Monikulttuurinen kirkkomusiikki Safarista se alkoi Kansainvälinen messu Joensuussa Pohjoismaisen symposiumin konsertteja Espoon suomalais-kanadalainen kanttori Kansainvälisen kirkon messussa Sacred Music Festival 4/2019
Suomen Kanttori-urkuriliitto ry. 050 336 5396 PAINOPAIKKA Lprint, Lappeenranta LEHDEN ULKOASU Tuija Rannikko Taitto: Lprint Kannen kuva: Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry. Nuori Kirkko ry. 2 Lehden julkaisijat Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry. Pääkirjoitus Safarista se alkoi Kansainvälinen messu Joensuussa Pohjoismainen symposium Espoon suomalais-kanadalainen kanttori Kansainvälisen kirkon messussa Kirkossa virsiä ja muskaria Arvio: Psalmernas väg Kolumni: Namibialaiseen tapaan Sacred Music Festival Sibelius Summer Academy Ene Salumäelle Aino Kallas -palkinto 24 26 31. 3 4 8 16 19 20 23 4/2019 12 22 Nro ilmoitusaineisto Ilmestyy 1/2020 22.1.2020 12.2.2020 2/2020 25.3.2020 15.4.2020 3/2020 23.9.2020 14.10.2020 4/2020 19.11.2020 9.12.2020 PÄÄTOIMITTAJA, ILMOITUSMYYNTI Jonna Aakkula jonna.aakkula@skml.fi TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET, LASKUTUSASIAT skml@skml.fi p
Lauluissa oli tarttuva rytmi, ja niitä säestettiin kitaralla. Olin laulellut aiemmin pyhäkoulussa ja tyttökerhossa sekä retkillä lasten virsiä ja ulkoa opettelemiamme muita lauluja. Vuosi on myös uusimman veisukirjan julkistamisen vuosi. Kohu hälveni, ja sittemmin gospelin oksa kirkon musiikkikulttuurin puussa on saanut kukoistaa enimmäkseen rauhassa. Kulttuurien moninaisuus on paitsi eri kulttuurisista taustoista tulevaa moninaisuutta, myös eri ikäkausien edustaman kulttuurin moninaisuutta. On hienoa päästä tutustumaan siihen ja kukaties yllättymään samoin kuin aikoinaan itse seurakuntanuorena yllätyin ensimmäisen veisukirjan laulujen äärellä. Kun uusimman ”pienen punaisen laulukirjan” toimitustyö käynnistyi puolitoista vuotta sitten, otti toimitus tavoitteeksi kirjan entistäkin vahvemman uudistamisen. Veisujen ensimmäinen laitos, soinnutettu runokirja, merkitsi minulle uudenlaiseen musiikilliseen kulttuurin saapumista seurakuntaan ja omaan todellisuuteeni. 2 3 Monien kulttuurien musiikkia Elettiin vuotta 1973. Eija Kallinen Johtaja, kehittäminen ja palvelut Nuori kirkko ry Pääkirjoitus. Lisäksi toimituskunta etsi veisukirjaan lauluja, jotka kuvastavat kokonaisvaltaisesti nuoren tuntoja. Rippikoulussa lauloimme virsiä. Veisukirjan eri laitoksiin on tuotu aina uusia lauluja, mutta nyt niitä lähdettiin etsimään myös uusista lähteistä. Uusia lauluja tekemään koottiin sekä nuorten ryhmä että kokeneempien yhteislaulun tekijöiden ryhmä. Iloitsen uudesta, pian julkaistavasta Nuoren seurakunnan veisukirja 2020:sta siksi, että sen tekijät ovat tietoisesti lähteneet etsimään nyt nuoruuttaan elävien seurakuntalaisten tapaa sanoittaa omia tuntojaan kristittyinä tässä monella tavalla haastavassa ajassa. Meille 70-luvun nuorille veisukirja 2020 on tuore lehti kirkon monikulttuurisessa puussa. Näitä nuorille ennestään tuttuja lauluja löydettiin tämän hetken nuorisokulttuurista. Veisukirja viettää ensi vuonna 50-vuotisjuhliaan. Tämän lehden teemana on monikulttuurisuus. Viimeksi mainittu herättikin aikamoisen kohun, kun osassa seurakuntia se koettiin sielunvihollisen tunkeutumiseksi kirkon holveihin. Nämä laulut ovat nuorille tuttuja jo ennen rippikoulua, mutta saavat oletettavasti sisältöönsä uudenlaisen tulokulman, kun niitä lauletaan seurakunnan toiminnassa. Yhdessä laulettu tai esitetty gospel rantautui maahamme jo ennen 1970-lukua, mutta veisukirjan myötä gospellauluista tuli tuttuja sadoille tuhansille nuorille ja ajan myötä myös muille seurakuntalaisille. Arvelen, että mikään muu yksittäinen teos ei ole muokannut nuorten hengellisyyden kokemuksen sanoittamista yhtä paljon kuin Nuoren seurakunnan veisukirjan laulut. Sain ensimmäistä kertaa käteeni pienen punakantisen lauluvihkosen, Nuoren seurakunnan veisukirjan. Kumpikin ryhmä vetäytyi niin sanotulle biisintekoleirille ja tuotti kirjaan täysin uusia lauluja
Pääsylipputulot ja kolehdit lahjoitettiin seurakunnan nimikkolähettitoiminnalle. 4/2019 4 Safarista se alkoi L ähetysseuran musiikkija taidetoimintaa yhdistää ajatus taiteesta Jumalan lahjana. Ryhmät tavoittavat vuosittain kymmeniätuhansia ihmisiä Suomessa ja maailmalla. Musiikki on kulkenut Lähetysseuran matkassa jo ennen varsinaisen esittävän musiikkitoiminnan alkamista. Kesäisestä autosafarista syntyi Safarikuoro, jonka rinnalle perustettiin vähitellen muitakin ryhmiä. Musiikkisihteeri Martti Kauppisen visioima lähetysja konserttimatka ympäri Suomen toteutettiin autosafarina. Taideryhmien nimet kertovat armosta (xaris) ilosta (furaha), rauhasta (amani), kasvusta (jakaranda), ulospäin suuntautumisesta (exit) ja matkalle lähtemisestä (safari). Noin kolmenkymmenen hengen kokoonpano kiersi laulamassa ja kertomassa lähetystyöstä Suomen seurakunnissa. Lähetysseuran yhteydessä toimivien taideryhmien toiminnassa on tällä hetkellä mukana yli sata ihmistä. Heti Lähetysseuran perustamisen jälkeen on ryhdytty toimittamaan yhteislaulukirjoja. ”Herran liekin anna palaa” Aluksi musiikkitoiminnassa painottui klassinen musiikki. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni” Esittävä musiikkitoiminta sai alkunsa Safarikuoron perustamisesta vuonna 1967. Heidän Teen oman osani lähetystyöstä minulle sopivalla tavalla, musiikin avulla kertoen.. 1980-luvulla Lähetysseuran musiikkitoiminnassa alkoi tapahtua toden teolla, kun muun muassa Pekka Simojoki ja Jaakko Löytty ryhtyivät tekemään hengellistä musiikkia. Toiminnan pääpaino on musiikissa, mutta mukana on myös tanssia ja teatteria
Iloinen ja rytmikäs musiikki vei mennessään Lähetysseuran musiikkiryhmät toivat lähetystyöntekijöiden kertomuksiin uutta eloa. Olen kehittynyt laulajana ja päässyt myös tutustumaan eri puolille maailmaa.. Tärkeitä musiikkitoiminnan merkkipaaluja olivat myös Simojoelta ja Anna-Mari Kaskiselta tilatut Afrikkalainen gospelmessu (1981) sekä Liekit-musikaali (1984). Näissä molemmissa mukana laulaminen oli itsellenikin merkittävä asia ja johti minut myöhemmin hakeutumaan Suomen Lähetysseuran musiikkisihteeriksi. Tuolloin alkoi hengellisen nuorisomusiikin buumi. 4 5 musiikkinsa sai paljon vaikutteita Namibiassa vietetystä lapsuudesta. Ryhmien välityksellä luterilainen virsiperinne sai mausteita nuorten kirkkojen virsistä ja lauluista sekä läheOlen saanut kuorosta elinikäisiä ystäviä ja mahtavia kokemuksia, jotka kulkevat mukanani lopun elämääni. Se oli hyvin dynaamista kehittämisen aikaa, jolloin muun muassa Pekka Simojoki perusti Jakarandan ja Exit-yhtyeen
Musiikkitoiminta on kasvot varsinkin kotimaiselle työllemme. klo 12:00 Helsinki, Safarikuoron konsertti Kallion kirkossa 22.03. klo 10:00 Lempäälän kirkko Jakaranda mukana messussa 06.01. Safarikuoron ohella Lähetysseuran yhteydessä toimivia aktiivisia kuoroja ovat Jakaranda (1985), Amani (1987) ja ruotsinkielinen Furahakören (1974). Suomesta on myös lähetetty työalueille kanttoreita, muusikoita ja musiikinopettajia tukemaan paikallista musiikkiperinnettä. Safarikuoro ja Jakaranda lähetysjuhlilla Lahdessa 3.–11.6. klo 18:00 Lempäälä, Jakarandan konsertti Pyhän Birgitan kirkossa 06.01. klo 18:00 Safarikuoron konsertti Kangasalan kirkko helmi-maaliskuu Safarikuoro Alajärvellä ja Ähtärissä 22.–24.5. Safarikuoro Kauhajoella, työpaja ja konsertti MUKAAN LÄHETYSSEURAN KUOROIHIN Mikäli kiinnostuit Safarikuorosta, Jakarandasta tai Amanista, ota yhteys Suomen Lähetysseuraan. 4/2019 6 tysmaiden kielistä ja sävelistä. Cuminan kiertue Suomessa, kiertueen myynti aloitettu! 3.–18.7. Kuoro on kuin iso perhe, se on elämäntapa.. Kirkollisen musiikin kenttä olisi varmaan hyvin erilainen, jos Löytty ja Simojoki eivät olisi viettäneet lapsuuttaan Namibiassa. Mieleen on jäänyt ne satojen lasten silmät, jotka tuijottivat meitä kouluvierailuilla Ambomaalla. klo 10:00 Helsinki, Safarikuoro Kallion kirkon messussa 06.01. Päivi Mattila Taidetoiminnan asiantuntija Suomen Lähetysseura www.suomenlahetysseura.fi/taide Suomen Lähetysseuran kuorojen esiintymisiä 2020 05.01. klo 10:00 Helsinki, Jakaranda mukana messussa Tuomiokirkossa 26.04. Safarikuoron esiintymismatka Namibiaan 4.–6.9. Tällä hetkellä esimerkiksi Namibiassa työskentelee muusikko Sakari Löytty sekä Tansaniassa niin ikään musiikin ammattilaiset Kimmo Tapanainen ja Hanna Martikainen. Juuri Lähetysseuran musiikkitoiminta on tuonut etniset rytmit ja sävelet Suomen kirkkoihin. Esimerkiksi Löytty, Simojoki ja Kaskinen ovat olleet merkittäviä vaikuttajia kirkossa jo 1980-luvulta lähtien. Amani esiintyy Oulun hiippakunnan lähetysjuhlilla Kemissä 26.09. Lähetysseuran piirissä toimivat ryhmät ja taiteilijat ovat olleet tärkeitä tienraivaajia ja suunnannäyttäjiä kirkollisen musiikin kentällä. Haku Cuminaan (15–18-vuotiaille) on alkukeväästä 2020. Cumina on vuosittain koottava projektiluontoinen musiikkiryhmä nuorille. He ovat esimerkiksi tarjonneet koulutusta tai olleet mukana vaikkapa kokoamassa paikallisen kirkon omaa virsikirjaa
+358 50 573 2000 mixtuur@mixtuur.fi Johtava virtuaaliurkujen asiantuntija Suomessa VIRTUAALIURUT.FI MIXTUUR.COM. 6 7 Ruusulankatu 8, Helsinki Sovi aika esittelylle ja kysy tarjous p
Kaiken lähtökohtana on, että sellaisella messulla on kysyntää. Messun muotoa on pyöritetty paljon. Kansainvälisen messun juuret ovat luterilaiset, mutta katse suuntautuu ulospäin. Seurakuntanuori ja musiikinopiskelija Matti Turunen rekrytoitiin kehittämään KV-messua jo ensimmäisen toimikauden aikana. Ehtoollisella alttarille tuleva voidaan myös siunata. KV-messu toteutetaan pääosin englanniksi. Lisäksi yhteisö tarvitsee aina keskushenkilön, joka kutsuu mukaan. Joensuussa sidosryhmänä oli yliopiston KV-yhteisö, Joensuun maahanmuuttajat ja viime vuosina mukana olivat myös pakolaiset. Matti Turunen jatkoi opintoja Sibelius-Akatemian Kirkkomusiikin osastolla ja jatkaessaan toimiaan Joensuun kanttorina vastuullaan olivat muun muassa KV-messut. Vuosituhannen alun. Muusikon näkökulmasta yhteiskristillisyyden laajempien näkökulmien hyväksyminen on olennaista. Messuissa ei soiteta vain virsikirjamme virsiä, vaikka lisävihkon virsissä hyvää materiaalia onkin. Lisäksi Joensuussa seurakunnan messuyhteisöä ovat aikanaan koonneet omat kansainvälisen työn ohjaajat, kuten Paula Harju, ja yliopiston aktiivit, kuten professori Erkki Sutinen, kertoo Matti Turunen. Itse opettelin sitä erityisesti Radio Dein soittolistoja kuuntelemalla. 4/2019 8 J oensuun Noljakassa aloitettiin kansainvälisten eli ”KV-messujen” järjestäminen 2000-luvun alulla. Vaikka seurakunnassa olisi hyvä idea järjestää toimintaa, mutta ei asiaan sitoutunutta sidosryhmää, sitä messua tai tapahtumaa on turha järjestää. Samoin sen sisältöä on muokattu. Raamatuntekstejä luetaan eri kielillä, Isä meidän -rukouksen kukin voi lukea omalla kielellään. Messussamme liturgin lisäksi on erillinen ”host”, joka usein on joku kansainvälisen seurakuntamme jäsen. Tyylillisesti liikun laajassa skaalassa. Toimeenpanijoina olivat nykyinen Kontiolahden kirkkoherra Jukka Reinikainen ja kanttori Pekka Varonen. Messun musiikin sidon kuitenkin aina kirkkovuoteen ja sitä kautta luterilaiseen opetukseen, päivän tekstiin ja saarnaan. Kansainvälinen gospelmusiikki on maailmalla yhteistä omaisuutta, mutta sitä tunnetaan meillä Kansainvälinen messu Joensuussa: Juuret luterilaisuudessa, katse ulospäin huonommin
Messu pyritään pitämään luterilaisen näköisenä, vaikka siihen tuodaan elementtejä ulkoapäin, yhteiskristillisesti. KV-messuja on vietetty myös suurten juhlapyhien pääjumalanpalveluksena hyvin kokemuksin: pääsiäisyön ilo tuntuu todella ilolta. Pian oikeiden lähdeteosten löydyttyä olikin jo runsauden pula. Rytmistä musiikkiakaan eivät kirkkokuntarajat rajoita. Formaatti on luterilaisen kirkon formaatti, vaikka joskus palveluksemme onkin toteutettu ekumeenisesti vapaakirkon, ortodoksien ja katolilaisten kanssa. 8 9 messu-uudistuksen englanninkielinen materiaali helpotti ja yhtenäisti linjaa teksteissä ja rukouksissa käytettävistä käännöksistä. Ensin rajoitti ohjelmiston vähäisyys. Nykyään tyylittelen eri messut eri teemaisin musiikein: joskus uusia virsiä, joskus kansainvälistä gospelia, joskus spirituaaleja… Nykyään esimerkiksi vaihto-opiskelijat vihjaavat, mitkä olisivat tuttuja lauluja heidän omista kirkoistaan ja toivovat spontaanisti: ”Hei, me halutaan tehdä tätä!” Sitten ryhdyn vain kuuntelemaan melodiaa ja soinnutan parhaani mukaan. Turunen tuo esille, että klassisessa kirkkomusiikissa rajoja ylitetään sujuvasti: sama musiikki voi soida yhtäläisesti eri kristillisten kirkkokuntien kirkoissa. Työ on opettanut kohtaamisen rohkeutta Matti Turunen pitää tärkeänä sitä, että seurakunnan KV-toiminnan musiikkityö löytää oman. Aluksi ohjelmiston löytäminen tuntui mahdottomalta
Joskus soitan siellä yksin, joskus Narrow-Wayn kanssa ja kun on isompi juhla, meillä on kokonainen bändi, joskus kuorokin. Ideoita ja toimintatapoja kokeillaan rohkeasti. Siinä on syntynyt hienoja kohtaamisia! Joskus ruokahetki on muuttunut lauluksi ja tanssiksi. Minulle KV-messujen parissa toimiminen on opettanut kohtaamisen rohkeutta, avoimuutta. ”Afrikan tähden illassa” yllytin seurakuntamme kahta tanssivaa työntekijää tekemään tuttuihin KV-messulauluihin koreografiat koko seurakunnalle. Kirkkokuoroillekin on piristävää saada kokea kansainvälisiä tuulahduksia ja rytmimusiikin tenhoa. Nyt on helppo kulkea oopperatalollakin kansainvälisissä yhteyksissä. Messujen alkutaipaleella vaihto-opiskelijat ehdottivat kotimaastaan tuttua käytäntöä messun jälkeisestä yhteisestä ruokailusta. Musiikin ympärille on muodostunut messun ydinporukan piiristä joensuulais-ghanalainen lauluryhmä Narrow-Way. 10 vastuunkantajan, eikä jää alituisesti vaihtuvien kanttorien harteille. Afrikkalaiset toivat mukaan gospelin ilon. Tämä on tärkeää vuorovaikutuksen ja todellisten kohtaamisten syntymisen kannalta. Koko salitäyteinen seurakunta, suomalaiset ja afrikkalaiset, nuoret ja vanhat, kansalaiset, kansanedustajat, suurlähettiläät ja kamarineuvokset, kaikki tanssivat koreografioiden mukaan! Turunen tuo esille, kuinka merkittävää musiikkiryhmille on päästä seurakunnan siipien alle. Narrow-Way on saanut tilat käyttöönsä ja he ovat seurakunnan oma musiikkiryhmä. KV-messun jälkeen ihmiset kokoontuvatkin yhteisen keittolounaan äärellä. Myös hyviä käytäntöjä luodaan yhdessä. Yhteisö kutsutaan mukaan messun tekemiseen ja myös musiikin rakentamiseen. Kulttuurien tuntemus on lisääntynyt suuresti niin työntekijöiden, kuin kohtaamiseen rohkaistuneiden, messuihin osallistuvien kantasuomalaisten joukossa. Kun yksin tulet ulkomailta, sinulta voi puuttua kaikki lusikoista, lautasista, patjoista lähtien. Huolehdin ohjelmistosta, esiintyjistä, tekniikasta, instrumenteista ja laulujen projisoinneista. Vietimme helmikuussa Joensuussa seminaarija kulttuuritapahtumaa ”Afrikka Joensuussa”. Kokemus kirkkomusiikin laajasta Ajattelu on universaalia, ja ihmisillä on samat tunteet kaikilla. Ennen Narrow-Wayn mukaantuloa messussa oli toki gospelia, mutta se oli kliinistä: oli rytmimusiikkia ja joskus bändi. Kanttorina tehtäväni on koordinoida kokonaisuutta. Myös diakoninen näkökulma on hyvin tärkeä lähtökohta. Tanssija-pastori Sanna Kauppisen myötä messuun on tullut mukaan myös tanssi. Eri kielten puhuminen kehittyy kokemuksen myötä
Matti Turunen on joensuulainen kanttori ja oopperalaulaja. Hän on opiskellut pianonsoittoa ja laulua Joensuun ja Helsingin konservatorioissa. Hän on valmistunut Sibelius-Akatemian Kirkkomusiikin osastolta musiikin maisteriksi tehden A-laulututkinnon erinomaisin arvosanoin. Lisäksi monikulttuurisessa ympäristössä toimiminen on antanut hänelle itselleen paljon: Olen ollut introvertti ja omaan suoritukseen keskittyvä. Ajattelu on universaalia, ja ihmisillä on samat tunteet kaikilla. Hän näkee ekumenian arvon omassa ajassamme aivan erityisenä. Turunen pukee sanoiksi oman aikamme ekumeenisia haasteita: Täytyy avartua ja löytää uskon analogia. Kun on nähnyt, miten tavalliset afrikkalaiset tekevät ilolla ja heittäytyvät, saa siitä itsekin uutta. Tällä hetkellä Turunen on kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperan laulajistoon. Tämän ohessa hän on ollut sivutoiminen tuntiopettaja Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa Kuopiossa ja Itä-Suomen yliopiston filosofisen tiedekunnan teologian osastolla läntisen teologian soveltavissa opinnoissa. Turunen on aktiivisesti mukana Suomen kristillisen rauhanliike ry:n, Suomen ekumeenisen neuvoston, Kulttuurija uskontofoorumi Fokus ry:n, Joensuun Gospel ry:n ja Eettisesti Innovatiiviset Kulttuurin Uudistajat Eiku ry:n toiminnassa. Tämä aika on sitä varten, että avaudutaan: sulkeutumiselle ja oman opin tutkiskelulle on varattu jokin toinen aika maailmanhistoriassa. Voi oivaltaa, että tuo muslimi, juutalainen tai buddhalainen sanoo saman asian, mutta eri tavoin. Meillä keskitytään perinteisesti ammattimaisuuteen, klassiseen kirkkomusiikkiin ja tiettyihin tunneprosesseihin, mutta myös virsiin voi löytyä yllättäen positiivinen vire ja armokin avautuu ihan uudella tavalla, kun antaa siihen tulla gospelmusiikin ilosanoman sisään. Aivan kuten lakiakin tulkitaan negatiivisesti ja positiivisesti, samoin uskon oppiin löytyy positiivinen ilosanoman parantava ydin. Nyt on avautumisen ja avartumisen aika. seurakunnan kanttorin virassa. 10 11 Klassisessa kirkkomusiikissa rajoja ylitetään sujuvasti skaalasta virkistää niin kanttoria, kuin seurakuntalaisiakin. Matti Turunen on työskennellyt Joensuun ev. lut. Teksti: Jonna Aakkula. On aika avartua ja avautua Matti Turunen on mukana monien kansainvälisyyteen ja ekumeniaan keskittyvien yhdistysten toiminnassa
Tanskasta saapuu myös urkuri Morten Ladehoff. Kuoroa johtaa Kári Þormar. Hän on valmistunut Århusin musiikkiakatemiasta ja on tunnettu kiinnostavana säveltäjänä. Pohjoismaat esittäytyvät symposiumin aikana joukolla valittuja edustuskuoroja ja -urkureita. Moni tuntee Roskilden tuomiokirkon, kiitos paljolti kuuluisien 1550-luvulta peräisin olevien Raphaëlis-urkujen. Konsertteihin on pääsääntöisesti vapaa pääsy. Syksyllä kuoro on mukana Mozartin suuressa c-mollimessussa ja pitää perinteisen joulukonserttinsa Roskilden tuomiokirkossa. Tanska Tanskasta saapuu Roskilde Domkirkes Pigekor. Kuoro koostuu 9–22-vuotiaista tytöistä, ja se jakautuu kolmeen eritasoiseen kuoroon: alkeisryhmään, juniorikuoroon ja tyttökuoroon. Kuoro kuuluu Islannin arvostetuimpiin ja tunnetuimpiin kuoroihin. Islanti Islannista tulee vierailulle Reykjavikin ylpeys, tuomiokirkkokuoro, Domkorínn í Reykjavik. Ohjelmistossa on virsiä, helppoa klassista, rytmisiä lauluja ja muuta ohjelmistoa. Tyttökuoro on toiminut vuodesta 1996 ja on osa tuomiokirkkoseurakunnan lapsija nuorisotyötä. Tyttökuoroa johtaa laulupedagogi ja kuoronjohtaja Christa Brix Hauser. Monet nykymusiikkiin erikoistuneet yhtyeet ovat ottaneet ohjelmistoonsa Mortenin teoksia. Hän säveltää uusille, jännittäville soitinkokoonpanoille ja pyrkii jatkuvasti löytämään uusia esitysmuotoja. Helsinkiin Pohjoismainen symposium tuo Helsinkiin kiinnostavia konsertteja Morten Ladehoff.. 4/2019 12 Pohjoismainen Kirkkomusiikkisymposium järjestetään Helsingissä 10.–13.9.2020
Kuorolla on lähikontakteja useimpien maan johtavien säveltäjien kanssa, ja se pyrkii tekemään sekä vanhaa että uutta mieskuoro-ohjelmistoa tunnetummaksi kuulijoille. Kirkko on tunnettu maamerkki, joka kohoaa majesteetillisena koko kaupungin ylle. Ruotsi Ruotsia edustaa Schola Gothia. Tuomiokirkkokuorolla on mukanaan urkuri Björn Steinar Solbergsson. Hän on konsertoinut maailmalla ja toimii nykyään myös Reykjavikin kirkkomusiikkikoulun rehtorina. Björn opiskeli Italiassa ja Ranskassa ja oli ennen muuttoaan Reykjavikiin erityisen aktiivinen muusikko Akureyrissa, Islannin pohjoisosan suurimmassa kaupungissa. Ryhmän johtaja Ulrike Heider on opiskellut Christiania Mannskor. Göteborgia kotipaikkanaan pitävä, vuonna 1999 perustettu ryhmä on heti alusta lähtien toiminut kansainvälisesti. Kuoro työskentelee määrätietoisesti uudistaakseen ja elävöittääkseen mieskuorolaulua Norjassa. Kuoron ensimmäisellä cd:llä on ainoastaan viimeisten 20 vuoden ajalta sävellettyä musiikkia, jota ei ole aikaisemmin tehty, ja kuoron toisella levyllä on vain tunnettuja teoksia mieskuorolaulun kultavuosilta Norjassa. Nämä toteuttavat kuoron ohjelmajulistuksen suuntaviivaa. 12 13 tulevassa kuorossa on noin 50 laulajaa, ja se on näin ollen lukumäärältään suurin ulkomainen vieras symposiumissa. Hannah Marie Carding on nuori, norjalainen urkuri, joka on viime aikoina tullut varsin tunnetuksi erittäin suositun norjalaisen tv-sarjan Presten kautta. Viime kesänä kuoro osallistui muun muassa kuorokilpailuun Salzburgissa. Tuomiokirkkokuoro toimii erityisen aktiivisesti. Kuoro pitää myös tärkeänä esitellä uutta islantilaista kuoromusiikkia, ja sillä on tapana esittää säännöllisesti uusia sävellyksiä tunnetuilta islantilaisilta säveltäjiltä. Kuoro koostuu ammattilaulajista, ja sitä johtaa Marius Skjolaas, joka myös on perustanut kuoron vuonna 2009. Hän on urkurina Reykjavikin Hallgrimskyrkanissa. Hannahilla on sarjassa urkurin rooli. Hän on vastikään valmistunut Oslon musiikkikorkeakoulusta ja on jo ehtinyt vakiinnuttaa asemansa kysyttynä konserttiurkurina Norjassa. Norja Norjasta saapuu Christiania Mannskor. Yhtye on ammattilaisten laulukvartetti, ohjelmistonaan varhaiskeskiajalta peräisin oleva musiikki. Hannah esiintyy myös säännöllisesti laulusolistina suurissa kirkkomusiikkiteoksissa. Kuoro esittää jatkuvasti suurteoksia muun muassa Bachilta, Brahmsilta, Händeliltä ja Mozartilta ja on mukana säännöllisesti Reykjavikin tuomiokirkon messuissa. Kuva: Erlend Berge.
Suomi Suomella on erityisen laaja esittäytyminen symposiumissa. syyskuuta. Sen ohjelmisto koostuu gregoriaanisesta ja varhaisesta moniäänisestä musiikista. Kuva: Tiiu Kaitalo.. Musisoinnissaan Schola Gothia on elävöittänyt musiikkia luostarikäsikirjoituksista 900–1400-luvuilta. Kuva: Østein Sanne. Kuoroista mainittakoon Cantores Minores ja Chorus Cantorum Finlandiae. Helsingin Barokkiorkesteri on mukana symposiumin pääkonsertissa, joka pidetään Musiikkitalolla Helsingissä lauantai-iltana 12. Marius Skjolaas. Muut kolme jäsentä ovat kouluttautuneet Göteborgin näyttämöja musiikkikorkeakoulussa. Cantores Minores. 4/2019 14 Hollannissa, jossa hän on muun muassa saanut monivuotisen keskiaikaisen yhtyelaulukoulutuksen. Ryhmä käyttää, mikäli mahdollista, alkuperäisnotaatiota, jossa kauniit käsinkirjoitetut nuotit kuvastavat vielä löytämättömien melodioiden rikkautta. Sen lisäksi suuri joukko suomalaisia urkureita, kuorolaisia, instrumentalisteja ja esitelmänpitäjiä osallistuu symposiumiin
160 sivua ja tekstit selkeällä, isolla fontilla.. 90 joululaulua lauluäänelle ja pianolle/uruille, sekä muille soittimille. Laulujen sanat suomeksi. 14 15 UUTUUS JOULUN ODOTETTU UUTUUS Joululaulusuosikkeja ja -harvinaisuuksia Suomesta ja maailmalta. Kovakantinen kirja liima-lankasidonnalla, kannessa mattalaminointi. Tutustu sisältöön verkkokaupassamme. 42,00 EUR MATALALLE ÄÄNELLE KESKIÄÄNELLE KORKEALLE ÄÄNELLE Verkkokaupastamme ja musiikkiliikkeistä kautta maan vihko Laulun ammattilaiselle, harrastajalle ja kotimusisointiin
4/2019 16
Siihen sekaan laitan aina suomalaisia joululauluja, mutta englanniksi. Ylioja oli opiskellut vain vähän suomen kieltä ennen maahan tuloaan. Yliojan kotikieli oli kuitenkin englanti: Vaikka en ole puhunut suomea Kanadassa, Suomen kulttuuri on tuttu, koska meillä on säilynyt kotona suomalaisia perinteitä, kuten sauna ja pikkujoulu. Kanadan pienet kirkkokunnat eivät ole järjestäytyneet niin, että kanttorin työ olisi ammattivaihtoehto samalla tavalla kuin Suomessa. Ideana on, että ihmiset oppivat myös suomalaisille rakkaita joululauluja. Ylioja opiskeli Kanadassa anatomiaa, mutta päätti tulla viettämään välivuoden musiikkia opiskellen. Minulla on idea, että lauletaan niitä englanninkielisiä joululauluja ympäri maailmaa, mitä kaikki haluavat laulaa. Se kannusti opiskelemaan suomea. Koti on kuitenkin Suomi. Tää on Espoon suomalaiskanadalainen kanttori Sheldon Ylioja on sopeutunut hyvin esivanhempiensa kotimaahan. Myös ammatinvalinta sitoo Yliojan Suomeen. Hän pitää onnekkaana, että tuli aluksi Ouluun ja ympäristöön, jossa kaikki eivät osanneet englantia. Sitten mä vaan jäin. Esimerkiksi Christmas Carols -joululaulutilaisuudet ovat keränneet vuosi vuodelta enemmän väkeä Espoon tuomiokirkkoon. Silloin kun kävin viimeksi Kanadassa ja jenkeissä, oli koko ajan semmoinen olo, että olen matkalla, vieraana siellä. Niistä kaikki eivät ole Suomesta, mutta suomalaisille tuttuja. Hänen isoisovanhempansa ovat muuttaneet Atlantin taakse aikoinaan Suomesta, Nivalasta. Myös osa yksityistunneista oli haastavia kielivaikeuksien takia. Koen olevani kotona Suomessa. 16 17 E spoon tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Sheldon Ylioja varttui Kanadassa. Ylioja järjestää Espoon tuomiokirkkoseurakuntaan myös joitakin englanninkielisiä sisältöjä. Monikulttuurinen Espoo Sheldon Ylioja on sopeutunut hyvin esivanhempiensa kotimaahan ja puhuu vahvasti integraation puolesta. Ylioja on suomalaistunut niin täysin, että hänen kanadalaisia juuriaan ei tule oivaltaneeksi, ellei niistä kysy erikseen. Kulttuurin oppii aina kielen kautta, paljon asioita avautuu kielen kautta. Hän toivoisi kaikkia mukaan yhteiseen kulttuuriin ja kirkkoelämään sen sijaan, että järjestetään tilaisuuksia tiettyjä kieliryhmiä varten. Ryhmätunneilla USA:sta tullut suomea osaava opiskelija tulkkasi opetuksen vieressään istuneelle Yliojalle, mutta seitsemän miehen kimppakämpässä muut eivät juuri puhuneet englantia. Ylioja kertoo, kuinka itse nautti suomenkielisten jumalanpalvelusten tunnelmasta ja virsien veisaamisesta jo silloin, kun kieli oli hänelle vieras
Sen sijaan avioliittojen kautta syntyneitä monikulttuurisia perheitä kohdataan Espoossa paljon kirkon toiminnassa. Kun ollaan Suomessa, on hyvä, että on joku linkki Suomeen. Teksti: Jonna Aakkula Kuva: Petri Koivusalo. Jokin aika sitten sulhasen kaveri tuli mukaan soittamaan djembe-rumpua kaikkiin vihkitoimituksen virsiin. Kanttorin pitää olla pääkaupunkiseudulla todella moniosaaja. Kanttoriopinnoissa Oulussa virsitieto kolahti: Tuomo Nikkola opetti Oulussa virsitietoa ja oli erinomainen siinä. Se oli minusta hyvin kiinnostavaa. Ylioja on kokenut, että muualta Suomeen muuttaneet perheet päätyvät Espoossa usein muiden kirkkokuntien kuin evankelis-luterilaisen kirkon piiriin. Yliojan ystävät tiesivät, että hänelle pitää tuoda tuliaiseksi virsikirja kaikista niitä maista, joista hänellä ei sitä jo ole. Mulle tuli kaksinkertainen opetus siitä aiheesta. Lisäksi Ylioja on taitava löytämään materiaalia Internetistä ja rohkaisee myös muita tutustumaan, kuinka paljon materiaalia siellä on: liturgista aineistoa, koraaleja ynnä muuta. Ajatuksena oli tuoda kirjaan esimerkiksi virsiä Suomen virsikirjasta vuodelta 1986 englanniksi käännettynä sekä helmiä muista maista. Hän kertoi virsien taustoista ja sisällöistä. Opettaja Reijo Pajamollakin oli tosi hyvä muisti ja hän muisti kaiken vuosiluvuista lähtien. Kirkkomusiikkiliiton YouTube-kanavalla ja verkkosivuilla on nyt nähtävillä Sheldon Yliojan, Kauniaisten kanttori Annan Marten ja Kirkkomusiikkiliiton toteuttamat videot, joissa annetaan vinkkejä Internetin kotimaisiin ja ulkomaisiin nuottilähteisiin. Toisissa häissä musiikkitoiveet olivat morsiamen kotimaasta Japanista. Yksi syy käydä pohjoismaisissa kirkkomusiikkisymposiumeissa on hyvä nuottinäyttely. Virsien asiantuntija Joitakin vuosia sitten Yliojaa pyydettiin vastaamaan musiikista, kun USA:ssa Lestadian Lutheran Church, Pohjois-Amerikan lestadiolainen kirkko teki uuden virsikirjan. Sheldon Ylioja etsii jumalanpalvelusmateriaalia usein ensin virren kotimaasta. Ylioja tuntee hyvin eri maiden virsikirjoja ja tarjoaa usein toimituksiin esimerkiksi yhteisiä virsiä niin, että säkeistöjä lauletaan molempien sukuhaarojen kielillä. Sen sijaan hän halusi käydä kurssin uudestaan ja nähdä, miten se opetetaan. Espoon musiikkityön kirjastoon hankitaan koko ajan materiaalia muun muassa Saksasta, Ruotsista, Norjasta, YhSheldon Ylioja Kanttori, Espoon tuomiokirkkoseurakunta, Kauklahden kappeli Yhteiskustannuksen (Suomen Kirkkomusiikkiliitto & Suomen Kanttori-Urkuriliitto) julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Muuttanut Kanadasta Suomeen vuonna 1996 Asuu Helsingin Töölössä Yliojan säveltämä virsi 962 Jeesus, metsän heleydessä löytyy Virsikirjan lisävihosta dysvalloista, Britanniasta, Ranskasta ja Virosta. Sitä kautta hahmottui, mikä on tullut Saksasta, Ruotsista, Norjasta, Unkarista ja niin edelleen. 4/2019 18 enemmän sitä ajatusta mikä mulla on: Integraatio. Ylioja oli harrastanut musiikkia jo Kanadassa ja soittanut läpi suomalaiset koraalikirjat. Kun Ylioja valmistui Oulusta ja meni Sibelius-Akatemiaan, hän olisi voinut suoraan tenttiä oppiaineen. Musta tuntuu, että opin niin paljon noilta kahdelta, että siitä oli hyvä kehittää omaa osaamista
Teksti: Rosanna Mantila Rosanna Mantila Rosanna Mantila tuli keväällä 2019 suorittamaan Kirkkomusiikkiliittoon yliopisto-opintoihin kuuluvaa harjoittelujaksoa. Tämä loi välitöntä kollektiivisuuden tunnetta tilaisuuteen. 18 19 H armaana sunnuntai-iltapäivänä muutama kymmen ihmistä olivat löytäneet tiensä Ullanlinnassa sijaitsevalle kansainväliselle evankeliselle kirkolle, englanniksi International Evangelic Church. Vieressäni kaksikko vaihtoivat päivän kuulumiset, ja toinen totesikin, että tykkää vierailla täällä, koska tykkää täällä lauletuista kappaleista. Sen sijaan alttarin toisella puolella seisoi isohko näyttö, josta jumalanpalveluksen alettua näytettiin laulujen sanat. Virsitaulu oli tyhjä, eikä sen puoleen virsikirjojakaan näkynyt missään. Todellakin aivan uusi tilanne ja ympäristö. Tämän jälkeen bändi vetäytyi istumaan penkeille ja seuraamaan muiden lailla loppuosaa jumalanpalveluksesta. Saapuessani sisään kirkkoon, huomasin jo muutaman yksityiskohdan, jotka poikkesivat tutusta suomalaisesta kirkkokulttuurista. Nopeasti kättelimme vierustovereiden kanssa sekä kerroimme omat nimemme. Tämä puolestaan loi minulle mielleyhtymän karaokesta. Englanninkieliset laulut tuntuivat olevan muille entuudestaan tuttuja, vaikka itse kuulin ne enKansainvälisen kirkon messussa simmäistä kertaa. Pappi lausui ensimmäiset sanat ja pyysi paikallaolijoita tutustumaan vieressä istuvaan ihmiseen. Enteilyjä näistä hyvistä lauluista tai musiikista ei kuitenkaan tarjottu etukäteen. Kappaleet kuten My Redeemer Lives ja Hosanna in the Highest näyttivät tempaavan muut mukaan, ja kappaleen mukana liikkuminen ja taputtaminen olivat myös sallittua. Ihmiset saivat nauttia hyvän tovin musiikista ja laulusta, ja välillä bändi jopa säesti muutamalla hennolla pianon sävelellä tai kitaran rummutuksella papin sanoja, joten musiikki oli todellakin läsnä tässä tilaisuudessa. Lopulta oli aika seurakunnan laulaa, ja bändi pääsi aloittamaan. Tilanne muistutti melkein hengellisen musiikin konserttia taitavan yhtyeen ja rennon ilmapiirin yhteisvaikutuksena. Kiitos Rosannalle hyvin tehdystä työtä sekä menestystä maisterivaiheen opintoihin!. Viulistista, pianistista, rumpalista, kitaristista ja parista laulajasta koostuva yhtye teki vaikutuksen taidoillaan, ja laulajien stemmalaulut kaikuivat salissa kauniisti. Suuntasin ensimmäistä kertaa seuraamaan tämän kirkon sunnuntain jumalanpalvelusta, tarkoituksenani ottaa selvää, miten kirkkomusiikki soi kansainvälisesti. Palveluksen alettua penkit olivat täyttyneet ihmisistä erilaisista taustoista ja kulttuureista. Sitä jopa toivottiin, kun viimeisen kertosäkeen aikana bändi saattoi ohjeistavasti näyttää kirkkokansaa lyömään käsiään yhteen. Alttarin vieressä bändi valmistautui alkavaan jumalanpalvelukseen, joten tiesin odottaa hieman erilaista musiikkielämystä tältä kirkkovierailultani. Laulamisen ilo todellakin paistoi ihmisten kasvoilla, eikä yhtäkään penkissä istuvaa tuppisuuta näkynyt koko salissa. Kuka olisikaan uskonut, että kirkkomusiikki voi soida niin erilaisella otteella ja tunteella, niinkin lähellä kuin Helsingin Ullanlinnassa. Hyvin sujuneen harjoittelun jatkoksi Mantila jatkoi Kirkkomusiikkiliitossa vielä syksyn 2019 määräaikaisena koordinaattorina, liiton uuden musiikkisihteerin rekrytointiprosessin ajan. Yhtye soitti popahtavia hengellisiä lauluja, joihin kaikkiin kuului pari säkeistöä ja tarttuva kertosäe, johon ummikonkin oli helppo tarttua mukaan
Virsimuskarin – ja koko päivien – sisältöjä täydensi vielä Aino-Elinan luotsaama luento lapsen spiritualiteetista. Musiikin yhdistävä ja kokoava voima alkoi toteutua jo tässä. Päivät alkoivat seurakunnan muskariopettajien S anna Koivuranta-Virtasen ja Henna Väistön ohjaamissa muskaridemoissa. On tapahtunut niin paljon hyviä ja rohkaisevia asioita musiikin äärellä, kirkossa. Virsimuskari-materiaalin tekijät olivat kaikki myös läsnä. Työssä oppiminen ja toisen työstä oppiminen ovat merkittäviä asioita ja tuovat ja luovat uutta asennetta työhön. Oulun Karjasillan seurakunnan lastenohjaaja ja muskariopettaja Sanna Pitkänen esitteli meille Martin Lönnebon rukoushelmien pohjalta suunnittelemansa Helmimuskarin: koko muskarikausi rukoushelmistä aukeavien teemojen ympärillä. Koko Rovaniemen seurakunnan lapsityön tiimi oli mukana valmistelemassa päiviä. Kirkkomuskarin ajankohtaispäivät järjestettiin lokakuun lopussa Rovaniemellä. Aino-Sofia Kokkolasta pääsi myös urkukertomuksen kertojaksi yhdessä Rovaniemen kanttori Joona Sarasteen kanssa. Tosi inspiroivia olivat kaikki! Odotettu Virsimuskari-materiaali julkaistiin syyskuussa. Aino-Elina Kilpeläinen – pappi ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopistosta – on tutkinut tanskalaisten babysalmesang-menetelmää. Otso-karhun syntymäpäivillä oli monenmoista väkeä hirvistä pöllöön. 4/2019 20 Kirkossa virsiä ja muskaria Suurella ilolla ja kiitollisuudella ajattelen kuluneita viikkoja. Virsimuskari olikin yhtenä workshopina Rovaniemen kirkkomuskaripäivillä. Kuvaaja: Mari Torri-Tuominen. Muutenkin panostimme pohjoiseen ulottuvuuteen: Kittilän seurakunnan työntekijät Elina Koivuniemi ja Elina Poikkijärvi monipuolisine työnkuvineen ohjasivat meille oman muskarikuorohetkensä, Rovaniemen kanttori Joona Saraste vei meidät urkukertomusmatkallaan Otso-karhun syntymäpäiville tunnekorttien kera ja Rovaniemen lapsityön pastori Elina Rask-Litendahl johdatti meidät kirkon alttarifreskon äärellä tutkimaan siitä aukeavaa kuvaa Lapin Käsikellojen täydentäessä maisemaa. Virsimuskari on tavallaan suomalainen versio tästä. Kirkkomuskaripäivät ovat toistuneet joka toinen vuosi, ja olemme liikkuneet Espoosta Tampereelle, Jyväskylästä Lappeenrantaan ja nyt Rovaniemelle