GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9
Klassikot 7/2020 ilmestyy 15.10.2020 Seuraavassa numerossa: Korutonta menoa ja luksuskyytiä 99. Autonvalmistajien urheiluautonäkemyksiä ruotivan artikkelisarjan toisessa osassa vilkaisemme japanilaismerkkien mainontaa. Klassikot-lehden lokakuun numerossa tutustumme umpinaiset kylkensä säilyttäneeseen Volvo Duett -tavara-autoon. Luvassa on myös nostalgiaa huokuva digiloikka hienokyytisen Opel Senatorin viisaritonta mittaristoa ihaillen
Silloin auton haluttavuuden määrittelee ulkonäkö ja tekniset yksityiskohdat. ILMOITUKSET: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi Harrastuksen tavat ja motiivit eivät suinkaan rajoitu ajoneuvointoiluun ja nostalgiaan. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 06-2810 100 Hallituksen puheenjohtaja: Ari Isosomppi POSTIOSOITE Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.klassikot.fi > Mediakortti SÄHKÖISET OSOITTEET toimitus@klassikot.fi myynti@klassikot.fi materiaali@klassikot.fi etunimi.sukunimi@klassikot.fi PAINOPAIKKA PGM MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat , marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1797-6715 Tämän tuotteen paperi sekä tuotanto prosessi ovat sertifioidusti ympäristö ystävällisiä. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Sillä tavalla haarukoimalla museoikäisten ajopelien hinnoittelu panee välillä mietteliääksi. Vanhan arkisen auton epämukavuus ja kömpelyys muuttuvat sympaattisiksi ominaisuuksiksi. Harrastajan pakeilla -artikkelia tehdessä mieleen jäi se se tärkein motiivi: lopulta millään muulla ei ole merkistystä kuin sillä, että pitää itse omasta ajopelistään. Yhdelle menneen ajan maaseutumaisemat ja iskelmämusiikki ovat tärkeitä, ja ajopelit on valittu siihen maailmaan sopiviksi. 3 Pääkirjoitus. Onneksi kanavat ovat auki toiseenkin suuntaan, ja harrastajat hakevat muilta mailta kiinnostavia ajokkeja tilalle. Nykyajan hienouksiin kuuluu erilaiset sivustot, joiden hakukenttiin voi naputella omat vaatimukset ja mieltymykset, minkä jälkeen ruudulle ilmestyy valikoima ehdot täyttäviä ajopelejä. Kotimaassa parin tonnin arvoisen auton hinta saattaa Keski-Euroopassa olla moninkertainen. Kun vuodet vierivät, osa harrastajista alkaa suhtautua vanhaan kalustoon enemmän historiallisena esineenä. Eivätkä harrastuksen tavat ja motiivit suinkaan rajoitu ajoneuvointoiluun ja nostalgiaan. Räyhäkkä muskeliauto tai upea urheiluvaunu näyttää edelleen hienolta, mutta itse alkaakin etsiä sellaista Taunusta tai Bellettiä kuin omalla isällä oli aikoinaan. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Meikäläisittäin kiinnostavaa kulttuurihistoriallista arvoa tuontipeleillä ei pääsääntöisesti ole, joten kansojen välisessä kaupassa kaikki jäävät pitkällä aikavälillä tappiolle. Jo tästä numerosta löytyy muunlaisia esimerkkejä ihmisen ja vanhan raudan suhteesta. Toinen on hankkinut sen nuoruuden haaveen, kun olosuhteet ovat muuttuneet suotuisimmiksi. K uluneen kesän aikana siunaantunutta ylimääräistä vapaa-aikaa on tullut hukattua osin vanhojen autojen myynti-ilmoituksia selaten. Nostalgiset seikat alkavat niin ikään painaa vaakakupissa. Siksi niitä täkäläisittäin halpoja rasseja kai jatkuvasti ulkomaille kuskataankin. Tänään täsmälleen samanarvoiset autot ovat saattaneet olla uutena aivan eri hintaluokissa. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Palaute PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Jan-Erik Laine TOIMITTAJAT Harri Onnila, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Eero Kumanto, Lea Lahti, Kari Näätänen, Kari Ruusunen, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Sari Mantila, Thomas Backman KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Moni on nuorena intohimoinen automies tai -nainen. Ennen niin halveksittu vanha Jawa näyttääkin yhtäkkiä kiehtovalta ja kiinnostavalta. Motiiveista tärkein COPYRIGHT: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Viipalemediat Oy:n kirjallista lupaa on kielletty. Ajopelin tarina alkaa nousta arvoasteikossa yhä korkeammalle. MATERIAALI: Viipalemediat Oy ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ison Mersun saa samalla rahalla kuin pienen Fiatin
Timo Julkusen omistuksessa on pitkälti alkuperäiskunnossa säilynyt yksilö. 16 Nissan 300ZX Turbo ’88 + Pontiac Firebird GTA ’87 Tuhtia turbokuutosen vääntöä vai juurevaa V8:n voimaa. 64 Britit kohtaavat AJONEUVOT 10 Peugeot 309 GTI 16 ’92 Suositun 205 GTI:n varjoissa rähisee voimakas ja ajo-ominaisuuksiltaan erittäin urheilullinen isoveli. s. Tutustuimme aiheeseen kokeilemalla kahta 80-luvun sporttiautoa. Mitä yhteistä on jenkillä ja japsilla. TAPAHTUMAT 58 Naisten automobiiliajot, Kangasala Kauniina kesäpäivänä Vehoniemen automuseon pihamaalle alkoi kertyä leidejä museoautoineen Naisten automobiiliajot -tapahtuman merkeissä. 58 Naisten automobiiliajot s. 24 Mazda Marella 1300 ’75 s. 66 Rotary rally, Loimaa Rotarit järjestävät vuosittain oman harrasteajonevotapahtuman. 30 Citroën CX 2400 Prestige ’78. Tänä vuonna kokoonnuttiin jo kymmenettä kertaa. 38 Fiat 127 ’80 Vanhalla Tunturilla maaseutuja koluava ähtäriläismies ottaa pidemmillä reissuilla alleen pienen tilaihmeen. 38 Fiat 127 ’80 s. 16 Pontiac Firebird GTA ’87 + Nissan 300ZX Turbo ’88 s. 64 Britit kohtaavat, Lahti Englantilaisten autojen harrastajien päätapahtuma pistettiin tänä vuonna pystyyn Vesijärven rantamaisemissa. Vapaa-ajalla mennäänkin sitten tunnelma edellä ja otetaan alle 70-luvun Mazda. 62 Triumphit Tallukassa s. 30 Citroën CX 2400 Prestige ’78 Valmiiksi mukava iso ranskalaisauto muuttui Prestige-tasolla varsinaiseksi loistoristeilijäksi. Jyväskylän maisemissa liikkuu hieno ja sähköisen värinen 309 GTI 16 -yksilö. Tässä numerossa 4 6/2020 s. Fiat 127:n matkustamo tarjoaa mukavan yösijan kahdelle. 62 Triumphit Tallukassa, Asikkala Vääksyssä sijaitseva Tallukka-hotelli tarjosi tukikohdan Triumph-kerhon tämän vuoden kokoontumiselle. 24 Mazda Marella 1300 ’75 Pienen autoliikkeen omistaja puuhastelee päivät tuoreiden ajopelien parissa. 10 Peugeot 309 GTI 16 ’92 s
54 Automatka Mazdalla Katsaus mainosten urheiluautomaailmaan.. 5 s. 72 Karkkilan rompetori s. 72 Karkkilan rompetori, Karkkila Koronakesän hiljaisuus isompien rompetorien suhteen katkesi 1.8. Aloitamme Italiasta. 48 Ammattikatsoja muistelee s. 93 Klassikkomarkkinat Vanhoja ajopelejä ja niiden varaosia kaupan. ARTIKKELIT 43 Myydään urheiluauto Mikä on urheiluauto. Uudessa artikkelisarjassa haetaan vanhaan kysymykseen vastausta autojen mainonnan suunnalta. Amerikanautojen joukossa oli runsaasti euroja japsiautoja. 76 Idän ihmeet kohtaavat s. 48 Ammattikatsoja muistelee Muiden hyvien ominaisuuksiensa lisäksi Lada on kova ralliauto. Maalissa pääsi heti osalliseksi toiseen harrasteautotapahtumaan. Mobilistit ja veteraanimotoristit olivat hyvin tapahtumassa esillä. VAKIOPALSTAT 6 Vakionopeus Tuoreita kuulumisia harrastuksen parista ja mukavia poimintoja menneiltä ajoilta. 88 Fotoalbumi Romuromantikko Joona Hammin valokuvakansioista löytyi nippu Vauxhallja Bedford-aiheisia otoksia. Luotiracingin järjestämän tapahtuman myötä. Erikoiskokeilla Ladakuskit lennättivät kuutiotolkulla soraa ja vetivät pitkiä luisuja. 76 Idän ihmeet kohtaavat, Ikaalinen Itäautojen vuosittainen kokoontuminen Manso camping -leirintäalueella veti tällä kertaa puoleensa eniten venäläisvalmisteisia vehkeitä. 54 Automatka Mazdalla Otimme alle alkuperäiskuntoisen ja vähän ajetun ’70 Mazda 1500:n ja läksimme harrastajaporukan matkassa kiertämään itäistä Suomea. 70 Nastola cruising, Nastola Kauppakaaren parkkialueella nähtiin ennätysmäärä kalustoa. 92 Marginaalista Huutokaupassa oli tarjolla erikoinen Chrysler Special ’53. 66 Rotary rally s. 94 Tuleva klassikko Turbomoottorinen Audi Quattro alle neljän tonnin! s. 70 Nastola cruising s. 79 Huovila-ajelu, Hollola–Kärkölä Osallistuimme Päijät-Hämeen mobilistien ajotapahtumaan. 82 Harrastajan pakeilla 68 Janakkalan elopärinät, Turenki Turengissa kerättiin varoja nuorten mopopajan pyörittämiseen. 79 Huovila-ajelu s. 82 Harrastajan pakeilla Riihimäeltä löytyy Vauxhall-autoihin hurahtanut mies
Yhä suurempi osa autoilevasta väestä halusi ison jenkkiauton sijaan kompaktimman kokoisen kulkuneuvon alleen. Muotoilun puolesta Vega onnistui komeasti. Kolmen korimallin ja lukuisien värija varusteyhdistelmien myötä auto soveltuikin kaikenlaiseen käyttöön kukkakauppiaan vankkurista sporttisen poikamiehen mimmimagneetiksi. Kevytmetallikannen suunnittelun kanssa tuli ongelmia, ja tuotantoversiossa päädyttiin käyttämään valurautakantta. GM mainosti Vegaa aggressiivisesti ja laajalle kohderyhmälle. Vegan suunnittelussa rima asetettiin korkealle. Moottorin lohko valmistettiin kokonaan kevytmetallista ilman erillisiä sylinteriputkia. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta 50 vuotta sitten GM:n tehtaalla aloitettiin uuden ja edistyksellisen pikkujenkin valmistus. Sen korirakenteesta tehtiin täysin itsekantava – aiemmin amerikanautoissa käytettiin korikehikon ja apurunkojen yhdistelmiä. Kovan onnen Vega U SA:n autovalmistajat joutuivat 1960-luvulla uuden tilanteen eteen. Eurooppalaiset ja japanilaiset autot alkoivat kiilata markkinoille tosissaan. 6 6/2020. Ne olivat taloudellisia, kestäviä ja erinomaisia ajaa. Sylinteriryhmä olikin erityisen kevyt – vain 16 kiloa. 1970-luvulle tultaessa isoilla amerikkalaisvalmistajilla oli jo omat haastajansa kompaktiluokkaan: AMC:llä Gremlin, Fordilla Pinto ja Chevrolet’lla Vega. Jokainen kolmesta korimallista näytti hyvältä, ja erityisesti urheilullinen coupé kiinnitti ostajaehdokkaiden huomion. Chevrolet Vegan tarina alkoi hyvien tähtien alla, mutta muuttui nopeasti painajaiseksi valmistajalleen
Cosworth otti projektin työn alle. Seuraavana vuonna päästiin lähelle 400 000, ja parhaana myyntivuotena 1974 teki kauppansa reilut 460 000 Vegaa. Cosworth-malli oli tuotannossa vain kaksi vuotta, minä aikana myytiin 3 508 yksilöä. Koneen nestevuodot ja öljynkulutus olivat pieniä kiusoja, kokonaan hajoavat moottorit suurempia. 2,3-litrainen kone muokattiin 2,0-litraiseksi, lohkon päälle sovitettiin Cosworthin 16-venttiilinen sylinterikansi ja mekaaninen polttoaineen suihkutusjärjestelmä. VEGA COSWORTH Chevrolet Vegan kevyen alumiinilohkon ajateltiin sopivan erinomaisesti kilpamoottorin aihioksi. Chevrolet oli kaavaillut valmistavansa urheilullisen Vega-mallin, ja siihen projektiin 16-venttiilinen voimapesä olisi omiaan. USA:n autolehdissä Vega pantiin vertailuun eurooppalaisten ja japanilaisten kilpailijoiden kanssa, ja pieni Chevy pärjäsi hienosti joka kerta. Osa ongelmista olivat vakavia. Vuonna 1969 Chevroletilta otettiin yhteyttä englantilaiseen Cosworth-virityspajaan yhteistyöehdotuksen merkeissä. Takuuna vaihdettiin etulokasuojia ja korjailtiin muita korroosion syömiä kohtia. Hyvin pian seurasi ongelmia: lohko ei kestänyt kilpakäytössä. Lisäpisteitä ropisi taloudellisuudesta, jarrujen erinomaisuudesta ja suorituskyvystä. Vegan ajo-ominaisuuksia suitsutettiin, sen mukavuutta ylistettiin ja toimivuutta kiiteltiin. 7. Mekaaninen ruisku korvattiin elektronisesti ohjatulla, kuivasumppuvoitelun tilalle asennettiin arkisempi öljynkierto ja nokka-akselit vaihdettiin katukäyttöön sopiviksi. Vikoja korjattiin massiivisten takaisinkutsukampanjoiden myötä. Cosworth Vegan pohjaksi otettiin jämäkkä GT-malli, jota muokattiin edelleen urheilullisempaan suuntaan. Takapyörä saattoi vetoakseleineen luiskahtaa paikaltaan, polttoainetankit roihahtivat tuleen ja kaasu saattoi jumittua täysin auki. Vegan korit upotettiin tehtaalla kokonaan ruostesuojaaineeseen, mutta jälkikäteen huomattiin, että joihinkin paikkoihin oli muodostunut ilmataskuja. Myynti lähti tietysti hyvin käyntiin. Esimerkiksi takaakselin ongelmiin liittyvän takaisinkutsun sai yli puoli miljoonaa Vegan omistajaa. Katukäyttöä ajatellen moottoriin tehtiin joukko muutoksia. Seuraavana vuonna tarjolle tuli useampi värivaihtoehto. Chevrolet Vegan tuotanto päättyi vuonna 1977 yli kahden miljoonan valmistetun yksilön jälkeen. Nousukiito ja mahalasku Lehdistö otti uutuuden vastaan innokkaasti. Mallin laatuongelmat tulivat maksamaan valtavasti, ja korjauskustannukset yhdessä mainehaittojen kanssa pistivät koko GM-konsernin tiukille. Murheet alkoivat pian, ja niitä oli paljon. Lisäksi alkupään autot kärsivät pahoista ruosteongelmista. Ensimmäisen mallivuoden 1971 saldo oli lähes 278 000 autoa. Vegan tarina on omalla tavallaan ainutlaatuinen – auto oli sekä erinomainen että varsinainen ongelmavyyhti. Ensimmäisen tuotantovuoden 1975 yksilöt saivat pintaansa kiiltävän mustan värisävyn ja alleen kullanväriset vanteet. Kone pääsi mukaan rata-autokapinoihin, ja se osoittautui heti nopeaksi. Tuotannon puolella autoa sekä sen valmistustekniikkaa jouduttiin parantelemaan jatkuvasti. Huono-onnisella kilpamoottorilla oli kuitenkin edessään loistava tulevaisuus. Auto oli uutena tuplasti perusmallia kalliimpi, mutta nykyään hyvän Cosworthin hintaero tavalliseen lienee venynyt jo kymmenkertaiseksi
Lego-palikoista on väsätty kaikenlaisia menovehkeitä vuosikymmenien ajan. Jos Legokaupungissa on hätätilanne, niin pelastusajoneuvot ovat heti valmiina rientämään apuun. Lisenssisopimus päättyi jo 1972, jonka jälkeen Samsonite jatkoi Lego-maahantuojana aina vuoteen 1988 saakka. Osa kohtauksista on koottu oikeista kilpailuista, ja silloin ruudulla vilahtavat mm. Raina vilisee hienoja ajopätkiä, joista osa on kuvattu Keimolan ensisellä moottoriradalla. • Sveitsiläinen Clay Regazzioni voitti syyskuussa -70 ensimmäisen F1-kilpailunsa Ferrarin ratissa Monzassa. I nternetin keräilypalstoilla törmää usein amerikkalaisiin Lego-pakkauksiin, joiden logosta löytyy paremmin matkalaukuistaan tunnetun Samsoniten leima. Kilvanajoura ei siihen päättynyt. Kiehtovimpia sarjoja ovat puolen vuosisadan ikäiset kauko-ohjattavat autot sähkömoottoreineen. peräti neljä matkustajalentokonetta, ja kolme päivää myöhemmin saman ryhmän toimesta järjestettiin vielä yksi kaappaus. Luovimmat pikkunappulat loivat itse omannäköiset kulkimensa, mutta tanskalaisfirman valikoimiin kuului autojen ja muiden vehkeiden rakennussarjat jo varhain. syyskuuta. Vuotta myöhemmin Samsonite laajensi Lego-tuonnin kattamaan myös Kanadan. 80ja 90-luvulla Regazzoni osallistui käsihallintalaitteilla varustetulla kilpa-autolla rallija ratakilpailuihin. • Puolen vuosisadan takainen syyskuu jäi historiankirjoihin erikoisen lentokonekaappaussarjan myötä. Lego-autoilla on pitkät perinteet. Vuonna 1980 Regazzoni joutui onnettomuuteen yhdysvaltojen osakilpailussa, ja halvaantui vyötäröstä alaspäin. Matkalaukku firman Legot 8 6/2020. Samsoniten valmistamista ja pakkaamista sarjoista löytyy tekniikan harrastajille useita hienoja keräilykappaleita antiikkiautosta pelastuskaluston kautta maansiirtokoneisiin. Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta SYYSKUU 1970 • Bensaa suonissa -elokuva sai ensiiltansa 50 vuotta sitten 18. Myöhemmin urallaan hän toi Williams-tallille ensimmäisen Formula 1 -kilpailun voiton. Lahjakas kilpakuljettaja menehtyi auto-onnettomuudessa 67 vuoden ikäisenä vuonna 2006. Seuraavien vuosien aikana Samsonite toimi merkittävänä palikoiden lisenssivalmistajana, ja osa sarjoistakin suunniteltiin paikan päällä vastaamaan sikäläisten asiakkaiden toiveita. Risto Jarvan ohjaama elokuva kertoo nuoren automekaanikon vaiheista hänen kulkiessa kohti ralliautoilijan uraa. Elokuvan musiikin on säveltänyt Rauli Badding Somerjoki, jonka esittämä Bensaa suonissa -kappale nousi Somerjoen yhdeksi tunnetuimmista kappaleista. Palestiinan vapautuksen kansanrintama kaappasi 6.9. Hannu Mikkola ja Timo Mäkinen. Samsonite toimi Lego-maahantuojana Yhdysvalloissa vuodesta 1961 alkaen
Kun yritys myöhemmin laajensi autonhoitotuotteisiin, nimen perään lisättiin X-kirjain, joka keksittiin sanasta ”wax”. Lisätietoja löytyy sivulta: https://sportservice.lorinser.com Kuluvan kesän kalenterissa on ollut monta peruuntunutta tapahtumaa, eikä syksyn tilanteestakaan ole täyttä varmuutta. Tapahtuma-aika alkaa aamukahdeksalta ja jatkuu aina kahteen saakka. päivänä. Jarruvalomallin hinnaksi kerrotaan 690 euroa, ja ilman valoa hinta putoaa satasella. Mercedes-Benz S124 -farmariin tarkoitettua takaspoileria on tarjolla jarruvalolla ja ilman. Tuotevalikoimaa laajennettiin tasaiseen tahtiin ja yritys panosti merkittävästi mainontaan ja sponsorointiin mieleenpainuvan imagon saavuttamiseksi. Aikanaan suosittu klassikkovanne Lorinser LO monoblock on jälleen saatavilla. rompetori. päivä lauantaina. 9. Vuosina 1960–1973 tiellä liikkuvien autojen määrä nelinkertaistui Saksassa ja moottoritien pituus puolestaan kaksinkertaistui. Sysmän syystapahtumasta löytyy vanhojen autojen kokoontumisajojen lisäksi kirpputori ja Hippy Jippie’s -bändin tähdittämä iltajuhla. Syksyn hulinoita S yyskuun ensimmäisenä viikonloppuna tapahtuu itärajalla. Silloin nimittäin pidetään Gruppo Fiat Finlandian järjestämät Töllinmäen syystreffit. Pienoismalliharrastajien syksy käynnistyy lokakuun 10. Yksi läpimurtotuotteista oli markkinoiden ensimmäinen aerosolipurkissa myytävä, tehokas jäänpoistaja, jota myytiin ennätysmäärä erityisen kylmänä talvena 1962. Koska osat ovat täsmälleen samanlaisia kuin kultaisella 80-luvulla, ei museokatsastuksen suhteen pitäisi tulla ongelmia. Neuburgilainen perheyritys Franz Hoffmann & Söhne KG aloitti tuotteiden valmistamisen vuonna 1950, joten brändi viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa. PohjoisKarjalan Liperissä sijaitsevan automuseon alueella vanha rauta etsii uusia omistajia Susirajan rompepäivillä. Samana päivänä Espoon automuseolla järjestetään Italialaiset ajoneuvot kohtaavat -kokoontuminen. Kaivoimme tiedotteista joitakin menovinkkejä, mutta vieläkään ei kannata lähteä liikkeelle ilman viime hetken varmistusta. Nämä muutokset heijastuivat autonhoitotuotteiden kysyntään. Lauantaina romustellaan yhdeksästä viiteen, sunnuntaina pöydät pistetään pakettiin kolmen maissa. 80-luvun puolivälissä brändiä kehiteltiin eteenpäin, ja nykyinen logo punaisilla isoilla kirjaimilla syntyi. Auto ja tiemuseo Mobilian pihamaalla. Citroën XM & Xantia -tapaaminen pidetään 19.9. Tapahtuma-aika on 5.–6.9. Silloin järjestetään Vanhat lelut ja nukke& nukkekotimessut koulutuskeskus Arcadan tiloissa Helsingin Arabianrannassa. Samaan aikaan Vaasan rompetorin kanssa tapahtuu Kangasalla. järjestettäville Mobilistihulinoille. Autoja prätkähemmoja kiinnostavaa antia ovat autoradat, koottavat rakennussarjat ja nostalgiset keräilyesineet. Sonax sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen, kun saksalainen Franz Hoffman alkoi valmistaa keittiöhopeille tarkoitettuja kiillotusaineita ”Sona”tuotemerkillä. Syyskuun jälkipuoliskolla kannattaa ottaa suunta kohti Vaasaa. Camping Sysmä tarjoaa tapahtumaympäristön lauantaina 12.9. Hintaa pyörällä on vajaat 550 euroa kappale. Harmaaksi maalattu ja kiillotetulla reunuksella varustettu vanne on 8" leveä ja halkaisijaltaan 16". Aluksi yritys keskittyi vain auton maalipintaa hoitaviin tuotteisiin, mutta pikkuhiljaa tuotevalikoima laajeni muidenkin pintojen puhdistusja hoitoaineisiin. Kaikkien Fiat-autoista kiinnostuneiden kannattaa kurvailla kohti Hämeenkyrön Heinijärveä syyskuun 5. Kannattaa varata sen verran ylimääräistä aikaa että ehtii poiketa museon tarjontaa tutkimaan. SONAX-AUTONHOITOTUOTTEET 70 VUOTTA Saksan liittotasavaltaa oli hädin tuskin perustettu, kun ensimmäiset autonomistajat jo puunasivat ajokkejaan Sonax-autonhoitotuotteilla. Spoileri toimitetaan pohjavärissä, mutta lisähinnasta sen saa myös korin väriin maalattuna. Paikallisen autoja moottorimuseon alueella järjestetään 19.9. UUSIA VANHOJA VARUSTEITA Saksalainen varustevalmistaja Lorinser on ottanut ottanut joitakin vanhoja osia uudelleen tuotantoon. Suomessa Sonax-tuotteiden maahantuojana toimii KAHA Oy. Yhteistyöt HansJoachim Stuckin, Michael Schumacherin ja Ayrton Sennan kanssa toivat näkyvyyttä niin Saksassa kuin muuallakin
1960-luvulla Peugeot 404 oli voittajan valinta Afrikan vaikeissa olosuhteissa ajetuissa rallikilpailuissa. Teksti ja kuvat: Kari Mattila 11. 1900-luvun alkupuolella merkkiä juhlittiin voittajana useassa maineikkaassa autokilpailussa. Se on kuitenkin ominaisuuksiltaan kaikin puolin kova peli – etenkin 16-venttiilisellä moottorilla varustettuna. 1970-luvulla niissä pärjäsi, kun otti alleen 504-mallin. B-ryhmän hurja Peugeot 205 -rallihirmu nousee eittämättä useimpien mieleen ranskalaisista kilpa-autoista puhuttaessa. R anskalaiset ovat kuuluisia mukavasti keinuvista ajopeleistään, mutta he osaavat valmistaa myös kovakulkuisia vehkeitä. Pieni ja hullunhauska Peugeot 205 GTI nousi lyhyessä ajassa yhdeksi halutuimmista GTI-autoista. Peugeot’n kilpahistoria vie kuitenkin paljon pidemmälle. Pykälää suurempi 309 GTI jäi vähemmälle huomiolle. Kaikkien aikojen ensimmäisenä autokilpailuna pidetään vuonna 1894 ajettua Pariisi–Rouen-kisaa, jonka tuloslistan kymmenen nopeimman joukossa oli peräti neljä Peugeot-autoa. 80-luvulla keskimoottorinen 205 räyhäsi voitokkaasti MM-ralleissa ja B-ryhmän lakkauttamisen jälkeen pitkissä kestävyyskilpailuissa sekä rallicross-kahinoissa
Myös alustarakenteessa oli eroja. Urheilulliset eväät 1980-luvun rallimenestyksen vanavedessä Peugeot’n urheilullisten versioiden kysyntä oli kovaa. Maalipinnan kanssa sointuva matto kiinnittää heti huomion. ”Auto oli hyvä, joten ostin sen sekä kaverille junalipun Ouluun.” 12 6/2020 Peugeot 309 GTI 16. Kevyimmillään urheilullista menoa pääsi maistelemaan GT-mallin ratin takaa. Valoa ohjaamoon tuo suurikokoinen kattoluukku. Vaihteiston välitykset olivat tiheästi porrastetut ja kytkin tarrasi ripeästi. GT-kirjaimien perään sai 10 000 markan lisähinnasta X-kirjaimen. Perusmallissa etupyörän ripustuksessa hyödynnettiin kallistuksenvakaajaa alatukivarren osana, GTI-mallissa oli vahvat kolmiotukivarret. Kaksiovisella korilla auto näyttää sopusuhtaisemmalta, ja GTI-mallin matala jousitus tuo oman urheilullisen lisänsä ulkonäköön. 309 GTI:n kone provosoi kuljettajaa käyttämään korkeita kierroslukuja. Kokonaisuus oli erittäin urheilullinen. GT:n 1,9-litrainen kaasutinmoottori tuotti 105 hevosvoimaa, minkä turvin auto kiihtyi satasen vauhtiin kymmenessä sekunnissa. GTI:n alusta oli viritetty hyvin jämäkäksi. Kilpailijan esittelemä uutuusmalli voi tehdä muiden valmistajien laitteista kerralla eilispäivän tähtiä. Myös 309-malli sai omat sporttiset mallivaihtoehdot. Peugeot 309 on neliovisena oudon näköinen ilmestys. 80-luvun lopulla teholukemia kasvatettiin jatkuvasti. Pitsikannella lisätehoa Sporttivehkeiden markkinoilla mikään ei ole pysyvää. GTX-varusteisiin lukeutuivat urheilullisemmat istuimet, sporttiratti ja kevytmetallivanteet. Rakenne on sama kuin 205 GTI:ssä. Sähkönsininen ulkokuori sulkee sisäänsä sinimustan sisustan. Uuden vauhtimallin konepellin alla rähisi PSA-yhtymän 130-heppainen 1,9-litrainen ruiskukone. Mallivuodelle 1987 esiteltiin 309:n kolmiovinen kori ja sen imussa malliston kovakulkuisin malli GTI. Osa valmistajista luotti turboahtimen taikaan, vapaastihengittävien moottoreiden puolesta liputtavat siirtyivät neliventtiilitekniikalla varustettuihin sylinterikansiin
Peugeot 309 GTI:n saksalainen haastaja Opel Kadett GSi sai 16-venttiilisen koneen peltinsä alle vuodelle 1988, mikä himmensi edelleen kahdeksanventtiiliseen ratkaisuun nojaavan 309:n hehkua. Ja jos Pösö olisi myyjän kuvaamassa kunnossa, maksaisin hänelle junalipun takaisin Ouluun. Mies päätti hankkia joskus itselleen 309 GTI:n Kymmenisen vuotta sitten kohdalle osui myynti-ilmoitus, jossa tarjottiin muutama vuosi aiemmin Ruotsista tuotua 16-venttiilistä GTI-yksilöä. Sähkönsininen löytö Keski-Suomen mutkaisilla teillä saattaa hyvällä tuurilla tulla vastaan hieno ja herkullisen värinen 309 GTI 16 – kaiken lisäksi isolla kattoikkunalla varustettuna. 309 GTI -malliin Jyrki syttyi heti tuoreeltaan. GTI:n urheilullisen ohjauspyörän takaa löytyy pitkän linjan innokas autoharrastaja Jyrki Pohtola. Takaluukun kulmasta löytyy 16-venttiiliseen koneeseen viittaava merkintä. ”Soitin myyjälle Ouluun ja ehdotin, että hän ajaisi auton Seinäjoelle. Ikävuodet 0–5 matkasin perheen 203:n penkillä. Urheilullisesti varustellun mittariston lisäksi pienikokoisen mutta paksukehäisen ohjauspyörän keskelle on raapustettu GTI isokokoisin kirjaimin. Tekniikan Maailma mittasi Gutman-version kiihtyvän satasen vauhtiin 7,5 sekunnissa, mikä oli kymmenyksen ripeämpi suoritus Opeliin verrattuna. Maan Auto Oy käytti 80-luvun jälkipuoliskolla GTI-malleja markkinoinnin kärkivehkeinä, ja autolehtien sivuilla vuorottelivat 205ja 309 GTI -autojen tähdittämät aukeaman kokoiset ilmoitukset. Nyt valikoimaan lisättiin kovakulkuinen 16-venttiilinen GTI. Valmistaja ei ole jättänyt 309:n vauhtimallia ilman tunnusomaisia merkintöjä. Saksalainen Gutman-virityspaja sovitti 16-venttiilisen tekniikan GTI:n pellin alle, ja sitä kautta Suomen Peugeot-maahantuoja sai markkinoille Opelin haastajan. Peugeot on miehelle tuttu merkki jo lapsuudesta. Sitten vuonna 1965 isä osti aivan tuliterän 204:n”, Jyrki taustoittaa. Mallivuodelle 1989 Peugeot 309 koki ensimmäisen päivityksen. Jyrki piti molemmista malleista, mutta 205 oli vähemmän kiehtova yleisyytensä takia. ”Olen ollut aivan pikkupojasta lähtien Pösön kyydissä. Mallista tuli välittömästi halutuin 309-versio, mutta käytännön ostotoimia rajoitti liki 155 000 markan hintalappu. PSA-yhtymällä oli kuitenkin 1,9-litraisen moottorin 16-venttiilinen versio jo tuotannossa ja käytössä esimerkiksi 405:n Mi16-versiossa. Auto oli hyvä, joten ostin sen sekä kaverille matkalipun kotiin.” 13. Perusversion hinta oli tuolloin alle 74 000 markkaa
Auto hylättiin aikoinaan puun alle, jossa se ruostui läpikotaisin, mutta palasi jälleen elävien kirjoihin läpikotaisin entisöitynä. Toivottavasti pääsemme tutustumaan autoon tulevaisuudessa tarkemmin! 14 6/2020 Peugeot 309 GTI 16 Peugeot 309 GTI 16. Ostettaessa 309:n mittarissa oli noin 210 000 kilometriä. Alusta on todella tiukka, ja mutkissa tuntuu, että ajaisi mikroautoa. ”Heti ensi ajolla 16-venttiilinen kone tuntui erittäin tehokkaalta. Viitoseen päättyvien numerosarjojen rinnalle tuli 309. Kori oli säilynyt ruosteettomana, mutta pientä laittoa oli kuitenkin edessä. Pohjalevy on 205:stä, mutta sitä on hieman jatkettu ja muokattu leveämmäksi kynnyskoteloita levittämällä. Talbot-taustasta huolimatta 309:n teknisissä ratkaisuissa hyödynnettiin paljon Peugeot’n komponentteja. Sähkövikoja on ollut, ja ne on paikannettu liittimiin ja maadoituspisteisiin. Ensin mainittu kun on tavallaan kahden jälkimmäisen risteytys. Ranskassa sijaitsevan vanhan Simca-tehtaan tiimi ahersi teknisten ratkaisujen parissa sillä välin kun tyyliseikkoja viilattiin kohdilleen Englannissa entisen Chrysler–Rootes-yhtymän studiolla. Auto on nytkin ulkoisesti erinomaisen siistissä kuosissa, mutta jälkikäteen maalattu tai vaihdettu ovi on hieman eri sävyinen. GTImallissa muovit ovat mustia, muissa yleensä harmaita, minkä takia osien hankkiminen on tavallista vaikeampaa. Samalla kaavalla ruvettiin tätä Pösöäkin laittamaan.” Kymmenen vuoden kuluessa 309 on saanut alle uudet iskarit, konehuoneeseen tuliterän jäähdyttimen ja kaikki vesiletkut. Lopputuloksesta piti tulla Talbot Arizona, mutta PSA-yhtymä päätti lakkauttaa Talbot-merkin ennen uutuuden markkinoille tuloa. Horizontin seuraajaa suunniteltiin koodinimellä C28. Kuluvan kesän kunnostuksia on ollut uuden kytkimen asennus. Seuraavaksi huomion veivät auton ajo-ominaisuudet. Katalysaattoriversion vajaat 150 hevosvoimaa ei ole sinällään suuri luku, mutta auto painaa ainoastaan tuhat kiloa. Autosta tuli Peugeot. Pohtolan tallissa on 309:n lisäksi useampi muu harrasteauto. ”Me ollaan poikien kanssa pitkään tehty kaikkia harrasteautoja sillä periaatteella, että joka vuosi laitetaan aina joku kohta kuntoon. Pienen koon ja painon myötä tässä tuntuu vauhtikin aivan eri tavalla kuin isommissa autoissa”, Jyrki valottaa GTI:n parhaita puolia. Talbot Horizonin historiaa vilkaistessa selviää, että auto on taustoiltaan monikansallista sorttia: yhtäältä sen geeneissä voi havaita muiden muassa ranskalaista Chrysleria ja toisaalta brittiläisen Simcan dna:ta. Kuvasta jäi puuttumaan toinen poika Lassi. Jyrki Pohtolan pojat ovat perineet isältään intohimon vanhoihin autoihin. Puhdistuksen jälkeen viatkin ovat häipyneet. Pienimmät moottorit olivat Simcan peruja, suuremmat taas tuttuja Peugeot’n ja Citroënin voimanlähteitä. Mallinimi tuotti aluksi pientä päänvaivaa, sillä uutuudelle ei ollut valittavissa totutun järjestelmän mukaista mallinumeroa. Kuvassa Jyrki (oik.) ja Samuli Pohtola. Työn alla Jyrkillä on toinen ikoninen Peugeot-vauhtimalli: nelivetoinen 405 Mi16. Käytännön työ oli jaettu kahteen leiriin. Rivissä on muun muassa edellä mainittu Jyrkin isän uutena ostama Peugeot 204. Tulevaisuuden suunnitelmiin lukeutuu maalipinnan uusiminen. RANSKALAISENGLANTILAISET JUURET Peugeot 309 -mallia käsitellessä ei voi sivuuttaa pienempää 205-mallia, jonka lisäksi juttuun pitää vetää kolmaskin auto: Talbot Horizon. Pikkuhiljaa museokuntoon Vuosien saatossa Jyrki oli ehtinyt omistaa 205sekä 309-mallien perusversioita, joten auto itsessään ei ollut uusi tuttavuus. Sisäpuolelta autoon on uusittu halkeilleita muoviosia. Suuri osa alustan komponenteista on identtisiä 205:n kanssa
08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h 7,8 s, huippunopeus 220 km/h. 06 K ori Kolmiovinen itsekantava teräskori. Omapaino 1 000 kg. 07 Mitat Pituus 405, leveys 163, korkeus 138 ja akseliväli 247 cm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, etuveto 05 Alusta Edessä joustintuet ja kolmiomalliset alatukivarret, kierrejouset ja kallistuksenvakain. Iskutilavuus 1 905 kuutiosenttiä (poraus 83 mm, isku 88 mm), puristussuhde 10,4:1, kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia, neliventtiilirakenne. 01 Merkki ja malli Peugeot 309 GTI 16 02 Vuosimalli 1992 03 Moottori Eteen poikittain asennettu nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori. Takana pitkittäistuet, vääntösauvajouset ja kallistuksenvakain. Teho 148 hv/6 500 rpm (mallit ilman katalysaattoria 160 hv). Pienkoneistaan tunnetun Stihlin valmistama venttiilikoppa on kilpa-autohenkisesti magnesiumia. versio) 16-venttiilinen kone liikuttaa pientä ja kevyttä koria rivakasti tämänkin päivän mittapuulla katsottuna. (ei kat. ”Pienen koon ja painon myötä tässä tuntuu vauhtikin aivan eri tavalla kuin isommissa autoissa.” 15. Tehostettu hammastankoohjaus, alipainetehosteiset levyjarrut joka pyörässä
Nissan 300ZX Turbo ’88 & Pontiac Firebird Trans Am GTA 5.7 ’87 Tuhtia turboahdetun V6:n vetovoimaa tai juurevaa V8:n vääntöä. makupalat Targa¯ 16. Sitä ja samalla paljon muuta tarjoavat 80-luvun Nissan 300ZX ja Pontiac Firebird
Parainen 17
Kaksi punaista maantiennielijää 80-luvun autolehtien erikoistestien ja ulkomaisten tv-sarjojen maailmasta. Nokalla ovat aikansa ihastukset ja inhokit, luukkulamput – ensin mainittua luukut kiinni ja jälkimmäistä ajovalot käytössä. Ja maailmoista puheen ollen, nämä linjakkaat urheiluvälineet saapuvatkin varsin erilaisista kulttuureista, vaikka monella tapaa saman asiakaskunnan suosiosta aikanaan kilvoittelivat. Kävimme ottamassa asiasta selkoa, kun meille avautui ovi pieneen parivertailuun näiden kahden kasarimuistoja herättävän auton välillä. S eitsemänkymmentäluvun lapselle edessä aukeava näky on puhutteleva. Takakontin remmit ovat sen sijaan pidelleet alkujaan varapyörää sijoillaan. Nissan 300ZX ja ja Pontiac Firebird ovat 80-luvun sporttiauton ilmentymiä monelta osin. Molemmat mahdollistavat teoriassa tilat neljälle hengelle, mutta käytännössä Trans Amin samoin kuin 300ZX:nkin takapenkki sopii paremmin rock-lyriikan käyttöön kuin täysikäisien istumapaikaksi. Olennainen osa sekä Nissanin että Pontiacin naamataulun persoonaa ovat luukkujen alle jätetyt ”parkkivalokapeikot”, jotka luovat molempien matalille keuloille niiden tiukan ja voimavaroja lupailevan ilmeen. Muotoilu on coupé-perintöä kunnioittavaa mutta suoraviivaista, ja kiilto-osien sijaan koristelu perustuu korinväriseen muoviin. Teksti: Harri Onnila · Kuvat: Jan-Erik Laine Turboahtimen alakierroksilta asti jäntevöittämän V6:n voimavarat siirtyvät luontevasti tiehen. Myös kokoluokaltaan ajoneuvot asettuvat samaan karsinaan. Molempien sukupuiden juuret yltävät toki pidemmälle. Keskelle takapaneelia sijoitettu pakkivalo on pikantti yksityiskohta. Mittaa siis piisaa, mutta sitä on käytetty enemmän pitkän keulan hyväksi kuin takatiloihin. Molemmat kuuluvat samaan ajalliseen ja tyylilliseen ikähaaraan: 300ZX saapui sesongille 1983 ja Firebird puolestaan vuotta aiemmin. Sivunäkymää rakentavat menohaluja kuvastavat helmasarjat, ja silmä poimii myös autojen houkuttelevuutta etenkin ensiomistajien kohdalla lisänneet targa-palat katossa. Akseliväliä on runsaat 2,5 metriä ja kokonaismittaa Nissanissa hieman yli 4,5 metriä ja Ponticiassa reilut 4,8 metriä. Luukkulamppuiset Aloitamme Z-Nissanin ja GTA-Pontiacin kesyttämisen tarkkailemalla niitä sopivan välimatkan päästä. Kummassakin autossa on alla isot modernit erikoisvanteet, mutta molempiin ovat tallessa alkuperäisvanteetkin: 16-tuumaiset jollaiset edustivat vielä 80-luvun lopulla ”isoja vanteita”. 18 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Millaisia tunnelmia 80-luvun lopun Nissan 300ZX Turbo ja Pontiac Firebird Trans Am GTA tarjoavat tämän päivän näkökulmasta. Nissanin esi-isä on vuonna -69 esitellyssä Datsun 240Z:ssa, ja tässäkin tapauksessa amerikkalainen oli ollut markkinoilla tovin pidempään: Firebirdin ensimmäinen sukupolvi saapui paikalle vuonna -67
Leveä ovi aukeaa kapeasta kahvasta ja istahdamme kyytiin. Mutta kyllä vaan, matkaa on autolla taitettuna mittarin mukaan jo yli 232 000 kilometriä. Lisää auton käyttöluonteesta juoruavat kojelaudan keskelle sijoitetut lisämittarit öljynpaineesta ja latausjännitteestä. Molemmissa viiston takalasin jatkeena on näyttävä takaspoileri ja sen alapuolella koko peränlevyinen takavalopaneeli. Annamme nesteiden lämmetä kunnolla ja etenemme tunnustellen 19. Takaviistosta tiirailtuna 300ZX ja Trans Am jatkavat kuin yhteistuumin samalla tyylittelyllä. Noh, luonnehdinta on himpun kärjistetty, mutta kokemusperäistä havaintoa kunnioittava. Ehtaa kasarimuovia mutta varsin puhuttelevaa sellaista. Erikoisuuden tavoittelun vastapainoksi tarjolla on selkeää käytännöllisyyttä ja toimivuutta vielä 30 vuodenkin jälkeen. Homman laittavat pakettiin pakoputkien tuplat ulostulot – japanilaisessa käytännöllisesti vasemmalla vierekkäin, amerikkalaisessa röyhkeästi molemmin puolin. Nopeusmittarin asteikko ulottuu 280 km/h lukemiin ja viereinen käyntinopeusmittari kertoo punarajaksi 6 100 r/min. Mutta jo muutaman hetken ihmettelyn jälkeen vihjeitä ajokin menohaluista alkaa tippua. Urheilullisen ulkokuoren sisältä paljastuu – japanilainen 80-luvun auto. Sateisen kesäyön ulkona viettänyt Nissan ei ole olosuhteista moksiskaan, vaan lyhyt starttaus herättää pitkän keulan alla uinuvat joukot. Pontiacissa kolmas jarruvalo on keksitty sijoittaa spoilerin keskimmäiseen jalkaan ja Nissanissa peruutusvalo on sijoitettu näppärästi keskelle takavalopaneelia. ZX:n ohjaamo virittää 80-luvun tunnelmaa, mutta enemmän perheNissanista tuttua kuin urheilumallia varten erikseen luotua. Polkaisu lupaavan raskasta kytkinpoljinta, ykkönen silmään ja pikkutietä kohti hieman laveampaa latua. Kevennämme saman tien kaasujalkaa ja heitämme pidempiä pykäliä laatikosta. Ajoasennosta saa reivattua mekaanisilla säädöillä passelin, joten on aika kysellä pannuhuoneen kuulumisia. Soratieltä asfaltille kääntyessä tulee painettua kaasua hieman reippaammin, ja 300ZX on heti juonessa mukana. Kolmelitrainen V6moottori asettuu käymään kuuluvan määrätietoista mutta vaeltelematonta tyhjää. Jäntevä japanilainen Ulkoiset ihastelut on suoritettu ja edessä on odotettu hetki kiivetä tai pikemminkin laskeutua sporttien ohjaimiin. Hiekkatietä hölkätessä pitää oikein varmistaa yli 30 vuotta vanhan japanilaiskelkan kilometrit, sillä niin hyvin ohjaamon äänimaailma on vailla natinoita ja kolinoita. Joten kyllä, urheiluvaunussa tässä sittenkin istutaan. Ensimmäiseksi Nissanin luo. Kuljettajan eteen avautuu sangen arkinen näkymä: mittariston tyyli ja katkaisimet seurailevat tavallisempien Nissanien viitoittamaa tietä ja tunnelma on kokonaisuutena harmaa. Leveät takapyörät pitävät otteensa kosteasta asfaltista, joten turboahtimen alakierroksilta asti jäntevöittämän V6:n voimavarat siirtyvät luontevasti tiehen, kun voimalinja alkaa kakkosvaihteella syöttämään urheilu-Nissania tanakasti kohti luvattomia nopeuksia. Myös tumma plyysiverhoiltu istuin on tuhdisti sivuttaistuettu ja nykynäkökulmasta isohko ratti on asiaankuuluvasti kolmipuolainen ja riittävän paksukehäinen. Tutustuttavassa GTA:ssa putkisto on tosin alkuperäistä avarampi, mutta ulostulon sijoittelu oli jo alkujaan nyt nähdyn kaltainen
Digitaalisen mittaristonsa osalta Pontiac on itse asiassa samoilla linjoilla Nissanin kanssa: niin GTA:ssa kuin 300ZX Turbossa perusvarusteluun kuului analoginen mittaristo ja uuden ajan digi-ihmeen sai lisärahalla. Z-Nissanin viisiportainen vaihteisto on paitsi mukava käyttää, myös luottamusta herättävä. Tehoarvot olivat tällöin 170 hevosvoimaa (5 600 r/min) ja 236 newtonmetriä (4 400 r/min). Jyhkeä jenkki Firebirdin kyytiin solahtamisen jälkeen kuljettaja on tietyllä tapaa enemmän poterossa kuin Nissanissa. Kun näytöllä lukee System Pontiac OK, tietää kaiken olevan kunnossa. Tehoa ei ole nykyautoja ajatellen hirmuisesti: 230 hevosvoimaa 5 400 r/min kohdalla, mutta kun apuna on lisäksi 334 newtonmetrin maksimivääntö viisarin osoittaessa 3 600 r/min ja osuvasti välitetty viisiportainen laatikko, niin kyllähän alle 1,5-tonninen ajopeli liikahtaa. Jo tyhjäkäynnin rullaava jyminä alleviivaa, miksi V8:n ääneen tykästyneen on vaikea keksiä mitään puhuttelevampaa äänimaisemaa. Menohaluja Nissanissa olisi paljon enemmänkin mutta paikka ja aika ovat tällä kertaa harmillisen vääriä. Lyhyen koeajon pohjalta ZX300 Turbon kanssa voisi viettää mieluusti pidemmänkin tovin, mutta tällä kertaa ajokki on palautettava takaisin omistajansa huomaan. Sopivan laakean maiseman koittaessa on kuitenkin vielä päästettävä turboahdettu V6 toteuttamaan hetkeksi toimivaltaansa. Siinä missä Nissanin ohjaamo kertoi paikoin samaa tarinaa kuin tavis-Nissanikin, niin GTA soveltaa samaa asiaa amerikkalaisittain. pitkin mutkapätkää. Kiihtyvyys on jämäkkää alakierroksilta kohti punarajaa, vaihto kolmoselle, vielä hetki kaasua ja sitten taas nöyrästi kaasu ylös ja viitonen silmään. Tämä johtunee jykevämmin muotoillusta kojelaudasta, järeämmästä keskikonsolista ja tuntuman mukaan suhteessa kuljettajaan korkeammalla nousevasta ikkunalinjasta. Muistettakoon tässä kohtaan, että 300ZX:ää tarjottiin samaisella V6:lla myös vapaasti hengittävänä. Varsinaisena huomionkerääjänä silloin joskus 80-luvulla kuin myös tänään toimii auton digitaalinen mittaristo. Ja koska tilanne näyttää olevan suosiollinen, käännämme virta-avaimesta. Kaikella kunnioituksella sanottuna, siinä on jotain samaa kuin japanilaisissa pickupeissa: tuntuma ei ole kaikkein tarkin, mutta vaihde menee poikkeuksetta pykälään ja yleistuntuma on tyytyväisyyttä herättävän jämerä. Lyhyen pyrähdyksen aikana Zeta ehtii kuitenkin vakuuttaa käskyttäjänsä: Nissanin insinöörit ovat onnistuneet oivasti tehokkaan ja samalla helppokäyttöisen voimalinjan toteuttamisessa. Lyhyttä startinpyöritystä seuraava jyrähdys ja sen jälkeen lähiympäristöä hallitsemaan jäävä rullaava jyminä alleviivaa nopeasti ja järkähtämättömästi, 20 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Lysti on onneksi vasta puolivälissä, sillä japanilaisen sportin jälkeen on vielä vuorossa amerikkalainen esitys menevästä targa-coupésta. Tai mittaristoa voisi kutsua oikeastaan puolidigitaaliseksi, sillä yhden yhtenäisen näytön sijaan mittaristoon on soviteltu omat valopalkeilla ja lcd-näytöin toteutetut näyttöyksiköt nopeudelle, kierrosluvulle sekä nesteiden määrille ja lämpötiloille. Pontiacin ajotietokone ei sentään heittele piikikästä herjaa, mutta tekstuaalisesti se kertoo muun muassa avoinna olevasta ovesta ja vastaavista havainnoista. Ohjaus vastaa toiveisiin viiveettä ja tunnokkaasti, ja jarrut leikkaavat nopeutta tasapainoisesti. Vaihde kakkoselle, kaasua ja sitten mennään. Muovipintaa on riittämiin ja niiden lomassa tukeva määrä käyttökatkaisimia
Aikansa digi-näyttöjen vastapainoksi nappeja lämmityslaitteen ja äänentoisen operoimiseksi on vähintään riittävästi. 21. GTA:n ohjaamon hurmaavin yksityiskohta kaikessa 80-lukuisuudessaan on valinnaisvarusteista aikanaan mukaan poimittu digitaalinen mittaristo. Märkä asfaltti, leveät renkaat ja V8:n jykevä vääntö saavat pidon irtoamaan liikkeellelähdössä vahingossa – tai ainakin ilman tuntuvaa houkuttelua
Alle vaihtuu saman tien asfaltti, mutta kaasua sen kummemmin lisää painamatta leveä takarengas jatkaa joutavan lyömistä metri toisensa jälkeen. 22 6/2020 Nissan 300ZX & Pontiac Firebird. Pontiac Firebirdistä oli löysän rahan aikana -88 GTA:n ohella kolme muutakin mallia hinnoiteltuna. Joten langetaan vinkkeliseireenien kutsuun, ja lähdetään Gran Turismo Americanolla liikenteeseen. miksi kerran V8-moottorin ääneen tykästyneen on vaikea keksiä mekaanisesta maailmasta mitään sielua enemmän silittävää äänimaisemaa. Edullisempaakin versiota oli malleista listattuna. Turbottomana 300ZX maksoi 251 900 markkaa ja sama malli neliportaisella automaatilla 261 500 markkaa. Laatuvaikutelmassa Nissan vetää pisteet ainakin näiden yksilöiden kohdalla muutoinkin plakkaariinsa, kun muutamia kesäsateen pisaroita löytää tiensä Firebirdin targa-palojen välistä kuljettajan hartioille. GTA:n 5,7-litraisen 225 hevosvoimaa tuottavan ruisku-V8:n yhteyteen automaattilaatikko oli ainoa tarjottu vaihtoehto, mikä tietysti sinällään sopii amerikkalaiseen tunnelmaan. Hiekkatienhaarasta asfaltille kääntyessä toinen takapyörä ruopaisee hiekkaa. Suomen General Motorsin heiniä olivat tuolloin Opel ja Isuzu. Pontiac tosin tuli Suomeen Kanadasta lähes uutena, olettavasti muuttoautona. Nissan sen sijaan vietti nuoruutensa Keski-Euroopassa kunnes ui Hollannista Suomeen vuonna -06. Vuonna -88 Pontiac Firebird Trans Am GTA:n hinnaksi listattiin autokuvastojen mukaan 318 900 markkaa, kun Nissan 300ZX Turbon pyynti oli 289 500 markkaa. Se ei kuitenkaan häiritse, kun asfalttiväylä aukeaa ja painamme kevyesti kaasua. Hyvä V8-haltija on välittömästi hereillä ja saapuu jyminän saattelemana täyttämään kuljettajan toiveet. V6Firebirdin hinnaksi oli räknäilty 208 300 markkaa, Formulan 249 600 ja Trans Amin 289 900 markkaa, joten Firebirdin hintakirjo oli laaja. Mutta puheet sikseen, valitsin kohtaan D, jarrun kevennys ja niin Pontiac alkaa jäntevästi lipua kohti samaista maantiepätkää kuin äsken Nissanilla. Nokalla ovat aikansa ihastukset ja inhokit – ensin mainittua luukut kiinni ja jälkimmäistä ajovalot käytössä. MAAILMALTA SUOMEEN Molempia kuvissa esiintyviä sportteja maahantuotiin 80-luvun jälkipuoliskolla Suomeenkin. Viisilitraisella V8:lla varustetun GTA:n yhteyteen oli saatavilla myös viisiportaista manuaalivaihteistoa. Alla olevan GTA:n tapauksessa tunnelmaa korostaa edellä viitattu alkuperäistä avarampi ränniosasto, joka suorastaan pyytää tönäämään kaasupolkimesta lisää kierroksia. Kääntöpaikassa GTA vie sydämen – tai naapuruston hermot – lopullisesti. Matkavauhdissa GTA:n ohjaus on hieman 300ZX:ää hakevampi, mutta tämä mennee osaltaan alkuperäistä leveämpien renkaiden ja tasaisesta asfaltista kaukana olevan suomalaisen seututien piikkiin. Isoja vapaasti hengittäviä polttomoottoreita ollaan laittamassa kovaa vauhtia arkkuun, mutta matkalla hautajaisiin tuntuu olevan perin hauskaa loppuun asti. Viisilitraista kasia oli tyrkyllä malleihin Formula Coupé sekä Trans Am ensin mainitussa 170ja jälkimmäisessä 190-hevosvoimaisena. Edullisimmillaan Tulilinnun kyytiin pääsi Sport Coupé -mallissa, mutta sen menohaluista vastasi vain 136-hevosvoimainen 2,8-litrainen V6. Joka tapauksessa ohjaus on luontevampi kuin jenkkiautojen ohjauksilla peloteltu osaisi arvata. Hiekkatiellä Pontiacin ohjaamo päästää nitinöitä ja natinoita japanilaista enemmän, muttei mitenkään häiritsevästi. Kuvissa esiintyvät punaiset urheiluvaunut eivät kuitenkaan ole aloittaneet taivaltaan suomalaisen ensiomistajan ohjastamina. Nissan oli Aro-Yhtymä Oy:n listoilla, kun taasen Oy Metro-Auto Ab toi General Motorsin Amerikan herkkuja: Buickia, Chevroletia, Cadillacia ja myös Pontiacia
08 Suorituskyky Huippunopeus 230 km/h, 0-100 km/h 7,2 s. Pontiac olisi sen sijaan valinta – niin hullulta kuin se kuulostaakin – enemmän kaupunkiajoa sisältäville osuuksille, kiitos automaatin helppouden ja rouhean äänimaailman, jota kuuntelisi mielellään kadunkulmasta toiseen. Vapaasti hengittävä versio tuotti 170 hevosvoimaa. 04 Voimansiirto Nelinopeuksinen automaattivaihteisto, lattiavalitsin. Paino 1440 kg. Teho 225 hv /4400 rpm, vääntö 447 Nm /3200 rpm. Voimaa on tyrkyllä 230 hevosvoimaa, ja katalysaattorin kanssa 203 hevosta. Puristussuhde 7,4:1. Tilavuus 5733 cm 3 . 07 Mitat Pituus 487, leveys 184, korkeus 127, akseliväli 257 cm. Takaveto. 01 Merkki ja malli Pontiac Firebird Trans Am GTA 5.7 02 Vuosimalli 1987 03 Moottori Kahdeksansylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. 23. Mutta yhtä kaikki: jos tarjoutuu mahdollisuus päästää kumman tahansa 80-lukua aidoimmillaan henkivän coupén ohjaimiin, niin siihen kannattaa tarttua. 08 Suorituskyky Huippunopeus 240 km/h, 0-100 km/h 7,1 s. Tehoa järjestyy käyttöön 225 hevosvoimaa. Paino 1575 kg. Poraus 101,6, isku 88,39 mm. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. GTA:n moottoritila on 300ZX:n konehuoneeseen verrattuna vähäeleisempi. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Ja missä kehätien tien ramppi hetkeksi aukenee, niin kasikone jyräyttää ajokin hetkessä mukaan liikennerytmiin ja ylikin. Takana erillisjousitus, vinoheilurit, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. Näkyvin elementti on polttoaineensuihkutusjärjestelmä, jonka Tuned Port Injection -nimi viittaa myös tarkoin määrämittaisiin imukanaviin. Valintoja Punaisia luukkulamppuisia 80-luvun targa-coupéita vertaillessa kummallakin autolla on ansionsa. Poraus 87, isku 83 mm. Tilavuus 2960 cm 3 . 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, poikittaiset tukivarret, pitkittäistuet, kallistuksenvaimennin. Edessä ja takana levyjarrut. Edessä ja takana levyjarrut. Kätevintä olisi tietysti omistaa molemmat, mutta jos pitäisi valita, niin käyttötarkoituksen voisi antaa auttaa tehtävässä. Nissan olisi valinta pidempään matka-ajoon laaja-alaisen turbomoottorinsa ja hetkittäisiä aktiivisen ajon hetkiä suosivan manuaalivaihteistonsa ansiosta. 07 Mitat Pituus 454, leveys 173, korkeus 131, akseliväli 252 cm. Takaveto. 06 Kori Itsekantava umpimallinen 3-ovinen teräskori. Takana jäykkä akseli, pitkittäiset tukivarret, vaihteistoon tuettu vääntötuki, kierrejouset, kallistuksenvaimennin. 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen erillisjousitus, kallistuksenvaimennin. 01 Merkki ja malli Nissan 300ZX Turbo 02 Vuosimalli 1988 03 Moottori Kuusisylinterinen nestejäähdytteinen v-moottori edessä pitkittäin. Teho 230 hv /5400 rpm, vääntö 334 Nm /3600 rpm. Nissanin moottorin päällä kerrotaan näyttävästi niin sylinterien asemoinnista ja tilavuudesta kuin pakokaasuahtimesta. Puristussuhde 9,3:1
Timo Viitala vaihtoi Kupla-Volkkarin vähän ajettuun Mazdaan lähes kymmenen vuotta sitten. 24. Mazda Marella 1300 ’75 Autokauppiaan harrasteauto Pienen autoliikkeen omistaja on päivittäin tekemisissä uudehkojen autojen kanssa. Kesäisiä iltaja viikonloppuajeluita sekä pientä terapiapuuhastelua varten saattaa omaan talliin tämän vuoksi ilmestyä hieman iäkkäämpi ajoneuvo, joka ei ole arjen kauppatavaraa
Autokauppiaan harrasteauto Sastamala 25
Tämä versio pysyi tuotannossa täyden vuosikymmenen, kokien tuona aikana muutamia pienempiä uudistuksia. 26 6/2020 Mazda Marella. Tutustutaan seuraavaksi hienokuntoisen japanittaren tarinaan ja matkaan Liedosta Kiikoisiin. Ensimmäistä Familia-sukupolvea valmistettiin vuosina 1963–68. Tarinamme Mazda ei kuitenkaan ole liikkeen kirjoissa vaan Viitalan henkilökohtaisessa omistuksessa. Huoltoja takuuvihkon omistajatedoksi kirjattiin lietolainen puutarhuri Rafael Kaukovalta. Muut moottorivaihtoehdot olivat 1 169-kuutioinen rivinelonen sekä heinäkuussa 1968 Familia Rotary -malleihin (kaksiovinen coupé ja 4-ovinen sedan) tullut 982-kuutioinen wankel-moottori. Tämä tapahtui vuonna 1965, ja varsinainen maahantuonti alkoi Haka-Auton toimesta vuotta myöhemmin. Kotimaansa markkinoilla auto tunnettiin nimellä Mazda Familia. Auton käyttäjäksi ja rekisteriin merkityksi omistajaksi lienee kuitenkin tullut Anja Kaukovalta, sillä vuosikymmeniä myöhemmin hänet mainitaan Mazdan museoautotarkastuksen yhteydessä auton aikaisemmaksi omistajaksi. Samoihin aikoihin Timo alkoi pitää autoliikettä, joka käy myös maaja metsätalouteen liittyvien työlaitteiden kauppaa. Ne varustettiin 782-, 985tai 987-kuutioisilla voimanlähteillä, ja tämä näkyi mallimerkintöinä 800/1000. Moottorivalikoimaan kuului sama 987-kuutioinen moottori kuin ensimmäisen sukupolven autoissa. Viitalalle auto on päätynyt alkuperäisen omistajan lähipiiristä vaihtokaupan myötä. Mazdan kori oli ykkössukupolveen verrattuna täysin uudistettu. Kymmenvuotiaan mallisarjan taru päättyi vuonna 1977. Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen Alkuperäiset pölykapselit ovat välttyneet suuremmilta kolhuilta. Suomessa auton mallinimeksi muodostui 1970-luvun puolivälissä Marella, kun Mazda luopui numeromerkinnöistä muutamaksi vuodeksi. Toinen sukupolvi, jota esittelemämme yksilökin edustaa, tuli markkinoille marraskuussa 1967. Suomi sai tiettävästi kunnian olla ensimmäinen Euroopan maa, jonne Mazdat saapuivat. Uusi, kauniin vihreä Marella löysi ostajansa elokuussa 1975. Nämä yksilöt olivat Mazda 800 -malleja: kaksi Familia-sedania ja kaksi Estatefarmaria. Kauniin vihreä Marella sai ensiomistajansa lietolaisesta puutarhurista elokuussa 1975. Varsin huomaamaton muutos sen sijaan tapahtui korin leveydessä, joka oli lisääntynyt vaivihkaa kuusi senttiä. Näkyvin piirre oli uudessa jäähdyttäjän säleikössä, ajovaloissa ja uusituissa takavaloissa, joiden väliin ilmestyi yhtenäinen paneeli. Marellan korvasi uusi 323, joka oli edeltäjänsä tavoin vielä takapyörävetoinen. ”Minulle on kerrottu, että Anja Kaukovalta sai auton 50-vuotislahjaksi vuonna 1975”, Timo muistelee. 1960 -luvun alkupuolella Japanin Hiroshimassa näki päivänvalon omalle aikakaudelleen tyypillisen kokoinen, mutta nykymittapuun mukaan pieni perheauto. Kahdeksan vuotta sitten tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen kotitila siirtyi Timon pojan Mikon vastuulle. Vuonna 1970 Mazda Familia koki pieniä ulkonäkömuutoksia sekä sai isomman, 1 272-kuutioisen moottorin. Kakkossukupolven maahantuonti Suomeen alkoi vuonna 1969 mallilla 1200. 50-vuotislahja vaihtokaupassa Kiikoisissa, Jaaran kylässä on perinteikkään, 1950-luvulla aloittaneen huoltoaseman kyljessä Timo Viitalan autoliike. Seuraava ulkonäöllinen päivitys tehtiin vuonna 1973. Useissa vientimaissa mallinimi muuttui moottorin kuutiotilavuutta kuvaaviksi numeroiksi. Autokauppaa Viitala on tehnyt parikymmentä vuotta, ensin maanviljelyn sekä kaivinja metsäkonehommien ohessa
Teimme siis vaihtokaupat. ”Se taisi olla syyskuu 2011. Ilma oli kylmä, ja sanoin mukana olleelle pojalleni, Marellaan saa tuuletukselle läpivedon avaamalla takasivuikkunat. Mazdan maahantuonti alkoi 1960-luvun loppupuolella. Vuoden 1973 uudistuksessa kajottiin myös auton keulaan uuden jäähdyttäjänsäleikön sekä ajovalojen myötä. Tuolloin Mazda oli ollut museoajoneuvonakin jo kymmenen vuotta, ja rouva Kaukovalta oli saavuttanut varsin kunnioitettavan iän. Minulla oli enoni vanha Standard-Kuplavolkkari, ja tämä Mazdaa kaupannut henkilö halusi sellaisen. Myös konepellin muotoilu oli kokenut muutoksia heti mallisarjan ensimmäisinä vuosina 1960-luvun lopussa. Joulukuun 5. Mazdan etupenkkiläisten oloja kehutiin aikakauden koeajoraporteissa. Radion paikka on tyhjillään. Mittaristo ja hallintalaitteiden sijoitus ja toiminta todettiin hyviksi. Meillä suosittiin mallimerkintöinä numerosarjoja jotka kuvasivat autojen moottorien sylinteritilavuuksia. 27. Kenties kuljettajana on toiminut omistajan lisäksi Robert Kaukovalta, joka on ollut mukana Mazdan museoajoneuvoksi saattamisessa. Timon saatua auton haltuunsa kymmenen vuotta myöhemmin, oli mittarissa noin 55 000 kilometriä. Marellan kohdalla tämä tapahtui vuonna 1977 kun uusi Mazda 323 esiteltiin. 1970-luvun puolivälissä siirryttiin hetkesi käyttämään mallinimiä kuten Marella, Capella ja Savanna, kunnes palattiin jälleen numeromerkintöihin. Autostaan Anja luopui vasta vuonna 2011. päivänä vuonna 2001, kun Marella museotarkastettiin, on mittarilukemaksi merkitty 50 559 kilometriä. Tämä huomioitiin aikanaan alan lehdistössä, ja ratkaisu todettiin toimivaksi kesähelteilläkin. Lukemien perusteella voi päätellä nelipyöräisen syntymäpäivälahjan käyneen omistajansa kanssa pienillä virkistysmatkoilla vielä museorekisteröinnin jälkeen. Mazda tuli myyntiin Anjan tuttavan tai sukulaisen toimesta, ja oli tuossa vaiheessa ehtinyt olemaan hetken kyseisen henkilön nimissä. Sen sijaan takapenkki ja sinne kömpiminen etenkin kaksiovisessa versiossa sai moitteita. Sovimme treffit Alastarolle, siihen lentokoneiden varalaskupaikan lähellä olevalle Siilinpesä-huoltoasemalle. Lämmityslaitteen säätimet ovat yksinkertaisen selkeät
Marellan levyjarrujen jumittumisriski arvioitiin pieneksi, sillä satuloissa on molemmille jarrupaloille oma mäntä. Näin toimien moottori kestäisi jopa 200 000 kilometrin taipaleen. Ilmanvaihto toimii tehokkaasti, etenkinkin jos avaa takareunastaan raotettavat takasivuikkunat. Vein Mazdan takaisin maalarille ja se maalattiin kokonaan. Jos oli Mazda ulkoisesti ostohetkelläkin kelpo kunnossa, niin saman saattoi sanoa auton sisätiloista. Tämä kertoo sekä auton huolellisesta ja varovaisesta käytöstä että säännöllisestä puhtaanapidosta. Kuljettajan ja etumatkustajan oloja kehutaan, myös kojelauta runsaine mittareineen ja hyvin toimivine hallintalaitteineen saavat ylistystä. Hintapolitiikasta todettiin että vuonna 1975 Mazda oli huokeampi hankkia kuin Datsun 120Y, Renault 5TL ja Opel Kadett 1200, mutta kalliimpi kuin Toyota Corolla. Timo Viitala on omistanut vähän ajetun Marellan lähes kymmenen vuotta. Mazdan kerrotaan olevan korkea ja hontelo kulkija. Auto on herättänyt tuolloin jopa ristiriitaisia tuntemuksia. Tämä johti koko auton ylimaalaukseen. Ruostumiselle herkät kohdat löytyivät alustasta sorasuihkuille alttiista paikoista ja katon vesikourujen takapäästä. Samaten 19 612 kilometrin kohdalla esiintyneelle aamunikottelulle tuli piste, kun kaasuttimen esilämmitys käännettiin talviasentoon. Suurimmat murheet olivat 9 300 kilometrin kohdalla esiintynyt jälkikäynti, joka loppui kun polttoaine vaihdettiin 92-oktaanisesta ysineloseen. Marellan kiiltävät osat ovat niin ikään lähes uuden veroiset, niiden Timo epäilee olevan tehtaan jäljiltä. Nyt se on varmaankin parempi kuin aikoinaan Japanista lähtiessään”, Timo toteaa. Varsinaisiin korjauksiin voidaan lukea ainoastaan bensapumpun sekä toisen takajarrusylinterin uusiminen. Sen sijaan takapenkille kömpiminen varsinkin kaksiovisessa versiossa on hankalaa. Tuulilasi otti Mazdan mukaan myös Käytetyt autot -palstalleen numerossa 12/83. Ajettavuuteen vaikuttavia akselija raidevälejä verrataan Kuplavolkkariin, joka näiden mittojen mukaan onkin Mazdaa isompi auto. Tulevana remonttikohteena Timo mainitsee pakoputken vaihdon. MODERNI VANHANAIKAINEN Mazda 1300:n koeajoja vertailuartikkelien lukeminen 1970-lukujen autolehdistä on kiehtovaa. Mazdan moottori, varustelu ja yksityiskohdat ovat mainioita, mutta alustarakenteeltaan auto voisi olla hyvinkin 1950-luvun tuote.” Auton ulkonäön ja ajettavuuden eräs toimittaja kokee epäkurantiksi. Ainoastaan kuljettajan penkin selkänojan keskiosan kangasverhoilu vaati uusimisen. 28 6/2020 Mazda Marella. Teknisesti auto todettiin kestäväksi kuten japanilaiset yleensä. Moottorin ja vaihteiston toiminta mainitaan päteviksi, mutta Mazdan alusta, eli McPhersonit ja jäykkä lehtijousitettu taka-akseli saavat moitteita, eikä näihin yhdistetty lyhyt akseliväli ole ajettavuudelle eduksi. Maali rajattiin kyljen pokkaukseen, mutta sävy ei osunut aivan kohdalleen. Öljynvaihtoväliksi suositeltiin 5 000 kilometriä, suodattimen uusimiselle annettiin tupla-aika. Eräässä kommentissa toimittaja hämmästelee: ”On vaikea löytää toista vastaavaa autoa jossa yhdistyvät samalla tavalla uudet modernit rakenteet ja perusteellinen vanhanaikaisuus. Todennäköisesti autoa on ajojen välillä säilytetty säältä suojassa ja talvella ei liiemmin ole suolakylvyissä ja pakkasissa käyty. Mazdan 30 000 kilometrin kestotesti (TL 1/1975) sen sijaan sujui mainiosti ja vikaraportti oli lyhyt. Hyväkuntoinen auto ei paljon toimenpiteitä ole kaivannut öljyhuoltojen sekä sytytystuppien ja jarrupalojen vaihtamisten lisäksi. Myös Timo on käyttänyt autoa sen arvoa kunnioittaen, sillä yhdeksän vuoden omistaAlkuperäinen vara-avain suojuksineen on pieni mutta mukava yksityiskohta Mazdan varustuksessa. että oli se Mazda minkälainen tahansa, niin Kuplalla emme takaisin tule”, Timo nauraa. Lämmityslaitteen suomissa miellyttävissä olosuhteissa Timo ja Mikko ajelivat Mazdan Kiikoisiin. Ulkoisesti auto oli hankintahetkellä siisti, mutta toisena omistusvuonna Timo päätti kiveniskemien ja muiden maalivaurioiden vuoksi hieman fiksata Mazdaa. ”Auto vietiin maalarille kyljen alaosan pienten vaurioiden vuoksi. Ainoastaan alkuperäiset iskunvaimentimet todettiin huonommiksi kuin tuon aikaiset tarvikeiskarit
Huomaamaton, mutta melko radikaali muutos oli korin leventyminen kuudella senttimetrillä. (1975) 1272-kuutioinen moottori näyttää suurelta Marellan konehuoneessa. Vääntö 11 kpm/3500 rpm (SAE). 06 Kori Itsekantava, kaksiovinen teräskori. Jos auto on säilynyt autokauppiaan omistuksessa lähes vuosikymmenen, on selvä että Mazda ei lähde aivan kenen tahansa matkaan. Polttoainesäiliö on tavaratilan ja takapenkin selkänojan välissä. puristussuhde 9,2:1 Teho 80 hv/6000 rpm (SAE). 05 Alusta Edessä McPherson-tyyppinen pyöräntuenta, kallistuksenvaimennin. ”Olen sitä joskus pitänyt esillä myyntimielessäkin, mutta taidan olla hieman ronkeli mahdollisen ostajan suhteen. 29. Kuulamutteriohjaus, renkaat 155SR-13. 01 Merkki ja malli Mazda Marella 02 Vuosimalli 1975 03 Moottori Nestejäähdytteinen nelisylinterinen rivimoottori edessä pitkittäin. Hyvä niin, sillä olisi sääli jos aikanaan lahjaksi saatu ja huolellisesti pidetty Marella joutuisi pahimmassa tapauksessa kiertopalkinnoksi teollisuusalueiden takapihoille. 5 runkolaakeria, kaksikurkkuinen alaimukaasutin. Maton alla on niin ikään alkuperäinen Bridgestone-vararengas. Polttoainesäiliön tilavuus 40 litraa. Kyseessä on kuitenkin monelta osin ainutlaatuinen yksilö jollaista ei liene toista täällä Suomessa, eikä kenties aivan lähialueillakaan”, Timo toteaa. Vuonna 1973 tehty päivitys toi peräpäähän uudet takavalot ja paneelin niiden väliin. 09 Hinta uutena 17 650 mk, ruosteenesto 160 mk. Yläpuolinen ketjukäyttöinen nokka-akseli. Takana jäykkä takaakseli puolielliptisin lehtijousin, putkiiskunvaimentimet. Poraus 73 mm, isku 76 mm, iskutilavuus 1272 cm 3 . 04 Voimansiirto Kuiva nestekäyttöinen yksilevykytkin, nelinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. 07 Mitat Pituus: 386 cm, leveys: 154 cm, korkeus: 138 cm, akseliväli: 226 cm, raideväli edessä: 128 cm, takana: 126 cm. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys: 0-100 km/h 14,0 s, 0-400 m 18,5 s, 0-1000 m 36,0 s. juuden aikana on matkamittarin lukema karttunut noin 3 000 kilometrillä. Huippunopeus: 146 km/h. Takaveto, perävälitys 4,11. Takakontissa huomion kiinnittää alkuperäinen työkalujen säilytyspussi. Mazda kohotti toisen polven Familia-malliston kasvoja muutaman kerran
Citroën CX 2400 Prestige ’78 ARVOVAL TAINEN Citroën CX:n pitkää ja edustavaa Prestige-versiota ei saapunut uutena Suomeen kovinkaan montaa, mutta kantaa on täydennetty muutamalla jälkituontiyksilöllä. Loimaa 30. Yksi maamme vanhimmista Prestige-yksilöistä majailee Loimaalla
ARVOVAL TAINEN 31
Kun moni muu pitkäakselivälinen Prestige päätyi kuormittavaan edustusajoon tai muuhun kiivaaseen kilometrien nielentään, niin tämän maaliskuussa 1978 rekisteröidyn yksilön tarina on toinen. 32 6/2020 Citroën CX Prestige. Pidennys on tehty muotoilullisesti taiten, joten mallin linjakkuus ei pidemmästä akselivälistä kärsi. Samoihin aikoihin auton omistajapariskunnan miehen maallinen taivallus oli kuitenkin tiensä päässä. Tarpeettomaksi jäänyt Citroën päätettiin laittaa myyntiin. Vaikka CX Prestige oli edustava ja kookas auto, ei se päätynyt perheen ykkösvaunuksi, vaan säästeliäämpään käyttöön. Kun leskirouvasta aika jätti marraskuussa -12, siirtyi CX kuolinpesän omistukseen. Auton viimeinen Ranskassa tehty katsastusleima on vielä vuodelta -10. Tarkemmin auton hankintaja käyttömotiiveista ei ole tietoa, mutta joka tapauksessa vuodet pyörittelivät CX:n linssimäisten kierroslukuja nopeusmittarien välissä sijaitsevaa matkamittaria perin rauhallista tahtia. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Jan-Erik Laine Linssien takana juoksevat mittarirullat ja katkaisimien ”satelliitit” ovat muidenkin CX-mallien antia, mutta Prestige laittaa varusteluun lisää muun muassa sähköikkunat, ilmastoinnin ja takamatkustajien jalkatuet. Auton osti uutena ranskalaisessa maaseutukylässä, lähellä Saksan rajaa asustellut pariskunta, joka lunasti auton paikkakuntansa Citroën-liikkeestä. Ei kuitenkaan niin sanotusti kakkosautoksi, vaan tässä tapauksessa pikemminkin ykkösvaunuksi – autoksi jota käytettiin harvemmin ja valikoidummin. Myös katon korotus on lähes huomaamaton. V aaleansinisen Citroën CX 2400 Prestigen vuodet ovat olleet kiireettömiä. Rauhallista tahtia edettiin vuoteen -99, mistä kertoo huoltokirjan merkintä 60 200 kilometrissä tehdystä huollosta. Ensimmäisen kahden vuoden aikana sentään 15 000 kilometriä, mutta 30 000 kilometrin rajapyykki ohitettiin vasta -86 ja vuoden -93 huollon kohdalla kokonaisajomäärä oli 48 500 kilometriä
Toisella yrityksellä kohti pohjoista Keväällä -13 nettiin putkahtaneen myyntiilmoituksen huomasi myös tamperelainen Citroën-harrastaja, joka lisäsi ranskalaisen maalaiskylän yhdeksi vierailukohteeksi Keski-Eurooppaan suuntautuvalle harrasteauton etsintäreissulleen. Ei auttanut kuin tilata Prestigelle lavettikyyti ja sillä takaisin samaisen korjaamon hoiviin. Hän kysyi kummasta olisin kiinnostunut, ja olin ilman muuta enemmän kiinnostunut vanhemmasta.” Timon puoliso Annu esittelee kuinka lokoisasti Prestigen takapenkillä matkustaa. Tuolloin 35 vuoden ikäinen CX Prestige oli määrä ajaa Suomeen, mutta ennen kotimatkaa autoon oli kuitenkin tarkoitus tehdä laaja huolto yleisen toimintavarmuuden takaamiseksi. Polttoainepuoli saatiin kuitenkin eheytettyä, minkä jälkeen matka Suomeen aloitettiin uudelleen. Alkuvaiheessa Prestigen manuaalivaihteisto oli nelipykäläinen, mutta tässä jo viisiportainen. Hänellä kun oli sellaisia kaksi, toinen vähän uudempaa mallia. 33. Samalla käy ilmi myös hienon kangassisustuksen uudenveroinen kunto. Suunnitelma oli paikallaan, sillä vaikka auto oli sinällään ehjä ja säntillisesti huollettu, ei pidempi seisominen tunnetusti tee millekään autolle hyvää. Prestigeä ei lykätty minkä hyvänsä nyrkkipajan huomaan, vaan PSA:n silloin vielä toiminnassa olleen Pariisin liepeillä sijainneen Aulnay-sous-Bois’n-tehtaan alueella sijainneelle yksityiselle Citroën-pajalle. Kunnon kohennusta Tiettävästi vanhin maahamme rekisteröidyistä Prestige-Citroëneista oli uudessa kotimaassaan näyttävä ilmestys, mutta auton säntillinen suomalaisomistaja suunnitteli sen ehostamista vielä parempaan iskuun lähinnä muutamien korissa olevien pienien kolhujen ja alkavien korroosiovaurioiden osalta. Siellä ongelma paikannettiin bensansyöttöongelmiin, joilla oli oletettavasti tekoa auton pitkän seisonnan kanssa. Kotimaiset kilvet auto sai syyskuussa suoritetun rekisteröinnin ohessa. ”Auton piti tulle minulle laitettavaksi, mutta asia jätettiin tuossa vaiheessa kuitenkin toteuttamatta”, muistelee Loimaalla Citikkahuoltoa vetävä Timo Julkunen syksyä -13. Tämän jälkeen kului runsas puoli vuosikymmentä, kunnes Prestigen omistaja otti uudelleen yhteyttä Timoon. Auto käytiin läpi, minkä jälkeen autonhakureissulla ollut suomalaispariskunta käänsi nokan kohti pohjoista. Kotimatkaa päästinkin taittamaan kaikkiaan kymmenisen kilometriä, kunnes CX hyytyi tien laitaan. Matkan varrella kiikarissa oli muitakin yksilöitä, mutta vaaleansinisen Prestigen maltillinen ajomäärä ja alkuperäisyys veivät voiton, joten ajokki päätyi suomalaisomistukseen. Radion asemointi on persoonallinen, etenkin kanavahaun kannalta. Tällä kertaa päästiin perille saakka, ja ’78 CX 2400 Prestige liittyi elokuussa -13 täydentämään suomalaisien museoajoneuvojen katrasta. ”Hän soitti ja tarjosi minulle Prestigeä ostettavaksi
Timo kävi katsomassa tarjottuja pitkiä Sitikoita, ja vierailun lopputuloksena kotimatkalle lähti mukaan runsaat 74 000 kilometriä ajettu CX Prestige vuodelta -78. Sen seurauksena takalasien sisäpesu vaatii Timon mukaan lähes epäinhimillistä notkeutta. Synkronoinnit olivat aluksi heikkolaatuisia, mutta vaihteistoa parannettiin useampaan otteeseen. Ovet olivat CXmalleissa erittäin persoja hapantumaan, mutta tässä eivät saumat irvistä, vikaa on vain vähän sisäpuolen saumoissa.” Joka tapauksessa vaaleasininen CX 2400 Prestige on kokonaisuutena niin eheä ja upea säilymä, että Timon tarkoituksena on pitää auto omistuksessaan pitkään, joskin ajaa valikoidusti. Hydrauliikkajärjestelmän osalta asialistalla on uusia ”mustekalat”. ”Moottoritilaan oli vaihdettu polttoainelinjaa, mutta taaemmat bensaletkut oli haperot, joten vaihdoin takapään polttoaineletkut ja samalla polttoainepumpun.” Alustasta vaihtoon päätyi toinen alapallonivel, kun taasen sähkölaitteista huomiota vaati lämmityslaitteen moottori. Autossa puhutteli etenkin sen pitkälti tehtaanlinjan jäljiltä oleva olemus; alkuperäisinä lisävarusteina autossa oli metalliväri, vinyylikatto ja ilmeisesti jo uutena asennettu radio. ”Ne ovat yhtenäistä letkua, joissa on viisikin haaraa, minkä seurauksena letkuihin ei ole tarvinnut tehdä erillisiä liitoksia. ”Tarkoitus on paikata pienet kolhut, joita on etenkin oikealla puolella, ja maalauttaa kyljet uusiksi. Esimerkiksi aikoinaan BX-malleilla kymmenen vuotta alkoi olla letkuille sellainen käyttöikä, että jyrkkään mutkaan käännettäessä saattoi letku paukahtaa ja sitten oli vihreää nestettä baanalla”, Citroën-osaaja juttelee. Korjasin kuitenkin alkuperäisen, kun sain yhdestä toisesta moottorista uudet laakerit.” Myöhemmissä Prestige-versioissa oli Timon tietojen mukaan jo paranneltu lämmityslaitteen moottori, samoin alapallonivel on toisenlainen, mikä paljastaa että omistuksessa oleva yksilö lukeutuu Prestige-tuotannon alkupäähän. Sen verran Sitikoita olen kuitenkin ajellut ja laitellut, etten viitsisi kolinoitakaan kuunnella”, hän miettii. ”Vaikka auto onkin juuri katsastettu, niin etupäähän tukivarren puslat pitäisi vaihtaa, mutta uusia ei saa juuri mistään. ”Ne olivat jo alkujaan heikkolaatuisia ja nykyään on vaikea löytää uutta tilalle. Niissä kuitenkin ikää tuntuu: voivat olla päällepäin hyvännäköisiä, mutta jos vähänkin vääntää, niin jää käteen. Toiseen löysin tuurilla uudet, mutta toiset pitäisi vielä löytää. Luiskaperästään huolimatta CX on neliovinen. Käytetty hydrauliikkaöljy kun on mine”Jatkossa on pakko tehdä ero arkija sunnuntaiharrasteauton välillä.” raalipohjaista, mikä kovettaa kumia. Alkukesästä tehdyn kaupan jälkeen uusi omistaja päätyi tekemään tuoreelle harrastepelilleen muutamia teknisiä kohennuksia toimintavarmuuden kohottamiseksi. ”Moottorit näissä on tosi hyviä. En muuta tehnyt kuin säädin venttiilit, liekö tähän niitä koskaan aiemmin edes säädettykään. CX Prestigen 2 347-kuutioisen ruiskukoneen osalta hän on luottavainen, viisipykäläisen keppivaihteiston osalta hieman vähemmän. 34 6/2020 Citroën CX Prestige. Saksalaisesta CXBasis-liikkeestä saisi, mutta hinnat ovat sen verran suolaisia ettei oikein ole järkeä tilata. L-Jetronic-ruisku on myös luotettava, ainoastaan ilmamassamittari voi vanhemmiten aiheuttaa käynnin epätasaisuutta”, Timo kuvailee ja jatkaa, ”Vaihteisto on samaa alkuperää Lancia Betan laatikoiden kanssa ja voimansiirron heikoin lenkki. Viimeinen versio oli jonkinlainen, mutta laakerit vaihtuivat puolalaisiin, mistä muodostui uusi heikoin lenkki.” Pyhäpäivän harrastevaunu Auton ulkoasu on kokonaisuutena eheä, mutta puheena olleet pienet paikkaukset ovat asialistalla tulevaisuudessa
Lisäksi kangas on käteen hienontuntuista samettia”, kuvailee Timo ranskalaista mukavuutta. 08 Suorituskyky Huippunopeus 190 km/h, 0-100 km/h 11,1 s. Pikantti yksityiskohta on myös ohjauksen automaattinen keskitys vaikka paikallaan ollessa kunhan moottori vaan käy. 05 Alusta Edessä erillisjousitus, poikittaiset yläja alatukivarret, kaasunestejousitus, kallistuksenvaimennin. Etenkin kun autossa on loiva tuulilasi, joten aurinko pääsee paahtamaan etumatkustajiin, ja lisäksi pakoputki vielä lämmittää tuntuvasti keskitunnelia.” Prestigen pelastus on varusteluun kuuluva ilmastointilaite – varsinkin kun tämän yksilön varusteluun ei jostain syystä ole poimittu sävylaseja. ”Jos ajat äkkiseltään CX:llä pari sataa kilometriä, niin siinä ei vielä pääse ohjauksen kanssa sinuiksi, vaan tuntuu kuin ei pystyisi ajamaan lainkaan suoraan. Jousituskin on mukavampi, mistä lankeaa osaltaan kiitos vanhan korkeaprofiilisille 15-tuuman pyörille.” Kesäkäyttöön liittyy myös ilmanvaihto, ja harmillisesti heikkolaatuinen puhallin ei ole CX:n lämmityslaitteen ainoa kompastuskivi. 06 K ori Itsekantava umpimallinen 4-ovinen teräskori. 04 Voimansiirto Viisinopeuksinen manuaalivaihteisto, lattiavalitsin. ”Se turbomalli oli alustaltaan ja renkailtaan niin erilainen, että ei oikeastaan kannata vertailla. Penkki on itse asiassa yllättävän tukeva, vaikka sinne tavallaan uppoaakin. Etuveto. 07 Mitat Pituus 492, leveys 173, korkeus 138, akseliväli 310 cm. ”Kun ulkolämpötila kohoaa 20 asteeseen, niin silloin CX:ssä on tukalaa. Prestige-mallin pitkään akseliväliin ei Timon mukaan kiinnitä juuri huomiota – paitsi pysäköintitilanteissa. Vanhoissa autoissa maalipintakaan ei uutena ole ollut nykymittapuun mukaan erinomainen; jos nykyään maalaisi jonkin sellaiseksi mikä se on ollut uutena, niin kaikki haukkuisivat ja pitäisivät huonolaatuisena”, Timo hymyilee. Edessä ja takana levyjarrut. Takana erillisjousitus, pitkittäiset tukivarret, kaasunestejousitus, kallistuksenvaimennin. Sen myötä on pakko säästää autoa ja tehdä jatkossa ero arkija sunnuntaiharrasteauton välillä.” Taustalla on ajatus siitä, että alkuperäinen voi olla vain kerran – jotain mitä laadukkaallakaan entisöinnillä ei voi saavuttaa. Kesäisenä käyttöautona vanha ID onkin Citroën-kuljettajan mukaan yllättäen monessa kohtaa ehompi. Samalla pitkän CX:n kyytiä saattoi vertailla miehellä aiemmin olleeseen vuoden -85 CX 25 GTi Turboon sekä kuluneena suvena lähestulkoon käyttöautona palvelleeseen ’71 ID-Sitikkaan. ”Tuuletus ja lämmitys ovat tämän auton surkein osuus.” Ongelman ytimessä on Timon mukaan korin takaosan ilmanpoistoaukkojen alamittaisuus, mikä tuo talvella huurtumisongelmaa ja kesällä autossa uhkaa puolestaan läkähtyä. ”D-sukupolveen kun vertaa, niin sellaiseen on helpompi istua, näkyvyys on parempi ja vaikka akseliväli on samaa luokkaa kuin Prestigessä, niin vanha on ketterämpi enemmän kääntyvien pyörien ansiosta. Paino 1475 kg. Teho 128 hv /4800 rpm, vääntö 197 Nm /3600 rpm. ”Olen aina ajellut aika aktiivisesti, mutta tämä on ensimmäinen harrasteauto, joka on sisustukseltaan uudenveroinen. MERKKIMIEHEN MIETTEITÄ Teknisten kohennusten jälkeen Timo ehti ajella CX Prestigellä kuluneena kesänä muutaman sadan kilometrin verran. Ohjaamisesta tulee sahaavaa, sillä tätä pitää ajaa herkällä kädellä, lähes sormen päillä. ”Annan nykyään tosi paljon arvoa sille, jos jokin auto on alkuperäinen ja säilynyt sellaisena pieniä muttereita myöten. 35. Sen sijaan Prestigen takapenkillä auringonpaahde ei ylipäätään ole sellainen ongelma kuin edessä, sillä katvetta voi virittää niin sivuhäikäisysuojien kuin takaverhon avustuksella. Tässä on puolestaan lähes ajamattomat mutta vanhat kumit, minkä myötä tuntuma on vähän vetelä.” Laajemmin katsottuna Timo nostaa esille ylipäätään CX:n poikkeuksellisen ajotuntuman muihin autoihin verrattuna. 01 Merkki ja malli Citroën CX 2400 Prestige Injection 02 Vuosimalli 1978 03 Moottori Nelisylinterinen nestejäähdytteinen rivimoottori edessä poikittain. Ja tilaa – sitä on. Mutta sitten jos ajat joka päivä muutama vuoden ja sen jälkeen ajat mitä muuta autoa tahansa, niin muista autoista tulee tunne, että onko nämä oikeasti näin huonoja ajaa”, hän kuvailee. Poraus 93,5, isku 85,5 mm. Tilavuus 2347 cm 3 . Sellainen on mahdollisesta pienestä kuluneisuudestaan huolimatta mielestäni arvokkaampi kuin jokaista nippeliä myöten viilattu entisöinti. Merkityksellisenä tekijänä on Diravi-ohjaustehostin, jonka luonteeseen kuuluu ajonopeuden ja kääntökulman perusteella muuttuva tehostus ja ohjauksen välitys. Tilavuudeltaan hieman yli 2,3-litrainen neloskone tuottaa L-Jetronicin ruokkimana 128 menohaluista hevosta. Puristussuhde 9,0:1. ”Vaikka itse olen yli 190-senttinen, niin jalkatilojen kanssa ei ole ongelmia, ja myös pääntila riittää
Teksti: Harri Onnila 36. Toki 2,3-litrainen kaasarikonekin antoi asialliset 115 hevosvoimaa ja kulkua 181 km/h. Edustus-CX:n Prestige-lisänimi kääntyy suomennettuna arvovallaksi, ja sitä Citroën odotti uuden mallin kyytiin istahtavilla olevan. Asiaan tuotiin kuitenkin valmistajan suunnalta korjaussarja jo seuraavana kesänä, kun heinäkuussa -75 autoväen eteen venytteli kehräämään lähes viisimetrinen CX Prestige. Ja arvovaltaa se haki CX-malliston lippulaivalla myös itselleen vähintään oman kotimaan edustusautokentältä. E lokuussa -74 esitelty Citroën CX vastasi monelta osin DS:n asiakaskunnan odotuksiin, mutta asiallisista takatiloista huolimatta aivan entisen Ison kissan väljyyteen ei CX:n takapenkillä päästy. Muiden maiden pitkien mustien autojen markkinoilla tuli olemaan tiukempaa, mihin yhtenä leimaavana tekijänä oli Prestigen voimanlähde. Pitkä ja pramea Puolivälissä 70-lukua esitelty CX:n Prestige-versio oli Citroënin vastaus heille, joille edustusauto sai kernaasti olla jotain muuta kuin USA:ssa tai Länsi-Saksassa valmistettu. Tämä huippunopeus neliportaisen manuaalilaatikon kanssa, kun kolmipykäläisen automaatin kanssa yllettiin lukemaan 176 km/h. Pelkästään edustusCX:n heiniksi 3 095 millin akseliväli ei sittemmin jäänyt, sillä sitä hyödynnettiin myös isoissa Breakja Familiale-farmareissa sekä taksimarkkinoille tähdätyssä Limousinessa. Jälkimmäisen teknisenä perustana oli 75-hevosvoimainen CX 2500 Diesel, joskin myöhemmin Limousinen nokalla tavattiin turboahdettujakin voimanlähteitä. Isompi voimanlähde olisi eittämättä sopinut Prestigen edustaman ajoneuvoluokan tyyliin ja vaatimuksiin, mutta Ranskan valtion hevosvoimia suitsiva verotuskäytäntö merkitsi ettei monien kilpailevien merkkien tapaan isoa kuusitai peräti kahdeksansylinteristä moottoria ollut käytettävissä. CX:n akseliväliä oli pidennetty 25 sentillä noin 3,10 metrin lukemiin, joten takasohvalla kelpasi ojennella koipiaan. Keulalle aseteltiin poikittain DS:stä tuttu 2 347-kuutioinen neloskone. Alkuvuosina välityksien vaihdosta vastasi Citroënin puoliautomaattinen Cmatic, kunnes vuodesta -81 palvelukseen astui ZF:n automaattivaihteisto
tessaan sellaisen olisi voinut Suomeen tilata parin kuukauden toimitusajalla. Havaintoja Suomessa CX Prestige säilyi osana mallin tuotanto-ohjelmaa loppuun asti, aina 90-luvun alkuun. Tilaa tarvitseville Break oli todellinen tilaihme, ja jos kuorma käveli itse kyytiin, niin silloin ratkaisuna oli seitsemänpaikkainen Familiale. Silinterihatun kanssa Prestigen kyytiin ei ollut syytä edelleenkään kömpiä, mutta sillä ei ollut niin väliä koska mukavuusvarustelun edessä otti hattua päästä ihan luonnostaan. Samaan aikaan myös matkustusmukavuutta kohennettiin, mihin olikin siinä mielessä tarvetta, että takamatkustajien pääntilat eivät olleet aivan jalkatilojen veroiset. Myös hinnat kohosivat 80-luvun loppua kohden. Viime vuonna julkaistun Citroën Suomessa -historiikin mukaan vuosina 1979–1989 Suomeen saapui virallisen maahantuonnin kautta yhteensä 18 yksilöä. Loput Suomi-Prestiget olivat 80-luvun jälkipuoliskon satoa. Edustaminen ei aina ole turvallista. Ahtimella varustettuna CX:n 2500-kuutioinen nelonen tuotti tehoa 168 hevosvoimaa (5 000 r/min) ja vääntöä 290 newtonmetriä (3 250 r/min). Näistä kaksi 70-luvun puolella, vuonna -82 yksi ja vuonna -84 kaksi. Kaasunestejousituksen ansiosta CX Prestige säilytti lentokorkeutensa ja ajettavuutensa, vaikka Haute Protection -version suojaukset toivat 445 kiloa lisää painoa siitä peltien panssaroinnin osuus oli 245 kiloa ja luodinkestävien lasien 200 kiloa. Jonkinlaista kysyntää Prestigelle on silti tunnusteltu, sillä vuonna -79 Korpivaara listasi 139 000 markkaa maksaneen CX 2400 GTi:n yläpuolelle CX Prestigen. Asiaa paikattiin muovaamalla Prestigen kattolinjaa viitisen senttiä alkuperäistä korkeammaksi. 37. Muutoksien ansiosta käsivaihteisen Prestigen huippunopeus kasvoi 190 km/h lukemaan. Sellaisia olivat esimerkiksi Saab 900 Turbo Finlandia (127 000 mk), Peugeot 604 TI (133 200 mk), BMW 528i (149 500 mk), Mercedes-Benz 280 (155 700 mk) tai Chrysler New Yorker (169 800 mk). Vuodet toivat tullessaan muun muassa turboahdetun version ja vuonna -85 koko CX-mallistoa koskeneen kasvojenkohotuksen. Summa oli tuntuva, sillä CX Pallaksen hinta oli tuolloin noin 74 000 markkaa. Suorituskyky oli sen mukaista: kiihtyvyys sataseen tasan kahdeksan sekuntia ja huippunopeus 223 km/h. Myös manuaalivaihteisto päivittyi tässä vaiheessa viisipykäläiseen. Vaadittavista markkapinoista huolimatta omintakeinen mutta ehdottoman ylellinen CX Prestige löysi Suomesta myös muutamia ensiomistajia. Vuonna -85 Prestige kustansi Suomessa 258 000 markkaa, ja kolme vuotta myöhemmin automaattivaihteinen CX 25 Prestige maksoi jo 380 000 markkaa ja keppivaihteinen CX 25 Prestige Turbo 2 hieman enemmän, 396 000 markkaa. Kuvaan nimittäin kuuluivat kallistetut jalkatuet, sähköikkunat, sivuikkunoiden häikäisysuojat sekä takaikkunan verhot. Malliston huippuversion hintalappuun kirjoitettiin tuolloin lukemaksi 160 000 markkaa. Takaistuimen turvavyö ja keskuslukitus lisättiin sen sijaan perusvarusteluun tiettävästi vasta pari vuotta myöhemmin. Moisen summan sijoittavalle oli vuonna -79 toki muitakin vaihtoehtoja. Vuonna -77 Prestige ei vielä lukeutunut Citroën-maahantuoja Korpivaara Oy:n viralliseen tuontiohjelmaan, mutta haluPrestigen kanssa samaa pitkää koria hyödynnettiin myös dieselmoottorisissa Limousine-versioissa. Hinnaksi CX 2400 Prestigelle ennakoitiin keväällä -77 noin 108 000 markkaa. Tässä 80-luvun puolivälissä tehdyn mallipäivityksen jälkeinen CX 25 Limousine Turbo. Lisää lentoa ja korkeutta Lisää kulkua Isoon kissaan järjestettiin vuodelle -77, kun Prestigen voimanlähteenä jatkoi samainen 2 347-kuutioinen nelonen, mutta Boschin L-Jetronic-polttoaineensuihkutuksen myötä 128-hevosvoimaisena
Fiat 127 ’80 MONIKÄYT TÖAUTO Todellinen 38
Ähtäri MONIKÄYT TÖAUTO 39. Ähtäriläisen Miikka Koskisen retkeilyautona palvelee Fiat 127. Vaan tapahtuu sellaista nykypäivänäkin. Ennen vanhaan ihmiset seikkailivat pikkuautoilla ties missä ja tarpeen tullen menopeli tarjosi yösijankin
Tulevaisuudessa voi olla toisinkin, sillä Miikka tiirailee tämän tästä internetin pikkuautotarjontaa. M opoiässä Miikka Koskisen kavereilla oli isoja pienipyöräisiä Suzuki-mopoja. ”Fiatin 126-, 133ja 600-mallit ovat seurannassa. Sanoin, että kymmenen minuuttia.” Maaseudun pikkuteitä kiertelevälle reissaajalle 127 osoittautui nappivalinnaksi. Sunbeam Imp on sellainen auto, joka on ollut minulla haaveissa jo pikkupojasta saakka. Tällainen 180-senttinen mahtuu oikein kivasti nukkumaan”, Miikka selventää. Tuollainen retkeily on ihan parasta.” Tilaa vaikka yöpymiseen Takavuosien pikkuautot ovat kiehtoneet Miikkaa aina. Lähempää katseltuna auto näytti oikein hyvältä. Se oli vähän ajettu ja hyvin pidetty, ei aivan priima mutta kivassa kunnossa ja museorekisterissä.” Miikka löi kaupat lukkoon ja lähti ajelemaan huoltoaseman kautta kotia kohti. ”Sillä tuli kierreltyä paljon maaseutureittejä. Kyseli, että kauanko olen 127:n omistanut. Siihen päälle vaan kunnon patjat, ja käytössä on miellyttävä sänky kahdelle. Jotkut ovat varoitelleet Impin huonoista puolista, mutta minä en ajattele semmoisia.” Kahdeksan vuotta sitten Miikka laajensi harrastustaan nelipyöräisten vehkeiden suuntaan. ”Tästä saa selkänojat vaaka-asentoon ja takaistuimen helposti irti. Niitä löytyy kyllä, kun hyppää mopon sarviin ja lähtee tutkimaan ympäristöä.” Pappamopolla kurvailu tuntui mukavalta, joten Miikka alkoi sijoittaa kesätöiden tienestejä Tunturi-mopoihin. Matkalla pysähdyin kesäkahviloiden kohdalle, jäätelökioskeille ja uimarannoille. ”Kun menin tankkaamaan, heti siinä jo tuli joku juttelemaan, että vau, minulla on ollut nuorena tällainen. 40 6/2020 Fiat 127 ’80. Kuvissa esiintyvän Tunturin Miikka hankki kymmenisen vuotta sitten Ähtärin läheltä Niemisvedeltä. Hauska pikkuauto on perheen lasten ykkösvaihtoehto, kun pitää valita menopeli jäätelönhakureissulle. ”Tavallaan yksikin mopo piisaisi, mutta nyt minulla on niitä neljä. Perillä pysäköin Tunturin Harley-Davidson-rivistön väliin ja rupesin syömään eväitä. Siihen kyytiin Miikka ei ehtinyt, mutta hieman myöhemmin mies hankki ensimmäisen harrastelaitteensa, valkoisen Tunturi City -mopedin. ”Täältä pääsee Jyväskylään mukavasti pikkuteitä pitkin. Joku saattaisi pitää autoa retkeilykäyttöön pienenä, mutta Miikan mielestä tilaa on peräti mukavasti. Siinä on jotakin erityisen sympaattista. Mies on Kääpiöautoyhdistyksen kannatusjäsen – varsinaiseksi jäseneksi ei tämänhetkisen harrasteauton kanssa ole mahdollisuutta. Pistelin kauniina kesäaamuna hihattoman t-paidan ylle ja läksin kiireettömästi eteenpäin. Sitten on musta ja liekkikuvioin koristeltu viritetty jalkavaihteinen Tunturi, jonka kanssa pitää mennä hiekkateitä vähän varovaisemmin”, Miikka naurahtaa. ”Siellä se pitkän kujan päässä tuijotti sellaisella ilmeellä, että hae minut pois. Mikkelissä oli myynnissä Fiat 127, jota mies päätti lähteä vilkaisemaan. Pikkupojasta asti minua ovat kiehtoneet tanssilavat, maitolaiturit, kyläkaupat ja kauppa-autot. Takapenkin selkänoja asettuu lattialle penkkien jatkoksi, jolloin asetelmasta syntyy eräänlainen laveri. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Miikka Koskisen Fiat 127 on pirteä nelikymppinen eli vuosimallia 1980. Sillä mies on retkeillyt pisimmillään 130 kilometrin päähän Jyväskylään ja vielä samana iltana takaisin Ähtäriin. Vanhin on vuosimallia -62, ja yksi on vuodelta -70
41. Matkatavarat kulkevat kätevästi kattotelineellä. Fiat 127 tuli tuotantoon jo liki puoli vuosisataa sitten vuonna 1971. Kulman takana siintävä Uno palautti merkin pikkuautojen edelläkävijöiden joukkoon. Ennen kuin 127:n seuraaja Fiat Uno tuli myyntiin vuonna 1983 saatiin 127:stä kolmas versio. Yöpymispaikat valikoituivat useimmiten tunnelman perusteella. Joskus oikea fiilis löytyi tyhjänä kaikuvan tanssilavan liepeiltä, välillä leiriydyttiin uimarannalle. Vaan jos haluaa niin tehdä, Fiat on kelpo vaihtoehto reissuvehkeeksi omassa kokoluokassaan. Jälkimmäinen parannus liittyy tavaratilan nostokorkeuteen. Artikkelin auto edustaa 127:n toista, vuonna 1977 esiteltyä versiota. ”Tällainen 180-senttinen mahtuu oikein kivasti nukkumaan Fiatiin.” Kahden hengen seurue sopii mukavasti yöpymään 127:n kyydissä. Aluksi Miikka reissasi Fiatilla puolisonsa kanssa menneen ajan maisemia etsien. Istuttiin takakontissa ja syötiin pizzaa musiikkia kuunnellen. Se on mitoiltaan edeltäjänsä kaltainen mutta tuntuu tilavammalta ja on kätevämpi käyttää. ”Viime kesänä pysähdyttiin Laukaan Satamafestareiden aikaan tapahtumapaikan liepeillä sijaitsevalle uimarannalle. Markkinoinnissa kiinnitettiin huomiota sisätilojen runsauteen ulkomittoihin suhteutettuna – peräti 80 prosenttia auton pinta-alasta oli matkustajien ja matkatavaroiden käytettävissä. Tälläiset reissut Suomen kesässä ovat aivan mahtavia.” EDISTYKSELLINEN JA MONIKÄYTTÖINEN Tuskin monikaan yöpyisi Fiat 127:n kokoisessa autossa ilman syvää innostusta omaa harrasteautoaan kohtaan. Pian markkinoille tullut kolmiovinen versio teki pikkuautosta varsinaisen monikäyttömallin. Ensin mainittu ominaisuus on seurausta suuremmista takasivuikkunoista ja niiden tuomasta valoisuudesta. Isomman auton näöstä ja pienistä parannuksista huolimatta esittelynsä aikaan edistyksellinen malli oli jo selvästi ikääntynyt. Ensimmäisessä versiossa takaluukun alareuna sijaitsi suunnilleen auton kylkipokkausten tasossa, ja kakkosversion luukku taittuu hieman alaspäin ja samalla tavaratilan kynnystä on saatu alaspäin. Sen muotoihin ja sisätiloihin oli loihdittu lukuisia yhteneväisyyksiä Fiat Ritmoon. Keli oli mahtava, joten jäätiin siihen yöksi, ja heti aamulla päästiin sitten uimaan. Kakkosversio pysyi tuotannossa vuoteen 1981 saakka. Aivan aluksi korimalli oli kaksiovinen, ja tavaratilaan pääsi käsiksi pienen luukun kautta
42 6/2020 Fiat 127 ’80. Museorekisteröity Fiat oli siistikuntoinen peli jo ostohetkellä, joskaan ei aivan täydellinen. ”Kasvoin jo pikkupoikana kiinni Baddingiin ja Topi Sorsakoskeen ja Agentsiin, jotka ajattomina toimivat hyvin tänäkin päivänä ja sopivat erinomaisesti kesäiseen Suomeen. Perheenlisäyksen myötä Avocadon käyttö on vain lisääntynyt, sillä muksujen mielestä jätskille pitää päästä nimenomaan pienen pöristimen kyydissä. Kesäviikonloppuisin se palvelee keikka-autona. Muutkin esiintymisvehkeet mahtuvat mukaan, eli sillä hoituvat myös keikkamatkat. Koko perheen juttu 127 sai hauskan olemuksensa ja värinsä ansiosta lempinimen Avocado. Kitara kulkee muutenkin mukana matkoilla. ”Tänä kesänä osallistuin ensimmäistä kertaa 127 Summer meet -tapahtumaan. Vuosien vieriessä Miikka on kohentanut autoa niiltä osin kuin on ollut tarpeellista. Tiedä vaikka kohdalle osuisi mukava nuotio, jonka äärellä olisi mukava soitella. Harrastemielessä tulee soiteltua rautalankamusiikkia ja iskelmää, ja soittokamoiksi olen kerännyt oikean tunnelman vehkeitä kuten vanhoja kitaroita ja putkivahvistimia.” Avocadon kyydissä kulkeekin yleensä kitara. Lasten innosta päätellen tulevaisuuden Avocado-retkeilijätkin ovat jo selvillä. Päivätyönsä ohella harrastemuusikkona toimiva Fiat-harrastaja käyttää pikkuautoaan myös keikoilla. Siellä oli älyttömän mukavaa ja avuliasta porukkaa. Hauskoja retkeilykokemuksia on varmasti tulossa vielä paljon. Otin siellä puheeksi, että jostain pitäisi löytää takaturvavyöt lapsien kuljetusta varten, ja pian sainkin vinkkiviestiä puhelimeen.” Auton ja miehen kahdeksan vuotta kestänyt yhteiselo vaikuttaisi olevan vasta alkua. Lasten innosta päätellen tulevaisuuden Avocado-retkeilijätkin ovat jo selvillä. Eikä Miikan Fiat-harrastus ole muutenkaan hiipumaan päin. Soittovehkeet mahtuvat heittämällä kyytiin
Näiden lisäksi lähes jokainen autonvalmistaja on jossain vaiheessa halunnut kokeilla kynsiään urheiluautojen tunteita herättävällä saralla. Aloitetaan italialaisista ajoneuvoista ja katsotaan millaista urheilullista otetta niissä on automainoksien perusteella ollut tarjolla. Urheiluauto – mikä kumma se oikein on. Italialaista eksotiikkaa Lähestymme urheiluauton häilyvää käsitettä juttusarjalla automainoksista, joissa esiintyviä autoja on kaupiteltu urheiluautoina. Urheiluautoa ei määritä tarkoin moottoriteho eikä edes henkilöpaikkamäärä tai korimalli, sillä urheiluauto voi yhtä hyvin olla alle 50-hevosvoimainen kaksipaikkainen roadster tai yli 500-hevosvoimainen 2+2-paikkanen coupé. Se onkin sitten kertaluokkaa visaisempi kysymys. Jos on, niin ei muuta kuin rintaa rottingille, ajohansikkaat kouraan ja baanalle. Ensimmäiseksi katsastamme italialaisien autojen kansainvälistä ja kotimaista mainosantia. Mikä sitten lopulta on urheiluauto. Nopeuden ja linjakkaan ulkonäön estetiikka on ollut siinä määrin houkuttelevaa, että rajallisista markkinaosuuksista huolimatta muutamat merkit ovat päättäneet keskittyä jopa pelkästään urheiluautojen valmistamiseen. Aiheen vaikeutta kuvannee, että on olemassa esimerkiksi urheiluautoklubien tai yksittäisten moottoripäiden koostamia tarkkoja listoja urheiluautoiksi hyväksyttävistä automalleista. Jos tällaiset listaukset eivät tuota toivottua tulosta, on viimeisenä mahdollisuutena sivuuttaa moiset listaukset turhanaikaisena säätämisenä ja luottaa omaan intuitioon, että urheiluautoksi itselle hankittu harrastepeli saa luvan myös olla sellainen – sanovat siihen muut mitä tahansa. Ja siinä missä ennen muinoin urheiluvaunusta oletettiin löytyvän esimerkiksi pinnavanteet, jalopuuta kojelaudasta ja ohjauspyörästä sekä rättikatto, niin 80-luvun sportista moisia elementtejä ei enää löytynyt välttämättä lainkaan. Teksti: Harri Onnila MYYDÄÄN Urheiluauto 43. U rheiluautot eivät koskaan ole olleet henkilöautojen kokonaismarkkinoiden kannalta erityisen merkittävässä roolissa, mutta autoväen tunteiden ja mielipiteiden herättäjänä niin merkitys on ollut kiistaton autoilun alkuhämäristä lähtien. Annetaan myyntimiehen kertoa Mutta otetaanpa vaikean urheiluautomäärittelyn tueksi sanavalmis myyntimies ja katsotaan mitä kaikkea viime vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla on kaupiteltu – enemmän tai vähemmän – urheiluautoina. Tulevissa numeroissa on luvassa lisää myyntipuheita muutamien muiden automaiden tuotteista. Automalleja tällaisilla listoilla on parhaimmillaan vai pitäisikö sanoa pahimmillaan muutamia tuhansia. Siitä vain sitten selaamaan tällaista listaa ja etsimään onko omassa tallissa majaileva menevä malli mukana listauksessa. Mutta jos ei, niin vaihtoehtona on selata jotain toista urheiluautolistaa toiveikkain katsein
”Mitäs sanottavaa muilla on kahdesta pienestä italialaisesta urheiluautosta?” kyseltiin Lancia Fulvia Rallye Coupén ja Zagato Sport Fastbackin mainoksessa -68. Vakuudeksi huippunopeuden kerrotaan yltävän yli 160 km/h lukemiin. 44 6/2020 Myydään urheiluauto – Italia. Urheiluautoksi tätä ei mainoksessa mainita, mutta tuskin kukaan varmistusta kaipaakaan, kun sen verran traditionaalisesta urheiluautomeiningistä on kyse: ”uusi sensaatiomainen nautiskeluauto” Fiat 1500 Spider vuodelta -63. Fiat 124 Spider ’68. Ja hyväähän Road&Trackja Motor’s Racing -lehtien koeajojutuista oli mukaan tietysti poimittu. Kotimainen mainosnikkari on kuitenkin innostunut luonnehtimaan vuonna -65 Fiat Lusso 2300:aa ”urheiluautoksi viiden hengen korilla”. Komea iso Fiat se siinä, mutta että urheiluauto. Muodot puhuvat puolestaan – ja hinta
Otsikossa kerrottiin tekniset perusteet urheiluautomaisuudelle: ainoa sedan, joka oli varustettu polttoaineensuihkutuksella, kahdella ylänokalla, neljällä levyjarrulla ja viisiportaisella laatikolla. Vuonna -69 Alfan 1750 Berlinaa kaupiteltiin Yhdysvalloissa ”perheurheiluautona”, joka yltää 180 km/h nopeuteen ja selvittää seisovan varttimailin 17,6 sekunnissa. Mainos on vuodelta -73. Vuoden -74 mainoksessa käännettiin vuonna -66 saapuneen mallin ikääntyminen voitoksi: ”Miksi ajaa autolla kun voit ajaa legendalla?” Arvattiinko kuitenkaan, että malli jatkoi tuotannossa vielä lähes 20 vuotta. Yhdysvaltoihin italialaista Panteraa tuotiin alkuvaiheessa Lincoln-Mercury-divisioonan alla, ja mikä ettei, olihan Panteran taka-akselin etupuolelle soviteltu Fordin 5,8-litrainen V8. Fiat 124 Sport Coupé seisoi vuonna -71 urheiluautomääritelmän ja myyntipuheiden risteysasemalla: ”Useimmat myyjät kertovat ettei tällaista ole olemassakaan. Alfa Romeo Spider kuuluu malleihin, joiden urheiluautostatuksesta ei tarvinne kiistellä. Urheiluauto, jossa on tilaa neljälle aikuiselle.” Keskimoottorisuus on henkilöautoissa ollut urheiluautojen yksinoikeus – vai tuleeko äkkiseltään mieleen poikkeuksia. Upeiden urheilukorien lisäksi Alfa Romeon neliovisetkin mallit on usein esitetty urheilumalleina. 45
Urheiluautoja tässä katsellaan, vaikkei mainoslauseissa asiaa sanatarkasti korostetakaan. Maseratin ’80-malliston antia edustivat Merak ja sen kevyempi ja tehokkaampi SS-versio, Bora ja Khamsin. Vakuudeksi mainitaan, että ”Maserati-nimen takana on lähes 60 vuoden jatkumo kilpaja GT-autojen valmistusta autoentusiasteille”. Hauskana yksityiskohtana Maseratia edusti USA:n länsirannikolla tuolloin British Motor Car Distributors -niminen yhtiö. Samalla hehkutettiin sporttiFiiun edullisuutta muihin keskimoottorimenijöihin kuten Maserati Boraan, Lamborghini Urracoon ja Ferrari Dinoon verrattuna. Sisällöltään mielenkiintoinen on myös myyntipuhe ”suuremmalla moottorilla varustettu GTV on nopeimpia sarjavalmisteisia autoja jossa on lisäksi alumiinivanteet ja metallinhohtoväri”. 46 6/2020 Myydään urheiluauto – Italia. Pinnavanteista ja rättikatosta on luovuttu, mutta mainostekstin mukaan vuoden -84 Alfa Romeo Alfetta GTV on ”perinteinen urheiluauto, jolla taittaa taivalta mukavasti ja vauhdikkaasti”. Kirjoitusasun kanssa ei ollut niin tarkkaa, sillä Urraco on kirjoitettu mainoksessa muotoon ’Uracco’. Keskimoottorisuus oli myös Murtoluku-Fiatin juttu, mitä korostettiin vuonna -76
47. Kulkua kolmelitraisen 192-hevosvoimaisen V6:n voimin piisasikin: nollasta sataseen 7,7 sekunnissa ja huippuja 230 km/h. Komeaa 164-mallia mainostettiin 90-luvun alussa otsikkotasolla mukavana, mutta pienemmässä präntissä nousi esille myös urheilullisuus. Väitteelle esitetään tueksi muun muassa Porsche 944:n, Audi Coupé Quattron ja Toyota Celica Supran pieksevän kiihtyvyyden: seisomalta sataseen 8,0 sekunnissa. Vastaus sisältyy kuitenkin otsikon toiseen kysymykseen, ja varsinainen mainosteksti kertoo kupletin juonen: ”Fiat Croma on uuden sukupolven edustusauto, jonka häkellyttävä suorituskyky on vain yksi sen ylellisistä ominaisuuksista.” Alfa Romeon perinteet neliovisten sedanien urheilullisuudesta jatkuivat vuodesta toiseen. Ei sentään ihan urheiluautona, vaan kokonaisuutena, jossa oli paitsi Pininfarinan kori, myös ”urheiluauton alusta ja suorituskyky”. Ja kirjaimet puolestaan sikäli hämmästyttäviä asioita, että -86 Fiat Ritmo tituloidaan urheiluautoksi. Vuoden -86 Fiat Croma -mainoksen pääkysymys herättää kysymyksiä. Tarkemmin sanottuna kyseessä on Ritmo Abarth 130 TC, ”raaseri, ajateltu ja ajatuksella varusteltu urheiluauto, jossa on tilaa”
Venäläisille kelpasivat huonommatkin yksilöt, joten maamme Lada-kanta kutistui melkoisesti varsin lyhyessä ajassa. I talialaista alkuperää olevaan neukkuajoneuvoon ammattikatsojakin tuntee sympatiaa autourheiluharrastuksensa myötä. Hintojen nousu kuitenkin alkoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kun itänaapurin asukkaat alkoivat suurin joukoin haalimaan Ladoja takaisin synnyinmaahansa. Aihioita löytyi lähes jokaisen navetan nurkalta tai omakotialueiden pihojen periltä. Oikeastaan rallikuosiin rakennettu nappisilmä tuottaa jopa nostalgisia fiiliksiä, sillä ensimmäinen kilpailijan roolissa koettu kilpailu oli punaisessa Ladassa pelkääjän paikalla. Jopa alumiiniovilla ja -luukuilla varustetun VFTS:n kyydistä sain nauttia pari kertaa kunnes sääntömuutokset vaativat palauttamaan alkuperäiset, painavammat peltiosat kyseisten kilpurien koreihin. Kilpailijoiden turvallisuutta tässä hieman purnaustakin aiheuttaneessa muutoksessa sääntökirjan tekijä tietenkin ajatteli. Ikaalisten UA:n harjoituserikoiskokeella kaasutteli tämä sinapinkeltainen nappisilmä lokakuussa 1991. Laukaanhovi-rallisprint vuodelta 1999, kuljettajana Marttinen. Nopeasti laskien noin 75 prosenttia kartturin tehtävistäni hoitelin nimen omaan erilaisten F-ryhmän Ladojen kyydissä. Aihioita ja varakoreja oli saatavana pilkkahinnalla, joten tavallinen harrastajakin pääsi nauttimaan vauhdin hurmasta kohtuullisin kustannuksin. Edullinen, jos kilpa-auto koskaan sellainen on, tuo itäauto silloin oli. Rallilada 1970-luvulla myyntitilastojen kärjessä sitkeästi sinnitellyt yksinkertainen ja edullinen itäajoneuvo oli oivallinen perusta myös kilpa-autoksi. 48 6/2020. Niin ikään rallissa tuiki tarpeellisia kulutusosia, siis irto-ovia, luukkuja, ikkunoita ja kokonaisia varakoreja sai asevelihinnalla. Kar i Ruus un e n AMMATT IKATSOJA muistelee Ladankin saa nopeuksiin joissa maan vetovoima hetkeksi kumoutuu
Porilainen Seppo Hannukainen oli todellinen väriläiskä räväköine ajotyyleineen ja jätti ammattikatsojan mieleen ikuisen jäljen huimilla suorituksillaan, joita monet tuon ajan nelivetokuskitkin kauhulla muistelevat. Tero ja Pasi Kalliomäki sukeltavat vauhdilla siiman alle Paimion rallispecialissa tammikuussa 1993. Vammala-rallissa vuonna 1992 ojan puolella istui Kari Sorjasaari. Huhtikuussa 1992 Seppo ajeli Urjalan sprintissä. Nopeita VFTS-kuskeja edusti Jyrki Sorjasaari. Ralli-Ladan ajokuva kävi vaikka sarjakuvaruudun pohjaksi. Nykyään Jyrki ajaa rallia upealla Fiat 131:llä. 49. Arvo Alanko ja Pekka Pitkänen vetäisevät risteyksen leveäksi Kärkölän Koskimel-rallissa talvella 1993
F-ryhmän rallisarjan alkaessa 90-luvun alussa oli viivalla monta kireää VFTS-Ladaa, joiden kuljettajat olivat nopeaa sorttia. Vuoden -92 Kesoil-rallissa VFTS kaatui vauhdikkaasti pieneen männikköön Ylöjärven Mutalassa, 80-luvulla kuvatusta Niskavuori-elokuvasta tunnetuksi tulleen maatalon kohdalla. Kaikista kovin luu VFTS:n ratin takana oli ehdottomasti porilainen Seppo Hannukainen, joka osasi myös rakentaa Ladasta menevän pelin. Eikä jalka irronnut kaasulta vaikka sisäpuolen etukulma alkoi uhkaavasti nousta peräpään raapiessa ojanpohjia. Lada Samaralla. Tämä Nummi-Pusulan THU-rallissa ajettu ek yllätti monet tässä takaviisto-oikeassa, sillä juuri ennen risteystä tie pokkasi 90 astetta vasemmalle. Citymarket-ralli Salossa ja Aijalan erikoiskoe vuonna 1999. Nokialainen Hannu Kortesuo harrasti rallia mm. Ilmeisesti itäkilpuri vaati rivakasti edetäkseen ronskia ajotyyliä sillä näyttävyyttä ei yleensä näiden kuskien kohdalla ajamisesta puuttunut. Ehkäpä tulevissa muisteluissa saatamme päästä tutustumaan hieman tarkemmin toiseen näistä ladattarista, mikäli sopiva hetki haastattelulle järjestyy. Nätti VFTS taittui risteyksestä oikean jalan komennuksella. Vuonna 1993 Nokia-rallissa ajettiin tuttu Perämaan erikoiskoe. Ei Lada pelkästää karvaisten äijien kilpuri ollut. Tuulilaseja porilaisella taisi huoltoautossa kulkea mukana sillä sen puuttuminen tai rikkoutuminen yleensä keskeytti autokunnalta kisan järjestäjän tai viimeistään virkavallan toimesta. Ainakin Tiina Sievinen (nyk. Seppoa ja TVE-948:aa monesti Pasin kanssa odottelimme oman ylläripaikan penkalla, eikä miehen esityksiin tarvinnut koskaan pettyä. Valkoinen sotaratsu heitettiin jo ”sata metriä” ennen mutkaa linkkuun ja kurvi tultiin tappisladissa ulkoreunoja pitkin miljoonaa, sora takapyöristä kaaressa lentäen. A-pylvään tolpat säilyivät kuin ihmeen kaupalla ilman isompia osumia. Auton kori oli varsin rujon näköinen varsinkin takapäästä, mutta ainakin seuraavalla erikoiskokeella Pengonpohjassa kilpaa ajettiin kuin mitään ulosajoa ei olisi tapahtunutkaan. Markus Hellström ja hanskalla hoidettu yllärivasen. Ilmeisesti itäkilpuri vaati rivakasti edetäkseen ronskia ajotyyliä sillä näyttävyyttä ei yleensä näiden kuskien kohdalla ajamisesta puuttunut. Toisinaan Seppo Ladoineen livahti puskaankin, mutta jos nesteet pysyivät koneessa eivätkä pyörät hullumaisesti sojottaneet eri suuntiin, kisaa jatkettiin samalla yritteliäisyydellä. Kesoil-rallissa vuonna 1992 Urjalassa ajettu Haritun erikoiskoe pitkän suoran jälkeisine takaviistoristeyksineen yllätti Kortesuon, kuten monen muunkin aina Marcus Grönholmia myöten. Rummukainen ja Heinänen selvittivät kinkkisen risteyksen lumipöperössä talvella 1993. Kai Jäntti, Markku Artjoki, Tero Kalliomäki, Marko Mansikkamäki, Jyrki Sorjasaari, Ari Kuusinen ja Harri Valkama tulevat ensimmäisenä mieleen VFTS-kuljettajista, kun muistin syövereitä lähes 30 vuoden takaa kaivelee. 50 6/2020 Ammattikatsoja muistelee. Hannukainen ei petä Eräs ajanjakso Ladojen suhteen iskostui ikimuistoisena ammattikatsojan varsin yksinkertaisen pääkopan sisuksiin. Roiskiva ajotyyli ei yleensä ole nopein tapa edetä, mutta Hannukaisen kohdalla tämä tieteellisestikin todistettu fakta ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa. Lassila) ja Anitta Vuorensyrjä ajoivat melko hyvällä menestyksellä tuon aikakauden naisten SM-kilpailuissa omilla VFTS:illään
51. hiekkalaatikkopaikka jossa Selännekin taisi kyseiseen lootaan hieman osua, ja siitä jonkin matkaa eteenpäin tämä tiukka vasuri, jossa tuntematon suuruus roikottaa keltaista VFTS:äänsä. Aapiskukko-rallissa vuonna 1995 Samaralla runkipaikan selvittivät Ruusiala ja Kasurinen. Lassila). Kyseisellä värityksellä oli mukana muitakin merkkejä ja kertoi yhteisestä tiimistä.Hämeenlinnassa vuonna 1998 ajetussa East Side -rallissa kinkkisen paikan selvittivät Koski ja Kallio. J. Keltamusta väritys ja ruutukatto olivat tuttu näky 1990-luvun ralli-Ladoissa. Nuorten ja naisten SM-osakilpailun naisten podiumsijoista ajoi Tiina Sievinen (nyk. Nokialla, Pinsiön erikoiskokeella hieno VFTS lipsahti ojaan ja siellä vaanineeseen kiveen. Kyseisen kilpailun voittivat Tommi Mäkinen ja Seppo Harjanne Lancia Delta Integralella. Tämä Sahalahden suunnalla sijaitseva eekoo tarjoaa katsojalle useita hyviä katselupaikkoja, ajettiin pätkä kuinka päin tahansa. Tämä kuvassa oleva kurvi on tarjonnut nostoporukoille hikeä, ajettiin se kumpaan suuntaan tahansa. Aapiskukko-ralli 1993. Sassi ajoi tutuilla teillä Kauppi-rallissa vuonna 1993. East Side -ralli ajettiin vuonna 1996 talvella. Rantarallissa vuonna 1993 Jäntti liirailee kurvissa jossa edellisvuonna toisin päin ajettaessa oli runsaasti ulosajoja. Kai Jäntti oli yksi nopeimpia Lada-kuskeja 1990-luvun alussa. NHL-tähti ajoi ruutukattoisella vanhakoppa-Escortilla taiteilijanimellä Teukka Salama. Tällä Sahalahden eekoolla oli kolme runkipaikkaa: ensimmäinen näkyi toisaalla olevassa Samara-kuvassa vuodelta 1995, hieman sen jälkeen oli todella kuuluisaksi tullut ns. Kilpailu muistetaan Teemu Selänteen ensimmäisenä rallina
Meilläkin tuttuja olivat Lada 1300 Rallyet jotka mallimerkinnästä poiketen olivat 1600-kuutioisia. Eräs näistä lukemattomista yhdistelmistä tuotti kilpailijoille paljon ohjelmaa, eikä tämä Lada ollut poikkeus. F-sarjaa ajettiin myös Lempäälässä vuonna 1998. Erään vauhdikkaimpia Lada kuviani sain vuonna 1998 Lahden Erikois -rallista. Kuten muistamme, tämä luokka jäi toteuttamatta. Vilnassa kehitettiin myös keskimoottorinen B-ryhmän ralliauto, Lada 2108 EVA turbo, joka ulkoisesti muistutti Lada Samaraa mutta oli vanhanaikaisesti takavetoinen. Kansainvälisen autoliiton FIA:n suunnitelmat korvata B-ryhmä uudella, noin kymmenen luokitusversiota vaativalla, eräänlaisella prototyyppiluokalla eli S-ryhmällä, otettiin vastaan myös Brundzan pajalla. Oli kyseessä sitten maailmanvalloitus tai ohkaisemmalla lompsalla varustetun palkansaajan vauhdinnälän tyydyttäminen. 52 6/2020 Ammattikatsoja muistelee. Kun aavikkoralleista tuli puhetta, oli Lada dyynien ylityksissä mukana myös Niva-maasturiin pohjautuvan kilpa-auton kanssa. Kyseiset kilpa-autot syntyivät Vilnassa Liettuassa joka tuolloin kuului Neuvostoliitolle. Korostan kuitenkin että tämä tieto ei toistaiseksi ole millään lailla varmistettu. Laihia-rallissa 1998, joka oli F-ryhmän osakilpailu, ajettiin Pohjanmaalle tyypillisesti tiestöä, jossa on pitkä suora ja ysikymppi mutka päässä. Yhtiön johtohahmo oli ralliväelle tuttu Stasys Brundza. Laitila – Sivonen selvisivät säikähdykseltä tästä nopeasta vasurista josta oli melkoinen pudotus alas pellolle. Tosin nettimaailmasta tälle en löytynyt vahvistusta, eikä nopealla etsinnällä myöskään omista arkistoistani, mutta todella vahva muistikuva allekirjoittaneen takaraivossa on että kaatovideokoosteiden pioneereihin kuuluva Antero Miikkulainen osallistui kyseisellä kilpa-autolla joko Safaritai Norsunluurannikon ralliin 1980-luvun lopulla. Täällä Suomineidon helmoissa kisatouhut Ladojen kanssa jopa historic-luokissa ovat nykyään hieman vaisuja, mutta muualla, esimerkiksi Unkarissa Ladat edelleen piirtelevät laveita linjoja paikallisilla soraja asfalttierikoiskokeilla. Siitä huolimatta S-ryhmään ajateltu vilnalaiskilpa-auto sai sijansa rallimaailmassa sillä kyseinen Lada Samara T3, joka käytti Porsche 959:n nelivetotekniikkaa, menestyi muun muassa vuonna 1991 Paris-Dakar-rallissa belgialaisen F1-legenda Jacky Ickxin ajaessa sijalle viisi. Jos asiaan perehtyisi oikein antaumuksella ja ajan kanssa, tarjoaisi itänaapurimme kilpailutoiminta Zhiguleilla ja sen eri versioilla ainekset melkoisen paksuun painotuotteeseen. Kaikesta huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, halpa, yksinkertainen, toisinaan epäluotettava mutta talvipakkasissa lämmin ja tietynlaisen aatteen omaaville asiakkaille kaupaksi käynyt neuvostoliittolaistuote on saavuttanut arvostettavan historian myös rallirintamalla. VFTS on lyhenne sanoista Vilniusskaja Fabrika Transportnyh Sredstv. Kisatouhut alkoivat naapurimaassamme Ladoilla heti 1970-luvun alussa. Tunnettu Onkemäen pätkä söi autoja odotetulla tavalla, muiden muassa ykkösenä startannut Pentti Koskiniemi keskeytti pyöräytettyään Starletinsa ulos tieltä tässsä huimassa paikassa. Taakse lentävästä sorakaaresta voi kuvitella että moottorista löytyy potkua eikä kuski arastele sitä käyttää. Kaukaa viisaasti auton suunnittelussa oli huomioitu nelivetomuutokset mahdolliseen kakkoskehitysversioon. 1980-luvun alussa esitelty Lada 2105 tarjosi pohjan tässäkin muistelussa vahvasti esiintyvälle, B-ryhmään rakennetulle VFTS:lle. OSATTIIN SITÄ IDÄSSÄKIN Niin arkinen kulkuneuvo kuin Lada aikanaan olikin, tarjoaa se rallifaneille melkoisen aarreaitan jo pienelläkin pintaraapaisulla kilpailutaustansa suhteen. Täällä Suomessa 1980-luvulla Harri Väänänen – Roman Fehrman ajoivat hyvällä menestyksellä ilmeisesti aidolla, tehtaan tekemällä VFTS:llä kotimaamme arvokisoissa. Tämä ATA111-kilpinen kilpuri koki myös Afrikan eksotiikkaa
Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 37 90 Suuri Valmet -traktorikirja Upea 216 sivuinen valokuvakirja. IKILIIKKUJA UUtUUslehti! Autoja ja autoilun ajankuvaa sodanjälkeisiltä vuosikymmeniltä ClassiC Motor show ’08 Messuraportti ensimmäistä kertaa järjestetystä harrasteajoneuvonäyttelystä 120 000 km ajettu Mercedes-Benz 220D Automatic -79 Steyr Puch kääntää katseet SympAtIAA ItävALtALAISIttAIn wanhat aUtot vappUajelUlla Zoolandian kokoontumisajon tunnelmia Testasimme, kuinka höyryjunalla matkustettiin Ukko-Pekan matkassa Museokatsastus Mitä pitää ottaa huomioon ja kuinka se käytännössä hoituu. Puhelin: 040 047 2321 tai 040 047 2346 Sähköposti: jouni.jokinen@v-palvelu.fi Pirkanmaan V-Palvelu Ky Sorvajärventie 416 34110 Lakiala Nyt saatavilla Amazon/PV jarrurumpuja ja -levyjä, jossa napa ja rumpu yhtä osaa. 4 90 8 00 Klassikot pelikortit Voit pelata autokorttipeliä tai perinteisiä korttipelejä. V-Palvelu Pirkanmaan V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Klassikkomarkkinat Kymmenittäin harrasteautoja ja osia myytävänä Autoilun nostAlgiAA 1950 1985 • www.klassikot.fi • 01/08 • Hinta 7,50€ Tunturi Super Sport Urheilumopo 80-luvun tyylillä Tuleva klassikko Peugeot 205 1,9 GTi Aikakautensa yllättäjä Lotus Cortina Kahdesti rakennettu replica 6 4 1 4 8 8 3 6 8 4 8 8 8 1 > M B 22 0D • Ch ev y ii • to yo ta Co ro lla • s te yr p u ch • o pe l a sc on a • a u st in a 4 • lo tu s Co rt in a • s aa b 9 6 • p or sc h e 9 24 • tu n tu ri s u pe r s po rt 01 /0 8 Klassikot tarra-arkki Kymmenen säänkestävää tarraa A5 arkilla.. 8 90 Klassikot parkkikiekko 8 90 Edelliset numerot Varastossa lähes kaikki vanhat numerot vuodesta 2008 alkaen. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Harrastajaystävällinen hintataso. 2 viikon välein). P al ve lu nt ar jo aj at : Lä hi Ta pi ol a K es ki nä in en Va ku ut us yh tiö , Lä hi Ta pi ol an al ue yh tiö t MUISTATHAN HUOLEHTIA HYVIN KAIKKIEN RAKKAITTESI VAKUUTUSTURVASTA. Kattava vakuutusturva ja valinnanvaraa eri tilanteisiin. www.v-palvelu.fi Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. Viipale mediat Klikkaa ostoksille automiehen verkkokauppaan! www.supermarket.. Kaupan päälle avaimenperä. LähiTapiola johtava museoajoneuvojen vakuuttaja Suomessa jo yli 30 vuotta. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Supermarket.. Kysy lisää lähimmästä LähiTapiolan toimistosta. Edullisempi ja helpompi vaihtaa. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. verhoiluja tiivisteosia
1500-kuutioinen voimanlähde saattaa kuulostaa pieneltä tämänkokoiseen autoon, mutta kone on kokoisekseen kuitenkin pirteä ja pitää Bertonen muotoileman klassikkokorin kevyesti muun liikenteen joukossa. Auto oli jo ostettaessa hyväkuntoinen, joskin sen kyyti oli aavistuksen pompottavaa. V uosittainen kesäretki harrastaystävien kesken käynnistyi aamukahveilla Lappeenrannan linnoituksen Majurska-kahvilassa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti L I I K EN T EES S Ä Kesäretki Mazdalla 54. Pidemmältä tulleet olivat jo yöpyneet kaupungissa, mutta itse starttasimme reissuun kotipihasta aamuvarhaisella. Matkanteko tasoittui kun alle pistettiin uudet renkaat ja taakse tuliterät iskunvaimentimet. Reissuautona palveli juuri hankittu 50-vuotias Mazda 1500. Suorilla tieosuuksilla Mazda kulkee vakaasti, joskin simpukkaohjaus vaikuttaa välillä hiukan epätarkalta. Kolmen päivän automatka reitillä Lappeenranta– Punkaharju–Varkaus–Juva–Mikkeli vei moneen mielenkiintoiseen kohteeseen. Otimme alle hiljattain hankitun Mazdan, jonka kyydistä olimme ehtineet jo nauttia muutamalla lyhyemmällä ajomatkalla. Kymenlaakson teillä oli mukava nauttia Mazdan hiljaisesta menosta
Ruoka sekä näytti että maistui hyvältä. Reilun kilometrin päässä harjun päällä odotti ennalta varattu illallisja yöpymispaikka. Matkakohteiksi oli valikoitunut nähtävyyksiä patsaspuistosta konenäyttelyyn. Metsänvartijan taloksi vuonna 1844 rakennettu huvila laajennettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla hotelliksi. Esa Heiskasen 1970-luvulla alkanut harrastus, tuhansia vuosia vanhojen uppoeli hakopuiden nostaminen viereisen Hietajärven pohjasta on johtanut uniikin uppotukkikylän rakentamiseen. Ensimmäinen kohde oli Kuutostien varrella sijaitseva Parikkalan Koitsanlahden Patsaspuisto. Kasvava matkailu johti uuteen laajennukseen 1890-luvulla. Järvestä nostettuja runkoja on kuivatettu vähintään kuusi vuotta ennen käyttöä. 55. Mazda 1500 DeLuxe vuodelta 1970 pelasi hienosti koko reissun ajan. Yhden taiteilijan elämäntyö, 560 betonipatsasta puistomaiseen pihapiiriin sijoitettuna muodostavat kiehtovan kokonaisuuden. Jalkautuminen Veijo Rönkkösen ilmeikkäiden ihmis-, eläinja kasviaiheisten patsaiden välissä luikerteleville poluille on hämmästyttävä elämys. Entinen Valtionhotelli tunnetaan nykyisin nimellä Hotelli Punkaharju. Aamulla kokoonnuttiin mukulakivikadulle Lappeenrannan linnoituksen alueella. Laajassa perusnäyttelyssä olisi riittänyt nähtävää iltaan saakka, mutta ihan kaikkea ei ehditty tutkia. Vanhat ajopelit istuivat mukavasti maisemaan. Toinen retkipäivä Aamiaisen jälkeen palattiin alas harjulta tutustumaan monipuoliseen taidenäyttelyyn. Esa ja Mari Heiskasen pyörittämä Hakoapajan Aikhikylä onkin varsin ainutlaatuinen vierailukohde. Suomen Metsämuseo Luston teemanäyttely ”Miehen työ” esitteli metsätyömiesten karuja työolosuhteita 1950ja 1960-luvuilla, ja Koneaika-hallissa pääsi tutkimaan menneiden vuosikymmenten metsätyökoneita. Nyt Saimi Hoyerin emännöimänä rakennuksia on remontoitu ja majoitustoiminta on taas täydessä vauhdissa. Mikon vetämä persoonallinen ja hyväntuulinen esittelykierros sai vierailijoiden suupielet leveään hymyyn. Mikko Ranta-Huitin vetämä persoonallinen ja hyväntuulinen esittelykierros sai vierailijoiden suupielet leveään hymyyn. Koronatilanteen vuoksi opastusta ei järjestetty edes 12 hengen ryhmälle, joten museovierailu eteni opastekylttejä lukien. Luston vanhan jugend-tyylisen aseman muutama vuosi sitten ostaneet Hannu Huitti ja Mikko Ranta-Huitti avaavat vuosittain ovet kesäkotiinsa vaihtuvien taidenättelyiden muodossa. Punkaharjulta matka jatkui Rantasalmelle Porosalmen Heiskasten asuinsijoja ja rakennuksia hämmästelemään. Parikkalasta matka jatkui Punkaharjun upeisiin maisemiin. Luston metsämuseossa pääsi tutustumaan menneiden vuosikymmenien järeisiin metsätyökoneisiin sekä uittoja metsätyömiesten arkeen. Tutkijat ovat määrittäneet puiden iäksi 1 000–4 000 vuotta
Mazdalla poikettiin vielä kotikulmilla Vuolenkosken Rantamestalle vanhojen traktoreiden kokoontumiseen. Hieman haikein mielin oli aika suunnata autojen keulat kotia kohti. Väsyneessä penkissä matkustajakin väsyy, mutta tässä ohjaamossa istuu mielellään pidempiäkin matkoja. Hotelli Järvisydän 56 6/2020 Automatka Mazdalla. Kahvila Majurska Parikkalan Patsaspuisto Lusto – Suomen Metsämuseo Hotelli Punkaharju Luston Aseman Taidelaituri Mekaanisen Musiikin Museo Kempf Ky Tertin Kartano TeaHouse of Wehmais Hotelli Punkaharju HakoApajan Uppopuukylä Mikko Ranta-Huitin opastuksella Hakoapajan Aikhikylä esitteli Esa Heiskasen elämäntyötä uppopuiden parissa. Teahouse of Wehmais on Anna Grotenfelt-Paunosen kymmenen vuotta sitten perustama maankuulu teehuone ja bistro. Matkan varrelle osui sopivasti Tertin Kartano, jonne pysähdyttiin hetkeksi jaloittelemaan. Pawel Kempf esitteli alakerran soittimet värikkäästi ja ilmeikkäästi. Kesätyöntekijä Mikko hoiti yläkerran soitinesittelyt asiantuntevasti paikallismurteella. Ennakkoon tilattu iltapäiväteekattaus Wehmaan luomutilan piharakennuksessa maistui seurueelle. 1 2 3 4 5 6 7 Heiskasten toinen sukuhaara on rakentanut Hakoapajan viereen mittavan matkailukeskuksen, kylpylähotelli Järvisydämen. Maisemakuva auton ikkunasta taaksepäin: Punkaharjun laella mutkitteleva museotie on eittämättä kappale kauneinta Suomea. Eriskummallisessa paikassa pääsee aikamatkalle posetiivien ja grammareiden aikaan. Punkaharjulla tutustuttiin Luston vanhan aseman näyttelyihin ja pihapiiriin. Kolmanteen ajopäivään lähtiessä hoksaa kuinka hyvin Mazdan istuimet ovat säilyttäneet ryhtinsä. Aikhi on muinaissuomalainen sana joka tarkoittaa vanhaa, suurta puuta. Väsyneessä penkissä matkustajakin väsyy, mutta tässä ohjaamossa istuu mielellään pidempiäkin siirtymiä. Lopuksi piipahdettiin Mikkelin Kenkäverossa, josta jokainen autokunta jatkoi kotimatkalle omaan tahtiin. Järvisydämen rakenteissa ja sisustuksessa on käytetty paljon uppopuuta, keloa ja vanhoja esineitä. Alueella sijainnut huvila tarjosi mainion yöpymispaikan seurueellemme. Nyt tosin ajettiin lähistöllä sijaitsevalle Mekaanisen musiikin museolle. Kotia kohti Piikatyttö-ravintolassa nautitun aamiaisen jälkeen otettiin suunta Varkauteen
Jarrutkin purevat varsin hyvin, joskin vaativat jonkin verran poljinvoimaa pienestä tehostajasta huolimatta. 57. Mitään suurempaa huoltoa ei ajosta ostetulle autolle ollut tarvetta tehdä. Pelkästään näyttelyautona se ei siis ole ollut. Sen jälkeen Mazda vaihtoi omistajaa vielä kolmesti, kunnes se kuluvana kesänä siirtyi meille 103 000 kilometriä ajettuna. ALKUPERÄISKUNNOSSA SÄILYNYT YKSILÖ MAZDA 1500 DELUXE 1970 Mazdan on tuonut uutena Suomeen maahantuoja Haka-Auto Oy, ja käyttöönottopäiväksi on merkitty 8.4.1970. Auton alkuvaiheista ei ole jäänyt tietoja muistiin. Reilun tuhannen kilometrin ajokokemuksen perusteella ostos on osoittautunut onnistuneeksi. Pavel Kempf jatkaa isänsä Jürgen Kempfin työtä Mekaanisen Musiikin Museossa Varkaudessa. Se kuitenkin tiedetään, että Mazda on ollut pitkään maahantuojan kokoelmassa – tosin omistajan nimi on yrityskauppojen myötä vaihtunut neljästi. Mekaanisen musiikin museon portailla asettauduttiin ryhmäkuvaan muiden matkaanosallistujien kanssa. Maatilan piharakennuksessa toimiva Teahouse of Wehmais tarjosi hienon taukopaikan Juvalla kotimatkan varrella. Kun klassikkoautoharrastaja Sture Engström osti Mazdan omakseen 11.4.2000, oli sen mittarissa 87 000 kilometriä. Wehmaan kartanon pihapiirissä sai halutessaan kurkistaa navetan ovista ja nähdä luomumaitoa tuottavaa karjaa sekä hämmästellä lypsyrobotin toimintaa. Siistikuntoisessa autossa kaikki toimii edelleen moitteettomasti ja täsmällisesti. Tavaratila on suuri, tosin varapyörä varastaa ison osan sen tilavuudesta. Istuimet ovat edelleen ryhdikkäät ja hyvät istua. Engströmin omistuksessa hienossa alkuperäiskunnossa säilynyt auto siirtyi museorekisteriin. Reilun vuoden jälkeen Engström myi auton eteenpäin Paul Redlinille, jolla se oli 15 vuoden ajan
58 6/2020. Tam-Silkin toimitusjohtaja Tuomo Saarni kertoi yrityksen historiasta ja sen viime vuosien nousujohteisesta kehityksestä. Leidien kesäpäivä Kangasala 19.7. Ensimmäiseksi keulat suunnattiin Haralanharjun näkötornille. Pirtille palattua oli vuorossa keittoruokailu ja jälkiruokakahvit. Näytöksen juontaja Laura Pehkonen elävöitti näytöstä kertomalla kulloisenkin vuosikymmenen merkkipaaluista ja muodin ominaispiirteistä sekä keksinnöistä vaatteiden valmistuksen saralta. Ajoreitti jatkui Tam-Silkin tehtaalle, jossa oli myös mahdollisuus tehdä ostoksia. Seuraavassa kohteessa autot pysäköitiin Kangasalan Nuorisoseuran Pirtin pihaan, josta jalkauduttiin tutustumaan lähellä sijaitsevan Kangasala-talon näyttelyihin. Museon pihanurmikko toimi hienosti ajoon osallistuvien parkkipaikkana. Naisten automobiiliajossa leidit ovat ratissa ja mukaan halajavien miesten on tyydyttävä kartanlukijan rooliin. Ajoneuvot pysäköitiin parkkipaikalle, josta jaloiteltiin näkötornin juurelle. Runsasta aamupalaa nautittiin kiireettömästi Vehoniemen Automuseolla. Ajotapahtuman järjestelyvastuussa ollut Leila Suutarinen kertoi osallistujamäärän tuplaantuneen kolmen viimeisen ilmoittautumispäivän aikana. P oikkeuksellisesta korona-ajasta johtuen osallistujamäärän arveltiin jäävän korkeintaan pariinkymmeneen autoon, mutta yllättäen ajoon ilmoittautuikin ennätysmäärä osallistujia, lähes 50 ajoneuvokuntaa. Tämän vuoden ajotapahtumassa kierreltiin Kangasalan seudun kauniita ajoreittejä. Yhdistyksen jäsenet esittelivät eri vuosikymmenten muotia niin alusvaatteiden kuin mekkojen, hattujen ja käsineiden osalta. Mobilian Tankit täyteen -näyttely tarjosi monipuolisen kattauksen huoltoasemahistoriaa ja nostalgisia ajoneuvoja. Kangasalan Pirtiltä suunnattiin tieliikennemuseo Mobiliaan. Ennen kotimatkalle lähtöä oli vielä tilaisuus tutustua Wannabe Storage -vintagevaateliikkeeseen. Naisten vaatetuksen lisäksi esittelyssä oli myös miesten ja lasten muotia menneiltä vuosikymmeniltä. Ajon osallistujat ohjattiin saapumisjärjestyksessä tiiviiseen rivistöön piha-alueen reunaan. Tornilla ihailtiin maisemia ja kuultiin Kesäpäivä Kangasalla -laulun synnystä Heikki Mäenpään kertomana ja tottahan toki se myös laulettiin yhteislauluna. Naisten Automobiiliklubin puheenjohtaja Tanja Virtanen-Leppä puolestaan iloitsi mukana olleista ensikertalaisista. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Kaikki ajoneuvot pysäköitiin aamupalan ajaksi Vehoniemen Automuseon edustalle. Pin-upja vintage-harrastajien yhdistys Pin-up petrols esitti Pirtin salissa vintage-muotinäytöksen
59. Kaisa Koskelainen pyöritteli tottuneesti '68 Pontiac Firebird 350 Convertiblen rattia. Suoraan Triumph-kokoontumisesta Vääksystä saapuneet Riina ja Kari Sundström olivat pukeutuneet hääteemaan. Riina ajeli reitin läpi avo-Heraldilla huntu hulmuten. Haralanharjun näkötornilla nähtiin myös häävalssi. Ennen lähtöä kokoonnuttiin kuulemaan muutama puheenvuoro ajon järjestäjiltä ja samalla saatiin viime hetken ajo-ohjeita reitin varrelle. Ensimmäistä kertaa ajossa mukana olleen Heidi Paavolan ajokkina oli vuosimallin 1977 kaksivärinen Citroen 2CV6. Mari Pihlaja-Kuhnan ajoneuvokunta kiinnitti ajokilven NSU Ro80:sen keulaan. Arja Viitaniemi osallistui tällä kertaa viime syksynä hankitulla Citroën B11 Normalella. Iida Jaatisen ajokkina oli pitkään oman perheen omistuksessa ollut rättikatto Fiat 500 vuosimallia 1950
Sari ja Anssi Juutilaisen ajokkina oli MB 220 SEb 1965. Haralanharjun näkötornin parkkipaikka täyttyi ääriään myöten. Lopuksi kajautettiin yhteislauluna Topeliuksen runoon sävelletty ”Kesäpäivä Kangasalla". Anne Savelan ajoneuvokunta ehti pitää pienen teehetken Haralanharjulla. Vierailu Tam-Silkin tehtaanmyymälässä onnistui, kun naapurikiinteistön tontti saatiin myös käyttöön. Mairit ja Antti Pellinen osallistuivat 1960 Porsche 356 B 1600 S:llä. Näkötornin juurella istahdettiin kuntelemaan Heikki Mäenpään tarinointia. 60 6/2020 Naisten automobiiliajot. Seurueen asut oli valittu ajokin, 1974 VW Kuplan tyyliin sopiviksi
61. Kangasalan nuorisoseuran Pirtti tarjosi passelit tilat pysäköintiin, ruokailuun ja Pin-up petrolsin muotinäytökseen. Leila Suutarinen vastasi mallikkaasti sujuneen ajon järjestelyistä. Pysäköinti Mobilian pihanurmikolle tarjosi upean taustan ajoneuvojen ryhmäkuvalle. Leilan ajokkina Studebaker State Commander vuodelta 1938. Kartanlukijoita kiinnosti Kangasala-talon näyttelyssä taiteilijaprofessori Kimmo Pyykön 1960-luvun tyyliin valmistetun Honda CB 50 -replikan tarina
Kesätapaamisen perinteisiin kuuluu olennaisena osana lauantainen ajolenkki. Sää suosi tapahtumaa, sillä ajot ajettiin lämpöisessä auringonpaisteessa. Tapahtuman jälkeen mallimerkintä vaihtui katsastuksessa henkilöautoksi, ja ainoastaan Suomessa käytössä ollut ’Van’ poistui rekisteriotteesta. Letkassa ajellaan tutustumaan kokoontumispaikkakunnan mielenkiintoisiin kohteisiin. Kesätapaamisen ohjelmaan on jo usean vuoden ajan kuulunut venttiilikoppa-mäkiautoilla kisailu. Vesivehmaalta matka jatkui legendaarista Kopsuon mutkaista ja mäkistä tietä pitkin Viinija Puutarhatila Pihamaalle Kalkkisten kylään. Sisäpihan grillikota mahdollisti perjantain illanvieton makkaranpaiston merkeissä. Triumphin venttiilikoppaa kekseliäästi hyödyntäen valmistetut mäkiautot kilvoittelivat keskenään rullausnopeudesta. H otelli Tallukan piha tarjosi väljän ja näyttävän pysäköintitilan Triumph-harrastajien kalustolle. Ensi kesän tapahtumapaikkaa ei ole vielä päätetty, mutta alustavana ajatuksena on kokoontua hieman pohjoisempana, vähintään Jyväskylän korkeudella. Kisa toteutettiin parilähtöinä vartavasten suunnitellun lähetysalustan avulla. Lauantai-aamun auringonpaisteessa ajeltiin Vesivehmaalle tutustumaan Antin Automuseoon, josta löytyy myös kaksi Triumphia. Ruokailu Majakkapaviljongilla sujui kanavaan ja sieltä pois lipuvia veneitä ja laivoja ihaillen. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Hotelli Tallukan pihalla autot pysäköitiin komeaan rivistöön pihan keskelle. Trumpat Vääksyssä Vääksy 17.–19.7. 62 6/2020. Kahvittelun ja ostosten jälkeen suunnattiin Pulkkilanharjun maisemia ihaillen takaisin Vääksyyn. Markus Tolin saapui tapahtumaan Nurmijärveltä vuoden -70 Triumph 2000 Mk2 Estatella. Triumph Cars Club of Finland ry:n vuosittainen päätapahtuma Kesä ajot järjestetään perinteisesti heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Kerhon puheenjohtaja Jouni Pöytäkivi kertoi, että tavallisesti osanottajia on hieman enemmän, mutta koronatilanteen johdosta tavallisesti mukana olevat ruotsalaisharrastajat puuttuivat nyt tyystin. Yöpyjien lisäksi lauantaina järjestettyyn ajoon osallistui muutamia päiväkävijöitä lähiseudulta, joten ajoon kurvasi kaikkiaan 30 ajoneuvokuntaa. Kuluvan kesän kekkerit pidettiin PäijätHämeen maisemissa, tukikohtana toimi Hotelli Tallukka
Autoletka kurvailee Antti ja Ritva Viuhan ’68 TR250:n johdolla Pulkkilanharjun maisemissa. Jäsenmaksun maksaneille kolahtaa postilaatikkoon neljä kertaa vuodessa kerholehti Keulakuva. Brittiautotapahtuma Britit kohtaavat käynnistyi TCCF:n aloitteesta 1986 ja jatkuu edelleen suosittuna kokoontumisena, jota nykyisin järjestävät eri merkkikerhot vuorotellen. Kesäajon ensimmäisessä kohteessa Antin Automuseolla kokoonnuttiin aluksi kuulemaan miten navetasta tuli museo. Kilpa-auton kuljettajina toimivat muun muassa Barbie ja Ken. Parkkitilaa löytyi kaikille vaikka museon omaakin kalustoa oli pysäköitynä pihalle. Kesäaikaan kuukausittaisia kokoontumisia järjestetään pääkaupunkiseudulla ja Kymenlaaksossa. Juha Tolinin TR4 A ’67 keräsi ihailijoita ympärilleen Vääksyn Majakkapaviljongilla. TRIUMPH CARS CLUB OF FINLAND RY TCCF on parinsadan jäsenen aktiivisesti toimiva merkkikerho. Kisailu venttiilikoppa-mäkiautoilla kuuluu olennaisena osana kesätapaamisen ohjelmaan. 63. Yhdistyksellä on kotisivut sekä vilkkaasti toimiva FB-sivu
64 6/2020. Vapaamuotoisen tapahtuman järjestelyvastuu on kiertänyt merkki kerhojen välillä ja tapahtumapaikkakin on vaihtunut useaan otteeseen. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Merkkikerhoista paras osallistumisprosentti oli Morganklubilla, jonka jäsenmäärästä jotakuinkin puolet saapui paikalle. Brittiautoharrastajien kohtaamisilla on Suomessakin jo vuosikymmenten perinteet. Kerrassaan mainio värivalinta Range Roveriin ja vielä tehtaan omasta värikartasta. Tänä vuonna brittiintoilijat kutsui kokoon Finnish Jaguar Drivers’ Club ja tapahtumapaikaksi valikoitui Suomen Moottoripyörämuseon pihapiiri Lahdessa. Punaruskea sävy tuntee nimen Russet Brown. Auto etsi tapahtumassa uutta omistajaa. Britit koolla Lahti 9.8. Varsin harvinainen Sunbeam Rapier Hardtop keräsi asiantuntevan ihailijajoukon ympärilleen
Auto kulkee uskollisesti sen ensimmäisissä AA-739-tunnuksissaan. Roverin suoraviivaisemman aikakauden muotoilua edusti tämä 114 GTi 16V vuodelta -91. 65. Joutilaat brittipalikat saattoi tuoda tarjolle, sillä kohderyhmä oli ainakin oikea. Teräväkeulaiset Lotukset ryhmittyivät neuvostoaikaisen Raketa-kantosiipialuksen tuntumaan. Mini Moken ulkonäöstä voidaan olla montaa mieltä, mutta kavereille moikkailuun tämä avokas sopii loistavasti. MG MGB -avoautoja kokoontumisessa nähtiin useita. Luiskaperäiseen GT-malliin sopii eväät pidemmällekin reissulle. Tämä Commer Cob on varmasti rantautunut maahamme umpikylkisenä pakettiautona, mutta sivuikkunoiden myötä näkyvyys ja valoisuus ovat parantuneet ilahduttavasti. Vaikka maineikas tuotemerkki onkin ajautunut saksalaisomistukseen, vakuutteli lippalakki kojelaudalla tuotteen olevan 100% vapaa BMW-osista. Heikki Brandtin ryhdikäs ’61 Rover on tuttu Klassikoiden sivuilta viiden vuoden takaa. Kauppaakin kytkinosista päivän mittaan tehtiin
Parhaimmillaan matkaan on lähtenyt 80 autokuntaa, joista monet ovat saapuneet ulkomailta. Kansainvälistä Rotary Rallya on ajeltu hyväntekeväisyystempauksena jo kymmenen kertaa. 10th International Rotary Rally Saa siinä tovin ajella ennen kuin vastaan tulee toinen liekkimaalattu Peugeot 403 -farmari. 66 6/2020. Etupellin alta löytyy Lotuksen tuplanokkakone. Poikkeusoloista johtuen tänä vuonna reitille startattiin kuitenkin puhtaasti kotimaisin voimin. Noin 70 kilometrin ajelu päättyi Loimaan torilla, jonne paikallisten harrastajien avittamana saatiin aikaan pienimuotoinen klassikkoautonäyttely. Näitä JensenHealey-avoautoja ei Suomessa ole kuin muutama. Rekijoki–Loimaa 1.8. Tapahtuman takaa löytyy brittiautoista tutun Paradise Carsin vetäjä, rotarykoordinaattori Erik Stenström, joka toi maailmalla suositun hyväntekeväisyysajelun myös Suomeen. Maassamme järjestetään klassikkoautoilijoille monenlaisia tapahtumia. Rallyn lähtöpaikaa on vaihdeltu aika ajoin, ja nyt ensimmäistä kertaa reitille lähdettiin Paradise Carsin toimipisteestä. R otary Rally on monelle tuntematon tapahtuma, mutta tällä hyväntekeväisyystempauksella on Suomessa jo kymmenen vuoden perinne. Ennen starttia olikin hyvin aikaa tutustua liikkeen toimintaan sekä autovalikoimaan. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Vauhdikas Triumph TR4 tarjoaa hiuksia nostattavan ajokokemuksen
Markku Uotilan hienosti säilynyt ’89 Silver Spirit lienee aina säilytetty tallissa. Nuukalti ajettu yksilö on kulkeutunut maahamme Japanista. Volvon Bmoottoreiden eroavaisuuksia pohdittiin havaintomallin äärellä. Ennen starttia oli hyvin aikaa tutustua Paradise Carsin autovalikoimaan. Mikäli yritys tarvitsee mieleenpainuvan mainosauton, niin tästä on kyllä vaikea pistää paremmaksi. Loimaan torille saatiin aikaan kohtuullisen kokoinen klassikkoautonäyttely. Paikan isäntä Erik Stenström antoi ääninäytteen V8-moottorisesta MGB-avokkaasta. Kuusisylinterinen gangsteri-Sitikka on upea auto, mutta toriyleisön huomion varasti kuitenkin pieni keltainen Berkeley. Virtasen Moottorin paloautonpunainen paketti-Rolle tulee varmasti huomatuksi. 67
Yleisöä yli odotusten ”Alun perin arvioimme että yleisöä tulisi paikalle viitisensataa henkeä, ja että suurin yleisöpiikki olisi illan pääesiintyjäksi hankittun Petri Nygårdin keikan aikana juhliva 300 hengen porukka. Elopärinöiden taustalta löytyy hiljattain perustettu Janakkalan nuorison tuki -niminen yhdistys. VMPK:n Kanta-Hämeen aluekerho Kantamotoristit toivat näytille vanhoja moottoripyöriä ja Hämeen Mobilistit järjestivät paikalle veteraaniautokalustoa. Historic-luokan Fiat 127 on hyvä konsti päästä mukaan kisaamaan. Elopärinää Turenki 1.8. Teksti: Toimitus Kuvat: Jukka Vuorenmaa Motocross on vauhtilajeista hurjimpia, ja 500-kuutioinen kaksitahtinen sen lajin kovin peli. Lopulta kävijöitä olikin 1 200, joista 950 jäi seuraamaan Nygårdin keikkaa”, kertoo puuhamies Petri Hakamäki. Alun perin tapahtumapäivä oli ajoitettu keväälle, mutta koronatilanteen takia se siirrettiin elokuun alkuun. Janakkalassa järjestetty tapahtuma keräsi varoja moottorihenkiseen nuorisotyöhön. Ja ovathan nuo pikkukilpurit aika hienojakin! 68 6/2020. Museovehkeiden rinnalla oli kaksija nelipyöräisiä historic-kilpureita. Vanhaa ajokalustoa oli esillä mukavasti. Vanha Honda CR500 pysäytti vanhat krossiukot voimavehkeitä muistelemaan. Moottoriurheilu on kallista – paitsi jos ajaa edullisella kalustolla. J anakkalan Elopärinät -tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Tapahtumalle on luvassa jatkoa ensi vuonna. Yhdistyksen toiminnan ytimessä on Turenkiin pystytetty mopopaja ja Leppäkoskelle toteutettu endurorata. Toivottavasti vanhojen laitteiden edustus on silloinkin yhtä kattavaa. Molempien ideana on tarjota nuorille mielekästä tekemistä sekä tutustumismahdollisuus kaksipyöräisten harrastamiseen. Tapahtuman tuotto ohjataan toiminnan ylläpitämiseen. Yleisölle tarjoutui mahdollisuus tutustua autoja moottoripyöräharrastuksiin vanhoja menovehkeitä unohtamatta
Sivuvaunu-Jawan esittelijälle ei tule yksinäisiä hetkiä. Veteraaniautoja tuli näytille laajalla ikähaitarilla kanttiautosta aina tulevaisuuden klassikkoautoihin. 69. Lisävalopatteriston taakse piiloutunut Hillman Imp on historic-luokan ralliauto. Fiat Ritmo 130 TC Abarth oli yksi kävijöitä kiinnostaneista vanhoista kilpureista. Juha Valkosen siistikuntoista Starletia katsellessa oikein hämmästeli, kuinka tällainen on Suomessa säilynyt alkuperäisenä. Entisajan tähtiä ja tulevaisuuden toivoja. Subaru Impreza vaikuttaa arkiautolta, mutta peruutusvalot juoruavat autosuunnistustaustasta. Prätkän nimi on komea ja ulkonäkö ainakin erikoinen. Tulevaisuuden museovehkeitä edusti hieno Jawa Tramp. Peugeot 304 ja Toyota Corolla edustivat 70-luvun puolivälin perheautojen tutuinta joukkoa. F-ryhmän Volvo 242 on Petteri Salminen – Jan Lönegren -parivaljakon rallivehje. Menneen ajan arkiautot puhuttelevat aina. Sen rattia sompailee Sami Paavilainen ja nuotteja lukee Jarno Kääpä. Historic-formulan rinnalle oli nostettu Elmeri Heinosen CRG Puffo -mikroauto. Vanhat prätkät kiinnostivat janakkalalaisyleisöä. Tietokyltti kertoikin auton tulleen Ruotsista
70 6/2020. Nyt kun Pick-nick oli jätetty pois kalenterista, arveltiin sen verottavan Nastolan cruisingin väkimäärää. Ferrari 348 tuli myyntiin vuonna 1989, ja kuvan autonkin saa museokilpiin jo ensi vuonna! Parkkialueella vilisi kaikenlaisia rakennelmia kuten tämä kattonsa menettänyt kirkkaanvihreä Toyota Crown 70-luvun alkupuoliskolta. Ruuhka¯aikaa Nastola 1.8. Nastola cruising järjestetään samana viikonloppuna Forssan Picknick -tapahtuman kanssa, joten kävijöistäkin osa on juuri Forssan-matkalaisia. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Tämännäköisiä autoja voi pian ilmestyä museoajoneuvotapahtumiin. Osallistujia tulikin paikalle ruuhkaksi asti
Valiantit ja Ramblerit taitavat olla jo liian kalliita vehkeitä kunnon törpöttelykäyttöön. Hyvin suti niin tuoreempi eurooppalainen kuin vanha amerikkalainen. Punainen sisusta, takalasinritilä ja targa-katto kruunaavat kokonaisuuden. Kuminpoltto on monen mielestä aivan turhaa tai peräti järjetöntä, mutta niin vaan tien varteen kerääntyy massoittain ihmisiä kun moottori karjuu ja savu nousee. Voiko Ford Mustang tämän herkullisemmaksi enää tulla. Volvon 700-sarja vaikuttaa olevan raggariautojen kärkisuosikki nykyään. 71
kertaa, ja jatkoa on tällä tietoa tulossa ensi kesänä. Rompemarkkinavieraat käyttäytyivät todella fiksusti, ja kaikki sujui hyvin. Klassikkoautoparkin jatkuvasti vaihtuva kalusto tarjosi nähtävää niin ikään. Rompetorialueen lisäksi oli tarjolla silmäkarkkia kaupungintalon edustalla Hot rod ja custom -näyttelyn muodossa. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Tulijoita riitti kun tapahtumakausi pääsi kunnolla käyntiin elokuun alussa. Karkkilaan saapui runsaasti harrastekalustoa, jolle oli järjestetty oma parkki rompetorin välittömään läheisyyteen. ”Myytävää taisi olla vakiomäärä, sillä myyjät tulivat paikalle aiempaa isommalla kalustolla perävaunujen kera. Kaksi kertaa aiemmin järjestetty talvirompetori on sekin saamassa jatkoa helmikuun ensimmäisellä viikolla. Järjestäjien korviin on jälkikäteen tullut pelkästään hyvää palautetta. Karkkila 1.8. R ompetori oli vähällä peruuntua koronatilanteen vuoksi. Luotiracing-nimen takaa löytyvät pitkän linjan rallimiehet Timo Saaristo ja Marko Nysten talkoojoukkoineen. Kokoontumisrajoitusten lievennettyä tapahtuma päätettiin kuitenkin pitää normaalia myöhempänä ajankohtana elokuun alussa. Korona-ajan erikoisjärjestelyt pyrittiin ottamaan huomioon niin hyvin kuin vain pystyttiin, mutta pientä jännitystä sen suhteen oli kyllä”, järjestäjä tunnustaa. Rompetori oli tällä kertaa hieman totuttua pienempi, sillä myyjiä otettiin paikalle rajoitettu määrä ainoastaan ennakkovarausten perusteella. ”Yleensä samaan aikaan kesäkuussa järjestetyt Karkkilan Rautapäivät peruttiin, ja jonkin aikaa oltiin jo sitä mieltä ettei rompetoriakaan järjestetä”, Marko Nysten kertoo. Yleisö hajaantui hyvin isolle ulkoalueelle eikä ruuhkia päässyt syntymään. Tapahtuma järjestettiin nyt 15. Karkkilan elokuinen ROMPETORI 72 6/2020. Koronakesän hiljaisuus isompien rompemarkkinoiden suhteen katkesi, kun Luotiracing ry:n järjestämä Karkkilan kesärompetori valtasi Högforsin ruukkimiljöön Karkkilan keskustan tuntumassa. Jossain kohtaa alkoi jo hirvittää kuinka kaikki saadaan mahtumaan
Justeeri aurinkolippana viimeistelee kokonaisuuden. Fordin olemusta on kevennetty poistamalla joutavia peltiosia. Taunus-Transitin aukeavin laidoin varustettu reilun kokoinen lava toimii mainiosti myyntipöytänä. 73. Jari Stenberg kuljetti Valmetillaan rompemarkkinavieraita asemanrannan ilmaisparkista tapahtumapaikalle ja takaisin. Studebakerin muotoilu hämmästytti jo uutena, eikä tällaista näkyä sivuuteta olankohautuksella nykyaikanakaan. Kaupungintalon edusta tarjosi näyttävän paikan hot rodja custom autojen näyttelylle. Kuplan uniikki tavarankuljetusmalli oli kaupan 8 700 euron hintaan
Harrasteajoneuvoparkkiin muodostui päivän mittaan monipuolinen klassikkoautonäyttely, jossa oli tarjolla värikästä kalustoa Opelista VW-pakuun. Tällaisen kanssa ei kannata suorittaa jarrutestiä tyhjällä lavalla. Jouko Palmgrenin pöydästä löytyi muun muassa radioita ja soittimia. 74 6/2020 Karkkilan rompetori. Rompemyyjien pöydissä oli tarjolla tavaraa laidasta laitaan, kylteistä kirjoihin ja erikoisiin lasiesineisiin. Myyjät iloitsivat päästyään pitkän tauon jälkeen esittelemään aarteitaan. Avolavalla varustettu Suzuki Carry on pirteä ilmestys
Komean 1939 Mercury Custom Coupén kylki kiilteli kilpaa auringon kanssa. Mikäli matka katkeaa peltiristipistoin kasatun leveärenkaisen 1938 monsteri-letukan kyydissä, voi määränpäähän jatkaa kapearenkaisen kaksipyöräisen kera. Upea puuveneen pienoismalli odotteli ostajaa hieman vajaan 300 euron hintaan. 75. Karkkilan kaupungin kaduille muodostui liikkuva näyttely rompemarkkinavieraiden kulkupeleistä. Pääkaupunkiseudun suunnalta kuolinpesän tavaroiden mukana tulleesta 1950-lukuisen oloisesta veneestä ei myyjällä ollut tarkempaa tietoa
Perinnettä ei katkaissut koronakaan. Tapahtuman taustapiru Mika Suomalainen summaili jälkikäteen, että Mansoniemessä oli viikonlopun aikana yli kaksisataa maksanutta henkeä ja kävijöitä tuplasti sen verran. Homma otettiin selvästi vapaaajan kannalta, sillä traktoreita tai kuorma-autoja ei tänä vuonna nähty. Rompekauppa kävi kuitenkin entiseen malliin, ja niemessä notkui ajoneuvoja ?ezetasta Gaziin. Tämän porukan edustajat Jesse Laamanen ja Atte Hietalahti kertoivat, että trendinpoikasena on viime aikoina ollut asentaa takaveto-Ladoihin uudempien etuvetomallien kuten 110-sarjan moottoreita. Miksikäs ei: Liki kaikista niistä löytyy taustalta valtamerkkien nykypelejä kiinnostavampi hankintahistoria. Aurinko nousi idästä Ikaalinen 7.–9.8. Lisäksi Lada oli käytännössä ainut merkki, jonka tämän vuosituhannen käyttöautot olivat paikalla tasaveroisina näyttelyesineinä klassikkokaluston rinnalla. Ladat olivat odotetusti enemmistönä. Teksti ja kuvat: Mika Rassi 76 6/2020. T autien ja taivasten herra on armollinen itäraudalle, sillä perinteinen kalustokokous saatiin järjestää ja poutasäässä paikalle oli miellyttävää tulla. Useimmiten omistajallakin on pitkä kiehtova intohimosuhde itäautoihin. Tänäkin vuonna palkintoina jaettiin käyttötavaraa moottorisahoista vedenkeittimiin. Itävehkeet ovat jo vuosia kokoontuneet kesäisin Ikaalisiin Mansoniemen leirintäalueelle. Uusien ja vanhojen Ladojen sukulaisuutta ylläpidetään myös rakentelijoiden leirissä. Näihin koneisiin on hyvin saatavilla osia, jotka ovat myös edullisia – kunnes virittely karkaa lapasesta. Viiden euron tapahtumamaksulle saa itätapahtumassa hyvin vastinetta, sillä siihen kuuluu saunan ja muun ohjelman ohella arvontavoitto. Kiintoisassa kalustossa oli edeltäviäkin vuosia selkeämpi enemmistö venäläisiä henkilöautoja
Ainakin Mansoniemessä näköhermoon iski muutama hienokuntoinen talttanokka. 77. Samaroiden harrastearvo lienee hiljalleen nousemassa. Kuuluiko tämä pitkä iževskiläinen eli meikäläisittäin lava-Mosse tapahtuman harvalukuisten työkoneiden joukkoon. Lada-väen kanssa turistessa tuli monesti puhe siitä, kuinka valtava loikka tapahtui Ladojen ajettavuudessa, kun siirryttiin etuvetoaikaan. Keskusosuusliikkeen päähine tuulilasin takana vihjaa siihen suuntaan. Se on seilannut meille länsinaapurista. Jesse otaksui mobilistien repivän pelihousunsa hänen Ladansa kanssa, sillä siinä ei oikein mikään ole kohdallaan – puskurit ovat väärät, samoin peilit, sisusta ja tietysti moottori. Mutta kaunis se on katsella ja vaivalla tehty. Jori oli tuonut kerhon myyntitiskiksi oman farmari-Ladansa, kymmenen vuotta vanhan Prioran. Jesse Laamanen oli vastikään saanut tummansinisen Ladansa valmiiksi, Atte Hietalahti taas on muokannut punakonettaan hiljalleen noin 15 vuoden ajan. Molemmissa autoissa oli 1700-ruiskukone, Aten autossa vielä remmiahdinkin. Lada-kerhon hyväntuulinen varapuheenjohtaja Jori Kymäläinen kertoi, että nappisilmäfarmarit ovat tällä hetkellä kysyttyjä ja arvokkaita Ladoja
Kaunista Škoda Feliciaa kelpasi katsella. Hyötyajoneuvoja ja armeijakalustoa oli paikalla ainakin lauantaina päivällä hieman niukanlaisesti. 78 6/2020 Idän ihmeet kohtaavat. Tavattiinpa sentään yksi näppärä kauppagazzi. Pari tällaista kopeekkahymyä virnisteli muikeasti Ikaalisten helleauringossa. Parhaan ajoneuvon tittelin nappasi kuitenkin yhtä lailla silmiä häikäissyt Wartburg Coupe. Toinen DDRsöpöliini oli Trabant. Pasi on puhdasverinen Lada-harrastaja, sillä hänellä ei ole koskaan ollut muita autoja. Tämän 2104:n kyljen luodinreiät olivat onneksi vain ornamentteja. Ehjät kanttilamppuiset Lada Combit ovat nekin jo harvalukuisia. 2107, mallisarjan kruunu. Pasi Collanderilla on kaksi käyttöautoa, kuvan Priora vuosimallia 2009 ja vähän vanhempi Lada 110, joilla mies huristelee vuoroviikoin. Priora on Pasin seitsemäs Lada. Oli siellä muitakin kuin venäläisiä
Lisäksi tarvittiin osien tunnistustaitoa, tietoa vanhoista traktoreista sekä takavuosien kilpa-ajajista. Viideltä autokunnat starttasivat kohti Kärkölää, ja suorittivat matkan varrella muutamia tehtävärasteja. Vaikeimpien arvattavien joukkoon sujautettu AkuAnkka oli varmasti kaikille osallistujille tuttu. Ensimmäinen tehtävä odotti heti parkkialueelta lähtiessä. Tällä kertaa piti tietää mistä mikäkin piirretty auto on lähtöisin tai kenen taiteilijan käsissä se on syntynyt. Teksti ja kuvat: Kari Mattila Ajotapahtuman lähtöpaikka oli Hollolan kirkon parkkialueella, jonne alkoi kertyä porukkaa jo hyvissä ajoin. Siinä kyseltiin muutaman autovalmistajan tuotteista ennen autotehtailun aloittamista. Sitten pysähdyttiin arvuuttelemaan piirrettyjen ajopelien tekijöitä tai teoksia, jossa auto on esiintynyt. H ollolan kirkon parkkialue täyttyi kesäisenä tiistai-iltana vanhoista ajopeleistä. Perillä Huovilanpuistossa autokuntia odotti valtava väkimäärä ja pitkät rivit museoikäisiä ajopelejä. KIRKOLTA PUISTOMAISEMIIN 79. Sama tapahtuma oli Päijät-Hämeen mobilistien Huovila-ajelun maalipaikka. Idyllisen Huovilanpuiston piha-alueella järjestettiin vanhojen ajoneuvojen kokoontuminen. Hollola – Kärkölä 4.8. Hollolan hienojen mutkateiden päätteeksi pysähdyttiin huoltoaseman pihalle Sairakkalassa
Hieman ennen maaliin saapumista oli viimeinen tehtävärasti. Kankahaispirtin seinälle oli jäänyt vanhaa tietoa, sillä komea pytinki on valmistunut 1915. 80 6/2020 Huovila-ajelu. Kivoja yksityiskohtia riittää tässäkin japanilaisautossa takalasinpyyhintä myöten. Ensimmäinen tehtävärasti sijaitsi lähtöalueella. Minin kuljettaja kaivelee muistista mitä BMW, Peugeot ja Saab muutaman muun valmistajan ohella tekivät ennen autotehtailun aloittamista. Vihreä kisahenkinen malli oli niistä erikoisin, valkoinen sarjakuva-aihein maalattu puolestaan hauskin. Honda Prelude omaa mukavat muodot. Huovilanpuiston vanhojen autojen rivistössä useampi Rättisitikka ilahdutti pirteällä olemuksellaan. Kankahaispirtin pihalla arvuuteltiin osien alkuperiä, minkä lisäksi piti hoksata kumpi kahdesta rautapyörä-Fordsonista oli vanhempi
Eero sai auton tehtyä, ja toi sen heti muiden iloksi tapahtumaan näytille. Tarakalla oleva rottinkilaukku piti sisällään välineet eväsretkeä varten. Oli siellä karavaanarikin, ja millaisella yhdistelmällä olikaan! Tässäpä kaunis retkipyörä maaseutumaisemien kiertelyyn. Alkuperäiskuntoisten ohella näkyi erilaisia rakennettuja vehkeitä – kaikki mahtuivat sulassa sovussa samaan riviin. Mikäpä istuisi paremmin maalaismaisemaan kuin vanha avolavakuormuri heinäpaali ja maitotonkka kyydissään. Yksisylinterisellä 175-kuutioisella kaksitahtikoneella varustettu ranskalainen Motobecane MB1 on vuosimallia 1924. 81. Kaksi kätevää pikkuautoa eri aikakausilta ja maapallon eri laidoilta: Mazda 121 ja Fiat 127. Sillä välin kun museoautot poseerasivat puistoalueella, parkkipaikalla oli moottoripyöräja moponäyttely. Klassikot-lehden 5/2019 Opel Kadett -esittelyn lopussa Eero Anttonen mainitsee keskeneräisenä tallissa olevan Citroën-projektin
Vauxhall-väki puolestaan tunnetaan leppoisasta meiningistä ja innokkaasta suhtautumisesta perinteistä automerkkiä kohtaan. VAUXHALL¯MIES Markku Hietamäki Peribrittiläinen Vauxhall on historiansa aikana ehtinyt nauttia laatu auton maineesta ja hyvien aikojen jälkeisestä alamäestä. Sitten Riihimäellä tuli myyntiin kovapeltinen mutta käyntivikainen Mosse. ”Olin kahdeksanvuotias kun ostin ensimmäisen mopon, Helkama Hopeasiiven. Niihin aikoihin Auto-Himbergin edustuksiin lukeutui Datsunin ohella myös Bedfordja Vauxhall-autot, jotka tulivat tutuksi työtä tehdessä. HA RRA STA J AN Teksti ja kuvat: Kari Mattila R iihimäen Junailijankadulla sijaitsi aikanaan Auto-Himberg. Komea ja ripeä Magnum oli niihin aikoihin arvokas peli, eivätkä miehen rahkeet riittäneet sellaisen hankintaan. Poikkesimme riihimäkeläisen Vauxhall-harrastajan pakeilla. Ja on pihalla ja piharakennuksessa kosolti muunkin merkkisiä menovehkeitä. Sitäkään ei saatu käymään ikinä, vaikka töitä tehtiin sen kanssa paljonkin”, Markku muistelee ensimmäisiä ajopelejään. Se oli kokonainen ja ihan siisti, mutta se ei käynyt, enkä osannut sille tehdä mitään. Vaihdoin sen sitten toimivaan mutta aivan hirveän näköiseen Öglaend-mopoon. Muutama vuosikymmen myöhemmin miehen tallissa komeilee aito Magnum kaverinaan kirjava joukko muita vanhoja Vauxhall-autoja. Sen kanssa opettelin korjailemaan. 82 6/2020. Kun täytin 15 vuotta, lopetin mopolla ajon ja ostin lähimetsässä seisovan IFA F9:n 150 markalla. Kaupugilla kulkiessa Hietamäki oli iskenyt silmänsä Vauxhall Magnumiin. Siellä autoista innostunut nuorimies Markku Hietamäki aloitti 1970-luvun lopulla työt. Palataan kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin, ja annetaan miehen kertoa, kuinka hän ajautui harrastuksen pariin
”Nuoruudesta se innostus Vauxhalliin on varmaan jäänyt, mutta tuosta Vivasta hullutus varsinaisesti alkoi. Ostin sitä varten Laakson veljeksiltä Simca Rallye II:n, mutta siitä poksahti kone. Välillä kokeiltiin moottori urheilu hommiakin. Sen Mossen kanssa opin autoista enemmän kuin vuoden aikana ammattikoulun autonasentajalinjalla”, Markku naurahtaa. Korimuutoksia ei ole tehty paljoakaan, mutta tekniikka on vaihdettu Magnumista ja sisustaa rakennettu. Sen jälkeen Mossea ei ollut saatu käyntiin. Pääkaupunkiseudulta löytyi Toyota Corolla, johon kovia kokenut Volvo kelpasi vaihdossa. Pienen oikomisen jälkeen autonvaihto oli jälleen ajankohtaista. Talven liukkailla Volvo lipsahti tieltä ja osui koivuun. Viidennen Vauxhallin kohdalla vaimokin jo uteli, että mistä tässä oikein on kyse. Hän on sitä vuosien ja vuosikymmenien kuluessa muokannut tähän asuun. ”Autosuunnistusta ajettiin velipojan kanssa kolme vuotta, mutta sitten tallissa oleminen alkoi kyllästyttää. Vähän ehdin sillä ajellakin, mutta Toyota-miehelle oli vähän outo se takamoottori.” Vauxhall-hulluus iskee Kymmenisen vuotta sitten Markku hankki omistukseensa HB-Vivan. Sisätilat ovat olleet aiemmin vähän rajummatkin, ”Nuoruudesta se innostus Vauxhalliin on varmaan jäänyt, mutta tuosta Vivasta hullutus varsinaisesti alkoi.” Pieni puolalainen Poksi-asuntovaunu on viihtynyt perheessä kauan. ”Firenza on ollut pitkään samalla omistajalla Koskenkorvalla. Hyvin kuulemma mahtuu sopuisa pariskunta yöpymään. VAUXHALL¯MIES Markku Hietamäki Markku Hietamäen tallissa on vehkeitä moneen lähtöön. Markun äiti osti vaunun jo 80-luvulla ja antoi sen Markulle ja hänen vaimolleen häälahjaksi 12 vuotta sitten. Hietamäestä tuli Toyota-mies. En osannut siihen vastata oikein mitään.” Hietamäki on koonnut parhaimmassa lyönnissä olevat autonsa lämpimän hallin suojiin. Kirkkaasti väritetty Vauxhall Firenza erottuu heti joukosta. Osan ajopeleistä Markku on hankkinut hyväkuntoisena, osan mies on nikkaroinut huonokuntoisista aihiosta takaisin tien päälle. 83. Tein autosta kaupat, minkä jälkeen otin jakajan irti ja panin oikeassa asennossa takaisin, ja sitten se toimi. ”Pojat olivat tehneet jotain remonttia, ja jakaja oli ollut irti. Näyttävä auto on monelle harrastajalle tuttu peli. Mossen jälkeen mies hankki Volvo 544 Sportin, ja pian myös ajokortin. Rallia piti myös ajaa
Löysin sen Haminasta, jossa sitä säilytettiin merikontissa. Tallissa on vihdoin se nuoruuden haave. Neljän viikon aherruksen perästä Victor oli jo ajokunnossa. Neljä viikkoa temusin sen kimpussa, ja sain sen leimattua. Penkit odottelevat jo verhoiltuina muun auton etenemistä. Ainoa neste, jota piti matkan varrella lisätä, oli bensiini.” Rivistä löytyy myös nuoruuden haave. Huonoista aihioista on mukava nikkaroida liikkuvia laitteita tien päälle. Vauxhall Victor Super ’61 ehti seistä neljäkymmentä vuotta ennen kuin Markku sai ostettua sen itselleen. Sen jälkeen olen vain ajellut. Sen jälkeen olen vain ajellut.” 84 6/2020 Harrastajan pakeilla. Vauxhall Magnum oli hyväkuntoinen jo hankittaessa, ja Markun aikomuksena on pistellä auto ajan kanssa oikein hienoksi. Komean pakoputkenpään Markku löysi kirpputorilta 20 vuotta sitten avaamattomassa paketissa. Peltien kanssa tuli pientä takapakkia, kun pari vuotta sitten törmäsin peuraan. Vuosikymmeniä siinä meni, ja nyt sellainen on tässä. Ja jos vaimolta kysytään, Markun mielestä kiinnostavimmat autot ovat lähes romukuntoisia. Ajattelin lähtiessä, ettei se noin vain voi pelata sellaista matkaa, mutta niin vain pelasi. Eka reissu oli tuhannen kilometrin lenkki Vauxhall-kerhon kokoontumiseen. ”Jos joku lemppari pitää Vauxhalleista sanoa, se on Magnum. Auto oli jo ostaessa melko hyvä, ja aikomus on jossakin välissä tehdä se kunnolla loppuun. Kauhtuneen ulkoasun Victor Super ’61 kuvastaa osuvasti miehen mieltymyksiä. Vauriot onneksi jäivät vähäisiksi.” ”Neljä viikkoa temusin sen kimpussa, ja sain sen leimattua. ”Tämä oli seissyt noin neljäkymmentä vuotta. Sain ostettua tämän itselleni nyt ennen pääsiäistä.” Markku pitää itseänsä enemmän käyttökunnostajana kuin autoja viimeisen päälle entisöivänä harrastajana. mutta myöhemmin ne on muutettu hiukan hillitympään suuntaan
Edellinen omistaja oli pistellyt auton lähes kauttaaltaan hienoon kuosiin. Linjakas HB-Viva löytyi pääkaupunkiseudulta. Auto on täynnä nostalgisia yksityiskohtia. Valkoinen Morris Minor on ollut ennen Markkua vain yhdellä käyttäjällä. 85. Mies teki perikunnan kanssa kaupat ja toi auton ajamalla Riihimäkeen. Markun harteille jäi enää pieniä viimeistelyhommia. Magnumin tekniikalla terästetty Firenza on rakennettu tähän kuosiin aikapäiviä sitten. Minoriin Markku törmäsi Imatran automuseolla, jossa se seisoi myytävänä-lappu ikkunassa
86 6/2020 Harrastajan pakeilla. Sen hakureissu on jäänyt kirkkaana miehen mieleen. Aikansa pikkuautoiltuaan äiti myi Charaden Markulle, joka myöhemmin myi auton eteenpäin siskolleen. ”Sisko sitä aikansa mädätti, toi sitten vuosien päästä tuohon pihaan ja sanoi, että se on ny sun.” Markun tiluksia kierrellessä selviää, että Toyota-miehen ja Vauxhallhulluttelijan lisäksi Hietamälle voisi keksiä monta muutakin lisänimeä. ”Ei ollut kyytiä, eikä sinne oikein päässyt julkisilla siihen aikaan. Maaseutukokoelma Kun hallin autot on käyty läpi, lukitsemme ovet ja ajelemme maaseudulle. Mallin harvinaisuus tai muu sellainen ei merkitse lopulta mitään.” ”Daihatsulla sitten surautin 300 kilometriä, pistin auton Bedfordin lavalle ja ajoin sillä takaisin kotiin. Toinen on tavallaan perintökalu. Ulkona seisovat laitteet ovat pääosin varaosa-autoja. Päärakennuskin on yksi harrastuksen kohde, jota mies on kunnostanut omalle tyylilleen uskollisena. Tein tuolla navetan vintillä seisovaan turbo-Daihatsuun vähän huoltohommia ja hain tarrakilvet. Ulkona seisovat autot ovat pääosin sellaisessa kunnossa, että niiden kunnostaminen olisi kova urakka. Osa onkin varaosien takia haalittu, mutta jokunen saattaa vielä palautua takaisin käyttöön. Vastaus kysymykseen on perin yksinkertainen: ”Minulle auton arvo piilee ainoastaan siinä, että pidän siitä itse. Markun äiti osti sen uutena Tervakosken Daihatsu-myyjältä. Perillä onkin monin verroin enemmän katseltavaa. Joka suunnalla vaikuttaisi olevan harrasteikäistä kalustoa. Mikä näitä kaikkia lopulta oikein yhdistää. Pihalla seisovan Bedford-lava-auton Markku löysi Etelä-Pohjanmaalta. Nurkista löytyy vanhoja moottoripyöriä ja menneen ajan esineistöä. Pressujen alle peitellyt autot saattavat kuitenkin muuttua vuosien myötä sen verran kiinnostaviksi, että yksi jos toinenkin otetaan työn alle. Merikonttiin säilötty kutoskoneinen Vauxhall Velox on täysin ajokuntoinen peli, joskin se kaipaa pientä laittoa ennen seuraavaa käyttöönottoa. Daihatsulla sitten surautin 300 kilometriä, pistin auton Bedfordin lavalle ja ajoin sillä takaisin kotiin.” Navetan vintillä on pari muutakin Charadea
Tallista löytyy museorekisteröity Condor-moottoripyörä. Se oli juuri tällainen Suzuki T250, jonka sarvissa on mukava nuuhkia kaksitahtikoneen käryä ja muistella kultaista 80-lukua. Vauhxall Victor VX1800 harvemmin nähdyllä farmarikorilla varustettuna. Pieni mutta pippurinen Daihatsu Charade Turbo alkaa olla sekin harvinainen näky. Markku hankki ensimmäisen moottoripyörän vuonna 1981. Kuvan kuorma-auton havaintomallia Markku yritti turhaan ostaa eräältä työnantajaltaan, mutta sai sen sitten pomolta läksiäislahjaksi. Isommista Vauxhalleista FD-korimallin Victor lienee useimmille autoihmisille tutuin. Markku on työskennellyt pitkään autokoulun opettajana. Tämä korimalli jäi Victor-sarjan viimeiseksi. Navetan vintillä huilii mukavan värinen yksilö. 87. Markulla on turbomallin lisäksi tallessa pari muutakin Charadea
Lähetä kuvasi tälle palstalle! Sähköpostilla toimitus@klassikot.fi tai kuoressa Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa Bedford & Vauxhall B rittiläiset kansanautot ovat olleet suosittuja monenkirjavista ominaisuuksistaan huolimatta tai niiden ansiosta. Joona Hamm kaiveli arkistoistaan Vauxhall-autojen kuvia, ja löytyi joukkoon muutama otos Vauxhallin Bedford-serkuistakin. Kierrätys kannattaa. Arvailujen varaan jäi oliko kyseessä Victor-, Ventoravai VX4/90-malli. Toki tästäkin Bedfordista olisi vielä voinut hyödyntää monta osaa. Teksti ja kuvat: Joona Hamm 88 Fotoalbumi 6/2020. Edesmennyt Bedford-kauppa-auto edustaa juuri niin suoraviivaista korimuotoilua kuin kaikkein halvimmalta vaihtoehdolta voisi odottaakin. Veloxeissa oli kuutosmoottorit ja Wyverneissä neloskoneet. Kuvan auto siirtyi romutukseen viime keväänä. Vauxhallin FD-korimallia valmistettiin vuosina 1968–74. Kuvan Wyvern EIX:iä valmistettiin vuosina 1951–57, kunnes se korvattiin Vauxhallin F-sarjalla. Sodanjälkeisiin brittiläisiin lukeutuu askeettinen Vauxhall Wyvern, jota valmistettiin samalla korilla kuin useammalle tutumpi Velox
Pakettiautomainen korimalli kulki Suomessa Bedford HAV -mallinimellä. Vauxhall Viva HB 3-ovinen farmari oli pieneksi eurooppalaiseksi näyttävä auto colapullomuotoineen. Tämänkin olisi joku voinut vielä vuosi sitten pelastaa. Tälläinen puhkomaton säilymäihme löytyy ehkäpä edelleenkin eteläisestä Suomesta. Vauxhall Chevette erosi Opel Kadettista lähinnä vain keulan persoonallisella muotoilullaan. Tarkkasilmäinen erotti toki lukuisia muitakin eroavaisuuksia kuten moottori, sisustuksen muotoilu ja materiaalit. 89. Vauxhall Viva HA:ta valmistettiin vain porrasperäisenä. Chevettejä ei eksynyt maahamme läheskään niin runsaslukuisesti kuin saksalaisten valmistamaa Kadettia. Toisen kuvan kustomoitu yksilö rakennettiin 1990-luvulla kahdesta todella huonosta yksilöstä erään vannoutuneen Vauxhall-harrastajan toimesta. Tästä maasta lähes sukupuuttoon kuollut F-sarjan Victor-yksilö katosi erään laanin mukana. Viva La Päikkärit – Juhannus, metsäauto ja päiväunet = rentoutumisen maksimointi
Elektroniikkavalmistaja Lucasta on haukuttu myös pimeyden ruhtinaaksi. Blitzin karua ohjaamoa on ajan hengen mukaisesti mukautettu pehmeämmäksi. 90 Fotoalbumi 6/2020. Allekirjoittaneen yli 15 aktiivisen metsäautokuvausvuoden jälkeen kyllä täytyy sanoa, että yleisin metsissä lojuva Vauxhall-malli on selvästi Viva HC. Bedford Blitzien viimeinen leposija. Kuvan pimeys ei tosin johdu Lucaksesta, eikä muutoinkaan brittiläisistä, vaan ihan syksyisestä valon vähyydestä. Sieltä missä meri pärskyää ja turska haisee. Tämän kuvakollaasin raskaampaa sarjaa edustaa Bedfordin S-sarja. Kuvan auto on kulkeutunut eteläiseen Suomeen Lounais-Norjasta, Harstadista asti
Bedford-kaksikko viimeisellä leposijallaan. Hatchback oli aluksi Vauxhall Chevetten ainoa korimalli, mutta jo vuotta myöhemmin sitä sai myös porrasperäisenä ja farmarimallina. Hyvinkin amerikkalaisvaikutteisia Vauxhallin FCja VX4/90malleja valmistettin vuosina 1963–67 yhteensä melkein 250 000 kappaletta, joista jälkimmäistä vain alle 14 000 yksilöä. 91. Kolmena valmistusvuotena tehtaalta rullasi yli 300 000 Vivaa, kun saksalainen työnsi kolmea korimallia yli tuplamäärän. Vauxhall Viva HA taisteli omassa kompaktissa käyttöautoluokassaan Ford Anglian ja Opel Kadett A:n kanssa sinnikkäästi, vaikka Vivaa ei saanut kuin yhtenä korimallina. Tälläisen VX4/90-mallin kuvasin yli kymmenen vuotta sitten vanhan huoltoaseman pihalla Satakunnassa. Saksan GM julkaisi ensimmäisenä porrasperäisen Opel Kadettin, mutta Vauxhall ehti julkaista ensin luiskaperäisen Chevetten. Kun Kadetista julkaistiin oma luiskaperäinen City-malli maaliskuussa 1975, niin takakylkiäpä ei prässätty Bochumissa vaan ne uitettiin Englannista. Rajusta terrorisointiasteesta huolimatta opettajan vanhasta Vauxhallista saisi harrastaja vielä monta hyvää pisteosaa. Uninen Viva haukotteli herättyään yölliseen valoilmiöön. Nykytilasta en tiedä, mutta toivon, että olisi päässyt taivasalta säilöön
Nyt tarjotun yksilön tilasi menestynyt kilparatsastaja Johnny Longden, ja auto laivattiin Kaliforniaan syksyllä -53. Tiettävästi jokainen yksilö myytiin uutena pariisilaisen Chrysler-dealerin, France Motorsin toimesta mutta useimmat löysivät tilaajansa uudelta mantereelta. Specialin kunto on räpeltämätön ja sangen patinoitunut, joten harvinaisuuden kohdalla voidaan puhua hyvästä entisöintiaihiosta. Harvinainen Chrysler on edelleen tekniikaltaan ja sisustukseltaan pääpiirteittäin alkuperäinen, mutta sen hopeanhohtoinen pintaväri on jossain vaiheesa vaihtunut valkoiseen. Kuvat: Gooding & Co Taatusti harvinainen, vain 16 yksilöä valmistettu Chrysler ei löytänyt huutokaupassa ottajaansa. Special ajatui jo vuonna 1960 harrastajalle, jonka jäämistöstä löytyneessä kirjeessä Longden vahvisti tilanneensa auton uutena Pariisista. Legendaarisen Virgil Exnerin muotoilemia ja torinolaisen Carrozzeria Ghian toteuttamia Speciaaleja valmistettiin tiettävästi vain 16 yksilöä ja niistä kahdeksan arvellaan säilyneen meidän päiviin. Chrysler Special ´53 E lokuun alkupäivinä Gooding & Companyn huutokauppaan listatuiden klassikkoautojen joukossa nähtiin melkoinen harvinaisuus, ’53 Chrysler Special. Special olisi tarjolla 550 000 US-dollarin pyyntihinnalla. Jo aikanaan kilometrimittariin ajetut 58 000 ovat kertyneet Chrysleriin viime vuosituhannella, ja arvatenkin pientä huoltoa on tiedossa, mikäli erikoisuutta mielisi jälleen tien päälle. 92 Marginaalista 6/2020. Vuonna 1979 auto siirtyi osaksi nykyisen omistajan kokoelmaa eikä sitä tiettävästi ole sen koommin yleisölle esitelty
Laaja päivitys sisältää EPS-järjestelmän ja alustamuutoksia. Pikkuisessa sportissa persoonallinen ulkonäkö ja hienoja yksityiskohtia vilisevä sisustus yhdistyvät hyvään ajettavuuteen. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 94 6/2020. 1999 TT:n avomalli esitellään. 1998 Coupé-malli saapuu markkinoille. Tuskin veikkaa pahasti pieleen, jos arvelee ainakin ripeimpien nelivetojen olevan tulevaisuudessa haluttuja keräilymalleja. Kun autoa katselee nyt yli kaksikymmentä vuotta sen ensiesittelyn jälkeen, se vaikuttaa edelleen raikkaalta ja mukavan erikoiselta laitteelta. 1995 Frankfurtin autonäyttelyssä esitellään villit Audi TT -konseptiautot. Otimme koeajoon jälkimmäiseen ryhmään osuvan yksilön, Paimelan Paroni -erikoisautoliikkeen rivistä löytyneen, 3900 euron hintaisen 225-hevosvoimaisen nelikon. Sivulasi putoaa hieman kun oven avaa, ja Teksti ja kuvat: Kari Mattila MALLIHISTORIA 2000 Myydyt autot kutsutaan korjattavaksi suurissa nopeuksissa ilmenneiden ongelmien takia. Sivuprofiilissa korostetun pyöreät nokka ja perä on yhdistetty vakasuorilla viivoilla toisiinsa, ja päälle on piirretty pienen lentokoneen kuomua muistuttava katto. Nyt sellaisen voisi poimia talliin halvalla. Kovaa kulkeva muotovalio Audi TT Coupé Quattro Audi TT on hyvä valinta harrastehenkistä käyttöautoa etsivälle. Tarjolla on 180-hevosvoimainen ja 225-hevosvoimainen versio. J ännittävän näköinen Audi TT herätti autoista intoilevassa väestönosassa runsaasti huomiota heti tuoreeltaan. Ovissa ei ole ikkunankarmeja. Hipoo täydellisyyttä TT:n muotoja katselee mielellään. Etuvetoisten versioiden hintapyynnit alkavat paristatuhannesta, nelikon ohjaimiin pääsee alle neljällätuhannella. Esillä on coupésekä avomalli. Lokasuojien kaarissa on näyttävät pullistukset, joita yhdistämään on helmoihin muotoiltu niin ikään pienet levitykset, ja nämä muodot yhdessä renkaiden kanssa muodostavat oman kokonaisuuden. Coupé-versiosta poiketen Roadster on kaksipaikkainen
2006 Ensimmäisen sukupolven TT:n valmistus päättyy. Kovaa kulkeva muotovalio Audi TT Coupé Quattro 01 Merkki ja malli Audi TT Coupé Quattro 02 Vuosimalli 1999 03 Moottori Nelisylinterinen rivimoottori edessä poikittain. 2003 TT saa kasvojenkohotuksen myötä pieniä muutoksia. 08 Suorituskyky Kiihtyvyys 0-100 km/h: 6,4 s. 04 Voimansiirto Kuusinopeuksinen manuaalivaihteisto, jatkuva neliveto. Teho: 225 hevosvoimaa, vääntömomentti: 280 Nm. 3,2-litraisen perään saa nyt myös manuaalivaihteiston. 05 Alusta Edessä joustintukiin perustuva erillisjousitus, takana erillisjousitus pitittäisinja poikittaisin tukivarsin. Tietokoneohjattu polttoaineensyöttö ja sytytys, turboahdin ja kaksi välijäähdytintä. Huippunopeus: 243 km/h. Tehostetut levyjarrut, lukkiintumaton jarrujärjestelmä, ajovakaudenhallintajärjestelmä. 07 Mitat Pituus: 4 041, leveys: 1 764, akseliväli: 2 429, korkeus: 1 345 mm. 06 K ori Kolmeovinen itsekantava teräskori, konepelti kevytmetallia. Sylinterikannessa kaksi yläpuolista nokka-akselia ja 5 venttiiliä palotilaa kohden. 2002 Kuusisylinterinen 3,2-litrainen Coupé Quattro esitellään. 95. Autossa on kaksoiskytkinvaihteisto, ja se eroaa muista myös ulkoisesti. 2005 Sport-erikoisversio esitellään. Mallissa on 240-hevosvoimainen kone, ja sen painoa on pudotettu liki 50 kiloa
Kaikki tarvittava löytyy heti ja on helposti käsien ulottuvilla. Liikkeelle lähdettäessä auto tuntuu heti ripeältä, osin siksi, että kaasupolkimen liike on lyhyt. Auto on aavistuksen yli neljä metriä pitkä ja sen akseliväli on 2,4 metriä. Tekisi mieli kokeilla lyhyttä ja voimakasta Quattroa soratiellä ilman elektronisia apuja, mutta koska auto ei ole oma, on viisainta pysyä pikitiellä. Muotoilu hipoo täydellisyyttä. Hoikka yhdeksänvuotias könyää sinne kokeeksi, mutta jalat eivät mahdu niille varattuun tilaan. Myös vaihdekepin liikeradat ovat lyhyet ja täsmälliset. Avomallista takaistuimet puuttuvat tyystin. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 96 6/2020. Nyt TT vaikuttaa olevan omassa ympäristössään. Takanakin on istuimet. Ajovakaudenhallinnan saa pois päältä kojelaudan keskiosan nappulasta. Auto tuntuu suorastaan tilavalta, toimintojen opiskeluun ei tarvitse käyttöohjekirjaa. Vastaavat pituusmitat löytyvät esimerkiksi vanhasta kuplavolkkarista. Takapenkille mahtuu pieniä ihmisiä, jos etupenkkiläiset tinkivät omasta tilastaan. Lyhytakselivälinen tehopakkaus voi olla ääritilanteissa konstikas käsiteltävä. Maantiellä auto kulkee vakaasti ja vaikuttaa kokoistaan suuremmalta. Omapainoa on liki puolitoista tonnia, eli sen puolesta ei olla aivan pikkuautoluokassa. Yksityiskohtien runsaudesta huolimatta suunnittelu on tehty hyvin huolellisesti, sillä mukava ja urheilullinen tunnelma on onnistuttu loihtimaan ilman epäkäytännöllisiä ratkaisuja. Käännymme mutkaiselle pikkutielle. Sivuikkunan alareuna on niin korkealla ettei luu ulkona -ajotyyli onnistu – siitä vanhan liiton korttelinkiertäjä piirtää pienen miinusmerkin muistivihkoon. Audi TT ajautui uutena hieman samankaltaiseen tilanteeseen kuin Mercedeksen A-sarja. Automallille sattui useita onnettomuuksia, joissa auto riistäytyi kuljettajan hallinnasta suuressa vauhdissa tehdyn nopean ohjausliikkeen seurauksena. Tilaa tulee etuistuinta siirtämällä, mutta sitten kuljettajalla on tukala olla. Etumatkustajille tilaa on runsaasti auton ulkomittoihin suhteutettuna. Ajaminen on hauskaa, mutta ei samalla tavalla riemukasta kuin pelkistetyllä pienellä urheiluautolla tai vanhalla GTI-rassilla kurvailu. Mutkiin voi ajaa lujaa, ja 225-heppainen turbomoottori vetää voimalla mutkista ulos. Ongelma korjattiin lisäämällä ajovakaudenhallintajärjestelmä ja muuttamalla jousitusta, sekä asentamalla edellä mainittu takaspoileri. Alkupään tuotantoa olevat autot päivitettiin takaisinkutsukampanjan yhteydessä. Nahkaverhoiltu istuin tuntuu hyvältä. Tavaratilaan mahtuvat ostokset, ja takaistuimen selkänojat kaatamalla paljon muutakin rompetta. Joka puolella on viljelty jännittäviä yksityiskohtia ja kiehtovia muotoja. Koeajoyksilön väritys on pirteän sininen, ja sininen on myös sisustan pääväri. Taakse siis sopii kaksi pientä ihmistä mutta vain tilapäisesti. Alumiininvärisiä kolottuja rinkuloita on aseteltu moneen kohtaan. palautuu tiukasti tiivistettä vasten kun oven sulkee. Napakka ajettava Kuljettajan istuimelta aukeaa hauska näkymä. Vain takaluukun kannen pieni spoileri istuu muotoihin kehnosti. Mutkiin voi ajaa lujaa, ja 225-heppainen turbomoottori vetää voimalla mutkista ulos
Toisaalta viritetyn ja rakennellun auton erikoisosat myymällä saa varmasti katettua osan entisöintikuluista, eikä autosta purettujen viritysosien ostajaa tarvinne pitkään etsiä. Sylinterikannessa on viisi venttiiliä per sylinteri. Hyvä yksilö on varmasti erinomainen sijoitus tulevaisuuteen, mutta koska auto on ollut rakentelevien harrastajien suosiossa jo pitkään, täysin alkuperäisenä säilyneen auton löytäminen voi olla vaikeaa. Vuonna 2003 nelivetomallistoon tuli 3,2-litrainen vapaastihengittävä VR6, joka tuotti 250 hevosvoimaa. Koeajoauton sisusta oli herkullisen värinen. DSG-kaksoiskytkinvaihteisto oli tarjolla kutoskoneen kaveriksi. Nelivetoisen turboahdettua neloskonetta sai kahtena versiona. Poikittain asennetun nelisylinterisen tilavuus on 1,8 litraa. Tekniikkaa täynnä Konepellin alla on täyttä. Kiinnostavasti muotoiltuja yksityiskohtia löytyy joka puolelta. Audi TT Quattro on auto, josta on helppo pitää. Reippaassa ajossa auto yliohjaa, mutta määrätietoisesti käskemällä TT:n peräkin irtoaa luisuun. Tehokkaammassa on suurempi pakokaasuahdin ja yhden sijaan kaksi välijäähdytintä. Heikomman teho on 180 hevosvoimaa, tehokkaamman 225 konia. Audi TT:n kuljettajan paikalla ei tarvita erikoisosaamista tai edes käyttöohjekirjaa. 97. Käyttöön liittyvät katkaisijat on selkeästi ryhmitelty, ja ryhmät ovat sijoiteltu konstailemattomasti näkyville. Tuuletusaukkojen alumiininvärisiä rinkuloita käytettiin aikanaan paljon muiden autojen rakentelussa. Normaalioloissa 90 prosenttia tehosta välittyy etupyörille, mutta tilanteen vaatiessa Haldex-kytkimen kautta voimaa siirtyy aina 50-50-suhteeseen saakka. Lisäksi voimakkaamman koneen perään on kytketty viisivaihteisen sijaan kuusilovinen manuaaliaski. Kevytmetallista valmistetun konepellin alla suhisee virittäjävelhojen suosikkimoottori, VW-yhtymän 1,8-litrainen ja 20-venttiilisellä sylinterikannella varustettu 225-hevosvoimainen turbomoottori
Monelle merkin historialliset saavutukset tuovat lisäarvoa – ja onhan Boxsteria sentään koottu Suomessakin. Kova ajo kuluttaa puslia, jolloin auto muuttuu epätäsmälliseksi ja epäjohdonmukaiseksi ajettavaksi. HUOMIOI NÄMÄ ENNEN KAUPPOJA Audi TT Quattro on teknisiä hienouksia täyteen pakattu monimutkainen laite, joka vaatii omistajaltaan harrastajamaista ja huolellista asennoitumista sekä käytön että huoltotoimien suhteen. Ohjauslaitteista yleisimpiä vikakohtia ovat hammastanko sekä tehostinjärjestelmä. 225-heppainen neliveto tulee varmasti olemaan halutuin malli. Tuleva klassikko Audi TT Coupé Quattro 98 6/2020 TOINEN VAIHTOEHTO PORSCHE BOXSTER 986 Valmistusvuodet 1996–2004. Ajamalla pääsee parhaiten jyvälle alustan kunnosta. Ajamaan lähtiessä kannattaa seurata lämpömittarin elkeitä. Varmista, että polttoainemittarin näyttämä määrä täsmää tankissa olevan menoveden määrään. Kun pintapuoli on syynätty, kurkista hyvän taskulampun kanssa auton alle ja konehuoneen puolelle. Tarjontaa on, ja myös purkuosaa on hyvin tarjolla. Tunnollinen omistaja on vaihtanut Haldex-kytkimen öljyt parin kolmen vuoden välein. Lämmön tulisi nousta nopeasti noin 90 asteeseen, minkä jälkeen neulan pitäisi pysyä paikallaan kuin maalattuna. Katon saumat ovat korroosioherkkää aluetta. Ensimmäiset sähkölaitteet, keskuslukituksen ja ikkunamekanismit, pääsee testaamaan jo ennen sisälle astumista. Halvimman kirjoitushetkellä myynnissä olevan Porschen omistajaksi päästäkseen pitää taskusta löytyä alun toistakymmentä tuhatta, millä hinnalla saa aivan huikean hienon TT:n, ja rahaa jää vielä ylikin.. Moottorin luonne on myös urheilullisempi kuin TT:n pellin alla puhiseva turbokattila. Siinä on kuusisylinterinen, miehekkäästi mouruava vapaastihengittävä bokserimoottori, joka on kaiken lisäksi sijoitettu taka-akselin ja ohjaamon väliin. Koria kannattaa silmäillä huolellisesti ruostetta ja kehnojen kolarikorjausten jälkiä etsien. TT on kaikkea muuta kuin harvinainen auto. Nelivedon toimivuus on syytä tarkistaa soratiellä. Haldexkytkin voi olla rikki, mutta takavedon temppuilu voi aiheutua pelkästään kytkimen hapettuneesta liittimestä. Täydellinen huoltokirja on kova juttu. Neljän tonnin hintainen 225-heppainen neliveto voi osoittautua hyväksi ostokseksi huolimatta pienestä remontin tarpeesta, huippuyksilö kun maksaa vähintään tuplasti enemmän. Myös ostajan on viisainta perehtyä aiheeseen jonkin verran jo ennen kuin lähtee katsomaan ensimmäistä ehdokasta. Museoiän koittaessa hyväkuntoiset alkuperäisyksilöt saattavat olla kiven alla. Hintansa puolesta TT Coupé Quattro painii sarjaa alempana. Porsche kuitenkin eroaa monelta osin Audista. Muussa tapauksessa vikaa voi olla mittarissa tai moottorissa. Öljyvuotoja esiintyy usein imusarjan liepeillä ja jakopään puolella. Audi TT on raikas ilmestys, vaikka autolla on ikää jo yli kaksikymmentä vuotta. Markkinoilla on sekä pieteetillä pidettyjä ja tarkkaan huollettuja yksilöitä, mutta myös kovalla kaasujalalla kuritettuja ja leväperäisesti ylläpidettyjä rasseja. Teho 204–261 hevosvoimaa Suorituskyky 0–100 km/h 6,9 s, huippunopeus 240 km/h (204-hevosvoimainen malli) On helppo ajatella Audin suunnanneen TT-mallinsa Porsche Boxster -urheiluauton haastajaksi. Mittaristo tuottaa usein päänvaivaa
Klassikot-lehden lokakuun numerossa tutustumme umpinaiset kylkensä säilyttäneeseen Volvo Duett -tavara-autoon. Klassikot 7/2020 ilmestyy 15.10.2020 Seuraavassa numerossa: Korutonta menoa ja luksuskyytiä 99. Luvassa on myös nostalgiaa huokuva digiloikka hienokyytisen Opel Senatorin viisaritonta mittaristoa ihaillen. Autonvalmistajien urheiluautonäkemyksiä ruotivan artikkelisarjan toisessa osassa vilkaisemme japanilaismerkkien mainontaa
GTI16 GTI16 HARRASTAJAN PAKEILLA 36 84 80 -2 00 6 • PA L VK O 20 20 -4 2 6 41 48 83 68 48 08 20 00 6 Viipale mediat MAINOSTEN MAAILMASTA: Myydään urheiluauto TULEVA KLASSIKKO: Nelivetoinen Audi TT 1,8 turbo AMMATTIKATSOJA MUISTELEE: Ladat rallipoluilla VAUXHALL-MIES MARKKU HIETAMÄKI PITKÄ KISSA SVENGAAVAA MATKANTEKOA FIAT 127 ’80 6/2020 • Hinta 9,90 € • www.klassikot.fi 06 /2 Cit ro ën CX 24 00 Pre sti ge ’78 • Fia t 12 7 ’80 • M az da M are lla 13 00 ’75 • N iss an 30 0Z X Tu rb o ’88 + Po nti ac Fir eb ird GT A ’87 • Pe ug eo t 30 9 GT I 16 ’9 2 CITROËN CX 2400 PRESTIGE ’78 Pe ug eo t 30 9