supermarket.fi Erikoisnumero vanhojen mopojen ystäville ILMESTYY JOULUKUUSSA Varmista, että saat omasi Ennakkotilaa! 36 84 80 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 20 00 7 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA Paavon VOLVO Duett ’67 EDUSTUSKELPOINEN OPEL SENATOR CD 3.0 E AUTOMATIC KAMERA KIERTAA 7/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 Fia t 13 2 GL S 18 00 ’76 • H illm an Ca lifo rn ian ’56 • M org an Plu s 4 ’6 • Op el Se na to r ’84 • Vo lvo Du ett ’6 7 PAKU SYKSYN TAPAHTUMAT OSKU TEITTO & RIIKKA KIURU AMERIIKAN MALLIIN: Hillman Californian ’56 SE SUUREMPIKORINEN: Fiat 132 GLS ’76 NIPPONIN NOPEAT: Markkinointia japanilaisittain
2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Joitakin konsteja verovapaan auton hankkimiseksi sentään oli. Klassikot 8/2020 ilmestyy 26.11.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Pyörintänopeus: 16000rpm. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Ulkomailla autoja sai huomattavasti edullisemmin, mutta yksityinen ei noin vain pystynyt kumipyöräisiä maailmalta tuomaan. Ilmankulutus: 113l/min. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. Hiomanauhan koko: 20x520mm. Paino: 1153g. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. Korin maks. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. Ilmankulutus: 170l/min. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Työpaine: 6,3bar. pituus: 5,5m U U TU U S! Tuliaisia maailmalta Kovan verotuksen Suomessa kunnollisen auton hankinta oli monelle kohtuuttoman kovan ponnistelun takana. Käyttöpaine: 6,3bar. Korin maks. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Nostokorkeus: 1,8m. Suurin vääntömomentti: 610Nm. Paineilmaliitäntä: 1/4”. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Pituus (ilman terää): 240mm. Nostokorkeus: 400-1210mm. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Paino: 650g. Sähköliitäntä: 230V. Nostokyky: 2500kg. paino: 1800kg. Pyörintänopeus: 9000rpm. Harri Niemi järjesti aikoinaan itselleen uuden Mersun liittymällä rauhanturvajoukkoihin. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Pituus: 360mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Kalevi Korven Volvo ja Jyri Korhosen Ford Granada ovat aikanaan rantautuneet Suomeen muuttoautoina
Hauskoja sattumuksia voi osua kohdalle nykyisinkin. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tämän numeron kannessa komeileva Volvo Duett on sellaisesta oiva esimerkki. Pidellään peukkuja sen puolesta, että talvella päästään tapahtumiin lajitovereita tapaamaan. Klassikkoautoja viime vuosina mukavasti Lahteen tuonut amerikanautonäyttely ehdittiin jo perua, ja samoin on käynyt monelle syksyn pienemmälle tapahtumalle. Olisiko sinun autosta sellainen kerrottavaksi. Toisaalla tässä lehdessä esitellyn Opel Senatorin omistaja luki vanhasta autolehdestä esittelyä vastaavasta Opelista ja kiinnitti huomiota tutun oloiseen rekisteritunnukseen – mies katselikin vanhoja valokuvia omasta autostaan. T akana on tavallisesta poikkeava tapahtumakesä, eikä edessä olevasta talvesta tässä vaiheessa oikein osaa arvailla sen enempää. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Kun senkin tarina oli tiedossa, puskuri hyväksyttiin lommoineen päivineen museotarkastuksessakin osana auton historiaa. Mukavana yksityiskohtana autossa on paikallaan kolhuinen etupuskuri. Vanhojen autojen tarinoita talteen kootessa törmää toisinaan varsin herkullisiin kertomuksiin, joita on mukava jakaa lukijoiden kanssa. Onpa kyydissä ollut hiehojakin. Aivan helppo tehtävä se ei ollut, sillä moni toimittajan kalenteriin merkitty tapahtuma peruuntui. Tähän numeroon saimme koottua tuhdin kattauksen loppukesän ja alkusyksyn tapahtumista halki Suomen. Onko sinun autollasi hauska tarina kerrottavana. Lehteä voi onneksi lueskella turvallisesti omissa oloissaan. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Osa kokoontumisista pistettiin pystyyn ilman minkään sortin tiedottamista suurelle yleisölle. Kahden hengen pakettiauton tavaratilassa on kuljetettu lapsia kouluun ja muikkuja myyntiin. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Auto on ollut pitkään kovassa käytössä syrjäseuduilla. TILAAJAPALVELU Puh. Pistä postia toimitukseen, niin saattaa olla että jossakin lehdessä näet tarinaa tutusta ajopelistä! Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Vanhojen autojen tarinoita taltioidessa törmää toisinaan herkullisiin kertomuksiin. Talvea odotellessa COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Osallistujille saatiin näin aikaiseksi mukavan tapahtuma ilman yleisöä – mutta myös ilman toimittajan vierailua. Vuosikymmeniin on mahtunut kaikenlaista. 3 Pääkirjoitus. Koska laite on edelleen hallussa samalla suvulla, johon se uutena myytiin, auton vaiheet on saatu talteen. Moottoripyöräharrastajat ovat perinteisesti järjestäneet talven mittaan useamman rompetapahtuman. Esimerkiksi tammikuun alkuun aikataulutettu Jyväskylän rompetori on ollut mukava vuosittainen vierailukohde. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em
58 Retroparaati, Parainen s. s. Nyt outolintu on jo museoleimassa. 18 Hillman Californian ’56 s. TAPAHTUMAT 54 Rompepäivät, Kuopio Kuopion rompetapahtuma järjestettiin perinteiseen tapaan elokuun lopulla. 24 Morgan Plus 4 ’60 Helsinkiläinen Heikki Kaija havitteli vanhaa Jaguaria, mutta kohdalle osuneen Morganin ajaton ja hauska muotokieli veivät mennessään. Yksi Fiat 132 myytiin uutena Yhdysvaltojen suurlähetystöön. 32 Fiat 132 GLS 1800 ’76 s. Auto löytyy edelleen Suomesta. 38 Opel Senator ’84 s. 58 Retroparaati, Parainen Varsinais-Suomen tapahtumakesän antiin lukeutui Paraisilla järjestetty vanhan kaluston näyttely ja kulkue. 10 Volvo Duett ’67 s. 62 Mobilian markkinapäivä, Kangasala Tampereen Mobilistien järjestämä rompepäivä pidettiin Autoja tiemuseo Mobilian alueella. Tässä numerossa 4 7/2020 s. 18 Hillman Californian ’56 Vuosikymmeniä autoharrastuksen parissa touhunnut Aarre Häkkinen näki myynnissä projektin, jollaiseen hän ei ollut aiemmin törmännyt. 38 Opel Senator ’84 Suomen General Motorsilla oli 80-luvulla edustusautona kolmelitraisella myllyllä varustettu ja runsailla lisävarusteilla ryyditetty Opel Senator. 54 Rompepäivät, Kuopio s. Romppeiden penkomisen lomassa ehdimme katsastaa paikallisen automuseon tarjonnan. 24 Morgan Plus 4 ’60. 62 Mobilian markkinapäivä AJONEUVOT 10 Volvo Duett ’67 Vanha pakettiauto sai aikoinaan kokea kuormatilassaan niin hiehojen sarvenpistot kuin muikkukuorman painon. 32 Fiat 132 GLS 1800 ’76 Pienistä autoista kuuluisan italialaisvalmistajan valikoimista löytyy isompiakin malleja. Samaan aikaan paikalla oli Mersu-tapahtuma, muotinäytös ja Vehoniemiajon etappi. Volvo on edelleen saman suvun omistuksessa mutta huomattavasti kevyemmässä käytössä
84 Marginaalista 66 Cruising, Luhanka Ei niin pientä paikkaa, ettei sinne autotapahtuma sopisi. 85 Tuleva klassikko s. 70 Treffit tallikahvilassa, Sastamala Garage Cafen pihalla järjestettiin peräkkäisinä päivinä M-Fordien kokoontuminen ja amerikanautojen cruising. 44 Urheiluautomainontaa japanilaisittain.. 70 Treffit tallikahvilassa s. 68 Autoja mp-rompetori, Lappeenranta Lappeenrannan syksyinen rompetori järjestettiin tällä kertaa uudessa osoitteessa, mutta meno oli yhtä leppoisaa kuin vanhassakin paikassa. 72 Finn-Jae, Keuruu Japanilaisautoharrastajien yhteistapahtuma kokosi runsaasti erimerkkistä ja eri-ikäistä japsikalustoa omistajineen viikonlopun viettoon. 84 Marginaalista Rimonin veljesten korittama Panhard Dyna X ’54 85 Klassikkomarkkinat Vanhoja vehkeitä ja niiden varaosia kaupan. 50 Lassilan Tiina Ammattikatsojamme otti kuva-albuminsa kainaloon ja poikkesi pitkään rallia harrastaneiden Tiina ja Mikko Lassilan luo kahvittelemaan. 72 Finn-Jae, Keuruu s. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Uutisia, kuulumisia ja hauskoja vanhoja tarinoita harrastuksen parista. 76 Harrastajan pakeilla Grips Garagen verhoomossa häärää monipuolinen pitkän linjan harrastaja. 68 Autoja mp-rompetori s. 76 Harrastajan pakeilla s. 5 s. 82 Fotoalbumi Lukijoiden lähettämiä ja toimituksen arkistoista kaiveltuja valokuvia. 86 Tuleva klassikko Japanilainen tilaihme taipui niin taksiksi kuin maasto autoksi. 66 Cruising, Luhanka s. s. 50 Lassilan Tiina s. ARTIKKELIT 44 Nipponin nopeat Myydään urheiluauto -artikkelisarjassa perehdytään tällä kertaa Japanin autoteollisuuden innoittamaan mainosmateriaaliin. Sisä-Suomen pienimmässä kunnassa vietettiin mökkikauden päättäjäisiä harrasteautotapahtuman kera
Järeimmät Iskut olivat palonsammutushommiin suunnattuja. Ellehammer-paloruiskuja myi Suomessa Korpivaara & Halla Oy. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta Ennen vanhaan moni kone käytti ulkopuolista voimanlähdettä kuten maamoottoria. MUSIIKKIA KOKO PÄIVÄKSI Tauotonta musiikkia oli ennen suoratoistopalveluitakin. Auton pesussa korvaamaton.” 6 7/2020. Pyörä kytkettiin hihnalla vesipumpun pyörään, pistettiin letkut kiinni ja pyöräytettiin auton moottori käyntiin. Tarjolla oli myös lisäosa, jolla pumpun sai kiinnitettyä Fordson-traktoriin. Niissä auton toinen vetävä pyörä ajettiin ramppia pitkin rullien päälle, ja rullista veto välittyi suoraan vesipumpulle. Traktorit pyörittivät hihnapyörillään kaikkea klapikoneista pärehöyliin. Edullisen ostohinnan myötä asiakkaat eivät rajoittuneet sammutustehtävissä työskenteleviin: ”Verraton puutarhan kasteluväline. Japanilaisvalmistajista muun muassa Aiwa, Panasonic, Pioneer ja Sony tekivät useamman kasetin soittimia. Lasersoittimien yleistymisen myötä kauppoihin alkoi ilmaantua useamman levyn vaihtajia, jotka sitten muovisesti ronksottaen pistivät uuden kiekon soimaan kun vanha loppui. Pumpun runko sujautettiin takaakselin alle, ja kahvasta painamalla toinen takapyörä nousi irti maasta. Monet valmistajat kuitenkin rakensivat sellaisia. Pienimmän Isku-pumpun käyttö edellytti tunkin käyttöä, mutta itse pumppu kiinnittyi pyörän eteen kahdella ruuvilla. Kappaleiden satunnaissoittokin onnistui, joskin ronksotusta sai sitten kuunnella muutaman minuutin välein. Muotoilultaan kiehtovin laite on 1972 vuoden Panasonic RS-296US. Kaiken lisäksi Fordit olivat keskenään samanlaisia, mitä ei suinkaan voinut sanoa useimpien muiden autonvalmistajien tuotteista. Ensimmäiset kotikäyttöön suunnatut monikasettisoittimet esiteltiin 60–70-luvun taitteessa. Vanhaa levysoitinta muistuttava karusellisoitin kruunaisi minkä tahansa museoäänentoistolaitteiston. Kätevät Iskut Auton renkaasta voiman ottavia pumppuja valmistettiin Suomessakin. Ellehammer-paloruisku oli nopeasti käyttövalmis. Neljä vuotta tuoreempi Philips N 2408 on kasettivaihtajista villein tai ainakin teknisesti epäilyttävin laite. Tanskassa kehitettiin nokkela vesipumppu, joka sai voimansa Fordin takarenkaasta. Edullisia Ford-autoja oli pian joka puolella. Henkilöautojen yleistyessä nekin valjastettiin koneenpyörityshommiin. Kasettivaihtajien elinkaari oli yllättävän pitkä. Pioneer esitteli uuden kuuden kasetin vaihtajan vielä 1992. Lauri Holmstén teki 30-luvulla Porissa Isku-merkkisiä vesipumppuja. Tanskasta ryöpsähtää Autojen yleistyessä moni insinööri pohti, kuinka niiden voimaa voisi hyödyntää muuhunkin kuin liikkumiseen. Euroopassa vaihtajia teki ainakin Philips. Takapyörävetoa H enry Fordin ideoiden ansiosta henkilöautojen sarjatuotanto pääsi kunnolla vauhtiin. Kasettivaihtajasta moni ei ole kuullutkaan. Baarien jukeboxeissa pääsi pyörittämään kappaleita peräjälkeen sen verran kuin markkoja taskussa piisasi
Ulkomailla valmistettiin parempia. Suomi toi Neuvostoliitosta pääasiassa öljyä mutta vei sinne suomalaista työtä joko korkealle jalostettujen teollisuustuotteiden muodossa tai kirjaimellisesti suomalaisten rakentajien korkeatasoisena työnä paikan päällä. Kaikkein kovin mainoskampanja oli vuoden 1954 Suurmessujen yhteydessä järjestetty haastetapahtuma. KIRJA SUOMALAISISTA NEUVOSTOLIITON RAKENNUS TYÖMAILLA Neuvostoliiton valtavat rakennustyömaat työllistivät myös tuhansia suomalaisia. Teos ilmestyi 3.9.2020 presidentti Urho Kekkosen syntymän 120-vuotispäivänä. huhtikuuta. Oli kova paine saada markkinoille kotimaista suunnittelua oleva ja Suomessa valmistettu laatutuote. Dynamoista parhain S olifer on latinaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna auringon kantajaa. Nimikikkailua Matti Saurio Oy:n dynamoja oli aiemmin markkinoitu Loistoja MStuotemerkeillä. Moottorikaluston puutteessa matkaa taitettiin useimmiten polkupyörällä. Toimitusjohtajan latinaa opiskeleva äiti ehdotti Solifer-nimeä, joka lopulta valittiin uudeksi tuotemerkiksi. Nyt tilanne korjataan, sillä ensi kevään Classic Motorshow järjestetään totuttua aikaisemmin eli 24.–25. Se parempi Saurio Matti Saurio Oy aloitti dynamovalmistuksen 1940-luvun jälkipuoliskolla. Välimatkat olivat pitkiä ja varsinkin näin syksyllä pimeitä. Dynamoa markkinoitiin aktiivisesti. Uutuudelle piti tietysti saada paremmin myyvä nimi. Uutuuskirja Itärakentajat perustuu Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT ry:n yhdessä käynnistämään muistokeräykseen. SKS. Saurio lupasi 50 000 markan palkinnon jokaiselle dynamolle, joka tuottaisi testissä Soliferia paremman tuloksen. Saurion jälleenmyyjäverkoston piirissä järjestetty nimikilpailu ei tuottanut tulosta. Tuotekehityksen tuloksena syntyi vankkarakenteinen ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan erinomainen dynamo. Sodanjälkeinen Suomi oli harvaan asuttu. Haastajia löytyi kymmenittäin, mutta Solifer päihitti niistä jokaisen, eikä palkintosummaa tarvinnut jakaa. Soliferin dynamo toi valoa väylille. Urakat olivat osa niin sanottua idänkauppaa, joka perustui vaihtotalouteen: Suomen tuonnin ja viennin Neuvostoliittoon piti olla tasapainossa. Tavallisesti käytetyn kiinteän kaksinapaisen magneetin sijasta uutuudessa oli pyörivä kahdeksannapainen magneetti. 7. Koulumies, Jyrki 2020: Itärakentajat – Työmailla Neuvostoliitossa. LAHDEN NÄYTTELYN UUSI AJANKOHTA Kevään suurimman klassikkoautonäyttelyn vierailijat ja näytteilleasettajat ovat harmitelleet tapahtuman osumista päällekkäin äitienpäivän kanssa. Vuoden 2021 tapahtuman teemoitus vastaa kuluvan vuoden peruuntuneen näyttelyn sisältöä ja keskittyy työssä käytettyihin ajoneuvoihin. Käyttäjiäkin kannustettiin kehuskelemaan Solifer-dynamoa ja esittelemään sen ylivoimaista tehoa kavereille. Mopoista ja asuntovaunuista useimmille tutuksi tullut tuotemerkki onkin keksitty alkujaan dynamon nimeksi. Ensimmäiset mallit eivät olleet erinomaisella tasolla sen enempää hyötysuhteen kuin viimeistelynsä osalta
Esimerkiksi rakennukset ovat saaneet uutta maalia pintaan ja repsahtaneen aitarakennelman uusiminen on käynnissä. Rata oli päätetty sulkea, ja onnettomuus tapahtui vanhan kilpa-areenan jäähyväisjuhlissa. Radan liepeille nousevat rakennukset ja uusi ohitustie ovat tuoneet synkkiä pilviä radan ylle. Hiljattain allekirjoitettu sopimus mahdollistaa radan toimimisen seuraavien 15 vuoden ajan. Sopimus edellyttää rata-alueen kunnostamista ja siistimistä sekä alueen kehittämistä. Ja onhan se totta, että on vaikea löytää rennolla otteella tehtyä nostalgista ja suomenkielistä mopojulkaisua. Asialla oli liettualainen mieshenkilö ja hänen 13-vuotias poikansa. ”Pääsimme kovan väännön lopputuloksena Lahden kaupungin kanssa sopimukseen radan jatkosta. Saman suuntaisia toiveita on tullut kosolti lukijoiden piiristä. Ympäristö on päässyt rapistumaan, sillä kaupunki on uusinut alueen vuokrasopimusta vain lyhyin väliajoin. Mukavaa on sekin, että entiset kilvanajajat voivat jatkossakin poiketa varikkokahvilassa muistelemassa vuosikymmenien takaisia kahinoita Pippon radalla. • California State Fairgrounds -kilparadalla sattuneessa onnettomuudessa menehtyi kolme kilpa-autoilijaa. Nyt mopoväki on käärinyt hihansa ja ryhtynyt kokoamaan mopoaiheista erikoisjulkaisua. • Nobelin kirjallisuuspalkinto myönnettiin neuvostoliittolaiselle Aleksandr Solženitsynille. Klassikot-lehden tekijöistä moni harrastaa autojen ohella mopoja. Hiljattain käynnistynyt joukkorahoituskampanja mahdollistaa yksityisten ja yritysten osallistumisen projektiin. Suuremmat uudistukset edellyttävät rahoituksen järjestymistä. Mopo-erikoisjulkaisu ilmestyy joulukuussa. 8 7/2020. 40 vuotta vanha kartingrata on hyvässä iskussa ja profiililtaan kuljettajien kehuma. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta LOKAKUU 1970 • Kilpa-autoilija Gary Gabelich ajoi Blue Flame -rakettiautolla ennätykset lentävälle kilometrille sekä lentävälle mailille. • Tiettävästi ensimmäinen Neuvostoliitossa tehty onnistunut lentokonekaappaus tapahtui lokakuussa -70. PIPPON RADAN TULEVAISUUS TURVATTU Lahdessa sijaitsevalla Pippon kartingradalla ajetaan näillä näkymin tulevinakin vuosina. Liikkeellä ollut voimakas heroiinierä koitui kahdeksan ihmisen kohtaloksi. Kirjailija ei kuitenkaan matkustanut Ruotsiin noutamaan palkintoa. Nyt tulevaisuus vaikuttaisi hyvältä. Gary Gabelichin ennätys kyettiin rikkomaan vasta lokakuussa 1983, jolloin Richard Noble ylsi 1020 kilometrin tuntinopeuteen lentävällä kilometrillä Thrust2-rakettiauton ohjaimissa. Molemmissa ylittyi tuhannen kilometrin tuntinopeuden haamuraja. • Lokakuun ensimmäinen viikonloppu Los Angelesissa sujui huonoissa merkeissä. Nyt sellainen on siis tulossa. Samalla radalla ei ollut sattunut kuolemaan johtavaa onnettomuutta milloinkaan aiemmin. ”Tarkoitus on uudistaa alue palvelemaan paremmin Lahden ja Etelä-Suomen kartingharrastajia sekä tuomaan lisäarvoa Lahden matkailulle.” Töitä on jo aloiteltu. Mukaan mahtuu kaikenlaisia päristimiä pappamopoista 80-luvun sporttimalleihin. Uutinen radan säilymisestä on otettu ilolla vastaan nykyisten harrastajien keskuudessa. Alun perin hevoskilpailuja varten vuonna 1906 rakennetulla radalla oli järjestetty autokilpailuja vuodesta 1946 lähtien. Kaksikon värikäs elämä jatkui myöhemmin Yhdysvalloissa, jossa poika lopulta ampui isänsä vuonna 2002. Mopolehti tulee! A jatus mopojulkaisun tekemisestä on noussut toimituksessa puheenaiheeksi tasaisin väliajoin. Yksi heistä oli 27-vuotias laulaja Janis Joplin. Lehden sivuilla tutustutaan mopoharrastajiin, esitellään harvinaisuuksia ja useimmille tuttuja malleja sekä käydään läpi kotimaisen mopohistorian vaiheita. Lisätietoa löytyy osoitteesta http://valtteribottasracepark.fi. Varikkoalueen menetimme uuden Kujalan rampin alle, mutta saimme korvaavan alueen radan itäpuolelle”, valottaa Lahden FK ry:n puheenjohtaja Risto Salonen. Oman kappaleen voi tilata ennakkoon kustantajan verkkokaupasta www.supermarket.fi
Pieniä tarkastuksia kaunottareen piti kuitenkin taukopaikoilla suorittaa. Lounastaukoa viettämään saapunut karavaani oli taivaltanut aamupäivän aikana suurin piirtein puolet reissustaan, parisataa kilometriä. 9. Lapin Mobilistit ruska-ajelulla P ohjoisten harrastajien matka oli alkanut aamulla Rovaniemeltä kohti Kemijärveä. Siellähän Sallassa ollaan, jos kunnassa käytettyä mainiota mainoslausetta on uskominen. Kaksitoista veteraani-ikäistä ajoneuvoa muodostivat näyttävän rivistön keskelle ei-mitään. Vihreässä yksilössä konepellin alla lymysi hieman tuoreempi Zetecmoottori. Borgward Isabella ei kainostellut matkalle osuneita kuraisia soratieosuuksiakaan. Nämä sporttiset MK1-Escortit lienevät odottaneet Sallatunturille kiipeämistä innoissaan, sillä voimasta eteneminen ei jäisi kiinni. hieman sateisissa olosuhteissa. Tähän pitää vielä lisätä jokaisen kotimatkat. Sallassa oli tarkoitus poiketa myös Arto Jaakkolan (Klassikot 5/20 ja 8/14) luona katsomassa miehen ajoneuvokalustoa. Tunturiseudulle päätynyt harrasteajoneuvo saa maistella tietä toisinaan hyvin runsaina kerta-annoksina. Saimme ruskaretkeläiset houkuteltua yhteiskuvaan Sallatunturin kupeessa. Ennen tunturin juurella pitämäänsä ruokailutaukoa retkeläiset kertoivat saaneensa erikoisluvan ajaa tunturin huipulle maisemia katsomaan ja ajoneuvojaan kuvaamaan. Paluumatkalla suunnattiin ensin Kemijärvelle, sieltä koukattiin etelään ja Luusuan kautta palattiin pohjoisen pääkaupunkiin. Se ei matkalaisia kuitenkaan tuntunut masentavan, kun heidät iloisen puheensorinan kera Sallatunturilla tapasimme. Taivaan tulien kaupungista ajokit oli suunnattu Räisälän lossille, josta matka oli jatkunut Suomutunturin sivuitse Sallan Hautajärvelle ja edelleen Sallatunturille. Tämä kyljelleen kaadettua ja hieman litistynyttä kahdeksikkoa muistuttanut reitti kertoo hyvin Pohjois-Suomen etäisyyksistä, sillä ajokkien mittareihin oli kertynyt koko reissun jälkeen noin 420 kilometriä. Lapin Mobilistien kolmas ruskareissu ajettiin lauantaina 5.9
Volvo Duett ’67 Vihtavuori PAKETTIVOLVO Paavon 10
Ahkeroinnista jäi sentään jotain kouraankin, mistä merkkinä Reijo ja Heimo ostivat yhdessä talouden ensimmäisen auton vuonna -64. Ei sillä että kovin usein omalta tilalta olisi joutanutkaan toisaalle, mutta silloin kun jonnekin piti asioimaan suunnata, niin matkat ottivat aikansa. Paavolle Duett-Volvon hienoinen vanhanaikaisuus ei ollut ongelma, todennäköisesti pitkä valmistushistoria ja sitä myöten koeteltu tekniikka antoi luvan odottaa luotettavia kilometrejä. Houkuttavimmaksi edellä mainitut ominaisuudet täyttäväksi vaihtoehdoksi nousi Volvon jo hieman vanhahtava Duett. Kyseessä oli peräti upouusi Ford Taunus, mutta edullisena ja maatalon tarpeisiin järkevästi vastaavana piilofarmarina. Keskisuomalaisen maatilan arjessa Duett sai aikoinaan kokea kuormatilassaan niin hiehojen sarvenpistot kuin muikkukuorman painon. PV oli poistunut markkinoilta jo edellisenä vuonna tehden tilaa 140-sarjalle, mutta erillisrunkoinen P210 Duett oli vielä saatavilla, ja pysyi markkinoilla lopulta vuoteen -69, jolloin Volvo 145:n korkeakattoinen Express-versio päästi Duettin eläkkeelle. Eläimiä pidettiin, järvellä käytiin kalassa ja etenkin talviaikaan metsätyöt kysyivät veljeksiltä selkärankaa, kun Nuffield-traktori sai kiskottavakseen toinen toistaan ankarampia kuormia. Kivijärven kirkonkylä sijaitsi vain runsaan kymmenen kilometrin etäisyydellä, mutta välissä lainehti Kivijärven Petäjäselkä. Niitä sitten vietiin junaraiteiden tykö, josta tukit jatkoivat matkaansa kotimaisen metsäteollisuuden äärettömältä vaikuttavaan kitaan. E lämä Kivijärven Paavolassa ei ollut helppoa, mutta ei sitä moni sellaiseksi tohtinut sodanjälkeisessä Suomessa vaatiakaan. Työteliäs arki käänsi päivän mailleen yksi toisensa jälkeen. Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine 11. Niinpä maanteitä pitkin sinnekin kertyi liki puolensataa kilometriä. Omalla väellä oli pärjättävä ja omalla porukalla elettiin pitkälti muutenkin, sillä Paavola sijaitsi, jos ei nyt ihan keskellä ei mitään, niin suunnilleen siinä vieressä. Edulliselle mutta kestävälle ja riittävän tilavalle autollekin oli jälleen tarvetta, mihin Paavo lähti hakemaan ratkaisua vuonna -67. Matkaa Jyväskylään oli nimittäin runsaat 120 kilometriä ja Saarijärvikin oli yli 50 kilometrin päässä. Seuraavien vuosien aikana Reijo muutti kotitilalta toisaalle asumaan, ja Paavo ja Heimo ottivat entistä suuremman vastuun maatilan pyörittämisestä. Volvo on yhä saman suvun omistuksessa, mutta pääsee nykyään huomattavasti kevyemmällä. Kauppisen perhettä oli koeteltu joulukuussa -48, jolloin isä oli menehtynyt, ja maatilaa jäivät äidin apuna pyörittämään veljekset Paavo, Reijo ja Heimo sekä sisko Airi
Hintansa väärti Yksi P210-Volvon suurista houkuttimista oli myös hinta. Jopa hiehot pääsivät joskus kyytiin, mistä jäi sarvenjälkiä muistoksi seinäja kattoverhoiluihin. Sen kyydissä kulki seuraavina vuosina milloin mitäkin maatilan tuotetta ja tarpeistoa. Jyväskyläläisissä työläisperheissä Duett tuli niin ikään tutuksi, kun nuotalla Kivijärvestä kalaa pyytänyt Paavo tavattiin usein Volvoineen Valmetin Rautpohjan-tehtaan pääportilla muikkukuorman kanssa. Volvon hakureissulle Paavo otti siivet alleen ja lensi Tikkakosken lentokentältä komeasti Convairilla Malmille. 12 7/2020 Volvo Duett. Ajalle varsin tavanomaiseen tyyliin Paavo lähti omatoimisesti noutamaan autoa kotiseudulleen. Kun sallitusta kantavuudesta, kokonaisja akselipainosta kertovat luvut oli maalattu – hieman vinoon linjaan – auton kylkeen, oli Duett valmis työpäiväänsä. Paavolla ei kuitenkaan ollut tarkoitus sukeltaa piilofarmareiden ja verojen väistelyn maailmaan, vaan tähtäimessä oli hankkia pakettiauto aitoon työkäyttöön, joten umpikyljet ja takapenkittömyys olivat silkkaa asiaa. Tällöin aamuvuorolaiset saattoivat ostaa työvuoron päätteeksi tuoretta kalaa kotiinviemisiksi. Vaikka Duett joutui erilaisissa työajoissa koville, piti Paavo vastavuoroisesti siitä myös huolta. Tilaussopimus allekirjoitettiin syyskuun lopulla -67, minkä jälkeen alkoi odottelu milloin tavara-Volvon voisi lähteä noutamaan; kauppakohteeksi päätynyt Duett kun oli jo valmiiksi maassa, Hankoon tullattuna. B18-merkintää ei Duettissa alkujaan ollut mutta sellainen lisättiin maskiin tyyliin sopivana. Pakettimalliin sivuikkunat ja penkit sai noin 1 200 markan yhteishintaan. Siitä ei ole muistitietoa, miten manööveri hyödytti niin Paavoa kuin naapuria, mutta joka tapauksessa kauppakirja kertoo katsastetusta Fiat-pakusta annetuksi hyvitykseksi 3 000 markkaa. Normaalin maalipinnan ja kylkilistojen hinnaksi muodostui 750 markkaa, mitä voi pitää huomattavana: olihan se siis lähes kymmenen prosenttia auton kokonaishinnasta. Kotimatka sujuikin sitten komeasti uudella omalla Volvolla, joka rekisteröitiin 10. Liikaa uudesta Volvosta ei kuitenkaan tehnyt mieli maksaa, minkä uskaltaa tulkita siitä, että Volvo-kauppoja ei lopulta tehty Keski-Suomessa, vaan Oy Auto-Haro Ab:n Kokkolan-toimipisteessä. Aikanaan Paavo muutti kotitilalta perheineen omaan kotiin mutta aivan naapurustoon, joten Volvon ei tarvinnut juuri opetella uusia reittejä. Sieltä mies jatkoi todennäköisesti pirssikyydillä Hernesaareen. Ja tehtäviä, niitä Duettille ei tarvinnut erikseen keksiä. päivä marraskuuta XKE-58-tunnuksin. Farmariautona Duett olisi maksanut 16 300 markkaa, mutta karuimmillaan, maalaamattomana pakettiautona sen hinta oli painettu 7 500 markkaan. Olisiko länsirannikolta saatu siis edullisin tarjous. Pitkän linja-automatkailun sijaan hän otti siivet alleen ja lensi Tikkakosken lentokentältä komeasti Convairilla Malmin kentälle. Lisäkuviona sopassa oli naapurin Fiat-pakettiauto, jonka Paavo antoi vaihdossa Duett-kaupan yhteydessä. Vuodet vierivät ja siinä ohessa Duettin kilometrimittarin kiekot rullasivat omaa rauhallista tahtiaan. Kuormaa kyytiin, pikeä pohjaan Kuten aiemmin todettua, Paavolla ei ollut aikeita kikkailla Duett-Volvosta veroedullista piilofarmaria, vaan auto oli käypäinen siihen kaavailtuun tehtävään sellaisenaan – umpikylkisenä pakettiautona. Vertailun vuoksi voi miettiä, että vuonna -67 Datsun 1000:n farmarimalli maksoi edullisimmillaan 8 590 markkaa. Kun puolestaan vaaleansinisellä maalipinnalla ja kylkilistoilla komistetun Volvo P210:n hinnaksi oli saatu 8 250 markkaa, tarkoitti se että maksettavaa jäi 5 250 markkaa. Kovin moni ei tosin itse halunnut ryhtyä Volvoaan pensselöimään, vaan tilasi pakunsa vähintäänkin pohjamaalattuna, jolloin hinta oli edelleen edulliset 7 950 markkaa. Normaali pintamaali teki hintaa lisää 300–600 markkaa, ja jos sivuikkunoita mieli, niin summa kasvoi 450 markalla. Syksyisin hän lämmitti tervaa ja pikeä, joilla hän suti auton pohjan, itse sadevaatteisiin suojautuen. Sallitusta kantavuudesta, kokonaisja akselipainosta kertovat merkinnät laitettiin samalla tavoin vinoon kuin ne oli aikoinaan Paavon jäljiltä
Se haluttiin säilyttää auton historiaan kuuluvana elementtinä, mikä suotiin ongelmitta myös museoajoneuvotarkastuksen yhteydessä. Erityisen kylmäksi kyyti äityi kuitenkin eräänä kevättalven päivänä 80-luvun alussa. Sinne ei kuitenkaan ehditty, sillä matkan varrella tuli vastaan vielä suurempia ongelmia: retkikunta sattui osumaan pahaksi onneksi railoon, jolloin Duett humpsahti hyiseen veteen. Pelastautuminen jääkylmästä vedestä ohjaamon ovien kautta olisi edelleen ollut mahdollisesti tekemätön paikka, mutta ilman takaseinää varustettu ohjaamo toi tässä kohtaa ratkaisevan avun, ja molemmat miehet onnistuivat pelastautumaan tavaratilaan ja Duettin takaovien kautta jään paremmalle puolelle. Railon kohdalla oli vettä nelisen metriä, joten pystyyn nousseesta paketti-Volvosta jäi puolisen metriä perää pinnan yläpuolelle. Duett-Volvo oli tuttuakin tutumpi näky turuilla ja toreilla 60ja 70-luvulla. 13. Myös Volvo saatiin myöhemmin tapahtuman jälkeen propsin ja köyden avulla vinssattua ylös kylmästä kylvystä ja kuivattelun jälkeen aikanaan takaisin liikenteeseen. Ainekset erittäin surulliseen tapaukseen olivat käsillä, mutta tällä kertaa oli onneakin matkassa. Tuolloin Paavon kodinovelle tuli kolkuttelemaan kylänmies apua pyytäen. Muistona tapahtuneesta on Volvossa edelleen paikoillaan oleva lommoutunut etupuskuri. Avuliaana hahmona Paavo päätti auttaa ihmistä hädässä, joten pian Duett oli jo tulilla ja kaksikko viiletti kohti onnettomuuspaikkaa. KYLMÄÄ KYYTIÄ Paavo Kauppisen Duett-Volvoa hyödynnettiin monipuolisissa ajoissa, joista keveimpiin lukeutuvat lasten viennit kouluun ja raskaimpiin muun muassa muikunkuljetusreissut Jyväskylään. Mies oli ajellut Kivijärven kevätjäillä 600-Fiatillaan, mutta oli harhautunut reitiltä ja ajanut jään yläpuolisille kiville. Nyt tarvittiin siis apua, jotta Fiiu saataisiin pois keikkumasta kiven päältä
Renkaan puhkeaminen kesken kiireisen kuormanajon on sitä kehnompaa tuuria, mutta paketti-Volvossa varapyörän sai sentään esille lastia purkamatta. Duettin pelkistetty mutta tarkoituksenmukainen ohjaamo paljastaa sukulaisuuden PV-malliin ja Amazoniin. Suuntaviivoja entisöinnille, samoin kuin varaosia, saatiin projektia varten Volvo-eksperteiltä. V-Palvelun Jouni Jokinen puolestaan järjesti varaosia. Kahdeksankymmentäluvun puolivälissä Paavo suoritti ajokin hyvin palvelleella B18-moottorille remontin, kun kone oli alkanut syödä öljyä ja pölläytellä savumerkkejä. ”Muistan kun Paavo ajoi Volvolla, ja olin jonkun kerran kyydissäkin”, Matti kertoo. Päätösvihellys suoritettiin lopulta omasta perhepiiristä. Jounilta hankin muun muassa uudet penkinverhoilut ja kattoverhoilun, ovija potkupahvit sekä lattiamatot”, Matti kiittelee. ”Purin auton ja hitsasin mitä oli hitsattavaa. Ohjaamo ja tavaratila ovat samaa ilmatilaa, joten äänija epäilemättä myös tuoksumaailma vaihteli sen mukaan oliko kyydissä hiehoja vai muikkuja. Ladosta valoon Vihtavuorella asuvalle Satu ja Matti Ojaselle Paavo Kauppisen ’67 Volvo Duett on tuttu vuosikymmenien takaa. Mattikin ehti nähdä Duettin vielä ennen sen latoon säilömistä, sillä hän alkoi seurustella Sadun kanssa 80-luvun puolivälissä, joten vierailuja Paavolaan tuli taajaan. Koneen ja laatikon nostin pois puhdistettavaksi. Jarrut laitoin myös kuntoon saman syksyn aikana.” Pohjaa olivat suojanneet Paavon suorittamat tervaukset, minkä jäljiltä pikeä olikin ihan riittämiin. Toisaalla kerrotun, Kivijärven kevätjäihin molahtamisen lisäksi suurempaa dramatiikkaa ei ollut. Näillä ehdoilla hän myisi auton nimellisellä hinnalla.” Ehdot olivat Matin ja Sadun näkökulmasta vallan hyväksyttävät, joten kaupat tehtiin ja Volvo järjestettiin Kivijärveltä Vihtavuorelle. Satu muistaa auton 70-luvulta asti, sillä hän asui lapsuutensa Paavolassa ja näki sitä myöten usein Paavo-setäänsä ja hänen ajokkiaan. Paavon Sisko-vaimo oli tiettävästi tokaissut miehelleen, että jos sinä et hukkaa tuota traktoria, niin hän ei puolestaan lähde enää kyytiin. Vaikka remontin myötä ykkössylinteri sai takaisin hukatut puristuksensa, alkoi Paavon ja Volvon pitkä yhteinen rupeama olla lähellä maaliaan. ”Paavo ei ollut innokas ennen kuin vuonna 2011, jolloin hän lopulta sanoi että jos ihan oikeasti ostaisit Volvon, niin se ei saisi mennä myyntiin eikä peltoautoksi, vaan se pitäisi laitattaa museorekisteriin ja rekisteröidä Sadun nimiin. Kunnostuksen yhteydessä alkuperäisyydestä tingittiin käytännöllisen tuulilasin yläreunan tummennuksen verran. 14 7/2020 Volvo Duett. Vanhemmista autoista kiinnostuneena Matti tosin alkoi sittemmin aika ajoin kysellä Paavolta, josko Volvo joutaisi uudelle omistajalle. ”Kun en tiennyt tarkkaan mitä puuttui ja kun en ollut nähnyt miten kuuluisi olla, niin ylöjärveläinen Volvo-tietäjä Ville Koskenniemi toimi monessa kohtaa teknisenä tukena. Paavo arvosti perhesopua, osti uuden Ladan ja Duett siirrettiin vuonna -88 latoon lepäämään. ”En edes ruvennut poistamaan kaikkea, mutta esimerkiksi kun sivuposkista takalattialta ja takavalojen yläpuolelta lämmitin kosaanilla, niin molemmilta puolilta tuli viitisen litraa pikeä ja tervaa”, Matti naurahtaa
Paavo Kauppinen puolestaan seuraa nuorison kujeita Volvon äärestä. RÄNKYLLÄ KOETTUA Satu Ojasen ensimuistot setänsä Paavo Kauppisen Duettista ajoittuivat 70-luvulle. Tässä ollaan jo vuodessa -81. ”Paavo teki meille kolmelle – minulle, veljelleni Askolle ja Timo-serkulle – puisen penkin, jolla me matkustimme mukana esimerkiksi Kannonkoskelle kaupalle.” Koulumatkakin tällä lempinimen ”ränkky” saaneella penkillä taittui. Peilit on, joo, mutta niidenkin antama näkyvyys varsin rajallinen. Mieleen ovat jääneet etenkin matkat paketti-Volvon takatilassa. ”Mukavia reissuja ne olivat, kun pääsi autokyydillä kouluun”, Satu tiivistää. Mannekiinina 70-lukulaisesta matkanteosta toimii tässä Sadun ja Matin lapsenlapsista Nanna. ”Ränkkykin” on edelleen ryhdissään. Aikanaan Paavo ehti laittaa Volvon latoon seisomaan jo ennen Sadun ajokortti-ikää, mutta ajotunnelmia on otettu takaisin viime kesästä lähtien. 15. Mutta kaikkiaan tykkään siitä tosi paljon, samoin lapsenlapset. Samoin se on herkkä sivutuulelle. Timon, Sadun ja Askon mukana porukassa Jari Muhonen (vas.). ”Ajoltaan Volvo on oikeinkin hyvä. Ja tietysti kun auto tuollainen korkea törö ja raideleveyttä vain 1,3 metriä, niin ei voi tehdä nopeita liikkeitä – pitää ajaa pyöreästi eikä kulmikkaasti. ”Paavon vaimo Sisko oli keittäjänä koulullamme. Ja siinä on vielä moneen muuhun harrasteautoomme verrattuna sellainen hyvä ominaisuus, että tämä lähtee aina käyntiin”, nauraa Volvon nykyinen omistaja. Vuoden -73 kuvassa Duett näkyy taustalla, kun serkukset Satu ja Timo ovat pysähtyneet hetkeksi poseeraamaan kesken kruisailun. Näkyvyys on heikko kun auto on umpikylkinen. Satu ei ajele Volvolla pelkästä velvollisuudentunnosta Paavo-sedän ajopeliä kohtaan, vaan siinä puhuttelevat leppoisa ajettavuus, varmatoimisuus ja ehdottoman sympaattinen olemus. Nyt vuosikymmenien takaiset retket näyttäytyvät jo nostalgian kehystäminä, mutta olivat osaltaan innostamassa Satua hankkimaan Volvon kunnostettavaksi yhdessä miehensä Matin kanssa. Hän ajoi usein töihin mopolla, mutta silloin kun Paavo vei hänet Volvolla, niin me lapset pääsimme samalla kyydillä.” Nykynuoren näkökulmasta kyyti umpikylkisen pakettiauton tavaratilassa voisi kuulostaa lähinnä rangaistukselta, mutta 70-luvun lopulla tilanne oli toinen
heinäkuuta ja seuraavana päivänä se hyväksyttiin museoajoneuvoksi. ”Maalareilla tuntui olevan kiirettä, minkä takia homma venyi. Kun auton ostamisesta oli kulunut uhkaavasti jo kohta vuosikymmen ja lähipiirin vinoilua auton valmistumattomuudesta oli kuunneltu kiihtyvällä tahdilla, oli auto oikeastaan enää uutta maalipintaa vailla. 16 7/2020 Volvo Duett. 01 Merkki ja malli Volvo P210 Duett 02 Vuosimalli 1967 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Puristussuhde 8,5:1. Iskutilavuus 1778 cm 3 . Syntymäpäiväjuhlat olivat sitten 18. 08 Valmistusmäärä 7 700 kpl (P210:n henkilö ja pakettiautoversiot, mallivuosi 1967) Merkkipäiväksi juhlakuntoon Duett-Volvon kunnostus eteni ilman sen suurempia vastoinkäymisiä, mutta vuosien projektiksi se muodostui lähinnä arjen muiden kiireiden vuoksi – aikaa oli viemässä niin kahden auton kuljetusyritys, omakotitalon laittaminen kuin toki perheellisen elämä muutoinkin. 06 K ori Umpimallinen kaksiovinen teräskori, takana pariovet. ”Auto rekisteröitiin liikenteeseen 14. ”Keväällä Volvo jäi muutamaksi viikoksi seisomaan, kun sen sähköt olivat sekaisin. Edessä ja takana rumpujarrut. Viimeiseksi koetinkiveksi muodostui auton sähköjärjestelmä. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Volvon urheiluversioiden kohdalla B18:sta irrotettiin parhaimmillaan liki sata hevosvoimaa, mutta hyötymallin kohdalla sitkeä luotettavuus oli tärkeämpää, joten 75 hevosta riitti hyvin. Erillinen runkorakenne. Takaveto. Risto sitten käytti asiaan yhden päivän, ja niin päästiin leimalle.” Tähtäimessä oli ollut tuoda entisöity Duett suvun eteen Paavon Timo-pojan 50-vuotisjuhlille, ja siihen ehdittiin – kevyesti. 07 Mitat Pituus 440, leveys 160, korkeus 175, akseliväli 260 cm. Ja olihan kaiken keskellä tullut kunnostettua pari muuta harrasteautoa, joten Volvon eheytyminen venyi. päivänä.” Valitettavasti Paavo Kauppinen ei enää ollut syntymäpäiväseurueessa juhlistamassa poikansa merkkipäivää eikä entiseen loistoonsa palannutta Volvoa, sillä hänen elinpäivänsä ehtivät tulla täyteen pari vuotta aiemmin, päivää ennen kuin hän olisi täyttänyt 90 vuotta. Omamassa 1100 kg. Teho 75 hv /4500 rpm, vääntö 137 Nm /2800 rpm (SAE). Vuosi sitten Satu sanoi, että mitä noita maalareita kyselet, laitat letkun kiinni ruiskuun ja vedät värin pintaan. 05 Alusta Edessä kaksi päällekkäistä kolmiotukivartta, kierrejouset, kallistuksen vaimennin. Niin maalasin sen sitten itse.” Ulkoasu viimeisteltiin laittamalla painonumerot samalla tavoin hienoisesti vinoon kuin ne olivat alkujaankin olleet. Poraus 84,14, isku 80 mm. Kerroin että sähköt pitäisi saada järjestykseen. Takana jäykkä akseli, lehtijouset. Yksi harrastaja kylältä, Risto Jakonen kysyikin, että miksei se valmistui
Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. verhoiluja tiivisteosia. Harrastajaystävällinen hintataso. 09-896 709, 0400-745 915 bh@britti-helmet.fi • Vestrantie 12 • 01750 Vantaa www.britti-helmet.fi Kerää palikat verkkokaupasta! TULOKSET PUHUVAT NYT: PULSTAR – pulssisytyttimet sytytystulppien tilalle, tuhat kertaa tehokkaampi, pienempi kulutus, parempi teho, pienemmät päästöt RESURS – Kuluneen moottorin ja vaihteiston kunnostusaineet antavat uuden metallipinnan moottoria tai vaihteistoa purkamatta www.kaasutinexpertti.fi Supermarket.. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. JAGUAR • BRITTI FORD • MG • MINI MORRIS • TRIUMPH • AUSTIN • ROLLS-ROYCE Tmi Brittiosa Kankaantie 117, 48720 Kotka Puh. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. 8 90. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. 0500-606 371 myynti@brittiosa.com • www.brittiosa.com Varaosat brittiautoihin puh. 2 viikon välein)
Ilmoitus osui Mikkelissä asuvan Aarre Häkkisen silmiin, ja kaverinsa yllyttämänä mies lopulta innostui ja lähti autoa katsomaan. Perillä odotti kiehtova näky: 15 vuotta samassa ladossa seissyt Hillman Minx -mallin coupé-versio Californian. Minx-korin ympärille tehtiin myös Commer-merkillä myyty tavara-auto sekä myöhemmin markkinoille saateltu töpöperäinen Hillman Husky. Kovakatolla coupéksi Vuonna 1948 esitelty Hillman Minx Phase III oli edeltäjäänsä verraten moderni laite. V iitisen vuotta sitten netin autonmyyntipalstalla etsittiin uutta omistajaa erikoiselle brittiautolle. Vastaavaa laitetta Häkkinen ei ollut aiemmin nähnyt, vaikka oli touhunnut autoharrastuksen parissa jo vuosikymmenet. Sotaa edeltävältä ajalta muotoilunsa ammentavan Minxin tilalle astui voimakkaasti amerikkalaishenkinen uutuus. ”Eniten autossa herätti kiinnostusta kolmeosainen, sivuille kiertävä takalasi ja sivuikkunoiden välitolpaton ratkaisu”, Aarre muistelee ensikohtaamistaan coupé-Hillmannin kanssa. Arkinen Hillman Minx oli 50-luvun Suomessa tavallinen näky. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Hillman Minx -mallisto käsitti perhekäyttöön suunnattujen sedanja farmarimallien lisäksi tyylikkäät avoja coupé-korit. Californian oli käytännössä kiinteällä kovakatolla varustettu avomalli. Yksi uutena Suomeen myyty yksilö löytyy entisöitynä Mikkelistä. Erillisten lokasuojien, kapean pystymaskin ja takaa saranoitujen etuovien aika oli ohi. Minxin erikoinen coupé-malli Californian jäi puolestaan harvinaisuudeksi. Uuteen Minx-mallistoon kuului neliovisen porrasperän ohella avoauto ja farmarimalli. 19. Kaupat syntyivät, ja Hillman lähti uuden omistajan matkassa Mikkeliä kohti
Komeudelle annettiin vientipyrkimyksien kannalta toiveikkaasti hieno nimi Californian. Hillmanilla päätettiin sen sijaan ylittää aita matalimmasta kohdasta, ja tehdä erillinen kovakatto avomallin päälle liitettäväksi. Samat elementit tekevät sisätiloistakin jännittävät. Aarre Häkkinen entisöi pitkään seisseen Hillmanin muutamassa vuodessa museokuntoon. 20 7/2020 Hillman Californian. Takaja sivuikkunat ovat päältä katsoen erikoisen näköiset. Ensimmäinen omistaja oli Töölössä asuva Tauno Koskenranta, joka piti autosta niin paljon, että piti sen itsellään liki 70-luvun puoliväliin saakka. Parhaiten kauppansa olisi tehnyt varta vasten urheilulliseksi piirretty coupé-kori. Takasivuikkuna ei laskeudu aukaistaessa vaan ikään kuin kallistuu taaksepäin. Aarre Häkkisen hankkima yksilö ilmestyi uutena Helsingin katukuvaan. Rootes-yhtymä, johon Hillman kuului, pyrki muiden brittivalmistajien tavoin saamaan tukevan jalansijan Yhdysvaltojen markkinoilla. Pyrkimystä tukemaan tarvittiin olemassa olevan malliston jatkeeksi kaksiovinen coupé. Auton seuraavan omistajan Tauno löysi lähipiiristä, sillä dokumenttien mukaan Hillman rekisteröitiin syyskuussa 1974 rouva Koskenrannan sisarenpojan Jaakko Tähtisen nimiin Villähteelle. Yksi harvoista Suomeen Californian-malleja tuli aikanaan vain kourallinen
Tuomo Haapiainen suoritti maalauksen, ja paikallinen yritys PH Verhoomo teki verhoilut.” Teknisesti Hillman vaikutti oikein hyvältä. Ryhmäpyörän neulalaakeri hajosi ensimmäisellä ajokerralla.” 21. Sisätilojenkin suhteen riitti verhoilujen uusiminen. ”Vaihteiston kanssa oli tosin pientä murhetta. Siinä on lattiassa sellainen tuplapohja, jonka ansiosta lattia näytti sisäpuolelta aivan ruosteettomalta. Valmiita korjauspaloja ei ymmärrettävästi ollut tarjolla, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi naputella uudet peltiosat omin käsin. Siinähän kävi aluksi niin kuin saattaa arvata: tinat valahtivat lattialle heti kun sai tangon sulamaan. Siitä eteenpäin seisontapäiviä kertyi liki neljäkymmentä vuotta, kunnes auto siirtyi Tähtisen perikunnalta Häkkisen omistukseen. Ne ruosteet kun kopisteli pois, palkithan olivat kuin pitsiä. Lähtökohdan täydellisyys oli epäilemättä yksi syy etenemisen nopeuteen. Auton taival ei jatkunut pitkään omistajanvaihdoksen jälkeen, sillä se poistui rekisteristä jo kahden vuoden kuluttua. Onneksi Häkkiselle oli kertynyt kokemusta peltitöistä aiempien projektien parissa. ”Maalauksen ohella verhoilutyö olikin ainoa ulkopuolisella teetetty homma. ”Ainoa uusi asia tämän kanssa oli saumojen tinaus. Komeudelle annettiin vientipyrkimyksien kannalta toiveikkaasti hienolta kuulostava nimi Californian. Koska alustan ruostevauriot olivat edenneet pitkälle rakenteisiin, niiden korjaamiseksi piti avata etulokasuojia ja takakylkiä. Nippeleiden, nappuloiden ja pienten listanpätkien etsimiseen ei tarvinnut uhrata kallisarvoista aikaa, sillä Hillmannissa oli käytännöllisesti katsoen jokainen osa paikallaan. Alapuolelta katsoen pohja näytti siltä, että ruostetta olisi vain vähän. Pohja ei ollutkaan niin hyvä kuin miltä aluksi vaikutti.” Aarre kääri hihat ja ryhtyi peltitöihin. Kulunut kytkinlevy oli uusittava ja tiivisteitä piti tietysti autovanhuksen moottoriin vaihtaa, mutta varsinaista remonttia ei tarvinnut tehdä. Piiloruostetta piisaa ”Ostettaessa auto näytti päällisin puolin hyvältä. Mutta kyllä sekin työ sitten lopulta rupesi sujumaan, ja jokainen sauma tuli tinattua.” Ripeästi valmista Projektin ostettuaan Häkkinen varautui vuosikausia kestävään entisöintityöhön. Auton kunnostus lähti kuitenkin rullaamaan varsin nopeasti
Vaihdelaatikkoremontin jälkeen Hillman oli valmis museotarkastajien syynättäväksi. Kummasti sitä ihmiset alkavat hymyillä, kun tämän näkevät.” 22 7/2020 Hillman Californian. Piti vähän kehitellä hiomavehkeitä ja työstämällä sitten passailla osat sopimaan.” Nykyinen vaihteisto on välityksiltään hieman erilainen kuin alkuperäinen. Onneksi on kellarissa sorvi. Peukkuja nousee, kun kaupungilla liikkuu. ”Sen vaihteiston ryhmäpyörä ei sopinut suoraan, sillä se oli pituudeltaan muutaman kympin erilainen. Museorekisteriin auto kirjattiin syyskuussa 2019. Ongelman ratkaisuksi Aarre etsi käsiinsä hieman tuoreemman vaihteiston sisuskalut, ja sovitti ne alkuperäisten kuorien sisään. Aarre Häkkisen vuosikymmenien mittainen historia harrasteautojen parissa auttoi projektin läpiviennissä. Ykkösvaihde on kuitenkin synkronoimaton kuten kuuluukin. ”Mukava tällä on ollut valmistumisen jälkeen ajella. Hillman oli osiltaan täydellinen projekti, mikä helpotti kunnostustoimia olennaisesti. Ponnisteluista huolimatta sopivaa laakeria ei löytynyt mistään
Vuoden 1931 Olympia Motor Show -tapahtumassa Hilmanin osastolla esiteltiin uutta Minx-vaunua. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, jossa 2-4-vaihteet synkronoitu. Omaisuutensa William Hillman oli käärinyt muun muassa kuulalaakereita tehtailemalla ja polkupyöriä valmistamalla. Takaveto. MINXILLÄ MENESTYKSEEN Hillman-merkin tarina alkoi viime vuosisadan alkupuolella, kun kuusikymmentävuotias miljonääri William Hillman päätti ryhtyä autonvalmistajaksi. Jälkimmäisen ominaisuuden korostamiseksi Minxillä suoritettiin vaativa kestävyysajo Lontoosta Kalkuttaan. Pienestä Minxistä kehkeytyi Hillmanin menestynein mallisarja. Iskutilavuus 1 390 kuutiosenttiä (poraus 76,2 mm, isku 76,2 mm). Minx oli halpa, yksinkertainen, suhteellisen mukava ja erinomaisen luotettava. Kurakelilläkin kelpaa rengasrikon jälkeen vaihtaa ehjä pyörä alle, sillä erillisen tilan ansiosta likaista rengasta ei tarvitse panna matkatavaroiden sekaan. Sylinteriryhmä ja -kansi valurautaa. Humber oli tuolloin jo kokenut autonvalmistaja. Kummasti sitä ihmiset alkavat hymyillä, kun tämän näkevät.” 01 Merkki ja malli Hillman Californian 02 Vuosimalli 1956 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytetty rivimoottori edessä pitkittäin. Moottori oli hyvässä iskussa, eikä se kaivannut kuin siistimistä ja uusia tiivisteitä. Myynti käynnistyi vuonna 1932, ja kymmenentuhannen myydyn auton rajapyykki ylittyi jo ennen vuoden loppua. Takana jäykkä akseli, puolielliptiset lehtijouset, nestetoimiset putkiiskunvaimentimet, rumpujarrut. Pian myytiin jo parikymmentätuhatta yksilöä vuodessa. Mallisto koostui pääosin isoista ja komeista autoista, mutta William Hillman näki tulevaisuuden menestysreseptin piilevän pienissä ja edullisissa sarjatuotantoautoissa. Hillman-Coatalen Car Co. Ltd oli autonvalmistajaksi pieni ja autoja valmistui vain vähän. 06 K ori Itsekantava kaksiovinen coupé-mallinen teräskori. Minx menestyi heti markkinoille tultuaan. Pari vuotta yhteisyrityksen perustamisen jälkeen Coatalen tie vei Sunbeamille. Hillman-merkkiset autot tulivat yleisölle vähitellen tutuiksi. 07 Mitat Akseliväli 2 362, pituus 4 000, leveys 1 575, korkeus 1 524 mm. Työntötangot ja kansiventtiilit. Ensimmäinen Humber-auto oli valmistunut vuonna 1898. Teho 50 hevosvoimaa. Omapaino 1 030 kg. Ltd. ”Peukkuja nousee, kun kaupungilla liikkuu. Autokilpailuista innostunut Hillman alkoi rakentaa omaa autoa vuonna 1905. 23. Vaihteenvalitsin rattipylväässä. Kaksi vuotta myöhemmin Hillman yhdisti voimansa Humber-tehtaan pääinsinööri Louis Coatalenin kanssa. Vuonna 1910 Coatalenin nimi jäi pois, ja yritys oli nyt Hillman Motor Car Co. 05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, kierrejouset, nestetoimiset putki-iskunvaimentimet, simpukkaohjaus ja rumpujarrut
24
Morgan Plus 4 ’60 Aurinkopäivien AVOAUTO Helsinkiläisen Heikki Kaijan tie klassikkoautoharrastajaksi kulki uudempien Jaguarien kautta. Helsinki 25. Haaveissa siinteli merkin vanhempi XK 140, mutta kohdalle osuneen Morganin ajaton ja hauska muotokieli veivät mennessään
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Morganin mahonkiseen kojelautaan on ripoteltu urheiluautoon sopiva kattaus Smithsmittareita. Jaguarit ovat ehtineet Heikillä muutamia kertoja vaihtumaan, eikä hän ole nähnyt erityistä tarvetta kiintyä niistä yhteenkään. Kierroskellon punaviiva löytyy viidentuhannen kohdilta. Jaguarin 50-luvun puoliväliin ajoittuvan XK 140 -mallin hän tunnustaa muotokielellään puhutelleen jo pitkään, mutta niiden kuusinumeroiset hinnat vähänkään järkeväkuntoisista yksilöistä ovat rauhoittaneet ostointoa ratkaisevasti. Auto oli toki merkkinä Heikille tuttu ja muutamia valokuvia oli niistä tullut reissuilla otettua, mutta Tikkasen suora ehdotus sai autohankintaan vauhtia. V ääksyn kanavan rantapuistossa päivää paistatteleva Morgan ei tahdo saada hetken rauhaa. Omaksi 50-vuotislahjaksi ostettu Jaguar S-type on toistaiseksi ollut ainut hänen uutena ostamansa auto. 26 7/2020 Morgan Plus 4. Kesäiseksi kakkosautoksi valikoitui kymmenkunta vuotta sitten hankittu, 90-luvun loppupuolen linjakkainta muotoilua edustava Jaguar XK8. Brittein vetovoimaa Heikki Kaijalle Morgan ei ollut lapsuuden haave, vaan tie harvinaisen brittimerkin pariin kulki puolittain vahingossa. Kevään 2018 Lahden Classic Motorshow -näyttelyssä esillä ollutta SS 100 -Jaguaria ihaillessa brittiautoja pitkään harrastanut Sami Tikkanen totesi Heikille että, mikset ostaisi häneltä Morgania, sehän on melkein saman näköinen. Hän on ehtinyt auton saamaan huomioon jo tottua, vaikka yhteistä matkaa ei ole pitkälti vielä kertynytkään. Auton omistajaa, helsinkiläistä Heikki Kaijaa se ei häiritse. ”Pakko myöntää, että niin kivoja kuin XK 140 -Jaguarit olisivatkin, ei niiden hinnoissa ole enää mitään järkeä”, hän toteaa. Eikä ihme, sillä pienen urheiluauton sympaattinen olemus saa jokaisen ohikulkijan kaivamaan matkapuhelimen esille kuvan ottamista varten. Hän tunnustaa olleensa aikanaan Mersu-mies ja mukana merkin kerhossakin, mutta brittiautot ja erityisesti Jaguar alkoivat vetää vastustamattomasti puoleensa
”Eihän kakkosautossa ole mitään järkeä, ellei se ole avoauto.” Käyntihäiriöitä Yhteiselo jo korkeaan ikään ehtineen Morganin kanssa on ollut varsin opettavaista. Vaikka säätiedotus oli lupaillut moitteetonta avoautoilukeliä koko matkan Vääksyyn, alkoi jo Nummelan korkeudella kaatosade. Heikki tunnustaa, ettei ollut paljoakaan autoja ennen Morgania ropaillut, mutta sen yksinkertainen rakenne ja kaveripiirin kannustus rohkaisivat perehtymään harrastuksen tekniseen puoleen. Tarve ilmeni äänekkäästi, sillä osa polttoaineseoksesta alkoi paukahtelemaan pakoputkessa. Koska vaikutusta ei tällä paukkumiseen ollut, syytä oireiluun pyrittiin seuraavaksi löytämään polttoainepuolelta. Vaijerin vaihdon ja muutaman ajelulenkin jälkeen alkoi konehuoneen puolelta kuulumaan kova rallatus, jonka aiheuttajaksi paljastui vesipumpun akselivaurio. Niiden sekä auton mukana tulleen räjäytyskuvakirjan avulla kaasuttimet tulivat perin pohjin putsatuksi, mutta bensan paukkumiseen pakoputkessa ei tälläkään toimenpiteellä ollut vaikutusta. Tuulettimelle sorvattiin uusi sovite alumiinista. Kun bensapumpun puhdistus ja uusi suodatin eivät ongelmaa ratkaisseet, epäily vian sijainnista kohdistui kaasuttimiin. Kotkassa toimivasta Brittiosa-liikkeestä tuli moottoriin uusi vesipumppu. Morganin moottori käynnistyi nöyrästi, mutta kaasuvaijeri napsahti poikki ennen kuin pääsi pihasta pois. 27. Jo auton noutaminen Snappertunasta kesäisenä iltana antoi esimakua mitä kaikkea avoautoilu pitää sisällään. Samalla kun kärjet vaihtuivat uusiin, vaihdettiin myös sytytystulpat sekä jakajan kansi. Virranjakajan kärjet olivat huollon tarpeessa. Heikki arvelee tuulettimen valurautaisen sovitekappaleen olleen epäkesko ja ravistaessaan väsyttäneen akselin poikki. Kun kaasuvaijeri ja vesipumppu oli saatu kuntoon, oli aika tutustua brittien maineikkaaseen sähköjärjestelmään. Pumppu ei tosin sopinut paikoilleen ennen kuin työsti kiinnitysreiät milliä suuremmiksi. Päättelyketju vaikutti loogiselta, sillä moottori ei tahtonut ottaa kierroksiakaan ihan toivotunlaisesti. Tapahtumasta oli helposti löydettävissä sen positiivinen puoli, sillä olisihan vaijerin elinkaari voinut kohdata päätepisteensä jo edellisenä iltana vesisateessa, kun minkäänlaisia työkaluja ei tullut matkalle varattua. Heikki keräsi rohkeutta kahden SUkaasuttimen purkamiseen ja kasaamisen Youtuben aihetta esitteleviin opetusvideoihin tutustumalla. Heikki tosin huomauttaa, että nopeusvalvontakamerat asettavat rajoitteensa tämän kuivanapysymiskeinon yhtäjaksoiselle käytölle. Katon ja sivuikkunoiden taiteilu paikoilleen ei sateessa houkutellut, sillä nopeutta lisäämällä saa tuulilasin nostattaman ilmavirran mukana vesipisaratkin lentämään kuljettajan yli. Morganin konehuoneesta alkoivat korjattavat apulaitteet käydä jo vähiin, ennen kuin mieleen juolahti sytytyspuolan mahdollinen hiipuminen. Morgan saapui sateesta huolimatta uuteen kotiinsa vastustelematta, mutta kun seuraavana päivänä oli tarkoitus lähteä sillä ajelulle, alkoikin tekninen perehdyttämisjakso
Klassisiin urheiluautoperinteisiin nojaavaa Morgania ei tämä muutospaine ole hetkauttanut, sillä valmistajalle tunnusomaista ovat jo vuosikymmeniä olleet sekä valmistusmenetelmien että lopputuotteiden muuttumattomuus. Musta ’60 Plus 4 on tiettävästi maamme kolmanneksi vanhin yksilö, sillä kerhosta löytyy kaksikin kolme vuotta vanhempaa Morgania. Muotoilultaan uusi Plus Four on kuitenkin säilyttänyt perinnemobiilin olemuksensa, vaikka vaihtokelpoisia osia ei vanhaan liiemmin ole. ”Motonetistä noudettu 14,90 euron hintainen puola poistikin välittömästi kaikki käyntihäiriöt”, Heikki toteaa jälkiviisaana. Maalipinnan patinaa arvioidessa olisi helppo uskoa sen olevan 80-luvulta peräisin. Tarkoituksena on pitää auto teknisesti hyvässä ajokunnossa. Heikin näkemys on, että käyttövuosien kerryttämä patina saa Morganin pinnassa näkyä jatkossakin. 28 7/2020 Morgan Plus 4. Morganiin löytyy kuitenkin ohjaamoa suojeleva peite, mikäli autoa joutuisi säilyttämään säiden armoilla. Jutun yksilön maantiemailit alkoivat aikanaan Amerikan mantereelta. Viimeksi rivi kerholaisten autoja oli nähtävillä Britit kohtaavat -tapahtumassa Lahdessa. Ikuisuuden samalta näyttäneitä Morganeita on teknisesti jouduttu kuitenkin parantamaan, sillä esimerkiksi auton moottoritoimittajat ovat vuosikymmenten aikana vaihtunut useaan otteeseen. IKUISUUDEN LOPPU Kiivas tuotekehitys ja malliston uusiminen ovat autoteollisuudessa olleet hengissä säilymisen kannalta elintärkeitä toimintamalleja. Arvailujen varaan jää missä päin Yhdysvaltoja auto ensimmäiset vuotensa vietti, mutta Fergus vastasi Morganien itärannikon markkinoista, kun taas Kaliforniassa kauppaa vauhditti Worldwide Import Inc. Pysyvää Morganille on kuitenkin ollut sen tunnistettava, lähes muuttumaton ulkomuoto sekä teräsrunko, johon puukehikon varaan rakentuva alumiinikori on pultattu kiinni jo 84 vuoden perinteellä. Omia ajotapahtumia morganistit järjestävät vuosittain. Uuteen Plus Fouriin ajamisen iloa tuo turboahdettu BMW-tekniikka. Ihan yksin ei harvinaisen automerkin kanssa tarvitse harrastaa, sillä Suomen Morganklubista löytyy kolmisenkymmentä jäsentä autoineen. Auton konehuoneesta löytyy niistä ajoista muistona New Yorkin Broadwaylla pääkonttoriaan pitäneen Fergus Imported Cars -yrityksen metallinen kilpi. Amerikan kautta Tiedot mustan Morganin ensimmäisistä vuosista ovat hautautuneet historian hämärään. Morganin mukana tuli matkustajia suojaava telttarakennelma sekä sivuikkunat, mutta niille ei ole näköpiirissä käyttöä, koska ajelut tähdätään poutapäiviin. Paluumuutto Eurooppaan auton kohdalla ajoittuu 80-luvun loppupuolelle, jolloin sen rekisteröi Suomen kilpiin Jouko Korpivaara Vantaalta. Hänen jälkeen seuraavaksi omistajaksi kirjattiin Markku Heino Pyhärannasta ja Snappertunaan, Sami Tikkasen kokoelmaan Morgan päätyi kymmenkunta vuotta sitten. Morgan käytti vuosina 1956– 1964 autojensa voimanlähteenä Triumphin TR3mallin moottoria. Kun moottorista oli kaikkea mahdollista tullut kotikonstein säädeltyä, viisainta oli viedä Morgan lopulta ammattilaisen säädettäväksi. Fergusin valikoimiin kuului noihin aikoihin muitakin marginaaliin jääneitä eurooppalaisia automerkkejä kuten Turner, Daimler sekä Borgward. Poikkeusolojen vuoksi esittely hoidettiin virtuaalisesti. Pinnavanteet, saarnipuinen alumiiniohjaamon kehikko, puinen kojelauta sekä villakangasmatot pitävät huolen siitä, ettei kukaan voi syyttää noin 250 henkeä työllistävää autonvalmistajaa perinteidensä hylkäämisestä. -niminen yritys. Asikkalassa toimiva Esatech hieroi sytytyksen sekä kaasuttimien säädöt kohdilleen, jonka jälkeen Morganin koneesta löytyi 92 penkitettyä hevosvoimaa. Mikäli kevään -20 Geneven autonäyttelyä ei olisi peruttu, olisi messuyleisö nähnyt uuden, alumiinirunkoisen Plus Four -mallin. Kesäkuussa 2020 tämä autoteollisuudessa ikuisuudeksi katsottava aikakausi tuli päätökseensä, kun vihonviimeinen teräsrunkoon pohjautuva Morgan luovutettiin tilaajalleen. Laitilassa 2010 museotarkastetun Morganin olemusta oli todistukseen kuvailtu alkuperäiskuntoiseksi, ja varsin todennäköistä on, ettei auto ole koskaan läpikäynyt suurempia entisöintitoimia. ”Eihän kakkosautossa ole mitään järkeä, ellei se ole avoauto”, omistaja perustelee
Paino 910 kg ”Suunniteltu ja valmistettu niille jotka vaativat hienointa...” mainostettiin vuonna -60. Teho 100 hv. 01 Merkki ja malli Morgan Plus 4 02 Vuosimalli 1960 03 Moottori Triumph TR3:n nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Kangaskatto 07 Mitat Pit. 1 230, akseliväli 2 470 mm. Heikki tunnustaa, ettei ollut paljoakaan autoja ennen Morgania ropaillut, mutta sen yksinkertainen rakenne ja kaveripiirin kannustus rohkaisivat perehtymään harrastuksen tekniseen puoleen. Takana: jäykkä akseli pitkittäisin lehtijousin, rumpujarrut 06 Kori Saarnipuukehikon ympärille rakennettu 2-ovinen alumiinikori. 1 450, kork. Takaveto 05 Alusta Teräspalkkirunko. Jo tuolloin Morgan Plus Four määriteltiin viimeiseksi todellisista klassikoista. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, valitsin lattiassa. Edessä: erillisjousitus kierrejousin, simpukkaohjaus, levyjarrut. Poraus 83, isku 92 mm, tilavuus 1990 cm 3 . Kaksi SUsivuimukaasutinta. 3 870, lev. 29
Morganin kokeilu tämän ihmemateriaalin kanssa ei kantanut hedelmää. Teksti: Jan-Erik Laine 30. Toki kaikenlaiset muutkin väriyhdistelmät tehdas pystyi tilauksesta asiakkaalle toteuttamaan. E nglannin kielestä löytyy sanonta, joka sopii tekniikan lisäksi lukemattomiin muihinkin elämän osa-alueisiin: ”If it ain’t broke, don’t fix it.” Suomeksi sanonta tarkoittaa, että ehjää ei kannata ryhtyä korjailemaan. Sen umpikorin Morganille toimitti E. Istuimet on tarkoituksenmukaisesti sijoitettu matalalle, ja näin on saavutettu erinomainen näkyvyys sekä tuulilasista että alasveivattavista sivulaseista. Miinukselle mennyt Morgan Plus Four Plus Lasikuitu tarjosi muovattavuudellaan monelle piensarjoina valmistettavalle urheiluautolle elinmahdollisuudet. Plus Four Plus tarjoaa tasaista ja hiljaista ajettavuutta vielä 110 mailin tuntinopeudessa. Morganistien ostopäätökset kun perustuivat auton perinteisiin ratkaisuihin eikä kummallinen kuitukotelo puhutellut juuri uusiakaan asiakasryhmiä. Sen turvallisuuden takaavat 11 tuuman levyjarrut etupyörissä sekä rumpujarrut takapyörissä.” Triumph TR4 -mallin 105-hevosvoimaisella moottorilla varustetusta kuituautosta löytyi vakiona lämmityslaite sekä säädettävät mukavat istuimet, jotka tarjosivat väsyttämätöntä ajonautintoa pitkillekin matkoille korkeissakin nopeuksissa. Morgan Plus 4-mallin teräspalkkirungolle lujitemuovista leivottu Plus 4 Plus näki päivänvalon 1963. Mittaristo on täydellinen, ja hallintalaitteet löytyvät helposti ja todellisen urheiluauton tyyliin. Plastics Ltd. Uutuudessa on kyseisen mallin hallittavuus ja ajo-ominaisuudet, mutta niihin yhdistyvät mukavien sisätilojen myötä ympärivuotinen käytettävyys ja suoja. Vakioväreinä tarjolla olivat vihreä, sininen, punainen ja valkoinen. Sisustus oli aina musta. Brittein saarilta oli esitteeseen kirjattu yhdeksän jälleenmyyjää, jolta tätä Grand Touring Sports Caria saattoi tiedustella. Morgan lähti jalostamaan sanonnasta käytännön esimerkkiä 60-luvun alkupuoliskolla, kun moni uskoi lasikuidussa olevan piensarja-autojen tulevaisuuden. Sisältä löydät enemmän kuin riittävät tilat kahdelle hengelle matkatavaroineen. Neljän tuotantovuoden aikana valmistetut 26 autoa kertovat karua kieltä uutuuden suosiosta ja valmistajan virhearviosta. ja se on silti helppokäyttöinen pahoissakin ruuhkissa. Myyntiesite pyrki kuitenkin kaikin keinoin esille tuomaan tämän kokonaan uudenlaiseksi mainostetun urheiluauton hyviä ominaisuuksia: ”Ihailepa ensin Plus Four Plus -mallimme sulavia linjoja ja käy sen jälkeen sisälle sen tilavaan ohjaamoon. Tämä täysin umpinainen kahden istuttava urheiluauto on kehitetty menestyksekkäästä Morgan Plus Four -mallista. B
Ilmanvaihto on hallittavissa alasveivattavilla sivuikkunoilla, ja lämmityslaite kuuluu mallin vakiovarusteluun.” 31. Matalan ja virtaviivaisen korin ansiosta Triumph TR4 -moottorin vauhdittama Plus Four Plus saavutti 185 kilometrin tuntinopeuden. Neljän tuotantovuoden aikana valmistetut 26 autoa kertovat karua kieltä uutuuden suosiosta ja valmistajan virhearviosta. ”Täysin umpinainen Morgan Plus Four Plus tarjoaa täydellisen sääsuojan. Plus Four Plus -mallin myyntiesitteestä ei auton sisäkuvia löytynyt, mutta simppeli havainnekuva vakuutti, että säädettävistä, pehmeistä ja täysin ympäriverhoilluista istuimista löytyi leppoisat oltavat
Fiat 132 GLS 1800 ’76 Suurlähetystön EDUSTUSA UTO 32
Suurlähetystön EDUSTUSA UTO Vaajakoski 33
Meni pari kuukautta ja Fiat ilmestyi uudestaan myynti-ilmoitukseen. Hinta oli laskenut, ja lisämainintana kerrottiin, että myös tarjouksia kuunnellaan.” Aulis otti saman tien puhelimen käteen ja soitti ilmoituksessa olevaan numeroon. Löytö lehti-ilmoituksesta Tarinamme auton ostamiseen liittyy myös mukava kertomus, sillä tähän operaatioon lopulta uhrattiin työpäivän tärkein tauko. Päämerkkeinä meillä Jyväskylässä olivat VAGkonsernin tuotteet, mutta Fiat kulki siinä mukana. 34 7/2020 Fiat 132 ’76. Vain Fiatin kotimaisen alamäen aikana 2000-luvulla merkki oli hetken meiltä poissa.” 132-malleja Aulis on omistanut aiemmin kolme kappaletta. ”Sain osoitteen ja lähdin ruokatunnilla ajamaan Jyväskylästä Suolahteen. Sitä työtä tein kolme, neljä vuotta, minkä jälkeen ylenin huoltopäälliköksi. ”Menin Helsingissä vuonna 1974 töihin Hankkijalle, ensiksi traktoreiden pariin mutta melko pian siirryin Fiat-huoltoon mekaanikoksi. Fiatien mukana työ vei mekaanikoksi Keski-Suomeen Jyväskylän Autotarvike Oy:hyn. Ohjaupyörän korkeussäädöllä voi aavistuksen muuttaa italialaisauton tyypillistä ajoasentoa, jossa ratti on kaukana ja polkimet lähellä. ”Fiat oli myynnissä Autopörssi-lehdessä. Auto tuli myöhemmin myytyä pois ja vaihdettua muihin merkkeihin, mutta Fiatiin jäi jonkimoinen kaipuu”, Aulis tarinoi. Osoitteesta löytyneen omakotitalon oven tuli avaamaan myyjättären äiti, joka antoi minulle auton avaimet koeajoa varten. Kojelaudan päissä olevat tuuletussuulakkeet saivat aikanaan kehuja toimivuudestaan. USA:n suurlähetystön uutena hankkima iso italialainen päätyi muutaman virkavuoden jälkeen Keski-Suomeen, ensin pitkäaikaiseen mutta vähäiseen arkikäyttöön ja lopulta auton arvon ymmärtävän harrastajan huomaan. Muutaman vuoden päästä kouluttauduin huoltoneuvojaksi. Heitin Fiatilla pienen lenkin ja sitten aloin puhelimessa neuvotella auton hinnasta.” Teksti: Kari Ruusunen Kuvat: Jan-Erik Laine Etupenkkiläisillä on väljät oltavat. Innostuin heti autosta, mutta mielestäni hintapyyntö oli kuitenkin huimasti yläkanttiin, joten annoin asian olla. Valintaäänen jälkeen luurista kuului naisääni, ja Aulis käsitti puhelun yhdistyneen johonkin suurlähetystöön. V aajakoskelainen Aulis Kainulainen tuntee italialaisen autovalmistajan tuotteet hyvin pitkältä ajalta, sillä työelämä on ollut sidoksissa muiden muassa Fiateihin. ”Syy malliin tykästymiselle on siinä, että aikanaan löysin nykyisen vaimoni, kun menin ensitreffeille kaksilitraisella satakolmekakkosella. Hetken hämmennyksen jälkeen Aulis esitti asiansa, ja nainen puolestaan kertoi auton olevan Suolahdessa hänen vanhemmillaan
Tuoreella omistajalla oli yhteyksiä pääkaupunkiseudulle ja aikaisempaan omistajaan, sillä hänen tyttärensä työskenteli suurlähetystössä. Kauttaaltaan verhoiltu ohjaamo antoi uutena ylellisen vaikutelman. Uutena kallis varuste toimii yhä, ja Aulis sai auton mukana soittimeen aikanaan hankittuja äänitteitä. Hyväkuntoisen entisen edustusauton löytyminen pitää italialaismerkin mukana vapaa-ajallakin. Fiat 132:een liittyy mukavia muistoja myös arkiympyröistä. Suurlähetystön virkatehtävissä Palataan ajassa runsaat neljäkymmentä vuotta taaksepäin ja muistelllaan Fiatin ajautumista pääkaupungista Keski-Suomeen. Siistinä ja ehjänä säilynyt sisustus oli Aulikselle tärkeä asia, kun hän autoon ihastui ja päätti sen itselleen hankkia. Aulis Kainulaiselle Fiatit ovat tulleet tutuiksi työelämän myötä. Aulikselle tullessa Fiat oli varsin hyväkuntoinen, sillä auto ei todennäköisesti koskaan ole joutunut viettämään seisonta-aikojaan taivasalla. Suolahdessa Fiat viihtyi vuoteen 2007 saakka. 35. Uusi omistaja löytyi Suolahdesta. Takapuskurin olen vaihtanut parempaan, samoin jarruja piti herkistellä, ja moottorin jakopään huolsin.” Auton moottoria ei tiettävästi ole milloinkaan avattu. ”Minulla oli autona kaksilitrainen Fiat 132, kun lähdin ensitreffeille nykyisen vaimoni kanssa.” Autossa uudesta saakka ollut Pioneerin 8-raitasoitin on hieno säilymä. Tuona aikana Fiatin matkamittari oli pyörinyt varsin verkkaisesti, sillä lähes kolmekymmenen vuoden keskimääräinen ajomatka oli noin 1400 kilometriä vuotta kohti. Sisältä auto oli ostohetkellä käytännöllisesti katsoen virheettömässä kunnossa, mikä olikin Aulikselle tärkeä tekijä ostopäätöksen kannalta. Auton varsinaista omistajaa Aulis ei tavannut lainkaan. Kun hinnasta oli päästy sopuun, vanha rouva haki sisällä pysytelleeltä mieheltään nimen luovutustodistukseen ja otti sovitun summan vastaan. Helppo projekti ”Korissa oli pieniä painaumia siellä täällä, minkä selittänee ikääntyneen omistajan hieman epävarma ajo. Auto on Autonovo Oy:stä luovutettu 11.6.1976 USA:n suurlähetystön käyttöön. Jonkin verran peltitöitä oli muun muassa ovien alareunojen ja tunkin korvakkeiden kohdalla. Kun Aulis osti Fiatin, oli matkamittarissa 79 000 kilometrin lukema. Kolmen vuoden ja 40 000 kilometrin jälkeen auto pääsi pois virkatehtävistä ja se myytiin yksityiskäyttöön
Jäähdyttäjän säleikköä uudistettiin, jolloin ajovalojen ympärillä ollut umpinainen alue vaihtui samanlaiseen ritilään kuin maskin keskiosassa on. Hieno yksityiskohta löytyy kojelaudasta Pioneerin 8-raitasoittimen muodossa. 04 Voimansiirto 5-vaihteinen täysin synkronoitu vaihteisto, lattiavalitsin. Eräänä vuonna hänen ollessaan Fiatilla Bella Italia -tapahtumassa oli puheille nimittäin poikennut mies, joka oli aavistuksen tuohtuneeseen äänensävyyn kysynyt, että sinullako tämä nyt on. 1 430 mm, akseliväli 2 557 mm, raideväli edessä 1 322, takana 1 329 mm Omamassa 1 120 kg. Ei sellaista ole tavallinen autoilija pystynyt silloin ostamaan.” Aulis mainitsee myös, että hän ei liene ollut ainoa 132:ta havitellut. Kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, 2 venttiiliä / sylinteri. Se saa myös säännöllistä liikuntaa, sillä Aulis yhtyy autolehtien koeajajien kehuihin Fiat 132:n yksilöllisestä ja mukavasta kyydistä varsinkin matkaajossa. Polttoainesäiliön tilavuus 55 l. 06 K ori Itsekantava neliovinen porrasperäinen teräskori. Vajaa kaksi vuotta ensiesittelystään Fiat 132 sai teknisten parannusten lisäksi muutoksia myös ulkonäköön. 08 Hinta uutena 47 100 mk, automaattivaihteisto 3 950 mk (1976) ”Kaupan yhteydessä sain pahvilaatikollisen tuon ajan kasetteja, Tom Jonesia ja sellaista. Ovenkahvan muotoilussa sen sijaan on vahva saapasmaan maku. Hyvin ne yhä soittimessa soivat, vaikka äänenlaatu ei ehkä nykypäivän tasolle yllä. 4 376 mm, lev. Vakiovarusteena ollut lukkoperä pääsi tuolloin oikeuksiinsa”, Aulis kertoo. ”Kaupan yhteydessä sain mukaan pahvilaatikollisen tuon ajan kasetteja, Tom Jonesia ja sellaista. Uudistetun koriversion C-pilari tuuletusritilöineen viittaa selkeästi länteen, Baijerin suuntaan. 1 640 mm, kork. Hypoidivetopyörästö, välitys 4,1:1, tasauspyörästön lukko. 07 Mitat Pit. Simpukkaohjaus, tehostetut levyjarrut kaikissa pyörissä. Iskutilavuus 1 756 kuutiosenttiä (poraus 84 mm, isku 79,20 mm). Huolta ei kenenkään kannata autosta kantaa, sillä Fiat on mitä parhaimmissa käsissä Vaajakoskella. 01 Merkki ja malli Fiat 132 GLS 1800 02 Vuosimalli 1976 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Jäykkä taka-akseli, kierrejouset, neljä pitkittäistä tukea. Puristussuhde 8,9:1. Hyvin ne yhä soivat.” ”Kunnostustyöt tein ensimmäisen talven aikana, ja vuonna 2008 Fiat museokatsastettiin. 05 Alusta Edessä erillisripustus, kolmiotukivarret, kierrejouset, kallistuksenvakaaja. Teho 107 hevosvoimaa, vääntömomentti 141 Nm. Soitin kertoo myös omaa tarinaansa auton ensiomistajasta, sillä se on ollut hirvittävän kallis. 36 7/2020 Fiat 132 ’76. Sen jälkeen auto on ollut joka kesä ajossa, ja on sillä yhdet Jyväskylän Talviajotkin ajettu. Renkaat 185/70-13
Toisessa kehitysversiossa auton korkeaa sivuprofiilia häivytettiin laskemalla sivuikkunalinjaa hieman alemmaksi. Ominaisteholtaan keskimääräistä tehokkaamman moottorin sai pidettyä vaivattomasti mahdollisimman edullisella kierrosalueella. Pituussuunnassa auto tarjosi väljyyttä ruhtinaallisesti ja myös etumatkustajien tilat olivat reilut. Ei Fiat 132:ssa sentään kaikki ollut huonosti. Konepeitto on saranoitu fiatmaiseen tyyliin etureunastaan. Keventynyttä ilmettä korostettiin kyljen vaakalistalla. Vaihteiston välitykset olivat kohdallaan. Vaakatasoon asennettu kylkilista vielä tehosti tätä ulkonäöllistä toimenpidettä. Mittaristo oli runsas. Ohjaamo oli muuten miellyttävän hiljainen, mutta moottorin ääni kantautui auton hintaluokka huomioiden varsin voimakkaana matkustajien korviin. 1800-kuutioinen twincam on alle 100 000 kilmoteriä ajettuna yhä tehtaan jäljiltä, eikä normaaleja huoltoja suurempia toimenpiteitä ole tarvittu. Fiat 132 koki kolmannen uudistuksensa vuonna 1977. Sen lisäksi Fiat kulutti kokoonsa nähden vähän polttoainetta. Takapenkki sen sijaan oli käypäinen käytännössä kahdelle matkustajalle, sillä kardaanitunneli ja takalokasuojien koteloiden vuoksi reunoilta kapenevaksi muotoiltu selkänoja söi tilan kolmannelta henkilöltä. Kotimainen autolehti vertasi uuden Fiat 132:n korimuotoilua jopa Volga M-24:ään. Fiatin käytettävyys koheni toisen sukupolven muutosten myötä. Vaikka auton kori oli kulmikkaasti muotoiltu, oli pitkällä matkustajalla takapenkillä pääntilan puolesta ahdasta. Myös jäähdyttäjän säleikköä hieman uudistettiin poistamalla ajovalojen ympärillä ollut umpinainen tausta. Alusta oli saatu toimivaksi. Niinpä tehtaan oli pakko tehdä uudistuksia asioiden korjaamiseksi. Kojelaudan jalopuujäljitelmä, hallintalaitteiden mustat pinnat ja kromi saivat koeajoraporteissa vertauksia jopa englantilaisiin herrahtavan kansan kulkuneuvoihin. HANKALA ALKU Fiat 132:n taival vuoden 1972 ensiesittelyn jälkeen ei ollut ruusuinen. Kauttaaltaan verhoiltu ohjaamo koettiin ylelliseksi. Näiden muutosten myötä auton käytettävyys koheni huomattavasti. Alle kaksi vuotta mallin syntymästä Fiat toi satakolmekakkosen ensimmäisen parannellun kehitysversion maailmalle. Fiat eteni suuremmissa nopeuksissa huojuen, ja kaarreajossa auto nojasi voimakkaasti ulkokurvin puoleiseen etupyörään. Tämä kevensi auton korkeaa ja raskasta sivuprofiilia ja lisäsi näkyvyyttä sisältä ulos. Viitosvaihde taas oli välitetty luontevaa käyttöä ajatellen liian pitkäksi. Fiatin koriinkin kajottiin ja sivuikkunalinjaa madallettiin. Mallin valmistus päättyi 1981, jolloin esiteltiin Fiat Argenta. Samassa yhteydessä myös takajousitusta laskettiin, mikä kohensi omalta osaltaan auton ajo-ominaisuuksia. Vaikka ajoasennossa oli peri-italialaiseen tapaan ratti kaukana ja polkimet lähellä, sai tätä ominaisuutta lievennettyä ohjauspyörän korkeussäädön avulla. Artikkelissamme esiteltävästä Fiat 132 GLS 1800 -mallista kerrottiin aikalaisarviossa, että se oli kallis auto, jossa rahalle sai kohtalaisen vastineen, jos arvosti yksilöllisyyttä ja mukavuutta. Autotoimittajat ympäri markkina-alueen arvostelivat auton monelta osin selvää keskeneräisyyttä ja ongelmallisia ajo-ominaisuuksia. Artikkelimme autossakin olevaa 1800-kuutioista moottoriversiota viritettiin sylinterikannen hengitystä parantamalla, jolloin potkua saatiin kaksi hevosvoima lisää ja moottorin vääntökäyrä laajeni maksimimomentin kuitenkin pysyessä ennallaan. Kaupunkiajossa kakkosvaihde oli sopivin, mutta toisaalta moottori veti nikottelematta kolmosvaihteellakin jo 25 kilometrin tuntinopeudesta alkaen. 37. Uudistuksessa etupään pyöräntuentaa parannettiin ja takajousitusta madallettiin, samoin raideleveyttä kasvatettiin aavistuksen verran. Etupenkkien säätö oli vaivatonta. Kehnon ajettavuuden syyt löytyivät auton alustasta. Fiat oli viidelle henkilölle suunniteltu. Viitosvaihteen välitystä lyhennettiin
Opel Senator CD 3.0E Automatic ’84 Edustuskelpoi nen Jyväskylä 38
Edustuskelpoi nen Ensimmäisen mallisukupolven Opel Senator oli olemukseltaan hienoisen vaatimaton, mutta matkustusmukavuus oli laadukkaan toteutuksen ja runsaan varustelun myötä kunnossa. ”Se oli helkutin hyväkuntoinen, viimeisiä B-mallin Asconoita. Ja hän osti sen harmikseni pois.” Ilman rattaita arki ei rullannut, joten Ari alkoi saman tien katsella tilalle korvaavaa kulkuneuvoa. Kärtti kuitenkin hintaa, ja minä lopulta sellaisen sanoin. ”Vähän hirvitti kun siinä oli digimittaria ja muuta sähköhärpäkettä, että miten ne toimisivat ikääntyvässä autossa. Välirahaa maksoin muistaakseni kymppitonnin verran”. Teknisesti kun auto oli toimiva.” Teksti: Harri Onnila • Kuvat: Jan-Erik Laine Senatorin vaihtaessa omistajaa marraskuussa -99 oli sen matkamittarissa runsaat 340 000 kilometriä. Hän oli mieltynyt tuttuun merkkiin, joten seuraavankin ajokin keulalla saisi mielellään olla pallosalamatunnus. V uosimallin -81 Opel Ascona oli hienossa kunnossa, joten tuolloin 90-luvun lopulla Laukaassa asuneella Ari Makkosella ei ollut minkäänlaista tarkoitusta luopua siitä. Ne eivät kuitenkaan nuorta ja innokasta autopeltiseppää isommin järkyttäneet. Vaihdoimme autoja kokeeksi pariksi päiväksi, eikä se mieli siitä muuttunut puolin eikä toisin, joten kaupat tehtiin. Sillä oli ollut kiva ajella ja autosta oli muutoinkin jäänyt hyvä maku.” Myyntiin tullut Senator oli kolmelitraisella kuutosella ja CD-varustelulla, joten mukavuutta Rekordin isoveljessä olisi tiedossa riittämiin. Kiinnostavia vaihtoehtoja riitti, ja eräs niistä oli Ääneseudulla myyntiin ilmestynyt vuoden -84 Opel Senator. ”Kävikin sitten niin, että etuvetoAscona alkoi kiinnostaa häntä. ”Minulla oli aiemmin ’81 Rekord Berlina, johon oli vaihdettu GSi-Mantan ruiskumoottori ja vaihteisto dieselin tilalle. Tehty matka näkyi olemuksessa, mutta kokonaisuutena auto oli ehjä, joten se oli saanut matkansa varrella pääsääntöisesti asiallista kohtelua. ”Päällisin puolin Senator oli tuolloin elähtänyt ja hieman rapistunut, esimerkiksi paikkamaalauksia oli tehty spraylla sinne tänne. Olihan Ari aloittanut kardaani-Opeleiden parissa jo 16-vuotiaana hankkimalla ensiautokseen kolaroidun ’69 Commodore Coupén, joka laitettiin isä ja poika -projektina kuntoon ja ajoon. ”Päädyin ostamaan etuveto-Asconan vakuutusyhtiöltä. Senatoria kun kaavailin ihan käyttöautoksi.” Hän kuitenkin soitti Senatorin omistajalle ja sopi tapaamisesta. Kilometrejä takana – ja edessä Senatorin siirtyessä Arille marraskuussa -99 oli sen matkamittarissa jo runsaat 340 000 kilometriä. Samalla runsas varustelu aiheutti Arille pientä ennakkoluuloisuutta. Kerta C-Ascona ei oikein tuntunut omalta, alkoi Ari tutkia Keltaista Pörssiä tavallistakin tarkemmalla silmällä myytävien Opelien palstan kohdalta. Auto oli varkaiden jäljiltä – lukot rikottu ja pyörät puuttuivat alta, mutta muutoin rikkomaton ja aika siistikin.” Ari osti kyseisen ’84 Ascona 1.6 S:n ja laittoi sen kuntoon, mutta takavetoisiin Opeleihin tottuneelle miehelle C-Ascona ei kuitenkaan istunut toivotulla tavalla käteen. Isossa Opelissa herättivät kiinnostusta Arin aiemmat kokemukset pykälää pienemmästä E-Rekordista. Ari Makkosen omistamalla yksilöllä on erityistä taustaa edustamisesta auton varhaisvuosilta. 39. Yksi kaveri sitä yritti puoliväkisin ostaa, mutta en ollut innostunut
Aria ennalta mietityttäneet sähkövarusteetkaan eivät käytön mittaan porsineet, joten autovalinta osoittautui onnistuneeksi. Käyttöentisöinnin jälkeen Senator ei vielä siirtynyt pois vakinaisesta palveluksesta, vaan toimi läpivuotisena käyttöpelinä vielä parisen vuotta. Varustelu on ylenpalttista, mutta kojetaulun olemus ei sen sijaan ihmeemmin eroa arkisemmista Opeleista – digitaalimittaristoa lukuun ottamatta. ”Olen vannoutunut öljyja vaseliinityyppisten tuotteiden käyttäjä ruosteelta suojaamisessa, joten laitoin muun muassa lokasuojien peltikanttauksiin vaseliinia paksun kerroksen, kotelorakenteisiin upposi useampi litra teräketjuöljyä”, kertoo Ari ja toteaa toimien myös auttaneen, kun kahden vuosikymmenen jälkeen pinnat eivät edelleenkään isommin kuki. 40 7/2020 Opel Senator. Vaihdoin muun muassa uudet helmapellit, ja samalla kun etulokasuojat olivat irti, vaihtuivat kätevästi myös väsyneet etuiskarit uusiin.” Loputtomassa taistossa ruostetta vastaan ja etenkin talvikäyttöä silmälläpitäen Ari teki Opeliin muoviset sisälokarit myös taakse – alkujaan kun sisälokarit olivat autossa vain edessä. ”Aihioina taisin käyttää etuveto-Asconan vastaavia”, ,oes muistelee. Seisonnasta juhla-ajoon Harrastekäyttöön siirrettäessä Senatorin kokonaisajomäärä lähenteli jo 400 000 kilometrin rajapyykkiä, mutta sen saavuttaminen otti lopulta aikaa, sillä kesäiset ajomäärät jäivät vähiin. Kori purettiin tunnollisesti ylimaalausta varten, ikkunoita myöten oli kaikki irti. Vuosituhannen ensimmäisen vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla oli lähellä etteikö Ari olisi jo luopunut edustus-Opelista seuraavan omistajan iloksi. Verhoilu on ylellistä plyysiä, joka on osoittautunut laadukkaaksi myös kestävyytensä osalta. ”Tein autolle sellaisen käyttöentisöinnin. Seuraavat parit vuodet kuluivatkin ajellessa Opelilla sellaisenaan, kunnes kulahtanut ulkoasu herätti laittamaan edustusmallia arvoiseensa ulkoiseen kuntoon. Myös ruosteenestosta hän pyrki kantamaan huolta
Tämä sopi siihen kokonaisuuteen, että huoltokirjan mukaan Senator oli ollut ensimmäiset vuotensa Suomen General Motorsin omistuksessa. Siellä vanhoja lehtiä taas kerran plärätessäni huomasin vuoden -84 Tuulilasissa olevan juttua Opel Senatorista. Kasettiradio ja -teline sen sijaan yleisempää. HAVAINTO HISTORIAN SIVUILTA Vain kesäkäyttöön ja sitä myöten omistajan muun harrastekaluston jatkoksi Senator asettui vuoden -04 tietämillä. ”Hän oli ollut itsekin Opelin palveluksessa ja tiesi kertoa, että Senator olisi ollut uutena Suomen General Motorsin silloisen toimitusjohtajan Stig Fagerholmin käytössä.” Toukokuussa -84 ensirekisteröidyn Senatorin mittariin oli 90-luvun puoliväliin mennessä kertynyt jo noin 300 000 kilometriä, joten voisi olettaa että alkuvaiheiden esittelykäytön ohella Senator olisi palvellut isona ja mukavana reissuautona Opeledustajien erilaisilla matkoilla ympäri Suomea, kunnes se aikanaan siirtyi yksityisomistukseen. Kunnes sitten tajusin, että ei hitto, tässähän on itse asiassa sama rekisterikilpikin.” Lehtiartikkeli antoi viittauksen, että Opel olisi alkujaan toiminut osittain esittelykäytössä. ”Lueskelin lehteä ja silmäilin että samanlainen Senator väriä myöten – kunnes tajusin että tässähän on itse asiassa sama rekisterikilpikin.” Digitaalimittaristo on ehtaa 80-lukua joskin suhteellisen harvinaista sellaista. ”Olen syntynyt Savonlinnassa ja siellä on isäni kotipaikka, joka on nykyään kesäkäytössä. Samoihin aikoihin Arille selvisi vahingossa mielenkiintoista taustaa autoyksilöön liittyen. Matkamittari on toteutettu numerorullin, mutta sähkökäyttöisesti ja digitaalimaisella kirjasintyylillä. Asialle antoi lisävalaistusta Arin myöhemmin tavoittama, Senatorin ilmeisesti kolmas varsinainen omistaja, jolla auto oli ollut Heinolan seudulla 90-luvun puolivälissä. Edellä viitatulta heinolalaiselta Senator siirtyi lahtelaiseen autokauppaan vaihdossa Porscheen. Lueskelin sitä ja silmäilin että samanlainen auto väriä myöten kuin meillä. Sieltä Opelin haki hetkeksi omistukseensa keskisuomalaismies, jolta Ari puolestaan osti auton loppuvuodesta -99. 41
Perspektiiviä antaa kun ajattelee, että vain 300 markkaa suuremmalla satsauksella olisi saanut pitkän SMersun, 280 SEL:n. Lisähuomiona mallitarjonnasta kerrottakoon, että A-Senatorin viimeisinä myyntivuosina 1985–1986 oli Suomessa saatavilla versiot 3.0i CD, 2.2i C sekä 2.3TD C, jonka turbodiesel liikutti isoa Opelia 86 hevosvoimallaan. ”Opel seisoi sitten useamman vuoden, vuosina 2012–2017 sitä ei tullut edes katsastettua.” Katoksen alle pysähtyneisyyden tilaan asemoituneen edustusvaunun elävöittäjä tuli viimein yllättävältä taholta, tuttavasta joka näki pölyn alla ja vajain renkain seisovassa Senatorissa komean hääauton. Itse asiassa Senator oli Suomessa hulppeimpana 3.0E CD Automatic -versiona järkyttävän kallis. Mutta kun sain vain vaihtotarjouksia, niin ei sitten tullut kauppoja.” Auto jäi Arin nimiin, mutta käyttö ei mainittavasti lisääntynyt. ”Kaveri herkisteli jarrut, ja jo aiemmin letkupaikkauksilla elvytetyt bensalinjat piti uusia. Siinä missä A-Senatorin vuosien 1978–1982 malli-ilme oli lähellä vielä tuotannossa ollutta Commodorea, jatkui ongelma vuosina 1982–1986, jolloin päivitetty Senator näytti edestäpäin erehdyttävän paljon senaikaiselta E-Rekordilta. Mutta sai ulkoiselta olemukseltaan hieman vaatimattomasta Opelista rahalle vastinettakin. Alkuperäisten 14-tuumaisten sijaan alla pyörivät 15-tuumaiset BMW:n aluvanteet, jotka sopivat hyvin kokonaisuuteen. 42 7/2020 Opel Senator. Jos keulan osalta Senatorin ilme on lähellä Rekordia, niin takapään osalta ei erehtymisvaaraa ole. Rekisteröintitilaston mukaan Monzaja Senator-malleja kilvitettiin yhteensä 16 yksilöä. Etualalla, ilmanputsarikotelon ja etutolpan välissä näkyy takajousituksen korkeudensäädön kompressori. Yli 400 000 ajokilometrin perusteella uskaltanee todeta Opelin kolmelitraisen ruiskukoneen olevan luotettava voimanlähde. Kevättalvella -85 mainittujen mallien hinnat olivat 251 700, 189 900 ja 200 500 markkaa. Itse asiassa päinvastoin. Epäilemättä sen kokivat CD-Senatorin uutena ostaneet, mutta asia saa tukea myös omistajalta automallin myöhemmiltä ikävuosilta. Olen esimerkiksi vaihtanut ajallaan vaihteistoon öljyt ja suodattimet, samoin peräöljyt sekä jarrunesteet ja niin edelleen.” ”Kerran pistin myyntiinkin, kun se oli niin vähällä käytöllä ja minulla oli muitakin harrastevehkeitä. Vuonna -79 sen hinnaksi ilmoitettiin 193 000 markkaa. Kaikkiaan Opel Senator 3.0 CD -mallia ensirekisteröitiin Suomessa vuonna -84 vain kourallinen. Ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta huolimatta Senator kohosi silti omaan luokkaansa, mikä selvisi hinnastoa silmäillessä. ”Se on pelannut ihmeen hyvin, olen toki huoltanutkin sitä vuosien varrella. Arin mukaan Opel on palvellut kaikkiaan oivallisesti. Vuonna -84 CD-Senatorin hinta oli kohonnut jo 241 900 markkaan, jos tosin edullisin pitkä S-Mersukin maksoi tuolloin jo 338 000 markkaa ja esimerkiksi BMW 728i puolestaan 284 000 markkaa. Ensinnäkin perusvarmojen mutta samalla hieman tasaisen harmaiden automallien valmistajana Opelilla ei ollut samanlaista hohdetta kuin esimerkiksi Mercedes-Benzillä tai vielä tuolloin jenkkiautoilla. Kun vielä otetaan huomioon, että tuolloin Senatorista oli tarjolla myös 185 900 markkaa maksanut 2.0E C -versio, on CD-versioiden kokonaismäärä jäänyt perin niukaksi. YLELLINEN PINTAA SYVEMMÄLTÄ A-mallipolven Opel Senatorin menestysmahdollisuuksia edustusautojen markkinoilla nakerrettiin tavallaan kahdelta suunnalta. Hän sitten laittoi linjat kokonaan uusiksi nailonputkesta. BMW 728A maksoi tuolloin 185 000, Chrysler New Yorker 169 800, Jaguar XJ6 4.2 puolestaan 176 000 ja Ford Granada 2.8i Ghia vain 151 910 markkaa. ”Tavallaan ihastuin Senatoriin uudestaan ja totesin siistitystä autosta, että on se vaan hienonnäköinen peli”, Ari hymyilee. ”Sanoin että jos otat siitä itsellesi urakan ja laitat kuntoon, niin ilman muuta saat hääautoksi.” Varsinaisesti vikaa ei Opelissa ollut, mutta seisottaminen oli aiheuttanut nahkeutta niin polttoainepuolelle kuin jarruihin. Näillä toimin hän sai haettua jälleen leiman ja ajelikin sillä tyytyväisenä pari kuukautta.” Kun lainaaja sitten toi takaisin puhtaan Opelin, innostui Arikin jälleen autosta. Toisekseen Opel teki hienoisen karhunpalveluksen myös itse: Senator oli toki komea, mutta harmillisesti lähes samankaltaista muotoilua hyödynnettiin myös edullisemmissa malleissa
Oma viehätys autossa kyllä on, mutta jos sopiva ostaja tulee ja se pääsisi hyvään kotiin, niin ehkä joutaisi eteenpäin?” pohtii Opelharrastaja, jonka hoteissa on tällä erää muun muassa aikoinaan Suurajoissakin esiintynyt A-Ascona, Kadett Rallye -replika sekä yhteisomistuksessa kaverin kanssa oleva historickilpurina palveleva A-Manta. Takaveto. 01 Merkki ja malli Opel Senator CD 3.0E Automatic 02 Vuosimalli 1984 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä pitkittäin. Äänieristyksen eteen tehdyssä työssä tulevat esille harkitut ratkaisut, jotka ovat osaltaan näkyneet myös auton hinnassa ja hiljaisuudessa. Jos autoa hankkiessa digitaalimittaristo oli Arille yksi epäröintiä aiheuttava tekijä, on mieli muuttunut vuosien varrella. Matka-autona Senator onkin edelleen pistämätön valinta. Sen sijaan kojelauta kaikessa muovisuudessaan on hieman arkinen, vaikkakin autoon soveltuvaksi tummanruskeaksi sävytetty. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. ”En oikein tiedä, kun on tullut uusiakin harrasteautoihastumisia, ja toisaalta vähän harmittaa kun tällä tulee niin vähän ajettua. Edessä ja takana levyjarrut. 04 Voimansiirto Kolminopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Poraus 95, isku 69,8 mm. Suorituskyky ei enää päätä huimaa, kun nykyajan perusautotkin ovat vikkelämpiä, mutta silloin aikanaan oli kova juttu kun kulki yli 200 km/h.” Senatorille uutena kaavaillusta käyttötarkoituksesta kielii myös takapään korkeudensäätö: kun perä uhkaa painua alas, tekee takatukivarressa oleva tunnistin siitä havainnon, ja pian moottoritilassa oleva kompressori herää ja nostattaa takapään jälleen oikeaan korkeuteen. Kun lainaaja hääajojen jälkeen toi takaisin siistityn auton, innostui Arikin uudelleen Senatorin tyylikkyydestä. 08 Suorituskyky Huippunopeus 205 km/h, 0-100 km/h 11,0 s. Tosin onhan kojelaudassa se eräs aikakauden huomionkerääjä – digitaalimittaristo. Paino 1450 kg. 43. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ihan kokonaan ratkaisu ei ole digitoitu: matkamittari on toteutettu perinteisin numerorullin, mutta vaijerin sijaan niitä on pyörittämässä sähkömoottori. Teho 180 hv/5800 rpm, vääntö 248 Nm/4200-4800 rpm. Takana erillisjousitus, vinoheiluriakselisto, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Alkuperäinen plyysisisustus on kestänyt hyvin aikaa.” Tuplatiivisteillä varustettujen ovien sisäpuolen puiset ikkunalistat ovat eräs luku sisustan persoonallisia ja ylellisiä yksityiskohtia. ”Viime vuosina jakopään suunnalta on alkanut kuulua pientä rapinaa, kun kierrokset laskevat. Puristussuhde 9,4:1. Ajomäärästä huolimatta myös kolmiportainen, jenkkiperua oleva automaattikin hoitaa tehtävänsä hienosti. ”Tämä on siitä mukava harrasteauto, että tällä ajaa mielellään pidempääkin matkaa. ”En siitä tykännyt silloin alkuun, mutta enää se ei haittaa, siihen on jo tottunut ja kuuluuhan se tähän automalliin sekä aikakauteen.” Tulevaisuuden osalta Senatorin pysyminen nykyomistuksessa on kaikesta huolimatta kysymysmerkki. Moottori on tiettävästi yhä avaamaton vaikka matkaa sen voimin on taitettu jo reippaat 400 000 kilometriä. Tilavuus 2968 cm 3 . 07 Mitat Pituus 484, leveys 172, korkeus 142, akseliväli 268 cm. Ehkä ketjun laahaimet ovat jo sen verran kuluneet”, omistaja arvelee. ”Kun käyttöentisöinnin yhteydessä oli koko sisustus purettu pois, niin kiinnitin huomiota materiaalien laadukkuuteen
Japanin autoteollisuus harppoi 60-luvulle tultaessa länsimaiden tuotteita nopeasti kiinni ja meni monin paikoin ohikin. Teksti: Harri Onnila Nipponin nopeat Myös Fairladyja 1500-mallinimillä tunnettu Datsun SPL310 oli vuoden -63 mainoksen perusteella ”urheiluauto harvinaisella yhdistelmällä tyylikkyyttä ja rohkeutta”. Asia koski myös urheiluautoja, joihin poimittiin ansiokkaasti vaikutteita perinteisempien automaiden sporttivaunuista. 44 MYYDÄÄN Urheiluauto. Näin ollen markkinointikoneistoillakin riitti urheilullisia ajopelejä joita kaupitella
Homma laitettiin käyntiin aivan 60-luvun lopulla, ja kuin tulevaa energiakriisiä ennakoiden 240Z:aa markkinoitiin ”uudenlaisena talousautona”. Asiaa selittää osaltaan, että tämä mainos houkutteli asiakkaita aikoinaan Playboy-lehdessä. No, otettiin tekstissä sentään esille myös auton kauneus, tehokkuus ja ajettavuus. Vuonna -74 Z-Datsunista juteltiin jo legendana eikä suotta, sillä vuonna -79 uuteen 280ZX:ään viitattiin ”maailman eniten myyneen urheiluauton, 260Z:n seuraajana”. Vuonna -69 Datsunin 1600ja 2000-avoja myytiin suorasukaisesti ”yläosattomina kultasina, jotka räjäyttävät tajunnan”. 45. Z-Datsunit kelpasivat ympäri urheiluautoilevaa maailmaa, mutta erityisen taajaan kassa kilisi Yhdysvalloissa
Mainoksen mukaan aina silloin tällöin muutamalla onnekkaalla on ollut mahdollisuus uuden urheiluauton hankintaan, ja mielikuvien luomiseksi taustalla on ’47 MG TC Midget, ’53 Chevrolet Corvette ja ’70 Datsun 240Z. Varmuudeksi ajoneuvoluokasta mainoksessa mainitaan myöhemmin, että ”200SX on oikeaoppisesti takavetoinen urheiluauto”. Ja se täyttää ulkonäön antamat lupaukset kiihtyvyyden, tehon, ajo-ominaisuuksien, ja varustelun suhteen – ja yllättää reiluilla sisätiloillaan”. Vuonna -90 ei uuden 300ZX:n urheiluautostatuksesta tarvinnut varmasti vääntää: nelipyöräohjaus, monivarsituennat sekä tuplaturbotettu 24-venttiilinen kolmelitrainen V6 283 hevosvoiman tehoineen puhuivat puolestaan. Vuonna -78 oli Mazda RX-7:n ostajan vuoro. Datsun-merkki vaihtui Nissaniin, mutta valmistajan sporttitehtailuun se ei vaikuttanut. 46 7/2020 Myydään urheiluauto – Japani. Ansioluetteloonkin oli jo kertynyt kanadalaisten autotoimittajien suorittama valinta ”parhaaksi uudeksi urheiluautoksi”. Vuoden -84 Silvian luvattiin olevan oikeastaan kaikkea sitä mitä asiakas saattoi toivoa: ”Urheiluauto, joka jo ulkonäöllään sävähdyttää. Vuonna -89 Sunny-kansan silmin katsottuna 200SX ei ehkä ollut ”tyypillinen uusi Nissan”, mutta perusteluksi kerrotaan, että se oli ”huipputuote autoilun vaativimmassa luokassa”
Honda CRX ei ollut perheellisen valinta, mutta oliko se urheiluauto. Pitäisi ehkä pikemminkin pohtia oliko kyseessä urheiluauto vai jo niin sanottu superauto. 47. Luukkulamppuisen Mazda 323F:n saattoi nähdä molemmin puolin vuosituhannen vaihdetta sangen urheiluhenkisessä nuorisokäytössä, eikä tämä toiminta kauas vuoden -89 mainoksen luonnehdinnoista mennytkään. Mutta kenenköhän ehdoilla NSX-mainoksen kuvauspaikka oli valittu. Alumiinikorista keskimoottorihirmua mainostettiin vuonna -90 ”ensimmäisenä täysverisenä urheiluautona, joka on tehty ajajan ehdoilla”. Perheauto sitä tarvitseville, urheiluauto siitä uneksiville.” NSX-malliin Honda latasi kaiken moottoriurheilussa keräämänsä osaamisen ja jälki oli sen mukaista. Auton 100-hevosvoimaisen 1,5 litran moottorin luvattiin antavan 8,7 sekunnin kiihtyvyys ja 190 km/h huippunopeus. Vuoden -84 mainoksen mukaan ”CRX on puhdasverinen urheiluauto, jonka tekniikka vastaa sitä mitä upea ulkokuori antaa odottaa”. Vuonna -81 Preluden kerrottiin muuttavan ”oikeastaan koko urheiluautokäsitteen” ja vuoden -86 Prelude-mainoksessa pohdittiin, että ”Honda on kauttaaltaan urheilullinen. Ei sitä nyt ihan urheiluautoksi paalutettu, mutta ”urheilulliseksi coupéksi, trendinluojaksi” ja autoksi jossa on ”urheiluauton luonnetta”. Kotimaisessa mainonnassa Honda Preludea myytiin empimättä urheiluautona sukupolvesta toiseen
Moottoriurheilu myy, luotettiin vahvasti vuonna -73. Celica-kilpuria ei sentään kaupattu, mutta asiakas saattoi ”ostaa sen mitä kilpaileminen on meille opettanut”. Mutta otettakoon mukaan, sillä ’78 Yamaha XS750:n rinnastaminen urheiluautoon on vahvaa, Porsche 911 Carreraan suoritettua vertailuasetelmaa myöten. Aikoinaan juteltiin muuta liikennevirtaa pyrkivämmin etenevistä Hiacepakuista maamme yleisimpinä urheiluautoina. Vuonna -76 tilaukseen vastattiin Celica GT Liftbackilla, jota luonnehdittiin ”urheilulliseksi laatuautoksi”. 48 7/2020 Myydään urheiluauto – Japani. Vuonna -71 suomalaiset pääsivät koettamaan Toyota Celican suitsimista, se kun nimittäin oli ”kesyttämätön urheiluauto”. Sitä saa mitä tilaa, niinhän se menee. Kyllä – mainoksessa on moottoripyörä. Oliko samaa tautia liikkeellä muissakin kevyissä hyötyToyotissa, kun Amerikassa kaupiteltiin 80-luvun alussa Hilux-perustaista SR-5-pickupia ajoneuvoluokkansa urheiluautona
”Tavoite: luoda urheiluauto, jossa yhdistyy uusin tekniikka ja unohtumaton muotoilu. Cressida 2000:n kaverina Celica Liftback 2000 ST, ”tilava viiden hengen urheiluauto”. Tulos: kuvan Celica Turbo 4WD.” Eikä tämä vuoden -90 Celica-ilme ole unohtunutkaan, mistä käy osaltaan kiittäminen mallin rallihistoriaa. Ja nyt Toyota on tehnyt tästä elämäntavasta vieläkin houkuttelevamman.” Myöhemmin vielä vakuutetaan loputkin toteamalla, että ”ajo-ominaisuuksiltaan Celica on kuumaverinen urheiluauto”. Celica 80-luvun jälkipuoliskon ilmeessään antoi aihetta pienelle filosofiselle pohdiskelulle: ”Urheiluauto on elämäntapa. Nyt ei olla moottoriradalla, rantabulevardilla tai edes kallion päällä, vaan kotimaisissa urheiluautotunnelmissa. Kahdeksankymmentäluvun lopulla Toyotamaahantuojalla oli heittää syötiksi kokonainen sarja sporttimalleja – MR2, Celica ja Supra. 49
”Ensimmäinen kisani oli tammikuussa -92 ajettu Vammala-ralli Marko Lehtelän kyydissä, ja siitä se sitten lähti. ”Yhdeksän vuotta vanhempi veljeni on ollut bensalla rokotettu jo lapsesta saakka. Sen sijaan nuoruusaikojen kaveriporukka johdatteli minut rallitouhujen pariin, kun eksyimme Ylöjärvellä Hopeatien tallille, jossa kilpa-autoja rakenteli useampikin heppu. Syy valmiiksi tehdyn auton hankintaan oli tiukka aikataulu ja Asconassa ollut Toyotan suorakytkentälaatikko. Hänellä on ollut kaikenlaisia laitteita, mutta minulla ei ole ollut talliin mitään asiaa, kun siellä on ollut laitteet levällään. Koriltaan melko väsyneellä REH-601:llä ajoin siihen asti kunnes saimme tuolloisesta, melko tervekorisesta siviili-Asconastani rakennettua uuden kilpurin. ”Aluksi olimme muutaman vuoden mukana Lada VFTS:llä, mutta nälkä kasvoi syödessä, ja hankimme 90-luvun lopulla Jyväskylästä valmiin B-Asconan. M onesti alkusysäys moottoriurheiluharrastukseen saadaan jo lapsena, kun kotiväki puuhailee aktiivisesti asian parissa. Tallilla kilpa-autoja rakennelleet kaverit houkuttelivat Tiinaa käymään rallitutkinnon, koska kartturin paikkoja oli vapaana. Kavereiden kanssa olimme myös käyneet katsomassa Jyväskylän Suurajoja vuonna 1986, kun B-ryhmä viimeistä kertaa ajoi Suomessa”, Tiina muistelee. Tiina Lassila Ammattikatsoja kutsui itsensä hämeenkyröläisten Tiina ja Mikko Lassilan kahvipöytään, jossa yhdessä muisteltiin Tiinan pitkää, menestyksekästä ja yhä jatkuvaa kilpailijauraa rallissa sekä rallisprintissä. Kartturin paikalta kuskiksi Hopeatien tallilta lähti käyntiin tuolloin vielä tyttönimellä Sievinen tunnetun nuoren naisen pitkä kilpailu-ura. Naisten viimeinen SM-arvoinen rallivuosi oli -01 ja sijoituimme silloin yhteispisteissä toiseksi.” Kyseisestä kaudesta Mikko Lassila kertoo tarinan sääntömuutoksien osalta: Tiina ja Mikko Lassila ovat harrastaneet autourheilua kilpailijoina kolme vuosikymmentä. Parikymmentä vuotta on puuhasteltu yhdessä ja nykyisin asfalttisprintejä ajetaan yhteisellä kilpurilla. Autotalli oli toisinaan pieneltä tytöltä jopa täysin kielletty alue. Seuraavana vuonna tuli aika siirtyä myös kuljettajan paikalle, kun ilmottauduin Pinsiön sprinttiin. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee 50 7/2020. Tiina Lassilan lapsuudenkodissa Ylöjärvellä ainoastaan velipoika touhusi moottorivehkeiden kanssa, mutta muuten ralli tai muukaan moottoriurheilu ei ollut perheessä erityisessä asemassa. Eikä koneet ja autot lapsena minua mitenkään erityisesti kiinnostaneetkaan. Vuodesta -94 lähtien olen ajanut sekä rallia että sprinttiä.” Rallia lähdettiin ajamaan tanakammalla otteella, kun Tiina ilmoittautui mukaan naisten SM-sarjaan
Tämä onnistui Suomessa, vaikka Asconan kansaiväliset luokitukset olivat vanhentuneet jo ajat sitten. Kausi olikin täydellinen, sillä voitto napsahti parivaljakolle jokaisessa osakilpailussa ensimmäisessä Lahdessa ajetussa jopa neljän ja puolen minuutin marginaalilla. ”Tuona vuonna sarjaan sai osallistua vain Atai N-ryhmän autoilla. Tiina Lassila Tiinan ensimmäinen kaato tapahtui Laukaassa jossa Lada suistui pellolle, mutta kaatui vasta takaisin tielle pyrittäessä. Mukavan sattuman kautta Tiina sai kartanlukijaksi maailmallakin kuljettajana menestyneen Eija Jurvasen. 51. Tässä kurvaillaan Jyväskylässä Opelilla, lähtönumero kertoo tuon hetkisen sijoituksen naisten SM-sarjassa. Kemin kevättalven kovettamia penkkoja oli käytetty vauhdin hillitsemiseen heti kilpailun alussa. Autosta tuli hieman surullisen näköinen. Tiinan kilpailuura alkoi kartturina vuonna -92 Vammala-rallista jossa hän oli mukana Marko Lehtelän kanssa. Kuohujuoman suihkuttelu on tullut uran aikana tutuksi kuten vuonna -03 Heinolassa. Jossain vaiheessa Ladan väritys vaihtui valkoiseksi. Kyseiselle kaudelle Opelin sai muuttaa jälleen F-ryhmäläiseksi. Ascona muutettiinkin äffäläisestä takaisin A-ryhmään. Tämä vaati muutoksia moottorin osalta, samoin suorakytkentälaatikko vaihtui perinteisempään.” Vuonna -02 naisten SM-sarja muuttui Lady Cupiksi, jossa Tiina oli Sirpa Jokisen kanssa mukana
Syy oli mitä inhimillisin, sillä Tiinan ja Mikko odottivat esikoistaan joka syntyi seuravaan vuoden tammikuussa. Perheenlisäystä Kyseiselle vuosikymmenelle ajoittui pieni tauko kilpatouhuista. Itä-Suomen kimurantit tiet koituivat monen kohtaloksi vuonna -98 Tuupovaaran SM-osakilpailussa. Meitä oli aina kilpurissa kolme, kun mukaan lasketaan maskottinallemme Voitto. ”Kesäkuussa -06 ajettiin Lady Cupin ensimmäinen kesäkilpailu. Lastenhoito-ongelmaa tämä ei aiheuttanut, sillä Venla oli mukana ja nukkui tallilla Peltorit päässä kun me teimme autoa.” Lähihistorian aikana Tiina on ajanut rallia ja sprinttiä, eivätkä kartanlukijan hommatkaan ole jääneet kokonaan sivuun. Kisan jälkeen sanoin Sirpalle, että meitä oli tuolla kilpurissa neljä, ja kausi oli nyt tässä.” Tiina odotti Lassiloiden esikoista Venlaa, joka syntyi seuraavan vuoden tammikuussa. Jos autourheilu tai moottorit eivät olleet Tiinan lapsuudessa erityisemmin läsnä, on näistä tullut omalle perheelle tärkeä ja mukava yhdessäolon muoto. Kilpaileminen ei tyttären syntymään loppunut, mutta joitakin muutoksia harrastukseen ja kilpakalustoon tapahtuma sentään aiheutti. Tytär Venla, joka tallin lisäksi kisapaikoilla nukkui vaunuissa kuulosuojaimet korvillaan ja herätessään kysyi palkinnoista, ei ole välttynyt autourheiluvaikutteilta. Tiina ja Eija keskeyttivät ulosajoon tässä ykköspätkän yllärissä. ”Vuonna -07 myimme Asconan sekä Mikon sprintti-Renaultin pois, ja ostimme tilalle BMW M3:n, josta aloimme rakentaa kilpaautoa. 52 7/2020 Ammattikatsoja muistelee. Auto -rallissa vuonna -04 tultiin oikeaan taittavalle nypylle turhia jarruttamatta. Kouvolan O.K. Kesäkuussa -06 ajetun osakilpailun jälkeen Tiina ilmoitti kartturilleen Sirpa Jokiselle että kausi päättyy tähän. ”Antaa tytön itse päättää harrastuksensa, autourheiluun emme häntä sen ihmeemmin ohjaa, saati pakota”, toteavat Lassilat viisasti tapaamisemme päätteeksi. Tämä laittoi kisakuviot uuteen muotoon
Myös ensimmäinen Tunturiralli oli ikimuistoinen, sillä Pohjoismaissa extremelajeja kuvaamassa ollut saksalainen ryhmä halusi tehdä naiskilpailijaparista ohjelman. Mielenkiintoinen tapaus puolestaan sattui vuoden -97 Channel Four -rallissa Tampereella, Savon erikoiskokeella eräällä pätkän monista hyppyreistä. BMW on ollut teknisesti luotettava kilpa-auto, eikä sitä runsaan kymmenen kilpailuvuoden tiimellyksissä ole kuljettajatkaan isommilla ajovirheillä tärvelleet. Yksi iso hyppyri jäikin huomioimatta, ja Tiinan nuotissa luki vain että nyppy täysillä yli. Tämä hyppyri oli Veikkauksen vedonlyöntikohteena, ja siinä oli viralliset mittaajat. Nyppylöitä ei siis voinut nuotittaa niillä ajolinjoilla joita kisassa käytettiin. Tyttären syntymän jälkeen Tiina ja Mikko rakensivat yhteisen kilpurin jolla on ajettu rallia ja viime vuosina asvalttisprinttejä. Ensimmäinen kaatoon johtanut ulosajo tapahtui vuonna -95 Laukaassa, kun Lada ajautui vauhdilla pellolle, ja takaisin tielle pyrkiessä auto kierähti multapaakusta ympäri. Vuosi oli myös viimeinen kun naiset ajoivat SM-arvosta. Kaikesta päätellen Tiinan mittava ura moottoriurheilun parissa jatkuu vielä pitkään mikä tietää kilpakumppaneille kovaa, mutta reilua vastusta. Jos on Lada-kuvissa jo mukavaa nostalgiaa, niin kokemuksen tuomaa vauhdikasta osaamista huokuu tämä Kauhavalla viime vuonna napattu otos. Tunturiralli hankineen, erämaineen ja pakkasineen oli saksalaisille eksoottinen ympäristö, jonka kruunasi rallia ajanut naispari. Vuonna -01 ajettiin Pirkanmaalla toinenkin NaSMosakilpailu kun Tampereella kisattiin vetisissä oloissa. Melkoisen lumisatsin päällensä saanut porukka oli aivan haltioissaan. Tiina yhdessä Satu Tanskasen kanssa sijoittuivat yhteispisteissä hopealle. Lada loikkasi hyppyristä 19 metriä, joka oli kisan kolmanneksi pisin hyppy. Iso-Syötteen mäkikisa on muutamana vuonna ollut kisakalenterissa, kuvassa ajovuorossa on Mikko. ”Nuotitusjakson jälkeen menimme Vanttauskoskelle Koskiniemen Pentin tiluksille, jossa he kuvasivat ajoamme. Ainoastaan kaksi ruotsalaista Volvoa lensi hieman pitemmälle. Teimme sitten heille muutaman muunkin jäynän kuvausten aikana”, Tiina muistelee. Nuotittaessa piti ehdottomasti pysyä omalla ajokaistalla paikoissa, joissa ei mahdollista vastaantulijaa voinut nähdä. Näimme kun he seisoivat eräässä pitkässä vasurissa ulkokurvin puolella, laitoimme kilpurin kopan vinoon ja ajolinjan hieman leveäksi. Jopa Jyväskylää varten treenannut Carlos Sainz Escort WRC:llä jäi Tiinalle puolitoista metriä. TAPAHTUMIA JA SATTUMIA Pitkän uran aikana on kertynyt monenmoisia sattumuksia. 53. Vuonna -01 kilpurina oli Tiinan omasta arkiautosta rakennettu Opel Ascona. Syksyllä Nokia-rallissa oli ajolinjat hiottu kohdalleen
SAHK Savon kerhon järjestämän kolmipäiväisen rompetorin yhteydessä ajeltiin klassikkoautojen Ruskaajot, joita on Kuopion seuduilla kurvailtu jo vuodesta -74. Borgward Isabella Coupen kauneus toimii mittakaavsta riippumatta. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Itäsaksalaisen Pikolelutehtaan 1:15-mittakaavainen Wartburg 353 oli tarjolla 120 euroon. Kuopion Rompepäivät Terveisiä viime vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta, lähettäjiä ainakin Italiasta, Saksasta, Englannista, Ruotsista, Amerikasta... Monet LeBaronit, SJ 410 Suikkarit ja Calibrat ovat matkanneet romurautana Kiinaan, mutta esitteitä niihin olisi vielä hyvin tarjolla. Letkuohjattava Warre päätyi asiantuntevaan kokoelmaan. Kuopio 28.–30.8. Tapahtuman yhteydessä oli myös hyvä mahdollisuus käydä tutustumassa Kuopion Automuseon tarjontaan. 54 7/2020. Tämä 60-luvun Dinky Toys -pikkuautosta 90-luvulla tehty leikkimätön uusintapainos olisi lähtenyt matkaan kympillä. Poikkeusolot pyyhkivät kesäkauden tapahtumakalenterista monta isoa tapahtumaa, mutta elokuun viimeiselle viikonlopulle ajoittuvat Kuopion Rompepäivät järjestettiin kuitenkin perinteiseen tapaan
Kilpi viittaisi tämän L300-yksilön toimineen lasiliikkeen palveluksessa. Suomen Taksiliitto eriytyi omaksi etujärjestökseen Ammattiautoilijoista 50-luvun puolivälissä. Kun tulevat motoristit ajelevat joskus isoisiensä motskareilla, tämän perheen tapauksessa pyörä on ’72 Yamaha R5. Maailmanmestaruustason eukonkantajat eivät tiettävästi ole vielä järjestäytyneet. 21 tuuman nokialainen puupuolaisella lukkovanteella. Vaikkapa pihakoristeeksi soveltuva pyörä oli tiettävästi Ttai TT-Fordista peräisin. Ehkä 60-luvulla kesken jääneistä, automerkein koristelluista rintanapeista voisi askerrella jotain merkkikerhojen jäsenistölle. 55. Entisöityjen pappa-Tunturien tarjonta rompetoreilla on viime vuosina rauhoittunut. Juvekim Oy:n pöydiltä löytyy aina ihmeteltävää. Jos haaveiden siipiauto on vielä hankkimatta, upeat myyntiesitteet tekevät haaveilusta ainakin mukavampaa. Loppumaan ne eivät ole päässeet, ja tästä olisi automaattivaihteinen yksilö lähtenyt matkaan 1990 eurolla. Borgwardja Trabantnappeja löytyy varmasti enemmän kuin merkin autoja. Jos ovat lava-Hiacet käyneet vähiin, näitä romusteluun näppäriä lava-Mitsuja ei edes ollut paljoa. Näinköhän sitä pikkuvasaralla paukuttelisi nauloja vitosen pyyntihinnan edestä. Näillä koppalakkikokardeilla isäntä erottui rengeistä. Viirivalmistaja Hokkanen Oy:n pitkään uinunut varasto on päätynyt viimein markkinoille
Museon mittavaa taksamittarikokoelmaa täydentää nykyisin kokoelma pysäköintimittareita. Hiljattain mittarikokoelma täydentyi vielä Kuopion kaupungin museolle lahjoittamilla pysäköintimittareilla. Pompannapin ohi kukaan ei kävele muistelematta omia kokemuksiaan tiivistunnelmaisen automallin ominaisuuksista. Kaupungin keskustan tuntumassa vanhassa kasarmirakennuksessa toimiva museo vetää puoleensa matkailijoita helpon saavutettavuuden ansiosta. Museovieraita ja muita nälkäisiä kulkijoita palvelee museon yhteydessä toimiva kahvila Herkku Mobiili terasseineen. S AHK Savon kerhon ylläpitämä Kuopion Automuseo ei automuseoksi ole suuri, mutta vastaavasti museossa näytillä olevaa kalustoa pyritään vaihtamaan säännöllisesti mielenkiinnon säilyttämiseksi. Esillä ei ole pelkästään vanhoja autoja, vaan näytille on tuotu mopoja, moottoripyöriä sekä paikallisen ajoneuvokulttuurin esineistöä. Museon erikoisuuksiin kuuluu Seppo Rossin keräämä taksien taksamittarikokoelma, jonka veroista ei maastamme toista löydy. 56 7/2020 Kuopion Rompepäivät
P. Oranssinpunaista Jawaa olisi helppo pitää väärän värisenä, mikäli ei tunne mallin historiaa. Bensiinipulan aikoihin S. 50-luvun taksitolpilta saattoi bongata nämä molemmat automallit, harmaan Pobedan tosin huomattavasti useammin kuin mustan Mercedeksen. Suomeen laivalasteittain 50 ja 60-luvulla tuoduista tšekkipyöristä valtaosa oli tutun viininpunaisia, mutta 40-luvulla Jawa Perak -mallin sai kaupasta tässä värissä, jos sai. J. Automuseon kahvilan puolelta löytyy kokoelma radioita 20-luvulta 60-luvulle. Siviiliin motskari vapautettiin -75. Kardaanivetoon ja bokserivoimaan vuosikymmeniä luottanut BMW toimitti tämän pyörän liikkuvan poliisin käyttöön vuonna -69. 57. Keinäsen kehittelemän Monorator-kaasukärryn suosio ei räjähtänyt käsiin, vaikka ratkaisulla vältettiinkin auton omien muotojen pilaamista rumilla pöntöillä. Tällaisia perässähinattavia puukaasuttajia ei joka museossa näekään. Kotimaisen mopoteollisuutemme maastokelpoisimpia edustajia aikanaan oli Tunturi Trial. Iloinen se on ollut itänaapurin konepyörien värikartta, kuten tämä ’73 Ural sivuvaunuineen osoittaa
Varsinais-Suomen tapahtumakesän antiin lukeutui Paraisilla järjestetty vanhan kaluston näyttely ja kulkue. O losuhteista johtuen tavallisesti kesäkuussa järjestettävä Retroparaati pidettiin nyt elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kalustoa oli tällä kertaa esillä laidasta laitaan T-Fordista alkaen. Paraisten Retro Cars -yhdistyksen puheenjohtaja Staffan Sundström kertookin, että ajoneuvoja oli paikalla aiempia kesiä runsaammin. Kolmatta kertaa pidetty Retroparaati keräsi ennätysmäärän autoja. Takuuvarman huomion saa sijoittamalla vähemmän rahaa viisaammin. Teksti: Toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Ohikulkijoiden huomion voi yrittää kiinnittää hankkimalla laatumerkkiä edustavan kaupunkimaasturin. Kulkueeseen osallistui noin 130 ajokkia, ja kaikkiaan paikalla vieraili arviolta vajaat parisataa harrasteajokkia. Nils Erikssonin konepajalla Paraisten Lielahdessa valmistettiin kaunislinjaisia NE Amphibian -hydrokoptereita vuosina 1972–1992. Paraisten historiaan mahtuu ajoneuvotuotantoakin. 58. Trabantin kuljettajalla ei ole juttuseurasta pulaa. Retroparaati Paraisilla Parainen 29.8
Työmaiden luottojuhta käy myös matkailuauton alustaksi. Kolmepuolikas oli tuotannossa 1970-luvun alkupuoliskolla. Citroën-matkailuautolla liikkumisen mukavuus ei Hiacen tasolle yllä, mutta tyylissä ja tunnelmassa vanha ranskalainen vie voiton. 59. Pari vuotta sitten koeajoimme punaisen VW:n pohjalle rakennetun urheiluauton ja huomasimme kaupungilla liikkuessamme auton herättävän kosolti huomiota. Tapahtuma-alueen laitamille oli kipattu pari hiekkakasaa, joiden välissä vihreä kirppu oli kuin kotonaan. Kurtin peli on vuosimallia -71, ja sen kaksipyttyinen 27-hevosvoimainen kone kykenee kiihdyttämään pyörän yli 150 kilometrin tuntivauhtiin. Rantakirppu on aina yhtä raikas näky. Kuinka paljon mahtuu retkivermeitä pieneen Hiaceen. Kurt Öhblom toi näytille kuumaverisen italialaisen MV Agusta 350 Sport -urheilupyörän. Tämän valkoisen reissupelin matkailuosa on kotimaisen PuuRolle Oy:n valmistama. Vanhat maatalouskoneet, kuorma-autot ja bussit saivat monet kävijät muistelemaan vanhoja hyviä aikoja. Henkilöautojen ja moottoripyörien ohella Paraisilla pääsi tutustumaan raskaampiin harrastevehkeisiin. Paraisille saapunut samanlainen Bonito osoitti, että vanha keksintö toimii samalla tavalla myös harrasteautotapahtumassa. Matka-Matiksi ristityn retkeilyauton lämpöeristetty kori varustettiin nestekaasulämmityksellä ja kaksinkertaisilla ikkunoilla talvimatkailua silmällä pitäen
Alkupään Dinot tulivat tehtaalta kaksilitraisella V6-koneella varustettuna. Vuosi oli 1968 ja järjestelmä Magneti Marellin valmistama Dinoplex C. Lada on alkuperäisessä kuosissaan komea peli. Vanhimmat paikalle saapuneet ajokit olivat aivan auton sarjavalmistuksen alkumetreiltä. Näkymiä avattiin saksansukuisen piikkinokka-Mossen ja vanhan kunnon nappisilmäLadan tekniselle osastolle. 60 7/2020 Paraisten retroparaati. Muutama oli saatu nytkin paikalle. Komea Fordson Thames on paikkakunnan omia vehkeitä. Lielahden VPK:n jäsenet entisöivät Thamesin perusteellisesti vuosina 2013–2014. Menneen ajan henkilöautokalustoa oli näytillä laajasti. Mitsubishi Sapporo on persoonallinen ja muotoilultaan onnistunut japsisportti. Tämä yksilö on jälkimmäistä versiota, ja pellin alla olevan vinkkelin tilavuus on karvan päälle 2,4 litraa. Se hankittiin Paraisten vapaapalokunnalle vuonna 1951. Auto oli aktiivipalveluksessa lähes kaksi vuosikymmentä. Itäautojen tekniikkaan pääsi tutustumaan lähietäisyydeltä. Samoilla Fiatin kokoamilla koneilla varustettiin myös Ferrarin valmistamat keskimoottoriset Dinot. Aiempina vuosina tapahtumassa on ollut enemmän pelastuskalustoa. Kovin usein ei tällaiseen tapahtumissa törmää. Kaunislinjainen Fiat Dino Coupé oli yksi tapahtuman helmiä. Fiat Dino oli muuten ensimmäinen automalli, jossa oli elektroninen sytytys vakiovarusteena. Signaalinvihreä väri, reilu madallus, pari pientä muokkausta ulkonäköön, ja hapankaalihakkurista tulee petomaisen näköinen vauhtilaite
Rompetta löytyy ja tarinaa piisaa. Projektimotskari, Esa Pakarisen vinyylilevy, ranskalaisauton pyörät ja halpoja takavaloja. Myyjiä saatiin paikalle parikymmentä. Rompetori järjestettiin Retroparaati-tapahtuman yhteydessä nyt ensimmäistä kertaa. 61. Myyntipyöytiä kolutessa vierähtää useampi tovi, vaikka ei tarpeita olisikaan
Esiintymisareenan virkaa toimitti Ilmailuhallituksen käytössä aikanaan olleen Kontio-Sisun lava. Ajotapahtuman osallistujamäärä rajoitettiin tällä kertaa 30 ajoneuvoon. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Vehoniemiajoon osallistuneet autokunnat saapuivat markkina-alueella sijaitsevaan maaliin. Mukavana lisämausteena osa näytöksen esiintyjistä kurvasi Sisun edustalle klassikkoajoneuvon kyydissä. Mobilian Kisarannassa oli tarjolla varaosia, rekvisiittaa, autotarvikkeita sekä keräilytavaraa. Arvostetun huomionosoituksen pokkasi Tuukka Perkola vuosia kestäneestä tarkasta ja huolellisesta entisöintityöstään vuosimallin 1952 Opel Kapitän 4D Sedanin parissa. Vuosittain myönnettävä Olavi Sallinen -entisöintipalkinto jaettiin tapahtuman yhteydessä. Sankan aamusumun hälvettyä saatiin nauttia auringonpaisteisesta säästä. Markkinoiden kanssa samaan aikaan järjestetty Mersut-merkkikerhotapahtuma Mobilian pihalla täydensi kattausta entisestään. Päivän aikana nähtiin kaksi Pin-Up Petrols -ryhmän järjestämää mainiota muotinäytöstä menneiden vuosikymmenten vaatetuksesta. Monipuolinen ohjelma tarjosi vierailijoille paljon nähtävää. Kangasala 29.8. Tämän lisäksi rompemarkkina-alueelle saapui iltapäivällä 30 ajoneuvon letka Vehoniemi-ajon osallistujia. Mobilian yläpihalla sijaitseva tiemestarin tukikohta mahdollisti myyjien väljän sijoittelun ja ryhmittelyn pieniin saarekkeisiin. Tampereen Mobilistien järjestämät Kangasalan Varaosaja Rompemarkkinat pidettiin Tieliikennemuseo Mobilian alueella elokuun viimeisenä lauantaina. Mobilian markkinapäivä 62 7/2020. K eli suosi loppukesän ulkoilmatapahtumaa
63. Vuonna 1971 esitelty Alfa Romeo Alfasud oli perinteikkään italialaisvalmistajan ensimmäinen etuvetoinen malli. Matkailuautoilu sujuu tyylikkäimmin museoikäisellä kalustolla. Markkinapäivän kanssa samaan aikaan järjestetty Mobilian Mersutapahtuma toi tieliikennemuseon pihanurmikolle johtotähtiä useamman vuosikymmenen ajalta. Pari vuotta ensiesittelyn jälkeen mallistoon tuli urheilullinen kaksiovinen Alfasud TI. Siistikuntoiseen yksilöön on aikanaan osattu ottaa nätti värisävy pintaan. Pinnapyörin varustettu Fiat 850 Sport Coupe 1970 ei ole ihan jokapäiväinen näky. Sitikka saa sympatiapisteet, mutta Mercedes tuo useammille nostalgisia muistoja menneisyydestä. Harrasteparkkiin kurvasi museorekisteröity iso kissa, Citroën D Super
Viivin Vintagen myyntiruudussa oli tarjolla valikoima vaatteita ja asusteita 1950–1980-luvuilta. Pin-Up Petrolsin tarinallisessa muotinäytöksessä ajoneuvot antoivat mukavan lisän esitykseen. 64 7/2020 Mobilian markkinapäivä. Markkinamyyjien pöydillä oli tarjolla monenmoista lisävarustetta klassikkoautoon taksikylteistä ja kasettinauhurista tuulilasiin kiinnitettävään Helphos-hakuvaloon alkuperäispakkauksessaan. Marko haki autenttiseen 1960-luvun asuun pukeutuneen Cherry oh Loven treffeille 1966 Chevrolet Bel Airillaan. Alkuperäiskuntoisen oloinen Rigamopedi odotteli kuomukärryn kyydissä uutta innokasta mopoilijaa
KontioSisun konttilava tarjosi meininkiin mainiosti sopivan näyttämön. Hyväntuulisten Pin-Up Petrolsin leidien ja gentlemannien muotinäytökset rytmittivät mukavasti rompemarkkinapäivää. 65. Taustalla näytöksen juontanut Laura Pehkonen alias Miss Ivy Diamond. Huomoionosoitus myönnetään tavallisesti toukokuussa, mutta tänä vuonna julkistus lykkääntyi elokuun lopulle. Johnny Piston avusti laulaja Holly Phoenixia esiintymislavan jyrkissä portaissa. Johnny toi Nancy de Villen kahvittelemaan vuosimallin 1974 Jeans-Kuplalla. Tuukka ja Pirjo Perkola vastaanottivat Olavi Sallinen -kiertopalkinnon
Teksti ja kuvat: Kari Mattila 66 7/2020. Tapahtuma-alue sijaitsi hienolla nurmikentällä järven ja kylän keskustan välissä. Luhanka Cruising M ökkeilykauden päättymistä juhlittiin Manner-Suomen pienimmässä kunnassa venetsialaisten merkeissä. Luhanka 29.8. Suuntasimme 690 asukkaan Luhankaan, jossa oli pantu pystyyn leppoisa kokoontuminen. Elokuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin ajoneuvo tapahtumia ympäri maata. Tapahtuman kokoon nähden paikalle oli saatu laaja kirjo erilaisia harrastevehkeitä viritetyistä ja huimilla musiikkivehkeillä ladatuista tuning-autoista museokalustoon. Maisemien ja ajopelien ihailun lomassa saattoi kipaista kyläkaupassa ostoksilla tai nauttia huurteisen ravintolan terassilla. Kyläläisille oli tarjolla pannukahvia, lettuja ja tietysti autonäyttely
Brasilialainen Chevrolet Opala pysäytti kokeneemmatkin autotuntijat hetken tuumaustauolle. Kovin on tutun mallinen auto, kunhan keksisi, mistä on kyse. Koko aluetta jenkit eivät sentään vallanneet, vaan joukosta löytyi komeita eurooppalaisia ja japanilaisia harrastevehkeitä. 67. Tämän yksilön alustanumeron moottorikoodiksi on tehtaalla naputeltu Q-kirjain, mikä tarkoittaa vahvaa 351 Cobra Jet -moottoria. Kapakan ovellakin tulijaa tervehtii jyhkeä itäpyörä. Takavuosien arki-Fordeja. Ford Mustang Mach 1:n ilme uhkuu voimaa. Tavallisesti niin rallihenkinen välikoppa-Escort on neliovisena ja vinyylikattoisena jännittävä näky. Museorekisteröity Opel Kadett Coupé oli kauniin värin ohella saanut tehtaalta tasokkaan Berlinetta-varustelun. Paikallisen ravintola Reetin väki on harrastajahenkistä porukkaa. Ja olihan Luhangassa raggariautokin! Amerikkalaisia autoja oli Luhangassa eniten
Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Alueella oli toinen toistaan kiiltävämpiä harrasteautoja, mutta niin vain yleisön päät kääntyivät, kun nuorimies saapui Peltorit päässä patinoituneella Escortillaan tontille. Aiemmin harrasteautoja piti etsiä arkikaluston seasta, mutta tällä kertaa piha-alueella oli vehkeitä kuin missä tahansa kokoontumisessa. Välillä tuntui, että Metrot ovat kadonneet sukupuuttoon. 68 7/2020. L appeenrannan rompparin muoto oli muutosten myötä hieman toisenlainen kuin ennen. Valtaosa harrastelaitteista oli amerikkalaisvalmisteisia, joiden sekaan mahtui sentään iso joukko euroja japsiautoja sekä moottoripyöriä idästä ja lännestä. Etelä-Karjalan rompetori oli nyt lyhyesti Auto/Mp rompetori. Pienen Fiatin alustalle tehty Heku-retkeilyauto on sympaattisen oloinen ilmestys. Sisätiloissa vaikutti aiempia vuosia hiljaisemmalta. Kolmatta kertaa Lappeenrannassa järjestetty rompetapahtuma oli uusiutunut monella tavalla. Lappeenrannassa pyörähti MG-tuotemerkin alla aikoinaan myyty Metro. Tällaisella on takuulla näppärämpi kierrellä Euroopan kaupunkeja kuin jättiläiskokoisilla matkailuautoilla. Nyt niitä kuitenkin alkaa löytyä tallien kätköistä. Ulkoalueella oli toisin. Ajankohtaa oli jälleen hiukan aikaistettu, ja tapahtumapaikkakin oli vaihtunut uuteen. Vuodenaikaan nähden erityisen lämpimällä kelillä oli varmasti osuutta asiaan. Uudet kujeet Lappeenranta 26.9
Tämän koneen pyynti oli edullisen kuuloinen 3900 €. 69. Sinisen saavin täytteenä oli käyttöohjekirjoja euron kappalehintaan. Seitsemälläkympillä olisi saanut Triumphiin tankin, jossa on tiikeri jo valmiiksi. 500-kuutioinen yksimukinen AJS mahtaa kuulostaa komealta maatiellä liikkuessaan. Etenkin amerikanautoväki oli ottanut rompetorin edustan kokoontumispaikakseen, ja jenkkirasseja olikin joka lähtöön. Hauska johtotähti mersuharrastajaperheen pienimmälle. Siitä räyhäkkä kone vaikka ensi vuoden Kaanaan kahinoihin! Brittipyörien hinnat vaikuttavat pudonneen viime vuosien aikana. Ulkona riitti vilinää. Hienosti viimeisteltyyn kuppilakilpuriin oli ripustettu 7000 euron hintalappu. Kauppojen ei luulisi jäävän ainakaan hinnasta kiinni. Liekö syksyn mittaan kehnoutunut koronatilanne vaikuttanut tilanteeseen. Pariin edeltävään vuoteen verrattuna rompetorilla oli hiljaista
Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Perjantai-illan cruising live-esiintyjineen keräsi Garage Cafén piha-alueen täyteen alan harrastajia ja aiheesta kiinnostunutta yleisöä. 70 7/2020. Sastamala 20.–21.8. Peräkkäisinä päivinä olleista tapahtumista toinen järjestettiin melkoisen lyhyellä varoajalla. ”Harrastan metri-Fordeja. Tunnelmaan sopivasti elävää musiikkia kahvilan terassilla tarjoili Tinkerbella & Big Bad Bear. Mukaan kysyttiin vielä Volvo-harrastajia, ja heitäkin nopeasta aikataulusta huolimatta liittyi joukkoon useampi autokunta. Laitoin Ford M-Clubin facebook-sivuille kuvan autostani kahvilan edessä, ja tästä lähti kokoontumisen järjestäminen liikkeelle Vesa Alhon ja Jarmo Karilaisen toimesta. Tavattiin tallikahvilassa Metri-Fordien joukossa sopuisasti olivat niin oman konsernin Escort kuin vasemmalta pilkottava Vauxhall Firenza. R eijo Pennan pyörittämä persoonallinen Garage Café Sastamalan Vammalassa on tuttu varsinkin moottoripyöräharrastajien keskuudessa. Kun lempääläinen Pasi Myllymäki oli elokuisena lauantaina kollegansa kanssa museoajoneuvotarkastuksia paikkakunnalla tekemässä, poikkesivat he Reijon kahvilassa. Syyskesän kaksi viimeistä hellepäivää hellivät Ford Msekä Volvokerhojen iltakokoontumista ja jenkkiautoilijoiden cruising-iltaa. Jo seuraavaksi torstai-illaksi saatiin väki liikkeelle.” Perjantai-iltana järjestettiin hieman kauemmin vireillä ollut tapahtuma, kun jenkkiautoilijat valloittivat Garagen piha-alueen Tyrwää cruisingin merkeissä. Sitten alkoivat pyörät ripeästi pyöriä
Tämän hienokuntoisen Volvo 121S:n omistaa sastamalalainen Esa Pohjola. Mutta oli Reijo myös vilpittömän iloinen persoonallisen kahvilan saamasta suosiosta. Menneiden vuosikymmenten perusjenkki korimallin suhteen, Plymouth neljällä ovella ja kiinteällä välitolpalla. Volvon lisäksi Esan hoteista löytyy vähintäänkin yhtä hieno Mini Clubman. Reijo Järvensivu ajeli Tyrväälle Opelillaan. Hardtop-mallit ovat luonnollisesti haluttuja harrastajien keskuudessa, mutta tärkeä sijansa on näillä hieman arkisemmillakin koriversioilla. Reijo Pennalla piti kiirettä kahtena peräkkäisenä iltana olleiden tapahtumien johdosta. Vaikka torstai-illan tapahtuma oli Ford M-klubin aikaansaannos, olivat myös muut merkit tervetulleita. Tulinen italiaano kunnioitti jenkkikokoontumista ohimarssillaan. Volvoja oli mukana eri vuosikymmeniltä hyötyja perheversioina sekä urheilullisina malleina. Maranello lienee auton syntymäkoti, mutta onko merkki Ferrari vai Dino, se jäi hämärtyvän illan arvoitukseksi. Lincoln Continental tarjoaa pääjohtajatai ministeritason kyytiä takapenkkiläisille. 71. Tokkopa 1959 Cadillac matkustusmukavuudessa kovin paljoa huonommaksi jää, jos yhtään
Finn JAE 2020 Nyyssänniemi, Keuruu 28.–30.8. Tuolloin ohjelmaksi oli järjestetty yhteinen ajelu lähiseuduilla tehtävärasteja kierrellen. Viime vuonna japsien viikonloppua vietettiin Tampereen Härmälän leirintäalueella. Moni saapuu tapahtumaan viettämään vain lauantaipäivää. 72 7/2020. Vuosittain järjestettävän FinnJAE-tapahtuman ideana onkin ollut tarjota kaikille japsimerkeille yhteinen kokoontuminen merkistä, mallista, vuosikymmenestä tai auton harrastustavasta riippumatta. Toteutus lienee maahantuojan ideoima. Tänä vuonna paikaksi valikoitu Keuruun Nyyssänniemi, jossa japsiautoilijat ovat kokoontuneet aiemminkin. Näitä pirteännäköisiä pikku-Mazdoja oli ennen vähän joka parkkiksella, vaan eipä ole enää. Ohjelmaan kuuluu autojen ihailun lisäksi saunomista, yhteistä illanviettoa sekä saunomisen jälkeen jatkuvaa autojen ihailua. Tapahtuman pitopaikkaa on vaihdeltu. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Nissanin lujatekoisesta Bluebirdistä on spoilerilla, kaksivärimaalauksella ja teippiraidoilla loihdittu ”4-20V erikoismalli”. S uomi on varmasti ainutlaatuinen maa harrastaa japanilaisautoja, sillä meille niitä on vuosikymmenten saatossa tuotu Euroopan kirjavin valikoima. Kaikkien japanilaisautoharrastajien vuosittainen yhteistapahtuma FinnJAE keräsi monenkirjavaa japsiklassikkoa viikonlopunviettoon Keuruulle. Ajoreitille startanneet osallistujat saadaan vaivatta paremmuusjärjestykseen hyvinkin vaihtelevissa kilpailulajeissa, kuten tänä vuonna muun muassa kampiakselin heitossa. Se ei ole yksinomaan kokeilunhaluisten maahantojien ansiota, vaan erikoisia japseja on tänne kulkeutunut muun muassa ulkomaankomennuksilta sekä muuttoautoina
Useampi niistä matkasikin uuteen kotiin. 100A-Datsunista löytyi melkoinen määrä koottavia pienoismalleja ja esitteitä myytäväksi. Timo Naumasen iso Datsun hankittiin varaosiksi ja se oli jo purkutuomion saanut. Tutustumme tähän automalliin tarkemmin tuonnempana. Vesa Tuomiston vähän ajettu Carina II oli juuri päässyt museorekisteriin. 73. Mutta kun selvisi, että kyseinen yksilö osallistui uutena Tekniikan Maailma -lehden autovertailuun, suunnitelmat muuttuivat ja 200L saikin jatkaa omaa päättymätöntä kestotestiään. Takalasinritilät pysyvät aina muodissa, kuten kaikkien vuosien FinnJAE-tapahtumapaidatkin. Automallia valmistettiin Japanin lisäksi myös Amerikassa, ja se jakoi osansa pitkälti Fordin Probe-mallin kanssa. Mazda 626 Coupén aikanaan korvannut MX-6 on maassamme harvinaisuus
Omaa vuoroaan odotteli runsaat 720 000 kilometriä tehtävärastejaan kiertänyt Toyota. Pikku-Corolla ampaisi matkaan hajukuusi heiluen. Kolmen hengen Team Mäkiaho lähti ajoreitille Hiacella majakka vilkkuen. Corona-joukkue pääsi harkitun kopeloinnin seurauksena 2,68 kiloon. Tehtävärasteille lähdettiin kahden minuutin välein. Toisella tehtävärastilla sulkapalloilutaidoista oli hyötyä. Tavoitteena rapsakalla farkulla oli rikkoa joskus miljoona. 74 7/2020 FinnJAE 2020. Ensimmäisellä tehtävärastilla tutustuttiin sekalaisiin moottorinosiin, joita oli kerättävä ämpäriin mahdollisimman tarkoin kolmen ja puolen kilon verran. Lisäpisteitä oli tarjolla, mikäli onnistui lyömään pallon läpi takasivulasista. Sulkapallojen lätkiminen auton sisään avoimesta ikkunasta ei ole läheskään niin helppoa kuin luulisi. Yksilö on pelastettu museosta
Hyvää tikkatulosta kelpasi tuulettaa koko joukkueen voimin. Land Cruiserin takaluukulla tietävät pistettiin paremmuusjärjestykseen. 75. Korkealaatuinen kampiakseli vastustaa hämmästyttävän tehokkaasti ilmojen halki matkaamista. Keuruun Teboilin pihalla heiteltiin tikkoja maassa lojuvaan tauluun. Tunnistettavien osien joukossa oli muutama helpohko takavalo, mutta vaikeusaste kasvoi mitä pidemmälle osarivissä mentiin. Viimeisellä tehtävärastilla tikat vaihtuivat punaiseen kampiakseliin, joka piti tempaista alakautta jalkojen välistä mahdollisimman kauas. Tunnelmaa taustamusiikin voimin tarjoili tämä soittorasiaksi jalostettu Yaris. Neljästä tikasta kaksi oli heitettävä oikealla ja toiset kaksi vasemmalla kädellä
HA RRA STA J AN Pitkällä linjalla Osku Teitto ja Riikka Kiuru 76 7/2020
Riikka on innokas kuljettaja ja heti valmis kokeilemaan uuden hankinnan ajo-ominaisuuksia. ”Päinvastoin Riikka yllyttää ostamaan jos kysyn mielipidettä”, Osku naurahtaa. Tuvan puolella seuraan liittyy Oskun puoliso Riikka Kiuru. Osku Teiton ajoneuvoharrastus alkoi jo kouluikäisenä. Nykyisessä työssä tulee ajeltua enimmäkseen trukilla”, Riikka kertoo. Auringon paahtama amerikanauto ehti seistä käyttämättömänä 25 vuotta, kunnes Osku nikkaroi sen talven aikana ajokuntoon. Osku hommasi Buick Eight -auton Kaliforniasta viitisen vuotta sitten. Leppoisan oloinen isäntä Osku Teitto tervehtii ja kutsuu kahville. P ienen soratien päässä on vanha maatalo piharakennuksineen. Sumppia siemaillessa sitä tulee kysyneeksi, kuinka Riikka suhtautuu miehensä ostoksiin. ”Minulla on ehdoton luotto Oskun hankintoihin, en koskaan arvostele tai vastusta niitä”, Riikka painottaa. Pihan laidalla seisoo kaksi hytitöntä Ford-traktoria ja talon edessä auringon patinoima 50-luvun amerikanauto. Vanhan kunnostamisen elämäntapa täydentyi, kun Riikka Kiuru toi yhteiseloon mukanaan vahvan kiinnostuksen vanhoihin huonekaluihin ja esineisiin. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Kari Mattila 77. Pihaa ja piharakennuksia kierrellessä törmää joka puolella vanhoista esineistä hauskasti ideoituihin asetelmiin. Ulko-ovi aukeaa. Kahvipöytäkeskustelu kulkee tietysti autoihin. ”Aiemmassa työpaikassani Puolustusvoimissa halusin ajaa kaikkia mahdollisia ajoneuvoja. Viimeksi hankittu rodi on jo koeajettu omalla pihatiellä. Hausjärveläinen pariskunta harrastaa vanhoja ajoneuvoja ja kunnostaa hankkimansa talouskeskuksen pihapiiriä yksissä tuumin
Polkupyöristä rodeihin Oskulle kädentaidot ovat tulleet verenperintönä edellisiltä sukupolvilta. Kun ikää karttui, kiinnostus siirtyi kevytmoottoripyöriin. Thunderbird 1965 avo tuli vaihdossa Edsel Rangeriin. ”Puolihuolimattomasti heitin, että jos se ei tule kuntoon, voin ostaa sen varaosiksi”, Osku naurahtaa. Kun soitin myyjälle, kävi ilmi, että kate oli myytävänä ihan lähellä kotitaloani, joten lähdin hakemaan sitä”, Osku muistelee. Mattilan veljesten, Saken ja Kapan tallilla rakenneltiin kilpapyörää kiihdytysajoon. ”Kiertelin mukana kisoissa ja olin tallilla rakentelemassa pyöriä, joskus tiiviimmin ja joskus harvemmin. ”Kun olin 13-vuotias, haimme isän kanssa purkamolta surkean moponromun, josta rakentelin juuri kaupasta ostetun näköisen.” 78 7/2020 Harrastajan pakeilla. ”Seitsemäntoista vanhana olin kunnostanut jo parisenkymmentä kevaria”, Teitto toteaa. ”Olin varmaankin 16, kun huomasin Keltaisessa Pörssissä ilmoituksen myytävänä olevasta sivukatteesta, jonka halusin omaan Kawasakiini. ”Menin paikan päälle ja pääsin myös tekemään siellä kaikenlaista.” Siitä illasta eteenpäin Osku viihtyi Mattilan veljesten tallilla parin kolmen vuoden ajan. Kohta pihalla olikin sitten kaksi traktoria. Auton tulevaisuus on vasta suunnitteluvaiheessa. Kun toinen veljeksistä kysyi, haluaisiko Osku tulla myöhemmin katsomaan kun he koekäyttävät pyörää, oli illan ohjelma sillä selvä. Samaan aikaan Oskun omakin mielenkiinto siirtyi ajokortin saamisen myötä autoihin. Mopoikäisestä ajokortin saantiin saakka nuori mies ajoi kaksipyöräisellä kesät talvet. ”Ensimmäisen oman auton, vuosimallin 1966 Opel Rekordin ostin hyvissä ajoin ennen ajokortti-ikää kaverini kanssa Kun Arne Åvall hinasi työpaikan pihalla entisöityä Ford traktoria, Osku huikkasi, onko se myytävänä. ”Koulussa käsityö oli 10 ja kuvaamataito 8, mutta kaikki lukuaineet vitosta ja kuutosta”, mies naurahtaa. ”Kun olin 13-vuotias, haimme isän kanssa purkamolta surkean moponromun, josta rakentelin juuri kaupasta ostetun näköisen”, Osku muistelee. Myöhemmin Osku näki asiakaskäynnillä toisen samanlaisen. Sitä oltiin ottamassa työn alle pihatraktorin virkaan, mutta käynnistys ei ottanut onnistuakseen. Kilvanajo jäi, kun Sakke ryhtyi tekemään sylinterinkansia ja moottoreita. Jo alakouluikäisenä Teitto alkoi haalia rikkinäisiä polkupyöriä, purki niitä osiksi, korjasi, kasasi ja maalasi. Siellä opin kilpamoottorin tarkkaa ja kliinistä rakentamista, katteiden tekemistä ja maalausta sekä kaikkea mahdollista tietoutta aerodynamiikasta”, Teitto toteaa tyytyväisenä. Pian kotitallissa syntyi lisää mopoja. Olihan se. Oven avasi nuori mies, ja samalla avautui todella mielenkiintoinen näkymä harrastetilaan
”On niin hienoa, kun pääsee ajamaan. Rodit vaan ovat niin eri maailmasta kuin muut harrastekulkineet”, omistaja huokaa hymyillen. ”Tykkäsin rakennella niitä, mutta ajamisesta en niin perustanut, joten myin ne pois”, harrastaja kertoo. Camarosta tuli viininpunainen, ja se sai uuden tehokkaan moottorin. Tänä vuonna meren takaa kotiutunut neloskoneinen 1927 Roadster antaa työrauhaa pick-up-projektille. ”Auto oli hyvässä maalissa mutta mielestäni hirveän värinen, mintunvihreä. Opeleita tuli sittemmin kunnostettua enemmänkin, C-Kadettejakin useampi. Vuonna 2006 hinku amerikkalaiseen autoon yltyi ylitsepääsemättömäksi, ja hankinta kohdistui vuosimallin 1971 moottorivikaiseen Camaroon. Pihalla hymyilee myös vuonna 2015 Kaliforniasta hankittu Buick Eight. Siitä illasta lähtien on oltu yksissä. ”Rodilla ajettiin paljon, joinakin vuosina maaliskuulta lokakuulle”, pariskunta muistelee. 79. Työn alla oli muutama Streetfighterpyörä, tuhatkuutioinen Yamaha ja 1100 GSX-R Suzuki, juuri samaa mallia, jollaista aiemmin Mattilan veljesten kanssa oli rakenneltu. Paljon muutoksia sisältänyt projekti osoittautui aikaavieväksi, mutta eteni vaihe vaiheelta pikkuhiljaa. ”Osku rakenteli silloin moottoripyöriä”, Riikka muistelee. Ensimmäisen amerikkalaisen auton, pikkuvikaisen 1969 Dodge Dart Swingerin Osku osti 20-vuotiaana. Toisinaan Osku pitää etäpäivän ja tekee palkkatyön verhoilutöitä kotiverstaalla. puoliksi”, Osku muistelee. Lopulta auto maalautettiin ja rekisteröitiin. ”Ensin vastasin, ettei ole, mutta kun kaveri jatkoi inttämistä, heitin mielestäni kovan hinnan. Parin viikon kuluttua mies soitti ja kysyi, olenko edelleen myymässä. Niin rodi lähti uuteen kotiin.” Osasuorituksena maksusta tuli Ford Roadster Pick-up -projekti, joka on edelleen työn alla harrastetallilla. Valmistuttuaan ajoneuvo oli omistajilleen mieleinen. Piharakennukseen on tehty eristetty lämmin tila harrastetöitä varten. Tämän jälkeen Osku rakenteli usean vuoden ajan tyylikkäästi muokattuja euroautoja, tavallisen näköisiä mutta hieman madallettuja, näyttävillä vanteilla varustettuja ja toisinaan myös moottorin osalta paranneltuja. Yhdessä vuokrattiin myös oma talli, jossa autoa purettiin, kunnostettiin ja kasattiin lähes parin vuoden ajan. ”Olin juuri saanut ajokortin ja ajelin jonkin verran Rekordilla. ”Satoi tai paistoi, ajoin sillä, muuta autoa minulla ei silloin ollut”, Osku toteaa. Omien autoprojektien verhoilutyöt syntyvät täällä alusta loppuun. Ajoin sen samantien talliin ja hioin maalausta varten”, harrastaja naurahtaa. Vuonna 2011 se oli vihdoin valmis rekisteröintikatsastukseen. Tapaaminen tallibileissä Pariskunta tapasi vuonna 2004, kun Riikka lähti ystävänsä seuraksi tallibileisiin. Melko pian auto myytiin pois, jotta saatiin seuraava työn alle”, Osku kertoo. ”Ehdin ajaa sillä vain muutaman kerran, sillä pahan rodikuumeen vaivaamana myin Camaron pois polkuhintaan.” Tilalle tuli viisi-ikkunainen Coupe Ford vuosimallia 1931. Kohtalo puuttui peliin, kun vuonna 2014 eräässä tapahtumassa puolituttu kaveri kyseli, oliko rodi myynnissä
Piharakennuksen ylisille tehtiin viihtyisä juhlatila, jossa on mukava kesäaikaan istua iltaa ystävien kesken. Kaivinkone mylläsi pihan uuteen uskoon. ”Etsin itelleni harrasteautoa netistä, ja tämä 25 vuotta seissyt yksilö löytyi. Talon ympäriltä poistettiin maata ja ryteiköstä kuorittiin esiin avarampi maisema pihapiiriin. Remontti alkoi alimmaisten lahovaurioisten hirsien vaihdolla, pintavuorauksen uusimisella ja kattoremontilla. ”Vaativammat työt hoituvat täällä kotona. Auto on mieleinen, ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei sitä tulla koskaan myymään pois. Talven aikana elvytin jumittuneen auton katsastuskuntoon”, Osku kertoo. Vuosien mittaan tontilla on tapahtunut paljon. Ura urkeni aluksi bensaaseman kesätyöntekijänä. Armeijan mies suoritti kuljetuspuolella, ja sen jälkeen leipä irtosi tsupparina Volvon kuorma-autokorjaamolla. Siitä lähtien olinkin 20 vuotta myyntihommissa muun muassa US-Parts -varaosaliikkeessä. Piharakennukseen saunan edustalle on tehty terassi, ja keskelle rakennusta valmistui lämmin harrastekäyttöön tehty verhoilutila. Myyjästä verhoilijaksi Työurakin on löytynyt harrastuksen parista. Pariskunnan into vanhoja kamppeita kohtaan ei rajoitu ajopeleihin vaan ulottuu vaatteista valaisimiin ja käyttöesineistä koristeisiin. Täällä käytössäni on parempi ompelukone ja isompi valikoima pientyökaluja”, Osku esittelee. 80 7/2020 Harrastajan pakeilla. Riihimäen Moto-Centerissä vierähti yhdeksän vuotta prätkiä ja mönkijöitä myydessä.” TILAT JA TALO Riikka ja Osku ostivat maaliskuussa 2006 huonokuntoisen talon Riihimäen kupeesta. ”Kävin ammattikoulussa autoja kuljetustekniikan mekaanikon linjan”, harrastaja kertoo. Silloin tällöin Grips Garagen tilaustöitä tulee tehtyä omissa tiloissa. ”Haastattelun jälkeen sain pestin. ”Paljon on tehty mutta paljon on vielä tekemättä”, pariskunta toteaa yhteen ääneen. Talossa sisällä on tehty sen verran remonttia, että arkiaskareet sujuvat vaivattomasti. Yhdellä tavaranhakureissulla nuori mies kysäisi tutuksi tulleesta riihimäkeläisestä autotarvikeliikkeestä, olisiko siellä töitä tarjolla
Koska puusepän koulutusta ei ollut lähistöllä tarjolla, Teitto haki ja pääsi verhoilijan koulutukseen. Tulevaisuudessa haaveena on löytää aikaa kodin remontointiin. Projekteja voisi haalia vaikka kuinka paljon, mutta harrastelaitteita on juuri nyt sopiva määrä. ”Voin kyllä olla pois tallilta vaikka puoli vuotta putkeen, mutta siitä huolimatta jokin keskeneräinen projekti on oltava, jota voi mielessä suunnitella”, Osku toteaa. ”Rentoa, boheemia ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisessä seurassa”. 81. Mieleisessä työpaikassa harjoittelu venähti normaalia pidemmäksi, mutta lopputuloksena vuonna 2019 verhoilijan ammattitutkinto oli suoritettuna huippuarvosanoin. Sillä tiellä ollaan”, Teitto toteaa tyytyväisenä. ”Ainahan voi haaveilla kaikesta mitä ei vielä ole. Opintojen aikana Teitto hakeutui työharjoitteluun brittiajoneuvojen kunnostukseen erikoistuneen Grips Garagen verhoomoon. Pitäisi osata useammin pysähtyä nauttimaan enemmän nykyhetkestä, kun molemmilla on työ josta pitää, mieleisiä vapaa-ajan harrastuksia ja koti jossa viihtyy”, pariskunta toteaa yhteen ääneen. ”Vajaan kuukauden kuluttua olin ilman vakituista työtä”, mies toteaa. Opiskelut alkoivat vuonna 2016 opintovapaan ja aikuiskoulutustuen turvin. Samoihin aikoihin entinen työpaikka ajettiin alas ja kutsu kävi työmaalle pakkaamaan tavaroita. Puuseppä ja verhoilija valikoituivat vaihtoehdoiksi. Sekä Osku että Riikka ovat yhtä mieltä siitä, että autoharrastuksessa parasta on paitsi vanhojen laitteiden parissa puuhastelu myös ystävien kanssa vietetty yhteinen aika. Pääsääntöisesti työ on ajoneuvoverhoilua, mutta mikäli sitä ei ole tarjolla, Osku siirtyy sujuvasti tekemään autojen huoltoa. ”Alun perin oli tarkoitus perustaa oma firma, mutta Grips Garagelta tarjottiin vakituista työpaikkaa, ja sillä tiellä ollaan.” Osku ja Riikka ovat kunnostaneet ladon vintille hienon juhlatilan baaritiskeineen. ”Mietin, että jos käy niin, että oman alan työt loppuu, olisi hyvä olla takaportti, mistä jatkaa eteenpäin.” Kolmen viikon sairasloma selkäkipuisena tarjosi tauon, jonka aikana tuli tehtyä päätös uudesta ammatista. Joku ulkopuolinen saattaisi hämmästellä ajankäyttöä, mutta harrastajalle kaikki ajoneuvoharrastuksen parissa vietetty aika on mieleistä ajankulua. Kauaa ei Teitto kuitenkaan ehtinyt olla työttömänä, kun Grips Garagelta soitettiin katsomaan sinne tullutta tilausta. Eikä siinä ole itselleni mitään ongelmaa”, Osku kertoo. Parasta juuri nyt ”Teen töitä kahdeksasta neljään upeiden harrasteajoneuvojen parissa, tulen kotiin, syön, menen harrastetallille, tulen kahdeksan tai yhdeksän aikaan kotiin, katson sohvalla vielä Wheeler-Dealersin jakson. ”Alun perin oli tarkoitus perustaa oma firma, mutta kävikin niin, että Oskari Åvall tarjosi vakituista työpaikkaa Grips Garagelta. Verhoilijamestarin erikoisammattitutkinto on parhaillaan loppusuoralla. Myymälän vastaavana oli raskasta olla, kun taantuma alkoi ja kaksipyöräisten kauppa hiljeni
Tämä yksilö on varustettu harvinaisella automaattivaihteistolla. Vauxhall Victor 2000 vuosimallia 1969. Kuva Vihtorista on otettu Varkauden kaupungintalon takapihalla. Takaviistokuva Victorista kuvattuna Huruslahden rannalla Varkaudessa. Matti Voutilainen Varkaudesta lähetti vastapainoksi toimitukseen valokuvia omista Vauxhall-autoistaan, jotka ovat perin hienossa ja kiiltävässä kuosissa. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Säihkyvät Vauxhallit V iime numeron Fotoalbumi-palstalla esiteltiin hylkykuntoon ajautuneita Vauxhalleja. Molemmat näyttävät komeilta tästä näkövinkkelistä katsottuna. Kaksi kotkaa: aarnikotka Vauxhall ja joku muu kotka. Kiitos kuvista Matti! 82 Fotoalbumi 7/2020
Vauxhall Velox vuosimallia -62. Vauxhall Victor 1,5 Deluxe vuodelta 1960. Veloxin pellin alla hurisee 2,7-litrainen kuutoskone. Vauhallin siipikautta parhaimmillaan. Tämä museorekisteröity siipiVelox katsastettiin kesäkuussa -20 neljän vuoden leimalla. 83. 60-vuotiaan pikku-Vihtorin kromintäyteistä veistoksellista perän muotoilua. Velox Huruslahden rannalla. Kuvassa myös löytökissa Lilja parin kuukauden ikäisenä. Tehtaalla Lutonissa PA Veloxit ja Crestat (1957–1962) koottiin kuulemma rock’n’rollin soidessa. Huruslahden rannalla kuvattu museorekisteröity Victor täytti vastikään 60 vuotta, kuten rekkaristakin ilmenee. Taustalla Varkauden tehtaat
Yksi sellainen listattiin lokakuun lopussa Italian Modenassa pidettävään huutokauppaan. Panhard Dyna X ’54 K un ranskalaisille insinööreille annetaan vapaus suunnitella autoon tekniikka, joka sitten verhoillaan Italiassa käsin naputeltuun alumiinikoriin, ei homma voi mennä pieleen. Panhardin hinta-arvio on asetettu 250 000–400 000 euron välimaastoon. Panhardilla tiedetään olleen tämän jälkeen neljä omistajaa, joista viimeisin on pitänyt tätä harvinaisuutta kokoelmassaan vuodesta -82 saakka. Siitä kiistaton todiste on sangen harvinainen Panhard Dyna X -kilpuri. Modenassa Rimondin veljesten koripajassa totetetun Panhardin merkittävimmiksi kilpailuiksi lasketaan vuosien -54, -55, -56 ja -57 Mille Miglia -ajot. Kuvat: Finarte Mikäli oma autokokoelma suorastaan huutaa ranskalais-italialaista kilpuria, ei muuta kuin ilmoittautumaan Modenassa järjetettävän huutokaupan huutajaksi. Dyna X on nähty hänen toimestaan lukuisissa historic-ajoissa sekä maailman arvostetuimmisssa Concours d’Elegance -tapahtumissa. Erikoisuutena tallella on yksilön alkuperäinen, vuoden -54 Italian rekisterikilpi. Ensimmäinen omistaja Adriano Zerbini kilpaili Panhardillaan innokkaasti myös pienemmissä ajoissa ja mäkikisoissa, kunnes vuonna -57 myi auton eteenpäin. 850-kuutioisella kaksisylinterisellä bokserikoneella pörisevä etuvetoinen kilpuri on täysin katulaillinen. Sen myi uutena italialainen Ferrari-kauppias Gastone Crepaldi, joka vastasi myös Panhardin maahantuonnista Italiaan sekä merkin kilpatiimistä. 84 7/2020 Marginaalista. Runkonumerolla 481821 tunnetun auton historia on aukoton
Kolmannen sukupolven pikkubussi on maailmalla suosittu harrasteauto. Mutta missä mahtavat lymytä nuo uutena Suomeen saapuneet yksilöt. Tähtivankkuri Mitsubishin mallistoon lukeutuvaa pientä Delica-tila-autoa tuotiin 90-luvulla Suomeenkin. Tuleva klassikko Mitsubishi L300 Delica 86 7/2020
05 Alusta Edessä kolmiomalliset tukivarret, kierrejouset ja putki-iskunvaimentimet. Ohjaamo saisi olla valoisa, kuljettajan istuin korkealla ja ryhdikkään ajoasennon mahdollistava, näkyvyyttä saisi olla reilusti joka suuntaan, ja peileistä pitäisi nähdä kunnolla taakse. Jokainen Suomessa ajanut tietää, kuinka kehnossa jamassa osa teistä on. Teho 115 hevosvoimaa. Takapenkkiläiset pistävät rastin takatilan erillisiin lämmityssäätimiin ja toivovat muitakin vaikutusmahdollisuuksia takatilojen mukavuuteen liittyen. Lisävarustelistalta poimittu kattokorotus ikkunoineen tekee ulkokuoresta raikkaan ja sisätiloista valoisat. Otetaanpa matkustajat mukaan päätöksentekoon. Takana jäykkä akseli, lehtijousitus ja putkiiskunvaimentimet. Kätevyyden nimissä ulkomittojen olisi silti pysyttävä kohtuullisissa rajoissa. Valmistusmaan kohdalla on vastaava tilanne, joskin nykyaikana on pakko tyytyä vaatimukseen tuotemerkin kotimaasta. Istuimet pitäisi vieläpä saada käännettyä vastakkain, jotta keskustelu ja kortinpeluu onnistuisi mukavasti. 87. Tilaa nyt voisi ainakin olla reilusti ja useammalle matkustajalle. Automerkin suhteen vain harva on ennakkokäsityksistä vapaa. Lähes jokaisella valmistajalla näyttäisi olevan tuotantolaitoksia useammassa maassa, ja jokaiseen tuotantolaitokseen saapuu kokoonpanossa tarvittavia osia ympäri maapalloa. Omamassa 1 550 kg 08 Hinta uutena 279 000 mk (2,5 TD 1994) O li kyse käyttökiesistä tai harrastevehkeestä, sopivan laitteen pitää täyttää lukuisia vaatimuksia. Jos ruksisi valikosta pelkästään hyviä ominaisuuksia ja tarpeellisia varusteita, minkä jälkeen poimisi listalta vielä nipun mukavuutta lisääviä herkkuja. Teksti: Kari Mattila • Kuvat: Tuukka Kaski Mitsun pikkubussi on mukavan näköinen kulkupeli. Iskutilavuus 2 359 kuutiosenttiä. Automallien monikansallisuudesta huolimatta japanilaisautoihin mieltynyt harvoin vilkuilee ranskalaisten suuntaan, eikä saksalaisista innostunut useinkaan selaile italialaisten menovehkeiden myynti-ilmoituksia. Käytännön seikat ovat niistä vain osa. Valinta on ikään kuin vapaa, mutta katse rajoittuu hyvin kapeaan sektoriin. Jos liikkuminen ei rajoitu pelkästään kesäiseen vuodenaikaan, ajamista hankaloittavat lumipenkat ja jäätyneet tienpinnat ovat takuulla tulleet tutuiksi. 04 Voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, takaveto. 06 K ori Itsekantava monikäyttökori. Käytännön seikat edellä Mitäpä jos tekisi niin, että katsoisi auton valintaa puhtaasti käytännön näkökulmasta. Käytännöllisessä unelmaautossa saisi siis olla kunnolla maavaraa ja jokapyöräveto. 01 Merkki ja malli Mitsubishi L300 Delica 02 Vuosimalli 1994 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen ja bensiinikäyttöinen rivimoottori etuistuimien väliin sijoitettuna. Auton on sovittava omaan tyyliin ja usein myös käyttäjänsä asemaan. 07 Mitat Pituus 4 290, leveys 1 700, korkeus 2 090 mm. Millaiseen ajokkiin oikein päätyisi, jos sivuuttaisi statukseen, tyyliin ja mieltymyksiin liittyvät kriteerit kokonaan
Tilaa ja valoa piisaa. Vuonna 1993 julkaistu kokosivun mainos niputtaa hauskalla tavalla yhteen monta käyttömahdollisuutta: ”Mitsubishi Delica on erinomainen auto suurperheelle, edustusja taksikäyttöön, asuntovaunun veturiksi, eräja urheiluseuroille, hiihtokeskuksille... Korkeakattoinen versio tuli myyntiin vuoden kuluttua ensiesittelystä, ja vuonna -82 mallisto kasvoi maastokelpoisella nelivetomallilla. Ensimmäisen sukupolven Delica oli todellinen pikkupaku. Pituudeltaan liki nelimetriseksi venähtänyt tilaihme oli muotoiltu ajanmukaisesti tölkkimäisen kulmikkaaksi. Delica vie pysäköintiruudusta saman tilan kuin Ford Sierra. Keskimmäiset istuimet voi halutessaan pyöräyttää ympäri, jolloin takamatkustajat pääsevät istumaan kasvokkain. Tuleva klassikko Mitsubishi L300 Delica 88 7/2020. Delica on lyhenne englanninkielisestä tavara-autoa tarkoittavasta termistä ”delivery car”. Maastokelpoinen monikäyttöauto Mitsubishi L300 Delica on seitsemälle rekisteröity tila-auto, jota tehtiin takavedon lisäksi jykevällä nelivetojärjestelmällä varustettuna. Ulkomittoihin nähden Delica tarjoaa mukavat oltavat. Toinen sukupolvi tuotiin myyntiin 1979. Nelivetomallilla pääsee mukavasti vaikka hirvimetsälle. Pian esittelyn jälkeen Delican alustalle toteutettiin pikkubussi, ja nähtiinpä sympaattisen oloinen Delica-pohjainen matkailuautokin. Kaikille, jotka tarvitsevat nykyaikaisen, hyvin varustellun tilamaasturin, jonka hinta/laatusuhde on kunnossa.” Delican juurilla Ensimmäisen kerran Delica-nimi ilmestyi Mitsubishin valikoimaan vuonna 1968 esitellyn pienen hyötyajokin muodossa. Istumapaikkoja riitti parhaimmillaan yhdeksälle hengelle. Se on perin hauskasti muotoiltu – varsinkin korotetulla katolla ja runsaalla kattoikkunavarustuksella Delica on varsin harrasteautomainen kokonaisuus. Pituutta sillä oli 3,8 metriä ja leveyttä aavistuksen yli puolitoista metriä. Auto on sisältä mukava, suorastaan ylellinen. Kakkoskori viihtyi markkinoilla seitsemän vuoden ajan
Kuviemme monikäyttöauto on rekisteröity 1994. Konehuone löytyy etuistuimien välistä. Kuvissa esiintyvän takavetomallin ohella Delicaa sai myös nelikkona, jolloin muutenkin runsaasti varusteltu ja moneen käyttöön taipuva auto muuttui maastokelpoiseksi. Edellisten sukupolvien tapaan auton moottori sijaitsi etuistuimien välissä, ja muutenkin auto muistutti edeltäjäänsä. Valtaosa Domingoista myytiin pakettiautoina. Katto-osassa oli myös lämmityslaitteen ja ilmastoinnin suulakkeet mukavan matkanteon varmistamiseksi. Monikohan on säästynyt näihin päiviin saakka. Vuonna -88 sellainen irtosi liikkeestä 39 880 markalla. Kun tiskiin latoi 50 000 markkaa lisää, pääsi käsiksi vekkuliin kuuden hengen Domingo-bussiin – vieläpä nelivetoiseen sellaiseen. Vaihteiston sai myös automaattisena. Epämukavuuden vastapainoksi jokaisella pysähdyksellä löytyy mukavaa juttuseuraa. Komein lisävaruste oli Chrystal Lite Roof -kattoratkaisu. Autotuojien tilastojen perusteella nelivetoista kolmannen sukupolven L300mallia on liikkunut Suomen teillä noin 150 yksilöä henkilöautoksi rekisteröitynä. Vuoden -94 hinnastossa Delica on edelleen tarjolla ainoastaan nelivetoisena turbodieselinä, mutta henkilöautoksi rekisteröitynä sen hinta on kohonnut 279 000 markkaan. Aluksi nelivetoinen turbodiesel on saatu täyttämään maastohenkilöauton kriteerit, jolloin sen hinnaksi on muodostunut vajaat 150 000 markkaa. Komein lisämauste oli Chrystal Lite Roof -kattoratkaisu. Lisäksi kilpien väliin on aikanaan saateltu joitakin kymmeniä takavetoisia seitsemän hengen matkamalleja. TOINEN VAIHTOEHTO SUBARU DOMINGO Valmistusvuodet 1983–1998 Teho 52 hevosvoimaa Suorituskyky riittävä Hinta uutena 90 000 mk (1,2 4WD 1988) Mitsubishin pikkubussi ei yhtäkkiä vaikutakaan pikkuruiselta, kun rinnalle ajetaan Subaru Domingo. Vuosien varrella Delicassa oli paljon moottorivaihtoehtoja alkaen 1,5-litraisesta bensiinimoottorista 2,5-litraiseen turbodieseliin. Maantiellä paljon liikkuvalle Mitsu on eittämättä Subarua parempi laite, mutta harrastekäytössä kuuden hengen neliveto-Domingo voi olla houkuttelevampi vaihtoehto. Sen suuret kattoikkunat toivat valoa matkustamoon, ja varjoa kaipaava sai oman istuimen kohdalla sijaitsevan ikkunan eteen verhon vain nappia painamalla. Rahan vastineeksi sai hiukan yli 3,4 metriä lyhyen tavara-auton. Hallintalaitteiltaan Mitsubishi edustaa kikkailematonta japanilaismuotoilua. Tien päällä 870-kiloinen Domingo tarjoaa pomppuisaa ja huolestuttavan tuntuisesti kallistelevaa kyytiä. Kolmas Delica-sukupolvi astui palvelukseen vuonna 1986. 89. Se edustaa siis 80-luvun jälkipuoliskolla esiteltyä kolmannen sukupolven korimallia. Muotoilua oli päivitetty ja varustelua parannettu. Suomen hinnastoissa Mitsubishi Delica vilahtaakin ensimmäisen kerran vasta 1990-luvulla
Teknisesti Mitsu on erinomaisen kestävä, ja tekniikan syynäämiseen riittää autoihmisen maalaisjärki. Mitsubishi L300 Delica 90 7/2020 Tuleva klassikko. Neljännesvuosisadan mittaisen suurperhekäytön jäljiltä niistä osa on takuulla hajalla. Koeajolla on kuunneltava ylimääräisiä ääniä herkällä korvalla. Suomen hinnastoissa Mitsubishi Delica vilahtaa ensimmäisen kerran vasta 1990-luvulla. Meidän leveyksillä ei myytäviä yksilöitä ole tarjolla kuin harvoin. Japanista saattaa löytyä hyviä yksilöitä, jos oikeanpuoleinen ohjaus ei haittaa. Myyntiin putkahtavaa yksilöä odotellessa kannattaa selvittää itselleen, kuinka paljon työtä on valmis tekemään auton kunnostamiseksi. Osia on maailmalla hyvin tarjolla. Täydellisesti varustettu yksilö saattaa tarvita niitä runsaasti. Delica on maailmalla suosiotaan nostava harrasteauto. Etenkin nelivetoiset mallit ovat haluttuja, ja niitä viedään Japanista muun muassa Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Käyttötarkoitukset vaihtelevat rakennelluista maastomöyrijöistä matkailuautoihin. Sama pätee sisustan muoviosiin, istuimiin ja verhoiluihin. Koneen ja voimansiirron nestevuotoja saattaa esiintyä, ja joskus dieselmoottoreissa on tavattu haljennut kansi tai rikkoutunut kannentiiviste. Ohjaamo ja matkustamo on tulvillaan katkaisijoita ja säätimiä. Keski-Euroopasta autoja löytyy, mutta hintataso voi olla kotimaista kovempi. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Mitsun pienestä tila-autosta haaveilevalla on edessään vaikea rasti
Paineilmaliitäntä: 1/4”. Toimituksessa 2kpl 250x20x20mm kiillotuslaikkaa ja apukarat pienempi reikäisten laikkojen kiinnittämiseen. paino: 1800kg. Korin maks. Kolme momentinsäätöä eteen ja taaksepäin. Säädettävä nopeus, enintään 20000rpm. Sähköliitäntä: 230V. Ilmankulutus: 113l/min. Korin maks. Pyörintänopeus: 16000rpm. U U TU U S! 1199€ tuotenro 86801 Korigrilli Täydellinen grilli koritöihin, kääntyvät kumipyörät, korkeus säädettävissä hydraulisesti molemmista päistä. Paineilmaliitäntä: 1/4”. U U TU U S! U U TU U S! U U TU U S! 99€ tuotenro 510994 Nauhahiomakone 20x520mm Paineilmatoiminen nauhahiomakone vaativaankin käyttöön. 159€ tuotenro 512798 79€ tuotenro 510970 Mutterinväännin 1/2” Komposiittirunkoinen paineilmatoiminen mutterinväännin 1/2” hylsyille. Nostokorkeus: 1,8m. Työpaine: 6,3bar. Klassikot 8/2020 ilmestyy 26.11.2020 Seuraavassa numerossa: 91. Pituus (ilman terää): 240mm. Hiomanauhan koko: 20x520mm. 2950€ tuotenro 498004 Siirrettävä yksipilarinostin 2500kg Siirrettävä hydraulinen yksipilarinostin manuaalisilla lukituksilla. Paineilmasaha Laadukas paineilmasaha kestävällä rungolla. Kalevi Korven Volvo ja Jyri Korhosen Ford Granada ovat aikanaan rantautuneet Suomeen muuttoautoina. Työsyvyys: 25mm 420€ tuotenro 497361 39€ tuotenro 510976 249€ tuotenro 511962 Kaikki hinnat sis. Nostokorkeus: 400-1210mm. Tehokas 750W:n induktiomoottori. Nostokyky: 2500kg. Höyrypesuri 2000W Tehokas höyrypesuri, joka poistaa tehokkaasti pinttyneen lian vaikeistakin kohteista. Pituus: 360mm. Harri Niemi järjesti aikoinaan itselleen uuden Mersun liittymällä rauhanturvajoukkoihin. Ilmankulutus: 170l/min. Paino: 650g. www.TORAFORS.com +358 (0)50 358 5800 order@torafors.fi Kiillotuskone 750W Ammattitason penkkimallinen kiillotuskone. Pyörintänopeus: 9000rpm. Paino: 1153g. pituus: 5,5m U U TU U S! Tuliaisia maailmalta Kovan verotuksen Suomessa kunnollisen auton hankinta oli monelle kohtuuttoman kovan ponnistelun takana. Suurin vääntömomentti: 610Nm. ALV24% Hinnat voimassa toistaiseksi, oikeudet muutoksiin pidätetään. 499€ tuotenro 494628 Hydrauliset autorampit Nostokorkeus: 100-430mm Nostokyky: 1350kg/pari Ramppien mitat: 590x340 mm Paino: 88kg Kutistus/ venytyskone TWIN Toinen kone kutistusta ja toinen venytystä varten kitoja ei siis tarvitse vaihtaa työn aikana. Joitakin konsteja verovapaan auton hankkimiseksi sentään oli. Kiristettävä kara 6mm:n akselille. Kokonaiskorkeus: 2510mm. Autotallin sisustus (punainen/musta) Toimitussisältö: 1kpl työkalukaappi / korkea, 3kpl yläkaapit kaasujousitetut luukut, 3kp alakaapit (1 x laatikot, 1 x kaappi & 1 x siirrettävä työkaluvaunu) 1kpl ruostamaton pöytätaso 2041,5x463x38mm 1kpl työkalutaulut Työtason korkeus: 946 mm Kokonaismitat: 2955x2000x460mm 1599€ tuotenro 513533 49€ tuotenro 510967 Karalaikkahiomakone 1/4” Kulmahiomakone / karalaikkahiomakone iskunkestävällä rungolla. Käyttöpaine: 6,3bar. Ulkomailla autoja sai huomattavasti edullisemmin, mutta yksityinen ei noin vain pystynyt kumipyöräisiä maailmalta tuomaan
supermarket.fi Erikoisnumero vanhojen mopojen ystäville ILMESTYY JOULUKUUSSA Varmista, että saat omasi Ennakkotilaa! 36 84 80 -2 00 7 • PA L VK O 20 20 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 20 00 7 Viipale mediat HARRASTAJAN PAKEILLA Paavon VOLVO Duett ’67 EDUSTUSKELPOINEN OPEL SENATOR CD 3.0 E AUTOMATIC KAMERA KIERTAA 7/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 07 /2 Fia t 13 2 GL S 18 00 ’76 • H illm an Ca lifo rn ian ’56 • M org an Plu s 4 ’6 • Op el Se na to r ’84 • Vo lvo Du ett ’6 7 PAKU SYKSYN TAPAHTUMAT OSKU TEITTO & RIIKKA KIURU AMERIIKAN MALLIIN: Hillman Californian ’56 SE SUUREMPIKORINEN: Fiat 132 GLS ’76 NIPPONIN NOPEAT: Markkinointia japanilaisittain