin salapoliisityön jälkeen omistajaan saatiin yhteys ja kaupat tehtiin.” Onnea seurasi kuitenkin suorastaan ivallinen tapahtuma. Niinpä aloin kiinnittää huomiota myös Saksan osatarjontaan.” Eräänlaisena sinettinä V8-Kapitänin entisöintisuunnitelmille toimi Jannen yhdessä Tapio Mäntyniemen kanssa suorittama roadtrip, josta saimme lukea Klassikot 1/14 -numerossa. ”Sitten onneksi tärppäsi, kun Opel 60`s 70’s Clubin sivuilla joku kertoi paikallistaneensa kauan hukassa olleen, historic race -kilpa-autoksi rakennetun Diplomatin. Ajatus entisöinnistä alkoi kyteä.” Janne hankki osia ja samaan aikaan purki varaosa-autoja puuttuvien osien toivossa
”Kyllä oli miehellä leveä hymy, kun hän pääsi ajamaan autolla, jolla oli opetellut ajamaan 13-vuotiaana. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 495 cm, leveys 190 cm, korkeus 145 cm, akseliväli 285 cm. Edessä levyja takana rumpujarrut. 04 Voimansiirto Kaksiportainen automaattivaihteisto, rattivalitsin. 01 Merkki ja malli Opel Kapitän V8 02 Vuosimalli 1968 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset puolielliptiset lehtijouset, kallistuksenvaimennin. Hän oli sitten mennyt tutkimaan isoäitinsä valokuva-albumeita, sillä hän muisti, että oli nähnyt niissä samanvärisen Kapitänin. BTT-1-kilpinen iso Opel rekisteröitiin museoajoneuvoksi elokuussa, minkä jälkeen Janne saattoi suorastaan epäuskoisena todeta pitkän ja värikkään entisöintipolun tulleen viimein maaliin. Sopivasti jutunteon aikoihin hän sai kuitenkin tietoa huhtikuussa -68 Helsinkiin ensirekisteröidyn BTT1:n varhaisvuosilta. Tässä vaiheessa olin miettimässä puskureiden kromausta, kun sattui pieni onnenkantamoinen. Hänelle paljastui että kyseessä oli sama auto, jonka hänen isoisänsä Toivo Pentti oli omistanut vuonna -71. Tilavuus 4,6 litraa. Takaveto. Sittemmin korona vaikutti Kapitän-projektin etenemiseen muutoinkin. 09 Valmistusmäärä 113 kpl (Kapitän V8 1964-1968) Kuvat: Penttien kuva-albumi Ku va t: Pe nt tie n ku va -a lb um i Ku va t: Pe nt tie n ku va -a lb um i 17. ”Kesällä -20 alkoi käsistä mennä voima, minkä seurauksena työt ja vapaa-ajalla rakentaminen kävivät todella raskaaksi. Lisäksi on valutettu verta, hikeä sekä kyyneleitä”, tunnelmoi Janne valmiiksi saatetun suurtyön äärellä. ”Olin sairauslomalla kaksi kuukautta, joista jälkimmäisellä alkoi tekeminen taas maistumaan. Töissäkin olin vain kolme päivää viikossa, kunnes todettiin molemmissa käsissä rannekanavan ahtaumat, ja edessä oli leikkaus.” Viime keväänä suoritettu leikkaus tepsi, joten kuntoutuminen sekä paluu kohti normaalia alkoi. Olin juuri päättänyt, että nyt ei ole varaa ostaa mitään kallista, mutta puskureiden hinta oli niin halpa, että tarjoukseen oli pakko tarttua.” Edistysaskelia seurasi jälleen vastoinkäyminen, kun Jannen oma terveys alkoi reistata. Hän soitti isälleen, joka innostui asiasta, ja he ottivat minuun yhteyttä.” Yhteydenoton seurauksena Janne kävi tänä syksynä Mikko Pentin ja hänen isänsä Matti Pentin juttusilla ja näyttämässä Opelia eräänä lauantaina, joka sattui myös olemaan Matti Pentin ensimmäinen eläkepäivä. Auton ensiomistajat ovat arvoitus, mutta tänä syksynä selvisi, että vuonna -71 auto oli Toivo Pentin omistuksessa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 194 km/h, 0-100 km/h 11 s. Tarinoitiin pari tuntia autosta, ja harmikseni hän muisti autosta paljon yksityiskohtia, joita olisin tarvinnut puoli vuotta aikaisemmin”, Janne naurahtaa. Janne pääsi kuulemaan muistoja tuolta ajalta Matti Pentiltä, joka on kuvassa Opelin ratin takana varhaisteininä. Minulle soitti mies, jolta olin ostanut Kipparin, ja hän tarjosi minulle kromattuja puskureita. Alkuperäisessä värissä oleva auto oli kiinnittänyt hänen huomionsa, samoin rekisteritunnus. ”Toivottavasti tämä oli kaiken vaivan arvoista, sillä rahaa on palanut paljon. Sain Kipparin ajokuntoon ja kasasin sisustaa sen verran, että hain autoon leiman toukokuun lopussa. Poraus 98,42, isku 76,2 mm. VIHIÄ VARHAISVUOSISTA Ainutlaatuisen V8-moottorisen Suomi-Kapitänin alkuvaiheet ovat olleet Jannelle hämärän peitossa. ”Ei ollut muuta kuin aikaa rakentaa Kipparia, joten sain auton maalattua ja koneen remontoitua. Teho 190 hv / 4 600 rpm, vääntö 347 Nm / 3 000 rpm. Janne ehti tehdä Saksan-reissun kevättalvella 2020 juuri ennen kuin koronapandemia alkoi sulkea yhteiskuntia yksi toisensa jälkeen. Puristussuhde 9,25:1. ”Kun auton entisöinti oli valmistunut, eräs nuori mies oli bongannut sen Tampereen Mustanlahden sataman harrasteautokokoontumisesta. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Ajelin kesäkuun lähinnä koeajoa, kunnes heinäkuussa verhoilija Rockarolina eli Karoliina Hiltunen ilmoitti, että voisi vihdoin ottaa Opelin työn alle ja tehdä sisustan.” Verhoilun ja muutamien muiden viimeistelyjen jälkeen yksi vain kymmenestä aikanaan valmistuneesta ’68 Kapitän V8 -yksilöstä oli viimein palannut uljaaseen alkuperäiskuntoonsa. Paino 1 530 kg
Vähäisten omistajanvaihtojen johdosta auto on säästynyt kokonaisvaltaiselta entisöinniltä, ja se on täysin alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Venetsian alueella koko elämänsä viettänyt auto päätyi Suomeen kesällä 2018. Keväällä 1967 valmistunut yksilö sai pintaansa Lancia Blu -värin ja sisätiloihinsa harmaan kangassisustuksen. 18
Lancia Fulvia Coupé ’67 Kultaisen Kultaisen kauden kauden viimeinen viimeinen edustaja edustaja Helsinki 19
Via Fulvia – valtatie Torinoon Kuusikymmentäluvulle tultaessa Lancia tarvitsi uuden keskiluokkaan sijoittuvan mallin pian kymmenen vuotta tuotannossa olleen ja jo vanhentuneen Appian tilalle. Panostus autourheiluun oli viedä Lancian jälleen kuilun partaalle vuonna 1955. 20 8/2021 Lancia Fulvia Coupé. Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi Italian autoteollisuuden historiaan on kuulunut, että merkki kuin merkki tipahtaa ennemmin tai myöhemmin Fiatin syliin. Pian kävi kuitenkin ilmi, että sedanin rinnalle tarvittiin urheilullisempi kaksiovinen versio kilpailemaan muun muassa arkkivihollinen Alfa Romeon Giulia Sprint -mallin kanssa. Viimeinen pelastus tuli Fiatilta vuonna 1969, minkä jälkeen Lancia ei enää koskaan ollut itsenäinen. Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisten kädenojennus Marshall-avun merkeissä merkitsi uutta alkua monelle italialaiselle autonvalmistajalle. Fulvia on täynnä yksityiskohtia, joissa viivasuoraa pintaa on tietoisesti vältetty. V6moottori sarjatuotantoon – Aurelia vuonna 1950. Kahden vuoden kuluttua Fulvia Coupé oli syntynyt. Vincenzon poika Gianni Lancia, joka hyppäsi tehtaan ruoriin sodan jälkeen, ehti sodan aikana hetken aikaa olla mukana vastarintaliikkeessä, johon myös kommunistit olivat liittyneet. Projektista vastasi pääinsinööri Antonio Fessia, joka tunnettiin tinkimättömänä ja omaperäisenäkin visionäärinä. Torinon jättiläinen on nielaissut lukemattoman määrän vaikeuksiin joutuneita itsenäisiä autonvalmistajia, eikä pelastusoperaatio aina ole päättynyt onnellisesti. Lanciasta oli tullut Enzo Ferrarin painajainen. Korin suunnittelusta vastasi Fessian luottomies Piero Castagnero, kuten neliovisenkin kohdalla. Neliovinen Fulviasedan esiteltiin Geneven autonäyttelyssä keväällä 1963. I tsekantava kori – Lambda vuonna 1922. Lancia jos mikä on oiva esimerkki tästä. Viisiportainen vaihteisto – Ardea vuonna 1948. Sodan päätyttyä amerikkalaiset eivät katsoneet tätä hyvällä silmällä, ja kun jälleenrakennusrahoja jaettiin esimerkiksi Fiatille ja Alfa Romeolle, Lancialle oli tarjolla kylmää kättä. Takavalojen muotoilukieli on erikoinen. Hinta panostuksille oli kuitenkin kova – tyhjyyttään ammottava kassa. Siitä tuli yksi rakastetuimpia malleja ja samalla pitkään kaivattu myyntimenestys karikkoisen historian omaavalle torinolaismerkille. Se on törmännyt seinään useita kertoja, milloin sisäisistä, milloin ulkoisista syistä. Lancia on koko autoilun historian ajan ollut teknologinen edelläkävijä, mutta harva merkki on kulkenut yhtä karikkoista tietä kuin vuonna 1906 Vincenzo Lancian mukaan nimensä saanut autonvalmistaja. Kaikki paukut oli laitettu kilpailemiseen ja menestystä tulikin lähes kaikkialla: Le Mans, Panamericana, Mille Miglia ja niin edelleen. Fulvia syntyi kuitenkin aikana, jolloin Vincenzo Lancian perustama maineikas merkki seisoi vielä omillaan