Urkuparvelta Oopperajuhlien juoksupojaksi Pohjoismainen Kirkkomusiikkisymposium Musiikki luo tilan kohtaamiselle Virsivisa Kirkkomusiikin päivä Kanttorien kuolinsyyt Monipuolinen kirkkomusiikkityö 3/2019
2 Urkuparvelta Oopperajuhlien juoksupojaksi Pohjoismainen Kirkkomusiikkisymposium Lapsikuorolle säveltämässä Musiikki luo tilan kohtaamiselle Virsivisa Kirkkomusiikin päivä Ikäihmisten musiikkituokioita päivätoiminnassa Kanttorien kuolinsyyt Tuomas Akvinolaisen keskiaikaiset palvelukset Lehden julkaisijat Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry. Suomen Kanttori-urkuriliitto ry. 4 6 8 14 16 20 34 3/2019 10 24 Nro ilmoitusaineisto Ilmestyy 4/2019 20.11.2019 4.12.2019 PÄÄTOIMITTAJA, ILMOITUSMYYNTI Jonna Aakkula jonna.aakkula@skml.fi TILAUKSET, OSOITTEENMUUTOKSET, LASKUTUSASIAT skml@skml.fi p. Nuori Kirkko ry. 050 336 5396 (Rosanna Mantila) PAINOPAIKKA Lprint, Lappeenranta LEHDEN ULKOASU Tuija Rannikko Taitto: Lprint Kannen kuva: Kanttori Sirkku Rintamäki johtaa kirkon musiikkijuhlassa Kuvaaja: Pentti Mansukoski, Kirkon kuvapankki.
Todellisuudessa kirkkomuusikko on muskariohjaaja, bändivetäjä, kuoronjohtaja, tapahtumatuottaja, tutkija, sielunhoitaja, hoivakuusikko, musiikinopettaja, laulaja ja instrumentalisti. Tavoitteenani on, että lehti antaisi oivalluksia, olisi kiinnostava kirkkomusiikin harrastajalle ja auttaisi kirkkomusiikin ammattilaisia oman työnsä tekemisessä. 2 3 Monipuolinen kirkkomusiikkityö Tämän Kirkkomusiikki-lehden kantavana teemana on kirkkomusiikin sekä kirkkomuusikon työn monipuolisuus. Jonna Aakkula Kirkkomusiikin päätoimittaja, Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry:n toiminnanjohtaja Pääkirjoitus. Tapahtumiakin tehdään yhdessä: Keväällä 2020 järjestetään kaksi Kirkkomusiikkiliiton koordinoimaa lapsikuorotapahtumaa. Lehti on hieno käyttöliittymä – tavoittipa sen lukijansa sitten paperilla tai digitaalisesti. Pienissä puitteissa joudutaan tekemään myös enemmän valintoja ja yhteistyötä, koska kaikkea ei voi tehdä yksin. Kirkkomusiikki-lehteä julkaisevat yhdessä Kirkkomusiikkiliitto, Kanttori-Urkuriliitto ja Nuori Kirkko ry. Tässä lehdessä esitellään sanoin ja kuvin hoivamusiikin käytäntöjä, joita esiteltiin myös Kirkkomusiikkiliiton tuottamassa ohjelmassa Kirkkopalvelujen ja Lähetysseuran kevätviikonlopussa (Kirkkopäivät & Lähetysjuhlat) Jyväskylässä. Joissakin mielikuvissa kirkkomuusikko voi olla urkuparvelle eristäytynyt taiteilija. Lehden kustantaja on vuoden 2018 alusta ollut Kirkkomusiikkiliitto. Kirkkomusiikkiliitto ja Kanttori-Urkuriliitto toteuttavat yhdessä nuottikustannustoimintaa. Lehti antaa mahdollisuuden esitellä hyviä toimintamalleja, hienoja ideoita ja parhaita materiaaleja aivan eri tavalla kuin pienen merkkimäärän some-postaus. Kirkkomusiikkiliiton toiminnanjohtajana saan ilon olla jatkossa myös Kirkkomusiikki-lehden päätoimittaja. Tiivis yhteistyö luo mahdollisuuksia monipuoliseen tekemiseen. Suurissa seurakunnissa kanttorit pystyvät joskus erikoistumaan omiin erityisosaamisalueisiinsa. Pienissä seurakunnissa ainoa kirkkomuusikko voi olla todellinen moniottelija. Niihin kouluttajapanoksen antavat seurakunnat, Kirkkomusiikkiliitto ja Nuori Kirkko ry
Käyn minä vieläkin aina välillä Tuomiokirkossa soittamassa ja pitämässä tuntumaa yllä, minulla Urkuparvelta juoksupojaksi Matti Salminen ja Pentti Savolainen. Sota oli sotkenut koulunkäyntiä, joten Pentti kävi oppikoulun yksityisesti. Nuoruuden haave oli ryhtyä kansakoulunopettajaksi. Pentti Savolainen arvostaa kirkkomusiikin opintoja korkealle. Pianonsoitto tuli kuvioihin myöhemmin. Vielä kun kirkossa ymmärrettäisiin tämä ja annettaisiin heidän toimia taitojensa mukaisesti, Savolainen huokaa. Tilan jatkajaa hänestä ei tullut. Savolaisen vuosikurssi oli kovin miesvaltainen, kuten siihen aikaan oli yleistä. 3/2019 4 Urkuparvelta Oopperajuhlien juoksupojaksi P rofessori Pentti Savolainen, Mr Oopperajuhlat, Savonlinnan Musiikkijuhlien pitkäaikainen toiminnanjohtaja, diplomiurkuri ja tietokirjailija syntyi Polvijärvellä maalaistalon ainoana poikalapsena. Hän kannusti hakemaan Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalle ja niin minä tein, Pentti Savolainen kertoo. Kun opettajan ura ei urjennut, otin yhteyttä Armas Maasaloon. Seminaariin en kuitenkaan päässyt ja ehkä hyvä niin, Pentti naurahtaa poikamaiseen tapaansa. Iloitsin suuresti niin naispappeuden toteutumisesta kuin naispuolisten kanttoreiden esiinmarssista. Miesvaltaisessa kirkossa on "kirkkoruhtinuuden vaara", naiset tuovat inhimillisyyttä ja lämpöä. Suomen korkeimmin koulutettu musiikkiväki on kirkon palveluksessa. Usko on luonteva asia, ei siinä tarvitse kiskoa pyhäpukua päälle, Pentti Savolainen hymyilee. Joutessaan täytyy jottain tehä, sanottiin Karjalassa.. 1949 hän aloitti kanttoriopinnot ja sai valmistuttuaan toimia nelisen vuotta "apukanttorina" Kallion kirkossa Helsingissä. Kuva: Timo Seppäläinen Itä-Savo. Kanttori ja musiikkiorganisaattori Helsingin vuosien jälkeen Pentti Savolaisen matka kulki Savonlinnaan, jossa hän toimi Tuomiokirkon urkurina kymmenisen vuotta. Viulunsoiton Pentti oli aloittanut jo alle kymmenvuotiaana ja jo ennen sitä tapaillut urkuharmonilla ulkomuistista tuttuja sävelmiä. Unelmoin pienestä idyllisestä maalaiskoulusta järven rannalla
Niin minä sitten suostuin, vaikka vähän hirvittikin. Nuori kanttori perusti Savonlinnan Musiikkiopiston vuonna 1957. Vierivä kivi ei sammaloidu Olin toiminut kymmenen vuotta Savonlinnan Lyseon musiikinopettajana. "Kolmen koplaksi" meitä kutsuttiin. Aino Ackté innoitti Pentti Savolaisen tutkimustyötä ja vuonna 1973 hän valmistui filosofian maisteriksi ja väitteli vuonna 1999 tohtoriksi. Olavinlinnan akustiikka on ainutlaatuinen varsinkin sisäpihan kattamisen jälkeen. Martti Talvelan, Matti Salmisen ja Tom Krausen kanssa oopperalibrettoja, elämäkertoja. Hän oli muun muassa kirjoittamassa pari vuotta sitten kantaesitetyn Ilkka Kuusiston säveltämän Aino Ackté -oopperan librettoa. Pidin kovasti siitä työstä, mutta innostuin heti kun Jyväskylän yliopiston professori Timo Mäkinen houkutteli jatkamaan akateemisia opintoja, Savolainen tunnustaa. Joutessaan täytyy jottain tehä, sanottiin Karjalassa. Sanonta "vierivä kivi ei sammaloidu" ruumiillistuu tässä ihmisessä, joka on huikeasta urastaan huolimatta onnistunut säilyttämään annoksen nöyryyttä höystettynä poikamaisella asenteella ja roppakaupalla huumorintajua. Kaksi viikkoa kesässä, lähes parinkymmenen vuoden ajan, Pentti teki tiivistä yhteistyötä huippulaulajien kanssa. Eräänä päivänä säveltäjäsuuruus Yrjö Kilpinen soitti pyytääkseen Pentti Savolaista kahville. Tuottelias kirjallinen ura jatkuu edelleen "vähintään pöytälaatikkoon ", kuten Savolainen virnistäen toteaa. Pentti tutustui laulajiin, säesti heitä, teki useita levyjä muun muassa Martti Talvelan, Matti Salmisen, Tom Krausen ja Matti Lehtisen kanssa. Oopperajuhlien juoksupojaksi itseään vaatimattomasti luonnehtiva Pentti Savolainen toimi Oopperajuhlien johtokunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1967 ja puheenjohtajana vuodesta 1982 sekä taiteellisena johtajana aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuonna 1991. Niilo Heinola Kotkasta auttoi kollegaansa ratkaisevien kysymysten kanssa. Sen jälkeen hän ei suinkaan ole vetäytynyt lepäämään laakereilleen. Pentti Savolainen syntyi 1930 Polvijärvellä kanttori-urkurin tutkinto Sibelius-Akatemiasta -52, musiikin opettaja -53, diplomiurkuri 1957 opintoja Münchenissä, Wienissä ja Haarlemissa musiikkitieteen ja kulttuurifilosofian opintoja Jyväskylän yliopistossa väitöskirja Oopperan merkitys kansallisen kulttuuri-identiteetin rakentajana 1999 lukuisia radio -ja tv-ohjelmia levytyksiä mm. Savonlinnan kaupunginjohtaja Viljo Virtanen, joka oli innokas kulttuuripersoona, perusti pienen toimikunnan suunnittelemaan Aino Acktén mukaisia oopperaesityksiä Olavinlinnassa. Oopperajuhlat häiritsevät tarpeettomasti idyllisen pikkukaupunkimme elämää, sanottiin jo Aino Acktélle, Pentti Savolainen hymyilee ja muistuttaa, miten valtava merkitys Oopperajuhlilla on ollut Savonlinnan matkailulle, tunnettuudelle ja taloudelle vuosien saatossa, kuten tällä hetkellä jokainen tunnustaa. Siinä esimerkkiä meille nuoremmille. Viiden vuoden jälkeen Musiikkijuhlien yhteyteen perustettiin oopperakurssi, josta oli tuleva nykymuotoisen Savonlinnan Oopperajuhlien lähtölaukaus. Opettajina oli Wienin ja Saltzburgin Musiikkiakatemian professoreita. Sihteeriksi kutsuttiin Savonlinnan kaupungin matkailusihteeri Pertti Mutka ja minä Musiikkijuhlien toiminnanjohtajana kuuluin itseoikeutetusti joukkoon. 4 5 on sinne jopa avaimet, Pentti kertoo ja valittelee viulunsoiton jääneen. Muistan yhä hänen liehuvat kiharansa ja falsettiäänensä, kun hän ehdotti, että ryhtyisin Savonlinnan Musiikkijuhlien sihteeriksi ja myöhemmin toiminnanjohtajaksi. Kaupungissa ei oltu varauksettoman innostuneita ajatuksesta
Onko monimuotoisuus mahdollinen vai odotetaanko meidän hallitsevan liian monta musiikillista valmiutta. Koska symposium järjestetään täällä Suomessa, oma taiteilijatarjontamme on varsin laaja, aina yksittäisistä huippumuusikoista suuriin kuoroja orkesteriproduktioihin. Esillä on aikamme suomalaisen kirkkomusiikin laajuus ja laatu. Helsinki oli tapahtumapaikkana symposiumille edellisen kerran kaksikymmentä vuotta sitten. Muut pohjoismaat ovat esillä aina kvartettilaulusta suureen oratoriokuoroon. Pohjoismainen Kirkkomusiikkisymposium järjestetään 10.–13.9.2020. Tuntuu merkitykselliseltä kokoontua jakamaan kokemuksia joita kanttori kohtaa jokapäiväisessä työssään. Pohjoismaat esittäytyvät symposiumin aikana joukolla valittuja edustuskuoroja ja -urkureita. Se kertoo siitä, kuinka tärkeä symposium on sekä pohjoismaisessa yhteydessä että henkilökohtaisella tasolla. Työpajat Yhteensä noin 30 erilaista työpajaa yrittää vastata symposiumin temaattisiin ongelmiin: Mitä valmiuksia kirkkomuusikko tarvitsee näinä päivinä kohdatakseen ne vaatimukset ja haasteet, jotka odottavat työelämässä. 3/2019 6 N oin seitsemänsataa kirkkomusiikin ammattilaista pohjoismaista kokoontuu vuoden päästä Helsinkiin osallistuakseen Pohjoismaiseen Kirkkomusiikkisymposiumiin 2020. Vieläkin muistellaan kokemuksia, joita symposium tarjosi silloin meille pohjolan kirkkomuusikoille. Näissä työpajoissa käsitellään ja keskustellaan seuraavista aiheista: Soololaulu jumalanpalveluskäytännössä, Soolokantaatit jumalanpalvelusmusiikissa, Pohjoissaamelainen virsikirja, Kuoron rooli tulevaisuuden jumalanpalveluksessa, Poikakuoro – rooli jumalanpalveluksessa?, Urkujensoitto lapsille, Musiikkia pienille uruille, Musiikkitalon uudet konserttiurut, Urkujen rooli tulevaisuuden jumalanpalveluksessa, Gospel, Bändi jumalanpal. Mukana on kiinnostava valikoima kuoroja, jotka edustavat seurakunnissa vaikuttavia erilaisia kuoromuotoja. Osallistujat voivat kuulla varhaista kirkkomusiikkia, mieskuorolaulua, musiikkia tyttökuoroille, uuden musiikin esityksiä ja Pohjoismainen Kirkkomusiikkisymposium 10.–13.9.2020 suurenluokan esityksiä uudesta pohjoismaisesta kuoromusiikista. Työpajat on jaettu viiteen eri kategoriaan: kuoromusiikki, laulumusiikki, urkumusiikki, rytmimusiikki ja tiede. Vahvan yhteislaulun lisäksi symposium tarjoa korkealuokkaisia konsertteja, tapaamisia kollegojen kanssa, hyviä luennoitsijoita, nuottinäyttelyn ja mahdollisuuden nähdä oman, usein yksinäisenkin työn suuremmassa yhteydessä. Pohjoismainen jumalanpalvelusyhteistyö on ollut aina arvokasta ja kun sadat kirkkomuusikot yhtyvät pohjoisiin virsiimme, on kokemus unohtumaton. Useimmat symposiumosallistujat muistavat ja odottavat tätä eniten – saada laulaa taas yhdessä
Ajattele, että näin moni kirkkomuusikko kokoontuu yhdessä ja samassa paikassa. On tärkeätä, että suomalainen esittäytyminen on vahvaa. Kuvaaja: Marco_Borggreve. Symposium on tärkeä ja hieno foorumi kirkkomuusikoille maassamme. Näin näytämme, että kirkkomusiikillamme on maassamme pitkät perinteet, että se voi hyvin ja että mielellään tunnemme yhteenkuuluvaisuutta pohjoismaisella kentällä. On ainutlaatuinen tilaisuus saada musiikkimme ja osaamisemme pohjoismaisten kollegojemme tietoisuuteen. Meillä on tilaisuus esitellä uusinta suomalaisessa kirkkomusiikissa, näyttää musiikkimme uskomaton laajuus ja monimuotoisuus, luoda arvokkaita kontakteja Pohjolassa ja koota kansainvälistä verkostoa. Se luo edellytykset aivan konkreettisesti harrastaa kuoroja konserttivaihtoja Pohjolassa tulevina vuosina. Ilmoittautuminen symposiumiin avautuu vuoden 2020 alussa. 6 7 Hebo. Tervetuloa sympaattiseen symposiumiin kauniiseen Helsinkiin! Håkan Wikman projektikoordinaattori Pohjoismainen Kirkkosymposium www.nks2020.fi Cantores Minores. Miksi kannattaa osallistua. Kevään aikana voi ilmoittautua 280 eurolla ja kesällä 2020 maksu nousee 310 euroon. Miksi osallistua. veluksessa, Kirkkomusiikki kokemuksena, Mitä on musikaalisuus?, Kirkkomuusikon ammatti-identiteetti ja monia muita päivänpolttavia aiheita. On epäilemättä kiinnostavaa tavata kollegoja, sekä kotimaasta että koko Pohjolasta ja sitä paitsi tämä on ykköspaikka verkostoitumiselle pohjoismaisessa kirkkomusiikissa. Kuvaaja: Tiiu Kaitalo.
Seminaarin tavoitteena on esitellä lapsikuoroa instrumenttina. Seminaariin osallistuvat saavat mahdollisuuden tutustua siihen mielettömään soundiin ja niihin tehokeinoihin mitä tulee siitä, kun lasten äänet ja tekstit yhdistetään uuteen ihanaan muSatua, leikkiä, yllätyksiä ja tunteita 16.-17.11.2019 järjestettävässä lapsikuorolle säveltämisen seminaarissa pureudutaan lapsikuoroon instrumenttina ja lapsikuorolle säveltämisen erityispiirteisiin. Toimivia teoksia lapsikuorolle Mistä sitten koostuu toimiva lapsikuoroteos ja mikä lapsikuorossa on niin erityistä. Säveltäjä Olli Kortekangas muistuttaa, että lähtökohta kaikelle säveltämiselle on se, että säveltäjän Lapsikuorolaisia kirkon musiikkijuhlassa 2017. Kuvaaja: Pentti Mansukoski, Kirkon kuvapankki.. siikkiin, kertoo yksi seminaarin järjestäjistä, kahta Helsingin konservatorion lapsija nuorisokuoroa johtava Anna Nora. 3/2019 8 K irkkomusiikinsäveltäjät ry ja Nuorten kuoroliitto järjestävät lapsija nuorisokuoroille säveltämistä koskevan seminaarin marraskuussa Helsingissä. Seminaarin yhteydessä saa kantaesityksensä Olli Kortekankaan uusi lapsikuoroteos
Messussa saa kantaesityksen Olli Kortekankaan teos Luotujen virsi – Missa brevis lapsikuorolle, obligatosoittimille ja pianolle tai uruille . Jokaiseen juttuun suhtaudutaan aarteena, jota lähdetään tutkimaan tarkemmin. Johtajan pitää olla itse vilpittömästi musiikin puolella. Muutenkin teoksessa on pyritty monikäyttöisyyteen ja muotoutuvuuteen. Luotujen virsi Lapsikuoroseminaarin yhteydessä kantaesityksensä saava teos Luotujen virsi – Missa brevis lapsikuorolle, obligatosoittimille ja pianolle tai uruille on nimensä mukaisesti missa brevis, lyhyt messu. Lapsikuoroseminaari Helsingissä Lauantaina 16.11. Myös Kivekkään teksti on herättänyt keskustelua. Luotujen virsi pohjautuu pääsääntöisesti perinteiseen latinankieliseen messulyriikkaan, mutta toisessa osassa mukana on myös Pekka Kivekkään kalevalaistyylistä tekstiä. Suunnattu säveltäjille, sävellyksen opiskelijoille, sanoittajille ja muille lapsikuorojen kanssa työskenteleville. klo 12-16 seminaaripäivä luentoineen ja nuottiesittelyineen Helsingin Konservatoriolla. Jokainen instrumentti luo teokselle reunaehtoja, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia. Sunnuntaina 17.11. Kannelmäen seurakunnan lapsija nuorisokuoro Kannelkellojen johtaja Sirkku Rintamäki mainitsee, että solistisia osuuksia ja melodiaa kannattaa olla kaikilla laulajilla, jotta jokainen kokee oman stemmansa olevan tärkeä osa kokonaisuutta. Lapset ovat erittäin tarkkoja kaikessa havainnoinnissa, myös kuuntelussa, ja lapsikuoro on itsessään toimiva instrumentti. klo 16 messu Mikael Agricolan kirkossa. On tärkeää, että olemme ylpeitä instrumentistamme. Lapsikuoro riittää eikä se tarvitse ympärilleen mitään ihmeellistä. Se on mielestäni todella arvokasta, huomauttaa Helsingin konservatorion toinen kuoronjohtaja, Saara Aittakumpu. Noran mukaan lapsikuorolaiset suhtautuvat mielenkiinnolla latinankieliseen tekstiin. Lisätietoja: http://www.kirkkomusiikinsaveltajat.fi/ lapsikuoroseminaari-16-17-11-2019/ Teksti: Anni Latva-Pukkila Lapsikuoro riittää eikä se tarvitse ympärilleen mitään ihmeellistä.. Se sisältää credoa lukuunottamatta kaikki perinteiset messun osat. Kuoronjohtajat ovat yhtä mieltä siitä, että hyvän lapsikuoroteoksen ominaisuuksia ovat esimerkiksi laulullisuus ja tekstilähtöisyys. Sitä voi esittää monilla eri kokoonpanoilla, ja Kortekangas toivookin kuulevansa teoksesta monenlaisia versioita. 8 9 tuntee instrumenttinsa. Vaikka perinne ja juuret ovat vahvasti mukana teoksessa, linkittyy se myös ajankohtaisiin kysymyksiin kantavan teemansa, luomakunnan, kautta. Teos esitetään seminaarissa kokonaisuudessaan, mutta tarvittaessa sen osat, Kyrie, Gloria & Laudamus, Sanctus ja Agnus Dei, toimivat myös erillisinä kokonaisuuksina. Aittakummun mukaan on tärkeää, että lapsikuoroteoksessa kaikki saavat laulaa paljon. Rintamäki painottaa myös johtajan roolia kuorolaisten kiinnostuksen herättäjänä. Olli Kortekangas uskookin Kivekkään tekstin puhuttelevan kaiken ikäisiä. Kun teokseen sisältyy satua, leikkiä, yllätyksiä ja tunteita, on siinä jo hirveän paljon hyviä aineksia. Kortekankaan mukaan yksi lapsikuoron hienouksista on sen kyky saada aikaan todella puhtaita sointuja. Teosta on esittämässä Kannelmäen seurakunnan lapsija nuorisokuoro Kannelkellot, Hakunilan seurakunnan lapsikuoro Aurinkotanssi sekä kolme Helsingin konservatorion kuoroa. Lapsikuoroteos on parhaimmillaan sopivan yksinkertainen, mutta silti kiinnostava ja monitasoinen
Monilla saattaa olla läheinen, jonka elämään musiikki voisi tuoda iloa ja virkistystä. Asettautuminen mielekkäällä tavalla ajan virtaan on yksi merkittävä näkökulma musiikkityössä, kuten myös aivan ruohonjuuritasolta lähtevä yhdessäolo. Sairaalamuusikko on esimerkiksi muusikko, musiikkikasvattaja tai kirkkomuusikko, joka on kiinnostunut työskentelemään monien erilaisten ihmisten kanssa sairaalaosastoilla ja hoivalaitoksissa. Yksi musiikkityötä hoiva-alalla ja sairaaloissa kehittänyt ryhmä on sairaalamuusikot. Musiikkityöskentely ja vapaaehtoistyö hoivaympäristön eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa voi olla innostavaa ja mielenkiintoista, mutta samaan aikaan voimia vievää ja vaativaa. SaiMusiikki luo tilan kohtaamiselle hoivalaitoksessa Syvissä vesissä virtaa vuo sairaalamuusikoiden mukana kehdosta hautaan raalamuusikot saattavat yhden päivän aikana vierailla vaikkapa vastasyntyneiden teho-osastolla, saattohoito-osastolla ja pitää pienen konsertin hoivakodin aulassa. 10 V iime vuosina yhä useammat ihmiset ovat kiinnostuneet vapaaehtoistyöstä tai työstä hoivaympäristöissä. Muisteleminen, laulaminen, tai vaikkapa musisoiminen yhdessä tuntuu merkitykselliseltä ja yhteyden saaminen voi helpottua musiikin avulla. Riittämättömyyden tunne voi hiipiä ajatuksiin ja on oltava huolellinen, jottei hukkuisi tunteiden, vuorovaikutuksen ja ihmisten kohtaamisen virras
Pääosin ihmiset kuvaavat kuitenkin yhteisiä musiikkihetkiä antoisiksi ja usein sekä osallistujat että ohjaaja ovat kiitollisia yhteisestä hetkestä hoivalaitoksen arjessa. Musiikki on juhla, johon juuri sinut on kutsuttu.. Löytääkseen itselleen ja yhteisölle luontevia työskentelyn tapoja, muusikon intuition takaa löytyvän hiljaisen ja kehollisen tiedon pohtiminen ovat avainasemassa. Musiikki on juhla, johon juuri sinut on kutsuttu Musisoiminen hoivaympäristöissä voi käsittää monenlaista yhdessä olemista ja tekemistä, aina pienimuotoisesta esityksestä hoivalauluun, sairaalamuusikoiden tapauksessa jopa lääketieteellisiin toimenpiteisiin liittyvään rauhoittamiseen ja rauhoittumiseen asti. Musisointi voi auttaa meitä ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja luomaan yhteyksiä muihin juhlimaan elämää kaikkine sen iloineen ja suruineen. Musiikkialan ammattilaisessa tämä saattaa herättää monia kysymyksiä: Miten voimme kulkea emotionaalisesti syvissä vesissä turvallisesti yhtä matkaa. Muusikko, vapaaehtoinen tai vaikkapa hoivakodin oma työntekijä kulkee hetken yhteistä polkua yksittäisen ihmisen, perheen tai kokonaisen ryhmän kanssa. Tilanneherkkyys näkyy monissa asioissa, esimerkiksi siinä miten kehollinen ja sanallinen kommunikointi tapahtuu, tai miten asettaudutaan paikkaan ja aikaan jo ennen musiikkihetken alkua. Miten pääsemme eri tunnelmasta toiseen. Miten minä musiikkialan ammattilaisena – enhän ole terapeutti enkä terveydenhuollon ammattilainen – pysyn ruorissa ja luotsaan meidät satamaan. Tärkeää on myös pysähtyminen, kännykän ja muun maailman unohtaminen, silmiin katsominen, lähellä oleminen. Sairaalaja hoivamusiikkityötä voitaisiin kuvata luovaksi musiikkiin virittäytymiseksi ja yhdessä oppimiseksi. Moniammatillisia kohtaamisia ja yhteistyötä Kun työskentelemme ihmisten kanssa, jotka elämäntilanteessaan saattavat olla haavoittuvassa asemassa, syville vesille kulkeminen yhteisen musisoinnin aikana on melko tavanomaista. Yhdessä ihmetellään musiikin äärellä arkea ja sen tapahtumia. Toisen ihmisen voi huomata ja huomioida ilmeissä, eleissä ja kehollisesti. 10 11 sa. Rytmin vaihdoksia, keskeytyksiä, väärinymmärryksiä, merkityksellisiä hetkiä ja ymmärtäviä kohtaamisia tapahtuu jatkuvana virtana, ja tässä virrassa asetutaan musisoimaan yhdessä. Miten pidän huolta itsestäni
Ymmärrys toisen yhteisön tavoista saattaa syntyä vasta ajan kanssa, yhdessä keskustellen ja yhteistyön hioutuessa. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä ei tarkoita, etteikö taide hoivaympäristöissä voisi olla yhtä korkealaatuista ja taidokasta kuin muulloinkin. Valitettavasti nämä seikat jäävät usein katveeseen, käytännön työ saattaa ´kadota muuhun hälyyn´ ja vaikuttaa näkymättömältä. Eri seura. Musiikkihetkien aikana ihmiset saattavat kertoa, miten he eivät osaa laulaa. 3/2019 12 Sairaalaja hoivamusiikin kehittämistyötä miettiessämme voisimme pohtia kasvatusfilosofi John Deweyn ajatusta siitä, että oppiminen tapahtuu tekemällä kaikkea: ”Learning by doing”. Voisimme jatkaa sitä vielä ajatukseen ”learning by doing and reflectin” – eli tätä työtä voimme oppia kokemuksen ja kouluttautumisen lisäksi peilaamalla ajatuksiamme avoimesti ja pelottomasti yhdessä toisten kanssa. Tämän kaltainen yhteistyö vaatii pyyteetöntä toimintaa yhteisössä ja ajatusta, että yhteinen toiminta ei välttämättä tuo välittömiä etuja ainoastaan oman ammatin edustajille. Musiikki vaikuttaa usein ihmeellisillä tavoilla ihmisiin ja ei ole aina sanoin tavoitettavissa. Ammatillinen yksinäisyys muuntuu tässä ajattelutavassa moniammatilliseksi yhteistyöksi, jossa musiikki täydentää yhteisöjen elämää. Osa seurakuntalaisista on entistä aktiivisempia etsiessään uusia väyliä tehdä vapaaehtoistyötä, toisaalta yhä suurempi osa seurakunnan jäsenistä asuu itse hoivakodeissa tai laitoksissa. Uusia kohtaamisen, yhteisöllisyyden ja yhteyden tapoja etsitään. Music for all -liike on ollut tärkeä sunnannäyttäjä uudenlaisten tarinoiden ja kokemusten syntymisessä 2000-luvulla: Kaikki voivat ja osaavat soittaa! Tärkeä kysymys onkin, että miten saisin ei vain osalliseksi muutkin, vaan vaikkapa itse suunnittelemaan ja toteuttamaan musiikkijuttuja. Musiikin ihmekertomuksen pohdinta on osa musiikkihyvinvoinnin näkökulmaa. Musiikkihyvinvointia! Yksi tapa tuoda taiteen hyvinvointivaikutuksia esiin on taiteen tunnistaminen ja tunnustaminen perusoikeudeksi ja osaksi kulttuurisia oikeuksia. Kulttuurihyvinvoinnin osa-alue musiikkihyvinvointi edellyttää yhteisöllisten, moniammatillisten, integratiivisten, hyvät käytänteiden ja yhteiskunnallisten näkökulmien huomioon ottamisen työssä (ks. Joskus on hyväksyttävä, että yhteistyön mahdollisuudet nähdään erilaisina, eikä musiikkitai taidetyö esimerkiksi toiselle osapuolelle näyttäydy yhtä hedelmällisenä. Vahva vuosikymmeniä sitten syntynyt tarina, joka suomalaisissa hoivaympäristöissä voi tulla vastaan, on laulamattomuus ja osallisuuden puuttuminen musiikkihetkissä. Entäpäs jos kokoaisimmekin lauluvihkon yhdessä, järjestäisimme iltamat yhdessä, opettelisimme säestämään kappaleita ukulelellä ja hoitaisimme iltamien yhteislaulut... Sinä ja minä osaamme kyllä yhdessä. Jollekulle on oma vanhempi tai vaikkapa musiikinopettaja sanonut, että olisi parempi laulaa hiljempaa tai ei laulaa ollenkaan koulun kuorossa. kuvio 1: Sairaalaja hoivamusiikkityö musiikkihyvinvoinnin mahdollistajana). Nämä asiat muistaen ymmärrämme myös, että osallistujilla voi olla monenlaisia negatiivisia kokemuksia ja ennakkoluuloja musiikista. Seurakunnat ovat tärkeä yhteistyökumppani monille hoivayhteisöille ja muusikko kohtaa työssään ihmisiä, jotka etsivät merkitystä elämälleen ja näkevät musiikin hengellisenä ulottuvuutena. Silti on tärkeää ymmärtää, että musiikki voi olla jollekulle – jopa muusikolle itselleen myös pahoinvointiin liittyvä elementti. Sinua siunata tahdon – hoivamusiikin hengellinen ulottuvuus Seurakuntien yhteistyöllä palvelutalojen kanssa on pitkät perinteet esimerkiksi hartauselämän järjestämisen kautta. Käytännössä tehdään usein jotain hyvin yksinkertaista yhdessä: hyräilyä, hoivalaulua, laulun muuntelua ja spontaania improvisointia, uusien sanoitusten kehittelyä, musiikin kuuntelua yhdessä, yhteislaulua, musiikkimaalausta, musiikkimuistelua, käsihierontaa hoivalaulua laulaen ja niin edelleen. Yhteistyö ja kohtaaminen hoivaympäristöissä tarkoittaa muusikon näkökulmasta työskentelyä potilaan (vai kutsuisimmeko häntä asiakkaaksi, ihmiseksi tai kanssakulkijaksi) lisäksi moniammatillisessa ympäristössä, joka kuuluu yleensä toisen organisaation piiriin. Tiedämme kuitenkin, että myös kirkon ja seurakuntien toimintaympäristöt ovat muutoksessa. Muusikon voimavaroja miettiessä haluaisin empatian sijaan nostaa ajatuksen ammatillisesta altruismista eli epäitsekkyydestä työn johdattajana
Suomen Akatemian tukema ArtsEqual-hanke tutkii, miten taide kaikille kuuluvana peruspalveluna voisi lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia. Musiikki voi hyvin pienin keinoin kertoa jotain, johon sanani eivät vielä pysty; puhua jostakin, joka minulle itsellenikin oli vielä hahmotonta. Vahva vuosikymmeniä sitten syntynyt tarina, joka suomalaisissa hoivaympäristöissä voi tulla vastaan, on laulamattomuus ja osallisuuden puuttuminen musiikkihetkissä. Jollekulle on oma vanhempi tai vaikkapa musiikinopettaja sanonut, että olisi parempi laulaa hiljempaa tai ei laulaa ollenkaan koulun kuorossa. Tämä kirjoitus perustuu myös Taru Koiviston esitykseen Jyväskylän Kirkkopäivillä.. Hän valmistelee väitöstutkimusta tohtorikoulutettavana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ArtsEqual-hankkeessa. • Vartiokylän seurakunnassa toteutettiin diakonian kehittämisprojekti nimeltään Hengellinen hoivamuusikko, jossa projektityöntekijät tekivät hoivamusiikkityötä alueen kuudessa palvelutalossa ja hoivakodissa vuosina 2015–2018. Nämä asiat muistaen ymmärrämme myös, että osallistujilla voi olla monenlaisia negatiivisia kokemuksia ja ennakkoluuloja musiikista. Musiikkihetkien aikana ihmiset saattavat kertoa, miten he eivät osaa laulaa. • Olarin seurakunnassa koulutettiin kanttoreita ja vapaaehtoisia muusikoita sairaalaja hoivamusiikkityöhön Musiikkia hoivalaitoksissa –hankkeessa vuosina 2013–2014. Tämän vuoksi myös hoivamusiikkialan kirkollista osaamista on tärkeää syventää tulevaisuudessa. kunnissa on ratkottu eri tavoin kysymystä siitä, kenen tulisi toteuttaa seurakunnan musiikkitoimintaa ja miten. Silti on tärkeää ymmärtää, että musiikki voi olla jollekulle – jopa muusikolle itselleen myös pahoinvointiin liittyvä elementti. Näyttäisi siltä, että kyky sietää vaikeitakin ristiriitoja, monipuoliset sosiaaliset taidot ja keskeneräisyyden hyväksyminen ovat yhä suurempi osa taiteilijoiden työtä tulevaisuudessa. Teksti: Taru Koivisto Kuvat: Tommi Kähärä/Skml Taru Koivisto on musiikkiterapeutti ja musiikinopettaja, joka työskentelee palkkiotoimisesti Suomen Valkonauhaliitossa taidepainotteisen terveyden edistämisen ja ennaltaehkäisevän päihdetyön asiantuntijana. Sairaalaja hoivamusiikkityö musiikkihyvinvoinnin mahdollistajana (Koivisto & Lilja-Viherlampi 2019). Taide, ja tässä tapauksessa musiikki, voi olla yksi tapa kohdata lämpimästi ja turvallisesti lähimmäinen. Music for all -liike on ollut tärkeä sunnannäyttäjä uudenlaisten tarinoiden ja kokemusten syntymisessä 2000-luvulla: Kaikki voivat ja osaavat soittaa! Tärkeä kysymys onkin, että miten saisin ei vain osalliseksi muutkin, vaan vaikkapa itse suunnittelemaan ja toteuttamaan musiikkijuttuja. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kehittämistyöstä: • Vantaan seurakuntien Musiikkia hoitolaitoksiin –tiimissä on kehitetty hyviä käytäntöjä saattohoitoon ja vanhustenhoitoon yhteistyössä vantaalaisten hoivakotien kanssa vuodesta 2001 alkaen. Musiikki vaikuttaa usein ihmeellisillä tavoilla ihmisiin ja ei ole aina sanoin tavoitettavissa. 12 13 Musiikin ihmekertomuksen pohdinta on osa musiikkihyvinvoinnin näkökulmaa. 1
Rauha voi liikkua tästä monelle tasolle: ruokarauhasta työrauhaan, lapsen kasvurauhaan. Syitä tuntui olevan monia: koulun kiire ylipäätään ja monet muut hankkeet, liian pitkältä tuntuva prosessi kaikkineen, tietämättömyys koko visasta. Rauha on vuorovaikutusta ja toistemme kunnioittamista. Kisa oli huipputasainen, ja koska finalistit olivat edenneet ensin kouluvisasta paikallisvisan kautta aluevisaan hiippakunnittain, ja lopulta finaaliin, olivat he varsinaisia virsitietäjiä kaikki! Virsivisan yhdeksäs kausi toteutettiin samoilla rakenteilla kuin aiemminkin. seurakunta on yhtenä oppimisympäristönä). Finaalissa Jyväskylän Kuokkalan kirkossa se laulettiin ja viitottiin koko osallistujaporukan kera. Kaikki voivat olla rauhantekijöitä. Virsitintti Tinifii lehahteli myös kirkossa. 3/2019 14 Ihanassa keväässä, toukokuussa Kirkkopäivien aikaan Jyväskylässä, pääteltiin Virsivisan yhdeksäs kausi. Rauha-teemalla haluttiin liittyä myös kirkon kasvatuksen vuosiaiheeseen. Kuvaaja:Tuukka Joru Nuori kirkko.. Virsivisa on ollut monille myös hyvä koulu ja kirkko -yhteistyön väline; seurakunta on koulun kumppani. Kaikki virsivisaan osallistuneet lauloivat tämän virren. Monet tämän kauden osallistujakoulut olivat virsivisakonkareita: On osallistuttu moneen visakauteen aiemmin ja visalla on jo hyvä maine koulussa. Finaalissa laulettiin, pohdittiin ja pähkäiltiin, tutkailtiin emojeita ja tunnistettiin virsiä kuuntelemalla. Virsivisakauden 2018–2019 teemana oli rauha. Virret ovat Pikkupupuja, peipposia ja nuotteja! osa kulttuurikasvatusta, ja virren kautta voi myös hyvin päästä käsiksi paikallisiin ilmiöihin ja toimintaympäristöön. Lapsilla on oikeus sisäiseen ja ulkoiseen rauhaan, lähellä ja kaukana. Laulua Finalistit yhteiskuvassa. Rauhaa, ystäväni! Virsikirjan lisävihkon 955 Rauhaa, ystäväni oli mukava ja hieno lisä tämän kauden virsivisan virsilistaan. Myös virren asema koulussa puhututti ja puhututtaa koko ajan. Kuokkalan kirkko oli täynnä joukkueiden kannustajia viireineen, kyltteineen, rauha-keppilintuineen. Jotkut oppilaatkin olivat osanneet pyytää visaan osallistumista. Virsivisa on koko ajan tarjoiltu kouluille ns. Virsivisan juonsi kouluttaja ja Virsivisan projektivastaava Mari Torri-Tuominen Nuori kirkko ry:stä sekä kanttori Piia Laasonen Jyväskylästä. Virsivisan osallistujamäärä laski kuitenkin edelleen. I-korista, eli yleissivistän opetuksen alla (jossa esim. Koulurauha on jo tuttu käsite. Kolmasja neljäsluokkalaisille tarkoitetun virsivisan tavoitteena on koululaisten virsitietämyksen lisääminen, yhdessä laulaminen, osallistaminen ja yhdessä tekeminen. Joissain paikoin tästä on kuitenkin muodostettu sellaisia käsityksiä, että Virsivisan on koettu olevan jotakin muuta ja näin ollen virttä ei ole laulettu eikä visaan osallistuttu
Nyt on aika katsoa eteenpäin. On täynnä lahjojasi kätesi, Jumala. Kuvaaja: Tuukka Joru Nuori kirkko. Kolmen kärki oli äärimmäisen tasainen ja kaikki joukkueet osasivat tehtävät erittäin hyvin. Molemmista piti siis löytää Virsivisan virsiä: joko kuvista tai kuunnellen. Neljäsluokkalaiset Jadelin Heikkilä, Erika Koskiranta ja Immi Lappalainen olivat tutustuneet virsiin opettajansa Ulla Välipakan ja kanttori Erja Hartalan kanssa. Virrestä voimaa kaikkien syksyyn! Mari Torri-Tuominen Voittajajoukkue Pikku Puput. Joukkueessa olivat neljäsluokkalaiset Venla Ahola, Emilia Kärkinen ja Halla Salmela, opettajanaan Marja-Liisa Pitkälä. Tytöt pitivät finaalin haastavimpana tehtävänä emojitunnistustehtävää sekä uruilla soitettua potpuria. Muut osallistujat olivat Virsivälkyt Raumalta Lapin koulusta, Flamingot Helsingin Vuoniityn koulun Heteniityn toimipisteestä, P aloisten koulu Varpaisjärveltä, Virsitrio Lahden Kasakkamäen koulusta ja Supermarsut Kangasniemen Beckerin koulusta. Riihikallion koulusta on ollut visailijoita useana vuonna, ja nyt tuli sitten valtakunnallisen visan voitto. Toiseksi tuli joukkue Päivärinnan Peipposet Päivärinnan koulusta Ylivieskasta, Oulun hiippakunnasta. Pikkupuput voittajia Visan voitti Pikkupuput Tuusulan Riihikallion koulusta, Espoon hiippakunnasta. Tuomariston jäsenet olivat rehtori Marja-Helena Hänninen Helin Jyväskylän Keljonkankaan koulusta, luokanopettaja Satu Hietala (Vuoden luokanopettaja 2019) Jyväskylän Huhtasuon koulusta, kanttori Jukka Hassinen Jyväskylästä sekä koululainen Vilho Hietala Jyväskylästä Huhtasuon koulusta. Virsivisan tuomariston puheenjohtajana toimi kirkkohallituksen asiantuntija Teija Tuukkanen ja sihteerinä kanttori Riikka Jäntti valtakunnallisesta virsivisatyöryhmästä. Kolmanneksi tulivat kolmasluokkalaiset Nuotit Niemistön koulusta Seinäjoelta: Taimi Mäkinen, Emmiina Kellosaari, Raita Mäkinen. Linkki siihen löytyy www. Sinne vielä tunnelmoimaan! Kiitos! Virsivisan yhdeksännen kauden järjestivät Nuori kirkko ry ja Kirkkohallitus. Opettaja Jaana Nurmi ja kanttori Maria Väinölä olivat näiden Lapuan hiippakunnan edustajien koutsaajia. Paikallisesti visaa toteuttivat koulut, seurakunnat ja hiippakunnat. Järjestäjät kiittävät kaikkia osallistujia ja toteuttajia. Visa päättyi tietysti yhdessä laulettuun Suvivirteen. Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta. Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat, suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat. 14 15 Pikkupupuja, peipposia ja nuotteja! ja kiertopalkintokanteleen soittoa kuultiin edellisen kauden voittajajoukkueen, kangasniemeläisten WEEn toimesta. Musiikeista vastasi joukkueiden lisäksi Tiro Rohkimaisen bändi. (VK 575:4, sanat Niilo Rauhala). Olemme miettimässä virsikasvatuksen tulevaisuutta yhdessä: Mitä se voisi olla, ja miten voisimme olla tukemassa ja innostamassa siihen koululaisia ja opettajia, lapsia ja vanhempia. Virsivisa striimattiin suorana ulos, ja se on edelleen katsottavissa. virsivisa.fi -verkkosivujen etusivulta. Kanttoriyhteistyötä tehtiin Eeva Korhosen kanssa. Onnittelut Tuusulaan! Pikkupupujen opettaja Ulla piti joukkueen vahvuutena pitkäjänteisyyttä ja uuden oppimisen intoa sekä ylipäätään innostusta virsiin
3/2019 16 Juvan kirkkokuoro järjesti virsikaraoketapahtuman kirkkomusiikin päivänä 19.9.2019. Tilaisuus järjestettiin Juvan seurakuntatalolla. Kirkkokuorolaisten lisäksi tapahtuma houkutteli myös muita juvalaisia laulamaan ja kuuntelemaan Kirkkomusiikin päivä Valtakunnallista Kirkkomusiikin päivää vietettiin nyt toista kertaa, torstaina 19.9.2019. Laulattajaksi saatiin paikallinen karaokeyrittäjä Reijo Paunonen. Kuoro toteutti flash mob -esityksiä Helsingin keskustassa: Rautatieasemalla ja kauppakeskuksissa 16. Gospel Helsinki -kuoro on Suomen Kirkkomusiikkiliitto ry:n vuoden 2019 musiikkiryhmä. Yleisöpalautteen perusteella tapahtumalle toivotaan myös jatkoa. Tässä poimintoja Kirkkomusiikin päivän tapahtumista. Monella paikkakunnalla tartuttiin jälleen mahdollisuuteen laittaa kirkkomusiikki soimaan keskellä ihmisten arkea, ”turuilla ja toreilla” sekä kutsua mukaan uusia ihmisiä kirkkomusiikkitoimintaan. hengellistä musiikkia
Yleisöpalautteen perusteella tapahtumalle toivotaan myös jatkoa! 16. Kirkkokuoron harjoitukset olivat kaikille avoimet ja illalla laulettiin virsiä yhteislaulutilaisuuksissa sekä annettiin kiinnostuneille mahdollisuus kiivetä urkuparvelle tutustumaan urkujen toimintaan ja kokeilemaan urkujen soittamista. Tampereen Pispalan kirkolla päivä alkoi koulutuksellisella osiolla, jossa yhdessä lapsikuoroVehmaan kirkko urkusatu. Helsingin Lauttasaaressa kanttori Marjukka Andersson kamarikuoroineen piti jäähyväiskonsertin. Konserttiohjelmassa oli kuoron nimikkosäveltäjä Dietrich Buxtehuden kantaatteja ja urkumusiikkia. Kajaanissa kanttorit rohkaisivat ihmisiä ottamaan eväät mukaan kirkkomusiikkilounaalle: ”Musiikki toki virkistää ja antaa potkua päivän toimiin, mutta ei juurikaan täytä vatsaa. Ota siis omat eväät mukaan ja tule nauttimaan noin puolen tunnin mittaisesta kirkkomusiikkilounaasta!” Karkkilassa seurakunnan mieslauluryhmä Huru-ukot kävi laulamassa kaupoissa ja kirjastossa. Mikroaaltouunikin löytyy annosten lämmittämistä varten, samoin pari pientä pöytää ruokailua ajatellen. Juuri siksi kirkossa onkin mahdollista syödä omia eväitä ja nauttia maksuttomasta kahvitarjoilusta musiikin aikana. Marjukka Andersson on Lauttasaaren kirkon pitkäaikainen kanttori ja Suomen KanttoriUrkuriliiton entinen puheenjohtaja. Mukana olivat kanttorit Maija Pesonen-Kareinen ja Mikko Helenius, tanssiohjaaja Mirva Keski-Vähälä, barokkiviulisti Anna-Mari Ablouh, pastori Kukka Handolin ja lastenohjaajia. Flash mob on yllätystapahtuma, jossa esiintyjät ennalta sovitusti järjestävät yllätysesityksen ihmisvilinän keskellä. 16 17 alkuillan aikana. Helsingin Maunulan kirkossa järjestettiin elämyksellinen ja vuorovaikutteinen konserttikokonaisuus, jossa sai kurkistaa urkujen uumeniin, laulaa, leikkiä ja tanssia sekä tavata myös barokin ajan soittajia aikakauden puvuissa. Konsertin jälkeen juotiin juhlakahvit
Tavoitteenamme oli nostaa esille erityisesti kirkkomusiikin moniulotteisuutta, monipuolisuutta ja moninaisuutta. Kiitos kaikille päivää toteuttaneille! Yhdessä saimme taas kirkkomusiikin soimaan arjessa, eri puolilla maata. Lisäksi eri puolilla maata järjestettiin muun muassa lukuisia konsertteja, yhteislaulutilaisuuksia, urkujen esittelytilaisuuksia, avoimia musiikkiharjoituksia ja vierailuja hoitolaitoksissa. Päivä päättyi Kauneimmat hengelliset laulut -toivekonserttiin, jossa olivat mukana seurakunnan kuorot ja myös yhteislaulua. Mukana olivat järjestävän seuran Harjun seurakunnan lapsikuoro, sekä Harjun kanttorit Sanna Ketola, Tarja Laitinen ja Elina Peura, jotka muodostivat myös säestävän trion. Päivän aikana järjestettiin yhteensä neljä eri tilaisuutta. Akaasta olivat mukana Heikki Ali-Löytyn ja Marja Karhun ryhmät, Parkanosta Laulavat lapset Eleonora Printzin kanssa. Osana Kirkkomusiikin päivää, Kirkkomusiikkiliiton vuoden 2020 musiikkiryhmä konsertoi Agricolan kirkossa. Kirkkomusiikin päivänä kanttorit musisoivat Helsingissä kirkkomusiikin päivän hengessä keskellä arkea. Tässä vain joitakin esimerkkejä päivän tapahtumista. Tuona päivänä Helsinkiin on kokoontunut satoja kanttoreita eri puolilta pohjolaa viettämään Pohjoismaisia kanttoripäiviä. Lisäksi mukana oli muita tamperelaisia lapsikuorolaisia ohjaajiensa Katja Rantaviidan ja Stiina Leinosen johdolla. 3/2019 18 laisten sekä seurakunnan työntekijöiden kanssa käytiin läpi uutta Laulutuuli-kirjaa. Mynämäki Kirkkomuskari. Vehmaalla kanttorit olivat rakentaneet lapsille Urkusatu-esityksen. Teemapäivä antoi lisäksi kimKirkkomusiikin päivän tunnelmia VakkaSuomesta – Mynämäestä. Seurakuntien musiikkiryhmien on hyvä alkaa hyvissä ajoin suunnittelemaan, kuinka päivän toteutus onnistuu omalla paikkakunnalla, vaikka kanttori olisi Helsingin tapahtumassa. Illan Laulutuuli-konsertissa laulettiin ja riemuittiin sydämen kyllyydestä. Ehdotuksia vuoden 2020 musiikkiryhmäksi pyydetään lähettämään Kirkkomusiikkiliiton toimistoon lokakuun loppuun mennessä. Seuraavan kerran Kirkkomusiikin päivä järjestetään perjantaina 11.9.2020. Kuvaaja Jenni Urponen. S uomen kirkkomusiikkiliiton valtakunnallista tapahtumapäivää vietettiin Mynämäessä tänä vuonna ensimmäistä kertaa
Yhteisvoimin kirkkomusiikille on mahdollista saada näkyvyyttä ja valtakunnallisen kirkkomusiikin teemapäivän myötä tällaiset paikallistapahtumat saavat lisää painoarvoa. Kuvaaaja: Inkeri Pyötsiä. Vilkas tapahtumapäivä käynnistyi meillä Mynämäen kirkossa kanttoreiden lounaskonsertilla, joka vei kuulijansa aikamatkalle. Päivän toteuttaminen innosti meillä tekemään yhteistyötä – niin seurakuntamme eri työmuotojen, paikallisten musiikinharrastajien kuin kunnan kulttuurija kirjastotoimenkin kanssa. Iltapäivän kirkkomuskarissa taas pienimmät seurakuntalaiset vanhempineen tutustuivat musisoiden ja liikkuen kotikirkkoonsa. Musiikista vastasivat paikallinen kanteleryhmä sekä seurakunnan kirkkokuorot. Ensi vuoden kirkkomusiikin päivää suunniteltaessa on erityisen tärkeää muistaa huomioida myös kouluikäiset ja nuoret. Kirjaston henkilökunta luki kirjallisuusmaistiaisia, jotka kuvasivat virsiin liittyviä lapsuusmuistoja ja tunnelmia niin arjessa kuin juhlassa sekä virsikirjauudistusta. Koska Mynämäessä karaokeillat ovat olleet erittäin suosittuja, oli varsin luontevaa kokoontua yhteen Virsiä ja hengellistä musiikkia! -karaoken merkeissä. Päivän päätteeksi kokoonnuttiin pääkirjastoon viettämään kirkkomusiikki-iltaa kirjallisuuden ja musiikin parissa. Syyskuun ajaksi olimme yhdessä kirjastoväen kanssa koonneet kirjaston näyttelytilaan Virsi kirjassa virsikirjasta -näyttelyn, joka tarkasteli virttä osana ympäröivää kulttuuria. Koska jokainen osallistuja sai muistoksi Mynämäen kirkkokuoron lahjoittaman äänitteen, soi kirkkomusiikki oletettavasti päivän päätteeksi vielä monessa mynämäkeläisessä kodissa. Näyttelyssä oli esillä kirkkomusiikkiin, erityisesti virsiin ja virsikirjaan, liittyviä valokuvia, tietoja kaunokirjallisuutta, runokokoelmia, nuottija laulukirjoja, sananlaskuja, sarjakuvia, esineitä ja soittimia – virsisoittorasioista aina urkuharmoneihin. Vastaanotto oli ilmeisen positiivinen. Torstaipäivän aikana noin 150 eri-ikäistä (5 kk – 90 v.) osallistujaa kokoontui Mynämäessä kirkkomusiikin äärelle. Ohjelmistossa oli lauluja urkumusiikkia niin keskiajalta, barokin aikakaudelta kuin 1900ja 2000-luvuiltakin. Karaokessa tulimme samalla pohtineeksi, mikä musiikki oikeastaan on kirkkomusiikkia tai mikä laulu hengellinen. Ohjelmistoksi oli valikoitunut perinteisen kirkkomusiikin ohessa muun muassa Kari Tapion ja Katri-Helenan tunnetuksi tekemiä lauluja. mokkeen koota yhteistyössä paikalliskirjaston kanssa Virsi kirjassa virsikirjasta -näyttelyn. Teksti: Jenni Urponen, kanttori, Mynämäen seurakunta. 18 19 Mynämäki Kirjasto
Yhteinen musiikkimatka Kohtaaminen ja vuorovaikutus muodostavat itselleni tärkeän lähtökohdan kokoontumiselle Kenelle, kenelle ojennan käteni – Ikäihmisten musiikkituokioita päivätoiminnassa ja toiminnalle. Kädet vastatusten, lähellä ihmistä – kohtaaminen ja vuorovaikutus Musiikkituokion aluksi tervehdin osallistujat katseella, sanallisesti ja mahdollisuuksien mukaan Kohtaaminen ja vuorovaikutus Erilaiset virikkeet herättelevät aistejamme ja taitojamme käyttöön.. Lauluina käytän kansanlauluja, vanhoja koululauluja, virsiä ja hengellisiä lauluja sekä lastenlauluja. Itä-Lapissa sijaitsevan vajaan 7 400 asukkaan Kemijärven kaupungissa kotona asuvien yli 65-vuotiaiden on mahdollista hakeutua kaupungin järjestämään Ikäihmisten päivätoimintaan. Erilaiset virikkeet herättelevät aistejamme ja taitojamme käyttöön. Kanttorina olen pitänyt toiminnallisia musiikkihetkiä vanhuksille vuosien ajan vanhainkodissa, hoivakodissa ja päivätoiminnassa. Musiikkituokioissa olen soveltanut ja kehittänyt luovasti monipuolisia ja toiminnallisia lähestymistapoja. Sen myötä aktivoituvat tunteet, tavoitetaan ihmisyyden ydintä ja tilanteisiin syntyy syvä merkitys. Osallistujien sekä henkilökunnan antama palaute on ollut hyvin myönteistä ja rohkaisevaa. 3/2019 20 M itä vaihtoehtoja kanttorilla tai musiikin vapaaehtoisella voisi olla virsikirjojen ja laulumonisteiden myötä tapahtuvan yhteislaulun lisäksi silloin, kun tavoitteena on etsiä vuorovaikutteisesti musiikin iloa ja herättää tunteita. Kohtaamisen syvin ajatus on, että kohtaan ihmiset Jumalan luomina. Olen opas, joka musiikin avulla johdattaa yhteiseen kokemukseen. Laulutuokiota varten mukanani on muun muassa huiveja, palloja ja kertakäyttölautasia. Päivätoiminnan tavoitteena on tukea ikäihmisten asumista ja selviytymistä omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, tarjoamalla heille erilaisia palveluja, sosiaalista kanssakäymistä, toimintakykyä ylläpitävää liikuntaa sekä iloa elämään