GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9
Luvassa on myös nostalgiaa huokuva digiloikka hienokyytisen Opel Senatorin viisaritonta mittaristoa ihaillen. Autonvalmistajien urheiluautonäkemyksiä ruotivan artikkelisarjan toisessa osassa vilkaisemme japanilaismerkkien mainontaa. Klassikot 7/2020 ilmestyy 15.10.2020 Seuraavassa numerossa: Korutonta menoa ja luksuskyytiä 99. Klassikot-lehden lokakuun numerossa tutustumme umpinaiset kylkensä säilyttäneeseen Volvo Duett -tavara-autoon
ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Harrastajan pakeilla -artikkelia tehdessä mieleen jäi se se tärkein motiivi: lopulta millään muulla ei ole merkistystä kuin sillä, että pitää itse omasta ajopelistään. Tänään täsmälleen samanarvoiset autot ovat saattaneet olla uutena aivan eri hintaluokissa. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Ison Mersun saa samalla rahalla kuin pienen Fiatin. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. Yhdelle menneen ajan maaseutumaisemat ja iskelmämusiikki ovat tärkeitä, ja ajopelit on valittu siihen maailmaan sopiviksi. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Kun vuodet vierivät, osa harrastajista alkaa suhtautua vanhaan kalustoon enemmän historiallisena esineenä. K uluneen kesän aikana siunaantunutta ylimääräistä vapaa-aikaa on tullut hukattua osin vanhojen autojen myynti-ilmoituksia selaten. TILAAJAPALVELU Puh. Onneksi kanavat ovat auki toiseenkin suuntaan, ja harrastajat hakevat muilta mailta kiinnostavia ajokkeja tilalle. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Toinen on hankkinut sen nuoruuden haaveen, kun olosuhteet ovat muuttuneet suotuisimmiksi. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Harrastuksen tavat ja motiivit eivät suinkaan rajoitu ajoneuvointoiluun ja nostalgiaan. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Eivätkä harrastuksen tavat ja motiivit suinkaan rajoitu ajoneuvointoiluun ja nostalgiaan. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Nostalgiset seikat alkavat niin ikään painaa vaakakupissa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Silloin auton haluttavuuden määrittelee ulkonäkö ja tekniset yksityiskohdat. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Moni on nuorena intohimoinen automies tai -nainen. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Ajopelin tarina alkaa nousta arvoasteikossa yhä korkeammalle. Vanhan arkisen auton epämukavuus ja kömpelyys muuttuvat sympaattisiksi ominaisuuksiksi. Nykyajan hienouksiin kuuluu erilaiset sivustot, joiden hakukenttiin voi naputella omat vaatimukset ja mieltymykset, minkä jälkeen ruudulle ilmestyy valikoima ehdot täyttäviä ajopelejä. Jo tästä numerosta löytyy muunlaisia esimerkkejä ihmisen ja vanhan raudan suhteesta. Kotimaassa parin tonnin arvoisen auton hinta saattaa Keski-Euroopassa olla moninkertainen. Sillä tavalla haarukoimalla museoikäisten ajopelien hinnoittelu panee välillä mietteliääksi. Räyhäkkä muskeliauto tai upea urheiluvaunu näyttää edelleen hienolta, mutta itse alkaakin etsiä sellaista Taunusta tai Bellettiä kuin omalla isällä oli aikoinaan. Motiiveista tärkein COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. 3 Pääkirjoitus. Siksi niitä täkäläisittäin halpoja rasseja kai jatkuvasti ulkomaille kuskataankin. Ennen niin halveksittu vanha Jawa näyttääkin yhtäkkiä kiehtovalta ja kiinnostavalta. Meikäläisittäin kiinnostavaa kulttuurihistoriallista arvoa tuontipeleillä ei pääsääntöisesti ole, joten kansojen välisessä kaupassa kaikki jäävät pitkällä aikavälillä tappiolle
62 Triumphit Tallukassa, Asikkala Vääksyssä sijaitseva Tallukka-hotelli tarjosi tukikohdan Triumph-kerhon tämän vuoden kokoontumiselle. Timo Julkusen omistuksessa on pitkälti alkuperäiskunnossa säilynyt yksilö. 62 Triumphit Tallukassa s. Mitä yhteistä on jenkillä ja japsilla. Tutustuimme aiheeseen kokeilemalla kahta 80-luvun sporttiautoa. Jyväskylän maisemissa liikkuu hieno ja sähköisen värinen 309 GTI 16 -yksilö. 16 Nissan 300ZX Turbo ’88 + Pontiac Firebird GTA ’87 Tuhtia turbokuutosen vääntöä vai juurevaa V8:n voimaa. Tässä numerossa 4 6/2020 s. 38 Fiat 127 ’80 Vanhalla Tunturilla maaseutuja koluava ähtäriläismies ottaa pidemmillä reissuilla alleen pienen tilaihmeen. Tänä vuonna kokoonnuttiin jo kymmenettä kertaa. s. 30 Citroën CX 2400 Prestige ’78. 64 Britit kohtaavat AJONEUVOT 10 Peugeot 309 GTI 16 ’92 Suositun 205 GTI:n varjoissa rähisee voimakas ja ajo-ominaisuuksiltaan erittäin urheilullinen isoveli. 24 Mazda Marella 1300 ’75 Pienen autoliikkeen omistaja puuhastelee päivät tuoreiden ajopelien parissa. TAPAHTUMAT 58 Naisten automobiiliajot, Kangasala Kauniina kesäpäivänä Vehoniemen automuseon pihamaalle alkoi kertyä leidejä museoautoineen Naisten automobiiliajot -tapahtuman merkeissä. 24 Mazda Marella 1300 ’75 s. 64 Britit kohtaavat, Lahti Englantilaisten autojen harrastajien päätapahtuma pistettiin tänä vuonna pystyyn Vesijärven rantamaisemissa. 10 Peugeot 309 GTI 16 ’92 s. 58 Naisten automobiiliajot s. 38 Fiat 127 ’80 s. Fiat 127:n matkustamo tarjoaa mukavan yösijan kahdelle. Vapaa-ajalla mennäänkin sitten tunnelma edellä ja otetaan alle 70-luvun Mazda. 30 Citroën CX 2400 Prestige ’78 Valmiiksi mukava iso ranskalaisauto muuttui Prestige-tasolla varsinaiseksi loistoristeilijäksi. 66 Rotary rally, Loimaa Rotarit järjestävät vuosittain oman harrasteajonevotapahtuman. 16 Pontiac Firebird GTA ’87 + Nissan 300ZX Turbo ’88 s
Maalissa pääsi heti osalliseksi toiseen harrasteautotapahtumaan. 92 Marginaalista Huutokaupassa oli tarjolla erikoinen Chrysler Special ’53. 79 Huovila-ajelu s. ARTIKKELIT 43 Myydään urheiluauto Mikä on urheiluauto. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita kuulumisia harrastuksen parista ja mukavia poimintoja menneiltä ajoilta. Erikoiskokeilla Ladakuskit lennättivät kuutiotolkulla soraa ja vetivät pitkiä luisuja. 70 Nastola cruising s. 72 Karkkilan rompetori, Karkkila Koronakesän hiljaisuus isompien rompetorien suhteen katkesi 1.8. 76 Idän ihmeet kohtaavat, Ikaalinen Itäautojen vuosittainen kokoontuminen Manso camping -leirintäalueella veti tällä kertaa puoleensa eniten venäläisvalmisteisia vehkeitä. 5 s. Luotiracingin järjestämän tapahtuman myötä. Uudessa artikkelisarjassa haetaan vanhaan kysymykseen vastausta autojen mainonnan suunnalta. Amerikanautojen joukossa oli runsaasti euroja japsiautoja. 72 Karkkilan rompetori s. 66 Rotary rally s. 54 Automatka Mazdalla Katsaus mainosten urheiluautomaailmaan.. Aloitamme Italiasta. 79 Huovila-ajelu, Hollola–Kärkölä Osallistuimme Päijät-Hämeen mobilistien ajotapahtumaan. 94 Tuleva klassikko Turbomoottorinen Audi Quattro alle neljän tonnin! s. 93 Klassikkomarkkinat Vanhoja ajopelejä ja niiden varaosia kaupan. 54 Automatka Mazdalla Otimme alle alkuperäiskuntoisen ja vähän ajetun ’70 Mazda 1500:n ja läksimme harrastajaporukan matkassa kiertämään itäistä Suomea. 48 Ammattikatsoja muistelee Muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi Lada on kova ralliauto. 70 Nastola cruising, Nastola Kauppakaaren parkkialueella nähtiin ennätysmäärä kalustoa. 76 Idän ihmeet kohtaavat s. 82 Harrastajan pakeilla Riihimäeltä löytyy Vauxhall-autoihin hurahtanut mies. Mobilistit ja veteraanimotoristit olivat hyvin tapahtumassa esillä. 82 Harrastajan pakeilla 68 Janakkalan elopärinät, Turenki Turengissa kerättiin varoja nuorten mopopajan pyörittämiseen. 48 Ammattikatsoja muistelee s. 88 Fotoalbumi Romuromantikko Joona Hammin valokuvakansioista löytyi nippu Vauxhallja Bedford-aiheisia otoksia
Chevrolet Vegan tarina alkoi hyvien tähtien alla, mutta muuttui nopeasti painajaiseksi valmistajalleen. 1970-luvulle tultaessa isoilla amerikkalaisvalmistajilla oli jo omat haastajansa kompaktiluokkaan: AMC:llä Gremlin, Fordilla Pinto ja Chevrolet’lla Vega. Muotoilun puolesta Vega onnistui komeasti. Moottorin lohko valmistettiin kokonaan kevytmetallista ilman erillisiä sylinteriputkia. Sylinteriryhmä olikin erityisen kevyt – vain 16 kiloa. 6 6/2020. Vegan suunnittelussa rima asetettiin korkealle. GM mainosti Vegaa aggressiivisesti ja laajalle kohderyhmälle. Kevytmetallikannen suunnittelun kanssa tuli ongelmia, ja tuotantoversiossa päädyttiin käyttämään valurautakantta. Sen korirakenteesta tehtiin täysin itsekantava – aiemmin amerikanautoissa käytettiin korikehikon ja apurunkojen yhdistelmiä. Kovan onnen Vega U SA:n autovalmistajat joutuivat 1960-luvulla uuden tilanteen eteen. Ne olivat taloudellisia, kestäviä ja erinomaisia ajaa. Kolmen korimallin ja lukuisien värija varusteyhdistelmien myötä auto soveltuikin kaikenlaiseen käyttöön kukkakauppiaan vankkurista sporttisen poikamiehen mimmimagneetiksi. Jokainen kolmesta korimallista näytti hyvältä, ja erityisesti urheilullinen coupé kiinnitti ostajaehdokkaiden huomion. Eurooppalaiset ja japanilaiset autot alkoivat kiilata markkinoille tosissaan. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 50 vuotta sitten GM:n tehtaalla aloitettiin uuden ja edistyksellisen pikkujenkin valmistus. Yhä suurempi osa autoilevasta väestä halusi ison jenkkiauton sijaan kompaktimman kokoisen kulkuneuvon alleen
Seuraavana vuonna tarjolle tuli useampi värivaihtoehto. Vegan tarina on omalla tavallaan ainutlaatuinen – auto oli sekä erinomainen että varsinainen ongelmavyyhti. Vegan korit upotettiin tehtaalla kokonaan ruostesuojaaineeseen, mutta jälkikäteen huomattiin, että joihinkin paikkoihin oli muodostunut ilmataskuja. VEGA COSWORTH Chevrolet Vegan kevyen alumiinilohkon ajateltiin sopivan erinomaisesti kilpamoottorin aihioksi. Hyvin pian seurasi ongelmia: lohko ei kestänyt kilpakäytössä. Osa ongelmista olivat vakavia. Lisäksi alkupään autot kärsivät pahoista ruosteongelmista. Katukäyttöä ajatellen moottoriin tehtiin joukko muutoksia. Mallin laatuongelmat tulivat maksamaan valtavasti, ja korjauskustannukset yhdessä mainehaittojen kanssa pistivät koko GM-konsernin tiukille. Cosworth Vegan pohjaksi otettiin jämäkkä GT-malli, jota muokattiin edelleen urheilullisempaan suuntaan. Seuraavana vuonna päästiin lähelle 400 000, ja parhaana myyntivuotena 1974 teki kauppansa reilut 460 000 Vegaa. Vegan ajo-ominaisuuksia suitsutettiin, sen mukavuutta ylistettiin ja toimivuutta kiiteltiin. Takuuna vaihdettiin etulokasuojia ja korjailtiin muita korroosion syömiä kohtia. Huono-onnisella kilpamoottorilla oli kuitenkin edessään loistava tulevaisuus. 2,3-litrainen kone muokattiin 2,0-litraiseksi, lohkon päälle sovitettiin Cosworthin 16-venttiilinen sylinterikansi ja mekaaninen polttoaineen suihkutusjärjestelmä. Cosworth-malli oli tuotannossa vain kaksi vuotta, minä aikana myytiin 3 508 yksilöä. Tuotannon puolella autoa sekä sen valmistustekniikkaa jouduttiin parantelemaan jatkuvasti. 7. Takapyörä saattoi vetoakseleineen luiskahtaa paikaltaan, polttoainetankit roihahtivat tuleen ja kaasu saattoi jumittua täysin auki. Murheet alkoivat pian, ja niitä oli paljon. Ensimmäisen mallivuoden 1971 saldo oli lähes 278 000 autoa. Vuonna 1969 Chevroletilta otettiin yhteyttä englantilaiseen Cosworth-virityspajaan yhteistyöehdotuksen merkeissä. Vikoja korjattiin massiivisten takaisinkutsukampanjoiden myötä. USA:n autolehdissä Vega pantiin vertailuun eurooppalaisten ja japanilaisten kilpailijoiden kanssa, ja pieni Chevy pärjäsi hienosti joka kerta. Esimerkiksi takaakselin ongelmiin liittyvän takaisinkutsun sai yli puoli miljoonaa Vegan omistajaa. Chevrolet oli kaavaillut valmistavansa urheilullisen Vega-mallin, ja siihen projektiin 16-venttiilinen voimapesä olisi omiaan. Ensimmäisen tuotantovuoden 1975 yksilöt saivat pintaansa kiiltävän mustan värisävyn ja alleen kullanväriset vanteet. Auto oli uutena tuplasti perusmallia kalliimpi, mutta nykyään hyvän Cosworthin hintaero tavalliseen lienee venynyt jo kymmenkertaiseksi. Cosworth otti projektin työn alle. Chevrolet Vegan tuotanto päättyi vuonna 1977 yli kahden miljoonan valmistetun yksilön jälkeen. Nousukiito ja mahalasku Lehdistö otti uutuuden vastaan innokkaasti. Mekaaninen ruisku korvattiin elektronisesti ohjatulla, kuivasumppuvoitelun tilalle asennettiin arkisempi öljynkierto ja nokka-akselit vaihdettiin katukäyttöön sopiviksi. Kone pääsi mukaan rata-autokapinoihin, ja se osoittautui heti nopeaksi. Myynti lähti tietysti hyvin käyntiin. Koneen nestevuodot ja öljynkulutus olivat pieniä kiusoja, kokonaan hajoavat moottorit suurempia. Lisäpisteitä ropisi taloudellisuudesta, jarrujen erinomaisuudesta ja suorituskyvystä
Kilvanajoura ei siihen päättynyt. Matkalaukku firman Legot 8 6/2020. Palestiinan vapautuksen kansanrintama kaappasi 6.9. Elokuvan musiikin on säveltänyt Rauli Badding Somerjoki, jonka esittämä Bensaa suonissa -kappale nousi Somerjoen yhdeksi tunnetuimmista kappaleista. Kiehtovimpia sarjoja ovat puolen vuosisadan ikäiset kauko-ohjattavat autot sähkömoottoreineen. I nternetin keräilypalstoilla törmää usein amerikkalaisiin Lego-pakkauksiin, joiden logosta löytyy paremmin matkalaukuistaan tunnetun Samsoniten leima. • Sveitsiläinen Clay Regazzioni voitti syyskuussa -70 ensimmäisen F1-kilpailunsa Ferrarin ratissa Monzassa. Luovimmat pikkunappulat loivat itse omannäköiset kulkimensa, mutta tanskalaisfirman valikoimiin kuului autojen ja muiden vehkeiden rakennussarjat jo varhain. Lahjakas kilpakuljettaja menehtyi auto-onnettomuudessa 67 vuoden ikäisenä vuonna 2006. Lisenssisopimus päättyi jo 1972, jonka jälkeen Samsonite jatkoi Lego-maahantuojana aina vuoteen 1988 saakka. Lego-autoilla on pitkät perinteet. Vuotta myöhemmin Samsonite laajensi Lego-tuonnin kattamaan myös Kanadan. Jos Legokaupungissa on hätätilanne, niin pelastusajoneuvot ovat heti valmiina rientämään apuun. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SYYSKUU 1970 • Bensaa suonissa -elokuva sai ensiiltansa 50 vuotta sitten 18. Raina vilisee hienoja ajopätkiä, joista osa on kuvattu Keimolan ensisellä moottoriradalla. • Puolen vuosisadan takainen syyskuu jäi historiankirjoihin erikoisen lentokonekaappaussarjan myötä. syyskuuta. peräti neljä matkustajalentokonetta, ja kolme päivää myöhemmin saman ryhmän toimesta järjestettiin vielä yksi kaappaus. Osa kohtauksista on koottu oikeista kilpailuista, ja silloin ruudulla vilahtavat mm. Risto Jarvan ohjaama elokuva kertoo nuoren automekaanikon vaiheista hänen kulkiessa kohti ralliautoilijan uraa. Seuraavien vuosien aikana Samsonite toimi merkittävänä palikoiden lisenssivalmistajana, ja osa sarjoistakin suunniteltiin paikan päällä vastaamaan sikäläisten asiakkaiden toiveita. Lego-palikoista on väsätty kaikenlaisia menovehkeitä vuosikymmenien ajan. Myöhemmin urallaan hän toi Williams-tallille ensimmäisen Formula 1 -kilpailun voiton. Hannu Mikkola ja Timo Mäkinen. 80ja 90-luvulla Regazzoni osallistui käsihallintalaitteilla varustetulla kilpa-autolla rallija ratakilpailuihin. Samsoniten valmistamista ja pakkaamista sarjoista löytyy tekniikan harrastajille useita hienoja keräilykappaleita antiikkiautosta pelastuskaluston kautta maansiirtokoneisiin. Samsonite toimi Lego-maahantuojana Yhdysvalloissa vuodesta 1961 alkaen. Vuonna 1980 Regazzoni joutui onnettomuuteen yhdysvaltojen osakilpailussa, ja halvaantui vyötäröstä alaspäin
Samana päivänä Espoon automuseolla järjestetään Italialaiset ajoneuvot kohtaavat -kokoontuminen. Syksyn hulinoita S yyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tapahtuu itärajalla. Suomessa Sonax-tuotteiden maahantuojana toimii KAHA Oy. Vuosina 1960–1973 tiellä liikkuvien autojen määrä nelinkertaistui Saksassa ja moottoritien pituus puolestaan kaksinkertaistui. Lauantaina romustellaan yhdeksästä viiteen, sunnuntaina pöydät pistetään pakettiin kolmen maissa. Neuburgilainen perheyritys Franz Hoffmann & Söhne KG aloitti tuotteiden valmistamisen vuonna 1950, joten brändi viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa. 80-luvun puolivälissä brändiä kehiteltiin eteenpäin, ja nykyinen logo punaisilla isoilla kirjaimilla syntyi. Silloin nimittäin pidetään Gruppo Fiat Finlandian järjestämät Töllinmäen syystreffit. Kaikkien Fiat-autoista kiinnostuneiden kannattaa kurvailla kohti Hämeenkyrön Heinijärveä syyskuun 5. Yhteistyöt HansJoachim Stuckin, Michael Schumacherin ja Ayrton Sennan kanssa toivat näkyvyyttä niin Saksassa kuin muuallakin. Pienoismalliharrastajien syksy käynnistyy lokakuun 10. Tapahtuma-aika on 5.–6.9. Paikallisen autoja moottorimuseon alueella järjestetään 19.9. Sonax sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen, kun saksalainen Franz Hoffman alkoi valmistaa keittiöhopeille tarkoitettuja kiillotusaineita ”Sona”tuotemerkillä. Yksi läpimurtotuotteista oli markkinoiden ensimmäinen aerosolipurkissa myytävä, tehokas jäänpoistaja, jota myytiin ennätysmäärä erityisen kylmänä talvena 1962. Koska osat ovat täsmälleen samanlaisia kuin kultaisella 80-luvulla, ei museokatsastuksen suhteen pitäisi tulla ongelmia. järjestettäville Mobilistihulinoille. Aikanaan suosittu klassikkovanne Lorinser LO monoblock on jälleen saatavilla. PohjoisKarjalan Liperissä sijaitsevan automuseon alueella vanha rauta etsii uusia omistajia Susirajan rompepäivillä. Nämä muutokset heijastuivat autonhoitotuotteiden kysyntään. Citroën XM & Xantia -tapaaminen pidetään 19.9. Lisätietoja löytyy sivulta: https://sportservice.lorinser.com Kuluvan kesän kalenterissa on ollut monta peruuntunutta tapahtumaa, eikä syksyn tilanteestakaan ole täyttä varmuutta. päivänä. Kannattaa varata sen verran ylimääräistä aikaa että ehtii poiketa museon tarjontaa tutkimaan. Kaivoimme tiedotteista joitakin menovinkkejä, mutta vieläkään ei kannata lähteä liikkeelle ilman viime hetken varmistusta. Mercedes-Benz S124 -farmariin tarkoitettua takaspoileria on tarjolla jarruvalolla ja ilman. Harmaaksi maalattu ja kiillotetulla reunuksella varustettu vanne on 8" leveä ja halkaisijaltaan 16". Jarruvalomallin hinnaksi kerrotaan 690 euroa, ja ilman valoa hinta putoaa satasella. Samaan aikaan Vaasan rompetorin kanssa tapahtuu Kangasalla. Tuotevalikoimaa laajennettiin tasaiseen tahtiin ja yritys panosti merkittävästi mainontaan ja sponsorointiin mieleenpainuvan imagon saavuttamiseksi. Aluksi yritys keskittyi vain auton maalipintaa hoitaviin tuotteisiin, mutta pikkuhiljaa tuotevalikoima laajeni muidenkin pintojen puhdistusja hoitoaineisiin. Syyskuun jälkipuoliskolla kannattaa ottaa suunta kohti Vaasaa. SONAX-AUTONHOITOTUOTTEET 70 VUOTTA Saksan liittotasavaltaa oli hädin tuskin perustettu, kun ensimmäiset autonomistajat jo puunasivat ajokkejaan Sonax-autonhoitotuotteilla. Silloin järjestetään Vanhat lelut ja nukke& nukkekotimessut koulutuskeskus Arcadan tiloissa Helsingin Arabianrannassa. Auto ja tiemuseo Mobilian pihamaalla. Tapahtuma-aika alkaa aamukahdeksalta ja jatkuu aina kahteen saakka. päivä lauantaina. UUSIA VANHOJA VARUSTEITA Saksalainen varustevalmistaja Lorinser on ottanut ottanut joitakin vanhoja osia uudelleen tuotantoon. 9. Camping Sysmä tarjoaa tapahtumaympäristön lauantaina 12.9. Autoja prätkähemmoja kiinnostavaa antia ovat autoradat, koottavat rakennussarjat ja nostalgiset keräilyesineet. Sysmän syystapahtumasta löytyy vanhojen autojen kokoontumisajojen lisäksi kirpputori ja Hippy Jippie’s -bändin tähdittämä iltajuhla. rompetori. Spoileri toimitetaan pohjavärissä, mutta lisähinnasta sen saa myös korin väriin maalattuna. Hintaa pyörällä on vajaat 550 euroa kappale. Kun yritys myöhemmin laajensi autonhoitotuotteisiin, nimen perään lisättiin X-kirjain, joka keksittiin sanasta ”wax”
Pieni ja hullunhauska Peugeot 205 GTI nousi lyhyessä ajassa yhdeksi halutuimmista GTI-autoista. R anskalaiset ovat kuuluisia mukavasti keinuvista ajopeleistään, mutta he osaavat valmistaa myös kovakulkuisia vehkeitä. Kaikkien aikojen ensimmäisenä autokilpailuna pidetään vuonna 1894 ajettua Pariisi–Rouen-kisaa, jonka tuloslistan kymmenen nopeimman joukossa oli peräti neljä Peugeot-autoa. Se on kuitenkin ominaisuuksiltaan kaikin puolin kova peli – etenkin 16-venttiilisellä moottorilla varustettuna. Pykälää suurempi 309 GTI jäi vähemmälle huomiolle. Peugeot’n kilpahistoria vie kuitenkin paljon pidemmälle. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 11. 1960-luvulla Peugeot 404 oli voittajan valinta Afrikan vaikeissa olosuhteissa ajetuissa rallikilpailuissa. 1900-luvun alkupuolella merkkiä juhlittiin voittajana useassa maineikkaassa autokilpailussa. B-ryhmän hurja Peugeot 205 -rallihirmu nousee eittämättä useimpien mieleen ranskalaisista kilpa-autoista puhuttaessa. 1970-luvulla niissä pärjäsi, kun otti alleen 504-mallin. 80-luvulla keskimoottorinen 205 räyhäsi voitokkaasti MM-ralleissa ja B-ryhmän lakkauttamisen jälkeen pitkissä kestävyyskilpailuissa sekä rallicross-kahinoissa
GT-kirjaimien perään sai 10 000 markan lisähinnasta X-kirjaimen. Perusmallissa etupyörän ripustuksessa hyödynnettiin kallistuksenvakaajaa alatukivarren osana, GTI-mallissa oli vahvat kolmiotukivarret. Urheilulliset eväät 1980-luvun rallimenestyksen vanavedessä Peugeot’n urheilullisten versioiden kysyntä oli kovaa. GTI:n alusta oli viritetty hyvin jämäkäksi. Pitsikannella lisätehoa Sporttivehkeiden markkinoilla mikään ei ole pysyvää. Kokonaisuus oli erittäin urheilullinen. Kaksiovisella korilla auto näyttää sopusuhtaisemmalta, ja GTI-mallin matala jousitus tuo oman urheilullisen lisänsä ulkonäköön. ”Auto oli hyvä, joten ostin sen sekä kaverille junalipun Ouluun.” 12 6/2020 Peugeot 309 GTI 16. Sähkönsininen ulkokuori sulkee sisäänsä sinimustan sisustan. Osa valmistajista luotti turboahtimen taikaan, vapaastihengittävien moottoreiden puolesta liputtavat siirtyivät neliventtiilitekniikalla varustettuihin sylinterikansiin. 309 GTI:n kone provosoi kuljettajaa käyttämään korkeita kierroslukuja. Myös alustarakenteessa oli eroja. Mallivuodelle 1987 esiteltiin 309:n kolmiovinen kori ja sen imussa malliston kovakulkuisin malli GTI. GTX-varusteisiin lukeutuivat urheilullisemmat istuimet, sporttiratti ja kevytmetallivanteet. Vaihteiston välitykset olivat tiheästi porrastetut ja kytkin tarrasi ripeästi. Uuden vauhtimallin konepellin alla rähisi PSA-yhtymän 130-heppainen 1,9-litrainen ruiskukone. Myös 309-malli sai omat sporttiset mallivaihtoehdot. Maalipinnan kanssa sointuva matto kiinnittää heti huomion. Peugeot 309 on neliovisena oudon näköinen ilmestys. Rakenne on sama kuin 205 GTI:ssä. GT:n 1,9-litrainen kaasutinmoottori tuotti 105 hevosvoimaa, minkä turvin auto kiihtyi satasen vauhtiin kymmenessä sekunnissa. Valoa ohjaamoon tuo suurikokoinen kattoluukku. Kevyimmillään urheilullista menoa pääsi maistelemaan GT-mallin ratin takaa. 80-luvun lopulla teholukemia kasvatettiin jatkuvasti. Kilpailijan esittelemä uutuusmalli voi tehdä muiden valmistajien laitteista kerralla eilispäivän tähtiä
Saksalainen Gutman-virityspaja sovitti 16-venttiilisen tekniikan GTI:n pellin alle, ja sitä kautta Suomen Peugeot-maahantuoja sai markkinoille Opelin haastajan. Peugeot 309 GTI:n saksalainen haastaja Opel Kadett GSi sai 16-venttiilisen koneen peltinsä alle vuodelle 1988, mikä himmensi edelleen kahdeksanventtiiliseen ratkaisuun nojaavan 309:n hehkua. Takaluukun kulmasta löytyy 16-venttiiliseen koneeseen viittaava merkintä. Perusversion hinta oli tuolloin alle 74 000 markkaa. Urheilullisesti varustellun mittariston lisäksi pienikokoisen mutta paksukehäisen ohjauspyörän keskelle on raapustettu GTI isokokoisin kirjaimin. Auto oli hyvä, joten ostin sen sekä kaverille matkalipun kotiin.” 13. ”Soitin myyjälle Ouluun ja ehdotin, että hän ajaisi auton Seinäjoelle. Mies päätti hankkia joskus itselleen 309 GTI:n Kymmenisen vuotta sitten kohdalle osui myynti-ilmoitus, jossa tarjottiin muutama vuosi aiemmin Ruotsista tuotua 16-venttiilistä GTI-yksilöä. Valmistaja ei ole jättänyt 309:n vauhtimallia ilman tunnusomaisia merkintöjä. ”Olen ollut aivan pikkupojasta lähtien Pösön kyydissä. GTI:n urheilullisen ohjauspyörän takaa löytyy pitkän linjan innokas autoharrastaja Jyrki Pohtola. Peugeot on miehelle tuttu merkki jo lapsuudesta. Nyt valikoimaan lisättiin kovakulkuinen 16-venttiilinen GTI. Sitten vuonna 1965 isä osti aivan tuliterän 204:n”, Jyrki taustoittaa. Ja jos Pösö olisi myyjän kuvaamassa kunnossa, maksaisin hänelle junalipun takaisin Ouluun. PSA-yhtymällä oli kuitenkin 1,9-litraisen moottorin 16-venttiilinen versio jo tuotannossa ja käytössä esimerkiksi 405:n Mi16-versiossa. 309 GTI -malliin Jyrki syttyi heti tuoreeltaan. Mallivuodelle 1989 Peugeot 309 koki ensimmäisen päivityksen. Tekniikan Maailma mittasi Gutman-version kiihtyvän satasen vauhtiin 7,5 sekunnissa, mikä oli kymmenyksen ripeämpi suoritus Opeliin verrattuna. Sähkönsininen löytö Keski-Suomen mutkaisilla teillä saattaa hyvällä tuurilla tulla vastaan hieno ja herkullisen värinen 309 GTI 16 – kaiken lisäksi isolla kattoikkunalla varustettuna. Ikävuodet 0–5 matkasin perheen 203:n penkillä. Maan Auto Oy käytti 80-luvun jälkipuoliskolla GTI-malleja markkinoinnin kärkivehkeinä, ja autolehtien sivuilla vuorottelivat 205ja 309 GTI -autojen tähdittämät aukeaman kokoiset ilmoitukset. Jyrki piti molemmista malleista, mutta 205 oli vähemmän kiehtova yleisyytensä takia. Mallista tuli välittömästi halutuin 309-versio, mutta käytännön ostotoimia rajoitti liki 155 000 markan hintalappu
Katalysaattoriversion vajaat 150 hevosvoimaa ei ole sinällään suuri luku, mutta auto painaa ainoastaan tuhat kiloa. Jyrki Pohtolan pojat ovat perineet isältään intohimon vanhoihin autoihin. Sisäpuolelta autoon on uusittu halkeilleita muoviosia. Kuvassa Jyrki (oik.) ja Samuli Pohtola. Samalla kaavalla ruvettiin tätä Pösöäkin laittamaan.” Kymmenen vuoden kuluessa 309 on saanut alle uudet iskarit, konehuoneeseen tuliterän jäähdyttimen ja kaikki vesiletkut. Viitoseen päättyvien numerosarjojen rinnalle tuli 309. Pienen koon ja painon myötä tässä tuntuu vauhtikin aivan eri tavalla kuin isommissa autoissa”, Jyrki valottaa GTI:n parhaita puolia. Puhdistuksen jälkeen viatkin ovat häipyneet. Kuluvan kesän kunnostuksia on ollut uuden kytkimen asennus. Sähkövikoja on ollut, ja ne on paikannettu liittimiin ja maadoituspisteisiin. Auto on nytkin ulkoisesti erinomaisen siistissä kuosissa, mutta jälkikäteen maalattu tai vaihdettu ovi on hieman eri sävyinen. Auto hylättiin aikoinaan puun alle, jossa se ruostui läpikotaisin, mutta palasi jälleen elävien kirjoihin läpikotaisin entisöitynä. Alusta on todella tiukka, ja mutkissa tuntuu, että ajaisi mikroautoa. Talbot Horizonin historiaa vilkaistessa selviää, että auto on taustoiltaan monikansallista sorttia: yhtäältä sen geeneissä voi havaita muiden muassa ranskalaista Chrysleria ja toisaalta brittiläisen Simcan dna:ta. Seuraavaksi huomion veivät auton ajo-ominaisuudet. ”Heti ensi ajolla 16-venttiilinen kone tuntui erittäin tehokkaalta. Horizontin seuraajaa suunniteltiin koodinimellä C28. Lopputuloksesta piti tulla Talbot Arizona, mutta PSA-yhtymä päätti lakkauttaa Talbot-merkin ennen uutuuden markkinoille tuloa. Ostettaessa 309:n mittarissa oli noin 210 000 kilometriä. Mallinimi tuotti aluksi pientä päänvaivaa, sillä uutuudelle ei ollut valittavissa totutun järjestelmän mukaista mallinumeroa. Pohjalevy on 205:stä, mutta sitä on hieman jatkettu ja muokattu leveämmäksi kynnyskoteloita levittämällä. Toivottavasti pääsemme tutustumaan autoon tulevaisuudessa tarkemmin! 14 6/2020 Peugeot 309 GTI 16 Peugeot 309 GTI 16. Kori oli säilynyt ruosteettomana, mutta pientä laittoa oli kuitenkin edessä. Ensin mainittu kun on tavallaan kahden jälkimmäisen risteytys. Pikkuhiljaa museokuntoon Vuosien saatossa Jyrki oli ehtinyt omistaa 205sekä 309-mallien perusversioita, joten auto itsessään ei ollut uusi tuttavuus. Pohtolan tallissa on 309:n lisäksi useampi muu harrasteauto. GTImallissa muovit ovat mustia, muissa yleensä harmaita, minkä takia osien hankkiminen on tavallista vaikeampaa. Työn alla Jyrkillä on toinen ikoninen Peugeot-vauhtimalli: nelivetoinen 405 Mi16. Tulevaisuuden suunnitelmiin lukeutuu maalipinnan uusiminen. RANSKALAISENGLANTILAISET JUURET Peugeot 309 -mallia käsitellessä ei voi sivuuttaa pienempää 205-mallia, jonka lisäksi juttuun pitää vetää kolmaskin auto: Talbot Horizon. Kuvasta jäi puuttumaan toinen poika Lassi. Pienimmät moottorit olivat Simcan peruja, suuremmat taas tuttuja Peugeot’n ja Citroënin voimanlähteitä. Ranskassa sijaitsevan vanhan Simca-tehtaan tiimi ahersi teknisten ratkaisujen parissa sillä välin kun tyyliseikkoja viilattiin kohdilleen Englannissa entisen Chrysler–Rootes-yhtymän studiolla. Käytännön työ oli jaettu kahteen leiriin. Suuri osa alustan komponenteista on identtisiä 205:n kanssa. Rivissä on muun muassa edellä mainittu Jyrkin isän uutena ostama Peugeot 204. ”Me ollaan poikien kanssa pitkään tehty kaikkia harrasteautoja sillä periaatteella, että joka vuosi laitetaan aina joku kohta kuntoon. Autosta tuli Peugeot. Talbot-taustasta huolimatta 309:n teknisissä ratkaisuissa hyödynnettiin paljon Peugeot’n komponentteja
Tehostettu hammastankoohjaus, alipainetehosteiset levyjarrut joka pyörässä. Iskutilavuus 1 905 kuutiosenttiä (poraus 83 mm, isku 88 mm), puristussuhde 10,4:1, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, neliventtiilirakenne. Pienkoneistaan tunnetun Stihlin valmistama venttiilikoppa on kilpa-autohenkisesti magnesiumia. 06 K ori Kolmiovinen itsekantava teräskori. 01 Merkki ja malli Peugeot 309 GTI 16 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori. 07 Mitat Pituus 405, leveys 163, korkeus 138 ja akseliväli 247 cm. Takana pitkittäistuet, vääntösauvajouset ja kallistuksenvakain. Teho 148 hv/6 500 rpm (mallit ilman katalysaattoria 160 hv). 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä joustintuet ja kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvakain. (ei kat. versio) 16-venttiilinen kone liikuttaa pientä ja kevyttä koria rivakasti tämänkin päivän mittapuulla katsottuna. ”Pienen koon ja painon myötä tässä tuntuu vauhtikin aivan eri tavalla kuin isommissa autoissa.” 15. Omapaino 1 000 kg. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 7,8 s, huippunopeus 220 km/h
Sitä ja samalla paljon muuta tarjoavat 80-luvun Nissan 300ZX ja Pontiac Firebird. makupalat Targa¯ 16. Nissan 300ZX Turbo ’88 & Pontiac Firebird Trans Am GTA 5.7 ’87 Tuhtia turboahdetun V6:n vetovoimaa tai juurevaa V8:n vääntöä
Parainen 17
18 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Millaisia tunnelmia 80-luvun lopun Nissan 300ZX Turbo ja Pontiac Firebird Trans Am GTA tarjoavat tämän päivän näkökulmasta. Nissan 300ZX ja ja Pontiac Firebird ovat 80-luvun sporttiauton ilmentymiä monelta osin. Takakontin remmit ovat sen sijaan pidelleet alkujaan varapyörää sijoillaan. S eitsemänkymmentäluvun lapselle edessä aukeava näky on puhutteleva. Kummassakin autossa on alla isot modernit erikoisvanteet, mutta molempiin ovat tallessa alkuperäisvanteetkin: 16-tuumaiset jollaiset edustivat vielä 80-luvun lopulla ”isoja vanteita”. Myös kokoluokaltaan ajoneuvot asettuvat samaan karsinaan. Molemmat mahdollistavat teoriassa tilat neljälle hengelle, mutta käytännössä Trans Amin samoin kuin 300ZX:nkin takapenkki sopii paremmin rock-lyriikan käyttöön kuin täysikäisien istumapaikaksi. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Jan-Erik Laine Turboahtimen alakierroksilta asti jäntevöittämän V6:n voimavarat siirtyvät luontevasti tiehen. Kaksi punaista maantiennielijää 80-luvun autolehtien erikoistestien ja ulkomaisten tv-sarjojen maailmasta. Keskelle takapaneelia sijoitettu pakkivalo on pikantti yksityiskohta. Nissanin esi-isä on vuonna -69 esitellyssä Datsun 240Z:ssa, ja tässäkin tapauksessa amerikkalainen oli ollut markkinoilla tovin pidempään: Firebirdin ensimmäinen sukupolvi saapui paikalle vuonna -67. Muotoilu on coupé-perintöä kunnioittavaa mutta suoraviivaista, ja kiilto-osien sijaan koristelu perustuu korinväriseen muoviin. Olennainen osa sekä Nissanin että Pontiacin naamataulun persoonaa ovat luukkujen alle jätetyt ”parkkivalokapeikot”, jotka luovat molempien matalille keuloille niiden tiukan ja voimavaroja lupailevan ilmeen. Nokalla ovat aikansa ihastukset ja inhokit, luukkulamput – ensin mainittua luukut kiinni ja jälkimmäistä ajovalot käytössä. Sivunäkymää rakentavat menohaluja kuvastavat helmasarjat, ja silmä poimii myös autojen houkuttelevuutta etenkin ensiomistajien kohdalla lisänneet targa-palat katossa. Kävimme ottamassa asiasta selkoa, kun meille avautui ovi pieneen parivertailuun näiden kahden kasarimuistoja herättävän auton välillä. Molempien sukupuiden juuret yltävät toki pidemmälle. Ja maailmoista puheen ollen, nämä linjakkaat urheiluvälineet saapuvatkin varsin erilaisista kulttuureista, vaikka monella tapaa saman asiakaskunnan suosiosta aikanaan kilvoittelivat. Mittaa siis piisaa, mutta sitä on käytetty enemmän pitkän keulan hyväksi kuin takatiloihin. Luukkulamppuiset Aloitamme Z-Nissanin ja GTA-Pontiacin kesyttämisen tarkkailemalla niitä sopivan välimatkan päästä. Molemmat kuuluvat samaan ajalliseen ja tyylilliseen ikähaaraan: 300ZX saapui sesongille 1983 ja Firebird puolestaan vuotta aiemmin. Akseliväliä on runsaat 2,5 metriä ja kokonaismittaa Nissanissa hieman yli 4,5 metriä ja Ponticiassa reilut 4,8 metriä
Urheilullisen ulkokuoren sisältä paljastuu – japanilainen 80-luvun auto. Polkaisu lupaavan raskasta kytkinpoljinta, ykkönen silmään ja pikkutietä kohti hieman laveampaa latua. Jäntevä japanilainen Ulkoiset ihastelut on suoritettu ja edessä on odotettu hetki kiivetä tai pikemminkin laskeutua sporttien ohjaimiin. Hiekkatietä hölkätessä pitää oikein varmistaa yli 30 vuotta vanhan japanilaiskelkan kilometrit, sillä niin hyvin ohjaamon äänimaailma on vailla natinoita ja kolinoita. ZX:n ohjaamo virittää 80-luvun tunnelmaa, mutta enemmän perheNissanista tuttua kuin urheilumallia varten erikseen luotua. Nopeusmittarin asteikko ulottuu 280 km/h lukemiin ja viereinen käyntinopeusmittari kertoo punarajaksi 6 100 r/min. Ehtaa kasarimuovia mutta varsin puhuttelevaa sellaista. Tutustuttavassa GTA:ssa putkisto on tosin alkuperäistä avarampi, mutta ulostulon sijoittelu oli jo alkujaan nyt nähdyn kaltainen. Myös tumma plyysiverhoiltu istuin on tuhdisti sivuttaistuettu ja nykynäkökulmasta isohko ratti on asiaankuuluvasti kolmipuolainen ja riittävän paksukehäinen. Mutta kyllä vaan, matkaa on autolla taitettuna mittarin mukaan jo yli 232 000 kilometriä. Lisää auton käyttöluonteesta juoruavat kojelaudan keskelle sijoitetut lisämittarit öljynpaineesta ja latausjännitteestä. Leveä ovi aukeaa kapeasta kahvasta ja istahdamme kyytiin. Sateisen kesäyön ulkona viettänyt Nissan ei ole olosuhteista moksiskaan, vaan lyhyt starttaus herättää pitkän keulan alla uinuvat joukot. Ajoasennosta saa reivattua mekaanisilla säädöillä passelin, joten on aika kysellä pannuhuoneen kuulumisia. Annamme nesteiden lämmetä kunnolla ja etenemme tunnustellen 19. Joten kyllä, urheiluvaunussa tässä sittenkin istutaan. Molemmissa viiston takalasin jatkeena on näyttävä takaspoileri ja sen alapuolella koko peränlevyinen takavalopaneeli. Noh, luonnehdinta on himpun kärjistetty, mutta kokemusperäistä havaintoa kunnioittava. Mutta jo muutaman hetken ihmettelyn jälkeen vihjeitä ajokin menohaluista alkaa tippua. Homman laittavat pakettiin pakoputkien tuplat ulostulot – japanilaisessa käytännöllisesti vasemmalla vierekkäin, amerikkalaisessa röyhkeästi molemmin puolin. Kolmelitrainen V6moottori asettuu käymään kuuluvan määrätietoista mutta vaeltelematonta tyhjää. Ensimmäiseksi Nissanin luo. Kuljettajan eteen avautuu sangen arkinen näkymä: mittariston tyyli ja katkaisimet seurailevat tavallisempien Nissanien viitoittamaa tietä ja tunnelma on kokonaisuutena harmaa. Soratieltä asfaltille kääntyessä tulee painettua kaasua hieman reippaammin, ja 300ZX on heti juonessa mukana. Pontiacissa kolmas jarruvalo on keksitty sijoittaa spoilerin keskimmäiseen jalkaan ja Nissanissa peruutusvalo on sijoitettu näppärästi keskelle takavalopaneelia. Erikoisuuden tavoittelun vastapainoksi tarjolla on selkeää käytännöllisyyttä ja toimivuutta vielä 30 vuodenkin jälkeen. Leveät takapyörät pitävät otteensa kosteasta asfaltista, joten turboahtimen alakierroksilta asti jäntevöittämän V6:n voimavarat siirtyvät luontevasti tiehen, kun voimalinja alkaa kakkosvaihteella syöttämään urheilu-Nissania tanakasti kohti luvattomia nopeuksia. Takaviistosta tiirailtuna 300ZX ja Trans Am jatkavat kuin yhteistuumin samalla tyylittelyllä. Kevennämme saman tien kaasujalkaa ja heitämme pidempiä pykäliä laatikosta
Menohaluja Nissanissa olisi paljon enemmänkin mutta paikka ja aika ovat tällä kertaa harmillisen vääriä. Tehoarvot olivat tällöin 170 hevosvoimaa (5 600 r/min) ja 236 newtonmetriä (4 400 r/min). Jyhkeä jenkki Firebirdin kyytiin solahtamisen jälkeen kuljettaja on tietyllä tapaa enemmän poterossa kuin Nissanissa. Vaihde kakkoselle, kaasua ja sitten mennään. Tehoa ei ole nykyautoja ajatellen hirmuisesti: 230 hevosvoimaa 5 400 r/min kohdalla, mutta kun apuna on lisäksi 334 newtonmetrin maksimivääntö viisarin osoittaessa 3 600 r/min ja osuvasti välitetty viisiportainen laatikko, niin kyllähän alle 1,5-tonninen ajopeli liikahtaa. Digitaalisen mittaristonsa osalta Pontiac on itse asiassa samoilla linjoilla Nissanin kanssa: niin GTA:ssa kuin 300ZX Turbossa perusvarusteluun kuului analoginen mittaristo ja uuden ajan digi-ihmeen sai lisärahalla. Siinä missä Nissanin ohjaamo kertoi paikoin samaa tarinaa kuin tavis-Nissanikin, niin GTA soveltaa samaa asiaa amerikkalaisittain. Kiihtyvyys on jämäkkää alakierroksilta kohti punarajaa, vaihto kolmoselle, vielä hetki kaasua ja sitten taas nöyrästi kaasu ylös ja viitonen silmään. Lyhyen koeajon pohjalta ZX300 Turbon kanssa voisi viettää mieluusti pidemmänkin tovin, mutta tällä kertaa ajokki on palautettava takaisin omistajansa huomaan. Lyhyen pyrähdyksen aikana Zeta ehtii kuitenkin vakuuttaa käskyttäjänsä: Nissanin insinöörit ovat onnistuneet oivasti tehokkaan ja samalla helppokäyttöisen voimalinjan toteuttamisessa. Ohjaus vastaa toiveisiin viiveettä ja tunnokkaasti, ja jarrut leikkaavat nopeutta tasapainoisesti. Muovipintaa on riittämiin ja niiden lomassa tukeva määrä käyttökatkaisimia. Tai mittaristoa voisi kutsua oikeastaan puolidigitaaliseksi, sillä yhden yhtenäisen näytön sijaan mittaristoon on soviteltu omat valopalkeilla ja lcd-näytöin toteutetut näyttöyksiköt nopeudelle, kierrosluvulle sekä nesteiden määrille ja lämpötiloille. Pontiacin ajotietokone ei sentään heittele piikikästä herjaa, mutta tekstuaalisesti se kertoo muun muassa avoinna olevasta ovesta ja vastaavista havainnoista. Sopivan laakean maiseman koittaessa on kuitenkin vielä päästettävä turboahdettu V6 toteuttamaan hetkeksi toimivaltaansa. Kun näytöllä lukee System Pontiac OK, tietää kaiken olevan kunnossa. Z-Nissanin viisiportainen vaihteisto on paitsi mukava käyttää, myös luottamusta herättävä. Lysti on onneksi vasta puolivälissä, sillä japanilaisen sportin jälkeen on vielä vuorossa amerikkalainen esitys menevästä targa-coupésta. Kaikella kunnioituksella sanottuna, siinä on jotain samaa kuin japanilaisissa pickupeissa: tuntuma ei ole kaikkein tarkin, mutta vaihde menee poikkeuksetta pykälään ja yleistuntuma on tyytyväisyyttä herättävän jämerä. Lyhyttä startinpyöritystä seuraava jyrähdys ja sen jälkeen lähiympäristöä hallitsemaan jäävä rullaava jyminä alleviivaa nopeasti ja järkähtämättömästi, 20 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Tämä johtunee jykevämmin muotoillusta kojelaudasta, järeämmästä keskikonsolista ja tuntuman mukaan suhteessa kuljettajaan korkeammalla nousevasta ikkunalinjasta. Ja koska tilanne näyttää olevan suosiollinen, käännämme virta-avaimesta. Jo tyhjäkäynnin rullaava jyminä alleviivaa, miksi V8:n ääneen tykästyneen on vaikea keksiä mitään puhuttelevampaa äänimaisemaa. Varsinaisena huomionkerääjänä silloin joskus 80-luvulla kuin myös tänään toimii auton digitaalinen mittaristo. Muistettakoon tässä kohtaan, että 300ZX:ää tarjottiin samaisella V6:lla myös vapaasti hengittävänä. pitkin mutkapätkää
Aikansa digi-näyttöjen vastapainoksi nappeja lämmityslaitteen ja äänentoisen operoimiseksi on vähintään riittävästi. 21. GTA:n ohjaamon hurmaavin yksityiskohta kaikessa 80-lukuisuudessaan on valinnaisvarusteista aikanaan mukaan poimittu digitaalinen mittaristo. Märkä asfaltti, leveät renkaat ja V8:n jykevä vääntö saavat pidon irtoamaan liikkeellelähdössä vahingossa – tai ainakin ilman tuntuvaa houkuttelua
Hiekkatienhaarasta asfaltille kääntyessä toinen takapyörä ruopaisee hiekkaa. Nissan sen sijaan vietti nuoruutensa Keski-Euroopassa kunnes ui Hollannista Suomeen vuonna -06. Kuvissa esiintyvät punaiset urheiluvaunut eivät kuitenkaan ole aloittaneet taivaltaan suomalaisen ensiomistajan ohjastamina. Matkavauhdissa GTA:n ohjaus on hieman 300ZX:ää hakevampi, mutta tämä mennee osaltaan alkuperäistä leveämpien renkaiden ja tasaisesta asfaltista kaukana olevan suomalaisen seututien piikkiin. Vuonna -88 Pontiac Firebird Trans Am GTA:n hinnaksi listattiin autokuvastojen mukaan 318 900 markkaa, kun Nissan 300ZX Turbon pyynti oli 289 500 markkaa. Kääntöpaikassa GTA vie sydämen – tai naapuruston hermot – lopullisesti. Hyvä V8-haltija on välittömästi hereillä ja saapuu jyminän saattelemana täyttämään kuljettajan toiveet. GTA:n 5,7-litraisen 225 hevosvoimaa tuottavan ruisku-V8:n yhteyteen automaattilaatikko oli ainoa tarjottu vaihtoehto, mikä tietysti sinällään sopii amerikkalaiseen tunnelmaan. Alla olevan GTA:n tapauksessa tunnelmaa korostaa edellä viitattu alkuperäistä avarampi ränniosasto, joka suorastaan pyytää tönäämään kaasupolkimesta lisää kierroksia. Laatuvaikutelmassa Nissan vetää pisteet ainakin näiden yksilöiden kohdalla muutoinkin plakkaariinsa, kun muutamia kesäsateen pisaroita löytää tiensä Firebirdin targa-palojen välistä kuljettajan hartioille. Isoja vapaasti hengittäviä polttomoottoreita ollaan laittamassa kovaa vauhtia arkkuun, mutta matkalla hautajaisiin tuntuu olevan perin hauskaa loppuun asti. Nissan oli Aro-Yhtymä Oy:n listoilla, kun taasen Oy Metro-Auto Ab toi General Motorsin Amerikan herkkuja: Buickia, Chevroletia, Cadillacia ja myös Pontiacia. Suomen General Motorsin heiniä olivat tuolloin Opel ja Isuzu. miksi kerran V8-moottorin ääneen tykästyneen on vaikea keksiä mekaanisesta maailmasta mitään sielua enemmän silittävää äänimaisemaa. Joka tapauksessa ohjaus on luontevampi kuin jenkkiautojen ohjauksilla peloteltu osaisi arvata. Hiekkatiellä Pontiacin ohjaamo päästää nitinöitä ja natinoita japanilaista enemmän, muttei mitenkään häiritsevästi. MAAILMALTA SUOMEEN Molempia kuvissa esiintyviä sportteja maahantuotiin 80-luvun jälkipuoliskolla Suomeenkin. V6Firebirdin hinnaksi oli räknäilty 208 300 markkaa, Formulan 249 600 ja Trans Amin 289 900 markkaa, joten Firebirdin hintakirjo oli laaja. Mutta puheet sikseen, valitsin kohtaan D, jarrun kevennys ja niin Pontiac alkaa jäntevästi lipua kohti samaista maantiepätkää kuin äsken Nissanilla. Joten langetaan vinkkeliseireenien kutsuun, ja lähdetään Gran Turismo Americanolla liikenteeseen. Viisilitraista kasia oli tyrkyllä malleihin Formula Coupé sekä Trans Am ensin mainitussa 170ja jälkimmäisessä 190-hevosvoimaisena. Pontiac Firebirdistä oli löysän rahan aikana -88 GTA:n ohella kolme muutakin mallia hinnoiteltuna. Se ei kuitenkaan häiritse, kun asfalttiväylä aukeaa ja painamme kevyesti kaasua. Viisilitraisella V8:lla varustetun GTA:n yhteyteen oli saatavilla myös viisiportaista manuaalivaihteistoa. Nokalla ovat aikansa ihastukset ja inhokit – ensin mainittua luukut kiinni ja jälkimmäistä ajovalot käytössä. 22 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Edullisimmillaan Tulilinnun kyytiin pääsi Sport Coupé -mallissa, mutta sen menohaluista vastasi vain 136-hevosvoimainen 2,8-litrainen V6. Turbottomana 300ZX maksoi 251 900 markkaa ja sama malli neliportaisella automaatilla 261 500 markkaa. Pontiac tosin tuli Suomeen Kanadasta lähes uutena, olettavasti muuttoautona. Alle vaihtuu saman tien asfaltti, mutta kaasua sen kummemmin lisää painamatta leveä takarengas jatkaa joutavan lyömistä metri toisensa jälkeen. Edullisempaakin versiota oli malleista listattuna
Paino 1440 kg. Pontiac olisi sen sijaan valinta – niin hullulta kuin se kuulostaakin – enemmän kaupunkiajoa sisältäville osuuksille, kiitos automaatin helppouden ja rouhean äänimaailman, jota kuuntelisi mielellään kadunkulmasta toiseen. 23. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, vaihteistoon tuettu vääntötuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. 07 Mitat Pituus 454, leveys 173, korkeus 131, akseliväli 252 cm. Näkyvin elementti on polttoaineensuihkutusjärjestelmä, jonka Tuned Port Injection -nimi viittaa myös tarkoin määrämittaisiin imukanaviin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. Teho 230 hv /5400 rpm, vääntö 334 Nm /3600 rpm. Teho 225 hv /4400 rpm, vääntö 447 Nm /3200 rpm. 07 Mitat Pituus 487, leveys 184, korkeus 127, akseliväli 257 cm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Valintoja Punaisia luukkulamppuisia 80-luvun targa-coupéita vertaillessa kummallakin autolla on ansionsa. 08 Suorituskyky Huippunopeus 230 km/h, 0-100 km/h 7,2 s. Tilavuus 5733 cm 3 . Poraus 101,6, isku 88,39 mm. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, pitkittäistuet, kallistuksenvaimennin. Tehoa järjestyy käyttöön 225 hevosvoimaa. Mutta yhtä kaikki: jos tarjoutuu mahdollisuus päästää kumman tahansa 80-lukua aidoimmillaan henkivän coupén ohjaimiin, niin siihen kannattaa tarttua. Nissan olisi valinta pidempään matka-ajoon laaja-alaisen turbomoottorinsa ja hetkittäisiä aktiivisen ajon hetkiä suosivan manuaalivaihteistonsa ansiosta. Puristussuhde 7,4:1. Voimaa on tyrkyllä 230 hevosvoimaa, ja katalysaattorin kanssa 203 hevosta. Paino 1575 kg. Vapaasti hengittävä versio tuotti 170 hevosvoimaa. Puristussuhde 9,3:1. Edessä ja takana levyjarrut. 01 Merkki ja malli Nissan 300ZX Turbo 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Ja missä kehätien tien ramppi hetkeksi aukenee, niin kasikone jyräyttää ajokin hetkessä mukaan liikennerytmiin ja ylikin. Kätevintä olisi tietysti omistaa molemmat, mutta jos pitäisi valita, niin käyttötarkoituksen voisi antaa auttaa tehtävässä. Poraus 87, isku 83 mm. Takaveto. 08 Suorituskyky Huippunopeus 240 km/h, 0-100 km/h 7,1 s. Takaveto. Takana erillisjousitus, vinoheilurit, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. 01 Merkki ja malli Pontiac Firebird Trans Am GTA 5.7 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Tilavuus 2960 cm 3 . Nissanin moottorin päällä kerrotaan näyttävästi niin sylinterien asemoinnista ja tilavuudesta kuin pakokaasuahtimesta. GTA:n moottoritila on 300ZX:n konehuoneeseen verrattuna vähäeleisempi. Edessä ja takana levyjarrut
Timo Viitala vaihtoi Kupla-Volkkarin vähän ajettuun Mazdaan lähes kymmenen vuotta sitten. Kesäisiä iltaja viikonloppuajeluita sekä pientä terapiapuuhastelua varten saattaa omaan talliin tämän vuoksi ilmestyä hieman iäkkäämpi ajoneuvo, joka ei ole arjen kauppatavaraa. Mazda Marella 1300 ’75 Autokauppiaan harrasteauto Pienen autoliikkeen omistaja on päivittäin tekemisissä uudehkojen autojen kanssa. 24
Autokauppiaan harrasteauto Sastamala 25
Varsin huomaamaton muutos sen sijaan tapahtui korin leveydessä, joka oli lisääntynyt vaivihkaa kuusi senttiä. Useissa vientimaissa mallinimi muuttui moottorin kuutiotilavuutta kuvaaviksi numeroiksi. Uusi, kauniin vihreä Marella löysi ostajansa elokuussa 1975. 26 6/2020 Mazda Marella. Ensimmäistä Familia-sukupolvea valmistettiin vuosina 1963–68. Kahdeksan vuotta sitten tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen kotitila siirtyi Timon pojan Mikon vastuulle. Kotimaansa markkinoilla auto tunnettiin nimellä Mazda Familia. Näkyvin piirre oli uudessa jäähdyttäjän säleikössä, ajovaloissa ja uusituissa takavaloissa, joiden väliin ilmestyi yhtenäinen paneeli. Samoihin aikoihin Timo alkoi pitää autoliikettä, joka käy myös maaja metsätalouteen liittyvien työlaitteiden kauppaa. Suomessa auton mallinimeksi muodostui 1970-luvun puolivälissä Marella, kun Mazda luopui numeromerkinnöistä muutamaksi vuodeksi. Tutustutaan seuraavaksi hienokuntoisen japanittaren tarinaan ja matkaan Liedosta Kiikoisiin. Toinen sukupolvi, jota esittelemämme yksilökin edustaa, tuli markkinoille marraskuussa 1967. Marellan korvasi uusi 323, joka oli edeltäjänsä tavoin vielä takapyörävetoinen. Moottorivalikoimaan kuului sama 987-kuutioinen moottori kuin ensimmäisen sukupolven autoissa. Mazdan kori oli ykkössukupolveen verrattuna täysin uudistettu. Tarinamme Mazda ei kuitenkaan ole liikkeen kirjoissa vaan Viitalan henkilökohtaisessa omistuksessa. Huoltoja takuuvihkon omistajatedoksi kirjattiin lietolainen puutarhuri Rafael Kaukovalta. 50-vuotislahja vaihtokaupassa Kiikoisissa, Jaaran kylässä on perinteikkään, 1950-luvulla aloittaneen huoltoaseman kyljessä Timo Viitalan autoliike. ”Minulle on kerrottu, että Anja Kaukovalta sai auton 50-vuotislahjaksi vuonna 1975”, Timo muistelee. Auton käyttäjäksi ja rekisteriin merkityksi omistajaksi lienee kuitenkin tullut Anja Kaukovalta, sillä vuosikymmeniä myöhemmin hänet mainitaan Mazdan museoautotarkastuksen yhteydessä auton aikaisemmaksi omistajaksi. Viitalalle auto on päätynyt alkuperäisen omistajan lähipiiristä vaihtokaupan myötä. Tämä tapahtui vuonna 1965, ja varsinainen maahantuonti alkoi Haka-Auton toimesta vuotta myöhemmin. Autokauppaa Viitala on tehnyt parikymmentä vuotta, ensin maanviljelyn sekä kaivinja metsäkonehommien ohessa. Suomi sai tiettävästi kunnian olla ensimmäinen Euroopan maa, jonne Mazdat saapuivat. Nämä yksilöt olivat Mazda 800 -malleja: kaksi Familia-sedania ja kaksi Estatefarmaria. Seuraava ulkonäöllinen päivitys tehtiin vuonna 1973. Kauniin vihreä Marella sai ensiomistajansa lietolaisesta puutarhurista elokuussa 1975. 1960 -luvun alkupuolella Japanin Hiroshimassa näki päivänvalon omalle aikakaudelleen tyypillisen kokoinen, mutta nykymittapuun mukaan pieni perheauto. Kakkossukupolven maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 1969 mallilla 1200. Tämä versio pysyi tuotannossa täyden vuosikymmenen, kokien tuona aikana muutamia pienempiä uudistuksia. Kymmenvuotiaan mallisarjan taru päättyi vuonna 1977. Ne varustettiin 782-, 985tai 987-kuutioisilla voimanlähteillä, ja tämä näkyi mallimerkintöinä 800/1000. Muut moottorivaihtoehdot olivat 1 169-kuutioinen rivinelonen sekä heinäkuussa 1968 Familia Rotary -malleihin (kaksiovinen coupé ja 4-ovinen sedan) tullut 982-kuutioinen wankel-moottori. Vuonna 1970 Mazda Familia koki pieniä ulkonäkömuutoksia sekä sai isomman, 1 272-kuutioisen moottorin. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Alkuperäiset pölykapselit ovat välttyneet suuremmilta kolhuilta
Tuolloin Mazda oli ollut museoajoneuvonakin jo kymmenen vuotta, ja rouva Kaukovalta oli saavuttanut varsin kunnioitettavan iän. Lukemien perusteella voi päätellä nelipyöräisen syntymäpäivälahjan käyneen omistajansa kanssa pienillä virkistysmatkoilla vielä museorekisteröinnin jälkeen. Meillä suosittiin mallimerkintöinä numerosarjoja jotka kuvasivat autojen moottorien sylinteritilavuuksia. Ilma oli kylmä, ja sanoin mukana olleelle pojalleni, Marellaan saa tuuletukselle läpivedon avaamalla takasivuikkunat. ”Se taisi olla syyskuu 2011. Joulukuun 5. Teimme siis vaihtokaupat. Mazdan etupenkkiläisten oloja kehutiin aikakauden koeajoraporteissa. Myös konepellin muotoilu oli kokenut muutoksia heti mallisarjan ensimmäisinä vuosina 1960-luvun lopussa. Mittaristo ja hallintalaitteiden sijoitus ja toiminta todettiin hyviksi. Vuoden 1973 uudistuksessa kajottiin myös auton keulaan uuden jäähdyttäjänsäleikön sekä ajovalojen myötä. Mazda tuli myyntiin Anjan tuttavan tai sukulaisen toimesta, ja oli tuossa vaiheessa ehtinyt olemaan hetken kyseisen henkilön nimissä. Autostaan Anja luopui vasta vuonna 2011. 1970-luvun puolivälissä siirryttiin hetkesi käyttämään mallinimiä kuten Marella, Capella ja Savanna, kunnes palattiin jälleen numeromerkintöihin. Timon saatua auton haltuunsa kymmenen vuotta myöhemmin, oli mittarissa noin 55 000 kilometriä. 27. Minulla oli enoni vanha Standard-Kuplavolkkari, ja tämä Mazdaa kaupannut henkilö halusi sellaisen. Radion paikka on tyhjillään. Marellan kohdalla tämä tapahtui vuonna 1977 kun uusi Mazda 323 esiteltiin. Lämmityslaitteen säätimet ovat yksinkertaisen selkeät. Mazdan maahantuonti alkoi 1960-luvun loppupuolella. Sovimme treffit Alastarolle, siihen lentokoneiden varalaskupaikan lähellä olevalle Siilinpesä-huoltoasemalle. Kenties kuljettajana on toiminut omistajan lisäksi Robert Kaukovalta, joka on ollut mukana Mazdan museoajoneuvoksi saattamisessa. päivänä vuonna 2001, kun Marella museotarkastettiin, on mittarilukemaksi merkitty 50 559 kilometriä. Tämä huomioitiin aikanaan alan lehdistössä, ja ratkaisu todettiin toimivaksi kesähelteilläkin. Sen sijaan takapenkki ja sinne kömpiminen etenkin kaksiovisessa versiossa sai moitteita
Suurimmat murheet olivat 9 300 kilometrin kohdalla esiintynyt jälkikäynti, joka loppui kun polttoaine vaihdettiin 92-oktaanisesta ysineloseen. Jos oli Mazda ulkoisesti ostohetkelläkin kelpo kunnossa, niin saman saattoi sanoa auton sisätiloista. Ainoastaan alkuperäiset iskunvaimentimet todettiin huonommiksi kuin tuon aikaiset tarvikeiskarit. Hintapolitiikasta todettiin että vuonna 1975 Mazda oli huokeampi hankkia kuin Datsun 120Y, Renault 5TL ja Opel Kadett 1200, mutta kalliimpi kuin Toyota Corolla. Ilmanvaihto toimii tehokkaasti, etenkinkin jos avaa takareunastaan raotettavat takasivuikkunat. Moottorin ja vaihteiston toiminta mainitaan päteviksi, mutta Mazdan alusta, eli McPhersonit ja jäykkä lehtijousitettu taka-akseli saavat moitteita, eikä näihin yhdistetty lyhyt akseliväli ole ajettavuudelle eduksi. Eräässä kommentissa toimittaja hämmästelee: ”On vaikea löytää toista vastaavaa autoa jossa yhdistyvät samalla tavalla uudet modernit rakenteet ja perusteellinen vanhanaikaisuus. Timo Viitala on omistanut vähän ajetun Marellan lähes kymmenen vuotta. Sen sijaan takapenkille kömpiminen varsinkin kaksiovisessa versiossa on hankalaa. Ainoastaan kuljettajan penkin selkänojan keskiosan kangasverhoilu vaati uusimisen. Marellan levyjarrujen jumittumisriski arvioitiin pieneksi, sillä satuloissa on molemmille jarrupaloille oma mäntä. Ulkoisesti auto oli hankintahetkellä siisti, mutta toisena omistusvuonna Timo päätti kiveniskemien ja muiden maalivaurioiden vuoksi hieman fiksata Mazdaa. Mazdan 30 000 kilometrin kestotesti (TL 1/1975) sen sijaan sujui mainiosti ja vikaraportti oli lyhyt. Ajettavuuteen vaikuttavia akselija raidevälejä verrataan Kuplavolkkariin, joka näiden mittojen mukaan onkin Mazdaa isompi auto. Tulevana remonttikohteena Timo mainitsee pakoputken vaihdon. Teknisesti auto todettiin kestäväksi kuten japanilaiset yleensä. Mazdan moottori, varustelu ja yksityiskohdat ovat mainioita, mutta alustarakenteeltaan auto voisi olla hyvinkin 1950-luvun tuote.” Auton ulkonäön ja ajettavuuden eräs toimittaja kokee epäkurantiksi. Vein Mazdan takaisin maalarille ja se maalattiin kokonaan. Näin toimien moottori kestäisi jopa 200 000 kilometrin taipaleen. Ruostumiselle herkät kohdat löytyivät alustasta sorasuihkuille alttiista paikoista ja katon vesikourujen takapäästä. 28 6/2020 Mazda Marella. Tämä johti koko auton ylimaalaukseen. Varsinaisiin korjauksiin voidaan lukea ainoastaan bensapumpun sekä toisen takajarrusylinterin uusiminen. että oli se Mazda minkälainen tahansa, niin Kuplalla emme takaisin tule”, Timo nauraa. Hyväkuntoinen auto ei paljon toimenpiteitä ole kaivannut öljyhuoltojen sekä sytytystuppien ja jarrupalojen vaihtamisten lisäksi. ”Auto vietiin maalarille kyljen alaosan pienten vaurioiden vuoksi. Marellan kiiltävät osat ovat niin ikään lähes uuden veroiset, niiden Timo epäilee olevan tehtaan jäljiltä. Kuljettajan ja etumatkustajan oloja kehutaan, myös kojelauta runsaine mittareineen ja hyvin toimivine hallintalaitteineen saavat ylistystä. Samaten 19 612 kilometrin kohdalla esiintyneelle aamunikottelulle tuli piste, kun kaasuttimen esilämmitys käännettiin talviasentoon. Nyt se on varmaankin parempi kuin aikoinaan Japanista lähtiessään”, Timo toteaa. Auto on herättänyt tuolloin jopa ristiriitaisia tuntemuksia. Lämmityslaitteen suomissa miellyttävissä olosuhteissa Timo ja Mikko ajelivat Mazdan Kiikoisiin. Tämä kertoo sekä auton huolellisesta ja varovaisesta käytöstä että säännöllisestä puhtaanapidosta. Tuulilasi otti Mazdan mukaan myös Käytetyt autot -palstalleen numerossa 12/83. Öljynvaihtoväliksi suositeltiin 5 000 kilometriä, suodattimen uusimiselle annettiin tupla-aika. MODERNI VANHANAIKAINEN Mazda 1300:n koeajoja vertailuartikkelien lukeminen 1970-lukujen autolehdistä on kiehtovaa. Mazdan kerrotaan olevan korkea ja hontelo kulkija. Todennäköisesti autoa on ajojen välillä säilytetty säältä suojassa ja talvella ei liiemmin ole suolakylvyissä ja pakkasissa käyty. Maali rajattiin kyljen pokkaukseen, mutta sävy ei osunut aivan kohdalleen. Myös Timo on käyttänyt autoa sen arvoa kunnioittaen, sillä yhdeksän vuoden omistaAlkuperäinen vara-avain suojuksineen on pieni mutta mukava yksityiskohta Mazdan varustuksessa
Vuonna 1973 tehty päivitys toi peräpäähän uudet takavalot ja paneelin niiden väliin. ”Olen sitä joskus pitänyt esillä myyntimielessäkin, mutta taidan olla hieman ronkeli mahdollisen ostajan suhteen. Kuulamutteriohjaus, renkaat 155SR-13. Takakontissa huomion kiinnittää alkuperäinen työkalujen säilytyspussi. 01 Merkki ja malli Mazda Marella 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys: 0-100 km/h 14,0 s, 0-400 m 18,5 s, 0-1000 m 36,0 s. Polttoainesäiliön tilavuus 40 litraa. Poraus 73 mm, isku 76 mm, iskutilavuus 1272 cm 3 . 07 Mitat Pituus: 386 cm, leveys: 154 cm, korkeus: 138 cm, akseliväli: 226 cm, raideväli edessä: 128 cm, takana: 126 cm. Huippunopeus: 146 km/h. Huomaamaton, mutta melko radikaali muutos oli korin leventyminen kuudella senttimetrillä. juuden aikana on matkamittarin lukema karttunut noin 3 000 kilometrillä. Maton alla on niin ikään alkuperäinen Bridgestone-vararengas. Kyseessä on kuitenkin monelta osin ainutlaatuinen yksilö jollaista ei liene toista täällä Suomessa, eikä kenties aivan lähialueillakaan”, Timo toteaa. Takana jäykkä takaakseli puolielliptisin lehtijousin, putkiiskunvaimentimet. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen pyöräntuenta, kallistuksenvaimennin. 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen alaimukaasutin. Vääntö 11 kpm/3500 rpm (SAE). Yläpuolinen ketjukäyttöinen nokka-akseli. puristussuhde 9,2:1 Teho 80 hv/6000 rpm (SAE). (1975) 1272-kuutioinen moottori näyttää suurelta Marellan konehuoneessa. 04 Voimansiirto Kuiva nestekäyttöinen yksilevykytkin, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Hyvä niin, sillä olisi sääli jos aikanaan lahjaksi saatu ja huolellisesti pidetty Marella joutuisi pahimmassa tapauksessa kiertopalkinnoksi teollisuusalueiden takapihoille. 09 Hinta uutena 17 650 mk, ruosteenesto 160 mk. Takaveto, perävälitys 4,11. Polttoainesäiliö on tavaratilan ja takapenkin selkänojan välissä. 29. Jos auto on säilynyt autokauppiaan omistuksessa lähes vuosikymmenen, on selvä että Mazda ei lähde aivan kenen tahansa matkaan. Mazda kohotti toisen polven Familia-malliston kasvoja muutaman kerran. 06 Kori Itsekantava, kaksiovinen teräskori
Loimaa 30. Yksi maamme vanhimmista Prestige-yksilöistä majailee Loimaalla. Citroën CX 2400 Prestige ’78 ARVOVAL TAINEN Citroën CX:n pitkää ja edustavaa Prestige-versiota ei saapunut uutena Suomeen kovinkaan montaa, mutta kantaa on täydennetty muutamalla jälkituontiyksilöllä
ARVOVAL TAINEN 31
Pidennys on tehty muotoilullisesti taiten, joten mallin linjakkuus ei pidemmästä akselivälistä kärsi. Ei kuitenkaan niin sanotusti kakkosautoksi, vaan tässä tapauksessa pikemminkin ykkösvaunuksi – autoksi jota käytettiin harvemmin ja valikoidummin. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Linssien takana juoksevat mittarirullat ja katkaisimien ”satelliitit” ovat muidenkin CX-mallien antia, mutta Prestige laittaa varusteluun lisää muun muassa sähköikkunat, ilmastoinnin ja takamatkustajien jalkatuet. Kun leskirouvasta aika jätti marraskuussa -12, siirtyi CX kuolinpesän omistukseen. Rauhallista tahtia edettiin vuoteen -99, mistä kertoo huoltokirjan merkintä 60 200 kilometrissä tehdystä huollosta. Myös katon korotus on lähes huomaamaton. Ensimmäisen kahden vuoden aikana sentään 15 000 kilometriä, mutta 30 000 kilometrin rajapyykki ohitettiin vasta -86 ja vuoden -93 huollon kohdalla kokonaisajomäärä oli 48 500 kilometriä. Auton osti uutena ranskalaisessa maaseutukylässä, lähellä Saksan rajaa asustellut pariskunta, joka lunasti auton paikkakuntansa Citroën-liikkeestä. Tarpeettomaksi jäänyt Citroën päätettiin laittaa myyntiin. 32 6/2020 Citroën CX Prestige. Samoihin aikoihin auton omistajapariskunnan miehen maallinen taivallus oli kuitenkin tiensä päässä. Kun moni muu pitkäakselivälinen Prestige päätyi kuormittavaan edustusajoon tai muuhun kiivaaseen kilometrien nielentään, niin tämän maaliskuussa 1978 rekisteröidyn yksilön tarina on toinen. V aaleansinisen Citroën CX 2400 Prestigen vuodet ovat olleet kiireettömiä. Tarkemmin auton hankintaja käyttömotiiveista ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa vuodet pyörittelivät CX:n linssimäisten kierroslukuja nopeusmittarien välissä sijaitsevaa matkamittaria perin rauhallista tahtia. Vaikka CX Prestige oli edustava ja kookas auto, ei se päätynyt perheen ykkösvaunuksi, vaan säästeliäämpään käyttöön. Auton viimeinen Ranskassa tehty katsastusleima on vielä vuodelta -10
33. Auto käytiin läpi, minkä jälkeen autonhakureissulla ollut suomalaispariskunta käänsi nokan kohti pohjoista. Tuolloin 35 vuoden ikäinen CX Prestige oli määrä ajaa Suomeen, mutta ennen kotimatkaa autoon oli kuitenkin tarkoitus tehdä laaja huolto yleisen toimintavarmuuden takaamiseksi. Kunnon kohennusta Tiettävästi vanhin maahamme rekisteröidyistä Prestige-Citroëneista oli uudessa kotimaassaan näyttävä ilmestys, mutta auton säntillinen suomalaisomistaja suunnitteli sen ehostamista vielä parempaan iskuun lähinnä muutamien korissa olevien pienien kolhujen ja alkavien korroosiovaurioiden osalta. Radion asemointi on persoonallinen, etenkin kanavahaun kannalta. Prestigeä ei lykätty minkä hyvänsä nyrkkipajan huomaan, vaan PSA:n silloin vielä toiminnassa olleen Pariisin liepeillä sijainneen Aulnay-sous-Bois’n-tehtaan alueella sijainneelle yksityiselle Citroën-pajalle. ”Auton piti tulle minulle laitettavaksi, mutta asia jätettiin tuossa vaiheessa kuitenkin toteuttamatta”, muistelee Loimaalla Citikkahuoltoa vetävä Timo Julkunen syksyä -13. Kotimatkaa päästinkin taittamaan kaikkiaan kymmenisen kilometriä, kunnes CX hyytyi tien laitaan. Siellä ongelma paikannettiin bensansyöttöongelmiin, joilla oli oletettavasti tekoa auton pitkän seisonnan kanssa. Polttoainepuoli saatiin kuitenkin eheytettyä, minkä jälkeen matka Suomeen aloitettiin uudelleen. Samalla käy ilmi myös hienon kangassisustuksen uudenveroinen kunto. Tämän jälkeen kului runsas puoli vuosikymmentä, kunnes Prestigen omistaja otti uudelleen yhteyttä Timoon. Kotimaiset kilvet auto sai syyskuussa suoritetun rekisteröinnin ohessa. Alkuvaiheessa Prestigen manuaalivaihteisto oli nelipykäläinen, mutta tässä jo viisiportainen. Hän kysyi kummasta olisin kiinnostunut, ja olin ilman muuta enemmän kiinnostunut vanhemmasta.” Timon puoliso Annu esittelee kuinka lokoisasti Prestigen takapenkillä matkustaa. Matkan varrella kiikarissa oli muitakin yksilöitä, mutta vaaleansinisen Prestigen maltillinen ajomäärä ja alkuperäisyys veivät voiton, joten ajokki päätyi suomalaisomistukseen. ”Hän soitti ja tarjosi minulle Prestigeä ostettavaksi. Tällä kertaa päästiin perille saakka, ja ’78 CX 2400 Prestige liittyi elokuussa -13 täydentämään suomalaisien museoajoneuvojen katrasta. Hänellä kun oli sellaisia kaksi, toinen vähän uudempaa mallia. Suunnitelma oli paikallaan, sillä vaikka auto oli sinällään ehjä ja säntillisesti huollettu, ei pidempi seisominen tunnetusti tee millekään autolle hyvää. Ei auttanut kuin tilata Prestigelle lavettikyyti ja sillä takaisin samaisen korjaamon hoiviin. Toisella yrityksellä kohti pohjoista Keväällä -13 nettiin putkahtaneen myyntiilmoituksen huomasi myös tamperelainen Citroën-harrastaja, joka lisäsi ranskalaisen maalaiskylän yhdeksi vierailukohteeksi Keski-Eurooppaan suuntautuvalle harrasteauton etsintäreissulleen
”Moottoritilaan oli vaihdettu polttoainelinjaa, mutta taaemmat bensaletkut oli haperot, joten vaihdoin takapään polttoaineletkut ja samalla polttoainepumpun.” Alustasta vaihtoon päätyi toinen alapallonivel, kun taasen sähkölaitteista huomiota vaati lämmityslaitteen moottori. ”Vaikka auto onkin juuri katsastettu, niin etupäähän tukivarren puslat pitäisi vaihtaa, mutta uusia ei saa juuri mistään. Sen verran Sitikoita olen kuitenkin ajellut ja laitellut, etten viitsisi kolinoitakaan kuunnella”, hän miettii. Esimerkiksi aikoinaan BX-malleilla kymmenen vuotta alkoi olla letkuille sellainen käyttöikä, että jyrkkään mutkaan käännettäessä saattoi letku paukahtaa ja sitten oli vihreää nestettä baanalla”, Citroën-osaaja juttelee. Timo kävi katsomassa tarjottuja pitkiä Sitikoita, ja vierailun lopputuloksena kotimatkalle lähti mukaan runsaat 74 000 kilometriä ajettu CX Prestige vuodelta -78. Autossa puhutteli etenkin sen pitkälti tehtaanlinjan jäljiltä oleva olemus; alkuperäisinä lisävarusteina autossa oli metalliväri, vinyylikatto ja ilmeisesti jo uutena asennettu radio. Synkronoinnit olivat aluksi heikkolaatuisia, mutta vaihteistoa parannettiin useampaan otteeseen. ”Ne olivat jo alkujaan heikkolaatuisia ja nykyään on vaikea löytää uutta tilalle. Alkukesästä tehdyn kaupan jälkeen uusi omistaja päätyi tekemään tuoreelle harrastepelilleen muutamia teknisiä kohennuksia toimintavarmuuden kohottamiseksi. CX Prestigen 2 347-kuutioisen ruiskukoneen osalta hän on luottavainen, viisipykäläisen keppivaihteiston osalta hieman vähemmän. ”Moottorit näissä on tosi hyviä. Sen seurauksena takalasien sisäpesu vaatii Timon mukaan lähes epäinhimillistä notkeutta. 34 6/2020 Citroën CX Prestige. Käytetty hydrauliikkaöljy kun on mine”Jatkossa on pakko tehdä ero arkija sunnuntaiharrasteauton välillä.” raalipohjaista, mikä kovettaa kumia. Korjasin kuitenkin alkuperäisen, kun sain yhdestä toisesta moottorista uudet laakerit.” Myöhemmissä Prestige-versioissa oli Timon tietojen mukaan jo paranneltu lämmityslaitteen moottori, samoin alapallonivel on toisenlainen, mikä paljastaa että omistuksessa oleva yksilö lukeutuu Prestige-tuotannon alkupäähän. Ovet olivat CXmalleissa erittäin persoja hapantumaan, mutta tässä eivät saumat irvistä, vikaa on vain vähän sisäpuolen saumoissa.” Joka tapauksessa vaaleasininen CX 2400 Prestige on kokonaisuutena niin eheä ja upea säilymä, että Timon tarkoituksena on pitää auto omistuksessaan pitkään, joskin ajaa valikoidusti. ”Tarkoitus on paikata pienet kolhut, joita on etenkin oikealla puolella, ja maalauttaa kyljet uusiksi. L-Jetronic-ruisku on myös luotettava, ainoastaan ilmamassamittari voi vanhemmiten aiheuttaa käynnin epätasaisuutta”, Timo kuvailee ja jatkaa, ”Vaihteisto on samaa alkuperää Lancia Betan laatikoiden kanssa ja voimansiirron heikoin lenkki. Niissä kuitenkin ikää tuntuu: voivat olla päällepäin hyvännäköisiä, mutta jos vähänkin vääntää, niin jää käteen. Saksalaisesta CXBasis-liikkeestä saisi, mutta hinnat ovat sen verran suolaisia ettei oikein ole järkeä tilata. Viimeinen versio oli jonkinlainen, mutta laakerit vaihtuivat puolalaisiin, mistä muodostui uusi heikoin lenkki.” Pyhäpäivän harrastevaunu Auton ulkoasu on kokonaisuutena eheä, mutta puheena olleet pienet paikkaukset ovat asialistalla tulevaisuudessa. Toiseen löysin tuurilla uudet, mutta toiset pitäisi vielä löytää. Luiskaperästään huolimatta CX on neliovinen. Hydrauliikkajärjestelmän osalta asialistalla on uusia ”mustekalat”. ”Ne ovat yhtenäistä letkua, joissa on viisikin haaraa, minkä seurauksena letkuihin ei ole tarvinnut tehdä erillisiä liitoksia. En muuta tehnyt kuin säädin venttiilit, liekö tähän niitä koskaan aiemmin edes säädettykään
Sellainen on mahdollisesta pienestä kuluneisuudestaan huolimatta mielestäni arvokkaampi kuin jokaista nippeliä myöten viilattu entisöinti. Tässä on puolestaan lähes ajamattomat mutta vanhat kumit, minkä myötä tuntuma on vähän vetelä.” Laajemmin katsottuna Timo nostaa esille ylipäätään CX:n poikkeuksellisen ajotuntuman muihin autoihin verrattuna. ”Se turbomalli oli alustaltaan ja renkailtaan niin erilainen, että ei oikeastaan kannata vertailla. Edessä ja takana levyjarrut. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset yläja alatukivarret, kaasunestejousitus, kallistuksenvaimennin. Sen myötä on pakko säästää autoa ja tehdä jatkossa ero arkija sunnuntaiharrasteauton välillä.” Taustalla on ajatus siitä, että alkuperäinen voi olla vain kerran – jotain mitä laadukkaallakaan entisöinnillä ei voi saavuttaa. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. Penkki on itse asiassa yllättävän tukeva, vaikka sinne tavallaan uppoaakin. 35. Kesäisenä käyttöautona vanha ID onkin Citroën-kuljettajan mukaan yllättäen monessa kohtaa ehompi. MERKKIMIEHEN MIETTEITÄ Teknisten kohennusten jälkeen Timo ehti ajella CX Prestigellä kuluneena kesänä muutaman sadan kilometrin verran. Samalla pitkän CX:n kyytiä saattoi vertailla miehellä aiemmin olleeseen vuoden -85 CX 25 GTi Turboon sekä kuluneena suvena lähestulkoon käyttöautona palvelleeseen ’71 ID-Sitikkaan. Ja tilaa – sitä on. ”Kun ulkolämpötila kohoaa 20 asteeseen, niin silloin CX:ssä on tukalaa. Mutta sitten jos ajat joka päivä muutama vuoden ja sen jälkeen ajat mitä muuta autoa tahansa, niin muista autoista tulee tunne, että onko nämä oikeasti näin huonoja ajaa”, hän kuvailee. Etenkin kun autossa on loiva tuulilasi, joten aurinko pääsee paahtamaan etumatkustajiin, ja lisäksi pakoputki vielä lämmittää tuntuvasti keskitunnelia.” Prestigen pelastus on varusteluun kuuluva ilmastointilaite – varsinkin kun tämän yksilön varusteluun ei jostain syystä ole poimittu sävylaseja. ”Vaikka itse olen yli 190-senttinen, niin jalkatilojen kanssa ei ole ongelmia, ja myös pääntila riittää. Tilavuudeltaan hieman yli 2,3-litrainen neloskone tuottaa L-Jetronicin ruokkimana 128 menohaluista hevosta. Etuveto. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kaasunestejousitus, kallistuksenvaimennin. Merkityksellisenä tekijänä on Diravi-ohjaustehostin, jonka luonteeseen kuuluu ajonopeuden ja kääntökulman perusteella muuttuva tehostus ja ohjauksen välitys. Vanhoissa autoissa maalipintakaan ei uutena ole ollut nykymittapuun mukaan erinomainen; jos nykyään maalaisi jonkin sellaiseksi mikä se on ollut uutena, niin kaikki haukkuisivat ja pitäisivät huonolaatuisena”, Timo hymyilee. ”Jos ajat äkkiseltään CX:llä pari sataa kilometriä, niin siinä ei vielä pääse ohjauksen kanssa sinuiksi, vaan tuntuu kuin ei pystyisi ajamaan lainkaan suoraan. Jousituskin on mukavampi, mistä lankeaa osaltaan kiitos vanhan korkeaprofiilisille 15-tuuman pyörille.” Kesäkäyttöön liittyy myös ilmanvaihto, ja harmillisesti heikkolaatuinen puhallin ei ole CX:n lämmityslaitteen ainoa kompastuskivi. ”Olen aina ajellut aika aktiivisesti, mutta tämä on ensimmäinen harrasteauto, joka on sisustukseltaan uudenveroinen. ”D-sukupolveen kun vertaa, niin sellaiseen on helpompi istua, näkyvyys on parempi ja vaikka akseliväli on samaa luokkaa kuin Prestigessä, niin vanha on ketterämpi enemmän kääntyvien pyörien ansiosta. Paino 1475 kg. ”Annan nykyään tosi paljon arvoa sille, jos jokin auto on alkuperäinen ja säilynyt sellaisena pieniä muttereita myöten. Sen sijaan Prestigen takapenkillä auringonpaahde ei ylipäätään ole sellainen ongelma kuin edessä, sillä katvetta voi virittää niin sivuhäikäisysuojien kuin takaverhon avustuksella. Puristussuhde 9,0:1. 01 Merkki ja malli Citroën CX 2400 Prestige Injection 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Teho 128 hv /4800 rpm, vääntö 197 Nm /3600 rpm. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 11,1 s. Poraus 93,5, isku 85,5 mm. ”Tuuletus ja lämmitys ovat tämän auton surkein osuus.” Ongelman ytimessä on Timon mukaan korin takaosan ilmanpoistoaukkojen alamittaisuus, mikä tuo talvella huurtumisongelmaa ja kesällä autossa uhkaa puolestaan läkähtyä. Prestige-mallin pitkään akseliväliin ei Timon mukaan kiinnitä juuri huomiota – paitsi pysäköintitilanteissa. Pikantti yksityiskohta on myös ohjauksen automaattinen keskitys vaikka paikallaan ollessa kunhan moottori vaan käy. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. Lisäksi kangas on käteen hienontuntuista samettia”, kuvailee Timo ranskalaista mukavuutta. 07 Mitat Pituus 492, leveys 173, korkeus 138, akseliväli 310 cm. Ohjaamisesta tulee sahaavaa, sillä tätä pitää ajaa herkällä kädellä, lähes sormen päillä. Tilavuus 2347 cm 3
Asiaan tuotiin kuitenkin valmistajan suunnalta korjaussarja jo seuraavana kesänä, kun heinäkuussa -75 autoväen eteen venytteli kehräämään lähes viisimetrinen CX Prestige. Muiden maiden pitkien mustien autojen markkinoilla tuli olemaan tiukempaa, mihin yhtenä leimaavana tekijänä oli Prestigen voimanlähde. Ja arvovaltaa se haki CX-malliston lippulaivalla myös itselleen vähintään oman kotimaan edustusautokentältä. Alkuvuosina välityksien vaihdosta vastasi Citroënin puoliautomaattinen Cmatic, kunnes vuodesta -81 palvelukseen astui ZF:n automaattivaihteisto. Pitkä ja pramea Puolivälissä 70-lukua esitelty CX:n Prestige-versio oli Citroënin vastaus heille, joille edustusauto sai kernaasti olla jotain muuta kuin USA:ssa tai Länsi-Saksassa valmistettu. Isompi voimanlähde olisi eittämättä sopinut Prestigen edustaman ajoneuvoluokan tyyliin ja vaatimuksiin, mutta Ranskan valtion hevosvoimia suitsiva verotuskäytäntö merkitsi ettei monien kilpailevien merkkien tapaan isoa kuusitai peräti kahdeksansylinteristä moottoria ollut käytettävissä. Tämä huippunopeus neliportaisen manuaalilaatikon kanssa, kun kolmipykäläisen automaatin kanssa yllettiin lukemaan 176 km/h. Teksti: Harri Onnila 36. CX:n akseliväliä oli pidennetty 25 sentillä noin 3,10 metrin lukemiin, joten takasohvalla kelpasi ojennella koipiaan. Edustus-CX:n Prestige-lisänimi kääntyy suomennettuna arvovallaksi, ja sitä Citroën odotti uuden mallin kyytiin istahtavilla olevan. Pelkästään edustusCX:n heiniksi 3 095 millin akseliväli ei sittemmin jäänyt, sillä sitä hyödynnettiin myös isoissa Breakja Familiale-farmareissa sekä taksimarkkinoille tähdätyssä Limousinessa. Toki 2,3-litrainen kaasarikonekin antoi asialliset 115 hevosvoimaa ja kulkua 181 km/h. E lokuussa -74 esitelty Citroën CX vastasi monelta osin DS:n asiakaskunnan odotuksiin, mutta asiallisista takatiloista huolimatta aivan entisen Ison kissan väljyyteen ei CX:n takapenkillä päästy. Keulalle aseteltiin poikittain DS:stä tuttu 2 347-kuutioinen neloskone. Jälkimmäisen teknisenä perustana oli 75-hevosvoimainen CX 2500 Diesel, joskin myöhemmin Limousinen nokalla tavattiin turboahdettujakin voimanlähteitä
Kuvaan nimittäin kuuluivat kallistetut jalkatuet, sähköikkunat, sivuikkunoiden häikäisysuojat sekä takaikkunan verhot. Malliston huippuversion hintalappuun kirjoitettiin tuolloin lukemaksi 160 000 markkaa. Samaan aikaan myös matkustusmukavuutta kohennettiin, mihin olikin siinä mielessä tarvetta, että takamatkustajien pääntilat eivät olleet aivan jalkatilojen veroiset. Sellaisia olivat esimerkiksi Saab 900 Turbo Finlandia (127 000 mk), Peugeot 604 TI (133 200 mk), BMW 528i (149 500 mk), Mercedes-Benz 280 (155 700 mk) tai Chrysler New Yorker (169 800 mk). Tässä 80-luvun puolivälissä tehdyn mallipäivityksen jälkeinen CX 25 Limousine Turbo. Kaasunestejousituksen ansiosta CX Prestige säilytti lentokorkeutensa ja ajettavuutensa, vaikka Haute Protection -version suojaukset toivat 445 kiloa lisää painoa siitä peltien panssaroinnin osuus oli 245 kiloa ja luodinkestävien lasien 200 kiloa. Vaadittavista markkapinoista huolimatta omintakeinen mutta ehdottoman ylellinen CX Prestige löysi Suomesta myös muutamia ensiomistajia. Summa oli tuntuva, sillä CX Pallaksen hinta oli tuolloin noin 74 000 markkaa. Edustaminen ei aina ole turvallista. Loput Suomi-Prestiget olivat 80-luvun jälkipuoliskon satoa. Silinterihatun kanssa Prestigen kyytiin ei ollut syytä edelleenkään kömpiä, mutta sillä ei ollut niin väliä koska mukavuusvarustelun edessä otti hattua päästä ihan luonnostaan. Hinnaksi CX 2400 Prestigelle ennakoitiin keväällä -77 noin 108 000 markkaa. Viime vuonna julkaistun Citroën Suomessa -historiikin mukaan vuosina 1979–1989 Suomeen saapui virallisen maahantuonnin kautta yhteensä 18 yksilöä. Vuonna -77 Prestige ei vielä lukeutunut Citroën-maahantuoja Korpivaara Oy:n viralliseen tuontiohjelmaan, mutta haluPrestigen kanssa samaa pitkää koria hyödynnettiin myös dieselmoottorisissa Limousine-versioissa. Muutoksien ansiosta käsivaihteisen Prestigen huippunopeus kasvoi 190 km/h lukemaan. Vuodet toivat tullessaan muun muassa turboahdetun version ja vuonna -85 koko CX-mallistoa koskeneen kasvojenkohotuksen. Vuonna -85 Prestige kustansi Suomessa 258 000 markkaa, ja kolme vuotta myöhemmin automaattivaihteinen CX 25 Prestige maksoi jo 380 000 markkaa ja keppivaihteinen CX 25 Prestige Turbo 2 hieman enemmän, 396 000 markkaa. Havaintoja Suomessa CX Prestige säilyi osana mallin tuotanto-ohjelmaa loppuun asti, aina 90-luvun alkuun. Suorituskyky oli sen mukaista: kiihtyvyys sataseen tasan kahdeksan sekuntia ja huippunopeus 223 km/h. Myös hinnat kohosivat 80-luvun loppua kohden. Tilaa tarvitseville Break oli todellinen tilaihme, ja jos kuorma käveli itse kyytiin, niin silloin ratkaisuna oli seitsemänpaikkainen Familiale. Ahtimella varustettuna CX:n 2500-kuutioinen nelonen tuotti tehoa 168 hevosvoimaa (5 000 r/min) ja vääntöä 290 newtonmetriä (3 250 r/min). Moisen summan sijoittavalle oli vuonna -79 toki muitakin vaihtoehtoja. Asiaa paikattiin muovaamalla Prestigen kattolinjaa viitisen senttiä alkuperäistä korkeammaksi. Takaistuimen turvavyö ja keskuslukitus lisättiin sen sijaan perusvarusteluun tiettävästi vasta pari vuotta myöhemmin. Näistä kaksi 70-luvun puolella, vuonna -82 yksi ja vuonna -84 kaksi. Lisää lentoa ja korkeutta Lisää kulkua Isoon kissaan järjestettiin vuodelle -77, kun Prestigen voimanlähteenä jatkoi samainen 2 347-kuutioinen nelonen, mutta Boschin L-Jetronic-polttoaineensuihkutuksen myötä 128-hevosvoimaisena. Myös manuaalivaihteisto päivittyi tässä vaiheessa viisipykäläiseen. tessaan sellaisen olisi voinut Suomeen tilata parin kuukauden toimitusajalla. 37. Jonkinlaista kysyntää Prestigelle on silti tunnusteltu, sillä vuonna -79 Korpivaara listasi 139 000 markkaa maksaneen CX 2400 GTi:n yläpuolelle CX Prestigen
Fiat 127 ’80 MONIKÄYT TÖAUTO Todellinen 38
Ennen vanhaan ihmiset seikkailivat pikkuautoilla ties missä ja tarpeen tullen menopeli tarjosi yösijankin. Ähtäri MONIKÄYT TÖAUTO 39. Vaan tapahtuu sellaista nykypäivänäkin. Ähtäriläisen Miikka Koskisen retkeilyautona palvelee Fiat 127
Sillä mies on retkeillyt pisimmillään 130 kilometrin päähän Jyväskylään ja vielä samana iltana takaisin Ähtäriin. Perillä pysäköin Tunturin Harley-Davidson-rivistön väliin ja rupesin syömään eväitä. Sitten on musta ja liekkikuvioin koristeltu viritetty jalkavaihteinen Tunturi, jonka kanssa pitää mennä hiekkateitä vähän varovaisemmin”, Miikka naurahtaa. ”Tavallaan yksikin mopo piisaisi, mutta nyt minulla on niitä neljä. ”Sillä tuli kierreltyä paljon maaseutureittejä. Sanoin, että kymmenen minuuttia.” Maaseudun pikkuteitä kiertelevälle reissaajalle 127 osoittautui nappivalinnaksi. Mikkelissä oli myynnissä Fiat 127, jota mies päätti lähteä vilkaisemaan. Pistelin kauniina kesäaamuna hihattoman t-paidan ylle ja läksin kiireettömästi eteenpäin. Hauska pikkuauto on perheen lasten ykkösvaihtoehto, kun pitää valita menopeli jäätelönhakureissulle. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Miikka Koskisen Fiat 127 on pirteä nelikymppinen eli vuosimallia 1980. Jotkut ovat varoitelleet Impin huonoista puolista, mutta minä en ajattele semmoisia.” Kahdeksan vuotta sitten Miikka laajensi harrastustaan nelipyöräisten vehkeiden suuntaan. Joku saattaisi pitää autoa retkeilykäyttöön pienenä, mutta Miikan mielestä tilaa on peräti mukavasti. Tällainen 180-senttinen mahtuu oikein kivasti nukkumaan”, Miikka selventää. Tuollainen retkeily on ihan parasta.” Tilaa vaikka yöpymiseen Takavuosien pikkuautot ovat kiehtoneet Miikkaa aina. Kyseli, että kauanko olen 127:n omistanut. ”Siellä se pitkän kujan päässä tuijotti sellaisella ilmeellä, että hae minut pois. Lähempää katseltuna auto näytti oikein hyvältä. ”Kun menin tankkaamaan, heti siinä jo tuli joku juttelemaan, että vau, minulla on ollut nuorena tällainen. Mies on Kääpiöautoyhdistyksen kannatusjäsen – varsinaiseksi jäseneksi ei tämänhetkisen harrasteauton kanssa ole mahdollisuutta. Pikkupojasta asti minua ovat kiehtoneet tanssilavat, maitolaiturit, kyläkaupat ja kauppa-autot. ”Tästä saa selkänojat vaaka-asentoon ja takaistuimen helposti irti. Kuvissa esiintyvän Tunturin Miikka hankki kymmenisen vuotta sitten Ähtärin läheltä Niemisvedeltä. Sunbeam Imp on sellainen auto, joka on ollut minulla haaveissa jo pikkupojasta saakka. Tulevaisuudessa voi olla toisinkin, sillä Miikka tiirailee tämän tästä internetin pikkuautotarjontaa. Siihen kyytiin Miikka ei ehtinyt, mutta hieman myöhemmin mies hankki ensimmäisen harrastelaitteensa, valkoisen Tunturi City -mopedin. Niitä löytyy kyllä, kun hyppää mopon sarviin ja lähtee tutkimaan ympäristöä.” Pappamopolla kurvailu tuntui mukavalta, joten Miikka alkoi sijoittaa kesätöiden tienestejä Tunturi-mopoihin. Vanhin on vuosimallia -62, ja yksi on vuodelta -70. Siihen päälle vaan kunnon patjat, ja käytössä on miellyttävä sänky kahdelle. Matkalla pysähdyin kesäkahviloiden kohdalle, jäätelökioskeille ja uimarannoille. ”Täältä pääsee Jyväskylään mukavasti pikkuteitä pitkin. 40 6/2020 Fiat 127 ’80. Takapenkin selkänoja asettuu lattialle penkkien jatkoksi, jolloin asetelmasta syntyy eräänlainen laveri. ”Fiatin 126-, 133ja 600-mallit ovat seurannassa. Se oli vähän ajettu ja hyvin pidetty, ei aivan priima mutta kivassa kunnossa ja museorekisterissä.” Miikka löi kaupat lukkoon ja lähti ajelemaan huoltoaseman kautta kotia kohti. Siinä on jotakin erityisen sympaattista. M opoiässä Miikka Koskisen kavereilla oli isoja pienipyöräisiä Suzuki-mopoja
Kulman takana siintävä Uno palautti merkin pikkuautojen edelläkävijöiden joukkoon. Yöpymispaikat valikoituivat useimmiten tunnelman perusteella. ”Viime kesänä pysähdyttiin Laukaan Satamafestareiden aikaan tapahtumapaikan liepeillä sijaitsevalle uimarannalle. Isomman auton näöstä ja pienistä parannuksista huolimatta esittelynsä aikaan edistyksellinen malli oli jo selvästi ikääntynyt. Ennen kuin 127:n seuraaja Fiat Uno tuli myyntiin vuonna 1983 saatiin 127:stä kolmas versio. Fiat 127 tuli tuotantoon jo liki puoli vuosisataa sitten vuonna 1971. Sen muotoihin ja sisätiloihin oli loihdittu lukuisia yhteneväisyyksiä Fiat Ritmoon. Joskus oikea fiilis löytyi tyhjänä kaikuvan tanssilavan liepeiltä, välillä leiriydyttiin uimarannalle. Kakkosversio pysyi tuotannossa vuoteen 1981 saakka. Ensin mainittu ominaisuus on seurausta suuremmista takasivuikkunoista ja niiden tuomasta valoisuudesta. 41. ”Tällainen 180-senttinen mahtuu oikein kivasti nukkumaan Fiatiin.” Kahden hengen seurue sopii mukavasti yöpymään 127:n kyydissä. Tälläiset reissut Suomen kesässä ovat aivan mahtavia.” EDISTYKSELLINEN JA MONIKÄYTTÖINEN Tuskin monikaan yöpyisi Fiat 127:n kokoisessa autossa ilman syvää innostusta omaa harrasteautoaan kohtaan. Ensimmäisessä versiossa takaluukun alareuna sijaitsi suunnilleen auton kylkipokkausten tasossa, ja kakkosversion luukku taittuu hieman alaspäin ja samalla tavaratilan kynnystä on saatu alaspäin. Aluksi Miikka reissasi Fiatilla puolisonsa kanssa menneen ajan maisemia etsien. Keli oli mahtava, joten jäätiin siihen yöksi, ja heti aamulla päästiin sitten uimaan. Istuttiin takakontissa ja syötiin pizzaa musiikkia kuunnellen. Artikkelin auto edustaa 127:n toista, vuonna 1977 esiteltyä versiota. Pian markkinoille tullut kolmiovinen versio teki pikkuautosta varsinaisen monikäyttömallin. Markkinoinnissa kiinnitettiin huomiota sisätilojen runsauteen ulkomittoihin suhteutettuna – peräti 80 prosenttia auton pinta-alasta oli matkustajien ja matkatavaroiden käytettävissä. Se on mitoiltaan edeltäjänsä kaltainen mutta tuntuu tilavammalta ja on kätevämpi käyttää. Aivan aluksi korimalli oli kaksiovinen, ja tavaratilaan pääsi käsiksi pienen luukun kautta. Vaan jos haluaa niin tehdä, Fiat on kelpo vaihtoehto reissuvehkeeksi omassa kokoluokassaan. Jälkimmäinen parannus liittyy tavaratilan nostokorkeuteen. Matkatavarat kulkevat kätevästi kattotelineellä
Vuosien vieriessä Miikka on kohentanut autoa niiltä osin kuin on ollut tarpeellista. Harrastemielessä tulee soiteltua rautalankamusiikkia ja iskelmää, ja soittokamoiksi olen kerännyt oikean tunnelman vehkeitä kuten vanhoja kitaroita ja putkivahvistimia.” Avocadon kyydissä kulkeekin yleensä kitara. Soittovehkeet mahtuvat heittämällä kyytiin. Lasten innosta päätellen tulevaisuuden Avocado-retkeilijätkin ovat jo selvillä. Siellä oli älyttömän mukavaa ja avuliasta porukkaa. Kesäviikonloppuisin se palvelee keikka-autona. Muutkin esiintymisvehkeet mahtuvat mukaan, eli sillä hoituvat myös keikkamatkat. 42 6/2020 Fiat 127 ’80. Koko perheen juttu 127 sai hauskan olemuksensa ja värinsä ansiosta lempinimen Avocado. Eikä Miikan Fiat-harrastus ole muutenkaan hiipumaan päin. Museorekisteröity Fiat oli siistikuntoinen peli jo ostohetkellä, joskaan ei aivan täydellinen. Perheenlisäyksen myötä Avocadon käyttö on vain lisääntynyt, sillä muksujen mielestä jätskille pitää päästä nimenomaan pienen pöristimen kyydissä. Otin siellä puheeksi, että jostain pitäisi löytää takaturvavyöt lapsien kuljetusta varten, ja pian sainkin vinkkiviestiä puhelimeen.” Auton ja miehen kahdeksan vuotta kestänyt yhteiselo vaikuttaisi olevan vasta alkua. Tiedä vaikka kohdalle osuisi mukava nuotio, jonka äärellä olisi mukava soitella. Hauskoja retkeilykokemuksia on varmasti tulossa vielä paljon. Lasten innosta päätellen tulevaisuuden Avocado-retkeilijätkin ovat jo selvillä. Kitara kulkee muutenkin mukana matkoilla. ”Kasvoin jo pikkupoikana kiinni Baddingiin ja Topi Sorsakoskeen ja Agentsiin, jotka ajattomina toimivat hyvin tänäkin päivänä ja sopivat erinomaisesti kesäiseen Suomeen. Päivätyönsä ohella harrastemuusikkona toimiva Fiat-harrastaja käyttää pikkuautoaan myös keikoilla. ”Tänä kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa 127 Summer meet -tapahtumaan
Ensimmäiseksi katsastamme italialaisien autojen kansainvälistä ja kotimaista mainosantia. Jos tällaiset listaukset eivät tuota toivottua tulosta, on viimeisenä mahdollisuutena sivuuttaa moiset listaukset turhanaikaisena säätämisenä ja luottaa omaan intuitioon, että urheiluautoksi itselle hankittu harrastepeli saa luvan myös olla sellainen – sanovat siihen muut mitä tahansa. Mutta jos ei, niin vaihtoehtona on selata jotain toista urheiluautolistaa toiveikkain katsein. Urheiluautoa ei määritä tarkoin moottoriteho eikä edes henkilöpaikkamäärä tai korimalli, sillä urheiluauto voi yhtä hyvin olla alle 50-hevosvoimainen kaksipaikkainen roadster tai yli 500-hevosvoimainen 2+2-paikkanen coupé. Urheiluauto – mikä kumma se oikein on. Italialaista eksotiikkaa Lähestymme urheiluauton häilyvää käsitettä juttusarjalla automainoksista, joissa esiintyviä autoja on kaupiteltu urheiluautoina. U rheiluautot eivät koskaan ole olleet henkilöautojen kokonaismarkkinoiden kannalta erityisen merkittävässä roolissa, mutta autoväen tunteiden ja mielipiteiden herättäjänä niin merkitys on ollut kiistaton autoilun alkuhämäristä lähtien. Se onkin sitten kertaluokkaa visaisempi kysymys. Mikä sitten lopulta on urheiluauto. Aiheen vaikeutta kuvannee, että on olemassa esimerkiksi urheiluautoklubien tai yksittäisten moottoripäiden koostamia tarkkoja listoja urheiluautoiksi hyväksyttävistä automalleista. Aloitetaan italialaisista ajoneuvoista ja katsotaan millaista urheilullista otetta niissä on automainoksien perusteella ollut tarjolla. Jos on, niin ei muuta kuin rintaa rottingille, ajohansikkaat kouraan ja baanalle. Teksti: Harri Onnila MYYDÄÄN Urheiluauto 43. Annetaan myyntimiehen kertoa Mutta otetaanpa vaikean urheiluautomäärittelyn tueksi sanavalmis myyntimies ja katsotaan mitä kaikkea viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla on kaupiteltu – enemmän tai vähemmän – urheiluautoina. Näiden lisäksi lähes jokainen autonvalmistaja on jossain vaiheessa halunnut kokeilla kynsiään urheiluautojen tunteita herättävällä saralla. Ja siinä missä ennen muinoin urheiluvaunusta oletettiin löytyvän esimerkiksi pinnavanteet, jalopuuta kojelaudasta ja ohjauspyörästä sekä rättikatto, niin 80-luvun sportista moisia elementtejä ei enää löytynyt välttämättä lainkaan. Nopeuden ja linjakkaan ulkonäön estetiikka on ollut siinä määrin houkuttelevaa, että rajallisista markkinaosuuksista huolimatta muutamat merkit ovat päättäneet keskittyä jopa pelkästään urheiluautojen valmistamiseen. Tulevissa numeroissa on luvassa lisää myyntipuheita muutamien muiden automaiden tuotteista. Siitä vain sitten selaamaan tällaista listaa ja etsimään onko omassa tallissa majaileva menevä malli mukana listauksessa. Automalleja tällaisilla listoilla on parhaimmillaan vai pitäisikö sanoa pahimmillaan muutamia tuhansia
Kotimainen mainosnikkari on kuitenkin innostunut luonnehtimaan vuonna -65 Fiat Lusso 2300:aa ”urheiluautoksi viiden hengen korilla”. 44 6/2020 Myydään urheiluauto – Italia. Muodot puhuvat puolestaan – ja hinta. Urheiluautoksi tätä ei mainoksessa mainita, mutta tuskin kukaan varmistusta kaipaakaan, kun sen verran traditionaalisesta urheiluautomeiningistä on kyse: ”uusi sensaatiomainen nautiskeluauto” Fiat 1500 Spider vuodelta -63. Vakuudeksi huippunopeuden kerrotaan yltävän yli 160 km/h lukemiin. Komea iso Fiat se siinä, mutta että urheiluauto. ”Mitäs sanottavaa muilla on kahdesta pienestä italialaisesta urheiluautosta?” kyseltiin Lancia Fulvia Rallye Coupén ja Zagato Sport Fastbackin mainoksessa -68. Ja hyväähän Road&Trackja Motor’s Racing -lehtien koeajojutuista oli mukaan tietysti poimittu. Fiat 124 Spider ’68
Mainos on vuodelta -73. 45. Alfa Romeo Spider kuuluu malleihin, joiden urheiluautostatuksesta ei tarvinne kiistellä. Fiat 124 Sport Coupé seisoi vuonna -71 urheiluautomääritelmän ja myyntipuheiden risteysasemalla: ”Useimmat myyjät kertovat ettei tällaista ole olemassakaan. Otsikossa kerrottiin tekniset perusteet urheiluautomaisuudelle: ainoa sedan, joka oli varustettu polttoaineensuihkutuksella, kahdella ylänokalla, neljällä levyjarrulla ja viisiportaisella laatikolla. Vuonna -69 Alfan 1750 Berlinaa kaupiteltiin Yhdysvalloissa ”perheurheiluautona”, joka yltää 180 km/h nopeuteen ja selvittää seisovan varttimailin 17,6 sekunnissa. Vuoden -74 mainoksessa käännettiin vuonna -66 saapuneen mallin ikääntyminen voitoksi: ”Miksi ajaa autolla kun voit ajaa legendalla?” Arvattiinko kuitenkaan, että malli jatkoi tuotannossa vielä lähes 20 vuotta. Yhdysvaltoihin italialaista Panteraa tuotiin alkuvaiheessa Lincoln-Mercury-divisioonan alla, ja mikä ettei, olihan Panteran taka-akselin etupuolelle soviteltu Fordin 5,8-litrainen V8. Urheiluauto, jossa on tilaa neljälle aikuiselle.” Keskimoottorisuus on henkilöautoissa ollut urheiluautojen yksinoikeus – vai tuleeko äkkiseltään mieleen poikkeuksia. Upeiden urheilukorien lisäksi Alfa Romeon neliovisetkin mallit on usein esitetty urheilumalleina
Maseratin ’80-malliston antia edustivat Merak ja sen kevyempi ja tehokkaampi SS-versio, Bora ja Khamsin. Sisällöltään mielenkiintoinen on myös myyntipuhe ”suuremmalla moottorilla varustettu GTV on nopeimpia sarjavalmisteisia autoja jossa on lisäksi alumiinivanteet ja metallinhohtoväri”. Hauskana yksityiskohtana Maseratia edusti USA:n länsirannikolla tuolloin British Motor Car Distributors -niminen yhtiö. Vakuudeksi mainitaan, että ”Maserati-nimen takana on lähes 60 vuoden jatkumo kilpaja GT-autojen valmistusta autoentusiasteille”. Urheiluautoja tässä katsellaan, vaikkei mainoslauseissa asiaa sanatarkasti korostetakaan. Samalla hehkutettiin sporttiFiiun edullisuutta muihin keskimoottorimenijöihin kuten Maserati Boraan, Lamborghini Urracoon ja Ferrari Dinoon verrattuna. Kirjoitusasun kanssa ei ollut niin tarkkaa, sillä Urraco on kirjoitettu mainoksessa muotoon ’Uracco’. Pinnavanteista ja rättikatosta on luovuttu, mutta mainostekstin mukaan vuoden -84 Alfa Romeo Alfetta GTV on ”perinteinen urheiluauto, jolla taittaa taivalta mukavasti ja vauhdikkaasti”. 46 6/2020 Myydään urheiluauto – Italia. Keskimoottorisuus oli myös Murtoluku-Fiatin juttu, mitä korostettiin vuonna -76
Vuoden -86 Fiat Croma -mainoksen pääkysymys herättää kysymyksiä. Vastaus sisältyy kuitenkin otsikon toiseen kysymykseen, ja varsinainen mainosteksti kertoo kupletin juonen: ”Fiat Croma on uuden sukupolven edustusauto, jonka häkellyttävä suorituskyky on vain yksi sen ylellisistä ominaisuuksista.” Alfa Romeon perinteet neliovisten sedanien urheilullisuudesta jatkuivat vuodesta toiseen. 47. Komeaa 164-mallia mainostettiin 90-luvun alussa otsikkotasolla mukavana, mutta pienemmässä präntissä nousi esille myös urheilullisuus. Ei sentään ihan urheiluautona, vaan kokonaisuutena, jossa oli paitsi Pininfarinan kori, myös ”urheiluauton alusta ja suorituskyky”. Ja kirjaimet puolestaan sikäli hämmästyttäviä asioita, että -86 Fiat Ritmo tituloidaan urheiluautoksi. Väitteelle esitetään tueksi muun muassa Porsche 944:n, Audi Coupé Quattron ja Toyota Celica Supran pieksevän kiihtyvyyden: seisomalta sataseen 8,0 sekunnissa. Tarkemmin sanottuna kyseessä on Ritmo Abarth 130 TC, ”raaseri, ajateltu ja ajatuksella varusteltu urheiluauto, jossa on tilaa”. Kulkua kolmelitraisen 192-hevosvoimaisen V6:n voimin piisasikin: nollasta sataseen 7,7 sekunnissa ja huippuja 230 km/h
Laukaanhovi-rallisprint vuodelta 1999, kuljettajana Marttinen. 48 6/2020. Nopeasti laskien noin 75 prosenttia kartturin tehtävistäni hoitelin nimen omaan erilaisten F-ryhmän Ladojen kyydissä. Kilpailijoiden turvallisuutta tässä hieman purnaustakin aiheuttaneessa muutoksessa sääntökirjan tekijä tietenkin ajatteli. Hintojen nousu kuitenkin alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun itänaapurin asukkaat alkoivat suurin joukoin haalimaan Ladoja takaisin synnyinmaahansa. Edullinen, jos kilpa-auto koskaan sellainen on, tuo itäauto silloin oli. Aihioita löytyi lähes jokaisen navetan nurkalta tai omakotialueiden pihojen periltä. Venäläisille kelpasivat huonommatkin yksilöt, joten maamme Lada-kanta kutistui melkoisesti varsin lyhyessä ajassa. Oikeastaan rallikuosiin rakennettu nappisilmä tuottaa jopa nostalgisia fiiliksiä, sillä ensimmäinen kilpailijan roolissa koettu kilpailu oli punaisessa Ladassa pelkääjän paikalla. Aihioita ja varakoreja oli saatavana pilkkahinnalla, joten tavallinen harrastajakin pääsi nauttimaan vauhdin hurmasta kohtuullisin kustannuksin. Rallilada 1970-luvulla myyntitilastojen kärjessä sitkeästi sinnitellyt yksinkertainen ja edullinen itäajoneuvo oli oivallinen perusta myös kilpa-autoksi. Ikaalisten UA:n harjoituserikoiskokeella kaasutteli tämä sinapinkeltainen nappisilmä lokakuussa 1991. Jopa alumiiniovilla ja -luukuilla varustetun VFTS:n kyydistä sain nauttia pari kertaa kunnes sääntömuutokset vaativat palauttamaan alkuperäiset, painavammat peltiosat kyseisten kilpurien koreihin. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Ladankin saa nopeuksiin joissa maan vetovoima hetkeksi kumoutuu. I talialaista alkuperää olevaan neukkuajoneuvoon ammattikatsojakin tuntee sympatiaa autourheiluharrastuksensa myötä. Niin ikään rallissa tuiki tarpeellisia kulutusosia, siis irto-ovia, luukkuja, ikkunoita ja kokonaisia varakoreja sai asevelihinnalla
Ralli-Ladan ajokuva kävi vaikka sarjakuvaruudun pohjaksi. Porilainen Seppo Hannukainen oli todellinen väriläiskä räväköine ajotyyleineen ja jätti ammattikatsojan mieleen ikuisen jäljen huimilla suorituksillaan, joita monet tuon ajan nelivetokuskitkin kauhulla muistelevat. Vammala-rallissa vuonna 1992 ojan puolella istui Kari Sorjasaari. Arvo Alanko ja Pekka Pitkänen vetäisevät risteyksen leveäksi Kärkölän Koskimel-rallissa talvella 1993. Nykyään Jyrki ajaa rallia upealla Fiat 131:llä. 49. Tero ja Pasi Kalliomäki sukeltavat vauhdilla siiman alle Paimion rallispecialissa tammikuussa 1993. Nopeita VFTS-kuskeja edusti Jyrki Sorjasaari. Huhtikuussa 1992 Seppo ajeli Urjalan sprintissä
Vuonna 1993 Nokia-rallissa ajettiin tuttu Perämaan erikoiskoe. Vuoden -92 Kesoil-rallissa VFTS kaatui vauhdikkaasti pieneen männikköön Ylöjärven Mutalassa, 80-luvulla kuvatusta Niskavuori-elokuvasta tunnetuksi tulleen maatalon kohdalla. Kaikista kovin luu VFTS:n ratin takana oli ehdottomasti porilainen Seppo Hannukainen, joka osasi myös rakentaa Ladasta menevän pelin. Eikä jalka irronnut kaasulta vaikka sisäpuolen etukulma alkoi uhkaavasti nousta peräpään raapiessa ojanpohjia. Hannukainen ei petä Eräs ajanjakso Ladojen suhteen iskostui ikimuistoisena ammattikatsojan varsin yksinkertaisen pääkopan sisuksiin. Ei Lada pelkästää karvaisten äijien kilpuri ollut. Citymarket-ralli Salossa ja Aijalan erikoiskoe vuonna 1999. Tämä Nummi-Pusulan THU-rallissa ajettu ek yllätti monet tässä takaviisto-oikeassa, sillä juuri ennen risteystä tie pokkasi 90 astetta vasemmalle. Roiskiva ajotyyli ei yleensä ole nopein tapa edetä, mutta Hannukaisen kohdalla tämä tieteellisestikin todistettu fakta ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Kai Jäntti, Markku Artjoki, Tero Kalliomäki, Marko Mansikkamäki, Jyrki Sorjasaari, Ari Kuusinen ja Harri Valkama tulevat ensimmäisenä mieleen VFTS-kuljettajista, kun muistin syövereitä lähes 30 vuoden takaa kaivelee. F-ryhmän rallisarjan alkaessa 90-luvun alussa oli viivalla monta kireää VFTS-Ladaa, joiden kuljettajat olivat nopeaa sorttia. Ehkäpä tulevissa muisteluissa saatamme päästä tutustumaan hieman tarkemmin toiseen näistä ladattarista, mikäli sopiva hetki haastattelulle järjestyy. Auton kori oli varsin rujon näköinen varsinkin takapäästä, mutta ainakin seuraavalla erikoiskokeella Pengonpohjassa kilpaa ajettiin kuin mitään ulosajoa ei olisi tapahtunutkaan. Markus Hellström ja hanskalla hoidettu yllärivasen. Ilmeisesti itäkilpuri vaati rivakasti edetäkseen ronskia ajotyyliä sillä näyttävyyttä ei yleensä näiden kuskien kohdalla ajamisesta puuttunut. Toisinaan Seppo Ladoineen livahti puskaankin, mutta jos nesteet pysyivät koneessa eivätkä pyörät hullumaisesti sojottaneet eri suuntiin, kisaa jatkettiin samalla yritteliäisyydellä. Tuulilaseja porilaisella taisi huoltoautossa kulkea mukana sillä sen puuttuminen tai rikkoutuminen yleensä keskeytti autokunnalta kisan järjestäjän tai viimeistään virkavallan toimesta. Nokialainen Hannu Kortesuo harrasti rallia mm. 50 6/2020 Ammattikatsoja muistelee. Ainakin Tiina Sievinen (nyk. Ilmeisesti itäkilpuri vaati rivakasti edetäkseen ronskia ajotyyliä sillä näyttävyyttä ei yleensä näiden kuskien kohdalla ajamisesta puuttunut. Rummukainen ja Heinänen selvittivät kinkkisen risteyksen lumipöperössä talvella 1993. Seppoa ja TVE-948:aa monesti Pasin kanssa odottelimme oman ylläripaikan penkalla, eikä miehen esityksiin tarvinnut koskaan pettyä. Lada Samaralla. Valkoinen sotaratsu heitettiin jo ”sata metriä” ennen mutkaa linkkuun ja kurvi tultiin tappisladissa ulkoreunoja pitkin miljoonaa, sora takapyöristä kaaressa lentäen. A-pylvään tolpat säilyivät kuin ihmeen kaupalla ilman isompia osumia. Lassila) ja Anitta Vuorensyrjä ajoivat melko hyvällä menestyksellä tuon aikakauden naisten SM-kilpailuissa omilla VFTS:illään. Kesoil-rallissa vuonna 1992 Urjalassa ajettu Haritun erikoiskoe pitkän suoran jälkeisine takaviistoristeyksineen yllätti Kortesuon, kuten monen muunkin aina Marcus Grönholmia myöten. Nätti VFTS taittui risteyksestä oikean jalan komennuksella
Tällä Sahalahden eekoolla oli kolme runkipaikkaa: ensimmäinen näkyi toisaalla olevassa Samara-kuvassa vuodelta 1995, hieman sen jälkeen oli todella kuuluisaksi tullut ns. Keltamusta väritys ja ruutukatto olivat tuttu näky 1990-luvun ralli-Ladoissa. Kyseisellä värityksellä oli mukana muitakin merkkejä ja kertoi yhteisestä tiimistä.Hämeenlinnassa vuonna 1998 ajetussa East Side -rallissa kinkkisen paikan selvittivät Koski ja Kallio. Kai Jäntti oli yksi nopeimpia Lada-kuskeja 1990-luvun alussa. NHL-tähti ajoi ruutukattoisella vanhakoppa-Escortilla taiteilijanimellä Teukka Salama. Tämä Sahalahden suunnalla sijaitseva eekoo tarjoaa katsojalle useita hyviä katselupaikkoja, ajettiin pätkä kuinka päin tahansa. Nokialla, Pinsiön erikoiskokeella hieno VFTS lipsahti ojaan ja siellä vaanineeseen kiveen. Kilpailu muistetaan Teemu Selänteen ensimmäisenä rallina. 51. Aapiskukko-rallissa vuonna 1995 Samaralla runkipaikan selvittivät Ruusiala ja Kasurinen. Sassi ajoi tutuilla teillä Kauppi-rallissa vuonna 1993. Lassila). hiekkalaatikkopaikka jossa Selännekin taisi kyseiseen lootaan hieman osua, ja siitä jonkin matkaa eteenpäin tämä tiukka vasuri, jossa tuntematon suuruus roikottaa keltaista VFTS:äänsä. East Side -ralli ajettiin vuonna 1996 talvella. Nuorten ja naisten SM-osakilpailun naisten podiumsijoista ajoi Tiina Sievinen (nyk. Kyseisen kilpailun voittivat Tommi Mäkinen ja Seppo Harjanne Lancia Delta Integralella. J. Aapiskukko-ralli 1993. Rantarallissa vuonna 1993 Jäntti liirailee kurvissa jossa edellisvuonna toisin päin ajettaessa oli runsaasti ulosajoja. Tämä kuvassa oleva kurvi on tarjonnut nostoporukoille hikeä, ajettiin se kumpaan suuntaan tahansa
Taakse lentävästä sorakaaresta voi kuvitella että moottorista löytyy potkua eikä kuski arastele sitä käyttää. Kaikesta huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, halpa, yksinkertainen, toisinaan epäluotettava mutta talvipakkasissa lämmin ja tietynlaisen aatteen omaaville asiakkaille kaupaksi käynyt neuvostoliittolaistuote on saavuttanut arvostettavan historian myös rallirintamalla. Täällä Suomineidon helmoissa kisatouhut Ladojen kanssa jopa historic-luokissa ovat nykyään hieman vaisuja, mutta muualla, esimerkiksi Unkarissa Ladat edelleen piirtelevät laveita linjoja paikallisilla soraja asfalttierikoiskokeilla. Yhtiön johtohahmo oli ralliväelle tuttu Stasys Brundza. Tosin nettimaailmasta tälle en löytynyt vahvistusta, eikä nopealla etsinnällä myöskään omista arkistoistani, mutta todella vahva muistikuva allekirjoittaneen takaraivossa on että kaatovideokoosteiden pioneereihin kuuluva Antero Miikkulainen osallistui kyseisellä kilpa-autolla joko Safaritai Norsunluurannikon ralliin 1980-luvun lopulla. 52 6/2020 Ammattikatsoja muistelee. Tunnettu Onkemäen pätkä söi autoja odotetulla tavalla, muiden muassa ykkösenä startannut Pentti Koskiniemi keskeytti pyöräytettyään Starletinsa ulos tieltä tässsä huimassa paikassa. Jos asiaan perehtyisi oikein antaumuksella ja ajan kanssa, tarjoaisi itänaapurimme kilpailutoiminta Zhiguleilla ja sen eri versioilla ainekset melkoisen paksuun painotuotteeseen. Kyseiset kilpa-autot syntyivät Vilnassa Liettuassa joka tuolloin kuului Neuvostoliitolle. VFTS on lyhenne sanoista Vilniusskaja Fabrika Transportnyh Sredstv. Kuten muistamme, tämä luokka jäi toteuttamatta. Kansainvälisen autoliiton FIA:n suunnitelmat korvata B-ryhmä uudella, noin kymmenen luokitusversiota vaativalla, eräänlaisella prototyyppiluokalla eli S-ryhmällä, otettiin vastaan myös Brundzan pajalla. Laihia-rallissa 1998, joka oli F-ryhmän osakilpailu, ajettiin Pohjanmaalle tyypillisesti tiestöä, jossa on pitkä suora ja ysikymppi mutka päässä. Täällä Suomessa 1980-luvulla Harri Väänänen – Roman Fehrman ajoivat hyvällä menestyksellä ilmeisesti aidolla, tehtaan tekemällä VFTS:llä kotimaamme arvokisoissa. Kaukaa viisaasti auton suunnittelussa oli huomioitu nelivetomuutokset mahdolliseen kakkoskehitysversioon. Korostan kuitenkin että tämä tieto ei toistaiseksi ole millään lailla varmistettu. 1980-luvun alussa esitelty Lada 2105 tarjosi pohjan tässäkin muistelussa vahvasti esiintyvälle, B-ryhmään rakennetulle VFTS:lle. Meilläkin tuttuja olivat Lada 1300 Rallyet jotka mallimerkinnästä poiketen olivat 1600-kuutioisia. Oli kyseessä sitten maailmanvalloitus tai ohkaisemmalla lompsalla varustetun palkansaajan vauhdinnälän tyydyttäminen. F-sarjaa ajettiin myös Lempäälässä vuonna 1998. Siitä huolimatta S-ryhmään ajateltu vilnalaiskilpa-auto sai sijansa rallimaailmassa sillä kyseinen Lada Samara T3, joka käytti Porsche 959:n nelivetotekniikkaa, menestyi muun muassa vuonna 1991 Paris-Dakar-rallissa belgialaisen F1-legenda Jacky Ickxin ajaessa sijalle viisi. Erään vauhdikkaimpia Lada kuviani sain vuonna 1998 Lahden Erikois -rallista. Kun aavikkoralleista tuli puhetta, oli Lada dyynien ylityksissä mukana myös Niva-maasturiin pohjautuvan kilpa-auton kanssa. Tämä ATA111-kilpinen kilpuri koki myös Afrikan eksotiikkaa. Eräs näistä lukemattomista yhdistelmistä tuotti kilpailijoille paljon ohjelmaa, eikä tämä Lada ollut poikkeus. OSATTIIN SITÄ IDÄSSÄKIN Niin arkinen kulkuneuvo kuin Lada aikanaan olikin, tarjoaa se rallifaneille melkoisen aarreaitan jo pienelläkin pintaraapaisulla kilpailutaustansa suhteen. Laitila – Sivonen selvisivät säikähdykseltä tästä nopeasta vasurista josta oli melkoinen pudotus alas pellolle. Vilnassa kehitettiin myös keskimoottorinen B-ryhmän ralliauto, Lada 2108 EVA turbo, joka ulkoisesti muistutti Lada Samaraa mutta oli vanhanaikaisesti takavetoinen. Kisatouhut alkoivat naapurimaassamme Ladoilla heti 1970-luvun alussa
Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Supermarket.. Viipale mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! www.supermarket.. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. Harrastajaystävällinen hintataso. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 Klassikot tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla.. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. 2 viikon välein). www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Kaupan päälle avaimenperä. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. verhoiluja tiivisteosia. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. 4 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. 8 90 Klassikot parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen
Suorilla tieosuuksilla Mazda kulkee vakaasti, joskin simpukkaohjaus vaikuttaa välillä hiukan epätarkalta. Auto oli jo ostettaessa hyväkuntoinen, joskin sen kyyti oli aavistuksen pompottavaa. Matkanteko tasoittui kun alle pistettiin uudet renkaat ja taakse tuliterät iskunvaimentimet. 1500-kuutioinen voimanlähde saattaa kuulostaa pieneltä tämänkokoiseen autoon, mutta kone on kokoisekseen kuitenkin pirteä ja pitää Bertonen muotoileman klassikkokorin kevyesti muun liikenteen joukossa. Pidemmältä tulleet olivat jo yöpyneet kaupungissa, mutta itse starttasimme reissuun kotipihasta aamuvarhaisella. Teksti ja kuvat: Lea Lahti L I I K EN T EES S Ä Kesäretki Mazdalla 54. Otimme alle hiljattain hankitun Mazdan, jonka kyydistä olimme ehtineet jo nauttia muutamalla lyhyemmällä ajomatkalla. Kolmen päivän automatka reitillä Lappeenranta– Punkaharju–Varkaus–Juva–Mikkeli vei moneen mielenkiintoiseen kohteeseen. Kymenlaakson teillä oli mukava nauttia Mazdan hiljaisesta menosta. Reissuautona palveli juuri hankittu 50-vuotias Mazda 1500. V uosittainen kesäretki harrastaystävien kesken käynnistyi aamukahveilla Lappeenrannan linnoituksen Majurska-kahvilassa
Vanhat ajopelit istuivat mukavasti maisemaan. Esa ja Mari Heiskasen pyörittämä Hakoapajan Aikhikylä onkin varsin ainutlaatuinen vierailukohde. Punkaharjulta matka jatkui Rantasalmelle Porosalmen Heiskasten asuinsijoja ja rakennuksia hämmästelemään. Luston vanhan jugend-tyylisen aseman muutama vuosi sitten ostaneet Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti avaavat vuosittain ovet kesäkotiinsa vaihtuvien taidenättelyiden muodossa. Matkakohteiksi oli valikoitunut nähtävyyksiä patsaspuistosta konenäyttelyyn. Laajassa perusnäyttelyssä olisi riittänyt nähtävää iltaan saakka, mutta ihan kaikkea ei ehditty tutkia. Esa Heiskasen 1970-luvulla alkanut harrastus, tuhansia vuosia vanhojen uppoeli hakopuiden nostaminen viereisen Hietajärven pohjasta on johtanut uniikin uppotukkikylän rakentamiseen. Jalkautuminen Veijo Rönkkösen ilmeikkäiden ihmis-, eläinja kasviaiheisten patsaiden välissä luikerteleville poluille on hämmästyttävä elämys. Mikko Ranta-Huitin vetämä persoonallinen ja hyväntuulinen esittelykierros sai vierailijoiden suupielet leveään hymyyn. Kasvava matkailu johti uuteen laajennukseen 1890-luvulla. Yhden taiteilijan elämäntyö, 560 betonipatsasta puistomaiseen pihapiiriin sijoitettuna muodostavat kiehtovan kokonaisuuden. Entinen Valtionhotelli tunnetaan nykyisin nimellä Hotelli Punkaharju. Suomen Metsämuseo Luston teemanäyttely ”Miehen työ” esitteli metsätyömiesten karuja työolosuhteita 1950ja 1960-luvuilla, ja Koneaika-hallissa pääsi tutkimaan menneiden vuosikymmenten metsätyökoneita. Koronatilanteen vuoksi opastusta ei järjestetty edes 12 hengen ryhmälle, joten museovierailu eteni opastekylttejä lukien. Mazda 1500 DeLuxe vuodelta 1970 pelasi hienosti koko reissun ajan. Mikon vetämä persoonallinen ja hyväntuulinen esittelykierros sai vierailijoiden suupielet leveään hymyyn. Nyt Saimi Hoyerin emännöimänä rakennuksia on remontoitu ja majoitustoiminta on taas täydessä vauhdissa. Ruoka sekä näytti että maistui hyvältä. 55. Ensimmäinen kohde oli Kuutostien varrella sijaitseva Parikkalan Koitsanlahden Patsaspuisto. Parikkalasta matka jatkui Punkaharjun upeisiin maisemiin. Tutkijat ovat määrittäneet puiden iäksi 1 000–4 000 vuotta. Toinen retkipäivä Aamiaisen jälkeen palattiin alas harjulta tutustumaan monipuoliseen taidenäyttelyyn. Järvestä nostettuja runkoja on kuivatettu vähintään kuusi vuotta ennen käyttöä. Luston metsämuseossa pääsi tutustumaan menneiden vuosikymmenien järeisiin metsätyökoneisiin sekä uittoja metsätyömiesten arkeen. Metsänvartijan taloksi vuonna 1844 rakennettu huvila laajennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla hotelliksi. Reilun kilometrin päässä harjun päällä odotti ennalta varattu illallisja yöpymispaikka. Aamulla kokoonnuttiin mukulakivikadulle Lappeenrannan linnoituksen alueella
Väsyneessä penkissä matkustajakin väsyy, mutta tässä ohjaamossa istuu mielellään pidempiäkin siirtymiä. Teahouse of Wehmais on Anna Grotenfelt-Paunosen kymmenen vuotta sitten perustama maankuulu teehuone ja bistro. Kahvila Majurska Parikkalan Patsaspuisto Lusto – Suomen Metsämuseo Hotelli Punkaharju Luston Aseman Taidelaituri Mekaanisen Musiikin Museo Kempf Ky Tertin Kartano TeaHouse of Wehmais Hotelli Punkaharju HakoApajan Uppopuukylä Mikko Ranta-Huitin opastuksella Hakoapajan Aikhikylä esitteli Esa Heiskasen elämäntyötä uppopuiden parissa. Kolmanteen ajopäivään lähtiessä hoksaa kuinka hyvin Mazdan istuimet ovat säilyttäneet ryhtinsä. Hieman haikein mielin oli aika suunnata autojen keulat kotia kohti. Kotia kohti Piikatyttö-ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen otettiin suunta Varkauteen. Hotelli Järvisydän 56 6/2020 Automatka Mazdalla. Matkan varrelle osui sopivasti Tertin Kartano, jonne pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan. 1 2 3 4 5 6 7 Heiskasten toinen sukuhaara on rakentanut Hakoapajan viereen mittavan matkailukeskuksen, kylpylähotelli Järvisydämen. Kesätyöntekijä Mikko hoiti yläkerran soitinesittelyt asiantuntevasti paikallismurteella. Alueella sijainnut huvila tarjosi mainion yöpymispaikan seurueellemme. Järvisydämen rakenteissa ja sisustuksessa on käytetty paljon uppopuuta, keloa ja vanhoja esineitä. Pawel Kempf esitteli alakerran soittimet värikkäästi ja ilmeikkäästi. Ennakkoon tilattu iltapäiväteekattaus Wehmaan luomutilan piharakennuksessa maistui seurueelle. Punkaharjulla tutustuttiin Luston vanhan aseman näyttelyihin ja pihapiiriin. Väsyneessä penkissä matkustajakin väsyy, mutta tässä ohjaamossa istuu mielellään pidempiäkin matkoja. Lopuksi piipahdettiin Mikkelin Kenkäverossa, josta jokainen autokunta jatkoi kotimatkalle omaan tahtiin. Mazdalla poikettiin vielä kotikulmilla Vuolenkosken Rantamestalle vanhojen traktoreiden kokoontumiseen. Nyt tosin ajettiin lähistöllä sijaitsevalle Mekaanisen musiikin museolle. Eriskummallisessa paikassa pääsee aikamatkalle posetiivien ja grammareiden aikaan. Maisemakuva auton ikkunasta taaksepäin: Punkaharjun laella mutkitteleva museotie on eittämättä kappale kauneinta Suomea. Aikhi on muinaissuomalainen sana joka tarkoittaa vanhaa, suurta puuta
ALKUPERÄISKUNNOSSA SÄILYNYT YKSILÖ MAZDA 1500 DELUXE 1970 Mazdan on tuonut uutena Suomeen maahantuoja Haka-Auto Oy, ja käyttöönottopäiväksi on merkitty 8.4.1970. Kun klassikkoautoharrastaja Sture Engström osti Mazdan omakseen 11.4.2000, oli sen mittarissa 87 000 kilometriä. Jarrutkin purevat varsin hyvin, joskin vaativat jonkin verran poljinvoimaa pienestä tehostajasta huolimatta. Istuimet ovat edelleen ryhdikkäät ja hyvät istua. Reilun vuoden jälkeen Engström myi auton eteenpäin Paul Redlinille, jolla se oli 15 vuoden ajan. Pavel Kempf jatkaa isänsä Jürgen Kempfin työtä Mekaanisen Musiikin Museossa Varkaudessa. Siistikuntoisessa autossa kaikki toimii edelleen moitteettomasti ja täsmällisesti. Tavaratila on suuri, tosin varapyörä varastaa ison osan sen tilavuudesta. Reilun tuhannen kilometrin ajokokemuksen perusteella ostos on osoittautunut onnistuneeksi. Se kuitenkin tiedetään, että Mazda on ollut pitkään maahantuojan kokoelmassa – tosin omistajan nimi on yrityskauppojen myötä vaihtunut neljästi. Mitään suurempaa huoltoa ei ajosta ostetulle autolle ollut tarvetta tehdä. Sen jälkeen Mazda vaihtoi omistajaa vielä kolmesti, kunnes se kuluvana kesänä siirtyi meille 103 000 kilometriä ajettuna. Auton alkuvaiheista ei ole jäänyt tietoja muistiin. Maatilan piharakennuksessa toimiva Teahouse of Wehmais tarjosi hienon taukopaikan Juvalla kotimatkan varrella. 57. Wehmaan kartanon pihapiirissä sai halutessaan kurkistaa navetan ovista ja nähdä luomumaitoa tuottavaa karjaa sekä hämmästellä lypsyrobotin toimintaa. Mekaanisen musiikin museon portailla asettauduttiin ryhmäkuvaan muiden matkaanosallistujien kanssa. Pelkästään näyttelyautona se ei siis ole ollut. Engströmin omistuksessa hienossa alkuperäiskunnossa säilynyt auto siirtyi museorekisteriin
Ennen kotimatkalle lähtöä oli vielä tilaisuus tutustua Wannabe Storage -vintagevaateliikkeeseen. Runsasta aamupalaa nautittiin kiireettömästi Vehoniemen Automuseolla. Pin-upja vintage-harrastajien yhdistys Pin-up petrols esitti Pirtin salissa vintage-muotinäytöksen. Ajoreitti jatkui Tam-Silkin tehtaalle, jossa oli myös mahdollisuus tehdä ostoksia. Naisten automobiiliajossa leidit ovat ratissa ja mukaan halajavien miesten on tyydyttävä kartanlukijan rooliin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kaikki ajoneuvot pysäköitiin aamupalan ajaksi Vehoniemen Automuseon edustalle. Naisten vaatetuksen lisäksi esittelyssä oli myös miesten ja lasten muotia menneiltä vuosikymmeniltä. P oikkeuksellisesta korona-ajasta johtuen osallistujamäärän arveltiin jäävän korkeintaan pariinkymmeneen autoon, mutta yllättäen ajoon ilmoittautuikin ennätysmäärä osallistujia, lähes 50 ajoneuvokuntaa. Yhdistyksen jäsenet esittelivät eri vuosikymmenten muotia niin alusvaatteiden kuin mekkojen, hattujen ja käsineiden osalta. Kangasalan Pirtiltä suunnattiin tieliikennemuseo Mobiliaan. Mobilian Tankit täyteen -näyttely tarjosi monipuolisen kattauksen huoltoasemahistoriaa ja nostalgisia ajoneuvoja. Pirtille palattua oli vuorossa keittoruokailu ja jälkiruokakahvit. Ajotapahtuman järjestelyvastuussa ollut Leila Suutarinen kertoi osallistujamäärän tuplaantuneen kolmen viimeisen ilmoittautumispäivän aikana. Näytöksen juontaja Laura Pehkonen elävöitti näytöstä kertomalla kulloisenkin vuosikymmenen merkkipaaluista ja muodin ominaispiirteistä sekä keksinnöistä vaatteiden valmistuksen saralta. Seuraavassa kohteessa autot pysäköitiin Kangasalan Nuorisoseuran Pirtin pihaan, josta jalkauduttiin tutustumaan lähellä sijaitsevan Kangasala-talon näyttelyihin. Tämän vuoden ajotapahtumassa kierreltiin Kangasalan seudun kauniita ajoreittejä. Ajoneuvot pysäköitiin parkkipaikalle, josta jaloiteltiin näkötornin juurelle. Ajon osallistujat ohjattiin saapumisjärjestyksessä tiiviiseen rivistöön piha-alueen reunaan. Tam-Silkin toimitusjohtaja Tuomo Saarni kertoi yrityksen historiasta ja sen viime vuosien nousujohteisesta kehityksestä. Leidien kesäpäivä Kangasala 19.7. 58 6/2020. Tornilla ihailtiin maisemia ja kuultiin Kesäpäivä Kangasalla -laulun synnystä Heikki Mäenpään kertomana ja tottahan toki se myös laulettiin yhteislauluna. Museon pihanurmikko toimi hienosti ajoon osallistuvien parkkipaikkana. Ensimmäiseksi keulat suunnattiin Haralanharjun näkötornille. Naisten Automobiiliklubin puheenjohtaja Tanja Virtanen-Leppä puolestaan iloitsi mukana olleista ensikertalaisista
Mari Pihlaja-Kuhnan ajoneuvokunta kiinnitti ajokilven NSU Ro80:sen keulaan. Kaisa Koskelainen pyöritteli tottuneesti '68 Pontiac Firebird 350 Convertiblen rattia. 59. Ennen lähtöä kokoonnuttiin kuulemaan muutama puheenvuoro ajon järjestäjiltä ja samalla saatiin viime hetken ajo-ohjeita reitin varrelle. Arja Viitaniemi osallistui tällä kertaa viime syksynä hankitulla Citroën B11 Normalella. Haralanharjun näkötornilla nähtiin myös häävalssi. Riina ajeli reitin läpi avo-Heraldilla huntu hulmuten. Suoraan Triumph-kokoontumisesta Vääksystä saapuneet Riina ja Kari Sundström olivat pukeutuneet hääteemaan. Iida Jaatisen ajokkina oli pitkään oman perheen omistuksessa ollut rättikatto Fiat 500 vuosimallia 1950. Ensimmäistä kertaa ajossa mukana olleen Heidi Paavolan ajokkina oli vuosimallin 1977 kaksivärinen Citroen 2CV6
60 6/2020 Naisten automobiiliajot. Vierailu Tam-Silkin tehtaanmyymälässä onnistui, kun naapurikiinteistön tontti saatiin myös käyttöön. Mairit ja Antti Pellinen osallistuivat 1960 Porsche 356 B 1600 S:llä. Seurueen asut oli valittu ajokin, 1974 VW Kuplan tyyliin sopiviksi. Lopuksi kajautettiin yhteislauluna Topeliuksen runoon sävelletty ”Kesäpäivä Kangasalla". Sari ja Anssi Juutilaisen ajokkina oli MB 220 SEb 1965. Näkötornin juurella istahdettiin kuntelemaan Heikki Mäenpään tarinointia. Haralanharjun näkötornin parkkipaikka täyttyi ääriään myöten. Anne Savelan ajoneuvokunta ehti pitää pienen teehetken Haralanharjulla
Leila Suutarinen vastasi mallikkaasti sujuneen ajon järjestelyistä. 61. Leilan ajokkina Studebaker State Commander vuodelta 1938. Kangasalan nuorisoseuran Pirtti tarjosi passelit tilat pysäköintiin, ruokailuun ja Pin-up petrolsin muotinäytökseen. Kartanlukijoita kiinnosti Kangasala-talon näyttelyssä taiteilijaprofessori Kimmo Pyykön 1960-luvun tyyliin valmistetun Honda CB 50 -replikan tarina. Pysäköinti Mobilian pihanurmikolle tarjosi upean taustan ajoneuvojen ryhmäkuvalle
62 6/2020. Sisäpihan grillikota mahdollisti perjantain illanvieton makkaranpaiston merkeissä. Kesätapaamisen ohjelmaan on jo usean vuoden ajan kuulunut venttiilikoppa-mäkiautoilla kisailu. Triumph Cars Club of Finland ry:n vuosittainen päätapahtuma Kesä ajot järjestetään perinteisesti heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Ensi kesän tapahtumapaikkaa ei ole vielä päätetty, mutta alustavana ajatuksena on kokoontua hieman pohjoisempana, vähintään Jyväskylän korkeudella. Letkassa ajellaan tutustumaan kokoontumispaikkakunnan mielenkiintoisiin kohteisiin. Markus Tolin saapui tapahtumaan Nurmijärveltä vuoden -70 Triumph 2000 Mk2 Estatella. Tapahtuman jälkeen mallimerkintä vaihtui katsastuksessa henkilöautoksi, ja ainoastaan Suomessa käytössä ollut ’Van’ poistui rekisteriotteesta. Kisa toteutettiin parilähtöinä vartavasten suunnitellun lähetysalustan avulla. Lauantai-aamun auringonpaisteessa ajeltiin Vesivehmaalle tutustumaan Antin Automuseoon, josta löytyy myös kaksi Triumphia. Vesivehmaalta matka jatkui legendaarista Kopsuon mutkaista ja mäkistä tietä pitkin Viinija Puutarhatila Pihamaalle Kalkkisten kylään. Kahvittelun ja ostosten jälkeen suunnattiin Pulkkilanharjun maisemia ihaillen takaisin Vääksyyn. Trumpat Vääksyssä Vääksy 17.–19.7. H otelli Tallukan piha tarjosi väljän ja näyttävän pysäköintitilan Triumph-harrastajien kalustolle. Yöpyjien lisäksi lauantaina järjestettyyn ajoon osallistui muutamia päiväkävijöitä lähiseudulta, joten ajoon kurvasi kaikkiaan 30 ajoneuvokuntaa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hotelli Tallukan pihalla autot pysäköitiin komeaan rivistöön pihan keskelle. Kerhon puheenjohtaja Jouni Pöytäkivi kertoi, että tavallisesti osanottajia on hieman enemmän, mutta koronatilanteen johdosta tavallisesti mukana olevat ruotsalaisharrastajat puuttuivat nyt tyystin. Ruokailu Majakkapaviljongilla sujui kanavaan ja sieltä pois lipuvia veneitä ja laivoja ihaillen. Triumphin venttiilikoppaa kekseliäästi hyödyntäen valmistetut mäkiautot kilvoittelivat keskenään rullausnopeudesta. Kesätapaamisen perinteisiin kuuluu olennaisena osana lauantainen ajolenkki. Kuluvan kesän kekkerit pidettiin PäijätHämeen maisemissa, tukikohtana toimi Hotelli Tallukka. Sää suosi tapahtumaa, sillä ajot ajettiin lämpöisessä auringonpaisteessa
Yhdistyksellä on kotisivut sekä vilkkaasti toimiva FB-sivu. Parkkitilaa löytyi kaikille vaikka museon omaakin kalustoa oli pysäköitynä pihalle. 63. Kilpa-auton kuljettajina toimivat muun muassa Barbie ja Ken. Juha Tolinin TR4 A ’67 keräsi ihailijoita ympärilleen Vääksyn Majakkapaviljongilla. Kesäaikaan kuukausittaisia kokoontumisia järjestetään pääkaupunkiseudulla ja Kymenlaaksossa. Kesäajon ensimmäisessä kohteessa Antin Automuseolla kokoonnuttiin aluksi kuulemaan miten navetasta tuli museo. Brittiautotapahtuma Britit kohtaavat käynnistyi TCCF:n aloitteesta 1986 ja jatkuu edelleen suosittuna kokoontumisena, jota nykyisin järjestävät eri merkkikerhot vuorotellen. TRIUMPH CARS CLUB OF FINLAND RY TCCF on parinsadan jäsenen aktiivisesti toimiva merkkikerho. Jäsenmaksun maksaneille kolahtaa postilaatikkoon neljä kertaa vuodessa kerholehti Keulakuva. Autoletka kurvailee Antti ja Ritva Viuhan ’68 TR250:n johdolla Pulkkilanharjun maisemissa. Kisailu venttiilikoppa-mäkiautoilla kuuluu olennaisena osana kesätapaamisen ohjelmaan
64 6/2020. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Merkkikerhoista paras osallistumisprosentti oli Morganklubilla, jonka jäsenmäärästä jotakuinkin puolet saapui paikalle. Varsin harvinainen Sunbeam Rapier Hardtop keräsi asiantuntevan ihailijajoukon ympärilleen. Tänä vuonna brittiintoilijat kutsui kokoon Finnish Jaguar Drivers’ Club ja tapahtumapaikaksi valikoitui Suomen Moottoripyörämuseon pihapiiri Lahdessa. Britit koolla Lahti 9.8. Punaruskea sävy tuntee nimen Russet Brown. Vapaamuotoisen tapahtuman järjestelyvastuu on kiertänyt merkki kerhojen välillä ja tapahtumapaikkakin on vaihtunut useaan otteeseen. Brittiautoharrastajien kohtaamisilla on Suomessakin jo vuosikymmenten perinteet. Kerrassaan mainio värivalinta Range Roveriin ja vielä tehtaan omasta värikartasta. Auto etsi tapahtumassa uutta omistajaa
Heikki Brandtin ryhdikäs ’61 Rover on tuttu Klassikoiden sivuilta viiden vuoden takaa. Auto kulkee uskollisesti sen ensimmäisissä AA-739-tunnuksissaan. Kauppaakin kytkinosista päivän mittaan tehtiin. Roverin suoraviivaisemman aikakauden muotoilua edusti tämä 114 GTi 16V vuodelta -91. Luiskaperäiseen GT-malliin sopii eväät pidemmällekin reissulle. Mini Moken ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta kavereille moikkailuun tämä avokas sopii loistavasti. 65. Teräväkeulaiset Lotukset ryhmittyivät neuvostoaikaisen Raketa-kantosiipialuksen tuntumaan. MG MGB -avoautoja kokoontumisessa nähtiin useita. Joutilaat brittipalikat saattoi tuoda tarjolle, sillä kohderyhmä oli ainakin oikea. Tämä Commer Cob on varmasti rantautunut maahamme umpikylkisenä pakettiautona, mutta sivuikkunoiden myötä näkyvyys ja valoisuus ovat parantuneet ilahduttavasti. Vaikka maineikas tuotemerkki onkin ajautunut saksalaisomistukseen, vakuutteli lippalakki kojelaudalla tuotteen olevan 100% vapaa BMW-osista
Maassamme järjestetään klassikkoautoilijoille monenlaisia tapahtumia. Noin 70 kilometrin ajelu päättyi Loimaan torilla, jonne paikallisten harrastajien avittamana saatiin aikaan pienimuotoinen klassikkoautonäyttely. R otary Rally on monelle tuntematon tapahtuma, mutta tällä hyväntekeväisyystempauksella on Suomessa jo kymmenen vuoden perinne. Tapahtuman takaa löytyy brittiautoista tutun Paradise Carsin vetäjä, rotarykoordinaattori Erik Stenström, joka toi maailmalla suositun hyväntekeväisyysajelun myös Suomeen. Etupellin alta löytyy Lotuksen tuplanokkakone. 66 6/2020. Kansainvälistä Rotary Rallya on ajeltu hyväntekeväisyystempauksena jo kymmenen kertaa. 10th International Rotary Rally Saa siinä tovin ajella ennen kuin vastaan tulee toinen liekkimaalattu Peugeot 403 -farmari. Rallyn lähtöpaikaa on vaihdeltu aika ajoin, ja nyt ensimmäistä kertaa reitille lähdettiin Paradise Carsin toimipisteestä. Ennen starttia olikin hyvin aikaa tutustua liikkeen toimintaan sekä autovalikoimaan. Rekijoki–Loimaa 1.8. Näitä JensenHealey-avoautoja ei Suomessa ole kuin muutama. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vauhdikas Triumph TR4 tarjoaa hiuksia nostattavan ajokokemuksen. Parhaimmillaan matkaan on lähtenyt 80 autokuntaa, joista monet ovat saapuneet ulkomailta. Poikkeusoloista johtuen tänä vuonna reitille startattiin kuitenkin puhtaasti kotimaisin voimin
Paikan isäntä Erik Stenström antoi ääninäytteen V8-moottorisesta MGB-avokkaasta. 67. Loimaan torille saatiin aikaan kohtuullisen kokoinen klassikkoautonäyttely. Virtasen Moottorin paloautonpunainen paketti-Rolle tulee varmasti huomatuksi. Volvon Bmoottoreiden eroavaisuuksia pohdittiin havaintomallin äärellä. Mikäli yritys tarvitsee mieleenpainuvan mainosauton, niin tästä on kyllä vaikea pistää paremmaksi. Kuusisylinterinen gangsteri-Sitikka on upea auto, mutta toriyleisön huomion varasti kuitenkin pieni keltainen Berkeley. Markku Uotilan hienosti säilynyt ’89 Silver Spirit lienee aina säilytetty tallissa. Nuukalti ajettu yksilö on kulkeutunut maahamme Japanista. Ennen starttia oli hyvin aikaa tutustua Paradise Carsin autovalikoimaan
Vanha Honda CR500 pysäytti vanhat krossiukot voimavehkeitä muistelemaan. Janakkalassa järjestetty tapahtuma keräsi varoja moottorihenkiseen nuorisotyöhön. Yleisöä yli odotusten ”Alun perin arvioimme että yleisöä tulisi paikalle viitisensataa henkeä, ja että suurin yleisöpiikki olisi illan pääesiintyjäksi hankittun Petri Nygårdin keikan aikana juhliva 300 hengen porukka. Museovehkeiden rinnalla oli kaksija nelipyöräisiä historic-kilpureita. Lopulta kävijöitä olikin 1 200, joista 950 jäi seuraamaan Nygårdin keikkaa”, kertoo puuhamies Petri Hakamäki. Molempien ideana on tarjota nuorille mielekästä tekemistä sekä tutustumismahdollisuus kaksipyöräisten harrastamiseen. Moottoriurheilu on kallista – paitsi jos ajaa edullisella kalustolla. Elopärinää Turenki 1.8. J anakkalan Elopärinät -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Toivottavasti vanhojen laitteiden edustus on silloinkin yhtä kattavaa. Yleisölle tarjoutui mahdollisuus tutustua autoja moottoripyöräharrastuksiin vanhoja menovehkeitä unohtamatta. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Motocross on vauhtilajeista hurjimpia, ja 500-kuutioinen kaksitahtinen sen lajin kovin peli. VMPK:n Kanta-Hämeen aluekerho Kantamotoristit toivat näytille vanhoja moottoripyöriä ja Hämeen Mobilistit järjestivät paikalle veteraaniautokalustoa. Historic-luokan Fiat 127 on hyvä konsti päästä mukaan kisaamaan. Tapahtumalle on luvassa jatkoa ensi vuonna. Tapahtuman tuotto ohjataan toiminnan ylläpitämiseen. Alun perin tapahtumapäivä oli ajoitettu keväälle, mutta koronatilanteen takia se siirrettiin elokuun alkuun. Vanhaa ajokalustoa oli esillä mukavasti. Elopärinöiden taustalta löytyy hiljattain perustettu Janakkalan nuorison tuki -niminen yhdistys. Yhdistyksen toiminnan ytimessä on Turenkiin pystytetty mopopaja ja Leppäkoskelle toteutettu endurorata. Ja ovathan nuo pikkukilpurit aika hienojakin! 68 6/2020
F-ryhmän Volvo 242 on Petteri Salminen – Jan Lönegren -parivaljakon rallivehje. Subaru Impreza vaikuttaa arkiautolta, mutta peruutusvalot juoruavat autosuunnistustaustasta. Menneen ajan arkiautot puhuttelevat aina. Tulevaisuuden museovehkeitä edusti hieno Jawa Tramp. Juha Valkosen siistikuntoista Starletia katsellessa oikein hämmästeli, kuinka tällainen on Suomessa säilynyt alkuperäisenä. 69. Veteraaniautoja tuli näytille laajalla ikähaitarilla kanttiautosta aina tulevaisuuden klassikkoautoihin. Prätkän nimi on komea ja ulkonäkö ainakin erikoinen. Sivuvaunu-Jawan esittelijälle ei tule yksinäisiä hetkiä. Peugeot 304 ja Toyota Corolla edustivat 70-luvun puolivälin perheautojen tutuinta joukkoa. Lisävalopatteriston taakse piiloutunut Hillman Imp on historic-luokan ralliauto. Entisajan tähtiä ja tulevaisuuden toivoja. Sen rattia sompailee Sami Paavilainen ja nuotteja lukee Jarno Kääpä. Fiat Ritmo 130 TC Abarth oli yksi kävijöitä kiinnostaneista vanhoista kilpureista. Vanhat prätkät kiinnostivat janakkalalaisyleisöä. Historic-formulan rinnalle oli nostettu Elmeri Heinosen CRG Puffo -mikroauto. Tietokyltti kertoikin auton tulleen Ruotsista
Ruuhka¯aikaa Nastola 1.8. Nyt kun Pick-nick oli jätetty pois kalenterista, arveltiin sen verottavan Nastolan cruisingin väkimäärää. 70 6/2020. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Tämännäköisiä autoja voi pian ilmestyä museoajoneuvotapahtumiin. Ferrari 348 tuli myyntiin vuonna 1989, ja kuvan autonkin saa museokilpiin jo ensi vuonna! Parkkialueella vilisi kaikenlaisia rakennelmia kuten tämä kattonsa menettänyt kirkkaanvihreä Toyota Crown 70-luvun alkupuoliskolta. Nastola cruising järjestetään samana viikonloppuna Forssan Picknick -tapahtuman kanssa, joten kävijöistäkin osa on juuri Forssan-matkalaisia. Osallistujia tulikin paikalle ruuhkaksi asti
Punainen sisusta, takalasinritilä ja targa-katto kruunaavat kokonaisuuden. 71. Kuminpoltto on monen mielestä aivan turhaa tai peräti järjetöntä, mutta niin vaan tien varteen kerääntyy massoittain ihmisiä kun moottori karjuu ja savu nousee. Voiko Ford Mustang tämän herkullisemmaksi enää tulla. Valiantit ja Ramblerit taitavat olla jo liian kalliita vehkeitä kunnon törpöttelykäyttöön. Hyvin suti niin tuoreempi eurooppalainen kuin vanha amerikkalainen. Volvon 700-sarja vaikuttaa olevan raggariautojen kärkisuosikki nykyään
Karkkilan elokuinen ROMPETORI 72 6/2020. Korona-ajan erikoisjärjestelyt pyrittiin ottamaan huomioon niin hyvin kuin vain pystyttiin, mutta pientä jännitystä sen suhteen oli kyllä”, järjestäjä tunnustaa. Kaksi kertaa aiemmin järjestetty talvirompetori on sekin saamassa jatkoa helmikuun ensimmäisellä viikolla. Koronakesän hiljaisuus isompien rompemarkkinoiden suhteen katkesi, kun Luotiracing ry:n järjestämä Karkkilan kesärompetori valtasi Högforsin ruukkimiljöön Karkkilan keskustan tuntumassa. ”Yleensä samaan aikaan kesäkuussa järjestetyt Karkkilan Rautapäivät peruttiin, ja jonkin aikaa oltiin jo sitä mieltä ettei rompetoriakaan järjestetä”, Marko Nysten kertoo. Rompemarkkinavieraat käyttäytyivät todella fiksusti, ja kaikki sujui hyvin. Karkkila 1.8. Yleisö hajaantui hyvin isolle ulkoalueelle eikä ruuhkia päässyt syntymään. ”Myytävää taisi olla vakiomäärä, sillä myyjät tulivat paikalle aiempaa isommalla kalustolla perävaunujen kera. Kokoontumisrajoitusten lievennettyä tapahtuma päätettiin kuitenkin pitää normaalia myöhempänä ajankohtana elokuun alussa. Rompetorialueen lisäksi oli tarjolla silmäkarkkia kaupungintalon edustalla Hot rod ja custom -näyttelyn muodossa. Tapahtuma järjestettiin nyt 15. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Tulijoita riitti kun tapahtumakausi pääsi kunnolla käyntiin elokuun alussa. Karkkilaan saapui runsaasti harrastekalustoa, jolle oli järjestetty oma parkki rompetorin välittömään läheisyyteen. Klassikkoautoparkin jatkuvasti vaihtuva kalusto tarjosi nähtävää niin ikään. kertaa, ja jatkoa on tällä tietoa tulossa ensi kesänä. Jossain kohtaa alkoi jo hirvittää kuinka kaikki saadaan mahtumaan. Rompetori oli tällä kertaa hieman totuttua pienempi, sillä myyjiä otettiin paikalle rajoitettu määrä ainoastaan ennakkovarausten perusteella. Järjestäjien korviin on jälkikäteen tullut pelkästään hyvää palautetta. Luotiracing-nimen takaa löytyvät pitkän linjan rallimiehet Timo Saaristo ja Marko Nysten talkoojoukkoineen. R ompetori oli vähällä peruuntua koronatilanteen vuoksi
Justeeri aurinkolippana viimeistelee kokonaisuuden. Kaupungintalon edusta tarjosi näyttävän paikan hot rodja custom autojen näyttelylle. Jari Stenberg kuljetti Valmetillaan rompemarkkinavieraita asemanrannan ilmaisparkista tapahtumapaikalle ja takaisin. Fordin olemusta on kevennetty poistamalla joutavia peltiosia. Taunus-Transitin aukeavin laidoin varustettu reilun kokoinen lava toimii mainiosti myyntipöytänä. 73. Kuplan uniikki tavarankuljetusmalli oli kaupan 8 700 euron hintaan. Studebakerin muotoilu hämmästytti jo uutena, eikä tällaista näkyä sivuuteta olankohautuksella nykyaikanakaan
Tällaisen kanssa ei kannata suorittaa jarrutestiä tyhjällä lavalla. Harrasteajoneuvoparkkiin muodostui päivän mittaan monipuolinen klassikkoautonäyttely, jossa oli tarjolla värikästä kalustoa Opelista VW-pakuun. 74 6/2020 Karkkilan rompetori. Myyjät iloitsivat päästyään pitkän tauon jälkeen esittelemään aarteitaan. Rompemyyjien pöydissä oli tarjolla tavaraa laidasta laitaan, kylteistä kirjoihin ja erikoisiin lasiesineisiin. Avolavalla varustettu Suzuki Carry on pirteä ilmestys. Jouko Palmgrenin pöydästä löytyi muun muassa radioita ja soittimia
Komean 1939 Mercury Custom Coupén kylki kiilteli kilpaa auringon kanssa. Mikäli matka katkeaa peltiristipistoin kasatun leveärenkaisen 1938 monsteri-letukan kyydissä, voi määränpäähän jatkaa kapearenkaisen kaksipyöräisen kera. 75. Pääkaupunkiseudun suunnalta kuolinpesän tavaroiden mukana tulleesta 1950-lukuisen oloisesta veneestä ei myyjällä ollut tarkempaa tietoa. Upea puuveneen pienoismalli odotteli ostajaa hieman vajaan 300 euron hintaan. Karkkilan kaupungin kaduille muodostui liikkuva näyttely rompemarkkinavieraiden kulkupeleistä
T autien ja taivasten herra on armollinen itäraudalle, sillä perinteinen kalustokokous saatiin järjestää ja poutasäässä paikalle oli miellyttävää tulla. Tämän porukan edustajat Jesse Laamanen ja Atte Hietalahti kertoivat, että trendinpoikasena on viime aikoina ollut asentaa takaveto-Ladoihin uudempien etuvetomallien kuten 110-sarjan moottoreita. Aurinko nousi idästä Ikaalinen 7.–9.8. Useimmiten omistajallakin on pitkä kiehtova intohimosuhde itäautoihin. Perinnettä ei katkaissut koronakaan. Uusien ja vanhojen Ladojen sukulaisuutta ylläpidetään myös rakentelijoiden leirissä. Ladat olivat odotetusti enemmistönä. Miksikäs ei: Liki kaikista niistä löytyy taustalta valtamerkkien nykypelejä kiinnostavampi hankintahistoria. Lisäksi Lada oli käytännössä ainut merkki, jonka tämän vuosituhannen käyttöautot olivat paikalla tasaveroisina näyttelyesineinä klassikkokaluston rinnalla. Viiden euron tapahtumamaksulle saa itätapahtumassa hyvin vastinetta, sillä siihen kuuluu saunan ja muun ohjelman ohella arvontavoitto. Näihin koneisiin on hyvin saatavilla osia, jotka ovat myös edullisia – kunnes virittely karkaa lapasesta. Itävehkeet ovat jo vuosia kokoontuneet kesäisin Ikaalisiin Mansoniemen leirintäalueelle. Tänäkin vuonna palkintoina jaettiin käyttötavaraa moottorisahoista vedenkeittimiin. Homma otettiin selvästi vapaaajan kannalta, sillä traktoreita tai kuorma-autoja ei tänä vuonna nähty. Kiintoisassa kalustossa oli edeltäviäkin vuosia selkeämpi enemmistö venäläisiä henkilöautoja. Rompekauppa kävi kuitenkin entiseen malliin, ja niemessä notkui ajoneuvoja ?ezetasta Gaziin. Tapahtuman taustapiru Mika Suomalainen summaili jälkikäteen, että Mansoniemessä oli viikonlopun aikana yli kaksisataa maksanutta henkeä ja kävijöitä tuplasti sen verran. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 76 6/2020
Se on seilannut meille länsinaapurista. Mutta kaunis se on katsella ja vaivalla tehty. Kuuluiko tämä pitkä iževskiläinen eli meikäläisittäin lava-Mosse tapahtuman harvalukuisten työkoneiden joukkoon. Jesse otaksui mobilistien repivän pelihousunsa hänen Ladansa kanssa, sillä siinä ei oikein mikään ole kohdallaan – puskurit ovat väärät, samoin peilit, sisusta ja tietysti moottori. Ainakin Mansoniemessä näköhermoon iski muutama hienokuntoinen talttanokka. Molemmissa autoissa oli 1700-ruiskukone, Aten autossa vielä remmiahdinkin. Samaroiden harrastearvo lienee hiljalleen nousemassa. 77. Jesse Laamanen oli vastikään saanut tummansinisen Ladansa valmiiksi, Atte Hietalahti taas on muokannut punakonettaan hiljalleen noin 15 vuoden ajan. Keskusosuusliikkeen päähine tuulilasin takana vihjaa siihen suuntaan. Jori oli tuonut kerhon myyntitiskiksi oman farmari-Ladansa, kymmenen vuotta vanhan Prioran. Lada-väen kanssa turistessa tuli monesti puhe siitä, kuinka valtava loikka tapahtui Ladojen ajettavuudessa, kun siirryttiin etuvetoaikaan. Lada-kerhon hyväntuulinen varapuheenjohtaja Jori Kymäläinen kertoi, että nappisilmäfarmarit ovat tällä hetkellä kysyttyjä ja arvokkaita Ladoja
Tämän 2104:n kyljen luodinreiät olivat onneksi vain ornamentteja. Hyötyajoneuvoja ja armeijakalustoa oli paikalla ainakin lauantaina päivällä hieman niukanlaisesti. Oli siellä muitakin kuin venäläisiä. Pasi on puhdasverinen Lada-harrastaja, sillä hänellä ei ole koskaan ollut muita autoja. 2107, mallisarjan kruunu. Kaunista Škoda Feliciaa kelpasi katsella. Parhaan ajoneuvon tittelin nappasi kuitenkin yhtä lailla silmiä häikäissyt Wartburg Coupe. Tavattiinpa sentään yksi näppärä kauppagazzi. Toinen DDRsöpöliini oli Trabant. 78 6/2020 Idän ihmeet kohtaavat. Pari tällaista kopeekkahymyä virnisteli muikeasti Ikaalisten helleauringossa. Pasi Collanderilla on kaksi käyttöautoa, kuvan Priora vuosimallia 2009 ja vähän vanhempi Lada 110, joilla mies huristelee vuoroviikoin. Priora on Pasin seitsemäs Lada. Ehjät kanttilamppuiset Lada Combit ovat nekin jo harvalukuisia
Lisäksi tarvittiin osien tunnistustaitoa, tietoa vanhoista traktoreista sekä takavuosien kilpa-ajajista. Sitten pysähdyttiin arvuuttelemaan piirrettyjen ajopelien tekijöitä tai teoksia, jossa auto on esiintynyt. Tällä kertaa piti tietää mistä mikäkin piirretty auto on lähtöisin tai kenen taiteilijan käsissä se on syntynyt. Sama tapahtuma oli Päijät-Hämeen mobilistien Huovila-ajelun maalipaikka. Idyllisen Huovilanpuiston piha-alueella järjestettiin vanhojen ajoneuvojen kokoontuminen. Viideltä autokunnat starttasivat kohti Kärkölää, ja suorittivat matkan varrella muutamia tehtävärasteja. Hollolan hienojen mutkateiden päätteeksi pysähdyttiin huoltoaseman pihalle Sairakkalassa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ajotapahtuman lähtöpaikka oli Hollolan kirkon parkkialueella, jonne alkoi kertyä porukkaa jo hyvissä ajoin. H ollolan kirkon parkkialue täyttyi kesäisenä tiistai-iltana vanhoista ajopeleistä. Hollola – Kärkölä 4.8. KIRKOLTA PUISTOMAISEMIIN 79. Perillä Huovilanpuistossa autokuntia odotti valtava väkimäärä ja pitkät rivit museoikäisiä ajopelejä. Ensimmäinen tehtävä odotti heti parkkialueelta lähtiessä. Vaikeimpien arvattavien joukkoon sujautettu AkuAnkka oli varmasti kaikille osallistujille tuttu. Siinä kyseltiin muutaman autovalmistajan tuotteista ennen autotehtailun aloittamista
Kankahaispirtin seinälle oli jäänyt vanhaa tietoa, sillä komea pytinki on valmistunut 1915. Ensimmäinen tehtävärasti sijaitsi lähtöalueella. Honda Prelude omaa mukavat muodot. Hieman ennen maaliin saapumista oli viimeinen tehtävärasti. Minin kuljettaja kaivelee muistista mitä BMW, Peugeot ja Saab muutaman muun valmistajan ohella tekivät ennen autotehtailun aloittamista. Kankahaispirtin pihalla arvuuteltiin osien alkuperiä, minkä lisäksi piti hoksata kumpi kahdesta rautapyörä-Fordsonista oli vanhempi. 80 6/2020 Huovila-ajelu. Kivoja yksityiskohtia riittää tässäkin japanilaisautossa takalasinpyyhintä myöten. Vihreä kisahenkinen malli oli niistä erikoisin, valkoinen sarjakuva-aihein maalattu puolestaan hauskin. Huovilanpuiston vanhojen autojen rivistössä useampi Rättisitikka ilahdutti pirteällä olemuksellaan
Eero sai auton tehtyä, ja toi sen heti muiden iloksi tapahtumaan näytille. 81. Sillä välin kun museoautot poseerasivat puistoalueella, parkkipaikalla oli moottoripyöräja moponäyttely. Klassikot-lehden 5/2019 Opel Kadett -esittelyn lopussa Eero Anttonen mainitsee keskeneräisenä tallissa olevan Citroën-projektin. Kaksi kätevää pikkuautoa eri aikakausilta ja maapallon eri laidoilta: Mazda 121 ja Fiat 127. Alkuperäiskuntoisten ohella näkyi erilaisia rakennettuja vehkeitä – kaikki mahtuivat sulassa sovussa samaan riviin. Yksisylinterisellä 175-kuutioisella kaksitahtikoneella varustettu ranskalainen Motobecane MB1 on vuosimallia 1924. Mikäpä istuisi paremmin maalaismaisemaan kuin vanha avolavakuormuri heinäpaali ja maitotonkka kyydissään. Oli siellä karavaanarikin, ja millaisella yhdistelmällä olikaan! Tässäpä kaunis retkipyörä maaseutumaisemien kiertelyyn. Tarakalla oleva rottinkilaukku piti sisällään välineet eväsretkeä varten
”Olin kahdeksanvuotias kun ostin ensimmäisen mopon, Helkama Hopeasiiven. VAUXHALL¯MIES Markku Hietamäki Peribrittiläinen Vauxhall on historiansa aikana ehtinyt nauttia laatu auton maineesta ja hyvien aikojen jälkeisestä alamäestä. Vauxhall-väki puolestaan tunnetaan leppoisasta meiningistä ja innokkaasta suhtautumisesta perinteistä automerkkiä kohtaan. Ja on pihalla ja piharakennuksessa kosolti muunkin merkkisiä menovehkeitä. Sitten Riihimäellä tuli myyntiin kovapeltinen mutta käyntivikainen Mosse. Se oli kokonainen ja ihan siisti, mutta se ei käynyt, enkä osannut sille tehdä mitään. Muutama vuosikymmen myöhemmin miehen tallissa komeilee aito Magnum kaverinaan kirjava joukko muita vanhoja Vauxhall-autoja. Niihin aikoihin Auto-Himbergin edustuksiin lukeutui Datsunin ohella myös Bedfordja Vauxhall-autot, jotka tulivat tutuksi työtä tehdessä. Sitäkään ei saatu käymään ikinä, vaikka töitä tehtiin sen kanssa paljonkin”, Markku muistelee ensimmäisiä ajopelejään. Siellä autoista innostunut nuorimies Markku Hietamäki aloitti 1970-luvun lopulla työt. Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin, ja annetaan miehen kertoa, kuinka hän ajautui harrastuksen pariin. Komea ja ripeä Magnum oli niihin aikoihin arvokas peli, eivätkä miehen rahkeet riittäneet sellaisen hankintaan. Poikkesimme riihimäkeläisen Vauxhall-harrastajan pakeilla. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila R iihimäen Junailijankadulla sijaitsi aikanaan Auto-Himberg. Vaihdoin sen sitten toimivaan mutta aivan hirveän näköiseen Öglaend-mopoon. Kaupugilla kulkiessa Hietamäki oli iskenyt silmänsä Vauxhall Magnumiin. 82 6/2020. Kun täytin 15 vuotta, lopetin mopolla ajon ja ostin lähimetsässä seisovan IFA F9:n 150 markalla. Sen kanssa opettelin korjailemaan
Ostin sitä varten Laakson veljeksiltä Simca Rallye II:n, mutta siitä poksahti kone. Vähän ehdin sillä ajellakin, mutta Toyota-miehelle oli vähän outo se takamoottori.” Vauxhall-hulluus iskee Kymmenisen vuotta sitten Markku hankki omistukseensa HB-Vivan. Hyvin kuulemma mahtuu sopuisa pariskunta yöpymään. Hietamäestä tuli Toyota-mies. En osannut siihen vastata oikein mitään.” Hietamäki on koonnut parhaimmassa lyönnissä olevat autonsa lämpimän hallin suojiin. Talven liukkailla Volvo lipsahti tieltä ja osui koivuun. Välillä kokeiltiin moottori urheilu hommiakin. Pääkaupunkiseudulta löytyi Toyota Corolla, johon kovia kokenut Volvo kelpasi vaihdossa. Tein autosta kaupat, minkä jälkeen otin jakajan irti ja panin oikeassa asennossa takaisin, ja sitten se toimi. Sisätilat ovat olleet aiemmin vähän rajummatkin, ”Nuoruudesta se innostus Vauxhalliin on varmaan jäänyt, mutta tuosta Vivasta hullutus varsinaisesti alkoi.” Pieni puolalainen Poksi-asuntovaunu on viihtynyt perheessä kauan. Markun äiti osti vaunun jo 80-luvulla ja antoi sen Markulle ja hänen vaimolleen häälahjaksi 12 vuotta sitten. ”Autosuunnistusta ajettiin velipojan kanssa kolme vuotta, mutta sitten tallissa oleminen alkoi kyllästyttää. Sen jälkeen Mossea ei ollut saatu käyntiin. Korimuutoksia ei ole tehty paljoakaan, mutta tekniikka on vaihdettu Magnumista ja sisustaa rakennettu. Rallia piti myös ajaa. Mossen jälkeen mies hankki Volvo 544 Sportin, ja pian myös ajokortin. Sen Mossen kanssa opin autoista enemmän kuin vuoden aikana ammattikoulun autonasentajalinjalla”, Markku naurahtaa. Osan ajopeleistä Markku on hankkinut hyväkuntoisena, osan mies on nikkaroinut huonokuntoisista aihiosta takaisin tien päälle. Hän on sitä vuosien ja vuosikymmenien kuluessa muokannut tähän asuun. 83. ”Firenza on ollut pitkään samalla omistajalla Koskenkorvalla. Kirkkaasti väritetty Vauxhall Firenza erottuu heti joukosta. Pienen oikomisen jälkeen autonvaihto oli jälleen ajankohtaista. ”Pojat olivat tehneet jotain remonttia, ja jakaja oli ollut irti. Näyttävä auto on monelle harrastajalle tuttu peli. VAUXHALL¯MIES Markku Hietamäki Markku Hietamäen tallissa on vehkeitä moneen lähtöön. Viidennen Vauxhallin kohdalla vaimokin jo uteli, että mistä tässä oikein on kyse. ”Nuoruudesta se innostus Vauxhalliin on varmaan jäänyt, mutta tuosta Vivasta hullutus varsinaisesti alkoi
Vauxhall Magnum oli hyväkuntoinen jo hankittaessa, ja Markun aikomuksena on pistellä auto ajan kanssa oikein hienoksi. ”Tämä oli seissyt noin neljäkymmentä vuotta. Auto oli jo ostaessa melko hyvä, ja aikomus on jossakin välissä tehdä se kunnolla loppuun. Vauxhall Victor Super ’61 ehti seistä neljäkymmentä vuotta ennen kuin Markku sai ostettua sen itselleen. Sen jälkeen olen vain ajellut. Eka reissu oli tuhannen kilometrin lenkki Vauxhall-kerhon kokoontumiseen. Ja jos vaimolta kysytään, Markun mielestä kiinnostavimmat autot ovat lähes romukuntoisia. Neljän viikon aherruksen perästä Victor oli jo ajokunnossa. Neljä viikkoa temusin sen kimpussa, ja sain sen leimattua. Ainoa neste, jota piti matkan varrella lisätä, oli bensiini.” Rivistä löytyy myös nuoruuden haave. Tallissa on vihdoin se nuoruuden haave. mutta myöhemmin ne on muutettu hiukan hillitympään suuntaan. Sen jälkeen olen vain ajellut.” 84 6/2020 Harrastajan pakeilla. Ajattelin lähtiessä, ettei se noin vain voi pelata sellaista matkaa, mutta niin vain pelasi. Kauhtuneen ulkoasun Victor Super ’61 kuvastaa osuvasti miehen mieltymyksiä. Vuosikymmeniä siinä meni, ja nyt sellainen on tässä. Löysin sen Haminasta, jossa sitä säilytettiin merikontissa. Penkit odottelevat jo verhoiltuina muun auton etenemistä. Huonoista aihioista on mukava nikkaroida liikkuvia laitteita tien päälle. Peltien kanssa tuli pientä takapakkia, kun pari vuotta sitten törmäsin peuraan. Komean pakoputkenpään Markku löysi kirpputorilta 20 vuotta sitten avaamattomassa paketissa. ”Jos joku lemppari pitää Vauxhalleista sanoa, se on Magnum. Sain ostettua tämän itselleni nyt ennen pääsiäistä.” Markku pitää itseänsä enemmän käyttökunnostajana kuin autoja viimeisen päälle entisöivänä harrastajana. Vauriot onneksi jäivät vähäisiksi.” ”Neljä viikkoa temusin sen kimpussa, ja sain sen leimattua
Minoriin Markku törmäsi Imatran automuseolla, jossa se seisoi myytävänä-lappu ikkunassa. Linjakas HB-Viva löytyi pääkaupunkiseudulta. 85. Mies teki perikunnan kanssa kaupat ja toi auton ajamalla Riihimäkeen. Edellinen omistaja oli pistellyt auton lähes kauttaaltaan hienoon kuosiin. Magnumin tekniikalla terästetty Firenza on rakennettu tähän kuosiin aikapäiviä sitten. Valkoinen Morris Minor on ollut ennen Markkua vain yhdellä käyttäjällä. Markun harteille jäi enää pieniä viimeistelyhommia. Auto on täynnä nostalgisia yksityiskohtia
Pressujen alle peitellyt autot saattavat kuitenkin muuttua vuosien myötä sen verran kiinnostaviksi, että yksi jos toinenkin otetaan työn alle. Tein tuolla navetan vintillä seisovaan turbo-Daihatsuun vähän huoltohommia ja hain tarrakilvet. Markun äiti osti sen uutena Tervakosken Daihatsu-myyjältä. Nurkista löytyy vanhoja moottoripyöriä ja menneen ajan esineistöä. Maaseutukokoelma Kun hallin autot on käyty läpi, lukitsemme ovet ja ajelemme maaseudulle. ”Ei ollut kyytiä, eikä sinne oikein päässyt julkisilla siihen aikaan. Merikonttiin säilötty kutoskoneinen Vauxhall Velox on täysin ajokuntoinen peli, joskin se kaipaa pientä laittoa ennen seuraavaa käyttöönottoa. 86 6/2020 Harrastajan pakeilla. Sen hakureissu on jäänyt kirkkaana miehen mieleen. Daihatsulla sitten surautin 300 kilometriä, pistin auton Bedfordin lavalle ja ajoin sillä takaisin kotiin.” Navetan vintillä on pari muutakin Charadea. Osa onkin varaosien takia haalittu, mutta jokunen saattaa vielä palautua takaisin käyttöön. Joka suunnalla vaikuttaisi olevan harrasteikäistä kalustoa. Mallin harvinaisuus tai muu sellainen ei merkitse lopulta mitään.” ”Daihatsulla sitten surautin 300 kilometriä, pistin auton Bedfordin lavalle ja ajoin sillä takaisin kotiin. ”Sisko sitä aikansa mädätti, toi sitten vuosien päästä tuohon pihaan ja sanoi, että se on ny sun.” Markun tiluksia kierrellessä selviää, että Toyota-miehen ja Vauxhallhulluttelijan lisäksi Hietamälle voisi keksiä monta muutakin lisänimeä. Toinen on tavallaan perintökalu. Mikä näitä kaikkia lopulta oikein yhdistää. Pihalla seisovan Bedford-lava-auton Markku löysi Etelä-Pohjanmaalta. Ulkona seisovat autot ovat pääosin sellaisessa kunnossa, että niiden kunnostaminen olisi kova urakka. Aikansa pikkuautoiltuaan äiti myi Charaden Markulle, joka myöhemmin myi auton eteenpäin siskolleen. Perillä onkin monin verroin enemmän katseltavaa. Päärakennuskin on yksi harrastuksen kohde, jota mies on kunnostanut omalle tyylilleen uskollisena. Vastaus kysymykseen on perin yksinkertainen: ”Minulle auton arvo piilee ainoastaan siinä, että pidän siitä itse. Ulkona seisovat laitteet ovat pääosin varaosa-autoja
Se oli juuri tällainen Suzuki T250, jonka sarvissa on mukava nuuhkia kaksitahtikoneen käryä ja muistella kultaista 80-lukua. Markulla on turbomallin lisäksi tallessa pari muutakin Charadea. Pieni mutta pippurinen Daihatsu Charade Turbo alkaa olla sekin harvinainen näky. Markku on työskennellyt pitkään autokoulun opettajana. Tämä korimalli jäi Victor-sarjan viimeiseksi. Isommista Vauxhalleista FD-korimallin Victor lienee useimmille autoihmisille tutuin. Navetan vintillä huilii mukavan värinen yksilö. Tallista löytyy museorekisteröity Condor-moottoripyörä. Vauhxall Victor VX1800 harvemmin nähdyllä farmarikorilla varustettuna. 87. Kuvan kuorma-auton havaintomallia Markku yritti turhaan ostaa eräältä työnantajaltaan, mutta sai sen sitten pomolta läksiäislahjaksi. Markku hankki ensimmäisen moottoripyörän vuonna 1981
Sodanjälkeisiin brittiläisiin lukeutuu askeettinen Vauxhall Wyvern, jota valmistettiin samalla korilla kuin useammalle tutumpi Velox. Vauxhallin FD-korimallia valmistettiin vuosina 1968–74. Kierrätys kannattaa. Kuvan Wyvern EIX:iä valmistettiin vuosina 1951–57, kunnes se korvattiin Vauxhallin F-sarjalla. Arvailujen varaan jäi oliko kyseessä Victor-, Ventoravai VX4/90-malli. Edesmennyt Bedford-kauppa-auto edustaa juuri niin suoraviivaista korimuotoilua kuin kaikkein halvimmalta vaihtoehdolta voisi odottaakin. Kuvan auto siirtyi romutukseen viime keväänä. Veloxeissa oli kuutosmoottorit ja Wyverneissä neloskoneet. Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Bedford & Vauxhall B rittiläiset kansanautot ovat olleet suosittuja monenkirjavista ominaisuuksistaan huolimatta tai niiden ansiosta. Joona Hamm kaiveli arkistoistaan Vauxhall-autojen kuvia, ja löytyi joukkoon muutama otos Vauxhallin Bedford-serkuistakin. Toki tästäkin Bedfordista olisi vielä voinut hyödyntää monta osaa. Teksti ja kuvat: Joona Hamm 88 Fotoalbumi 6/2020
Vauxhall Viva HA:ta valmistettiin vain porrasperäisenä. Pakettiautomainen korimalli kulki Suomessa Bedford HAV -mallinimellä. Toisen kuvan kustomoitu yksilö rakennettiin 1990-luvulla kahdesta todella huonosta yksilöstä erään vannoutuneen Vauxhall-harrastajan toimesta. Tälläinen puhkomaton säilymäihme löytyy ehkäpä edelleenkin eteläisestä Suomesta. 89. Viva La Päikkärit – Juhannus, metsäauto ja päiväunet = rentoutumisen maksimointi. Tarkkasilmäinen erotti toki lukuisia muitakin eroavaisuuksia kuten moottori, sisustuksen muotoilu ja materiaalit. Tästä maasta lähes sukupuuttoon kuollut F-sarjan Victor-yksilö katosi erään laanin mukana. Chevettejä ei eksynyt maahamme läheskään niin runsaslukuisesti kuin saksalaisten valmistamaa Kadettia. Vauxhall Viva HB 3-ovinen farmari oli pieneksi eurooppalaiseksi näyttävä auto colapullomuotoineen. Tämänkin olisi joku voinut vielä vuosi sitten pelastaa. Vauxhall Chevette erosi Opel Kadettista lähinnä vain keulan persoonallisella muotoilullaan
Blitzin karua ohjaamoa on ajan hengen mukaisesti mukautettu pehmeämmäksi. Sieltä missä meri pärskyää ja turska haisee. Kuvan pimeys ei tosin johdu Lucaksesta, eikä muutoinkaan brittiläisistä, vaan ihan syksyisestä valon vähyydestä. Tämän kuvakollaasin raskaampaa sarjaa edustaa Bedfordin S-sarja. Bedford Blitzien viimeinen leposija. 90 Fotoalbumi 6/2020. Elektroniikkavalmistaja Lucasta on haukuttu myös pimeyden ruhtinaaksi. Allekirjoittaneen yli 15 aktiivisen metsäautokuvausvuoden jälkeen kyllä täytyy sanoa, että yleisin metsissä lojuva Vauxhall-malli on selvästi Viva HC. Kuvan auto on kulkeutunut eteläiseen Suomeen Lounais-Norjasta, Harstadista asti
Bedford-kaksikko viimeisellä leposijallaan. Rajusta terrorisointiasteesta huolimatta opettajan vanhasta Vauxhallista saisi harrastaja vielä monta hyvää pisteosaa. Vauxhall Viva HA taisteli omassa kompaktissa käyttöautoluokassaan Ford Anglian ja Opel Kadett A:n kanssa sinnikkäästi, vaikka Vivaa ei saanut kuin yhtenä korimallina. Tälläisen VX4/90-mallin kuvasin yli kymmenen vuotta sitten vanhan huoltoaseman pihalla Satakunnassa. Saksan GM julkaisi ensimmäisenä porrasperäisen Opel Kadettin, mutta Vauxhall ehti julkaista ensin luiskaperäisen Chevetten. 91. Nykytilasta en tiedä, mutta toivon, että olisi päässyt taivasalta säilöön. Hatchback oli aluksi Vauxhall Chevetten ainoa korimalli, mutta jo vuotta myöhemmin sitä sai myös porrasperäisenä ja farmarimallina. Kolmena valmistusvuotena tehtaalta rullasi yli 300 000 Vivaa, kun saksalainen työnsi kolmea korimallia yli tuplamäärän. Hyvinkin amerikkalaisvaikutteisia Vauxhallin FCja VX4/90malleja valmistettin vuosina 1963–67 yhteensä melkein 250 000 kappaletta, joista jälkimmäistä vain alle 14 000 yksilöä. Kun Kadetista julkaistiin oma luiskaperäinen City-malli maaliskuussa 1975, niin takakylkiäpä ei prässätty Bochumissa vaan ne uitettiin Englannista. Uninen Viva haukotteli herättyään yölliseen valoilmiöön
Chrysler Special ´53 E lokuun alkupäivinä Gooding & Companyn huutokauppaan listatuiden klassikkoautojen joukossa nähtiin melkoinen harvinaisuus, ’53 Chrysler Special. Nyt tarjotun yksilön tilasi menestynyt kilparatsastaja Johnny Longden, ja auto laivattiin Kaliforniaan syksyllä -53. Special olisi tarjolla 550 000 US-dollarin pyyntihinnalla. Special ajatui jo vuonna 1960 harrastajalle, jonka jäämistöstä löytyneessä kirjeessä Longden vahvisti tilanneensa auton uutena Pariisista. Vuonna 1979 auto siirtyi osaksi nykyisen omistajan kokoelmaa eikä sitä tiettävästi ole sen koommin yleisölle esitelty. Harvinainen Chrysler on edelleen tekniikaltaan ja sisustukseltaan pääpiirteittäin alkuperäinen, mutta sen hopeanhohtoinen pintaväri on jossain vaiheesa vaihtunut valkoiseen. Specialin kunto on räpeltämätön ja sangen patinoitunut, joten harvinaisuuden kohdalla voidaan puhua hyvästä entisöintiaihiosta. Kuvat: Gooding & Co Taatusti harvinainen, vain 16 yksilöä valmistettu Chrysler ei löytänyt huutokaupassa ottajaansa. Jo aikanaan kilometrimittariin ajetut 58 000 ovat kertyneet Chrysleriin viime vuosituhannella, ja arvatenkin pientä huoltoa on tiedossa, mikäli erikoisuutta mielisi jälleen tien päälle. Legendaarisen Virgil Exnerin muotoilemia ja torinolaisen Carrozzeria Ghian toteuttamia Speciaaleja valmistettiin tiettävästi vain 16 yksilöä ja niistä kahdeksan arvellaan säilyneen meidän päiviin. Tiettävästi jokainen yksilö myytiin uutena pariisilaisen Chrysler-dealerin, France Motorsin toimesta mutta useimmat löysivät tilaajansa uudelta mantereelta. 92 Marginaalista 6/2020
J ännittävän näköinen Audi TT herätti autoista intoilevassa väestönosassa runsaasti huomiota heti tuoreeltaan. Lokasuojien kaarissa on näyttävät pullistukset, joita yhdistämään on helmoihin muotoiltu niin ikään pienet levitykset, ja nämä muodot yhdessä renkaiden kanssa muodostavat oman kokonaisuuden. Sivuprofiilissa korostetun pyöreät nokka ja perä on yhdistetty vakasuorilla viivoilla toisiinsa, ja päälle on piirretty pienen lentokoneen kuomua muistuttava katto. Coupé-versiosta poiketen Roadster on kaksipaikkainen. Kun autoa katselee nyt yli kaksikymmentä vuotta sen ensiesittelyn jälkeen, se vaikuttaa edelleen raikkaalta ja mukavan erikoiselta laitteelta. Hipoo täydellisyyttä TT:n muotoja katselee mielellään. 1995 Frankfurtin autonäyttelyssä esitellään villit Audi TT -konseptiautot. 1998 Coupé-malli saapuu markkinoille. Tuskin veikkaa pahasti pieleen, jos arvelee ainakin ripeimpien nelivetojen olevan tulevaisuudessa haluttuja keräilymalleja. Otimme koeajoon jälkimmäiseen ryhmään osuvan yksilön, Paimelan Paroni -erikoisautoliikkeen rivistä löytyneen, 3900 euron hintaisen 225-hevosvoimaisen nelikon. Pikkuisessa sportissa persoonallinen ulkonäkö ja hienoja yksityiskohtia vilisevä sisustus yhdistyvät hyvään ajettavuuteen. Tarjolla on 180-hevosvoimainen ja 225-hevosvoimainen versio. Sivulasi putoaa hieman kun oven avaa, ja Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2000 Myydyt autot kutsutaan korjattavaksi suurissa nopeuksissa ilmenneiden ongelmien takia. 1999 TT:n avomalli esitellään. Laaja päivitys sisältää EPS-järjestelmän ja alustamuutoksia. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 94 6/2020. Etuvetoisten versioiden hintapyynnit alkavat paristatuhannesta, nelikon ohjaimiin pääsee alle neljällätuhannella. Kovaa kulkeva muotovalio Audi TT Coupé Quattro Audi TT on hyvä valinta harrastehenkistä käyttöautoa etsivälle. Esillä on coupésekä avomalli. Ovissa ei ole ikkunankarmeja. Nyt sellaisen voisi poimia talliin halvalla
2006 Ensimmäisen sukupolven TT:n valmistus päättyy. 06 K ori Kolmeovinen itsekantava teräskori, konepelti kevytmetallia. 2002 Kuusisylinterinen 3,2-litrainen Coupé Quattro esitellään. Kovaa kulkeva muotovalio Audi TT Coupé Quattro 01 Merkki ja malli Audi TT Coupé Quattro 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. Tehostetut levyjarrut, lukkiintumaton jarrujärjestelmä, ajovakaudenhallintajärjestelmä. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 6,4 s. 07 Mitat Pituus: 4 041, leveys: 1 764, akseliväli: 2 429, korkeus: 1 345 mm. 2005 Sport-erikoisversio esitellään. 05 Alusta Edessä joustintukiin perustuva erillisjousitus, takana erillisjousitus pitittäisinja poikittaisin tukivarsin. 2003 TT saa kasvojenkohotuksen myötä pieniä muutoksia. Sylinterikannessa kaksi yläpuolista nokka-akselia ja 5 venttiiliä palotilaa kohden. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, jatkuva neliveto. 3,2-litraisen perään saa nyt myös manuaalivaihteiston. Mallissa on 240-hevosvoimainen kone, ja sen painoa on pudotettu liki 50 kiloa. Tietokoneohjattu polttoaineensyöttö ja sytytys, turboahdin ja kaksi välijäähdytintä. Teho: 225 hevosvoimaa, vääntömomentti: 280 Nm. 95. Autossa on kaksoiskytkinvaihteisto, ja se eroaa muista myös ulkoisesti. Huippunopeus: 243 km/h
Alkupään tuotantoa olevat autot päivitettiin takaisinkutsukampanjan yhteydessä. Kaikki tarvittava löytyy heti ja on helposti käsien ulottuvilla. Ajovakaudenhallinnan saa pois päältä kojelaudan keskiosan nappulasta. Muotoilu hipoo täydellisyyttä. Takanakin on istuimet. Automallille sattui useita onnettomuuksia, joissa auto riistäytyi kuljettajan hallinnasta suuressa vauhdissa tehdyn nopean ohjausliikkeen seurauksena. Tilaa tulee etuistuinta siirtämällä, mutta sitten kuljettajalla on tukala olla. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 96 6/2020. Käännymme mutkaiselle pikkutielle. Ajaminen on hauskaa, mutta ei samalla tavalla riemukasta kuin pelkistetyllä pienellä urheiluautolla tai vanhalla GTI-rassilla kurvailu. Alumiininvärisiä kolottuja rinkuloita on aseteltu moneen kohtaan. Mutkiin voi ajaa lujaa, ja 225-heppainen turbomoottori vetää voimalla mutkista ulos. Napakka ajettava Kuljettajan istuimelta aukeaa hauska näkymä. Liikkeelle lähdettäessä auto tuntuu heti ripeältä, osin siksi, että kaasupolkimen liike on lyhyt. Avomallista takaistuimet puuttuvat tyystin. Taakse siis sopii kaksi pientä ihmistä mutta vain tilapäisesti. Vain takaluukun kannen pieni spoileri istuu muotoihin kehnosti. Mutkiin voi ajaa lujaa, ja 225-heppainen turbomoottori vetää voimalla mutkista ulos. Takapenkille mahtuu pieniä ihmisiä, jos etupenkkiläiset tinkivät omasta tilastaan. Tavaratilaan mahtuvat ostokset, ja takaistuimen selkänojat kaatamalla paljon muutakin rompetta. palautuu tiukasti tiivistettä vasten kun oven sulkee. Vastaavat pituusmitat löytyvät esimerkiksi vanhasta kuplavolkkarista. Etumatkustajille tilaa on runsaasti auton ulkomittoihin suhteutettuna. Hoikka yhdeksänvuotias könyää sinne kokeeksi, mutta jalat eivät mahdu niille varattuun tilaan. Audi TT ajautui uutena hieman samankaltaiseen tilanteeseen kuin Mercedeksen A-sarja. Myös vaihdekepin liikeradat ovat lyhyet ja täsmälliset. Maantiellä auto kulkee vakaasti ja vaikuttaa kokoistaan suuremmalta. Ongelma korjattiin lisäämällä ajovakaudenhallintajärjestelmä ja muuttamalla jousitusta, sekä asentamalla edellä mainittu takaspoileri. Tekisi mieli kokeilla lyhyttä ja voimakasta Quattroa soratiellä ilman elektronisia apuja, mutta koska auto ei ole oma, on viisainta pysyä pikitiellä. Nahkaverhoiltu istuin tuntuu hyvältä. Sivuikkunan alareuna on niin korkealla ettei luu ulkona -ajotyyli onnistu – siitä vanhan liiton korttelinkiertäjä piirtää pienen miinusmerkin muistivihkoon. Koeajoyksilön väritys on pirteän sininen, ja sininen on myös sisustan pääväri. Auto tuntuu suorastaan tilavalta, toimintojen opiskeluun ei tarvitse käyttöohjekirjaa. Lyhytakselivälinen tehopakkaus voi olla ääritilanteissa konstikas käsiteltävä. Joka puolella on viljelty jännittäviä yksityiskohtia ja kiehtovia muotoja. Nyt TT vaikuttaa olevan omassa ympäristössään. Yksityiskohtien runsaudesta huolimatta suunnittelu on tehty hyvin huolellisesti, sillä mukava ja urheilullinen tunnelma on onnistuttu loihtimaan ilman epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Omapainoa on liki puolitoista tonnia, eli sen puolesta ei olla aivan pikkuautoluokassa. Auto on aavistuksen yli neljä metriä pitkä ja sen akseliväli on 2,4 metriä
Koeajoauton sisusta oli herkullisen värinen. Poikittain asennetun nelisylinterisen tilavuus on 1,8 litraa. Tehokkaammassa on suurempi pakokaasuahdin ja yhden sijaan kaksi välijäähdytintä. Lisäksi voimakkaamman koneen perään on kytketty viisivaihteisen sijaan kuusilovinen manuaaliaski. Tuuletusaukkojen alumiininvärisiä rinkuloita käytettiin aikanaan paljon muiden autojen rakentelussa. Kevytmetallista valmistetun konepellin alla suhisee virittäjävelhojen suosikkimoottori, VW-yhtymän 1,8-litrainen ja 20-venttiilisellä sylinterikannella varustettu 225-hevosvoimainen turbomoottori. Audi TT:n kuljettajan paikalla ei tarvita erikoisosaamista tai edes käyttöohjekirjaa. Vuonna 2003 nelivetomallistoon tuli 3,2-litrainen vapaastihengittävä VR6, joka tuotti 250 hevosvoimaa. DSG-kaksoiskytkinvaihteisto oli tarjolla kutoskoneen kaveriksi. Normaalioloissa 90 prosenttia tehosta välittyy etupyörille, mutta tilanteen vaatiessa Haldex-kytkimen kautta voimaa siirtyy aina 50-50-suhteeseen saakka. Hyvä yksilö on varmasti erinomainen sijoitus tulevaisuuteen, mutta koska auto on ollut rakentelevien harrastajien suosiossa jo pitkään, täysin alkuperäisenä säilyneen auton löytäminen voi olla vaikeaa. Audi TT Quattro on auto, josta on helppo pitää. Kiinnostavasti muotoiltuja yksityiskohtia löytyy joka puolelta. Nelivetoisen turboahdettua neloskonetta sai kahtena versiona. 97. Tekniikkaa täynnä Konepellin alla on täyttä. Reippaassa ajossa auto yliohjaa, mutta määrätietoisesti käskemällä TT:n peräkin irtoaa luisuun. Sylinterikannessa on viisi venttiiliä per sylinteri. Heikomman teho on 180 hevosvoimaa, tehokkaamman 225 konia. Toisaalta viritetyn ja rakennellun auton erikoisosat myymällä saa varmasti katettua osan entisöintikuluista, eikä autosta purettujen viritysosien ostajaa tarvinne pitkään etsiä. Käyttöön liittyvät katkaisijat on selkeästi ryhmitelty, ja ryhmät ovat sijoiteltu konstailemattomasti näkyville
Audi TT on raikas ilmestys, vaikka autolla on ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Hintansa puolesta TT Coupé Quattro painii sarjaa alempana. Teho 204–261 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 6,9 s, huippunopeus 240 km/h (204-hevosvoimainen malli) On helppo ajatella Audin suunnanneen TT-mallinsa Porsche Boxster -urheiluauton haastajaksi. Ensimmäiset sähkölaitteet, keskuslukituksen ja ikkunamekanismit, pääsee testaamaan jo ennen sisälle astumista. Moottorin luonne on myös urheilullisempi kuin TT:n pellin alla puhiseva turbokattila. Täydellinen huoltokirja on kova juttu. Monelle merkin historialliset saavutukset tuovat lisäarvoa – ja onhan Boxsteria sentään koottu Suomessakin. Katon saumat ovat korroosioherkkää aluetta. Nelivedon toimivuus on syytä tarkistaa soratiellä. Siinä on kuusisylinterinen, miehekkäästi mouruava vapaastihengittävä bokserimoottori, joka on kaiken lisäksi sijoitettu taka-akselin ja ohjaamon väliin. Myös ostajan on viisainta perehtyä aiheeseen jonkin verran jo ennen kuin lähtee katsomaan ensimmäistä ehdokasta. Öljyvuotoja esiintyy usein imusarjan liepeillä ja jakopään puolella. 225-heppainen neliveto tulee varmasti olemaan halutuin malli. Lämmön tulisi nousta nopeasti noin 90 asteeseen, minkä jälkeen neulan pitäisi pysyä paikallaan kuin maalattuna. Ajamaan lähtiessä kannattaa seurata lämpömittarin elkeitä. Museoiän koittaessa hyväkuntoiset alkuperäisyksilöt saattavat olla kiven alla. Tunnollinen omistaja on vaihtanut Haldex-kytkimen öljyt parin kolmen vuoden välein. Tarjontaa on, ja myös purkuosaa on hyvin tarjolla. Haldexkytkin voi olla rikki, mutta takavedon temppuilu voi aiheutua pelkästään kytkimen hapettuneesta liittimestä. Ajamalla pääsee parhaiten jyvälle alustan kunnosta. TT on kaikkea muuta kuin harvinainen auto. Koria kannattaa silmäillä huolellisesti ruostetta ja kehnojen kolarikorjausten jälkiä etsien. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 98 6/2020 TOINEN VAIHTOEHTO PORSCHE BOXSTER 986 Valmistusvuodet 1996–2004. Muussa tapauksessa vikaa voi olla mittarissa tai moottorissa. Ohjauslaitteista yleisimpiä vikakohtia ovat hammastanko sekä tehostinjärjestelmä. Halvimman kirjoitushetkellä myynnissä olevan Porschen omistajaksi päästäkseen pitää taskusta löytyä alun toistakymmentä tuhatta, millä hinnalla saa aivan huikean hienon TT:n, ja rahaa jää vielä ylikin.. Varmista, että polttoainemittarin näyttämä määrä täsmää tankissa olevan menoveden määrään. Kun pintapuoli on syynätty, kurkista hyvän taskulampun kanssa auton alle ja konehuoneen puolelle. Kova ajo kuluttaa puslia, jolloin auto muuttuu epätäsmälliseksi ja epäjohdonmukaiseksi ajettavaksi. Neljän tonnin hintainen 225-heppainen neliveto voi osoittautua hyväksi ostokseksi huolimatta pienestä remontin tarpeesta, huippuyksilö kun maksaa vähintään tuplasti enemmän. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Audi TT Quattro on teknisiä hienouksia täyteen pakattu monimutkainen laite, joka vaatii omistajaltaan harrastajamaista ja huolellista asennoitumista sekä käytön että huoltotoimien suhteen. Markkinoilla on sekä pieteetillä pidettyjä ja tarkkaan huollettuja yksilöitä, mutta myös kovalla kaasujalalla kuritettuja ja leväperäisesti ylläpidettyjä rasseja. Porsche kuitenkin eroaa monelta osin Audista. Mittaristo tuottaa usein päänvaivaa
Klassikot-lehden lokakuun numerossa tutustumme umpinaiset kylkensä säilyttäneeseen Volvo Duett -tavara-autoon. Luvassa on myös nostalgiaa huokuva digiloikka hienokyytisen Opel Senatorin viisaritonta mittaristoa ihaillen. Klassikot 7/2020 ilmestyy 15.10.2020 Seuraavassa numerossa: Korutonta menoa ja luksuskyytiä 99. Autonvalmistajien urheiluautonäkemyksiä ruotivan artikkelisarjan toisessa osassa vilkaisemme japanilaismerkkien mainontaa
GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9