2022 3–4 7 € Elias Lönnrot: 220 vuotta syntymästä Heimopäivä: Karjalaiset identiteetit Taiteilijoiden Kalevalatalo-hanke Lönnrotin vaimo Maria
2010-luvulle tultaessa karjalaa puhuvien määrä on romahtanut. 72 Katri Kovasiipi SEURAAV A NUMERO Heinäkuu 2022. Karakinan ja O. 50 Kati Kallio Ovatko suomalaiset varastaneet Kalevalan karjalaisilta, miten tunnistamme karjalaisuuden ja kuinka moninaisia karjalaisuuden muotoja onkaan olemassa. Tuo unelma voi olla vihdoin toteutumassa – tosin yllättävässä muodossa. Tengström ja F. Snellman, R. 76 Eeva-Kaisa Linna Eriikka Sailo kertoo isovanhemmistaan Alpo ja Nina Sailosta, jotka lähtivät jatkosodan aikana Vuokkiniemelle ikuistamaan runonlaulajia. V. 46 Katri Kovasiipi Heimopäivän Karjalamme-seminaarissa kuultiin puheenvuoroja karjalaisista identiteeteistä ja karjalaisuuden tutkimisesta sekä kielielämäkertoja. 57 Tarjariitta Lehtola Vasta lähes 50-vuotiaana Lönnrot sai puolisokseen maailman merillä purjehtineen, itsenäisen ja kyvykkään, 21 vuotta itseään nuoremman Maria Piponiuksen. SAMI SAILO 65 Unto Martikainen Jo ennen Lönnrotin runonkeruumatkoja ja hänen rinnallaan kiersivät Vienan runokyliä useat merkittävät perinteentallentajat Sjögrenistä Europaeukseen. Collan miettivät, mitä Kalevalan pitäisi sisältää, jotta se täyttäisi kansalliseepoksen mitat. 2022 3–4 7€ Elias Lönnrot 220 vuotta syntymästä Heimopäivä: Karjalaiset identiteetit Taiteilijoiden Kalevalatalo-hanke Lönnrotin vaimo Maria KANSI: Lönnrotin patsas Paikkarin torpan edustalla. 70 Irina Novak Karjalaisasutus kasvoi Vienanmeren Kantalahden rannoilla nopeasti 1900-luvun alussa. 42 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 KARJALAN HEIMO 3–4/2022 60 44 Eeva-Kaisa Linna Elias Lönnrot eteni vaatimattomasta Paikkarin torpasta Kainuun piirilääkäriksi, runojen kerääjäksi, Kalevalan kokoajaksi ja suomen kielen professoriksi. V. KUVA: TARJARIITTA LEHTOLA Toimittaja Jussi Konttinen kertoo kuvanveistäjä Alpo Sailon suuresta unelmasta, Kalevalatalosta. 55 Pia Paananen Lönnrotin rinnalla J. Karlovan vienankarjalaksi kääntämä Huoti-tiätä, kišša ta koira saa lastenkirjaklassikon tapahtumat elämään Hapanmaitol’an kylässä
Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Kun runonkerääjät ja laukkukauppiaat kulkivat Vienan reitillä, oli Venäjän keisarikunnan ja sen autonomisen osan, Suomen suuriruhtinaskunnan, välinen raja auki. Vaikka laukkukauppaa yritettiin 1800-luvun lopulla lainsäädännölläkin suitsia, kulkemaan pääsivät niin ihmiset kuin heidän mukanaan liikkuneet silkit, nauhat, turkikset – ja laulut. Suomalainen karjalainen ei voi lähettää syntymäpäiväkorttia Karjalan tasavallassa asuvalle sukulaiselle tai ystävälle. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Rajankäyntiä PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2022 10 5 E lias Lönnrotin syntymästä tuli kuluneeksi huhtikuun 9. Stalinin valtakaudesta tuli vähemmistöjen tragedia. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Sen muistoksi päätimme omistaa tämän Karjalan Heimon Lönnrotille. 43 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 SEURAAVA NUMERO Kesäkuu 2022 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Vuonna 1922, 120 vuotta Lönnrotin syntymän ja viisi vuotta Suomen itsenäistymisen jälkeen, perustettiin Neuvostoliitto virallisesti. Petroskoin yliopistoon avattiin karjalan ja vepsän kielen laitos. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Nyt edes posti ei kulje Suomen ja Venäjän rajan yli. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Karjalaiset ihmiset rajan molemmin puolin ovat kuitenkin edelleen heimolaisia toisilleen, aivan kuten tähänkin asti. GLASNOSTIN JA PERESTROIKAN vaikutuksesta, vuodesta 1989 alkaen karjalan kieli koki uuden nosteen. Venäjän hyökkäys Ukrainaan saa entistäkin enemmän pohtimaan myös karjalan kielen tulevaisuutta. Jokaisen meistä on tehtävä sen hyväksi kaikkensa, kuten professori Anneli Sarhimaa totesi Heimopäivän puheenvuorossaan 23.4.2022. 1990-luvulla Petroskoin yliopistossa kylvettyjen siementen satona olemme nyt saaneet myös Itä-Suomen yliopiston opettajakuntaan korkeatasoista karjalan kielen asiantuntemusta. päivänä 220 vuotta. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. Karjalan tasavallassa alettiin normittaa karjalan kieltä ja se tuli osaksi kouluopetusta. On syytä muistaa, ettei kielentutkimus ole mielipideasia; se on tiedettä. Vuoden 1924 loppuun mennessä raja itsenäisen Suomen ja Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan välillä suljettiin, vuosisataiset polut ja reitit menetettiin. Lönnrot ja monet muut 1800-luvulla toimineet perinteenkerääjät kulkivat Kainuusta Vienan Karjalaan johtavaa Vienan reittiä. Sitä käyttivät myös vienalaiset laukkukauppiaat, joiden tallaamien polkujen mahdollistamana syntyi aikoinaan Karjalan Sivistysseura, aluksi nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Me ihmiset voimme selvitä tästä vain pitämällä yhteyttä, pyrkimällä yhteiseen hyvään ja hyödyntämällä sitä sivistystä, jota olemme edeltäviltä sukupolviltakin lahjaksi saaneet.. Sen vuoksi on tärkeää, että elvytysvastuu pysyy asiantuntevissa ja kyvykkäissä käsissä myös jatkossa
Viimeiset matkat palvelivat kielentutkimusta. V. Matkansa hän taittoi jalan, Paikkarin torpan Elias Painokuva Bernhard Reinholdin maalaamasta Elias Lönnrotin muotokuvasta vuodelta 1872. Eri vaiheiden jälkeen Lönnrotista tuli ylioppilas, ja hänet merkittiin Turun akatemian matrikkeliin lokakuussa 1822. Snellman. Eliaksen nuoruudessa ei ollut helppoa saada koulusivistystä, mutta poikkeuksellisen suurten lukuhalujen ja suosijoiden ansiosta hänen onnistui hankkia itselleen laaja koulutus. Väitöskirja A andling om Finnarnes Magiska Medicin kertoi suomalaisten taikuuteen perustuvista parannustavoista. Alun tavoitteena oli kerätä mahdollisimman tarkoin vanhat runot historian lähteiksi ja suomenkielisen kirjallisuuden perustaksi. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 44 L önnrot oli suurmies, monipuolisesti lahjakas, usean alan innovatiivinen taitaja, multitalentti: tutkimusmatkailija, lääkäri, kielitieteilijä, toimittaja, runoilija. Opiskelutovereina olivat tulevat suurmiehet J. KUVA: MUSEOVIRASTO, HISTORIAN KUVAKOKOELMA Paikkarin torppa on kansallisomaisuudeksi luokiteltu museo. KUVA: LIVADY Elias Lönnrot syntyi vuonna 1802 Sammatissa, väitetysti räätäli-isänsä rakentamaan mökkiin, joka tunnetaan Paikkarin torppana. Kesäkuussa 1827 Lönnrot sai todistuksen loso an kandidaatin tutkinnosta maisterinväitöksellään "muinaisten suomalaisten jumalasta Väinämöisestä", De Väinämöine priscorum Fennorum numine. Runeberg ja J. Nykyisin Paikkarin torppa toimii museona. L. Ensimmäisen keruumatkansa Lönnrot teki vuonna 1828 Hämeeseen ja Savoon. Matkoja kertyi kaikkiaan 11, kohteiden ääripisteitä olivat Petsamo, Arkangeli, Viena, Viro ja Inkeri. Lönnrot promovoitiin lääketieteen tohtoriksi kesäkuussa 1832. Lönnrotin tutkimusmatkat voidaan jakaa kahteen selkeään jaksoon. Toinen, toukokuussa 1831 aloitet. soutaen, hiihtäen, joskus kulkuneuvoja hyödyntäen. Lönnrotin merkitystä ja torpan tärkeyttä hänen elämässään kuvannee se, että Senaatti päätti ottaa sen haltuunsa vuonna 1889 ja säilyttää alkuperäisenä. Lönnrot siirtyi Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1832
Vielä kerran Lönnrot suuntasi tutkimusmatkalle, nyt Viroon kesäkuusta 1844 tammikuuhun 1845, tutkien sanakokoelmia ja keräten talteen virolaisia sananparsia, arvoituksia ja tarinoita. LÄÄKÄRINÄ LÖNNROT ehti toimia kaikkiaan 20 vuotta, ensin Oulussa ja sittemmin Kajaanissa piirilääkärinä. A. suurretki, se käynnistyi 1836 ja kesti kolmivaiheisena runsaan vuoden. Hänestä tuli sittemmin myös huomattava virsirunoilija. EEVA-KAISA LINNA Paikkarin torpan sisätilaa hallitsee massiivinen uuninurkkaus valurautapatoineen. Vuonna 1835 Lönnrot sai valmiiksi eepoksen käsikirjoituksen, joka julkaistiin samana vuonna ja tunnetaan nimellä Vanha Kalevala. Hän esitti myös monia käytännöllisiä uudistuksia, muun muassa hahmotteli terveyskeskuksen edeltäjän, joka pitäjään sijoitettavan lääkäritalon. KUVA: LIVADY. Idea Kalevalasta! Viidennellä matkallaan 1834 Lönnrot laulatti parasta vanhojen runojen taitajaa Arhippa Perttusta Latvajärvellä, mikä muodostui keruutoiminnan huippuhetkeksi. Saman vuoden syksyllä hänet nimitettiin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston järjestyksessä toiseksi suomen kielen professoriksi M. Esikoispoika Elias oli kuollut parivuotiaana 1852. Vuonna 1862 Lönnrot muutti takaisin Sammattiin, nyt lopullisesti, jäätyään täysinpalvelleena eläkkeelle professorinvirastaan, kanslianeuvoksen arvonimen saaneena. Lapsista Maria menehtyi 1874, Elina 1876 ja Tekla 1879, kaikki kolme parinkymmenen vuoden ikäisinä. Lönnrot sai runsaasti huomiota osakseen, kunniaja kirjeenvaihtajajäsenyyksiä kotija ulkomaisissa yhdistyksissä ja tieteellisissä akatemioissa, kunniatohtoriuksia. Syntyi muun muassa Uusi Kalevala 1849 ja sanakirjatyö käynnistyi. Castrénin menehdyttyä keuhkotautiin. Yhdeksäs matka liittyi viranhoitoon. Lääkärintoimessaan hän ehti laatia lukuisia kansaa valistavia terveydellisiä ja tieteellisiä julkaisuja ja oppaita. Kymmenes matka käynnistyi 1841 ja oli toinen suurretki, joka päättyi 1842. Lönnrot oli suomen kirjakielen toinen isä Mikael Agricolan jälkeen, kansalliseepoksen, Kalevalan, ja sen sisarteoksen Kantelettaren luoja, kielen uudistaja ja sanakirjojen toimittaja sekä ensimmäisen suomenkielisen aikakauslehden kustantaja ja toimittaja. Varattomana kyläräätälin poikana maailmalle lähtenyt Elias saavutti elämässään korkeimmat oppiarvot, oli kotimaassaan tunnustettu suurmies ja eurooppalaisena kuuluisuus, joka kotikyläänsä palattuaan tunnettiin suuresti arvostettuna ”professorina” tai vaan ”Lenruutina”. Vain vuonna 1855 syntynyt Ida eli aikuiseksi saakka. Lönnrot osallistui virsikirjakomitean työskentelyyn ja sanoitti tai suomensi joko kokonaan tai osittain 54 nykyisen suomenkielisen virsikirjamme virsistä ja oli lisäksi uudistamassa 65 virttä. Erityisesti matkojensa jälkeisinä vuosina Lönnrot kirjoitti paljon. Kahdeksas matka vuonna 1838 pohjusti Kanteletarta (1840). Rankka ja vaarallinenkin matka aiheutti hengellisen murroksen ja muutti Lönnrotin aiemman luonnontieteellisen suhtautumistavan uskonnolliseksi. Syksyn 1833 matka, neljäs Lönnrotin matkoista, oli Kalevalan synnyn kannalta ratkaiseva, silloin hän tapasi Ontrei Malisen ja Vaassila Kieleväisen Vuonnisessa. Hän kuoli vuonna 1884. Matkan pontimena oli kiinnostus suomalaisten ja heidän sukulaisheimojensa kielten ja kansantapojen tutkimiseen. Lönnrotin ja Castrénin yhteinen matka oli mielenkiintoinen, vaarallinenkin. Syntyi ajatus yhdistää kertovat runot yhdeksi kokonaisuudeksi. Matka suuntautui pohjoiseen Lappiin, Vienan Kemiin, Solovetskiin ja Arkangeliin. Castrén jatkoi tutkimuksiaan samojedikielten parissa, Lönnrot suuntasi vepsäläisten maille. Sieltä kerätyt tiedot kielestä ja kansanrunoudesta tulivat myöhemmin suomen kielen professuuria varten laaditun väitöskirjan aineksiksi. Puolet tuosta ajasta hän tosin oli virkavapaalla, virkatyöstä piti irrottaa aikaa lukuisille tutkimusmatkoille. RUNOJEN KERUUN ja Kalevalan synnyn kannalta aika lääkärinä Kajaanissa oli merkittävä, kiertelihän hän laajoilla alueilla rokotuksia tarkastamassa. Vuonna 1853 Elias Lönnrot puolusti suomen ja kirjallisuuden professorinvirkaa varten julkaisemaansa tutkielmaa Om det Nord-Tschudiska språket. Kolmas matka vuonna 1932 ulottui jo Vienan Karjalaan Akonlahteen saakka. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 45 tu matka keskeytyi, koska lääketiedettä opiskeleva Lönnrot kutsuttiin Helsinkiin taistelemaan Aasiasta levinnyttä epidemiaa vastaan. Siellä Lönnrotin ja hänen matkaseuralaisensa Matias Aleksanteri Castrénin – tämä oli Helsingin yliopiston ensimmäinen suomen kielen professori ja uralilaisten kielten tutkimuksen ja etnogra an uranuurtaja ja Kalevalan ensimmäisen ruotsinnoksen laatija – tiet erkanivat. Kuudennella matkallaan Lönnrot taivalsi viidessä viikossa 800 kilometriä. VIIMEISET VUODET olivat akateemisesti ja kirjallisesti aktiivisia mutta yksityiselämässä tuskin kovin onnellisia. Seitsemäs matkoista oli ns. Vuonna 1869 hän osti Lammin talon, jossa eli elämänsä loppuun saakka. Myöhäisellä iällä vuonna 1849 solmittu avioliitto Maria Piponiuksen kanssa päättyi tämän kuollessa keuhkotautiin vuonna 1868
Heimopäivän tunnelmaa leimasi huoli Ukrainan sodan vaikutuksista, samalla korostui myös rajan yli tehtävän yhteistyön tärkeys. Kielenelvytyksessä on kyse sinusta ja minusta ”Kun puhutaan karjalan kielen tulevaisuudesta, puhe ei ole muista, vain itsestäsi”, totesi osuvasti kieliaktivisti, toimittaja Natalja Antonova Helsingissä järjestetyn Heimopäivän luennossaan. Koska karjalan kieli ei valtaosassa perheitä ole enää nykyään kotikieli, Antonova painottaa kielen siirtämistä ihmisiltä toisille tiettyjen rakenteiden ja käytäntöjen kautta. Antonova tekee yhteistyötä myös Karjalan Sivistysseuran kanssa. Opas on suunnattu kaikille karjalan kielestä kiinnostuneille vanhemmille, perheille, opettajille, vähemmistökielisille yhteisöille ja kieliaktivisteille, jotka haluavat tarttua karjalan kieleen lapsien kanssa. SEMINAARI KARJALAMME Heimopäivän Karjalamme-seminaarin luennoijia valmiina vastaamaan yleisön kysymyksiin. –iäkkäiden natiivipuhujien roolin esille tuominen: kielimestari-oppilaskäytännöt, ikäihmisten kielitaitojen hyödyntäminen muistaen myös vanhusten hoitopaikat ja päivätoimintakeskukset. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 46 K arjalamme-aiheisen seminaarin luentoja ja puheenvuoroja kuultiin sekä karjalaksi että suomeksi. Kieliaktivisti, toimittaja Antonova asuu Vieljärvellä ja Petroskoissa ja työskentelee Karjalan kielen kodi -yhdistyksessä karjalan kielen asiantuntijan tehtävässä. Näitä voivat olla –kielipesät, jotka toimivat rajan molemmin puolin ja joilla on yhteinen verkosto, jota kehitetään. –karjalankielinen opetus kouluissa. Vasemmalta Kati Kallio, Olga Karlova ja Tuomo Kondie.. Kielityö ei kaipaa rajoja Etäyhteyden välityksellä Petroskoista tallennettu Natalja Antonovan karjalankielinen luento ”Ka?on tädä muailmua juumoras läbi” käynnisti Karjalan Sivistysseuran Heimopäivän Karjalamme-seminaariosuuden. Tästä tuorein esimerkki on venäjäksi, karjalaksi ja suomeksi julkaistu opas ABC – Lapsen kanssa karjalaksi – opas karjalan kielen elvyttämiseen (KSS 2022), joka julkistettiin Heimopäivän yhteydessä. Karjalan kielen kodi tunnetaan vuonna 2017 käynnistyneestä kielipesätoiminnastaan, ja sen karjalankielisessä päivähoidossa on mukana 11 lasta
Lukuisat sodat ovat tuoneet kärsimystä, rajat ovat tuoneet omat ongelmansa – kuten taas kerran, Kondie tiivisti karjalaisten asemaa valtakulttuurien puristuksessa. Oma kriisi avasi aktivismin Väitöskirjatutkija, sosiolingvisti ja kieliaktivisti Tuomo Kondie piti Antonovan esitykseen kommenttipuheenvuoron. Kondie havahtui omaan karjalaisuuteensa vasta 16-vuotiaana. Karjalaiset identiteetit Akatemiatutkija Kati Kallio käsitteli omassa esityksessään käsityksiä karjalaisuudesta suomalaisena muinaisuutena, osana suomalaisuutta. He kokivat tärkeäksi tehtäväkseen tallentaa vienalaisia runonlaulajia teoksiinsa, ennen kuin on liian myöhäistä. Pertti Sailolla on jonkin verran omia muistoja tuolta ajalta, ja tyttärensä Eriikka Sailon kanssa hän on tutkinut äitinsä Nina Sailon Vuokkiniemen-aikaista päivyriä. Oli shokki tajuta, että oman ukin äidinkieli oli toinen kuin hän oli kuvitellut. Suru kielen kohtalosta motivoi toimimaan. Sailojen perhe Vuokkiniemellä Pertti Sailo oli 3-vuotias, kun hänen vanhempansa, kuvanveistäjät Nina ja Alpo Sailo asettuivat Vuokkiniemelle keskelle jatkosotaa vuonna 1943. Suomalaisella ja karjalaisella kansanperinteellä on yhteiset juuret, jotka ulottuvat paikallisyhteisöistä muinaiPetroskoissa aiemmin asunut muusikko Arto Rinne esitti Heimopäivässä kappaleensa Kaunis Karjala. Arton musisointi sykähdytti osallistujia myös illalla, perinteisessä teeja tarinaillassa, jossa kuultiin muun muassa Rinteen Sattuma-yhtyeestä tunnettuja kappaleita.. – Niin pitkään, kun on meitä karjalaisia, jotka osaamme ja haluamme elvyttää, ei karjalan kieltä voi tappaa. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 47 . Tuomo Kondien kirjoittama arvio ABC-oppaasta on julkaistu KSS:n Uutis?uppu – Uudis?uppu -ajankohtaiskanavalla, ja se julkaistaan myös Karjalan Heimossa 5–6/2022. – Nina-äiti hoiti asioita tarmokkaasti ja hallitsi tilanteet. Sailojen perheessä on puhuttu Kalevalatalo-ajatuksesta hyvin paljon, niin kauan kuin Pertti ja Eriikka Sailo voivat muistaa. Karjalan kieli voisi olla yhteinen kieli rajan molemmilla puolin eläville karjalaisille. Muisto siitä, miten itse kärsin, ajaa hoitamaan asiaa, ettei kenenkään muun tarvitsisi samalla tavalla kärsiä. Antonova korostaa, että Suomen ja Venäjän rajan yli tarvitaan yhteistyötä. Hän valmistelee väitöskirjaa karjalan kielen elvyttämisestä nuorten näkökulmasta. Hän totesi, että perinteentutkimuksen nykynäkökulmasta tämä aihealue on ongelmallisin. Lisää Kalevalatalo-hankkeesta ja Sailojen perheen muistoista voi lukea tämän lehden sivuilta 60–64. – Näin valtava osa historiaa on jäänyt pimentoon, ja se on ollut myös omaa historiaa. Kielenelvytystyö ei ole mutkatonta, mutta sekä siinä että karjalaisyhteisöissä saavutetut ilon hetket ovat olleet ratkaisevia voiman lähteitä. Erityistä iloa Tuomo Kondie on kokenut lukiessaan Natalja Antonovan tuoretta ABC-opasta. Seurasi identiteettikriisi ja järkytys, joka pakotti myös toimimaan. Vaikka Suomessa vallitsee yhä suuri tietämättömyys karjalan kielen suhteen, Kondie uskoo, että tilanteen muuttuminen on mahdollista. Siihen kirjatut arkiset merkinnät kertovat äidistä, joka huolehti kuvanveistäjän työnsä rinnalla perheen asioista uutterasti, monella tasolla. Kuulostaa pelottavalta ja uhkarohkealta viedä pieniä lapsia sotatoimialueelle, mutta Sailot selviytyivät hankkeestaan hyvin. Tietoa ei ollut helppo löytää, mutta itseopiskelun kautta Kondie päätyi lopulta Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan karjalan kieltä. – Yhä edelleen joudumme kamppailemaan kielemme, kulttuurimme ja historiamme kanssa. Isä oli jo iäkäs, ja varmaan nuoruudessaan Pietarissa äiti oli nähnyt ja kokenut kaikenlaista, Pertti Sailo pohti äitinsä neuvokkuutta
1800-luvun Suomessa suomen kieli yhdistettiin aikakauden ajatuksiin kansanrunoudesta, ja karjalan kieli nähtiin vain suomen murteena. Kaikkia on yhdistänyt oma kieli ja kulttuuri, tahto pysyä karjalaisien joukossa. Kieli yhdistää ihmisiä rajoista huolimatta. Esityksensä alussa Karlova kuvaili vuokkiniemeläistä kasvuympäristöään. Nykyhetkessä ei voidakaan puhua yhdestä karjalaisuudesta, vaan monenlaisista karjalaisista identiteeteistä. Nuo juuret eivät kuitenkaan ole suomalaisia, vaikka ne kertovat myös suomalaisuudesta. ”Missä kieli, siellä mieli” Olga Karlova kertoi vienankarjalaksi omaa kielielämäkertaansa Vuokkiniemen rannoilta Petroskoin yliopiston suomen ja karjalan kielen opintojen kautta Joensuun yliopistoon, karjalan kielen elvyttäjäksi. Vienankarjalan kielikursseja on järjestetty rajan molemmin puolin jo kolmen vuosikymmenen ajan, vuodesta 1991. Kaikki tunsivat toisensa, kotona puhuttiin karjalaa. Kielikurssit ovat olleet kysyttyjä, suuri osa osallistujista on ollut mukana alusta asti, Karlova summaa. Sukupolvien välinen kielensiirto oli katkeamassa, mutta Karlova elvytti sen, lapsen isän eli miehensä tukemana. – On voitu opiskella kieltä, tutustua kahdessa maassa elävien karjalaisten historiaan, vienalaisiin tarinoihin, iloita ja surra yhdessä, jakaa kokemuksia. Vuosina 2005– 2014 Karlova oli myös karjalankielisen nuorisonukketeatteri ?i?iliuškun näyttelijänä, ja se oli tärkeää toimintaa. Selittävänä tekijänä karjalaisuuden suoraviivaisesta liittämisestä suomalaisuuden historiaksi voi nähdä 1800-luvun kansallisuusaatteen, jossa valtion rakennusaineina olivat kansa, sen kieli ja kansankielinen kulttuuri. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 48 suuteen. Nyt lapsi pistää äidin kääntämään kirjoja karjalaksi ja on käännösten ensimmäinen kuuntelija ja testaaja. Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi kutsuttiin karjalan kielen hyväksi merkittävää työtä tehnyt professori Anneli Sarhimaa, joka osallistui seminaariin etäyhteydellä Mainzista.. Tuolloin elettiin karjalan kielen nousuaikaa: karjalan kielen opetus oli alkanut Karjalan tasavallan kouluissa, Petroskoin yliopistoon oli avattu karjalan ja vepsän kielen laitos. Jos tutkija lähtee tavoittelemaan vaikkapa 1500 vuotta sitten vallinnutta muinaisuutta, ei voida puhua erikseen suomalaisuudesta tai karjalaisuudesta. Esillä olivat Karlovan ja Valentina Karakinan vienankarjalaksi kääntämä Huoti-tiätä, kissa ta koira sekä Natalja Antonovan ABC-opas. – Kieli kulkee ihmisen kera; siellä kieltä tarvitaan, missä puhutaan. Umpikarjalaisessa kotikylässä oli Arhippa Perttusen katu, kun muilta paikkakunnilta löytyi aina Leninin katu. Lisää karjalaisuuden ja suomalaisuuden välisestä suhteesta sekä kulttuurisesta omimisesta voit lukea Kati Kallion artikkelista tämän lehden sivuilta 50–54. Kenttämatkoja tehtiin paljon. Toisaalta suomenja karjalankielisten paikallisyhteisöjen piirteet eivät ole selvärajaisia. Vuonna 1994 Karlova pääsi Petroskoin yliopistoon opiskelemaan karjalan kieltä. Karlova on ollut kursseilla mukana 2000-luvun alusta lähtien, ja ne ovat toimineet vuoteen 2019, pandemiaan saakka. Tutkijanuransa Karlova käynnisti karjalankielisen nimistön tutkijana. Kuusi vuotta sitten, äidiksi tultuaan, Karlova teki päätöksen, että karjalasta tuli myös kotikieli. – Ei šuuri muailma piäššyn kaikkih piätökših vaikuttamah, Karlova totesi. Missä kieli, siellä mieli, sanoi Karlova ja päätti esityksensä tärkeisiin sanoihin: Teeja tarinaillassa Olga Karlova esitteli tämän vuoden puolella ilmestyneitä Karjalan Sivistysseuran julkaisuja
Edessä strategiauudistus Tulevan toiminnan kannalta isoja kysymyksiä herättävät pandemiatilanteen mahdollinen jatkuminen ja Ukrainan sodan vaikutukset: miten Karjalan Sivistysseuran suhteet itään hoidetaan jatkossa, millaisia ovat tulevaisuuden kumppanuudet ja mitä tulevaisuudessa tehdään. Ennen kokousta Eeva-Kaisa Linna piti ajatuksia herättävän puheen, jossa hän kävi läpi Ukrainan sodan aiheuttamia raskaita tuntoja ja vaikeasti ennustettavia mutta vääjäämättömiä vaikutuksia karjalaisten sekä Karjalan Sivistysseuran ylirajaisiin toimintamahdollisuuksiin. Mikäli korona yhä aiheuttaa ongelmia, kokous ja Heimopäivä järjestetään yksipäiväisenä tapahtumana Helsingissä. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Eeva-Kaisa Linna, samoin hallituksen erovuorossa olleet jäsenet Outi Homanen, Senni Timonen ja Pekka Vaara jatkavat. Myös Sampo-tietokantajärjestelmä päivitetään teknisiltä ominaisuuksiltaan ajantasaiseksi. Tapahtumia ja valintoja Karjalan kielen elvytystyössä jatketaan hyvin käyntiin saatua yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston kanssa. Suomen vanhimpana karjalaisjärjestönä taloudeltaan vakaa seura on aktiivinen toimija, ei pelkästään rahoittaja. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi Marita Paajaste. Luennot ovat herättäneet runsaasti kiinnostusta ja ne ovat katsottavissa seuran YouTube-kanavalla. Sarhimaa kiinnitti puheenvuorossaan huomiota erityisesti kielellisiin ihmisoikeuksiin. On olennaista nähdä realistisesti kielensä tilanne ja ottaa siitä vastuu henkilökohtaisessa elämässään. Karjalan Sivistysseuran jäsenmaksut ja Karjalan Heimon tilausmaksu pysyvät toimintavuonna 2022 ennallaan. Kiinnostavia kuukausittaisia luentoja sisältänyt Karjalainen sukuni -webinaarisarja osoittautui menestykseksi. Vuonna 2021 kunniajäseneksi kutsuttu, etenkin kyykkätoiminnassa ansioitunut Pekka Pamilo ei päässyt edelliseen vuosikokoukseen paikalle, joten hän vastaanotti kukat ja onnittelut nyt. Kokouksen avauspuheenvuorossaan hallituksen puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna muisti etenkin seuran toimintaan voimakkaasti vaikuttaneita Ilmari Homasta ja Jukka Akimovia. Tavoitteena on järjestää samassa yhteydessä kaksipäiväiset Heimopäivät 22.–23.4.2023 Tampereella. Marinin hallitusohjemaan kirjatun kielipoliittisen ohjelman valmistumista ja sen mahdollistamaa vakiintunutta karjalan kielen elvytysohjelmaa odotetaan edelleen. Erityisen raskaan haasteen karjalan kielen tulevaisuudelle luo nyt sodan varjo. Hän myös muistutti, ettei karjalaa voi oppia Suomessa vielä missään, mutta kouluopetusta valmistellaan. vuosikokouksen aluksi muistettiin ja kunnioitettiin tuonilmaisiin siirtyneitä Karjalan Sivistysseuran jäseniä hiljaisella hetkellä. – Vahva identiteetti karjalan kielen puhujana vaatisi kaikkien muiden kielellisten ihmisoikeuksien toteutumista: karjalan oppimista kotikielenä, kielitaidon syventämistä koulussa, karjalankielisten nähdyksi ja kuulluksi tulemista julkisissa yhteyksissä ja karjalan kielen näkemistä yhteiskunnassa positiivisesti, parhaassa tapauksessa myös taloudellisena voimavarana, Sarhimaa kiteytti. Seuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova esitteli vuoden 2021 toimintaa, jossa korostui muihin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen laaja julkaisutoiminta. Linkit luentotallenteisiin löytyvät myös KSS:n nettisivuilta, polulta karjalansivistysseura.fi/ tarinat/tallenteet.. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 49 Karjalan Sivistysseuran 116. Vuonna 2021 myönnettyjen opiskeluapurahojen yhteissumma oli 30 870 € ja kohdeavustusten 30 415 €. Se ei ole määräaikainen projekti, pohti professori Anneli Sarhimaa Mainzin yliopistosta kommenttipuheenvuorossaan Karlovan esitykseen. Sampo-tietokannan arkistoa ja Carelica-kirjastoa on kartutettu jatkuvasti, ja Carelican tietojärjestelmä uusittiin. Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Kaikki Heimopäivän luennot ovat katsottavissa Karjalan Sivistysseuran YouTube-kanavalta. Karjalan Sivistysseuran hallitus kutsui kunniajäsenekseen karjalan kielen tutkijan, Mainzin yliopiston Pohjois-Euroopan ja Baltian kielten professorin Anneli Sarhimaan. Esimerkiksi 27.–28.8.2022 järjestetään Tie Vienaan -symposium Kuusamossa. Seuraava vuosikokous pidetään 22.4.2023. Muuttunut tilanne edellyttää strategiauudistusta. – Sodan alkamisesta asti olen pelännyt, että maailmankatsomukselliset erot voivat jakaa karjalankieliset rajan eri puolilla ja voivat vakavasti vaikuttaa karjalan kielen tulevaisuuteen. Julkaisutoiminnassa on luvassa muun muassa uudistettu painos RaijaLiisa Mäkelän kirjasta Solovetski – Venäjän sielun peili, johon Mäkelä on lisännyt ajankohtaisesti kiinnostavaa historiaa Solovetskin muuttumisesta ensimmäiseksi gulag-leiriksi. Lue lisää aiheesta Hallituksen uutisista, sivulta 75. KATRI KOVASIIPI Vuosikokouksen kuulumiset – Tarvitsemme lujuutta ja järkeä, jotta voimme pysyä tolkussa ja yhdessä kaikista rajoista ja raskaista ajoista huolimatta. Vuoden aikana julkaistiin 11 korkeatasoista kirjaa, jotka käsittelivät karjalan kieltä, kulttuuria ja historiaa. Kieltä ja kulttuuria edistettiin tiiviissä yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeen kanssa. Voittakkah hyvyš ta tulkah rauha! On tehtävä kaikki, mitä osaamme – Olgan kielielämäkerta on yleismaailmallinen. Toimintaa jatketaan tutuilla painotusalueilla: kieli ja kulttuuri, historia ja perinne sekä kyykkä ja julkaisutoiminta. Historian ja perinteen toimintaalueella toteutetaan lukuisia hankkeita. Mukana on myös karjalankielistä kirjallisuutta, erityisesti laadukkaita lastenkirjoja karjalaksi. Hän on tehnyt merkittävää työtä karjalan kielen nykytilan sekä Suomen karjalankielisten aseman ja tulevaisuudennäkymien hyväksi. Erityisesti nyt on tärkeätä poimia kaikkien kieliaktivistien tämänpäiväisistä puheenvuoroista se olennaisin: Jokaisen meistä on edelleen tehtävä päivästä päivään karjalan kielen hyväksi kaikki se, mitä itse kukin osaamme
Tähän vaikutti osaltaan kielimuotoja erottavan valtakunnanrajan syntyminen. Karjalankielisissä perinteisissä kulttuureissa on paljon piirteitä, jotka olivat jaettuja itäsuomalaisten kanssa. Yritän tässä tunnistaa joitain keskustelun hankalia kohtia ja avata, miltä tilanne näyttää suomalaisen perinteentutkimuksen ja sen historian kannalta. Suomenja karjalankielisen kulttuurin kohdalla tilanne on monimutkaisempi, sillä kyseessä on kaksi läheistä sukukieltä ja kulttuurialuetta. Kulttuurista omimista käsittelevissä keskusteluissa on usein kyse asetelmasta kahden selkeästi toisistaan eroavan, valta-asemiltaan erilaisen kulttuurin välillä, esimerkiksi Amerikan eurooppalaistaustaisen valloittajaväestön ja alueen alkuperäisasukkaiden. Karjalaa oli kuitenkin tapana tulkita ’suomalaisen muinaisrunouden aarreaitaksi’. Nykyisen Suomen valtion alueella suomen ja karjalan kieltä on puhuttu yhtä kauan. Puhekielten ja kansanperinteen muodot muodostavat ennemminkin vähitellen kylästä ja pitäjästä toiseen muuttuvia jatkumoita kuin selkeästi toisistaan erottuvia alueita. Ryhmän ulkopuoliset valtakulttuurin jäsenet voivat käyttää perinnettä aseman, maineen tai varallisuuden kartuttamiseen. Länsija Etelä-Suomen alueet kristillistyivät, modernisoituivat ja kirjallistuivat monia muita itämerensuomalaisia alueita nopeammin. Kansanperinteen tekijyys on yleensä jaettua: lukemattomat ihmiset ovat aikojen kuluessa kertoneet tai laulaneet erilaisia versioita, ylläpitäneet ja kehittäneet perinnettä. Aihe on kuitenkin monimutkainen ja paljon Kalevalaa laajempi. Karjalan ja Suomen alueella kulttuuriset rajat myötäilevät usein suomen itäja länsimurteiden rajaa. Nykyinen käsitys tekijänoikeudesta on historiallisesti katsoen melko uusi ja kattaa vain tietynlaiset teokset. Etenkin läheisten kielten ja kulttuurien välille on usein vaikeaa vetää yksiselitteistä rajaa. Paikalliskulttuurien yhteiset juuret Suomenkielisellä ja karjalankielisellä kulttuurilla on pitkät yhteiset juuret ja vuorovaikutushistoria. Näin voi käydä silloinkin, kun valtakulttuuriin lukeutuva käyttäjä ajattelee vain tekevänsä hyvää. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 50 Y htenä ajankohtaisten keskustelujen keskeisenä teemana kulkee ajatus siitä, että suomalaiset ovat varastaneet Kalevalan karjalaisilta. Se oli myös idän ja lännen kirkon raja. > Suomalainen ja karjalainen identiteetti voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen. Tämä voi häivyttää ryhmän omaa identiteettiä ja ryhmän tunnistamista valtakulttuurin piirissä tai luoda vääriä mielikuvia perinteestä ja sen kehittäneestä ryhmästä. > Sotien jälkeisessä Suomessa karjalankielisiä evakkoja ja aiemmin tulleita pakolaisia pyrittiin tietoisesti suomalaistamaan. 1800-luvun Karjalassa ja Itä-Suomessa oli käytössä monia sellaisia vanhakantaisia tapoja, kertomuksia, lauluja ja soittimia, joita oli aikaisemmin käytetty laajemmalla alueella. Toisaalta luterilainen ja ortodoksinen kirkko sekä kontaktit naapurikulttuureihin ovat tuoneet omanlaisiaan vaikutteita, ja jotkin piirteet jaottuvat esimerkiksi leveysasteiden, elinkeinoalueiden, asutuksen tiheyden tai vaikutteiden leviämisvauhdin mukaisesti. Nykyään perinteentutkimuksen valtavirta on painottunut tallennuksen aikaisiin paikallisyhteisöihin ja yksittäistenkin ihmisten tapoihin käyttää perinnettä. Silti laajemmassa keskustelussa puKARJALAISUUS SUOMESSA > Karjalankieliset Suomessa ovat pääosin Suomen kansalaisia, ja nykyään suurin osa puhuu myös suomea äidinkielenään. > Merkittävin ja suurin osa Kalevalan aineksina käytetyistä kansanrunoista tallennettiin 1800-luvun karjalankielisiltä laulajilta. Tämänkaltaisista tapauksista puhutaan kulttuurisen omimisen käsitteen avulla. Etenkin vähemmistö-, alkuperäiskansaja dekolonisaatiokeskusteluissa kuitenkin tunnistetaan, että tietynlainen aineellinen tai aineeton perinne voi olla erityisesti tietyn ryhmän kehittämää ja liittyä keskeisesti ryhmän identiteettiin. Aiheet ja ilmaukset ovat liikkuneet kulttuurien välillä. Kaikki karjalaiset eivät ole Suomen kansalaisia tai eivät identifioidu suomalaisuuteen. Länsimainen tekijänoikeuskäytäntö sopii huonosti yhteen suullisen perinteen kanssa. > Nykyään karjalan kieli on erittäin uhanalainen sekä Suomessa että Venäjällä. Tämä ei tarkoita, että karjalainen kulttuuri olisi ollut fossiloitunut muinaisjäännös: vanhatkin piirteet kehittyivät ja muuttuivat jatkuvasti, ne elivät osana monisyistä aikalaiskulttuuria. On arveltu, että suomi ja karjala alkoivat eriytyä toisistaan noin tuhat vuotta sitten ja muodostua selvästi erillisiksi kieliksi keskiajan kuluessa. Tämä näkökulma sivuutti aikalaisyhteisöt ja tulkitsi yhteisiä juuria ainoastaan suomalaisuutena: sitä ovat kritisoineet vahvasti esimerkiksi Hannes Sihvo, Pertti Anttonen ja Lotte Tarkka. Kipukohtia karjalaisuuden ja suomalaisuuden välillä Viime aikoina on etenkin sosiaalisessa mediassa käyty keskustelua karjalaisuudesta, suomalaisuudesta ja kulttuurisesta omimisesta.. Venäjällä Karjalan tasavallassakin paikallisena kirjakielenä toimi pitkään venäjän ohella suomen kieli, ei karjala
KUVA: GALLEN-KALLELAN MUSEO. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 51 . Kipukohtia karjalaisuuden ja suomalaisuuden välillä Suomalaisen kuvataiteen kultakaudella karelianismi kukoisti etenkin 1890-luvulla. Akseli Gallen-Kallelan öljymaalaus Karjalainen äiti on vuodelta 1892
Kalevalan esipuheessa Lönnrot kertoo muokanneensa sanamuodot yhteiselle kirjakielelle, mutta ottaneensa mukaan myös karjalaisia muotoja. Lönnrot puhuu Kalevalan esipuheessa ”Karjalan maasta”, joka sijoittuu Suomen ja Venäjän puolille silloista suuriruhtinaskunnan rajaa. Elinvoimaisena pidetyllä kansalla tuli olla taustallaan pitkä valtiohistoria kirjallisine kulttuureineen. Toisaalla hän mainitsee myös Kainuun ja Pohjois-Karjalan, ja monia runoja tunnettiin Lönnrotin mukaan myös Savossa ja Pohjanmaalla. Valmista modernin maailman tarpeisiin soveltuvaa kirjakieltä ei ollut. KARTTA: SUOMEN KANSANKULTTUURIN KARTASTO Väinämöinen esiintyy kansanrunoaineistossa etenkin Venäjän Karjalassa ja Itä-Suomessa, mutta myös Inkerissä, Ruotsin savolaislähtöisillä suomalaisalueilla, Satakunnassa, Hämeessä ja Etelä-Pohjanmaalla. Lönnrot ja monet hänen aikalaisensa kuitenkin ajattelivat karjalan kielen olevan osa suomen kieltä, murre siinä missä savolaistai hämäläismurteet. Perinne modernisoituvassa yhteiskunnassa Eurooppalaiseen 1800-luvun keskusteluun kuului ajatus siitä, että valtioiden tulisi muodostua kansakuntien eli kielten ja kulttuurien rajoja noudattaen. Kalevalaa pidettiin osoituksena siitä, että suomalaisten oli mahdollista nousta sekalaisesta maalaisrahvaasta kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Hän korostaa kuitenkin useaan otteeseen Kalevalalle keskeisten runojen karjalaisuutta. Kalevala, Karjala ja karjalan kieli Elias Lönnrotin vuonna 1849 julkaiseman Kalevalan pohja-aineistona käyttämästä kansanrunoaineistosta suurin osa on tallennettu Karjalasta ja tästä merkittävin osa karjalankielisiltä. Elias Lönnrotin kirjoitusja sanakirjatyön tuloksena suomen yleiskieleen tuli aiempaa enemmän itämurteiden ja karjalan kielenkin sanoja ja rakenteita. Modernien kansallisvaltioiden synnylle oli kautta Euroopan tyypillistä, että moninaisesta kansankielten verkostosta poimittiin ja kehitettiin yleiskieleksi yksi kielimuoto, jonka tuli toimia kansallisen kokonaisuuden yhdistäjänä. Nykyisten kielitieteellisten kriteerien pohjalta on selvää, että karjala on oma kielensä. Merkittävimmäksi alueeksi hän mainitsi Vienan Karjalan ja siellä Vuokkiniemen pitäjän, ja lisäksi alueet Aunuksen ja Raja-Karjalan kautta aina Inkeriin asti. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 52 hutaan yhä usein selkeän karjalankielisistäkin perinteistä suomalaisina. Muut Imelletyn ruisleivän rp ja paksuO sekä ohutkuoristen t piirakoiden levinneisyys. Käsitykset kielten ja murteiden suhteista eivät olleet vielä vakiintuneet, ja muualta oli tiedossa esimerkkejä hyvinkin erilaisten kielimuotojen punomisesta yhdeksi kirjakieleksi. Pelkkä kansanlaulukokoelma ei tällaiseen olisi riittänyt: oli olennaista, että laulut oli punottu yhtenäiseksi, pitkäksi, eurooppalaiseen eeposmalliin istuvaksi kirjalliseksi kertomukseksi. Moni Väinämöiseen liittyvä yksittäinen tarinatyyppi on silti tallennettu vain Karjalasta. Lönnrotin aikaan käytiin kiivasta kamppailua siitä, mille murteille kehittyvä suomen kirjakieli tulisi perustaa. Yleiskieltä kehitettiin ottamaan hieman paremmin huomioon sitä laajaa variaatiota, jota aiotun käyttäjäkunnan piirissä esiintyi. Jos suomen itäja länsimurteet oli mahdollista sitoa yhden yleiskielen alle, sen alle mahtuisivat myös karjalan kielen murteet. KARTTA: FILTER-HANKE. Kielihistoriallisesti karjalan kieli on nimittäin lähempänä suomen itämurteita kuin suomen kielen itäja länsimurteet toisiaan
Jos puhutaan karjalankielisten kansanrunojen merkittävästä osuudesta Kalevalassa tai siitä, miten kipeä omimisen ja sulauttamisen symboli Kalevala osalle karjalankielisistä on, kääntyvät etenkin sosiaalisen median keskustelut itsensä suomalaisiksi identi oivien puolella Tanssiesitys Sellin kylän Kalevala-juhlissa Aunuksen Karjalassa 28.2.1942. Laajemmassa keskustelussa Kalevalan ja sen takana olevien kansanrunojen keskeisyys suomalaisen identiteetin luomisessa näyttää johtaneen siihen, että meillä suomalaisilla on paikoin yhä tarve omistaa Karjalasta tallennettu perinne. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 53 . Tämä näyttäytyi erityisen vahvasti karjalankielisten kohdalla, joiden kulttuurin venäläisiin ja ortodoksisiin piirteisiin suhtauduttiin torjuvasti. Näitä paheksuttiin ja ne pyrittiin kitkemään koulutuksen ja valistuksen avulla. Anneli Sarhimaa ja Eila Stepanova ovat näyttäneet, miten suomalaisessa karjalaisuutta koskevassa keskustelussa unohtuvat helposti sekä karjalankieliset Suomessa että karjalankieliset Karjalan tasavallassa. Kielellisen ja kulttuurisen samankaltaisuuden perusteella ajateltiin, että myös Vienan ja Aunuksen tulisi kuulua Suomeen. Perinteentallentajien suhde perinteeseen oli 1800-luvulla kaksinainen. kielimuodot nähtiin vähäpätöisempinä ja vanhanaikaisina, ilman tulevaisuutta. Suulliseen kulttuuriin kietoutui taikauskona, takapajuisuutena ja turmeltuneisuutenakin nähtyjä piirteitä. Se tulkittiin suomalaiseksi muinaiseepokseksi. Suomi on ollut ylpeä siitä, miten hyvin evakkojen asuttaminen hoidettiin, mutta käytännössä etenkin karjalankieliset kohtasivat rasismia ja suomalaistamista. KUVA: SOTAMUSEO, ERKKI VIITASALO. Samaan aikaan kansanrunouden ja kansan tiettyjä piirteitä ihailtiin. Karjalaiset identiteetit Suomessa Hankalat kysymykset kansanrunouden historiasta, etnisyyksistä ja omistajuudesta kytkeytyvät suomalaiskansalliseen itseymmärrykseen, jonka puitteissa karjalaisilla on ollut rajattu rooli. Kalevala ei pitänyt yllä vanhaa laulutai uskomusperinnettä, vaan siirsi sen valikoituja ja muokattuja osia uusina tulkintoina uusiin käyttöyhteyksiin. 1930-luvun Suomessa alettiin Kalevalan avulla aiempaa vahvemmin perustella ja rakentaa yhtenäistä kansakuntaa ja valtiota. Anneli Sarhimaa arvioi, että karjalankielisten pakolaisten ja evakkojen määrä oli yhteensä noin 50 000. Suomessa tämä koski sekä suomen murteita että murteena pidettyä karjalan kieltä. 1800-luvun lopulla Kalevalaa ja sen kautta kuviteltua suomalaista muinaisuutta ryhdyttiin kuvittamaan karelianistisin, karjalaisista perinteistä vaikutteita ottanein kuvin. Eeposta alettiin nopeasti hyödyntää yhteiskunnassa laajalti ja moniin tarkoituksiin. Toisen maailmansodan jälkeen muualle Suomeen siirtyi Venäjälle luovutetuilta alueilta luterilaisia, suomen murteita puhuvia sekä ortodokseja, pääosin karjalan murteita puhuvia ihmisiä, kaikkineen noin 11 % silloisesta väestöstä. Monet luopuivat karjalan kielen julkisesta käytöstä tai eivät opettaneet sitä lapsilleen. Käytännön keruutyössä siis törmäsivät toisiinsa kansan idealisointi ja halveksunta. Jatkosodan aikana näiden avulla perusteltiin Itä-Karjalan valloitus ja alueen asukkaisiin kohdistettu propaganda
Harva yksittäinen ilmiö piirtää ehdotonta tai selvää rajaa suomalaisuuden ja karjalaisuuden välille. 2. Karjalankielistä vähemmistöä on pyritty sulauttamaan suomalaisiin, kieltä ja identiteettiä ei ole tuettu ja ihmiset ovat karjalaisuuttaan esiin tuodessaan kohdanneet ”ryssittelyä” – ja kohtaavat yhä. Omaehtoisten identiteettien luomisprosessien tukeminen on myös karjalan kielen elvytyksen ja ylläpidon kannalta keskeistä: ilman niitä ei kielen käytössä, uudelleenopettelussa tai lapsille siirtämisessä ole mieltä. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 54 helposti karjalaisten roolin tai historian kipukohtien tunnustamisen sijaan vain perustelemaan runokulttuurin suomalaisuutta. S uomessa karjalaisuus on nähty ja ollut esillä tai sille on ollut tilaa lähinnä suomalaisuuden osana ja alalajina. Karjalankielisten identiteettien ja niiden moninaisuuden laajempi tunnistaminen ja tunnustaminen edistää myös karjalan kielen tukemiseen tarvittavien lisäresurssien hankkimista. On sekä yksilöiden että yhteisöjen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että Suomessa on mahdollista luoda ja pitää yllä sekä suomalaisuuteen kiinnittyviä että suomalaisuudesta erillisiä karjalaisia identiteettejä. SKS, 2019.. Suomalaista kansakuntaa rakentamassa on ollut yhtä lailla karjalaisia. Juurisyitä on nähdäkseni kyseenalaistusten ärhäkkyyden ja toisaalta yleisen tietämättömyyden ja erilaisten vastareaktioiden ohella kaksi: kulttuurinen läheisyys sekä karjalaisuuden moninaisuus. Karjalaisiin Venäjän kansalaisiin on ollut ideologisista, valtiollisista ja poliittisista syistä eri aikoina vaikeampi suhtautua, ja asenteet ovat vaihdelleet enemmän. Kalevalaseuran vuosikirja 98. On luotu modernia kansallista ja valtiollista identiteettiä ja kansalaisuutta, johon mukaan kuuluviksi on alusta asti luettu myös karjalankieliset suurruhtinaskunnan ja myöhemmin Suomen valtion kansalaiset. Toisesta näkökulmasta katsottuna karjalaisen kulttuurin piirteiden ottaminen osaksi suomalaisuutta voi näyttäytyä kulttuurisena omimisena, assimilaationa ja vähemmistön identiteetin liuentamisena. – Pekka Suutari (toim.): Karjalakuvaa rakentamassa. KATI KALLIO – Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen (toim.): Kalevalan kulttuurihistoria. Estradille nostetut karjalaiset perinteet ovat luoneet tilaa karjalaisuudelle tekemällä tunnetuiksi ja arvostetuiksi sen piirteitä. Suomen karjalankielisille toimiminen suomalaisen identiteetin alla oli pitkään ainoa käytännön mahdollisuus. SKS, 1998. SKS, 2013. Vaikka itäsuomalaiset piirakat ovat tyypillisesti paksukuorisempia ja suurempia kuin karjalankielisten alueiden, ovat ne silti osa samaa laajaa ja monimuotoista perinnettä. SKS, 2008. Näkökulmasta riippuen karjalaisuuden ottamisen osaksi suomalaisuutta voi nähdä joko myönteisenä tai kielteisenä. Kun suomen itämurteiden puhujat pitävät itseään suomalaisina, ovat paksukuoriset piirakat selkeä ja vanha osa paitsi karjalankielistä, myös suomalaista kulttuuria. SKS, 2003. SKS, 2017. – Lotte Tarkka, Heidi Haapoja-Mäkelä & Eila Stepanova: Kalevalaisuus, kieli-ideologiat ja suomalaisuuden myytit. Karjalankielisessä kulttuurissa on paljon piirteitä, joita on esiintynyt myös suomen itämurteiden puhujien piirissä tai sukukielten parissa laajemminkin. KATI KALLIO Inkluusiota vai omimista. – Eila Stepanova: Karelian Cultural Heritage in Finland’s Folklife Sphere. Esimerkiksi Väinämöinen on tunnettu paitsi karjalankielisen, myös suomenja inkeroiskielisen runolaulun alueella. KIRJALLISUUTTA Karjalankieliseen kulttuuriin identi oituville ihmisille ei voi asettaa aitousvaatimuksia esimerkiksi kielen hallinnan tason, sukujuurien paksuuden tai suomalaiseen kulttuuriin kasvamisen osalta. Suomen itämurteiden puhujista osa pitää itseään karjalaisina, mutta tämä karjalaisuus asettuu yleensä osaksi laajempaa suomalaista identiteettiä. Aina keskustelussa ei ole selvää, keiden ja mihin karjalaisuuteen viitataan. SKS, 2005. Postmodernism and the Nation-State in Folklore Scholarship. Suomalaisuuden näkökulmasta katsottuna kyse ei ole ollut vain omimisesta, vaan myös inklusiivisesta mukaan ottamisesta. Karjalaisuuden suomalaisuutensa osaksi kokeva ihminen voi kokea loukkaavana, jos karjalaisuutta ja hänen identiteettiinsä kuuluvia ilmiöitä pyritään esittämään ei-suomalaisina. Erilaisilla karjalaisuuksilla on erilaisia suhteita Suomen valtioon, suomen kieleen ja Suomen alueen moninaisiin paikalliskulttuureihin. – Pertti Anttonen: Tradition through Modernity. Samalla niitä on alettu hahmottaa ja käyttää osana suomalaiskansallista kulttuuria. Tässä tilanteessa oman kulttuurin piirteiden tuominen osaksi suomalaisuutta on voinut näyttäytyä ainoana, käyttökelpoisena tai mainiona tapana siirtää karjalaisia perinteitä osaksi modernia kulttuuria. – Anneli Sarhimaa: Vaietut ja vaiennetut: karjalankieliset karjalaiset Suomessa. Tästä näkökulmasta katsottuna esimerkiksi Kalevalan suomalaisuuden ylistäminen, karjalaisten šipaniekkojen tuotteistaminen suomalaiskansallisiksi karjalanpiirakoiksi tai perinteisten vaatteiden muokkaaminen tanhuryhmien esiintymisasuiksi voi näyttäytyä väkivaltaisena monimuotoisen perinteen litistämisenä, muuttamisena ja omimisena valtakulttuurin tarpeisiin. Tämä kaikki ei tarkoita sitä, että kritiikkiä ei pitäisi esittää tai käsitellä, vaan sitä, että keskustelulle ja pohdinnalle on suuri tarve. – Hannes Sihvo: Karjalan kuva: karelianismin taustaa ja vaiheita autonomian aikana. painos. Karjalankieliselle identiteetille ei aina ole ollut tilaa kuin yksityisen toiminnan piirissä. Karjalaisen perinteen suomalaisten käyttöjen kyseenalaistaminen ei ole aina ongelmatonta tai tule ymmärretyksi. Western folklore, 79(4), sivut 377–399, 2020. – Pekka Nevalainen ja Hannes Sihvo (toim.): Karjala: historia, kansa, kulttuuri
Snelllman, J. He olivat kaikki neljä keskeistä henkilöä siinä prosessissa, jolloin uusi Kalevala oli syntymässä, Vanhan 1835 ja Uuden 1849 Kalevalan syntyvaiheita tutkinut Pentikäinen tiivistää. Samalla myös Kalevalan pohjana ollut prosessi tulee uuteen valoon, ja laulajien kohtaamiset ja elämäntarinat täydentyvät. Nervander, A. Pentikäisen mielestä Kalevaloja on useita, ja häntä kiinnostaa, miksi tarvittiin toinen laitos, ja kuinka Uutta Kalevalaa suunniteltiin. Nordström, B. Alkutilanteessa oli neljä miestä istumassa vuonna 1847 yhteistä iltaa, pitämässä nykytermein työryhmäpalaveria Kuopiossa – tai oli palavereja useampiakin, sen verran tärkeän asian äärellä oltiin. A. Lille, J. Sota ja kristinusko osaksi kansalliseeposta Lahjakkaat ja toimeliaat miehet olivat ennättäneet tutustua laajemminkin Eurooppaan opintoja työmatkoillaan. Pentikäinen kertoo, että Keski-Euroopassa vallinneen uuden ajattelun mukaan kansalliseepoksessa pitäisi olla sota. He olivat omaksuneet ilmassa olleen uudenlaisen kansallisromanttisen ajattelun. Runeberg. V. J. Sitä ei kerätyistä runoista löytynyt, ja kansalliseepokseen tarvittaisiin sota. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 55 . L. Laurell ja J. Lääkäri, kansanperinteen kokoaja Elias Lönnrot, fennomaani Johan Vilhelm Snellman, loso , dosentti ja esteetikko Robert Tengström ja Kuopion lukion rehtori, historioitsija ja toimittaja Fabian Collan miettivät, mitä asioita Lönnrotin pitäisi Uuteen Kalevalaan punoa. O. P rofessori Juha Pentikäinen viimeistelee Laulajainsa eepos -teosta, jossa kuuluu ennen kaikkea hänen kohtaamiensa laulajien ääni. Lauantaiseura on koolla vanhassa, Kustannusosakeyhtiö Otavan kustantamassa opetustaulussa. Vasemmalla kuvassa Elias Lönnrot, muut herrat järjestyksessä: Fredrik Cygnaeus, Fredrik Tengström, J. J. Olisikohan jotain, mitä jo kerran kirjoitetusta Kalevalasta pitäisi hälventää, jotta nyt syntyisi kansakuntana itsensä löytämässä olevaa Suomea rakentava teos. Oli myös tarve korostaa kristinuskoa, Elias Lönnrot – runonlaulaja runonlaulajien ketjussa Kalevalan runot lauloi suuri joukko itämerensuomalaisia runonlaulajia suomalaisille perinteenkerääjille, ja muutaman miehen työryhmä keskusteli siitä, millaisen eepoksen Lönnrot kerätyistä runoista suomalaisen kansakunnan perustaksi kirjoittaisi. – Siinä oli tosi tavoitteellinen työryhmä. KUVA: TURUN MUSEOKESKUS, MIKKO KYYNÄRÄINEN
Haastattelutietoja käytetään tutkimuksessa nimettömänä tai haastateltavan toivomalla tavalla. Kaikki kymmenen runonlaulajaa, joiden kanssa Juha Pentikäinen on työskennellyt ja tehnyt pitkäkestoisia kenttätyön jaksoja 1960-luvulta lähtien, ovat laulaneet ja kertoneet omasta suhteestaan perinteeseen ja uuden luomiseen, omaan laulamiseensa. Uutta Kalevalaa luodessaan Lönnrotilla oli mahdollisuus vastata tähänkin kritiikkiin. Olen tutkinut pakolaisten vaiheita arkistossa ja haastatteluin sekä Suomessa että Ruotsissa. Pakanallisuudet ja animistiset viitteet sekä yhteydet saamelaisten mytologiaan oli siistitty pois. Muitakin muutoksia tuli, Lönnrot oli vaikuttunut Veda-tarustosta, esimerkiksi Ilmatar on tätä perua, Pentikäinen kertoo, ja muistuttaa samalla, ettei Matias Aleksanteri Castrén ollut Uudesta Kalevalasta näiden muutosten takia lainkaan innostunut. PIA PAANANEN Pakolaisuus on aina tavalla tai toisella todellisuutta, kuten Ukrainan sota jälleen osoittaa. Heinäveden Muinaisseuran retkellä Pentikäinen selvitti riittikivien merkitystä. Vuonna 2023 valmistuvassa Laulajainsa eepos -teoksessa Juha Pentikäinen antaa äänen nimenomaan Vienan Karjalan, Aunuksen ja Inkerinmaan laulajille; heille, jotka ovat syntyneet runolaulukulttuurin keskellä 1800–1900-lukujen taitteessa. Työryhmän tuella muutoksia ja lisäsäkeitä Pentikäinen huomioi, että Vanhan Kalevalan aikalaisvastaanotto ei ollut ristiriidaton. Onko perhehistoriassasi kokemuksia pakolaisuudesta. Mikäli suvussasi on Suomessa tai Ruotsissa kadonneita tai Karjalaan palanneita jäseniä, voin haastattelun yhteydessä auttaa etsimään heistä tietoja arkistoista. – Kalevala on kuin Raamattu. Kalevalan tutkimuksen lisäksi Juha Pentikäinen on tutustunut menneiden aikojen asuttuihin ja pyhiin paikkoihin. Tarjoan haastateltaville tutkimustekstini kommentoitavaksi ennen niiden julkaisua. Tuhannet jatkoivat sodan jälkeen pakomatkaa Ruotsiin. – Kalevalan maailmankuvassa tapahtui tällä kohtaa isoja muutoksia. Esimerkiksi Karl Aksel Gottlund kritisoi Lönnrotin ratkaisuja ja valintoja ja itse löytämiensä runojen laiminlyöntiä rajusti. Miksi. Työryhmän tukemana Lönnrot alkoi koota ja kirjoittaa uuden aineiston huomioivaa, entistä laajempaa ja ajan hengen mukaisempaa Uutta Kalevalaa. Jatkosodan loppuvaiheessa Itä-Karjalasta siirtyi Suomeen 2800 pakolaista. Kirjallisuuden, kansanrunouden ja kulttuurintutkijat ovat ymmärtäneet alusta asti Lönnrotin roolin kansaneepoksen rakentajana, mutta suurelta yleisöltä tämä on usein jäänyt huomaamatta. Kun oltiin koolla Kuopiossa, runojen kerääjät olivat kahdessatoista vuodessa jo tallentaneet eri puolilta Suomea, Karjalaa, Inkerinmaata ja Viroa 150 000 säeparia, ja Lönnrot oli ehtinyt tehdä useita keruumatkoja ja tavannut uusia laulajia. KUVA PIA PAANANEN. Se asettui kohdalleen ihmisten mielessä, ja sen muoto on pysynyt yhtenäisenä historian vaiheissa, Juha Pentikäinen arvioi. . – Samalla hän myös itsekin otti vapauden laatia, jopa osin kirjoittaa uusia säkeitä, Pentikäinen kertoo. Teen tutkimusta heimopakolaisten historiasta, erityisesti pakolaisuuden muistoista perheissä ja suvuissa. Haluaisitko kertoa oman sukusi tarinan. Vienan Karjalan, Aunuksen ja Inkerinmaan laulajien tarina Lönnrot selvitti Uuden Kalevalan esipuheessa työperiaatteensa ja sen, että kirjoitti vuoden 1835 Kalevalaan muun muassa 1200 uutta säettä. Voikin olla, että runonlaulajien elämäkertojen kautta ymmärrys Kalevalan luonteesta koottuna ja sepitettynä teoksena terävöityy. YHTEYDENOTOT: Seija Jalagin, FT, dosentti, Oulun yliopisto, 040 778 9021 tai seija.jalagin@oulu. Nyt etsin uusia haastateltavia, varsinkin pakolaisperheiden toisen, kolmannen ja neljännen polven edustajia. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 56 ja se tapahtui vuoden 1835 Kalevalan shamanistista luonnetta hälventämällä. Itä-Karjalasta ja Inkeristä tuli Suomeen 20 000 heimopakolaista vuosina 1918–1922 ja yksittäisiä pakolaisia senkin jälkeen. – Elmi Tsokkinen, Mari Remsu, Stepanie Kemova, Valpuri Vohta, Katri Havia, Marina Takalo ja Marina Wdovitsina, miehistä Mikko Perttunen, Jussi Huovinen ja Johannes Setälä, Pentikäinen listaa
Maria oli hellästi rakastettu puoliso ja viiden lapsen äiti, jonka perhe koki käsittämättömän kovan kohtalon. Selinin laivassa Maria pääsi purjehtimaan maailman meriä aina Argentiinaa myöten. Lönnrotin morsianehdokkaanakin pitkään esiintynyt runoilija Augusta Lundahl laati lehteen vaikuttavan muistorunon. Tartunnoille erittäin alttiissa työssään Lönnrot pian Kajaaniin saavuttuaan sairastui ankaraan kulkutautiin, joka on nimetty lavantaudiksi. Häneltä itseltään ei ollut saatu minkäänlaista viestiä, ja parissa kymmenessä kirjeessä oli arveltu hänen menehtyneen. Kajaanin piirilääkärin tehtäviä hoitamaan määrätty lääkäri löysi Elias Lönnrotin elossa, mutta vähävoimaisena toipilaana. Siskonsa Kaarinan kanssa matkaa tehnyt Maria ei kauhistellut myrskyjä tai muita vaaroja, joita oli kyllä tarjolla yllin kyllin. Tukholmassa kätilöksi opiskellut Anna pääsi taloudenhoitajattareksi pormestarille. Helsinkiin kantautui jopa tieto, että Lönnrot oli kuollut. Ainakin osaksi Lönnrotin lääketieteen opiskelun tarkoituksena oli saada ammatti, jonka ohessa voisi harjoittaa kansanrunouden tutkimusta. Kun hän vasta valmistuneena tuli valituksi piirilääkäriksi Kajaaniin, elettiin kulkutautien kukoistuskautta. Lönnrot nousi sairasvuoteeltaan, kirjoitti muistokirjoitukseen oman vastineensa ja ryhtyi hoitamaan virkaansa. Maria kärsi kovasti hampaansa takia ja Maria Lönnrot ja hänen perheensä kohtalo muistetaan Sammatissa Elias Lönnrotin vaimo Maria oli vahva ja itsenäinen, maailman merillä purjehtinut nainen, joka kihlattiin keisarin antamalla sormuksella. Kun Anna-äiti ja Henrik-veli menehtyivät lyhyen ajan sisällä, Mariaa oli vaikea lohduttaa. Hänen serkkunsa Gerhard Snellman, joka oli merkittävä kauppias Oulussa, rakennutti Kajaaniin sahan ja tarjosi Marialle taloudenhoitajan paikkaa. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 57 . Alue oli laaja, se käsitti lähes koko Kainuun kokoisen alueen, jonka ainoa lääkäri Lönnrot oli. Elias Piponiuksen talo ei ollut palovakuutettu ja he menettivät lähes kaiken. G. Tauti oli todella voimakasoireinen ja vei Lönnrotin tautivuoteelle pariksi kuukaudeksi. Piponiukset saivat kahdeksan lasta, joista viisi eli aikuiseksi. M aria syntyi Anna ja Elias Piponiuksen perheeseen Oulussa vuonna 1823. Vaikealta tuntui paluu piskuiseen ja syrjäiseen Ouluun, jossa oli vain viitisentuhatta asukasta. Lankonsa I. Kajaanissa hoiti piirilääkärin toimia Elias Lönnrot. Lönnrot oli innokas liikunnan harrastaja ja ui keväästä syksyyn, kylmistä välittämättä. Matkat kehittivät entisestään käytännöllisen ja työteliään Marian aloitekykyä ja rohkeutta. Toukokuussa 1822 syttyi tulipalo, joka poltti lähes koko kaupungin kirkkoineen poroksi. Lönnrotin perhe vuonna 1864. Puolisot olivat tavanneet toisensa, kun Anna Snellman oli muuttanut leskiäitinsä kanssa Ouluun Piponiuksen perheen naapuriksi. KUVA: MUSEOVIRASTO. Maria oli alkanut käydä heränneiden seuroissa, siellä hänen levoton sielunsa sai rauhan. Kun hän kävi sahan rannassa uimassa, hänen täytyi joka kerta hakea uimahuoneen avain neiti Piponiukselta
Yksi Lönnrotin pääperiaatteista terveydenhoidossa oli ”kohtuus kaikessa”. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 58 Lönnrot tarjoutui vetämään sen pois. Marian sisko Kaarina, joka oli nyt varakas leski, oli koristanut häihin kartanonsa lehtipuilla. Lönnrot kulki kävellen, soutaen ja hiihtäen viidentoista vuoden aikana matkan, jonka pituus vastasi matkaa Helsingistä etelänavalle. Se oli peräisin keisari Nikolai I:ltä, joka oli halunnut palkita Lönnrotin ansiokkaasta työstä koleraepidemian hoitamisessa. Kun Maria kysyi maksua, tämä vastasi: ”Pyydän palkaksi teidät itsenne.” TOINEN VERSIO KOSINNASTA on huomattavasti romanttisempi. Runonkeruumatkoilla hänen moottorinsa sanotaan käyneen piimällä ja ruisleivällä. Maria sai vasempaan nimettömäänsä komean briljanttisormuksen. Lönnrot sai viran Helsingistä vuonna 1854. Maria Ulrika oli syntynyt kahta vuotta aiemmin ja perhe kasvoi Helsingissä vielä kolmella tyttärellä. Pihalla oli myös Gerhard Snellman. Lähes koko kaupunki oli liikkeellä. KUVA: TARJARIITTA LEHTOLA. Kosiessaan Maria Piponiusta Lönnrotin pitkät runonkeruumatkat olivat jo ohitse. Mutta kuolema kulki syntymän kanssa käsi kädessä. Uskomaton oli se matka, jonka hän taivalsi sauva kädessä runoja kerätessään. Heinäkuun puolivälissä vuonna 1849, kun rehevä vilja lainehti vainioilla ja yöt olivat vielä valoisia Pohjolassa, vietettiin Oulussa Marian ja Eliaksen häitä. Eräänä iltana Maria tuli leipomustensa keskeltä portaille vilvoittelemaan. Elias Lönnrot oli Suomen ensimmäinen sauvakävelijä. Sulhanen soitti kannelta ja lauloi suomalaisia kansanlauluja. Lönnrotin iäkkäät vanhemmat muuttivat Sammatista Kajaaniin asumaan, kuoppaisilla kärryteillä he matkasivat lähes halki koko Suomen suuriruhtinaskunnan. Lönnrot rakennutti nuorelle vaimolleen Kajaanin suurimman kodin. Tämän hän toi esiin erityisesti ravintovalistuksessaankin. Snellman katsoi parhaimmaksi totella viisasta lääkäriä, ja niin Lönnrot pääsi kosimaan Mariaa. KOKO SUVUN ILOKSI syntyi poika Elias, jolla oli isänsä isot ruskeat silmät ja äidin keltaiset kutrit, mutta sitä onnea kesti vain kaksi vuotta. Kun Maria tuli häLammin talo Sammatissa oli Lönnrotien viimeinen koti. Kun Maria tiedusteli mieheltään, miten omenapuut olisi paras istuttaa, tämä nosti tyynesti päätään papereittensa keskeltä: ”Sen neuvon annan, ettei omenapuita pidä istuttaa latva maahan.” Kun Maria päivitteli miten kauan vaatteiden pesu kesti, oli professorilla lohdutus valmiina: ”Vielä kauemmin kestää, kun ne pestäväksi pidetään.” Marian valitellessa, ettei kaupunkiin lähtevän paitoja ollut ehditty silittää, totesi Lönnrot, että ei ollut aikonut Turussa paitasillaan kävellä. Erityisesti keuhkotauti koitui perheen kohtaloksi. Esikoinen menehtyi vuonna 1854 aivokalvontulehdukseen. Lönnrotin maine oli kiirinyt kauas isänmaan ulkopuolelle. Lönnrotin perheellä oli Sammattiin muutettuaan liuta palvelijoita, mutta Maria halusi jakaa vastuuta talon käytännön asioista myös puolisolleen. Uskonnollisista mielipiteistään hän ei myöskään halunnut luopua. Ensin Maria epäröi, tunsi itsensä nuoreksi ja mitättömäksi lähes 50-vuotiaan, jo hyvin arvostetun Lönnrotin rinnalla. Hyvä kunto pohjautui terveellisiin elämätapoihin. Lönnrot arveli talouden tulevan kyllä hoidetuksi ilman hänen panostaan ja yritti luikerrella tilanteista huumorillaan. Morsiamella oli yksinkertainen musta puku, suuri valkoinen huntu ja päänsä päällä myrttiseppele. Juotiin kahvit, jonka jälkeen Lönnrot arveli, että Snellmanille ei tehnyt hyvää niin myöhään ulkona istuminen. Lönnrotista on jäänyt jälkimaailmalle kuva sitkeästä uurastajasta ja vaeltajasta, joka vain harvoin joutui sairasvuoteeseen. Lönnrot astui portista pihaan ja istuutui Marian viereen
Hän pyysi lähettämään niiden kehäkukkasten siemeniä, joita Sammatin sisarukset olivat keväisin kylväneet tuvan seinustalle. 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 59 dissään ilmoittamaan, että susi on yöllä raadellut heidän lampaitaan, kuului rauhallinen vastaus työpöydän äärestä: ”Virkansa teki.” Vaikka Lönnrot näin huolettomasti saattoi suhtautua taloudenpitoon, oli Lönnrotien koti aina esimerkillisessä kunnossa. Ida sai sekä keuhkotaudin että kurkkumädän tartunnan, mutta selvisi niistä hengissä. Kivessä oli nyt kaksi keuhkotaudin pois tempaamaa Mariaa. Naimattomana pysytellyt Ida matkasi isänsä perinnön turvin vuoden 1886 alussa ulkomaille ja asettui lopulta 1896 Sienaan, Italiaan. Ida oli originelli, taiteellisesti lahjakas, mutta ristiriitainen ja erikoinen luonne. Oma perhe oli niitä vastaan kuitenkin puolustuskyvytön. Maria Lönnrotin istuttamat juurevat omenapuut ovat jo satonsa antaneet, mutta punaiset kesäkukkaset hehkuvat edelleen Marian ja hänen kolmen tyttärensä hautapaaden juurella. Kiven juurelle istutettiin punaisia pelargonioita ja taivaansinistä nemophilaa. Lönnrot oli lääkärinä tehnyt elämässään uhrautuvaa työtä epidemioita ja tartuntatauteja vastaan. Kotoisat kukkaset olivat Lönnrotin perheelle olleet aina tärkeitä ja rakastettuja. Ostajia oli vähän eivätkä hinnat nousseet korkeiksi, Lönnrotin tohtorinhattu vaihtoi omistajaa 15 pennillä. Oli taas heinäkuu heleimmillään, häistä oli kulunut vasta 19 vuotta, kun Lönnrot kirjoitti ystävälleen: ”Eilen aamulla kuoli hellästi rakastettu puolisoni ja jätti minut neljän alaikäisen tytön kanssa tänne yksinäni. päivä 1868 merkittiin kuolinpäiväksi mustaan kiveen, jonka Lönnrot pystytti Sammatin hautausmaalle kirkon viereen. Mutta Jumalaa vastaan ei ole riitelemistä.” Heinäkuun 21. Elina menehtyi kurkkumätään 1876 ja Tekla keuhkotautiin kolme vuotta myöhemmin. Idan kirjeenvaihto kertoo hänen tunteneen kaikkialla olevansa muukalainen, mutta ulkomailla sai sentään olla rauhassa rahanpyytäjiltä ja isänsä suurmiesmaineelta. KUVA: TARJARIITTA LEHTOLA. Ida oli siirtynyt kotiopintojen jälkeen Jyväskylän seminaariin, mutta keuhkotaudin oireet keskeyttivät hänen opintonsa. Menetettyään lähes koko perheensä Lönnrot lausui murtuneena: ”Nyt olen kuin karsittu honka.” Hän oli nyt Idan kanssa kaksin. Sienan liepeillä huvilassaan keskellä Italian kauneinta kukkaloistoa istui lähes sokea, reuman runtelema nainen, joka kirjoitti sukulaiselleen Sammattiin. Hänen huvinaan oli yllättää isänsä ihailijat ironisilla huomautuksilla: ”Älkää kysykö isältä, ei hän mitään tiedä.” ISÄNSÄ KUOLEMAN JÄLKEEN Ida myi vainajan toivomuksen mukaisesti Lammin talon irtaimistoineen ja lähti Sammatista. Et usko, kuinka raskaalta se tuntuu; jokainen askel muistuttaa poismenneestä. TARJARIITTA LEHTOLA Lähteitä ja kirjallisuutta: Hilja Haahti: Sammatin sisarukset Liina Holm: Suurmiesten sukulaisia Pekka Laaksonen (toim.): Kalevalaseuran vuosikirja 64 – Lönnrotin aika Tuula Korolainen, Riitta Tulusto: Monena mies eläessänsä – Elias Lönnrotin rooleja ja elämänvaiheita Elias Lönnrotin tyttärilleen ostama taffelipiano on saatu hankituksi takaisin Lammin talon saliin. Vain kuusi vuotta myöhemmin Lönnrot joutui uudelleen raskaaseen tehtävään. Isä oli kohtalon edessä voimaton ja tunsi oman pienuutensa. Ida kirjoitti uskonnollisia runoja, teki pieniä suomennostöitä, opiskeli kieliä ja haaveili lähtevänsä Turkin sotaan sairaanhoitajaksi. Maria oli uuttera järjestyksen ihminen ja vielä sairasvuoteeltaankin seurasi talon töitä ja jakoi määräyksiään
Miltä tuntuisi astua Kalevalataloon. Talon ylevä ja salaperäinen ydin olisi sen runonlaulajasali, jonka täyttäisivät veistokset Kalevalan runojen laulajista. Nyt hänen perustamansa Kalevalatalosäätiö aikoo vihdoin toteuttaa Kalevalatalon – nimittäin virtuaalitodellisuudessa. Eteisestä pääsee myös kansanrunouden keskuskirjastoon sekä näyttelytiloihin, jonne on koottuna arvokkain Kalevalan pohjalta syntynyt kuvataide. Alpo Sailo julkisti Kalevalan päivänä 1949 Runonlaulajasalin pienoismallin, joka on yhä olemassa. Siellä olisi veistoksena Aino, ilokivellä istuva Väinämöinen mystillisenä kanteleineen, Kullervo sisäisen palon vimma kulmillansa. Eteisestä voi astua suureen saliin, jossa järjestetään Kalevala-aiheisia tilaisuuksia. KUVA: SAMI SAILO Teksti Jussi Konttinen. 60 2022 Karjalan Heimo N:o 3–4 T alon pyöreät seinät yhtyvät kupoliksi, josta valo virtaa lasimaalauksen läpi. Seiniä peittävät korkokuvasarjat ja niiden päällä olevat freskot kuvaavat Kalevalan runoja ja Suomen kansan elämää muinaisuudesta nykypäivään. Kuvanveistäjä Alpo Sailo (1877–1955) oli Akseli GallenKallelan oppilas ja Kalevatalon ideoija