2023 5–6 7 € KSS:n puheenjohtaja vaihtui Tampereen heimopäivillä Kohtaamisia
KATRI KOVASIIPI SEURAAVA NUMERO Elokuu 2023 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 82 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 82 30.5.2023 18.12.47 30.5.2023 18.12.47. 96 Eeva-Kaisa Linna 1900-luvun alkupuolella vienankarjalaisten asia yhdisti Kuusamon vienalaisia kauppiaita, etenkin Paavo Ahavaa ja Iivo Kaukoniemeä. Häänäytös saattoi venyä kahdellekin päivälle. 92 Matti Polla Monitieteinen lähestymistapa on tarkentanut tietoja Vuokkiniemen kylän varhaishistoriasta. 102 Pia Paananen Uskontotieteen lehtori Helena Kupari on tutkinut kulttuurialan ihmisten juuriprojekteja, joihin liittyy karjalaisuuden ja ortodoksisuuden etsintää. 116 Eeva-Kaisa Linna 11 vuotta KSS:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Eeva-Kaisa Linna summaa seuran merkitystä ja vaiheita. 104 Lea Tajakka Vanhoja rajakarjalaisia häitä juhlittiin Suomessa sotien jälkeen 1940-luvun lopulta 1970-luvulle saakka. 94 Katri Kovasiipi Itkuvirsien tutkija Eila Stepanova painottaa, että Venäjän Karjalassa elävä itkuvirsikulttuuri ja suomalaiset nykyitkut edustavat aivan eri maailmoja. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 82 KARJALAN HEIMO 5–6/2023 89 84 Katri Kovasiipi Sugrit Lavalla -konsertti toi heimotapaamiseen karjalaista ja kolttasaamelaista musiikkia suomalaisugrilaisen kulttuuripääkaupungin Kuhmon hengessä. Laukunkantajat-sarja päättyy. KATRI KOVASIIPI Seura jakoi vuosikokouksessaan huomionosoituksia pitkäjänteisestä ansiokkaasta työstä karjalan kielen hyväksi. Sarja päättyy. 90 Katri Kovasiipi KSS:n uusi puheenjohtaja Seija Jalagin on historiantutkija ja yliopistonlehtori, joka arvostaa seuran pitkää historiaa ja korostaa yhteistyön merkitystä. 2023 5–6 7 € KSS:n puheenjohtaja vaihtui Tampereen heimopäivillä Kohtaamisia KANSI: Ystävyyskaupunkiveistos (1981) Tampereen Kiovanpuistossa. 99 Metropoliitta Panteleimon Maija Vartiaisen nuoruusmuistot kertovat elämästä Kuhmon Vartiuksen Rimmillä, joka toimi 1800-luvulta lähtien porttina monenlaisille Vienan-kävijöille. Historiantutkija Matti Polla käy läpi kylän syntyvaiheita
PATSAAT HERÄTTÄVÄT myös voimakkaita positiivisia tunteita ja kiteyttävät kansakunnan muistia. Siellä on esillä myös vitriini, jossa pieniä Lenin-patsaita lojuu läjäpäin kaadettuina ja murskattuina. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Tampereen ystävyyskaupungin Kiovan kunniaksi pystytetty, Anneli Sipiläisen luoma Ystävyyskaupunkiveistos (1981) Kalevan kaupunginosan Kiovanpuistossa sai jalkojensa juureen Sivistysseuran kukat. ITSE OLEN ENIMMÄKSEEN sillä kannalla, ettei mitään patsaita pidä hävittää, koska silloin tuhotaan historiallisia dokumentteja. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Silti huomaan olevani samaa mieltä Lyytin laulun kaadettavien patsaiden luettelon kanssa: Niiden patsaat jotka sanoi Ettei vaimon sovi säveltää sinfoniaa Jotka pystyttivät itselleen patsaita Muistoksi omista sodistaan Kähmijöiden patsaat, haalijoiden patsaat Pimittäjien patsaat KATRI KOVASIIPI 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 83 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 83 30.5.2023 18.12.47 30.5.2023 18.12.47. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 83 SEURAAVA NUMERO Elokuu 2023 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. Aivan erityisen patsaan luona vierailtiin myös Karjalan Sivistysseuran heimotapaamisen yhteydessä sunnuntaina 23.4.2023. Kun Suomen Käärijä valloitti Euroviisumaailman, vihreitä boleroita kääräistiin niin Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajien eli kivimiesten, Oulun Toripoliisin kuin Haapaveden Hiihtäjäpatsaankin päälle. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Patsaat, historia ja tunteet PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2023 23 5 J oensuulaissyntyinen, helsinkiläistynyt muusikko Lyyti teki jo vuosia sitten kappaleen, joka on palannut mieleeni tänä keväänä monien patsaiden äärellä. Hahmot ovat keskenään tasa-arvoisia, ne katsovat toisiaan samalta korkeudelta, ja niiden yhteisvoimin kannattelema rengas symboloi tasaveroisen ystävyyden ja yhteistyön merkitystä. Aivan viime aikoinakin myös Suomessa on käyty keskustelua, pitäisikö Helsingin Lenininpuiston nimi vaihtaa, ja mitä tehdään Moskovan Helsingille lahjoittamalle Maailman rauha -patsaalle, joka paljastettiin Hakaniemessä vuoden 1990 alussa. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Nykymuodossaan museo purkaa aikansa elänyttä henkilökulttia ansiokkaasti. Patsasta ei sentään tuhottu, vaan se siirrettiin rakennustyömaan tieltä varastoon 8.8.2022. Tampereen Hämeensillalla komeilevat, Väinö Aaltosen luomat Pirkkalaisveistokset puettiin jääkiekkopaitoihin, kun Tappara taisteli Suomen-mestaruudesta ja jääkiekon maailmanmestaruuskisojen pelejä järjestettiin Tampereella. Lyyti laulaa: Olen matkalla kaatamaan patsaita Aloittamaan uutta aikaa Pue hulmuhelmat yllesi, liity kulkueeseeni Tule kanssani kaatamaan patsaita Käytä kaikki rahasi tänään Kun patsaat on kaadettu et tee niillä mitään Kun kävimme Karjalan Sivistysseuran heimotapaamisen alkajaisiksi Tampereen Lenin-museossa, kokemus oli kokonaisuutena eräänlaista patsaiden kaatamista. Sipiläisen pronssiveistoksessa kaksi naishahmoa kannattelee suurta, alareunastaan avointa rengasta
Alun perin esiintyjäksi oli lupautunut myös karjalankielistä folk-poppia vetävästi esittävä Loimolan Voima, mutta sairastumisen vuoksi Loimolan Voiman osuus jouduttiin perumaan. Toisena esiintyjänä koettiin kokeellista ääniteatteria, arkaaista runolaulua ja ääni-improvisaatiota alkuvoimaisesti yhdistävä Iki-Turso. Kivimäki itse soitti Notka-haitaria ja lauloi. Kivimäki tuntee Kotikalliolta tallennetun runsaan ääniteaineiston syvällisesti, koska on käyttänyt näitä tallenteita aineistona taiteellisessa tohtorinväitöstutkimuksessaan. Pulkkisen jouhikko ja koko ryhmän upea laulu loivat syvältä kouraisevia tunnelmia kaihosta naurunremakkaan. Syvyyttä ja sykähdyttävyyttä konserttiin toivat myös nauhoitteet, joilta Kivimäki annosteli yleisön kuultavaksi suistamolaisen Ilja Kotikallion (1894–1961) karjalankielistä kerrontaa. Silja Palomäki soitti kanteletta, Kivimäki Notka-haitaria ja Jani Snellman loi rytmiä kontrabassollaan. Silja Palomäki soitti kanteletta ja lauloi, Jani Snellman rytmitti esitystä tyylikkäästi kontrabassollaan. Kaustisen kansanmusiikkifestivaali nimesi Iki-Turson alkuvuodesta Vuoden yhtyeeksi. Perinteisissä kolttasaamelaisissa yhteisöissä leuddaaminen, leu’ddit ja niihin sisältyvät tarinat olivat merkittävä osa Sugrit lavalla – kulttuuripääkaupungin tunnelmia Tampereella Vuoden 2023 suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupungin Kuhmon hengessä heimotapaamisen yhteyteen 23.4.2023 toteutettu Sugrit lavalla -konsertti tarjosi yleisölle karjalaisia ja kolttasaamelaisia tunnelmia Tampereen työväentalon juhlasalissa, jota Konsuksikin kutsutaan. Kolttasaamelaista musiikkiperinnettä elvyttävässä Suõmmkarissa laulavat ja leuddaavat kolttasaamelaiset Anna Lumikivi ja Hanna-Maaria Kiprianoff. Suõmmkarin taitavia soittajia ovat Marko Jouste (mandoliini, kitara), hänen muusikkopoikansa Pessi Jouste (viulu, koskettimet) ja Uula Jouste (basso, koskettimet) sekä Elias Nieminen (rummut, perkussiot). Kuulijat aikamatkalle saatelleet murreäänitteet sekä energisesti ja koskettavasti esitetty musiikki loivat ainutlaatuisen dialogin. Sugrit lavalla -konserttiin yhtyeestä tulivat esiintymään Heikki Laitinen, Maari Kallberg, Ilona Korhonen ja Outi Pulkkinen. Loimolan Voimaa lähti lyhyellä varoitusajalla paikkaamaan loistava, muun muassa Suistamon sähköstä tunnettu Anne-Mari Kivimäki trioineen. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 84 K onsertin esiintyjinä olivat suistamolaisiin tunnelmiin johdattanut Anne-Mari Kivimäen trio, kolttasaamelaista musiikkiperinnettä elvyttävä Suõmmkar ja runolauluperinteestä ammentava Ääniteatteri Iki-Turso. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 84 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 84 30.5.2023 18.12.48 30.5.2023 18.12.48. Anne-Mari Kivimäki kutsui Sugrit lavalla -konsertin juontajan Arto Rinteen (vas.) mukaan trionsa esittämään viimeiseen kappaleeseen
Yhtyeessä mandoliinia ja kitaraa soittava Marko Jouste on ollut toteuttamassa tutkimushanketta, jonka tuloksena syntynyt tutkimusjulkaisu Nuortijärven leu’ddit (2022) löytyy Maailman musiikin keskuksen internetsivustolta (globalmusic.fi/fi/tagit/kolttasaamelaiset). Sugrit lavalla – kulttuuripääkaupungin tunnelmia Tampereella yhdessäoloa, tuntemusten käsittelyä, tapahtumien kommentointia ja muistitiedon siirtämistä. Suõmmkar ja Iki-Turso ovat mukana myös Sommelossa, jonne Runolaulu Akatemian johtaja Pekka HuttuHiltunen lupaa monipuolista ohjelmaa. Julkaisussa leu’ddit määritellään ”tärkeänä osana ihmisten välistä kommunikaatiota, yhdessä olemista, omien tuntemusten käsittelyä, yhteisön jäsenten elämän ja tapahtumien kommentointia sekä muistitiedon siirtämistä ihmisiltä ja sukupolvilta toisille. Antti Savilampi ohjasi ihmiset letkaan, joka kiemurteli ensin ympäri salin, sitten tiheneväksi spiraaliksi. Savilammen vihjeestä kaikkien tanssijoiden kädet kohosivat ylös kuin yhdestä käskystä, kipitettiin kohti soittajaa ja kiitokset taitavalle soittajalle kumarrettiin syvään. Ilona Korhonen (vas.), Outi Pulkkinen, Heikki Laitinen ja Maari Kallberg. Vaikka itseni oli pysyteltävä kameran takana enkä ehtinyt mukaan tanssiin, hauskaa oli! Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI INFO Kesän Sommelomusiikkitapahtuma heti juhannuksen jälkeisellä viikolla on Kuhmon suomalais-ugrilaisen kulttuuripääkaupunkivuoden päätapahtuma. Tanssiin osallistuminen ei vaatinut aiempaa tanssikokemusta, kävelykyky riitti. Suõmmkar sai soittovuorollaan myös kolttasaamelaisen tanssikulttuurin energiat esiin. Erityisesti Pessi Jousteen viulu ja Hanna-Maaria Kiprianoffin matalien sävelten syvyyksiin ulottuvat leu’ddit jäivät mieleen. HEIMOPÄIVÄT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 85 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 85 30.5.2023 18.12.49 30.5.2023 18.12.49. Ääniteatteri Iki-Turso luottaa arkaaisen runolaulun ja ääni-improvisaation voimaan. Leu’ddien ja niihin liittyvien tarinoiden kautta aukeaa ikkuna kolttasaamelaisten historiaan ja siihen, miten he itse siitä kertovat.” Suõmmkar tekee hyvin merkittävää työtä kolttasaamelaisen musiikkiperinteen ja leu’ddien elvytyksessä, ja tekee sen myös hyvin koskettavasti ja inspiroivasti. Esiintymään on tulossa niin karjalaisia, virolaisia, unkarilaisia kuin saamelaisiakin yhtyeitä. Lisätietoja: sommelo.net Suõmmkar-yhtyeen tahdissa kolttakatrillin taitajat pääsivät vauhtiin. Arto Rinteen säestäessä Antti Savilampi johdatti yleisön yhteiseen piiritanssiin, karjalaiseen kruugaan. Ripeärytmisen kolttakatrillin käynnistyessä tanssiin riensivät muun muassa lavalla laulaneen Anna Lumikiven isä Erkki Lumisalmi, lauluvuorosta taukoa pitänyt Kiprianoff ja pian myös koko Sugrit lavalla -konsertin yleisön yhteiseen karjalaiseen piiritanssiin, kruugaan johdattanut Antti Savilampi. Kun kruugan aika tuli, ilo ja yhdessäolon voima tihentyivät. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 85 . Lopulta ihmiset kääntyivät kohti soittajaa, haitarilla kruugaa säestänyttä Arto Rinnettä
Ohjeistus löytyy osoitteesta sampo.karjalansivistysseura.fi/aineistot/opas-stalinin-vainojen-uhrien-hakemista-varten-venajankielisista-tietokannoista. Timo Rossi esitteli DNA-sukututkimuksen mahdollisuuksia muistuttaen, että usein parhaisiin tuloksiin päästään yhdistämällä sitä perinteiseen sukututkimukseen. Kiinnostavan ajankuvan tarjoaa myös 1960-lukulaisen tallinnalaisen kodin installointi suomalaisine tv-lähetykHEIMOPÄIVÄT HEIMOPÄIVÄT Perinteiset heimopäivät keskellä muutosten tuulia Kiinnostavalla Lenin-museon kierroksella oppaana toimi Salla Kangas (oik.). Asiakirjalähteinä sukututkijat voivat hyödyntää myös Suomen Kansallisarkistosta löytyviä pakolaisluetteloita Suomen puolelle tulleista Karjalan pakolaisista, Sampo-tietokannasta löytyvää luetteloa karjalaisista laukkukauppiasta, Pitkästä aikaa Karjalan Sivistysseuran heimopäivät järjestettiin perinteiseen tapaan, yhdessäoloon keskittyen. DNA-tutkimuksessa voidaan lähteä seuraamaan joko äiti-, isätai serkkulinjaa. Viime vuosina, johtaja Kalle Kallion aikana, museo on kuitenkin tullut selkeästi osaksi nykyaikaa. Asiakirjalähteiden tueksi Kallio suositteli kyselemään sukulaisilta muistitietoa, mutta muistutti, että niin asiakirjojen kuin muistitiedonkin äärellä sukututkijan on syytä olla lähdekriittinen. Hän kertoi myös tuoreista sukututkimuslähteistä, jotka täydentävät perinteisiä rippikirjoja, ortodoksien vanhimpia kirkonkirjoja eli metrikkakirjoja ja verotuksen revisioluetteloita. Muun muassa nimien kirjoitusasuissa ja arkistoihin merkityissä syntymäajoissa on epätarkkuuksia, jotka tietojen etsijä joutuu aina ottamaan huomioon. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 86 K aksipäiväisinä Tampereella järjestetyt Karjalan Sivistysseuran heimopäivät alkoivat tutustumisella Lenin-museoon lauantaiaamupäivä 22.4. käräjäpöytäkirjoja sekä talousluetteloita. Eri tietolähteiden ja kertomusaineistojen tarkkanäköinen yhdistely onkin sukututkijalle tärkeä menetelmä. Hyväntahtoisena esiintynyt Väiski ei varmaan arvannut, että jossain hänen lihatiskiään tarkasteltiin myös epäluuloisten poliittisten linssien läpi. Pistojärven alueen asutushistoriasta väitöstutkimustaan laativa Sami Kallio käsitteli omalla klinikallaan sukututkimusta Vienan Karjalassa. Museo on herättänyt Tampereella voimakkaitakin tunteita, ja sen olemassaoloa on toistuvasti jopa vastustettu. Netistä löytyvistä tietokannoista Kallio suosittelee tekemään hakuja myös Family Search -tietokannasta. Vuosikokouksessa seuralle valittiin uusi puheenjohtaja ja myönnettiin lukuisia huomionosoituksia. Tietokantoja on vielä saatavilla netistä, ja materiaalit ovat myös levinneet internetin avulla Venäjältä eri maihin. Materiaalien tarkkuuksissa on kuitenkin vaihtelua. Tiedonhankinta-aineistoina voi käyttää myös muuta kirjallisuutta, esimerkiksi Ilmari Kiannon ja Samuli Paulaharjun matkakertomuksia sekä sota-arkistoa. Esille tuodaan henkilönpalvonnan vaarallisia seurauksia, myös poliittisten vankien ja vankileirien historiaa. Leninin ajan historiaa sekä Leniniin liittynyttä henkilökulttia tarkastellaan kriittisen katseen kautta, historialliset tapahtumat ja tosiasiat tunnustaen. Lenin-museo sijaitsee Tampereen työväentalolla, samassa rakennuksessa, jossa Vienan Karjalaisten Liitto perustettiin 3.8.1906. Hyviä vinkkejä sukututkimukseen Heimopäivien lauantai-iltapäivän ohjelmassa olivat sukututkimusklinikat, jotka rakentuivat asiantuntija-alustuksille ja mahdollisuudelle esittää kysymyksiä. Kallio muistutti myös ihmisoikeusjärjestö Memorialin sivustoista, joilta voi hakea sukunimenkin perusteella Stalinin vainojen uhreiksi joutuneita karjalaisia. Yhtenä nykyaikaisena sukututkimuksen apuvälineenä Kallio esitteli Karjalan Sivistysseuran verkkosivustolla sijaitsevaa, jatkuvasti päivittyvää Sampo-tietokantaa, josta löytyy hyvin monenlaisia sukututkijoita hyödyttäviä aineistoja. Heti ovenpielessä vierasta tervehtivät Ukrainan lipun värit. Kansallisarkiston Transcribus-digitalisointiprojektin ansiosta 1800-luvun tuomiokirjoista voi hakea ihmisiä hakusanan perusteella. Sampo-tietokannasta löytyy myös ohjeistus, miten venäläisistä arkistoista voi hakea tietoa, vaikka ei itse osaisi venäjää. Monipuolinen kuvaja videomateriaali, esineistö, pienoismallit, erilaiset installoinnit ja jopa vahanuket kertovat poliittisen sorron ajoista. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 86 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 86 30.5.2023 18.12.50 30.5.2023 18.12.50. sineen, joissa nostalgiaa tarjoaa muun muassa Suomenlahden yli tallinnalaisiin koteihin kantautunut K-Kaupan Väiski
Noin kolme vuotta sitten toimintaa rajoitti pandemia, jonka kestosta ja todellisista vaikutuksista ei ollut olemassa ennustetta. Meillä on ollut hyviä ja vielä parempia puheenjohtajia, ja kyllä minä sinut lasken tähän jälkimmäiseen luokkaan. Tänä aikana seuran toiminta on kehittynyt voimakkaasti. Linna luovuttaa hyvillä mielin puheenjohtajuuden Seija Jalaginin käsiin. Suuret kiitokset siitä! Kiitostensa yhteydessä Vaara lahjoitti Linnalle Karjalan Sivistysseuralta muistona A. Reilu vuosi sitten Venäjän aggressiivinen hyökkäys Ukrainaan loi täysin uudenlaisen turvattomuuden tilanteen. Varapuheenjohtaja Pekka Vaara summasi: – Olet tehnyt valtavan määrän työtunteja, tietysti kaikki vapaaehtoistyönä. Katse suunnataan yhä enemmän Suomeen ja täällä elävään moninaiseen karjalaisuuteen sekä diasporassa eläviin potentiaalisiin kumppaneihin. Sinun nimesi, tekemisesi ja kautesi tulevat jäämään seuran historiaan hyvin merkittävinä. Jo 11 vuotta seuran hallituksen puheenjohtajana toiminut Eeva-Kaisa Linna ilmoitti luopuvansa tehtävästä. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 87 . Surun ja pettymysten tunteiden saattelemana organisaatiotason kumppanuuksista Venäjällä ja Venäjän Karjalassa on jouduttu luopumaan. Eiköhän se riitä. Ervastin matkakirjan historiallisesti arvokkaan ensipainoksen vuodelta 1881. Tutkimustyössään hän on erikoistunut pakolaisuuden aiheuttamien ylisukupolvisten muistojen ja integraation historiaan. Tarvittiin uudenlaista analyysia Venäjästä ja yhteistyön mahdollisuuksista. Kiitospuheissa kävi useaan otteeseen ilmi, miten historiallisena vaiheena Eeva-Kaisa Linnan kausi puheenjohtajana on toteutunut. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 87 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 87 30.5.2023 18.12.51 30.5.2023 18.12.51. Esimerkkinä seuran työn tuloksista Vaara nosti julkaisutoiminnan, joka on vuosi vuodelta runsaampaa ja laadukkaampaa. Seuran hallituksen jäsenenäkin kahdessa vaiheessa toiminut Jalagin työskentelee Oulun yliopistossa yliopistonlehtorina. Eeva-Kaisa Linna kertoi seuran käynnistämästä strategiauudistuksesta, jota muuttunut maailmantilanne on vaatinut. – Seuralla on tässä 117 vuoden aikana ollut hyvä onni puheenjohtajien kanssa. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin historiantutkija, dosentti Seija Jalagin, jonka sukujuuret vievät Vienan Karjalaan Tunkualle. HEIMOPÄIVÄT HEIMOPÄIVÄT Vuosikokous muuttuneessa maailmassa V uosikokouksessa käytiin läpi sääntöjen määräämät asiat, eli vuosikertomus 2022, toimintasuunnitelma ja talousarvio 2023, jäsenmaksut vuodelle 2023 sekä seuran puheenjohtajan ja hallituksen valinta. Seuralle valittiin uusi puheenjohtaja Vuosikokous toi merkittävän muutoksen Karjalan Sivistysseuran toimintaan. – Olen ollut 11 kovin intensiivistä vuotta puheenjohtajana. – Minä todella arvostan tätä, kiitti Linna. Seuran pitkäaikainen rahastonhoitaja Eeva-Kaisa Linna (vas.) toimi Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajana 11 vuotta. V. Korona-aika käynnisti toisaalta digiloikan, joka on vaikuttanut pysyvästi kaikenlaisten organisaatioiden, mukaan lukien Karjalan Sivistysseuran toimintaan. Olet tuonut seuran työskentelytapaan järjestelmällisyyttä, suunnitelmallisuutta, tarkkuutta, pitkäjännitteisyyttä, kaikkea sitä mikä näkyy nyt näissä tuloksissa
Sunnuntaiaamuna Karjalan Sivistysseuran edustajat laskivat kukkavihon Tampereen Kiovanpuistossa sijaitsevalle Ystävyyskaupunkiveistokselle. > Erovuorossa olleet hallituksen jäsenet Kari Homanen ja Santeri Palviainen jatkavat hallituksen jäseninä. Hän otti vastaan hallituksen puheenjohtajaksi valitun Seija Jalaginin paikan, jolla hallituskautta oli jäljellä vuosi. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 88 HEIMOPÄIVÄT Ilmari Homanen sanoi minulle aikoinaan, että 10 vuotta pitää vähintään olla. (areena.yle.fi/162687999). Kiova on ollut Tampereen ystävyyskaupunki vuodesta 1954. Pitkän historiansa kuluessa Karjalan Sivistysseura on nähnyt monenlaisia poliittisia kriisejä ja selviää tästäkin, missä nyt Euroopassa olemme. Täällä meillä riittää paljon tekemistä. Omasta vienankarjalaisesta sukuhistoriastaan Seija Jalagin kertoo Kanerva Cederströmin dokumenttielokuvassa Sandarmohin suru (2021), jonka voi katsoa Yle Areenassa. Veistoksen Kiova-Tampere, rengas ystävyyskaupunkiketjussa on luonut kuvanveistäjä Anneli Sipiläinen vuonna 1981. Vuodesta 2014 hallituksessa toiminut Kai Peksujeff ei asettunut enää käytettäväksi ja hänen tilalleen valittiin seuran rahastonhoitaja Markku Pottonen. Seijan laaja haastattelu löytyy tämän lehden sivuilta 90–91. Seijaan voi ottaa yhteyttä sähköpostitse: Seija.Jalagin@oulu.fi tai puhelimitse: 040 778 9021. Kaikki toiminta kielen, historian, perinteiden ja kulttuurin puolesta on työtä ihmisten hyväksi ja koko yhteiskunnan hyödyksi, uusi puheenjohtaja pohti. Työ on ollut uskomattoman antoisaa ja mielenkiintoista. Olen suuresti kiitollinen kaikille niille osaaville ihmisille, joiden kanssa olen saanut työskennellä. Näiden vuosien aikana olemme saaneet nähdä karjalaisuuden ja erityisesti karjalan kielen nousevan näkyvästi esiin. > Muut hallituksen jäsenet ovat Jyrki Mäkelä, Mari Rajamaa, Outi Homanen, Senni Timonen ja Pekka Vaara. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 88 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 88 30.5.2023 18.12.51 30.5.2023 18.12.51. Lupasin, edellyttäen tietysti, että jäsenet niin halusivat, Linna summasi kauttaan seuran puheenjohtajana. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI MUUTOKSIA SEURAN HALLITUKSESSA > Karjalan Sivistysseuran hallitukseen valittiin uutena jäsenenä sukujuuriltaan vienankarjalainen korutaiteilija Reeta Suvanto. – Tunnen Karjalan Sivistysseuran monin tavoin kulttuuriseksi kodikseni. – Olen saanut tehdä hienoa työtä upeassa seurassa, isovanhempieni muistoa kunnioittaen. – Ryhdyn luottavaisena luotsaamaan seuraa, jossa arvostetaan yhteistyötä ja jossa kaikkien osaamiselle ja innostukselle on tilaa. Uusi puheenjohtaja Seija Jalagin kiitti Linnan työpanosta todeten, ettei yritäkään astua tältä jääviin suuriin saappaisiin. Seura on karjalaisten asialla kaikenlaisista rajoista huolimatta. Luotan täysin, että Seijan johdolla seura saa paljon aikaiseksi. He olivat aikoinaan perustamassa Vienan Karjalaisten Liittoa. Toiminnassa on mukana aikaansaavia ja iloisia ihmisiä, joiden kanssa onnistuu mikä vain, mitä haluamme yhdessä tehdä karjalaisuuden puolesta. Sivistysseurana olemme joutuneet luopumaan Venäjän Karjalan kanssa tekemästämme yhteistyöstä, toiminnan fokus on siirtynyt Suomeen. Sivistysseuralla on siinä tärkeä tehtävä osana karjalaisyhteisöä, pohti Linna ja jatkoi: – Kannan surua itänaapurimme aggression aiheuttamasta tilanteesta ja ihmisten kokemasta tuskasta
Kaikki tänä vuonna huomionosoituksen saaneet käyttävät tai pyrkivät mahdollisimman paljon käyttämään karjalan kieltä arjessaan toimien näin esimerkkinä ja innoittajina muille kielestä ja sen elvyttämisestä kiinnostuneille. Karjalainen kulttuuri on merkittävästi esillä niin hänen kielenopetuksessaan, kirjoituksissaan kuin arjessaankin. Karjalan Sivistysseura haluaa tämänvuotisilla huomionosoituksillaan osoittaa arvostusta erityisesti henkilöille, jotka ovat tehneet ansiokasta ja pitkäjänteistä työtä karjalan kielen parissa sen kehittämiseksi, elvyttämiseksi ja juurruttamiseksi arkeen. Viime kesänä kymmenen vuotta täyttänyt Karjalan Kielen Kodi on karjalan kielen puhujille turvallinen tila, ja siellä toimii aktiivinen kielipesä lapsille. KUVA: KATRI KOVASIIPI Ansiomerkit: Seuran ansiomerkki voidaan myöntää hallituksen päätöksellä seuran tarkoitusperien edistämisessä ansioituneelle henkilölle. Ari Burtsoff, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa sekä ansioistaan karjalan kielen siirtäjänä omalle lapselleen. Aira Sumiloff, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. Jäsenmaksu on 32 euroa vuodessa, sisältäen jäsenetuna Karjalan Heimo -lehden. Oululainen Olga Gokkoeva on Vieljärvellä toimivan, karjalankielistä kielipesätoimintaa järjestävän Karjalan Kielen Kodin äiti, talonrakentaja ja kielipesätoiminnan edelläkävijä. Maria Kuismin, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa sekä ansioistaan karjalan kielen siirtäjänä omalle lapselleen. Vuokkiniemestä kotoisin oleva, joensuulainen Olga Karlova on opiskellut kieliä ja opettanut karjalaa sekä Petroskoin yliopistossa että lukuisilla kielikursseilla. Samaan hintaan on mahdollista tilata Karjalan Heimon digitaalinen näköislehti Lehtiluukku-palvelusta (lehtiluukku.fi/lehdet/karjalan_heimo). 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 89 Karjalan Sivistysseura jakoi vuosikokouksessaan lauantaina 22.4.2023 huomionosoituksina yhden kunniajäsenyyden, yhden Virtaranta-mitalin ja kahdeksan ansiomerkkiä. Virtaranta-mitali myönnetään arvokkaasta työstä karjalaisen kulttuurin ja perinteen vaalimisessa sekä karjalan kielen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Seuran hallitus voi kutsua kun. > Karjalan Heimo on edelleen mahdollista tilata myös ilman seuran jäsenyyttä kestotai vuositilauksena, jolloin tilaushinta on 40 € vuodessa. Nykyisin hän opettaa ja kehittää vienankarjalaa Itä-Suomen yliopistossa. JÄSENMAKSUT SÄILYVÄT ENNALLAAN > Vuosikokouksessa päätettiin säilyttää Karjalan Sivistysseuran jäsenmaksut ja Karjalan Heimon tilaushinnat ennallaan. HEIMOPÄIVÄT Huomionosoituksia karjalan kielen vaalijoille Helvi Alaviitala on karjalan kielen aktiivinen käyttäjä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. Olga Karlova, Virtaranta-mitali. Karjalan Sivistysseuran ansiomerkistä hän kiitti omalla karjalankielisellä kiitosrunollaan. Helka Riionheimo, ansioistaan karjalan kielen elvytyshankkeen johtajana Itä-Suomen yliopistossa. Paavo Harakka, monikymmenvuotisista ansioistaan karjalan kielen käyttäjänä arjessa ja kirjoituksissa. Vuosikokouksessa 2023 ansiomerkki myönnettiin seuraaville kahdeksalle karjalan kielen vaalijana ja edistäjänä ansioituneelle henkilölle (ohessa lyhyet perustelut): Helvi Alaviitala, ansioistaan karjalan kielen aktiivisena käyttäjänä arjessa ja sosiaalisessa mediassa. niajäseneksi seuran jäsenen tai myös ulkopuolisen henkilön, joka on erittäin ansiokkaalla tavalla edistänyt seuran tavoitteita. Hän puhuu karjalaa myös omassa perheessään, karjala on hänen poikansa äidinkieli. Vuosikokouksessa huomionosoituksia olivat henkilökohtaisesti vastaanottamassa Olga Gokkoeva, Olga Karlova ja Helvi Alaviitala. Natalia Giloeva, ansioistaan karjalan kielen, erityisesti livvinkarjalan murteen elvyttäjänä Itä-Suomen yliopistossa. Huomionosoituksen saajista kolme siirtää karjalan kieltä myös omille lapsilleen. Katerina Paalamo, ansioistaan karjalan kielen, erityisesti eteläkarjalan murteen elvyttäjänä Itä-Suomen yliopistossa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 89 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 89 30.5.2023 18.12.53 30.5.2023 18.12.53. Huomionosoitukset ja perustelut: Olga Gokkoeva kutsuttiin kunniajäseneksi. Henkilöjäsenen kanssa samassa taloudessa asuvan lisäjäsenen jäsenmaksu on 10 €/henkilö, opiskelijajäsenen jäsenmaksu 15 € ja kannattajajäseneksi tulevan yhteisön jäsenmaksu 100 € vuodessa
– Pitkän historiansa ansiosta seuralla on hyvät toimintaedellytykset. Olin jo aikaisemmin ollut niin monta vuotta hallituksessa, että seuran toiminta oli tullut tutuksi. Karjalan Sivistysseuran hallituksen jäsen hän on ollut aiemmin jo vuosina 2011– 2015 ja valittiin hallitukseen jälleen vuoden 2021 vuosikokouksessa. Eeva-Kaisan [Linna] jäljiltä toiminta on niin systemaattista ja hyvillä raiteilla, että siihen on helppo tarttua, uusi puheenjohtaja kiittää. Seuran strategiauudistus on jo pitkällä, ja jatkossakin seura toimii neljällä tutulla toiminnan pääalueella; historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, julkaisutoiminta sekä kyykkä. On oltava valmiina yhteistyömahdollisuuksille Vaikka historia on Seijan oma intohimo ja työ, hän tunnistaa myös muiden seuran toiminnan osa-alueiden tärkeyden. Ihmisille pitää tarjota sitä mitä he kaipaavat, ja silloin se voi olla miltä tahansa toimintamme osa-alueelta. HENKILÖ 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 90 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 90 30.5.2023 18.12.54 30.5.2023 18.12.54. Karjalan Sivistysseuran tulevaisuuden suuntaa on pohdittu seuran hallituksessa strategiauudistuksen tiimoilta, ja toki sen pohtiminen monella tasolla on pitkä prosessi. – Seuralla on aika iso hallitus ja monta toimikuntaa. Seuran vakaa tilanne antaa mahdollisuuksia miettiä omasta näkökulmasta, mitä uutta toimintaan voisi kehittää. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 90 K arjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin on historiantutkijana erikoistunut muun muassa pakolaisuuden historiaan. Seija toteaa, että samalla kun jatketaan tutuilla toiminnan alueilla, voidaan miettiä, tuleeko mukaan yhteistyökuvioita joidenkin uusien toimijoiden kanssa. – Nyt puhutaan paljon kielestä, ja tunnistan, että se on tärkeää, koska ilman kieltä joku osa kulttuurista katoaa täysin. Heti vuosikokouksen jälkeen juuri valittu puheenjohtaja ei salannut iloaan: – Tuntuu oikein hyvältä! – Heti siitä asti, kun palasin Karjalan Sivistysseuran hallitukseen, tuntui kuin olisin palannut kotiin. – Juuri nyt poliittinen tilanne on sellainen, ettemme voi tiettyjen tahojen kans”Tuntuu kuin olisin palannut kotiin” Seija Jalagin on Karjalan Sivistysseuran uusi puheenjohtaja. Ylirajaisen toiminnan saralla 1900ja 2000-luvuilla kehittyneet yhteistyömuodot ja lupaavat hankemahdollisuudet on käytännössä menetetty pitkäksi aikaa. Oulun yliopistossa yliopistonlehtorina työskentelevä Seija löysi vienankarjalaiset sukujuurensa sinnikkään tutkimustyön tuloksena vasta nuorena aikuisena, opiskellessaan historiaa. Tutkimushaastateltavien kutsukin julkaistiin viime kesänä Karjalan Heimossa. – Sain juuri kutsun valtioneuvostotasoiseen kielipoliittisen ohjelman asiantuntijaryhmään, joka aloittaa työskentelynsä ennen juhannusta, kertoo Seija. – Koen kiinnostusta kirjoittaa, mutta en ole varma ehdinkö. Ehdolle Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajan pestiin hän asettui vasta harkittuaan asiaa melkein vuoden päivät. Karjalan kielen aseman puolesta puheenjohtaja pääsee tarttumaan toimeen myös konkreettisella tasolla. Tutkimuksestani voisin lohkoa aina jotakin, mikä voisi kiinnostaa lukijoita. Sitä sain Karjalan Heimosta, koska Sakari [Vuoristo] toimitti valtavasti historiajuttuja. – Minulla on myös ideoita, ketä muita voisin houkutella kirjoittamaan lehteemme, vihjaa Seija. Samoin kuin sukujuurensa, Seija löysi myös Karjalan Sivistysseuran toiminnan nuorena historianopiskelijana. Olin nuori historianopiskelija ja kaipasin kipeästi omasta perhetaustastani tietoa, jota ei ollut. Olisiko uudella puheenjohtajalla kiinnostusta kirjoittaa seuran lehteen itse. On hyvä, että seuralla on niin pätevä toiminnanjohtaja kuin Eila [Stepanova], joka voi päätyönään miettiä ja visioida toiminnan tulevaa suuntaa. – Kansainvälis-poliittisessa mielessä seuran toimintaa joudutaan suuntaamaan uudella tavalla. – Olen liittynyt seuran jäseneksi, koska halusin jäsenetuna olevan Karjalan Heimo -lehden. Se antaa muillekin tilaa ideoida, pohtii Seija. Toiminnassa tarvitaan uutta ja vanhaa Vaikka seuran oma tilanne on hyvä, maailma ympärillä on luonut raskaitakin haasteita. Tutkin toisen, kolmannen ja neljännen sukupolven itäkarjalaisten pakolaisperheiden muistoja pakolaisuudesta ja muusta siihen liittyvästä. Haluan kannustaa niiden jäseniä pohtimaan myös tulevaa suuntaa, Seija toteaa
Meidän pitää huolehtia siitä, että meillä säilyy henkilökohtaisia yhteyksiä, vaikka nyt emme voisi yhteistyötä edistääkään, uusi puheenjohtaja painottaa. – Meillä on aika paljon tekemistä siinä, että teemme oman historiamme ja olemassaolomme itäkarjalaisina näkyväksi. Minulla on myös työ, joka vaatii paljon, mutta huomasin, etten ole viiteen vuoteen omistautunut pelkästään työlle. – Sitä itäkarjalaisten historiankirjoitusta minäkin omalta osaltani teen työkseni. Historiantutkijana ja yliopistonlehtorina hän painottaa opiskelijoilleenkin, ettei pidä tutkia vain sitä, mistä on kiinnostunut, vaan aiheita, joita ihmisten on tärkeää ymmärtää juuri tässä ajassa. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 91 sa tehdä yhteistyötä, koska ne ovat niin tiukasti valtion otteessa, tahtomattaan tai tahtoen. Valtiollisella tasollahan luottamuksen hakeminen kestää kauan, emmekä voi tietää, nähdäänkö sen palautumista enää meidän elinaikanamme, hän sanoo. – Koen niin kotoisana tämän karjalaisuuden. Mutta nykyään ei ole mikään ongelma hoitaa asioita etänä. – Ensin ajattelin, ettei minulla ole aikaa ja olen Oulussa. Tilaisuus käydä heidän luonaan samalla, kun hoidan seuran asioita, on ehdottomasti houkutteleva mahdollisuus. Sen vuoksi voi ajatella, että myös Karjalan Sivistysseuran ”On monta eri Karjalaa” -hanketta pitää jatkaa, pohtii Seija. Ja ajattelen, että tälle on nyt tilausta ja tälle on nyt hetki, siksi tuo seuran strategia on hyvä: historia ja perinne, kieli ja kulttuuri, kyykkä ja julkaisutoiminta. Käynnit Helsingissä seuran kokouksissa ja muissa puheenjohtajuuteen liittyvissä asioissa antavat tilaisuuden myös yhdistää monta tärkeää asiaa samaan reissuun. Ehkä saan vielä siirrettyä myös lapsille tai lastenlapsille kiinnostuksen karjalaisuuteen, seuran uusi puheenjohtaja Seija Jalagin visioi. Sitten meidän pitää olla valmiita siihen. – Tämä suuntaus on myös vahvuus, koska sen ansiosta erilaisten ryhmien ja vähemmistöjen olemassaololle on aiempaa paremmat edellytykset. – Ajat ovat nyt nämä, ja me alamme tehdä työtä – sittenhän se nähdään, kuinka luottamus aikanaan palautuu pala palalta. – Helsingissä minulla on kaksi lastenlasta. – Niin rajan toisellakin puolella toimitaan: siellä on paljon meidän yhteistyökumppaneitamme, jotka vain odottavat ja toivovat, ettemme käännä heille selkäämme emmekä syytä tavallisia venäläisiä tästä kaikesta. Kuinka kauan se kestää, sitä on mahdoton sanoa. Kun ajattelee näin, silloin toimii siihen suuntaan ja panee toimeksi. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 91 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 91 30.5.2023 18.12.55 30.5.2023 18.12.55. – Kun poliittinen tilanne puolestaan muuttuu sellaiseksi, että yhteistyö on jollain tasolla mahdollista, se käynnistyy kansalaistasolla heti. Yksilöt myös edellyttävät niiden kunnioittamista ja jokaisen oikeutta olla se kuka on. – Nythän elämme sellaista aikaa, jossa kaiken kaikkiaan identiteettipolitiikka on kauhean keskeistä. Teksti ja kuva: KATRI KOVASIIPI Seija Jalagin valittiin yksimielisesti Karjalan Sivistysseuran hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi vuosikokouksessa 22.4.2023. Identiteetit ovat tärkeitä ja niille haetaan tunnustusta, olivat ne sitten seksuaalisia, sukupuolisia, etnisiä tai jollain tavoin vakaumuksellisia. Itäkarjalaisille se on tarkoittanut, etteivät he löydä itseään historiankirjoituksesta ja kulttuurinkuvauksesta. Toki olemme paljon muutakin kuin itäkarjalaisia, itsekin olen monenlainen hybridi. Miten elinvoimaisena uusi puheenjohtaja pitää karjalaisuutta tai karjalaisuuksia tällä haavaa maassamme. Kaikki muu erilaisuus ja erityisyys on jotenkin häivytetty. Työt ja muu elämä kulkevat käsi kädessä Oulussa asuvan historiantutkijan ja yliopistonlehtorin arki on työntäyteistä. – Suomalaisessa historiatietoisuudessa on kuitenkin rakennettu sellaista käsitystä Suomesta, että Suomi on hirveän monoetninen, yksikielinen (plus ruotsinkielinen vähemmistö). Sen vuoksi puheenjohtajan pestiin astumista pitikin harkita melkein vuosi. – Toisaalta seuran toiminta ”harrastuksena” liittyy kiinteästi myös työhöni, koska tutkin pakolaishistoriaa. Itäkarjalaisten historiankirjoituksen hetki on nyt Uudistuvan strategian mukaan Karjalan Sivistysseuran toiminnassa keskitytään jatkossa karjalaisuuden eri muotoihin Suomessa
Voin yhtyä Kovasiiven asianmukaisiin huomioihin Haavion lähes 90 vuotta vanhan tekstin osittaisesta vanhentuneisuudesta ja kansanrunouden alkuperää koskevien teorioiden kolonisoivista piirteistä. Muilta osin Kuittijärvien tienoo kuului Paanajärven pitäjään. YläKuittijärven pohjoisranta myöhemmän Vuonnisen kylän kohdalta Enojoelle asti kuului Vienan Kemin suurpitäjään. Eräs kauppakirja vuodelta 1454 osoittaa, että rannikkolaiset omistivat metsästysmaita ja kalastuspaikkoja Kuittijärvien seudulla. Näkökulman lopuksi kysyttiin, millaista kansanrunouskäsitystä SKS kustantajana haluaa vahvistaa. Vienanmeren länsirannikolta lähtöisin olevat karjalaiset etenivät Kuittijärvien seudulle viimeistään 1400-luvulla. Seudun alkuasukkaat Saamelaisen paikannimistön tasainen levinneisyys kautta Vienan osoittaa, että kiertelevää elämäntapaa harjoittaneet metsälappalaiset olivat ensimmäisiä kansallisuudennimeltään tunnettuja seudun asukkaita. Varhaisin maininta asiakirjoissa Varhaisimpien eli 1590-luvun verokirjojen mukaan lapinkylä oli aiemmin sijainnut Uhutjoen itärannalla, missä asui tuolloin sekä karjalaisia että lappalaisia. Klassikot ovat klassikoita, hyvässä ja pahassa Näkymä Vuonnisesta vuonna 1894. Seuraavassa kootaan yhteen hajanaista todistusaineistoa, jonka perusteella Vuokkiniemen kylän varhaishistoria näyttäytyy entistä eheämpänä. K. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 92 Viimeisten 30 vuoden aikana on löytynyt historiallisia lähteitä, jotka valottavat Vuokkiniemen kylän varhaisvaiheita. M uut tieteet ovat tuoneet arvokkaita lisiä, joiden ansiosta tietomme asutuksen synnystä YläKuittijärven rannoille ovat tarkentuneet olennaisesti. INHA 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 92 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 92 30.5.2023 18.12.56 30.5.2023 18.12.56. Vuoden 1597 verokirjan mukaan lähes kaikki kyseisen pitäjän lappalaiset saivat surmansa Suomesta käsin 1589 ja 1591 tehtyjen hävitysretkien aikana. Ei kuitenkaan ole säilynyt tietoa siitä, että saamelaiset olisivat jääneet paikalle ja sulautuneet muualta saapuneisiin talonpoikiin. Vielä 1800-luvulla kyläläiset muistelivat, että paikalla sijaitsi muinoin lapinkylä. Toinen sodassa tuhoutunut lapinkylä sijaitsi oletettavasti Vienan Kemin pitäjän mailla, myöhemmän Vuonnisen kohdalla. 1800-luvulle säilyneen perimätiedon mukaan myös tämän kylän mailla oli muinoin asunut saamelaisia. Toisen kauppakirjan mukaan meren äärellä asuvien karjalaisten omistamat maat ja vedet ulottuivat lännessä ”Kainuun rajalle”. YläKuittijärven pohjasta Vuonnisen kylän kohdalta saatu siitepölynäyte todistaa maanviljelyn alkaneen seudulla 1100-luvulla, kaiketi nimenomaan kaukokaskeamisen muodossa. Vuonna 1620 tsaari Mihail Romanov lähetti Kuolan läänin Vuokkiniemen kylän asukkaille käskykirjeen, jossa kielsi Vuokkiniemen kylän syntyvaiheet Karjalan Heimo -lehdessä 3–4/2023 julkaistiin esittely Martti Haavion teoksen Suomalaisen muinaisrunouden maailma uudelleenjulkaisusta, johon liittyi päätoimittaja Katri Kovasiiven näkökulmakommentti otsikolla ”Vanhentunut teoria muinaisen kansanrunouden alkuperästä”. Menehtyneiden pitäjäläisten nimiä enempää kuin heidän asuinpaikkojakaan ei ole yksilöity lähteessä, mutta todennäköisesti rajan lähellä sijainnut Vuokkiniemen lapinkylä – jota ei ole mainittu lähteessä – tuhoutui sodassa kokonaan. MUSEOVIRASTO/ I. Tuolloin pelloilla ja läheisessä metsikössä näkyi kotien jälkiä
2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 93 kyläyhteisöä vastedes ottamasta vastaan Suomen puolelta saapuvia siirtolaisia. Toiseksi vanhimmassa Vuokkiniemen nimen sisältävässä Kuolan maaherran raportissa vuodelta 1655 sitä sanotaan pitäjän pääkyläksi. Matti Pöllä, Vienan etnisen koostumuksen muutokset 1600–1900 (1995). Suomalaisen talonpoikaisasutuksen edettyä 1500-luvun jälkipuolella Kainuun itäosiin siellä asuneet karjalaissuvut vetäytyivät Maanselän toiselle puolelle. Kiitos hyvästä huomiosta, Karjalan Heimo! SKS Kirjat julkaisee myös tuoreita näkökulmia kansanperinteeseen. Kylän kantasuku Vielä 1800-luvulla muistissa olleen asutustarinan mukaan Vuokkiniemen kanta-asukas oli saapunut Kuhmon pitäjän Lentiirasta. KARTTAPIIRROKSET REETA SUVANTO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 93 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 93 30.5.2023 18.12.56 30.5.2023 18.12.56. Emeritusprofessori Veikko Anttonen toteaa Suomalaisen muinaisrunouden maailman jälkisanoissa Haavion tekstin muun muassa oman aikansa historiakulttuurin ilmentymäksi – mutta olen samaa mieltä Kovasiiven kanssa siitä, että jälkisanoissa teoriat kansanrunouden alkuperästä tulivat suotta sivuutetuksi, ja mahdolliseen uuteen painokseen tulemme täydentämään jälkisanoja tältä osin. Sukunimeä Hilppanen ei kuitenkaan mainita Vuokkiniemeltä myöhemmin. Siksi 1500-luvulla elänyttä Hilppaa on syytä pitää kylässä 1870-luvulla asuneen Lipposen suvun kantaisänä. MATTI POLLA Suomalaisen kansanrunouden maailma kuuluu SKS Kirjojen kansanuskon klassikoiden sarjaan. Ensi syksynä ilmestyy Juha Hurmeen teos Kenen Kalevala?, joka haastaa lukijaa pohtimaan näkemystään kansanrunouden alkuperään, etnisyyteen ja omistajuuteen tässä ajassa. Etunimi Hilppa on johdettu ortodoksisesta ristimänimestä Filippos, joten Filippovin sukua on syytä pitää kuhmolaisen Hilpan jälkeläisinä. Denis Kuzmin, Vienan asutushistoria nimistön valossa (2014). Alkuaan kreikkalainen nimi Filippos on saanut kansan suussa myös muodon Lippo. Epookkia korostaakseen uudelleenjulkaisun kustantaja on käyttänyt klassikkosarjassa alkuperäistä taittoa, ja takakannessakin kustantaja kertoo alkuperäisjulkaisun ilmestymisvuoden (1935). Samalla vuosisadalla kuhmolaiset muistivat Lentiirasta vain kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa Lentuassa asuneen muinaisina aikoina karjalaisen sissin nimeltä Hilppa. Edelleen on syytä olettaa, että myös joku Hilpan jälkeläisistä muutti Vienaan ja perusti Vuokkiniemen. Geoarchaeology. Mahdollisesti osa vuoden 1679 verokirjassa esiintyvistä pitäjän kylistä – niitä olivat Jyvälahti, Latvajärvi, Vuonninen ja Uhutjoen länsirannan taloryhmä – oli niin ikään syntynyt jo ennen vuotta 1620. TERO NORKOLA Kustantaja, SKS Kirjat Vuokkiniemen kylän syntyvaiheet Aiheesta enemmän: Teija Alenius, Records of Land Use and Medieval Settlement History in Vuonninen, Karelia, Russia. Vuonna 1679 kylässä asui Filippovin ruokakunta. Kai Paajaste (toimittanut), Tupenkolahuttajien mailla (2006). Edellisessä kappaleessa esitettyjen tietojen valossa kylän synnyn voisi viedä 1500-luvulle. Niitä kannattaa lukea uudelleen oman aikamme perspektiivistä kriittisesti keskustellen, kuten Kovasiipi tekee. Sen sijaan Lipposten eli Lippoloiden tiedetään olleen 1870-luvulla kylän toiseksi suurin suku. Näiden julkaisujen tarkoitus ei ole lanseerata uudelleen vanhentuneita käsityksiä, vaan tuottaa saataville tieteenja aatehistoriallisesti mielenkiintoisia teoksia, joiden vaikutus suomalaiseen perinteentutkimukseen ja laajemmin kansallisen identiteetin rakentumiseen on ollut merkittävä. Tämä seikka oikeuttaa sijoittamaan kylän synnyn 1600-luvun alkuun. Volume 26 (2011), s .142–163. Esteenä kuitenkin on se tosiasia, että Vuokkiniemi puuttuu vuoden 1597 verokirjasta. Maininta Hilpan ”ammatista” oikeuttaa ajoittamaan hänen elinaikansa rajasotien kaudelle eli 1500-luvulle
Eräille Karjala tarkoittaa toisessa maailmansodassa Neuvostoliitolle menetettyä Karjalaa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 94 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 94 30.5.2023 18.12.57 30.5.2023 18.12.57. Kaikki eivät hahmota Karjalaksi Venäjällä sijaitsevia Karjalan alueita, vaan Karjala tarkoittaa heille Suomen Karjalaa – Joensuun seudulla sijaitsevaa Pohjois-Karjalaa ja Lappeenrannan alueella sijaitsevaa Etelä-Karjalaa. Folkloristi, itkuvirsien tutkija ja Karjalan Sivistysseuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova kieltäytyy puhumasta karjalaisista itkuvirsistä kadotettuna perinteenä. Hän vertaili Venäjän Karjalassa elävän itkuvirsikulttuurin ja Suomessa virinneiden uusien itkujen eroja. Karjalan kielen puhujia kuitenkin arvioidaan olevan Venäjällä noin 60 000 ja Suomessa noin 11 000. Helsingissä Itä-Suomen yliopiston Kyynelkanavat-hankkeen, SKS:n ja Karjalan Sivistysseuran yhteistyönä järjestetyn kansainvälisen itkuvirsikonferenssin Laments, lost or alive and well toisena avainluennoitsijana puhui Eila Stepanova. Kovin monet suomalaisetkaan eivät tiedosta, että karjalan kieli on oma kielensä; he mieltävät karjalaksi vain suomen pohjoiskarjalaiset ja eteläkarjalaiset murteet. Stepanova summasi, kuinka hankalaa Lönnrotin oli kirjoittaa itkuvirret muistiin: ”ne sisältävät kauheita sanoja, joita Itkuvirret ovat elävää kulttuuria Helsingissä toukokuun puolivälissä järjestetyn kansainvälisen itkuvirsikonferenssin avainluennoitsijana toimi folkloristiikan tutkija Eila Stepanova. Toisille Karjala merkitsee Vienaa, joka on mielletty myös ”alkuperäisen” suomalaisen kulttuurin ja historian säilyttäjäksi. Luennon aiheena oli ”Karelian Lament Poetry, From Oral Tradition to Cultural Heritage” eli ”Karjalainen itkuvirsirunous, suullisesta perinteestä kulttuuriseksi perinnöksi”. 93-vuotiaana hän edelleen jatkaa tutkimustyötään. Suomessa karjalaiset nähtiin passiivisina perinteenkantajina ja karjalaisuus ennen kaikkea kanavana suomalaisuuden historiaan ja kansallistunteeseen. Aleksandra Stepanova on tehnyt mittavan uran tutkijana tallentaen Venäjän Karjalan itkijöiltä näiden itkuja ja laatinut muun muassa Karjalaisen itkuvirsikielen sanakirjan (SKS, 2012). Perheen lapsi oli kuollut, ja lapsen äiti itki kuolleen lapsen äärellä. – Kansallisromanttisen aatteen seurauksena nykyhetken ihmiset eivät erota suomalaisuutta ja karjalaisuutta toisistaan, Stepanova totesi. Itkuvirsikulttuuri Venäjän Karjalassa – Elias Lönnrot kuuli ensimmäisen kerran itkuvirttä Latvajärvellä 1834, ollessaan Arhippa Perttusen luona. Luentonsa aluksi Stepanova selvitti kansainväliselle yleisölleen, miten karttakuvaankin voi piirtää monta eri Karjalaa sen mukaan, keneltä Karjala-määritelmää kysytään. Luotettavia arvioita siitä, kuinka moni kokee oman identiteettinsä karjalaiseksi, ei ole mahdollista esittää. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 94 I tkuvirsien tutkija Eila Stepanova on perehtynyt folkloristina tunnetun petroskoilaisen äitinsä, Aleksandra Stepanovan jalanjäljissä karjalaiseen itkuvirsiperinteeseen ja tehnyt siitä myös väitöstutkimuksensa. Karjalaisen karjalankielisen perinteen ja kulttuurin assimiloimisen osaksi suomalaisuutta voi katsoa alkaneen 1820-luvulla, kun runonkerääjät hakivat alkuperäistä suomalaisuutta Vienan Karjalan laulumailta
Media kutsui häntä viimeiseksi itkijäksi, kuten oli kutsunut myös hänen isoäitiään. Hän kertoo, ketä on paikalla, ketkä saattavat vainajaa toiseen maailmaan. Itkemistä alettiin jäljitellä ja keksiä uudelleen. – Matjoi asui kylässään täysin tietämättömänä suomalaisten kansallisromanttisesta innostuksesta, kunnes etnomusikologi A. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 95 ei voi ymmärtää eikä käsittää”, oli Lönnrot kirjoittanut. Vuonna 2001 perustettiin Äänellä Itkijät ry, ja esiin alkoi nousta nykyitkijöitä (neo-lamenters), joilla itsellään on usein karjalaisia sukujuuria. Stepanova totesi, että nykyitkijät (neo-lamenters) ovat useimmiten korkeasti koulutettuja, naisia – mutta miehiäkin heidän joukostaan löytyy. Yleisönään hänellä oli eliittiä, muun muassa Norjan kuningas. Videolla Karjalan Kielen Kodissa työskentelevä kielenelvyttäjä, karjalankielisen kielipesän opettaja Natalja Antonova itkee karjalaksi, ja nimenomaan itkukielellä. Itkukieli elää Venäjän Karjalassa Stepanova käytti luentoaan havainnollistavina aineistoina arkistoäänitteitä ja videomateriaalia. – Karjalaisilla itkijöillä on edelleen kiinteä yhteys itkukieleen. Itkukieli ei ole enää laajassa käytössä, mutta käsitys vainajien kielestä kuitenkin elää. Miten on mahdollista, että ahkera runonkerääjä ja ripeä muistiinmerkitsijä oli vaikeuksissa karjalaisten itkuvirsien kanssa. Sen sijaan suomalaiset nykyitkijät itkevät millä tahansa kielellä ja ovat innokkaita esiintymään kenelle vain, ketä itkuesitys kiinnostaa. – Venäjän Karjalassa kukaan ei puhu menetetyistä itkijöistä; itkut elävät yhteisössä ja yhteydessä nykyaikaan. Tavallinen, arkinen karjala tai venäjä ei olisi mahdollinen itkujen kieli Venäjän Karjalassa. Keskeistä on myös kunnioitus kaikkeen ympärillä olevaan, myyttinen tietoisuus. Matjoi tuotiin kotoaan Suistamon Loimolasta lukuisia kertoja Helsinkiin esiintymään. Alettiin järjestää itkuvirsikursseja, joilla keskitytään yksilöllisiin tunteisiin, itkujen ilmaisuvoimaan ja terapeuttiseen tehtävään. Hän pitää tärkeänä, että näistä kahdesta erilaisesta itkukulttuurin haarasta puhuttaessa ja kirjoitettaessa niille kummallekin vakiinnutettaisiin eri käsitteet. Nykyitkijöiden joukosta löytyy esimerkiksi terapeutteja tai luterilaisen kirkon työntekijöitä, taiteilijoita, turismin tai harrastustoiminnan alueilla työskenteleviä. Väisänen ”löysi” hänet ja toi hänen itkunsa kansakunnan parrasvaloihin. O. Syitä tähän pohtiessaan Stepanova listasi itkujen yleisiä piirteitä: – ei pysyviä tekstejä, jokainen itku on ainutlaatuinen – ei vakiintunutta mittaa – erittäin metaforinen, säännönmukainen ja salaperäinen kieli, jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää – kiertoilmaukset. Stepanova painotti, että itkijä voi olla niin luova kuin haluaa. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 95 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 95 30.5.2023 18.12.57 30.5.2023 18.12.57. Uudet itkut Suomessa kumpuavat eri lähtökohdista Esimerkkinä karjalaisen itkuvirsikulttuurin nostamisesta suomalaisen kulttuurin symboliksi Stepanova kertoi suistamolaisesta Matjoi Plattosesta (1843–1928). Hän itki menetettyä Karjalaa esiintyen paikallisille yleisölle, sekä suomalaisille että evakoille, mutta myös turisteille. – 1990-luvun lopulla Suomessa heräsi itkuvirsibuumi. Venäjän Karjalassa kukaan ei puhu menetetyistä itkijöistä; itkut elävät yhteisössä ja yhteydessä nykyaikaan. – Kuten näette, tässä ei ole kenelläkään karjalaisia pukuja, eikä tässä juhlita karjalaista kulttuuria, vaan muistetaan ja kunnioitetaan edesmenneitä, Stepanova tähdensi. Lopuksi hän palasi Venäjän Karjalaan, yllättävän lähelle nykyhetkeä. Itkijä toimii välittäjänä näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Nyky-Suomen itkuvirsikulttuurin tutkimuksessa tärkeätä työtä tekee ItäSuomen yliopiston Kyynelkanavat-hanke, jossa tutkijana toimiva folkloristi Viliina Silvonen tarjoaa suomalaisille itkuille peruskäsitteeksi nykyitkut tai nykyitkuvirret. Kyseessä ei ole missään tapauksessa esitystilanne, vaan intensiivinen yhdessäolon hetki. Itkuilla kommunikoidaan toisen maailman, sen asukkaiden ja jumalallisten voimien kanssa, ja tuonpuoleisen esi-isät ymmärtävät ainoastaan itkukieltä. Vuonna 1907 syntynyt Matjoin tyttärentytär Klaudia Plattonen oli oppinut isoäidiltään, miten arvostettua itkeminen oli, ja ensimmäiset itkunsa hän itki 36-vuotiaana. Samalla hän voi esimerkiksi varmistaa, että kuollut isä pitää huolta lapsistaan, jotka ovat lähdössä opiskelemaan kaupunkiin, Stepanova havainnollisti. Hän näytti videon Vieljärveltä, vuodelta 2021. Hän oli tähtenä myös Kalevalaseuran 1920-luvun elokuvaprojektissa Häiden vietto Karjalan laulumailla, ja häntä nimitettiin viimeiseksi itkijäksi. Toiminnan alkuvaiheessa nykyitkuja esiteltiin ”vanhan suomalaisen itkuperinteen elvyttämisenä”, vaikka suomenkielisiä itkuja ei ole koskaan tallennettu . – Kun vainajaa saatetaan tuonilmaisiin, itkijä johtaa koko tilannetta. Lisää pohdintaa aiheesta voi lukea Päivystävä folkloristi -blogista osoitteesta blogs.helsinki.fi/folkloristi/itkuvirsiperinteen-tenho/ Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Viliina Silvonen tutkii itkuvirsikulttuuria Kyynelkanavat-hankkeessa. Tässä kontekstissa vanhat, karjalaiset itkut ja niitä edustavat itkuäänitteet mielletään kadonneena, sukupuuttoon kuolleena kulttuurina, ja uusia itkuja on tuotettu hyvin monenlaisista lähtökohdista, esimerkiksi menetetyn Karjalan suremisena tai yksilöllisen surun ilmauksina. Suomen menetettyä Karjalan alueet Neuvostoliitolle Klaudia asettui asumaan Kiuruvedelle. Stepanova korosti, että Venäjän Karjalassa vanhan perinteen mukaisena edelleen elävä itkukulttuuri ja suomalaisten uusien itkijöiden toteuttama terapeuttinen ja taiteellinen itkukulttuuri edustavat aivan erilaisia maailmoja. Hänen ympärillään istuu ryhmä keskittyneitä naisia, silmin nähden apeutuneina
Samoin esitettiin hengellisten toimitusten suorittamista kansan omalla kielellä. Kokouksissa vaadittiin muun muassa lisää kouluja, lukutupia, kirjastoja, oppilaitosten muuttamista äidinkielisiksi ja kirkosta riippumattomiksi. Paavo oli selvästi suomalaiskansallisesti suuntautunut karjalainen, kaukana ”Bobrikovin kätyristä”. Kolmas oikealta Anna Kaukoniemi. Siinä Anna, joka huolehti Lamminpohjassa sijainneesta äitinsä Jevdokia Dorofejeffin kaupasta, tilaa tavaroita: Pyydän olemaan niin hyvän ja lähetPAAVO AHAVA 150: OSA 4, SARJA PÄÄTTYY Kuusamolaisia kauppakartanoita 1900-luvun alkupuolella yhteydenpito Kuusamon vienalaisten kauppiaiden välillä oli tiivistä, ja vienankarjalaisten asia yhdisti etenkin kauppakumppanuksia Paavo Ahavaa ja Iivo Kaukoniemeä. Kokousväki halusi poistaa myös tullit Vienan Karjalan ja Suomen väliltä, rakentaa teitä, perustaa postitoimipaikkoja. Paavo ja Iivo olivat tässä keskeisiä toimijoita. Kokoukset inspiroivat perustamaan Vienan Karjalaisten Liiton, Karjalan Sivistysseuran edeltäjän, elokuussa 1906. Heidän yhteistyönsä jatkui monella saralla, kaveruuden liimana vienalaisuus, vienankarjalaisten taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantaminen, Vienan Karjalan kysymys, Suur-Suomen tavoitteleminen, Itä-Karjalan pakolaiset – ja kauppa. Molemmat osallistuivat vuodenvaihteessa 1905–1906 Uhtualla järjestettyihin kansalaiskokouksiin, joissa vaadittiin monia parannuksia paikallisten asukkaiden olosuhteisiin. Pavel Afanasjeff ja Iivo Kaukoniemen (Mitrofanoff) tuleva vaimo Anna (Anni Dorofejeff, avioliitto solmittu tammikuussa 1906) ovat tunteneet toisensa ja tehneet kauppaa jo varhaisessa vaiheessa. Paavo Ahava sukukuntaansa kuuluneiden henkilöiden seurassa Tero Ahavan kauppatalon pihalla Kuusamossa kevättalvella 1939. Rajan sulkeutuminen vuonna 1922 ja pulavuodet 1930-luvulla aiheuttivat taloudellista ahdinkoa. Pavel Semjonoff Afanasjeff – Paavo Ahava – oli tyypillinen esimerkki. Vienalaisia oli Kuusamossa muitakin ja keskinäinen kanssakäyminen tiivistä. Vienankarjalaiset liikemiehet alkoivat perustaa paikkakunnalle kauppoja, tosin he usein jatkoivat liiketoimintaa myös kotipuolessaan. AHAVIEN KUVA-ARKISTOT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 96 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 96 30.5.2023 18.12.58 30.5.2023 18.12.58. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 96 B obrikovin vuonna 1899 antama asetus ”syntyperäisten venäläisten oikeudesta harjoittaa kauppaa Suomessa” näkyi myös Kuusamossa. Hän avasi liikkeen Kuusamossa vuonna 1900, säilytti Venäjän kansalaisuutensa ja jatkoi kaupanpitoa Uhtualla. Tästä kertoo P. Erityisen läheistä ja monipuolista oli Paavo Ahavan ja toisen uhtualaissyntyisen kauppiaan, Kuusamoon muuttaneen Iivo Kaukoniemen keskinäinen yhteydenpito. Paavoa ja Iivoa yhdisti vienankarjalaisten asia. Afanasjeffille elokuussa 1903 Kuusamoon Uhtualta saapunut kirje
Alun perin toiminta keskittyi tiedotustilaisuuksien järjestämiseen ja uusien työvälineiden ja -menetelmien esittelemiseen. Kaupankäynti perustui luottamukseen, ostokset kyllä merkittiin muistiin, mutPaavo Ahava Tero-veljensä pojan Veikon seurassa Kuusamossa 1939. Pula-ajan lähestyessä velkakauppa tuli kaupankäynnissä enemmän tavaksi. Todennäköisesti Pellervo-seuran taholta tuli sysäys perustaa Kuusamon osuuskauppa vuonna 1906, alkuunpanijoinaan ja tukijoinaan aktiivisia virkamiehiä ja valistuneita vaikuttajayksilöitä; rahvaan miehet liittyivät mukaan myöhemmin. Marraskuussa 1905 hän kirjoitti vähittäisja tukkukauppias, kauppaneuvos F. Vaimonsa Anna avasi vuonna 1913 kauppaliikkeen Heikkilän kylässä. Osuustoimintaliike pääsi alkuun Suomessa varsinaisesti vuonna 1899, jolloin perustettiin maalaisväestön edistämisseura Pellervo. Paavo Ahavan sukukuntaan kuului hänen ohellaan muitakin yrittäjiä; veljistä Iivo (Iivana) ja Tero olivat kauppiaita, jotka olivat aloittaneet liiketoimintansa paikkakunnalla vuoden 1907 alussa. Helmanauhaa tilkun väristä, wäriä, yksi almanakka, 1 par. Ostamalleen tilalle he rakensivat Suomela-nimisen kauppakartanon. hansikkaita, saippua Waasan... Kunnioituksella Anni Dorofejeff Kuusamossa oli lukuisia kauppahuoneita tai kauppakartanoita, kuten niitä myös tavattiin kutsua. AHAVIEN KUVA-ARKISTOT A. A. pyydän lähettään kalossit ... Erwastin kirja Muistelmia matkalta Wenäjän Karjalassa kesällä 1879, ensipainos vuodelta 1881. Teos herätti Paavo Ahavan vienankarjalaisten asialle. KANSALLISARKISTO, PAAVO AHAVAN ARKISTO 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 97 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 97 30.5.2023 18.12.59 30.5.2023 18.12.59. W. Näitä seurasivat yhteishankinnat maatalouden tarpeisiin. Tätä varten hän oli ostellut tavaroita ja aikoi hankkia niitä lisää Tampereelta ja Oulusta. Lupaa sille kuvernööriltä haettaessa takaajina esiintyivät Paavo ja Tero Ahava. Suhdanteet hyödyttivät myös uhtualaiskauppiaita, kuten Paavo, Iivana ja Tero Ahavaa, joilla oli entuudestaan suhteita rajan taakse. Kesti aikansa, ennen kun osuuskauppa vakiinnutti toimintansa eikä se vielä alkuvaiheessaan pahasti kilpaillut maakauppojen kanssa. Vuoden 1907 alkupuolella hän kuitenkin kirjoitti Helsingistä vaimolleen ja lapsilleen Kuusamoon, että ”hän oli lopullisesti päättänyt ryhtyä harjoittamaan kauppaa Kuusamossa”. Ensimmäinen maailmansota vilkastutti tilapäisesti suhdanteita ja niiden myötä kauppoja perustettiin sivukyliinkin. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 97 . Kun Iivo Kaukoniemi viimein asettui lopullisesti Kuusamoon vuonna 1910, työskenteli hän aluksi Paavo Ahavan kaupassa apulaisena. Anni Dorofejeff (Anni Kaukoniemi) tilasi kirjeitse myyntitavaraa Uhtualle P. Terveisiä äitini ja minun puolesta. tämään isänne mukana seuraavat tavarat: 3 mt. Afanasjeffilta (Paavo Ahava) Kuusamosta vuonna 1903. Vuonna 1916 Kuusamossa toimi puolen tusinaa maakauppiasta sekä osuuskauppa. tärpättiä puhdist., 1 kg rosinoita, 1 Weskynoita, 2 kg perunajauhoja ... Kauppa siirrettiin kolme vuotta myöhemmin kirkonkylään. Veljesten liiketoiminta kehittyi varsin huomattavaksi erityisesti ensimmäisen maailmansodan aikana. Paavo Ahavan into liike-elämään horjui ajoittain. Suhdanne perustui erityisesti Muurmannin radan rakennustyöhön. Rajan sulkeutuminen aiheutti tuntuvaa haittaa kirkonkylän maakauppiaille, kuten Ahavalle ja Kaukoniemelle. Riekille Ouluun, että haluaa luopua osuudestaan Kuusamon liikkeeseen terveydellistä ja muista harrastuksista johtuvista syistä
Iivo Kaukoniemelle tämä luottamus osoittautui tuhoksi, todisteiden puuttuessa saatavien periminen käräjilläkään ei tuottanut tulosta. Paavo oli venäjää taitava kosmopoliitti, joka hankki kauppatavaraa pitkienkin matkojen päästä, Pietaria myöten. Innostus osuuskuntatoimintaan johti kahden kansallisen liikeyrityksen perustamiseen, tavoitteena teollisuuden henkiinherättäminen ja Vienan Karjalan taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantaminen. Vuoden 1938 vuosikokouksessa Paavo Ahava päätyi esittämään vastalauseen asiassa, joka koski seuran toimistona toimineen, Runeberginkadulla sijainneen huoneiston myyntiä. Toimintakaudella 1933–1934 seuran johtokunta oli pohtinut elämäkertakirjasten sarjaa henkilöistä, jotka olivat toimineet ansiokkaasti Karjalan tutkimuksen, runonkeräyksen ja tunnetuksi tekemisen alueilla. Paavo Ahava päätyi syyttämään johtokuntaa taitamattomasta menettelystä. Liikenne lienee loppunut ensimmäisen maailmansodan aiheuttamaan lamakauteen. Näin Paavo Ahava ei onnistunut saamaan aikaiseksi julkaisua itselleen merkittävästä henkilöstä; olihan Ervastin matkakirja Paavon ollessa vielä nuori poika toiminut pontimena hänen elämänsä saralla karjalaisten oikeuksien puolustajana ja elinolojen kohentajana. Puolet hankintahinnasta seura rahoitti itse eri tavoin, toisesta puolesta vastasi Boris Karppela. Kalevalan riemuvuonna 1935 Paavo Ahava ehdotti toimenpiteitä A. Kuusamon historia -teoksen I osassa hänen kerrotaan olleen pääosakas – ilmeisesti myöhemmin ainoa omistaja – Kuusamon höyryveneosakeyhtiössä, joka omisti Kuusamo-laivan. Mikä sitten oli hänen roolinsa myöhempinä vuosina seurassa. Ahava oli myös pienteollisuuden harjoittaja, hän tarjosi työtä paikallisille asukkaille. Paavo Ahavan elämä liikemiehenä oli monipuolinen. Tavaraa itään kulki menokuormassa. KUUSAMON HISTORIA I VUODELTA 1978, KOILLISSANOMAT OY Kuusamolaiset kauppiaat toivottivat hyvää uutta vuotta sanomalehti Kalevassa 31.12.1925. Kuusamoa alettiin näin tehdä tunnetuksi matkailupitäjänä. Paavo Ahava hankki Kuusamon ensimmäisen henkilöauton 1924– 1926 tienoilla. Seura joutui kuitenkin luopumaan hankkeesta, koska ”kustannusmahdollisuudet todettiin neuvotteluissa vähäisiksi”. Paavo Ahavan 150-vuotissyntymäpäivän huomioimisesta syntynyt juttusarja päättyy tähän. Se aloitti toimintansa vuonna 1911, liikennöi Kuusamo-järvellä, siihen mahtui 30 matkustajaa ja se kuljetti jonkin verran rahtia. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 98 EPILOGI Paavo Ahava oli merkittävä vaikuttaja monella tavalla, Karjalan Sivistysseuran perustaja ja voimahahmo. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 98 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 98 30.5.2023 18.12.59 30.5.2023 18.12.59. Kyseinen kiinteistö oli osoittautunut seuralle liian kalliiksi ylläpidettäväksi. Hänen rahdinajajiensa verkosto oli laaja, myytävää hankittiin usein esimerkiksi Kannanlahden suunnalta. Sen pyytämistä olisi ilmeisesti pidetty epäluottamuksen osoituksena. Hänen kauppaliikkeensä päätyi konkurssiin vuonna 1932. Esitystä kannatettiin, mutta se jäi silloin toistaiseksi pöydälle. Tilanteen seurauksena seuran toiminta siirtyi yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi vaihtuviin vuokratiloihin, kunnes vuonna 1963 seura osti nykyiset tilat Katajanokalta. EEVA-KAISA LINNA Kuusamon höyryveneosakeyhtiön omistama Kuusamo-laiva liikennöi Kuusamo-järvellä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuusamo-laiva ja sen edeltäjä Kitka olivat ensimmäiset yritykset turismin harjoittamiseen elinkeinona. Paavo Ahava oli ajautunut konkurssiin vuotta aikaisemmin. Paavo oli seuran johtokunnassa vuosina 1906–1928, kaikkiaan 22 vuotta, minkä jälkeen hänellä ei tiettävästi ollut yhdistyksessä muodollista asemaa. Paavo Ahava oli rohkea ja innovatiivinen yrittäjä. Paavo Ahava ei kuitenkaan jättänyt kokonaan seuratoimintaa, vaan oletettavasti seurasi sitä tiiviisti myöhempinäkin vuosina. EEVA-KAISA LINNA ta kuittausta ei ollut tapana vaatia. Hän oli kauppias, jolla oli kauppaliike niin Kuusamossa kuin Uhtualla ja niissä luotettavana kumppaninaan vaimonsa Paraske. W. Ervastin muiston kunnioittamiseksi sekä elämäkerran kirjoittamiseksi hänestä. Historioitsija Pekka Vaaran voidaan katsoa myöhemmin korjanneen tämän puutteen, kun hän kirjoitti Ervastin Ahma -teoksen alkusanoiksi merkittävän elämäkerran kirjan kirjoittajasta
Nuori Maija Ahtonen. Sitten sattui suuri suru, kun äiti pian Yrjön syntymän jälkeen sairastui ja kuoli pois. Kyllä se oli murheen aika. Ala-Rimpi Iivana Ahtosen hautajaispäivänä kesäkuussa 1973. Mummo meitä hoiteli, vaan vaikeaahan se oli. Nyt sitten syntyi uusia lapsia: Heikki (1929), Vappu (1931), Paavo ja Liisa (1948). Vuosi oli 1923. Tähän artikkeliin Metropoliitta Panteleimon on kirjannut Maija Vartiaisen muistoja Rimmiltä. Äiti Anni oli samasta kylästä, Huosiusvaaran talon Huovisia. M aijan isän isoisä oli Rimmin Uljaskana tunnettu Eljas Ahtonen, jota Akseli GallenKallela käytti mallina luodessaan Väinämöisen kuvaa kuuluisaan Aino-triptyykkiinsä. Hän oli äidin sisaren tytär ja monta vuotta isää nuorempi. Kotitalo Meidän taloa Ala-Rimpiä sanottiin Alataloksi ja sitten samalla vaaralla seisovaa Ylä-Rimpiä Ylätaloksi. Siellä asui meitä Muistoja elämästä Rimminvaaralla Maija Vartiainen oli 81-vuotias kertaillessaan lapsuusja nuoruusmuistojaan Kainuun korpikylästä — Kuhmon Vartiuksen Rimmiltä. Kotona meillä asui vielä mummo, isän äiti Marppa, joka oli Latvajärvestä lähtöisin. Isän nimi oli Johannes Ahtonen, Iivanaksihan häntä kutsuttiin. Sitten isä otti uuden emännän eli Palagan. 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 99 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 99 30.5.2023 18.13.00 30.5.2023 18.13.00. Äidin kuolema Rimmillähän minä synnyin. Palagasta me saimme uuden äidin ja hyvä hän oli meille orvoille kaikin puolin. Minua, Mariaa tai Maijaa, ennen oli maailman tullut sisaruksista: Johannes (1918), Nikolai (1919), Santeri (1920) ja minun jälkeen Anni (1925) ja Yrjö (1928). 1800-luvulta lähtien Rimpi toimi porttina Kuhmon kautta Vienaan taivaltaneille runonkerääjille ja karelianisteille. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 99
Hauta oli keskeltä syvempi. Avojaloin juostiin saunasta pirttiin, näin talvellakin. Sillä rahalla sitten ostettiin kaupasta tavaraa. Ruisoljista saatiin täytteet patjapusseihin. Muuten käytiin Lentiirassa jauhattamassa. Vielä muistan, että sota-aikana oli neljä tynnyriä haudattu suohon. Juortananjoessa, siinä lähempänä, oli myös mylly, ja siellä jauhatettiin keväällä, kun vettä siellä enempi. Niitä haettiin kesällä järven takaa kaksi venelastia. Mummolla oli vielä nurkassa ompelukone. Henkilöt oikealta: Heikki Ahtonen, Anni Ahtonen (o.s. Pesuvesi lämmitettiin siten, että kiukaasta otettiin pihdillä kuumia kiviä ja laskettiin vesikorvoon. Koti oli sellainen vanhanaikainen talo. Hilipän ja Domnan pojalla, Sassilla, oli kaksi lasta. Miesväki kylpi ensin, ottivat tuvasta puhtaat vaatteet kainaloon, sitten kylpivät muut. Ala-Rimmin pirtissä äidin kuoleman jälkeen. Vastat oli ripustettu kuivumaan. Ruokapöytä oli nurkassa ja sen yläpuolella ikonit. Omalla joukolla tehtiin hauta. Siellä ne pudistettiin ja pilkottiin. Kannoin puita sisään ja lakaisin lattioita. Silloin nostettiin kantoja metsästä ja ajettiin tervahaudalle. Sitten oli vuorossa jyvänjauhatus. Siinä vesi sitten lämpisi. Tukko piti olla sen takia, ettei tuli päässyt kynää pitkin ja koko hauta syttynyt tuleen. Pirtti oli asuinhuoneena ja siinä kaikki toiminta tapahtui. KAINUUN VIENALAISKYLÄT KAINUUN VIENALAISKYLÄT 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 100 5-6_karjalan-heimo_2023.indd 100 30.5.2023 18.13.01 30.5.2023 18.13.01. Kesällä siellä nukuttiin, muuten pidettiin säilytystilana. Tynnyrit uitettiin puomin sisässä Änättiä myöten. Vielä pihasta löytyi navetta ja tietysti savusauna, jota lämmitettiin kahdesti viikossa. Reikä taas oli kupeessa ja puutappi reiässä. Sintson eli eteisen takaa löytyi maitoja ruokahuone, varasto sellainen. Terva myytiin kauppias Aku Korhoselle. 2023 Karjalan Heimo N:o 5–6 100 samoja Ahtosia. Tervanpoltto tapahtui keväällä, 85 tynnyriä saattoi tulla kerralla. Mummolla oli oma ikoni sivuseinällä ja sen edessä hän rukoili. Lentiirassa oli iso koski, jossa [jonka myllyssä] eloja jauhatettiin. Tervahauta tehtiin joka vuosi. Sirpillä viljat leikattiin, lyhteisiin sidottiin, huosiossa kuivattiin ja lopuksi vielä riihessä paremmin kuivattiin. Hyvin siellä perunat säilyi. Tehtiin niistä haudetta lehmillekin ja annettiin semmoisenaan myös. Koivusta otettiin tuohta kynän ympärille ja siihen painoja, ettei käperry. Maija istuu keskellä hattupäisen isänsä sylissä. Vähäiset pellot muokattiin, kylvettiin ja syksyllä leikattiin. Talon takaosassa oli tilava, lämmittämätön, ikkunaton huone. Hyvönen), Iivana Ahtonen, mummo lasten kera. Kun lyhteet olivat siellä riihessä valmiit, niin niitä pieksettiin seinään ja sitten riusalla paukutettiin. Kun tukat oli kuivuneet, käytiin levolle. Iltapalaksi syötiin leipää ja juotiin maitoa. Oljet pistettiin siteeseen ja vietiin sarajalle hevoselle annettavaksi. Mummo pesi pienempiä lapsia. Tervahauta Syksyn työ oli tervahaudanteko. Kynä kuljetti tervaa ulos haudasta tynnyriin. Suota kannettiin ja tampattiin pohjalle. Kesä oli touhun aikaa. Ruista, ohraa ja kauraa niissä viljeltiin ja kyllähän ne siellä vaaralla kasvoivat, kun peltoja koetettiin kaikin tavoin kohentaa ja oli karjaakin ja tunkioita hoidettiin. Vuoteita oli päätyseinällä peräkkäin. Piiroset asuivat myllypirtissä. Siellä oli koulukin talossa, luokkahuone tilava. Korhonen Iivana Ahtosen ruumiinsiunauksesta Ala-Rimmin talon edessä. Minun tehtävä oli sen lämmittäminen. Sitten kuormat ja kasukset. Isä laittoi kuusivanteiset tynnyrit, joissa oli pohja molemmissa päissä. Palaga hyvästelee miestään, taempana huivipäinen Maija Vartiainen. Koulussa ja maailmalla Kun vähän kasvoin, olin lapsenlikkana Kuivajärvellä Hilipässä. Kaikenlaista siellä tein. Jyvät laitettiin masinakoneeseen puhdistumaan, ruumenet sitten erikseen. Keskellä lattiaa oli luukku, josta pääsi kellariin