Pruasniekan juhlaa Karjalaisten naisten kansanpuvut Professori Juha Pentikäinen 85 vuotta 2025 5–6 7 € Pruasniekan juhlaa 2025 5–6 7 € Karjalaisten naisten kansanpuvut Professori Juha Pentikäinen 85 vuotta
112 Pauli Rahkonen selvittää karjalaisten ja karjalan kielen varhaisvaiheita lähtien liikkeelle viikinkiajalta. 97 Taiteilija Sirpa Mänty Rovaniemeltä on yksi tämänvuotisista KSS:n ansiomerkin saajista ja uuden, karjalankielisen Kotvaniekka-YouTube-kanavan luoja. 87 Laukunkantaja-kolumnisti Aila-Liisa Laurila pohtii juuri 70 vuotta täyttäneen Pelle Miljoonan kautta karjalaisjuuria ja maailmankansalaisuutta. Vanhaa perua on kirjoittajan sukunimikin.. 2025 5–6 7 € Pruasniekan juhlaa 2025 5–6 7 € Karjalaisten naisten kansanpuvut Professori Juha Pentikäinen 85 vuotta KANSI : Pruasniekka ja vienalaisen naisen puvut. KUVA: KATRI KOVASIIPI Karjalan Sivistysseura myönsi opinnäytetyöpalkinnon Jonna Rantalalle (kuvassa vas.) sekä kunniamaininnat Anna Kanniselle ja Eetu Saariselle. 110 Pavlo Heikkinen kutsuu kaikkia karjalaisia mukaan Syväin-hankkeeseen, synnyttämään karjalaisen kulttuurin koulutuskeskusta Pohjois-Karjalaan. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 82 KARJALAN HEIMO 5–6/2025 117 84 Santra Soloveva kirjoittaa vienankarjalaksi karjalaisten naisten perinteisistä kansanpuvuista, kruutista, käyden läpi pukujen osia ja värimaailmaa. 109 Riko Saatsin romaani Yönistujat pureutuu elämän ja kuoleman rajapintaan: kuinka suistamolainen evakkoperhe voi sopeutua menettämättä omaa ydintään. KATRI KOVASIIPI SEURAAVA NUMERO Syyskuu 2025 102 85-vuotias uskontotieteen emeritusprofessori Juha Pentikäinen kertoo kenttämatkojen ja vienankarjalaisen runolaulajan Marina Takalon merkityksestä. 88 Laaja reportaasi Karjalan Sivistysseuran Pruasniekasta Oulussa kertoo kuvin ja sanoin kohtaamisista, kulttuuriannista ja seuran vuosikokouksesta. 100 Jyrki Mäkelä selvittää ikivanhan pelin, vienalaisittain puaskakisan tai salmilaisittain babkakisan, luonnetta ja antiikin aikaan ulottuvaa historiaa
Samalla usko karjalan kielen tulevaisuuteen on vahvistunut. Nyt näin kertoi uskovansa yli 70 % vastaajista. Vuoden 2024 kyselytutkimus tehtiin karjalan kielen elvytysohjelmaa laativan asiantuntijatyöryhmän tiedontarpeisiin, ja sen toteuttivat yliopistonlehtori FT Outi Ta?nczos Helsingin yliopistosta sekä erityisasiantuntija FT Lotta Jalava Kotimaisten kielten keskuksesta yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen kanssa. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 83 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Karjalan Sivistysseura yhdistää eri alueilla elävät karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet toimimaan karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi. Huomiota herättävimmät erot löytyvät vastaajien ikäryhmissä ja vastaajien luottamuksessa karjalan kielen käytön lisääntymiseen. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaisen kulttuurin harrastajaksi ja tukijaksi. Elvytysohjelma tuo kiinnostavasti esiin vertailukelpoiset kyselytutkimukset, jotka kertovat karjalan kielen käytöstä ja käyttömahdollisuuksista vuosina 2010 (ELDIA-tutkimus) ja 2024. KARJALANKIELINEN YHTEISÖ on viime vuosina noussut näkyviin ehkä aktiivisempana kuin koskaan. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. On aika herättää karjalan kieli myös siellä, missä se aikanaan tehokkaimmin sammutettiin – suomalaisessa koululaitoksessa. Elvytysohjelma ansaitsee monitasoiset kiitokset: se on rakenteeltaan selkeä, kaikki sen 23 konkreettista toimenpide-esitystä on perusteltu tutkimustiedolla laadukkaasti, ja ohjelma on tekstinäkin erinomaisen hyvää luettavaa. Yhdessä vaalimme kieltä, kulttuuria ja kokemuksia karjalaisesta identiteetistä. Kieliyhteisössä on voimaa. ELDIA-kyselyssä vain 34 % vastaajista uskoi, että karjalan kielen käyttö lisääntyy seuraavan kymmenen vuoden aikana. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Karjalan kieltä siis käyttävät myös nuoret ja työikäiset. Sen peräti 499 vastaajasta nuorimmat kuuluivat ikäryhmään 15–29. MITÄ SITTEN ON 15 VUODESSA tapahtunut karjalan kielen käyttäjien asenteissa ja mahdollisuuksissa käyttää kieltään. Kun vuonna 2010 ELDIA-kyselytutkimuksen vastaajista 62 % oli yli 65-vuotiaita, jakautuivat vastaajien ikäryhmät vuoden 2024 verkkokyselyssä huomattavasti tasaisemmin. Kieltä opiskellaan ahkerasti avoimessa yliopistossa, opistoissa ja itsenäisesti, karjalankieliset keskustelukerhot ja karjalankieliset verkkokeskustelut ovat tuoneet myös eri puolilla maata asuvat karjalankieliset ja kielestä kiinnostuneet yhteen. Karjalan kielen elvytyksen ja kehittämisen suurin haaste on edelleen lainsäädännön korjaaminen. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Odotetun karjalan kielen elvytysohjelman ovat laatineet ItäSuomen yliopiston karjalan kielen elvytyshanke sekä opetusja kulttuuriministeriön asettama asiantuntijatyöryhmä. KATRI KOVASIIPI paatoimittaja@karjalanheimo.fi. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Lainsäätäjille töitä PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2025 29 5 S uomen karjalankielisillä sekä kaikilla karjalan kielen elvytyksestä ja kehittämisestä kiinnostuneilla on aihetta iloon: torstaina 22.5.2025 julkaistiin Karjalan kielen elvytysprogramma – Suuntaviivat kotopera?isen karjalan kielen vahvistamiseksi Suomessa
Karjalaisien naisien kruutissa on rä??inä, alušhameh, košto (lk ferezi), peretniekkä ta piähineh. Kuvišša Tanja Martjanova. Mitä vanhempi naini on, šitä tummemmat kruuttien värit ollah. Täššä kirjutukšešša kerron juuri perintehellisien kruuttien etnogruafisešta luatimisešta. Tahon niise lujottua, jotta en pie stilisointie huonona as’s’ana enkä taho šoimata epätarkkuošta inehmisie, kumpasilla vain ei ollun mahollisutta Karjalaiset kruutat – oma historija näkövih Viime aikoina karjalaiset perintehelliset kruutat ollah šuatu inehmiset kiinnoštumah. nuorella nei??yöllä, kumpani e??iy jo mieleššäpiettävyä äijälti esiintyy ruškie ta še on niise pruasniekkaväri. Karjalaiset perintehelliset kruutat ollah oikein šuuri aihe ta on aika jykietä kertuo heti kaikešta šamalla, šentäh tänäpiänä otamma ka?eltavakši naisien kruuttien perušas’s’at. šuaha tarpehekši tietuo. Naisien rä??inät Naisien rä??inäššä on kakši ošua: emušta/alaset (alaoša) ta yliset/stuanut/hiemat (yläoša). KUVAT: IVAN LUGOJOV. Paikka on kaikista universualisin ta huokein piähineh. Karjalaisien naisien kruutissa on rä??inä, alušhameh, košto (lk ferezi), peretniekkä ta piähineh. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 84 M eijän karjalaisien perehissä kruuttien ompelomisen perinneh katkei, ta šen takie voipi olla jykietä šuaha oikiet tovenperäset tiijot kruuttien ompelomisešta ta piäššä jälelläh juurilla. Kruuttien värit riputah ijäštä, esim. Pitäy erikseh mainita, jotta emušta on rä??inän pakollini oša. Ei voi olla iluol’ematta, kun nykyjäh niin äijät ristikanšat tahotah šuaha omat kruutat. Miula luonnistu olla ruavošša Kižin musejon etnogruafisešša ošaššošša, ka niise olla yhtevyöššä karjalaisien kruuttien ammattilaisien kera Kraso-studijošša, Karjalan kanšallismusejon ruatajien kera ta niise Kajahuš-yhtyvehen ruavon kautti. Šen tähen toivon, jotta olen tarpehekši pätövä tämän kirjutukšen kirjuttamiseh ta tahon jakua niise lehen lukijilla miun tietämyä. Šitä pai??i jokahini piättäy i?e, tahtouko hiän i?elläh etnogruafisešti tovenperäiset kruutat vain ompelisko karjalaisista kruutista inspiroitunuon puvun
2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 85 . Šen tähen tulija kohta on alušhameh. Yliset ollah oššetušta kankahašta ta še on merkki šiitä, kuin äijä rahua perehellä on ta mimmoista kankašta še voipi oštua. Karjalaisien naisien kruutissa on rä??inä, alušhameh, košto (lk ferezi), peretniekkä ta piähineh. Esimerkikši Vienan Karjalašša ruškiet pikkukuvijolliset rä??inät (hot’ pilkulliset) oltih ušei??i käytöššä. Još ompelemma šamalla ilman rintua niin koššon etuoša voipi noštua helman liijan ylähäkši. Pyöreitä ta šuorie koštoja käytettih siis šekä Karjalan pohjasešša jotta šuvešša. Nykyjäh miun mieleštä pitäis nykysen inehmisen anatomijan mukah kuitenki lisätä rinta niise vienankarjalaisen koštoh, kun modernit vuattiet autetah rintua olla laškeutumatta. Onnakko näissä näyttelyesinehissä voipi jo nähä aika kaijat proimat – 1–1,5 sm. KUVAT: IVAN LUGOJOV. Oli oikein tärkietä näyttyä šen avulla vielä puhkiemmalta, šentäh hamehie voipi olla vieläi muutoma, erityisešti pruasniekkavariantissa. Još mistänih šyystä olit pitämättä hamehta niin lisyä še omih kruuttih ta niät, mitein šiun siluetti muuttuu! Koššot alovehien mukah Koštojen tiipat niise vaiheltih alovehien mukah. Rikeneh rä??inät oltih vualiet: valkiet, vualienruškiet, vualienšiniset, keltaset, pieniristikirjaset, pienijuovikkahat. Karjalaiset kruutat ollah aika puhkiet, niise valkeih pruasniekkahiemoih pantih hot’ paperie tahi pumpulie. Neron ylintašo – kun olkaimen reunat vaštauvutah kešellä. Šuorissa ta pyöreissä ili siis uuvvimmissa koššon varianttiloissa leveitä proimie ei ollun. Šen lisäkši juuri alušhamehen tähen liikkuos’s’a ta pyöriessä ilmeštyy “häntä” koššon šelän pörhistä, mi näkyy hyvin vanhoissa kuvissa. Šuvi-Karjalašša ?estissä oltih lyhtyhiemaset, ka pruasniekkavarianttina jo mainitut puolalaishiemaset, nauhakujalla krupitetut, ka piällä korisseltih šulkkulentoilla. Vielä yksi ominaisuš on puvun monikerrokšisuš. Onnakko kylvön aikana koššon helma noššettih juuri šentäh, jotta nei?yt vois näyttyä omua ompelomisneruo. Niise rä??inäššä šamašta šyyštä šamašša paikašša voipi olla halkivo. Vienan Karjalašša rä??inät rikeneh oltih pitkähiemaset, mi johtuu ilmaššošta (muiskarä??inät, muiskattomat ta pomorilaiset). Še johtuu šomušstandarttiloista – šiih aikah naisen piti olla väkövä, terveh ta lihavaini. Šuomešša eläjien karjalaisien kruutissa näkyy šuomelaisen puvun vaikutuš, kun täštä kaikista moninaisuošta rahvaš ušei??i valitah juuri valkien niin kuin paijat šuomelaisešša puvušša. Vienan Karjalašša 1900-luvun alkuh šuaten šäilyttih kiilakoššot, vaikka šilloin jiätih käyttöh vain vanhoilla inehmisillä. Täh palah pitäy mainita, jotta hot’ mie i maini?en alovehien eroloista, poikkevukšet ollah maholliset, mi johtuu muutoista ta vuorovaikutukšešta. Maini?en muutki rä??inän stiil’at. Kuvišša Tanja Martjanova. Onnakko nyt pakajan tavallisimmista ominaisukšista. Ämmöt šanottih, jotta ilman alušhamehta nei?yt näytti “šilliltä”. Muka karjalaiset pruasniekkarä??inät puolalaisien hiemojen kera oltih niise valkiet, onnakko šuali penkuo tätä monimuotosutta ta keškityttih vain yhteh vaihtoehtoh. Šitä piettih alušvuattiena ta niise še autto näyttämäh puhkiemmalta. Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli rinta, ka halkivo tavallisešti oli rinnan kešellä, jotta olisi helpompua šyöttyä lašta. (Vaikka ennein kiilakoššošša oltih aika leviet proimat). Pohjasešša ei ollun rintua koššošša, ili košto oli niin kuin korkie hameh. Šiksi voipi olla aika kummallista, još šuorašša tahi pyörieššä koššošša proimat ollah lähes 5 senttimetrie leviet. Emuštua ommeltih koissa kuvotušta kankahašta kun šitä ei näkyn (še on koššon alla). Ne erotah selän mallilla – šuvešša šitä ommeltih kiinni erilliseštä kankahan palašta ta šelkä oli aika kaita (noin 3–4 sm), ka pohjasešša oli leikattu jo koššon šelän kruppih kerätyštä kankahašta, šen reunoista, ta šentäh šelän levevyš voipi olla noin 7–8 sm. Paikka on kaikista universualisin ta huokein piähineh. Vienankarjalaisissa koštoloissa halkivo on vašemman kainalon alla. Helmašša olija merkkauš tahi prošva luatiu šuojelušympyrän. Še on oikein ammuni koššon laji, kumpaista viilettih kiilojen käyttyässä. Laihat ta hoikat nei??yöt voitih panna muutoman koššon tahi vieläi kiärie matot vyöllä. Proimien hienouš on ompelijan neron merkki
Še on tietyšti šuuren varallisuon merkki ta vuatiu erinomaista neruo. Tulijana luvetteloh lisyän piähinehen, šentäh kun juuri še mistänih šyyštä niin rikeneh jiäy huomuamatta. Piähinehen alta näyttäytyjä o??atukka tai keritetty tukka poissetah tämän piähinehen merkitykšen. Pilkullini, juovikaš, ristikirjani, kukallini, prošvan kera, pörhien kera. Täššäki on hyvä mahollisuš i?enilmasulla, ei siis tarvi?e valita vain yksivärisie, sinisie tahi ruškeita, kun on niin äijän mahollisuksie. Vaikka šen nimi on juuri o??apaikka, še tovemmaštah on kossimka ili muutoman šormen levehyisekši taivutettu kolmikulmaini šulkkupaikka, kumpaista pannah tukkien kašvulinjan ylähäkši ta šivotah kaššan alta Karjalan šuvipuolešša ta kaššan piältä pohjasešša. Karjalaiset kruutat ollah siis mahollisuš kertuo kaikilla i?eštäh ta tuuvva oman historijan näkövih! Tutkikkua musejoesinehet ta vanhat arhiivakuvat ta innoštukkua niistä! TAROIN SANTRA/ SANTRA SOLOVEVA Lähtehet: T.B. Nykyjäh sorokkua ušei??i ommellah oikein, ka pijetäh piäššä viärin. Naimattomat nei??yöt šivotah hivukšet yhteh kaššah, mi simvolisoi??ou yhteh šukuh kuulumista. Jaškova, Kostym Karelii Maija Vaara, Armahimmat varšišomaset Traditsionnyi kostym Karelii-vk-ryhmän materialit ta kirjutukšet Dvorovyi etiket-videjošarja L. Kuvišša Sofa Masaltseva. Ka Karjalašša šanottih: “Još lentta on o?ašša niin nei?yt on krovušša”. K. Še on oikein šoma piähineh, kumpasen hännäššä on helmimerkkavuš ka o?allisešša on brokadi tahi passimentta (kultanauha). Vain šiitä voipi erillisen šuuren kirjutukšen kirjuttua. V. Šitä pai??i ?äp?ä šuojuau sorokkua likavustumiselta. Niise tämä muoto šyntyy alušlakin ili ?äp?än avulla. Inhan kuvissa näköy, jotta sorokan šiivet šivotah nuorilla hännän alla, ka nuorat šiitä šivotah o?an ylähällä. Paikka, povoiniekka tahi sorokka. Šen kankaš on tuaš varaisuon merkki: mimmosen šoman kankahan perehellä on varua oštua. Kaššan lentan ruškie väri tarkottau, jotta nei?yt jo on valmis mänömäh miehellä. Uškollisista šyištä piä ei voinun olla peittämättä. I. Paikka on niise miehellä olijan naisen piähineh. Šemmoset piähinehet tilattih neroniekoilta, ka niijen hintua voipi verrata koko talon tai talohuon hintah. Niise Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli pörhät, erityisešti nuorilla nei??ysillä. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 86 Karjalaiset koššot rikeneh oltih ristikirjaset (mi näkyy hyvin Into Konrad Inhan kuvissa), juovikkahat ta venyähäkši kukalliset. Trifonova, Traditsionnaja odežda severnyh karel Šuvi-Karjalašša koštoloissa oli pörhät, erityisešti nuorilla nei??ysillä. Näin šyntyy muoto, kumpani muissuttau šaamelaista piähinehtä. KUVAT: JEGOR MASALTSEV. Voipi kyllä arvautella, jotta še on tullun karjalaiseh pukuh šuomelaisen puvun vaikutuksešta. Mutkikkahampi piähineh on povoiniekka. Uuvveštah kiinitän huomijon šiih, jotta miehellä olijan naisen piähinehen merkityš on hivukšien peittymini. Yksi miun potruška kerto, mitein hänen koššon ilman pörhie nähtyö eräš ämmö kyšy häneltä: “Oletko leški?”. Vielä yksi mieltäkiinnittäjä aihe on vienankarjalaini sorokka. Mie olen nähnyn äijä näyttelyesinehtä ta kuvua, ka niissä ei ollun ni yhtä valkieta (vain vualienbeige šulkku), vaikka nykyjän še on niin šuosittu. Paikka on kaikista universualisin ta huokein piähineh. Erähissä lähtehissä še on mainittu lentta-šanalla, ta šiitä monet ka?otah šitä nauhakši niin kuin šuomelaisešša puvušša, kumpaista šivotah o?alla. Kuin voitta nähä, värilöistä ta muista yksityiskohista voipi tiijuštua, mistä päin naini tai nei?yt on, mi statussi ta varallisuš hänellä on. Ottakka myö yksityiskohat huomijoh meijän minimalismin kauvešša! Šuali ottua pois karjalaisista kruutista kaikki nämä mahollisuot ta ommella personattomat šamanmoiset puvut, kumpaset ei kerrota omistajašta mitänä. Šitä voipi šolmie leuvan alla, kuvissa še on piällä näin pikkaraisilla tyttölöillä ta aikuhisilla nei??ysillä. On olomašša muitaki pruasniekkapiähinehie: helmiverkko, žem?ugat, šuuret pantat. Muka kannattau ottua še vaštah huumorin kera, vet’ esimerkiksi Karjalan pohjasešša niitä oli oikein vähän, ta i još oltih niin ihan pikkaraiset. Vielä yksi piähineh, kumpaista ušei??i ka?ellah viärin on o??apaikka. Kakši šukuo simvolisoi??ujua kaššua ašetettih paikan alla ta paikka oli šivottu niskah. Peretniekät ta piähinehet Tulija tärkie oša on peretniekkä (esiliina)
PÄIVÄNSANKARI KERTOO vanhempiensa syntyneen Karjalassa. AILA-LIISA LAURILA Kirjoittaja on Karjalan Heimon ela?köitynyt pa?a?toimittaja ja Karjala-aktiivi. MYÖS TÄTINI ELI ÄITINI SISAR muutti Ruotsiin. He halusivat palata Suomeen, mutta varsinaiselle synnyinseudulleen heillä ei ole mitään asiaa. Tuntui hieman oudolta saada lahjat joltakin, jota ei oikeastaan tuntenut millään tavalla. Konkreettisesti perhe kävi etsimässä juuriaan Neuvostoliiton loppuvuosina menemällä Viipuriin ja ottamalla pimeän taksin Tali-Ihantalaan, mistä äidin kotitalo löytyi. Enoni oli yksi kummeistani ja lähetti maailmalta rahalahjoja. Laulun kirjoittaja syntyi 10. Karjalaisuus on tälle toisen polven siirtolaiselle merkinnyt kodittomuutta, mutta hän on löytänyt oman paikkansa Intian Goalta, missä on viettänyt ainakin 15 talvea. Niinpä hänestä tuli elämänmittainen etsijä. aallot on jossain kuuskyt metria. mut on seurattava ta?htea. Tulin tuntemaan hänet jollain tavalla erikoisena heppuna. Suomeen tultuaan eno asui aluksi hetken nykyisen perheeni luona. Äidin kotitalon uudet asukkaat ottivat vieraat lämpimästi vastaan tsaijua tarjoten. Nuori mies koki flashbackin nähden äitinsä istumassa rannan kivellä 1930-luvun lopulla. En ole itse kokenut suurta kodittomuutta, mutta en myöskään ole pitänyt tarpeellisena juuttua, saati juurtua johonkin yhteen tiettyyn paikkaan. Petri Tiilin mukaan kotoa tarttui sellainen ilmapiiri, että oikea koti on jossain toisaalla. Nyt selitän syyn, miksi tämä vuosikymmeniksi soimaan jäänyt rock-klassikko tuli mieleeni. Olen huomannut, että hämmästyttävän monilla karjalaistaustaisilla on keskimääräistä enemmän halua ja kykyä hakeutua kansainvälisiin tehtäviin ja muuttaa pois Suomesta. Enoni muutti Australiaan niin varhain, että en muista hänen asuneen Suomessa kuin vasta 1990-luvulla, jolloin hän palasi Eurooppaan Kanadan kansalaisena. Tätini tuhka odottaa vielä uurnassaan ensi kesää. Niillä kustannettiin muun muassa ihanat valkoiset juhlakengät, joita käytin joskus alakouluikäisenä. ainiaaksi ei ole oikein la?htea. Enemmänkin se, mitä hän kertoi kotinsa tunnelmasta. Pelle Miljoona alias Petri Tiili kirjoitti hittiin sanat, ja sävelen loi runsas vuosi sitten tuonilmaisiin mennyt Ari Taskinen. korkeat kun tuulet suuttuvat kuu on kuulemma ruosteenpunainen Petri Tiilin synttärihaastatteluja lukiessani tunsin monia yhtymäkohtia omaan elämääni ja sukuuni. Hänen lähtönsä muistan selvästi, koska olin jo yli kymmenvuotias ja ”opetin” hänelle ensimmäiset ruotsin sanat ennen hänen lähtöään. Kodittomat maailmalla. Siinä missä en käynyt koskaan enoni luona Australiassa enkä Kanadassa, kävin Ruotsissa usein tätiäni tapaamassa. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 87 KESÄKUU 2025 LAUKUNKANTAJA M oottoritie on kuuma, lauloi Pelle Miljoona Oy -yhtye aikoinaan ja nousi levymyyntilistan ykköseksi. itsesta?ni kun sen löyda?n tuon sen sulle lahjaksi ehka. La?hden maailmalle etsima?a?n itsea?ni syva?lta. Molemmat olivat eteläkarjalaisia evakkoja, äiti Tali-Ihantalasta ja isä Ravansaaresta Viipurinlahdelta. Äitini kotitaloa ei autioituneessa karjalaiskylässä enää ole, mutta sieltä löytyi kivi, jolla äiti istui lapsena joskus 1930-luvulla. helmikuuta 1955 Haminassa. Hän täytti hiljattain pyöreät 70 vuotta, ja syntymäpäivähaastatteluja tehtiin eri lehtiin. Nämä paikat eivät sano minulle kovin paljoa. Moottoritie on kuuma -laulussa lähdetään etsimään itseä ja löydetään ruosteenpunainen kuu. Näin on ollut meidänkin suvussamme. Uteliaana olen matkaillut kymmenissä eri maissa Amerikan ja Aasian välillä, mikä on toki tuttua monille suomalaisille. Täti oli mielestäni sopeutunut hyvin uuteen kotimaahansa, mutta hänestä ei koskaan tullut Ruotsin kansalaista. Tuon suomalaisen rokkiklassikon julkaisemisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 45 vuotta. Nämä molemmat Karjalan lapset ovat nyt poissa
Paginpertin ohjaaja Olga Gokkoeva kutsui useita karjalankielen pagisijoita kertomaan omasta karjalan kielen hyväksi tekemästään työstä. Oulun paginpertiin osallistui runsaslukuinen joukko. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 88 PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Karjalan Heimon päätoimittajan aamukävely kannatti: takatalven valtaamassa Oulussa, Oulujoen tuntumassa oli kaksi nuorta karjalaista kuin tarjottimella, odottamassa kuvatuksi tulemista. Oulun Pruasniekassa karjalaista kulttuuria elettiin yhdessä todeksi. Karlova muistutti, että YouTubeen sisäänkirjautuneena Kotvaniekkaa voi myös peukuttaa, jolloin se saa lisää näkyvyyttä. Ilo oli ylimmillään sunnuntaiaamupäivän tanssityöpajassa.. Vasemmalla Santra Soloveva, oikealla Sara Seppänen. Itä-Suomen yliopiston karjalan elvytyksen vienankarjalan murteen asiantuntija, karjalan kielen opettaja Olga Karlova (vas.) kutsui Sirpa Männyn kertomaan blogistaan Kotvaniekka, joka löytyy YouTubesta: youtube.com/@Kotvaniekka
2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 89 . Ilo oli ylimmillään sunnuntaiaamupäivän tanssityöpajassa.. Vauhtia kotimatkalle otettiin perinteiseen tapaan tanssien, kun Santra Soloveva johdatti Pruasniekka-vieraat yhteisen karjalaisen kruugan pyörteisiin. Olga Gokkoeva ojentaa mikrofonia Maria Kuisminille, joka on kääntänyt livvinkarjalaksi kaikkien aikojen ensimmäisen karjalankielisen dekkarin. Sunnuntain käynnisti Santra Solovevan iloisesti ohjaama tanssityöpaja ja päätti etnofuturistisen Dänkki Briha -yhtyeen iltapäiväkonsertti. P ruasniekan lauantain ohjelmassa koettiin isolla joukolla lämminhenkinen karjalankielinen paginperti, kolme rinnakkaista sukututkimusklinikkaa, Karjalan Sivistysseuran julkaisemien uutuuskirjojen julkistuksia tekijäesittelyineen ja kirjailija Juha Hurmeen tarinoinnin tähdittämä teeja tarinailta. Oulun Pruasniekassa karjalaista kulttuuria elettiin yhdessä todeksi. Ha?i eli pajol on käännös Leena Lehtolaisen ensimmäisestä Maria Kallio -dekkarista Ensimma?inen murhani (Tammi, 1993). Kuvassa etualalla istuvat Timoi Munne ja Sirpa Mänty, jonka takana jalkeilla Reeta Suvanto. Karjalan Heimon kuvareportaasi kertoo Pruasniekan käänteistä ja kohokohdista. Tapahtuman teemana oli “yhdessä”, ja monipuolinen ohjelma kutsuikin ihmisiä niin yhteisiin keskusteluihin kuin yhteiseen ilonpitoonkin. PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Puhetta, musiikkia, tanssia ja kirjauutuuksia Karjalan Sivistysseuran tämänvuotinen Pruasniekka järjestettiin Oulussa 12.–13.4.2025
Pohjois-Viena -seuran näyttely Aurora-salissa toi muun muassa upeita tikutuksia juhlijoiden ihailtavaksi. Ruotsissa asuva muusikko, laulaja ja lauluntekijä Eila Pöllänen esitti karjalankielisiä laulujaan ja yleisön pyynnöstä myös kertoi Karjalasta evakoituneen sukunsa tarinaa. Niiden kohderyhmää ovat erityisesti lapsiperheet, mutta ne herättävät kaikenikäisten ihastusta ja innostuneisuutta. Marika Karhunen on luonut karjalankielisiä matkalaukkumaailmoja, jotka ovat luova ja leikkisä tapa tutustua karjalan kieleen ja innostua siitä. toukokuuta Viinijärvellä, Maarianvaaran teatterissa ensi-iltansa saaneen elämäkerrallisen, kiertävän monologinsa Pahat ajat – voi Vena?ja?n keva?t! Lisätiedot: maarianvaaranteatteri.net/tilattavat-esitykset/timoi-munne-pahat-ajat-voi-venajan-kevat/ Vasselei Rohkimainen kertoi tuoneensa paikalle vanhan, jo viidennessä sukupolvessa mukanaan kulkevan laukunkantajan laukun, jota hän on vienyt vuosien ja vuosikymmenten varrella nähtäväksi lukuisiin eri tapahtumiin. Oulussa jo yli 30 vuotta toiminut Karjalan Sivistysseuran alaosasto Pohjois-Viena -seura osallistui Pruasniekan valmisteluun. Marika kertoi paginpertiläisille karjalaksi matkalaukkumaailmoistaan. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 90 PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Timoi Munne kertoi vuosi sitten Oulussakin esittämästään kiertuemonologista Unis da mierol ja mainitsi 14.5. Šuuret passibot Pohjois-Viena -šeuralla!
pa?in ma?ntya. Tämä sanasto on harhaanjohtavien sanojen sanaston toinen osa – edellisen julkaisi Karjalan Kielen Seura vuonna 2019 nimellä Opi, opastu, ga a?la. Kevään kirjauutuuksista hän esitteli ensimmäiseksi Aleksi Ruuskasen Pe??u da Vendin, joka on livvinkarjalainen käännös J. Kuismin kertoo Ha?i eli pajol -teoksen synnystä laajemmin Karjalan Heimon numeron 3–4/2025 haastattelussa.. Karhun kanssa Munne alkoi jo pari vuosikymmentä sitten keräillä leikkimielellä karjalan kielen sanoja, jotka eivät merkitsekään sitä, mitä suomenkielinen äkkiseltään luulisi. Lopputuloksena on karjalan kielen harhaanjohtavien eli hairiehvedäjien sanojen sanasto, Pertii ruokin. Ruuskanen on kokenut kääntäjä, jonka ansiosta saamme lukea livvinkarjalaksi myös Astrid Lindgrenin Peppi-kirjoja ja L. Yleisökysymykseen dekkarikäännöksen mahdollisesta jatkosta Kuismin vastasi, että häntä kiinnostaisi kääntää karjalaksi etenkin sellaisia kirjallisuudenlajeja, joita ei ole aiemmin ollut karjalaksi olemassa. Mattii panen. Barrien (1860–1937) lastenkirjaklassikosta Peter Pan. Ha?i eli pajol -nimellä julkaistussa dekkarissa (KSS 2025) kiinnostavia kääntäjän haasteita olivat esimerkiksi dekkariin sisältyvät runokäännökset. Hän piti kiinnostavana ilmiönä etenkin sanaston merkityksen laajentumista, jossa sanan konkreettinen merkitys tyypillisesti siirtyy tai laajenee abstraktiin suuntaan. Aiemmin Ruuskanen on kääntänyt karjalaksi myös Karjalan Kielen Seuran julkaisemat Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -klassikon nimellä Alisan šeikkailut kummanmuas ja Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin nimellä Pieni Prinsut. Kuismin mainitsi, miten yhteiskunnan muutokset ovat tuoneet – ja jatkuvasti tuovat – myös karjalan kieleen uutta sanastoa. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 91 Karjalan Sivistysseuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova juonsi seuran keväällä 2025 julkaisemien uutuuskirjojen julkistustilaisuuden. No, ihmisten puheista ja kaikenlaisista kirjoituksista, totesi Munne. Karjalan kielta. PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Kirjoja ja kirjojen tekijöitä Karjalaa kauniisti puhuva Maria Kuismin kertoi, kuinka Leena Lehtolaisen rikosromaani Ensimma?inen murhani (Tammi 1993) kääntyi karjalaksi. Vuosia kestänyt sanastohuumoriharrastus kasvoi tietopohjaisemmaksi, kun mukaan tuli Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen asiantuntija, livvinkarjalan murteen opettaja Hiloin Natoi. (KSS 2025). Soljuvaa karjalan kieltä puhuen Timoi Munne kertasi suhdettaan vasta aikuisena omaksumaansa karjalan kieleen. . Frank Baumin kirjoittaman Ihmemaa Ozin tarinaa teoksesta Ozan tiedoiniekka (KSS 2022). – Kuinka näitä sanoja sitten löydetään. önta?sty! Ellenda?nnöygo suomelaine karjalastu putilleh. Aluksi Stepanova kertoi, että seura julkaisee vuosittain noin kahdeksasta kymmeneen kirjaa. Tärkeänä apuna Maria Kuisminin käännöstyössä on ollut esimerkiksi Hiloin Natoin (Natalia Giloevan) karjalankielisiin uutisiin laatima sanasto. – Natoi kuuluu löytävän näitä sanoja myös karjalankielisistä uutisista, joita hän kääntää ja lukee Ylelle. Kirjaan sisältyvät psalmi ja Eino Leinon runo on käännetty suvikarjalaksi, muilta osin romaani on livvinkarjalaa. Munne on kerännyt sanaston ja esimerkkivirkkeet, ja Natoi on korjannut tekstit painokelpoiseen kieliasuun. M. Sitä on hänen kohdallaan syventänyt erityisesti ystävyys karjalaiseen muusikkoon Santtu Karhuun
Tuoreen sanaston ilmestymisen jälkeen Munne on huomannut löytävänsä yhä edelleen lisää ja lisää harhaanjohtavia sanoja – vielä siis pitänee tehdä harhaanjohtavien sanojen sanaston kolmas osa! Tai sitten näköpiirissä voisi olla kiroiluja flirttailusanasto. Teos jakaantuu kolmeen osaan; ensimmäisessä osassa käsitellään Vuonnisen kylän historiaa, toisessa osassa kylässä eläneitä sukuja. Kirjan kokoamisessa on ollut taustalla halu dokumentoida tiedonmurusia ja säilyttää tarinoita, ennen kuin muistajat siirtyvät tuonilmaisiin, totesi Rajander-Juusti. Monet perheen lapsista asettuivat Oulun seudulle ja Kemiin. ja ihmisia. Vaikka sanaston Pertii ruokin. Tämän kirjan syntymisen kannalta matka oli ratkaisevan tärkeä, vaikka Vienan kuoppaisten teiden muistona selkäni olikin kipeänä puoli vuotta reissun jälkeen. Runoja olisi ollut varmasti muissakin kylissä ja paljonkin, mutta Eliaksen jalanjäljissä muidenkin kerääjien oli helppo kulkeutua juuri Vuonniseen, hän jatkoi. Pöytälaatikosta löytyisi myös Vuonniseen liittyvää kaunokirjallista materiaalia. Kuvitusta, karttoja ja taulukoitakin sisältävässä, huolella laaditussa kirjassa on 460 sivua, kiinnostava kuvitus ja laaja lähdeluettelo. Kuva Ritvan taustalla on otettu vuonna 1924. – Vuonninen on parhaimmillaan tuhannen ihmisen paikkakunta Vienan Karjalassa. Rajander-Juustin kirjoitustyöt jatkuvat Vuonnisen va?kea. Vienankarjalaisen kyla?n ela?ma?a. Kuuluisia runolaulajia tärkeämpi yhteys Vuonniseen Rajander-Juustille oli isoäidin perhe, joka vuonna 1922 noin 11 000 muun vienankarjalaisen pakolaisen kanssa tuli Suomeen. – Tätä Karjalaa, josta kirja kertoo, ei ole enää oikeastaan olemassa. – Perheessä puhuttiin usein, että mummo oli Vienasta kotoisin. Minun mielestäni tämänkin kielen kanssa kannattaa leikkiä ja pitää hauskaa, totesi Munne. (KSS 2025). Suvusta nouseva, 1930-luvulla Neuvosto-Karjalaan menneen loikkarin tarina on jo tekeillä. Sellaistakin Timoi Munnen mielestä kipeästi tarvittaisiin. Hän tekee sitä musiikin avulla, me Natoin kanssa teemme sen tämän sanaston kautta. Tärkeitä innoittajia perhehistorian ja Vuonnisen kylän tutkimiseen olivat historiasta kiinnostuneet isän veljet Eero, Matti ja Lauri, Rajander-Juusti muisteli. – Heinäkuussa 2015 kävimme ystäväpariskunnan kanssa Vienan Karjalassa, Sari Karjalaisen kyydillä. -kirjan julkaisun jälkeenkin. 1830-luvulla sinne löntysteli eräs Elias Lönnrot -niminen henkilö ja hänen perässään sitten lukuisia seuraajia. Kolmannessa, kylän osia ja niiden taloja käsittelevässä osassa esiin nousevat myös kylässä eläneet kuuluisat runolaulajat ja muut kylän kulttuuripersoonat. Mattii panen -nimessä mattisanat esiintyvätkin, niitä ei löydy vielä tämän sanaston sivuilta.. Noin vuonna 2005 sukututkimuskärpänen puraisi Ritvaa, ja se oli menoa: alkoi vienalaisen identiteetin etsintä. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 92 PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Ritva Rajander-Juusti kertoi, miten kahdenkymmenen vuoden tutkimustyöstä syntyi kirja Vuonnisen va?kea?. Teoksen taustalla on ollut Rajander-Juustin halu säilyttää ihmisten tarinoita ja kertoa Vuonnisen kylässä eläneiden ihmisten kohtaloista. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI – Karjalan kieltä pitää popularisoida, sanoi Santtu Karhu aikoinaan. Vuonnisella on ollut kokoaan suurempi merkitys runonlauluun ja runolaulajien kulttuuriin ehkä sattuman kautta
Hankeapurahojen lisäksi myönnettiin avustuksia Suomen eri paikkakunnilla toimiville karjalankielisille paginperteille. Karjalan Sivistysseura kuuluu Euroopan komission Kalevalalle myöntämän Euroopan kulttuuriperintötunnuksen yhteistyöverkostoon. Kuvassa vasemmalta rahastonhoitaja Markku Pottonen ja Seija Jalagin, oikeassa reunassa Eila Stepanova.. Hallituksen puheenjohtaja Seija Jalagin kutsui vuosikokouksen 2025 puheenjohtajaksi Olga Karlovan. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 93 . Opiskelijajäsenen jäsenmaksu on 15 € ja kannattajajäsenen (yhteisön) jäsenmaksu 100 € vuodessa. Vuonna 2026 juhlitaan Karjalan Sivistysseuran 120. Stepanova esitteli seuran toimintakertomuksen vuodelta 2024. PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 V uosikokouksessa käytiin läpi sääntöjen määräämät asiat, eli vuosikertomus 2024, toimintasuunnitelma ja talousarvio 2025, jäsenmaksut vuodelle 2025 sekä seuran puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Karjalan kielen viikko toteutettiin 25.11.–1.12.2024 jo viidettä kertaa yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan elvytyksen ja karjalan kielen aktivistijoukon kanssa. Julkaisutoimikunnan vastuulle kuuluvat julkaisutoiminnan ohella Karjalan Heimo -lehti, sähköinen tiedottaminen (verkkosivut ja Uutis?uppu – Uudis?uppu -ajankohtaiskanava sekä Sampo-tietokanta). Lienee ollut ensimmäinen kerta Karjalan Sivistysseuran historiassa, kun vuosikokouksen puheenjohtaja veti koko kokouksen vienankarjalaksi! Kokouksen ääntenlaskijoiksi ja pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Ritva Rajander-Juusti ja Kari Kontu, sihteeriksi Eila Stepanova. Tunnukseen liittyy lapsille ja nuorille suunnattu, pedagoginen ”Eeppinen kaleidoskooppi” -hanke, johon Karjalan Sivistysseuran tehtävänä on tuottaa karjalankielistä materiaalia. Jäsenmaksu henkilöjäseneltä on 32 € vuodessa, ja siihen sisältyy jäsenetuna Karjalan Heimo -lehti. Vuonna 2024 seura tuki monipuolisesti kieleen ja kulttuuriin, historiaan ja perinteeseen, julkaisutoimintaan sekä kyykkään liittyvää toimintaa. Karjalan Heimo -lehden kestoja Vuosikokous ja huomionosoitukset 2025 – puhetta johdettiin vienankarjalaksi Vuosikokouksen puheenjohtaja Olga Karlova (toinen oikealta) puhui kaunista karjalaa. Karjalan Heimo voitti Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n järjestämän vuoden 2024 laatulehtikilpailun yleisöäänestyksen. Seuran hallituksen puheenjohtaja Seija Jalagin esitteli toimintasuunnitelman vuodelle 2025. Vuosikokouksessa päätettiin, että seuran jäsenmaksut ja lehden tilausmaksut säilyvät ennallaan. Tilinpäätös ja talousarvio Vuoden 2024 tilinpäätöksen ja kuluvan vuoden talousarvion esitteli rahastonhoitaja Markku Pottonen. toimintavuotta, ja juhlavuoden tapahtumia suunnitellaan jo kuluvana vuonna 2025. Viikon teemana oli ”karjalaksi joka päivä”, ja sen aikana julkaistiin karjalaisten ja karjalankielisten kirjoituksia kielen ja sen merkityksen ympärillä Facebookissa, X:ssä, Instagramissa ja Uutis?uppu – Uudis?uppu -ajankohtaiskanavalla. Samassa taloudessa asuvan lisäjäsenen vuosimaksu on 10 € vuodessa (ei sisällä Karjalan Heimo -lehteä). Vuoden 2024 aikana uudistettiin Karjalan Sivistysseuran verkkosivut ja logo
Toiminnantarkastajaksi valittiin Marita Paajaste, varalle Irma Lahti. Eri kokoonpanojensa kanssa hän on esiintynyt niin Venäjällä, Pohjois-Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassa ja tehnyt lukuisia yhteistyöprojekteja. Kari Kontu toimi Karjalan Sivistysseuran hallituksessa vuosina 2011–2020.” SIRPA MÄNTY ”Sirpa Mänty on juuriltaan Vienan Karjalan aajuolahtelainen. Arto Rinne on Karjalan Sivistysseuran pitkäaikainen yhteistyökumppani, mitä haluamme erityisesti tänään ansiomerkillä muistaa.” KARI KONTU ”Vuokkiniemeläiset sukujuuret ovat vieneet Kari Kontun sekä sukututkimuksen pariin että asumaan Vuokkiniemellä osana sen nyky-yhteisöä. Pruasniekan jälkeen pariskunta oli lähdössä käymään Vuokkiniemen-kodissaan. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 94 PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Seija Jalagin esitti ”hyvittelyt” Vuosikokouksen asialistan viimeisenä kohtana oli perinteiseen tapaan ”huomionosoitukset”. Hallituksen jäsenet Seija Jalagin valittiin jatkamaan luottamustoimessaan seuran puheenjohtajana. Hän on vuosien varrella inspiroinut monia muita karjalaissukujen tutkijoita ja myös opastanut heitä karjalaisten sukujen tutkimuksen ja lähteiden äärelle. Hän on kuvittaja ja muotoilija, jonka luovan työn jälkiä näkyy muun muassa suomenja saamenkielisissä satukirjoissa. [Lue uusien hallituksen jäsenten esittely hallituksen uutisista, sivulta 118.] Hallituksen muina jäseninä jatkavat Pekka Vaara, Outi Homanen, Jyrki Mäkelä, Santeri Palviainen, Markku Pottonen, rahastonhoitaja, Mari Rajamaa ja Reeta Suvanto. Hän on kotoisin Petroskoista; hän on isänsä puolelta suomalaisjuurinen. Kruugalla on oma teatteriryhmä, joka tuottaa joka vuosi uuden piennäytelmän.” DENIS TUHKANEN, TUNNETAAN MYÖS NIMELLÄ DENIS KUZMIN ”Denis Tuhkanen on sukutaustaltaan vienalaisia Haikolasta. Sirpa Mänty on tavattoman monipuolinen kulttuuritoimija, jonka ansiosta karjalaisuus näkyy ja kuuluu eri muodoissa. Hallituksen puheenjohtaja Seija Jalagin jakoi Karjalan Sivistysseuran hyvittelyt eli ansiomerkit kuudelle ansioituneelle seuraavin perusteluin: RITVA RAJANDER-JUUSTI ”Filosofian maisteri Ritva Rajander-Juusti on kokenut sukututkija ja harrastajakirjoittaja. 120 vuotta täyttävän Karjalan Sivistysseuran juhlavuoden Pruasniekkaa vietetään Helsingissä lauantaina 11.4.2026, mutta erilaista ohjelmaa on luvassa koko viikonlopulle.. Timosen tilalle valittiin FT, folkloristi Viliina Silvonen seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Tänään julkistettu teos Vuonnisen väkeä on 20 vuoden tutkimusja kirjoitustyön tulos. Pahomov on kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen kaunokirjallisen teoksen, kehittänyt lyydin aakkoston, ollut mukana tekemässä ensimmäistä lyydinkielistä aapista sekä kirjoittanut ensimmäisen lyydinkielisen hengellisen kirjan. Seuran tilintarkastajaksi valittiin Tapani Vuopala, varalle valittiin DHS Audit Partners. Hän on myös kääntäjä, runoilija ja kieliaktivisti. Maksut ovat pysyneet samoina jo vuodesta 2011 lähtien. Tätä voi pitää sekä tutkijan akateemisen anteliaisuuden hienona osoituksena että kulttuurityönä.” Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Kari Kontu osallistui Pruasniekkaan vaimonsa Inkerin kanssa. Hän on kielitieteilijä ja nimistötutkija, joka on erikoistunut laajasti paikannimien ja henkilönimien historiaan. Kari Homanen luopui hallituksen jäsenyydestä. vuositilausten (painettu lehti tai digitaalinen näköislehti) hinta ilman seuran jäsenyyttä on edelleen 40 € vuodessa. Hän myös jakaa auliisti tietojaan sukututkimuksen harrastajille ja juuriensa etsijöille. Hänen tilalleen valittiin kansanmuusikko Emmi Kuittinen vuodeksi 2025. Sukututkimus ja tiiviit yhteydet Vuokkiniemelle kertovat hänestä todellisena siltojenrakentaja Suomen ja Karjalan välillä, ja kaikkien hänen tuntemiensa ihmisten välillä. Seura kunnioittaa ansiomerkillä Ritvan monipuolista, pitkäjänteistä ja arvokasta työtä paikallisen historian ja karjalaisten elämän tunnetuksi tekemisestä.” ARTO RINNE ”Arto Rinne on hengästyttävän aktiivinen muusikko, toimittaja ja organisaattori. Hallituksen erovuoroisista jäsenistä Senni Timonen ei enää jatka hallituksessa. Miikul Pahomov on perustanut Helsingissä Karjalaini Kruuga -nimisen yhteisön, joka järjestää kielikursseja ja -kerhoja ja erilaisia tapahtumia. Vuodesta 2019 Rinne on asunut Suomessa ja esiintyy aktiivisesti, usein kitaran, haitarin ja kanteleen kanssa. Rinne on ollut mukana 1980-luvulta lähtien karjalankielisen kansanmusiikin, folkja rockmusiikin pioneerikokoonpanoissa, kuten Myllärit, Santtu Karhu & Talvisovat ja Sattuma. Hän on sekä aktiivinen kielenelvyttäjä että kielen käyttäjä, niin puhujana kuin kirjoittajana.” MIIKUL PAHOMOV ”Miikul Pahomov on lyydin kirjakielen tutkija ja kehittäjä, ja ainoa tällä alalla niin Suomessa kuin Venäjällä
Hän tunnisti ja tunnusti yhtä aikaa Paulaharjun persoonasta hahmottuvat eri puolet: rasittavan ”oikeistoänkyrän” ja suuresti informanttejaan arvostavan perinteenkerääjän. Hänen keräämänsä perinteen määrää Hurme luonnehti pyörryttäväksi, ja juuri Lehtosta pidetään hänen merkittävimpänä lähteenään. Paulaharju oli Hurmeen sanoin ”sairastunut perinteenkeräämiseen” ja tekikin sitä valtavasti, kaiken aikaa ja joka suunnalta. Juha Hurme vei kuulijansa 1900-luvun alun Ouluun Teeja tarinailtaa siivittänyttä Juha Hurmeen esitystä Samuli Paulaharjun ja Anni Lehtosen erityislaatuisesta yhteistyöstä kokoontui kuulemaan ennätysyleisö. Lehtonen oli leski, joka jätti liudan pieniä lapsia kotikyläänsä Vuonniseen pärjäilemään siksi aikaa, kun tuli Ouluun kerjäämään ja etsimään ansaintamahdollisuuksia. Kuunnellessa maistui Karjalan Sivistysseuran uusi, oma teesekoitus, ?oaju ~ ?äijy. Kerätessään perinnettä Lehtoselta myös Paulaharju jäi leskeksi ensimmäisestä vaimostaan Kreetasta, ja myös hänellä oli sitkeä taipumus jättää lapsensa kotiin niin perinteenkeruun kuin heimosotienkin ajamana. Hurme korosti, kuinka Paulaharju tunnisti Anni Lehtosen runolaulusta jotain arvokasta ja ainutlaatuista, mitä ei siihen mennessä ollut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran herrojen keskuudessa arvostettu tai pidetty lainkaan kirjaamisen ja julkaisemisen arvoisena. PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 L auantai-illan teeja tarinaillassa kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme syventyi runonlaulaja Anni Lehtosen (Lettijeffin) ja Samuli Paulaharjun kohtaamiseen ja yhteistyöhön Oulussa 1900-luvun alussa. Juha Hurme kertoi, miten vuonna 1916 alun perin valmistunut Syntyma?, lapsuus ja kuolema ei saanut minkäänlaista ymmärrystä Kalevalaseuran eikä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keskuudessa. Tärkeinä lähteinä Hurmeen esityksessä vaikuttivat Lotte Tarkan väitöskirja Rajarahvaan laulu (SKS 2005), Suomen Kansan Vanhat Runot sekä Samuli Paulaharjun teos Syntyma?, lapsuus ja kuolema, joka syntyi Paulaharjun ja Lehtosen vuosien yhteistyön hedelmänä. Hurme korosti Lehtosen jatkuvaa improvisaatiota, joka oli kaiken aikaa luovaa, vaikka se sitoutui ja perustui vuosituhantisiin perinteisiin. Paulaharjun ja Lehtosen elämäntilanteissa voi nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä. – Teos julkaistiin vuonna 1924 sensuroituna, ja vasta vuonna 1995 saatiin julki Paulaharjun alkuperäinen käsikirjoitus sensuroimattomana. Juha Hurme luki otteita Samuli Paulaharjun teoksesta Syntymä, lapsuus ja kuolema.. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 95 . Hurme puhui jopa seitsemän vuotta Oulussa yhteistyötä tehneestä työparista Paulaharju-Lehtonen sekä lämpimän arvostavasti että lempeän humoristisesti
– Anni Lehtosen tapaus muistuttaa, että runolaulu ei ollut vain partamiesten juttu, vaikka heitäkin oli tärkeitä laulajia – vaan kaikki itämerensuomalaiset lauloivat. Oksasen (August Ahlqvistin) säkeistäkin. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI ”Myö ollaan Etelä-Karjalasta, Lappeenrannasta. Sorokka on omatekoinen.. Elektropopin, kansanperinteen ja yhtyeen oman, erityisen energialatauksen tuloksena Dänkki Brihan lavaesiintymiseen syntyi Oulussakin väkevän etnofuturistinen ote, joka tempaisi Pruasniekan sunnuntai-iltapäivässä rytmiinsä mukaansa harvinaisen heterogeenisen Dänkki Briha – etnofuturismia ja antifolk-asennetta Sirpa Männyn kaunis vienalaisnaisen puku on peräisin Kižin saarelta. Etenkin naisilla ja lapsilla oli erityinen osuus perinteen säilymisessä. Soitto on Matias Kontulan viulua myöten sähköistä, tekniikasta ja tuotannosta vastaava Manu Penttilä tarttui keikan mittaan myös muun muassa sähkökitaraan ja ukuleleen. Nyt vallitsevina uusnationalistisina aikoina Hurmeesta onkin huutavan tärkeää pitää esillä juuri Lehtosen runoutta. Räp-biittien vaikutus kuultaa mukana jyräämättä kuitenkaan melodioita, joiden kaihossa virtaa Dänkki Brihan ydinmehu. Välillä Liira takoo tavuja kuin seppä, joka luo sanoistaankin soitinta. Lyriikkaa ammennetaan niin Kantelettaresta kuin A. Ei vain 1800ja 1700-luvuilla, vaan myös keskiajalla ja rauta-ajalla, Hurme painotti. Teknovaikutteet yhdistyvät jännittävästi folkloren ja lauletun runouden sykkeeseen. – Anni Lehtosella oli huikea runolaulajan taito, valtava määrä perinnettä, aivan poikkeuksellinen ja rohkea kyky – Paulaharjun kannustamana – rikkoa perinteen rajoja ja luoda jatkuvasti uusia tuloksia runoja varioiden. Ensimmäisen biisin sanat suunnilleen suoraan Kantelettaresta”, aloitti Juho Liira Dänkki Brihan konsertin Oulun Pruasniekassa sunnuntaina 13.4.2025. ”Ei Väinämöistä, ei Suur-Suomea, vaan jotain lesken valitusta”, lateli Hurme tuolloin vallinnutta kanonisoitua kansanrunouskäsitystä, jonka hän totesi sisältäneen myös sisäänkirjoitettua rasismia. – Anni Lehtosen kautta voimme ymmärtää, minkälaista laulun helinää ja millaista poikkeuksellista improvisaatiokulttuuria runolaulun piirissä harjoitettiin. – Paulaharjulla oli uskomaton kärsivällisyys, totesi Hurme ja heitti pohdittavaksi jopa traagisen kysymyksen: – Jos meillä olisi ollut näitä Samuli Paulaharjuja enemmän, millainen aarreaitta meillä nyt olisikaan. Paulaharju sen sijaan oli toista maata. D änkki Briha koostuu vain kolmesta muusikosta, mutta sen musiikillinen ja tarinallinen anti on hyvin tiheä, runsas ja voimakas. Yksittäisissä kappaleissa voi olla aineksia useammastakin vanhasta kansanrunosta, joita Juho Liira sanoittajana yhdistelee ja edelleen muokkaa musiikin ja biisien ehdoilla. Sen vuoksi SKS:n piirissä ei Hurmeen mukaan haluttu julkaista ”jonkun naisen rallatuksia”. Liiran persoonallinen laulutapa lähenee hetkittäin puhelaulua tehden kunniaa teksteille ja niiden rytmille. Sanoituksissa liikutaan vapaasti eteläkarjalaisen suomen kielen, inkeriläis-karjalaisten vaikutteiden ja karjalan kielen monipuolisissa maastoissa. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 96 PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Anni Lehtonen lauloi omasta elämästään ja kantoi yhtenä tärkeänä laulunaan runoa lesken asemasta. Lönnrotin ja aikalaisten ideologia, jonka kautta karjalaisesta runoperinteestä etsittiin suomalaisuuden juuria ja ”Väinämöistä”, oli vielä 1900-luvun alussa voimissaan. Juha Hurme myös muistutti, että 1800-luvun lopun ideologisesti suuntautuneet runonkerääjät keräsivät vain tietynlaisia pitkiä, kertovia, juonellisia runoja, karttoivat muun tyyppisiä runoja ja saattoivat myös keskeyttää laulajan, joka ei täyttänyt kerääjän odotuksia
– Sorokoita olen itse tehnyt, minulla on niitä useampi. Lasaretin Aurora-salissa oli läsnä kaikenikäisiä ihmisiä nuorista jopa yhdeksänkymppisiin. Dänkki Brihan uusi EP Future Kantele Hiisi Master julkaistiin verkossa Pruasniekan jälkeen perjantaina 18.4.2025. – Oikeastaan Dänkki Briha löytyi hiljattain, mutta kalevalamitta, Kalevala-estetiikka, folklore ja karjalaisuuden teemat ovat pidempää linjaani. Oulussa minulla oli košto, joka tuli mukanani vuonna 2017 Kižin saarelta, viikon mittaiselta livvinkarjalan kurssilta, Sirpa kertoo. Minusta tuo puku oli tosi kaunis kokonaisuus, ja sain sitten hankittua sen Kižiltä myös omaksi. Sanoitustyöni kannalta oleellinen on ollut digitoitu SKVR, joka on ollut internetissä vaihtuvilla käyttöliittymillä ainakin vuodesta 2006 lähtien. – Dänkki Briha on tavallaan jatkoa ja jalostunut muoto monesta aikaisemmasta jutustani, toteaa Liira. Kohti Kižiä lähdettiin bussilla, joten omat vienalaispuvut eivät olleet mukana. Itse olen ollut paljon autonratissa, ja aina siellä on tien päällä saanut apua, jos auton kanssa on sattunut jotain. Se on kuultavissa musiikin suoratoistopalveluissa, kuten YouTubessa ja Spotifyssa. – Siellä oli juhlatilaisuus, johon saimme lainata saarella olleita pukuja, niitähän tehdään siellä ilmeisesti oppaiden käyttöön. Yhtyettä ei voi kahlita mihinkään yksittäiseen musiikkigenreen, vaan se venyttää hyvin luovasti ja intensiivisesti eri lajityyppien reunoja ja ylittää niiden välisiä rajoja. Se katkesi yläosastaan niin, ettei se olisi mahtunut autoon sisälle. Karjalan kielen kuultaminen ja kuuluminen sanoituksissa luo kokonaisuuteen tehoa, tenhoa ja erityistä kaihoa, jonka varsinkin Matias Kontulan sähköviulu lennättää toistuvasti korkeuksiin. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Itämerensuomalaisesta runoudesta ammentavan Dänkki Brihan laulajana ja biisintekijänä toimii Juho Liira (vas.), äänimaisemasta ja tuotannosta vastaa Manu Penttilä ja sähköviulua soittaa Matias Kontula.. – Olin tehnyt jo aiemmin kuvia saamen kielen sanakirjoihin ja ajattelin, että yleisön. PRUASNIEKKA 2025 PRUASNIEKKA 2025 Yksi Karjalan Sivistysseuran vuonna 2025 myöntämien ansiomerkkien saajista on taiteilija Sirpa Mänty Rovaniemeltä. Runsaasti kansanrunoutta ja tutkimusaineistoja lukenut Liira tulee maininneeksi yhdeksi suosikkitutkijakseen Frogin. Löysin onneksi autosta ilmastointiteippiä, ja parin auttamaan pysähtyneen miehen kanssa pakoputki saatiin paketoitua autoon kiinni. Oulun Pruasniekassa Sirpa keräsi katseita ja otti ansiomerkkinsä vastaan suurenmoisen kauniissa vienalaisnaisen kansanpuvussa. Yhtä hyvää kangasta, josta haluaisin ommella uuden košton, en ole vielä löytänyt. Huomio kiinnittyi erityisesti sammaleisenvihreään sorokkaan ja košton suloisen ruusukuosiseen, laadukkaaseen kankaaseen. – Kerran Murmanskin ja Ylä-Tuuloman välillä autosta putosi pakoputki. Karjalan kieli elää Sirpan kuvissa ja videoissa – Tavallaanhan se on puuhamaa, josta ei ikinä tiedä, mitä vastaan tulee. Koštojakin olen ommellut kaksi kappaletta, yksi vuokkiniemeläinen nainen on opettanut ompelua. – Yliopiston karjalan kielen kursseilla ja vienankarjalan pakinaklupissa sai aina kuulla, että kuvista oli pulaa – olisihan kiva, jos oppimateriaaleissa olisi kuviakin. Suurkiitos SKS:lle, joka ylläpitää tietokantaa. – Inspiroidun tutkimuksista, jotka käsittelevät esihistoriaa, pakanuutta, viikinkiaikaa, muinais-Venäjää – ja osin niiden kautta rakentelen myös Dänkki Brihan käsitteistöä ja kuvastoa. Dänkki Brihan biiseistä monet perustuvat Kantelettareen ja/tai SKVR-arkiston säkeisiin, joita sitten vielä yhdistelen ja sovittelen. Hänen teoskuviaan on nykyään mukana myös karjalan kielen oppimateriaaleissa ja karjalan kielen opettajien käytössä. . 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 97 S irpa Männyn taide on tullut osaksi myös karjalan kielen elvytystä, ja uudella YouTube-kanavallaan Kotvaniekka hän avaa seuraajilleen oven vienankarjalaksi elettyyn arkeen. JUHO LIIRA KERTOO harrastaneensa ja käsitelleensä kalevalamittaista, kerättyä kansanrunoutta jo kauan ennen Dänkki Briha -yhtyeen syntyä. Siellä välimatkat ovat hyvin pitkiä, joten yllätyksiltäkään ei ole vältytty. Loppumatkan auto kyllä äänsi kuin pieni lentokone. Sirpa on matkustanut omalla autolla vuosien varrella paljon Kuolan niemimaalla ja Vienan Karjalassa. SIRPAN TAITEESSA luonto on tärkeä lähtökohta
– Isoin homma oli skannata kuvat, jotta ne sai digitaaliseen ja läheteltävään muotoon. uef.fi/karjalanelvytys/loruhetket-karjalaksi löytyvät myös vapaasti ruudulta luettavat ja printattavat lorukortit lapsille otsikolla Loruhetket karjalaksi – Lorukotvani karjalakši. Ennen kuin lähdemme katsomaan, miten puutarhahommia hoidetaan vienankarjalaksi, tulee menovinkki: – Saimme tänä keväänä alkuun karjalankielisen pakinapirtin Rovaniemellä. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 98 ihan hyvin niitä samoja kuvia voisi käyttää karjalan kielen oppimateriaaleihin. Hän on valokuvannut ja piirtänyt vanhoja asuja ja selvittänyt asujen malleja ja kaavoituksia monin eri menetelmin, myös repaleisista puvun osista. Olgakin innostui, että sehän on hyvä sana. NIMEN KEKSIMISTÄKIN työläämpää oli toki opetella videoiden tekemiseen liittyvää tekniikkaa ja editointia, kun kännykälle otetut kymmenet videopätkät piti koostaa yhtenäisiksi videoksi. Aloin jo Olgaltakin [Karlova] kysellä, mikä se voisi olla, apua, en keksi nimeä. Se ajatus ei vain jättänyt rauhaan. Ensimmäinen kokoontumiskerta oli huhtikuun lopulla, ja meitä oli paikalla yhteensä kymmenen. Kotvaniekan tuore video Kevya?set ruavot satussa ukon keralla on tullut ajastettuna julki haastattelumme aikana. – Ensin ajattelin, että olisi hyvä, jos nimessä olisi joku niekka; se on niin karjalainen, vaikka käytetäänhän sitä suomessakin, kuten partaniekka. Justiinsa tuo, että siinä tulee jokapäiväisen eloksen kotvasia – kotvasessa elettyä, pysyä kotvasessa kiinni – ne olivat nämä ajatukset nimen takana. – Kolme viikkoa mietin, että tähän se nyt hyytyy. Annoin kuvat ilmaiseksi karjalan kielen elvytyksen materiaalien käyttöön. Näyttely koostui 14:stä, 1800ja 1900-luvun alkuun ajoittuvasta vienalaisesta puvusta, kirjontakoristeisista päähineistä sekä muista puvun osista. 15.6.2015 Kerttu Lammassaari sai Kalevalaisten Naisten Liitolta Osmansolmu-tunnuksen merkittävästä työstä vienankarjalaisen pukukulttuurin tallentamisessa ja elvyttämisessä. Kysyin ja sain luvan Saamelaiskäräjiltä, koska ne olivat julkaisseet kuvani saamen sanakirjoissa ensin. Piti löytää nimi, joka tuntuisi omalta ja jossa ei olisi erikoismerkkejä, jotta se on helppo löytää netistä. Ne olivat syntyneet Itä-Suomen yliopiston vienankarjalan kurssilla, opettaja Olga Karlovan ja opiskelijoiden yhteistyönä. KUVA: TIINA LAMMASSAARI. Kotvaniekka kypsyi kaikessa hiljaisuudessa. Tuo kokonaisuus Olemma, ela?mma?, pakajamma – kieli matkuau mia?n keralla löytyy verkkonäyttelynä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyksen blogista, osoitteesta blogs.uef.fi/karjalanelvytys/taitonayttely-olemma-elamma-pakajamma-kieli-matkuau-mian-keralla. Rihma-projektin aikana tallennettu kokoelma pukuineen, tekstiileineen, valokuvineen sekä muine arkistoaineistoineen on tallennettu Kainuun Museon kokoelmiin, joista näyttelyä on mahdollista lainata maksutta: kajaani.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kainuun-museo/lainattavat-nayttelyt/ Karjalan Sivistysseura myönsi 5.3.2002 Kerttu Lammassaarelle Virtaranta-mitalin arvokkaasta työstä karjalaisen kulttuurin ja perinteen alalla. Yhtäkkiä sitten nousi esiin tämä kotva-sana ja jotenkin yhdistin: kotvaniekka. Samasta blogista, osoitteesta blogs. Ja voihan se olla henkilönnimenäkin, minä olen se Kotvaniekka. Lammassaari on tehnyt valtavan työn toteuttaessaan vienalaispukuja omin käsin ommellen sekä opettaessaan jo katoamassa ollutta taitoa ja pukukulttuuria edelleen niin Suomessa kuin rajantakaisessa Vienan Karjalassakin. Meitä vetäjiä on kolme, minun lisäkseni Junoi Keränen ja Markus Korjonen. Kanavan nimen keksiminen ei ollutkaan aivan yksinkertaista. – Sain tammikuussa idean, että hitsi, pitäisiköhän ruveta tekemään videoita vienankarjalaksi, silloin olisi aina joku, jolle voisi puhua vähän useammin karjalaa. Kesällä 2023 Kuhmon Sommelossa oli esillä Sirpa Männyn taidenäyttely, jossa hänen pienoisveistoksiinsa ja maalauksiinsa oli yhdistetty karjalankielisiä tekstejä. KATRI KOVASIIPI Kerttu Lammassaari 85 vuotta Kerttu Lammassaari on toteuttanut valtavan määrän sekä vienalaispukuja että Kalevalan henkilöihin liittyviä pukuja myös pienoismalleina, joita on nähty pienten nukkejen yllä lukuisissa näyttelyissä. KOTVANIEKKA-KANAVALLAAN Sirpa pakajaa vienankarjalakši YouTubessa kaikenlaisista arkisista tilanteista, toisinaan hän myös haastattelee kohtaamiaan ihmisiä. Matkan varrella tein sitten vähän lisää muitakin kuvia karjalankielisiin tarpeisiin. KATRI KOVASIIPI Kotvaniekka YouTubessa: youtube.com/@Kotvaniekka Lämpimät onnittelut vienalaisen käsityöperinteen tutkijalle ja elvyttäjälle, Kerttu Lammassaarelle, joka vietti 85-vuotissyntymäpäiväänsä 28.4.2025! Monipuolinen kädentaitojen osaaja Kerttu Lammassaari on kiertänyt Vienan Karjalassa ja Kainuun vienalaiskylissä tutkien ja tallentaen ainutkertaisen tietovarannon vienalaisesta käsityöperinteestä. Runsaan kuukauden tolkutin itselleni, että et ala – et halua istua tietokoneella ja opetella sitä kaikkea uutta tekniikkaa. Monilla lienee vielä muistissa Rihma-projektin myötä Kainuun museoon vuonna 1999 toteutettu pukunäyttely, joka kiersi sittemmin eri puolilla Suomea
– Me sankarit kumoaa väitteen, kyllä meillä tässä jotain on. Linnan mukaan sodasta ja sotilaista oli annettu vääränlainen kuva, joka ei vastannut sodassa olleiden kokemusta. Juhani Konkan / Urho Torikan kirjasta Me sankarit” (pdf-tiedosto, 2023) löytyy ntamokustantamon verkkosivuilta. Tuusvuori kiinnitti huomiota historiantutkijoiden Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen esittämään väitteeseen, ettei meillä Suomessa olisi syntynyt mitään Remarquen romaaniin ja sen vanavedessä syntyneeseen keskieurooppalaiseen sodanvastaiseen kaunokirjallisuuteen verrattavaa. Pekka Vaara puolestaan kertoi Suur-Suomi-aatteen ja heimoaatteen humalluttamien valkoisten sotureiden kohtaamista pettymyksistä, kun vienankarjalaiset starikat eivät lainkaan innostuneet heidän pyrkimyksistään ”heimolaisten” eli karjalaisten niin sanotusta vapauttamisesta. Tuusvuori kiinnostui jo lähes unohdetusta romaanista ja tuotti siitä ntamo-kustantamollaan vuonna 2023 uuden laitoksen, jonka jälkisanat laati kirjailija, Juhani Konkan tytär Anita Konkka. Itsekin pakolaisten jälkeläisenä hän muistutti, miten tärkeää on luoda luottamukselliset väestösuhteet ja hyvän elämän mahdollisuudet. Teksti ja kuva: KATRI KOVASIIPI Vinkki Jarkko S. – Konkka tekee heimosodille samaa kuin Linna teki jatkosodan kokemuksille, Tuusvuori kiteytti. Sitä kirjoittaessaan Inkerinmaalla 4.9.1904 syntynyt Konkka oli vain 25-vuotias ja saanut vastikään toimittajakoulutuksen. Tilaisuuden alussa Tuusvuori esitteli romaanin Me sankarit, jonka oli kirjoittanut myöhemmin etenkin venäläisten klassikoiden suomentajana tunnetuksi tullut Juhani Konkka salanimellä Urho Torikka. – Karjalan kapina, heimosodat ja Suur-Suomi”. Romaani on pasifistinen, omaelämäkerrallinen ja illuusioton kuvaus Itä-Karjalan kansannousuna tunnetun aseellisen selkkauksen ja viimeisen heimosotaretken (marraskuu 1921–maaliskuu 1922) veriteoista. Karjalan kapina pasifistisen romaanin kuvaamana Jarkko S. Tuusvuori, poliittisesta historiasta väitellyt entinen kansanedustaja, kirjailija Lasse Lehtinen, tietokirjailija Pekka Vaara ja historiantutkija, dosentti Seija Jalagin. Romaanin uudelleenjulkaisuun Tuusvuorta motivoivat nykyajan haasteet. Ståhlbergin jääkäriupseereilta saamia tappouhkauksia ja niin sanottua häpeärauhaa (Tarton rauha 1920), jonka seurauksena Repola ja Porajärvi jäivät Neuvosto-Venäjälle, mutta Petsamo saatiin Suomelle. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 99 Karjalan Sivistysseura järjesti torstaina 22.5.2025 kevään Studia Generalia -sarjansa kolmannen osan, keskustelutilaisuuden ”Me sankarit. Romaani ilmestyi 1920-luvun mittaan äityneen suursuomalaisen kansalliskiihkon kritiikkinä, totesi Tuusvuori. Tuusvuori, Seija Jalagin, Lasse Lehtinen ja Pekka Vaara keskustelivat itäkarjalaisten kansannousun ja heimosotien historiasta pasifistisen romaanin Me sankarit (1929) pohjalta.. K aikille avoimessa tilaisuudessa käsiteltiin Itä-Karjalan kansannousun historiaa pasifistisen romaanin Me sankarit (1929) pohjalta. J. Toukokuisessa keskusteluillassa Lasse Lehtinen kuvaili Suomen poliittista tilannetta 1920-luvun alussa – muun muassa ensimmäisen presidentin K. Tuusvuori toi illan mittaan toistamiseenkin esiin kiinnostavan näkökulman, jonka mukaan Me sankarit -romaania voi verrata Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen (1954); se paljastaa sotatilan sekasortoisuuden, jota asiakirjat ja historiankirjoitus eivät yleensä kerro. – Ei Suomella sen jälkeen ole koskaan ollut näin hyvää rauhaa, Lehtinen letkautti. – Oman aikamme huolestuttavat, demokratiaa uhkaavat ilmiöt tuuppivat tähän suuntaan, hän sanoi. Keskusteluun osallistuivat filosofi Jarkko S. Seija Jalagin keskittyi omassa puheenvuorossaan Karjalan kapinan synnyttämän pakolaisuuden historiaan. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ohella Tuusvuori vertasi Me sankarit -romaania saksalaisen Erich Maria Remarquen (1898–1970) pasifistiseen romaaniin La?nsirintamalta ei mita?a?n uutta, joka myös ilmestyi vuonna 1929. Tuusvuoren kirjoittama laaja artikkeli ”Pasifistisen kohuromaanin paluu. Kiinnostavia pohdintoja syntyi myös Juhani Konkan elämäntarinasta, joka toi esiin aatteiden jyrkät vaihtelut vasemmistolaisuudesta ensin kansallissosialismiin ja sitten taas sosiaalidemokratiaan ja lopulta SKDL:n jäsenyyteen. Oman sukunsa pakolaistarinassa hän totesi tämän onnistuneen: – Meistä tuli Suomen yhteiskunnan rakentajia
ha?n laskuissaan erehtynyt.” (Keyna?s 1959). kun riippui, missa. napit etta. Ma?a?ra?tyn matkan pa?a?sta. Ne olivat sitten rahallisesti eri arvoisia.” ”Itse pelia. Vaan Mattisen Ville, kalalauta (viime mainittu oli Mattisten haukkumanimi) oli mato pelaamaan puaskaa! Siksipa. ei meilla. Pohjanmaalla tällainen peli ei ollut kuvioissa minun nuoruudessani. poikien lantin heittoa ulkosalla. nimitettiin luntkaksi. puaskia eika. Sellaista ja?ttila?ispuaskaa, jollainen hirvennikamaluu oli tapasi harvoin Vuokkiniemella?. ’Pöhtö’ ja ’rytsy’-nimiset luut pantiin pystyyn, heitettiin hirven puaskalla ja kaatuneet luut sai omakseen. ostettiin, myytiin ja vaihdettiin. kukin osanottaja heitti oman puaskansa koettaen saada sen niin la?helle luntkaa kuin mahdollista. krassimmekin, jos satuimme saamaan jostakin va?ria?. Muistaakseni sellaisen omisti Tepposen Huoti. Hyvällä pelaajalla saattoi olla satoja puaskoja kangaspussissa. kaivettiin maahan sopivan suuruinen lieriön muotoinen kuoppa. Muokattu artikkelista Helanko 1975.. astralagus). peliva?lineena. Mitä kautta näiden erinomaisten pelivälineiden käyttö oli siirtynyt muinaisesta kreikasta Vienaan. Siita. ha?nelta. Usein ka?vi niin, ettei viimeiselle heitta?ja?lle ja?a?nyt heitetta?va?a?. Niiden arvo oli riippuvainen suuruudesta tai kauneudesta. saatettiin pelata kahdella tavalla. ei juuri kella?a?n ollut kopeikkoja. Ero oli siina?, etta. Kolmekymmentä luuta sai kopeekalla, jos joltakin loppui. K UVA: MUSEOVIRASTON KUVAKOKOELMA/ ILARI JÄRVINEN, HELSINKI Naudan sorkan luusto. leikeista. housuista nappi irti ja niin voi peli ta?ma?nkin osalta jatkua. tapahtuu.” ”Oli luonnollista, etta. koko puaskakasan kuoppaan. Patsaan opasteen mukaan tyttö pelasi ”astragaloi-peliä” lampaan tai vuohen nilkkaluilla (telaluu; lat. oli puaskakisa kaikkein antoisin tuleville liikemiehille koska se hera?tti virikkeita?, vaikkakin alkeellisessa muodossa, kaupan aakkosista. sai ostaa seka. Kun pelin kiihkeimmilla?a?n ollessa joltakulta loppuivat seka. Myös nappia pelattiin, tarvittaessa kiskottiin takeista ja housuista nappeja ja saatiin tästä nuhteita.” (Ojaniemi 1968) Vasili Keynäs (s. Niita. Ensimma?isella. Ha?ta?tilassa saatettiin reva?ista. Tuhkasen Miikkulalla oli ruskeaksi maalattu, ’krassittu’ rytsy, joka oli viiden tavallisen arvoinen. Toinen puaskakisa tapahtui va?ha?n samaan tapaan kuin kyyka?n lyönnissa. puaskoilla tehtiin kauppaa. Vuokkiniemellä v. me kokosimme, kaunistelimme ja viela?pa. Mieleeni tuli isoisäni, Vuokkiniemellä 1884 syntyneen Yrjö Mäkelän kertomus, jonka mukaan ”Kisattiin ’puaskoilla’, lehmän ja hirven sorkista saaduilla nivelluilla. Niita. ollut raha vaan mainitsemani puaskat. Sen sijaan napit olivat ka?yta?nnössa. 1884) muisteli vuonna 1959 ikätoveriaan, 75 vuotta täyttänyttä kauppaneuvos Ville Mattista: ”Kesa?isista. kukin pelaaja sai heitta?a. puaskat olivat hyva?t neuvot tarpeen. puaskakaupassa. Sita. Ostova?lineina. Rytsyillä pelattiin myös ’luntkah’, heitettiin niitä lieriönmuotoiseen kuoppaan. oli suurimmat mahdollisuudet saada suurin ma?a?ra. nappeja etta. Vasili Keynäs ja Ville Mattinen lähtivät Vuokkiniemeltä Etelä-Pohjanmaalle 10-vuotiaina ja isoisäni Yrjö 12-vuotiaana, joten peli oli epäilemättä opittu jo ennen tätä. Lyhyesti sanottuna peli muistutti suuressa ma?a?rin nykyista. Encyclopedia Britannica kertoo, Puaskat peliin! Babka-nappuloita Museoviraston kokoelmassa. heitetyksi luntkaan, jolloin heitetyt ja?iva?t heitta?ja?n omaksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 5–6 100 K uljeskellessani jokunen vuosi sitten Altes Museumissa Berliinissä kiinnitin huomiota hellenistiseen nuorta tyttöä esittävään patsaaseen, jossa tyttö leikki kuution muotoisilla kappaleilla. ja?rjestyksessa. Puaskat olivat ela?inten sorkista saatuja nivelluita, jotka keitta?misen ja?lkeen olivat poikasten arvokasta omaisuutta. heitta?ja?lla. Joko niin, etta. talus; kreik