Ilmankulutus: 113l/min. Nostokorkeus: 1,8m. Pituus: 360mm. Korin maks. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Nostokorkeus: 400-1210mm. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Korin maks. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Sähköliitäntä: 230V. Pyörintänopeus: 16000rpm. Pituus (ilman terää): 240mm. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Ilmankulutus: 170l/min. Nostokyky: 2500kg. Työpaine: 6,3bar. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paino: 1153g. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. paino: 1800kg. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Käyttöpaine: 6,3bar. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Paino: 650g. pituus: 5,5m U U TU U S! 36 84 80 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 20 00 8 Viipale mediat MASERATI-MUSEO: Umberto Paninin kokoelma AMERIKANSERKKU: Ford Granada 250 ?75 VARUSTEITA PIISAA: Volvo 244 DL ?78 MIRAFIORI FIAT 131 ?83 matkamuisto KAIKILLA MAUSTEILLA VW 1200 DE LUXE SEDAN ?65 HARRASTAJAN PAKEILLA KARI JA RIINA SUNDSTRÖM 8/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 Ca dil lac Fle etw oo d 75 Lim ou sin e ?58 • Fia t Su pe rm ira fio ri 20 00 TC ?8 3 • Fo rd Gr an ad a ?75 • M erc ed es -B en z 22 D ?75 • Vo lvo 24 4 DL ?78 • VW 12 00 De Lu xe Se da n ?6 5 Mieluinen SUPERmatkamuisto MERCEDES-BENZ 220 D ?75
Käsissäsi on Klassikot-lehden sadas numero. Tien päällä nähdään! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Sadan numeron kansien väliin on koottu lähes 800 autoesittelyä. Lukijat toivoivat aikanaan kovasti traktorija kuorma-autojuttuja lehden sivuille, mutta koska ne eivät alkuperäiseen linjaukseen sopineet, syntyi mainio Vanhat Koneet -lehti. Kovan kannustuksen yllyttäminä päätimme nyt tehdä oman teemalehden tästäkin aiheesta. Merkkipaalun saavuttaminen antaa aihetta juhlaan. Jos vanhat mopot kiinnostavat, pian ilmestyvä Mopo on oivaa nautittavaa siihen nälkään. Klassikot onkin poikinut vuosia sitten toisen menestyvän julkaisun. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Paljon on sellaistakin, mikä ei autolehden sivuille mahdu mutta kiinnostaa moottoriväkeä siinä missä vanhat autotkin. Laitteita on kuvattu kirjaimellisesti joka puolella maata. Klassikot on alusta saakka kertonut vanhojen autojen harrastuksesta nykyisyydestä käsin. Lisäksi jonkin verran on tehty juttuja kaksipyöräisistä arkipäivän kulkuneuvoista. 3 Pääkirjoitus. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Sen päämäärän puolesta ponnistelemme tulevinakin vuosina. Vaikka sivuilla on ollut paljon harvinaisuuksiakin, esitellyt ajoneuvot antavat pitkällä aikavälillä hyvän kuvan siitä, millaista kalustoa harrastajien tallista yleisimmin löytyy. Aina toisinaan onkin tehty pieni artikkeli jostakin hauskasta kaksipyöräisestä. Näihin lehtiin on vuosien saatossa koottu paljon aineistoa. Ajoneuvojen tekniset tiedot ja valmistajaan liittyvä historiatieto on katoamisvaarassa vain harvoin, mutta kotimaisen ajoneuvokulttuurin kannalta arvokkain tieto jää talteen vain henkilöhaastattelujen ja niistä tehtyjen muistiinpanojen myötä. Tarinoiden taltioiminen on syy ja myös motivaatio vuodesta toiseen jatkuvalle Suomen kiertämiselle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Useimmiten juhlan humussa muistellaan siihen saakka kuljettua polkua, kunnes mieli suuntaa jälleen tulevaisuutta kohti. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Sadas numero! COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. TILAAJAPALVELU Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viime vuosina harrastajat ovat toivoneet Klassikoihin mopojuttuja. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Autoesittelyjen määrä lähentelee kahdeksaasataa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Samoin on tapahtumien laita: tekijät ovat kiertäneet kameroineen rompetoreja ja ajotapahtumia etälästä pohjoiseen ja lännestä itään. T uotteiden kohdalle osuu merkkipaaluja siinä kuin ihmistenkin. Ne ovat usein kotimaan teillä aikanaan liikkuneita ja useimmille harrastajille tuttuja pelejä. Jokaisella autolla on tarinansa, ja juuri kunkin autoyksilön historian selvittäminen ja tarinoiden taltioiminen on yksi toimitustyömme kulmakivistä. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Klassikot jatkaa kuitenkin tutulla linjalla kohti tulevaisuutta
20 Fiat Supermirafiori 2000TC ?83 s. Tarkempi tutkiminen paljastaa Kalevin muokanneen autostaan alkuperäistä varustellumman ja taloudellisemman. 42 Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 AJONEUVOT 14 Mercedes-Benz 220 D ?75 Harri Niemi hankki 70-luvun puolivälin YK-reissun mahdollistamana itselleen verovapaan dieselMercedeksen. 26 VW 1200 De Luxe Sedan ?65. 50 Ford Granada ?75 s. Nyt auto on palvellut omistajaansa moitteetta jo vuosikymmenen. Mikko Virta on ladannut oman Kuplansa täyteen harvinaisia alkuperäisvarusteita. s. Pitkään seissyt Cadillac palautui liikenteeseen 40 vuoden tauon jälkeen Toni Hallikaisen toimesta. 14 Mercedes-Benz 220 D ?75 s. 20 Fiat Supermirafiori 2000TC ?83 Kaksiovisia Mirafioreja on säilynyt jälkipolvien iloksi kohtuullisen paljon. 34 Volvo 244 DL ?78 s. 26 VW 1200 De Luxe Sedan ?65 Kuplaan on saanut vuosien saatossa vaikka minkälaisia lisävarusteita. Oulunsalossa asuva Mikko Kaakinen teki urotyön kun toi huonoon kuntoon pääseen neliovisen Superin takaisin tien päälle. 42 Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 Suurikokoinen ja näyttävä musta loistoauto saapui uutena Rettig & Co:n rivistöön. Sama mies liikkuu edelleen samalla autolla Nastolan harjumaisemissa. Tässä numerossa 4 8/2020 s. 34 Volvo 244 DL ?78 Kalevi Korven sinisen Volvon USA-vientimallin keula vie katsojan huomion. 50 Ford Granada ?75 Varaosa-autoksi kaavailtu jenkki-Granada osoittautui sen verran ehjäksi, että Jyri Kohonen kunnosti siitä itselleen ajokin
Läksimme mukaan letkaan punaisella KE20-Corollalla. s. Amerikkalaisvalmistajat luokittelivat kuitenkin urheiluautoksi tukun muitakin vehkeitä. Tämä jäi ammattikatsojalta ikuistamatta, muita vauhtiveikkoja filmille kuitenkin tarttui. 80 Fotoalbumi Kuvamuistoja ruotsalaisesta VW-tapahtumasta 1990-luvulta. 82 Marginaalista Saksalaisliikkeen myyntirivistöstä löytyy kirkkaanvihreä ’94 Lancia Hyena Zagato. 84 Klassikkomarkkinat Klassikot-lehden sadas ja samalla viimeinen ostoja myyntipalsta. Pariskuntaan tutustumisen lomassa vilkaisemme tallista löytyviin brittiautoihin. 86 Tuleva klassikko s. 5 s. 70 Umberto Paninin Maserati-museo Modenan liepeillä sijaitsee yhä toiminnassa oleva karjatila, jonka piharakennuksesta löytyy mykistävä Maserati-kokoelma. 74 Harrastajan pakeilla s. 70 Umberto Paninin Maserati-museo s. 66 Linnasta linnaan s. 86 Tuleva klassikko Arkisen Nissan Sunnyn pohjalle tehtiin symppiksen oloista 100NX-sporttia. 55 Myydään urheiluauto ARTIKKELIT 55 Myydään urheiluauto Corvettea mainostetaan USA:n ainoaksi oikeaksi urheiluautoksi. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8. 82 Marginaalista s. 62 Ammattikatsoja muistelee Teemu Selänne nähtiin ralliauton ratissa ensimmäistä kertaa 1993 Aapiskukko-rallissa. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Katsaus sadan Klassikot-lehden autoesittelyihin ja muita uutisia vanhojen menovehkeiden maailmasta. 80 Fotoalbumi s. 66 Linnasta linnaan Autoharrastajien kesäretki kierteli upeasta kohteesta toiseen. 74 Harrastajan pakeilla Kari ja Riina Sundström viihtyvät tien päällä. 62 Ammattikatsoja muistelee Katsaus sadan Klassikot-lehden autoesittelyihin löytyy sivulta 6. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonä yttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu
Onnistuttuamme toimituksen piirissä laskemaan painoon saatettujen lehtien lukumäärän, innostuimme myös selvittämään sadan numeron aikana luotua sisältöä. Lista olisi vielä huomattavasti pidempi, jos mukaan olisi poimittu monet lyhyet, noin sivunmittaiset nostot jostain automallista tai -yksilöstä, mutta päätimme pärjätä edellä mainituilla. Tämä hieno Ford 20M RS on poikkeuksellisesti ollut esittelyartikkelin kohteena kahteen kertaan. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 6 8/2020 Kuulumisia klassikkojen maailmasta Vakionopeus. Äkkiäkös ne kirjoittaisi taulukkotietokantaan analysointia varten. Sadan Klassikot-numeron ja lähes 800 autoesittelyn myötä on tavattu mitä moninaisempia menopelejä. Autoesittelyistä oli ajatuksenamme kartoittaa erityisesti eri automerkkien ja vuosimallien esiintymistä tehdyissä sadassa lehdessä. Teksti: Harri Onnila Kuvat: toimitus IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Sata lasissa E nsimmäinen Klassikot-lehti ilmestyi vuoden 2008 alkupuolella ja samaisena vuonna ilmestyi vielä kolme numeroa lisää. Tai kyllä jokainen tehty artikkeli on tallessa ja löydettävissä nopeastikin tietokannastamme, mutta sieltä ei voi puristaa ulos listauksia ja siten kaipaamiamme lukuja valmiiksi pureksitussa muodossa. Epähuomiossa allekirjoittanut sattui valitsemaan vaihtoehdoista jälkimmäisen: eihän Klassikot-lehtiä ole vielä kuin puhutut sata julkaisua, mikä tarkoittaisi ennalta arvioiden noin 600 autoesittelyä. Idea tuntui vielä pienen makustelunkin jälkeen hyvältä, mutta matkassa oli vastassa yksi pieni mutka – valmista listaa tehdyistä artikkeleista ei ollut olemassa. Vaihtoehtoja oli tämän myötä kaksi – unohtaa koko homma tai tehdä lista käsityönä. Tämän marssinopeuden seurauksena käsissäsi olevan numero on järjestyksessään sadas Klassikot-lehti. Ensimmäisen kerran numerossa 3/10 ja toistamiseen 8/17, jolloin jutun kärkenä oli autoon lisätty aikakauden erikoisvaruste, Turbo May -ahdinpaketti. Mutta työ tuli tehtyä, minkä jäljiltä taulukossa oli 783 riviä autoartikkeleita. Huomionkohteeksi valikoituivat erityisesti lehtemme autoesittelyt; paljon muutakin kansien väliin on mahtunut ja tulee mahtumaan, mutta yksittäisten autojen tarinat ovat kuitenkin Klassikoteväsrepun ravinnepitoisinta antia ja luovat samalla puitteet muulle harrastekenttää luotaavalle sisällölle. Hyvän alun jälkeen tahtia lisättiin, ja toimituksen vakionopeussäätimeen asetettiin matkavauhdiksi kahdeksan numeroa vuodessa. Nostatetaanpa sekä maantien että arkiston tomua ja tehdään yhteenvetoa tähänastisesta. Käytännössä mukaan poimittiin varsinaiset autoesittelyt, Tuleva klassikko -artikkelit sekä eräät yksittäiset automallihistoriikit, joissa oli mukana tietty autoyksilö esimerkkinä käsittelyssä olevasta automallista. No ei kovin äkkiä
Keväällä 2005 sattui kuitenkin tapaus, joka vapautti Timon ajansekä rahankäytöön liittyvistä ongelmista vuosiksi eteenpäin. Renault on puolestaan ollut esillä tasan 20 yksilön verran. Viime kesänä sellaisen näkeminen Suomen teillä oli kuitenkin mahdollista, kun ranskalainen José Cuypers osallistui upealla PL 17 Tigre Cabrioletillaan maassamme pidettyyn kansainväliseen Panhard-kokoontumiseen. Kirjeessään Lindh ihasteli kunnostettua mopoa ja oli selvästi otettu siitä, että hänen työtään arvostetaan vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Timo Palmu tahtoi itselleen sellaisen ja joutui lähtemään liikkeelle pelkästä rungosta. 31 08/10. Merkkikirjo on kuitenkin ehtinyt yllättävänkin laajaksi, sillä lehtemme sivuilta on voinut vuosien mittaan lukea tarinaa peräti 113 eri automerkin edustajista. Uudemmissa muodoiltaan muuten identtinen polttoainesäiliö on käynyt kromikylvyssä. Kyseessä on eräänlainen välimalli, tai oikeastaan vain vähän aikaa tuotannossa ollut siirtymäkauden Speed. Mahdollisuus alkuperäisen PL 17 Cabrioletin hankintaan avautui kuitenkin vasta vuonna 1999 jolloin kyseisen yksilön ensimmäinen, silloin jo iäkkäämpi omistaja tarjosi Josélle mahdollisuuden ostaa autonsa. Oli kevät 2005. Vaikka ensimmäisen mopoprojektin aloittamisesta on kulunut ainoastaan kolme ja puoli vuotta, voi Timoa luonnehtia jo täysin hurahtaneeksi mopomieheksi. Maalattu tankki on helpoin keino erottaa ´64 seuraajistaan. Jos joku olisi tuohon aikaan ennustanut Timolle intohimoista suhdetta näihin pieniin päristimiin, olisi hän saanut osakseen ehkäpä ymmärtäväisen hymyn, jolla puheenaihe kätevästi vaihdetaan johonkin uskottavampaan. Teksti: Kari Mattila Kuvat: Timo Palmu, Kari Mattila 69 03/08 7 Vaikka Klassikot-lehti ensisijaisesti esitteleekin suomalaisten harrastajien klassikkoautoja, teemme poikkeuksen ranskalaisen José Cuypersin Panhardin kohdalla. Kaverin asunnon sisustuksesta käy selkeästi ilmi, että ajatuksissa pyörii lähinnä Solifer-merkkiset kulkimet. Arvokkain tunnustus ensimmäisestä entisöintityöstä tuli suoraan mallin alkuperäiseltä suunnittelijalta, Richard Lindhiltä, jolle Timo oli lähettänyt valokuvan juuri valmistuneesta projektistaan. 50-luvun puolivälissä, tarkemmin sanottuna 1954 tuli meillä myyntiin X-mallin pohjalle rakennettu, Ranskassa kuudelle rekisteröity ”Grande voiture” Dyna Z. Sen jälkeen onkin hämmentävän tasaista, sillä toinen sija jakautuu peräti kolmen automerkin kesken: Fiatin, Toyotan ja Volkswagenin! Laskujemme mukaan jokainen näistä automerkeistä on esiintynyt tietyn autoyksilön tarinalla kaikkiaan 45 kertaa. Panhard jäi lopulta, jos ei nyt harvinaisuudeksi, niin ainakin marginaalimerkiksi Suomessa. Pian punavalkoinen kaunotar olikin taas elämänsä kunnossa, joskin ensikertalaisena tuli luonnollisesti tehtyä pieniä virheitä. Vain arviolta 1 100 yksilöä päätyi katukuvaamme kaunistamaan. Kaiken lisäksi hän palautti Exportista otetun valokuvan taiteilijan nimikirjoituksella varustettuna. ”Välillä tuntuu, että mopojutut pyörivät päässä aivan jatkuvasti. Timo pakkasi serkkupojan vanhan mopedin jäänteet peräkärryyn ja toi ne mukanaan Lahteen. Vieras Verderonnesta Panhard PL 17 Tigre Cabriolet ´62 30 08/10 Y ksi sympaattisimmista kadonneiden automerkkien pitkällä listalla on ranskalainen Panhard, jonka historia on pitkä ja kunniakas. Kaikkialla harvinaiseksi jääneiden Cabriolet-Panhardien maahantuonti ei olisi varmaankaan niukempaa voinut olla, sillä PL 17 -mallia edeltänyttä Dyna Junioria taisi maahamme tulla yksi, myöhemmin kilvanajossa rättikattonsa kautta ympäripyörähtänyt, PL 17 -avoja ei tiettävästi ainuttakaan. Tulevissa malleissa ajoviimajäähdytys korvattiin Export-mallista tutulla puhallinjäähdytyksellä. Suoritetun laskelman perusteella eniten esittelyjä on ollut – jännitys tiivistyy ja fanfaarit soivat – Fordeista. Säännöllisessä käytössä Pariisista 80 kilometriä pohjoiseen sijaitsevassa Verderonnen pikkukylässä asustelevalle José Cuypersille Panhard on tuttuakin tutumpi ajopeli, sillä jo parikymppisenä ehti hänellä olla niitä käyttöautoina kaikkiaan kolme kappaletta. Harvinainen tapaus Solifer Speed ´64 K un Timo Palmu muutti työn perässä Pattijoelta Lahteen reilut kymmenen vuotta sitten, ei hänellä ollut pienintäkään aavistusta tulevasta mopoharrastuksestaan. Kymmenestä tai sitä useammasta autoyksilöstä on ollut esittely yhteensä 21 automerkistä. Mopoja Timolla on tällä hetkellä parisenkymmentä kappaletta. Edeltävät, niin ikään harvinaiset mallit omaavat vastaavan tankin, mutta niiden runko on täysin erilainen. Seuraavaksi eniten juttukohteina on ollut Volvoja, yhteensä 32 yksilöä, ja Mercedes-Benzejä tähän mennessä 29 kertaa. Lehtien, kirjojen ja julisteiden ohella huomiota herättää esimerkiksi Solifer Speedin kromatusta polttoainetankista konstruoitu seinäkello. Laajemmin merkki tuli tunnetuksi vasta seuraavan vuosikymmenen alkuvuosina, kun autojen tuonti helpottui. Liikkuvista laitteista tarinan arvoisia olisi useampikin laite, mutta yksi kiinnostavimmista lienee vuosimallin ´64 Solifer Speed. Karkeasti määrän voi jakaa puoliksi liikkuviin sekä ajokunnottomiin projekteihin. Sekä Josén kokemus automerkistä että vankka käsitys ranskalaisten autojen hienoudesta lienee osaltaan vaikuttanut siihen, että alkuperäisen omistaja tarjosi autoaan juuri hänelle – yksilö Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine PANHARDIN muotoilu on joko henkeäsalpaavan kaunis tai varsin omintakeinen – riippuu katsojasta. Yli 20 kertaa mukana olleita merkkejä ovat myös BMW (23), Peugeot (23) ja Saab (21). Pientä varaslähtöä Panhard kuitenkin otti, kun autoja tuotiin rajan yli osiksi purettuina silloiset tuontilisenssivaatimukset kiertäen. Toisaalta, kun harrastuksesta nauttii, niin ei kai se ketään haittaa”, naurahtaa Timo. Panhardin ensimmäiset Dyna X:t tulivat Suomeen sodan jälkeen jo vuonna 1948. Kaikkiaan näitä Länsi-Saksassa, Englannissa, USA:ssa ja muutamassa muussakin maassa valmistettuja sinisellä ovaalilla koristettuja autoja on tähän mennessä esitelty yhteensä 64 yksilöä. Tämä meilläpäin merkin tunnetuin malli oli juuri PL 17. Mahdollisuus nähdä maassamme näitä hyvin harvinaisia autoja on ollut jokseenkin olematon, mutta kulunut kesä teki poikkeuksen, kun José kiersi Cabrioletillaan Suomea aina pohjoista myöten. Klassikot-esittelyjen kohteena olevat harrasteautot ovat säännönmukaisesti olleet jutuntekohetkellä kotimaisessa omistuksessa. Täydellisesti hurahtanut Vaikka ensimmäisen mopoprojektin aloittamisesta on kulunut ainoastaan kolme ja puoli vuotta, voi Timoa luonnehtia jo täysin hurahtaneeksi mopomieheksi. Kunnolla mopoilun makuun pääsee kuitenkin Klassikoiden tuoreessa sisarjulkaisussa Mopo, joka on tilattavissa osoitteessa supermarket.fi Lahti 68 03/08 Vuoden ´64 Solifer Speed on harvinainen laite jo senkin takia, että juuri tämännäköistä sporttia valmistettiin vain yhden mallivuoden ajan. Ja jotta peli olisi vieläkin tiukempaa, on Klassikot-esittelyissä tavattu kaikkiaan 44 eri Opel-yksilöä. Vaikka mopo tuli otettua talteen ilman sen suurempaa harkintaa, alkoi sen kunnostustyö viedä nopeasti mukanaan. Mopoillakin on päristelty lehtemme sivuilla kuten numerossa 3/08 vuoden -64 Solifer Speedillä, mutta tekemässämme tilastokatsauksessa mopedit kuten eivät muutkaan kohtaamamme kaksipyöräiset ole mukana. Säännön vahvistava poikkeus on kohdattu ainakin numerossa 8/10, jolloin äimistelyn aiheena oli ranskalaisvieraan ’62 Panhard PL17 Tigre Cabriolet. ”Mökillä oli seissyt Solifer Exportin runko vuosikaudet, ja siskon mies uhkasi viedä sen, ellen tee sille mitään”, muistelee Timo. Eroja löytyy myös tekniikan osalta: ´64 mallin M-35 moottorin sivuposket olivat kiillotetut edellisen vuoden mattapinnan sijasta ja vaihteisto oli urheilullisesti kolmiportainen. Merkkikirjoa Yksitoikkoisen kirjaustyön jälkeen oli vuorossa työn mielenkiintoisin vaihe, esiintymisprosenttien laskeminen eri merkeistä ja vuosimalleista. Kolmisensataa osiksi purettua Panhardia kasattiin jälleen kokonaisiksi autoiksi Autokeskus Oy:n toimesta Hangossa ja myytiin länsiautoja hamuaville ostajille
Mallitunnuksen E-kirjain kertoi, että valinta kohdistui Boschin mekaaniTAKAKONTISSA matkaa kirjallista materiaalia näin oli varmasti myös 60ja 70-luvulla auton ollessa ensiomistajallaan. Timo Mäkinen oli sen sijaan alkanut tippumaan yhä kauemmaksi kärkipaikasta, uusi Escort kun ei tahtonut kulkea ihan toivotulla tavalla. Tuolla summalla siipi-Mersu paini samassa hintaluokassa kuin Chevrolet Impala (1 571 000 mk) tai Porsche 356 (1 700 000 mk). Kun katsotaan lähempänä tavallista kalossinkuluttajaa olevien ajopelien hintoja syksyllä -60, niin päästään asiasta jyvälle. Hyvin aloittanut Vatanen pyyhkäisi ulos kuudennella erikoiskokeella ja rikkoi autonsa, kun taas Hannu Mikkola alkoi löytää Corollasta vauhtia parantaen koko ajan sijoituksiaan. Saman tiimin ilmoittamana kisaan lähti keltaisella GT-Celicalla Björn Waldegord kartturinaan Hans Thorszelius. Austin 850 eli Mini maksoi 540 000, Rättisitikka 480 000 ja Fiat 600 puolestaan 525 000 markkaa. Näiden lisäksi yksittäisiä esimerkkejä on ollut muutamasta muusta pienemmästäkin automaasta. Minkämaalaisia autoja olemme sadan numeron aikana sitten esitelleet eniten. Andersson ajoi kilpailussa heti neljänneksi Celican hyytyessä sähkövikaan. Ranskalaisia on ihailtu 79 kertaa ja lähes kintereillä ovat italialaiset 74 autollaan. Kun Japanista kilpureiden ajattaminen tuotti tehtaalle päänvaivaa, oli Andersson ratkonut ongelman perustamalla Uppsalaan vuonna -73 oman haarakonttorinsa joka tunnettiin nimellä Andersson Motorsport. Mielihyvä tosin hieman haihtui, kun Linna kääntyi paikallisen piirimyyjän puoleen W111-mallisen Mercedes-Benzin tilausaikeissa. Mikkolan omana sponsorina toimi Suomen Tupakka, ja kun Anderssonin Portugalin rallissa käyttämä ACM55 RA 8354 -tunnuksin liikkunut kilpuri saatiin maahan, sai se täällä Colt-teippaukset kylkiinsä. Eräs näistä on numerossa 7/16 esitelty Mercedes-Benz 220 SE, jonka ensiomistaja oli kirjailija Väinö Linna. Waldegord onnistui tuomaan Toyotansa maaliin neljäntenä, mutta tallipäällikön uuden kilpurin meno keskeytyi tekniseen vikaan. Tehoiltaan kovimpia vastustajiaan heikompaa Toyotaa ei Mikkola muutaman kokeilukerran jälkeen nähnyt ihan kärkikahinoissa, mutta uskoi sen mahdollisuudet yltävän parhaimmillaan ehkä viiden joukkoon. Ja mitä Mersun suorituskykyyn tuli, niin toki matka taittui vapaiden nopeuksien vallitessa reippaasti, kun pellinalaisen hevoslauman annettiin vastata käskyyn. Mutta yhtä kaikki, lasketut valmistusmaamäärät ovat vähintäänkin oikean mittasuhteen antavia, vaikkeivät välttämättä aivan täsmällisiä. Kirjailija oli kuitenkin asiastaan varma, joten tilaukseen lähti W111-sarjan kirkkain tähti, 220 SE. Niin sanotut itäautot ovat nekin tulleet esille muun muassa 22 neuvostoliittolaisen ja kymmenen tšekkoslovakialaisen ajopelin myötä. Tallin toisena autona tuohon kisaan lähti myöskin valkoinen, ACM55 RO 7013 –tunnuksin kulkenut, oikealta ohjattava Corolla. Tämä kertoo osaltaan suomalaisten autoharrastajien mieltymyksestä, mutta toisaalta myös saksalaistuotteiden runsaasta valikoimasta – kirjanpitomme kun kertoo sivuillamme kaasutelleen yhteensä 24 eri saksalaismerkkiä. 17 08/15 VUODEN -76 Suurajoissa sama auto nähtiin hivenen levitettynä Leif Asterhagin kilpailuvälineenä. Tuohon aikaan ruiskutekniikka oli kaikkea muuta kuin arkipäiväistä, sillä vasta puolenkymmentä vuotta aiemmin Mercedes-Benz oli avannut pelin ottamalla tuotantoon maailman ensimmäisen sarjatuotantona valmistetun polttoaineen suoraruiskutuksen nelitahtikoneessa. Näiden esiintymien lisäksi taulukosta oli puristettavissa muutakin mielenkiintoista triviaa kuten valmistusmaajakaumaa. Ei, kyse oli pikemminkin mahdollisimman mukavan ja suorituskykyisen sekä ennen kaikkea laadukkaan ison auton hankkiminen. Voisi siis kuvitella, Kuusikymmentäluvun alussa 220 SE asettui paitsi suorituskyvyltään, myös hinnaltaan lähelle urheiluautoja. 19 08/15 Mercedes-Benz 220 SE W111-SARJAN Mercedeksistä puhuttaessa lisätään mallimerkinnän perään usein pieni b-kirjain, jolloin sekoittamisen vaaraa samoja mallimerkintöjä käyttäneisiin PonttoniMersuihin ei tule. Tämä Toyotan ensimmäinen Euroopassa toiminut rallitalli siirrettiin kuitenkin pian Belgiaan ja se jatkoi myöhemmin nimellä TTE, Toyota Team Europe. Kirjasimme esimerkiksi Talbotit ranskalaisiksi, vaikka esittelemämme yksilöt olikin laitettu kokoon poikkeuksetta Suomessa. Kirkkaimpana mielenkiinnon nostattajana saksalaiskuljettajien saavuttama kolmoisvoitto vuoden -60 Monte Carlo -rallissa, heittotähtinään Mercedes-Benz 220 SE:t. SUOMESSA Toyotan vauhtiraidat muokattiin sponsorille sopiviksi. Tiimin Corollat taisivat tämän jälkeen väistyä Celica-mallien tieltä. ACM55 RO 7013 –tunnuksin liikkunutta Levin-Corollaa ei tiettävästi Suomessa koskaan nähty, mutta se toinen tänne onneksi vierailemaan järjestyi. Tämän vasemmalta ohjattavan Corollan puikoissa istui Andersson vierellään Arne Hertz. Seitsemännellä erikoiskokeella tuli Mikkolan ajamalle Toyotalle ja Alénin ajamalle Datsunille jaettu pohja-aika ja seuraavalla pätkällä veti Mikkola jo viisi sekuntia kovempaa. Vuoden -62 autoja on esitelty lehdessämme yhteensä 30 auton verran. 21 07/16 Mikä maa, mikä valmistaja. Kuinka ollakaan, rahattomuudesta oli hyötyä – ei tosin Mikkolan vaan Toyota Team Europen Ove Anderssonin, joka Portugalin rallissa oli sijoittunut Toyota Levin-Corollallaan kolmanneksi, heti Alénin ja Mikkolan jälkeen. Ja jos mukaan lasketaan vielä 12 itäsaksalaista ja vuonna -91 tapahtuneen Saksojen yhdistymisen jälkeistä aikaa edustavat 24 saksalaisautoa, niin kokonaismäärä kohoaa peräti 230:een. Tällaiseen Linnalla oli toki paremmin varaa kuin valtaosalla suomalaisista, mutta yhtä kaikki hän katsoi tarvitsevansa moista autoa. Isoista sarjoista ei ollut kyse, sillä tekniikka sai paikkansa 300 SL -urheiluauton moottorista, mutta kuitenkin. Kun Vehoa ei Bemarin ajattaminen Jyväskylässä kiinnostanut, eikä Fordiltakaan Mikkolalle joutilasta autoa enää siinä vaiheessa löytynyt, alkoivat vaihtoehdot käydä vähiin. Linnan tapauksessa auto tuli maksamaan vieläkin enemmän, olihan kyseessä mainittu ruiskumalli; 220 SE:n hinnaksi kerrottiin Tekniikan Maailman koeajossa vuoden -61 puolivälissä noin 1 876 000 markkaa. Kenties raskaan kirjoitustyön vastapainoksi ja ’52 Mercedeksestä saadun myönteisen laatuvaikutelman myötä Linna alkoi vuonna -60 kallistua tuoreen Mercedes-mallin suuntaan, edeltävänä vuonna esiteltyyn siivekkääseen W111-malliin. Ministä Saabin kautta Lancian ohjaimiin siirtynyt Andersson saavutti ensimmäisen merkittävän voittonsa vuonna -67 Espanjan rallista ja vuonna -71 ropisi voittoja A110 Alpinella Monte Carlosta, San Remosta, Alppi-rallista ja vielä Kreikan Akropolis-rallistakin. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Fordia on valmistettu jo vuosikymmeniä monessa eri maassa. Toyotalla kiinnostuttiin ruotsalaisesta ja kun hänelle tarjottiin tehtaan Celicaa RAC-ralliin ajettavaksi, toi Andersson sen yhdeksäntenä maaliin voittaen kilpailun kaikki Datsunit. Kuljettajana oli Andersson itse ja Arne Hertz toimi kartturina. Samaan tapaan toimimme Suomi-Saabienkin kanssa eli kirjasimme ne Ruotsiin valmistajan kotimaan perusteella. salainen Ove Andersson jonka oma ralliura oli alkanut Minillä jo vuonna -63. Mercedes-Benz 220:n hankkimiseksi sai kuitenkin kaivaa kupeesta vielä miljoonaan lisää, sillä hinnaksi listattiin 1 466 000 markkaa. Kyseessä oli samalla myös Linnan ensimmäinen oma henkilöauto, sillä edellisenä ajopelinä oli ollut Austinpakettiauto. Valmistusmaa muuttuu ylipäätään häilyvämmäksi mitä lähemmäs nykyaikaa tullaan, sillä 90-luvulla kävi yhä yleisemmäksi henkilöautojen valmistus muualla kuin automerkin alkuperäisessä kotimaassa. Teknisen edistyksellisyyden ja laadun ystävänä kirjailijalta eivät varmasti olleet jääneet huomaamatta siivekkäällä Stuttgartin tuotteella saavutettu kilpailumenestys. Sinivalkoista kynää pidellyt Linna pisti epäilemättä mielihyvällä merkille myös Rauno Aaltosen ja Onni Vilkkaan otteet kyseisen automallin ohjaimissa. Alénin Datsunin hajonneen renkaan vaihtamiseen tuhraantui kallisarvoista aikaa, Simo Lampisen Automerkkiä maahantuonut Korpivaara Oy näki Mikkolan ajattamisen Suurajoissa Toyotalla satsauksen arvoiseksi. Se tarkoitti kymmentä hevosvoimaa enemmän kuin tupla-Solexeilla ruokitussa 220 S:ssä ja 25 hevosta enemmän kuin 220-mallissa. 20 07/16 sella ruiskulla varustettuun moottorivaihtoehtoon. Levin-Corollan tarinaa tunnelmoimme numerossa 8/15. W111-sarjan 220 SE:ssä epäsuoraan polttoaineen suihkutukseen perustunut tekniikka antoi aikalaisittain rotevat voimavarat: 2 195-kuutioisesta kuutosesta houkuteltiin ruiskun kanssa 120 hevosvoimaa. Vuonna -60 oli Linnan suurteos, Täällä pohjan tähden alla -trilogia ehtinyt jo kirjakauppoihin toisella osallaan ja herättänyt paitsi suomalaisten lukijoiden kiinnostuksen, myös yhteiskunnallista keskustelua kansalaissodan vaiheista. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta toimineen Vehon tukea. 8 8/2020. Kahden heijastinpinnan Cibie Biode oli aikansa kuuminta tavaraa umpiomarkkinoilla. Maahantuojalta järjestyi harjoituksiin sopiva Corolla kiireesti käyttöön, sekä kolme mekaanikkoa itse kilpailuun. Rekisterikilpi siirtyi myöhemmin konepeltiin. Mukavuus ei tällaisilla reissuilla ollut lainkaan pahitteeksi, etenkin kun Pohjantähti-trilogian ankaraa kirjoitustyötä tehtiin osin oman terveyden ja voimavarojen kustannuksella. Vuonna -76 Mikkola starttasi Suurajoihin uuden Celican ohjaimissa, mutta se on kokonaan toinen tarina. Johtopaikka ehti vaihtua milloin Alénille, milloin Saabilla ajaneelle Stig Blomqvistille. Maaliskuussa -74 ilmestyi Portugalin TAP-rallin lähtöviivalle Toyota Team Europen kipailuun ilmoittama, Corollan koriin perustunut keltainen ACM55 RA 8354 –tunnuksin varustettu kilpuri. Japsiautojen taisto Itse ralli oli tapahtumarikas, romua hyppyjen laskeutumisalueille syntyi ja jännitys pysyi yllä, sillä useat kärkikuljettajat pysyivät pitkään muutaman sekunnin sisällä. Laatua ja varmaa perillepääsyä hän kaipasi kiertäessään erilaisia tapahtumia, joihin häntä menestyseepoksien kirjoittajana velvoitettiin kiertämään. Sen taival tosin päättyi Kerttu-vaimon sisarenpojan ajoreissulla eteen eksyneeseen puuhun. Tuolloin nimittäin varmistui, että autoa joutuisi odottamaan useamman vuoden ajan. VOITTOISA Corolla nähtiin alkuvuodesta -76 Mikkolan jääratakilpurinakin. Myös englantilaiset vaunut ovat saaneet laajalti palstatilaa 110 autoesittelyn myötä. Muutaman pienemmän rallin jälkeen nähtiin sama Corolla marraskuussa Brittein RAC-rallin lähtöviivalla valkoisena, mutta nyt sen ohjaimissa istuikin Björn Waldegord kartturinaan Hans Thorszelius. Corolla on yksi eniten esittelyjä saaneista automalleista, sillä olemme vuosien varrella tutustuneet kaikkiaan 13:een yksilöön. Vaikka Linna laittoi tilaukseen suomalaisittain huippukalliin ja -harvinaisen Mercedes-Benz 220 SE:n, ei kyse tiettävästi ollut näyttämisenhalusta, leveilystä tai mistään muustakaan vastaavasta ilmiöstä, johon nykyiltapäivälehdistö liittäisi empimättä öky-etuliitteen. Niiden joukossa tämä maukas replika Hannu Mikkolan voittoautosta vuoden -75 Suurajoista. Kun VW-jonossa koitti oma vuoro, sai Kupla 1200:n 575 000 markalla. Mikkolan kartturina toiminut Atso Aho otti Mikkolan pyynnöstä heti yhteyttä Toyotaa maahantuoneeseen Korpivaaraan. Jo ennakkotuntuma vei ajatuksia Saksan suuntaan, ja tämän todisti yhteenlaskutoimitus: länsisaksalaisiksi identifioimme 194 esittelemäämme autoyksilöä. Tämä ACM55 RA 8354 –kilvin kulkenut voittaja-Toyota nähtiin myös vuoden -76 Suurajoissa ruotsalaisen Leif Asterhagin kilpailuvälineenä, mutta hänen luotsaamanaan ei sillä ollut enää asiaa kärkipaikoille. Saman tien on kuitenkin korostettava, että tällainen jaottelu on osittain häilyväinen käsite. Mahdottoman kauas eivät jää japanilaisetkaan, sillä esittelyyn on tähän mennessä päätynyt 125 japanilaisautoa. VIELÄ loppuvuodesta -76 Ove Andersson (oik.) ja Martin Holmes ajoivat auton RAC rallin kokonaiskilpailun viidenneksi. Siellä rallitähden ajattaminen Jyväskylässä juurikin Toyotalla nähtiin mainosarvoltaan satsauksen arvoiseksi. MARRASKUUSSA -74 yksilö palveli RAC rallissa kuljettajaparia Björn Waldegård Hans Thorszelius. Kun Mikkola oli Anderssonille valitellut ettei hänellä olisi ajopeliä seuraavana ajettavaan kotikisaan, oli Andersson puolestaan valitellut rahattomuuttaan osallistua Toyotallaan kyseiseen kilpailuun. Hintansa väärti Edistyksellinen tekniikka maksaa, ja kun Mercedes ei muutoinkaan juuri viihtynyt hintakuopissa, niin Linna sai varautua tuntuvaan laskuun kunhan viimein koittaisi se aika että hän saisi lunastaa auton omistukseensa. Vaan toisin kävi. Jenkkirautoja on esitelty 68 otteeseen ja ruotsalaisvalmisteisia ajokkeja 54 kertaa
Porsche 356B Cabriolet Porschestaan jos Norton tulisi vaihtokaupassa osasuorituksena. Voisiko kaiken edellisen perusteella näin ollen tulkita, että Klassikot-lehdessä ”esitellään keskimäärin” vuoden -70 länsisaksalainen Ford. Mutta näiden hienojen Fordien lisäksi Klassikot-tarinan aiheena on siis ollut lähes 800 muuta hienoa autoa. Sovittiin, että Kari tekee tarvittavat peltityöt. Selvittelyn myötä löysi hajoamispisteessä ollut puulaatikko viimein Suomeen ja oli siinä Tullissa selittelemistä paljonko järkeä on tilata ruosteisia putkenpätkiä Englannista Intian kautta Suomeen, muistelee Ari. On hienoa että alkuperäinen Suomi-yksilö palasi viimein elävien kirjoihin ja vaikka auto kerääkin ihailua, Matti Korpela tunnustaa olevansa enemmän mieltynyt 50–luvun ja 60– luvun alun amerikanautoihin. Varsin pitkällä ollut projekti kuitenkin hiipui, eikä koria sillä kertaa saatu vielä maalauskuntoon ja se päätettiin varastoida odottelemaan parempia päiviä. Peltikaton asennus autoon ei kiinnostanut Korpelaakaan mutta kadonneen alkuperäisen rättikaton kohtalo kyllä onneksi kiinnosti: ”No minä soitin Häkkiselle että olisko autosta jäänyt mitään valokuvia josta näkisi millainen katto siinä on aikanaan ollut, Häkä totesi että ei ole valokuvia säilynyt, mutta sen auton katto on sattumoisin vielä tallessa. Paino 935 kg 08 Valmistusmäärä 1950-1965 yhteensä 77 895 kpl, joista Reutter -koritehtaan avomalleja 14 098 kpl laajoja peltitöitä ja tarkkaa tietoa, jotta kori pystyttiin palauttamaan oikeisiin mittoihinsa. Eniten kohtaamamme vuosimalli tai rekisteröintivuosi jutunteon kohteina olleissa autoissa on ollut vuosi -70 yhteensä 38 esiintymällä. 1670, kork. Se ei projektin uutta aloitusta haitannut, oli vain etsittävä joku joka ottaisi kesken jääneet korityöt tehtäväkseen, ja se joku löytyi sattumalta Mäntsälässä toimivan Elferklassikin kautta: ”Siellä oli säilytyksessä vanhempi Porsche, jonka sisällä näin Kari Kuusharjun vetämän Kari´s Garagen huoltokuitin, josta nappasin puhelinnumeron. Sanoin että jos kerran Porschen katto on olemassa, lähden siltä istumalta ajamaan Hankasalmelle sitä hakemaan.” Tapiolan Autoverhoilu otti hoitaakseen kangaskaton lopullisen asennustyön, joka Porschen kohdalla on tavallista vaativampi projekti. Toiseksi yltää automyynnin vapautumisen vuosi -62 kaikkiaan 32 autolla ja kolmanneksi vuosi -69 yhteensä 30 edustajalla. ”Samalla kun sitä haettiin, näin sen ensimmäisen kerran ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen”, Matti Korpela muistelee ja lisää, ettei tuolloin ollut kovinkaan vihkiytynyt 356 Porschen maailmaan. 4010, lev. Hänellä oli koritöihin tarvittavat jigit niin korista saatiin suora.” Myöhemmin selvisi, että rankat korinleikkaukset olivat hävittäneet mittoja ja vaadittiin uudelleen ”Samalla kun sitä haettiin näin sen ensimmäisen kerran – ja olihan se silloin vähän lohduttoman näköinen. Useimmin esittelemämme auto on ollut 60-luvulta, sillä kyseisen vuosikymmenen ajokkeja on nähty tähän mennessä 235 kertaa. Osaaviin käsiin Paremmat päivät Porschelle koittivat vasta uudella vuosituhannella 2010 käytyjen kahvipöytäkeskustelujen tuloksena, jolloin vuosia varastossa säilytetty projekti päätyi Matti Korpelalle harrasteautojen vaihtokaupan yhteydessä. Tässä tapauksessa tilasto ei kokonaan edes valehtele, sillä sellaisiin olemme tutustuneet pariinkin otteeseen: Escort 1300:aan numerossa 6/16 ja 17M RS:ään numerossa 3/19. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Ensimmäinen peltiseppä vei projektia eteenpäin ja 90–luvun alussa saattoi koriraakileen nähdä Forssan Pick-Nickissä. Oli sekin ihme juttu kun asun Järvenpäässä ja kaveri toimi Kellokoskella, enkä tiennyt mitään sen touhuista.” Ensivierailu yrityksessä vakuutti Matin saman tien: ”Sehän oli ihan kuin olisi astunut taivaaseen ja se oli heti ihan selvää että sinnehän tämä viedään laitettavaksi. Puuttuuko arkistostasi jokin aiempi Klassikot-numero. Kun maksettua kattoa ei alkanut kuulumaan oli kyseltävä sen perään ja kuinkas ollakaan, selvisi että myyjä oli lähettänyt sen vahingossa hivenen väärään osoitteeseen, sillä laatikko oli matkannut Englannista Intiaan. Takaveto 05 Alusta Edessä päällekkäiset tukivarret vääntövarsijousin, kallistuksenvakain. Molempien ammattilaisten työnlaatu vastasi odotuksia ja vaihtokaupassa mukana tulleet ylimääräiset osat menivät kaikki tarpeeseen Karin muihin 356–projekteihin. Poraus 82, isku 74 mm, tilavuus 1582 cm2. Korin kiiltävistä osista valtaosa on auton alkuperäisiä ja monia pikkuosia Matti kunnosteli itse. Leppälät halusivat autosta ehdottomasti kangaskattoisen mutta Häkkisen vintille jääneestä rättikatosta ei tuossa vaiheessa ollut heillä hajuakaan. Vaikka henkilöautot ovat muodostaneet autoesittelyiden perustan, eivät maasto-, pakettitai retkeilyautotkaan ole sivuiltamme vieraita. Tällaisesta on saatu makua muun muassa upean, maahamme uutena vuonna -63 myydyn avomallisen Porsche 356:n myötä numerossa 5/14. 1315, akseliväli 2100 mm. Lähelle yltävät 70-lukulaiset, jollaisia on ihmetelty 222 auton verran. 01 Merkki ja malli Porsche 356B 90S Cabriolet 02 Vuosimalli 1963 03 Moottori 4-sylinterinen puhallinjäähdyttei nen bokserimoottori takana pitkittäin. Auton alustaan tilattiin roppakaupalla uusia peltiosia ja Ruotsista haettiin vielä kokonainen kori pintapeltien varaosiksi. Penkkien ja ovipahvien ollessa verhoiltavana, tilattiin Saksasta projektiin osia ja uusi kattokangas. Autoharrastajan oma syntymävuosi kun lähes poikkeuksetta ohjaa käsitystä siitä minkä ikäinen ajopeli on sopivan vanha harrasteajoneuvoksi – tai mikä ylipäätään on ”vanha auto”. Niinpä vuonna -87 356 siirtyi trailerikyydillä Espoon automuseosta uuteen kotiinsa Vantaalle. AUKKOJA SIVISTYKSESSÄ. Peltityöt menivät kuitenkin sillä kertaa pieleen, sillä rankasti leikelty kori oli karannut mitoistaan ja pintapeltien sovitukset jäivät puolitiehen. Kun jo 90–luvulla teetetyt verhoilut löysivät lopulta paikoilleen, viimeisteltiin kojeluta vielä 60–lukulaisella Blaupunkt– radiolla. Peltitöiden jälkeen Porsche siirtyi naapurissa toimineen OverPaintin maalattavaksi. Takana pitkittäiset tukivarret vääntövarsijousin. Kaaria ei kuitenkaan ollut kankaaseen tarjolla, mutta Englannista löytyi purkukuntoinen auto josta omistaja suostui kattomekanismin myymään. Niille ei katsottu vähään aikaan olevan tarvetta, sillä auto purettiin täydellistä entisöintiä varten atomeiksi. Ari muistaa vielä pettymyksen kun kori useiden maalikerrosten alta paljastui lopulta todella surkeaksi. Esiteltyjen autojen ikäjakauma on Klassikoissa yltänyt 50-luvun alusta uuden vuosituhannen puolelle. Erikoisimmillekaan ajokeille ei ole kuitenkaan käännetty selkää vahvan Suomi-historian ollessa läsnä. Puristus 9:1, Teho 90 hp/5500rpm. Puskureista jätettiin auton pyöreää muotoa häiritsevät pystykävyt pois ja vaikka alkuvaiheessa Matin ajatuksena oli tehdä autostaan hopean värinen, muuttui mieli matkan varrella ja Porschen pintaan ruiskutettiin alkuperäistä vastaava keltainen. Loppuvuodesta -88 Porschen silloiset UHP-698 –kilvet palautettiin konttorille. Ja matkaa jatkuu, pysy kyydissä. Jälkimmäiselle antaa kuitenkin selityksensä, että kyseessä oli tutustuminen Brasiliassa valmistettuun pallokeulaiseen Type 2 -Volkkariin (KL 8/15). Klassikot on alusta alkaen keskittynyt kotimaan vanhojen autoyksilöiden ”elämäntarinoihin”, minkä myötä kohteiksi ovat päätyneet suomalaisille tutut takavuosikymmenien arkiautot. Kari askarteli autoon kokonaan uuden johtosarjan ja Saksasta matkasi projektiin kumitiivisteitä, vaijereita ja alustaan kaikki mahdolliset kulutusosat. Kun kurvailemme Kuplavolkkarin lailla säksättävällä Porschella naurahtaa Matti autonsa suorituskyvystä jäätävän rehellisesti: ”Sen S –kirjaimen pitäisi tarkoittaa Superia. Ei tässä autossa minun mielestä ole kyllä mitään superia.” 41 05/14 Klassikoita eri vuosikymmeniltä Merkkijakauman ohella eräs kiinnostava ja harrastajakuntaa jakavakin elementti on auton ikä. Korjaa tilanne verkkokaupassamme osoitteessa supermarket.fi 9. Rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen itsekantava kokoteräskori 07 Mitat Pit. 40 05/14 VAIKKA Porsche urheilulliseksi autoksi mielletäänkin, Kolmeviiskutonen on parhaimmillaan rantabulevardilla. Tähän mennessä vanhin esitelty autoyksilö on ollut vuoden -49 Moskvitsh (KL 6/09) ja tuorein kohahduttavasti vuoden 2012 VW Kombi Standard. Esimerkkinä vaikkapa numeron 4/18 kerrassaan hurmaava ’62 VW Grossraum-Kastenwagen. Tähän mennessä 50-luvun tuotteita on tavattu 51 kertaa, 80-lukuisia 157 ja 90-luvunkin ajokkeja jo 87:ään otteeseen
Harrastajat olivat ymmärtäneet tilanteen ja toimivat sen mukaisesti. 4. Hyvin huomasi, että ajoja oli todella odotettu. Tämän ajokauden uudistus oli se, että ryhmästä löytyi joka viikolle vapaaehtoinen järjestelijä, joka suunnitteli kohteen ja reitin ja informoi kohteen kahvilaa, jotta kahvia ja pullaa oli riittävästi. Edellisvuoden lopussa mukaan liittyivät myös motoristit, ja niinpä porukkamme nimikin muutettiin muotoon Jämsän klassikkoajoneuvot. 3. Molemmat olivat puoltavalla kannalla sillä edellytyksellä, että ihmisten turvaetäisyyksistä huolehditaan. Jämsäläisten ajoneuvoklassikoiden ajokausi 2020 P erinteisesti ajokausi on alkanut vappuna paikallisella cruisingilla. Pyysimme niin poliisin kuin Trafin asiantuntijan näkemykset ajon järjestämiseksi. Yrittäjien mukaan tämä ennakkotiedotus on ollut heille tärkeää. Ensimmäinen ajo keräsi kolmisenkymmentä autoa ja moottoripyörää mukaan. Teksti ja kuvat: Vesa Pohjalainen 1. Jämsän seudun harrastajat avasivat onnistuneen tapahtumakesän taustoja. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Kulunut vuosi on ollut kaikenlaisten harrasteiden kannalta hyvin erikoinen. Ryhmä toimii harrastajien omaehtoisena kokoontumisena. Koska epidemiatilanne loi epävarmuutta, ajon järjestämistä mietittiin huolellisesti. Klassikkoajoneuvojamme oli runsaasti mukana sulassa sovussa jenkkiharrastajien kanssa. Pienen kahvilan yrittäjä on pulassa, jos kahvilaan ilman ennakkoilmoitusta tulee yllättäen kolmisenkymmentä kahvittelijaa. 2. 10 8/2020. Niitä noudattaen kesäkuun puolivälissä lähdettiin perinteisille torstaireissuille. Enpä muista koskaan nähneeni niin kuuliaisesti autoissaan istunutta harrastajaporukkaa, kun kalustoa kasattiin lähtövalmiiksi entisen Hotelli Jämsän parkkipaikalle. Joukko suunnisti Koskenpäälle Rantapirtille. Saatiinpa pientä mielen virkistystä muuten niin ikävään kevääseen. Ajokautta lykättiin Varsinaista ajokautta lykättiin kunnes saatiin uudet kokontumisohjeet. Kokoontuminen tapahtui torilla kuten ennenkin
• Tupo-ratkaisuja tehtiin 50 vuotta sitten presidentti Urho Kekkosen sovintoehdotuksen pohjalta. Volvon historiaan mahtuu paljon turvallisuuteen liittyviä edistysaskelia. Torstaiajot ovat olleet tärkeitä yhteisen harrastuksen ja toiminnan ylläpitämiseksi. Joulukuun 15. Aloitus Rantapirtillä. 2. Jaetulla vastuulla on saatu uutta ilmettä toimintaan. VOLVON ONNETTOMUUSTUTKIMUSTYÖRYHMÄ 50 VUOTTA Turvallisuuden edelläkävijänä pidetyn Volvon onnettomuustutkimustyöryhmä on perustettu vuonna 1970. Puolen kilon voipakkaus maksoi tuolloin reilut neljä markkaa. Kesäilta Paavo Ojalan rantasaunalla. JOULUKUU 1970 • Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmanteen osaan pohjautuva elokuva Akseli ja Elina sai ensi-iltansa joulukuussa 1970. päivänä voimaan astunut UKK-sopimus toi 42 pennin korotukset tuntiansioihin. Kuluneen kesän retket olivat onnistuneita. Onpa jo kaavailtu jotain yhteistä ajokauden ulkopuolellekin, mutta se jää nähtäväksi ja riippuu epidemiatilanteesta. Kohteet vaihtelivat, ja päämäärässä tarjolla oli vaikkapa lettukestit, makkaran paistoa tai kahvittelua. Tällä hetkellä aktiivijäseniä alkaa olla reilut viitisenkymmentä. Uutta kalustoa on liittynyt joukkoon monen ajoneuvon voimin. ”Onnettomuustutkimustyöryhmän uurastus auttaa Volvoa ymmärtämään, että traaginen liikenneonnettomuus voi johtaa johonkin hyvään: entistä turvallisempiin autoihin. Ehkä syynä on se, ettei meillä ole hallintoa eikä näin ollen myöskään raha-asioita, joista riidellä. Samalla vältytään tyypilliseltä toiminnan hiipumiselta, kun vetovastuu on useammalla aktiivilla. 11. Erityisen maininnan ansaitsevat jäsenten järjestämät tutustumiset muun muassa Jykin perävaunutehtaaseen Längelmäellä, Maamiehen Museon antiin Jämsässä ja erilaisiin yksityiskokoelmiin tutustuminen. 1. Jaettu vetovastuu toimi, ja jo nyt on tiedossa ensi kautta ajatellen valmiiksi kohteita ja järjestelijöitä. Facebook-ryhmä on pidetty suljettuna, jotta siellä ovat mukana vain ne, joita asia oikeasti kiinnostaa. Syyscruisingissa kaksi ryhmän jäsentä sai pokaalin. Jokainen maksaa kulunsa itse. Yhteisiä tapaamisia on toivottavasti jatkossakin. Voi sanoa, että meillä näitä aktiiveja on ollut kiitettävästi, eikä kukaan ole kokenut yhden illan järjestelyjä kohtuuttomaksi vaivaksi. Jämsäläiset ajoneuvoklassikot elävät ja voivat hyvin. 4. Kävimme vierailulla Sahanrannassa Kuhmoisissa ja vastaavasti tapasimme Jämsän torilla samoissa merkeissä. • Joulukuun puolivälissä Venuksen pinnalle laskeutui ensimmäistä kertaa ihmisen tekemä laite. Lähtö Jämsän Äijän aukiolta. Keskustelu on säilynyt asiallisena. Elokuvan ohjasi Edvin Laine. Loistava ryhmä Ryhmähenki on ollut koko ajan erinomainen. 5. Neuvostoliiton lähettämä Venera 7 -luotain kesti Venuksen kuumuutta ja painetta reilut 20 minuuttia, jonka jälkeen se tuhoutui. Loppukesästä heräteltiin yhteyksiä Kuhmoisten Harrasteajoneuvoksiin. Hyvää henkeä osoittaa myös se, ettei joukko käy keskustelua minkään merkin ylivertaisuudesta vaan kaikki kalusto saa ansaitsemaansa huomiota. Analysoimalla tarkasti onnettomuuden eri vaiheita tiimi tarjoaa elintärkeää tietoa autojen kehitystyötä varten”, sanoo Volvon turvallisuuskeskuksen johtaja Malin Ekholm. Esimerkiksi kolmipisteturvavyöt tulivat markkinoille Amazon-mallin myötä jo 1950-luvun lopulla. Aina kun Göteborgin ympäristössä tapahtuu onnettomuus, jossa on osallisena Volvo-auto, ryhmä lähtee paikan päälle tutkimaan tilannetta. Yksityisen Maamiehen Museon antia 5. Mitä ilmeisemmin porukan näkyminen on saanut aikaan innostusta hankkia oma harrasteklassikko. Ajokauden päätös Seppo Virtasen tiluksilla 6. 18 vuotta täyttäneiden vähimmäistuntipalkaksi määriteltiin kolme markkaa. 3
R uotsin rataväelle Gellerasen on jotain samaa kuin suomalaisille Ahvenisto, joskin Gellerasenin perinteet tosin yltävät vieläkin pidemmälle. Aiempien vuosien tapaan kilpailu järjestetään keskiviikosta lauantaihin kestävänä, ensi vuoden päivämäärien ollessa 7.–10. Ruotsalaisten mukaan Gellerasenilla olikin 60-luvun alussa sama kaiku kuin jopa Silverstonen tai Monzan vauhtipyhätöillä. ”Vuonna 2021 jatkamme rallin Gellerasen-perinnettä, sillä järjestämme kaksi erikoiskoetta rata-alueella yhden keskiviikkona ja toisen perjantaina”, kertoo rallin organisaatioon lukeutuva Per Carlsson. Seuraavaksi vuodeksi tapahtuma muutettiin talviralliksi, jonka perillinen Ruotsin nykyinen MM-rallikin on. Menevää menoa -näyttely on koolla elokuun loppuun asti. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Keskiyön auringon ralli palaa juurilleen URHEILULLISTA MENOA MOBILIASSA Tieliikenteen erikoismuseossa Mobiliassa on lokakuun alussa avautunut uusi teemanäyttely. Kisassa vierailtiin puheena olevalla radalla lähes joka vuosi, sillä alkuperäinen Keskiyön auringon ralli ajettiin vuosina 1960–1964. Menevästi nimetty Menevää menoa -pienoisnäyttely esittelee museon mukaan kymmenen erilaista ja harvoin nähtyä urheilullista autoa 1960–1980-luvuilta. Amerikkalaista näkemystä menevämmistä menopeleistä näyttelyyn tuovat kaksi näkemystä eri aikakausilta: alun perin Nascar-kilpailuihin muotoiltu Plymouth Roadrunner Superbird ja urheilullinen pick-up Dodge Dakota Shelby. heinäkuuta. Myös erikoiskokeiden lennokas menevyys näyttäytyy Lancia Delta HF Integralen ja Audi Quattron siviiliversioiden muodossa. Historicrallina kilpailu on järjestetty vuodesta 2006 lähtien. Perinteikkäällä Keskiyön auringon rallilla on silläkin aiempia kiinnityspisteitä Gelleraseniin, sillä vuosina 1955–1964 yksi rallin erikoiskokeista sijoittui moottoriradalle. 12 8/2020. Näyttelyä täydentävät Hannu Pekkarisen kokoelmasta pienoismallivitriiniin valitut urheilulliset peltiautot. Mobilian Autoglym Galleryyn kootussa kattauksessa on mukana sekä elegantteja 60-luvun avosportteja Italiasta ja Englannista että ruotsalaisen lentokonetehtaan Saabin näkemys normaalia menevämmästä automallista. Kilpailussa nähdään ennen vuotta 1990 valmistettuja rallikilpureita, joiden enimmäismääräksi noin 20 erikoiskokeen ralliin on rajattu 200 osallistujaa. Ruotsin kuulu historic-ralli Midnattssolsrallyt eli suomalaisittain Keskiyön auringon ralli saa ensi vuoden kilpailun osalta historiallisen keskuspaikan, kun lähtöja maalialue tulee sijoittumaan Gellerasenin moottoriradalle Karlskogan pohjoispuolelle
13. Uudenkaupungin automuseon kävijöilleen jakamien suojamaskien ensimmäisinä kokeilijoina olivat Emma Huttunen ja hänet automuseovierailulle tuonut Helena Vartiainen. Suomennoksen 381-sivuiseen teokseen on tehnyt Petri Ukskoski. Turmassa Lauda sai niin vakavia paloja hengitystievammoja ettei sairaalassa ei enää uskottu hänen selviytymiseensä. laventurepeugeotcitroends.fr. Entisöinnin toteuttamisessa auttaa varaosien kattava saatavuus, mihin on päästy toisaalta Aventure Peugeot’n vuosien ajan suorittamalla varaosien tallentamisella, mutta myös puuttuvien osien hankkimisella alihankkijoilta ja nykyaikaisesti myös 3D-tulostamisella. Museo tiedottaa tehneensä tilojen käytäviin tarvittavia levityksiä sekä nostaneensa hygieniatasoa entisestään. Kun häneen tutustui kunnolla, ymmärsi että hän oli erilainen, hyvin poikkeuksellinen ihminen”, kuvailee toinen F1legenda Alain Prost. Teoksessa pääsevät ääneen myös Niki Laudan perheenjäsenet, ystävät, kilpakumppanit ja työtoverit, joiden kertomukset ja anekdootit valottavat erikoislaatuista ja vaikuttavaa persoonaa. Autojen kunnostuspaikkana toimii Sochaux’ssa sijaitseva l’Aventure Peugeot’n museo, jossa seuran kunnostamat yksilöt saavat laadustaan aitoustodistuksen ennen niiden siirtymistä aikanaan myyntiin. ”Nikissä oli vähän kaikkea: hän oli huippuluokan ammattilainen, vakava mutta hauska, rento mutta kova. Peugeot 205 GTI 1.9:n entisöinti kunnioittaa leijonamerkin juhlavuotta Peugeot’n 210-vuotisjuhlavuoden kunniaksi merkin historiaa vaalivan ranskalaisen l’Aventure Peugeot -seuran kerrotaan laajentaneen toimintaansa klassikkoautojen restaurointiiin ja myyntiin. Itävaltalainen Lauda muistetaan muun muassa 70-luvun ankarista kamppailuista James Huntin kanssa, mutta erityisesti rajusta onnettomuudesta Nürburgringin osakilpailussa elokuussa -76. F1-maailma oli luontaisesti iso osa Laudan elämää ja siten myös nyt julkaistun kirjan antia. UKIIN TURVALLISESTI Uudenkaupungin Automuseo kertoo ryhtyneensä koronaviruksen vuoksi toimiin niin vierailijoiden kuin henkilökunnan turvallisuuden takaamiseksi. Lauda kuitenkin palasi ällistyttävästi Monzan osakilpailuun vain 42 päivää onnettomuutensa jälkeen. Lokakuun alusta alkaen on lisäksi ryhdytty jakamaan kaikille museovieraille ilmaiseksi kotimaista valmistetta oleva suu–nenäsuojus. Ensimmäiseksi kunnostettavaksi malliksi on valikoitunut leijonamerkin modernin ajan klassikko, musta Peugeot 205 GTI 1.9. Entistettyjen autojen saatua kunnostustyön jälkeen laatuleiman, tulevat ne myyntiin tälle samalle verkkosivulle osoitteeseen www. NIKI LAUDAN TARINA KANSIEN VÄLIIN Toukokuussa 2019 kuolleen F1-legenda Niki Laudan elämästä on ilmestynyt kirja, jonka on kirjoittanut Laudan yli 40 vuotta tuntenut Maurice Hamilton. Kirjan luvataan olevan kertomus päättäväisyydestä, sitkeydestä sekä elämästä ja kuolemasta. Ensi vuoden alussa on avautumassa Par l’Aventure Peugeot -nimeä kantava sivusto, jonka ilmoitetaan olevan omistettu laadukkaalle ajoneuvojen restaurointityölle. Kirjan kirjoittanut Maurice Hamilton on englantilainen urheilutoimittaja ja kirjailija, joka on yli 40 vuotta raportoinut moottoriurheilusta The Guardian-, The Independentja The Observer -lehtiin sekä BBC:lle
Mercedes-Benz 220 D ?75 Mieluinen matkamuisto Nastola 14
Kun luvat olivat kunnossa, oli reissuun lähtö jo käsillä, mutta vielä piti suorittaa itse auton tilaus. Oikeastaan liiankin nopeasti, jotta arjen järjestelyt olisi saanut vietyä huolellisesti maaliinsa. Ajoa kertyi Kyprosvuoden aikana lopulta kohtuullinen määrä, noin 5 000 kilometriä. A siat etenivät kesällä -75 nopeaa tahtia. Uudelle autolle järjestyi tallipaikka, joten tuoretta englanninpunaista maalipintaa ei joutunut haalistamaan määräänsä enempää porottavan auringon alla. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila ja Harri Niemen albumi Harrin uusi Mercedes sisarineen saapui Limassoliin Peltinimisen aluksen kansirahtina. Lopulta komppanianpäälliköltä sain tietoa ja samalla selvisi että hänelläkin oli tarkoitus palata reissulta muuttoauto mukanaan.” Vähitellen tietoa kertyi, ja niin Harri anoi ja saikin ostoluvan autolle. Edessä oli ollut kielikoe sekä kolmen viikon koulutus Niinisalossa, mutta ennen lähtöä etelään oli ajatuksissa hoitaa myös henkilökohtaisia intressejä. Harri ei suinkaan ollut saaren ainoa uuden pystylyhty-Mercedeksen hankkinut suomalainen. Vielä jokin aika sitten nastolalainen Harri Niemi oli ollut Yhdysvalloissa tuttavaperheen luona ja suunnitelmissa oli kotimaassa alkaneen poliisin uran laittaminen tauolle ja siirtyminen amerikkalaiseen lentokouluun. Samoin auton ostoa varten järjestyi valuuttalupa Suomen Pankilta. Virkavapaata Harri hakikin, mutta toisesta syystä: varusmiespalveluksesta Lapin Jääkäripataljoonasta edellisen vuoden alussa reserviin siirtynyt nuori mies oli päättänyt lähteä YK-joukkoihin Kyprokselle. Samainen W115-Mercedes on hänellä edelleen. Nastolalainen Harri Niemi hankki 70-luvun puolivälin YK-reissun mahdollistamana itselleen verovapaan auton, mutta myyntivoiton tavoittelun sijaan hän otti auton kotimaahan palattuaan tavalliseen arkikäyttöön. 15. ”Mutkia matkaan toi, että kukaan ei oikein tuntunut tietävän auton tuontiin liittyvistä käytännöistä kuten valuuttaluvan hankkimisesta. Kotimaan ajoneuvorekisteriin Mercedes siirtyi alkuvuodesta -77, jolloin se sai aina tammikuussa -01 suoritettuun museorekisteröintiin asti autossa olleet HHP220-tunnukset. Tarkoituksena oli ostaa uusi auto, käyttää sitä vuoden päivät ulkomailla ja saada se aikanaan Suomeen ilman kotimaan raskasta autoverokohtelua
Siten auto olisi ajoissa Kyproksella ja vaadittava vuoden käyttöaika kohdemaassa täyttyisi ennen kotiinpaluuta. Kyprokselta hankittu Blaupunkt ei ole mikä tahansa autoradio, vaan oikein radionauhuri. ”Mietin valkoista, mutta saivat myytyä minulle ajatuksen englanninpunaisen värin hienoudesta.” Myöhemmin kävi ilmi, että Harrin tilaama 220 D lukeutui aivan viimeisiin Suomen Mercedes-maahantuonnin kautta tilattuihin W115-malleihin. Valinta kohdistui 17 700 markkaa maksavaan 220 D -malliin, johon piti vain puolessa tunnissa ehtiä valikoimaan varusteet. Nopeita päätöksiä Auton valinnan kohdalla askelmerkit olivat siinä mielessä kohdallaan, että valinta oli selvä. Harri ensimmäinen oma auto oli ollut ’71 Volvo 145 -piilofarmari, mutta muun muassa isän Mercedeksistä saatujen kokemuksien perusteella valinta kohdistui länsisaksalaiseen tähtikeulaan. Seuraavan W123-sukupolven tilauskirjat olivat nimittäin pian aukeamassa ja mallin 16 8/2020 Mercedes-Benz 220 D. Merkkivalinta ei sikäli ollut poikkeuksellinen, että moni muukin kansainvälisiin YK-tehtäviin suunnannut päätyi valitsemaan kohtuullisen kalliin ja siten suuren verohyödyn tarjoavan auton. Harrin pystylyhtyMercedes lukeutuu aivan viimeisiin Vehon tilaamiin W115yksilöihin, vaikka toimitusosoitteena olikin Suomen sijasta Kypros. Sitä myöten runsaan vuoden ikäisen auton kotimaassa myymällä saattoi tehdä hyvän tilin. Mutta takaisin hektiseen heinäkuuhun -75. Virran kytkemisen jälkeen vedetään Starter-nupista päälle hehku, jonka tilaa silmätään ”suolasirottimen” läpi. Harrin ajatukset tosin olivat toiset – hänen oli tarkoitus pitää auto itsellään kotimaassa käyttöautona, kun se aika koittaisi. Kun hehkutus on suoritettu, vedetään nupista vielä pidemmälle käynnistyksen suorittamiseksi. ”Ei sitä siinä ajassa ehtinyt perehtyä, joten mukaan ei tullut juuri mitään varusteita. Oikeastaan vain sävylasit, lattiavaihdekeppi rattivalitsimen sijaan sekä moottoriin öljykylpyilmansuodatin. Tuolloin virallisella Suomella nosti stressitasoa ETYK-kokouksen järjestäminen Helsingissä, mutta Nastolassa piti kiirettä jotta autotilaus saataisiin hoidettua hyvissä ajoin ennen lähtöä. Harri kertoo, että hän ei rajallisen aikataulun vuoksi voinut poimia Mercedes-mallistosta mitä tahansa vaunua, vaan valikoiman rajasi Suomen kiintiöstä tuolla hetkellä tarjolla olevat mallit. Vaikka nopeaan toimitukseen tarjolla olevien Mercedes-mallien valikoima oli suppea, sai värin sentään valita itse. Harri otti yhteyttä lahtelaisesta Mercedes-liikkeestä K.Y. Harmillisesti en ottanut 230 markan ohjaustehostinta, kun ajattelin että ilman sitä autossa olisi yksi paikka vähemmän mikä voisi myöhemmin rikkoutua”, hymähtää Harri. ”Minua olisi kiinnostanut 240 D tai uusi 240 D 3.0, mutta tarjolla oli 200 D, 220 D tai 280 S”, muistelee Harri. Lehti Oy:stä tuntemaansa automyyjään, joka hoiti yhteydenpitoa merkin maahantuojan Vehon suuntaan
Koko vuoden ajan autossa olivat länsisaksalaiset tullikilvet, mikä oli käytännön ohjaama seikka. Perillä Limassolin satamassa Pelti oli marraskuun puolivälin jälkeen, minkä myötä Harri pääsi vastaanottamaan uuden auton käyttöönsä 20. Siellä se lastattiin Pelti-nimiseen rahtilaivaan, jonka kannella punainen 220 D matkasi parin muun uuden Mercedeksen kanssa Egyptin Aleksandrian kautta Kyprokselle. Autoon asennettiin kaiuttimet sekä Blaupunktin radionauhuri ja tässä tapauksessa tosiaankin nauhuri, sillä aparaatilla oli mahdollisuus tallentaa mikrofonin avulla tarinaa C-kasetille. Harri hankki myöhemmin auton alle 80-luvun alun barokkivanteet kun sellaisia tutun kautta tarjottiin, mutta alkuperäiset peltivanteet ja -kapselit ovat nekin hyvässä tallessa. Pellin kannelta Kyproksen kaduille Kyproksen pääkaupungissa Nikosiassa joukkueensa johtajana muutaman viikon toimittuaan Harri sai tiedon uuden Mercedeksensä saapumisesta. Se hieman harmitti, samoin myöhemmin Harrilla kävi mielessä että olisiko sittenkin pitänyt valita tarjolla ollut W116-sarjan 280 S, joka olisi maksanut ilman veroja vain 3 000 markkaa enemmän kuin 220 D. lokakuuta -75, minkä jälkeen se toimitettiin maateitse Italian Triesteen. Moni suomalainen YK-sotilas tilasi itselleen Mercedeksen, mutta oli joukossa jokunen Peugeot 504:kin. Kyproksen rauhallisen tilanteen myötä ajokilometrejä kertyi vuoden mittaan viitisen tuhatta, mikä kuvaa ajon säännöllisyyttä. Harri ei ollut autoasiansa kanssa yksin, sillä moni suomalaisista YK-tovereistaan oli tilannut ennen lähtöä uuden Mercedeksen ja oli joukossa jokunen Peugeot 504:kin. Autolautoilla ja Euroopan läpi ajaen suoritettu matka Suomeen tapahtui marraskuussa, ja kotimaan kamaralla englanninpunainen W115 oli ensimmäistä kertaa 22. Auto oli saanut länsisaksalaiset tullikilvet ja rekisteröity hänen nimiinsä 20. tuotanto käynnistymässä heti vuoden -76 alussa. marraskuuta -75. marraskuuta -76. Päätös piti kesällä -75 tehdä kuitenkin nopeasti, joten jossittelulle ei siten kannattanut antaa sen enempää sijaa. ”Paikallisiin kilpiin rekisteröinti olisi maksanut ulkomaiselle muistaakseni noin 8 000 dollaria.” Eräänlaisena hyvityksenä tullikilvillä ajamisesta piti kotimatkalle suunnatessa myötäillä poliittisia oloja ja suunnata kotimatkalle Kreikan kautta eikä Turkin läpi. Ja joka tapauksessa Harri oli tilannut itselleen mieluisen auton, jonka oli määrä saapua saman syksyn aikana tehtaalta toimitettuna Kyprokselle. Vielä hetken aikaa matka jatkui tullikilvillä, minkä myötä Harri muistelee hymyillen säästäneensä muutaman markan tankattuaan autoon lain sallimissa puitteissa moottoripolttoöljyä eli kansan kielellä löpöä. 17. Auto ei päätynyt vain seisomaan autolle järjestyneessä tallissa, vaan se toimi vapaa-ajalla Harrin kulkupelinä saarella. Harri muistelee erään ostaneen Mercedeksensä vasta Kyproksella paikallisesta autoliikkeestä, mutta kaupanteon mutkikkuuden seurauksena häntä ei harmittanut lainkaan että oma asia tuli hoidettua jo Suomessa vaikkakin kiireen kanssa. Punainen Mercedes oli saman tien valmis ajoon, joskin Harri täydensi autonsa varustelua tuoreeltaan paikallisessa radioja tv-liikkeessä. Verollisen dieselöljyn piiriin Mercedes siirtyi heti alkuvuodesta -77, kun auto rekisteröitiin toisena päivänä tammikuuta saaden samassa yhteydessä mallimerkintään sointuvat HHP-220-tunnukset
”Vuonna -96 opetin vanhemman poikani Jessen ajamaan Mersulla ja pari vuotta myöhemmin samalla tavoin nuoremman pojan Jussin.” Maltilliset ajomäärät ja etenkin auton alustalle suoritetut jäteöljysuojaukset olivat säästäneet autoa suuremmalta korroosiolta, josta muodostui monelle W114/W115-Mersulle ajot lopulta keskeyttävä syy. 08 Suorituskyky Huippunopeus 135 km/h 09 Valmistusmäärä 67 453 kpl (220 D -mallit 1973-1976) Menneen kesän jäljiltä Mercedeksen kokonaisajomäärä on edelleen matala, alle 150 000 kilometriä. Ikikestävälle Daimlerin dieselille ei ole tehty nokkaketjun ja hehkutulppien vaihtojen lisäksi mitään sen kummempaa normaalien huoltotoimien ulkopuolista toimenpidettä. 18 8/2020 Mercedes-Benz 220 D. 07 Mitat Pituus 468, leveys 177, korkeus 144, akseliväli 275 cm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 1385 kg. Poraus 87, isku 92,4 mm. Mercedeksen arjen tehtäviin kuului palvella työmatka-ajokkina omistajaansa, joka palasi takaisin poliisitehtäviin erikoistuen pian moottoripyöräpoliisiksi. Auton tekniikka pelasi läpi vuosien moitteetta tavanomaisten huoltojen varmistamana. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmiotukivarret, kallistuksenvaimennin, kierrejouset. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Parina talvena Mersu oli ollut tallinvintillä seisonnassa, mutta pääasiallisesti auto toimi ympärivuotisessa käytössä 90-luvun lopulle saakka. Teho 60 hv/4200 rpm, vääntö 126 Nm/2400 rpm. Erityisemmistä toimenpiteistä ovat Harrin mieleen jääneet lähinnä hehkutulppien vaihto sekä kertaalleen suoritettu iskunvaimentimien uusiminen. Takana erillisjousitus, yksiniveliset heiluriakselit, pitkittäiset eteen suunnatut reaktiotangot, kierrejouset. Yöllä oli auton luona vierailtu pahat mielessä, 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 220 Diesel 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Erään kerran aamulla töihin lähtiessään Harri puolestaan havaitsi keulalla jotain poikkeavaa ja meni katsomaan. Isompia vastoinkäymisiä ei matkan varrella kohdattu. Välillä dieselmoottorista saatiin tosin houkutella kaikki 60 hevosta vetotehtäviin, kun kotimaassa autoon kiinnitettyyn vetokoukkuun laitettiin kiskottavaa. Jopa letkujen klemmarit ovat kokoonpanolinjan jäljiltä. Muiden muistojen ohella Kyproksen keikasta viestittää paikallisen autoliiton keulamerkki. Kerran kanssa-autoilija täräytti hiljaisella nopeudella perään, mutta vetokoukku säästi vaurioilta. Tilavuus 2197 cm 3 . Ylläpitoa ja ajo-oppia Eleettömän tyylikäs W115-Mercedes pääsi uudessa kotimaassaan säännölliseen mutta kohtuullisen kevyesti kuormittavaan käyttöön. Puristussuhde 21,0:1. Niistä tehtävistä Harri siirtyi alkuvuodesta -98 liikkeenharjoittajaksi, mutta edelleen omistuksessa oli yli 20 vuotta aiemmin hankittu W115-Mercedes. Takaveto. Edessä ja takana levyjarrut
Ohjaus on tasapainoinen ja riittävän välitön, joskaan mihinkään pujotteluihin emme näe syytä ryhtyä etenkin kun alla pyörivät ikääntymisen kovettamat kumit. Auton laadukkuudesta ja toisaalta sen käyttöhistoriasta kertovat ensimmäisenä ovet, jotka avautuvat notkumatta ja sulkeutuvat jämäkästi mutta ilman voimankäyttöä. Tasamaalla ja pisin pykälä pesässä on sopiva hetki arvioida ajoja matkustusmukavuutta. Samoin kytkin vaatii hieman voimaa, mutta kun keulan kolmisakarainen tähtäin on oikeaan suuntaan, ei auto yritä kampittaa käyttäjäänsä. HITAASTI MUTTA VARMASTI Siistissä ja ehjässä, käytännöllisesti katsoen kuin tehtaan jäljiltä olevassa olemuksessa esiintyvä 45 vuotta vanha diesel-Mersu on poikkeustapaus, etenkin kun ottaa huomioon että kyseessä on malli jolla mieluusti ajettiin muutama satatuhatta kilometriä minkä jälkeen tahtoi jo unohtua kuinka paljon matkaa oli kaikkiaan taivallettukaan. Kytkimen tunto on täsmällinen ja neliportaisen laatikon vaihteet lopsahtelevat pykäliinsä – eivät napakasti mutta aina eksymättä. Ja kas, OM615-diesel herää raksuttamaan äänellä, joka lupaa viedä matkalaiset maailman ääriin ja tarpeen mukaan myös takaisin. Sen sijaan käännämme rohkeasti isolle tielle ja annamme Mersun maistaa leveää latua. Siinä missä 220 D:n käyntiin laitto on jonkinlaista pientä puuhaa vaativa toimenpide, on kaikki sen jälkeen selkeää ja valmiiksi mietittyä. Viittä vaille 50 vuotta Uuden vuosituhannen puolella Mercedeksellä alkoi häämöttää silloinen 25 vuoden museoajoneuvoikä. Äänimaailmaa hallitsee edelleen puristussytytteisen voimanlähteen arjen etenemisestä kertova sointi, mutta minkään sortin nitinät ja natinat eivät kuulu tämän matkustamon esityslistalle. Auton olemuksen herättämä luottamus saa kuitenkin uskomaan, että tarpeen vaatiessa W115 taittaisi edelleen tarvittaessa vaikka koko päivän täydellä nopeudellaan pitkin valtatietä – ja veisi perille. Ohjaamossa odottavat ryhtinsä säilyttäneet kangasverhoillut istuimet sekä sileiksi hiomattomat hallintalaitteet. Sen myötä Harri innostui laitattamaan runsaat 140 000 kilometriä ajettua autoa kyseisen statuksen edellyttämään kuntoon. Kevyellä kaasulla moottori tuntuu tarjoavan lähes pontevaa alavääntöä, mutta syöttöpoljinta syvemmälle painaessa käy selväksi, että kolmosvaihde on syytä pitää runsaan 50 km/h vauhdissa silmässä ennen kuin hienoinen ylämäki on takana. minkä seurauksena molemmat ajovaloumpion lasit olivat kadonneet varkaan matkaan. Suurehkosta ratista ja hitaasta ohjauksesta huolimatta W115 on syytä pitää liikkeellä vekslauksen helpottamiseksi. Onneksi työ oli tehty sikäli taiten, että mitään ei ollut rikottu, joten uusien lasien jälkeen matka saattoi jälleen jatkua. Nyt emme kuitenkaan ole viinikellarissa, vaan pyrkimässä pois takaa uhkaavasti lähestyvän raskaan yhdistelmän jaloista. 19. Kuluneen kesän lopulla ’75-mallisen 220 D:n kokonaisajomäärä oli edelleen matala, vain niukasti yli 149 000 kilometriä. Pidempään polkiessa ylletään kolminumeroiseenkin lukemaan, mutta äänimaailma ja koeajon luonne eivät siihen kuitenkaan pidemmäksi aikaa kannusta. Kiihtyvyys on auton tanakkaan olemukseen ja luontevaan ajettavuuteen nähden viipyilevää kuin laadukkaan ruokajuoman makuvivahteet. Kabiinin tyylissä heijastuu syksyllä -73 päivitetyn W115:n sijoittuminen tuotannon loppusuoralle: esimerkiksi mittaristossa on 60-luvulta ponnistavaa estetiikkaa, mutta vastavuoroisesti vaihdekepin tyyli vie ajatukset muovin kasvavaan valtaan sisustan tyylissä ja rakenteissa. Ja kun oikeanpuoleisen polkimen antaa sinnikkäästi halata lattiaverhoilua, niin nopeusmittarin neula kiertyy omaan rauhalliseen tahtiinsa yli 90 km/h lukemiin. Näiden toimien avittamana autoon saatettiin tammikuussa -01 ruuvata mustapohjaiset MAJ-13-kilvet hyväksytyn museoajoneuvotarkastuksen vanavedessä. Suurimpina toimina suoritettiin etulokasuojien kunnostus sekä auton maalipinnan uusiminen. Tällä hetkellä englanninpunainen 220D on Harrilla edelleen jokakesäisessä ajossa, joskin ajoa ei suvea kohti kerry kuin enimmillään tankillisen verran. Vuonna -75 Mercedes oli jo osin siirtynyt dieselhenkilöautoissa avaimella tapahtuvaan hehkutukseen, mutta 220 D viritellään tulille vielä perinteisin keinoin: virta päälle avaimesta, kojelaudan vetonupista hehkutus päälle ja kelistä riippuen sekuntien tai minuuttien jälkeen samasta nupista vielä pidemmälle vetäen starttaus
Super-Mira Kaksiovisia Fiat 131:n Racing-versioita ja Abarth-jäljitelmiä on säilynyt tulevia sukupolvia varten, mutta nelioviset Supermirafiorit ovat jääneet harrastajien keskuudessa vähälukuisemmiksi. Oulunsalo Fiat 131 Supermirafiori ?83 20
Super-Mira O ulunsalossa asuvan Mikko Kaakisen ensimmäinen auto oli 1,6-litraisella tuplanokkakoneella varustettu Fiat 131. ”Kun näin auton, niin ajattelin että minäpä ostan sen. Irto-osat pakattiin pakettiautoon ja rullaava kori työnnettiin trailerille. Fiat oli purettuna osiin, tekniikka oli kokonaan irti, mutta akselit olivat vielä paikoillaan. Sehän yleensä jossain vaiheessa irrotetaan ja heitetään menemään.” Teksti: Kari Ruusunen · Kuvat: Jan-Erik Laine ”Seuraavana päivänä kumminkin ajattelin että ei helkutissa, siinä on valtava työ.” Fiat 131:n kantikas korimuotoilu on peräisin vuodelta 1974. Auto alkoi kiehtoa mieltä, mutta aiheutti myös epävarmuutta hankinnan järkevyydestä. Mirafiorien kanssa sattui ja tapahtui, kuitenkin ilmeisen positiivisessa mielessä koska ajatus kaksilitraisen TCmallin hankkimisesta vuosia myöhemmin alkoi itää miehen ajatuksissa. 21. Mutta huomasin jo tuolloin, että Mirafiori on parempi auto kuin vaikkapa välimallin Escort; Fiatin sai jopa talvella käymään”, Mikko muistelee. Kaksilitrainen Supermirafiori poikkeaa pienempimoottorisista sisaruksistaan leveän muovisen helmalistoituksen osalta. Kun villakoiran kanssa olin viikon illat katsellut sohvalla saippuasarjoja vaimon ollessa töissä, ajattelin että eikö tervekätiselle miehelle ole parempaa tekemistä. ”Paljastui, että kyseessä ei ollut nuorison pilaama ja rälläämä kappale, ja vaikka osat olivat irtonaisina, niin ne olivat melko täydelliset. ”Tuolloin kaverit vinoilivat, että kun olet noita kolme kappaletta omistanut, ilmoitat vain aikuiskoulutuskeskukseen niin saat samantien autopeltisepän ja autosähköasentajan paperit kouraan. Myöhemmin autoa ja osakasaa tutkiessa tuli positiivinen yllätys. Asiaa vatvoessa meni aikansa. Hirveä homma! Vuonna 2011 Mikon silmiin osui Hankasalmella myynnissä ollut ’83 Supermirafiori. Jopa moottorin alle kuuluva suojapelti oli tallessa, en ole missään muussa yksilössä nähnyt että se olisi säilynyt. Seuraavana päivänä kumminkin ajattelin että ei helkutissa, siinä on valtava työ. Mikko löysi Serbiasta ajanmukaiset Abarth-alumiinivanteet Supermirafiorin alle. Tosin tämä ei tummansinisestä autosta ensisilmäyksellä erotu. Soitin auton myyjälle että minä tulen huomenna hakemaan Fiatin pois”, Mikko lupsakasti kertoo. Näin Fiatin matka uuteen kotiin alkoi
Keltapassivoidut osat odottavat asennusta. Edessä oli valtava urakka. Edellisen omistajan aloittama, kesken jäänyt kunnostusoperaatio sai Mikon hoivissa uuden lähtölaukauksen. Kolme talvea Mikko puursi projektin kimpussa, sillä korroosiovaurioitunut kori teetti mittavan työn. Mirafiori on saapunut kotitalliin. Peltitöitä varten Fiat kiinnitettiin korigrilliin. Moottori läpikäytiin perusteellisesti, minkä jälkeen se jäi moottoripukkiin odottamaan asennusta. 22 8/2020 Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC. Näistä suuri osa jäi valmiin auton uumeniin katseilta suojaan, mutta kuten Mikko sanoo, ovatpa kunnostettu niin kuin kuuluukin. Vaihteisto oli ainoa tekniikan osa jolle ei tarvinnut tehdä mitään. Osien puolesta projekti osoittautui lohdulliseksi, korin osalta ei voinut sanoa samaa. Mirafiorin peltiosat alkavat olla kiven alla, joten Mikko joutui niiden osalta turvautumaan suoraan plootuun, omiin kädentaitoihin sekä ulkomaisiin hankintakanaviin. Kori riisuttiin alkutekijöihinsä. Kesät otettiin hieman rennommin, tosin silloinkin kunnosteltiin Fiatin pienempiä osia
Etuovien ikkunat liikkuvat sähköllä, samoin keskuslukitus kuuluu vakiovarustukseen. Osia ympäri Eurooppaa Peltiosien saatavuuden suhteen Fiat osoittautui vaikeaksi projektiksi. Vanhoilla osilla auton alustaa ei koottu. Kori riisuttiin lopuistakin kiinni olleista osista, soodapuhallettiin ja kiinnitettiin korigrilliin. Italiasta ne lopulta löytyivät, mutta aluksi väärän kokoisina. Tällä erää Mikko on kuitenkin sovitellut Fiatin alle ajanmukaiset Abarth-alumiinivanteet. Tekniikka kunnostettiin perusteellisesti, ainoastaan vaihdelaatikkoa ei ole tarvinnut avata. ”Keräsin yhteen myös kaikki osat joiden kuuluu olla keltapassivoituja ja vein ne Nivalaan pintakäsiteltäviksi. Kolme talvea auton kimpussa vierähti, kesäisin pääasiassa vain hiekkapuhaltelin ja maalailin pienempiä osia”, Mikko jatkaa. Fiatin koko keulakappale uusittiin, tämä osa löytyi myös kotimaasta, mutta Mikko epäilee, että sekin on tullut tänne Turkista. Turkista löytyy kattavasti osia Mirafioriin, jossa sitä valmistettiin lisenssillä Tofas Murat 131 -merkkisenä. Ensi talven puuhailuksi hankin juuri Italiasta tehdaskunnostetun täydellisen ohjausvaihteen, sillä nykyinen on alkanut tuntua hieman väljältä”, omistaa jatkaa. Nämä harvinaiset varusteet eivät olleet halpoja, mutta kalliit ne olivat olleet uutenakin, sillä vuonna 1983 näistä koristerenkaista sai pulittaa 279 markkaa kappaleelta. Iskarit, nivelet, pyöränlaakerit ja jarruosat ovat uusia. Sieltä löytyy kattavasti osia Mirafioriin, jossa sitä valmistettiin lisenssillä Tofas Murat 131 -nimisenä. Matkustamossa on ripaus urheilullisuutta ja ylellisyyden tuntua. Vaikka auto on osiltaan täydellinen ja valmis, niin silti aina tulee katseltua mitä ajanmukaisia lisävarusteita siihen voisi löytyä. Fiatit taidettiin tuolloin valmistaa itsestään lahoavasta pellistä. Suurin osa näistä jäi kyllä näkymättömiin valmiin auton uumeniin, mutta ovatpa tehty niin kuin kuuluukin.” Auton alkuperäiset peltivanteet kromikehillä ovat tallessa, ja Mikko kertoo että kiiltävien kehien etsimisessä oli kova työ. ”Serbiasta vanteet tilasin, mutta Saksasta ne tulivat. Suomestakin osia vielä löytyi, muun muassa yksi ovi ja aivan uusi lokasuoja maahantuojan varastosta. Vaikeimmin valmistettavia sai hankittua Turkista. 23. Jos olivat osat kiitettävän hyvin tallessa, niin korissa oli työtä senkin edestä. Tämä kertoo ehkä siitä, että myös Saksassa osataan kikkailla verojen kanssa. Tämä oli yli kaksi kertaa pelkän peltivanteen hinta. ”Peltityöt olivat valtavat. Peltejä pitikin kanttailla itse. Uusia etujousia ei löytynyt mistään, joten ne Mikko teetti lahtelaisessa Jousivesa Oy:ssä. Supermirafiori oli aikanaan hyvin varusteltu auto. Italialaiset etsivät tilalle oikeankokoiset, ja lopulta Oulunsaloon saatiin alkuperäisissä FiatLancia-pakkauksissa saapuneet koristekehät. Fiatin mittaristo on pienikokoinen mutta varsin selkeä. Myös nämä ovat ulkomailta hankittu
Runsaat neljä vuotta myöhemmin sama mies siirtyi Fiatin omistajaksi. Hänen omistusaikana autoon asennettiin vetokoukku Seinäjoen Hankkijalla, ja tämä muutos kirjattiin rekisteriotteeseen 24.11.1986. helmikuuta 1995 Fiat siirtyi haistelemaan merituulia Luotoon, Pietarsaaren ja Kokkolan välimaastoon. Muiden kiireiden vuoksi auton kunnostus jäi kuitenkin tekemättä. Fiatin moottoritila on kuin uudesta autosta. Tämä viimeinen versio on kokonsa puolesta melko suuri ja sisälsi takasumuvalon. Syyskuun kolmantena päivänä vuonna 1999 Lasse poisti Fiatin rekisteristä ja purki autoa kunnostustarkoituksessa. Auto rekisteröitiin uudelleen alkuperäisin tunnuksin 29.8.2014, ja museotarkastus suoritettiin kiitettävin arvosanoin 20.4.2015. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin Fiat muutti pietarsaarelaismiehen hoiviin. helmikuuta vuonna 1983, jolloin italiaanon omistajaksi merkittiin Keskusosuusliike Hankkija Helsingistä. Samalla istunnolla auton haltijaksi kirjattiin seinäjokinen mieshenkilö. Kaksilitrainen twin cam tuottaa 113 hevosvoimaa, mikä antaa isohkolle autolle kohtuullisen suorituskyvyn. Fiatin alkuperäinen rekisteritunnus viittaa Uudenmaan seudulle, mutta neljäntoista ensimmäisen vuoden osalta auton vaiheet sijoittuvat eri puolille Pohjanmaata. Toukokuun 10. Fiat jäi onneksi säältä suojaan vanhaan navettaan. Auton selkeän sileät peltipinnat ja muovipuskurit saivat aikanaan kiitosta helposta puhdistettavuudestaan. A-alkuiset rekisterikilvet Fiatiin kiinnitettiin 8. Häneltä auto lähti nopeasti eteenpäin Lasse Salmen omistukseen Keski-Suomen Hankasalmelle. 24 8/2020 Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC. LAKEUKSIEN AUTO Mikko on selvittänyt autonsa menneisyyden tarkasti. Mallihistorian aikana 131:n takavalot kokivat muutaman kerran uudistuksen. päivänä vuonna 1988 Fiat jatkoi matkaansa seuraavalle omistajalle Töysään. Marraskuussa 2011 kuvioon astui Mikko, joka suoritti kunnostuksen loppuun. Myös tämä mieshenkilö piti autoa kohtuullisen pitkään, lähes seitsemän vuotta, kunnes 17
”Olen katsellut eBaysta osien hinnoittelua, ja voin sanoa että ne ovat alkaneet nousta tämän vajaan kymmenen vuoden aikana kun olen auton kanssa puuhaillut.” Aikanaan niin epämuodikkaan Fiatin kunnostusurakka on selvästi ajoittunut hyvään saumaan, sillä kustannukset ja osahankintojen vaikeusaste olisivat myöhemmin käynnistyneen projektin kohdalla olleet selvästi korkeammalla tasolla. 1405 mm. 07 Mitat Pit. Tehostetut kaksipiiriset nestejarrut, edessä levyt, takana rummut, mekaaninen takapyöriin vaikuttava käsijarru. Takana jäykkä akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistukea ja yksi poikittaistuki. 04 Voimansiirto Kuiva yksilevykytkin 5-vaihteinen synkronoitu vaihteisto, vetopyörävälitys 3,583. ”Ainakin neljän auton ovista piti ottaa sisuskalut jotta sain kasattua omaan autooni toimivat ikkunat ja lukot.” Samalla Mikko mainitsee havainneensa, että mikäli jotain voi hintapolitiikasta päätellä, 131:n suosio on maailmallakin alkanut saada nostetta. 4230 mm, lev. 01 Merkki ja malli Fiat 131 Supermirafiori 2000 TC 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Edessä pitkittäin sijaitseva nelisylinterinen rivimoottori, kaksi kannen yläpuolista nokkaakselia, kaksikurkkuinen alaimukaasutin, automaattirikastin. Puristussuhde 9,0:1. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 10,9 s, 0-400 m 17,1 s, huippunopeus 176 km/h Supermirafiori on aikalaisekseen hyvin varusteltu aina keskuslukkoa ja etuovien sähköikkunoita myöten. ed/tak 1386/1327 mm, maavara 120 mm. Iskutilavuus 1995 cm 3 (poraus 84 mm, isku 90 mm). 1646 mm, kork. Akseliväli 2490 mm, raidelev. Takaveto 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen jousitus, poikittaiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. Tehostettu hammastanko-ohjaus. 06 K ori Neliovinen porrasperäinen itsekantava teräskori. Teho 113 hv/5600 rpm, vääntö 166,8 Nm/3600 rpm. Nämä olivat myös niitä varusteita jotka aikaa myöten lakkasivat toimimasta. ”Ainakin neljän auton ovista piti ottaa sisuskalut jotta sain kasattua omaan autoon toimivat ikkunat ja lukot.” 25. Paino 1080 kg, polttoainesäiliö 50 l
VW 1200 De Luxe Sedan ?65 Kaikilla MAUSTEILLA Kuplavolkkari on todennäköisesti automalli, johon on tarjottu kautta aikojen enemmän jälkimarkkina osia kuin mihinkään muuhun. Mikko Virta on kyllästänyt oman yksilönsä harvinaisilla alkuperäisvarusteilla. Koski TL 26
Mikon sarjasta löytyy kaikki alkuperäiset työkalut. Helpompi tie olisi tietysti ollut hankkia uudet vinyylipenkinpäälliset, mutta halusin säilyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä”, Mikko perustelee. Pohja oli näet suojattu todella runsaalla määrällä teräketjuöljyä”, Mikko arvuuttelee ja jatkaa, ”Kun sain auton nosturille, niin putsasin ja raaputtelin pohjasta irti kaikkiaan neljä lumilapiollista vanhaa öljytöhnää, mutta kiitos sen suojaavien ominaisuuksien, pohjasta ei löytynyt yhden yhtä reikää eikä siellä ollut myöskään vanhoja korjauksia.” Takalokasuojat on jossain vaiheessa maalattu uusiksi, mutta syytä tarina ei kerro. ”Ostin sitä varten toisen punaisen ’65 Kuplan, tarkemmin sanottuna paperittoman ja huomattavasti lohduttomammassa kunnossa olleen yksilön, jossa kuitenkin sattui olemaan käyttökelpoinen sisusta oikeanlaisella verhoilulla. Teksti ja kuvat: Kimmo Janhunen Hazetin valmistama työkalurasia on hyvä esimerkki nokkelasta tilankäytöstä. Erottautumista alkuperäisyydellä Moottorin Mikko on käyttänyt auki ja sille on tehty peruskunnostus venttiilien säätöineen. Mikon Kupla on kuitenkin sikäli harvinaislaatuinen tapaus, että hän osti sen vuonna 2010 ensimmäisen omistajan perikunnalta. Kattoteline oli Mikon Kuplassa jo ostohetkellä. Renkaisiin hän hankki aluksi irtovalkosivut, mutta totesi lopulta, että ne oli mahdotonta saada pysymään puhtaina, eivätkä ne oikein tahtoneet pysyä paikoillaankaan vaan irtoilivat reunoistaan. K uplavolkkari on niin yleinen automalli, ettei se esittelyjä kaipaa. Myös etulokasuojasta löytyi tarkemmalla tutkailulla pieni paikkamaalaus, mutta silti kyse on melkoisesta selviytyjästä. Takalasin sälekaihtimet löytyivät hollantilaisharrastajalta käytettyinä. Sisustaltaan auto oli siisti lukuun ottamatta puhki kulunutta kuskin penkkiä, joka vaihdettiin lopulta kokonaan. Pieni länsisaksalainen kansanauto oli ehtinyt palvella ilmeisen tyytyväistä ensiomistajaansa kokonaiset 45 vuotta. 27. Ulkoisesti konehuoneessa säilytettiin alkuperäinen linja, alumiiniosia sieltä on turha hakea. Peltiset kaihtimet kiinnittyvät metallisiin pystytankoihin, jotka on asennettu ikkunatiivisteiden väliin. Kyseistä työkalusarjaa valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä enää sallinut vastaavanlaista kiinnittämistä. Sen runko suoristettiin ja siihen tehtiin uudet puurimat, minkä jälkeen lopputulos kruunattiin nahkurilla vanhojen mallien mukaan teetetyillä kiinnityshihnoilla. ”Syy saattaa löytyä siitä, että omistajan poika oli työskennellyt pienkonefirmassa. Lopulta hän hankki nostalgiset levein valkosivuin varustetut Firestonen ristikudosrenkaat. Se näet kiinnittyy vararenkaan keskelle näyttäen äkkivilkaisulla pölykapselilta. Vammalan seudulta löytynyt yksilö oli myös poikkeuksellisen hyvin pidetty, sillä se on pääosin edelleen alkuperäisessä maalissaan, eikä sitä ollut hitsailtu lainkaan. Nykyinen kuskin penkki on ollut alkujaan sen hantin penkki, josta käännettiin akseli ja tehtiin kuskin penkki
Matti YliPiipari Pohjanmaalta kunnosti sen Mikolle. Pian auton mukana tullut työkalupussikaan ei enää riittänyt, vaan se sai rinnalleen Hazetin Vetokoukku on Mikon omavalmiste, aivan kuten koukut ovat aikoinaan pääsääntöisesti olleet. Mikkoa kyllä ilahdutti myös mukana tullut setti aikakaudelle ominaisia oheistarvikkeita kuten lisälämmitin, työkalupussi, paikkamaalikynä sekä huoltokirjat. Annoin pikkusormen… Mitä varusteisiin tulee, niin ostohetkellä autossa oli jo alkuperäinen Volkkarin jälleenmyyjältä hankittu kattoteline, mutta muuten se ei merkittävämmin pröystäillyt varustetasollaan. Sen runko suoristettiin ja Mikon isä nikkaroi siihen uuden rimoituksen. Hantin puolen ikkunassa keikkuva swamp cooler on ilmastointilaite, joka ohjaa ajoviiman tuottaman ilmavirran matkustajille. Varustelun voi sanoa lähteneen liikkeelle sillä, että hankin autoon sellaiset”, Mikko pohjustaa. Seuraavaksi kunnostettiin mukana tullut kattoteline. 28 8/2020 VW 1200 Deluxe Sedan. Lähettipä entinen omistaja perässä vielä aikoinaan hankkimansa uudet lasinpyyhkijänsulatkin, jotka olivat edelleen avaamattomina paketeissaan. Kuumalla ilmalla säiliön voi täyttää kylmällä vedellä, jolloin se vielä viilentää ohjaamoon suuntaamansa ilman. Jotta ajellessa voi kuunnella musiikkia, piti hommata myös soitin, mutta ei mitään uutta, vaan aito Blaupunkt Frankfurt ja vieläpä oikean vuosimallin nappuloilla ja väreillä. ”Syntymätodistus kertoi auton olleen alkujaan De Luxe -malli, jossa oli ollut niin sanotut jenkkimallin puskurit, mutta ne oli vaihdettu jossain vaiheessa pois. Sen perään löytyy ’71-vuosimallinen Combi Camp -peräkärryteltta
Yhden artikkelin puitteissa kaikkia ei mahdu esittelemäänkään, mutta kevyelläkin läpiluotauksella saa jo hyvän käsityksen siitä, kuinka syvälle mies on aikakaudelle ominaisten lisävarusteiden maailmaan paneutunut. Keulalla ajovalot ovat saaneet kavereikseen Boschin alkuperäiset sumuvalot keltaisilla polttimoilla. Esitteet kertovat myös, missä varustelubuumi on käynyt kuumimmillaan. Saatavilla on ollut kaikkea mahdollista ajovaloluomista ja aurinkolipoista etupenkin selkänojaan roikkumaan laitettaviin lastenistuimiin. Tämän auton etupenkeissä on joskus ollut lisävarusteena hankitut niskatuet, mutta myyjä ei onnistunut paikallistamaan niitä mistään. After market -osien valmistajamaiden kärjessä on luonnollisesti Länsi-Saksa, mutta myös Yhdysvalloissa ja Meksikossa on valmistettu runsaasti erilaisia varusteita ja tarvikkeita tähän niilläkin leveyspiireillä varsin suosituksi nousseeseen kansanautoon. Se antaa osviittaa siitä, että kotimaisiltakin VW-jälleenmyyjiltä on ollut saatavilla melkoinen valikoima lisävarusteita oman auton personoimiseksi aina käytännöllisistä polttimosarjoista varaosien matkapakkauksiin ja tyyliä korostavista puskureiden kannatinsarjoista vanteiden koristerenkaisiin. Yhden erikoisimmista esitelöydöistään Mikko on tehnyt espanjalaisten VW-harrastajien nettipalstalla, josta hän löysi yllätyksekseen suomenkielisen Volkkareiden lisätarvike-esitteen päivättynä elokuulle 1963. ESITE ESPANJASTA Mikko on perehtynyt lisävarusteiden lisäksi myös Kuplan lisävaruste-esitteisiin, jotka paitsi auttavat varusteiden etsimisessä, käyttämisessä ja kunnostamisessa, myös helpottavat havainnollistamaan, kuinka massiivista jälkimarkkinaosien tarjonta on ollut. Toinen silmiinpistävä erikoisuus ovat takalasin sälekaihtimet, jotka löytyivät käytettynä Hollannista. Ne tarjoavat mainiota ajankuvaa vuosikymmeniltä, jolloin laatu ja tyyli olivat ilahduttavia, mutta käytännöllisyydessä ja turvallisuudessa oli vielä paikoitellen toivomisen varaa. Takaa löytyy Hellan valmistama lisävarusteperuutusvalo ja kojelaudalta vielä imukuppikiinnitteinen hakuvalo, joka saa virtansa tupakansytyttimestä. Varustelukierre Nykyään autossa on niin paljon eri varusteita, ettei Mikkokaan osaa enää kertoa niiden tarkkaa lukumäärää. Sellaiset kun vielä löytäisin.” 29. ”Viimeisin löytöni on kuljettajan penkin käsituki, joka on ollut niin ikään lisävaruste. Pienempiä nyansseja edustavat vaihdelukko, posliininen kukkavaasi, ratin keskiön kello sekä lämmityslaitteen ilmavirran ohjaimet. valmistaman pyöreän työkalurasian, joka menee tavaratilan kannen alle vararenkaan sisälle. Sisällä näkyvimmät yksittäiset varusteet ovat amerikkalaisvalmisteiset bambumatot ja -hylly, joka sijaitsee kojelaudan alla. Näitä alkuperäisinä VW-lisävarusteina myytyjä työkalusarjoja valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä sitä saanut enää kiinnitettyä varapyörään
Radio on Blaupunktin legendaarinen Frankfurt. Sisälle täytyisi löytää myös kattoverkko. Yksi kiinnostavimpia lisäyksiä on hantin ikkunan yläreunaan kiinnitetty swamp cooler eli viilennin, joka toimii ilmanvaihtolaitteena ohjaten ajoviiman tuottaman ilmavirran ohjaamoon. Sen perään löytyy Combi Camp -peräkärryteltta vuodelta 1971. Näin kerran sellaisen myynnissä Jenkeissä, mutta hintaa oli 400 taalaa, niin iski piheys”, Mikko päättää. Aurinkolippa oli paikallaan hetken, mutta minun mielestäni se ei vaan sovi Kuplan ulkonäköön”, mies listaa. Sinä aikana autosta on sukeutunut yksi maamme varustelluimmista Volkkareista. Ovenkahvojen alle asennetut kynsikupit suojaavat maalipintaa naarmuuntumiselta ja kulumiselta. Bambusta valmistetut matot ja kojelaudan alla oleva hylly ovat löytöjä Amerikan maalta. Entä onko jotain erityistä vielä haussa. Ihan kaikkea löytämäänsä Mikko ei ole ruuvannut autoonsa kiinni. ”Esimerkiksi vanteiden koristeritilöitä minulta löytyisi parikin kierrosta, mutten ole raaskinut kiinnittää niitä, koska ne pääsevät liikkumaan hiukan ja naarmuttavat vanteita. Kuumalla kelillä laitteen säiliön voi täyttää kylmällä vedellä, jolloin se vielä viilentää matkustajille ohjaamansa ilman. Astinlautoihin olisi niin sanotut liistimet eli kahdella ruuvilla kiinnitettävät raudat, joihin saa vetäistyä kenkien pohjat puhtaiksi ennen sisään astumista. Sivuikkunoiden aurinkolipat saatettiin nimetä kotimaisissa varuste-esitteissä kursailemattomasti räystäiksi. Vetokoukku on Mikon omavalmiste, aivan kuten koukut ovat aikoinaan pääsääntöisesti olleet. 30 8/2020 VW 1200 Deluxe Sedan. Kojelaudan keskelle on sijoitettu kunniamerkki, jollaisen tehdas luovutti kuljettajille, jotka olivat onnistuneet ajamaan alkuperäisellä moottorilla 100 000 kilometriä. Mikko ja hänen Kuplansa ovat taittaneet yhteistä matkaa jo reilut kymmenen vuotta. ”Haluaisin taakse fenderskirtit eli takalokasuojien aukot peittävät koristelevyt, ja niiden pitäisi olla ehdottomasti aidot peltiset, eikä uustuotantoiset lasikuituiset. Vaihdelukko on harvinainen lisävaruste, jolla keppi saadaan nimesä mukaisesti lukittua siten, ettei vaihdetta saa päälle
1200 cc moottori on käytetty auki ja sille on tehty peruskunnostukset venttiilinsäätöineen. Se on ollut alun perin hantinpuoleinen, mutta kääntämällä akseli siitä saatiin tehtyä kuskin penkki. Ulkoisesti Mikko on halunnut pitää ilmajäähdytteisen voimanlähteen mahdollisimman alkuperäisenä. 01 Merkki ja malli VW 1200 De Luxe Sedan 02 Vuosimalli 1965 03 Moottori Puhallinjäähdytteinen nelisylinterinen bokserimoottori, 1192 cc Teho 34 hv, vääntö 82 Nm 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto 05 Alusta Erillisjousitus vääntösauvoin, edessä ja takana rumpujarrut 06 Kori 2-ovinen sedan, erillinen pohjalevy 07 Mitat Pituus 407 cm, leveys 154 cm, korkeus 150 cm, akseliväli 240 cm, paino 760 kg 08 Suorituskyky 0-100 km/h: 29,6 sek. Verhoilut ovat alkuperäiset, tosin kuskin penkin Mikko on poiminut toisesta autosta. De Luxe -mallin takapuskuria koristaa Hellan valmistama lisäperuutusvalo. huippunopeus: 115 km/h 31. Tuulilasin alakulmissa on läpinäkyvät ilmanohjaimet. Kojelaudalta puolestaan löytyy imukuppikiinnityksellä varustettu hakuvalo, joka saa virtansa tupakansytyttimestä
32 8/2020. Alkuperäiset Foxcraftin valmistamat peltiset tuotteet ovat nykyään varsin arvokkaita, mutta markkinoilla on myös lasikuituisia uustuotantoversioita. Teksti: Kimmo Janhunen Yhdysvaltalainen Foxcraft valmisti Kuplavolkkareihin tyylikkäitä takalokasuojan aukon peittäneitä fender skirtejä. Nimen suora suomennos olisi ”lokasuojan hame”. Kansanauto muuntui tarpeen tullen tyylikkääksi vapaa-ajan autoksi tai käteväksi koko perheen työjuhdaksi. Vetokoukkuja valmistettiin aikoinaan itse, mutta tehdasvalmisteisiakin oli saatavilla. Peka-koukkuja tarjosi Kuplaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa toiminut Schofield & Brown Ltd. VW Kuplan lisävarusteet Kaikki irti KUPLASTA Lisävaruste-esitteiden maailmassa Kupla saatiin valjastettua moniin eri käyttötarkoituksiin
Kuvassa oleva hylly on valmistettu helposti puhtaanapidettävästä muovista, mutta vastaavia on ollut saatavilla myös bambusta valmistettuina. Dawos Autozubehör mainostaa, kuinka helppoa autoa on varustella mieleisekseen tekemällä päivitykset heidän lisävarusteillaan ihan itse. Kyseisiä sarjoja valmistettiin vuodesta 1952 vuoteen 1965, minkä jälkeen vanne muuttui erilaiseksi, eikä rasian kiinnittäminen vararenkaan keskelle enää onnistunut. Nykyauton tekniikkaan ei niin vain kajota. Matkustusmukavuutta tarjottiin aikoinaan lisävarusteilla, jotka ovat nykyään itsestäänselvyyksiä kaikissa autoissa. Kojelaudan alle asennettava verkkohylly tarjosi kaivattua säilytystilaa pienesineille, vieläpä helposti käden ulottuvilla. Tällaisia olivat esimerkiksi turvavyöt, niskatuet, kääntyvät penkkien selkänojat, ilmastointilaite ja radio. Nykyään nämä soittimet ovat arvossaan. Siinäkin mielessä maailma on muuttunut. Kukkavaasien kirjoa! Pieniä kojelautaan kiinnitettäviä vaaseja on ollut saatavilla moneen makuun. 33. Yksi sellainen on tämä saksalaisessa kuvastossa mainostettu lastenistuin, joka ripustetaan etupenkin selkänojaan. Tyylikkään pelkistettyä esitegrafiikkaa 60-luvun puolivälistä Saksanmaalta. Blaupunkt suunnitteli jälkiasennusradion nimenomaan Kuplan kojelautaan. Yksi nykypäivän halutuimpia Kuplan lisävarusteita on Hazetin valmistama pyöreä työkalurasia, joka pannaan vararenkaan keskelle. Jotkin takavuosien lisävarusteet tuntuvat nykyään hieman kyseenalaisilta
Volvo 244 DL ?78 KOLMEN PERI AATTEEN HARRASTUSA UTO 34
Kokonaisuus vastaa omistajan asettamaa kolmea tavoitetta: tehdä autosta alkuperäistä taloudellisempi, varustellumpi ja hyödyntää tämän toteuttamiseen käytettyjä alkuperäisosia. KOLMEN PERI AATTEEN HARRASTUSA UTO USA-vientimallin keula kiinnittää huomion Kalevi Korven 244-Volvossa, mutta lähempi tarkastelu paljastaa auton poikkeuksellisuuden. Jyväskylä 35
”Vaihdoin tämän kartano-Volvon Sisu-Autosta Jyväskylässä syksyllä -85 kun perheen kuopus oli tulossa ja vaihdossa meni 242 L -77. Mätä kartano Uuden vuosituhannen puolella Kalevi nosti mielessä kyteneen kunnostusprojektin asialistan kärkeen, mutta joutui harmikseen vetämään sittenkin viivan hankkeen ylitse. Kartano-Volvo jäi kuitenkin ajatuksiin sillä mielellä, että jos Kalevi hankkisi harrastepelin, se saisi luvan olla USAvientiin valmistettu 240-sarjan Volvo. Tämä vihreän 245 kori on yhä minulla ja kyllä siitä edelleen auton tekisi, mutta pitäisi olla nuorempi tekijä, jolla olisi enemmän intoa ja taitoa”, Kalevi pohtii. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine ja Kalevi Korven albumi Alkujaan autossa on ollut kolmeportainen automaatti, mutta nykyinen neliplus ylivaihteinen manuaali tuo taloudellisuutta, samoin kuin harvemmaksi vaihdettu perävälitys. Moni muistaa esimerkiksi 140-sarjan GT-version, jota ei mallina käytännössä ollut olemassa, vaan GT oli Volvon kaupittelema varustekokonaisuus, josta Volvo-kuski saattoi hankkia ajokkiinsa kiinnostavia varusteita ja viritysosia. Pitkälle edenneen korroosion vuoksi kartanovaunun ajot päättyivät vuonna -95, mutta myönteisen käyttökokemuksien ja suomalaisittain mallin harvinaisuuden vuoksi USA-Volvo jätettiin talteen ja odottamaan myöhempää kunnostusta harrastuskäyttöön. Tämän tausta-ajatuksen siivittämänä Kalevi alkoi 2000-luvun alkuvuosina haravoida lisävarusteita vanhoihin Volvoihin, vaikka itse auto vielä puuttuikin. Käytössä palveli ensin 242-mallinen ruotsinrauta, mutta erityiseksi malliksi myöhemmän elämän kannalta nousi hänen 80-luvun puolivälissä hankkimansa USA-version Volvo 245. Ensinnäkin Volvolla oli takavuosikymmeninä vahva jälkivarustelun kulttuuri, joten perusmalliin saattoi innon ja lompakon mukaan ruksia varusteita omien mieltymysten mukaan. Tämä vuoden -76 jenkki-Volvo oli ollut uutena Göteborgissa Volvon tehtaan omassa käytössä tiettävästi muun muassa vierailijoiden kuljetustehtävissä. Vaivattomasti ulosmitattavan kulkupuolen ohella autossa puhutteli sen jenkkivarustelu, joka oli Suomi-Volvoihin nähden runsas. 36 8/2020 Volvo 244. Mittarissa oli vain 130 000 kilometriä, ja jos lapsiperheen tavarat eivät kyytiin mahtuneet, niin niitä oli sitten liikaa.” Kolmiportaisella automaatilla ja tiheähköllä 4,10:1-perävälityksellä varustettuna 245 oli sangen perso bensiinille, mutta vastavuoroisesti lyhyillä välityksillä ja 2,1-litraisella ruiskukoneella varustettu kartanovaunu oli varsin pirteä liikkeissään. Toiminta oli parillakin tavalla kannattavaa. Perheessä oli ajokkina muun muassa Duett ja 145, jollaisilla Kalevikin pikkupoikana opetteli ajamaan niin että perisuomalainen ajoharjoittelurata eli heinäpelto vain pölisi. Perhekäytössä autoon kertyi seuraavan vuosikymmenen aikana komea ajomäärä, 205 000 mailia eli 330 000 kilometriä. Auton osti sittemmin ”tehtaanmyymälästä” henkilökuntahintaan suomalaismies, joka palasi kotimaahansa vuonna -80. Kokonaisuuteen kuului muun muassa ohjaustehostin, kierroslukumittari sekä sävylasit. Näin ei ollut sattumaa, että Kalevin oma autovalintakin kohdistui Volvoon iän karttuessa ajokortti-ikään. ”Purkaessa selvisi, että auto oli niin mätä tapaus, että luovuin kunnostussuunnitelmista. J yväskyläläisen Kalevi Korven sielunmaisemaan kurvasi Volvo lähtemättömästi jo 60-luvulla
Jarruja kelpasi loppukesästä -11 koota sekä uusista että vanhoista puhdistetuista ja kunnostetuista osista. Parantelun pariin Volvon kunnostus alkoi vähitellen, ja samalla piirtyivät suuntaviivat projektin suhteen paikoilleen. Projektin alkuvaiheita hallitsivat peltityöt, joita piti suorittaa etenkin korin takaosaan. ”Silloin kun olin nuori perheellinen mies, niin ei ollut varaa ostaa lisävarusteita, jotka olivat varsin suolaisia hinnoiltaan. Moottotilan maalaus suoritettuna ja kansiremontti työn alla. Kunnostettu alusta sai osakseen asianmukaisen ruostesuojauksen. Kaksi vuosikymmentä sitten 70-luvun Volvojen virta purkamoille oli vielä vuolas mutta jo ehtymässä, joten elettiin laitimmaisia hetkiä metsästää lisävarusteita viimeiselle matkalleen suuntaavista Volvoista. Toisaalta haltuun oli saatu vihreää 245:tä huomattavasti ryhdikkäämpi jenkki-Volvo ja vielä vaivattomasti kotikaupungista kotiin ajettuna. Maalaus oli huono ja pisteosia rikki.” Kalevin silmään kokonaisuus näytti kuitenkin lupaavalta pinnan resuisuudesta huolimatta, joten hän hieroi empimättä myyjän kanssa hinnan kohdalleen USAmallin Volvosta. Myyjä kannusti kokeilemaan hangessa seissyttä Volvoa käyntiin – ja sehän lähti. ”Tuolloin olin vielä yrittämässä 245:n kunnostamista, mutta se ei edennyt, joten myyntiin tullut ’78-mallinen 244 kiinnosti. Meni ehkä tunti siitä kun olin ilmoituksen huomannut, kun olin jo lapioimassa lumia pois myytävän Volvon luota että sain ovet auki. Kotona tunnelmat olivat ensialkuun ristiriitaiset. Avarakatseisuus kannatti, sillä netin myyntipalstoja selailemalla kiinnostavalta vaikuttava USA-Volvo paikantui ruudulle. Samaan aikaan auto näytti pesun jälkeen kovin murheelliselta, joten paljon laittamista oli edessä ennen kuin Volvo tulisi olemaan uuden omistajansa kaavailemassa kunnossa. 37. Myöhemmin sitten ajattelin, että jos auto on jo 30 vuotta, niin ehkä on viimein varaa hankkia niitä lisävarusteita. Työja kesälomareissuilla kiersin purkamoja ja hankin Volvon pisteosia jemmaan”, kertaa Kalevi vuosituhannen taitteen touhuja. ”Auto oli ruosteinen ja korin takaosaan oli laitettu peltiä pellin päälle. Riitti ruostesavottaa toki auton etuosassakin ennen kuin päästiin viimein maalaustöihin vuoden 2012 jälkipuoliskolla. Kotikulmien jenkki Volvojen varusteita kertyi hyllyyn, mutta sopiva auto puuttui vielä vuodenvaihteessa 2007–2008. Oli toki tiedossa, että jenkki-Volvoja ei kotimaan teillä liikkunut häiriöksi asti, joten Kalevi osasi valmistautua siihen että sopivan yksilön löytämiseksi etsintäaluetta saisi laajentaa määrittelemättömän laajaksi. ”Auto oli katsastettuna ja alla varmaan 15 vuotta vanhat nastarenkaat, joten tuli nuoruus mieleen kun toin Volvoa mutkissa poikittain kotia kohti”, Kalevi naurahtaa. Toinen osien hankkimiseen kannustanut tekijä oli ajankohta. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta myyjä sanoi että kokeile käyntiin. Kalevi asetti yhden kantavan ajatuksen, joka nivoutui kolmeen alateemaan. Sijaintikaan ei ollut mahdoton – auto kun oli jyväskyläläisen autojobbarin tontilla. Sehän lähti ja kuuntelin että kone on kunnossa ja käy tasaisesti.” Mistään helmikuntoisesta yksilöstä ei hangessa tyhjäkäynnillä lämmitelleessä 244 DL:ssä ollut silti kysymys
Tosin automalleista kuluvat järjestään samat osat, joten jotain osia on vaikea tavoittaa hyväkuntoisina.” Purkuautojen osat eivät pelastaneet etenkään peltitöiltä, joissa isona apuna oli isä Aarne Korpi. Toden teolla kunnostus pääsi vauhtiin jälkikasvun inttivuoden jälkeen, jolloin päästiin toteuttamaan Kalevin teemaa kierrätysosien hyödyntämisestä. Hän oli purkamassa ja kokoamassa autoa viimeistä mutteria myöten. Volvon kolmeportainen automaatti sai väistyä ja tilalle tuli aiemmin hankittu nelipykäläinen ja sähköisellä ylivaihteella täydennetty M46-manuaalivaihteisto. ”Autosta kunnostettiin tai vaihdettiin rikkonaisia osia kuten sisustuksen muoviosia ja kahvoja. Kesän alussa asennettiin ilmastointilaite. Volvolle antaa kyytiä 80-luvun alussa moottoritilaan kotiutunut 123-hevosvoimainen B21E-moottori. Lisäksi halusin Volvoon hyvät varusteet, taloudellisuutta sekä tehdä sen hankkimillani kierrätysosilla niin pitkälle kuin mahdollista.” Taloudellisuuteen tähtäävä muutos suoritettiin heti alkuvuodesta -08, sillä kyseisenä vuonna Volvo sai palvella Kalevin pojan kulkupelinä armeijavuonna. ”Viitosvaihteella kierrokset putosivat lähes 1 000 r/min satasen vauhdissa ja meteli varmaan 20 desibeliä. ”Sain muun muassa kaksi Volvoa lahjoituksena ja yhdestä maksoin satasen. Kun aiemmin matka-ajon kulutus oli noin 12 litraa, niin nyt se oli 8–9 litraa.” Ensimmäisiin työvaiheisiin lukeutuivat myös pisteosien vaihtamiset ehjiin sekä moottorin ja apulaitteiden huoltotoimet. ”Isäni on eläkkeellä oleva metallialan ammattilainen. Isäni taidot tulivat käyttöön osien kunnostuksessa, ja vaimoni Tuula osallistui myös talkoisiin. Purin nämä vehkeet käyttökelpoisten osien hyödyntämiseksi. Sittemmin asiaa täydensi vielä tiheän 4,10-perän tilalle vaihdettu 3,73:1-välitteinen. Moottoriin vaihdettiin muun muassa jakopään hihna, vesipumppu sekä jäähdytin, ja korjattiin koneen imupuolella olleet vuodot.” Sinällään moottori osoittautui perusterveeksi, joten sen kohdalla tyydyttiin myöhemmin venttiilien hiomiseen eikä koneen alakertaa avattu. ”Kaverit kyselivät vuosien aikana, että mitäs meinaat tehdä tällä sitten kun saat valmiiksi, niin sanoin että ajan tietysti.” Kalevi on pitänyt myös lupauksestaan kiinni, sillä kuluneiden kesien aikana Volvolla on ajettu tähän mennessä noin 45 000 kilometriä arkiajoa sekä osallistuttu Suomen Volvo-kerhon kokoontumisajoihin ja muihin harrasteautotapahtumiin. 38 8/2020 Volvo 244. ”Perusidea oli, että tekisin harrastusauton, en museoautoa. Alustasta muun muassa puslat, jarruputket ja polttoainelinjat uusittiin sekä istuinten verhoilut korjattiin.” Kohti 50-vuotisjuhlia Päätökseensä pojan ja isän yhteisvoimin uurastama Volvo-projekti saatiin syksyllä -12, jos tosin viimeistelyä riitti vielä seuraavina kesinäkin
Poraus 92, isku 80 mm. Osien hankinnassa oli matkan varrella onneakin, sillä moni Volvo-harrastaja on kysellyt jostain lisävarusteesta, että mistä ihmeestä tämän olet saanut”, kertoo omistaja jenkki-Volvostaan. Paino noin 1350 kg. Takaveto. 07 Mitat Pituus 488, leveys 171, korkeus 143, akseliväli 264 cm. 01 Merkki ja malli Volvo 244 DL ”USA-vientimalli” 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen B21F (B21E) rivimoottori edessä pitkittäin. Seuraavana keväänä koitti paluumatka, ja Volvo lähti mukaan Suomeen ja sai toukokuussa -79 keskisuomalaiset XCU-kilpensä. Kunnostaessa tätä ei vielä tarkoituksella viimeistelty täysin suorapeltiseksi, vaan tehtiin käyttöpeliksi”, linjaa omistaja. Verovapauden täyttymiseksi Volvo pysyi ensiomistajallaan vuoteen -81, kunnes vaadittu aika oli täynnä ja auton saattoi myydä ilman veroseuraamuksia. Kun auto täyttää pyöreät 50 vuotta, pitää Kalevi mahdollisena museorekisteröintiäkin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 39. Edessä ja takana levyjarrut. 05 Alusta Edessä McPhersontyyppinen erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, poikittaistuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Oikeastaan oli neljäs ajatus, että kun auto täyttää 50 vuotta, niin sitä voisi ajatella rekisteröitäväksi museoajoneuvoksi. Puristussuhde 8,5:1 (9,3:1) Tilavuus 2127 cm 3 . Toinen omistaja piti Volvoa vain lyhyen ajan eikä kolmannenkaan omistajuus ollut kuin pari vuotta 1982–1984. Tulevaisuuden suunnitelmina on pitää Volvoa kesäisenä harrastusautona nykyisellä tyylillä ainakin tämän vuosikymmenen loppupuolelle. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, sähköinen ylivaihde, lattiavalitsin. Sillä silmällä minulla on olemassa rypytön ja venymätön plyysiverhoilu. Sen sijaan neljäs omistaja, jyväskyläläinen kuormaautoilija teki jenkki-244:stä pitkäaikaisen ajokkinsa, sillä hänellä Volvo oli lähes neljännesvuosisadan ajan. Moottorin osalta matkaa oli takana oli sitäkin vähemmän. Lisäksi odottamassa ovat myös toiset ovet ja lokasuojat maalattuina. Mahdollista museo rekisteröintiä varten odottamassa on muun muassa priimakuntoinen plyysiverhoilu. ”Vuonna -83 oli käynyt jonkin tapaturma öljyvaihdon yhteydessä minkä seurauksena autoon vaihdettiin Volvon tehtaan kunnostama B21E-vaihtomoottori tilalle”, tietää Kalevi autonsa varhaisvuosista. Kalevin hankittua Volvon alkuvuodesta -08 oli sillä ajettuna noin 108 000 mailia eli 172 000 kilometriä, joten ajomäärällisesti Volvoa oli käytelty varsin säästeliäästi. NEW YORKISTA JYVÄSKYLÄÄN Kalevi Korven USA-mallin 244 DL on viihtynyt läpi kotimaan vuosien Jyväskylän seudulla, mutta nuoruutensa se vietti Yhdysvalloissa. Teho 104 hv/5200 rpm (123 hv/5500 rpm), vääntö 163 Nm/2500 rpm (170 Nm/3500 rpm) (SAE). ”Se on ollut luotettava peli, joten ei ole tarvinnut pelätä sen kanssa liikkuessa. Volvon taival alkoi New Yorkissa, jossa siellä työkomennuksella ollut Valmetin suomalainen työntekijä osti auton juhannuksen alla -78
40 8/2020 Volvo 244. Jenkkimalleissa oli takanurkissa ja etuvilkkujen umpiossa myös äärivalot, jotka tuolloin piti Suomessa poistaa”, tietää Kalevi kertoa. Vähemmän huomiota herättävät erot liittyvät esimerkiksi puskureihin. ”Erikoista on, että jarrutehostimeen ja lämmityslaitteen käyttöön alipainetta tuotettiin vuosimalleissa 1975–1977 imusarjan alipaineen lisäksi erillisellä nokka-akselista käyttövoimansa saavalla alipainepumpulla. Pumppu on mielestäni sama kuin myöhemmin Volvon D24-dieselmoottoreissa käytetty. Alustasta löytyy eräs kolariturvallisuuteen liittyvä eroavaisuus. Tarkoituksena on estää polttoainetankin painuminen kasaan.” Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine ja Volvo Ohjaamonäkymä antaa vihjeitä alkuperäisistä lisävarusteista runsain mitoin. Pakokaasujen jälkikäsittelyyn kuului niitä kierrättävä EGR-venttiili. Yksittäisten pyöreiden tai kantikkaiden umpioiden sijaan jenkkimalleja koristivat useimmiten tuplavalot, jotka olivat sealed beam -umpioita, joissa polttimo ei ole erikseen vaihdettavissa. ”Taka-akselin päälle on pultattu kolmiomaiset vahvikelevyt, mitkä ottavat peräkolarissa kiinni jarrusatuloiden ulokkeisiin. Puskurien takana ovat Sachsin nesteiskareilla toteutetut joustovyöhykkeet.” Tekniikkaeroja Perusvarustetaso oli Yhdysvalloissa DL, mutta se vastasi pikemminkin meikäläistä GL:ää, sillä USA:ssa pellin alla oli aina B21F-suihkutusmoottori. Volvo-projektinsa myötä Kalevi Korpi on selvittänyt tarkoin Euroopassa ja Yhdysvalloissa 70-luvun lopulla myytyjen 240-sarjan Volvojen eroja tekniikan ja varustelujen suhteen. Myöskään polttoainetankista ei päästetty hiilivetyjä höyrystymään ilmaan, vaan niitä kerättiin niin sanottuun aktiivihiilikanisteriin talteen ja johdettiin letkulla moottorin poltettavaksi. ”Autossani on ollut alkujaan katalysaattori, mutta erikoista ettei vuonna -78 tässä autossa vielä ollut lambda-anturia”, pohtii Kalevi katalysaattorilla varustettujen USA-vientimallien tarjontaa happitunnistimella ja ilman. ”Vuosimallin ’78 Volvo 244 DL:ssä oli neljä pyöreää valoa, kun GL:ssä oli neljä neliskulmaista, joita käytettiin vuosimallin -79 myötä myös DL-mallin yhteydessä. Kartanomallissa jarrut olivat taatusti ylitehostetut kuten myös ohjaus, sillä tehostuksesta huolehti 245:ssä ZF:n pumppu erillisellä öljysäiliöllä. Runsailla kuorrutteilla S ilmiinpistävimmän ulkoisen eron Volvon 240-sarjalaisten USAja Euro-versioiden välillä havaitsevat muidenkin merkkien harrastajat. ”Ne ovat ilmeisesti kolme milliä vahvemmat kuin Pohjoismaissa käytetyt, kaikkiaan noin 11-millistä alumiiniprofiilia. Mukana ovat muun muassa sähkölasit ja -peilit, plyysiverhoilu, kojelaudan tarvikehylly ja apukuskin kahva sekä sivulokero. Sen sijaan 244:ssä oli jo tehostimen pumppuun integroitu öljysäiliö.” Myös katalysaattorit kuuluivat USA:ssa myytyjen bensiiniautojen todellisuuteen jo 70-luvulla. Nelivaloratkaisun lisäksi nokkailmettä jykevöitti jenkkien 244-malleissakin vuodesta -77 lähtien niin sanottu voimakeula – siis Euroopassa kuusisylinteristen 260-sarjalaisten yhteydessä käytetty maski ja pidempi nokkapelti
USA-viennin DL-mallien perusvarusteisiin kuului mainitun ruiskukoneen ohella automaattivaihteisto, ohjaustehostin, kierroslukumittari, sävylasit, ilmastoinnin esivalmiuden vuoksi nappilämmityslaite, radioantenni tuulilasissa sekä tekstiilimatot. Valinnaisvarustelun ja jälkivarustelun mahdollisuudet olivat vuonna -78 varsin monipuoliset. Kalevin alkujaan 244 DL:ssä ovat mukana kaikki 244:ään USA:ssa vuonna -78 tarjotut varusteet paitsi kattoluukku. Mainoskuva kertoo myös sen, että nelivalomaski ei kuulunut automaattisesti kaikkiin 240-sarjan jenkki-Volvoihin. Näin ollen hänen 244 DL:ää on täydennetty seuraavilla käytettävyyttä ja mukavuutta parantavilla alkuperäislisävarusteilla: • jäähdytetyt etujarrulevyt ja -satulat • kaasuiskunvaimentajat eteen ja taakse • vahvennetut kallistuksenvaimentimet Turbomallista (edessä 21 mm ja takana 25 mm) • etupuskurin tuuliohjain • Volvon ATS-alumiinivanteet • ilmastointilaite termostaatilla • sähkölasit eteen ja taakse • sähköpeilit alumiinirungolla • keskuslukitus (lisävarusteeksi ’79-mallistoon) • penkkien ja ovipaneelien plyysiverhoilu • GT-ohjauspyörä (ei tällä hetkellä paikoillaan) • tarvikehylly kojelautaan • sivulokero ja ”kauhukahva” matkustajalle • takaniskatuet • takaikkunan verho ja lisäjarruvalo • A-pilarin radioantenni ”Takajousituksen tasosäätö sekä vakionopeudensäädin kaipaavat vielä lisää osia ennen asennusta”, täydentää Kalevi. Vuosimallien ’77 ja ’78 DL-versiot 244ja 245-jenkkimalleissa vastaavat Kalevin mukaan melko suoraan sitä, mitä meillä oli GL-malli – lukuun ottamatta nahkapenkkejä ja metalliväriä. Kuvanäytteet brittimarkkinoiden 240-sarjan esitteestä. Kalevin selvitysten mukaan vuosimallissa ’76 istuimet oli verhoiltu vinyylillä korvautuakseen seuraavalle vuodelle kankaalla. ”Mahdollista museointia varten ovat DL-merkitkin jo olemassa, vaikka näillä varusteilla tämä on oikeastaan kuorrutettu GLE”, Volvo-harrastaja luonnehtii. Vaikka perusvarustelu oli eurooppalaisesta näkökulmasta runsas, jäi yhdysvaltalaisille Volvon ostajille ruksittavaa optiolistaltakin. Vuoden -78 ATS-alumiinivanteiden taustalla on pari valinnaisvarustetta lisää – jäähdytetyt levyjarrut, kaasuiskarit sekä vakiota tuhdimpi kallistuksenvaimennin. Siellä olivat tyrkyllä muun muassa ilmastointi, sähköikkunat eteen, sähköpeilit, kattoluukku, alumiinivanteet sekä kartanomalliin kattokaiteet, takajousituksen korkeudensäätö ja jopa kolmas penkkirivi. Tosin dollareille sai nopeasti käyttöä optiolistaa silmäilemällä. Kaikki paitsi kattoluukku Volvojen varustelu oli vähemmän yllättävästi suuressa lännessä kaikkiaan runsaampaa kuin Suomessa myytävissä mallitasoissa. 41. Auton mallimerkeissä lukee tällä hetkellä GL, vaikka alkuperäiseltä mallitasoltaan se onkin siis USA-markkinoiden mukainen DL. Suomeen uutena myydyistä Volvoista löytyi 70-luvun lopulla ilmastointilaite ani harvoin. Vuoden -76 täydennyksiin lukeutuivat niin ikään takapenkin keskikyynärnoja sekä ovitaskut, jotka seuraavalla vuodelle korvattiin ovilokeroilla. Vuonna -78 Yhdysvalloissa Volvoa mainostettiin edullisena ostoksena
Cadillac Fleetwood 75 Limousine ?58 Rettigin loisto risteilijä Mikäli menestyvän perheyhtiön ostoslistalle oli vuonna 1958 kirjattu näyttävä edustusauto, tarjosi Cadillac 75-sarjan limusiinillaan varteenotettavan vaihtoehdon. Yksi näistä amerikkalaisista loistoristeilijöistä saapui uutena Turkuun osaksi Rettig & Co:n laivastoa. Riihimäki 43
Enää ei tämä Rettigin loistoristelijä ole hukassa, vaan Toni Hallikaisen toimesta se palasi liikenteeseen yli 40 vuoden tauon jälkeen. 44 8/2020 Cadillac 75 Limousine. Muistan varsin hyvin eräässä kesätapahtumassa istuneeni vuoden -58 Cadillac-limusiinin takapenkillä silloisen Cadillac Clubin puheenjohtajan seurana, autoista rupatellen ja virvokkeita nauttien. A llekirjoittaneella oli 90-luvun alusta alkaen ilo ja mahdollisuus tutustua maamme Cadillac-harrastajiin sen merkkikerhon tapahtumien yhteydessä. Tuskin jäi turkulaisille epäselväksi ketä autojen tuontisäännöstely ei häirinnyt, kun tunnettu vuorineuvos ja mesenaatti lipui Cadillacin kyydissä pitkin Aurajoen rantakatuja. Vaihtomoottori Seuraavana loistoauto suuntasi kromihohtoisen keulansa kohti Pirkanmaata, kun se merkittiin Tampereen Kuninkaankadulla toimineen YH:n Auto ja Pyörän haltuun. Ohjaamossa tunnelma on täysin musta jämäkkää nahkasohvaa myöten... Tuota uustuonnin myötä Suomeen rantautunutta mustaa loistoautoa ihaillessamme kääntyi puhe Suomi-yksilöön, joka legendan mukaan uinui purettuna jossain Keski-Suomessa. Pitkästä autosta taisi pätkä jäädä rahoitukselle, sillä alkuun sen omistus jäi vielä Turkuun, mutta omistuksen vaihduttua siihen ruuvattiin HVR11-kilvet. Palatsin talliin Toukokuun ensimmäisellä viikolla -58 oli Turun Autohallin myyntiluetteloon kirjattu Cadillacin hinnaksi huikeat 4 534 768 markkaa. Nukkamatot eivät olleet enää pelastettavissa, joten verhoilija toteutti uudet. Kukaan ei tuolloin tuntunut tietävän missä myyttinen loistoauto majaili tai ne jotka tiesivät, pitivät tiedon omanaan. Syyskuussa -65 edustusauto oli kuitenkin tehtävänsä suorittanut ja sen korvasi uusi Cadillac Fleetwood. ...kun taas salokipuolella kyydistä nautitaan hillitynharmaan villakankaan pehmeässä syleilyssä. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Limusiinissa luokkajako on selkeä. Vanhan kantakortin mukaan ’58 siirtyi noihin aikoihin Turun Sirkkalankadulla toimineen vaihtoautoliikkeen omistukseen. Katsastuskunnossa Cadillac oli roiskeläppineen paria päivää myöhemmin, ja kesäkuun alkupäivinä siihen ruuvattiin TA-19-tunnukset. YH:n Auto ja Pyörän takaa löytyi kilvanajaja Yrjö Heikkilä, joka 50-luvun alkuvuosina saavutti moottoripyörällä maaradan suomenmestaruuksia. Rettig & Co, jonka virallinen toimipiste sijaitsi Rettingin perheen kotina toimivaa palatsia vastapäätä Nunnakadulla. Tilaajana oli P.C
Tämän kokonaispainoltaan 3 300 kilon 1+7-paikkaisen loistoristeilijän myöhemmät vaiheet ovat osittain hämärän peitossa, mutta 70-luvulle tultaessa oli Cadillacilla reissua jo sen verran takanapäin, että auton alkuperäinen voimanlähde antautui kampiakselivaurioon. Ihan heittämällä hirmumoottori ei alkuperäiseen Hydra-Matic-vaihteistoon sopinut, joten väliin oli koneistettava sovitelaippa, jolla pultit saatiin passattua kohdilleen. Auton nykyinen omistaja ei tiedä oliko joku peruuttanut autoa tuhoisin seurauksin vai oliko joku ajanut sen perään. Pääministerin käytössä oli AA-1-kilpinen ’57 Limousine ja Kekkonen maakuntamatkaili leijonavaakunaisella ’52 limusiinillaan. Kuplat maalissa Tamperelaiseen vaihtoautoliikkeeseen päätynyt Cadillac myytiin ainakin kertaalleen eteenpäin, mutta se palasi pian samaan riviin. Maailma oli sitten 70-luvun muuttunut ratkaisevasti. Moottorissa oli kuulopuheiden mukaan kansivaurio, mutta sellaista ei avatessa löytynyt. Liekö pohjatöissä sitten oikaistu vai olivatko materiaalit toisiaan hylkiviä, mutta jonkin aikaa myöhemmin mustaan maalipintaan alkoi ilmestyä pieniä kuplia. Amerikka varaosineen oli 70-luvun Suomessa kuutakin kauempana, joten ongelma ratkaistiin pula-ajan tyyliin. 45. Loistoautoa oli 70-luvulla kohdannut onnettomuus, jossa sen takavalot kehyksineen olivat vaurioituneet. Seuraavana autoon iski kyntensä Tampereella opiskellut jyväskyläläisharrastaja, jonka omistuksessa auto viipyikin vuosikymmeniä. Marraskuussa 2018 Cadillac kurvasi jo katsastuskonttorille palaten liikenteeseen vanhoin TA-19 tunnuksin. Toni osti lyhyen neliovisen ’58 Cadillacin, josta sai limusiiniin ehjät takavalot. Kyseltyään Cadillac Clubia vetäneeltä Tomi Friskiltä tarinan todenperäisyyttä, alkoi tapahtua. 50-luvun pula-Suomessa ’58 limusiini-Cadillac oli suorastaan hävyttömän hieno kulkupeli. Jostain oli tarpeeseen kulkeutunut vuoden -71 Cadillacin 500-kuutiotuumainen moottori, jolla matkantekoa jatkettiin. Yhtä kaikki, ehjääminen ilman oikeita osia oli vaikeaa, muttei mahdotonta ja Cadillacin takapäästä paikkansa löysivät kantikkaat valot, jotka toivat mieleen lähinnä peräkärryn valaisimet. Kuinkas ollakaan oli Lohjalla toimiva automaalaamo ajautunut sillä välin konkurssiin ja tilanne puretun ja kuplivan Cadillacin kohdalla näytti aavistuksen lohduttomalta. Alkuperäisyyttä kohden Monenlaisia vanhoja autoja harrastellut Toni Hallikainen sai kuulla legendaarisesta limusiinista vuonna 2017. Rekisteristä poistunut auto tuupattiin myöhemmin autotalliin odottelemaan parempia aikoja, joita ei muiden kiireiden vuoksi ihan äkkiä tullutkaan. Puolivälissä 70-lukua autoa purettiin kunnostusaikein ja se sai pintaansa upean mustan maalipinnan. Toukokuun ensimmäisellä viikolla 1958 Turun Autohallin myyntiluetteloon oli Rettigin loistoauton hinnaksi kirjattu huikeat 4 534 768 markkaa. Kadonneita listoja varten oli hankittava kaksiovisen ’58 Caddyn listat, joista sai muokattua limusiiniin sopivat. Auton jäljittämiseen ei kulunut kauaakaan, ja kaupat tehtyään oli Toni elokuussa 2018 noutamassa kesken jääneen projektin Jyväskylästä
Toni tosin huomauttaa, että täysin alkuperäistä vastaava 365 kuutiotuuman moottori vuodelta -58 on jo hankittu ja saanee osakseen täysremontin ennen kuin se löytää paikkansa limusiinin keulilta. Vaikka varaosa-autoksi hankittu lyhyempi ’58 Cadillac jatkaa nykyisin matkaansa uuden omistajan kesäautona, tunnustaa Toni Hallikainen mieltyneensä automerkkiin niin, että viime aikoina vuoden -59 Cadillac on alkanut houkuttelemaan hankintamielessä yhä vahvemmin. Omistajan aikeet limusiinin kohdalla ovat muutenkin pääpiirteittäin selvillä. Suunnitelmissa on palauttaa auto vaiheittain lähemmäs alkuperäiskuntoa. Alkuperäinen rekisteritunnus ja Suomi-autolle pakolliset roiskeläpät viimeistelevät jyhkeän kokonaisuuden. Verhoilija sai tehtäväkseen uusia Cadillacin lattiamatot sekä oviverhoilujen alaosat, joissa on käytetty samaa harmaata nukkamattoa. Cadillac palasi liikenteeseen 70-luvun 500-kuutiotuumaisella moottorilla, mutta konehuoneeseen vaihtuu tänä talvena oikean vuoden 365-kuutiotuuman veekasi. Oikean merkkinen, joskin väärän kokoinen moottori kelpasi tarkastajille, sillä sen vaihdostakin oli kulunut jo liki 50 vuotta. Samalla kertaa konehuone tullaan entistämään mahdollisimman tarkoin tehtaan asuun. Toni Hallikainen purki limusiiniin takavalot lyhyestä sedanista, kylkilistat taiteiltiin puolestaan kaksiovisen Cadillacin listoista. Kiirettä toteutukselle ei ole ja entisöinnin askelmerkkejä on harkittava tarkoin. Harvinainen Cadillac Fleetwood 75 Limousine on löytänyt pysyvän kodin ja sen Suomi-historia tekee tästä loistoristelijä ainutlaatuisen. 46 8/2020 Cadillac 75 Limousine. Alipaineella toimivat tuulilasinpyyhkijät eivät useista korjausyrityksistä huolimatta ryhtyneet toimimaan toivotusti ja tilalle vaihtui sähkömoottori. HJE-kirjainkoodi konehuoneen lätkässä paljastaa lisävarusteiksi lämmityslaitteen, takapenkiltä säädettävän radion sekä sävylasit. Cadillac kävi puuhastelun jälkeen museoajoneuvotarkastajien hyväksyttävänä. Tonin ajatuksena oli palauttaa vuosikymmenet seissyt loistoristeilijä ensitöiksi liikenteeseen, sillä tekniset viat ilmenevät parhaiten ajellessa. Istuinten villakangasverhoilut ovat ehjiä ja vain yhden kerran alkuperäiset, joten niiden uusiminen värivirheiden vuoksi aiheuttaa vielä puntarointia. Sisustuksen ilme parani huomattavasti. Tekniikan osalta Toni pitää autoaan kiitollisena, sillä Cadillac edustaa aikakautta jolloin viat olivat nykyautoihin verraten vielä korjattavissa
Vuorineuvoksen autonkuljettajana toimi aina hänen kuolemaansa vuoteen -79 asti Alvar Karlsson. ”Cadillac on ainutlaatuinen juuri sen Suomi-historiansa ansiosta”, tuumii loistoristeilijän liikenteeseen palauttanut Toni Hallikainen. 47. Paino 2 580 kg PALATSIN AARTEITA Tupakkatehtailustaan ja myöhemmin Bore-risteilyja rahtialuksistaan tunnetun Rettigin perheyhtiöiden historia kuuluu maamme hienoimpiin menestystarinoihin. 01 Merkki ja malli Cadillac Fleetwood 75 Limousine 02 Vuosimalli 1958 03 Moottori 8-sylinterinen nestejäähdytteinen V-moottori edessä pitkittäin. Takana: jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, kierrejouset. Palatsin autotalliin hankittiin vuosikymmenten kuluessa toinen toistaan hienompia autoja, kuten muun muassa olympiavuoden -52 Mercedes-Benz 300 sekä muutamaa vuotta myöhemmin esitelty 300d. Tehostetut rumpujarrut 06 Kori Teräspalkkirunkoon pultattu neliovinen teräskori 07 Mitat Pit. Vuorineuvos von Rettigin johtaessa yhtiötä, toimi hulppea palatsi hänen perheensä yksityiskotina. Poraus 101, isku 92 mm, tilavuus 5 972 cm 3 (365cid). Puristussuhde 10,25:1. Tästä esimerkkinä Turussa, Aurajoen rannalla seisoo Hans von Rettigin 1928 rakennuttama Rettigin palatsi, joka nykyisin toimii historian ja nykytaiteen museona. 1 565, akseliväli 3 802 mm. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen Hydra-Maticautomaattivaihteisto, valitsin ohjausakselilla. 2 029, kork. Teho 310 hv. Saksasta lähteneen ja Ruotsin kautta Suomeen saapuneen tehtailijasuvun liiketoimet onnistuivat alasta ja vuosisadasta riippumatta, eikä menestyksen peittelylle ollut erityistä tarvetta. Takaveto 05 Alusta Edessä: kolmiotukivarret, kierrejouset, tehostettu simpukkaohjaus. 6 022, lev
Vuoden 1958 Cadillac edustaa amerikkalaisen autoteollisuuden hulluinta aikakautta, jolloin hienoinkin korimalli vanheni myyntikelvottomaksi vuodessa. Lisähinnasta tarjolla oli Eldorado-mallin kolmen kaasuttimen ratkaisu, jolla teholukemat nousivat 335 hevosvoimaan. General Motorsin lippulaiva Cadillac oli pidettävä mielenkiintoisena, sillä kilpailu Lincoln Continentalin sekä Chrysler Imperialin kanssa Amerikan hienoimman auton asemasta oli armotonta. M yyntiesitteissä ja mainonnassa autojen loisteliaisuuden kehuminen oli vahvasti irtaantunut arkitodellisuudesta, eikä Cadillac edes yrittänyt nostaa esiin suoranaisia järkisyitä moisen siivekkään hankintaperusteiksi. 75-sarjalaisten kohdalla verhoilumateriaali oli aina villakangas, asiallisen värimaailman rajautuessa harmaan ja ruskean sävyihin. Verhoilumateriaaleille ja -väreille oli keksitty toinen toistaan hienompia nimiä, ja lisävarusteilla saattoi edullisimmankin Cadillac-mallin varustella mieleisekseen. Mikäli Cadillacin ajotuntuman koki liian rautaiseksi, saattoi alustan vieterit korvata äärimmäisen pehmeällä ja aina oikeaan ajokorkeuteen säätyvällä ilmajousituksella. Valinnan varaa Malleja ja lisävarusteita merkillä oli tarjota runsaasti Hydra-Matic-automaattivaihteiston, ohjaussekä jarrutehostimen kuuluessa kaikkien Cadillac-mallien vakiovarusteisiin. Kyseessä oli, kuten myyntiesite hyvin kuvaa ”parhaimpien suunnittelijoiden aikaansaama teräksinen taideteos, johon kromattuja yksityiskohtia lisäämällä on kyetty saavuttamaan kestävä ja ajaton lopputulos”. Vuotta kauempaa ei -58 Cadillacin ajattomuus kuitenkaan kestänyt, kun huomiota oli haettava vieläkin suuremmilla siivillä. Pitkään 75-sarjan Cadillaciin mieltyneelle tarjolla oli yhdeksän hengen sedan sekä välilasillinen Limousine. Vuodelle -58 esitelty uusi moottori kävi entistä tasaisemmin ja tehoa 365 kuutiotuuman veekasista puristui 310 hevosvoiman verran. Välilasillisen Limousinen kuljettaja nautti tehtävästään mustalla nahkasohvalla istuen. Teksti: Jan-Erik Laine CADILLAC 1958 – AUTOMAAILMAN MESTARITEOS 48
Lempiväri tähän erikoismalliin löytyi varmasti 15 erilaisen vaihtoehdon joukosta ja pelkästään sisustusvaihtoehtoja oli tarjolla jo 44 erilaista. Seuraavana vuonna sen korien valmistus siirrettiin Italian Torinoon. Erityisen kannattavaa käsityönä valmistettujen Broughamien valmistus ei Cadillacille ollut. Hieno, hienompi, hienoin Kilpailu hienoudella on taitolaji, kun valmistajan perimmäinen tarkoitus on tehdä mahdollisimman paljon voittoa myymällä mahdollisimman paljon autoja. Välilasillisen Limousien kuljettaja hoiti tehtävänsä mustalta nahkasohvalta. Tukevaan X-runkoon sai lisähinnasta pehmeän ilmajousituksen. Eldorado-mallit tunnettiin tuplasti perusmalleja kalliimpina. Pitkät 75-sarjan mallit pidättäytyivät verhoilumateriaalien osalta hillityissä villakankaissa. Cadillacin myynti vuonna 1958 ylitti 124 000 autoa ja kaikki mallit olivat luonnollisesti varsin hienoja. 49. Cadillac ei edes yrittänyt nostaa esiin suoranaisia järkisyitä moisen siivekkään hankinta perusteiksi. Kumpaakin valmistettiin tuona vuonna vain runsaat 800 autoa. Äärimmäistä yksilöllisyyttä edellyttävää ja hintalapuista piittaamatonta kohderyhmää Cadillac kosiskeli erikoiskoritetulla Eldorado Brougham -mallillaan. Broughamin 13 000 dollarin hinnalla olisi GM-diileriltä mukaan lähtenyt vaikka kymmenkunta Chevrolet-merkkistä autoa, mutta siitä huolimatta kaupat päästiin kättelemmään kolmensadan Eldorado Brougham -mallin osalta. Hulppein avokas kulki nimellä Eldorado Biarritz, neliovisen Eldorado Broughamin takaovet olivat puolestaan kaapparimallia. Vaativammalle ja mukavasti maksuvalmiimmalle asiakaskunnalle Cadillacilla oli tarjota yltäkylläisesti varustellun Eldorado-mallistonsa Biarritz-avoauto sekä Coupé
Ford Granada 250 ?75 VARMAA KYYTIÄ 50
Lähes kaikki osat olivat tallessa, ainoastaan keulasta puuttui kirjaimia Ford-tekstistä”, Jyri kertaa. Peltityöt keskittyivät lokasuojiin ja helmoihin. Hevonoja R unsas vuosikymmen sitten Martti Kohosella oli visainen varaosien metsästys edessä. ”Takapenkki kävi Lahdessa verhoilijalla, joka onnistui löytämään alkuperäiseen sointuvaa vinyyliä.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 51. Jostain syystä takaistuimen keinonahkaverhoilu oli kuitenkin pettänyt tikkauksien vierestä, ja vaati siksi huomiota. Uutta bensaa tankkiin Jo ennalta oli tiedossa, että omiin nurkkiin siirretty hopeanharmaa Granada vaati toimenpiteitä ruostevaurioiden sekä moottoriongelmien vuoksi. Samoin hän hitsasi kuntoon takakaarien ja pohjan ruostekohdat.” Hitsauslaitteen hiljennyttyä Granada sai uutta maalipintaa lokasuojien lisäksi helmaan pokkauksen alapuolelle, mutta pääosin pintaan saatettiin jättää alkuperäinen, nykyään jo 45 vuotta vanha maalipinta. ”Apukuskin puoli oli joskus kolaroitu sen perusteella, että etulokari oli koottu viidestä palasta yhteen hitsaamalla. Ainoaksi soveltuvaksi ratkaisuksi hahmottui sopivan varaosa-auton löytäminen. Varaosa-autoksi kaavailtu Granada osoittautui sen verran eheäksi kokonaisuudeksi, että Jyri Kohonen kunnosti siitä itselleen ajokin, joka on palvellut moitteetta jo yli kymmenenä suvena. Saumat olivat kukkineet, mutta isä hoiti osaavana niiden hitsauksen. Sisusta oli yleisesti ottaen ehjä, joten siistiminen riitti jopa mustuneeseen kuljettajan istumakohtaan. ”Syksyllä -08 olikin Tammisaaressa myynnissä Granada, jota lähdimme katsomaan”, kertoo Martin poika Jyri Kohonen. Hänen vuosituhannen taitteessa muusikko Tuomari Nurmiolta hankkimansa jenkkimallin Ford Granada oli saanut keulaansa harmillisia kolarivauriota, ja ennalta oli selvää että varaosaliikkeiden hyllyiltä sopivia osia vuosimallin -79 ajokkiin oli turha uneksia. Mukaan kohti Päijät-Hämettä ja Kohosten kotikulmia lähti projektikuntoinen, mutta kaikkiaan sittenkin varsin ehjä ja osiltaan täydellinen jenkki-Ford. Perillä oli ennakkotietojen mukainen ’75-mallinen Granada 250-kuutiotuumaisella kuutosella, ja kun tuote oli luvatun kaltainen, ostettiin osittain purettu auto talteen. ”Muutamia hitsauskohtia oli, mutta ne tulivat yhden talven puuhastelulla kuntoon. Näin myös päätettiin tehdä. Itse asiassa paketti vaikutti sen verran lupaavalta, että osien hyödyntämisen sijaan Kohosia alkoi houkuttaa auton kunnostaminen takaisin ajokuntoon
Martille ahkeroitavaa tuottaneiden peltitöiden vastapainoksi moottorin ongelmien ratkomisessa isä ja poika pääsivät helpommalla. Eihän tämä raketti ole noilla tehoilla, mutta sellaisen 60–65 mailia tunnissa kun pitää maksimina, niin on mukava taittaa matkaa. Alle laitettiin vielä kierros uusia iskareita ja renkaita, minkä myötä Granada oli valmis palaamaan kesäisille maanteille. Vastavuoroisesti Jyrin isän ’79-mallinen, 302-kuutiotuumaisella V8:lla varustettu ’79 Granada saattaa hyvinkin olla alkuperäinen Suomi-auto, mihin viittaavat niin kilometrimittaristo kuin Stockmann Auto -tarrat. Rauhallisen varmaa menoa Runsaan kymmenen vuoden aikana leppoisia Granada-retkiä onkin riittänyt, sillä matkat ovat sujuneet ilman teknisiä vastoinkäymisiä. Edellinen omistaja ei ollut saanut konetta lainkaan käyntiin, mutta selvisi että hän oli koettanut tankissa olleella iänikuisella bensalla.” Tuoreella menovedellä motti heräsi eloon, ja kun Jyri oli käyttänyt pakosarjan höylättävänä, oli 4,1-litrainen kuutonen jälleen valmiudessa tuottamaan voimaa kolmipykäläisen automaatin välitettäväksi. ”Ei tässä ole ollut juuri mitään ongelmia. Kaikkiaan noin 26 000 mailia olen tällä ajellut.” Granadassa Jyriä puhuttelee varmatoimisuuden ohella auton erikoisuus suomalaisesta näkökulmasta. ”Silloin kun hankin, niin pakosarja oli moottorista puoliksi irti. Tätä tukevat myös rekisteröintitiedot, jotka kertovat että Granada on ensirekisteröity Suomeen marraskuussa -76. Lisäksi mailimittari vihjaa, että Granada ei olisi saapunut uutena Eurooppaan, vaan aloittanut matkansa suuressa lännessä saapuakseen kuitenkin nuorella iällä Suomeen todennäköisesti muuttoautona. 52 8/2020 Ford Granada. Matkamusiikkia leppoisaan kyytiin antaa aikakauteen sopiva Philips-kasettisoitin. Mailimittari ja loppuvuodesta -76 suoritettu ensirekisteröinti Suomeen viittaavat siihen, että Granadan ensimailit on kerätty mahdollisesti Atlantin toisella puolen. Menossa on jo toinen sarja uusia renkaita, kun ensimmäinen tuli kulutettua loppuun. Kohtuullisen eheä yleiskunto antoi luvan tulkita, että matkamittari olisi vasta toisella kierroksellaan, mikä tarkoittaisi tällä hetkellä 146 000 mailin eli noin 235 000 kilometrin kokonaisajomäärää
53. Edessä levyja takana rumpujarrut. Nyt kansi on pajalla laitettavana ja lisäksi on tarkoitus vaihtaa uusi nokka-akseli ja nostajat sekä uusi pakosarja.” Ja kyllä: myös Martti-isän Granada saatiin aikoinaan kolarivaurion jäljiltä kuntoon, vaikka varaosalähteeksi suunnitellusta aihiosta tulikin pojan luottopeli. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Lisäksi haljennutta pakosarjaa on ehostettu pikapaikkausaineella. 07 Mitat Pituus 502, leveys 181, korkeus 136, akseliväli 279 cm. Puristussuhde 8,0:1. Jyri kertoo tykästyneensä runsaan vuosikymmenen ja yli 40 000 kilometrin mittaan Granadan toimintavarmuuteen ja matkustusmukavuuteen. Aika paljonhan näitä tehtiin, vuonna -75 yli 300 000 autoa, mutta Suomessa en ole nähnyt kuin muutaman tällaisen”, kuvailee Jyri, jonka omistuksessa on myös ’55 DeSoto Firedome, Martti-isän aiemmin omistama ’70 AMC Hornet. Tilavuus 4089 cm 3 . ”Hankittiin silloin Hollolasta kaksiovisen Granadan raadosta tarvittavat keulan osat isän autoon”, Jyri täydentää. ”Sen ajan kun tämä on minulla ollut, niin venttiilinnostajat ovat pitäneet pientä naputusta. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Vastahankitun Grana dan käynnistymis haluttomuuden syy paikantui bensiinitankin sisältöön. Tulevaisuuden suunnitelmina on pitää Granada jatkossakin omissa nimissä, mitä tukee myös alkavalle talvikaudelle käynnistetty moottoriremontti. Poraus 93,47, isku 99,31 mm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 140 km/h, 0-100 km/h 23,6 s. Takaveto. ”Olen aina tykännyt semmoisista autoista, joita ei ole kaikilla muilla. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, päällekkäiset tukivarret, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, rattivalitsin. Teho 73 hv/2900 rpm, vääntö 244 Nm/1400 rpm. Paino 1570 kg. Hevosia ei 4,1-litraisessa tallissa ole kuin alun kahdeksattakymmentä, mutta ne ovat osoittautuneet luonteeltaan hyvätapaisiksi. 01 Merkki ja malli Ford Granada 4D Sedan 250 Automatic 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin
Granadan kohderyhmä oli silti sekin enemmän konservatiivisien kuluttajien suunnalla, sillä mallin muotoilu edusti konstailematonta jenkkityyliä näyttävine maskeineen sekä kromipuskureineen ja -koristeineen. Varsinkin suuremman kuusisylinterisen Granadan tarjoama hevosvoimamäärä oli litratilavuuteen nähden jopa amerikkalaisesta perspektiivistä vaatimaton. 54. Ford päätyi kuitenkin antamaan lisäaikaa neliovisena sedanina ja nättinä kupeena valmistetulle Maverickille, joten se säilyi Granadan rinnalla vielä parin vuoden ajan. USA-Granadan valmistus alkoi mallivuodelle -75, jolloin sen oli tarkoitus korvata valmistajan kompaktimallistoon aivan 60-luvun lopulla saapunut Ford Maverick. Teksti: Harri Onnila Jenkki-Granada Fordin esitellessä kotimarkkinoilleen Yhdysvaltoihin Granada-mallin vuodelle -75, oli muutama vuosi aiemmin laantunut hevosvoimasota pelkkä loittoneva muisto. Toki etupuskurista takapuskuriin kertyi pari senttiä yli viisi metriä eli muutaman sentin enemmän kuin esimerkiksi perusmittaisessa W116-mallin S-Mercedeksessä, mutta samalla kannatti muistaa että tuolloin 70-luvun puolivälissä amerikkalaisittain tavallisen Chevrolet Caprice Classicin pituus hätyytteli 5,7 metriä. Myös korimallitarjonta oli yllätyksetön: tarjolla oli neliovinen sedan ja kaksiovinen coupé. G ranada nostaa suomalaiselle autoilijalle välittömästi mieleen 70-luvun pyöreälinjaisen kantikkaat Länsi-Saksassa ja Englanissa valmistetut isot Fordit ja vuosikymmenen lopulla saapuneet särmikkään suoraviivaiset toisen mallisukupolven Granadat, joita valmistettiin aina 80-luvun puoliväliin asti. Ford-malliston vinkkelistä Granada asettui kuitenkin hieman Mavericikin yläpuolelle ja toisaalta alemmaksi kuin Torino-mallisto. Uutta oli kuitenkin se, että tämä kaikki pakattiin huomattavasti pienempään tilaan kuin vielä pari vuotta aiemmin. Granadalla tavoiteltiin siis tavallisia amerikkalaisia autonostajia, epäilemättä enemmän kuitenkin kaupunkilaisia kuin maaseudun väkeä, sillä puuvillaja maissipeltojen lomaan valintana olisi eittämättä ollut ehta pick-up. Mutta jotain oli kuitenkin tehty oikein, sillä tuotanto ylti puolessa vuosikymmenessä yli 1,6 miljoonaan autoon. Harvempi kuitenkin muistaa, että samoihin aikoihin Pohjois-Amerikassa Ford valmisti niin ikään Ford Granadaa ja sen sisarmallia Mercury Monarchia
Näiden tunnusmerkkejä olivat etumatkustajien erillisistuimet, jäykempi jousitus ja suuremmat etujarrut. Perusmallissa pärjättiin aina kolmivaihteisella rattitai valinnaisella lattiamanuaalilla. Euro-Fordeja edustaneen Oy Ford Ab:n toimesta jenkki-Fordit tuskin saapuivat, joten arvauksemme kohdistuu Stockmann Auton suuntaan. Vuosimallien myötä kuutosmoottorien voimavarojakin hieman petrattiin. Suuremman moottorin luonteesta kertoo, että huipputeho saavutettiin kuorma-automaisen matalilla kierroksilla, 2 900 r/ min, jos tosin pienemmänkin moottorin huipputehoalue oli vain 3 200 r/min kohdalla. Jotkut irvileuat kommentoivatkin uuden Granadan olevan 60-luvun alun Ford Falconiin verrattuna 50 prosenttia painavampi ja 25 prosenttia tehottomampi. Etuvalot vaihtuivat kulmikkaiksi mallivuodelle -78. Tilavuudeltaan 302-kuutiotuumainen eli 4,9-litrainen kasi tuotti tehoa 132 hevosvoimaa ja Ghia-malliversion yhteyteen optiona tarjottu 351-kuutiotuumainen tuotti ensimmäisenä mallivuonna 145 hevosvoimaa. Granada 200 Six -lähtöversiota liikutti 3,3-litrainen suora kuutonen, josta irrotettiin perin nuukasti tehoa – vain 76 hevosvoimaa. Jenkki-Granadan ensimmäisen mallipolven taival kesti aina vuoteen -80 samoin kuin sen Monarch-sisarenkin tuotanto. Väännössä suurempi litratilavuus sentään oli valttia, sillä 250-versio väänsi 244 newtonmetriä vain 1 400 r/min pyörintänopeudella, kun pienempi moottori tuotti 197 Nm (2 000 r/min). Tämä kaikki näkyi myös suorituskyvyssä: Popular Science -lehti mittasi tammikuun -75 numeroonsa 0–60 mph (96,54 km/h) kiihtyvyydeksi kolmiportaisella automaatilla varustetulle Granada 250:lle 23,15 sekuntia. Ylelliseksi tarkoitetun Ghian ulkoisiin tunnusmerkkeihin kuului vinyylikatto. Samaan aikaan mallistoon saapui ESS-mallitaso, jonka myötä jäi pois edellisen vuoden mittaan kaksiovisena tarjottu Sports Coupé -versio. Sen kanssa kolmiportainen Cruise-OMatic-automaattivaihteisto oli vakiona, kun taasen 250-kuutoseen ja 302-kasiin sen sai lisävarusteena. Suurimpia mallipäivityksiä oli keulan pyöreiden valojen päivittämien suorakaiteen muotoisiksi mallivuodelle -78. Vuoden -76 puolella saapui nelipykäläinen manuaalilaatikko, joka oli kolmiportainen ylivaihteella täydennetty keppiaski. Hieman menevämpää tapausta saattoi odottaa 250-kuutiotuumaisella eli 4,1-litraisella kuutosella varustetusta 250 Six -versiosta, mutta yllättäen sen voimavaroiksi ilmoitettiin vain 73 hevosvoimaa. Esimerkiksi 4,1-litraisen hevosvoimamääräksi ilmoitettiin vuodelle -76 jo 82 hevosvoimaa ja seuraavalle mallivuodelle 99 hevosta. Yli 1,6 miljoonasta puolenkymmentä Suomeen Kaikkiaan Ford Granada oli valmistajalleen, jos ei jättihitti, niin vähintään myyntimenestys kuitenkin. Menestys oli etupainotteista, sillä mallivuoden -75 tuotannoksi kerrotaan 303 000 autoa ja parhaimmaksi jääneelle vuodelle -76 kaikkiaan 449 000 autoa. Jos matalapuristeisen kuutoskoneen leppoisuus oli liikaa, tarjolla oli alusta alkaen myös V8-vaihtoehto. Samalla se sai kyseenalaisen kunnian olla yksi henkilöautomarkkinoiden heikoimmalla teho-painosuhteella varustettu uusi auto, sillä painoa Granadalle kertyi runsaat 1,5 tonnia. Voimiltaan vähäväkinen Nokkapellin alla Granada jatkoi sielläkin perinteisissä merkeissä – kuutiotuumia ei ollut ihan entiseen malliin mutta eurooppalaisiin kansanmalleihin nähden sylinteritilavuutta oli kaksintai jollei kolminkertaisesti. 55. Viimeiselle, vuoden ’80-mallistolle ilmoitetaan noin 90 000 auton tuotanto. Matalaviritteisyydestä seurasi joka tapauksessa se, että 4,1-litraisella työntötankokoneella uusi Granada tarjosi hämmästyttävän vähän litratehoa: alle 18 hevosvoimaa. Vuosina 1981–1982 Ford-mallistossa oli edelleen Granada, mutta lyhytikäinen toinen sukupolvi perustui Ford Fairmontin lyhyemmälle, akseliväliltään 268-senttiselle alustalle. Suomeen vuosien 1975–1980 jenkkiGranadaa saapui Autotuojien rekisteröintitilastojen perusteella viisi: neljä vuonna -79 ja vielä yksi vuonna -80. Granadan mallitarjontaan kuului neliovinen sedan ja kaksiovinen coupé eri varusteversioineen. Mallia nimittäin valmistettiin viiden tuotantovuoden mittaan 1 666 000 yksilöä
Teksti: Harri Onnila General Motorsilla on varmasti huokaistu helpotuksesta, kun Crosley Hotshot väistyi markkinoilta kolmen vuoden jälkeen vuonna -52 ja teki tilaa Corvettelle. Noin 500 kilon painoisen sukkulan linkosi matkaan 26,5-hevosvoimainen 0,7 litran neloskone. Hotshot oli kuitenkin ”Amerikan oma urheiluauto” koko 3,5 metrin pituudeltaan. Asiaa pönkitettiin mainonnan keinoin, mutta kyllähän nuo mainiot mainosmiehet lentävissä lauseissaan keksivät urheilullisuutta monesta muustakin jenkkipelistä. VETTE JA KAVERIT Chevrolet Corvettesta puhuttiin aikoinaan USA:n ainoana aitona urheiluautona. 56 8/2020 MYYDÄÄN Urheiluauto. Avauskuvan Cobra ei sen sijaan vaatinut sepityksiä statuksensa todisteluun
Louisin Kiel Auditoriumissa riitti vuonna -54 nähtävää, kun näyttelyn tähtenä oli ”eleganssin viimeisin sana, urheiluautojen uusi nimi” Kaiser Darrin. Buick Skylark vuodelta 1953. Myös ajokin kansallisuudesta voi vääntää peistä, sillä yhdysvaltainen Arnolt hankki alustat ja moottorit brittiläiseltä Bristolilta ja korityö oli italialaisen Bertonen heiniä. Vuonna -61 Studabaker Hawkista listattiin ominaisuuksista muun muassa nelipykäläinen laatikko, erillisistuimet ja uurretut rumpujarrut. Jos ei osaa päättää onko Arnolta-Bristol kilpa-auto vai katuauto, niin olisiko se urheiluauto. Golden Hawk kun tarjosi paitsi 275 hevosvoimaa, myös tilat viidelle hengelle. St. Kokonaisuutena autoa luonnehdittiin ”ensimmäiseksi amerikkalaisautoksi mannermaisessa Gran Turismo -perinteessä”. Vuosina 1953–1959 valmistui huhun mukaan 142 Arnolt-Bristolia. Joku näkee tässä loisteliaan ylellisen avoauton, mutta markkinointikoneisto näki ”kuusipaikkaisen urheiluauton”. 57. Liukuovien ja matalan lasikuitukorin tenho ei kuitenkaan riittänyt kuin yhden vuoden ja 435 tuotantoyksilön valmistamiseen. Tähän vuoden -56 Studebakerin mainokseen kiteytyy oikeastaan aika paljon myöhempienkin aikojen amerikkalaisten sporttimallien filosofiaa: ”Nyt voit saada sellaisen tosi urheiluauton, josta olet aina haaveillut – ja jakaa hauskuuden perheesi ja ystäviesi kanssa”
Kokoahan Buickissa piisasi liki 5,5 metriä ja kulkupuolesta vastasi 325-heppainen 6,6-litrainen V8. Kesän -62 mainoksessa Buick linjasi uuden Wildcat-mallinsa luksus-urheiluautoksi. Vuodelle -66 saapui Dodge Charger, häijyimmillään 425-hevosvoimaisella Hemi-veekasilla. Mainostekstissä annettiin perusteita: ”väristyksiä urheiluauton jännittävyydestä” ja ”isokokoisen perheauton mukavuutta”. Pakokaasuahdetulla 215-hevosvoimaisella Turbo-Rocket V8:lla liikahtavan ’63 Oldsmobile Jetfiren kerrottiin olevan muun muassa ”rempseän ulkonäkönsä ja tievarman ajettavuutensa leimaamana aito urheiluauto keulasta takavaloihin”. Uudella Chargerilla ”Dodge todistaa että urheiluautot voivat olla myös ylellisiä”. 58 8/2020 Myydään urheiluauto – USA
Vuoden -66 Oldsmobile 442 ”svengasi uudenlaista urheiluautojännitystä”. Vakuudeksi listattiin vakiovarustelua: luukkulamput, ”vaeltavat” takavilkut, 4,7-litrainen V8-moottori, erillisistuimet, pähkinäpuinen ratti, lattiavaihdekeppi ja ennen kaikkea – täysleveä takapenkki. En itse käytä, mutta onko tämä nyt sitä huumoria. Mercuryn mukaan sen uusi Cougar-malli oli vuodelle -67 parhaiten varustettu luksus-urheiluauto. Ainoaksi muutokseksi kerrottiin öljypohjaa suojaava pohjapanssari. 59. Pikkupräntillä kerrotaan, että auto oli suoraan diilerin myyntihuoneesta vakiojousituksella ja -renkailla sekä lisävarusteena tarjottavilla HD-iskareilla. Vuoden -67 Ford Customin mainoksessa ei kerrota mallin mahdollisesta urheiluautomaisuudesta mitään, mutta mielestämme kuva todistaa urheilullisuuden kiistattomasti. Vuoden -69 Plymouth Roadrunnerin mainostettiin laittaneen ”Mipswich Valley Sports Car & Goodfellows Clubin” harmonian sekaisin, kun kerho sihteeri, George, osti amerikkalaisen auton, Plymouth Road Runnerin, ja kehtasi ostaa sen 426 Hemi -moottorilla. Eväinään 350 hevosvoimaa tuottava 6,5-litrainen V8, nelikurkkuinen kaasutin ja tuplaputket. Kaikeksi harmiksi George meni vielä voittamaan kerhon ajotapahtuman
Seuraavana vuonna hinta oli pysynyt lähes samana, joten siihen vedottiin edelleen. 60 8/2020 Myydään urheiluauto – USA. Kaksipaikkaisesta AMX:stä leivottiin kovasti tekijää urheiluautoluokkaan. AMC luki Javelinmallinsa ”urheilullisten autojen” kastiin. Vuoden -71 Camaro oli ”urheiluauto neljälle”. Vaikka Chevrolet korosti Corvettea ainoana amerikkalaisena urheiluautona, niin ei se näköjään niin tarkkaa ollut, kun omista tuotteista oli puhe. Mainostekstissä asiaa perusteltiin että ”voisit ostaa Corvetten, mutta niin hyvä kuin se onkin, tilaa on vain kahdelle”. Sellaisiksi mainoksessa luokiteltiin Camaro ja Mustang. Vuonna -70 se oli vieläpä luokkansa ”pelottavimman näköinen”. Valttina oli muiden muassa hinta, joka oli vuonna -69 alle 3 500 dollaria. Samalla korostui veteenpiirtely autoluokkakäsitteillä: AMX-urheiluauton kerrottiin irtoavan ”urheilullisen auton” hinnalla
Kun Chevrolet oli tarttunut Corvettellaan ”USA:n ainoan todellisen urheiluauton” käsitteeseen, se vaali sitä läpi vuosikymmenten. Etenkin ’69-mallista juttelu on itsetunnoltaan vahvaa: ”Tätä kaunista poikkeusta lukuun ottamatta, ei ole sellaista käsitettä kuin aito amerikkalainen urheiluauto”. Ford Mustang ponnisti alkavalle 80-luvulle tämännäköisenä. Tai kuten myyntimies sen sanoi: ”Uusi dramaattinen urheiluautomuotoilu antaa Mustangille yhden vaikuttavimmista aerodynaamisista tyyleistä, mitä Amerikassa valmistetuissa autoissa tällä hetkellä on.” Jo mallinimi velvoitti, joten Pontiac linjasi 70-luvun puolivälin LeMans Sport Coupen urheilulliseksi keskikokoiseksi automalliksi. Tässä näytteet vuosimallien 1961, 1969 ja 1979 mainonnasta. 61
P älkäneellä ajettu Aapiskukko-ralli oli yksi niitä kilpailuja, johon ei tarvinnut lähteä kukonlaulun aikaan. Heti erikoiskokeen lähdön jälkeen oli todella tiukka oikea, jossa takana ollut pelto toimi hämäävästi mutkan loiventajana. Kakkosella paikasta toiseen Pasi oli jälleen repsikkana kun lähdimme reittiä kartoittamaan. Paikalla ei ollut kovin paljoa yleisöä, mutta jo ensimmäiset kilpailijat näyttivät mitä mahdollisesti tuleman pitäisi. Kangasalan UA:n järjestämä ja pälkäneläisen huoltoasemaviihdekeitaan sponsoroima kilpailu muistetaan Teemu Selänteen ensimmäisenä rallikisana. Ja tuossa kinkaman päällä ulkokurvissa oli puinen TVH:n hiekkalaatikko. Mutta oli näissä kahdessakin pätkässä arpomista. Kakkospätkällä ensimmäinen katselupaikkamme löytyi heti erikoiskokeen lähdön tuntumasta. Laitoimme reput selkään ja lähdimme rivakasti kiiruhtamaan parin kilometrin taivalta. Paikka vaikuttikin lupaavalta kun jo ensimmäiset yleisen luokan kilpailijat roikkuivat ojan reunalla. Valitsimme näistä kolmesta hyvästä paikasta ensimmäisen, heti lähdön jälkeen olleen oikean. Siitä noin kilometrin päässä oli tiukka vasuri metsän siimeksessä. K ari Ruu sun en AMMATT IKATSOJA muistelee Aapiskukkoralli 1993 62 8/2020. Kahdelle tai useammalle erikoiskokeelle ei ehtisi kisaa seuraamaan, jos haluaisi nähdä muutakin kuin muutaman kärkiauton. Kilpailun myöhäisestä alkamisajankohdasta johtuen riitti kun paikkakunnalla oli puolenpäivän aikoihin, jolloin reittikarttojen myynti alkoi. Kakkoserikoiskokeella oli niin runsaasti tapahtumia eri paikoissa että ammattikatsojalta meinasi pyörityksessä seota täysin pasmat. Muutaman kymmenen auton jälkeen alkoi harvassa yleisössä kuulua vihjeitä että siinä kiristyvässä vasurissa olisi ollut toimintaa. Tai oikeastaan jälkimmäisessä, sillä ykköseltä emme mitään ihmeellistä paikkaa havainneet. Kangasalan UA oli rakentanut melko suppealla alueella kiertäneen, viiden erikoiskokeen mittaisen kilpailun. Noin 31 erikoiskoekilometriä tulisi siirtymäosuuksineen viemään kilpailijapareilta vain kolmisen tuntia. Pari kilometriä myöhemmin tuli vastaan jyrkkään alamäkeen päättyvä pitkä kiristyvä vasuri. Vauhdikkaita roikkumisia näimme, mutta ulosajot antoivat odottaa itseään. Tosin emme ajaneet kuin kaksi ensimmäistä erikoiskoetta, sillä kilpailun aikataulu ei sallinut koko reittiin tutustumista. Kakkosella sen sijaan olikin tarjontaa. Tämä tiesi, että katselupaikka olisi valittava hyvin. Matka kotoa katottoman kirkon maisemiin ei ollut pitkä
GT-Corolla selvisi myös ilman osumaa valtion puiseen omaisuuteen. Tänne mekin Pasin kanssa riensimme juoksujalkaa kun kuulimme tapahtumien paikassa alkaneen. Vielä kookkaampi oli Audi 200 Quattro jollaisella Tapani Hulkkonen roiski menemään leveällä linjalla. Audi Quattro oli ralliautoksi kookas. Kostaja-Sunbeam sujahti perä edellä hiekkalaatikon ohi. Aapiskukon kakkospätkä on tämän päivän rallikansallekin melko tuttu erikoiskoe, onhan se monesti ohjelmassa kun näillä seuduilla kilpailuja ajetaan. Hyviä katselupaikkoja on useita, ajettiin tie kumpaan suuntaan tahansa. Ascona poistui monen muun tavoin sorapenkkaan juuri ennen hiekkalaatikkoa. 63. Kakkoserikoiskokeen kuuluisimmaksi paikaksi tuli tämä ns. hiekkalaatikkomutka
Lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen se harmittaa vieläkin. 64 8/2020 Ammattikatsoja muistelee. 1990-luvun alussa lähes jokaisessa kisassa näki jonkun urhoollisen Škodaparin. Seppo selvitti paikan hienosti, mutta roiskaisi Pasia kivellä päähän. Seppo oli jo saatu nostettua takaisin tielle kun saavuimme paikalle. Kaiken lisäksi jälkeenpäin kuulimme että ykköselläkin oli ollut paikka: erikoiskokeen ensimmäinen mutka. Sen sijaan edellinen hiekkalaatikkomutka alkoi suistaa kalustoa tieltä oikein urakalla. Toiveikkaana jäimme sisäkurviin väijymään ulosajoja. Hannukaisen Lada-kuviot Saavuimme hiekkalaatikkovasuriin hikisinä ja hengästyneinä. Sitten paikalle porhalsi idolimme Seppo Hannukainen Ladoineen. Kaiken tohinan keskellä jäi Teukka Salaman, joka oli Teemu Selänteen salanimi, suoritus ikuistamatta. Me emme tästä tienneet. Ulkokurvin penkasta näki että leveää linjaa oli vedelty. Jonkin verran niitä tässäkin näimme, mutta jälleen toiminta jäi laimeaksi. Sen oli korkannut 000-auto. Kuva Selänteen ensimmäisestä rallikisasta olisi ollut mukava muisto kisaalbumiin. Paikalla alettiin puhua että Lada olisi kaatunut siinä metsävasurissa jonka olimme huomioineet pätkää ajaessamme. UEX-681 sen sijaan oli ollut kilpa-autona jo varsin pitkään, sillä sen kilpailuhistoriasta löytyy jälkiä ainakin vuodelta 1985 Jyväskylän Talvirallista. Aapiskukko-rallin lähtöluettelo on aikojen saatossa kadonnut joten kuljettajista ei ole jäänyt itselleni eikä albumiin mitään merkintöjä tai muistikuvia. Siellä oli kansaa kuin meren mutaa. Kotiin lähdimme päivän valintoja harmitellen. Vaikka näimmekin kolmessa paikassa jonkin verran tapahtumia, oli tuo hiekkalaatikkomutkasta poistuminen kuitenkin karmea virheliike. Hieman myöhemmin Ladan ääni katkesi kuin veitsellä leikaten. Ykköskorinen Golf oli rivakka peli taitavissa käsissä. XLN-200 tuli monelle ralliharrastajalle tutuksi vuonna 1989 kun Jarmo Kytölehto ajoi sillä hopeamitalin arvoisesti junioreiden SM-sarjaa. Vasta jyrkän alamäen notkossa oli vapaa paikka kisan seuraamiseen. Leveitä linjoja ja lieviä suistumisia näimme, mutta muuten toiminta jäi vaisuksi. Teemukin oli tainnut hieman hälppäistä puista hiekkalaatikkoa monen muun tavoin. Sisäkurviin ei mahtunut tapahtumia katsomaan, vaan oli jatkettava eteenpäin. Ei muuta kuin reput selkään ja juoksuksi. Aapiskukossa tässä ex-Kytölehto Mantassa esiintyi selkeä taipumus aliohjautuvuuteen, mutta kuljettaja paikkasi ongelman hanskalla eikä tilanteesta suurempaa draamaa syntynyt. Eikä siinä mitään, varsin vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia myös Skodillacilla sai tarvittaessa aikaan
A-mallin Asconalla Ari Vatanenkin uransa alussa ajeli. Hartialukolla puskaan. VFTS kulki aina näyttävästi ja lujaa, ja joskus mutkista poistuttiin ns. Kakkonen oli Micael Sjöberg Susanna Saarnisto, Ford Sierra Cosworth 4x4. Kaatoja emme tässäkään nähneet, vaikka tämä Escort aika lailla katkolla olikin. Yleisen luokan voittoon ajoi Teemu Tahko Juha Repo, Audi Coupe S2. Yllättävän kipeää nämä varsin harmittoman näköiset sukellukset saattavat kilpurille tehdä, monesti pyöränripustukset vaurioituvat ja saattaa moottoristakin oleelliset nesteet lirahtaa maastoon. Kun ei kaadu, niin ei kaadu. Siukola joutui kuitenkin taipumaan kisan vanhetessa ja loppusijoitus oli seitsemäs. Kolmoseksi kiiruhtivat Teppo ja Pirjo Leino, Toyota Celica 4WD Turbo. SELÄNNE SEITSEMÄS B-JUNNUISSA Aapiskukko-rallin kaksi ensimmäistä erikoiskoetta huimisteltiin melko yllätyksellisesti, sillä nelivetoisilla kilpureilla ajaneita kuljettajia piti pilkkanaan Hannu Siukola 1600-kuutioisella Escortilla. Tähän kakkospätkän kolmanteen runkipaikkaan kirmasimme sen jälkeen kun kuulimme että Seppo Hannukainen oli selättänyt siinä Ladansa. Jyrki Sorjasaari on aikaisemminkin esiintynyt Ammattikatsojan palstalla eikä Aapiskukossakaan miehen esityksiin tarvinnut pettyä. tangentin suuntaan. B-junnujen palkinnot rohmusivat Ari Kilpi Jukka Eteläniemi, Toyota Starlet, Marko Kavander Simo Haali, Ford Escort RS 2000, Saul Sulo Petri Rantanen, Lada VFTS. A-junioreiden kolmen kärki oli: Jarkko Latva-Kurikka Henna Teräväinen, Opel Ascona i2000, Tapio Laukkanen Hannu Mäkelä, Mitsubishi Galant VR4 ja Jari Heinänen Arto Ilonen, Opel Manta GTE. Kilpailun seuratuin kilpailijapari, Teukka Salama Kai Eklund, Ford Escort RS 2000, sijoittui B-junioreissa seitsemänneksi, häviten voittajalle 52 sekuntia, mikä oli melkoisen kova suoritus ensimmäistä ralliaan ajaneelta NHL-kiekkoilijalta. Vatasmainen etenemistyyli oli myös näillä Opelisteilla, parikymmentä vuotta Arin nuoruusvuosien jälkeen. 65
Aamukahvituokion jälkeen joukko lähti ajelemaan letkassa kohti Kaarteen sotamuseota. Asuintalon yhteyteen rakennetussa museossa esineet ovat hyvässä järjestyksessä, ja sodista kerrotaan myös kuvien ja pienosmalliasetelmien välityksellä. Samalla Teijan mosaiikkityöt pääsivät laajemmin esille. Oman lisänsä vierailuun tuo näyttelytilaan toteutettu äänimaailma. Seurueemme autot lipuvat alueelle jyhkeän portin läpi. E lokuisena tiistaiaamuna Lohjalla sijaitsevan huoltoaseman pihalle kokoontui seitsemän museoikäistä autoa seurueineen. Luonnolliseen kokoon rakennetut osiot, muun muassa korsu, juoksuhauta, lottakanttiini ja kenttäsairaala antavat osviittaa sodanaikaisista olosuhteista. L I I K EN T EES S Ä Linnasta linnaan 66. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Ensimmäinen retkikohde oli Kaarteen sotamuseo. Kalervo ja Teija Kaarteen ilotulitteita maahantuova yritys on saanut väistyä ja antaa tilaa pariskunnan ylläpitämälle matkailukohteelle. Kolmen päivän aikana ehdittiin tutustua koteihin ja linnoihin – isompiin ja pienempiin. Museovierailun aikana tulee ilmahälytys, ja vierailijat viedään hämärään pommisuojaan, jossa kuullaan lentokoneiden ylilennon ja pommituksen ääniä. Suomen sotien vaiheet ja kaikki niihin liittyvä esineistö on aina kiinnostanut heitä. Aiemmin harrastekokoelmana toiminut sota-ajan esineiden näyttely avattiin yleisölle vuonna 2017. Kesäretki kuljetti autoharrastajat moneen mielenkiintoiseen kohteeseen Lohjan, Turun, Naantalin ja Urjalan suunnalla. Ikioma linna Sotatantereelta siirryimme hämmästelemään toisenlaista kohdetta. Kaarteen pariskunnan sukujuuret ovat Karjalassa. Olavi ja Ann Mattssonin uniikki koti, Kalliolaakson linna Perniössä sai puheliaan seurueen suorastaan sanattomaksi
Kalervo ja Teija Kaarteen mittava kokoelma sota-ajan esineistä on aseteltu näyttävästi esille Kaarteen sotamuseoon. Polttopulloa kutsuttiin myös köyhän miehen kranaatiksi. Molotovin cocktail koostui tulenarasta aineesta lasipullossa sekä siihen kiinnitetystä sytykkeestä. Liedon Vanhalinna loksautti leuat auki. Taidokkaasti rakennetut asetelmat luonnollisen kokoisine ihmishahmoineen avaavat kävijälle näkymiä sodanaikaisista oloista rintamalla. 67. Olavi ja Ann Mattssonin ainutlaatuisessa kodissa ja kesäravintolassa riitti hämmästeltävää
Reitin varrella poikkesimme keräilytavaraa ja vanhoja asusteita myyvän Alles Gute Vintage -liikkeen tiloissa. Kun kerran Turussa olimme, kävimme myös 1200-luvun lopulla rakennetussa Turun linnassa. Vuonna 1902 yksityiskodiksi rakennetun jugendhuvilan sisäpiha tarjosi suojaisan pysäköintipaikan reissuautoille. Leveälle muurille sijoitetuissa pöydissä voi nauttia sesongin mukaan vaihtuvia ruoka-annoksia, kahvia ja leivonnaisia. Kaksi yötä samassa paikassa nopeutti aamun lähtöä ja mahdollisti väljemmän iltapäiväaikataulun toiselle retkipäivälle. Louhisaari on marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin syntymäkoti. Park Hotelin piha tarjosi suojaisan parkkipaikan kesäretkiseurueemme autoille. 1655 rakennettu Mannerheimin synnyinkoti Louhisaaren linna Askaisissa edusti varsin toisenlaisen perheen kotia eri aikakaudelta. Ajoimme omat automme rivin jatkoksi. Vuonna 1655 valmistunut Louhisaaren linna oli Mannerheim-suvun omistuksessa vuodesta 1795 vuoteen 1903. Keskiviikkoillan harrasteautokokoontuminen toi paikallista kalustoa Forum Marinumin parkkialueelle. Legendaarinen yöpymispaikka Park Hotel oli nappivalinta seurueemme yöpymispaikaksi. Oppaan johdolla kiertelimme eri kerroksissa ja saimme kattavan tietopaketin kartanolinnan historiasta sekä siellä asuneiden henkilöiden vaiheista. Mikäli Olavi-isäntä kokkailulta ehtii, saavat vieraat kuulla värikkäitä tarinoita linnamaisen kodin ja muurin rakentamisvaiheista. 1 2 4 5 6 7 3 8 9 Kaarteen Sotamuseo Kalliolaakson linna Park Hotel Louhisaaren Linna Turun Linna Liedon Vanhalinna Nuutajärven Lasikylä Hämeenlinna Turun taidemuseo Päärakennuksen eteen tehty muuri jyhkeine vartiotorneineen toimii kesäaikaan lounaskahvilana ja käsityömyymälänä. Pienen ja idyllisen hotellin henkilökunta sai olomme kotoisan viihtyisäksi. Ennen iltaruokailua ehdimme piipahtaa keskiviikkoillan harrasteautokokoontumisessa Forum Marinumin pysäköintialueella ja vaihtaa muutaman sanan paikal68 8/2020 Liikenteessä. Perniöstä matka jatkui Turkua kohti. Mika ja Rita Saloniuksen pyörittämän puodin valikoima on runsaudessaan näkemisen arvoinen
Mäntyniemen naapuri tuli katsomaan Corollan lähtöä ja kertoi, että Heimo ajeli autollaan varsin säästellen. Toyota-harrastaja Matti Toukoselta löytyi uusi pakoputki. Autoon oli hankittu talvirenkaat, mutta ajokilometrit niillä näyttäisivät jääneen varsin vähäisiksi. Corolla on kevyt käyttää ja helppo ajella. Akku vaihdettiin uuteen. Vuonna 2014 Corolla on siirtynyt perikunnan omistukseen. Muitakin halukkaita ottajia oli, ja tuomari lähetti säännöllisesti sähköpostia sitä mukaa kuin tarjousta korotettiin. 69. Vähälä kävi hakemassa auton kotiin syksyllä 2015. Corolla oli vuosina 2019–2020 Vehoniemen Automuseon japanilaisten autojen teemanäytelyssä. Työpaikalleen kaupungille Mäntyniemi kulki kävellen, eikä auto ollut milloinkaan jokapäiväisessä ajossa. Kallioisen mäen laelta on löytynyt merkkejä kivikautisesta asutuksesta, ja Vanhalinna onkin kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Corollalla on ajettu noin tuhannen kilometrin verran. Illan hämärtyessä suuntasimme kotiin monta mieleenpainuvaa retkimuistoa rikkaampina. Retkiauto TOYOTA COROLLA 1978 Varastomies Heimo Mäntyniemi osti itselleen uuden auton vuonna 1978. Vaihteet, jarrut ja ohjaus toimivat täsmällisesti. Samalla kuvattiin seurueemme kaksi Turun läänin rekisterissä olevaa autoa Suomen Joutsenen edessä. Vähälä ajoi Poriin katsomaan autoa ja totesi sen olevan harvinaisen hyvin säilynyt yksilö. Aikanaan hyvin suositun, edullisen perusauton ajotuntuma lienee jotakuinkin sama kuin se oli vuonna 1978. Opastetulle kierrokselle emme tällä kertaa ennättäneet, mutta Hämeenlinnan Keskiaikafestivaalin ennakkopäivän anti linnanpuistossa ehdittiin tutkia tarkoin. Kaksi seurueen Turun ja Porin läänin T-alkuisilla rekisteritunnuksilla varustettua autoa kuvattiin Suomen Joutsenen edustalla. Toyota katsastettiin säännöllisesti kevääseen 2008 saakka, mutta siitä eteenpäin se ilmeisesti jäi seisomaan. Hämeen Härkätien varrella sijaitsevan tilan viimeiset yksityiset omistajat Ester ja Mauno Wanhalinna lahjoittivat vuonna 1930 rakennetun, museoksi sisustetun kotinsa Turun Yliopistolle vuonna 1956. Ajaminen on vaivatonta ja kevyttä. Saman merkin valitsivat monet muutkin: vuonna 1973 Corolla saavutti rekisteröintitilaston ykkössijan Suomessa. Vähälän omistuksessa Corolla siirtyi museorekisteriin heinäkuussa 2017 kilometrilukemalla 25 443. Huutokaupan ansiosta perikunta sai Heimon Corollasta varsin pätevän hinnan. Muuta ei autolle oikeastaan tarvinnut tehdä. Muiden kiinnostuneiden nimiä hän ei kuitenkaan ollut halukas kertomaan. Valinta kohdistui edulliseen perusautoon, Toyota Corollaan. Vähälän omistuksessa kilometrilukema on lisääntynyt varsin maltillisesti. Talviajoon oli kyllä selvästi varauduttu. Kilometrejä kertyi säästeliäästi, ja autolla ajettiin luultavasti ainoastaan kesäisin. Kaksi linnaa lisää Kolmannen retkipäivän ensimmäisenä kohteena oli Liedon Vanhalinna. listen harrastajien kanssa. Alla olleet muhkuraiset ristikudosrenkaat vaihtuivat uusiin. Corollaa säilytettiin aina autotallissa kun sillä ei ajettu. Nuutajärven lasikylässä tutustuimme suomalaiseen lasimuotoiluun ja nautimme lounaan ennen kuin hajaannuimme kotimatkalle kukin eri suuntiin. Kovin paljon tietoa auton käyttövuosilta ei siis ole. Omalle kotimatkallemme osui vielä yksi linna. Porissa asuva Mäntyniemi oli tarkka mies. Alkuperäiset vanteet ja kukkakapselit ovat tallessa, mutta nyt alla on auton aikakauteen sopivat Cosmicin alumiinivanteet. Aina kun Mäntyniemi tuli kotiin, hän pesi auton, oli se likainen tai ei. Corollaan oli asennettu lohkolämmitin, ja takalasiin oli liimattu 1970-luvulla lisävarusteena myyty lämmitin. Vuonna 2015 tuttu autoharrastaja vinkkasi Antti Vähälälle kaupan olevasta alkuperäiskuntoisesta autosta, jota perikunnan edunvalvoja myi tarjousten perusteella. Pisimmät reissut sillä ajeltiin lähistöllä sijaitsevalle kesämökille
Modenan liepeillä varttuneena Maseratit kiinnostivat erityisesti. U mberto Paninini (3.2.1930–29.11.2013) palasi vuonna 1964 työkomennukselta Venezuelasta perheyrityksen pariin Italiaan. Umberto oli vapaa-ajallaan kiinnostunut museoikäisistä autoista, ja hänelle kertyi pikkuhiljaa kokoelma keräilyautoja. Paninin biodynaaminen maatila tuottaa joka päivä 6 000 litraa maitoa, josta jalostetaan arvostettua parmesan-juustoa. Vuosien saatossa tila kasvoi, ja huolellinen, suunnitelmallinen työ palkittiin. Museorakennus sijaitsee karjatilan pihapiirissä – eikä sitä voi olla huomaamatta. Umberto osti Modenan kupeesta pienehkön maatilan vuonna 1972 ja alkoi järjestelmällisesti kehittää sitä. Paninin suku tunnetaan Edizioni Panini -yrityksestä, joka pyörittää varsin menestyksekästä keräilykorttibisnestä. Reilun kymmenen kilometrin päässä Modenan keskustasta löytyy vierailun arvoinen museo, jossa on esillä mykistävä Maserati-kokoelma maustettuna muilla mielenkiintoisilla ajoneuvoilla. UMBERTON MASERATI-MUSEO CUP – Collection Umberto Panini Modena, Italia 70 8/2020. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Paninin museosta löytyy upeita kilpa-autoilun helmiä menneiltä vuosikymmeniltä kuten esimerkiksi Tazio Nuvolarin ja Juan Manuel Fangion Maseratit. Aluksi keräilykortteja ja -tarroja tehtiin jalkapalloilijoista ja pian siirryttiin muihinkin urheilulajeihin, ja lopulta aiheena olivat myös Disney-satuhahmot ja sarjakuvasankarit. Consortium Parmigiano-Reggiano -juusto valmistetaan vanhalla, 1200-luvulta peräisin olevalla menetelmällä. Paninin tilan juusto valmistuu myyntikuntoon minimissään 24 kuukauden kypsytyksen jälkeen. Suljetussa omavaraisessa systeemissä saadaan tuotettua tasalaatuista, juuston valmistukseen erityisen hyvin sopivaa maitoa
Museosta löytyy myös uudempaa kalustoa. Museorakennuksen seinustalla esitellään pitkä rivistö menneiden vuosikymmenten traktoreita, ja pihaa somistaa jykevän kokoinen Marshall-höyryjyrä. Suuri palanen Modenan ja Maseratin historiaa uhkasi hajota eri puolille maailmaa. Vuosimallin 2003 Maserati Coupe V8 on varustettu sinisillä vauhtiraidoilla. Vierellä oleva vihreä Maserati Ghibli V6 on vuodelta 1996. Museo on nykyisin Umberton pojan Giovannin vastuulla. Punatiilinen museorakennus sijaitsee maatilan yhteydessä, ja museokäynnin lisäksi voi poiketa maistiaisilla ja ostoksilla juustolan myymälässä. Intohimoinen autoharrastaja ehti kerätä elinaikanaan hienon ajoneuvokokoelman ja rakennutti niille reilun kokoisen säilytysja esittelytilan maatilalleen. Kilpakäyttöön suunnitellun A6GCS/53mallin pohjalle toteutetun ja Aldo Brovaronen muotoileman kaunottaren valmistusmäärä jäi muutamaan yksilöön. Kiitos Umberto Paninin ja hänen kotiseuturakkautensa, huutokauppa ei milloinkaan toteutunut, ja Maseratit palautuivat Modenaan. Museovierailulla ei voi olla huomaamatta, että ollaan karjatilalla, sen verran voimakkaana pihattonavetoiden asukkien ominaistuoksu leijuu pihapiirissä. Esillä on muun muassa Nuvolarin Maserati 6C 34 ja Fangion Maserati 250 F maustettuna muutamalla tuoreemmalla yksilöllä. Tehtaan museokokoelma, 19 upeaa Maserati kilpa-autoa lähetettiin Englantiin huutokaupattavaksi. Suurehko halli on keskiosastaan avoin ylös asti, mutta reunoja kiertää toinen kerros, jonne on sijoitettu pääasiassa kaksipyöräistä kalustoa. Pihalla kulkiessa on syytä olla tarkkana ettei kengänpohjaan tartu ei-toivottuja tukevasti tuoksuvia tuliaisia. CUP Collection Umberto Panini esittelee paitsi nämä 19 Maseratia, myös paljon muuta. Maserateja löytyy aina 1930-lukuisista 2000-luvulla valmistettuihin yksilöihin saakka. Paninin keräilykohteena ovat olleet myös työkoneet. Ovesta sisään astuessa on vastassa mykistävä näky, kymmenittäin arvokkaita menneiden vuosikymmenten kilpa-autoja. Mikäli haluaa museokäynnille opastuksen, mahdollisuutta siihen tulee tiedustella etukäteen. Maserati A6GCS Berlinetta on vuodelta 1954. 71. Kokoelmaa pääsee katsomaan arkisin mutta vierailusta tulee sopia sähköpostilla. Autokokoelma sisältää myös muita merkkejä kuten Mercedes, Fiat ja Lancia. Kaksipyöräisten kokoelmasta mainittakoon vaikka Ducati, Lambretta, Laverda, BMW, Norton ja BSA. Modenan kaupungin ylpeys, Maseratin tehdas siirtyi yrityskaupan myötä uudelle omistajalle vuonna 1996
Maserati C6/34 -kilpurilla mies päästeli kaudella 1934. Legendaarinen kilpakuljettaja Tazio Nuvolari osallistui uransa aikana 277 kilpailuun ja voitti niistä 107. Panininin kokoelmasta löytyy muun muassa Mercedes 300 SL 1957. 72 8/2020 Maserati-museo. Moto Maserati 160 T4 vuodelta 1954. Tämän mallin erikoisuuksiin lukeutuu varsinaisen takaikkunan alla oleva toinen ikkuna. 65-hevosvoimaiselle pyörälle luvattiin 210 km/h huippunopeus. Modena tunnetaan monen urheiluautoja kilpuriverstaan kotikaupunkina. Maserati Khamsin vuodelta 1975. Takavalojen väliin jäävä paneeli on siis läpinäkyvä. Kaksipaikkainen Stanguellini tuottaa tunnistamisvaikeuksia kokeneellekin. Laverda 750 SFC 1971. 158-kuutioisesta moottorista irtoaa 7,5 hevosvoimaa. Ei ainoastaan Maserateja, eikä edes pelkkiä italialaisia. Stanguellini oli yksi Modenan legendaarisista urheiluautovalmistajista. Omaperäisiä Rumi-moottoripyöriä valmistettiin Italian Bergamossa 1949–1969. Hihnavetoinen Favormoottoripyörä tuotannon alkuajoilta
Yksi museon harvinaisimmista kaksipyöräisistä on Lambrettan nopeusennätyssukkula Siluro. Kaksi kaksipaikkaista: avomallinen Köhler&Escoffiertrike ja umpimallinen Mivalino. Kahteen kerrokseen rakennettu näyttelytila tarjoaa portaikosta näkymän komeaan arvoautorivistöön. päivänä vuonna 1951 Romolo Ferri kiihdytti 125-kuutioisen Siluron 201 km/h nopeuteen. MI-VAL Mivalino kasattiin Italiassa muutoin Messerschmittin komponenteista, mutta moottori oli italialaisvalmisteinen. Elokuun 8. CUP – COLLEZIONE UMBERTO PANINI Via Corletto Sud, 320 41126 Modena ITALY www.paninimotormuseum.it 73
”Kari huudahti epätoivoisena, että eiii, ne on englantilaisia autoja ja niissä on paljon vikoja”, Riina nauraa. Autotapahtumien lisäksi vapaapäivien toiveohjelmaa on omatoiminen reissailu harrasteautolla. Uudenkaupungin läheltä Vehmaalta löytyi sopiva yksilö. Montaa eri HA RRA STA J AN Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Kari Mattila, Kari ja Riina Sundström Kari ja Riina Sundström Ajaminen etusijalla 74 8/2020. Autossa oli leimaa jäljellä, ja Kari oletti, että se saadaan ajamalla kotiin. ”Viereisen autokorjaamon pitäjä painotti moneen kertaan, että tehkää sitten varmasti tarpeeksi iso. Olihan ainakin rehellinen myyjä”, Kari naurahtaa. ”Kun kysyin, että kestääkö auto ajaa Kouvolaan, myyjä vastasi heti, että ei, ei kestä. Kun rakentaminen alkoi, harrasteautoja oli vain yksi. Autoja ja automatkoja Autovalinta osui lopulta Heraldiin. Kerran on ajeltu Ruotsiin asti. K ari Sundström oli haaveillut museoikäisen harrastevehkeen hankinnasta jo pitkään. Lukuisista vaihtoehdoista Riina lämpeni vain kahdelle, Triumph Heraldille ja Ford Anglialle. Taisivat olla oikeassa, nyt on talli täynnä”, Riina tuumaa. Nokkelana miehenä Kari keksi hankkia auton lahjaksi vaimolleen. Sundströmit liittyivät saman tien Triumph-merkkikerhoon, jossa he ovat touhunneet mukana varsin aktiivisesti. Vaikka Triumph oli hankittu, jatkettiin silti Anglian etsintää. Riinavaimo puolestaan vastusti ajatusta. Siitä on todisteena vuoden kerholainen -palkinto vuodelta 2018 – ensimmäinen pariskunnalle annettu. Menneenä ajokautena Heraldin matkamittariin pyörähti yli 10 000 lisäkilometriä. Kari ei kuitenkaan antanut periksi. Harrasteauto, toinen ja kolmaskin Autotallia rakennettaessa rajanaapureilta piti pyytää nimet paperiin rakentamista varten. Riina ja Kari ovat osallistuneet Triumphilla useisiin ajotapahtumiin, mun muassa Suur-Saimaan ympäriajoon, Kymen Automobiilikerhon järjestämiin ajoihin sekä Naisten Automobiiliajoon. Myös erilaisiin päiväja iltakokoontumisiin on ehditty usein. Kouvolan Ummeljoella asuvan pariskunnan yhteinen vapaa-aika kuluu tien päällä. Tilanne on tuttu varmasti monessa perheessä
Nyt autotallissa on työn alla pikkuserkun Nuffield-traktori. Samanmoinen Taunus oli Karilla nuorena, joten sellainen piti saada nytkin pihaan. 75. ”Oltiin jo luovuttu toivosta löytää sopiva”, Riina kertoo. Suunnitelma kuitenkin muuttui yllättäen, kun Kari loppukesästä näki myynti-ilmoituksen ehjäpeltisestä hitsaamattomasta Ford Taunuksesta. Samanmoinen oli Karilla nuorena, joten sellainen piti saada nytkin pihaan. yksilöä käytiin katsomassa. ”Diesel-vehkeisiin en ole tätä ennen kajonnut. Nostalgiaa huokuvasta harrastajien tapaamispaikasta oli juttua Klassikoiden numerossa 6/17. Pääasia että tie vilisee vanhan auton alla. Triumph merkkitoveriensa seurassa Tyrväänkylän vanhalla Teboililla. Kaksi autoa piti olla riittävä määrä harrastekulkupelejä Sundströmin pariskunnalle. Kokoontumisajoihin osallistuminen on Sundströmin pariskunnan lempipuuhaa. Isoon kunnostusprojektiin ei ollut halukkuutta, ja kerta toisensa jälkeen ostopäätös oli kielteinen. Jos aikataulut eivät pitkää reissua mahdollista, kaksikko retkeilee vaikka naapuripitäjään kahville. Kaksilitrainen ja automaattivaihteistolla varustettu Ford Taunus on pariskunnan tuorein harrasteautohankinta. Puolisentoista vuotta sitten lopulta tärppäsi, kun netissä oli ilmoitus vuosimallia 1960 olevasta Angliasta. Eikä touhukas mies malta pitää näppejään erossa muistakaan harrastelaitteista. Onneksi saa harjoitella tällaisella yksinkertaisella projektilla”, Kari tuumailee. Riina vaihteeksi saksalaisauton ratissa. Kohtuullisen kuntoinen kaksivärinen auto haettiin ajamalla kotiin Petäjävedeltä
Moottori on käyty läpi osa osalta. Elektroniikka on piilossa ja matkapuhelin toimii näyttönä. Kaasuttimeksi on asennettu kaksikurkkuinen Weber. Seoksien seuraamista ajatellen autoon on asennettu mittausjärjestelmä näkymättömiin. Nokka-akselin valinta meni aluksi hieman pieleen, ja moottorin ajettavuus pienillä kierroksilla kärsi liikaa. T alvisten talli-iltojen lomassa Kari Sundström on pistellyt Heraldin tekniikkaa uuteen uskoon. 76 8/2020 Harrastajan pakeilla. Kunnostetun alakerran päälle on ruuvattu Englannista Moss-osaliikkeestä tilattu sylinterikansi. Iskunvaimennuksen tehoa ja etupään korkeutta voi säätää. Joitakin kromiosia on pinnoitettu uudelleen, ja lisähohtoa on hankittu komeilla vanteilla. Alkuperäisen pakosarjan tilalla on paremmin hengittävä peltisarja. Kutiteltu reissuvehje Triumph Herald ?66 Heraldin konehuonessa osat ovat siistejä ja hyvässä ojennuksessa. Lisääntyneiden vauhtivarojen vastapainoksi eteen on pultattu kunnolliset levyjarrut. Vaihteisto on kunnostettu ja taka-akseli napattu Triumph Spitfirestä. Kevytmetallista valettu venttiilikoppa tuo urheilullisen vivahduksen kokonaisuuteen. Maalipinta oli hyvä jo ostaessa, eikä sen kanssa ole vaadittu kuin pesua ja kiillotusta. Kannen kanavat on muotoiltu uudelleen virtauspenkkiä hyödyntäen. Nyt tilalla on maantieajoon sopivampi nokka-akseli. Sisätiloja on entrattu teettämällä istuimiin uudet verhoilut. Kakun pitää olla tietysti päältäkin kaunis. Moottorin ohella Kari on puuhaillut voimansiirron ja alustan hyvään iskuun. Punainen brittiauto on Kari Sundströmin käsissä muuttunut ripeämmäksi ja ajettavuudeltaan paremmaksi
Heraldista löytyy kaksikurkkuinen Weber ja peltisarjat. Tarkempi tutkimus paljastaa lukuisia teknisiä parannuksia. 77. Moottori on täysin läpikäyty. Vuosikymmenien saatossa laitumelle karanneet hevosvoimat on haettu takaisin. Ulkokuoren suhteen Kari ei ole joutunut juurikaan askartelemaan, mutta jotakuinkin kaikkea muuta mies onkin pistellyt parempaan iskuun. Alun perin kovakattoinen auto on useimpien muiden Heraldien lailla muutettu kangaskattoiseksi. Jousitus on säädettävä, jarrut on muutettu, jäähdytystä on parannettu, ja öljynsuodatin on sijoitettu uudelleen. Virityskannesta saa parhaan hyödyn, kun pistää muun hengityksen kuntoon. Lisää tehoa on loihdittu perinteisiä virityskonsteja käyttäen
Hiljattain rakennetussa autotallissa kelpaa kiillottaa autot reissukuntoon. Sairaskohtaus muutti suunnitelmat ja haave jäi toteuttamatta. Kohti Hammerfestia Ford Anglia ?60 78 8/2020 Harrastajan pakeilla. Sinivalkoisen Anglian edellisen omistajapariskunnan piti juhlistaa 50-vuotishääpäiväänsä ajamalla uudelleen nuoruuden automatka Hammerfestiin
Anglia on kaikin puolin nätissä kunnossa. Toivoa oli pidetty yllä viimeiset kymmenen vuotta. Maantietä Anglia on maistanut aiemminkin, sillä ikkunassa on matkamuistotarroja Haaparannasta, Sodankylästä ja Karesuvannolta. Ei auttanut kuin ottaa kärjet irti jakajasta ja hangata niitä kiveä vasten. Putkiston vaihdoin ruostumattomaan. Ehkä ensi kesänä riviin liitetään tarra Hammerfestista. ”Oltiin kerran menossa jäätelölle Iitin kirkonkylän kioskille, kun ylämäessä paukahti kärjet kiinni ja Anglia jämähti siihen. Paljon muuta autolle ei ole tarvinnut tehdäkään”, Kari Sundström muistelee. K un Kari ja Riina Sundström ostivat Angliansa, myyjillä oli haikeat tunnelmat. Ensi kesänä Kari ja Riina aikovat ajaa Anglialla edelliseltä pariskunnalta väliin jääneen reissun Hammerfestiin ja juhlistaa näin myös omaa 25-vuotishääpäiväänsä. Kansallisarkistosta löytyi tiedot alkuperäisestä tunnuksesta, ja pienen paperityön jälkeen autoa koristavat nyt samanlaiset kilvet kuin uutena. Moitittavaa ei löydy sisätiloistakaan. Teknisesti auto on alkuperäisen kaltainen pientä yksityiskohtaa lukuun ottamatta. Ostohetkellä Anglian alla oli vanhat ristikudosrenkaat, pakoputki vuoti ja lasikuidulla paikattu polttoainetankki oli välittömän uusimisen tarpeessa. 79. Sillä konstilla saatiin auto käymään ja liikkumaan omin voimin takaisin kotiin. Silloin vaihtui Angliaan kärjetön sytytys”, Kari kuittaa. Ruuvimeisseliä kummempaa työkalua ei ollut mukana. Alkuperäistä ilmettä autoon on saatu uusilla kilvillä. ”Jämsästä löysin ehjemmän tankin, jonka puhdistin ja pinnoitin uudelleen. Alle on vaihdettu jo talvirenkaat siltä varalta että jossakin järjestettäisiin talviajot. Autosta luopuminen tarkoitti luopumista myös Hammerfestin matkasta
Suosituimman Kuplan haastajien joukossa nähtiin sulavalinjaisia urheilumalleja sekä käytännöllisiä perhefarkkuja. Varikolla ja parkkialueella pääsi tutustumaan monenlaisiin rakennelmiin. Kuplavolkkareista osa oli oman aikakauden mukaiseen kuosiin tuunattuja, jotkut taas päältä alkuperäisiä ja piristysruiskeet oli suunnattu moottoritilan puolelle. Kuplavolkkareita virittelevät ja rakentelevat harrastajat saattoivat toisinaan vierailla naapurimaa Ruotsissa hakemassa ideoita ja osia projekteihinsa. Volkkarit varttimaililla 80 Fotoalbumi 8/2020. Toimituksen pöytälaatikosta löytyi nostalgisia otoksia ruotsalaisesta VW-tapahtumasta, jossa huippuunsa viritetyt ilmajäähyt ottivat kiihdytysradalla mittaa toisistaan. Kiihdytyskilpailussa viivalla oli värikästä kalustoa. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa VW -harrastus oli 1990-luvulla suosittua Suomessa. Tauolla sai ihailla hienoja laitteita varikolla ja parkkialueella
81. Ripeän Volkkarin kyljessä oli tutun VWosakaupan sponsoritarra. Vaaleankeltaisen VW:n pienet muokkaukset eivät ole kestäneet aikaa yhtä hyvin. Hillitty värija vannevalinta kruunasivat kokonaisuuden. Teollisuusalueita ja parkkipaikkoja kierrellessä filmille tarttui lisää kiinnostavia Volkkareita. Moni reissulainen oli liikkeellä teltan kanssa. Varikkoalueellakin oli hauska perävaunuyhdistelmä. Liekö ollut vain näytillä vai jonkun kilpatiimin jäsenen yösija. Matalalla kulkevan Kuplan omistaja oli värkännyt itselleen mukavamman yösijan perävaunusta. Musta Kupla oli reilusti madallettu, levitetty ja litistetty. Joskus rakentelun tuloksena syntyy tyylikäs ja puhutteleva lopputulos. Samasta liikkeestä taisi Suomeenkin tulla paljon tavaraa. Liekkimaalaus on aina muotia. 25 vuotta tapahtuman jälkeen on kiinnostavaa nähdä kuinka osa rakentelutyyleistä on vieläkin toimivia ja toiset vaikuttavat nykyaikana jo hiukan kiusalliselta katsottavalta. Kameraa ei tapahtuman jälkeen pistetty hansikaslokeroon. Porrasperän takasiiven alla pilkottava jarruvarjo vihjaa vauhtia kertyvän huimasti jo neljänsadan metrin matkalla
Idea malliin ei lähtenyt Italiasta, vaan hollantilaisen Paul V.J. Hinnaksi harvinaisuudelle on Hallier Classic Cars -liikkeessä keksitty 195 000 euroa. Zagaton muotoilijoista Marco Pedracini otti haasteen vastaan vuonna -90, ja paria vuotta myöhemmin Brysselin autonäyttelyssä oli prototyyppi esiteltävänä. Alumiinista ja hiilikuidusta leivottu, noin 200 kiloa lähtökohtaa kevyempi Hyena kipitti parilitraisella turbokoneella satasen vauhtiin 5,4 sekunnissa. Lancia Hyena Zagato ’94 S uurin osa autoharrastajista tunnistaa rallin Bryhmän jälkeisistä kilpureista Lancia Deltan. Pintaa koristavat Elio ja Gianni Zagaton signeeraukset, ja matkaa huippukuntoisen auton mittariin on kertynyt vasta 8 925 kilometriä. Harvassa ovat sen sijaan ne jotka tunnistavat Deltan kaksioviseksi coupéksi Zagaton toimesta muovatusta Hyenasta, eikä ihme sillä automallia valmistettiin vain kourallinen. Herra Koot ei kuitenkaan luopunut haaveestaan, vaan hankki Integralet jälleenmyyjiltä, purki yksilöt omalla pajallaan Hollannissa ja lähetti ne Zagatolle Milanoon uudelleenkoritettavaksi. Kootin haaveesta taivuttaa menestyksekäs ralliauto sulavalinjaiseksi coupeksi. Hyena numero 15 myytiin uutena Saksaan ja yksilön tiedetään olevan ainut kyseisellä vihreällä värillä toimitettu auto. Juha Kankkusen ja Markku Alénin lisäksi Martini Racing -värityksestään tuttua Delta Integaralea käskyttivät voitokkaasti muun muassa Didier Auriol sekä Miki Biasion. Jo 24 auton kohdalla sai haaveen toteuttaminen riittää, mutta jäipähän jälkipolville ihmeteltävää. Lennokkaat suunnitelmat liitelivät 75 tai jopa 500 Hyenan valmistusmäärissä, mutta ne ammuttiin alas Fiatin toimesta. Lopputulos oli kaunis ja suorituskykyinen pikku-sportti, mutta sen tuotantotapa kallis ja vaivalloinen. 82 Marginaalista 8/2020. Kuvat: Hallier Classic Cars Pirteänvihreä Hyena löytyisi Saksan Ahrensburgista
Huollot ja entisöinnit. 2 viikon välein). Upea teos autojen ystäville ARTTU TOIVONEN – VEIKKO LAUTSI – KIMMO TASKINEN AUTOMUOTOILUN HELMET Miltä autojen muotoilu on näyttänyt eri aikakausina. 29,90 TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi w w w .f ac eb oo k. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. co m / kl as si ko t w w w .in st ag ra m .c om / kl as si ko t. Varaosat ja tarvikkkeet. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. AUTOMYYNTI Myytävät autot näet nettisivuiltamme. verhoiluja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Paradise Cars Vuodesta 1987 espaca63@gmail.com • Puh. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Kirja kertoo moottoroitujen kulkupelien kehityksen niiden ensimetreistä tähän päivään. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 040-074 4587 www.paradisecars.com www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Tämä upea kirja tuo esiin sen, mitä me jokainen näemme päivittäin mutta jäämme harvoin pohtimaan
Puh. 0400 699 741, Tampere. 548 tkm, huoltokirja lähes täydellinen, katsastus voimassa 6/21, kahdet renkaat, pienellä fixillä museoon. 2200 €. Puh. 1962. Suzuki T 125-2 Stinger -72. 1600,Puh. Varaosa numero 25414320.Olisiko kellään jäänyt kyseisiä osia varastoon. Osan pituus noin 28–35 cm, osan korkeus moottoritilan seinämään minimi 6 cm. Osien Saksankieliset nimet ja varaosa numerot: Rep.Blech Federbeindom innen links (vasen). 0400 481 837. Suzuki TS 125 vm. Osa on ollut Old Cars& Parts Shop luettelossa 1997. Helpolla museorekisteriin, hp. Varaosa numero 25414310. Puh. Vanhan raudan ystävien perinteinen kauppapaikka löytyy Vanhat Koneet -lehdestä. H. NSU Maxi 175 vm. Rep.Blech Federbeindom innen rechts (oikea). Klassikkomarkkinat Osta, myy tai vaihda klassikkosi www.vanhatkoneet.fi RAUTAISTA LUETTAVAA MENNEIDEN VUOSIKYMMENIEN TYÖKONEISTA Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. Ford Taunus 17-20M 1965–1967 korimalli P5 osia: moottoritilan sivuseinän peltikorjauspalat vasen/oikea kierrejousen yläpään kiinnityskohdan (3 pulttia) ympärille. Mahdollisimman alkuperäinen tai Mrrekisterissä. 1977. Hieno katuenduro, museorekisterissä, hp. 0400 837 310.. 0500 997 037/ Vesa. Klassikot-lehden markkinapalsta päättyy. 74 90 8 numeroa/vuosi Kestotilaus Myydään Ostetaan MB W124 -87 2,0 Bensa, Aj. 2100 €. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03 2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.
Tilaa heti osoitteesta: supermarket.fi Teemanumero Lehtipisteessä 15.12
Muotoiluosasta teki työtä käskettyä, ja tuloksena oli perusnätti coupé-perinteitä noudatteleva kori, jonka muotoilulliseksi erityispiirteeksi nousivat lähinnä ajovaloumpiot – matalat ja pyöreälinjaiset viirusilmät. Japanilaiset olivatkin tukkineet markkinaraon yksi kerrallaan, minkä myötä arkisten mallien ohella Itä-Aasiasta laivattiin runsaasti myös turhamaisempaan makuun soveltuvia vaihtoehtoja. Etenkin kun pienien japanilaisten coupé-mallien kohdalla hinta ei karannut taivaisiin ja lisäksi näyttävien muotojen rinnalla oli lupaus teknisestä käyttövarmuudesta. Silti 200SX:ään tarvittava rahasumma oli tuntuva, joten Nissan näki tilausta myös sen alapuoliselle coupé-mallille. Nissan 200SX:n hinta oli 90-luvun alussa runsaat 200 000 markkaa, mikä oli merkittävästi vähemmän kuin toisen sukupolven 300ZX:n yli puoleen miljoonaan markkaan kohonnut pyynti. Sirompi Sunny Pientä ja tekniikaltaan luotettavaa coupé-korista harrasteautoa mielivälle yksi vaihtoehto on Nissan 100NX, jonka vanhimmat yksilöt kolkuttelevat jo museorekisteröinnin ikärajaa. Kauhallisen lisää persoonallisuutta sai valitsemalla mallistosta T-bar-version, jossa katossa komeilivat irrotettavat targalasit. Suomalaisille oli tarjolla muun muassa keskimoottorinen Toyota MR2 ja Mazdalla puolestaan mainitun MX-5-roadsterin rinnalla markkinoitu 323:n perustaan nojannut MX-3, joka muistetaan erityisesti sen kaksilitraisesta V6-moottorista. Suomen uusien henkilöautojen markkinoilla oli 90-luvun alkupuoliskolla pieniä urheiluhenkisiä vaunuja useilta japanilaisilta autovalmistajilta. Nissan 100NX:n pelisuunnitelma oli selvä: puhutteleva design yhdistettynä arkisempaan voimalinjaan. Sen kohdalla räjähtävä suorituskyky ei ollut ykkösasia, vaan maukas muotoilu, joko puhuttelisi nuorekkaita sieluja sukupuolesta riippumatta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Tuleva klassikko Nissan 100NX 86 8/2020. Mallinimensä osalta tulokas asettui jatkumoksi isommilleen, mikä samalla sai ehkä unohtamaan että olihan pientä kupeeta tarjottu Nissanmerkin alla aiemminkin. Eikä Kaukoidästä tuodut autot olleet enää yksin Japanista, sillä Etelä-Korea alkoi kunnostautua nopealla tahdilla tuotteillaan, joista meillä tuli 90-luvun alussa tutuksi Hyundai ja pikkusporteista puhuttaessa sen Scoupe-malli. Listoilla oli esimerkiksi edelleen suoraan 60-luvun sporttiperinteestä ammentava Alfa Romea Spider ja toisaalta saman ajattelumallin moderni ilmentymä – Mazda MX-5. Urheiluautojen luokkaan niin ominaisuuksiltaan kuin hinnaltaan sijoittuneen 300ZX:n alapuolelle oli 80-luvun lopulla esitelty bulevardisportti 200SX, joka 1,8-litraisine turbokoneineen ja takavetoineen vastasi hienosti urheilullisen coupé-korin asettamiin odotuksiin. Kokonaan toinen asia on, onnistuuko vielä löytämään hyvän edustajan 100NX:n kapeaksi käyneestä joukosta. Lainaksi Sunnytekniikkaa Nissanin vastaus uuden vuosikymmenen pikkunätiksi coupé-malliksi saatiin Nissan 100NX:n muodossa heti vuoden -90 alussa. Nissanilla oli sporttiperinteitä vuosikymmenien ajalta, ja 90-luvun alun 300ZX voitiinkin nähdä jatkumona klassisille ZDatsuneille. Y hdeksänkymmentäluvun alussa pientä ja urheilullista uutta autoa halajavalla oli varaa mistä valita. Sunnystä oli ollut Coupé-versionsa, ja maailmalla tunnettiin myös Nissanin EXAja Pulsar NX -nimillä markkinoitu malli, jonka seuraajana 100NX:n saattoi yhtä hyvin nähdä
01 Merkki ja malli Nissan 100NX 1.6 Coupé T-bar 02 Vuosimalli 1991 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Puristussuhde 9,8:1. Edessä jäähdytetyt levyjarrut ja takana rumpujarrut. Paino 1070 kg. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. 87. Takana erillisjousitus, joustintuet, kaksi poikittaista alatukivartta ja yksi eteen suunnattu tukivarsi, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kolmiomaiset tukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Korimuodoiltaan 100NX on merkin isompien coupé-mallien linjoilla, mutta veikeä keulailme vihjaa ettei liikkeellä olla ryppyotsaisesti. Poraus 76, isku 88 mm. 07 Mitat Pituus 414, leveys 168, korkeus 131, akseliväli 243 cm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 180 km/h, 0-100 km/h 10,8 s. Teho 90 hv/6000 rpm, vääntö 133 Nm/4000 rpm. Tilavuus 1597 cm 3 . 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Etuveto
Mutta kyllä 100NX:äänkin sai kulkupuolta valitsemalla hinnastosta 2.0 GTI -version, jonka voimanlähde oli 143-hevosvoimainen kaksilitrainen. Viistosta perästä aukesi suuri takaluukku, jonka alta paljastui pienehkö ja isolla nostokorkeudella oleva kapsäkkiosasto. Suomen markkinoilla Lokakuussa -91 mallin 1,6-litrainen 100NX maksoi Suomessa 99 700 markkaa. Ja eiköhän sitä silti taivutellut mieluummin 100NX:ää pienen pikitien mutkiin kuin Sunnyä, sillä 100NX:n kuljettajan ilona oli tanakoitettu alusta. Paperilla suoritusarvot olivat siis liki identtiset ja kallellaan jopa perhemallin suuntaan, mutta osaltaan tämä kertoi 100NX:n painotuksestaan tyyliin kylmien suoritusarvojen sijaan. Tyyliä käytännöllisyyden kustannuksella tarjonneen korimuotoilun vastapainoksi 100NX:n teknisessä rakenteessa luotettiin koeteltuihin ratkaisuihin. Niin ikään targapaSuoritusarvoiltaan 100NX on yhtenevä vastaavilla voimalinjoilla varustettujen Sunny-mallien kanssa. Kolmipuolainen ratti on lähes yksinään vastaamassa sporttisuudesta. Sunnyä rivakampaa menoa olivat kuitenkin rakentamassa tiheämmät välitykset. Moottori ja voimansiirto olivat lainaa Sunnystä, mikä tarkoitti että meillä 100NX:n konepellin alta paljastui 1,6-litrainen 90-hevosvoimainen bensanelonen, jonka jatkeena oli viisipykäläinen manuaalivaihteisto. Sen innostamana kupee kipitti sataseen 8,2 sekunnissa ja huippuja saavutettiin 210 km/h. Kun mainitun Sunnyn 0–100 km/h kiihtyvyydeksi kerrottiin 10,7 sekuntia ja huippunopeudeksi 180 km/h, olivat 100NX:n vastaavat arvot, niin… tuota: 10,8 sekuntia ja 180 km/h. Etumatkustajille olot olivat mukavat, takapenkkiläisille lähes olemattomat, minkä myötä paikkamääräksikin linjattiin 2+2. Ohjaamossa ei juuri kohtaa irrottelua, vaan tyylissä luotetaan Sunny-malliston viitoittamaan linjaan. Automaatin kanssa hinta kohosi 106 800 markkaan ja T-bar-version pyynti oli vielä hieman enemmän, 109 700 markkaa. Heille joille 100NX oli ennen kaikkea tyylivalinta, oli valikoimassa vielä neliportainen automaattivaihteisto, jota tarjottiin 1,6-litraisen yhteyteen. Kun kupee-Nissanin omapaino oli muutaman kilon vähemmän kuin 1,6-litraisessa sedan-Sunnyssä ja muodot liukkaammat, niin suorituskyky erosi perhe-Nissanin tarjoamasta. Samoihin aikoihin kyseinen 1 998-kuutioinen moottori hakeutui myös kolmiovisen Sunny GTI:n pellin alle, mutta tässä yhteydessä malleille ilmoitettiin yhtenevät suoritusarvot. Muotojen alttarille uhrattiin tietoisesti myös sisätilat. Tuleva klassikko Nissan 100NX 88 8/2020
Seuraavaksi vuodeksi pudottiin jo alle sadan, 89 autoon ja vuonna -93 vain 48 rekisteröintiin. Excel tosin esiteltiin meille Pony-mallinimellä Hyundain rantautuessa Suomen markkinoille Helkaman perustaman Kor-Motors Oy:n alla vuonna -90. TOINEN VAIHTOEHTO HYUNDAI SCOUPE Valmistusvuodet: 1989–1995 Teho: 84–116 hevosvoimaa Hinta uutena: 89 900 markkaa (Scoupe i 1.5 vuonna -91) Nissanin pienelle coupé-mallille löytää haastajia niin vanhalta mantereelta kuin Nissanin kotimaasta. Hyundai Scoupen kohdalla kotimainen saatavuus on tällä erää coupé-Nissaniakin niukempaa, sillä viranomaistietojen mukaan viime vuoden lopulla oli liikennekäytössä vain 11 vuosina 1991–1996 rekisteröityä Scoupea. Vastavuoroisesti on todettava, että vuosina 1991–1995 ruuvattiin rekisterilaatat lähes 89. Samoihin aikoihin kaksilitrainen GTI-versio poistui myös maahantuojan virallisesta myyntiohjelmasta. Tullessaan markkinoille NX100:n 1,6-litrainen moottori oli varustettu edelleen kaasuttimella, vaikkakin mukana kokonaisuudessa oli jo katalysaattori ja kaasuttimen ohjauskin sähköinen. Vuonna -94 rekisteröintiin hieman lohdullisemmat 67 yksilöä, kunnes vuoden -95 seitsemän 100NX:n myötä laitettiin mallin maahantuonti pakettiin. Huippunopeudeksi 100NX:n tavoin 2+2-paikkaiselle ajokille ilmoitettiin 165 km/h ja 0–100 km/h kiihtyvyydeksi 12,5 sekuntia. Pony-taustansa myötä Scoupelle antoi vauhtia Mitsubishi-taustainen 1 468-kuutioinen nelosmoottori, josta irrotettiin tehoa ja taloudellisuutta polttoaineensuihkutuksen tukemana 84 hevosvoimaa. Parhaaksi myyntivuodeksi osoittautui heti ensimmäinen, sillä vuoden -91 mittaan kilpiin juoksutettiin 191 autoa. Porrasperäinen Nissan Sunny 1.6 LX maksoi tuolloin 86 600 markkaa. Puolen vuosikymmenen aikana Nissan 100NX -malleja rekisteröitiin maahamme virallisen maahantuonnin kautta noin 400 yksilöä. loilla hinnoitellun GTI-version hinta oli tuntuvasti suurempi, 177 000 markkaa, joskin edelleen noin 15 000 markkaa vähemmän kuin Nissan 200 SX 1.8 Turbon. Alkuvuodesta -95 Nissan-maahantuoja AroYhtymä Oy oli listannut 100NX 1.6i Coupén hinnaksi 119 600 markkaa ja Sunny 1.6 XE Sedanin puolestaan 99 800 markkaa. Lähes Nissanin GTI-mallin veroista kulkua antoi mallistoon faceliftin yhteydessä -93 lisätty GT Turbo -versio: Hyundain omaa tuotantoa ollut 1 495-kuutioinen intoutui antamaan ahdettuna 116 hevosvoimaa. Huippunopeudeksi ilmoitettiin tämän voimanlähteen kanssa 191 km/h, mutta kiihtyvyydeksi aiempaa miedompi lukema, 11,2 sekuntia nollasta sataseen. Voima välitettiin viisiportaiselle vaihteistolle ja edelleen etupyörille. Nissanin tavoin Hyundain kepeä kupee vastasi enemmän visuaaliseen menevyyteen kuin varsinaiseen suorituskykyyn. Nissanin 1,6-litrainen tarjoaa 90 hevosvoimallaan reilun tonnin painoiselle kupeelle kelvollisen kyydin, mutta kovempaa kulkua kaipaaville mallistossa oli 143-hevosvoimainen kaksilitrainen. Rekisteröintimäärät kuvannevat tällaisen automallin myyntiä, jossa alkuinnostus näyttelee merkittävää roolia, mutta toisaalta heijastuu ajankohtakin: pieni coupé-Nissan joutui taistelemaan elintilastaan lama-Suomessa. Suomessa 90-luvun alkuvuosina markkinoitu Scoupe perustui Hyundain arkiseen Excel-malliin. Scoupesta tarjottiin meillä kahta mallitasoa: i-perusversiota ja paremmin varusteltua LSi:tä. Suomen uusien henkilöautojen myyntilistoilla Nissan 100NX pysyi vuoteen -95 eli lähes tuotannon päättymiseen asti. Suihkutusaikakauteen siirryttiin keväällä -93, jonka jälkeen 1,6-litraisesta voimanlähteestä tarjoiltiin 102 hevosvoimaa. Eräs samoihin aikoihin 100NX:n kanssa esitelty kilpailija löytyy Etelä-Korean suunnalta – Hyundai Scoupe
Suomen 100NX-kanta ei ole koskaan ollut kovin suuri, mutta ulkomaisilla Nissan-sivustoilla on olemassa listauksia mallin eräistä ongelmakohdista ja myös ratkaisuja näihin pulmiin. Harrasteja sitä myöten lähinnä kesäkäyttöä ajatellen targaversio T-bar lisää 100NX:n persoonallisuutta ja lämpimien päivien ajotunnelmaa. Suomeen myytiin uutena noin 400 Nissan 100NX:ää. Yleisesti ottaen 100NX:stä kannattaa tarkistaa huolella korroosiotilanne samoin kuin aina vanhojen autojen ollessa kyseessä. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Tekniikkansa osalta Nissan NX100 perustuu vahvasti saman ikäkauden Nissan Sunnyyn, mikä paitsi luo uskottavuutta auton tekniikan peruskestävyyteen, parantaa myös varaosien saatavuutta. Sähköikkunoiden ja keskuslukituksen ongelmat paikantuvat puolestaan todennäköisesti kuljettajan oven katkaisinpaneeliin, jonka yhteydessä sijaitsee sähkölasien ja keskuslukituksen ohjausyksikkö. Hyvän Nissan 100NX:n omistajaksi ei olekaan erityisen helppo päästä, sillä jutunkirjoitushetkellä lokakuussa ei esimerkiksi Nettiauto-sivustoon listautunut yhtään myytävää 100NX:ää. Viime vuoden lopulla liikenteessä oli 60 yksilöä. Kannattaa tarkistaa myös lämmityslaitteen puhaltimen eri nopeudet, sillä paloturvallisuuden vuoksi puhaltimeen alkujaan asennetut sulakkeet voivat pettää ikääntyessään omia aikojaan, minkä seurauksena kaikki puhallusnopeudet eivät toimi. Voimansiirron osalta suurimmaksi huomionkohteeksi nostetaan viidennen vaihteen toiminta, sillä liian alhaisilla kierroksilla ajaminen heikentää viitosvaihteen rattaiden voitelua, minkä seurauksena viitonen alkaa putoilla päältä. 20 700 uuteen Nissan Sunnyyn, jos tosin senkin kohdalla vuoden -91 menekki korostuu yli 6 100 rekisteröinnin myötä. Tuleva klassikko Nissan 100NX 90 8/2020. Alkupään kaasutinversioissa kannattaa tarkistaa alipaineletkujen kunto, sillä vuodot aiheuttavat käynnistysvaikeuksia, nykimistä ja korkeaa polttoaineenkulutusta. Viime vuoden lopussa Suomessa liikennekäytössä olevien 100NX-Nissanien määrä oli tasan 60 autoa, joten kanta on hiipunut 15 prosenttiin alkuperäisestä. Jos kone ei käynnisty lainkaan, on ongelma kuitenkin polttoainejärjestelmää todennäköisimmin sytytyksessä – tulpissa, puolassa tai sytytyksenohjausyksikössä. Kupee-Nissanin erityisiksi ruostekohdiksi mainitaan lokasuojien kaaret sekä alustasta etenkin takapään ripustuksien alue. Tosin romahdus on voinut olla siinä mielessä suurempikin, että alkuperäisten Suomi-autojen kantaa saatettu täydentää muutamalla jälkituontiyksilöllä. Jos pieni ja nätti ysäri-Nissan puhuttelee, niin kannattaakin toimia nopeasti hyvän yksilön osuessa kohdalle. Kierroslukumittarin hidastoimisuus tai viisarin osoittaminen 8 000 r/min lukemaa johtuu todennäköisesti huonosta kosketuksesta tai GTI-mallin kohdalla häiriöstä kampiakselin asentoanturissa. Tämä kuitenkin koskee luonnollisesti vain yhteneviä osia esimerkiksi voimalinjan osalta, joten esimerkiksi koristetai pisteosia voi olla hyvinkin vaikea tavoittaa
Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Käyttöpaine: 6,3bar. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Pituus: 360mm. Pyörintänopeus: 16000rpm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Korin maks. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Nostokorkeus: 1,8m. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Paino: 650g. Pyörintänopeus: 9000rpm. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. paino: 1800kg. Nostokorkeus: 400-1210mm. Sähköliitäntä: 230V. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Ilmankulutus: 170l/min. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Työpaine: 6,3bar. Paino: 1153g. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Ilmankulutus: 113l/min. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Korin maks. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. pituus: 5,5m U U TU U S! 36 84 80 -2 00 8 • PA L VK O 20 21 -0 3 6 41 48 83 68 48 08 20 00 8 Viipale mediat MASERATI-MUSEO: Umberto Paninin kokoelma AMERIKANSERKKU: Ford Granada 250 ?75 VARUSTEITA PIISAA: Volvo 244 DL ?78 MIRAFIORI FIAT 131 ?83 matkamuisto KAIKILLA MAUSTEILLA VW 1200 DE LUXE SEDAN ?65 HARRASTAJAN PAKEILLA KARI JA RIINA SUNDSTRÖM 8/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 08 /2 Ca dil lac Fle etw oo d 75 Lim ou sin e ?58 • Fia t Su pe rm ira fio ri 20 00 TC ?8 3 • Fo rd Gr an ad a ?75 • M erc ed es -B en z 22 D ?75 • Vo lvo 24 4 DL ?78 • VW 12 00 De Lu xe Se da n ?6 5 Mieluinen SUPERmatkamuisto MERCEDES-BENZ 220 D ?75. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Pituus (ilman terää): 240mm. Nostokyky: 2500kg. Paineilmaliitäntä: 1/4”