2023 7–8 7 € Karjalaiset laulut Berliinissä Metsäkalmisto kuin kehto Neuvostokalevalainen runous oli propagandaa Sommelon kielikurssi kukki taidetta
141 Uudella Laukunkantaja-kolumnipalstalla Aila-Liisa Laurila muistelee matkoja Venäjän Karjalaan ja pohtii menetettyjen matkustusmahdollisuuksien merkitystä. 136 Pörtsämön erämaakalmistoon suuntautuu aina elokuun 6. 132 Aira Sumiloffin karjalan kieli hersyy sosiaalisessa mediassa päivittäin. 130 Kirjailija Markus Leikolan käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä Mustu loukko kuvaa karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin hävittämisen historiaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 122 KARJALAN HEIMO 7–8/2023 145 124 Suomalais-ugrilaiseen ja balkanilaiseen kansanlauluun erikoistunut muusikko Emmi Kujanpää opettaa Berliinissä karjalaisten naisten lauluja. KUVA: PIA PAANANEN SEURAAVA NUMERO Marraskuu 2023. 142 Juhana Saarelainen tarkastelee Elias Lönnrotia uudesta näkökulmasta: millaiset filosofiset perustat vaikuttivat häneen kansanrunouden kerääjänä. KUVA: SIRPA MÄNTY Tekstiilitaiteilija Riitta Turusen ja kuvataiteilija Outi Särkikosken tekstiilitaideteos Comme les Caréliens (Kuin karjalaiset) valloittaa Joensuun taidemuseo Onnin M_itä. 148 Folkloristi Joonas Ahola käsittelee uutuuskirjassaan neuvostokalevalaista runoutta, joka oli sekä aikansa propagandaa että runolaulajien tapa selviytyä. 127 Musiikkijuhla Sommelossa opiskeltiin suomalaisugrilaista kulttuuria kursseilla, joiden ohjelmassa oli soittoa, tanssia ja laulua – sekä vienankarjalaa. 134 Vuokkiniemen kirkon ja vanhainkodin rakentaja ja monille Vuokkiniemen matkoilta tuttu opas Huoti (Heikki) Kyyrönen muistelee. päivänä ristisaatto, jolla muistellaan myös sinne haudattua kuuluisaa runolaulajaa Pedri Shemeikkaa. Aira kertoo, kuinka isovanhempien kieli on alkanut elää hänen arjessaan. 2023 7–8 7 € Karjalaiset laulut Berliinissä Metsäkalmisto kuin kehto Neuvostokalevalainen runous oli propagandaa Sommelon kielikurssi kukki taidetta Kannessa Sirpa Männyn teos Šielulintu. Nykytaiteen biennaalissa
Viime vuosinahan sitä on tunnistettu lähinnä itärajan toiselta puolen. Neuvostokalevalaista runoutta tutkineen Joonas Aholan uutuuskirjan julkaisu lukeutuu tämän kesäkauden hyviin uutisiin. Juuri tämän lehden viimeistelyvaiheessa tuli julki toinenkin hyvä, jopa erinomainen uutinen. Kesän mittaan on eri medioissakin keskusteltu aktiivisesti sanojen ja kielenkäytön merkityksestä. NÄIN TERMI KAKSOISVIESTINTÄ on tullut kesän aikana myös kotimaastamme tutuksi. KATRI KOVASIIPI. Uutinen hänen kuolemastaan järkytti syvästi. Kaunokirjallisuuden valovoimaisimpien ja tinkimättömimpien uudistajien kärkeen kuulunut kirjailija Miki Liukkonen menehtyi 4.7.2023 vain 33-vuotiaana. Aikansa kaksoisviestintää, joskin paljon kätketymmin, harjoittivat myös neuvostokalevalaiset runoilijat 1930–1950-luvuille ajoittuvan luovan kautensa aikana. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Nyt karjalan kieli tarvitsee pitkäjänteistä, myös äänekästä tukea, ja asiantuntijatyöryhmän tehtävänä on katsoa pitkälle tulevaisuuteenkin. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Mitä merkitystä on puolestaan sillä, että samat henkilöt lähettävät eri yleisöilleen ihan julkisesti ja yhtäaikaisesti erisisältöiset viestit. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Kohti parempia uutisia PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2023 16 08 K esä oli tulvillaan huonoja uutisia. Tumman leimansa kesään löi myös liian monen luovan, lahjakkaan ja herkän ihmisen kuolinuutinen. Onko enää tällä hetkellä väliä, jos valtioneuvoston kärkipaikoille kohonneet ihmiset ovat suoltaneet rasismia ja vihaa uhkuvia tekstejä vuosia sitten. Kirjailijana Liukkonen keskittyi tekemään työtä kielen, sanojen ja niiden mahdollistamien merkitysten kanssa. Kirja tehokkaine Karstein Vollen kuvituksineen on harvinaislaatuista ja antoisaa luettavaa, ja kirjasta voi lukea lisää tämän lehden sivuilta. Opetusja kulttuuriministeriö on asettanut toimikaudelle 1.7.2023?31.12.2024 karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän, jonka tehtävänä on laatia konkreettinen ehdotus Suomessa puhuttavan karjalan kielen tuen ja elvytyksen suuntaviivoista. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 123 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Työryhmän toiminnasta vastaa Kotimaisten kielten keskus (Kotus) ja ryhmän kokoonpano on todella lupaava. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Elvytystyölle on luotava pysyvyyttä ja karjalan kielelle näkyvä, institutionaalinen asema – jotta jokaisella karjalankielisellä olisi maassamme vihdoin oikeus omaan kieleen. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Se tuntui virheeltä ja vääryydeltä tässä maailmassamme. Toinen käsi ojentaa virallista tiedotetta, johon on kirjattu anteeksipyynnön sanat, mutta toinen käsi kirjoittaa saman tien omalle sisäpiirille somessa suunnattua uhmakasta viestiä, jossa vähätellään juuri ulos puristetun anteeksipyynnön merkitystä. Lomakausi särkyi huoleen Suomen hallituksen ministerien puheista sekä niiden kielimistä asenteista ja ajatuksista. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa
Kurssien venäläistaustaiset osallistujat ovat vielä Berliiniin muutettuaankin kärsineet sodan vaikutuksista. Pääosin osallistujat tulivat Saksasta, mutta heidän taustansa olivat moninaiset. – Kun se sota alkoi, se on ollut niin valtava järkytys, että monet ovat kärsineet vakavista mielenterveysongelmista. Kukuvitsa esitti konsertissa suomalais-ugrilaisia lauluja ja konsertissa esitettiin osa Kujanpään ja Erran valmisteilla olevaa runomusiikkiteosta Valui vartta valkeata. – Paikalla oli useampia ristiriitaisista tilanteista tulleita ihmisiä, mutta kurssin tunnelma oli lempeä ja jakava, sanoo Kujanpää. Historian kerrokset olivat monin tavoin läsnä. – Mukana oli Berliinin suomalaisia ja useampi venäläinen, jotka ovat tulleet sodan alkamisen vuoksi Saksaan. Se koetaan kokonaisuudessaan syyskuun puolivälissä Haminassa järjestettävässä Runouden rajoilla -tapahtumassa. KUVA: VENLA HELENIUS. Se oli todella liikuttavaa. Suomi-keskuksessa kuultiin Kujanpään ja runoilija Satu Erran yhteinen iltapäiväkonsertti, Gedichte und Gesänge, (suom. – Kurssille osallistui myös tverinkarjalainen Serafim puolisonsa Jelizavetan kanssa. Tällä kertaa kurssilla keskityttiin liiviläiseen sadonkorjuulauluun, vienankarjalaiseen joikuun ja itäsuomalaisiin karjankutsuhuutoihin. Monet ovat lähteneet Venäjältä jo Krimin valtauksen (2014) jälkeen. – On iso asia, että Berliinissä toimivat Karjalaisten naisten laulut ihastuttivat Berliinissä Emmi Kujanpää on suomalais-ugrilaiseen ja balkanilaiseen kansanlauluun erikoistunut muusikko. Osallistujina oli myös useita kreikkalaisia, espanjalaisia, yksi amerikkalainen ja yksi kanadalainen. Kansanmuusikko, kansanlaulun ja kanteleensoiton opettaja Emmi Kujanpää on järjestänyt Berliinissä useita suomalais-ugrilaisen kansanlaulun kursseja. Luontevana jatkona kurssille, heti sunnuntaina 18.6. Rauhantyötä laulamalla Kun kurssista alettiin tiedottaa, se täyttyi nopeasti, vain kahdessa päivässä. Itsellenikin yllätyksenä kävi ilmi, että kurssilla oli useampiakin suomalaisia, joilla on karjalainen tausta. He eivät ole esimerkiksi vielä vuosi sitten pystyneet laulamaan, mutta nyt pystyvät. – Serafim kertoi karjalaisuudesta kaikille osallistujille täällä. Berliinissä järjestämillään laulukursseilla hän on saanut yllättyä, miten paljon kaupungissa asuu karjalaistaustaisia evakkoja. He olivat tulleet Saksaan kolme viikkoa aikaisemmin – ja tekivät vielä kahdeksan tunnin junamatkan Saksan länsipuolelta Berliiniin päästäkseen tälle kurssille, Kujanpää kertoo. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 124 K ansanmuusikko, kansanlaulun ja kanteleensoiton opettaja Emmi Kujanpää järjesti lauantaina 17.6.2023 Berliinin Suomi-keskuksessa yhden suomalais-ugrilaisen kansanlaulun kursseistaan. Runoutta ja lauluja) jossa Kujanpää esiintyi myös johtamansa Kukuvitsa-kuoron kanssa
– Täällä ihmisten tulotaso on selvästi pienempi – olisi hirveän vaikea saada ihmisiä maksullisille kursseille. Kursseja valmistellessaan Kujanpää on muun muassa etsinyt vienankarjalaisia arkistoäänitteitä ja sovittanut niitä opetuskäyttöön. Kurssilaiset antavat niihin vahvasti omaa panostaan myös spontaanisti. Kesäkuisella kurssilla olivat suunnitellusti mukana liiviläinen sadonkorjuulaulu, vienankarjalainen tervetulojoiku, harjoiteltiin heterofonista muuntelua (jossa kukin laulaja muuntelee melodiaa ja rytmiä hiukan), laulettiin inkeriläisiä ja suomalaisia kansanlauluja, käsiteltiin Kalevalaa ja käytiin hyvin ajankohtaista keskustelua suomalais-karjalaisuudesta. Vahvaa vuorovaikutusta Kujanpää on järjestänyt Berliinissä kansanlaulukursseja jo vuodesta 2017. KUVA: ANTTI KUJANPÄÄ. venäläiset kuorot kuten Ensemble Polýnushka, (polynushka.de/en/about-us/) tekevät nyt rauhantyötä laulamalla; ne laulavat nykyään sekä ukrainalaisia että venäläisiä lauluja. Maksuttomuus on osallistujille tärkeää Sekä kurssi että konsertti olivat osallistujille maksuttomia, ja niiden toteutumista olivat tukeneet Karjalan Sivistysseura, Musiikin Edistämissäätiö ja Kari Mattilan säätiö. – Juuri ennen pandemiaa pidin Berliinin Suomi-keskuksessa levynjulkistuskeikan ja silloin pidin siellä myös suomalais-karjalaiseen lauluun keskittyvän kurssin. Kohdeavustusrahoilla voin saada vielä toisenkin kurssin aikaan, Kujanpää iloitsee. Tämänhetkinen poliittinen tilanne on viemässä Suomea aivan toiseen suuntaan, ja se on todella huolestuttavaa, hän toteaa. Alun perin idea niihin syntyi, kun berliiniläislaulaja Madlen Strange osallistui Kujanpään kurssille Suomessa ja halusi, että vastaavia kursseja saadaan myös Berliiniin. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 125 . nuotintamiseen) kansanlaulunopetusta varten. Osallistujat olivat niin kiinnostuneita, että tuntui tärkeältä toteuttaa vastaavia lisää. Kurssien lopulliseen sisältöön vaikuttaa kuitenkin hyvin voimakkaasti, millaisista taustoista tulevia ihmisiä niille osallistuu. Berliinissä on paljon taiteilijataustaisia ihmisiä, eikä täällä ole sellaisia keskituloisia harrastajia kuin Suomessa. Kesän kääntyessä kohti syksyä Kujanpää pohtii, miten kaukana hänen oma työskentelynsä Berliinissä tuntuu olevan kesän aikana muuttuneesta Suomen poliittisesta tilanteesta. Saksalaisissa laatulehdissä on kerrottu Suomen hallituksen rasismikohuista tarkkaan. – Suomalaiset ovat toimineet maailmalla pitkään rauhanrakentajina. Karjalan Sivistysseuralta Emmi Kujanpää oli saanut kohdeavustuksen karjalaisten laulajanaisten arkistotallenteiden tutkimukseen ja soveltamiseen (esim. Paikalle oli saapunut myös saksalainen Nina Schreck, joka osaa taitavasti esittää Sveitsin ja Etelä-Saksan alueen jodlausperinnettä. – Kurssien aihe selvästi kiinnostaa täällä asuvia, ja kurssien maksuttomuus auttaa paljon. Siitä lähtien Kujanpää alkoi toteuttaa yleiskansanlaulukursseja Berliinissä keskimäärin kerran vuodessa, mutta korona-aikana ne pidettiin etänä, verkkokursseina. On tärkeää, että rauhantyö jatkuu myös tulevina vuosikymmeninä sekä ruohonjuuriettä kansainvälisellä tasolla. – Syntyi ihan mieletöntä vuorovaikutusta! – Myös koko kurssin palaute oli todella hyvää, ja etenkin suomalaiset osallistujat haluaisivat jatkossa saada vakituisempaa laulutoimintaa, Kujanpää kertoo. Yhden työpajan lauluista toteutti itäisen Euroopan naisten kansanlauluja esittävään helsinkiläiseen Kukuvitsa-kuoroon kuuluva Nonna Saarela, joka opetti kurssilaisille isoäitinsä karjankutsun Nurmeksesta. Myös mahdollisuus käyttää Suomi-keskuksen tiloja on kurssien ja konserttien toteutumisen kannalta ratEmmi Kujanpään (vas.) johtama Kukuvitsa-kuoro esiintyi kesäkuussa Berliinin Suomikeskuksen iltapäiväkonsertissa. Ensin niitä varten tietysti piti hakea rahoitusta
Kujanpää pohtii, ettei Berliiniin muuttaneita Karjalan evakkoja ole varmastikaan paljon tutkittu. – He olivat hyvin liikuttuneita ja sanoivat, että saivat kuulla lapsuutensa äänimaisemaa. Monet osallistujat ovat mukana erilaisissa yhtyeissä ja kuoroissa, ja kursseilla opitut laulut omaksutaan niiden ohjelmistoihin. – Runolaulua olen laulanut jo eskarissa, Kujanpää muistaa. En ollut enää pelkkien arkistojen ja äänitteiden varassa. Hän pitää tätä tärkeänä ja kiinnostavana tutkimusaiheena, johon jonkun pitäisi pian tarttua. – Bulgarialaisen laulun kautta pystyin ymmärtämään joitakin asioita enemmän karjalaisesta lauluperinteestä, etenkin äänenkäyttöön ja estetiikkaan liittyen. välisenä aikana. Ehkä suurin yllätys Kujanpäälle on kuitenkin ollut kesäkuisen konsertin esiin tuoma evakkotaustaisten suomalaisten suuri määrä Berliinissä. Nani-sooloalbumin (2020) hän julkaisi yhteistyössä bulgarialaisen Le Mystère des Voix Bulgares Vocal Academy -kuoron kanssa. Hän on opiskellut Erasmus-vaihto-opiskelijana Bulgariassa vuonna 2009 löytäen sieltä omaan lauluunsa merkittäviä, jopa yllättäviä oivalluksia. > Lisätietoja, tarkemmat hakuohjeet ja linkki hakuaikana sivustolle avautuvaan hakulomakkeeseen: karjalansivistysseura.fi/yhdistys/ apurahat-ja-kohdeavustukset/ kohdeavustukset/ Emmi Kujanpään järjestämän suomalais-ugrilaisen kansanlaulun kurssin osallistujat Berliinin Suomi-keskuksessa kesäkuussa. – Ihmiset esittävät niitä lauluja täällä, kurssien laulut jäävät elämään. Lisätietoja: www.emmikujanpaa.com www.finnlandzentrum.de/fi/ OPISKELUAPURAHAT JA KOHDEAVUSTUKSET > Karjalan Sivistysseura myöntää vuosittain opiskelija-apurahoja itäja rajakarjalaista sukujuurta oleville opiskelijoille Suomessa ja ulkomailla. Karjalaiseen lauluperinteeseen Kujanpää kasvoi luontevasti pienestä pitäen. Myönnetyt avustussummat vaihtelevat tarkoituksen ja tarpeen mukaan. Täällä parikin ryhmää esittää vienankarjalaisia lauluja, kertoo Kujanpää. Ukrainan sodan seurauksena Berliinin hinnat ovat nousseet rajusti ja kaupunki on täynnä väkeä. > Avustukset ovat haettavissa kerran vuodessa 1.1.–31.1. Kohdeavustuksia ei myönnetä jälkikäteen jo toteutettuihin hankkeisiin. > Erityisesti seura tukee karjalan kieltä, kulttuuria ja historiaa käsitteleviä tutkimuksia, julkaisuja ja muita teoksia sekä kulttuurija muita tapahtumia Suomessa ja ulkomailla, sekä hankkeita, joissa elvytetään karjalan kieltä, kulttuuria ja perinteitä. – Siinä on paljon yhtymäkohtia bulgarialaisen laulun tresene-koristeluun, Kujanpää toteaa antaen pienen laulunäytteen, joka vahvistaa väitteen todeksi. Kaupunkiin ilmeisesti 1960–70-luvuilla muuttaneet suomalais-karjalaiset alkavat olla jo iäkkäitä. Kotikylässä Kiuruvedellä hänen kanteleopettajanaan toimi Anna-Liisa Tenhunen, jonka johdolla laulettiin ja soitettiin karjalaissävelmiä. Bulgarialainen laulu antoi oivalluksia Suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin ohella Emmi Kujanpää on perehtynyt erityisesti balkanilaiseen musiikkiin. Myös vienankarjalainen joiku avautui Kujanpäälle Bulgariassa uudella tavalla. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 126 kaisevan tärkeää. Naapurissa asui Luumäeltä kotoisin ollut mummo, jolla oli sukua Viipurista, ja suistamolaisia evakkoja asui Kiuruvedellä paljon. Elokuusta 2023 alkaen hän tekee päätoimisesti musiikkitieteen väitöskirjatutkimusta itäisen Euroopan nykykansanlaulusta Helsingin yliopistossa Sukupuolen, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen tohtoriohjelmassa Suomen Kulttuurirahaston rahoituksella. Opiskelija-apurahat ovat haussa kerran vuodessa, 1.–30.9. Muusikko-tutkijaksi Kujanpää on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin yliopistossa sekä Plovdivin Musiikkiakatemiassa Bulgariassa. > Karjalan Sivistysseura myöntää myös kohdeavustuksia seuran toimintasuunnitelmassa määritellyille toiminnan keskeisille alueille, jotka ovat kieli ja kulttuuri, historia ja perinne, julkaisutoiminta ja kyykkä. KUVA: JUHA KUJANPÄÄ. Tavallisten berliiniläistenkin on erittäin vaikeaa saada asuntoja, ja lyhytaikaisesta majoittumisesta voi joutua maksamaan nelinkertaisen hinnan verrattuna vaikkapa vuoteen 2022. Vahva karjalainen perinne oli läsnä niin kotiseudun arjessa kuin nuoruusajan kansanmusiikin opinnoissa Joensuussa ja Rääkkylässä. välisenä aikana. Osa heistä oli muuttanut aikoinaan Itä-Berliiniin, osa Länsi-Berliiniin. Kujanpään Celenka-yhtye sai vuoden 2021 Etno-Emman albumillaan Villoi varsa, joka keskittyy karjalaisten naisten monimuotoisiin lauluihin. – Suurin osa yleisöstä oli eri-ikäisiä berliininsuomalaisia, joista todella monilla oli evakkotausta. Karjalan laulut elävät Berliinissä Kujanpään kursseilta saadut opit ovat alkaneet juurtua berliiniläiseen kulttuurielämään
Sommelon kesäkursseilla opiskeltiin vienankarjalaa Kesän 2023 Musiikkijuhla Sommelon yhteydessä toteutettiin useita suomalaisugrilaiseen kulttuuriin perehdyttäviä kursseja. Opaššin käyttämäh verkošša olijie kielimaterijalija, ka??oma videoloita karjalan eri murtehilla, kuuntelima iänitallentehie ta harjottelima oman karjalan pakinan tuottamista pienie harjotuštehtävie šuorittuas’s’a. Toisella tuaššen himottais ottua perintökielen jälelläh jokapäiväseh käyttöh, a hänen viereššä istuja kurššitovarissa on vain tiijonhimoni ta tahtou kielen kautti tarttuo šanomma kulttuurisih aspektiloih. Šieki, Katri, olet opaštun erähällä karjalan kurššilla ta tottaše tokatit, jotta joukkoh on mahtun erimoisie kurššilaisie. Vuokkiniemessä syntynyt Olga Karlova on vienankarjalan natiivipuhuja, karjalan kielen opettaja ja kielenelvyttäjä Itä-Suomen yliopistossa. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 127 O lga Karlovan ohjaamalla vienankarjalan kurssilla keskityttiin karjalan kielen käyttöön arkielämän tilanteissa. – Karjalan kieli yhistäy eri inehmisie, ken tahtou ?ukeltua esituattojen kieleh, ken tulou opaštumah, jotta paremmin ymmärtäis kantelehen šoittuo tahi runolaulantua. Millaisia syitä he kertoivat haluunsa opiskella karjalan kieltä. Kurssin opettaja Olga Karlova, millaisia asioita Sommelon vienankarjalan kurssilla opiskeltiin. KUVA: PEKKA SUUTARI. Miten erilaisia oppijoita kurssilla oli – ensikertalaisia, pidempään karjalaa opiskelleita, jo sujuvasti karjalaa puhuvia. Oli paikallisie tai muista Šuomen paikkakunnilta tullusie, tuli opaštujua Japanista ta Yhyšvalloista šuaten. Vienankar. Toiset alottajie, toiset tuaššen karjalakši hyvin malttajie tai pakasijie. Hän on laatinut käännöksiä ja oppimateraaleja vienankarjalaksi ja toimi myös Sommelon vienankarjalan kurssin opettajana. Kurssin ohjelmaan kuului myös vienankarjalaistaustaisen kuvataiteilijan Sirpa Männyn taidenäyttelyn opastettu kierros karjalaksi. Piätavottehena oli tuttavuššuttua šiih, mitä karjalan kielellä kuuluu nyt ta mitä kaikkie on ruattu ta vois ruatua ielläh, jotta kielen tila kohenis. Miten hyvin ihmiset löysivät tiensä kurssille, paljonko oli osallistujia. Miušta ylen hyvä joukko näin lähikurššiksi, kun nykyjäh elämmä loitto-opaššunnan aikua. – Keräyty hyvä??äini joukko, kymmenen opaštujua yhteheš. Himottais, jotta kieli piäsis täh aikah eikä ruatais vain kaunissukšena entisistä aijoista. – Karjalan kielen pakasijana ta kehittäjänä miula on šuuri huaveh šuaha karjala jälelläh ošakši inehmisen tavallista elošta. – Karjalan kielen opaštaja tietäy kokemukšeštah, jotta ušeimmi??i keräytyy lähtötašoltah kirjavi??a opaštujajoukko. Suomalais-ugrilaisessa kulttuuripääkaupunki Kuhmossa opiskeltiin muun muassa kanteleensoittoa, kansantanssia, runolaulua ja karjalan kieltä
Siellä niin Kalevala kuin kantelekin käsiteltiin pakkopullana, johon ei enää ikinä tarvitse palata. Jossain vaiheessa aloin miettiä, olisiko näitä omiakin lauluja. – Oli košettavie kotva??uja, konša Anne Karppiselle Sommelo on tuttu tapahtuma. Yheššä tuumin šyntyy idejuaki. Kuhmossa sijaitsevalta mökiltä on ollut kätevää osallistua kesän tapahtumiin. – Se oli tosi inspiroiva kurssi, hyvä johdatus kieleen, sanastoon ja kulttuuriin. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 128 Sommelossa järjestetyn vienankarjalan kurssin osallistujien joukossa oli muusikko ja englannin tuntiopettaja Anne Karppinen, joka on Kainuusta kotoisin. Millaista muutosta havaitsit kurssilaisten vienankarjalan taidoissa tai rohkeudessa käyttää kieltä, jos vertaat kurssin alkua sen loppuvaiheisiin. Jo enšimmäisenä kurššipäivänä tieto karjalan vesselistä šanoista läksi leviemäh opaštujien matašša heijän kotiloih. Kerran kun sinne sukeltaa, sieltä ei hevin tule pois. Miten taidenäyttelyyn tutustuminen ja sen karjalankielinen opastus käytännössä kytkettiin kielikurssiin. – Olemma, elämmä, pakajamma – Kieli matkuau miän keralla -taitonäyttely on stuaniutun yhtehisruavošša Päivännoušu-Šuomen yliopisson karjalan kielen elvytyšprojektin kera. 2000-luvun alussa Kainuusta pois muutettuaan Anne löysi polunpäitä, jotka veivät kohti vanhaa runolauluperinnettä. – Olen myös tutkijataustainen ihminen ja aloin kaivella Suomen Kansan Vanhoja Runoja (skvr.fi). Sommelossa runolaulukurssilla Ilona Korhosen opetuksessa keskityttiin runolauluun, ja tämä maailma avautui niin, että löytyipä omastakin suvusta runolaulajia. – Näin kävi ni tämän taitonäyttelyn kohalla: ihalat taitotevokšet, mualaukšet ta veššokšet voipi šomentua karjalan armahalla šanalla. Keräyvymmä joukolla, pakajamma, kirjutamma ta smietimmä, mitä voisima ruatua karjalan kielen eteh. – Hyvä kyšymyš! Oli kešä, oli musiikkipruasniekka ta monet tultih Kuhmoh perehineh. Annen suku on asunut Kainuussa Kuhmon ja Suomussalmen puolella 500 vuotta, mutta hänellä itsellään ei tiettävästi ole vienalaisia sukujuuria. Vasta kun kävin Vienassa, aloin ajatella, miten vähän meillä Kainuussa on puhuttu näistä asioista. Annen suhde karjalan kieleen on kehittynyt paljolti kansanmuusikkouden kautta. Nykyisin Jyväskylässä asuva Anne on käynyt Sommelossa viimeiset kahdeksan vuotta osallistujana ja kuuntelijana konserteissa, vähän töissäkin. Piätin??änä kävimä Juminkekoh ka??omah vienalaisen starinan mukah luajittuo Kolme puuta, kolme poikua -spektaklie. – Netälin oloh meilä oli nellä varšinaista kielenopaššušpäivyä. – Lopukši kävimä opaštujajoukolla ka??omah näyttelyö. KUVA: HENRY KOLARI. Omalla murteella, omilta alueilta löytyi lauluja runsaasti, materiaalia löytyi kokonainen universumi. – Kansanmusiikkihommat aloitin laulamalla angloamerikkalaisia balladeja. – Kurššin ohjelmah kuulu niisi Kuhmo-talolla pietty Karjalan seminari. Kurššit annetah hyvyä tilua käyttyä kieltä, šamalla ni opaštuu tuaš mitänih uutta ta kohentau omua kielineruo. – Konša näyttely alko olla valmis Šommelon musiikkipruasniekan netälie varoin, ka?oin hyväkši ottua miän karjalankielistä taijehta ošakši tulijua kielikurššieki. Koulun kävin Sotkamossa 1990-luvulla. Olin keralla šiinä pitämäššä pakinua šiitä, mit voitais olla ne karjalan kielen käyttöalat, kumpasien varašša voisima pityä kieltä elävänä. – Kainuussa karjalaisuus ei ole näkynyt. Kuinka pitkiä päiviä opiskeltiin. Enšimmäiset tekstit ta mualaukšet on šynnytty vienankarjalaisešša pakinaklupissa, kumpani ruatau šamasen projektin vetämänä. Musiikin kautta heräsi kiinnostus myös karjalan kieleen. Vuonna 2016 hän pääsi tutustumaan myös Vienan Karjalan runokyliin. Anne toteaa, että viimekesäinen Sommelon kielikurssi oli hyvä ja intensiivinen kokemus. Olen tiennyt passiivisesti, että on olemassa karjalan kieli. – Olen runolaulaja, ja vuonna 2016 Sommelon yhteydessä oli kurssi, jolla käytiin Pekka Huttu-Hiltusen kanssa Uhtualla ja kierreltiin Vienan Karjalan entisiä runokyliä. A toini opaštuja ruohti kertuo koissah, jotta hänellä himottais äijän kalua ‘paljon kalaa’. Kurššipäivä alko yhekšältä heti huomenešveron jälkeh ta jatku kahteh šuaten, no tiettäväini muistima šyyvvä välissä murkinuaki. Ušon, jotta Šommelonki netälin aikana pietyllä kurššilla jokahini opaššukšešša olija oli šuanun mitäki mukavua ta tarpehellista tietuo i?elläh ammultua. Kaikki on ruattu karjalakši. Vähän sen jälkeen kävin Jyväskylässä vienankarjalan alkeiskurssin, hän kertoo. Olga [Karlova] on todella hyvä pedagogi, ja ryhmässä oli erittäin hyvä Kansanmusiikki sytytti kiinnostuksen karjalan kieleen jalan kurššija ei ole äijyä tarittavina, ta erähillä on tärkie olla joukošša keralla, vaikka opaššukšen programma ei vaštuais i?kin to?kin toivoja. Erähän kurššilaisen ukošta tuli kullankarvani ‘hyvä, erinomainen’. Näyttelyn tekstit paššatah hyvin opaššušmaterijaliloiksi, erähien kautti piäsimä ?ukeltamah karjalan šanaštoh ta kielioppiasieloih. Luokašša etukynteh lukima opaštujien kera šen šuarnan ta kuuntelima levyltä Puavilan Outin starinoimana. Kurssi toteutui 27.6.–30.6. Yhtenä päivänä kielen opaštumiset korkeni taitonäyttelyn käynnillä, šenhän myö pitimä Sirpan kera karjalakši
– Kannattau ka?ella niisi oman paikkakunnan rahvahanopistojen tari??omie kielikurššija. Teoksiin liitetyt tekstit toimivat hienosti myös materiaalina kielen oppimiseen, koska tekstien alle lisätyt sanastot auttavat lukijaa oppimaan uusia sanoja ja ilmaisuja. Teosten oheen oli liitetty vienankarjalaisia tekstejä, jotka sanoittivat teosten karjalaiseen kulttuuriin liittyviä maailmoja ja tilanteita. Myös murreja kielirajojen liukuvuus huomattiin kurssilla ihan käytännössä. Neuvoin šepruamah elvytyšprojektin blogin šivuja. Tulijana šykyšynä on mahto ruveta opaštumah livvinkarjalan ta šuvikarjalan kurššiloilla avonaisen yliopisson kautti. Sommelon kurssi herätti myös vahvan kiinnostuksen kieliopintojen jatkamiseen. Kaikki tämä antau väkie ruatamah ielläh. – Kurssilla oli paljon kainuulaisia, ja monessa yhteydessä huomattiin, miten jokin karjalan kielen sana tai sanonta kuulostaa kainuulaisiin korviin tutulta. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 129 Kansanmusiikki sytytti kiinnostuksen karjalan kieleen Taidenäyttely kielen oppimisen tukena Sommelon yhteydessä järjestetyn kielikurssin ohjelmaan kuului sukujuuriltaan vienankarjalaisen, Suomussalmella syntyneen muotoilijan ja kuvittajan Sirpa Männyn taidenäyttely ja sen opastus vienankarjalaksi. KATRI KOVASIIPI OLGA KARLOVA henki. – Kurššija ta karjalan opaššušta tiijuššeltih toisetki Šommelon vierahat. Päivännoušu-Šuomen yliopisto tari??ou muitaki karjalan opintoloih liittyjie kurššija, kuin esim. kiännöštahi nimistökurššie. Joka päivä ja joka tunti tuli jotain uutta asiaa, uusia sanoja ja kielen rakenteita tuli tutuksi. Olga kertoi tarinoita, luettiin tekstejä ja käännettiin niitä, aika paljon keskityttiin kulttuuriin ja keskusteltiin paljon. – Englanninopettajana elän valtakielen maailmassa, joten olisi mukavaa olla elvyttämässä tällaisia kieliä, joita puhutaan todella vähän ja jotka ovat kulttuurisesti meitä lähellä. Näistä syntyi keskustelua, vähän kuin vertailevaa kielentutkimusta, Anne kertoo. KATRI KOVASIIPI alottelija opaštuja virittäyty kirjuttamah karjalakši: Oma mua äkie kyly, muu mua vilu vesi. Varmasti, kun vain aikaa ja sopiva tilaisuus järjestyy, osallistun vielä jossain vaiheessa vienankarjalan kurssille, lupaa Anne. Viime vuosina hän on luonut pääasiassa pienoisveistoksia, jotka kuuluvat nukketaiteen piiriin. Sirpan karjalaisaiheisia veistoksia voi nähdä esimerkiksi Suomussalmen kirjastossa, hänen eläinhahmojaan Saamelaismuseo Siidan näyttelyssä Inarissa. Monet näistä teksteistä olivat vienankarjalaksi kirjoitettuja runoja tai muita tekstejä, joita Olga Karlovan kielikurssien opiskelijat ovat laatineet. Kaikilla avonaini Paginaperttiki jatkau ruantua šyyškuušša. Näyttely toteutettiin yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen kanssa. KUVA: SIRPA MÄNTY. KATRI KOVASIIPI Sirpa Männyn taideteoksessa ”potruškaiset šuorivat pašarilla linnah” eli ystävykset tekevät lähtöä torille kaupunkiin. Taiteilijanurallaan Sirpa Mänty on tehnyt kuvituksia etenkin suomenja saamenkielisiin satukirjoihin ja oppimateriaaleihin. Ilmaisivatko kurssilaiset halukkuutta jatkaa karjalan kielen opintoja. Šain kuulla šemmosenki tunnon, jotta vienankarjalan kautti ”aloin ymmärtämäh i??ie paremmin”
2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 130 M arkus Leikolalla itsellään ei ole rajakarjalaisia juuria, ja hän havahtui karjalan kielen olemassaoloonkin vasta muutama vuosi sitten kuunnellessaan radiota. Juuri tuohon kysymykseen Leikola lähti etsimään vastauksia käsikirjoittamallaan ja ohjaamallaan näytelmällä Mustu loukko, joka saa kantaesityksensä Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Kuinka he olivat kadonneet niin tehokkaasti. Osaan jonkin verran venäjää ja kuuntelin, että onpa tuo kieli hauskaa sekoitusta. Ne edustavat narratiivia, joka on puhdasta kolonialismia, Leikola summaa. – En tiennyt sitäkään, että lähes puolesta miljoonasta evakosta arviolta 60 000 on ollut karjalan puhujia. Samalla hämmästyin, miten on mahdollista, etten ole tiennyt, että on olemassa karjalan kieli. Pidän itseäni ihan sivistyneenä ihmisenä ja aloin ihmetellä, miten olen voinut selviytyä läpi suomalaisen koululaitoksen vailla tätä tietoa. Musta aukko). Ennen käsikirjoituksen laatimista Leikola kiersi esityksen visuaalisuudesta vastaavan Tuomo Mannisen kanssa Valtimolla ja Iisalmessa tapaamassa ja kuuntelemassa vielä hengissä olevia evakkoja ja evakkojen Mustu loukko – eli minne katosivat karjalankieliset Markus Leikola on käsikirjoittanut ja ohjannut karjalankielisten asemaa Suomessa käsittelevän teatteriesityksen Mustu loukko (suom. Venäjää tunteva Leikola tarkastelee karjalan kielen asemaa sodanjälkeisen Suomen yhden ja yhtenäisen kertomuksen perspektiivistä. Aina sivummalle marginaaliin Karjalan kielen ja ortodoksisen kulttuurin sulauttaminen pois näkyvistä tapahtui vaivihkaa, suomalaistamisen painetta pidettiin sotien ja evakkotaipaleiden jälkeen luonnollisena asiana. – Suurin osa karttakepillä sormille lyömisestä on tapahtunut syrjäkylissä, karjalaa on puhuttu vain pienimmissä kammareissa. – Suomen kansalliseen narratiiviin ei ole mahtunut, että suuren Neuvosto-Venäjän kynsistä selviytynyt pieni Suomi olisi voinut tehdä myös jotain pahaa. – Historiasta tutut termit, kuten suomensukuiset kansat ja heimosodat edustavat sisällissodan voittajien näkökulmaa, joka on kantanut 1920–30-luvuilta näihin päiviin asti. Esitys kuvaa karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin hävittämisen historiaa Lönnrotin ajoista nykypäivään asti.. – Kansanmurhista puhutaan hyvin kevyinkin perustein, mutta juuri tässä, ettei säilytetä pientä kulttuuria, on etnosidin eli kulttuurin tuhoamisen piirteitä. Yhteisöllistä tiedonhankintaa Yhdessä tekeminen ja yhteisölle takaisin antaminen ovat olleet Leikolan ja työryhmän metodeina koko Mustu loukko -produktion ajan. – Kuulin sattumalta Ylen karjalankieliset uutiset. Kuten aina vainottujen vähemmistöjen keskuudessa, on karjalaistenkin kesken menty aina sivummalle
Kiertuenäytelmäksi suunnitellun esityksen roolityöstä vastaa näyttelijä-tanssija Eeva-Maria Kauniskangas. ”Teitä ei ole olemassa” Mustu loukko on musiikkinäytelmä, jonka musiikin ja tyyliltään voimakkaastikin vaihtelevat laulut on säveltänyt kokenut teatterisäveltäjä Maija Ruuskanen. Näinhän karjalankielisille on sanottu: Teitä ei ole olemassa. NOORA KARLSSON / AULA & CO. Eihän siinä mennytkään kuin 180 vuotta, kun Karjalan Sivistysseura lopulta julkaisi Kalevalan vienankarjalaksi. Lauluja on tusinan verran, ja ne kaikki ovat uusia, juuri tätä näytelmää varten tehtyjä. Neito vastaa, ettei lauluja ole kuin karjalaksi. Keskustelujen ja ihmisten omakohtaisten kertomusten ohella Leikola hankki taustatietoja ja inspiraatiota näytelmätekstin pohjaksi useista eri lähteistä. – Ajassa mennään taiteen ja viihteen keinoin pitkä kaari. Vielä etnisyyteen perustuvaa nimittelyäkin pahempaa on kiistää koko vähemmistön olemassaolo. Aamusta iltaan ruamma vaan. Ne ovat kiinteä osa kerrontaa, jossa historian vaiheet ja tunnelmat muuttuvat. Sitä kuvastaa näytelmän laulu Ruamma. Tämä on ennen kaikkea taideteos, ei pamfletti, painottaa Leikola. ja 5.9.2023 kello 19.00. Tämä ilmoittaa, että ne pitäisi saada suomeksi, jotta niistä saadaan koottua Suomen kansalliseepos. Esimerkiksi erään ihmisen eno oli talvisodan syttyessä miettinyt, kummalle puolelle hän lähtee. Milloin saamme laulut takaisin karjalan kielelle. – Ne kohdat, jotka ovat karjalaa, on valittu draamallisin perustein. > Lavalla: Eeva-Maria Kauniskangas > Käsikirjoitus ja ohjaus: Markus Leikola > Musiikki: Maija Ruuskanen > Visualisointi: Tuomo Manninen > Puvustus: Jenni Nykänen > Lisätietoja: kapsakki.fi/ mustu-loukko/ toivon, että mikään ei sohi katsojaa silmään, Leikola toteaa. Draamallisten tarpeiden mukaan myös vaihtelee, minkä sortin karjalaa äänneasultaan ja murteiltaan missäkin kohtaa käytetään. Nyt kun ihan aiheellisesti puhutaan kulttuurisesta appropriaatiosta (omimisesta), MUSTU LOUKKO > Musiikkinäytelmä karjalankielisten historiasta. > Kantaesitysten jälkeen esitystä voi tilata maan muille näyttämöille ja esimerkiksi karjalaisyhteisöjen omiin tapahtumiin. Tällaista narratiivia ei ole Suomessa ollut. > Kantaesitykset Teatteri Kapsäkissä Helsingissä 30.8., 2.9. Laulujen sanoitukset on tehnyt Markus Leikola. KATRI KOVASIIPI Kirjassaan Sodan ja rauhan kronikka (2022, Aula & Co) Markus Leikola perkaa Ukrainan sodan vuosisataisia taustoja ja yllätyskäänteitä. Karjalan eri murteiden asemaa näytelmä ei käsittele, eikä siihen ole tarkoituskaan ottaa kantaa. Esitetään aika hurja ja julmakin kuvaus siitä, millaista se sopeutuminen oli Pohjanmaalla. Natalia Giloeva ja Helka Riionheimo ovat tarkistaneet kieliasun, ja Tuomo Kondie on lukenut käsikirjoituksen läpi aktivistin näkökulmasta. – Voin kääntää ne. Haastattelun lopuksi Leikola kiteyttää sen rajuimman kipupisteen, jonka vuoksi tämä näytelmä on olemassa ja jonka vuoksi sitä tarvitaan: – Rajakansan identiteetissä on erityisongelmia: Suomessa karjalan kielestä on ajateltu, että se on venäjästä kontaminoitunutta suomea ja Venäjällä on puolestaan ajateltu toisin päin, että karjala on suomesta kontaminoitunutta venäjää. Näytelmän draaman kaarta voi kuvata karkeasti näin: Karjalan neito laulaa Kalevalan tunnetut laulut karjalaksi Lönnrotille. Karjalankielisissä osuuksissa ei käytetä esimerkiksi vain yhtä tiettyä karjalan kielen murretta. – On ollut tärkeätä keskustella niiden ihmisten kanssa, joita nämä asiat ovat oikeasti koko heidän elämänsä ajan koskeneet. – Kuultiin muutamia todella hienoja ja aika hurjiakin tarinoita. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 131 jälkeläisiä, jotka ovat säilyttäneet karjalan kielen. Taustalla on yhteinen pohdinta Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvyttäjien kanssa. – Hän on yksin näyttämöllä, mutta muita roolihahmoja tuodaan mukaan videon, nukketeatterin, fyysisen teatterin ja muiden teatterin keinovalikoimien avulla, kertoo Leikola. Käsikirjoituksen pohjaksi tietoa on löytynyt myös kirjallisuudesta ja verkosta. Näytelmässä kyselläänkin paljon: Konza. Konza, konza. Saimme ylipäänsä vahvistusta tarinoille ja syille ja kokemuksille, joita näytelmässä esitetään, Leikola sanoo. Hän ilahtui kuultuaan Karjalazet nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša -yhdistyksestä, jonka kautta karjalaisaktivisti Tuomo Kondie tuli hankkeeseen mukaan jo varhaisessa vaiheessa. – Se on oikeasti niin hurjaa, ettei sitä tarvitse muuta kuin näyttää ja kertoa. – Milloin ne sitten tulevat karjalaksi, kysytään Lönnrotilta. – Anneli Sarhimaan kirja Vaietut ja vaiennetut on ollut tosi tärkeä silmien avaajana. – Käsikirjoitus on suomenkielinen, mutta siinä on muutama rivi karjalaa ja venäjää. – Myös evakkovaihe tulee näytelmässä selkeästi esiin. Omakohtaista tuntumaa karjalan kieleen Markus Leikola otti Tuusulan opistossa, Mika Saatsin karjalan kielen kurssilla. Olen katsonut ja kuunnellut paljon myös Karjalan Liiton ja Karjalan Sivistysseuran luentoja YouTubesta, toteaa Leikola. Koko tekijäporukan puolesta toivotaan, että esitys herättää keskustelua. Markus Leikola vertaa esimerkiksi n-sanan käyttöä karjalaisten kohteluun. – Ei haittaa, sanoo Lönnrot
Mikä on kotimurteesi. Hyvin ellendän sežo suvikarjalan da vienan murdehii. Heijän lähtettyy tuonilmazih, minun rodnat, ket vie karjalua maltettih ei enämbiä karjalua paistu meijän nuorembien ker da minulgi oma kieli meni kunnetahto peittoh, erähii sanoi tiettäväine ainos käytin kois. Onko puhujia ympärilläsi niin, että voit jutella luontevissa arkitilanteissa, vai onko karjalaksi juttelu enemmänkin erikseen järjestettävä, erityinen tilanne. Keiden kanssa puhut nykyään karjalaa. Muamankieli on oza meijän i?entunduo, kenel on oigevus se meil viijä. – Nygöi kirjutan facebookas läs kai dielot karjalakse.. En voi ni ellendiä mintähbo karjalan kielel ei ole samua stuatussua Suomes gu suomen da ruo?in kielil, onhäi sidä paistu tiä ainos. Sinähän puhut karjalaa todella suju”Oigevus omah kieleh on ristikanzan oigevus” Aira Sumiloff oli yksi Karjalan Sivistysseuran vuosikokouksessa 2023 ansiomerkin saaneista. Miten opinnot ovat edistyneet myöhemmin. Enimmyölleh pagizen mobilniekas libo sovin vastavundas, što piäzen pagizemah. Minun mieles opastumine meni hyvin gu nygöi jo i gramatiikuagi maltan kuitah. – Minun murreh on livvin murreh, tarkah voi sanuo livvin murdehen salmin alamurreh, enimmyölleh salmin murrehtu on minun paginkieles. Mikä on karjalan kielen asema elämässäsi. – Opin paista karjalua jogahizen ristikanzan ker, ken sidä ellendäy. – Minun buabo da died’oi elettih nuaburis da gu hyö tuldih meidy (olen kaksoine) enzimästy kerdua ka??omah, hyö tiettäväine paistih minule karjalakse (ga en musta…), konzu hyö ainos oman perehen ker paistih vai karjalua, olihäi se heijän muamankieli. Mondu muudugi karjalankielisty kursua gu livvin murdehen kursat kävyin, ga niilöis paras oli paginkursu. Sen jälles tiettäväine olen kuulluh karjalua sih sah gu elin vie lapsuskois da buabo da diedo’i elettih. Aira ymmärtää sujuvasti myös muita karjalan kielen murteita ja pitää eri murteiden kirjoa kielen suurena rikkautena. – Karjalan kieli on minule ylen, ylen tärgei! Ainos gu mistahto so?ializes meedies aletah sanelemah midägi pahua karjalan kieleh näh, rubien minä terväh puolistamah sežo kieldy da sen käyttäjii. Minun tata ei meijän ker äijiä karjalakse paissuh, gu muamo on ruo??i. Se oligi ylen hyvä dielo, nagrattau gu enne kursoi duumai?in gu maltan karjalua, vai terväh ellendin, kuibo vähäizen maltoingi. – Minun lähäl ei pahakse mielekse elä ristikanzoi kenen ker voin paista karjalakse. Milloin olet ensimmäisen kerran kuullut karjalaa omassa arjessasi. vasti ja luontevasti – mutta miten helppoa tai vaikeaa siinä oli päästä aikuisella iällä taas alkuun. Vai pidäy vai paista da paista, eigoni pie ni yhty huijustella gu tulou hairehii, kielihäi kuolou, gu et sidä käytä. – Mondu kerdua tahtoin jo opastuo karjalua, sentäh gu en kielioppii nivouse maltanuh, vai vaste sygyszyl 2021, gu karjalan kieldy voi algua opastumah hybridinnu Jovensuun avvonaizes yliopistos, piätin tuliruttoh, gu minägi rubien opastumah omua kieldy järilleh. Sen hän oppi jo pienenä isovanhemmiltaan, jotka puhuivat aina karjalaa. Miten tuot karjalaa esiin somessa. Eigo ellendetä, gu oigevus omah kieleh on ristikanzan oigevus. – Gu buabo da died’oi paistih vaiku karjalakse, minä heijän ker jo pienessyös suate pagisin karjalua. Suuri rikkahus on, gu armahas karjalan kielesgi on eri murdehii da myö eri murdehil pagizijat kaikin toine tostu ellendämmö. Ansiomerkkejä myönnettiin karjalan kielen vaalijana ja edistäjänä ansioituneille henkilöille. – Sehäi on tiettäväine kaikis kielis samua, gu et käytä, tunduu ezmäi, što pagizemizestu ei tule nimidä, gu et musta libo malta sanoi. Miten aloit itse oppia karjalaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 132 A ira kirjoittaa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa livvinkarjalaksi, ja hänen kotimurteensa on Salmin murre. Airan karjalan kieli hersyy somessa lähes päivittäin. Minun mieles ei nikel! Avoivoi, nygöi rubein ja pagizemah paafosal
Minun mieles ei ole paha dielo, hos tulou hairehii, gu rubiet niilöi huijustelemah, et vähäizen aijan piäs malta enämbi kieldy. 5.9., 3.10., 7.11. Miten vasta vähän karjalaa opiskellut ihminen voi päästä yli sen kynnyksen, että alkaa myös puhua karjalaa eikä vain ujostellen lue ja kuuntele. Tärgiedy on se, što ei huijustele da mustau što pagizemal opastuu pagižemah. Kielivirheiden tekemistä ei pidä ujostella. Seuraa ilmoittelua Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyksen blogissa: blogs.uef.fi/karjalanelvytys/vienankarjalaini-pakinaklupi/ blogs.uef.fi/karjalanelvytys/paginapertti/ > Tamberen karjalankieline paginperti Tamberen Karjala-Seuran tilas, Školapiha 12 (Koulukatu 12). ja 5.12. KATRI KOVASIIPI AIRA SUMILOFF Aira Sumiloff korostaa, että on tärkeää rohkaistua puhumaan ja käyttämään karjalan kieltä. – Erähis linnois on jo paginpertilöi da netasgi, pädöy mennä mugah, niilöis jogahine pagizou da suau paista sen mugah kui maltau. Tiedotuskanava Paginperti Piälinnas löytyy Facebookista ja Instagramista. – Äijät ristikanzat sanotah, kui hyvä on gu käytän omua kieldy, hos hyö ei kaikkie ellendetä. KUVA: MARJA EHRSTEDT PAGINPERTIT / PAKINAPIRTIT Kokoontuvat karjalankielisten keskustelujen äärelle useilla paikkakunnilla. – Ezmäi pidäy suaja kieleizakon, onhäi oigevus omah kieleh ristikanzan oigevus! Lapsile pidäy suaja kielipezii da karjalan kieldy pidäy suaja opastua školis da yliopistos pidäy suaja opastuo karjalua piäainehennu. Kai pädöy lugie, min vai suau luvettavakse. – En äijiä kirjuta karjalakse, facebookas tiettäväine da erähien bratanoin ker WhatsApp-viestilöi. Mikä on suhteesi kielen oikeaoppisuuteen – yritätkö esimerkiksi someen kirjoittaa ”virheetöntä” karjalaa, vai kirjoitatko rennosti mitä sattuu tulemaan. > Helsingin paginperti kokoontuu Karjalan Sivistysseuran tiloissa. – Minä i?e luvan kaikkie, oldahes lapsil libo aiguzil, täs erähii; Puhtasjärven Maša, Karjalazil o?kil, Tiedoiniekan hattu, Muumitatan mustelmat, Varattavu Iivananpäivy, Kalevala, Raudutie, Lönnivuaran Eemeli, Huoti-tiätä, kišša ta koira. 17–19. > Muista hakusanat paginperti – paginapertti – pakinapirtti. – Luvin vikse Huoti-tiätä, kišša ta koira -kirjan, olen ainos suvainnuh Eduard Uspenskin kirjutuksii. – Tahton da opiin kirjuttua ilman hairehii, maltanko, ga en. Ylen vessel kniiga on! Antaisitko joitakin karjalankielisiä lukuvinkkejä Karjalan Heimon lukijoille. Paras työndämine oli nenga: ”Ilmai sinun kirjutuksii, en olizi opastunnuh omah kieleh järilleh.” da pahin: ”Minuu ainos suututtau, gu kai sinun kirjutukset ollah midätahto po?inruo??ii. > Joensuussa kokoontuviin ryhmiin voit osallistua myös zoomin kautta. . – Kai, midä on suomen kielelgi. > Seuraa ilmoittelua myös Karjalan kieli eläyja Karjalan Sivistysseuran Facebook-sivuilla. Mitä yhteiskunnan palveluita toivoisit saatavan karjalaksi. ” Kirjoitatko karjalaksi myös muistilappuja, pikaviestejä, tekstareita, pidempiä kirjeitä, päiväkirjaa, muistelmia. Kieli kuolee, jos ei sitä käytetä. Opastamisen da opastumisen kauti se tulou jogapäivähizeh käyttöh. Miten toivoisit saavasi karjalan kieltä suomalaiseen arkeen lisää. Mitä olet viimeksi lukenut karjalaksi (kirja tai kenties jokin muu laajempi teksti). 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 133 Millaista vastakaikua olet saanut
Ylioppilaaksi kirjoitin 1950 laudatur-papereilla. Helmi-rouva konekirjoitti keskusteluistamme, en tiedä mitä hän kirjoitti. Saimme vedettyä veneen toiselle puolen puomia ja aamun sarastaessa pääsimme luvattuun maahan, Ruotsiin. Pysäytin hänet ja sanoin: – Vi är flyttningar från Finland. Elimme yksissä leivissä seitsemisen kymmentä vuotta. Äiti lappoi vettä koko ajan. – Puhu sie suomee, sanoi hän, ensimmäinen vastaan tullut suomea puhuva. Vielä toisenkin kerran Eeva oli samassa työssä, jolloin tapasimme uudestaan. Isäni sattui kuulemaan keskustelumme ja sanoi: – Mitäpä jos kuitenkin menisit, tule kotiin jos ei miellytä. Matka oli mieliinpainuva: ensin junalla Tornioon, sieltä autolla Ylitorniolle ja Ylitorniolta tuntemattoman ystävän avustamana yön pimeydessä Ruotsiin. Ystävyyden merkeissä johtokunnan kokouksiin Helsinkiin saapuessani minulla oli aina Virtarannan kotona petattuna sänky ja keskustelimme paljon. Muistan elävästi, kun siinä aamulla maantiellä ajeli polkupyörällä mies. Perunaviljelmäni on kohta kuokittavassa kunnossa ja loppuvuoden perunat tallessa. LAPUALLA ASUESSANI eräs kommunisti oli saanut tietää kansalaisuudestani ja oli uhkaillut tuttavaperheen isännälle, että toimittaa minut takaisin Venäjälle. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 134 T äältä Lapualta terveisiä Litsellintieltä. Seuraava vuositäyttymys on ensi vuonna vapunpäivänä, jolloin tulee täyteen 97 vuotta. Eeva oli ansiotöissä Ruotsissa mansikanpoimijana, mutta ruotsin kieltä taitamattomana hän ei voinut keskustella isäntäväen kanssa. Soittelen sisareni Santran lapsille viikoittain. Iloitsen suuresti uudesta kotimaastani Suomesta ja perheestäni. Lundista löytyi myös tuleva vaimoni, lapualainen Eeva, tosin avioiduimme vasta palattuani Suomeen. Rakas vaimoni Eeva kuoli marraskuulla ja siitäpä jäi elämääni täyttämätön aukko. Se tarkoitti lähtöä Äänislinnaan perustetun yhteislyseon oppilaaksi. Lievä vasemman puolen halvaus on vaikeuttanut liikkumistani. Olen opetellut olemaan yksin leskimiehenä kotona. Vastaan tuli saari, johon päädyimme. Ruotsissa, Lundissa, tapasin akateemikko Pertti Virtarannan, joka oli Lundin yliopistossa suomen kielen lehtorina. Nostin vielä juhannuksen kunniaksi ja Suomen vapaudelle siniristilipun salkoon. Viisas isäni ohjasi minut näin opin tielle. Rajalla oli tukkipuomi, ja tukkipuomissa piti oleman aukko, josta piti päästä veneellä toiselle puolelle. Niinpä vaimoni kanssa huolehdimme hänestä loppuelämänsä päivät. Pääsimme virran syövereistä, mutta aukkoa ei ollut. Se oli Jumalan suuri lahja ja rikkaus elämässä. Sillä tavalla tapasimme ensi kerran. Lundin työnvälitystoimistosta soitettiin, että olisinko valmis tulkiksi. Kymmenet matkat näissä merkeissä muistuvat mieleen. Ystävyytemme alkoi, kun autoin häntä Vienan kansa muistelee -teoksen keräämisessä. Kaipasin Ruotsista takaisin Suomeen ja olojen vakiinnuttua täällä palasinkin Mitä kuuluu Huoti-tiätjällä. Muistoissani olen rakentamassa kirkkoa Vuokkiniemeen ja vanhustentaloa. Vastasin kipakasti: – En lähde, minusta tulee maanviljelijä. Silloin päätin, että Venäjälle en lähde vaan lähden Ruotsiin. On ilo, kun suureksi lisääntynyt jälkikasvu käy luonani. Tähän opastivat minua isovanhempani ja vanhempani. Vuonna 1927 Vuokkiniemessä syntynyt Huoti (Heikki) Kyyrönen kertoo Karjalan Heimon lukijoille muistojaan. SUOMALAISMIEHITYKSEN ajalta Vuokkiniemessä on vain hyvää kerrottavaa: sain käytyä loppuun kansakouluni ja suunnitelmissani oli ryhtyä maanviljelijäksi. Seuraan tarkasti Karjalan Heimon kirjoituksia, muistelen Sivistysseuran hallituksen ajoilta erityisesti akateemikko Pertti Virtarantaa vaimoineen ja Pentti Keynästä, puheenjohtajaa. Tulen vielä kohtalaisesti toimeen ja asun kotona. Lopulta sain otteen tukkipuomin silmukasta ja kokosin voimia. Opettajana Suomessa pitkään toiminut Huoti on tehnyt merkittävän elämäntyön myös Karjalassa Vuokkiniemen kirkon ja vanhainkodin rakentajana sekä kymmenien Vuokkiniemen matkojen järjestäjänä.. Yhteydet Karjalaan ja Vuokkiniemeen ovat puhelimen varassa. Äitini, joka oli myös matkassa mukana, lappoi koko ajan pienellä sangolla vettä veneestä. Tukkipuomi tulikin vastaan, ja annoin virran viedä alaspäin etsien aukkoa, mutta sitä ei tullut, ja koski kuohui yhä lähempänä. Pari vuotta olin myös Ruotsissa pakolaisena ja opiskelin siitä ajasta osan Lundin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Päädyimme kuulustelujen jälkeen Haaparannan pakolaisten kokoamisleiriin äitini kanssa. Vene oli ollut teloillaan ja vuoti kovasti. Meille syntyi viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Vanhin pojistani Hannu on nyt edunvalvojani ja huolehtii päivittäisistä asioistani. Minua kehotettiin lukemaan papiksi, mutta tunsin uskoni vähäiseksi enkä suostunut papinkouluun vaan myöhemmin valmistuin opettajaksi Jyväskylän korkeakoulusta. MYÖHEMMIN SUOMESSA ollessani luin läpi monia Virtarannan tekstejä, koska hän halusi kuulla ne aidolta vienan kielen puhujalta. Opettajani tuli kuitenkin kotiini ja ehdotti, että lähtisin oppikouluun Suomeen. Aikanaan veljeni Jaakko sanoi syntymäni jälkeen äidille, että Huotista se vielä tulee sinulle loppuelämän turva. Kaksi talvea meni siellä koulussa ja sodan päätyttyä jatkoin oppikoulua Lapualla Äänislinnan aikaisen uskonnonopettajani kutsusta. Tarvittaessa pakajan vielä kotiseutuni Vuokkiniemen murretta. Heimooni kuuluu 13 lapsenlasta ja kolme lapsenlapsenlasta, lisäyksiä odotellaan
Sitten hankin tietokoneen ja jatkoin muistelmien kirjoitusta tietokoneella. ”Lähde kodistasi ja maastasi siihen maahan jonka minä sinulle osoitan”, sanoi Jumala Aabrahamille. > Syntyi Vuokkiniemessä 1.5.1927. Tähän opastivat minua isovanhempani ja vanhempani, erityisesti äitini Muarie, jonka kanssa puhuimme aina Vuokkiniemen murretta. > Toiminut Suomessa opettajana mm. Eräänä päivänä vaimoni kutsui minua lounaalle, ja löin koneen mykäksi. Haaveammattini oli toteutunut. > Karjalan Sivistysseuran pitkäaikainen jäsen ja seuran hallituksen jäsen vuosina 1991–2006. Loukkoon jo huolet pois varjopuolet, aurinko armas luo loistoaan. Minulta on nyt muisti heikentynyt, enkä pysty enää tarkasti muistamaan vuosilukuja, ystävieni tai hyvien matkatovereitteni nimiä. > Elämäntyöt Karjalassa: Vuokkiniemen kirkon ja vanhainkodin rakentamiset sekä kymmenien Vuokkiniemen matkojen johtamiset. > Tuli Suomeen syyskuussa 1944. Aloitin opettajanurani väliaikaisena opettajana Evijärvellä. > Vuokkiniemi-seuran perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1990–2001. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 135 sanottuna: ”Jumala on johdattanut kulkuani parhain päin.” Vuosikymmenet olen ollut heimolehtemme tilaaja ja lukija. En malttanut tallentaa kirjoitustani levylle vaan jatkoin kymmeniä sivuja välillä lukien ja korjaillen. Vuokkiniemessä vieraillessa tietysti aina puhuimme siellä keskenään paikalliskieltä eli Vienan murretta. Lyhyesti KUKA > Huoti (Heikki) Kyyrönen, Kyyrö-Petrin Jyrkin Matin Ontrein Huoti. KUVA: JOHANNA VIHMA-KYYRÖNEN. Näin muistelmani jäi muistelun varaan. Vaikkei hän minulle varsinaisesti puhunut, hän sanoi: ”Lähde Huoti maastasi siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan, Suomeen.” AIKOINAAN YSTÄVÄNI kehotti, että kirjoita Heikki muistelmat, ja niin minä aloin kirjoittaa niitä vanhanaikaisella kirjoituskoneella. Äidilläni Muariella oli harvinaisen hyvä muisti, mutta hän ei osannut lukea eikä kirjoittaa vaan säilytti historiansa aivoihin. 1960–1975 ja Lapualla vuodesta 1975 eläkkeelle jäämiseen saakka. Muistoissa ne ovat kuitenkin edelleen. > Vanhemmat Muarie Kyyrönen (o.s. Samalla häipyivät kaikki muistiin kirjoittamani asiat. Siunausta lehdelle ja Karjalan heimolle! Lopuksi Heikki laulaa komealla äänellään: Muistoissa mulla, myös ehkä sulla lie musta häivä, kaik’ unholaan. Toivon, että nuorisokin rakastuisi lehteemme ja sen nykyisiin ja menneisiin numeroihin, joihin on tallennettu paljon heimomme historiaa ja tallennetaan tänäkin päivänä. Elämä on ollut hyvin rikas, mutta se rajanylitys, jonka Raatteen tiellä tein 1944 on ollut Jumalan johdatusta. Kemijärven Kuusivaarassa, Kainuun opistossa v. Lapualla 25.6.2023 HEIKKI KYYRÖNEN Kirjasi minja Johanna olympiavuonna 1952 Suomeen. Vuokkiniemen kirkon rakentaja Heikki Kyyrönen asuu Lapualla. Ainoastaan nelisenkymmentä sivua alkutekstiä on tallella, koska ne kirjoitin kirjoituskoneella. Niitä muistelen iltaisin ja yön pimeydessä. Tarvittaessa pakajan vielä kotiseutuni Vuokkiniemen murretta. Lesonen) ja Ontrei Kyyrönen, isosisko kuuluisa runolaulaja Santra Remšujeva. Näin vuoret vierivät, ei vuodet vaan vuoret, niin kuin Pohjanmaalla
Joka vuosi elokuun 6. KUVA: MARJATTA SILVENTOINEN/JUULIA KUOPPALAN JÄÄMISTÖ M etsässä, Öllölänniemessä, pistoaita rajaa lähelleen notkelmaan saapuvan tulijan tämänilmaisten parkkilevennykselle. Kirkkoveisua, joka lähenee. Ne ennättäisin laskea ennen kuin soutajat tulevat. Tällä kertaa on pietaryrttiä. päivänä Pörtsämön kalmistoon suuntautuu ristisaatto siellä lepääviä muistamaan. Nyt aika ylittyy. Portin takaa alkaa muhkurainen polku, joka johdattaa unenomaisten näkyjen tykö. Johannes menehtyi rekionnettomuudessa 17. heinäkuuta 1948, vain 42 vuoden ikäisenä. Viimeinen leposija erämaan rauhassa. Kalmoille olisi hyvä lisäksi viedä aina jotain, jos ei muuta, niin oksa. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 136 Johannes Jeskasen viimeinen matka vuonna 1948 Pörtsämön kalmistoon. Iltasella järveltä kuuluu linnun huuto, pian erottuu kaukaa airojen säännöllinen loiske. Mentäessä kohti veden avaruutta polulla kohoaa korkea kivipaasi, Pedri Shemeikan muistopaasi. Kilpikaarnaisia mäntyjä, kummulle kohoavat jyhkeät mustat kiviristit, valkoisten ristien rivi, kivireunuksia, katveita, puuristejä, grobu, leposijojen lomassa kiertävää vähän usvaista ilmaa, johon pian sekoittuu suitsukkeen tuoksu ja vaimeat kilahdukset. Pörtsämön erämaakalmiston käyttöaikaa ei tarkasti tiedetä, mutta vanhojen kalmistojen aikaan sen arvellaan Metsäkalmisto kuin kehto Runolaulaja Pedri Shemeikka laskettiin maan poveen 1915 huhtikuussa. Tapahtuma toistuu miltei samalaisena vuodesta vuoteen. Portin läpi mennäkseen on suositus saapua ennen puoltapäivää. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin korven kätkössä olevalle hautapaikalle pystytettiin 1800-kiloinen muistokivi. Näin se oli ennen vanhaan ajateltu, kalmoilla oli parasta käydä varhain aamupäivällä
Pörtsämöön on haudattu lähialueelta ortodokseja ennen Hoilolan hautausmaan käyttöönottoa 1940-luvulla. Eläkkeellä oleva rovasti Vesa Takala elvytti pitkien ristisaattojen perinteen 1980-luvun alussa, yli 40 vuotta sitten. Näin voisi maisemaa joistakin vanhoista kuvista päätellä. päivänä Pörtsämöön suuntautuu ristisaatto, jolla muistellaan tuonilmaisiin siirtyneitä omaisia. Aina elokuun 6. Hoilola vihittiin käyttöön vuonna 1948. Pörtsämö oli yksi lähialueen hautausmaista, jotka piirilääkäri Matthias Calonius hyväksyi vuonna 1890. Aina uudestaan uusina vuosikymmeninä uudet tulijat tulevat ikikalmistoa ihailemaan ja vierailemaan läheistensä haudoilla. Pedri haudattiin 16.–18.4. Aluetta ei ollut aiemmin pyykitetty, se oli ainoastaan erotettu aidalla. Kun saattoväki pääsee Hoilolaan, siirrytään seuraavaksi veneisiin kohti Pörtsämöä. Ristisaatto Pörtsämöön on osa Tuupovaaran Saarivaarasta liikkeelle lähtevää ristisaattoa. päivänä. Joitakin hautauksia on tehty vielä myöhemmin. Kokonniemi ja Pörtsämö kuuluivat seurakunnalle ikimuistoisen omistuksen perusteella. Pörtsämöön ristisaatto suuntasi 1981–1982 ja yhä suuntautuu, aina elokuun 6. päivänä huhtikuuta. Öllölän Ristivaaralla asuneen Pedrin maahanpanijaisia vietettiin kolmen päivän ajan. Pedri tuonilmasiin Öllölän Ristivaaralla Pörtsämö on ollut avarampi ja hongan varret hoikkasia nykyiseen verrattuna, kun runon ruhtinaana pidetty Pedri Shemeikka laskettiin maan poveen vuonna 1915. Omaisten on ollut tuolloin hoidettava itse hautapaikka, kalmistoon ei voi viedä koneita. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 137 . Vuonna 1994 tehtiin maanjakotoimitus ja kalmisto liittyi Ilomantsin ortodoksiseen seurakuntaan. Pedrillä kutsu tuonilmaisiin tuli 11. Vesiteitse sinne on ennenkin tultu. KUVA: LEA TAJAKKA. Päivä on ollut lehtitietojen mukaan lauantai. Lappeenranta-lehti kirjoittaa tiistaina 13.4.1915: Sähkösanoma Värtsilästä: Ukko uupui, vanha vaipui, kuoli Pedri Shemeikka tasan klo 2. Yhdessä veneellä ristisaaton mukana Monet käyvät siellä omaisiaan muistamassa ja ristisaaton mukana tullaan isommalla joukolla. Kalmisto on ollut käytössä kenties vuosisatoja. Kuntaliitoksen myötä Öllölä siirtyi vuonna 2005 Tuupovaaran itäisenä osana osaksi Joensuuta. Kunnalliskodista lienee haudattu jonkin verran vainajia Pörtsämöön. Päivä on ollut tuolloin kirkkaan viikon Tuomaan sunnuntai. Myös Öllölän Pörtsölänä tunnettuun maahan haudattiin vielä 1940-luvulla, mutta hautausmaa alkoi olla jo varsin täynnä ja varsinainen hautaustoiminta alueella loppui. Tuupovaaran Öllölään, Pörtsämön erämaakalmistoon on haudattu myös runolaulaja Pedri Shemeikka. sijoittuvan
KUVA HANNU PYYKKÖNEN. Hauta oli kaivettu keskelle ikivanhaa kalmistoa, jota vesi ympäröi kolmelta puolelta. Sen on toimittanut pastori Aleksanteri Jakubov ja hän on puhunut karjalaisen merkkimiehen muistolle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura puolestaan on myöntänyt Karjalan Sivistysseuran runonlaulajapatsasrahastoon Pedri Shemeikan hautapatsasta varten 2000 markkaa. Sen jälkeen kannettiin arkku rekeen ja surusaatto lähti hiljalleen taivaltamaan yhdeksän kilometrin päässä olevalle Öllölänniemen Pörtsämön hautuumaalle. Puhuttiin myös savolaisen veljesheimon tunteista vanhan karjalaisen runolaulajan kanteleen kielen taittuessa sekä henkisen työn arvosta. Jo kaukaa näkyi keväisestä kalmistosta kohoavan nuotion savu ja joukko vainajan ystäviä odotteli siellä surusaaton saapumista. Hautajaisvieraiden lukumäärä lisääntyi viikon kuluessa päivä päivältä. Vainajan poika Iivana Shemeikka, arvokas suvun edustaja ja talon isäntä jakoi palavat tuohukset hautajaisväelle. Ihalal armoisellenj igäizii kodizii azutah. Vainajan puoliso Mavra, joka on jo ijältään 90-vuotias ja ollut Shemeikan kanssa naimisissa 70 vuotta, lauloi vainajalle itkuvirren torstaina. Muistopatsaiden Isä Vesa Takala ja veneessä veneristisaattoväkeä 2015 ristisaatossa. Karjalaisen tavan mukaan surutalossa on valvottu koko yö ja hautauspäivän aamuna, lauantaina, arkku on tuotu sisälle isoon pirttiin, jonne on kokoontunut hautajaisvieraita lähes 200 henkeä. Karjalan Sivistysseura pystytti useita karjalaisen kulttuurin merkkipaaseja noihin aikoihin. Samana iltana on pidetty muistopalvelus ruumisarkun ääressä. Kun hauta oli luotu umpeen, pystytettiin kummulle risti. Arkku on ollut tuolloin siirrettynä kuusikon keskelle pihamaalle. Middov oldannoh nygoi vaimeloisen vakkesrojuized. Muistokiveä hankkimaan Akseli Gallen-Kallelan 50-vuotisjuhlasta kertovassa jutussa 1.5.1915 mainitaan, että hän on tehnyt joukon lahjoituksia, josta mainitaan hautapatsaan pystyttäminen runoilija Petri Shemeikan haudalle. Rukoushetken toimitti pastori Jakubov. Hannikainen laski professori M. Seppeleitä oli laskemassa lukuisa joukko muun muassa ylioppilaskuntien edustajia, ja laskettiin kukkia myös Kalevalan ystäviltä Sortavalassa ja Sortavalan Sanomain puolesta. Vielä kuultiin puheita ja lopuksi 300-henkinen saattoväki lauloi Karjalaisten laulun. Puheissa kuvattiin ylioppilasnuorison tunteita karjalaisen merkkimiehen kaatuessa, ja kuinka vanha taitomiesten polvi salomaiden yksinäisyydessä elämänkysymyksiä selvitellessään antoi runoillaan kalevalaisen hengen. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 138 Uusi Suometar kertoo, kuinka Öllölän Ristivaaralla on vietetty karjalaista surujuhlaa Petri Shemeikan paarien ääressä. Pörtsämössä toimitettiin hautaus. Palvelus on pidetty kirkkaan tähtitaivaan alla. Maisteri L. Luadikkoa kuldaizil kädyizil kuldaizel armoizellenj igäized kodiized… Surutaloon on saapunut vieraita pitkin viikkoa, kaukaisimmat perjantaina. Äyräpään ja kuvanveistäjä Alpo Sailon yhteisen seppeleen sekä taiteilija Akseli Gallen-Kallelan seppeleen. Toimituksen päätyttyä vieraanvarainen talo tarjosi hautajaisaterian karjalaisine leivoksineen ja muine herkkuineen
Karjalan Sivistysseuralta on tullut tehtäväksi kuljettaa Rautakosken asemalta Öllölänjärven niemekkeellä sijaitsevaan kalmistoon patsas. Seura teki tiedusteluja, jolloin kävi ilmi, että osa haudoista oli joutunut täysin unohduksiin, osa oli kokonaan hoitoa vailla. Oikeastaan yksi rautainen, jossa on kirjoitus Pekka Shemeikka – sen tiedetään olevan ukon erään pojanpojan hauta. Hän kuvaa kulkuaan Öllölään Värtsilän suunnasta: Ei ollut tarkempaa selvää, minne asti oli ajettava, miltä kohdalta maantietä lähdettävä jotakin salopolkua myöten etsimään suuralaulajan hautaa. ?. Joukko hakee Toivosen talosta lapioita, rautakankia, köysiä, työvälineitä sekä apumiehen ja veneen. Härkönen kuvaa Pedrin hautasijaa Viena-Aunus -lehdessä: Kookkaiden latvaoksaisten honkien juurella on pieni pystyaidan tapaan tehty aitaus, ja sen keskellä kohoaa kaksi ristiä. Lokakuussa 1925 pohdittiin karjalaisten runonlaulajien hautojen kohtaloa. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 139 Anna-Mari Tsokkisen leposija kuusten katveessa. Vorokilla patsasta kampeamaan Muistokivi pystytetään kaksikymmentä vuotta Pedrin kuolemasta. Kolmen hevosen voimalla vietiin tämä jykevä, kaksiosainen patsas eräänä maaliskuun hankipäivänä sanottuun kalmistoon… Arastellen suostuimme tehtävään, sillä aavistimme, että saada tuolla erämaakalmistossa raskas patsas pystyyn ei voinut olla aivan helppo tehtävä. Seuraa uusi haaste: Miten saada itse 1800 kilon painoinen patsas kannalle nostetuksi. Kansakoulunopettaja Yrjö Laine kuvaa tuota tapahtumaa Viena-Aunus -lehdessä. KUVA: LEA TAJAKKA toimeenpanemista ja pystyttämisvaihetta kuvataan seuran 50-vuotisjuhlajulkaisussa Suvulta suvulle ja mainitaan karjalaisuuden menneisyydessä piilevien arvojen vetämisestä päivänvaloon, ”niitten säilyttämiseksi ja nostamiseksi oikealle paikalle karjalaisten elämässä”. Seuralle perustettiin erityinen runonlaulajapatsasrahasto, jota yksityisin lahjoituksin ja muilla keinoin kartuttaen oli käytettävä ”karjalaisten hengenviljelijäin muistomerkkien hankkimiseen ja hoitamiseen”. Aita puretaan ja sukulaisten hankkima kivi nostetaan syrjään, sen sijalle kaivetaan maata ja lasketaan kivija petonkipohja ja siihen aluskivi. Sitten se täytyisi vielä pystyttää. Siinä on suuren laulajan ja urhean karhunkaatajan hauta. Iivo Härkönen on käynyt katsomassa hautapaikkaa ainakin lähellä patsaan pystyttämisen ajankohtaa. Kokoon saadaan kahdeksan miestä lähiseudun taloista. Eräänä kesäkuun iltana varustimme evästä reppuun, köysiä ja sementtisäkin mukaan, nousimme Värtsilässä linja-autoon, joka vei meidät Korpiselän pitäjän Hoilolan kylään Onnenvirralle, josta venetietä oli edelleen mentävä. Tuolloin koettiin, että Karjalan kulttuuri ja sitä kautta Karjalan olemassaolon toiveet olivat vanhojen runonlaulajien perintöä ja lahjaa. Kummankin haudan päälle etualalle on istutettu nuori, nyt jo yli aitauksen kohoava kuusi. Sen sijalle on nostettu pienoinen musta hautakivi pienelle harmaalle pohjakivelle, ja yläkivessä on kirjoitus: Runolaulaja Petri Shemeikka * 1818 + 1915. Paikalla odottaa pieni hautakivi, jonka ympärillä on lahoamassa oleva aita
Silloin toimitetaan Annin grobun likellä rukouspalvelukset ja aterioidaan. Joskus ovat pakkasessa jäätyneet kukat helähtäneet kuin posliinikupit. Seurakunnan puolesta patsaan otti vastaan kirkkoherra Serafim Fiilin. Runonlaulaja Petri Shemeikan hautapatsaan paljastaminen / Viena-Aunus 8–9, 1935. Kerran on haudattu ristisaattoihin osallistunut, ja Pörtsämöön haudatuksi toivonut Anna-Mari Tsokkinen, jonka edesmenon jälkeen 1999 elokuisia ristisaattoja ryhdyttiin toteuttamaan. Tilaisuudessa esiintyi muun muassa Tuupovaaran Koveron sekakuoro. Itku Pedrin haudalla. Iivo Härkönen piti puheen Karjalan Sivistysseuran puolesta. 2023 Karjalan Heimo N:o 7–8 140 Kivi ei kuitenkaan lähde liikkeelle ”kankija sylirysyllä”. Esimerkiksi Karjalan Maa mainitsee läsnäolleen 800–900 henkeä, jossain uutisessa mainitaan tuhatlukuinen joukko. Suvulta suvulle, 1956. Yleisöä on saapunut sekä autoilla että veneillä. Yksittäisiä vierailijoita ja sukulaisia pistäytyy aina toisinaan. Pohjalainen 21.4.1915. Uusi Suomi 3.5.1934 Björn Ismo: Suur-Ilomantsin historia, 1991. Patsaaseen sidottiin nelinkertainen köysikerros ja sen yläpäät asetettiin pohjukalleen kelan yli: pohjukkoihin pistettiin rautakanget ja niistä ryhdyttiin kiertämään neljän miehen voimalla, toisten neljän puskiessa maasta käsin. Heillä jokaisella on oma tarinansa. Isä Aleksanteri Ryttyläinen puhui ”niistä siveellisistä voimista ja arvoista, joita vanhain runonlaulajain työssä ja elämässä oli ilmennyt”. Paljastustilaisuus keräsi kansaa Pedrin muistopatsaan paljastustilaisuus koitti 23. Lisäksi on toimitettu muistopalvelus. Hyvärinen Virpi: Rajan ja rauhan tyyssija/ Kirkkotie 26.8.2020 Pelkonen Hellä: Maura Shemeikka / teoksessa U. 1935 Karjalan Ääni 27.6.1935 Kaskinen 1.5.1915 Lappeenranta 13.4.1915. Hautausmaan rauha tuli häirityksi. Sydänyön hetkestä huolimatta oli kalmistoon kertynyt lähitalojen naisia ja lapsia, jotka nuotiolla katselivat pystyttämistouhuamme. LEA TAJAKKA Lähteitä Ilta-Sanomat 3.5.1934 Karjalan Maa 27.6. Patsaan paljastustilaisuutta on vietetty kauniin sään vallitessa. Isoa kiveä ei saataisi muuten kuin venäähen vorokilla (ihmistai hevosvoimin toimivalla pystykelalla). Kiireen kautta saimme lisää köysikerroksia ja uuden rynnäkön perästä saimme kiven nousemaan sen verran, että kantanasta sattui sitä varten porattuun aluskiven reikään. Pelkäsimme joka hetki yllättävää tapaturmaa... Oli aikamoinen hätä, jos kivi putoaa alas. Tehtiin kaksi 4 m korkeata ja 2 m pitkää, jaloilla seisovaa pukkia, jotka asetettiin kahden puolen patsaan kantakiveä, niiden päälle asetettiin pitkittäisiä vahvoja hirsiä sekä yksi poikittainen kelaksi. Opettaja Robert Aksola toi terveiset Karjala-kerhojen keskusliitolta. Härkönen Iivo: Petri Shemeikan hautapaikkaa katsomassa / Helsingin Sanomat viikkoliite 22.10.1933 Härkönen Iivo: Petri Shemeikan hauta erämaan kalmistossa/ Viena-Aunus no 6–7, 1935. Vähin erin rupesi kivi nousemaan, mutta samalla alkoivat köydet ratkeilla. Vorokiksi piti hakata iso joukko keloja ym. Hän kuvaili puheessaan karjalaisen heimon elämää. Ryttyläinen puhui myös ajatuksia Pedrin uskonnollisen elämän alalta. Mukana on sanoja isänmaan rakkaudesta, hengen työstä ja laulun mahdista. huonompia puita. kesäkuuta 1935. (toim.): Vanhan runon mailta, 1935. Runolaulajan patsasta pystyttämässä / Viena-Aunus no 10, 1935. Aikansa arvostettujen henkilöiden puheissa on kosketeltu elämää luonnon ehdoilla, karusta maasta elannon hankkimista ja selviämistä. Nyt seurasi lepoja tupakkahetki. Pyykkönen Hannu: Suuren metsämiehen viimeiset vuodet: hap-dp660.blogspot.fi/2017/07/ xii-suuren-metsamiehen-viimeisetvuodet.html Runolaulaja Petri Shemeikan hautaus / Uusi Suometar 20.4.1915. Kuten isä Vesa on muistellut, joskus on rekikelissä vainajaa tuodessa kallistunut reki ja arkku solahtanut hautaan. Kuluneenakin kesänä Pedrin haudalla on pidetty panihida. Karjalan Sivistysseuran 50-vuotisjuhlajulkaisu. Kuvataan myös, kuinka leipä on ollut kovan työn takana, vainolainen uhkana ja toisaalta ylistetään revontulten ja valoisien kesäöiden maata. Toukomies 01.09.1934 NO 8–9 Uusi Suometar 20.4.1915. Ohjelmassa on ollut laulua, opettajatar Impi Mantereen runo, puheita, tervehdyksiä ja kunnianosoituksia sekä seppeleenlaskuja. Otettiin henki takaisin, kun patsas oli saatu paikoilleen. Lukuisia maahanpanijaisia on paikalla pidetty ja varmasti aikoinaan itkujakin itketty. Talvisin kalmistoon on tavallisesti aurattu kulku joulun ajaksi. Osa tulee maata myöten kalmistolle. Karttunen & al. Elokuun iso soudettava ristisaattovene on tavallisesti täyttynyt ristisaattoväestä. Ristisaatossa veneen täysi kulkijoita Elokuinen ristisaatto on perinne, jossa muistetaan lähiseudulta Pörtsämöön haudattuja. Varsinaisesti Pedriä muistellaan Öllölässä heinäkuun alussa paikalliseksi perinteeksi muodostuneena Petri Shemeikan päivänä. Tilaisuus on ollut huomattava tapahtuma. KUVA: HELKA SUUTARINEN. Paikalla toimitetaan panihida ja kalmistossa on tapana nauttia myös pieni ateria. Karjalan Sivistysseura ry