Osoit a kame ralla ( V UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän! EIKAN MÖKKITRAKTORI Kauniisti patinoitunut Nuffield 3/45 SYKSYN KONEKARKELOT Vanhat vehkeet näytillä ja hommissa PENTTI KETTUKANGAS Keräilijä ja konemuseon isäntä Pattijoelta 74 50 00 -2 50 7 • PA L VK O 20 25 -4 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2025 • Hinta 12,50 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT VOLVO LV132 12 1 7 / 20 25 • K ul tti -m oo tto ri • M as se y Fe rg us on 59 • N uf fie ld 3/ 45 • U ru s B 28 • Vo lv o LV 13 2 Nyt myös netissä! VANHATKONEET.FI TULEVA KLASSIKKO: Sporttinen Ford Puma MAINOKSEN IMUSSA: Kilpailijoita etevämmät HIENOSTI SÄILYNYT: Mazda 626 2.0 GLX ’88 MUKAVAN RIPEÄ RENAULT 5 ALPINE TURBO KUNINKAALLISTA KYYTIÄÄ PRINCESS 1800 HL ’78 ATK-POMON AJOPELI MERCEDES 250 S ’67 7/2025 • Hinta 12,50 € • www.klassikot.fi RALLYE RALLYE Kadett OPEL 7/ 20 25 M az da 62 6 2.0 GL X ’8 8 • M erc ed es -B en z 25 S ’6 7 • Op el Ka de tt Ra lly e ’71 • Pr in ce ss 18 00 H L ’78 • Re na ult 5 Alp in e Tu rb o ’8 3 36 84 80 -2 50 7 • PA L VK O 20 25 -4 8
Sisämitta, pylväästä pylvääseen (mm): 2400 mm. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. ALV € 79 sis. € 2190 € 4990 sis. Nopea täyttöventtiili tehokkaaseen renkaiden täyttöön. Mitat (PxLxK) (mm): 5400(4430)x2930x2190 mm. Paino: 1355 kg. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. ALV € 699 sis. ALV € 5090 sis. kotimekaanikolle. ALV Seuraavassa numerossa: Rallin MM-sarjan herruudesta 80ja 90-luvun taitteessa taistelleista muistetaan parhaiten Deltat ja Celicat, mutta oli siellä myös VW Golf – mekaanisesti ahdettuna ja nelivetoisena Rallye-versiona. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. Harvinaisen luokittelupelin esittelyn lisäksi tutustumme seuraavan numeron sivuilla farmari-Minillä reissailevaan pariskuntaan ja mainioon Honda AN 600 -pikkuautoon. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Kokonaismitat: 2955x2000x460 mm. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Mukana tuleva ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso takaa sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. #544066 AKKULATURI 6V 2A / 12V 4A Tehokas älylaturi 6V ja 12V akkuille autoille, moottoripyörille, ruohonleikkureille ja muille pienille ajoneuvojen akuille. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. € 3290 sis. ALV € 3090 sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV € 39 sis. Kaikissa pilareissa on turvalukitus ja tippasuojat suojaavat alla olevaa autoa. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Nostokapasiteetti: 4200 kg. Luvassa siis totuttuun tapaan vauhtia, fiilistelyä ja nostalgista luettavaa! Klassikot 8/2025 ilmestyy 27.11.2025 AHDETTUA A-RYHMÄÄ 91. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. Lähin värikoodi harmaalle sävylle RAL7016. Työpöydän korkeus: 946 mm. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Paino 28kg. #546213 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE 2.0 Täydellinen musta-harmaa kalustekokonaisuus työkaluvaunulla. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Nostinta ei tarvitse ruuvata kiinni lattiaan. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. Nostokorkeus (mm): 1880. Kuusiasentoinen vaihteisto. Mukana lattiajalusta. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. Kestävä rakenne #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. #549461 DIGITAALINEN RENKAANTÄYTTÖLAITE LCD-näyttö selkeille lukemille. ALV #85268 SÄILYTYSNOSTIN 2:LLE AUTOLLE / 4000 KG Erittäin laadukas säilytysnostin joka mahdollistaa kahden auton päällekkäisen säilytyksen esim. ALV € 279 sis. Vaunun mitat: 700x455x975mm. ALV sis. ALV € 899 sis. autotallissa
Turun-reissun jälkeen oli aikaa etsiä käyntihäiriön syytä. Renault 5 Alpine Turbon koeajoimme Kanta-Hämeen hienoilla mutkateillä Jokioisissa, omaperäinen Princess-brittiauto muuttui tarinan muotoon Helsingissä. Mainion rakenteen ja hakutoiminnon ansiosta sivustolla on helppo liikkua artikkelista seuraavaan juuri sillä hetkellä kiinnostavan aiheen piirissä. Se löytyi nopeasti. Kari Mattila päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Olisihan se ollut komeata ajella reissu Sumpilla tylsän traileriratkaisun sijaan, mutta hanke kaatui teknisiin ongelmiin. 03 2251 948 (ma–pe 8.30–16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJA Harri Onnila AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Virpi Miettinen, Kauko Ollila, Mika Rassi, Kari Ruusunen, Tamas Vilagi, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Turun Syysheikki-tapahtumaan matkasin trailerin kera, kun kameran ja ruutuvihon lisäksi paikalle piti saada myös tallissa huilinut Sunbeam Rapier osaksi tapahtuman teemanäyttelyä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Lahden seudun sorateiden penkat tulivat tutuiksi historic-rallia kuvatessa ja Iitin upea Kymiring historic-ratakisojen tiimellyksessä. Toisen kaasuttimen kalvo oli revennyt riekaleiksi. 06 2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050 4147 559 Susanne Ripsomaa: 050 4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Ennen tehtiin parempaa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Verkkoversion parissa ahkeroinnin ohella on ehditty reissata ympäri maata valokuvauslaitteiden ja muistiinpanovälineiden kanssa. Vanhempien numeroiden sisältöä on niin ikään runsaasti tarjolla, ja lisää luettavaa ilmestyy tasaiseen tahtiin. Huolestuttavinta on se, että korjasin saman vian puolitoista vuotta sitten asentamalla uudet, polttoaineita väitetysti kestävät o-renkaat. Mokoman tulipalovaaran aiheuttaja löytyi o-renkaista, jotka olivat kovettuneet aivan korpuiksi. En taida uskaltaa korvata niitä uusilla. Digiloikka T oimituksen väki taustajoukkoineen on viime kuukaudet painanut pitkää päivää ATKlaitteistojensa parissa, ja aherruksen tuloksena meillä on tarjota lukijoille paperilehden rinnalla nykyaikainen verkkolehti. Ensin molemmista kaasuttimista valui bensiiniä solkenaan pakosarjan päälle. Eivät nekään näemmä useampaa vuotta kestä. TILAAJAPALVELU Puh. Olisihan se ollut komeata ajella reissu Sumpilla tylsän traileriratkaisun sijaan, mutta hanke kaatui teknisiin ongelmiin. Osoitteesta klassikot.fi löydät nyt viimeisempien numeroiden artikkelit sähköisessä muodossa. Samasta osoitteesta löytyvät myös kaikkien aiemmin ilmestyneiden numeroiden näköislehdet. Irtonumeroasiakkaana saat digilehden lukuoikeuden edullisella kuukausihinnalla. Paperilehden tilaajalle sivusto on koko laajuudessaan maksutta käytössä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Pääkirjoitus COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty . 3. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Kirjautumisohjeet löydät sivustolta. Rääkkylästä löydettiin jutunaiheeksi merkittävän historian omaava ralliKadett, johon törmäsimme vielä toistamiseen Flying Opels II -tapahtuman juttukeikalla Sappeessa. Maarianhaminan reissulla muistikortille tallentui 80-luvun loppupuolen Mazda 626, joka oli vielä hetki sitten aivan arkinen näky, mutta jollaiseen ei etenkään kuvatun yksilön kaltaisessa huippukunnossa törmää enää juuri missään. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Syksyllä otin työn alle vuosikymmeniä varastossa seisseen itäpyörän, ja sitä purkaessa käteen osui useampi vielä joustavuutensa säilyttänyt kumiosa. Tuli siinä mietittyä, että kuinkahan monesta konehuoneesta löytyy samat kelvottomat tiivisteet… Polttoainevuodon korjaamisen jälkeen kone hörähti käyntiin, mutta vain ontuen ja yskähdellen
42 Mainoksen imussa s. 30 Mercedes-Benz 250 S ’67 Martti Ketelän W108-Mercedes on ollut perheessä jo yli 30 vuoden ajan. 18 Renault 5 Alpine Turbo ’83 s. 36 Princess 1800 HL ’78 s. 70 Rekisteriotteita s. 74 Retromobile Bilbao AJONEUVOT 10 Opel Kadett Rallye ’71 Eeva Heinonen ajoi suuren ralliyleisön tietoisuuteen BTN-1-kilpisellä Kadett Rallyellä. 24 Mazda 626 HB 2.0 GLX ’88 Maarianhaminalainen Runar Berglund osti Mazda 626:n vuonna 1988. Kunto on edelleen lähes uudenveroinen. Reilun 300 000 ajokilometrin jälkeen ajokki viettää nyt eläkepäiviä kotitalon tallissa. 15 vuotta myöhemmin mies osti saman yksilön harrasteautoksi. s. Tässä numerossa 4 s. 68 Sunbeam Rapier 70 v s. 10 Opel Kadett Rallye ’71 s. Auto oli jo lähellä kadotusta, kunnes Sakari Vesanen tarttui haasteeseen ja kunnosti auton 70-luvun alun ilmeeseen. 24 Mazda 626 HB 2.0 GLX ’88. Autoa on kutsuttu perhepiirissä ”kauppaneuvoksen autoksi”, sillä sen ensimmäinen käyttäjä oli Suomen IBM:n pitkäaikainen johtohahmo. 30 Mercedes-Benz 250 S ’67 s. 18 Renault 5 Alpine Turbo ’83 Risto-Jussi Salminen hankki 90-luvun alkupuolella Renault 5 Alpine Turbon käyttöautoksi, ja hukkasi sen myöhemmin isomman auton tieltä. 36 Princess 1800 HL ’78 Tarina ei kerro, liikkuivatko Britannian kuninkaalliset koskaan Princessillä, mutta aivan hyvin olisivat voineet – sen verran hienoa kyytiä British Leylandin ylemmän keskiluokan uutuus aikoinaan tarjosi
64 Syysheikki s. 74 Retromobile Bilbao Espanjasta löytyy täyden palvelun autotalo, jossa onnistuu klassikkoauton remontit, huollot ja säilytys. 78 Benidormin automuseo Jos talviloma suuntautuu Espanjan aurinkorannikolle, kannattaa poiketa hiljattain avatussa Benidormin automuseossa. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia ja kuulumisia vanhojen vehkeiden maailmasta. 48 Harrastajan pakeilla s. TAPAHTUMAT 52 Historic Race Kymiringillä ajettiin kauden viimeiset Historic-ratasarjan kilpalähdöt. 60 Flying Opels II Sappeeseen kokoontui jälleen näyttävä kattaus kilpa-Opeleita 60–80-luvuilta. 70 Rekisteriotteita Kuka olisi aikanaan uskonut, että Dodge Challenger on liikenteemme kolmanneksi yleisin vuoden 1970 automalli. 6 Vakuutus asiaa Vakionopeuspalstalla.. 48 Harrastajan pakeilla Avarakatseinen ylöjärveläisharrastaja on idearikas autonrakentaja sekä alkuperäisyyttä vaaliva mobilisti. 60 Flying Opels II s. 86 Tuleva klassikko Ford Puman tuotantoaika jäi vain neljään vuoteen, minkä vuoksi malli on nykyään suhteellisen harvinainen näky. s. 86 Tuleva klassikko ARTIKKELIT 42 Mainoksen imussa Mainoksissa vertailuasetelman kilpailijoihin voi asettaa itse, joten paremmuudesta ei muodostu epäselvyyttä. 56 Lahti Historic Rally Lahden seudulla nähtiin dramaattisia tilanteita ja komeaa kalustoa. Osallistuimme Retromobilessa järjestettyyn yleisökierrokseen. 82 Huutokauppakeskus Turenki s. 78 Benidormin automuseo s. 52 Historic Race s. 82 Huutokauppakeskus Turenki Kävimme kuulemassa huutokaupan nykyisyydestä Huutokauppakeskus Turengissa, joka on valinnut yhdeksi painopisteekseen vanhat ajoneuvot. 64 Syysheikki Tapahtuma kokosi kerhotalolle kymmeniä myyjiä ja satoja harrasteautoja. 5 s. 56 Lahti Historic Rally s. 68 Sunbeam Rapier 70 vuotta Tasavuosikymmenjuhlia viettävä urheilullinen brittiauto oli kova peli maanteillä sekä rallipoluilla
Yksi kuorma-autokin oli vastuullamme.” Vuonna 2019 kokoustila vuokrattiin Särkisen liikehuoneiston alakerrasta ja kalustolle vuokratilat Vatusen teollisuusalueelta. Tosin tämän ensimmäisen lain perusteella korvattiin kyllä omaisuusvahingot, mutta henkilövahinkojen osalta pelkästään kuolemaan tai pysyvään ansionmenetykseen johtaneet vahingot. Vieressä keulasta lyhentynyt Tempo Rapid – mutta ei suinkaan pakettiauto, vaan pikkubussi. Kolarikuva Museoviraston JOKA-arkistosta kerrotaan otetun yhteenajon jälkeen 27. Oma tupa Parkanossa Parkanon suunnalta kantautui iloinen uutinen, kun Parkanon Seudun Mobilistit saattoi viimein tiedottaa yhdistyksen omasta toimitilasta, joka toteutui Ikaalisten-Parkanon Puhelin Oy:ltä vapautuneeseen lähes 500-neliöiseen halliin Pentin alueella. Tie omaan halliin on ollut pitkä, sillä Parkanon Seudun Mobilistit ry on perustettu jo vuonna 1988. ”Nyt meillä oli vihdoinkin omat isot ja asialliset tilat. Tilastojen perusteella Tempo Kombia rekattiin vuonna 1960 vain viisi ja niistä kolme Lapin lääniin. Kolarin aiheuttaneen ajoneuvon matkustajat alkoivat saada korvauksia vuoden 1951 lakiuudistuksen jälkeen, ja vuodesta 1968 alkaen nykyisenkaltainen vakuutusturva on kuulunut lakisääteisesti myös vahingon aiheuttaneelle kuljettajalle. Vuodesta 1938 alkaen korvauksia maksettiin kattavammin myös henkilövahingoista, mutta vain syyttömille osapuolille. Etsi mis toiminta muuttui määrätietoiseksi vuoden 2023 aikana, jolloin katsastimme useita kohteita, jotka olisivat sopivia niin laadullisesti kuin hintansa puolesta suunnitelmiemme toteuttamiseen”, yhdistyksestä taustoitetaan. Vastaava syyllisen kuljettajan vahingot korvaava järjestelmä on Liikennevakuutuskeskuksen mukaan käytössä Suomen lisäksi vain muutamassa muussa maassa. VAKUUTUKSET KUNNOSSA. Jo sitä aiemmin asetettiin liikennevastuulaki, joka tuli voimaan 1.9.1925 eli sata vuotta sitten. Uudessa hallissa tehdään jatkossa museotarkastukset, joita varten hankitaan autonosturi. Päättyiköhän tässä yhden Lapin Tempon taival vain vuoden vanhana. Autorakentelutiloja kehitetään, mopokurssia nuorille suunnitellaan. Toisena pukarina on Moskvitsh vuodelta 1961 eli uudenkarhea vaunu. Kiinteistökaupan ratkaisi Leader Pohjois-Satakunnan myöntämän tuen saaminen EU:n maaseuturahastosta, joten kauppakirja päästiin allekirjoittamaan kesäkuussa 2025. Suomessa oli 1920-luvun alussa runsaat tuhat henkilöautoa, mutta ei tieliikenteeseen liittyvää lainsäädäntöä; liikennejärjestysasetus oli tullut voimaan 1919, mutta ensimmäinen varsinainen tieliikennelaki saapui vasta 1926. Vakuutuksen kattavuutta laajennettiin asteittain. Kojelaudalla häämöttää Vapaa-kyltti, joten taksista lienee kyse. Vuonna 2009 heinäkuussa parkanolaiset harrastajat avasivat oma automuseon entisen sahan tiloissa, ja talkootyötä tehtiin runsaasti, jotta autoja saatiin näytteille. ”Hajauttaminen rasitti toimintaa ja vuokrakuluja syntyi koko ajan. Pohdiskelu oman tilan löytymisestä alkoi tosissaan. syyskuuta 1961, ”henkilöauto ja pakettiauto keulat pahoin ruhjoutuneina”. P arkanon harrasteväki kertoo tien omaan halliin käynnistyneen toden teolla viime keväänä, kun yhdistykselle kantautui vihje mainitusta hallitilasta. Vuonna 2017 omistaja tarvitsi kuitenkin tilat omaan käyttöönsä. Tilojen ja ison tontin kehittämissuunnitelmia arvioidaan tärkeysjärjestyksen kannalta”, yhdistyksestä kerrotaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 6. ”Meille jäi oman tilan löytäminen tavoitteeksi. Parkanon UA on jo riveissämme, sekä Moottoripyöräkerholla toive päästä mukaan. Jäsenistön aktivoituminen on selvästi havaittavissa – tiistaikerhojen osallistumismäärä on tuplaantunut. Sen myötä liikennevakuutus tuli pakolliseksi. Sitä paitsi meillä oli ja oma museolinja-auto sekä Parkanon ensimmäinen paloauto ja kaksi muuta vanhaa paloautoa
Kyseinen museo avasi ovensa yli 60 vuotta sitten, vuonna 1964 Porvooseen, Stensbölen kartanon vanhaan navettaan. Ajoneuvot ovat saaneet nyt uudet kotinsa Espoon Automuseosta, Etelä-Karjalan Automuseosta, Kruunupyyn Saab-museosta, Linja-autoja koriteollisuusmuseo Laviasta, Myllyn Vanhat Autot -museosta ja Vehoniemen Automuseosta. Syyskuisten tietojen perusteella tilanne ei äidy näin pahaksi, sillä Euroopan parlamentin Suomen-tiedotuksen mukaan säännöt koskevat ”kaikkia ajoneuvoja lukuun ottamatta erikoiskäyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, matkailuajoneuvoja ja -perävaunuja, historiallisesti tai kulttuurisesti tärkeitä ajoneuvoja (esimerkiksi museoautoja) tai palokunnan, pelastustoimen tai asevoimien käyttöön suunniteltuja ajoneuvoja”. 7. Seuraavaksi parlamentissa ovat vuorossa neuvottelut lain lopullisesta muodosta. Tämä tulisi tapahtumaan pienentämällä ajoneuvojen valmistamisen ja käytöstä poistamisen ympäristöjalanjälkeä ja lisäämällä autonosien kierrättämistä. Ratkaisun mahdollisti autojen omistajan, Viggo Wallensköldin tahto varmistaa kokoelman tulevaisuus, ja itse toteutuksen puolestaan SLS:n tuki. Mobiliasta osataan kertoa museon kukoistuskaudesta seuraavaa. Kuluneena vuonna historiallisen kokoelman kohdalla alkoi kuitenkin tapahtua pitkän hiljaiselon jälkeen. Moottoriajoneuvokokoelma puolestaan jäi Wallensköld-Rotkirchin kuoltua hänen pojalleen, taiteilija Viggo Wallensköldille. Turba kiinni Virosta, vajaan 50 kilometrin päästä Tallinnasta sijaitsevasta Turban kylästä kantautui loppu kesästä harmillinen tieto. Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty, sillä esimerkiksi rakennusta ei olla purkamassa eikä kokoelmaakaan olla välittömästi hajottamassa eri suuntiin. Stensbölen Automuseon tarina avautuu ensi vuonna lisäksi Mobilian tuottamana verkkonäyttelynä Kadonnut automuseo, jolla avataan näyttelysarja jo lopettaneiden suomalaisten ajoneuvomuseoiden tarinoiden esittämiseksi. TILANNETIETOA ROMU AUTO DIREKTIIVISTÄ Syyskuun alkupuolella Euroopan parlamentti hyväksyi kantansa EU:n uusiin kiertotaloussääntöihin, jotka kattavat ajoneuvojen koko elinkaaren suunnittelusta romuttamiseen. Jotain museon merkityksellisyydestä kertoo, että menneen kesän viimeisinä virallisina aukiolopäivinä museo keräsi keskimäärin 500 vierailijaa päivässä. Eesti mootorispoordi muuseumin antiin sen alkuvaiheissa voi palata Klassikotnumerossa 1/2019. Ajoneuvoharrastajia kuumottanut kysymys on ollut, että mitä kaikkea kierrättäminen koskee, toisin sanoen vaaditaanko esimerkiksi kunnostusta odottavat tai varaosalähteenä toimivat autot jatkossa kierrätykseen. Kaikkiaan kokoelmaan kuuluu 11 autoa ja erillisiä osia. Museo sai alkunsa, kun porvoolainen taiteilija Iván Wallensköld-Rotkirch keräsi kokoelman vanhoja autoja vuonna 1964 näyttelyksi, johon pääsi sen avautuessa vain erillisellä kutsulla. Monipuolista moottoriurheilukalustoa autoista moottoripyöriin ja veneisiin sisältänyt museo selvisi vielä pandemiasta, venäläisturistien kaikkoamisesta sekä sähkön hintapiikeistä, mutta museon mukaan Virossa verojen ja muiden elinkustannusten nousun aiheuttama Viron kotimaan matkailun väheneminen oli viimeinen niitti. Väkeä siellä ehti 90-luvun alkuun mennessä käydä kuitenkin runsaasti ja kaikilta suomalaisen yhteiskunnan tasoilta. Paikka kunnan vanhassa voima laitos rakennuksessa vuodesta 2017 sijainnut Viron moottoriurheilumuseo laittoi kesän päätteeksi ovet kiinni ainakin toistaiseksi, kenties pysyvästi. SAHK ry:n ennakkotietojen perusteella tulisi olemaan kansallista liikkumavaraa sen säätämiseen, miten historiallisien ja harrasteajoneuvojen ajoneuvoluokat määritellään ja valvotaan. Stensböle avaa tarinansa Auton ja tien museo Mobilia kertoo mielenkiintoisista kuvioista liittyen Suomen ensimmäiseen automuseoon, Stensbölen Automuseoon. Kokoelman aikakausi Stensbölen navetassa päättyi, sillä Wallen sköld sai avukseen Auto museoiden neuvottelukunnan jäsenmuseot, joiden piiristä Stensbölen kokoelman autoille löydettiin uudet kodit. Näin ollen kaikki ajoneuvot tulevat olemaan yleisön nähtävillä osana Stensbölen automuseon tarinaa, kun ”kadonnut automuseo” avautuu kesäkaudeksi 2026 eri puolilla Suomea autojen uusissa kotimuseoissa. Kokoelman rinnalla kaksi kartanon omistajaperheen käytössä ollutta autoa siirtyivät Auton ja tien museo Mobiliaan. Käytännössä ajoneuvolakia ja määräyksiä tullaan asetuksen perusteella Suomessa muuttamaan, ja näihin erityisiin ajoneuvoluokkiin siirtyvät ajoneuvot tultaneen tarkastamaan Traficomin hyväksymän puolueettoman tahon toimesta. Vuonna 1990 Stensbölen kartano lahjoitettiin Svenska litteratursällskapetille (SLS)
Vuonna 2002 nähtiin suurempi uudistus, jonka myötä avosportin mallinimeksi tuli MG TF. Uutuus ei nojannut vanhoihin malleihin sen enempää ulkonäkönsä kuin teknisten ratkaisujen puolesta. MG ei kyennyt kehittämään uusia malleja, ja tyytyi sen sijaan kehittelemään vanhoja. VVC-moottori jäi pois, samoin Hydragas-jousitus. Vuonna 1995 MG loikkasi kerralla nykyaikaan ja esitteli MG F -urheiluauton. Oon kolmekymppinen MG-urheiluautojen taru vaikutti siirtyneen lopullisesti historiaan, mutta sitten markkinoille saapui täysin uudenlainen brittisportti. Sitten loiston päivät vaihtuivat ankeaksi arjeksi. MG F liikkuu taakse poikittain asennetun nelisylinterisen 1,8-litraisen moottorin voimin. Ei ollut. Esimerkiksi vuonna 1962 lanseeratun MGB:n valmistusta jatkettiin pienin mutta pakollisin muutoksin aina vuoteen 1980 saakka. Urheiluautoksi MG F:n alustaratkaisu on omaperäinen, sillä rautajousien sijasta tien epätasaisuuksia nielee Hydragas-elementit. Alun perin ohjaamon takana hurisi Roverin K-moottori perheestä lainatut 1,8-litraiset 120ja 145-hevosvoimaiset myllyt. Pyyhki hämähäkinverkot vanhan MGB:n päältä ja kehitteli sen pohjalta omalaatuisen RV8-urheiluauton, josta ei ymmärrettävästi muodostunut suurta haastajaa urheiluautomarkkinoille. P erinteinen brittiautovalmistaja MG oli pitkään arvostettu urheiluautopaja, jonka malleista esimerkiksi MGA, MGB ja Midget olivat aikoinaan myyntimenestyksiä ja myöhemmin haluttuja klassikkomalleja. TF:n tuotanto päättyi kolme vuotta ensiesittelyn jälkeen vuonna 2005. Pitkään näytti siltä, että pienten brittisporttien aika oli lopullisesti ohi. Vuonna 1989 markkinoille saateltu Mazda MX-5 osoittautui täysosumaksi. Idea oli kuitenkin perinteinen; auto oli takavetoinen, pieni ja kevyt kaksipaikkainen roadster, joka tarjosi kuljettajalleen aitoa ajamisen riemua. Mitä teki MG. Vuoden 1999 kasvojenkohotus toi mukanaan edullisemman 1,6-litraisen version sekä ratapäiväkäyttöön mainiosti sopivan Trophy 160:n. Myöhemmin valikoimaan lisättiin 1,6-litrainen säästömalli ja 160-heppainen tehoversio. Mazda päätti kehitellä mallistonsa jatkeeksi urheiluauton, joka herättäisi perinteen jälleen eloon. Uusi malli oli ulkoisesti raikkaamman näköinen mutta tekniikaltaan tavanomaisempi. Perusmallissa on tehoa 120 hevosvoimaa ja vauhdikkaampaan menoon natsaavassa VVC-versiossa 145 hummaa. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 8 7/2025
LOKAKUU 1995 LOKAKUU 1995 Hörhöjä tupakkahytissä Kieli elää jatkuvasti. Puolustusvoimat siirtyi tasaarvoisempaan aikakauteen 16.10, jolloin palvelukseen astuivat ensimmäiset vapaaehtoiset naiset. Samanaikaisesti paljon sanoja jää historiaan, eivätkä unohduksiin painuvatkaan aina niin vanhoja ole. Mitä Missä Milloin -kirjasarjan Vuoden sanat -palstaa silmäillessä pääsee jyvälle kielen muutoksesta mutta myös kunkin aikakauden meiningistä. Joissakin autoissa ajonestin kuitattiin numerosarjalla, ja sama systeemi muodostui myös puhelimien turvajärjestelmäksi. Nykyisin käytetyn pin-koodin sijasta puhuttiin pin-luvusta. Mutta olisiko malli menestynyt paremmin, jos se olisi luotu retrohenkiseksi. Niihin aikoihin Euroopan unioniin liittyvät asiat olivat jatkuvasti puheenaiheena. Vilkaistaan uutuussanoja kolmen vuosikymmenen takaa. Ron Howardin ohjaama ja Tom Hanksin sekä Kevin Baconin tähdittämä elokuva kertoo Apollo 13:n epäonnistuneesta kuulennosta ja pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Uusia sanoja omaksutaan käyttöön maailman muuttuessa ja tekniikan kehittyessä. Ympäristötietoisuuden lisääntyessä kodinkoneisiin ruvettiin liimailemaan energiamerkkejä. Brysselissä työskenteleviä EU-virkamiehiä nimiteltiin bryssiksi. Byrokratia lisääntyi ja pienituloisten sekä pätkätyöläisten elämä hankaloitui, kieleen ilmaantui uusi termi tuloloukku. Autovarkaiden harmiksi keksittiin elektronisia laitteita luvattomia käyttöönottoja estämään. Vuonna 1995 esitelty MG F toi perinteisen brittisporttivalmistajan uudestaan urheiluautomarkkinoille. 9. Alan kotimaisesta osaamisesta kaavailtiin kansainvälistä bisnestä eli ekovientiä. Lukuisien ihmisen luonnetta tai olemusta kuvaavien sanojen joukkoon ilmaantuivat karpaasi ja hörhö. lokakuuta. Ranskassa 1981 aloittanut ja sittemmin yli 20 maahan laajentunut Radio NRJ aloitti hittimusiikkilähetykset Suomessa 6.10. Vihreästi junalla matkaava saattoi poiketa tupakkahyttiin sauhuttelemaan. Termi ei kuitenkaan juurtunut kieleen, vaan tilalle tuli nykyisinkin käytettävä ajonestolaite. 90-luvun puolivälissä elektroniikka kehittyi kiivasta tahtia. Ruotsalainen tulitikkuvalmistaja oli hankkinut omistukseensa Suomen viimeisen tulitikkutehtaan, Vaajakoskella sijainneen Finn-Matchin, ja siirsi tuotannon Ruotsin puolelle. Lokakuun 1995 loppu merkitsi myös kotimaisten tulitikkujen loppumista. Lisävarustelistalta löytyi muun muassa irrotettava kovakatto. Apollo 13 -elokuva sai Suomen ensi-iltansa 13. Systeemiä alettiin kutsua ajonestimeksi. Euroalueelle kaavailtiin yhteistä valuuttaa ja sille nimeä Frankki. Perinteistä poiketen MG F on keskimoottorinen ja varustettu kaasuneste jousituksella. Hörhöksi kutsuttiin epäilemättä ihmistä, joka kertoi harrastavansa joogalentoa, eli joogaenergian avulla ilmassa leijumista tai pomppimista. ”Joogalentäjien puolue” eli virallisesti Luonnonlain puolue merkittiin vuonna 1994 oikein puoluerekisteriin, mutta sen riveistä ei noussut ensimmäistäkään kansanedustajaa tai kunnanvaltuutettua. ATK-laitteet yleistyivät ja ihmisten vaivaksi ilmaantui hiiriranne
Rääkkylä 10
Vuosituhannen lopulla Kadett Rallye oli jo lähellä kadotusta, kunnes Sakari Vesanen tarttui haasteeseen ja kunnosti auton 70-luvun alun ilmeeseen. Opel Kadett Rallye ’71 PERIKSI ANTAMATTA Eeva Heinonen ajoi suuren ralliyleisön tietoisuuteen BTN1-kilpisellä Opelilla. 11
Kaikissa muissa oli Opel on Pop -tarrat paitsi siinä autossa, jossa setäni oli kartturina.” Muutkin merkit saivat noina vuosina nuoren Sakarin suunnalta huomiota, esimerkiksi silloin kun setä tarjosi kyytiä Lotus-Cortinallaan. Rallyeja GT/EKadettit jättivät Sakarin mieleen lähtemättömän jäljen jo moisten ajokkien edustaessa merkin tuoreinta menevää mallistoa. Opelista muodostui kuitenkin ykkösmerkki, mikä sinetöityi Kouvolan Vauhtiajoissa vuonna 1976. Tarrat muistuttavat monesta: 70-luvun ralliajoista, vuosituhannen lopun kerhotoiminnasta sekä myöhemmästä näyttelyja näytösajokäytöstä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila V anhojen kilpa-Opeleiden harrastaminen ja kerhotoiminnassa mukana oleminen on ollut Rääkkylässä asuvalle Sakari Vesaselle luontevaa toimintaa vuosikymmenien ajan. Katsoin sitä silmät pyöreinä, että vitsi miten hieno!” 12 Opel Kadett Rallye 7/2025. Myös ST-ajoista selkeämmin omaksi lajihaarakseen eronnut ralliautoilu kuului Pertti-sedän repertuaariin. ”Muistan kuinka vuoden 1971 Hankirallissa näytti hienolta, kun ralli-Kadettit tulivat pimeällä tauolle Tuohikotin Essolle. Tämä ohjasi kymmenkesäisen Sakarin kiinnostusta lajia ja samalla Opeleita kohtaan. ”Olin siellä radanputsaajana, ja siellä näin ensimmäisen kerran uuden Kadett GT/E:n. Kunnostamisen jälkeen Kadett oli aluksi lähempänä siviilipeliä, kunnes turvavarustelua kohennettiin vaatimusten mukaiseksi 2000-luvun alkuvuosien rallikoitoksia varten. ”Autourheilusta kiinnostumiseen vaikutti vahvasti setäni Pertti Vesanen, joka harrasti ST-ajoja ja voitti lajissa Suomen mestaruudenkin”, kertoo Kouvolassa nuoruutensa viettänyt Sakari
”Mietin joskus, että vitsi kuin kilpi olisikin BTN-1”, viittaa hän Kadett Rallyeen, joka oli tullut tunnetuksi erityisesti Eeva Heinosen käsissä vuonna 1971. Haave täyttyy Epävirallisen kerhon perustamisen aikoihin Sakarilla oli Kadett Rallye, jonka rekisteritunnus oli BPH-1. ”Muistan kuinka vuoden 1971 Hankirallissa näytti hienolta, kun ralli-Kadettit tulivat pimeällä tauolle Tuohikotin Essolle.” Kerhotoimintaa Teinivuosien jälkeen aktiivisin Opelintoilu jäi taakse, samoin Kouvolan kulmat, kun elämä vei Sakarin ensin opiskelemaan Lahteen ja sitten Ruokolahden kautta Kiteelle töihin. Auton ensiomistaja oli Kotkan Autotuonti Oy, joka laittoi auton ykkösryhmän rallipeliksi heti vuoden 1971 alkuun. Hänellä oli tuolloin 80-luvun jälkipuoliskolla itsellään Rallye-Kadett. Tuolloin ne olivat väistymässä aktiivisesta kilvanajosta, mutta toisaalta olivat vielä laajan historiallisen mielenkiinnon ulkopuolella. Kotinurkkiin Rääkkylään siirtyi vuoden 1971 Opel Kadett Rallye. Minulle käytiinkin sitten hakemassa ensimmäinen ralli-Kadett joskus 80-luvun lopulla Ilomantsista.” Yhteinen mielenkiinnon kohde sai Sakarin ja Riston perustamaan Rallye Kadett Clubin muutaman saman henkisen kaverin kanssa. Siitä piti ottaa kone pois ja lupauduin kaveriksi. Siitä se sitten lähti. Mutta ehkäpä jotain perää on uskomuksessa, että haave toteutuu, kun siihen riittävästi uskoo. ”Minä vedin klubia teknisesti ja Risto henkisesti”, kiteyttää Sakari hymyillen. Sellaisen Sakari kohtasi puhelinlinjan toisessa päässä lastulevykauppoja sovittaessa. Yritys tunnettiin Opel-virittäjänä ja siihen liittyen muun muassa Steinmetz-osien edustajana. Tai pikemminkin muisto siitä, sillä jäljellä oli karsittu ruosteinen hylsy ilman tekniikkaa. ”Tavan autoja voi romuttaa, mutta BTN-1 piti säilyttää ja rakentaa, sillä se olisi historian taltiointia”, kertaa Sakari hankintapäätöstä. Samaista autoa Sakarikin oli ihaillut pimeässä helmikuun lopun illassa Esson pihalla, kesken vuoden 1971 Hankirallin. Auto oli pitkään seisoinut ja toiminut viimevaiheessaan varaosalähteenä, mutta silti – auto oli identiteetiltään BTN1. ”Alkuperäinen turvakaari oli kuitenkin vielä paikallaan – eli topattu vesijohtoputki.” 13. Meillä molemmilla oli halu säilyttää vanhoja ralliautoja, joilla ei tuolloin ollut juurikaan arvoa. Kävi nimittäin niin, että 90-luvun lopulla Risto kertoi Sakarille paikallistaneensa BTN-1:n Hangosta. Omistajan kannalta harmillisesti siihen ei liittynyt mitään tarunhohtoista rallihistoriaa. ”Työkontakteissa oli vastapuolella Risto Pihl, jonka kanssa puhellessa kävi ilmi, että molemmat olimme Opel-har ras tajia. Arkiset työrutiinit avasivat kuitenkin jälleen väylän kohti ralli-Kadetteja. Arvostusta entisille kilparatsuille antoivat lähinnä merkkiin intohimoisemmin suhtautuneet
Viestissään Sakari selitti tilanteen ja toivoi Arin pyytävän Eevaa ajamaan vanhaa kilpa-autoaan. ”Ajattelin, että jos Eevan saisi ajamaan tätä autoa vielä uudemman kerran. Ari toteutti toiveen – ja se kortti veti. Moottori on porattu kaksilitraiseksi ja venttiilejä vähän avarrettu. Ajattelin, että pitää tehdä jotain positiivista, muuten tästä ei selviä henkisesti.” Lisämotivaatiota antoi ja toisaalta pakotien suunnitelmasta sulki Sakarin mielessä välähtänyt idea. Kysyin Martti Kaasiselta, nyt jo edesmenneeltä Itärallin kilpailun johtajalta, että olisiko mahdollisuutta Eevan ajaa Kadettilla Sakari vaikuttui 60ja 70-luvun kilpa-Opeleista jo niiden ollessa uusia, eikä niiden vetovoima ole vaimentunut – mies on mukana tuoreessa Opel Team SF -yhdistyksessä. ”Hän sanoi, että mitäs sinä nyt tällaista vanhaa akkaa – mitä jos vaikka kaadan sen auton.” Sakari ei kuitenkaan antanut periksi, vaan lisäsi panoksia. ”Eeva totesi, että on kai se suostuttava, sillä eivät ennen ole houkutelleet sellaiset miehet, jotka ovat kätelleet Mandelaa”, muistelee Sakari lämmöllä maaliskuussa 2025 edesmennyttä Eevaa. Tuossa kohtaa BTN-1 oli jo ehtinyt nousta ruosteisesta hylsystä museorekisteröidyksi Rallye-Kadettiksi. Kun Eevan ajaminen varmistui, nostettiin BTN-1:n varustelua vaatimusten mukaiseksi. Kaikkea muuta, sillä vuosituhannen taitteessa hänellä oli murheita konkurssista avioeroon. ”Eeva totesi, että on kai se suostuttava, sillä eivät ennen ole houkutelleet sellaiset miehet, jotka ovat kätelleet Mandelaa.” Positiivista ajattelua Ajankohta BTN-1:n kunnostamiselle ei kuitenkaan ollut Sakarin elämäntilanteen kannalta paras mahdollinen. nolla-autona. ”Voisi sanoa, että Kadett-projekti pelasti minut. Kuppipenkit olin hankkinut jo aiemmin. Tällaisessa tilanteessa harrastustoiminta jää helposti taustalle, mutta Sakari päätti hakea voimia hankalaan tilanteeseen juuri sieltä suunnalta. Hän laittoi viestin tuolloin europarlamentissa Ranskan edustajan olleelle Ari Vataselle. ”Kunnostaessa olin käytännössä purkanut toisen Kadettin, jonka osia sitten hyödynsin tähän”, viittaa hän aiemmin valmistuneen entisöintityön vaiheisiin. En muista oliko silloin Sprintin kaasarit vai vaakaimu-Weberit.” Ja mitä vuoden 2003 Itäralliin tulee, se onnistui upeasti. Hän sanoi, että jos saat Eevan ajamaan, niin paikka on vapaa.” Sakari tarttui toimeen ja otti yhteyttä Eevaan (tuossa vaiheessa sukunimeltään jo Lindholm), mutta sai vastahakoisen vastauksen. ”Tapahtuma oli minulle henkisesti iso voitto.” 14 7/2025 Opel Kadett Rallye. ”Laitettiin kunnolliset kaaret kiinni ynnä muuta. Hän pyysi mukaan Seija Saariston, jonka kanssa ajoi Volvo-aikoina kaudesta 1972 eteenpäin.” Tapahtuma meni Sakarin mukaan kaikin tavoin nappiin. Eeva sompasi Kadettilla 00-autoa, ja kyytiin järjestyi vanha tuttu. ”Tavallisesti tällaisia tilanteissa auton omistaja on karttaa lukemassa, mutta sanoin että ota kyytiin kenet tykkäät
Haltijaksi merkitty Eeva kiitti luottamuksesta oivallisilla ajosuorituksilla kauden 1971 mittaan. Suuremman autourheiluyleisön tietoisuuteen Heinonen nousi viimeistään vuonna 1971, jolloin alle järjestyi uusi Kadett Rallye. NUORUUS VAUHDISSA Eeva Heinonen oli ajanut ensimmäisen kilpailunsa alle parikymppisenä VW 1500 S:n apukuljettajana jo vuonna 1965, mutta kuljettajaura alkoi Opel Kadett Rallyen ohjaimissa vuonna 1969. Kyseisenä vuonna ajokkina tiedetään olleen BB-22-kilpinen Opel ja kilpakenttinä muun muassa Joensuun ralli, Jyväskylän Suurajot sekä Pohjola-ralli. Luokkavoitot hän haki jo tammikuussa 100-rallista, Smile-rallista sekä Sveitsin talvirallista. tammikuuta rekisteröity sininen Opel rakennettiin ykkösryhmän rallipeliksi auton omistaneen Kotkan Autotuonti Oy:n toimesta. Tämän jälkeen Opelin aktiiviura päättyi, vaikka se päätyikin ralliautoilevan autokauppiaan nimiin: omistajana oli Pentti Airikkalan AutoAirikkala Oy ja haltijana Pirkko Satukangas elokuun lopusta 1976 eteenpäin. Perinpohjaisen kunnostuksen jälkeen Kadett palasi syksyllä 2000 elävien kirjoihin museoajoneuvoksi rekisteröitynä. Tässä Eeva Heinonen ja Ritva Rossi kiirehtivät vuoden 1971 Jyskälässä yleiskilpailun 29. Sakari on kerännyt albumiin kuvamuistoja BTN-1:n varhaisvuosilta. Wikman poisti täysin palvelleen Kadettin rekisteristä syyskuussa 1986, minkä jälkeen sitä hyödynnettiin lähinnä varaosa-autona. Harmitusta, mutta epäilemättä myös nälkää jätti marraskuun lopulla ajettu RAC-ralli, jossa Heinonen oli kiinni luokkavoitossa, kunnes viimeisellä yleisöerikoiskokeella Opelin kardaani petti ja podiumhaaveet vaihtuivat katkeraan keskeytykseen. BTN-1-kilpiin 4. Kaudelle 1972 Eeva Heinonen hyppäsi Opelista Volvo 142:n rattiin, mutta BTN-1 jatkoi rattoisaa rallielämää. Kauden päätteeksi Heinonen pokkasi ensimmäistä kertaa ajetun naisten SM:n eli Ladiesluokan voiton. Kaksi vuotta myöhemmin Kadett poistettiin rekisteristä, kunnes maaliskuussa 1980 vanha ralliratsu valjastettiin jälleen liikkeelle, nyt UMK733-kilvissä. Wikmanin hoteista Hangosta Kadett, tai paremminkin se mitä siitä oli jäljellä, lähti vuosituhannen lopulla Sakari Vesasen matkaan. Vuoden 2003 Itärallin nolla-autotehtävien lisäksi Eeva Lindholm veresti muistoja Opelin ratissa Classic Motorshow’n näytösajossa vuonna 2009. sijalle. Vuoden päästä Opel kulkeutui Keskusosuus liike Hankkijan omistukseen, ja haltijaksi merkittiin Aimo Mäkelä, joka jatkoi BTN-1:llä kilpailua vuosina 1975–1976. Vuonna 1974 ei BTN-1:lle ilmeisesti kilpailuja kertynyt, mutta eipä kyseisellä energiakriisin ja moottoriurheilukieltojen sävyttämällä kaudella järjestetty rallejakaan tavanomaiseen tapaan. Vuoden 1971 RAC jäi Heinoselta ja Rossilta harmillisesti kesken luokkajohdosta, tekniikan petettyä viime metreillä. Omistajana oli Bob Rehnström, jonka tiimalasissa oli santaa seuraavan vuoden helmikuulle, Hankirallin aattona tapahtuneeseen surulliseen turmaan, joka vei hengen sekä kartturi Rehnströmiltä että kuljettaja Ulf Grönholmilta. 15. Kuljettajana oli sesongeilla 1972 ja 1973 Esa Piirto, jonka omistukseen Kadett oli siirtynyt. BTN-1 ei ole eilisen teeren Opeleita kansikuva-autona. Maaliskuussa 1974 auto oli rekisteröity Oy Maan Auton Ab:n nimiin, ja haltijana oli Lea Tuominen, sittemmin kartturina ja urheilutoimittajana tunnetun Tomi Tuomisen äiti. Kadett oli siirtynyt Rehnströmiltä Ben Wikmanille jo onnettomuutta edeltävänä kesänä, kesäkuun alussa 1980
Kärryistä oli kuitenkin rengas puhki, joten hän otti sinkkurattaisiin tytön. Teho 90 hv / 5100 rpm, vääntö 146 Nm / 2 500-3 100 rpm. 05 Alusta Edessä poikittaiset yläja alatukivarret, alatukivarsien yhteydessä poikittainen lehtijousi. Vastoinkäymisten kautta Ralli-iskuun laitetulla BTN-1:llä Sakari innostui itsekin ajamaan muutamia historic-ralleja vuosina 2006–2011. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Opel Kadett Rallye 1.9 S (alkup. Aikoinaan perustetun Clubin toiminta oli hiipunut vuosituhannen alussa, mutta innokkaat harrastajat ja autot eivät olleet kadonneet mihinkään. Keväällä 2025 asia eteni viralliseksi, ja Opel Team SF -yhdistyksen perustajäsenien joukossa oli myös Sakari Vesanen. ”Oli ollut ensimmäiset pakkaset ja vaimo oli lähdössä kotipihasta iltalenkille tuplarattailla silloin vuoden vanhan tyttömme ja kolmevuotiaan poikamme kanssa. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 2-ovinen teräskori. Poika alkoi tietenkin itkemään, joten lähdin hänen kanssaan Opelilla käymään kotitien risteyksessä. Kolmevuotias vietiin sairaalaan, mutta onnea oli matkassa, sillä pieni mies selvisi kolahduksesta aivotärähdyksellä. malli) 02 Vuosimalli 1971 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Poraus 93,0, isku 69,8 mm. Edessä levyja takana rumpujarrut. Niinpä ryhtiinsä palannut BTN-1 tavattiin Sappeella Opel-harrastajien järjestämässä tapahtumassa, jossa myös vedettiin suuntaviivat yhdistyksen perustamiseksi. Auto tuli monelle harrastajalle tutuksi muun muassa Classic Motorshow’n varhaisaikojen näytösajoista, Mobilian Rally Hall of Famessa pariinkin eri otteeseen ja onpa auto nähty valkokankaallakin, elokuvassa Aavan meren tällä puolen vuonna 2007. Tullessamme paluumatkalla ensimmäiseen mutkaan niin luulin ensin, että nyt on autostakin rengas puhki. Puristussuhde 9,0:1. 16 7/2025 Opel Kadett Rallye. ”Kadett seisoi tallissa 12 vuotta, kunnes Jori Pihl alkoi maanitella, että laita se nyt kuntoon.” Taustalla oli ajatus uuden kerhon perustamisesta kilpa-Opelien tiimoille. Takaveto. Mutta ei, tie oli toiselta puolelta kuiva ja toiselta jäässä. Kaksilitraiseksi suurennettua moottoria ruokkii kaksi pystyimu-Weberiä – samalla tavoin kuin vuonna 1971. Karttureina toimivat Jori Pihl, Arto Tauria ja Väinö Kiiskinen. Vuosikymmeniin on mahtunut monenmoista, mutta BTN-1 viskoo soraa ja nostattaa tomua yhä edelleen. Suuremmalle miehelle henkinen kolaus oli ymmärrettävän suuri, joten into Kadettiin ja sen kunnostamiseen meni pitkäksi aikaa. 07 Mitat Pituus 418, leveys 157, korkeus 134, akseliväli 242 cm. Paino 910 kg. Aikaa kului lopulta yli vuosikymmen, ja vireyttävänä voimana oli jälleen harrastustoiminta. Ajauduimme hitaassa vauhdissa 1,5 metriä syvään ojaan, ja auto kaatui kaksi kertaa katon kautta ympäri.” Apua hälytettiin paikalle, ja sitä saapui ambulanssista paloautoon ja jopa mediheliin. Takana jäykkä akseli, kaksi eteenpäin suunnattua tukivartta, kierrejouset, Panhard-tanko, kallistuksenvaimennin. Tilavuus 1 897 cm 3 . Onnellisten tähtien alla sujuneiden ajeluiden jälkeen Opelin kohdalle sattui kuitenkin tummempia pilviä loppusyksystä 2012
Olympiavuoden Olympiavuoden klassikot klassikot Upea kirja 1952 automalleista! 37 90 8 00 8 90. 4 600 € alv % Alberni Tano 500 210 3000.2 kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla kokonaispaino 3 000 kg umpipohjalla lavan mitat 210 x 500 cm, LED valot kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki alk. 050 523 89 51 Alberni Scorpio 3500 kg 550 cm autotraileri taivutetulla perällä kokonaispaino 3 500 kg, kantavuus 2 800 kg lavan mitat 210 cm x 550 cm, lohr ajourat 3 kpl 1 350 kg akselia, renkaat 195/55 R13 C loiva lastauskulma, 200 cm rampit LED ajovalot 12 V–24 V alk. 3 900 € alv % Alberni Tano 500 210 2700.2 kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla kokonaispaino 2 700 kg umpipohjalla lavan mitat 210 x 500 cm, LED valot kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki alk. 4 900 € alv % Supermarket.fi Ruotsin Helmi uutuusleHti! Naapurimaan kierroksella kääpiöautot sekä veteraanikuorma-autot Turvallisuuden edelläkävijä autoistuvalle maailmalle – Volvo Amazon ’66 Vääksyn kanaValta Vanhojen autojen tunnelmallinen kokoontumisajo upeissa maisemissa Ennakoivilla toimilla vältät työläät remontit Jarrut huoltoon Tuleva klassikko Alfa Romeo 75 -lajinsa viimeinen Kansainvälistä tunnelmaa International Peugeot Meeting järjestettiin tänä vuonna Suomessa Toyota Land Cruiser – aikansa kovin työkone upeasti entisöitynä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 02/08 • Hinta 7,50€ Leskentekijän pikkuveli Tien päällä Matkakaverina Lotus Excel Härmän Häjy Hylkyauton voittoisa paluu sorapätkille Kovakulkuinen kolmepuolikas Kawa 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M er kk i ja m al li • 02 /0 8 Maastureiden KlassiKKo KesäretKiä Viroon iKiliiKKuJa UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvon äyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet syMpatiaa itäValtalaisitta in wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 050 300 2940 www.vahvimmat.fi www.alberni.fi Alberni Tano 400 210 2700.2 kippaava lavettivaunu 1,5 m rampeilla kokonaispaino 2 700 kg, umpipohjalla lavan mitat 210 x 40 cm, ÖED valot kuumasinkitty, hitsattu, vararengas ja teline vaijeri vinssi ja sokka kiinnitteinen vinssipukki alk. Klassikkomarkkina t Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. www.kaasutinexpertti.fi www.kaasutinexpertti.fi VALITSE TÄSTÄ HYVIKSI HAVAITUT JA EDULLISET TUOTTEET: • MILLERS OILS CLASSIC öljyt moottoreihin ja vaihteistoihin • MILLERS OILS VSPe bensiinin lisäaine, jossa on kaikki • MILLERS OILS DIESEL POWER ECOMAX dieselin lisäaine • ITG MAXOGEN ja MEGAFLOW ilmansuodattimet • EVANS vedetön jäähdytysneste, kiehumispiste 180 astetta • PULSTAR plasmapurkaussytytystulpat, tehoa ja säästöä • NOLOGY lisäteho-sytytysjohtimet • Autojen kaasuttimien huoltosarjat, tiivisteet, venttiilit info@kaasutinexpertti.fi puh. me teemme vielä vahvemman! SARIS maahantuonti: Alberni Oy, Pyölinmetsäntie 2?4, 21500 KAARINA Martti Alander puh. 050 300 2950, Kalle Alander puh. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. 4990 € alv % Saris PL 406 204 2700.2 Black 2 800 kg kantavilla alumiinirampeilla kokonaispaino 2 700 kg, 35 cm alumiinilaidat sisämitat 204 cm x 406 cm lukittava ramppien kuljetustila vaunun alla 500/1 000 kg automatic nokkapyörä kilvissä, takuu 36 kk Black Edition 3 990 € alv % Alberni IDEA 251 umpivaunu vesija pölytiivis vaikka elintarvikekuljetuksiin kokonaispaino 750 kg, ei e-luokan ajokorttia sisämitat L134 cm x K142 cm x P251 cm avattava lasikuitukatto, sidontakiskot takanurkissa tukijalat, nokkapyörä perässä pariovet tai lastaussilta 2 800 € alv % Jos joku tekee vahvemman
Renault 5 Alpine Turbo ’83 Ripaus pippuria 18
Lopputulos ratkaisee. Se käy hyvin ilmi Renault 5:n kohdalla. Mukavasti erilainen Ulkoisesti Viitonen olikin sitten kaikkea muuta kuin perinteinen. Muotoilunvapauden ohella polyuretaanipinnoitetut lasikuitupuskurit toivat muitakin etuja. Ne olivat kevyet, ruostumattomat ja eivätkä menneet kurttuun pienistä osumista – mitä ominaisuutta etenkin rennosti pysäköintiin suhtautuvat ranskalaiset osasivat arvostaa. Jokioinen Renault-intoilijat odottivat kuitenkin enemmän – merkiltä kun oli totuttu näkemään perheautojen ripeäkulkuisia Gordini-malleja. Esimerkiksi vuotta aiemmin markkinoille saateltu Fiat 127 oli Minin tapaan varustettu poikittain asennetulla moottorilla, mutta Renault’n pellin alla kone makasi vaihdelaatikon takana pitkittäin. Sama ratkaisu mahdollisti myös Renault’n hieman aiemmin esittelemien 15ja 17-mallien omaperäisen muotoilun, mutta Renault 5:n myötä muovipuskurit tulivat massatuotantoon. Vuosien kuluttua hän näki lehdessä myynti-ilmoituksen saman automallin Alpine Turbo -versiosta, ja päätti ostaa vauhtiranskalaisen itselleen. Rellu oli kokoisekseen mukava ja hiljainen, ja tarjosi ulkomittoihinsa nähden kohtuullisen lokoisat sisätilat. Niiden ansiosta auton muotoilijalla oli aivan toisenlainen vapaus toteuttaa näkemyksiään kuin olisi ollut perinteisiä kromipuskureita käytettäessä. Jo takaovien puute oli merkillepantavaa, sillä Renault’n käyttöautomallisto oli nojannut aiemmin nelija viisiovisiin malleihin. Ei voi kuin arvailla, millaisia ajopelejä miehen kynästä olisi vielä syntynyt, jos maallinen taival olisi saanut reilusti jatkoaikaa. Ratkaisu ei ole tilankäytön kannalta yhtä etevä kuin poikittaismoottori, mutta plussapuolelle kirjataan massan keskittyminen akseleiden väliin, mikä tuo kiistatonta etua ajo-ominaisuuksiin. 19. Sama peli kulkeutui miehen talliin vielä uudemman kerran. Systeemi oli entuudestaan tuttu muun muassa 4ja 6-malleista. Viitonen oli päältäpäin tarkastellen täysin uusi ja moderni malli, mutta kuorien alta löytyi paljon vanhoista malleista tuttuja ratkaisuja ja komponentteja. Opiskeluaikoinaan Risto-Jussi Salminen ajeli leppoisalla Renault 5 -pikkuautolla. Auton käyttäjän kannalta on tietysti yhdentekevää, millaisiin teknisiin ratkaisuihin valmistaja on päätynyt. Pian kromipuskuriset ajopelit alkoivat näyttää vanhanaikaisilta, ja muiden valmistajien oli seurattava perässä. Voimapaketin sijoittelun lisäksi itse moottori ja vaihteisto olivat entuudestaan tuttuja, samoin vääntösauvoilla toteutettu erillisjousitus. Teksti ja kuvat: Kari Mattila R enault’n vuonna 1972 lanseeraama pikkuauto oli toteutettu samalla reseptillä, johon valmistaja oli turvautunut useasti aiemminkin. Alun perin valmistaja keksi säästää etuvetomallien kehitysja valmistuskustannuksissa siirtämällä vanhojen takamoottorimallien tekniikkapaketin sellaisenaan auton etuosaan. Rans kalaiset – ja pian jo muutkin – ottivat uutuuden innolla vastaan. Suorastaan mullistavaa oli muovipuskureiden käyttö. Viitosrellun muotojen takana oli lahjakas nuorimies Michel Boué, jonka kohtalona oli siirtyä ajasta ikuisuuteen vasta nelikymppisenä, vain kuukausia Renault 5:n ensiesittelyn jälkeen
Ahtimen myötä teholukemaksi kirjattiin nyt 110 hevosvoiman tasolle, ja samalla vääntömomenttia tuli mukavasti lisää. Ei siis ole ihme, ettei 80-luvun Suomen maanteillä Turbo-Alpineja vilissyt. Kiinnostus heräsi, ja kun juuri silloin oli käyttöautolle tarvetta ja myös mahdollisuus hankkia sellainen, niin ostin sitten sen Alpinen”, Risto-Jussi kertoo. TS-varusteisena Viitonen taipui jo urheilulliseen suuntaan. Hiukan alle sadalla tuhannella markalla sai yhden Alpinen tai kaksi karvalakki-Viitosta. Harvinainen näky Turbo-Alpine oli kiistatta kova peli, ja se myös näytti hyvältä jo ikääntyneestä ulkokuoresta huolimatta. ”Minulla oli opiskeluaikana Renault 5 TL. Paksukehäinen ohjauspyörä ja lisämittarit tuovat ohjaamoon Alpine-henkeä. Melko pian valikoimaan saatiin vielä 1,3-litrainen ja varsin kevyesti liikkuva vaihtoehto. Alpineen ruvettiin kokoamaan korjaussarjaa, jonka ydin tilattiin Garrettin turbopajasta. Vauhtimalleja Aluksi R5-mallistosta löytyi 0,8-litraisella moottorilla varustettu L-versio ja runsaammin varusteltu tuhatkuutioinen TL. Ennen ensimmäistä ostokertaa mies ei edes tiennyt Alpine Turbo -version olemassaolosta. Vaihtoehtoisesti satkulla pääsi käsiksi 240-Volvoon tai 900-Saabiin – jos ei sitten halunnut ostaa kerralla neljää tuliterää Wartburgia. Mutta oli sillä hintaakin. Alpineen ruvettiin kokoamaan korjaussarjaa, jonka ydin tilattiin Garrettin turbopajasta. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Vii tosta myytiin Gordinina ainakin Britanniassa, jossa Alpine-tuotemerkki oli korvamerkitty Sunbeamille. Sama peli on Salmisella jo toista kertaa. Renault-intoilijat odottivat kuitenkin enemmän – merkiltä kun oli totuttu näkemään perheautojen ripeäkulkuisia Gordini-malleja. Auto oli palvellut aluksi maahantuojan esittelyautona, ja sen jälkeen tiettävästi firman johtajan rouvan käyttöpelinä. 20 Renault 5 Alpine Turbo 7/2025. Taakse vaihdettiin levyt rumpujen tilalle. Yksi harvoista, uutena maahan tuoduista yksilöistä löytyy ranskalaisautoharrastaja Risto-Jussi Salmisen pilttuusta. Yleisön pyyntöihin vastattiin vuonna 1976, ei kuitenkaan Gordinivaan Alpineversiona. Alustaa tukevoitettiin entisestään jäykemmillä etujousilla sekä kallistuksenvaimentimilla. Kun sitten myöhemmin näin Kel tai sessa Pörssissä ilmoituksen Alpine Tur bosta, niin mietin, että onko tuollainenkin olemassa. Esittelynsä aikoihin Alpine oli kova peli, mutta kilpailijat lisäsivät kierroksia, ja jo muutaman vuoden jälkeen Renault alkoi jäädä kilpailussa jalkoihin. Nopeaa etenemistä ajatellen Alpinen jousitus oli matalampi ja jämäkämpi. Myös sisusta vetosi sporttihenkisiin kuljettajiin; mittaristo tarjosi runsaasti tietoa konehuoneen tapahtumista, istuimet olivat tukevammat, ohjauspyörä rallimallia ja paksukehäinen. Alpinen moottori luovutti kuljettajan käskytettäväksi 93 hevosvoimaa, mikä piisasi 850-kiloisen sportin liikuttamiseen oikein mainiosti. Renault 5 Alpinen konehuoneessa räyhäsi 1,4-litrainen mylly, jonka suurin ero perusmalliin verrattuna löytyi sylinterikannesta. Sama yksilö esiintyi myös Tuulilasilehden turbovertailussa
Katsastusmatkalla vesipumpun hihna katkesi ja kone pääsi keittämään.” Kotiin päästyään Risto-Jussi otti sylinterinkannen varmuuden vuoksi irti, mutta onneksi moottori oli selvinnyt kiehautuksesta ilman vaurioita. ”Se sattui hyvään tilanteeseen. Rekan puskurin kohdalla oli nopeutta jo satakaksikymppiä. Pikkusportiksi Alpine on ranskalaiseen tyyliin peräti mukava. Välillä Alpine on jäänyt pidemmäksi aikaa pitämään seuraa miehen muille ranskalaisautoille, kunnes se on taas kaivettu esiin ja otettu liikennekäyttöön. Viisitoista vuotta myöhemmin RistoJussin silmiin osui myynti-ilmoitus tutusta ajopelistä. Oli pitkä suora eikä vastaantulijoita, niin lähdin ohittamaan. Varhaisemmat Renaultvauhtimallit opittiin tuntemaan Gordinilisänimellä. ”Auto oli parempi kuin aikanaan myyntihetkellä. ”Turbon hukkaportti oli ryytynyt kiinni, ja ahtopaine pääsi sen takia nousemaan aika korkeaksi. Tuntui ihan järkyttävältä se kiihtyvyys, kun olin tottunut paljon hitaampiin autoihin.” Sattuman kauppaa Alpine palveli aikansa arkisessa työmatka-ajossa, kunnes perheeseen tarvittiin 90-luvun loppupuolella toinen iso auto Citroën CX:n rinnalle. Alpinesta oli jäänyt jonkinlainen kaipaus, ja nyt oli taas mahdollisuus ostaa se.” Risto-Jussi soitteli omistajalle ja lähti sitten katsomaan vanhaa ajopeliään. Penkitkin ovat muhkeasti pehmustetut, mutta sivutukeakin löytyy. ”Oikeastaan ainoa tekninen murhe sattui silloin, kun otin auton pitkästä seisonnasta käyttöön. Auton kunnossa ei ollut moitteen sijaa, joskin yksi piristävä pikkuvika siitä löytyi. Viitosen kohdalla valmistaja luotti Alpinen vetovoimaan, joskin ainakin Englannissa sitäkin myytiin Gordinituotemerkillä. Se oli jossain vaiheessa maalattu uudelleen, ja oli siihen tehty varmasti muutakin remonttia.” Kun auto vaikutti vielä koeajolenkin jälkeenkin hyvältä, oli aika ryhtyä kaupan hierontaan. Vaihdoin neloselle, kun en tiennyt kuinka hyvin auto kiihtyy, ja painoin kaasun pohjaan. Salmiselle auto päätyi helsinkiläisen kultasepän omistuksesta. Renault vaihtui V6-koneiseen XM-Citroëniin. 21. Kun ajelin Hel sing istä kotiin päin, niin Humppilan jälkeen eteen osui kahdeksaakymppiä ajava rekka. ”Ostopäätös oli oikeastaan tehty heti kun näin auton, tai ainakin olisi ollut vaikea siinä vaiheessa enää perääntyä.” Tuosta jälleennäkemisestä on ehtinyt kulua jo viitisentoista vuotta
Erilainen taskuraketti Omat Renault 5 -kokemukseni rajoittuvat kauan sitten omistamaani karvalakkimalliin, jolla kulkeminen muistutti Tipparellulla kurvailua niin sateenvarjokahva-vaihdekepin kuin suorituskyvyn osalta. Risto-Jussi ei ala kuvailemaan mallien eroja, vaan ojentaa avaimet ja kehottaa ottamaan asiasta itse selvää. Ohjaamossa on ihmeen hiljaista. Alusta on viritetty juuri sellaista ajatellen. Mutkainen asfalttitie tuntuu herkulliselta Alpinen ratin takana. Renault hallitsi turbotekniikan 80-luvulla, ja Alpinen johdonmukaisesti käyttäytyvä voimapaketti on siitä hyvä osoitus. Heti ensimetreillä käy selväksi, ettei Alpine ole räyhäkän oloinen ja kuljettajaa nopeaan ajoon provosoiva rassi kuten esimerkiksi 80-luvun Golf GTI tai Opel Corsa GSi. Millainen peli Alpine Turbo mahtaa olla. Sehän passaa. Vuosien kuluttua mies onnistui hankkimaan saman yksilön harrasteautokseen. Jousitus on jämäkkä, mutta samalla tavalla kuin nykyajan autoissa tapaa olla, eikä edes soratien kuopat saa autoa rämisemään eikä kolisemaan. Turboversion erotti uutena vapaastihengittävästä Alpinesta Turbo-tekstin lisäksi hienoista alumiinivanteista. 22 7/2025 Renault 5 Alpine Turbo. Alpine on perusmallia matalampi. Kone on arkisessa ajossa nöyrä ja hiljainen palvelija, mutta vie pyynnöstä pientä koppaa niin että kuskia alkaa väkisinkin hymyilyttää. Pakoputki ei pörise eikä turbo vihellä, mutta ahtaa kumminkin – ja paljon, sillä sama vanha vaiva eli hukkaportin jumitus on palannut. Risto-Jussi Salminen osti Alpine Turbon ensimmäisen kerran arkiajoon. Voimaa tulee tasaisesti ja moottori on muutenkin ihmeen sivistyneen oloinen
Moottori sijaitsee etupyörien takana pitkittäin, mikä on painopisteen kannalta edullinen ratkaisu. 08 Suorituskyky Huippunopeus 185 km/h, kiihtyvyys 0-100 km/h 9,6 s. Alpinen moottori on toteutettu samalla tavalla kuin esimerkiksi Renault 12 Gordinissa: tavanomaisen peruskoneen päälle on sovitettu puolipallon muotoisilla palotiloilla varustettu sylinterikansi. 06 Kori Kolmeovinen itsekantava teräskori. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin, etuveto. 05 Alusta Edessä päällekkäiset kolmiotukivarret, pitkittäiset vääntösauvajouset, putki-iskunvaimentajat ja kallistuksenvaimennin. ”Tuntui ihan järkyttävältä se kiihtyvyys, kun olin tottunut paljon hitaampiin autoihin.” 01 Merkki ja malli Renault 5 Alpine Turbo 02 Vuosimalli 1983 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin, sylinterikansi ja -ryhmä valurautaa, märät sylinteriputket, ketjukäyttöinen nokka-akseli sylinteriryhmässä, kaksi venttiiliä palotilaa kohden, puolipallon muotoiset palotilat, iskutilavuus 1 397cm 3 , poraus 76 mm, isku 77 mm, puristussuhde 8,6:1, turboahdin, Weber 32 DIR -kaasutin, elektroninen sytytysjärjestelmä, teho 110 hevosvoimaa /6 000 r/min, vääntö 147 Nm/4 000 r/min. Takana pitkittäiset tukivarret, poikittaiset vääntösauvajouset, putkiiskunvaimentajat ja kallistuksenvaimennin, tehostetut levyjarrut edessä sekä takana, hammastanko-ohjaus. Renault hallitsi turbotekniikan 80-luvulla, ja Viitosen nöyrästi palveleva ja lujasti vetävä moottori on siitä hyvä osoitus. 07 Mitat Pituus 354, leveys 152, korkeus 138 cm. Paino ajokunnossa 870 kg. Alpinen kaasutin on asemoitu ahtimen imupuolelle. 23
Mazda 626 Hatchback 2.0 GLX ’88 KUNNOSSAPI TO KANTAA 24
1980-luvun alussa ensimmäistä omaa autoa ostamassa ollut Runar silmäilikin tarjolla olleita Fordeja tarkalla silmällä, joskin lopulta valinta kohdistui muutaman vuoden ikäiseen Mazdaan, jolla Runar kurvaili kotisaaren punasävyisillä maanteillä tuoreen ajokortin turvin. Ajokokemuksen karttumisen myötä sekä vakituisen työpaikan innoittamana ahvenanmaalaisnuori silmäili uusien autojen ilmoituksia ostomahdollisuuksia samalla pohdiskellen. 25. Maarianhamina Edelleen ensimmäisellä omistajalla: Runar Berglund hankki Mazdansa uutena vuonna 1988. Valinta kohdistui vastikään markkinoille talutettuun ja kokoa kasvaneeseen Mazda 626 Hatchback -malliin. Välirahan puristamiseksi mahdollisimman pieneksi antoi Runar vaihdossa Mazda 323:n sekä kolmivuotiaan moottoripyörän. Runarin silmäterän elinkaareen kuuluu hyvää huoltoa, mutta myös toimintaa lain nurjalta puolen. Tällä Mazda 323:lla taittuivat myös työmatkat ensimmäiseen työpaikkaan, Godbyssä sijaitsevaan perunalastutehtaaseen. KUNNOSSAPI TO KANTAA Maarianhaminalainen Runar Berglund osti käyttöautokseen Mazda 626:n vuonna 1988. Teksti: Ari Perttilä • Kuvat: Kari Mattila R unar Berglundin perheessä ajettiin monilla eri merkeillä, joskin hänen isänsä hankkimat monet Fordit ovat jääneet autonkuljettajana työskentelevän maarianhaminalaisherran mieleen. Reilun 300 000 ajokilometrin jälkeen ajokki viettää nyt eläkepäiviä kotitalon tallissa. Kokemukset käytössä koetellusta Mazdasta olivat varsin mairittelevat, joten Runar ajeli alkuvuodesta 1988 Håkan Westergårdin perustaman HåWe-bil Ab:n toimipisteeseen Maarianhaminaan kaupantekoon
Keväällä 1988 tehdyn kaupan mukaan toimitusajaksi luvattiin kolme kuukautta ja odotus palkittiin 29.4.1988 tehdyllä rekisteröinnillä. Huolenpitoa unohtamatta ”Uudistunut korimalli miellytti silmää ja Mazdan tekninen lujuus oli vakuuttanut minut”, kertoo Runar valintakriteereistään. Varustetasoksi valikoitui GLX, joka toi mukanaan LX-perusmallia laadukkaamman istuinverhoilun, keskuslukituksen ja sähkötoimiset lasinnostimet. Perheauto on kestänyt kilometrejä hienosti. 26 7/2025 Mazda 626. Vesipumppu antautui sadan tuhannen paikkeilla, mutta muita vikoja ei 300 000 kilometrin taipaleella ole ilmaantunut. ”Suojasin istuimet heti istuinsuojilla, jotka kulkivat mukana ensimmäiset kymmenen vuotta. Ja olihan tämä myös Runarille ensimmäinen uusi auto, ja sillä ajamisen tunne on siten jäänyt lähtemättömänä mieleen. ”Uudistunut korimalli miellytti silmää ja Mazdan tekninen lujuus oli vakuuttanut minut.” Ajoneuvon verhoilu on kauttaaltaan virheettömässä kunnossa aktiiviaikana käytettyjen istuinsuojien ansiosta. Paksu muovivalu on kestänyt hyvin ajan hammasta. Hän kertoo huolehtineensa auton pesuista ja vahauksista myös hyvin säännöllisesti. Auton huollossa Runar nojasi takuuaikana paikalliseen merkkikorjaamoon, mutta takuuajan umpeuduttua öljynvaihdot ja muut kunnossapitotoimet on tehty säännöllisesti omana toimena. Muutos Runarin aiempaan ajokkiin, ’81 Mazda 323:een verrattaessa oli huomattava, sillä pykälää suurempi 626 tarjosi reilummin tilaa, tehoa ja mukavuutta. Tämän jälkeen peitin istuimet vilteillä ja muilla suojilla. Autossa ei myöskään koskaan ole tupakoitu, mikä omalta osaltaan on pitänyt sisätilat virheettömässä kunnossa”, painottaa Runar. Ikävuosien karttuessa Runar öljysi auton pohjan, jonka jälkeen hän ajeli kuivia ja pölyisiä hiekkateitä, joista nouseva pöly kiinnittyi pohjaan muodostaen suojaavan kerroksen. Uuden ajokin voimanlähteeksi hän valitsi kaksilitraisen bensiinimoottorin. Alkuperäiset vanteenpeittävät muoviset kapselit ovat kulkeneet auton mukana jo 37 vuoden ajan
Tekniikan Maailman koeajossa vuonna 1988 tämän näkymän kerrottiin tarjoavan kaiken tarvittavan. Liian hyvä vaihtoautoksi Mazda palveli Runarin käyttöautona moitteettomasti vuosien ajan. Hyvin palvellut ja aina kunnossapidetty auto alkoi uuden vuosituhannen alkupuolella tuntua jo hiukan vanhahtavalta ja muun muassa ilmastoinnin puuttuminen heikensi matkustusmukavuutta omalta osaltaan. 27. Philipsin C-kasettisoitin vaihtui jossain vaiheessa modernimpaan CD-soittimeen. Mazda 626 GLX:n varusteluun kuului myös ohjaustehostin sekä korkeussuunnassa säädettävä ohjauspyörä. Vuonna 2007 Runar hankki käyttöautokseen vähänajetun Mazda 6 Combin, mutta edellisestä kaupasta poiketen vaihtoauton hyvityshinnasta ei tällä kertaa tarvinnut keskustella. Hän halusi jättää liki 20-vuotiaan ja 300 000 kilometriä ajetun auton itselleen. Museoinnin alla Runar kaivoi hyllystä sen alkuperäisen soittimen, jonka turvin saattaa soitella kasarimusaa. Ainoana korjausta vaativana murheena hän muistaa 100 000 kilometrin tuntumassa antautuneen vesipumpun. Vaihteenvalitsimen etupuolelta löytyvät kytkimet istuinlämmittimille sekä takaluukun avaukselle
Yksityiskohtia kelpaa syynätä – auto ei juuri uudesta eroa. Tallin kätköissä kun oli jo entuudestaan ’65 VW Kupla, ’76 Fordtraktori, ’80 Tunturi Super Sport -mopo sekä ’07 Honda VTX 1800 -moottoripyörä, jonka Runar kertoo olevan Kali forniassa valmistettu erikoismalli. Auton terveestä perusilmeestä huolimatta hän päätti maalauttaa auton ja työ tehtiinkin närpiöläisessä automaalaamossa vuonna 2014. Isona apuna osien hankinnassa oli Uppsalassa toimiva Mazdamerkkiliike, jonka myyjät löysivät valtaosan tarvitsemistani osista tehtaan varaosavarastoista”, kiittelee Runar. Ah ve nan maalla suolataan teitä hyvin harvoin, mikä omalta osaltaan näkyy ajoneuvokannan kunnossa”, kertoo Runar. Mazda on säilynyt pitkälti alkuperäisessä kunnossa, joskin maalipinta ja joitakin pisteosia on uusittu auton arkikäytön päätyttyä kymmenisen vuotta sitten. ”Suojasin istuimet heti istuinsuojilla, jotka kulkivat mukana ensimmäiset kymmenen vuotta. ”Tämän jälkeen vaihdoin muutamia ovien kromilistoja sekä moottoritilan tarroja. 28 Mazda 626 7/2025. Vuonna 2021 oli aika katsastaa Ahvenan maalaisteitä taivaltanut Mazda 626 museoajoneuvoksi Runarin ajoneuvolaivaston jatkeeksi. Tämän jälkeen peitin istuimet vilteillä ja muilla suojilla.” ”626 on hieno auto ja se oli käytön jäljiltä erittäin hyvässä kunnossa
Mazda lähti mukaan moniventtiilitekniikkaan 1980-luvun puolivälin jälkeen, mistä muistutetaan myös venttiilikopan kannessa. 04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Etuveto. 08. Paino 1 200 kg. Kunnostuksen yhteydessä moottoritilaan on vaihdettu joitakin johtoja ja letkuja. Edessä levyjarrut, takana rumpujarrut. 07 Mitat Pituus 451, leveys 169, korkeus 141, akseliväli 257,5 cm. Uhri pääsi kuitenkin pakenemaan ja auto jäi koulun pihalle Uppsalaan, mistä sain sen myöhemmin noutaa”, muistelee Runar. Poraus 86,0, isku 86,0 mm. Puristussuhde 9,5:1. Tilavuus 1 998 cm 3 . Takana erillisjousitus, poikittaistukiparit, pitkittäistuet, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Runar työskenteli Ruotsissa ja kaksi paikallista pitkäkyntistä päätti anastaa Arlandan lentokentän läheisyyteen pysäköidyn ahvenanmaalaisajokin. RIKOSVÄLINEEKSI JA SAMALLA UHRIKSI Vuoden 1998 elokuuhun ajoittuu tapahtumasarja, joka olisi voinut koitua kohtalokkaaksi tälle japanilaisajokille. Varkaat ajoivat Uppsalaan ja kidnappasivat kellosepän työntekijän lunnasrahojen toivossa. Mazdan kaksilitrainen kone on osoittautunut huolettomaksi voimanlähteeksi. 01 Merkki ja Malli Mazda 626 Hatchback 2.0 GLX 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. ”Oven lukko ja rattilukko rikkoutuivat tässä episodissa. Suorituskyky Huippunopeus 186 km/h, 0-100 km/h 10,4 s. Teho 109 hv / 5 300 r/min, vääntö 165 Nm / 3 300 r/min. 06 Kori Itsekantava 5-ovinen teräskori. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, L-malliset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 29
Mercedes-Benz 250 S ’67 IBM:n M B Vantaa 30
31. IBM:n M B Martti Ketelän W108-Mercedes on ollut perheessä jo yli 30 vuoden ajan. Autoa kutsutaan perhepiirissä ”kauppaneuvoksen autoksi”, sillä sen ensimmäinen käyttäjä oli Suomen IBM:n pitkäaikainen johtohahmo
Grönholm sai 250 S:stä ilmeisen mie luisan auton, sillä hän ei kokenut tarvetta päivittää ajokkia enää työurallaan. Vuonna 1966 oli 250 S:n listahinta oli 34 990 markkaa, kun esimerkiksi 4,5 lit ran V8:lla liikehtivän Dodge Coronet 440:n sai 30 450 markalla ja 2,6 litran kuutosella kulkevan Opel Kapitänin 22 350 markalla. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Virpi Miettinen T ietotekniikka saattaa tuntua muu taman viime vuosikymmenen siunaukselta – tai joissakin arjen käänteissä kiroukselta. 32 7/2025 Mercedes-Benz 250 S. Tummansininen ja vaaleanharmaalla kangasverhoilulla varustettu Mercedes re kisteröitiin 20. IBM:n ensimmäinen sähkökirjoitusko ne Electromatic saapui pian Suomen ty täryhtiön perustamisen jälkeen vuonna 1937. Tosin tuohon aikaan yritysautoja saatettiin pi tää muutoinkin huomattavasti pidempään kuin nykyään. Lisäksi niin sanotut suurtietokoneet ovat merkittävä osa IBM:n historiaa. Vuonna 1964 markkinoille tulleet System/360 tietokoneet loivat perustan nykyisinkin suomalaisissa pankeissa käytössä oleville IBMsuurtietokoneille. Jos yhtiön kasvunvuosia haluaa ki teyttää yhteen henkilöön, niin Bengt Grönholm (1909–1976) on ohittama ton tapaus. Yhdysvaltalaistaustaisen IBM:n Suomenyhtiö ni mittäin perustettiin vuon na 1936, mutta tarina oli alkanut jo vuonna 1922 Systemasta, joka edusti IBM:n tuotteita, joihin lu keutuivat tuolloin muun muassa reikäkorttikoneet. Samoihin aikoihin Volvo Amazon Favorit maksoi 12 500 ja Ford Anglia 1000 puolestaan 6 080 markkaa. Nykyisen ajattelun mukaisia tai ainakin sitä kohti kurottavia mikrotietokoneita saapui IBM:n tuoteportfolioon 70lu vun puolivälissä. Hän aloitti työnsä Suomen IBM:llä reikäkorttikoneiden myynnis sä 30luvun lopulla, eteni vuoteen 1955 mennessä myyntijohtajaksi ja seuraava na vuonna toimitusjohtajaksi. IBM:n ekonomi maksoi kuusivuotiaasta 250 S:stä 18 000 markkaa, mutta koki pian maksaneensa liikaa. Tämän tuotantohaaran mullistava laite oli vuonna 1961 esitelty ”pallokone”, jolle kirjasinvarsien tilalla ollut kirjasin pallo antoi lempinimen. Edellä viitattujen kirjoituskonei den lisäksi IBM:n katalogissa oli ennen PCbuumia muun muassa ajantarkkailu laitteita sekä sanelukoneita, jotka osaltaan rakensivat yhtiön taloudellisesta perustaa. Ja ei, emme puhu erään pirkanmaalaisen kumitehtaan vai heista, vaan Oy International Business Machines Ab:sta. Niistäkin muodostui epäilemättä sievoinen sum ma, joten hintavuuden vuoksi tai kenties tarpeettomiksi koettuina varustelun ul kopuolelle jätettiin esimerkiksi ohjaus tehostin ja ilmastointi. huhtikuuta 1967 BJX19 tunnuksissa Helsinkiin, Oy International Business Machines Ab:n omistukseen. Auto on kantanut BJX-tunnuksia huhtikuusta 1967 lähtien. Kotimaisen ITalan historiaa voi avara katseisesti asiaan suhtautuen peilata yh den yhtiön vinkkelistä. Poltto aineensuihkutuksen ruokkimalla 2,5litraisella varustettu 250 SE, saati kol militrainen 300 SE kustansi vielä paljon enemmän. Näitä oli vat niskatuet, turvavyöt, Blaupunkt Frankfurt ra dio sekä Bahcon poltto ainekäyttöinen lisälämmitin. Suomen IBM:n menestys näkyi myös suomenruotsalaisena herrasmiehenä tun netun toimitusjohtajan viimeiseksi jää neessä työsuhdeautossa – vuoden 1967 MercedesBenz 250 S:ssä. Sivuseikkana mainittakoon, että IBM-kilpiä jaettiin Hämeen läänissä edeltävänä vuonna. Tässä teh tävässä hän jatkoi eläköitymiseensä asti vuoteen 1973, ja yhtiön hallituksessa hän palveli kuolemaansa saakka. Auto maat ti sen tietojen käsittelyn eli ATK:n ku ten ennen tavattiin sanoa, historia yltää kuitenkin Suo messakin yli sadan vuo den taakse. Enemmän ja vähemmän kallista Puolivälissä 60lukua esiteltyyn Mer ce desBenzin W108sarjaan kuuluneen 250 S:n hankinta uutena oli tuntuva ta loudellinen panostus, vaikka se olikin mallistonsa vähiten kallis vaihtoehto. IBM:n hankkiman 250 S:n hintaan kertyi laskua vielä lisävarusteista, joita Grönholmin autoon poi mittiin harkiten. Ensin alan harrastajille soveltuvina rakennussarjoina, ja vuonna 1981 Personal Computer mallina, jolloin sittemmin tutuksi tullut PCtietokone oli syntynyt
Vuodelta 1967 Mercedeksen 250-malleja oli Suomessa vajaan kymmenen vuoden ikäisinä 125, joten kauppa olisi vuonna 1967 näin ollen käynyt lähes edellisvuoden tasolla. Vuoden 1968 ensirekisteröinnit jäivät vuoden 1967 lopulla suoritetun markan devalvoinnin seurauksena runsaaseen 48 000 autoon, kun vuosina 1966–1967 ensirekisteröintejä oli tehty yhteensä yli 144 000 autolle. Tässä piileekin mahdollisesti yksi selitys 250-malliston kahteen huippuvuoteen: vuonna 1967 esitelty ja seuraavana vuonna tuotantoon tullut pystylyhty vei varmasti markkinoita isommaltaan sekä nelisylinterisenä W115mallina että kuusisylinterisillä voimanlähteillä varustettuna W114-versiona. 33. Boschin mekaanisella ruiskulla varustettu 250 SE -malleja meni yksittäisiä, 300 SEL -mallia ei rekisteröintitilastojen perusteella ensimmäistäkään. Tämän tulkinnan uskaltaa tehdä Autotuojat ry:n vuoden 1976 lopun autokantatilastosta, jossa henkilöautot ovat mukana automalleittain. Reipaskulkuisen bensakuutosen janoisuudelle oli siis laitettu muutamassa tapauksessa korkki pysyvästi kiinni. Näiden yläpuolella oli 300 SE, jonka kuljettajalla oli vastuullaan 170 hevosvoimaa. Se oli täydentynyt vuoden 1967 aikana 2 778-kuutioisilla 280 S/SE -versioilla, samalla kun 250 SE:n tuotanto puolestaan päättyi. Yllättävän siksi, että jo vähiten kalliin 250 S:n hinnalla sai vaihtoehtoisesti puolenkymmentä uutta henkilöautoa markkinoiden halvimmasta päästä. Ja tästäkin vähästä saattoi joku jo lukeutua uuteen keskiluokan W114-mallistoon. KAHDEN VUODEN KANTA Mercedes-Benz esitteli 60 vuotta sitten, syksyn 1965 IAA-näyttelyssä Frankfurtissa uuden ylemmän luokan mallin, joka sai merkin koodistossa tunnuksen W108. Pienemmästä oli saatavilla vaihtoehdot 250 S ja 250 SE: kaasutinmoottorisessa S-versiossa oli voimaa 130 hevosvoimaa ja polttoaineensuihkutuksella toteutetussa SE:ssä 150 hevosvoimaa. Veho mainosti vuonna 1967 merkkiään turvallisuudella. Tuolloin vuonna 1966 käyttöönotettuja 250-Mercedeksiä oli rekisterissä yllättäen peräti 135, joten tilastossa mukana olevien SE-versioiden ohella mahdolliset muuttoautot lienevät tukevoittaneen kantaa. Vuonna 1968 käyttöönotettuja 250-malleja ei ollut vuoden 1976 päättyessä autokannassamme hämmästyttävästi kuin neljä. Toinen syy löytynee itse W108-mallistosta. W108/W109:n myötä Mercedes jätti taakseen siipiaikakauden. Uutuusmallin voimanlähteinä käytettiin bensiinikäyttöisiä 2 496ja 2 996-kuutioisia rivikuutosia. W109-koodin vastaanotti hieman myöhemmin esitelty ilmajousituksella varustettu 300 SEL, joka oli muita malleja myös kymmenen senttiä pidempi. Mielenkiintoinen tilastotieto on, että vuosien 1966– 1967 yhteensä 260:stä 250-Mercedeksestä oli vuoden 1976 lopussa 20 dieselkäyttöisiä. Veho tilastoi vuoden 1966 aikana pelkästään 250 S -mallia rekisteröidyn 122 yksilöä. Vuosikymmenen taitteessa mallisto kasvoi edelleen ylöspäin 3,5–6,3-litraisilla V8-moottorisilla 280ja 300-versioilla, ja vastavuoroisesti malliston pioneeri, 250 S, poistui tuotannosta keväällä 1969 yhteensä 74 677 valmistuneen auton jälkeen. Paul Bracqin piirtämää uutuutta ehti Suomeen vuoden 1965 lopulla näytteeksi ilmeisesti vain yksi 250 S, mutta seuraavan vuoden puolella mallin myynti käynnistyi yllättävänkin reippaasti. Seuraavana vuonna 250 S:n menekki jatkui vahvalla tasolla. Mainos kuvituksen mannekiiniksi pääsi W108. Kolmas ja varsin painava syy vuoden 1968 MercedesBenz 250 -mallien niukkuuteen hahmottuu kyseisen vuoden koko henkilöautomarkkinoita katsoessa
Lisäksi pako putken äänenvaimentaja oli puhki, mikä vaati sekin korjausta. Alkukangertelun jälkeen Peltonen sai yhtiön hyvin pidetystä Mercedeksestä kelpo käyttöauton, jonka tuntuvimpana epäkohtana oli auton 130hevosvoimai sen kaasutinmoottorin persous bensii nille. ”Kansi huollettiin ja männänrenkaat uusittiin, muuta varsinaista korjausta au toon ei vielä tuossakaan vaiheessa tarvin nut tehdä.” Museoajoneuvoksi Mercedes rekiste röitiin kesäkuussa 1994. Muutaman su ven verran museoMersun kyydistä Simo Ketelä ehti nauttia, kunnes hän siir tyi pois keskuudestamme vuonna 1999. Hukkaamishaluja ei kuiten kaan ollut, vaan auto sai paikan kuivasta autotallista, minkä ansiosta W108:n perus kunto ei romahtanut seuraavina vuosina. Alapuolella näkyy autoon niin ikään tuoreeltaan asennetun lisälämmittimen ajastin. Peltonen käytti Mercedestä perheen käyttöautona runsaan vuosikymmenen, Martti kertoo rattivaihteen olevan miellyttävä käyteltävä, kunhan vaan mekanismi muovipallonivelineen on välyksettömässä kunnossa. Hän myi auton IBM:llä pitkän työuran tehneelle huoltojohtaja Simo Ketelälle, jolle ylväs 250 S siirtyi helmikuussa 1994. Asiasta antaa osviittaa Tekniikan Maa il man 250 S koeajo, jossa runsaan 1 100 kilometrin ajoista mitattiin 14,5 litran keskikulutus. Tosin kyytiä tähti keula on alkusyksystä 1966 saanut, var sinkin suorituskykymittauksissa, joissa suurimmaksi huippunopeudeksi tavoi tettiin 176,8 km/h. Harrasteliikenteeseen Seitsemän vuoden huilin jälkeen Mercedes oli edelleen tallissa samoilla renkaansijoillaan, ja Peltonen päätti luo pua autosta. Grönholmin vanha työsuhdeauto ei kui tenkaan vieläkään joutunut ”vieraisiin kä siin”, sillä 80luvulla itsekin IBM:llä työs kennellyt Martti otti kontolleen 250 S:stä huolehtimisen. Hän maksoi kuusivuotiaasta 250 S:stä 18 000 markkaa, mutta koki pian mak saneensa liikaa. Verhoilu on ryhdissään lähes 60 vuoden jälkeenkin, mikä kertoo laadukkaasta toteutuksesta sekä armollisesta käytöstä. Pitkän seisonnan jälkeen suoritetussa käyttöönottohuollossa moottori kuiten kin avattiin. Tai ainakin jonkinlainen hyvitys olisi paikallaan, sillä Peltonen oli havainnut moottorin karstoittuneeksi, minkä vuoksi se kaipasi hänen mieles tään ylimääräistä huoltoa. Mies eläköityy, auto ei Varhaisvuosina 250 S:llä ei kertynyt ajoja mittavia määriä: Grönholmin siirtyessä eläkkeelle, oli Mercedeksen matkamitta ri yhä ensimmäisellä kierroksellaan, noin 80 000 kilometrissä. Radiotukku Oy:n myymä Blaupunktradio on soitellut kojelaudassa alusta alkaen. 34 7/2025 Mercedes-Benz 250 S. vuoteen 1987, kunnes korkeiden bensa ja huoltokulujen ohjaamana jätti auton seisontaan. Ottaja löytyi yhtiön sisältä, sillä auton osti kesäkuun lopulla 1973 yrityksen pal veluksessa ollut ekonomi Matti Peltonen. ”ATK:n Suomeen tuonut mies” siirtyi vuoden 1973 alku puolella sivuun IBM:n päivittäisestä toi minnasta, mutta Mercedes jäi. Päätöstä helpotti, että ottaja löytyi auton IBMhistoriaa kunnioitta vasta ja ymmärtävästä suunnasta. Se oli itse asiassa sii henastisien TMkoeajojen toiseksi suurin lukema, sillä vain vuonna 1961 koeajeltu Ferrari 250 GT Coupé Pininfarina oli pinkaissut kovempaa, 211,8 km/h. ”Autolla oli tuolloin ajettuna 170 tuhat ta kilometriä, ja teknisesti se oli edelleen hyvässä kunnossa”, kertoo Simo Ketelän poika Martti Ketelä. Asia selviää Peltosen yhtiölle tekemästä muistiosta, kuin myös se, että hänelle osoitettiin reklamaation pohjalta 1 500 markkaa palautusta
08 Suorituskyky Huippunopeus 177 km/h, 0-100 km/h 12,6 s. ”Lämmitysputket on kuitenkin pois tettu käytöstä, kun ei tällä ei enää talvi sin ajella. Kahdella kaksikurkkuisella Zenith-kaasuttimella varustettu M 108 -kuutonen tuottaa 130 hevosvoimaa. 01 Merkki ja malli Mercedes-Benz 250 S 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. ”Muutamia alustan niveliä vaihdettu, samoin sähkökomponentteja ja vesilet kuja. 35. Varsin massiivinen Bahco-lämmitin on soviteltu virranjakajan ja akun väliin. Auto on kertaalleen maalattu 2000luvun alussa, mutta esimerkiksi verhoilu on käytännöllisesti katsoen alkuperäinen. Omamassa 1 450 kg. Ilmiasultaan 250 S on edelleen pitkälti alkupe räinen. Olisivat kyllä voineet huoletta antaa pidemmän kin takuun, sillä radio toimii edelleen 58 vuoden jälkeen”, hymyilee IBM:n Mercedeksen nykyinen omistaja. Kauppaneuvoksen Mercedes ei ole Martin ainoa harrasteauto, sillä tallissa on nykyään myös ’33 Nash Big Six Convertible. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset kolmionmuotoiset alaja ylätuki varret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. ”Vuosi sitten verhoilija siirsi niskatuista kuskin penkin kulumaan ehjää kangasta.” Tekniikkaan ei sen sijaan edelleenkään ole joutunut tekemään mitään suurem pia korjauksia. Myös vaihteenvalitsimen palloliit timiä on vaihdeltu.” Kuvaava esimerkki alkuperäisyydestä on moottoritilassa edelleen oleva, 60lu vulla asennettu Bahcomerkkinen ben siinikäyttöinen lisälämmitin. Laadukkaasti läpi vuosikymmenten Syksyyn 2025 mennessä autolla oli ajettuna runsaat 212 000 kilometriä, joten kolme vuosikymmenen harrastekesinä matkaa on taitettu noin 40 000 kilo metriä. Iskutilavuus 2 496 cm 3 . 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, rattivalitsin. Puristussuhde 9,0:1. 06 Kori Itsekantava umpimallinen, 4-ovinen teräskori. Edessä ja takana levyjarrut. Yleisesti ottaen voisi kuitenkin tulki ta, että vuonna 1969 kauppaneuvoksen arvonimen saanut Bengt Grönholm teki vuonna 1967 laadukkaan valinnan niin ajoneuvon kuin sen varustelun suhteen. ”Auton papereiden joukossa on Blau punkt Frankfurt radiolle myönnetty kuu den kuukauden takuutodistus. 07 Mitat Pituus 490, leveys 181, korkeus 144, akseliväli 275 cm. Kilpailijana osallistuin 23 kertaa ja kilpailun johtajana toimin 12 kertaa.” Moottoritilassa on edelleen 60-luvulla asennettu bensiinikäyttöinen Bahco-lisälämmitin. Moottori pyörät ovat hänelle kuitenkin se isoin juttu, ja etenkin Päijänteen ympäriajo: ”Päitsi-historiani alkoi 17-vuotiaana lukiolaisena 100-kuutioisella Zündappilla vuonna 1976. Takana yksinivelinen heiluriakseli, pitkittäiset eteen suunnatut reaktiotangot, hydro pneu maattinen tasausjousi, kumiset lisäjouset. Takaveto. Teho 130 hv /5 400 rpm, vääntö 194 Nm /4 000 rpm. Lisäksi tällainen lämmitin saat taisi vikaantuessaan sytyttää koko auton palamaan.” Jotain askarettakin sentään on jonkin tulevan talven tallikaudelle. ”Yksi W108Mercedeksien erikoi suus oli hydropneumaattinen tasausjou si Bogebein, joka kuormituksen mukaan säätää perän korkeuden automaattisesti. Suorituskyky oli aikalaisittain vahva – jos tosin myös bensankulutus. Poraus 82,0, isku 78,8 mm. Näitä ei enää saa uusia, mutta vanhoja voi kunnostaa. Tämän auton tasonsäädin vie lä odottaa kunnostusta, ja se on korvattu takaakseliston päälle asennetulla poikit taisella jousella”, Martti juttelee
Princess 1800 HL ’78 Kuninkaallista kyytiä Helsinki 36
Brit ti läinen Leylandkonserni jos mikä sai kokea tämän konkreettisesti nahoissaan 1970-luvun hulluina vuosina. Ponnisteluista huolimatta lupaukset jäivät lopulta lunastamatta. Jotain todella paljon raikkaampaa piti keksiä. 1960-luvun puolivälissä esitelty ylemmän keskiluokan lippulaiva oli vanhahtava näky jo syntyessään, ja maaravuksi ristittynä se heijastaa hyvin ostajien suhtautumista siihen. Silloisen BMC:n 1800-sarjan perheauto (lempinimeltään Landcrab, eli maarapu) oli myynnillinen pettymys. Tulee mieleen suomalainen jalkapallo kansainvälisillä kentillä; hienoa pelirakentelua ja ajoittaisia oivalluksia, mutta ne osumat… Teksti ja kuvat: Tamas Vilagi S uuret panokset tuovat monesti mukanaan suuria riskejä. Eteen osui monen monta tekijää, joiden takia kävi suurin piirtein päinvastoin, mutta yritystä ja ajatusta strategian takana kyllä oli. Uudista ja valloita Ennen kuin Princessistä tuli Princess, se ehti olla vaikka mitä. Tarkoitus kun ei ollut sen vähempää kuin uudistaa brittiläinen autoteollisuus, ja piirtää suuntaviivat sen loistokkaalle tulevaisuudelle. Yksi keihäänkärkenäkin pidetty projekti oli ylemmän keskiluokan uudistajaksi suunniteltu, mahtipontista nimeä kantava Princess. 37. Ylväästä nimestään huolimatta Princessin kaupallinen historia kulki kuitenkin melko mollisävyisessä tunnelmassa. Jostain syystä britit osasivat tehdä pikkuautoja, mutta isompien osalta mentiin helposti metsään, ja tätä kaavaa noudatti myös tonnikasisatanen. Princess 1800 HL ’78 Kuninkaallista kyytiä Tarina ei kerro, liikkuivatko Britannian kuninkaalliset koskaan Princessillä, mutta aivan hyvin olisivat voineet liikkuakin – sen verran pehmeää ja äänetöntä kyytiä British Leylandin ylemmän keskiluokan uutuus aikanaan tarjosi. Autossa oli muhkeat sisätilat sekä hyvät säilytystilat, ja saipa autosta jossain vaiheessa jopa pidennettyä limusiiniversiota
Neliskanttisuus ulottuu kaikkialle. Viimeksi mainittu oli mallisarjan lippulaiva, ja se oli aina 2200-kuutioinen HLS varusteilla. Sen erotti helposti muista versioista omintakeisen kantikkaista etuvaloista, kun muiden mallien keulalla oli perinteiset pyöreät tuplavalot. Neljällä ovella kuitenkin päätettiin mennä. Homma nytkähti käyntiin vuonna 1970, ja pääsuunnittelijaksi valikoitui muun muassa Fordilla aiemmin uraa tehnyt britti Harris Mann. Takana matkustaville on tilaa ja mukavuutta vähintäänkin riittävästi. Perheautopuolella se oli kuitenkin poikkeuksellista. Oikeastaan mitään vastaavaa ulkonäköä ei ollut tarjolla perheautorintamalla, jos Citroenin samoihin aikoihin lanseeraamaa CX-sarjaa ei lasketa. Teknisiä vaihtoehtoja hiottiin suuntaan, jos toiseen, ennen kuin tulevasta autosta päätettiin rakentaa etuvetoinen. Työn alla olevalla luomuksella ei ollut ulkoisesti mitään yhteistä edeltäjänsä kanssa, ja juuri tähän pyrittiinkin. 38 7/2025 Princess 1800 HL. Kabiini on väljä ja mittaristo hallintalaitteineen selkeä. ADO71 oli kovaa vauhtia etenemässä tuotantovaihetta kohti. Moot to ri vaihtoehtoina olivat perinteinen 1800-kuutioinen työntötankomoottori (B-sarja), ja modernimpi, kannen yläpuolisella nokka-akselilla varustettu voimanlähde (E-sarja), joko 2000tai 2200-kuutioisena. Badge-engineeringistä tuttu konserni esitteli mallin Austin-, Morrissekä Wolseley-versioina. Princess-nimi ei edelleenkään esiintynyt missään, sen sijaan auto totteli moottorikokoon viitaten vähän tylsää nimeä: 18–22-sarjalainen. Vaik ka auto näytti erehdyttävästi hatchbackiltä, se ei sitä ollut. Pykälää alempi oli Morris, ja vaatimattomin versio kantoi Austinin nimeä. Tämä oli outo ratkaisu, sillä nimenomaan sellaiseksi Harris Mann auton suunnitteli, ja se olisi ollut tuon ajan kilpailijat huomioidenkin looginen ratkaisu. Nimenomaan tuo kantikas etuvalo esiintyi prototyypissä, mutta jostain syystä se päätettiin asentaa vain halvimpaan Princess menestyi autolehtien testeissä hyvin. Diablo-työnimellä etenevä projekti herätti uskoa ja innostusta. Seitsemän vuoden taival Maaliskuussa 1975 koitti British Leyland -konsernin uutukaisen virallinen esittely. Kiilamaista muotoilua sovellettiin 70-luvun urheiluautoissa paljon. Konsernin nimi ehti muuttua British Leylandiksi, ennen kuin alkoi tapahtua. Jostain syystä britit osasivat tehdä pikkuautoja, mutta isompien osalta mentiin helposti metsään. Johto antoi siunauksensa konseptille, ja tästä eteenpäin mallikehitys jatkui brittikonsernille tyypillisen ADO-lyhenteen (Amalgamated Design Office) turvin. Kori oli virtaviivainen, moderni ja kulmikas, ellei suorastaan kiilamainen. Varustevaihtoehtoina olivat L, HL ja HLS. Dunlopin kanssa yhteistyössä kehitetty, ja vuotta aiemmin Austin Allegrossa esitelty Hydragas kaasunestejousitus oli luonnollinen valinta alustaratkaisuksi. Viimeksi mainittu kone oli rivikuutonen, pienemmät olivat nelisylinterisiä. Vaihteistona valittavissa oli joko neliportainen manuaali tai Borg Warnerin 3-pykäläinen automaatti
Eivätkä autot suinkaan olleet Austin 1800:ia, vaan sellaisia kilpailevia merkkejä kuin BMW, Citroen ja Peugeot. Autoja ei käytännössä ollut saatavilla, mutta myös ne harvat, jotka saatiin valmistettua, kärsivät pahoista laatuongelmista. Seuraukset olivat dramaattiset. Se näytti brittien Sitikalta, täysin poikkeavalta kilpailijoihinsa nähden. Keskelle myrskyn silmää Toisin kuin vuotta aiemmin esitellyn, niin ikään Harris Mannin kynästä lähtöisin olleen Austin Allegron kohdalla, Princess syntyi juuri sellaisena kuin se suunnittelupöydältä lähti. Lakot ja sitä kautta laatuongelmat vaivasivat myös konsernin muita tuotteita kuten Morris Marinaa ja Austin Allegroa. Ensimmäisen viikon aikana jälleenmyyjät raportoivat vaihtoautotulvasta, jonka uutukaisen kysyntä oli saanut aikaan. Sinnikkäästi autoa kuitenkin paranneltiin ja valmistus jatkui aina vuoteen 1981 asti, johon mennessä runsas 223 000 autoa näki päivänvalon. Maine oli mennyt. Kesällä 1978 auto sai kasvonkohotuksen, jossa merkittävin uutuus oli moottoripaletin uusiminen. Tilanne oli suorastaan absurdi: BL:n uutukainen oli haluttava auto, mutta tehdas ei kyennyt valmistamaan niitä. Tehdas oli toivottomassa kuopassa. Lakko aallon hellittäessä toimitukset ja laatu saatiin kyllä tyydyttävälle tasolle, mutta peli oli pelattu. Kiilamainen kylkilinja, josta myöhemmin auton lempinimeksikin vakiintunut englanninkielinen termi ”Wedge” juontaa, oli erittäin onnistunut. Reilu kolme vuotta myöhemmin, marraskuussa 1981, Princessin valmistus lopetettiin. Kuu kautta myöhemmin oli vuorossa Dun lopin lakko, ja ei aikaakaan, kun myös pienemmät alihankkijat ilmoittivat mittavista työnseisauksista. Alle kuukausi auton lanseerauksesta, Cowleyn tehtaan työmarkkinaselkkauksen myötä 2 700 tehtaan työntekijää marssi ulos. Koripajat kuten Crayford ja Torcars muokkasivat halukkaille autosta viisiovisen. Luku kuulostaa äkkiseltään suurelta, mutta panostuksiin ja toiveisiin nähden se oli karvas pettymys. Sitä se ei kuitenkaan virallisesti ollut. Samalla Wolseleyversio ei ainoastaan poistunut mallivalikoimasta, vaan sen taival päättyi lopullisesti myös automerkkinä. Ja jos ostajat äänestivät jaloillaan, ei lehdistökään päästänyt valmistajaa helpolla. Auton nimi oli tästä lähtien mielikuvituksellisesti Princess 2. Harris Mann suunnitteli Princessin viisioviseksi, mutta tehtaan johto halusi auton neliovisena. Koko brittiläisen autoteollisuuden turmio on sittemmin – osin kyllä epäoikeudenmukaisesti – langetettu Princessin harteille. 39. Koska tässä vaiheessa konsernin nimi oli virallisesti muuttunut Leylandiksi, monet kutsuivat autoa Leyland Princess -nimellä. Vanhasta B-sarjan 1800-kuutioisesta työntötankokoneesta luovuttiin, samoin E-sarjan 2000-kuutioinen sai mennä. Princess ei ollut ainoa BL:n murheenkryyni. Merkillistä kyllä, mallikehityksen myötä tilanne muuttui päinvastaiseksi ja kantikkaista valoista tuli 2200 HLS:n tunnusmerkki. Morris ja Austin -myyntiverkostot yhdistettiin, jonka takia näiden kahden merkin ylläpito ei enää ollut mielekästä. Brittiläisessä autoteollisuudessa jo tutuksi tulleet yritysjärjestelyt jatkuivat. Valittavissa olivat nyt uuden O-sarjan 1700 ja 2000-kuutioiset versiot, sekä vanha tuttu kuusipyttyinen, E-sarjan 2200. Vanha ja uusi 1800-kuutioinen erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. versioon. Auto lanseerattiin uudelleen vielä saman vuoden syyskuussa, vain kuusi kuukautta ensiesittelynsä jälkeen, yhteneväisellä Princess-nimellä. Media piti huolen siitä, että konsernin jatkuva kompurointi ja sen epäluotettavat tuotteet pysyivät otsikoissa. Lentävän lähdön jälkeen oli kuitenkin tiedossa karua jatkoa
Kun Princessin jousitus on kunnossa, se vastaa mukavuudeltaan Citroenin vastaavaa. Penkit ovat pehmeän mukavat ja auto on äärimmäisen tilava. Automallin väitetään nauttineen jonkin asteista suosiota Hollannissa ja Belgiassa, joista jälkimmäisestä artikkelissakin esiintyvä yksilö on peräisin. 01 Merkki ja malli Princess 1800 HL 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Eteen poikittain sijoitettu 1,8-litrainen (poraus 80,2, isku 89,0 mm) nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori, sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa, nokka-akseli sylinteriryhmässä, työntötangot ja kansiventtiilit. Jälki viisaana voidaan todeta, että Princess olisi voinut olla hyvinkin menestyksekäs auto, jos se vaan olisi ollut jonkun muun kuin British Leylandin valmistama. 07 Mitat Pituus 446, leveys 173, korkeus 141, akseliväli 268 cm. 05 Alusta Hydragas-kaasunestejousitus, hammastankoohjaus, edessä levy-, takana rumpujarrut. Hatchback-linjoistaan huolimatta Princess on neliovinen sedan. Jäljellä olevat yksilöt Suomessa ovat melkeinpä sormin laskettavissa, ja yleensä aika toivottomassa kunnossa. Aikakauden valitusvirret laatuongelmien osalta tuntuvat lähes käsittämättömiltä, sen verran jämäkältä ja hyvälaatuiselta auto vaikuttaa vielä näin 50 vuoden jälkeenkin. Sitikasta poiketen pumppua ei ole, joten korkeudensäätö on vakio. 04 Voimansiirto Moottorin öljypohjan yhteyteen toteutettu neliportainen manuaali vaihteisto, nestetoiminen kuiva yksilevykytkin, etuveto. Puristussuhde 9:1, teho 82 hv /5 400 kierr. Harvalukuisen ohjaksissa Kohtuullisesta valmistusmäärästään huolimatta Princess on tänä päivänä ääriharvinainen tapaus, etenkin vasemmanpuoleisella ohjauksella varustettuna. Nämä viime mainitut ominaisuudet saivat paljon kiitosta jo aikanaan, mutta jäivät muiden kriittisten äänenpainojen jalkoihin. Tummanvihreällä Princessillä on ajettu alle satatuhatta kilometriä, eikä se joitain mitättömän pieniä kulumajälkiä lukuun ottamatta juuri eroa uudenkarheasta autosta. Yk sin kertaisuudessa on kuitenkin hyvätkin puolensa, sillä auto ei lässähdä Citroenin tavoin kokonaan, jos vaikka järjestelmään tulisi vika. Omapaino tankattuna 1 160 kg. Neliportaisesta vaihteistosta huolimatta satasen vauhti, ja vähän ylikin, on helppo ylläpitää ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Tiellä kuin tiellä, Hydragas-elementit suorastaan ahmivat teiden epätasaisuuksia. Pitkä yhtäjaksoinen omistajuus takaa yleensä laadukkaan säilymön, ja niin on asian laita tässäkin tapauksessa. Toisella puolella maapalloa, Uudessa Seelannissa oli lupaavaa menekkiä, mutta harmillisesti japanilaisten, etenkin Hondan valloitus 70-luvun lopussa teki selvää Princessistä myös siellä. Kun Princessin jousitus on kunnossa, se vastaa mukavuudeltaan Citroenin vastaavaa. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 18 s. Kulutuskin jää isolle autolle maltilliseen 8–9 litraan sadalla kilometrillä. 40 Princess 1800 HL 7/2025. Näiden autojen kohdalla pakollinen temppu, eli Hydragas-elementtien paineistus on tehty hiljattain, jonka myötä jousitus on uutta vastaavassa kunnossa. Toki kyseessä on vuonna 1978 valmistunut yksilö, jolloin lastentaudit ja laatuviat olivat jo, kuten aiemmin tuli jo mainittua, takanapäin. Ovet sulkeutuvat tarkasti, sisätiloissa ei kuulu ajaessa nitinää, 1800-kuutioinen pannu on lähes äänetön, ja äänieristyskin on sen verran onnistunut, että ajoviima on lähinnä vaimeaa suhinaa. 06 Kori Neliovinen itsekantava teräskori. Ohjaus on tehostamaton, mutta sopivan kevyt ja tarkka, ja sitten on se jousitus. Suomeen niitä tuotiin perimätiedon mukaan noin 350 auton verran. Tilastojen puutteessakin uskaltaa sanoa, että menestys se ei ollut kotomaansa ulkopuolellakaan oikein missään. Jos sen myynti takkuili kotimaassaan IsossaBritanniassa, vientimäärät vasta olivatkin vaatimattomat
Hydragas on BMC:llä työskennelleen insinööri Alex Moultonin yhdessä Dunlopin kanssa kehittämä jousitusjärjestelmä, jossa perinteinen teräsjousi ja iskunvaimennin on korvattu yhdellä kaasua ja nestettä sisältävällä joustoelementillä. Vuosikymmeniä vanha elementti ei juurikaan pidä sisällään enää kaasua, joten se pitää paineistaa, jotta jousitus saadaan taas toimimaan. Nesteen vajaus on helppo korjata lisäämällä sitä järjestelmään olemassa olevien venttiilien kautta, mutta elementin kaasupuolelle valmistaja ei koskaan asentanut venttiiliä. Kokoon puristuva kaasu vastaa jousta ja vaimennus syntyy nesteen virtauksesta venttiilin läpi kuten tavanomaisessa iskunvaimentimessa. Jokainen pyörä lepää kyseisen elementin varassa, ja kummankin puolen etuja takapyörät ovat yhteydessä toisiinsa. Tällöin iskut rikkovat lopulta kumikalvon, ja elementti on sen myötä kunnostuskelvoton. Sadan tuhannen kilometrin kohdalla öljynkulutus on olematonta. Hydrolasticmallista, jossa kumisen jousielementin vaimennuksesta vastasi neste. Hydragas-elementti korvaa autoissa tavallisesti käytetyn jousi-iskunvaimenninparin. Kiinteä korkeus määräytyy järjestelmään ladatun hydraulinesteen ja typpikaasun määrän suhteella. Samalla osa nesteestä siirtyy toisen saman puolen pyörän yksikköön antamaan lisätukea. Typpikaasupaineistuksia tekee Britanniassa Hydragas and Hydrolastic Service Ltd, jonne elementit voi lähettää postitse huolettavaksi. Kun pyörä painuu ylöspäin, neste puristuu ja painaa samalla kalvoa, jolloin sen takana oleva kaasu puristuu kasaan. Sumutakavalo on lisävaruste, ja aikakauden Lucas-tuotantoa. Oikein huollettuna ja ylläpidettynä järjestelmä on periaatteessa ikuinen. Järjestelmä oli jatkokehitys esimerkiksi Minissä käytetystä ns. MIKÄ IHMEEN HYDRAGAS. Neste siis huolehtii iskunvaimennuksesta, ja kaasu toimii jousena. 41. Takavalojen kuviointi on kulmikas, kuten auton linjat yleensäkin. Pyörän noustessa neste siirtyy vaimenninventtiilin läpi ja painaa kalvoa, joka puolestaan puristaa kaasua kokoon. Hydragas-järjestelmä on periaatteessa yksinkertaistettu versio Citroén’in tutusta jousitusjärjestelmästä, mutta Hydragasissa ei ole pumppua, eli auton korkeutta ei voi säädellä. Kahden materiaalin välissä oleva kumikalvo toimii jouston välittäjänä. Lässähtäneen jousituksen ongelma ei ratkea lisäämällä siihen pelkkää nestettä, koska vaikka nesteen lisääminen nostaa auton korkeutta, vastassa ei ole joustoliikettä vastustavaa kaasua. Saman puolen etuja takayksiköt on yhdistetty putkella, jolloin toisen renkaan jousto tukevoittaa toista yksikköä vähentäen nyökkimistä esimerkiksi jarrutuksissa. BMC:n B-sarjan 1800-kuutioinen mylly on kuulu luotettavuudestaan. Systeemi vaatiikin juuri oikean määrän nestettä ja kaasua, jotta se voi toimia kunnolla. Yhteyden muodostaa putkisto, jossa neste liikkuu edestakaisin pyörän liikkeiden mukaan
Myös jarrut ovat fantastiset.” NSU-kaupan myötä VW:n käsiin päätynyt malli häipyi kuitenkin taustahuminaan jo neljän vuoden kuluttua. Automallin oma myyntinimi hakeutui tutumpaan 100A-muotoon vasta hieman myöhemmin. 42. Parempi toistaan Teksti: Harri Onnila • Kuvat: autovalmistajat ja -maahantuojat Myynti kasvaa kohisten, jos oman tuotteen voi osoittaa kilpailevaa paremmaksi. Datsun 1000 heitti vuonna 1971 haasteen kilpailijoille, joihin saattoi viitata mukavasti lempinimillä leikitellen. Ja kun vertailuasetelman pääsee asettamaan itse, niin homma sujuu leikiten. Myös ovimäärä oli ymmärrettävän olennainen, mutta mitähän vaikkapa ison jenkkikupeen omistaja tuumasi ajatuksenjuoksusta, että vertailun kohteeksi otetuista autoista osa oli ”niin pieniä, että niissä on vain kaksi ovea”. Toyota Crown 2000:n erinomaisuutta eriteltiin vuonna 1973 muun muassa ovimäärän, auton pituuden ja hinnan perusteella. Volkswagenin usko merkin ensimmäiseen etuvetoiseen ja nestejäähdytteiseen malliin oli vuoden 1971 mainonnan perusteella luja: ”K70:ssä on fantastiset ajo-ominaisuudet
Tämä oli tärkeä havainto, sillä ne ”muodostavat auton ajo-otteen, joka yhdessä jousituksen, painonjakauman, ohjauksen ja jarrujen kanssa muodostaa ajo-ominaisuuksille perustan”. Tyylin ja taloudellisuuden osalta se oli sen sijaan ilmeisesti aivan omaa luokkaansa. Kaksilitraisen 626:n alleviivattiin olevan ”järkevä, jopa kymmeniä tuhansia edullisempi valinta. Vuoden 1978 Ford Taunukselle löydettiin tilojen osalta vertailukohde Volvosta ja turvallisuuden puolesta Saabista. Tehossa ehkä hävittiin, mutta hinnassa ja kulutuksessa Mazda esitti houkuttelevimmat lukemat. Ajattele sitä!” 43. Vuonna 1975 Peugeot 504 GL:ää ei nostettu ohitse, mutta rinnalle kuitenkin: ”Joka ainoa Peugeot tutkitaan ja koeajetaan yksilöllisesti, ennen kuin se luovutetaan tehtaalta. Vuonna 1980 Mazda 626 asetettiin vertailutaulukkoon puolen tusinan kilpailijan kanssa. Tosin sillä erolla, että vuoden 1976 ”Renault 5 TS on helpompi pysäköidä”. Talbot Horizon asetettiin 80-luvun alussa vertailuun 40 000–60 000 markkaa maksavien viisiovisten kanssa, ja kuinka ollakaan, Horizon tarjosi kilpailijoita pidempää akseliväliä ja raideleveyttä. Samaan tapaan kuin Rolls-Royce.” Myös toiselle ranskalaistuotteelle haettiin 70-luvun puolivälisessä vertailuasetelmaa ylellisestä britistä siinä suhteessa, mitä tuli avariin tiloihin
Peugeot’ssa oli esimerkiksi ”enemmän galvanoituja osia kuin pitkäikäisessä Volvo 240:ssä” ja ”205 GT on kiihtyvämpi kuin nopea BMW 518”. Vuoden 1983:n mainokseen oli haettu 205:lle taipuvat haastajat peräti kahdeksassa eri vertailukohdassa. Sen tueksi vuoden 1983 Mazda 626 -mainokseen on räntätty tihrustettavaksi litania 1,6ja 2,0-litraisia kilpailijoita hintoineen ja mitta-arvoineen. Ilmaisu ”TeidenCharme” puhuttelee. Nämä ”kaksi varusteluesimerkkiä johtavan luokan autoista” kertoi, että 330 000 markkaa maksavan Audin varustelu käsitti vakiona sen, mikä perushinnaltaan 298 000 markan Mersuun maksoi 106 000 markkaa ekstraa – eikä kaikkia listattuja varusteita tähtikeulaan ollut edes saatavilla. Peugeot 205:n menestykselle annettiin lisäpotkua voimallisella mainoskampanjalla. Kuinkahan perinpohjaisen tieteellisesti oli puristettu, että Peugeot 205 on ”uudempi kuin uudenaikainen Ford Sierra”. Vaikka vuoden 1983 Audi 200 Turbon mainoksessa pohdittiin, josko ”tällä autolla kilpailijoita onkaan”, koska niin ”suvereeni se on”, asetettiin se silti vertailuasetelmaan MB 280 SE:n kanssa. 44 7/2025 Mainoksen imussa. Yhteen mainokseen koottuja vertailuasetelmia jatkettiin vuonna 1984 mainoksilla, joihin oli otettu luupin alle yksittäisiä ominaisuuksia
Saab-myyjältä oli 80-luvun puolivälissä noudettavissa ”seikkaperäiset esitteet”. Vuoden 1984 Peugeotmainonnasta sai osansa merkin koko dieselmallisto, kun vertailukohteet löydettiin niin 205 GLD:lle, 305 GLD:lle kuin 505 GRD:lle. Taulukoista selvisi muun muassa, että kaikissa dieselPesosissa oli ”esilämmittävä polttoaineensuodatin”, kun kilpailijoilla ei ainoassakaan. Mercedes-Benz-mainonnan pitkäaikaisia teemoja oli vetoaminen saksalaismerkin kestävyyteen ja turvallisuuteen. Vuonna 1985 VW Passat ei jättänyt tilaa kilpailijoille käyttömukavuudellaan, ja viimeistään koeajolla se ”karistaa kilpailijat muutenkin kannoiltaan loistavan turvallisella ajokäytöksellään”. Asian vakuuttamiseksi otettiin vuonna 1984 esille tuloksia Tampereen teknillisen korkeakoulun sekä ruotsalaisen vakuutusyhtiö Folksamin tilastoista ja tutkimuksista. Niihin tutustumisen jälkeen kehotettiin vertaamaan ”Saab 9000 Turbo 16:ta mihin tahansa muuhun autoon, jonka olet ajatellut seuraavaksi hankkia. Huomaat, että vertailukohdetta ei itse asiassa ole.” 45
Vertailevan taulukon käyttäminen oli 80-luvun automainoksissa suosittua, ja vuoden 1985 Audi 80 -mainos perustuikin voimallisesti vain sellaiseen. Pakasta vedettiin myös vertaus vanhaan tuttuun Rolls-Royceen, joskaan ei suoraan ominaisuuksia puntaroiden: ”Sanomme Subarun varustelusta kuten Rolls-Royce tehostaan: se on riittävä.” ”Nissan Cherry maksaa yli 3 000 markkaa vähemmän kuin parhaat kilpailijansa”, ja kolmella tonnilla sai vuonna 1986 monenlaista: ”Vaikkapa kunnon talvirenkaat ja stereoradionauhurin. Tai väärin jos olet mieltänyt Sierra Laserin pienemmäksi! Totuus nimittäin on, että uusi Laser 2.0 on leveämpi kuin yksikään edellä mainituista! Ja voimakkaampi, nopeampi ja kiihtyvämpi!” 46 7/2025 Mainoksen imussa. Tai jopa 800 litraa bensaa!” Vuoden 1986 Ford Sierra Laseria kehuttiin muita paremmaksi vallan vuolaasti ja suoraan: ”Pidät kenties esimerkiksi Saab 900:aa, Audi 80:tä tai vaikkapa Volvo 240:tä isoina autoina. Subarun valttikorttina oli vuonna 1986 tietenkin neliveto, mutta myös ”mäkilukko (hill-holder)”, joka ”siirsi mäkilähdön vaikeudet muiden automerkkien käyttäjien murheiksi”. Oikein
Vuoden 1989 Citroën BX GTi oli ”kylmä suihku kilpailijoille”. Maa tuottaa vuosittain yli 800 000 autoa eli 4. Se oli kuitenkin perusteltua, sillä mainoksella haluttiin hälventää mahdollisia ennakkoluuloja espanjalaista autoteollisuutta kohtaan: ”Ohessa eräitä niistä automerkeistä ja -malleista, joita tänä päivänä tehdään Espanjassa. Vuoden 1988 Toyota Camryn kerrottiin olevan ”luokassaan niitä harvoja, joissa on esim. Enemmän kuin Englanti tai Ruotsi.” 47. eniten heti Länsi-Saksan, Italian ja Ranskan jälkeen. ”Ja kuuma suihku sinulle, jonka mieltä kiehtovat autosi korkean tason ajoominaisuudet ja tinkimätön varustelu.” Alle 1,6-litraisena toiseen veroluokkaan kuuluneen GTi-BX:n numeroarvoja verrattiin vielä näkyvästi III-veroluokan kilpailijoihin. Ja tietenkin asianmukainen vertailutaulukko oheen. ohjauspyörän korkeuden säätö, sähköinen keskuslukitus, sähköiset ikkunannostimet, ja sähköisesti säädettävät ulkopeilit sekä ohjaustehostin jo vakiovarusteena”. Seat Ibizan mainonnassa 1988 annettiin suuri rooli muille automalleille kuvitusta myöten. Syncro-tölkki tuli toiseksi TM:n maasturivertailussa 1987 heti Range Roverin jälkeen, ja yllättäväksi koettua menestystä makusteltiin seuraavan vuoden mainonnassa
Omalla Omalla tyylillä tyylillä Tommi Majuri Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen U seimmille harrastajille kipinä moottorivempeleiden kanssa puuhaamiseen lienee syttynyt samalla tavoin kuin Tommi Majurille: ”Sachs-moottoreilla varustetuista mopoista kaikki alkoi. Koulun oppikirjat siinä sitten jäivät vähän vähemmälle huomiolle.” Ennen ammattikouluikää Tommi totutti käsiä rasvaan iltaja viikonlopputöissä autokorjaamolla. Ammattikouluopinnot mies suoritti fyysiseen tekemiseen painottuvasti autopuolella. Niitä kunnostettiin ja ajeltiin mökillä rinteitä ylös ja alas. Mopo-Sportin katalogit selattiin hiirenkorville, kun etsittiin osia ja tarvikkeita. 48 HA RRA STA J AN. Avarakatseinen ylöjärveläisharrastaja on samanaikaisesti idearikas autonrakentaja sekä alkuperäisyyttä vaaliva ja arvostava mobilisti
Ja tietenkin oma tietotaito on kasvanut, joka helpottaa tekemistä hyvin paljon.” Vaikka GM-valmisteet ovat aina olleet lähinnä Tommin sydäntä, ei mies ylenkatso muitakaan merkkejä. Siitä jäi mieltymys jenkkeihin, etenkin GMtuotteisiin”, Tommi muistelee. Ensimmäisen yksilön Tommi hankki ennen armeijaan lähtöä. Hytissä oli komeampi sohva kuin kotona ja lämmintä riitti kuin saunassa. El Caminon lavalla on Helkama Raisu CR. ”Enon omassa firmassaan pinnoittamat renkaat piirsivät asvalttiin viivaa, vaikka pellin alla oli petrolikutonen.” 49. Koko harrastuksen ajan Tommi on omistanut vähintään yhden Oldsmobile Delta 88:n. General Motorsin merkkien suosimiseen on Tommilla perusteltu syy. General Motorsin tuotteista tallissa on majaillut koko harrastuksen ajan vähintään yksi Oldsmobile Delta 88. Tie tyt osat saattavat olla lähes muuttumattomia 1950-luvulta useamman vuosikymmenen eteenpäin. Caminon tavoin Raisu on yllättäen esiin putkahtanut, Tommin nuorena poikana omistama yksilö. ”Lakki kädessä menin pankkiin hakemaan valuuttaa, kun jostain löysin vanhan taksin 5,7-litraisella dieselillä. Velimies innosti amerikkalaisiin Loppuvuodesta 1983 Tommin vanhempi veli osti poikien enolta Parkanosta ’72 Chevrolet El Caminon. ”Se oli nuorelle miehenalulle jotain ihmeellistä. ”Niissä osat sopivat melko hyvin ristiin. Varaosa-autojen ja rompetorihankintojen myötä olen pitkään ollut osien suhteen omavarainen. Sen kanssa tuli tekniikka tutuksi, kun jossain vaiheessa huonomaineinen moottori särkyi ja tilalle vaihdettiin bensakasi”. Enon omassa firmassaan pinnoittamat renkaat piirsivät asvalttiin viivaa, vaikka pellin alla oli petrolikutonen. Tommi tunnisti auton sivu peileistä, jotka hän vuosikymmenet sitten osti tamperelaisesta Pyynikin Autovarusteesta. Deltojen kanssa sekä tekniikka että rakentelu on tullut tutuksi. Tallissa on majaillut amerikkalaista kalustoa Eräälle kaverille vaihdossa tullut Chevrolet El Camino osoittautui samaksi yksilöksi, josta Tommin harrastus alkoi 40 vuotta aikaisemmin
50 Harrastajan pakeilla 7/2025. Lsarjan Mercedekset ovat Tommin suosikkeja, joita talliin on kertynyt useampi kappale. General Motors tuotteena sillä on sijansa myös Tommin tallissa. Jokaisen yksilön historia on tiedossa. 1959 Cadillac on ollut monien jenkkiharrastajien unelmaauto. Tuolloin Chevy on ollut poliisin käytössä Helsingin seudulla. No, kyllä tuonne tallin perälle taitaa olla jäänyt 1970-mallinen Datsun 1200 Finn, kun nyt muistelen. Fordja Chrysleryhtymien tuotteista Rambleriin. Se odottelee siellä sitä kuuluisaa eläkeaikaa tai seuraavaa sukupolvea”, Tommi naurahtaa. ”Japanilaisia autoja ei varsinaisesti ole ollut kuin Toyota Land-Cruisereita, joita en oikeastaan edes miellä vanhoiksi autoiksi. Eurooppalaisista autoista Mercedes-Benz ja etenkin merkin L-sarjan hyötyajoneuvot ovat löytäneet paikkansa Tommin tallista. Armeijan ylijäämäkalustoa ovat edustaneet myös muutamat A-45 Sisut. 1990luvun lopussa Pirkkalassa customoitu 1959 Chevrolet on entinen Suomen sisäasiainministeriön virka auto. Autojen alkuperäisyys on vaalimisen arvoinen asia. Jos on tehnyt mieli vaikkapa avoautoa, on se pitänyt tehdä itse. Itänaapurin tuotteista tutuksi ovat tulleet Kalkun huutokaupoista hankitut rättikattoja pulla UAZit
Rakentelun lisäksi Tommi arvostaa myös alkuperäisyyttä. Kotimaahan uutena myydyissä autoissa Tommia kiehtoo niiden historia, niissä on aivan erilainen tunnelma kuin ulkomailta jälkituoduissa autoissa. Jos on tehnyt mieli vaikkapa avoautoa, on se pitänyt tehdä itse. Tuolloin autoja kulki käsien kautta normaalia enemmän. 51. ”Nykyisin kun tekee rompetorikuormaa niin usein tulee kärrystä nostettua tavaraa takaisin talliin, kun miettii että tätä voi itsekin vielä tarvita. Riippuu vähän vuodenajasta milloin näitä mietiskelee. Joskus taas tuli innostuksissaan hankittua pelleiltään todella pahoja projekteja. Jenkit rungollisina aihioina ovat olleet helpoimpia, Kuplavolkkari puolestaan työläin. Kun omistuksessa on ollut suuri määrä kalustoa, herää kysymys, mitä autoa harrastaja ikävöi takaisin ja mitä puolestaan ei. Joitain vuosia sitten Tommi haki Joensuusta samalla omistajalla 1970luvun alusta saakka olleen LMercedeksen. Mieleisen auton hankkimista on monesti rajoittanut rahapussi. Kolmas yksilö on alkujaan ollut Elannon leipomotuotteiden kuljetuksissa. Niitä ei ole ikävä, vaikka peltityöt sujuvatkin ja niistä myös pidän.” Sanomattakin lienee selvää, että näin pitkäaikainen ja laajaksi muodostunut puuhastelu ei ole mahdollista, jos koko perhe ei ole meiningissä mukana. Kotimaisen koriverstaan valmistama yksilö on puolestaan palvellut Tampereen Säästöpankkia. Samoin on käynyt rompetorien kanssa. Puoli vuosisataa sitten matkailu autoksi muutettu Mersu on alun perin toiminut pää kaupunki seudulla Elannon leipomotuotteiden jakeluajossa. Aiemmin mainittuja L-sarjan Mercedeksiä tallissa on muutama, ja niiden historiat ovat tiedossa. Autojen rakentelu on niin ikään vuosikymmenten aikana tullut Tommille tutuksi. Tommin vaimo Maarit, heidän jo aikuiset lapsensa ja varttumassa oleva kolmas sukupolvi ovat eläneet vahvasti mukana harrastuksessa. Tommilta löytyy myös toisenlainen versio aiheesta, vauhdikas Coupé vuodelta 1968. ”Ehkä takaisin haikailee jotain 1960-luvun Chevrolet avoautoa tai sitten jotain, jossa on ollut vähän rivakampi tekniikka. Oldsmobile Delta 88malleista monille tulee mieleen taksitolpat ja niiden luona päivystäneet nelioviset dieselmoottoriset sedanit. Veljekset Mattilan lihasavustamon väreissä olevan auton tarina vie muun muassa Vammalaan. Tommi on ollut tuttu kasvo myyntipöytineen etenkin Teivon Swap-Meeteissä, joihin hän on osallistunut tapahtuman alusta lähtien. Rooli on muuttunut enemmänkin myyjästä ostajaksi, kun haluaa ruuvailla ja ylläpitää olemassa olevat autot kunnossa”. Myyjästä ostajaksi Vuosituhannen vaihteen tienoilla Tommi teki myös harrasteautopainotteista autokauppaa. Vaikka painotus on ollut GM-voittoista, niin eiköhän viimeistään jälkipolvi laita tallin perältä sen FinnDatsuninkin tien päälle. Niin kutsuttuja laikka-avoja on Tommin käsissä syntynyt kymmenkunta. Nykyisin kaupankäynti on jäänyt, Tommi kertookin, että ei raaski enää luopua tallissa olevista autoistaan
Varsinaisten historic-luokkien ohella pistesijoista kamppailtiin Roadsport-, Subaru Sportsekä Mini 1000 -luokissa. Etualalla Helsinkiläisen Ville Toiviaisen kilpuri, takana Max Svenssonin ajokki. Finaalikisat Kymiringillä 52. Kauden neljäs ja samalla viimeinen kisaviikonloppu ajettiin Iitin Kymiringillät. Puit teissa on toki vielä parantamisen varaa ja moni osio kaipaa pientä tai hiukan isompaa viimeistelyä, mutta jo nykyisellään Kymi ring on näillä leveyksillä aivan omassa luokassaan. Keke Rosbergin tuottama Subaru Sport -luokka on vielä voimissaan. Magnus Nordström valmistautuu Subaru Sport -luokan sunnuntain kilpailun voittoon. Teksti ja kuvat: Kari Mattila K ymiringin historia on lyhyt ja vaiheikas, mutta viis siitä, kun lopputuloksena Suo meen on saatu maailmanluokan rata upean varikkorakennuksen kera. Sijoitus oli sama myös edellisen päivän lähdössä. Kisaviikonloppuna radalla nähtiin hyvän matkaa toistasataa nostalgista ratakilpuria, ja kisatauon aikana yleisö sai nauttia harrasteautojen paraatista. Historic-ratakausi käynnistyi toukokuussa Jurvassa ja jatkui heinäkuussa Vetelissä, josta sirkus siirtyi elokuussa Ahvenistolle. Iitti 20.–21.9. Radalla nähtiin myös SS 1300ja Rata potti-luokan autot, mutta niistä kumpikin ajoi ilman kilpakumppaneita, joten paremmuuden selvittely siirtyi toiseen kertaan
Lappeenrannan Mico Helkilinna kirjasi molempien päivien kisalähdöistä ykkössijoituksen sekä nopeimman kierrosajan. Atte Saarnela oli Suzuki-tekniikkaisella ajokillaan yksi kymmenestä Locost-luokkaan ilmoittautuneista kuskeista. Varikkorakennus on uusi, siisti, valoisa ja tilava. Locost-luokan kilpurit näyttävät ja kuulostavat nopeilta. Jukka Rytiniemen ’64 Chevrolet Chevy II on Roadsport V8 -luokan näyttävimpiä laitteita. 53. Kisan ainoa SS 1300 -luokan auto oli Tomi Taipaleen Sunbeam Stiletto 1969. Teemu Koiviston Mercedes-Benz 280 CE:n matkamittariin ei ehtinyt kilometrejä kertyä, vaan varikolle oli kurvattava heti ensimmäiseltä kierrokselta. Voi kun tällaisia olisi ollut useampi! Vip-asiakkaalla on Kymiringillä lokoisat oltavat, etenkin jos kisapäivälle osuu koiranilma. Formula 3 -luokan Dallara F399 on vuodelta 1999. Kisaviikonloppu ajettiin vaihtelevassa kelissä. Lauantaina sadetta saatiin reilusti, sunnuntaina sää oli suopeampi, ja iso osa päivän lähdöistä saatiin ajettua kuivalla radalla. Huoltotoimien kohteena Timo Rantasen hieno Opel Kadett GT/E 1976
Varikon tapahtumia on aina mukava seurata. Janne Karppisen 710-koppainen SSS-Datsun oli viikonlopun komeimpia laitteita. Molemmista lähdöistä suoraan kärkeen ja voittoon. Ari Oksala hakee ’71 GT-Escortillaan vetoapua Jari Tabellin ’66 Dartin imusta. Roadsport-luokka on rakentelijoiden suosiossa, sillä säännöt ovat suhteellisen vapaat ja oman kilpa-auton voi toteuttaa kohtuullisin kustannuksin. Tiukkoja tilanteita. 54 7/2025 Historic Kymi Race. Takavuosien amistoautot ovat siirtyneen korttelinkierrosta radalle kierrosaikoja tahkoamaan. Leveä ja pirteän värinen Ford Fiesta on Otto Vihikankaan peli. Raimo Kesseli vei näyttävää ja pieteetillä rakennettua ’67 Camaroa isännän ottein. Lauri Peltonen yrittää pitää Bemarin ja Datsunin pikku-Corollansa takana. Pekka Tommisen ajopäivä alkaa olla paketissa, ja ’76 Veemax-formulaa valmistellaan kuljetuskuntoon. Jussi Ojala saapui Akaalta ulkoiluttamaan upeaa Roadsport B -Sunbeamiaan
Jukka Huhdan Cadillac Serie 61 vuosimallia 1950 taitaa olla lähihistorian massiivisin historic-luokan kilpalaite. Aika lailla samassa vireessä ovat sekä Kesselin Raimon (vas.) että Juha Liukkosen ’64 Ford Falconit, kun pitkän suoran päässäkään ei tahdo eroa syntyä. Ensimmäisenä ruutulipulle ehti kuitenkin Kesseli. Kari Jäppisen Manta on matala, leveä ja vaikuttaa vihaiselta. Lauantain lähdössä Nora saavutti seitsemännen sijan, sunnuntaina noustiin jo kolmen joukkoon. Nora Svenssonin ’93 van Diemen Formula Ford näyttää hyvältä ja kulkee kivasti. Korimuutokset ovat keventäneet Porsche 928:n olemusta ratkaisevasti, ja alun perin raskaahkon oloinen GT on nyt ripeäkulkuisen näköinen kilpalaite. Johan Lund matkasi viikonlopun jälkeen Iitistä Ruotsiin tuliaisinaan molempien lähtöjen ykköspystit. 55. Ratapotti-sarjassa ei nähty tiukkaa taistoa, sillä 127-kuskeista Antti Mäenpää saapui ainoana paikalle
Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Kari Mattila ja Harri Onnila E nnakkoasetelmat historic-rallin EM-sarjan kotimaiseen osakilpailuun Lahti Historic Rallyyn olivat mielenkiintoiset, joskin vahvasti ennalta naulatut. Lahden Historic Rallyn yleiskilpailun voittajaa pidettiin selvänä jo ennen kilpailua – kunhan vaan tekniikka kestäisi. Vaikka voiton suhteen kisa pidettiin siis valmiiksi taputeltuna, katsojille riitti nähtävää ja jännättävää monesta muustakin vinkkelistä. ODOTETTUA ODOTETTUA VAUHTIA VAUHTIA 56. Ennakkoon kovimpana nähtiin 400-Asconalla kisaan lähtenyt Marko Uutela, ja reippaita otteita odotettiin myös paikallisesta kasvosta, tänä vuonna ralleihin palanneesta Marko Rämäsestä etuvetoisen Kadett GSi 16V:n puikoissa. Vauhtia tulisivat epäilemättä tarjoamaan myös Porsche 911 -kuskit: puolalainen Maciej Lubiak ja englantilainen Will Graham. Kotimaista kiilaa yleiskisan voittotaistoon antaisivat EMsarjan ulkopuoliset osallistujat. Lahden seutu 15.–16.8. Kuinka kovaa kyytiä pitäisivät ulkomaiset väriläiskät, 131-Fiateilla kisaan osallistuvat brittiläinen Adrian Hetherington sekä YouTube-klipeistään tuttu showmies Italiasta, San Marinossa syntynyt Paolo Diana. Jari-Matti Latvalalle ja hänen kartturilleen Janni Hussille oltiin jo ojentamassa ykköspyttyä ja kuohujuomia, kunhan vaan saataisiin pätkät ajettua ensin alta pois
Elokuun puolivälissä ei vielä pimeys piinannut Päijät-Hämettä, joten lisävalot joutivat nokalta. EM-kisan voitto siis hienosti ajaneelle Perezille ja kartturilleen Dale Bowenille. Hänen jälkeensä toisena oli Rämänen, noin 50 sekuntia perässä. Volvo 164 E:n takalokarissa kunnioitettiin kotimaiseen historicralliin lähtemättömän jäljen jättäneen Ralf ”Rafu” Petterssonin muistoa. Huumoria koeteltiin, mutta lauantain pätkille päästiin M3:n voimansiirto-ongelmien selättämisen jälkeen. Mutta kuinkas kävi. Seuraavalla pätkällä Perez innostui kovaan lyöntiin ja ajoi pohjat. Emme tiedä miten Honda Daxit hurisivat läpi viikonlopun, mutta Escort 1600 ainakin toi maaliin saakka. Rämäsestä kymmenen sekunnin päässä hengitti puolestaan Porsche-mies Perez, joka johti EM-rallia. Lauantaina aikaerot pysyivät suunnilleen ennallaan yhdeksännelle erikoiskokeelle asti. Sinne kisaa johtava autokunta saapui epähuomioissa liian aikaisin, mistä seurasi minuutin aikarangaistus. Siihen osallistui muun muassa Ismo Leikola, joka kuitenkin nojaili Bemariinsa jo ensimmäisen ek:n varrella. Näin ollen yleiskisan voitossa oli yhtäkkiä vahvasti kiinni Uutela. Kärkiajasta sekä Uutela että Rämänen jäivät 15,9 sekuntia. 57. Yleiskisan voittoon ajoi aiempien vuosien kärkikahinoista tuttu kasvo Marko Uutela, kartturinaan Ville Mäkelä. Näin ollen viimeiselle pätkälle lähdettiin Uutelan johtaessa 2,1 sekunnilla ja Rämäsen ollessa kolmas 9,5 sekuntia kärjestä. Fiat 131 -kuskeista parempi oli Hetherington ollen kuudes, mutta myös näyttävästi Abarthiaan tuonut Diana pääsi maaliin ja kymmenenneksi. Päivän päätös oli kuitenkin karu: viimeisen erikoiskokeen maaliin saavuttiin savuavalla Celicalla ja leikki päättyi siirtymälle moottorivaurion myötä. Kuljettajina tuolloin Jari Kankaanmäki ja Mika Turkki. Kuutoskoneen murinaa tarjoilivat Jari Hyvärinen ja Jarno Ala-Turkia. Voittomarginaalia Pereziin kertyi 8,1 sekuntia ja kolmanneksi ajaneeseen Rämäseen 25,4 sekuntia. Keventäminen kannatti, sillä Seb Perez piiskasi Carrera RS -Porschen yleiskisan toiseksi ja EM-taiston ykköseksi. Viimeisellä eli erikoiskokeella 12 ei muutoksia kärjen järjestykseen enää tullut, kun Uutela piti yhdessä kartturinsa Ville Mäkelän kanssa paketin kasassa. Bertrand Métivier ja Fabrice Garin toivat varikkomopedit mukanaan. EM-rallin ensimmäinen päivä meni ennakkokaavailujen mukaisesti: Latvala ja Hussi takoivat pohjia toisensa perään, ja perjantain jälkeen johtomarginaali oli yleiskisassa kolmen minuutin ja EM-kilpailussa neljän minuutin luokkaa. Kisa meni laakista jännäksi, ja eroa oli ek 10:n jälkeen Rämäseen alle kymmenen sekuntia ja Pereziin 18 sekuntia. Ja voitokas on myös kaksikon Opel: XHX-400:lla on voitettu Lahden historic-ralli aiemmin vuosina 2004 ja 2008. Nähtävää oli Lahdessa paljon, sillä nykykalustolla ajetun SM-rallin mukana kiersi kutsuluokka
Tässä soraa siirtää parempaan paikkaan Kari Haapalainen yhdessä Jimi Reunasen kanssa, mutta kisa päättyi tekniseen vikaan seuraavalla pätkällä. Celica ST185:n moottori kuitenkin sieti lappu lattiassa osoitettua huomiota vain perjantain verran. 58 Lahti Historic Rally 2025 7/2025. Kello ei ehkä tykännyt, mutta yleisö sitäkin enemmän. Viime vuodet ovat kuluneet kilpa-autojen iskunvaimentimiin keskittyvän yrityksen vetotehtävissä, mutta tänä vuonna mies on vetänyt pitkästä aikaa ralliakin. Pitkämatkalaisen reissu oli ilmeisen mieluinen, kun mies oli jälleen täällä. Marko Rämänen muistetaan viime vuosituhannen lopulta kovana kuskina SM-sarjasta ja muun muassa Englannin rallisarjasta. Kyseisen kisan voittoon ajoivat suorastaan näytösluonteisesti Janne ja Harri Kanerva 242-Volvollaan, vaikka tässä hieman leveällä linjalla tultiinkin. Kisan suurimman huomion keräsivät odotetusti Latvala ja Hussi. HRT-kisailijoiden jälkeen soraränniä kiersi VW Aircooled -rallisarja, jossa on totuttu näkemään reipasta menoa. Australian Darryn Snooks kävi Lahdessa 2019 SSS-Datsunilla. Videoklipeistään monelle tuttu Paolo Diana piirsi Puujaan takapiikkiin joukon leveimpiä linjoja. Kotimaisissa historic-kisoissa Fiat 131 on harvinaisuus, joten sellaista ihasteltiin kaikin aistein. Ja kun brittiparin Abarth oli nostalgisissa Alitalia-väreissä, oli helppo heittyä 70-luvun lopun Jyskälä-muisteloihin. Lauantaina letkaan liittyi kotimainen Historic Rally Trophy -sarja. Komean Escort RS 1800 kyydissä velipoika Stuart Snooks
sijalle. TUULILASEJA JO VUODESTA 1970. KUUSJOKI • Puh. com · puh . Kaikenlaiset verhoilutyöt onnistuvat meillä! K&L PARTNER Verhoomo info@klpartner.fi • 0400 570 413 • 040 736 0005 www.klpartner.fi. Kuten Hannu ja Matti Juseliuksen Opel Manta 2.0 E tai Jarmo Vesalan ja Pekka Niemen Saab 99. 0400 744 587 Yli 30 vuoden kokemuksella! Vanhojen autojen kankaita, nahkoja, vinyylejä, avoautojen kattoverhoilut. Lauantain HRT-kilpailun odotetuimpia ajoneuvoja oli Ville ja Saimi Silvastin Lancia 037 – ja kyllä rähisi! Vuosien vääjäämättömästä vierimisestä kertoo, että niin vain Ford Escort RS Cosworth on sekin kurottanut historicikään. puh. Kisan toista Nelisatasta hyppyyttivät Martti Virolainen ja Jukka Kesseli yleiskilpailun 14. 0400-745 915 • bh@britti-helmet.fi Vestrantie 12 • 01750 Vantaa Brittipyörien osat Brittipyörien osat ilman tullihuolia ilman tullihuolia meiltä! meiltä! Kuttilan Autolasi Oy TUULILASIT SUORAAN TEHTAALTA! • Tuulilasit suoraan varastosta myös vanhempiin autoihin. Pakopaukahduksia Päijät-Hämeeseen antoivat alankomaalaiset Arnold van der Smeede ja Patricia Berk. Ennen muita rallisarjoja pätkillä kisasi tasanopeusluokka, joka tasaisen taitavien ajosuoritusten lisäksi tarjoaa nähtäväksi monipuolista kalustoa. 040 5650543 Varaosat Brittiautoihin Paradise cars jo vuodesta 1987 paradisecars . • Mobileihin ja rakennettuihin autoihin lasit mallin mukaan
Sappeen matkailukeskukseen kokoontui näin ollen jälleen näyttävä kattaus vanhoja rallija rata-Opeleita. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Pälkäne 13.9. Tarinavoimaisuudesta huolehti paikalle saapunut rautainen aikalaiskuljettajien ja -karttureiden joukko. 60. Tapahtumaa suunnitellaan myös ensi vuodelle, mutta aika ja paikka ovat vielä auki. OPELIEN OPELIEN ÄÄRELLÄ ÄÄRELLÄ Viime keväänä perustetun Opel Team SF ry:n ydinjoukkoa: vasemmalla Harri Marila, oikealla Ari Makkonen ja keskellä tapahtuman dynamo Jori Pihl. Sappeessa iski, mutta pallosalamat taitavatkin olla asia erikseen. Yleisöä kannustettiin saapumaan paikalle harraste-Opeleilla, ja ilahduttavasti osa paikalle suunnanneista tekikin niin. Vuosikymmenien takaa tuttua Opelin piirimyyjäyhdistyksen nimeä kantava Opel Team SF ry polkaisi nimittäin pystyyn järjestyksessään toisen Flying Opels -tapahtuman. Sanotaan että salama ei iske kahta kertaa samaan paikkaan
Pekka Saleniuksen nykyään omistaman Opelin tiimoilta Hartikalta piisasi supliikkia – tarpeen mukaan sekä suomeksi että rallienglanniksi. 61. Alkuperäisen Opelin hän hankki 70-luvun lopulla länsinaapurista, ja replikan rekisteritunnuskin toisintaa silloisia ruotsalaiskilpiä. Taustalla tuumiskelee kuljettaja itse. Kyseisen Opelin rekisteri oli UKP-782, kun taasen Sappeessa alla ollutta yksilöä lainasi näytösajossa kartturinpaikalla istunut Ari Aaltonen. Kaksikon alla samainen Kadett Rallye kuin muun muassa vuoden 1971 Suurajoissa. Marko Uutelan voitokkaan Ascona 400:n 2,4-litrainen neliventtiilikone keräsi kiinnostuneita. Näytösajossa Reijo Hartikka sai ajettavakseen Kadett GT/E:n, jonka hän taannoin rakennutti replikaksi kilpauransa läpimurtoautoksi kuvailemastaan ajokista. Teemu Tahko istahti Asconan ohjaimiin mutkitta, sillä hän rakensi ja ajoi menestyksekkäästi Suomen ensimmäistä A-ryhmään laitettua B-mallin Asconaa. Hannu Palin kuljettaa ja Jyrki Ahava on kartalla
Harrastus on jatkunut tämän vuosituhannen puolella historic-radoilla voitokkaasti Kadett GT/E:llä, minkä jälkeen rallissa Corsalla ja viime aikoina Kadett GSi:llä. Tälle museointi-idealle järjestyi toteutus, kun auto sai paikan Turun Sanomien autoja viestintämuseosta. Kilpauran jälkeen kuljettajapari halusi säilyttää Corsan sellaisenaan jälkipolville. HUOLTO HUKASSA Hannu Ruohorinteen Opel-historia on monipuolinen, sillä 80-luvun puolivälistä eteenpäin rallia ajettiin Asconalla, Mantalla sekä GSi-Corsalla. ”Siellä ystävällinen emäntä tarjosi meille leipää, pullaa ja kahvia, kun odottelimme sulkuauton saapumista.” Sulkuauton kyydissä kilpailijapari pääsi paikalliselle huoltoasemalle, josta ehkä hieman epätoivoisestikin kysyttiin uutta remmiä Simcaan – autossa kun oli Ruohorinteen kertoman mukaan tavanomaista huomattavasti pidempi hihna. ”Ajoimme Vääksyyn hotelli Tallukkaan, ja siellä saimme kuulla kisatoimiston jo sulkeneen.” Ajankohdasta kertoi, että hotellin yökerhokin oli menossa tuossa vaiheessa jo kiinni. Hannu Ruohorinne savusti GSi-Kadettin etufillareita tottuneesti, sillä mies on viime aikoina kiertänyt Opelillaan ahkerasti historic-peleille tarkoitettua Classic Cupia. MONTESTA MUSEOON Raimo Näsänen, Harri Könönen ja A-mallin Corsa 1.3i kiersivät vuodesta 1984 alkuvuoteen 1996 ahkerasti ralleja MMja EM-sarjan kilpailuja myöten. 62 7/2025 Flying Opels II. ”En muistanut, että tämä on niin helkatin jäykkä kääntää ja näin pienikokoinen, mutta muutenhan tämä on kuin 30 vuotta sitten”, kuljettaja tuumasi, vieressään Könönen tutulla apukuljettajan paikallaan. ”Ennen kilpailua auto purettiin ja rakennettiin uudelleen, ja sovittiin etukäteen, että Monte olisi auton viimeinen kilpailu”, Näsänen kertoo. ”Huoltoaseman pitäjä tuli tiskille juuri oikean hihnan kanssa. Kaiken lisäksi hän antoi sen ilmaiseksi, kun ei sellaista kukaan kuulemma tulisi kysymään.” Simca oli jälleen liikuntakykyinen, mutta ilta kääntymässä yöksi. Sap peen Opel-ta pah tu massa Näsä nen olikin Corsan ratissa käytännössä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1996 Monte Carlon. Pitkäaikaiseksi kaavailtu ratkaisu ei kuitenkaan sellaiseksi muodostunut, sillä jo muutaman vuoden kuluttua autolle täytyi hakea uutta paikkaa automuseotoiminnan päättyessä. Jyväskylän Suurajoissa oltiin yhdeksän kertaa – tai oikeastaan kymmenen, sillä vuonna 1993 Corsa palveli vielä YLE:lle incar-kuvausautona. Raimo Näsäsen ja Harri Könösen rallielämykset Corsalla huipentuivat vuoden 1996 Monte Carloon, minkä jälkeen auto laitettiin sellaisenaan sivuun. Ruotsin MMrallissa kisattiin 1986–1989, ja pienen Opelin kilpauran kruunasi vuoden 1996 Monte Carlo. ”Meiltä oli jo hävinnyt laatikosta nelosvaihde, ja hieman myöhemmin alkoi latausvalokin häämöttää taulussa.” Pian laturin hihna antautui kokonaan, ja Simcan eteneminen pysähtyi erään maatilan tiluksille. ”Soitin silloin Simo Lampiselle, joka tiesi kertoa tulollaan olevasta rallimuseosta.” Vinkki oli osuva, sillä Corsa on ollut osa vuonna 2016 avatun Ralli museon kokonaisuutta alusta lähtien. Vaiheikkaan uransa ajalta eräs mieleenpainuvimmista reissuista koettiin kuitenkin Simca 1000 Rallye 2:n puikoissa Hankirallissa 80-luvun alkupuolella. Opel pääsi Sappeeseen jaloittelemaan Kangasalan Rallimuseosta
Toni Ruokonen pääsi aistimaan hänelle tuttua mallia, GS/E-Commodorea Antti Jaakkolan kyydissä. Miehen ja auton yhteinen taival jatkui vuoteen 1976, ja olisi jatkunut pidempäänkin, mutta päämiehen suunnalta toivottiin toista. ”Se oli raskaampi kuin Kadett, joten lähti huonommin viivalta. ”Auto lähti viritettäväksi Irmscherille, jossa sen oli määrä olla kaksi viikkoa. KYYTIÄ COMMODORELLE Toni Ruokosesta puhuttaessa nousee viipymättä esiin 70-luvun ratakapinat Coltväreissä liikkuneella Commodorella. En tiennyt miten siellä homma toimii, mutta kun menin seuraavana päivänä katsomaan, niin auto oli jo purettuna.” Kahden viikon päästä auto oli valmis kuten luvattiin, joten se seilasi jälleen lautalla Suomeen. Uuden auton hankinnalle antoi osittaista taloudellista selkänojaa Ruokosen junailema Colt Racing Team, joten Commodore Coupé GS/E uskallettiin laittaa tilaukseen. ”Oli junnattu koko matka kolmosella, mutta lähellä kotia koitin jostain syystä vaihtaa neloselle. ”Saatiin sovittua Jokke Kallion kanssa, että hän ajaa meidän tallissamme Commodorella.” Kovaa Commodore-vastusta siis oli luvassa, mutta sentään oman tiimi väreissä. Kilpavireen hakemiseen Opel lähti takaisin kotimaahansa Länsi-Saksaan. ”Tämän kaverin puoliso vastasi ja kertoi kaverini tulleen kotiin, mutta olleen jo tovin nukkumassa.” Kilpailijaparin ei auttanut kuin kannustaa Simca kohti Lohjaa, jonne huolto oli siis palannut tietämättä mitään autokuntansa kohtalosta. ”Aika-ajoissa olin usein nopein, mutta lähdössä takamoottoriset Renault’t ja Simcat menivät kärkeen. Syystä että Commodore ei kalliina mallina myynyt kovin paljoa, joten halusivat minun vaihtavan uuteen Kadettiin.” Uusi kilpuri rakennettiinkin Kadett GT/ E:stä, mutta Ruokonen ei olisi halunnut luopua nopeasta autostaan jonkun kilpailevan tiimin hyväksi. ”Commodorea vastaan oli vaikeaa, mutta muuten meni hyvin”, kuittaa Ruokonen Kadett-aikakaudestaan. Kisan aikana sitten parantelin jälleen asemia.” Öljykriisin sävyttäminä kausina 1973 ja 1974 Ruokonen ajoi Alfa Romeolla, mutta sen jälkeen oli edessä paluu Opelin rattiin. Mutta siellä kilpailijapari ralliautoineen seisoi, eikä huoltoauton sijainnista ollut mitään tietoa. ”Neljästätoista jääratakisasta voitimme kaikki”, toteaa Ruokonen tyhjentävästi. Autoa pitikin kääntää kaasulla mutkiin hitaan ohjauksen kompensoimiseksi.” Ruokonen sai kuitenkin juonenpäästä nopeasti kiinni, mistä kertoo vuoden 1974 lopulla kilpakäyttöön otetun ison Opelin menestys jääradoilla. Hienoa ratapeliä kannattikin silmäillä, sillä pian tapahtuman jälkeen auto suuntasi uudelle omistajalleen Englantiin. Ruokonen kertoo rata-autoilunsa Opelilla alkaneen 70-luvun alussa ykkösryhmän Kadett Rallyellä, jolla hän ajoi aikakauden tyyliin myös siviiliajonsa. Ohjauksesta oli myös otettu tehostin pois, minkä jälkeen ohjauksessa oli 3,5 kierroksen sijaan 4,5 kierrosta. Aamuntunteina kotinurkat alkoivat viimein lähestyä, ja reissu sai kokonaisuuteen istuvan huipennuksensa. Auto saapui Suomeen, ja vielä virittämättömästä autosta otettiin muun muassa mainoskuva Keimolan radalla, joskin jo sponsoriväreihin maalattuna ja vauhdikkaaseen asentoon kilparadan mutkaan aseteltuna. 63. Ratkaisu kuitenkin keksittiin. Kilparadalla mies ja auto osoittivat etevyytensä. ”Olin lukenut Opelin tekemistä luokituksista Commodore-mallille, mutta epäröin, onko auto liian iso suomalaisille radoille.” Toisaalta ruiskukuutonen lupaili voimaa, joten ajatus houkutti. ”Tehdas ei halunnut, että jatketaan tuolla autolla. Ruohorinne sai hotellista soitettua erään huoltoporukassa olleen kaverin kotiin, ja tilanne sai valaistusta. Commodoren jälkeen hänellä oli kertomansa mukaan kilpakäytössä vielä kolme eri GT/E-Kadettia ennen kuin ajoi viimeiset kisansa Opelin ratissa 1979 jääradalla. Sen jälkeen oli aika perehtyä Commodoreen, joka vaatikin erilaisia otteita radalla. Ja sehän meni päälle”, nauraa Ruohorinne yli 40 vuoden takaiselle talviseikkailulle
Moni muisti punaisen vanhasta V8-lehden esittelystä, vaikka jutun ilmestymisestä on kulunut jo 45 vuotta. Turku 7.9. Päivä Mobiilimäellä 64. Aiemmin Turun seudun mobilistien kesätapahtumien järjestyspaikka vaihteli tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan, mutta kun kerho sai 90-luvun lopulla hankittua nykyiset toimitilat, tapahtumia alettiin järjestää tilojen mahdollistamissa puitteissa. Turun seudun mobilistien Syysheikki-tapahtuma kokosi kerhotalon alueelle liki 80 rompemyyjää ja satoja harrasteautoja. ”Rapier-näyttely sai tosi paljon positiivista palautetta. Moni ei tiennyt, että sellaisiakin on tehtaalla tehty.” Syysheikkiä on yleensä seurannut kevättalvella järjestettävä Talviheikki, mutta tällä kertaa varmoja ovat ainoastaan seuraavan kesän tapahtumat. Yhdistyksen tapahtumien yhteydessä on tavattu nähdä jonkin teeman ympärille koottu näyttely. ”Meillä tapahtumia järjestää kokenut porukka, jokainen tietää mitä tehdä. Teksti ja kuvat: Kari Mattila M obiilimäelle on kokoonnuttu rompetorien merkeissä jo neljännesvuosisadan ajan. Jokainen kolmesta yksilöstä kiinnosti kävijöitä kovasti. Järjestelyt hoidettiin vankalla rutiinilla. Rompetorialue täyttyi lähestulkoon viimeistä ruutua myöten, ja harrasteautoparkissa vieraili päivän kuluessa noin seitsemänsataa ajokkia. Tämän syksyn tapahtuma sujui mainiosti. Sunbeam Rapierin tuotanto käynnistyi vuonna 1955 eli seitsemän vuosikymmentä sitten. Tämän tapahtuman talkoisiin osallistui parikymmentä kerhoaktiivia, ja järjestelytyöt alkoivat jo perjantaina. Osa myyjistä ja näyttelyautoista saapui jo lauantaina, ja sunnuntaina ensimmäiset talkoolaiset olivat viideltä aamulla vastaanottamassa myyjiä”, kertoo Turun seudun mobilistien varapuheenjohtaja Pertti Sanevuori. Toivottavasti perinne saa jatkoa tulevanakin talvena. Malli on Sanevuorelle tuttu peli, sillä yksi kolmesta näytille saadusta yksilöstä oli peräisin miehen omasta kokoelmasta. Tämän syksyn teemanäyttely oli pystytetty juhlistamaan Sunbeam Rapierin 70 vuotta sitten tapahtunutta ensiesittelyä. Avokorinenkin herätti paljon keskustelua. Talviheikin pitkäaikaisella tapahtumapaikalla kokoontuvat nyt puskutraktorit, eikä uutta sijaintia ole vielä löytynyt. Usein teemana on automallin tasavuosisynttärit, ja niin oli nytkin
Jenkkiautot olivat hienosti edustettuna. Syysheikin harrasteparkissa pyörähti päivän mittaan noin 700 ajopeliä. Maileri pysäytti muistelemaan, kuinka ennen niin tuttu näky onkin muuttunut harvinaisuudeksi. 65. Alustassa on säädettävät iskunvaimentimet ja korkeussäätöpalikoilla varustetut kierrejouset. Vauhdikkaalta näyttävä ’72 Mini Clubman taitaa myös kulkea pirteästi. Konehuoneesta löytyy lähes 1,4-litrainen pata, jonka kokoamisessa on käytetty kilpamoottoreista tuttuja palikoita. Turun seudun mobilistien kerhohuone on kuin huoltoaseman kahvio jokunen vuosikymmen sitten. Saviemin valmistama Renault Super Goelette on sympaattinen näky. Maastoautolegendat rivissä. Harmaa Järkiperä-Polo on pirteä näky pikkuisen madallettuna ja osuvan vannevalinnan kera. Harrasteparkissa vieraillut yksilö edustaa tuotannon alkupäätä, sillä vuonna 1965 esitellyn mallin pyöreät ajovalot vaihtuivat kantikkaisiin vuonna 1967. Sadetta ei saatu kuin hieman näytiksi, joten katto aukikin kelpasi kruisailla paikalle. Toiset autot erottuvat erikoisautojen värikkäästä rivistäkin
Moni kävijä muisti tämän yksilön V8-Magazinen esittelystä vuodelta 1980. Kullanvärisen korin ja mustan katon yhdistelmä istuu muotoihin komeasti. Pertti Sanevuori sai haalittua samaan tilaan kolme Rapieria. 66 7/2025 Päivä Mobiilimäellä. Avokorinen Rapier saapui paikalle Asikkalasta. Tuttu peli: hienon ’67 VW Variantin tarinaan tutustuttiin numerossa 6/19. HT-korisen Sunbeamin muodoissa on helppo nähdä vaikutteita Atlantin takaa, ja autoja päätyikin aikanaan jenkkihenkisten rakentelijoiden käsiin. Pertti Sanevuoren Rapier edustaa korimallin viimeistä versiota. Siistikuntoisella ’75 Vivalla on ollut sama omistaja uudesta aina vuoteen 2003 saakka, jolloin auto siirtyi nykyisen omistajan haltuun. Ei mikään kiertopalkinto. Jukka Ekmanin auto on lukijoille tuttu numerosta 2/21. Tällä kertaa vetovoimaa löytyi Opelin jämerästä ruiskutekniikasta. Esa Hyvönen Raisiosta toi näytille kivan värisen coupé-Mercedeksen vuosimallia -73. Avatun konepellin taika toimii aina. Tämän syksyn teemana oli ”Sunbeam Rapier 70 vuotta”
Mutta vielä riittää varaosia ja tarvikkeitakin myytäväksi asti. Ehkä kuorma-auton katolla. On siinä jollakin muksulla ollut joskus leuhkat oltavat, kun on saanut rullata pihatietä siivekkäällä hälytysajoneuvolla. 67. Tästä olisi saanut matkaan rata-autoaiheisen pikkuflipperin. Syksy on projektien parasta myyntiaikaa, ja moni rompetorikävijä katselikin itselleen tekemistä talveksi. Banaanilinjaston viimeinen malli, korkeatankkinen Solifer Suzuki S kiinnosti monia. Uusi omistaja löytyikin nopeasti. Ei ihme, että ihmettelijöitä riitti. Eipä tarvinnut myyjän kauaa odotella ostajaa masiinalle. Dynamiittitehtaan entinen vetokone oli kaupan 250 euron pyynnillä. Takavuosien autonosia pursuavat osastot ovat nykyisin vähemmistönä, ja valtaosa tarjonnasta koostuu keräilyesineistä. Ruosteenvärisestä Tunturista löytyi sekä polkimet että jalkavaihde. Pikkuiset lisävalot herättivät uteliaisuutta. Nostalgisia leluja oli tarjolla joka lähtöön. Missä lie mokomia aikoinaan käytetty. Myös moottorittomien kaksipyöräisten harrastajille oli tuotteita tyrkyllä, esimerkiksi tuliteriä nopeusmittareita moneen makuun ja menoon. Maailma muuttuu, ja niin muuttuu myös rompetorien tarjonta
Jack Brabham esiintyi usein Sunbeamin sporttimallien mainoksissa, eikä turhaan, sillä Brabhamilla oli Rapier ajoautona, minkä lisäksi hänen firmansa toimitti viritysosia ja muita herkkuja Rapiereihin. Omana aikanaan Sunbeam Rapier oli haluttu peli niin autoihin intohimoisesti suhtautuvien ihmisten kuin viikonloppukisaajien joukossa. Vuonna 1958 esitelty kakkosversio oli aiempaa urheilullisempi. KolmosRapier esiteltiin jo vuoden kuluttua. Etu jarrut parannettiin vastaamaan kohonnutta suorituskykyä. Tehoakin saatiin taas hiukan lisää, ja lukema nousi jo 80 hevosen parem malle puolelle. Kehitys eteni vauhdilla. Vuonna 1961 linjalta pukkasi malli IIIA. Saman muutoksen ki sakuskit olivat toteuttaneet aiemmin itse ralliautoihinsa. Hevosvoimamäärä nousi viidellä. Moottoria trimmattiin heti seuraaval le vuodelle. Kilpakäyttöä ajatellen autoa päi vitettiin monilta osin parempaan suun taan: vaihteiston välityksiä rassattiin, etu akselin raideleveyttä kasvatettiin ja eteen ruuvattiin tehokkaat levyjarrut. Kahden Zenithkaasuttimen myötä tehoa tuli reilut viisi hevosvoimaa lisää. S unbeam Rapier ihastutti autoih misiä heti ensiesittelyssä. Sunbeam Rapier 68. Moot to rin iskutila vuus kasvatettiin 1,5 litraan, ja yhdessä muiden muutosten kanssa teholukemat nousivat jo 73 hevosvoimaan. Nyt pellin alle oli työnnetty Alpineurheiluautosta napattu 1,5litrainen motti alumiinikansi neen päivineen. Sen keulille nostettiin niin ikään Alpinesta tuttu 1,6litrainen kone, joka oli kehitetty edeltäjää luotettavammak si. Vuonna 1955 sellainen hevosvoimamää rä oli kohtuullinen lukema niin pieneen autoon. Kromiosat kiil sivät korissa ja sisätilat huokuivat niin ikään vaurautta. Vauhdikkaaseen menoon tehdyn ajopelin markkinointi sujuu, kun mainoskasvoksi haetaan riittävän kova nimi moottoriurheilupuolelta. Aivan aluksi Rapierin konetilassa tou husi 1,4litrainen, yhdellä kaasuttimel la varustettu 62hevosvoimainen kone. Kau niis ti muotoiltu ja yksityiskoh tia vilisevä kori oli ison veden takaisen muotivirtauksen mukaisesti hardtopmallia, eli ovet olivat karmit tomat eikä sivuikkunoiden välissä ollut minkäänlaista tolppaa. 70 vuotta Teksti: Kari Mattila Vuonna 1955 markkinoille saateltu brittiauto on nykyisin harvinainen ja monelle aivan tuntematon laite. Rattipylvääseen asennetun vaihteenvalitsimen tilalle saa tiin lattiakeppi
Autosta on on helppo löytää yhteneviä piirteitä Loewyn piirtämien 50-luvun Studebaker-mallien kanssa. Linjat ovatkin peräisin Raymond Loewyn suunnittelutoimistosta. Mallin ikä alkoi jo näkyä, eikä peli ollut enää houkutteleva aihio kilpaautoksi. Vitosversio onkin Rapiereista harvinaisin – niitä valmistettiin kaikkiaan 3 759 kappaletta, mikä oli vain murtoosa niin ikään kolme vuotta tuotannossa olleen IIIA version yli 17 000 auton määrään. Rapierin muodot henkivät Amerikkaa. IIIA jäi kisakuskien näkökulmasta kehi tyksen huippukohdaksi. Rallimenestystä pidettiin reilusti esillä. Joskus kuitenkin, sillä ainakin vuoden 1958 RAC-rallissa Peter Harper voitti myös yleiskilpailun Rapierilla. Aiemmin niin trendikkäät muodot oli vat 60luvun puolivälissä jo auttamatta van hanaikaiset, eikä kauppa käynyt lainkaan van haan malliin. Sunbeam Rapier oli suosittu pikkuluokkien kilpa-auto, minkä johdosta mallin tekniikkaa päivitettiin ajan ja vaatimusten tasolle moneen otteeseen. Kaksiovinen ht-kori ja urheilulliset ajo-ominaisuudet yhdessä nelipaikkaisen ohjaamon ja kohtuullisen tavara tilan kanssa asemoivat Rapierin markkinoilla urheilu autojen ja ylellisten GT-autojen välimaastoon. Vuonna 1963 lanseerattua ne losRapieria olikin säädetty käyttöautoilijan kannalta fiksumpaan suuntaan, esimerkik si hankalaksi koettu kaksoiskaasutin vaihtui jälleen simppelimmin ylläpidettävään yhden kaasarin systeemiin. Rapierilla yllettiin lukuisiin luokkavoittoihin, mutta pienimoottorisena yleiskilpailun kärkeä sillä ei yleensä hätyytelty. 69. 1 725kuutioisella moottorilla varustettu Rapier V viihtyi tuotannossa vuodet 1965– 1967
Kukapa olisi vuonna 1970 uskonut, että 55 vuotta myöhemmin Dodge Challenger on liikenteemme kolmanneksi yleisin automalli kyseiseltä vuodelta. ”Syyllisinä” VW:n alamäkeen voi pitää ennen muuta Fiatin ja Toyotan myötätuulta: Fiat nousi edellisvuoden kolmossijalta toiseksi ja Toyota nelossijalta kolmoseksi. Volkswagen sen sijaan putosi kärkikolmikon ulkopuolelle ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1956, jolloin se oli ollut niin ikään neljäs. Pakettiautoja ensirekisteröitiin lähes 16 900, mikä oli yli tuhat enemmän kuin kahtena edellisvuonna yhteensä. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: toimitus S eitsemänkymmentäluku käynnistyi kotimaisessa autokaupassa mukiinmenevästi, kun henkilöautoja ensirekisteröitiin lähes 92 000 yksilöä. Molemmat myös kasvattivat myyntiin toisin kuin kahdella tuhannella autolla suosiotaan sulattanut Volkkari. Eikä parane unohtaa, että moni henkilöautoperustainen automalli aloitti kotimaan kilvissä pakettiautona, jälleen kuumentuneen piilofarmarisesongin myötä. R e k is t e ri ot t ei t a 19 70 Ajat muuttuvat 70 197 197. Lukema oli liki 8 000 enemmän kuin vuotta aiemmin ja lähes tuplasti enemmän kuin vuonna 1968. Podium päivittyy Vuoden 1970 henkilöautomenekissä Ford jatkoi ykkösenä lähes ennallaan pysyneen, runsaan 13 000 auton myynnillä
Kuvan 125 Special asettui niin ikään uutena suomalaiskäsiin, vaikkakin kelasi aluksi kilometrejä Länsi-Saksassa. Volkswagen 1300 4 187 6. Muskelimallit maistuvat meikäläisille, sillä neljänneksi yleisin vuoden 1970 auto rekisterissä on Dodge Challenger lähes kahdellasadalla yksilöllä. Moskvitsh 4 250 9. Sieltä voimme havaita paitsi Fiat 600:n menekin, myös Cortina 1600:n roolin suosituimpana Fordina ennen 1300-Escortia. Vuoden voittajiin voi laskea myös Renault, joka kasvatti myyntiään noin 1 200 autolla ja nousi yhden sijan yhdeksänneksi. Volkswagen 8 392 5. Datsun 5 885 7. Vuoden 1970 Escorteja on nykyisin rekisterissä puolitoistasataa, mutta liikennekäytössä niitä oli menneenä kesänä vain 43 yksilöä. Edustuksellisia 164-malleja oli liikennekäytössä 27 – mukana todennäköisesti tämä Ruotsiin uutena myyty Automatic-versio, johon perehdyimme aviisissa 8/2017. Volvo 4 049 Rekisteröityjä uusia henkilöautoja vuonna 1970 yhteensä 91 772. Traficomilta saamamme tuore ajoneuvokantatilasto kertoo 30. Opel Kadett 1100 4 276 5. Auton tarinan kerroimme numerossa 5/2020. Fiat 10 139 3. Vauxhall 4 259 8. Moskvitsh Elite 1500 3 070 8. Vuonna 1970 Fiat rikkoi yli 10 000 ensirekisteröinnin rajan ja nousi Suomen toiseksi suosituimmaksi merkiksi 600-, 850ja 128-mallien johdolla. Tuoreita tilastoja Rekisteröintiluvuista ponnistavaa artikkelisarjamme saa 70-luvun myötä uuden tilastotäydennyksen – automallikohtaiset ensirekisteröintitilastot. Vuosikerran 1970 osalta Amazon pitää edelleen pintansa suosituimpana Volvona, sillä niitä oli kuluneena kesänä liikenteessä 186, toisien sanoen lähes sata enemmän kuin 140-sarjalaisia. Uutena niitä rekisteröitiin maahamme vain 16, kun Dodgen suosituinta mallia Dartia kilvitettiin 75 autoa. Tutustuimme uudesta asti samassa perheessä olleeseen Ford Escort 1300:aan vuoden 2016 kuudennessa numerossa. Tilastotäydennyksen myötä innostuimme päivittämään myös takavuosien automallien nykytilanteen. Toyota Corolla 5 574 3. Ford 13 172 2. Volvo 142, 144 2 572 10. Ford Escort 1300 2 602 9. kesäkuuta 2025 vallinneen tilanteen sekä rekisterissä että liikennekäytössä olleiden henkilöautojen osalta. Toyota 9 248 4. Kannassa lieneekin reippaasti mukana kilpakäytössä olevia tai olleita hoppia. 71. Ehdoton suosikki oli 600-malli, jota rekattiin lähes lähes 6 300 yksilöä, mutta kesällä 2025 näitä Pompannappeja oli rekisterissä enää 126 yksilöä. Fiat 600 6 276 2. Vauxhall Viva 1200 3 396 7. Numerossa 7/2010 katsastimme samalla kertaa kaksi ’70-mallista Dartia. Rekisteröidyimmät automallit 1970 1. Opel 6 013 6. Ford Cortina 1600 5 297 4. Volkswagen 1200 2 313 Rekisteröidyimmät automerkit 1970 1. Renault 4 207 10
Menekki oli sinällään mallikasta, sillä rekisteröintejä kertyi 3 101 auton verran. Numerossa 1/2015 ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä, kun luupin alla oli ruiskumoottorinen Type 3 -porrasperä, VW 1600 LE. Ford Escort 151 6. Citroën 2CV 127 72 7/2025. Ford Cortina 140 6. Eli Rättäreillä liikutaan – niin myös tällä viime vuoden ensimmäisessä numerossa esitellyllä 2CV6:lla. Volvo Amazon 186 3. suosituin automerkki. Plymouth Valiant 47 Vuonna 1970 rekisteröityjä automalleja rekisterissä kesällä 2025 1. Volkswagen Kupla 858 2. Volvo 142, 144, 145 94 5. Dodge Challenger 195 5. Volvo Amazon 441 3. Vuoden 1970 autoista Citroën 2CV on kymmenenneksi yleisin, mutta liikenteessä niitä oli viidenneksi eniten. Toyota Corolla 58 7. Triumph Herald 140 8. Volkswagen Volvo Ford Dodge Plymouth Opel Toyota Chevrolet Fiat] Mercedes-Benz 988 383 396 233 273 100 245 220 219 Vuonna 1970 rekisteröityjä henkilöautoja oli kesällä 2025 rekisterissä 5 876 ja niistä liikennekäytössä 2 651. Opel Kadett 130 10. Toyota Corolla 133 9. Ford Cortina 52 9. Dodge Challenger 125 4. Citroën 2CV 58 5. Saab jäi vuonna 1970 niukasti kymppisakin ulkopuolelle ollessaan maamme 11. Vuonna 1970 rekisteröidyt (ja niistä liikennekäytössä) henkilöautot merkeittäin kesällä 2025 295 154 327 247 90 120 105 192 113 779 623 R e k is t e ri ot t ei t a 19 70 Tarkkoja määriä 60ja 70-luvun taitteen VWhenkilöautoista on hankala selvittää, sillä Traficomin tilastossa esimerkiksi mallimerkinnän ”1600” taakse voi kätkeytyä joko Kupla, Type 3 -malli tai periaatteessa Type 2 -pikkubussikin. Volkswagen Kupla 326 2. Ford Mustang 55 8. Mukaan tähän nippuun ehti joulukuussa 1970 rekattu ja jo mallivuotta 1971 edustanut 99, jonka äärellä olimme numerossa 4/2017. Vuonna 1970 rekisteröityjä automalleja liikennekäytössä kesällä 2025 1. Triumph Herald 48 10. Volvo 142, 144, 145 255 4
Nauti Klassikoiden sisällöstä digitaalisesti. 2. .fi. Aktivoi lukuoikeutesi sivustolle kohdassa Oma Tili. Luo itsellesi Viipale-tunnus klikkaamalla Kirjaudu. 3. Tilaajana saat entistäkin enemmän! Lehden tilaukseen sisältyy myös klassikot.fi-sivuston lukuoikeus. NYT MYÖS NETISSÄ Tarkemmat ohjeet sivustolla klassikot.fi/printin-tilaajille Toimi näin: 1
Osaamista löytyy myös lommojen oikomiseen, verhoiluihin ja niiden korjauksiin. 74. Korjaamotilan takaseinää somistaa maalaus. Retromobile on monimerkkihuolto, jonka toimenkuvaan kuuluu korjausta, entisöintiä, huoltoa, pesua ja säilytystä. Paikassa sekä sisätiloista löytyvässä kalustossa riittää nähtävää. Työn alle otetaan klassikkoautojen lisäksi niin käyttökalustoa, kilpa-autoja kuin moottoripyöriäkin. Korkean korjaamotilan seinustat on hyödynnetty kahden kerroksen säilytystilaksi. Osa säilytystiloista on somistettu menneiden vuosikymmenten esinein. Valittavana on kolme eri kelloaikaa ja mahdollisuus edestakaiseen museobussikuljetukseen Bilbaon keskustasta. Pohjois-Espanjan Bilbaosta tunnetaan parhaiten modernin taiteen museo Guggenheim, mutta kaupungista löytyy toki paljon muutakin – kuten täyden palvelun autotalo Retromobile. Kierroksella tutustutaan entisöintipajaan sekä säilytystilojen monipuoliseen kalustoon. Yhteis työ kumppanuus rengasvalmistaja Michelinin kanssa näkyy vahvasti esillepanossa. Sisäänpääsy kierrokselle ostetaan nettisivulta löytyvän varaussysteemin kautta. Teoksen eteen pysäköity Seat lisää maalauksen kolmi ulotteista vaikutelmaa. Tarvittaessa ajoneuvo noudetaan kotoa ja palautetaan kun sovitut työt on tehty. Täyden palvelun talo Teksti ja kuvat: Lea Lahti R etromobileen pääsee tutustumaan lauantaisin osallistumalla opastettuun kierrokseen. Kai kissa tiloissa ajoneuvot on aseteltu esille siististi ja väljästi. Yrityksestä löytyy osaamista kaikenikäisiin ajoneuvoihin
Tiloissa on aiemmin sijainnut sähköalan komponentteja valmistanut yritys. Tuotannossa käytettyjä muotteja on kiinnitetty somistamaan seiniä. Ylimmän kerroksen valoisissa tiloissa autoja on aseteltu tiiviisiin riveihin. Vierailijat kierrätetään myös viimeisen päälle siisteissä korjaamotiloissa. Vihreän Mersun takana kurkistelee pirteänpunainen Peugeot 203. Porsche 1600 Super Cabriolet on saanut väljän paikan keskikäytävältä. Runsas Michelin-rekvisiittakokoelma somistaa Seat 600:n esillepanoa. 75. Maskottina Citroén Acadiane, jolla on osallistuttu muun muassa Raid Africa 50-vuotis juhla-ajoon vuonna 2023. Retromobilen tiloissa toimii Rättäreihin erikoistunut La Manivela 2 CV -yritys
Hengästyttävä Coca-Cola-rekvisiittakokoelma ja teemaan teipattu Seat ovat saaneet oman nurkkauksen toisen kerroksen päädystä. Bilbaossa syntyneen Ignacio ”Livingstone” Corcueran Paris-Dakar-kilpa-auto Volkswagen Iltis esitellään runsaan rekvisiitan ja kuvamateriaalin kera. Porraskäytävän seinällä on entisistä Formulatähdistä tehtyjä esittelytauluja. FEVAn jäsenjärjestöinä on 400 merkkikerhoa sekä klubia, ja sen myötä siihen kuuluu espanjassa noin 25 000 henkilöjäsentä. Neliovinen Seat 600 taxi on lastattu korkealla matkalaukkukuormalla. Seat 600 historiaa vuosilta 1957–1973 esitellään suuren seinätaulun avulla. JÄRJESTÄYTYNYTTÄ TOIMINTAA Entisöinnit ja kilpa-autoiksi varustelut hoituvat voimassa olevia määräyksiä noudattaen, sillä Retro mobile tekee yhteistyötä Espanjan historiallisten ajoneuvojen edunvalvontajärjestön FEVAn (La Federación Española de Vehículos Antiguos) kanssa. 76 7/2025 Retromobile Bilbao. Mika Häkkinenkin on saanut omansa. FEVA on kansanvälisen museoajoneuvoalan yhteistyöja edunvalvonta-järjestön FIVAn edustaja Espanjassa
(katso: Klassikot 2/2025) 77. Tämän vuoden tapahtuma toteutuu 7.–9.11.2025. Nähtävää piisaa täälläkin. Prätkäosastolla pääsi tutustumaan myös espanjalais valmisteisiin Ossa-moottoripyöriin. Bultaco-prätkät ja trial-harrastus tulevat monelle harrastajalle mieleen, kun puhutaan espanjalaisesta moottoripyöräkulttuurista. Noin 30 kilometrin päästä Bilbaon kaupungista löytyy Euroopan suurin RollsRoyce-kokoelma. VINKIT Bilbaon messukeskuksessa järjestetään vuosittain Retro Clásica Bilbao -klassikkoajoneuvonäyttely. Vierailulle pääsee ainoastaan sunnuntaisin. Kelpaa huilia! Kerrosten väliselle tasanteelle on rakennettu harrastushenkinen sohvaryhmä. Pääsylippua varatessa voi ostaa myös museobussikuljetuksen Bilbaon keskustasta. Moottoripyörien säilytysja näyttelytilaan kuljetaan eri sisäänkäynnistä
Alicanten Marina Baja alueella, monille suomalaisillekin tutun Benidormin lomakohteen kupeeseen on avattu Museo del Motor automuseo keväällä 2023. Museon avajaisia juhlittiin maaliskuussa 2023. Lähialueella majoittuvien on mahdollista tilata myös VIP-vierailupaketti 60 euron hintaan. 78. Pääsylippu museoon maksaa 15 euroa, yli 65-vuotiaat pääsevät vierailulle kympillä. Kolmikerroksisessa rakennuksessa on pysyvä näyttely klassikkoja elokuvaautoista. Elokuva-autojen osiosta löytyy Herbie, Knight Rider ja Eleanor. Paluu tulevaisuuteen -elokuvan De Lorean -replika on näyttävästi esillä myös. Pandemian aikana hän päätti toteuttaa unelmansa oman automuseon perustamisesta. Pakettiin kuuluu nouto ja paluu limusiinilla hotellilta, tervetuliaisjuoma ja opastus. ”Haluamme näyttää vierailijoillemme autojemme salaisuudet ja kutsua heidät oppimaan, kuinka nämä maailmaa muuttaneet jalokivet toimivat.” Näyttelytilaa on yli 4 000 neliömetriä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti M useon perustaja Martín de la Herrán on asianajaja ja poliitikko, mutta ennen kaikkea intohimoinen ajoneuvoharrastaja. Omia ajoneuvoja on noin 60, joiden lisäksi esillä on muutamia muista kokoelmista lainaksi saatuja yksilöitä. Herrán ei halunnut museoonsa pitkiä rivejä viimeisen päälle entisöityjä ajoneuvoja, vaan hän halusi luoda kokonaisuuden, jonka avulla esitellään ajoneuvoja ja liikennekulttuuria opettavaisella, mutta hauskalla ja viihdyttävällä tavalla. Vierailijoiden luvataan pääsevän tulevaisuudessa tutustumaan myös museon entisöintipajaan. Claudia Wells, joka esitti elokuvassa Marty McFly:n tyttöystävää Jenniferiä, vieraili museossa lokakuussa 2024 ja kirjoitti terveisensä näyttelypelin nokkapeltiin. Jokaisessa näyttelyosiossa päivystää opas, joka haluttaessa esittelee ajoneuvoja tarkemmin. Tähtiautoja aurinkorannalla Espanjan kaakkoisrannikolta Finestratista löytyy mielenkiintoinen auto museo rakennus
79. Wells näytteli Marty McFly:n tyttöystävää Jennifer Parkeria elokuvassa Paluu tulevaisuuteen. Museovieraat saavat tutkia entisöidyn ja entisöimättömän Austin Sevenin keskinäisiä eroja. Museokierros aloitetaan nousemalla portaat toisen kerrokseen. Ikoninen Herbie seikkaili elokuvissa vuodesta 1968 aina 2000-luvulle saakka. Portaikkoa somistaa seinään kiinnitetty DMC-12 De Lorean, jonka konepeltiin on saatu omistuskirjoitus museossa vierailleelta Claudia Wellsiltä. herättää nostalgisia muistoja. De Loreanin kuljettajan paikalle saa oppaan läsnä ollessa istahtaa ja ottaa kuvia muistoksi. Steven Spielbergin Jurassic Park tieteisja seikkailu elokuvista tutut Jeep Wrangler ja Ford Explorer -maasturit. Ritari Ässän mahtiauton kojelaudasta löytyy informaatiota kuin nykyajan sähkökulkimesta konsanaan. Mitäpä olisi elokuva-autojen näyttely ilman Riemukuplaa. Ritari Ässän puhuva, hyppivä ja kaiken kestävä K.I.T.T
Hamblin Cadet -koripajan vuonna 1955 Austin Sevenin alustalle tekemä kilpuri. Kansallishistoriallisesti arvokkaita ajoneuvoja edustaa kenraali Francon käytössä ollut Cadillac Fleetwood 1962. Peliä liikuttaa Citroén 2cv:n moottori. Ranskalainen ja englantilainen samalta aika kaudelta. Auto on saatu lahjoituksena Amerikasta aikana, jolloin Espanjan hallinnolle lähetettiin paljon sotilaallista ja taloudellista tukea. Renault Dauphine 1960 ja Hillman Minx Special 1959. Ketterä Gato Montes -amfibioauto kulki haastavassakin maastossa ja vaikka vettä pitkin. Amfibioautoa ohjataan ratin sijasta kahdella sauvalla. Erikoisuutta valmisti espanjalainen Artés. Espanjan valtiollisen televisioyhtiön ulkolähetysauto Pegaso Cosmos on tarkka replika vuonna 1975 Televisión Españolalle hankitusta yksilöstä. 80 7/2025 Benidormin automuseo
Ducati-tuotemerkki vie ajatukset superpyörien maailmaan, mutta museovisiitin aikana käy ilmi, että mallistoon on kuulunut muunkinlaisia ajopelejä. Paluu tulevaisuuteen-elokuvan teema näkyy myös 1950-luvun henkeen sisustetussa ”Mac Fly’s Diner & Restaurant”-ravintolassa. Jeepster Commandoa valmistettiin Espanjan Zaragozassa nimellä Jeep Viasa Comando. 81. Espanjalaiset sarjakuvasankarit Mortadelo ja Filemon ikuistettuna sivuvaunuajelulla. Ajoneuvojen tekniikkaan voi tutustua halkileikkauksien avulla. MUSEO DEL MOTOR Calle Joan Fuster, 4 03509 Finestrat (Alicante) www.museodelmotor.com Aukioloajat: kesällä joka päivä klo 10–20 talviaikaan joka päivä klo 10–18 Kuplavolkkarin 1960-luvun mainoksen innoittamana syntynyttä neliväristä Volkswagen Polo Harlequin -mallia valmistettiin markkinointikäyttöön aluksi vain 20 kappaletta vuonna 1994. Suuren kysynnän saattelemana niitä rullasi tehtaalta ulos kaikkiaan 3 806 kappaletta vuoteen 1998 mennessä
Huutokauppakes kus Turenki Ja ajokille hinta Petri Vuorinen kertoo, että vuosien aikana heidän huuto kaupoissaan on myyty vanhoja ajoneuvoja jo satoja. 82. Miehen alla oleva, poppari Neumannin myytäväksi asettama Vespa edusti kuitenkin 2005mallisena tuoreempaa päätä, vaikka Modtyyli ohjaakin ajatuksia nostalgian suuntaan
Mutta muitakin mahdollisuuksia on – kuten huutokauppa. ”Alkuaikoina täällä oli huutokauppapäivinä väkeä tungokseksi asti, mutta nykyään täällä on huutokaupan aikaan rauhallista, kun ostajat tekevät tarjouksena netissä”, kuvailee Vuorinen. Ja tavaraahan riittää. Yleisöjoukon edessä järjestettävän huutokaupan tilalla on yhä useammin netissä tapahtuva kaupankäynti. Menneinä aikoina suositut myyntiponnistelut kuten käsin kirjoitettu lappu sivulasiin tai riviilmoitus lehteen toimivat joissain määrin edelleen, mutta yleisimmäksi kanavaksi on jo aikapäiviä sitten noussut netti erinäisine sivustoineen ja sovelluksineen. Kä vim me piipahtamassa Kan ta-Hä meessä Janak kalassa Huuto kaup pa keskus Turengissa, jossa kaupankäynnissä ovat läsnä sekä perinteiset hyväksi havaitut käytänteet kuin nettimaailman mahdollistama nopeus ja monipuolisuus. 83. Kuulimme alasta Huutokauppakeskus Turengissa, joka on valinnut yhdeksi painopisteekseen vanhat ajoneuvot. Ennallaan on kuitenkin mahdollisuus kauppoihin hyvään hintaan – on sitten kyse ostajasta tai myyjästä. Tosin valtaosa näistä live-huutokaupoista on uran parin ensimmäisen vuosikymmenen ajalta, sillä Vuorinen on nähnyt huutokaupan muutoksen kuhisevan kansan edessä nuijituista tilaisuuksista vuolaisissa bittivirroissa tapahtuvaan kaupankäyntiin. Hän kertoo yhdessä huutokaupassa olevan kohteita keskimäärin 2 500, mutta kun kohteiden joukossa on esimerkiksi astiastoja, huitelee esineiden kokonaismäärä helposti 10 000:n korvilla. Huutokauppaviikonloppuja Vuorinen järjestää yhdessä kollegansa Joni Lehtisen ja muutaman työntekijän kanssa pääsääntöisesti kahden kuukauden välein Turengissa Alangontie 3:ssa, jossa yritys on toiminut vuodesta 2014 eteenpäin. Lisäksi postitamme esineitä ja toimitamme itse perille esimerkiksi kelloja, koruja tai muita kalliimpia esineitä”, hän kuvailee. ”Huutokauppaviikonlopun jälkeen täällä onkin sitten katkeamaton jono hakijoita, jotka noutavat ostamiaan tuotteita. ”Ihmistä kiinnostavat tällä hetkellä 50-, 60, 70ja jo 80-lukukin niin taiteessa kuin huonekaluissa, eivätkä ajoneuvot tee poikkeusta.” Ennen huutokauppaa tuotteet ovat nähtävissä toimipaikas sa. Teksti ja kuvat: Harri Onnila K einot harrasteajoneuvon kaupitteluun tai hankkimiseen ovat moninaiset. Huutoja verkossa Huutokauppakeskus Turenkia pyörittävällä Petri Vuorisella on huutokauppa-alalta yli kolmen vuosikymmenen kokemus, jonka aikana mies on ehtinyt meklaroida satoja huutokauppoja eri puolilla maata
Iso syy on Itämeri, jonka vuoksi ulkomaisen ostajan on työläämpää tulla katsomaan kohdetta ja viedä sitä mukanaan”, nostaa hän esille logistiset tekijät. Huutokauppakeskus Turenki on toiminut nykyisissä avarissa tiloissaan runsaan vuosikymmenen. Toinen ennakkoluuloille korvia lyövä tieto liittyy yllä mainitun Mercedeksen ikäluokkaan: myös ennen sotia valmistetut autot löytävät ottajansa, vaikka tien päällä ja tapahtumissa näkyvät harrasteautot ovat useimmiten tuntuvasti nuorempia. ”Ihmistä kiinnostavat tällä hetkellä 50-, 60, 70ja jo 80-lukukin niin taiteessa kuin huonekaluissa, eivätkä ajoneuvot tee poikkeusta.” Mainitun ikäluokan autoja, mopoja, moottoripyöriä ja muitakin ajoneuvoja tulee myytäväksi Vuorisen mukaan ”miljoonalla tavalla”, mutta muutamia yleisempiä väyliä on tunnistettavissa. Esimerkiksi kesällä 2024 laajalti huomiota saanut ’36 Mercedes-Benz 230 B Cabriolet jäi Suomeen, vaikka harvinaisen ja arvokkaan kohteen loppuhinta kohosi lähelle 100 000 euroa. Vuoden 1973 KleinbusVolkkarille saatiin alkusyksyn huutokaupassa hinnaksi 10 600 euroa. Vanhan viehätys Ajoneuvojakin Turengissa on huutokaupattu läpi vuosien, mutta viime aikoina toiminta on ollut kasvavaa ja keskittynyt erityisesti vanhoihin ajoneuvoihin. 84 7/2025 Huutokauppakeskus Turenki. ”Ostajat ovat sekä harrastajia että vanhojen autojen keräilijöitä.” Moni voi ajatella, että netin kautta myytävistä kohteista tuntuva osa karkaisi maamme rajojen ulkopuolelle, mutta ehkä yllättäen näin ei Vuorisen mukaan kuitenkaan ole. Huutokauppakeskus Turengin intresseihin vanhat ajoneuvot osuvat monellakin tapaa. ”Kanttiautotkin ovat menneet kaupaksi, ja ihmeen hyviin hintoihin”, vakuuttaa Vuorinen. ”Ulkomaille on myyty noin kymmenesosa, mutta 90 prosenttia jää Suomeen. Paino tus on ymmärrettävää, sillä modernien käyttöautojen myyntiin on aivan omat kanavansa, kun taasen vanhojen ajoneuvon myyminen ja ostaminen on tunnetusti oma maailmansa. ”Nyt 70–80 vuoden iässä olevat suuret ikäluokat myyvät ajoneuvojaan, ja toisaalta kalustoa tulee perikuntien ja kuolinpesien kautta paljon.” Vuorisen mukaan kesään 2025 mennessä klassikkoikäisiä autoja oli myyty heidän huutokaupoissaan jo satoja
Kyseessä voi siis olla erikoinen latolöytö tai huippuunsa entisöity yleisempi malli.” Alussa viitattuja hyviksi havaittuja perinteisiä käytäntöjäkin muistetaan, vaikka netti paaluttaakin nykyään toiminnan perusteita. ”Ajoneuvoaan myyvä maksaa 300 euron kiinteän provision aina, mikä vie intoa pelkästään kokeilla ajokkinsa hintatasoa.” Myytäville kohteille ei määritellä varsinaista pohjahintaa. Normaalissa myyntitilanteessa kohteen ostaja maksaa nuijahinnan päälle kymmenen prosentin provision, joka on arvonlisäveroineen 12,55 prosenttia. Minä tuumin, että nyt on kyseessä niin erikoinen auto, että varmasti menee vähän kalliimmalla. Usein hinta voi olla myyjän kannalta myönteinen yllätys. ”Jos netin käyttö ei taivu, niin helposti jää tänä päivänä paitsioon. Tätä avittaa yrityksen valitsema käytäntö. ”Ajoneuvoaan myyvä maksaa 300 euron kiinteän provision aina, mikä vie intoa pelkästään kokeilla ajokkinsa hintatasoa.” Kohti kauppoja Huutokauppakeskus Turengin myyntilistoille ilmestyvät vanhat ajoneuvot löytävät siis useimmissa tapauksissa uuden omistajan. Aikanaan myymättä jäänyt Pom pannappi on säästetty ylisille – osaltaan Petrin mieltymyksestä punaiseen väriin. ”Erään vanhemman naisen poika oli kuollut, ja kävimme hakemassa häneltä jäänyttä tavaraa myytäväksi. Hän kannustaakin tarjoamaan vanhoja ajoneuvoja Huutokauppakeskuksen kautta myytäväksi kahdella eri kriteerillä. Naapurin autotallissa oli säilössä brittiläinen Scootacar-kääpiöauto, jonka harrastajat olivat arvioineet noin neljäntonnin arvoiseksi ja luvanneet lunastaa sen rouvalta. Ihan kaikki ei Huuto kaup pa kes kuk ses sa kaan ole kaupan. Meillä onkin ajatuksissa, että jos joku kerta myynnissä on isompi nippu vanhoja ajoneuvoja, niin voisimme järjestää perinteisen live-huutokaupan”, Vuorinen suunnittelee. Huutokaupattavien ajoneuvojen hintahaitari on laaja. Turengissa nimittäin tiedostetaan, että verkkomaailman ulkopuolellakin on väkeä. Kaupat syntyi 950 eurolla, ja mukaan sai vielä yksisiipisen auran. 85. No, huutokaupassa sen loppuhinnaksi tuli noin 20 000 euroa”, Vuorinen virnistää. Edullisempaa päätä edusti rekisterissä oleva Solifer Export, joka ylti 500 euroon. Ajoneuvoharrastamiseen liittyvät huuto kohteet eivät toki kaikki ole ajoneuvoja. Käyntikuntoisen AllisChalmers B:n mukaan sai alkuperäisiä dokumentteja kuten esitteitä, käyttöohjeet ja varaosaluettelon. Jos omistajaa ei muodostuva hintataso tyydytä, hänellä on aina mahdollisuus ”ostaa” kohde itselleen, jolloin hänen maksettavakseen koituu mainittu 300 euroa. ”Kiinnostavimpia kohteita ovat poikkeuksellisen hyvässä kunnossa olevat sekä toisaalta jollain tapaa harvinaiset yksilöt
Hyundai Pony Coupén sijasta tarjolla oli Scoupé, Mazda 323 Coupén sijaan MX-3 ja Nissan Sunny Coupén tilalla 100NX. Suomeen Puma 1.4:ää ei hinnoitella. Hyvät ideat osoittavat kuitenkin oivallisuutensa siten, että ne nousevat pintaan uudelleen. Aiempina vuosikymmeninä oli normaalia, että monista tavallisista perheautoista – isoista ja pienistä – oli omat vauhtiperäversionsa. Tuleva klassikko Ford Puma Kissapedon aika Ford Puma liittyi 90-luvun lopulla mukaan pienien coupé-mallien muodikkaaseen joukkoon. Erään syyn voi löytää yleistyneistä hatchback-malleista: kaksija neliovisten porrasperien sekä kolmija viisiovisten viistoperien väliin koettiin ehkä turhaksi enää tuputtaa kaksitai kolmiluukkuista kupeeta. MALLIHISTORIA 1997 Ford Puman valmistus alkaa 1,7-litraisen mallin tuotannolla. Elinkaari jäi vain neljään vuoteen, mikä osaltaan heijastuu mallin vähäiseen määrään nykyään. 1998 Pienemmällä moottorilla varustettu versio lanseerataan. Naamataulu oli niissä usein identtinen tai lähes samankaltainen kuin arkisissa porrasperissä, mutta perä oli muovattu maukkaaksi. Ja jos pientä kupee-Fordia mieli, ei listalle ilmestynyt coupé-Fiestaa, vaan Puma. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Ford Motor Company ja Stellantis V iime vuosituhannen loppumetreillä coupé-autojen asema oli muutoksessa. 86. Tällä kertaa toteutustapa oli hieman erilainen kuin aiemmin: kori oli enemmän tai vähemmän uniikki esitys, mutta alustan ja tekniikan osalta luotettiin kansanmalleihin. Kun 90-luvulla maailma alkoi täyttyä tila-autoista ja vuosikymmenen lopulla katumaastureistakin, muisteltiin coupé-malleja monesta suunnasta lämmöllä. Sen kummemmin hakematta mieleen piirtyvät 60ja 70-lukuiset Taunukset, Kadettit, Corollat ja monet muut, joista oli saatavilla myös coupé-versioita. Oma ulkonäkö ansaitsi myös oman nimensä. Näin siis rivikansan kuljettimissa, urheiluja luksusmallit olivat erikseen. Kahdeksankymmentäluvulla kupeekäytäntö ei kadonnut, mutta kävi jo harvinaisemmaksi. Oli siis aika keksiä ne uudelleen. Sen sijaan, että maailma olisi saanut Opel Corsa Coupén, sille annettiinkin Tigra. Mallia markkinoidaan muun muassa TV-mainoksella, jossa Steve McQueen tuodaan digitaalisesti Puman puikkoihin Bullitt-klassikkoelokuvan hengessä
Syksyllä erikoismalleista saapuu 1.7 Millenium, joka säväyttää keltaisella värillään ja nahkaverhoilullaan. Etuveto. 2001 Puman tuotanto päättyy noin 133 000 valmistuneen auton jälkeen. 2000 Kevyt kasvojenkohotus tarjoilee muun muassa 15 tuuman kevytmetallivanteet, jarruvalon takaspoileriin sekä suuremmat jarrut niin etulevyjen kuin takarumpujen suhteen. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, joustintuet, kolmiomaiset alatukivarret, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 07 Mitat Pituus 398, leveys 167, korkeus 135, akseliväli 245 cm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Teho 125 hv /6 300 rpm, vääntö 157 Nm /4 500 rpm. 87. 01 Merkki ja malli Ford Puma 1.7i 02 Vuosimalli 1998 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Edessä levyja takana rumpujarrut. 1999 Keväällä esitellään Racing Puma -erikoismalli, joka kynsii 155 hevosvoimalla. Puristussuhde 10,3:1. 08 Suorituskyky Huippunopeus 203 km/h, 0-100 km/h 9,1 s. Paino 1 070 kg. Tilavuus 1 679 cm 3 . 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Takana erillisjousitus, yhdystukiakselisto, kierrejouset. Poraus 80,0, isku 83,5 mm. Puma 1.6 korvaa 1,4-litraisen
Neljälle hengelle rekisteröitävä uutuus rakentui Fiestan pohjalevylle, mutta moottori sen sijaan sai ensi-iltansa juuri Puman nokalla. Opel ehti saada etumatkaa kolmisen vuotta, sillä Fordin pieni coupé-malli Puma saapui parrasvaloon vasta keväällä 1997. Kyseessä oli Zetec SE Puman muotoilu on maukas etenkin etuviistosta ihasteltuna – ja kissamaisuuttakin on. Fordin ja Yamahan yhteissuunnitteluna toteutetun moottorin suurin teho oli 125 hevosvoimaa 6 300 88 7/2025. Tuleva klassikko Ford Puma Takamatkalta liikkeelle Eurooppalaisittain pienten coupé-mallien uuden tulemisen pioneerina voi pitää edellä mainittua Tigraa, joka eteni hieman yllättäenkin japanilaisen Hideo Kodaman johtaman suunnittelijaryhmän vuodella 1993 luomasta konseptista tuotantoon jo seuraavan vuoden puolella. Tarkalleen ottaen tämä kuva ei tosin ole Pumasta, vaan mallia edeltäneestä Lynx-konseptista. Ajankohta oli sinällään suotuisa, sillä Fiesta oli päivittymässä neljänteen mallipolveensa vuodelle 1995, joten sen rakenteelle oli mahdollista suunnitella kilpailija Tigralle. Sisältä Puma ei ole erityisen urheilullinen, siellä Fiesta-tausta paistaa lävitse. Persoonallisen tyylikäs coupé-Opel sai myönteisen vastaanoton, joten kilpailevassa leirissä Fordilla tuli kiire. Sen avulla tavoitettiin yli 85 prosenttia maksimiväännöstä pyörintänopeudella 1 500– 6 750 r/min. Luonnoksista täysikokoiseen malliin oli edetty kuitenkin nopeasti, sillä Puman kerrottiin olevan ensimmäinen Fordin malleista, joka oli suunniteltu kokonaan tietokoneella. -perheen uusi jäsen, 1 679-kuutioinen 16-venttiilinen neloskone, jonka teknisiin hienouksiin lukeutui imupuolen nokka-akselin venttiilien ajoituksen säätyminen +/10 asteella. Ilveksen kojelauta siirtyi kuitenkin lähes identtisenä tuotantopuumaan, joskin valkopohjaiset mittarit keksittiin ainakin vielä lisätä
Alustarakenteet olivat Fiesta-lainaa, mutta keulalle saatiin uusi 1,7-litrainen Zetec-pannu. Kun autolla oli omapainoa vain niukasti yli tonnin, oli kulkupuoli pikkusportille passeli: sataseen rynnättiin yhdeksässä sekunnissa ja huippujakin kerättiin yli 200 km/h. Linjat hidastuivat pysähtyäkseen vuoden 2001 lopulla, joskin häntiä myytiin monin paikoin vielä vuoden 2002 puolella. Niinpä nokalla nähtiin 16-venttiilisiä 1,4 ja 1,6 litran (90 ja 106 hevosvoimaa) bensamoottoreita. Suomeen 1,4 ja 1,6 litran malleja ei hinnoiteltu. Vain neljän metrin pituudesta ja käytännöllisyyden sanelemasta 1,35 metrin korkeudesta johtuen olemus oli aavistuksen töpö, mutta yksityiskohdat korjasivat homman kokonaisuutena kotiin. Kiitosta Puma keräsi luonteikkaasta voimalinjasta ja täsmällisestä ajettavuudesta. Vähintään yhtä tärkeä, jollei jopa tärkeämpi, oli Puman ulkonäkö. Ensin mainittua 155-hevosvoimaista valmistettiin 500 yksilöä Britannian markkinoille ja jälkimmäistä kirkkaankeltaista tuhannen sarja. Puhumme Opel Tigrasta, joka oli valmistuksessa vuosina 1994–2000. Perusja erikoisversioita Ford Puma sai myönteisen vastaanoton, ja kiitosta se keräsi ajoneuvoluokkaansa tärkeistä ominaisuuksista – luonteikkaasta voimalinjasta ja täsmällisestä ajettavuudesta. 89. Tai palasihan Pumakin vuonna 2019, mutta ei enää kompaktina kupeena. Niitä syntyi 1 600 ja 1 000 yksilön sarjat. TOINEN VAIHTOEHTO OPEL TIGRA Valmistusvuodet: 1994–2000 Teho: 90–106 hevosvoimaa Hinta uutena: 128 500 markkaa (Tigra 1.6i 16V tammikuussa 1998) Vaihtoehtoa Fordille voi hakea luontevimmin mallista, joka epäilemättä oli vaikuttamassa Puman tuotantoon ottamiseen. Tigra palasi toisessa polvessa, kun taasen piskuista Ford-sporttia halajavan oli odotettava vuoteen 2003, jolloin saapuivat SportKa ja riepukattoinen StreetKa. kierroksella minuutissa. Myynti ei kuitenkaan muodostunut sellaiseksi, mitä Ford-leirissä oli kaavailtu, vaikka mallistoa täydennettiin mallivuodelle 1998 pienemmällä 1,4-litraisella 90 hevosvoiman moottorilla. Pieni 2+2-paikkainen coupé-Opel tukeutui tekniikan osalta Corsaan. Viisiportaisen manuaalin ohella pienempään moottorivaihtoehtoon tarjottiin myös neliportaista automaattivaihteistoa. Tigran kohdalla sukupolvi ei jäänyt vain yhteen, sillä pienen tauon jälkeen se palasi vuonna 2004 toisen mallipolven myötä. Lisäpontta pyrittiin antamaan parillakin erikoisversiolla: vuonna 1999 lanseeratuilla Racing Pumasekä Millenium-painoksilla. Puman kokonaismenekkiin näillä erikoisuuksilla ei ollut ratkaisevaa merkitystä. Puman asento oli aavistuksen etunojainen, ja kun viirumaisissa etuja takaumpioissa oli sopivan sähäkkää kissamaisuutta, kantoi Puma mallinimensä kunnialla. Kaikkiaan Puman valmistusmääräksi kerrotaan 133 000 yksilöä, kun kesällä 2000 päättyneen Opel Tigran ensimmäisen sukupolven valmistusmääräksi ynnättiin lähes tuplat, runsaat 256 000 autoa. Vuoden 2001 puolella valmistettiin vielä Black Edition sekä Thunder. Sen voi arvioida olleen onnistunut, vielä tämänkin päivän vinkkelistä. Se tosin säilyi mallistossa vain vuosituhannen taitteeseen, jolloin tilalle tuli 1,6-litrainen 103 hevosvoiman vaihtoehto. Menevää mainetta Pumalle rakennettiin niin kit car -ralliversiolla kuin vuosien 1999–2002 Ford Puma Cup -ratasarjalla. Nyanssina tähän nimeen liittyen, sen käyttö oli mahdollistunut Fordin hankittua oikeudet nimeen brasilialaiselta Pumalta, joka oli valmistanut urheiluautoja 60-luvulta 80-luvulle VWja GM-tekniikkaan tukeutuen
Näissä tapauksissa on syytä varautua suurempaan remonttiin. Ja siviilissä 500 yksilön verran Britanniaan suunnatulla Racing Pumalla. Huojuva käynti matalilla kierroksilla vihjaa mahdollisista häikistä tyhjäkäyntiventtiilissä tai kaasuläpän asentoanturissa. Pumalla oli villimpikin puolensa, joka päästettiin vapaaksi sekä ralleissa että radalla. Zetec SE -moottoria on syytä kuulostella, ettei nakuttavia ääniä kuulu tai sinisiä savumerkkejä ilmene. Pumaa lähestyessä asettuu ensimmäiseksi katseen alle korin yleisilme. Erityinen huomio kannattaa kiinnittää auton ikään: vuodesta 1999 Puman etuistuimet sijoitettiin matalammalle suuremman pääntilan saamiseksi, joten keskimääräistä pidempien kuljettajien kannattaa investoida Puma-tuotannon loppupään autoihin. Vastavuoroisesti Saksasta tuodulla 1,6-litraisella oli mittarissa noin 246 000 kilometriä Tästä vasta vuoden 2003 alussa ensirekisteröidystä kissapedosta pyydeltiin kahta tonnia. Öljyvuodot etenkin venttiilikopan ympäristössä ovat mahdollisia. Epätasainen käynti tai tehottomuus voi kertoa ongelmista lambda-anturissa, sytytyspuolassa tai ilmamassamittarissa. Huoltohistorian syynääminen on luonnollisesti paikallaan, tärkeimpien joukossa tiedot jakohihnan vaihdosta. 90 7/2025. Sisätilojen osalta pätevät tarkistelut yleisen siisteyden ja ehjien verhoilumateriaalien suhteen. Kysyntä tyydytettiin valtaosin kahtena ensimmäisenä vuonna, sillä 1998 meni kilpiin 240 ja seuraavana vuonna 120 autoa. Vedättäessä kantautuvan jyrinän syynä on todennäköisesti loppusuoralla oleva laakerointi. Jos vaihtaessa kuitenkin kuuluu rutinaa, on synkronointi kulunut. Myynnissä niistä oli Nettiautossa alkusyksystä muutamia. Menneenä kesänä Pumaa oli vuosilta 1997–2003 rekisterissä 347, joten kantaa on jäljellä – osaltaan varmasti jälkituonnin tuen ansiosta. Pumaa saattaa ruoste puraista myös polttoaineentäyttöaukon ympäriltä. Esimerkiksi 239 tuhatta ajetusta vuoden 1999 Puma 1.7i:stä tahdottiin 1 700 euroa. Harvoin liikenteessä Suomessa Ford Puma myi vuosituhannen taitteessa kohtuullisen mukavasti – ottaen huomioon, että kyseessä oli käytännössä kahden hengen auto. Ja jos suinkin mahdollista, auton alustan korroosiotilanne on suotavaa tarkistaa erityisesti etuakselin takaa sekä takakontin alta. Vuoden 1997 puolella sitä ehti rekisteriin vain yksi ennen kuin 134 900 markkaan hinnoiteltuja autoja alettiin saada maahan. Vuosien 2000–2002 rekisteröintimäärät olivat 76, 33 ja kolme, joten uutena Pumaa kilvitettiin maahamme 472 autoa. Alustarakenteet jousitusta, jarruja ja ohjausta myöten perustuvat laajalti Fiestaan, mikä helpottaa varaosien saatavuutta. Toki mahdolliset kolahdukset kannattaa syynätä, jotta yhteinen taival ei ala alustan osien uusimisella. Kuten korin mittasuhteista voi ounastella, ei Puman takapenkille sovitella aikuisia kuin poikkeustilanteissa. Liikennekäytössä samanikäisiä Puma-malleja oli kuitenkin vain 83 yksilöä, mikä antaa todellisemman kuvan mallin säilyneisyydestä. Muovisiin puskureihin ei korroosio iske, mutta naarmuista ja halkeamista on vähintään esteettistä haittaa. Vanhemmissa yksilöissä on syytä kokeilla muiden aparaattien ohella kuljettajanistuimen sähköisen korkeussäädön toimivuus. Tuleva klassikko Ford Puma HUOMIOI NÄMÄ SEIKAT ENNEN KAUPPOJA Ford Pumaa on tarjolla kohtuullisen vähän, mutta myyntihinnat varsin maltillisia. Ruos tekohtia kannattaa hakea etenkin helmoista ja takapyörän koteloista. Puman viisiportaisen vaihteiston suunnalta ei ihmeempiä synkistelyjä kuulu, ja laatikkoa pidetään luotettavana. Tässäkin tapauksessa kannattaa malttaa mielensä ja odottaa hyvää yksilöä, joka tulee pidemmän päälle edullisemmaksi kuin halvemman mutta puutteellisen kunnostaminen
Sisämitta, pylväästä pylvääseen (mm): 2400 mm. ALV Seuraavassa numerossa: Rallin MM-sarjan herruudesta 80ja 90-luvun taitteessa taistelleista muistetaan parhaiten Deltat ja Celicat, mutta oli siellä myös VW Golf – mekaanisesti ahdettuna ja nelivetoisena Rallye-versiona. #551304 MÄRKÄPUHALLUSKAAPPI 190 LITRAA Ruostumattomasta teräksestä valmistettu märkäpuhalluskaappi 190 litran tilavuudella hellävaraiseen alumiiniosien ja muiden komponenttien puhallukseen, kun halutaan hieno pinnanviimeistely. Vaunun mitat: 700x455x975mm. Nostokorkeus (mm): 1880. Mukana tuleva ruostumattomasta teräksestä valmistettu työtaso takaa sekä kestävämmän, paremman näköisen että ennen kaikkea mukavamman työtilan. Kestävä rakenne #68241 JYRSINKONE BF45 DIGITAALINÄYTÖLLÄ Yhdistetty pora-/jyrsinkone kolmiakselisella kohdistuslaitteistolla. € 3290 sis. ALV € 39 sis. ALV sis. #544066 AKKULATURI 6V 2A / 12V 4A Tehokas älylaturi 6V ja 12V akkuille autoille, moottoripyörille, ruohonleikkureille ja muille pienille ajoneuvojen akuille. ALV #85268 SÄILYTYSNOSTIN 2:LLE AUTOLLE / 4000 KG Erittäin laadukas säilytysnostin joka mahdollistaa kahden auton päällekkäisen säilytyksen esim. Soveltuu poraukseen ja pieniin jyrsintätöihin. ALV € 699 sis. € 2190 € 4990 sis. Korkeat kaapit ovat muista riippumattomia ja voidaan sijoittaa vapaasti haluttuun paikkaan. kotimekaanikolle. Luvassa siis totuttuun tapaan vauhtia, fiilistelyä ja nostalgista luettavaa! Klassikot 8/2025 ilmestyy 27.11.2025 AHDETTUA A-RYHMÄÄ 91. ALV € 279 sis. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. ALV € 5090 sis. Paino 28kg. Vapaa korkeus nostimen alla, yläasennossa: 1760mm. Nostinta ei tarvitse ruuvata kiinni lattiaan. Nopea täyttöventtiili tehokkaaseen renkaiden täyttöön. Mukana tulevat työkalulevyt ovat yhteensopivia PELA:n työkalukoukkuja lisävarustevalikoiman kanssa. Lukitus kaikissa pilareissa ja suoja autojen välillä. Sisältää muun muassa hylsyt, räikät, jatkovarret, kiintoavaimet, ruuvimeisselit, bits, torxit, pihdit, jakoavaimen ym. Nostokapasiteetti: 4200 kg. HINNAT VOIMASSA TOISTAISEKSI, OIKEUDET MUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Varustettu 2-nopeuksisella moottorilla. Paino: 1355 kg. ALV € 3090 sis. #511068 EPÄKESKOHIOMAKONE ROS090 Oskilloiva yhden käden 150mm epäkeskohiomakone säädettävällä pyörintänopeudella kaikille pinnoille. Jyrsinpää nostetaan/lasketaan nostomoottorilla. #549461 DIGITAALINEN RENKAANTÄYTTÖLAITE LCD-näyttö selkeille lukemille. Mukana lattiajalusta. Kuusiasentoinen vaihteisto. Kokonaismitat: 2955x2000x460 mm. Täyshitsatut kaapit ja hyllyt, jotka on helppo koota vakaaksi työpisteeksi. Mitat (PxLxK) (mm): 5400(4430)x2930x2190 mm. ALV € 79 sis. #542072 DIGITAALIAGGREGAATTI 3200 W Laadukas aggregaatti, sekä sähköstartti että vetokäynnistys. Kaikissa pilareissa on turvalukitus ja tippasuojat suojaavat alla olevaa autoa. #513556 SÄILYTYSNOSTIN 4:LLE AUTOLLE Erittäin laadukas säilytysnostin neljän auton päällekkäiseen säilytykseen. Työpöydän korkeus: 946 mm. #546213 AUTOTALLIN SISUSTUS / TYÖPISTE 2.0 Täydellinen musta-harmaa kalustekokonaisuus työkaluvaunulla. #512776 TYÖKALUVAUNU TYÖKALUILLA 145-OSAA Laadukas työkaluvaunu 145-osaisella työkalulajitelmalla esim. TARKISTA AJANTASAISET HINNAT VERKKOKAUPASTAMME. Lähin värikoodi harmaalle sävylle RAL7016. Harvinaisen luokittelupelin esittelyn lisäksi tutustumme seuraavan numeron sivuilla farmari-Minillä reissailevaan pariskuntaan ja mainioon Honda AN 600 -pikkuautoon. autotallissa. Maksimiteho 3500 W, jatkuva 3200 W. ALV € 899 sis
Osoit a kame ralla ( V UUSIN NUMERO NYT LEHTIPISTEISSÄ! Teksti tähän! EIKAN MÖKKITRAKTORI Kauniisti patinoitunut Nuffield 3/45 SYKSYN KONEKARKELOT Vanhat vehkeet näytillä ja hommissa PENTTI KETTUKANGAS Keräilijä ja konemuseon isäntä Pattijoelta 74 50 00 -2 50 7 • PA L VK O 20 25 -4 8 Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 7/2025 • Hinta 12,50 € TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT VOLVO LV132 12 1 7 / 20 25 • K ul tti -m oo tto ri • M as se y Fe rg us on 59 • N uf fie ld 3/ 45 • U ru s B 28 • Vo lv o LV 13 2 Nyt myös netissä! VANHATKONEET.FI TULEVA KLASSIKKO: Sporttinen Ford Puma MAINOKSEN IMUSSA: Kilpailijoita etevämmät HIENOSTI SÄILYNYT: Mazda 626 2.0 GLX ’88 MUKAVAN RIPEÄ RENAULT 5 ALPINE TURBO KUNINKAALLISTA KYYTIÄÄ PRINCESS 1800 HL ’78 ATK-POMON AJOPELI MERCEDES 250 S ’67 7/2025 • Hinta 12,50 € • www.klassikot.fi RALLYE RALLYE Kadett OPEL 7/ 20 25 M az da 62 6 2.0 GL X ’8 8 • M erc ed es -B en z 25 S ’6 7 • Op el Ka de tt Ra lly e ’71 • Pr in ce ss 18 00 H L ’78 • Re na ult 5 Alp in e Tu rb o ’8 3 36 84 80 -2 50 7 • PA L VK O 20 25 -4 8