REGINA SURÁNYI /LISZT-INSTITUUTTI. 214 Karjalaisuus elää Joensuussa avatun Museo Elielin näyttelyissä. 220 Mitrofanoffin kauppaliikkeessä vieraili Laihian silmäätekeviä, heidän joukossaan Santeri Alkio, jolla oli vahvat näkemykset Itä-Karjalan asiassa. 227 Sandra Auvisen kantele päätyi Lumimuutos Osuuskunnan kautta kanteletaiteilija Katja Malisen soitettavaksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 202 KARJALAN HEIMO 11–12/2025 209 204 90-vuotias Vasselei Rohkimainen täyttää puolukkaämpärin lähimetsässä ja veistää matkamiehen ristin. 2025 11–12 7 € Vasselei Rohkimainen | Museo Eliel | Kaverukset Vienan asialla Joulun rauhaa KANSI : Lauri Greisin ”Karelian folklore” Museo Elielissä. 234 Risto Kormilainen arvioi Arvo Survon inkeriläisellä runokielellä vanhojen legendojen pohjalta kirjoittaman Piispa Henrikin surmavirren (Juminkeko 2025). Performanssitaiteessaan hän hakee yhteyttä niihin, jotka elävät meidän jälkeemme. Museo myös haastaa kävijän arvioimaan omaa karjalaisuuttaan suhteessa aikaamme. KUVA: PIA PAANANEN Lauantaina 25.10.2025 järjestetty Sukukansakuu tanssii ja soi -tapahtuma toi Helsingin keskustakirjasto Oodiin musiikin riemua ja väriloistoa. SEURAAVA NUMERO Maaliskuu 2026 224 Inkeri Kurkilahti heräsi karjalaisiin juuriinsa isoisän kuoltua. 212 Marika Karhusen suunnittelemat ja toteuttamat matkalaukkumaailmat herättävät ihastusta ja leikin lumoa aina siellä, minne ne kulloinkin matkustavat. Mukana kulkevat muamon laulut ja kaipaus Suvantoon. 232 Pekka Vaara arvioi Jussi Niinistön heimosotaretkeen syventyvän historiateoksen Vienan veritie – Kuisman retkikunta Vienan Karjalassa 1918 (Docendo 2025). 219 Kolumnisti Aila-Liisa Laurila muistuttaa, että karjalaisia geenejä kantavia suomalaisia on toista miljoonaa – he ansaitsevat kielensä tunnustamisen. Alkoi löytyä ”sielun ja kanteleen soundi”
Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 203 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. KARJALAN SIVISTYSSEURA sai tilaisuuden järjestää kirjamessuilla kaksi omaa lavaohjelmaa. Taiteeseen kohdistuvia kilpailuja ja palkintoja voi syystäkin myös kritisoida. Karjalan kielen viikon ytimessä oleva torstai 27.11. Onneksi esiintymislavoilla puhuneet karjalankielisten kirjojen kääntäjät ja tekijät eivät aivan totelleet tuota kielimääritystä, vaan kieli kääntyi tämän tästä karjalaksi kuin itsestään – olihan lavalla juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa on totuttu puhumaan nimenomaan karjalaa. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Karjala mukaan kielivalikkoon PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2025 30 11 V ain muutama päivä ennen tämän lehden painoon menoa vietettiin Suomessa karjalan kielen päivää. Karjala kaunokirjallisuuden kielenä ja kääntäjien työkaluna herätti kiinnostusta enemmän kuin kukaan olisi etukäteen uskaltanut arvata. Sitä ennen viettäkäämme rauhaisaa joulua ja onnellista vuodenvaihdetta! Hyvyä Roštuota! Hyviä Raštavua! Hyviä Rastavua! KATRI KOVASIIPI paatoimittaja@karjalanheimo.fi. Yhdessä vaalimme kieltä, kulttuuria ja kokemuksia karjalaisesta identiteetistä. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Istumapaikat yli sata henkeä vetävissä katsomoissa eivät riittäneet. Saatsin Yönistujat nousi kuitenkin kaunokirjallisuuden Finlandia-kisan yleisön suosikiksi – se on ehkä virallista voittoakin tärkeämpi saavutus! Ensi vuonna Karjalan Sivistysseura täyttää 120 vuotta. Karjalan Sivistysseura yhdistää eri alueilla elävät karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet toimimaan karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi. Voittajat vievät huomiota varjoonsa jääviltä helmiltä. näkyi kiitettävästi etenkin sosiaalisessa mediassa ja tapahtumarintamalla – ja ilahduttavasti myös Ylen karjalankielisissä uutisissa. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaisen kulttuurin harrastajaksi ja tukijaksi. Miksi karjalankielisestä kirjallisuudesta pitäisi puhua maan suurimmilla kirjamessuilla suomeksi. Vielä voisi vähän muistella myös lokakuisia Helsingin Kirjamessuja, joilla karjalankielisen kirjallisuuden ympärillä käydyt keskustelut vetivät lavojen edustat täyteen innostunutta yleisöä. Vaan miksi molempien messuohjelmien ennakkotiedoissa luki, että ne olisivat suomenkielisiä. Jo Suomen suurimman kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus on puoli voittoa: Riko Saatsin romaani Yönistujat (Gummerus 2025) oli huomattu varsin hyvin mediassa ja lukijoiden keskuudessa ennen ehdokkuuttakin, mutta sen tultua julki huomio niin perinteisessä kuin sosiaalisessa mediassa ryöpsähti valloilleen. Yleisökin vaikutti tyytyväiseltä, kuin valot olisivat silmissä syttyneet. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. KIRJALLISUUDEN SARALLA kaikki itsensä karjalaiseksi kokevat saivat aihetta ylpeyteen, kun kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat julkistettiin. Messuohjelmiin kirjattujen lavaohjelmien kielitietojen tausta on hyvin arkinen ja jopa banaali: pelkkä suomi jäi näkyviin vain sen vuoksi, että Messukeskuksen verkkolomake, jolla ohjelmatietoja ilmoitetaan, tarjosi kielivalikossaan useita vaihtoehtoja, mutta ei karjalaa. Yhtenä juhlavuoden kohokohdista Karjalan Heimo ilmestyy laajana tuplanumerona 20.3.2026
Hiän kaimai pokoiniekat, itki iänellä … Harmi kun ei siihen aikaan 1950–60-luvuilla ollut sanelulaitteita. KUVA: VASSELEI ROHKIMAISEN ARKISTO VA SS EL EI R O H K IM AI SE N AR K IS TO. – Äiti kuoli Maikkulaan vanhainkotiin vähän ennen kuin sen toiminta loppui vuonna 1967, muistelee marraskuun alkupuolella 90 vuotta täyttänyt Vasselei (Ville) Rohkimainen. Lapsesta asti olen niittänyt, ja aikuisena olen osallistunut 30 kertaa Limingassa viikateniiton maailmanmestaruuskisoihin. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 204 – Muamoni Muarie oli taitava runonlaulaja. Lapsuuden päivistä hän sanoo muistavansa kaiken. 90 vuotta juuri täyttäneen miehen kotoa löytyy kaapillinen aineistoa ja muistista tarinoita ainakin romaanin verran. Se on kova laji, kun 10 aaria, eli 10 x 10 metrin ala niitetään kolmeen-neljään Vasselei Rohkimainen muistaa paljon tarinoita Suvannon luonto ja muamon laulut Suvannon kylä Pistojärvellä Vienan Karjalassa on oululaisen Vasselei (Ville) Rohkimaisen synnyinseutu ja sydämen koti. – Olin ehkä viisivuotias, kun veikka Jaakko teki pikkaraisen viikatteen. Suvannon kylä ja Karjalan kaipuu kuuluvat Vasselein puheissa lähes jatkuvana pohjavireenä. Muamo Muarie Suvannon kodin pihalla vuonna 1943
* On kastettu yhteensä neljä kertaa: ensin pian syntymän jälkeen syksyllä 1935. ”Taivas on tulessa” Jatkosodan alkaessa koulun opettajana oli suomalainen mies, Juntunen, joka pakeni, kun hyökkäys alkoi 1.7.1941. – Karjalassa oli hyvä elyä, sieltä saatiin luonnosta kaikki. Muamo oli poropaimen, porohiihtäjä, ja kun jatkosota alkoi, Suvannon osuuskunnalla oli poroja 2000 päätä. * Avioitui Sortavalan Jaakkimasta tulleen Margit Holopaisen kanssa 24.1.1965. Lapsuudessa niittotaidot hioutuivat oikeissa heinätöissä. Ei ollut kumisaappaita, virsut jalassa siellä mentiin. Veikot Antti ja Paavo menivät pakolaisryhmän mukana Tuhkalaan, mutta suomalainen sotilaspartio sai heidät kiinni, ja pakolaiset palautettiin Suvantoon. * Kolmas kaste tapahtui Alapitkän leirillä syksyllä 1944, jonne tuli ortodoksipappi Yrjö Olmari (myöhemmin arkkipiispa Paavali). – Kun vaino meni ohi, Suvanto alkoi nousta. minuuttiin. Isommat pojat niitti, minä olin kokkina ja haravoin. ”Myö tiällä elimmä kuin kuolleet sielut, meillä ei ollut minkäänlaisia papereita”, hän kertoo. Äitillä oli 15 poroa omalla merkillä, ja järvessä oli kalaa. Ne olivat hyviä jalkineita; kun suolta nousi kankaalle, ne kuivuivat heti, mutta eiväthän ne kauan kestäneet. Vasselei meni kahden veljensä kanssa rovasti Talstan luo Aleksanterinkadulle ortodoksikirkon konttoriin, jossa Talsta mirhavoiteli veljekset. Saraheinän seassa kun kahlasi, meni jalat verille. He saivat kaksi lasta. Lastenlapsia on kuusi ja lastenlastenlapsia neljä. Tehtiin sitten aina uudet, kun entiset hajosivat. VASSELEI ROHKIMAINEN 9O VUOTTA * Syntyi muamoltaan Muarielta saamansa tiedon mukaan mikkelinpäivänä, ”potakan noston aikaan sykysyllä 1935”. Aselepo alkoi jatkosodan jälkeen 4.9.1944, mutta venäläiset pommittivat Suvantoa vielä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 205 . Passissa syntymäpäiväksi on merkitty 10.11.1935. Yöllä yhden Vasselei Rohkimainen laulaa runoa Pohjois-Viena -seuran 30-vuotisjuhlassa 2.9.2022 Oulussa. – Suvantoon perustetun Rajavartijani-kolhoosin niittopalstoilla oltiin yökunnissa niittämässä. Kyllä olisi romaanin aiheita. Suvanto oli sen alueen hallintokeskus, jossa oli kyläneuvosto. * Neljännen kerran Vasselei kastettiin Oulussa 17-vuotiaana. Peltoa raivattiin, Ukrainasta tuotiin lehmiä, oli puimakoneet. Kastaa piti kolmen vuorokauden sisällä, koska lapsia kuoli noihin aikoihin paljon erilaisiin kulkutauteihin, kuten isorokkoon. Nyt Vasselei sai ortodoksisen kasteen. Ikämiessarjassa niitettävänä oli 5 x 10 metrin läntti. KUVA: KATRI KOVASIIPI. – Puolet kylästä pakeni. Romaani näistä kokemuksista ja Suvannon historiasta ehkä vielä jonain päivänä myös ilmestyy, sillä Vasselein poika Samppa Rohkimainen kirjoittaa sellaista parhaillaan. Oma koulukin oli. – Siellä oli saksalaisten varikko, kaksi metriä korkea bensiinitynnyripino, joka oli venäläisten tiedossa. Toisen kerran heimosotilaiden pataljoonaan kuulunut pappi kastoi luterilaisiksi ”kaikki lapset, jotka kiinni sai”
Hän pohtii, ettei muita Suvannosta tuolloin lähteneitä taida olla enää elossa kuin hän. Vuonna 1928 hän tuli viimeisen amnestian jälkeen Suvantoon. Pintaan ne alkoivat nousta vanhemmilla päivillä, kun työelämä hellitti ja aikaa oli enemmän. Isän kohtalo on painanut mieltä. Omia lehmiä saatiin mukaan yksi. Näyttelyä koottaessa hän toimi myös asiantuntijana. Varusteet matkantekoon eivät olleet kovin kummoiset, ryysyissä kuljettiin. Karjalaan tekemiensä matkojen lisäksi Vasselei on käynyt keräämässä tietoa lukuisista arkistoista, muun muassa Arkangelin arkistosta, SKS:n kansanrunousarkistosta, Sota-arkistosta, Kansallisarkistosta ja Oulun maakunta-arkistosta. Viimeisimmän matkan Suvantoon hän teki juuri ennen koronaa vuonna 2020. Rohkimaisen isä, tuatto ei ollut enää mukana talvija jatkosodan melskeissä. – Suvannossa oli 29 taloa. Aineistoa on tallessa kokonaisen kaapillisen verran. Kun hän oli lapsi, muamo Muarie lauloi aina arkiaskareita tehdessään, ja runolaulun sanat ja sävelet tarttuivat Vasselei-pojan mieleen. Vuonna 1938 Stalinin vainoissa tuatto sitten vangittiin ja ammuttiin kansanvihollisena, Vasselei kertoo. Vasselein kokoamaa aineistoa oli esillä myös vuonna 2010 Maikkulan kirjastossa ja Kuusamon Tie Vienaan -symposiumissa, jossa hän kertoi laukkukaupan historiasta. Vasseleita voi käsi sydämellä kutsua myös vienalaiseksi kansantaiteilijaksi, niin monet kerrat hän on rikastuttanut karjalaisten heimopäiviä ja muita juhlia. Kun nämä saksalaiset ja ruo??it [suomalaiset] perääntyivät, vain Mikkilän aitta ja Hotakan riihi jäivät polttamatta. Sodan aikana Vienassa poltettiin 60 kylää, ja kylien mukana paloivat myös runot ja laulut. Äiti herätti miut ja sanoi, että nouse kahtomaan, taivas on tulessa. Mikko ja Vasselei Suvannon kylässä vuonna 1942. Lampaat, vasikat ja koirat piti tappaa ennen lähtöä, se oli vaikea pala. Virallinen Suomi kutsuu Alapitkää ja muita vastaavia paikkoja siirtoleireiksi, Vasselei pitää sanavalintaa kaunisteluna ja puhuu keskitysleireistä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 206 aikaan tuli venäläisten pommilaivue. Vasselein keräämä aineisto on ollut esillä vuonna 2007 Oulussa PohjoisPohjanmaan maakuntamuseossa Vienan Karjalan kulttuurin näyttelyssä. Vuodesta 1992 lähtien hän teki joka vuosi matkan Karjalaan, jossa keräsi tietoa, haastatteli ihmisiä ja valokuvasi. 425 ihmistä kuljetettiin Keski-Suomeen Siilinjärvelle, Alapitkän leirille. Jo vuoden päästä tulivat ensimmäiset paluumuuttajat ja alkoivat rakentaa Suvantoon mökkejä uudestaan. Oulun jälkeen näyttely kiersi Kuusamossa, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella. – Meijän tuatto oli Karjalan kapinan jälkeen Suomessa seitsemän vuotta. Saksalaisia sotilaita oli kylässä vielä 3000, ja heitä kaatui tuona yönä paljon. Siitä ei ole paljon kirjoteltu, sanoo Vasselei. Käveltiin 300 kilometriä Suvannosta Ouluun, oli armeijan hevosia ja karjaa. Arkistot ja Ontipan laukku Vasselei on kerännyt vuosien varrella runsaasti materiaalia menetetystä Suvannon kylästä – ja paljon muustakin. KUVA: VASSELEI ROHKIMAISEN ARKISTO. Miehet kaatui, 23 lähti sotaan ja kolme heistä palasi. – Seuraavana päivänä tuli käsky lähteä Suomeen. Vienan kylissä sota-aikana TK-kuvaajien ottamista kuvista Vasselei on kuitenkin pystynyt tunnistamaan vanhan kotiseutunsa paikkoja ja ihmisiä. Oulussa pakolaiset pantiin härkävaunuun. – On se minun muistin varassa koko juttu. Tuonne Iivaaran taivaalle lensivät ne tynnyrit ja sinne räjähtivät
Margit-vaimon juuret ovat suomenkielisessä Jaakkimassa, Sorolan saaressa, mutta Vasselei pakisou vienankarjalaksi kotonakin. Yhteys Itä-Karjalan sukulaisiin Itärajan takaa Vasselei löysi lopulta myös sukulaisiaan – 50 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Vasselei tapasi siskonsa Matron ensimmäisen kerran Leningradissa vuonna 1980. Aika monessa paikassa se on maailmalla kiertänyt. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 207 . – Sitten kun Pohjois-Viena -seura alkoi tehdä retkiä, minä kävin omalla autolla 50 kertaa Venäjällä. Se oli hieno paikka, jonka pohjoisreunalla oli vuori ja viimeiset karjalaiset asutukset. Ja hyvinhän Margit sitä ymmärtää. – Miun kanssa on pakostakin joutunut karjalaa oppimaan, Vasselei myhäilee. Tuli käytyä moskovat ja petroskoit, kävin myös Kantalahdessa. Kantohihnan leveys on kymmenen senttimetriä, mutta silti askarruttaa, kuinka laukkurit ovat jaksaneet kulkea kymmeniä ja satoja kilometrejä suuren taakkansa kanssa. Rakennusprojektiin Pääjärvellä osallistuneet Neuvostoliiton kansalaiset eivät saaneet olla puheissa suomalaisten rakentajien kanssa. Veikkojen nimet olivat Antti, Paavo ja Vasselei. tajana, Vasselei antautui vienalaisuuden ja karjalan kielen asioille. – Minullahan on tämä 1850-luvulta peräisin oleva Ontipan laukku, tai Vasselein laukku. Oltuaan 50 vuotta työelämässä, pääosin autosähköja elektroniikka-asen. – Matro-?ikko kuitenkin kirjoitti ensin automiehelle, että sodan jälkeen hänen muamonsa ja kolme veikkoa vietiin Suomeen, eikä heistä sen jälkeen ollut kuulunut mitään. – Taivahan tuatolle saa olla kiitollinen, kun saatiin vielä sukulaisiin yhSuvannon kylää vuonna 1942. Se automies oli heti hoksannut, että nämä miehethän olivat käyneet hänen luonaan kylässä kalareissullaan Kuusamossa. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA Monituisia karjalaisia juhlia Vasselei onkin lämmittänyt runolaulullaan ja vakuuttavalla laukunkantajahahmollaan. Toisella kerralla hänellä oli mukana myös tyttärensä Zinaida. Matro laittoi sitten autoilijan mukana suomen kielellä kirjoitetun kirjeen. Suuren nahkaisen laukkukauppiaan laukun, sum?an, tilavuus on 80 litraa. Näin löytyi yhteys. – Kyllä miulla kädet vapisi, kun avasin kirjettä. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA Suvannon kylän väkeä, mahdollisesti Kiimasvaaran tyttöjä, vuonna 1942. – Kun Pääjärvelle rakennettiin metsätyökeskusta, sieltä tuli yhden automiehen mukana minulle kirje siskoltani Matro Rohkimaiselta, joka oli työssä TVH:lla. Kantalahdestahan on syntyisin myös vienankarjalan kirjakielen tuatto, professori Pekka Zaikov. – Onko karjalan kieli vähän nousussa, sen harrastusta on nykyään paljon. Yhteydenpito melkein 20 vuotta vanhemman siskon kanssa jatkui, ja tämä tuli myöhemmin kaksi kertaa myös käymään Oulussa. Hän on aktiivinen toimija Pohjois-Viena -seurassa ja sen karjalan kielen kerhossa
PIIRROS: SAMPPA ROHKIMAINEN Hiihtäjä Suvannossa 1940-luvulla. Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran nimellä Oulun hiihto vuonna 1889, ja Tervahiihdoksi sen nimi muutettiin vuonna 1955. Kaipa 90 elettyä vuotta hidastaa hieman jokaisen askelia. Se löysi tien pirtteihin harmaisiin Ja heimoni herkkiin sydämiin. Karjalan Heimo 9–10/2025, s. Sen poikkipuu on veistetty Vienasta peräisin olevasta 200 vuotta vanhasta puusta. Yhden ristin Vasselei sai aikanaan veistää myös vanhaan kotikyläänsä Suvantoon. Viisaana miehenä Vasselei haki kuntoutusta, mutta sitkeyttä vaadittiin siinäkin hommassa. KUVA: VASSELEI ROHKIMAISEN ARKISTO Maikkulan pruasniekassa 6.9.2025 Ouluun pystytettiin uusi Vasselei Rohkimaisen veistämä matkamiehen risti. Kolmannella kerralla Kela sitten myönsi veteraanikuntoutuksen, olinhan alle 10-vuotiaana lähettinä Suomen armeijalle, kertoo Vasselei. Kaksi kertaa siellä ensin tyrmäsivät, kai sen takia, kun olin 9-vuotiaana Neuvostoliiton kansalainen. Vielä tulee 90 vuotta elämänpolkua taittaneelle miehelle mieleen runo, joka kertoo, miksi matkamiehen risti on tärkeä perinne. Matkamiehiä ja muita poluilla kulkijoita siunaamaan Vasselei on veistänyt elämänsä varrella monta matkamiehen ristiä. – Suvannon sillan korvassa oli matkamiehen risti, jonka minä tein. Pyhä risti säteili kirkkauttaan yli karun ja pimeän heimoni maan Se valaisi polkua kulkijain sekä siunasi toimia raatajain. Pääjärven hallinnolta oli kysytty lupa ristin pystyttämiseen, ja Pääjärven johtaja oli sitä siellä vastassa. KUVA: EERIKA HAURINEN. Jo aivoin saloihin Karjalan Tuli sanoma valosta taivahan. Maailman vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty hiihtotapahtuma, Oulun Tervahiihto, on saanut Vasselein osallistujakseen yli 50 kertaa. Tuorein Vasselein veistämä matkamiehen risti pystytettiin ja vihittiin käyttöön syyskuussa Oulussa, Pohjois-Viena -seuran järjestämässä Maikkulan pruasniekassa (ks. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 208 teys – olisi voinut mennä niinkin, ettei mitään yhteyttä olisi syntynyt, pohtii Vasselei. Myös hiihto on ollut Vasseleille elämän mittainen harrastus. Vasselein laukku on peräisin Pohjois-Vienasta 1850-luvulta. – Kuntoutusjakso Rokuan kuntoutuslaitoksessa on nyt mukava, mutta kovan työn takana se oli: kolme anomusta piti lähettää Valtionkonttoriin. Heinäkuun alussa 1977 siellä oli suuret juhlat, ristin pystytti Pohjois-Viena -seura. Yhdeksänkymppisen jalka nousee vielä hyvin luontomaastossakin, ja haastattelua edeltävän päivän metsäreissulla oli puolukkaämpäri tullut lähimetsässä täyteen. Toivotamma Vasselei Rohkimaisella ta hänen perehellä monie armorikkahie vuosie, lujua tervehyttä ta pitkyä ikyä! KATRI KOVASIIPI Lisää luettavaa: Vasselei (Ville) Rohkimaisen syntymäpäiväuutinen Uutis?upussa: uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/ onnittelut-90-vuotiaalle-vasselei-villerohkimaiselle-2/ Lisätietoa Pistojärvestä ja Suvannon kylästä: Karjalan Heimon Pistojärven erikoisnumero Sampo-tietokannassa: sampo.karjalansivistysseura.fi/julkaisut/ karjalan-heimo-2001-1-2-pistojarvenerikoisnumero Laukkukauppiaan laukkuun, suureen nahkaiseen sum?aan mahtui 80 litraa tavaraa. 167). Se vietiin paloina ja koottiin siellä paikan päällä
Häntä kieliassistentiksi lähtemiseen innosti sukukansoista ja Venäjästä oppiminen. Hänen vastuulleen kuuluivat neljännen ja viidennen vuosikurssin suomen opetus, sillä paikalliset opettivat 1.–3. Erityisellä lämmöllä Kokkonen muistaa erään opiskelijan sanat: – Paras kiitos oli, kun opiskelija kertoi oppineensa ajattelemaan vieraita kieliä komin eikä venäjän kautta. Opettajan näkökulmasta hämmentävää oli, että arvosanaksi pystyi antamaan vain joko vitosen tai Maijansali tanssi ja soi sukukansojen juhlakuukauden kunniaksi Lokakuu on suomalais-ugrilaisten kansojen juhlakuukausi, jota vietetään eri puolella Suomea. Paula Kokkonen kertoi näistä alkuvuosista, jolloin hän oli itse lähtenyt Syktyvkariin Komin tasavaltaan ja jäänyt sinne kuudeksi vuodeksi. Rueter kiinnitti huomiota siihen, miten monien opiskelijoiden tavoitteena oli valmistua äidinkielen ja venäjän kielen opettajiksi ja palata työskentelemään kotikyliinsä. Suomen opetusta ja maskottina olemista Tämän vuoden paneelikeskusteluun osallistui kieliassistentteja, jotka olivat opettaneet suomen kieltä Venäjän yliopistoissa suomalais-ugrilaisilla alueilla. Lolavin kattaukseen kuuluivat perinteiset kansanlaulut, joita rytmitti kaulalla roikkuva lyömäsoitin. Paneelikeskustelijoina olivat Paula Kokkonen, Jack Rueter, Essi Sulander ja Matias Lehtinen, jotka hoitivat kieliassistentin tointaan eri kohteissa hieman eri aikoina. Kokkosta hämmästytti se, miten nuoria opiskelijat olivat ja miten koulumaista opetus oli. Trip-hop on elektronisen musiikin muoto, joka perustuu hidastempoisiin, jumittaviin ja jopa synkkiin rytmeihin. Lisäksi ryhmällä oli todella kauniit kansanpuvut, jotka kiinnittivät Oodissa ohikulkijoiden huomion. lokakuuta Helsingin keskustakirjasto Oodin Maijansalissa järjestettiin perinteinen Sukukansakuu tanssii ja soi -tapahtuma. Mordvassa ollut Jack Rueter opetti suomen kieltä Saranskin yliopistossa vuosina 1997–2004. Hän oli ymmärtänyt, että vieraan kielen oppiminen sujuu äidinkielen avulla paremmin. Opiskelijoita oli hyvin hankala innostaa kansainvälistymään tai osallistumaan edes suomen kielen kursseille, koska heidän ajatuksensa olivat jo valmiiksi kiinnittyneet opettajuuteen. vuosikursseja. KUVA: MARIE GUMÉR. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 209 . Itse opiskelu oli hyvin peruskoulutyyppistä. Lauantaina 25. Sulanderista oli mielenkiintoista, että yliopiston ilmoitustaululla kannustettiin hakemaan Suomeen kesätöihin ja Suomea pidettiin ikään kuin isoveljenä. Laulaja Tatjana Tka?enko kertoikin, että yhtyeen musiikki kutsuu matkalle Karjalan metsiin. Ensimmäiset kieliassistentit aloittivat työnsä vuonna 1993. Moderaattorina toimi Esa-Jussi Salminen. Kieliassistenttitoiminta kuului vuosien 1993–2015 sukukansaohjelmaan, ja parhaimmillaan Venäjällä oli viisi kieliassistenttia samaan aikaan Mordvassa, Marissa, Komissa, Udmurtiassa sekä Tverissä. ILMUn tuotannossa tyylilaji kyllä kuuluu, mutta sitä keventävät folkja etnomusiikin vaikutus sekä eräänlainen mystisyyden vivahde. Yli 20 vuotta myöhemmin asiat ovat toisin, sillä Venäjän maaseutu tyhjenee ja muuttoliike kylistä suuntautuu kaupunkeihin. Komien ja komipermjakkien lauluryhmän Lolav nimi tarkoittaa ”hengitä”. Myöhemmin päivällä esiintyi komien ja komipermjakkien lauluryhmä Lolav (”hengitä”), jonka jäsenet asuvat Virossa. Opetustyö kuitenkin sujui, sillä suomen kieli ei ollut komeille erityisen vaikeaa kieliopin näkökulmasta – molemmissa kielissä on 16 sijamuotoa. P äivä alkoi karjalankielisellä musiikilla, kun lavalle asteli folk-henkistä trip-hopia esittävä ILMU. Essi Sulander työskenteli Iževskin yliopistossa Udmurtiassa vuonna 2010
Komi-identiteettiä myös ylläpidetään eri tavoilla, kuten käymällä joilla, metsässä ja saunassa sekä tekemällä kaupungista omannäUnkarilainen Forgatós-tanssiryhmä valloitti yleisönsä Sukukansa tanssii ja soi -tapahtumassa. Toista suhtautumistapaa edustavat kieliaktivistit ja puristit, jotka haluavat säilyttää komin kielen puhtaana ja muuttumattomana. Tähän verrattuna kotoutumisryhmien opetus on huomattavasti konkreettisempaa. Päiväkotien sijasta yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy kuitenkin kouluihin. Tämä ryhmä pitää kieltä usein erottamattomana osana identiteettiä, mikä sulkee pois venäjänkieliset komit. KUVA: REGINA SURÁNYI/LISZT-INSTITUUTTI. Fedina taustoitti tutkimustaan kertomalla, että nykyään jopa puolet komeista asuu kaupungissa. Ensimmäistä suhtautumistapaa edustavat ne komit, jotka eivät käytä komin kieltä työssään. Nykyisin kotoutumiskoulutuksessa työskentelevä Lehtinen kertoi havaintojaan siitä, miten tämänhetkinen työ eroaa kieliassistenttina toimimisesta. Samalla se luo ajatuksen, että monikieliseen ja -kulttuuriseen perheeseen kuuluvan on pakko valita itselleen vain yksi identiteetti. Suhtautumista tutkiessaan Fedinalle selvisi myös positiivisia asioita. Kotoutumiskoulutuksen opetusryhmät ovat monikansallisia, eikä opiskelijoilla ole välttämättä muita yhdistäviä tekijöitä kuin suomen kielen oppiminen ja Suomessa asuminen. Fedina kertoi myös siitä, miten kielen katoamiseen suhtaudutaan. Vastaanotto oli lämmin, ainakin osittain juuri sukukansayhteyden vuoksi. Tutkimuksessaan hän havaitsi haastateltavilla kahta erilaista asennetta. Päiväkodit toimivat ainoastaan venäjäksi, ja monet komit sanovatkin, että juuri päiväkodissa komilapsi muuttuu venäläiseksi. Komin tasavallassa ei ole kouluja, joissa opetus tapahtuisi kokonaan komiksi. Matias Lehtinen oli viimeinen kieliassistentti Saranskissa ja viipyi siellä vuodet 2011–2014. Fedinan syyskuussa hyväksytty väitöskirja, Indigenous presence and belonging in urban areas: the case of the urban Komi homemaking and place-naming, käsittelee kaupungissa asuvien komien kokemuksia. Opetustoiminnan lisäksi kieliassistentit ehtivät osallistua monenlaisiin kulttuurimenoihin – jopa niin paljon, että välillä tuntui kuin olisi maskotti. Kieliassistentit olivat kuitenkin tärkeinä välittäjinä noin 30 vuoden ajan Suomen ja sukukansojen välisessä kulttuuriyhteistyössä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 210 nelosen. Saranskissa opetusryhmät olivat taas hyvin homogeenisiä ja opiskelijat lingvistitaustaisia, jolloin opetuksessa pystyi käyttämään kielitieteellisiä termejä. Koomista kyllä, monesti kävi niin, että hänen kerrottiin tuovan Suomen kansan tervehdys sukukansa komeille. Heidän keskuudessaan kielikadon syyksi nähdään ennakkoluulot, kuten ”komi on hyödytön kieli” tai ”lapsesta ei voi kasvattaa aidosti kaksikielistä”. Opetuksen ohella Sulander huomasi, että monet udmurtit halusivat muuttaa pois Udmurtiasta, mikä johtui vähemmistökansan huonosta asemasta omassa tasavallassaan. Erityisesti Paula Kokkonen pääsi maistamaan ”julkkiksena” oloa, kun hänet kutsuttiin milloin mihinkin tilaisuuteen avaamaan uusi teatteri tai sairaala. Komilainen identiteetti kaupungistuu Tutkijatohtori Maria Fedina Helsingin yliopistosta piti väitöskirjaansa perustuvan esityksen komeista. Syitä tähän voidaan löytää erityisesti koulutussektorilta. Monet haastatellut komit kertoivat esimerkiksi kokevansa vähemmän syrjintää ja käyttävänsä komia julkisesti aiempaa useammin. Fedina on itse komilais-venäläisen perheen kasvatti Syktyvkarista. Lisäksi vuonna 2019 kansallisten kielten opiskelusta tuli Venäjällä vapaaehtoista, mikä näkyi suoraan komin kielen opiskelijoiden määrän laskuna. Yhä useampi komi myös ilmoittaa äidinkielekseen venäjän. Lisäksi kieliaktivistit tukevat kominkielisiä vanhempia käytännöllisin keinoin, jotta nämä pystyvät kasvattamaan kaksikielisiä lapsia. Kuten Rueter, myös Lehtinen opetti neljännen ja viidennen vuoden opiskelijoita, joilla oli jo suhteellisen hyvä kielitaito
Ryhmän esittämät perinteiset kansantanssit vaativat valtavaa fyysistä kuntoa, mikä teki esityksestä upeaa seurata. Yleisö nautti musiikista ja tanssijoiden pukuloistosta Sofia Sandström ja Tuomas Koukkari tulivat iltapäivällä seuraamaan sukukansapäivää Maijansaliin. Myös pukuloisto oli taattu. Tunnettuja tallentajia olivat mm. KUVA: MARIE GUMÉR. Tuttuun tapaan yleisö pääsi lopuksi unkarilaisten tanssien pyörteisiin Forgatósin johdolla. Kun on alan ihminen, muuta tietoutta tulee monesta lähteestä, joten livemusiikki nousee esiin. On osa viehätystä, että pääsee kuulemaan eri kieliä, joita vähemmän arjessa tulee vastaan, Sandström kommentoi. Yhteenvedossa Fedina totesi realistisesti, että komien ja komin puhujien määrä todennäköisesti vähenee. Kehittyneempi versio fonografista on parlografi, jolla pystyttiin tallentamaan aineistoa 8–20 minuuttia. kansanmusiikkitutkijat Armas Otto Väisänen ja Armas Launis, taidemaalari Akseli Gallen-Kallela sekä kielentutkijat Väinö Salminen ja Lauri Kettunen. Tämä näkyy myös SKS:n vanhimmissa äänitteissä eli fonogrammeissa, joista kertoi arkistotutkija Risto Blomster. Yksi ensimmäisiä SKS:n fonografeja hankittiin kansanmusiikkitutkija Armas Launikselle vuonna 1905. Äänitteitä löytyy myös Finnasta, ja tarkoituksena on, että fonogrammiaineistot saadaan sinne kokonaisuudessaan. Fedina korosti, että aiempaa enemmän täytyy kiinnittää huomiota myös ei-kielellisiin komi-identiteetteihin sekä venäjänkielisten komien kokemuksiin. Blomster myös lisäsi, että vuosien mittaan korva voi tottua rahinaan niin hyvin, ettei sitä lopulta kuule ollenkaan. SKS:n arkistoon kuuluu noin 1200 fonogrammija parlogrammilieriötä vuosilta 1905–1956. Sandström opiskelee suomen kieltä ja Koukkari on saamen kielen jatko-opiskelija, joten sukukansa-asiat ovat molemmille tuttuja. Äänitteet ovat teknisesti rajoittuneita, ja ne rahisevat paljon. MARIE GUMÉR Esittelypöytä Sukukansakuu tanssii ja soi -tapahtumassa Helsingin keskustakirjasto Oodissa 25.10.2025. Päivän päätti unkarilainen Forgatós-tanssiryhmä Makón kaupungista. – Musiikkiesitykset ovat oma suosikkini. Fonografi edustaa akustista äänitallennusta. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 211 köistä, esimerkiksi tapahtumien avulla. Äänentallennus tapahtuu akustisesti vahalieriölle, joka on tehty eloperäisistä aineista. Laite ei tarvitse sähköä, koska siinä on kampi. Castrénin seura, Sukukansojen ystävät, Suomi-Venäjä-seura, Liszt-instituutti sekä Maailman musiikin keskus. Se oli ensimmäinen laite, joka mahdollisti äänitteen kuuntelemisen useita kertoja. Sukukansakuu tanssii ja soi -tapahtuman järjestivät Karjalan Sivistysseura, M. On hieno asia, että sukukansoista puhutaan ja että yleinen kiinnostus niihin lisääntyy, Koukkari jatkaa. Kierrosnopeudesta riippuen vahalieriön kapasiteetti on kahdesta viiteen minuuttiin, ja siksi varhaisimmat fonogrammiäänitteet ovatkin lyhkäisiä melodianäytteitä. Fonogrammit on äänitetty fonografilla. Kuitenkin ne sisältävät sellaista ainutlaatuista sisältöä, jota nuotintamalla tai tekstimuotoon kirjoittamalla on hyvin vaikea kuvata, kuten vuorolaulutapa ja moniäänisyys. Sukukansojen musiikkia sadan vuoden takaa Suomalais-ugrilaiset kansat ovat olleet tärkeä osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimintaa seuran hamasta historiasta asti. Kielen katoaminen tunnistetaan, mutta tehokkaita keinoja sen torjumiseksi ei ole. Yksittäisten hankkeiden sijasta tarvittaisiin yhtenäinen ohjelma, jolla kielen katoaminen voidaan pysäyttää. Näytteet käsittävät suomalais-ugrilaisten kansojen kansanmusiikkia, suullista perinnettä ja puhuttua kieltä lähialueiltamme Karjalasta ja Virosta aina kauas Siperiaan saakka. – Musiikkiesitykset ovat aina mielenkiintoisia. A. Nyt nauhat on digitoitu, ja niihin pääsee tutustumaan Fonogrammit-oppimissivustolla. SKS:n äänitteet kopioitiin nauhoille ensimmäistä kertaa 1960-luvulla ja 1980-luvulla
ERI PAIKKOIHIN kätevästi kulkevat matkalaukut pienoismaailmoineen ja karjalankielisine sanalappuineen antavat lapsille ja perheille hauskan, helpon ja leikkisän tavan tutustua karjalan kieleen. ?amodanat, matkalaukut karjalankielisine pienoismaailmoineen ovat kiertäneet jo Oulussa, Joensuussa ja Tampereella. Lapsuudenperheensä kanssa hän puhui karjalaa kotona, mutta ei juuri muualla. Marikan luomien matkalaukkumaailmojen teemoja ovat me??ä (metsä), linna Karjalan kieleen saa sukeltaa leikin kautta Marika Karhusen suunnittelemat ja toteuttamat matkalaukkumaailmat, ?amodanat, herättävät uteliaisuutta, ihastelua ja leikin lumoa aina siellä, missä ne kulloinkin ovat esillä. Ajan kuluessa karjalan kieli sitten hälveni häneltä, eikä hän ole vuosikymmeniin käyttänyt sitä, Marika kertoo. Nyt, kun ne mummon vanhan matkalaukun kannet on avattu, pienet lapsenlapsenlapsetkin voivat löytää sen maailman, tutustua karjalaisuuteen ja karjalan kieleen, Marika pohtii. KUVA: KATRI KOVASIIPI. Marika on suunnitellut viisi erilaista matkalaukkumaailmaa, joiden materiaalit löytyivät pitkälti kierrätyskeskuksesta ja Tori.fi:stä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 212 M arika ”Manu” Karhunen sai idean karjalankielisiin matkalaukkumaailmoihin nähtyään Pakilan Nukketeatteritalolla Kuroa-kollektiivin luoman tarinallisen leikkiradan, jonka keskiössä olivat esityksessä käytetyt matkalaukut. Askarrellut hän on sen sijaan aina. On tullut tavakseni sanoa hänelle buabo armas, kun hän sanoo minulle ”bunukkani kuldaine”. (kaupunki), kodi (koti), muatila (maatila) ja inehmine tai mie i?e (ihminen kehonosineen, vaatteineen ja tunteineen). – Joitakin vuosia sitten aloin opetella karjalaa ja huomasin, että olenhan lapsenakin kuullut puhuttavan yksittäisiä karjalankielisiä sanoja, kuten mandžoi ja pudro – mutta silloin en vain tiennyt, että se on karjalaa. Marika Karhunen toi matkalaukkumaailmoja Tampereen Sugrifestiin 4.10.2025. – Nyt, kun olen itse alkanut opetella karjalaa, olen voinut puhua sitä mumminkin kanssa. On ollut palkitsevaa puhua hänen kanssaan, koska puhuessamme hänelle on alkanut palautua enemmän ja enemmän jo välillä unohtuneita karjalan kielen sanoja. Jokainen matkalaukkumaailma sisältää karjalankielistä sanastoa ja teemaan sopivia leluja, joilla saa vapaasti leikkiä. – Vertauskuvallisesti karjalankieliset matkalaukkumaailmat voivat kuvata sitä, miten on aikanaan jouduttu lähtemään pakoon, evakkoon, ja jättämään lähestulkoon kaikki. Karjalan kieli puolestaan on tullut hänen elämäänsä suojärveläislähtöiseltä mummilta. Omia vanhoja lelujakin pääsi jonkin verran mukaan. Osa matkalaukuista sisältää myös teemaan sopivia pelejä ja kirjoja. – Mummi ei syntynyt Suojärvellä vaan vasta evakkoaikana. Helsingissä ne ovat olleet esillä keskustakirjasto Oodin tapahtumissa kolme kertaa, joista yksi oli karjalankielisessä lastenkerho Kägözissä. Jotakin on kuitenkin saatu pidettyä myös mukana. Kannen alla on pidetty jo kauan tallessa ja piilossa omaa kulttuuria ja kieltä. – Laukuistakin näkee, että ne ovat vanhoja. – Toteutin ?amodanat vuosi sitten syksyllä, ja suunnittelin kaikki viisi teemaa kerralla. Miniatyyrimaailmoihin Marika on mieltynyt vasta aikuisella iällä
Joensuun kekripruasniekan jälkeen Marika jäi pohtimaan, että ehkäpä hän voisi jollakin kerralla rohkaistua opettamaan siellä yhden karjalaisen tanssin. – Lapset ovat tykänneet tutkailla kaikkea, mitä siellä laukkujen sisällä on. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 213 Marraskuussa ?amodanat matkasivat Kuopion kirjastoon. Voi sitten kuulla ja oppia, että se on suomen lähintä sukukieltä karjalaa. – Olen saanut kuulla ihastelevia kommentteja, että onpa hyvä idea. Tai sitten ihmisille, jotka muistavat, että omassa suvussa on ollut karjalan kieltä, joka on kadonnut. Toisaalta ne sopivat kieleen tutustumisen välineinä myös heille, jotka eivät ole tienneet mitään koko kielestä. Matkalaukkumaailmojen matkat eri kaupunkeihin ovat olleet taloudellisesti mahdollisia Karjalan Sivistysseuran myöntämän hankeapurahan turvin. Se on aina ilahduttavaa, jos lapset katsovat sitä sanastoa yhdessä aikuisen kanssa. KUVA: MARIKA KARHUNEN. – Matkalaukkumaailmoihin voi tutustua sellaisestakin lähtökohdasta, että ei osaa suomen kieltä ja kysyy, onko tämä suomea. – Nämä matkalaukut sopivat perheille, jotka tietävät jo karjalan kielen ja voivat leikkiä karjalaksi. Lapsille suunnattujen maailmojen luominen on Marikalle luontevaa. – Yksi tuttu ehdotti, että veisin matkalaukkumaailmat hänen lapsensa päiväkotiin. Haastattelustamme hän lähtee kohti kansainvälistä kansantanssitapahtumaa, jossa jokainen voi jakaa toisille omia tanssejaan. Hakulomakkeeseen on suositeltavaa liittää hankesuunnitelma ja muita hakemusta täydentäviä dokumentteja. HANKEAPURAHAT VINKKI Matkalaukkumaailmoista Marika Karhusen oma suosikki on metsä, me??ä. Karjalan kielen materiaaleja lapsille ei ole liikaa, ja hän toteaa, että hänen on helpompi olla lasten kuin aikuisten kanssa. KAIKEN KAIKKIAAN matkalaukkumaailmat on otettu vastaan hyvin lämpimästi. – Lapset tykkäävät etenkin eläimistä sekä korista, jossa on kasviksia ja marjoja. Haastattelupäivänä on luvassa ukrainalaisia tansseja. Apurahaa haetaan sähköisellä lomakkeella, jolle avataan linkki hakuajaksi osoitteessa www.karjalansivistysseura.fi/toiminta/apurahat/ hankeapurahat/. Varsinkin, jos lapsella on ollut seurassaan aikuinen, on tehty palapelejä. Tarkemmat hakuohjeet kannattaa lukea ennen lomakkeen täyttämistä. Tarkoituksena on, että ne pääsisivät kiertämään lisää kirjastoja pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Apurahoja ei myönnetä jo toteutettuihin hankkeisiin. Koulutukseltaan Marika on viittomakielen tulkki ja hän on työskennellyt koulunkäynnin ohjaajana. Erityisesti tuemme karjalan kieltä, kulttuuria ja historiaa käsitteleviä hankkeita, kuten tutkimusta, julkaisuja, taidetta sekä kulttuurija muita tapahtumia Suomessa ja ulkomailla. Jotkut ovat pohtineet myös, että tällaisia pienoismaailmoja voisi käyttää myös suomen kielen opetukseen. Uskaltavat he kyllä leikkiäkin. Se kuitenkaan ei taida toteutua, koska ideana on, että lapsi tulee tutkimaan ?amodanaa oman aikuisensa kanssa. KATRI KOVASIIPI Karjalan Sivistysseura myöntää kerran vuodessa hankeapurahoja keskeisille toiminta-alueilleen, jotka ovat kieli ja kulttuuri, historia ja perinne, julkaisutoiminta ja kyykkä. Toiminnan keskeisten teemojen lisäksi hankkeilla tulee olla kytkös lähinnä seuraaviin alueisiin: l Vienan Karjala (mukaan lukien Suomen vanhat vienalaiskylät Kuivajärvi, Hietajärvi ja Rimmi l Aunuksen Karjala l Lyydiläisten asuma-alueet Karjalan tasavallassa l Suomen entinen RajaKarjala ja Sortavalan ympäristö (Sortavala, Sortavalan maalaiskunta, Ruskeala, Harlu, Pälkjärvi, Soanlahti, Korpiselkä, Suistamo, Suojärvi, Impilahti ja Salmi sekä Värtsilän ja Ilomantsin luovutetut alueet) l Tverin Karjala Apurahat ovat haussa kerran vuodessa 1.–31.1. Kaikenlaisia leikkejä on matkalaukkumaailmojen äärellä syntynytkin
– Tämän rakennuksen neljännessä kerroksessa oli vuosina 1920–1949 museo, eli tilan museokäyttö ei ole uusi asia, kertoo museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen. Samalla parikymmentä vuotta Carelicumissa esillä ollut perusnäyttely purettiin. Elielissä tulee laajan perusnäyttelyn sijasta olemaan esillä 3–5 vuoden välein vaihtuvia laajoja teemanäyttelyitä. Osa perinteestä on näkyvillä tekstimuodossa, kuten Pohjois-Karjalan museon kokoelmaan kuuluva, Heinäveden Petrumasta vuonKarjalaisuus elää Elielin museonäyttelyissä Joensuulainen Museo Eliel kutsuu ja haastaa kävijän arvioimaan omaa karjalaisuuttaan Suomessa, maailmassa ja tässä ajassa.. Muutoksen myötä museo siirtyi fyysisesti Carelicumin tiloista muutamia satoja metriä arkkitehti Eliel Saarisen (1873–1950) suunnittelemaan, viimeksi kaupungintalona toimineeseen tilaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on ruotsin ja saksan opettaja Leena Laineen housupuku 1970-luvulta, Elielin museopäällikkö Iiris Heino kertoo Karjalan neito -näyttelystä löytyy, kuin hameen helman alta, K18-tila, jossa arkistoihin tallentunut naisen seksuaalisuudesta ja elämää luovasta ja ylläpitävästä voimasta kertova karjalainen kansaperinne on esillä. Karjalaisnaisten kansalaisaktivismista ja järjestötyöstä kertoo tekstiilitaiteilija Eeva Saurion suunnittelema alkuperäinen marttapuku. Uuden tiedon, taiteen ja teknologian kohtaamisia Kaikkien teemanäyttelyiden yleisilmettä luonnehtii tiedon välittäminen taiteen ja uuden teknologian keinoin. Aihe on runsas: sen alla kuvataan naisen roolin muutosta yhteiskunnan muutoksen osana, arkea ja juhlaa, evakkomatkaa, seksuaalisuuden ilmentymistä karjalaisessa kansanperinteessä sekä kädentaitojen ja pukeutumisen historiaa. Näyttelyssä näitä vanhoihin Karjalan alueen tuomiokirjatietoihin pohjaavia tarinoita on esillä, ja niitä elävöittävät teatteri-ilmaisun ohjaaja ja nukketaiteilija Helena Markun ilmeikkäät dioraamat. Karjalassa eläneet kätilöt, kotisisaret tai esimerkiksi naisvalokuvaajat pääsevät kertomaan omat tarinansa. Arvokkaan, myöhäisromantiikkaa ja varhaisjugendia tihkuvan rakennuksen atmosfääri on valmiiksi museollinen ja vakaa. Historioitsija Teemu Keskisarja ja Antti Palmroos ovat omissa tutkimuksissaan perehtyneet karjalaiseen oikeuslaitokseen ja nostaneet esiin tähän asti vaiettuja naiskohtaloita. – Moderni virkanainen vaihtoi hameen housuihin. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 214 J oensuulainen Museo Hilma otti ison askeleen ja alkoi muutamassa vuodessa Museo Elieliksi. Pohjoiskarjalaisen naisen asema yhteiskunnassa hahmottuu menneiden vuosisatojen runonlaulajista maakunnan ensimmäisiin kansanedustajiin ja Armi Ratian kaltaisiin vaikuttajanaisiin. Tekoäly on mukana, kun kävijä luo omaa karjalaista kansallismaisemaansa Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen tai Eero Järnefeltin tyyliin sekä valitsee luontoelementtejä ja eläimiä tai ihmisiä sitä elävöittämään. Usein taide ja uusi teknologia yhdistyvät museon tilausteoksissa: käspaikkojen kirjottuja kuvioita ei katsella vitriinin takaa, vaan näyttelyvieras voi tanssia tai liikkua kukkilinnut, elämänpuut ja naishahmot taianomaisesti esille Ekho Collectiven interaktiivisen Nurjaton-teoksen keskellä. Laulajia Larin-Paraskesta Anna Puuhun Karjalan neito -teemanäyttely on yksi näyttelyä suunnittelemaan kutsutun työelämäprofessori ja tyyliasiantuntija Sami Sykön ehdottamista aiheista. Myös välitettävä tieto lisääntyy ja muuttuu. Ensimmäiset teemanäyttelyt ovat karjalaisen naisen maailmasta innoittunut Karjalan neito, Pielisjoen historiaa kuvaava Joki ja Folkloristin kellari, jonka tekemiseen nuoret osallistuivat jo suunnitteluvaiheessa
Niitä edustavat taitoluistelija Susanna Rahkamon vuoden 1993 jäätanssin EM-kisojen pakollisten tanssien polkassa käyttämä Jukka Rintalan suunnittelema puku ja muotisuunnittelija Lauri Greisin teokset, joissa Greisin isoäidin antrealainen kansallispuku sykeröineen kohtaa tuulipuvun. Runolaulajien jatkumokaan ei näytä katkeavan, sillä näyttelyn äänimaiseman laulaa outokumpulaissyntyinen laulaja Anna Puu. Fantasiapukutyyppisistä Ainon muinaispuvusta ja tekstiilitaitelija Riitta Turusen ja keraamikko Outi Särkikosken Comme les Caréliens -asusta päädytään eri alueiden sarafaanien ja feresien kautta tämän ajan pukuihin. – Mäkiselkä syntyi Suistamon Äimäjärvellä ja hän päätyi aikanaan Lapuan kautta Joensuuhun. Tanssiva Vienan Karjala perinnettä kunnioittaen Tanssija-koreografi Jyrki Haapalan Bes’s’odat on museon näyttelyä varten tekemä tilaustaideteos. na 1882 tallennettu Witun syntysanat -teksti. Mukana on runsaasti kävijöiden toivomaa karjalaisen tekstiilityön ja kädentaitojen historiaa. Hänen esineistöstään säpsä ja rätsinä ovat säilyneet, mutta säpsäkangasta ollutta feresiä ei valitettavasti ole saatu esille, Heino kertoo. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 215 . KUVA: JYRKI TIIPPANA. Haapala kertoo, että lähtökohtana oli museon toive Museo Elielin Karjalan neito -näyttelyssä Pia Paanasesta tuli osa Ekho Collectiven interaktiivista Nurjaton-teosta, kun hän tanssi esiin karjalaiseen tapaan kirjottua naishahmoa. Hyvin monet tekstit voi kuunnella Joensuun kaupunginteatterin näyttelijöiden esittäminä äänitteinä, ja joidenkin esitystilanne on mukana videotallenteena. Kehräävä runonlaulaja ja kädentaitojen historiaa Karjalaisnaisen osaamiseen on aina liitetty niin kädentaidot kuin runolaulun ja itkuvirsien taitaminen. Erityisen iloinen Heino on museon kokoelmiin päätyneestä ”kehräävän runonlaulaja” Oksenja Mäkiselän säpsästä ja rätsinästä
Sukeltavan valokuvaajan Jarno Artikan kuvaamassa videossa päältäpäin säyseänä virtaavan 70 kilometriä pitkän joen voima paljastuu, ja sen virtaukset tulevat videon myötä iholle. – Olen aikanaan oppinut sen edesmenneeltä karjalaisen tanssin mestari Viola Malmilta. Ja jostain joen poimusta katsoo maailmojen välillä kulkeva vanha valtava hauki. KUVA: PIA PAANANEN. Joen äärellä eri aikoina tehdyn työn määrä ja kehittyminen hahmottuvat uudella tavalla. Hän tanssii teoksessa myös itse yhdessä Minna Karttusen kanssa. Joki-näyttely tarkastelee Pielisjokea kulkuväylänä ja jo varhaisten kerääjä-metsästäjä-heimojen pyyntipaikkana. Teollisen kehityksen edetessä koskien ympärille rakennetut kanavat, myllyt ja sahat teollisuusyhdyskuntineen ovat esillä laajoissa tunnelmallisissa kuvissa. Kauhua ja suojelusta sopivassa suhteessa Folkloristin kellari -näyttelyssä kohtaavat esivanhempien metsänpeitto ja myöhemmät urbaanit kummitustarinat. – Vaikka olen ammatiltani nykytanssija, minua ei kiinnosta nykytanssin ja kansantanssin fuusio. Kunnioitan perinnettä sellaisenaan, Haapala kertoo. Nokkela kävijä löytää saukon näyttelyn loppuun sijoittuvalta lasten omalta Tenavatorilta. Haapala halusi rakentaa teoksensa dynaamisen karjalaisen ryhmätanssin ympärille, ja valitsi sen rungoksi Maanitus-tanssin. Nykytanssijan ja nykytaiteilijan tulkitsemana teos on nykytaidetta joka tapauksessa – ilman, että minun täytyisi väkisin muokata perinnettä “uudeksi”. Nimilaina on silmänisku Heinäveden Varistaipaleella syntyneelle legendaariselle silmänkääntäjä-taikuri Kuikka Koposelle (1833–1890) ja hänestä kerrotuille tarinoille. Mukana on myös sympaattinen näkökulma Pielisjokeen eri eläinlajien kotina. Sijainti teki Pielisjoesta tärkeän kulkureitin alueen asukkaille, ja sen kalaisat kosket ovat tarjonneet ravintoa ja elinkeinoa alueen asukkaille. Minulle merkityksellistä on karjalaisen kansanperinteen ja kulttuuriperinnön säilyttäminen ja siirtäminen eteenpäin. KUVA: PIA PAANANEN Folkloristin kellarissa kävijä saa tehdä revityistä tilkuista karjalaiseen käsityöperinteeseen pohjautuvan suojelusnuken ja pyytää suojelusta. Joki on Elielin näyttelyistä se erityisesti usean sukupolven yhteiseksi käyntikohteeksi sopiva, sillä lapsikävijät kulkevat Joki-näyttelyä Pielisjoen rantatörmillä talvisin mäkeä laskevien saukkojen johdattamana. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 216 tuoda esille karjalaista tanssia. Maanitus on alkujaan Vienasta ja sisältää elementtejä, jotka ovat tyypillisiä karjalaiselle tanssille laajemminkin, piirijuoksuja, paripyörintöjä, temppuja ja improvisaatiota, Haapala kertoo. Näyttelyä koossa pitävänä hahmona kujeilee ja siellä täällä kulman takaa kurkistaa päivystävä folkloristi Kuikka. Jyrki Haapala ohjasi ja sovitti Bes’s’odat-teoksensa karjalaisen kansantanssiryhmä Motoran tanssijoille. Joki, sen asukkaat ja joen ympärillä tehty työ Kun puhutaan Pohjois-Karjalasta ja joesta, niin silloin kyse on yleensä Pielisestä Pyhäselkään laskevasta Pielisjoesta. Syntyy yhteisötaideteos. Museo Elielin Karjalan neito -näyttelyssä on esillä karjalaisten neitojen värikkäitä feresejä
Teoksen kokeminen on teoksen, kävijän ja ultravioletin yhteinen peli, sillä teokseen on maalattu ultarviolettimaalilla yksityiskohtia, pieniä yllätyksiä. Ultraviolettivaloa hohtavan taskulampun valokiilassa maalauksen näkymättömät yksityiskohdat heräävät eloon. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 217 . Mitenkäs siun karjalaisuus. MuseoNEXUS-hankkeen projektikoordinaattori Niko Lankinen kertoo, että nuoret toivoivat näyttelyyn omaa tekemistä ja osallisuutta, ja sitä onkin runsaasti tarjolla. Nukkeihin liitetään paperi, jossa nukentekijä pyytää suojelusta, terveyttä ja kaikkea hyvää muun muassa metsän eläimille, kasveille tai vaikka ”meijän poppoolle”. Lähdin näiden kautta suunnittelemaan ja hahmottelemaan maalausta, Alastalo kertoo työskentelystään. – Kuibo siun karjalazus. Pohjois-Karjalan alueellisena vastuumuseona Museo Elielillä on merkittävä erityistehtävä kertoa Karjalasta ja karjalaisuudesta. Suojelusnukeista on syntymässä Folkloristin kellariin liikuttava yhteisötaideteos. Tilausteoksessa Kuikka Koponen silmänkääntötemppuineen Folkloristin kellaria varten syntyi myös tilausteos, kun Outokumpu Riverian kuvallisen toteutuksen opiskelija Manu Alastalo toteutti lopputyönään näyttelyyn tulevan kahden teoksen kokonaisuuden. Folkloristin kellarin sisältöjä ja esitystapaa on mietitty yhdessä Pohjois-Karjalan alueen nuorten kanssa, ja muun muassa Karjalazet Nuoret Suomes – Karjalaiset Nuoret Šuomešša ry on ollut mukana näyttelyn suunnittelussa Museoviraston rahoittaman MuseoNEXUS-hankkeen kautta. – Sain museolta tietopaketin, jossa kerrottiin Kuikka Koposeen liittyvistä asioista, ja etsin myöskin netistä lisätietoa. Jokaisen perheen ja suvun evakkokertomus on ainutlaatuinen, Elielin museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen (vas.) ja museopäällikkö Iiris Heino iloitsevat uuden museon kokoelmista. Näin näyttely ei kaikilta osin sovi aivan perheen pienimmille tai aistiyliherkille. – Kangastilkut nukkeja varten on perinteen sääntöjen mukaan revitty, niitä ei ole päässyt mikään terävä vahingoittamaan, Lankinen kertoo ja esittelee laatikostoa, jossa on erilaisia tilkkuja. Osallistava, itse tekemiseen ohjaava osuus kauhuelementtien ja kummitustarinoiden keskellä on suloinen: kävijä saa tehdä tilkuista perinteiseen karjalaiseen käsityöperinteeseen pohjautuvan suojelusnuken. Koko suvun voimin museoon tutustuessa Folkloristin kellarissa kannattaa muistaa, että näyttelyssä on runsaasti vahvoja valoja äänimaailmoja, ja osa sen sisällöistä ammentaa kauhukuvastosta. – Varmastikaan kaikki täällä tehdyt nuket eivät ole näyttelyyn päätyneet, osa on halunnut ottaa nuken mukaansa, Lankinen kertoo. KUVA: PIA PAANANEN Joen äärellä eri aikoina tehdyn työn määrä ja kehittyminen hahmottuvat uudella tavalla.
Museona Eliel haastaa kävijän miettimään omaa karjalaisuuttaan sen sijaan, että se kertoisi, mitä on olla karjalainen vuonna 2025 Suomessa. Museon näyttelyt huomioivat sen, että käsitykset Karjalasta ovat koko ajan sirpaleisempia. Ajettih da Tšiganaizet, Evakon laulu ja muusikko Eve Smolanderin tähän näytelmään tekemä musiikki kuljettavat esitystä. Osa lapuista on kirjoitettu täpötäyteen, osassa on vain yksi sana, kiteytys. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 218 mutta aiheena evakkomatka, kotiseudun jättäminen ja uuteen ympäristöön sopeutuminen ovat karjalaisväestön suuren yhteisen tarinan ydin. Yhdessä niistä muodostuu koko ajan elävä tämän päivän karjaisuutta heijastava yhteisötaideteos, joka on myös arvokasta tietoa tulevaisuuden Karjala-tutkijoille. Tuotannossa mukana olevilta Joensuun kaupunginteatterin näyttelijöiltä löytyy lauluja soittotaitoa. Näytelmän täydentää työpaja, jossa osallistujat saavat jakaa esityksen heissä herättäneitä tunnelmia, ajatuksia, ehkä oman suvun muistoja. Mietimme, haluaako kukaan tähän osallistua, mutta ihmiset näyttävät tahtovan kertoa museolle ja muille kävijöille omasta karjalaisuudestaan, Tarja Raninen-Siiskonen ihastelee post it -lapuista täyttyneen seinän edessä. Tähänkin asti museon ja teatterija musiikkiammattilaisten aktiivinen yhteistyö ei ole Joensuussa ollut vierasta, ja nyt se tiivistyy entisestään. Niinpä myös se Karjala ja karjalaisuus, jota museo esittelee, on monenlainen ja moninainen, ja esimerkiksi suomenja englanninkielisten esittelytekstien lisäksi mukana on tekstejä vienaksi, livvinkarjalaksi tai suvikarjalaksi. – Esityksen pohjalla on Soanlahden Leppäsyrjästä kaksi kertaa evakkomatkalle suunnanneen 94-vuotiaan, Kontiolahdella asuvan Faina Kukkosen tarina ja hänen kirjoittamansa runot. Jo kuluvana esityskautena Karjalan neito -näyttelyä täydentää Joensuun kaupunginteatterin ja Museo Elielin Koti kaukana -yhteistuotanto. KUVA: EVELIINA SALOMAA/MUSEO ELIEL Nähtävillä on myös muinaispuvun malli. Yhteislaulun aikana vieraskin saa kokeilla, miten karjalan kieli suuhun sopii. Siirtokarjalaisten evakkokertomuksiin pohjautuvan museodraaman on kirjoittanut ja ohjannut näyttelijä-ohjaaja Maria Karhapää. Mahdollista on myös kertoa museolle ja muille kävijöille suoraan, mitä se oma karjalaisuus on. Kukkosen suvun tarinaan linkittyy museon arkistosta löytämiäni kertomuksia, välähdyksiä evakkoajan uutislähetyksistä ja runsaasti musiikkia, Karhapää kertoo. Karhapää kertoo, että tätä tuotantoa varten näyttelijät Jaakko Tohkanen, Regina Launivuo ja Suvi-Maarit Virta ovat saaneet karjalan kielen osaaja Timoi Munnelta vielä lisäoppia karjalankielisten tekstien ääntämiseen. PIA PAANANEN Museo Elielin kanssa saman katon alla toimii myös Joensuun Kaupunginteatteri. KUVA: PIA PAANANEN. PIA PAANANEN Koti kaukana -museodraama täydentää näyttelyä Siirtokarjalaisten evakkokertomuksiin pohjautuvan Koti Kaukana -museodraaman on kirjoittanut ja ohjannut näyttelijä-ohjaaja Maria Karhapää. – Seinä, jolle saa kirjoittaa oman karjalaisuutensa ytimen on aivan täynnä tarralappuja
Karjalan kielen puhujat ovat pysytelleet sivummalla. Nyt, kun vanha siirtolaispolvi alkaa olla väistynyt, on korkea aika keskittyä kulttuurin ja perinteen vaalimiseen. Uhanalaisen kielen aseman parantamiseen tarvitaan kaikkien kynnelle kykenevien yhteistä voimaa ja uutta nuorta väkeä mukaan. Pääsyä esi-isien ja -äitien kotipaikoille ei ainakaan tällä hetkellä ole, mutta karjalaisuus kytee nuorissakin. Tulevaisuudessa korkeinta päätösvaltaa käyttäisi supistettu valtuusto. Väärinymmärryksiäkin saattoi sattua, kun sanat opittiin lennossa asiayhteydestä. Kotiympyröissä järjestettiin myös ortodoksisia palveluksia ja kyläläisten turinatuokioita. Liiton ensi vuoden toimintateemana on Karjalan kieli ja suomen kielen kaakkoismurteet. Vastasin, että eipä karjalalla ole mitään hätää, kun nuo kaikki ovat olemassa. Totta kai myös karjalan puutteellisestakin hallinnasta on ollut hyötyä. Olen ansainnut leipäni noita kahta kieltä työssä käyttäen. On sanottu, että siirtoväellä oli sotien jälkeisinä vuosikymmeninä muuta, tärkeämpää tekemistä kuin uhanalaisen kielen vaaliminen. Vielä tänä syksynä eräs henkilö totesi kuulteni, että kieli on oikea vasta sitten, kun sillä on kielioppi, sanakirja ja lukukirjat. Nyt liitto on nostanut karjalaa esiin esimerkiksi Kielet ja murteet Karjalassa -seminaarissa viime huhtikuussa ja eduskunnan Karjala-kerhon kanssa järjestetyssä Karjalan kielen elvytysohjelma tutuksi -seminaarissa syyskuussa. Vaikutamme monilla yhteiskunnan tahoilla Suomen asiaa ajaen. Tietenkin lapset oppivat siitä huolimatta. Karjalan kielen, oli murre mikä hyvänsä, elvyttäminen merkitsee yhden kansanosan olemassaolon tunnustamista. Raskaan hallinnon pyörittämisen sijaan onkin paikallaan keskittyä tuntuvasti vaikuttaviin toimiin. Sittemmin on onneksi kielikursseja ollut saatavilla ja niillä käyminen on tuottanut iloa. KUUNNELTUANI viime aikoina alustuksia ja keskusteluja karjalan kielestä, ovat mieleen nousseet muistot omasta lapsuudesta. Opimme kuuntelemalla paginointia eli tavallista arkipuhetta. Kannattaa huomata, että Karjalan Liitto elää parhaillaan isoissa muutosten tuulissa. Pitkään aikaan karjalaa ei edes tunnustettu virallisesti kieleksi. Tässä ei tila riitä luetteloimaan kaikkea, mitä on saatu aikaan omissa piireissä. Perinteet elivät vahvoina ennen kaikkea jouluisin ja pääsiäispyhinä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 219 K arjalan Sivistysseura ry on tehnyt pitkään ja määrätietoisesti työtä karjalan kielen säilyttämiseksi. Parempi myöhään kuin ei lainkaan. Ehkä he itsekään eivät aina osanneet arvostaa omaa kieltään tarpeeksi. Karjalan Liitto on ollut evakkojen oikeuksia ajava etujärjestö, jollaiseksi se perustettiin. Karjalaisia geenejä kantavia suomalaisia on 1–2 miljoonaa, emmekä ole oikeasti mikään maan rakoon poljettu vähemmistö. MAAILMA on muuttunut viime vuosikymmenten aikana valtavasti ja muuttuu edelleen. Olen saanut korkeaa yliopisto-opetusta sekä suomessa että ruotsissa ja olen siitä ylpeä. Yksi teemavuosi ei valitettavasti riitä mihinkään. Myös hallitus pienenisi nykyisestä. Valmisteilla on muun muassa sääntömuutos, joka poistaisi suuren liittokokouksen. Suomen kielen kaakkoismurteet ovat liitossa olleet aika selkeästi esillä yli 80 vuoden ajan. Suomi hyvä, käy kiinni Karjalan kielen elvytysohjelman toimenpide-ehdotuksiin ja toteuta ne! AILA-LIISA LAURILA Kirjoittaja on 50 vuotta toimittajana työskennellyt Karjala-aktiivi. Elin tiiviissä livvinkarjalankielisessä yhteisössä, mutta eipä kenelläkään tullut mieleenkään järjestää lapsille suvun kielen opetusta. Nyt myös valtakunnallinen evakkojärjestö Karjalan Liitto ry on vihdoin herännyt siihen ikävään tosiasiaan, että karjalan kieli on erittäin uhanalainen. Sisäistimme sanastoa niin sanotusti keittiöissä ja pihoilla. Lapset haluttiin sopeuttaa valtakieleen ja uuteen elinympäristöön. Mielestäni ei ole liikaa sanottu, että kieli jäi paljolti vitsiksi, hauskoiksi sutjautuksiksi, joilla oli kiva pelleillä. Täysin vääriksi ovat osoittautuneet puheet entisen Karjalan unohtumisesta. JOULUKUU 2025 LAUKUNKANTAJA Ollaan olemassa, huomaako kukaan?
Hän oli Santeri Alkio (1862–1930), aiemmalta nimeltään Alex Filander. Hän julkaisi lukuisia kirjoja; pääteos Puukkojunkkarit julkaistiin vuonna 1894. KUVA: MUSEOVIRASTO, HISTORIAN KUVAKOK.. Hän ryhtyi politiikkaan, ja hänet valittiin eduskuntaan vuonna 1906. Alkio perusti Ilkka-lehden vuonna Aleksi ja Santeri, kaverukset Laihialta Vienan asialla Kaksitoistavuotias isoisäni Yrjö lähetettiin Vuokkiniemeltä Laihialle elokuun lopussa 1896, ja hän päätyi juoksupojaksi uhtualaisperäisen Ivan Mitrofanoffin kauppaliikkeeseen. Filander kirjoitteli lehtiin 15-vuotiaasta lähtien. Hän peri kaupan isältään vuonna 1882 ja onnistui pelastamaan velkaisen liikkeen. Hän sai Suomen kansalaisuuden isänsä Ivanin mukana vuonna 1876. ALEKSI OSALLISTUI aktiivisesti Laihian Ylipään nuorisoseuran perustamiseen vuonna 1899 ja valittiin sen johtokunnan puheenjohtajaksi vuosiksi 1900–1902. Alkio piti itsenäisyyden alusta lähtien Itä-Karjalan vapauttamista ja Suomeen liittämistä elinkysymyksenä Suomelle. Hän kannatti ehdotonta raittiutta ja myöhemmin kieltolakia. Juoksupoika oli tarvittaessa myös ajomiehenä. Hän perusti maakaupan Laihian Jakkulaan vuonna 1870. Hän esti valituksellaan maakauppaoikeuden myöntämisen Ivan Mitrofanoffille vuonna 1872 3 ja oli nimismiehen todistajana, kun Mitrofanoffia syytettiin käräjillä laittomasta maakaupasta vuonna 1875 4 . Ivan Mitrofanoffin sairastuttua vuonna 1893 Aleksi tuli Laihialle liikettä hoitamaan. Santeri Alkion isä, alun perin Juho Leikas (1841–1882), muutti nimensä Filanderiksi räätäliksi ryhdyttyään. Kankaita myytiin vienankarjalaisille paikalliskauppiaille, myös Tanner & Manner -liikkeelle Laihialle. ”Hän sortui juomahimon orjaksi” ja menehtyi 41-vuotiaana 5 . luokalta toukokuussa 1886. Hän kävi Isonkylän kansakoulua Laihialla vuosina 1879–1880, oleskeli sitten Vaasassa venäläisen papin perheessä venäjää oppimassa ja ruotsinkielisessä perheessä ruotsia opiskelemassa. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 220 M itrolla kävi vieraisilla, ”törsäämässä”, Laihian silmäätekeviä, ja isoisäni Yrjö herätettiin yöllä kyyditsemään vieraita kotiinsa. Yksi Mitrossa käynyt oli Alex Filander, myöhemmin Santeri Alkio. Ivan kuoli vuonna 1896. Kun Mitrofanoff kuitenkin sai kauppaoikeudet vuonna 1877 ja perusti kaupan Jakkulaan, Filander siirsi liikkeensä Jakkulasta Laihian Isoonkylään, ”kolmen tien risteykseen” rakennuttamaansa uuteen kauppataloon vuonna 1879. Hän ei suostunut myymään olutta, ja lopetti kaupanpidon vuonna 1904 5 . Hänen äitinsä oli laihialainen Maria Hukka. Sen jälkeen hän siirtyi pietarilaiseen kauppahuone Mininiin, ensin juoksupojaksi, sitten vuonna 1888 kauppamatkustajaksi. Aleksi muutti sukunimensä virallisesti Mitroksi vuonna 1918. ”Filanderin porvari” muutti nimensä vuonna 1897 Santeri Alkioksi; tätä nimeä hän oli jo aiemmin käyttänyt kirjailijana. Hän siirtyi vuonna 1907 nuorsuomalaisten eduskuntaryhmästä Suomen Maalaisväestön Liiton eduskuntaryhmään, myöhemmin Maalaisliittoon, jonka kansanedustajana Alkio toimi vuodet 1907– 08 ja 1914–22. Hän oli erittäin aktiivinen nuorisoseuratoiminnassa ja toimi Suomen Nuorisoseurain Liiton lehden Pyrkijän päätoimittajana. Hänen piirinään oli läntinen Suomi, jossa hän myi kankaita ja osti turkiksia. Hänen testamenttinsa mukaan liikettä oli jatkettava vanhimman pojan johdolla perikunnan lukuun, kunnes nuorempi veli Benjamin tuli täysi-ikäiseksi 6 . Eduskunnan hän jätti keväällä 1922. Liike myös osti ja myi erilaisia nahkoja ja turkiksia. ALEKSANTERI FILANDER (1862–1930) kävi Laihian Isonkylän kansakoulun. Toisin kuin muut kyydittävät, Alkio ei laskenut kyytipoikaa talvipakkasella kuskin penkiltä rekeen peittojen alle, eikä Yrjö alkiolaisuutta myöhemmin kannattanut 2 . Hän oli sosiaaliministerinä Castrénin ja Vennolan hallituksissa 17.4.1919–15.3.1920. Vuonna 1887 Aleksi siirtyi Pietariin, jossa kävi yksityistä kauppakoulua. Isoisäni muisteli hänen vierailleen usein Mitrofanoffilla; häneltä kyytipoika sai juomarahaksi 50 penniä 1 . Hän valmistui Vaasan ruotsalaisen alakoulun 2. Aleksi Mitrofanoff syntyi Jakkulan kylässä Laihialla vuonna 1871. Myös Mitrofanoffin Perälän haaraliikkeen hoitajana toiminut Timo Manner osallistui nuorisoseuran toimintaan 6 . Isien erimielisyydet eivät kuitenkaan näytä vaikuttaneen poikien suhteisiin. Alkion mukaan ”Suomi ei ole kokonainen ennen kuin tämä osa heimoamme kuuluu kanssamme saman rajan sisään” 3 . Aleksi Mitrofanoff myi Laihian liiketoiminnan ja avasi 11.1.1904 Jyväskylään kangastavaran tukkuja vähittäiskaupan. 1906 ja oli sen päätoimittaja kuolemaansa saakka
Aleksi, veljensä Benjamin ja Timo Manner olivat myös lähetystössä Berliinissä heinäkuun 1918 lopulla jättämässä asiasta kirjelmää Saksan ylimmälle poliittiselle johdolle 8 . Vuoden 1919 alkupuolella Itä-Karjalan kysymys oli pinnalla. yksi Wienan Karjalaisten liiton toiminnan käynnistäjistä ja sen ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1906. Pfalerin vaimo. ALKION PÄIVÄKIRJAT vuosilta 1914– 1930 on julkaistu 7 . 18.2.1918 hän kirjaa: ”Venäjän Karjala. W. Viipurissa oli perustettu Pertti Uotilan johtama Vienan Karjalan valtauskomitea. 19.1.1918 niissä todetaan: ”Tapasin Mitrofanoffeja ja Manneria Vienan Karjalan asiassa. Niiden mukaan miesten yhteydenpito jatkui Mitrofanoffin Jyväskylään muuton jälkeenkin. Aleksi Mitro matkusteli tässä asussa Venäjällä 26.6.–13.8.1907. Alkio ei ole kummankaan seuran jäsenluettelossa. Komiteat ottivat yhteyttä Maalaisliiton eduskuntaryhmään. Mitro, apul. Siitä näyttää olevan vähä toiveita. 22.7.1917 hän kertoo puhuneensa Nuorisoseuran kesäjuhlassa valtiollisesta asemasta ja mainitsee että ”Mitrofanoff Aleksi vaimoineen täällä”. Siten on Karjalakysymys ratkaistava. KUVA: OLGA OKSANEN/KSS SAMPOTIETOKANTA. Ne eivät pysty itsehallintoon eivätkä taida ymmärtää pyrkiä meidänkään yhteyteen.” Aleksi Mitrofanoff ja Timo Manner olivat maaliskuussa 1918 mukana lähetystöissä, jotka esittivät Vaasassa Suomen hallitukselle Itä-Karjalan liittämistä Suomeen. A. 13.1.1915 Alkio merkitsee lähettäneensä Aleksi Mitrofanoffille 300 markkaa Lassilan takausvelan korkoja ja lyhennystä. Sen täytyy tulla Suomelle sodan korvauksena ja kansallisuuden oikeudella Äänisjärveltä Vienaa myöten. Karjalan Sivistysseuran puheenjohtajaksi Mitrofanoff valittiin sen perustamiskokouksessa vuonna 1917 6 . 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 221 . Sario, ulkom. Alkio kuvaa neuvotteluja päiväkirjassaan 25.2.1919: ”Esitettiin Itä-Karjalan hallituksen perustamista tarkoittava kokous. Helsingissä taas oli Viljo Puustisen johtama Aunuksen toimikunta, joka suunnitteli Aunuksen valtausta 8 . Merkinnät pitenevät, kun Itä-Karjalan kysymys nousee pinnalle. Kysymys oli keskeinen Maalaisliitolle 3 . Aleksin sisar Maija (Mascha) oli Laihian kunnanlääkärin v. Seuraavalta päivältä on merkintä: ”Illalla olivat Mitrofanoffit ja tri von Pfalerin väki meillä”. 12.6.1918 EDUSKUNTAAN perustettiin valiokunta Itä-Karjalan liittämiseksi Suomeen: Alkio oli innokkain asian ajaja yhdessä Jalasjärveltä lähtöisin olleen maalaisliittolaisen ministeri Mikko Luopajärven ohella, joka sai asian erityiseksi toimekseen. Alkio piileskeli Helsingissä kevään 1918 punakapinan ajan. Avoimeksi jää, kuinka paljon Alkion mielipide tammikuun tapaamisessa oli heihin vaikuttanut. Sitten sinne teitä, kouluja ja maanviljelijöitä.” Hän pääsi palaamaan Laihialle 1.5.1918 3 , joten hän ei osallistunut eversti Malmin Vienan retken järjestelyihin keväällä 1918. Valittiin päämin
Se ’apu’ on ollut bolshev. soturien muodossa. Suomessa asuvat itäkarjalaiset kokoustivat Helsingissä 7.–9.2.1920 suunnittelemassa toimintaa tulossa olevien Uhtuan maakuntapäivien suhteen. Itä-Karjalan sivistysseura ja Itä-Karjalan komitea suostuvat olemaan mukana.” ”Mitro saapui kokoukseen. Ne ovat nälkä ja bolshevikkiterrori. Omasta puolestaan ilmoitti A. Mutta englantilaiset ovat saaneet aikaan, että toiset harrastavat Venäjään yhtymistä. KUVA: LAIHIAN VANHAT VALOKUVAT KERTOVAT/KANSALAISOPISTO ALMAN KERHO. Ei tiennyt varmaan mikä on kansan enemmistön mielipide. ministerin eli entisen Karjalan asioiden ministerin palkka oli jo menoarviosta jätetty pois, joten ministerin saanti on kyseenalaista.” Mainittiin kuitenkin: ”Sitä paitsi oli A. KUVA: LAIHIAN VANHAT VALOKUVAT KERTOVAT/KANSALAISOPISTO ALMAN KERHO Mitrofanoffin Jakkulan liiketalo, sittemmin Laihian kunnantalo. Alkio oli nyt ollut sillä kannalla, että erikoinen irredentaministeri voitaisiin saada. Aleksi Mitro oli optimistisempi kuin Alkio. Mitro saaneensa sen käsityksen, että erillinen ministeri voidaan saada. Hän on herkkä Vienan-Karjalan mies, joka ei voi pitää vaarallisia asioita kielensä takana. Hän selitti, etteivät he ole pitkiin aikoihin olleet vuorovaikutuksessa rajan takana. Kevään 1919 retkikunta suuntasi Aunukseen. Selostin käsitykseni. Ei siihen ole Suomen apua tarvittu. Myös Mitro. Manner. He olivat ottaneet yhteyttä Suomen hallitukseen. Hän kirjoitti 30 11. Mitro käynyt yksityisesti ministeri Alkion luona. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 222 T. Vaarallista on, että hallitukseen on valittu myös Suomen alamaisia. Eversti A. Hän ehdotti Maalaisliiton eduskuntaryhmässä Tarton rauhanneuvottelujen aikana lokakuun alussa 1920 neuvottelujen keskeyttämistä ja sotaväen asettamista liikekannalle venäläisten painostamiseksi 10 . Muiksi eräitä muita. Tehtävä tulee olemaan heille ylivoimainen. 9 ” Näistä keskusteluista ei ole mainintaa Alkion päiväkirjassa; voi olla, että muitakin yksityisiä neuvonpitoja on jäänyt kirjaamatta. puolella suomalaisten bolshev. Samoin bolshevikit. 1921 Paavo Ahavalle: Alkion kauppa ”Kolmen tien ristillä”. Se on aivan päinvastaista. Pöytäkirjan mukaan ”oli toimikunta lyhyen aikaa saanut puhutella ministeri Alkiota, joka ilmoitti, että 14. Sihvo valittiin sotaministeriksi ja astui hän heti toimeen. Alkio yritti vaikuttaa Itä-Karjalan asiassa vielä syksyllä 1920. Parempi valita aunukselaisia, vaikkei ne kykene mihinkään, ovat ne kyllä kylttinä, suomalaiset takana.” Seuraavana päivänä Alkio merkitsee: ”Alkio selosti seikkaperäisesti eilisen keskustelun viipurilaisen komitean kanssa, tullen siihen, että helsinkiläinen komitea on vakavalla pohjalla, joten meidän olisi asetuttava kannattamaan sitä ja kehotettava Sihvoa yhtymään siihen.” RYHMÄ PÄÄTTI VAATIA komiteoiden yhdistämistä. KARJALAN KANSANNOUSUN alkaessa asiaa käsiteltiin eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa 3.12.1921. Mitro suostui vain nimenomaan sillä ehdolla, että Maalaisliiton eduskuntaryhmä ryhtyisi asian valtiolliseksi takausmieheksi. Rehellinen ja vilpitön, mutta ei ole tehtävän tasalla. Jos olisi leipää viedä, silloin kyllä. Rahaa ei ole vielä.” Maalaisliiton edustajat kuulivat myös Puustista, joka kertoi mielipiteensä kilpailevasta Viipurin komiteasta. – Karjalan kansan nousu on epätoivon teko. – ’Karjalan työkansan kommuuni’ ei ole Tarton rauhansopimuksen mukainen itsehallinto. Alkio kirjasi: ”Hän ei ole ryhtynyt yhteistoimiin niiden kanssa, koska siellä on Uotila, jonka kanssa toiminta on aivan mahdoton… Tämä järjestö mikä on valinnut Karjalan hallituksen, on valinnut myös kauppias Mannerin puuhaan. Mitä luulette englantilaisten ajattelevan siitä, että Suomen alamaisia valitaan Karjalan hallitukseen. Valistuneemmat harrastavat lämmintä yhtymistä Suomeen. Päiväkirjamerkintänsä mukaan Alkio ”sanoi turhaksi etsiä Karjalan kapinan syitä ulkopuolelta Karjalan. Sydämetön olisi se naapuri ja sukulaiskansa, joka kylmänä, ilman osanottoa tuota päältä katselisi!” Suomen valtion sekaantumista asiaan hän ei kuitenkaan ehdottanut
2 Mäkelä Jyrki: Irma Mäkelän haastattelut 2008–2009. Aleksi Mitro vuonna 1918 Berliinissä, jonne hän matkusti veljensä Benjaminin kanssa tapaamaan Saksan hallituksen ja sotilasjohdon edustajia. Kirjeet ja asiakirjat 1921–1922. 3 Alanen Aulis J.: Santeri Alkio. Hannikaisen hautajaisissa Helsingissä ja silloin kävin kaksi eri kertaa Holstin (Rudolf Holsti, ulkoministeri) puheilla ja hän oli toivorikas Karjalaan nähden. Kts. 4 Mäkelä JP: Vuokkiniemeläiset laukkurit oikeudessa Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla. Hallituskin tuntuu tällä kertaa olevan yksimielisempi kuin ennen. 10 Vaara Pekka: Nivalan pojat heimosodassa 1918–1922. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 223 ”Suomen suhtautumisen pidän varmana ja uskon että Suomessa nyt tällä kertaa tehdään Karjalan hyväksi kaikki mitä voidaan. Viimeisiä niistä, jotka 45–50 v sitten muodostivat Jakkulaisen yhteiskunnan.” KUSKIPUKILLA PALELEVA isoisäni Yrjö näyttää olleen kyyditsemässä ”Jakkulaisen yhteiskunnan” jäseniä sen viime vaiheissa 1900-luvun taitteessa. Aleksin mielipiteet eivät selkeästi näytä vaikuttaneen Alkion ajatteluun; päinvastaista vaikutusta voi aavistella. Valtiomies 1918–1921. Niin ylivoimainen kun vihollinen onkin ja niin paljon kun mieltäni painaa tuo mahdollinen Karjalan romahdus, on minulla täällä kertaa toiveita paremmasta tuloksesta paljon enemmän kuin ennen sillä tällä kertaa on kyseessä Karjalan kansan todellinen tosi nousu ja se takaa paljon 11 . 6 Lehes Pentti: Aleksei Mitro, karjalaissyntyinen kauppias ja kulttuurihenkilö. Mutta kyllä siihenkin keinot keksitään, kun kansan ja hallituksen suosio on asian puolella. 7 Hokkanen Kari (toim.). KSS arkisto/nauhoitteet. Vietimme hyvin hauskan iltapäivän!” Päivältä 11.5.1927 on kirjaus: ”Haapamäellä tulivat Aleksei Mitro ja rouva vaunuun. KUVA: KSS/SAMPO-TIETOKANTA. Mainiota!” Päiväkirjan mukaan Alkio osallistui Laihialla Benjamin Mitron hautajaisiin 20.12.1924, ja Aleksin äidin hautajaisiin 31.12.1926. myös https://santerialkio.fi, jossa päiväkirjat digitoituna. WSOY, Porvoo 1932. 9 KA: Karjalan Sivistysseuran arkisto. 10 ). 11 KA: Paavo Ahavan arkisto:19. Kuinka hartaasti toivon, että hän sitä saisi. On mahdollista, että tämä ”yhteiskunta” vaikutti Alkion vahvaan innostukseen Itä-Karjalan asiaan. Santeri Alkion päiväkirjat. JYRKI MÄKELÄ Viitteet: 1 Lehes Pentti: Yrjö Mäkelän haastattelun nauhoitus 9.3.1975. Profeetta 1914–1918. On toki todettava, että Itä-Karjala-innostus ei suinkaan rajoittunut Maalaisliittoon, vaan hankkeita kannattivat eri vaiheissa käytännössä kaikki muut puolueet paitsi sosiaalidemokraatit. 8 Jääskeläinen Mauno: Itä-Karjalan kysymys. Mutta aseellista apua emme tietysti voi antaa, lausui hän kaikkien lupausten lopuksi. WSOY Porvoo 1961. Edita, Helsinki 2012. Olin mm. 5 Liakka Niilo: Santeri Alkio: Henkilökuvan ja elämäntyön piirteitä. ”Olimme hautaan saattamassa rouva Maria Mitrofanoffia. Aleksei ajattelee kuuroudelleen apua siltä englantilaiselta. WSOY Porvoo 1976. Suomen historian pro gradu, Jyväskylän Yliopisto 1976. 29.3.1925 Alkio on kirjannut: ”Iltapäivällä minulla oli se ilo, että Aleksei Mitro tuli käymään. Huomionarvoista on, että Maalaisliiton toinen johtomies, nivalalainen Kyösti Kallio, oli selvästi varautuneempi Itä-Karjalaan liittyvissä hankkeissa (esim. Lupasi tehdä kaiken voitavansa jnpp. Sama matka kuin meilläkin. Alkiolla oli kuitenkin jo nuoruudesta lähtien omakohtaista kokemusta Itä-Karjalan väen toiminnasta ja kyvyistä kotiseudultaan, ja se on saattanut vaikuttaa hänen suhtautumiseensa – ja myös Maalaisliiton politiikkaan. Edellä kuvatut arviot ja tapahtumat eivät näytä vaikuttaneen Aleksin ja Santerin myöhempiin henkilökohtaisiin suhteisiin. Nivalaseura Ry, 2022. C:1 Pöytäkirjat, 1906–1911, 1917–1925, 1906–1925. Karjalan Heimo 1–2, ss 12–17, 2024. ” YHTEYDENOTTOA ALKIOON Mitro ei mainitse. Todennäköisesti näissä tapaamisissa puhuttiin nuorisoseura-asioista ja kauppaliikkeiden menestyksestä, mutta varmasti muustakin. Patriarkka 1921–1930
Inkerin soitosta nauttii kissakin.. Huvila on yli 150-vuotias, ja jossain vaiheessa jaettu useammaksi asunnoksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 224 I nkeri Kurkilahti muutti hiljattain maaseudulta Ruissalon vanhimpaan huvilaan Villa Ekarsiin. Kansanmusiikkia Inkeri Kurkilahti on oppinut muilta muusikoilta, yhdessä soittamalla. Talossa asuu kulttuurija taidealan ihmisiä. Tämä on erityinen paikka asua kultLauluja menneiltä tuleville Muusikko ja performanssitaiteilija Inkeri Kurkilahti on kiinnostunut puhaltamaan happea arkistomateriaaleihin ja kokemaan, miten ne elävät meidän kanssamme tässä ajassa. Kurkilahden koti on huvilan vanhassa juhlasalissa, jatkuen ulos merelle päin verantana. Hän työstää parhaillaan performanssia, jossa pyritään välittämään yhteys myös niihin, jotka elävät meidän jälkeemme
Hän alkoi etsiä tietoa sukunsa historiasta. Metsät saavat kasvaa vapaasti, löytyy jalavia, saarneja, lahopuuta ja mielenkiintoista lehtokasvillisuutta. Butoh-tanssin opetussarja avasi väyliä keholliseen ja performatiiviseen työskentelyyn. (Ks. Hän on ollut mukana muun muassa Käärmikässä, turkulaisessa kansanmusiikkiyhtyeessä, joka ammensi voimansa metsästä ja esivanhempiemme perinteistä. Suomessa perhe asettui myöhemmin Ruoveden ja Virtain seuduille. Onneksi ukki olikin tehnyt pitkään sukututkimusta, ja isoäiti oli tutkinut jopa Tulevat elävät meissä -performanssissa osallistujat loivat kehollisen välittämisen piirin letittämällä nyörejä ja laulamalla.. – Täällä on Suomen laajin tammilehto ja on tosi ihanaa, että nämä on jossain vaiheessa ymmärretty suojella, Kurkilahti hymyilee. Inkeri Kurkilahti on monipuolinen muusikko, performanssija esitystaiteilija. Moniääninen laulu, muinaissoittimet ja nykyaikaiset instrumentit säestävät vanhasta runoperinteestä ammennettuja sanoituksia. Oppi on karttunut erilaisissa yhteisöissä ja produktioissa tekemisen kautta. Kansanmusiikkia Kurkilahti on oppinut muilta muusikoilta soittamalla yhdessä, opettajina on ollut muun muassa Timo Lehtovaara, Antti Tuonela ja Minna Hokka. Hänen isoisänsä eli Kaukolassa, ennen kuin perhe joutui lähtemään evakkoon. youtube.com/@kaarmikka2169) – Musiikki syntyy metsän voimasta ja esivanhempiemme perinteistä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 225 Lauluja menneiltä tuleville tuuriperinnöstä kiinnostuneelle herbalistille; ympärillä kasvaa monta sataa vuotta vanhoja tammia, vanhasta puutarhasta on jäljellä pengerryksiä ja metsään villiintyneitä syreenejä ja liljoja. Kutsu jatkaa karjalaista perintöä Kurkilahden karjalaiset juuret tulevat Karjalan Kannaksen pohjoisosasta. Kun ukki siirtyi tuonilmaisiin, Kurkilahti koki vahvan herätyksen karjalaisuuteen. Tuli tunne, että jonkun täytyy jatkaa karjalaista perintöä. Käärmikkää ei valitettavasti enää ole, mutta yhtyeen YouTube-kanavalta löytyy edelleen musiikkivideoita
Se avaa mahdollisuuden välittää kokemuksia ja merkityksiä hyvin laajalla skaalalla. Tämä selittää, miksi taiteena pelkkä musiikki tai tanssi ei yksin riitä hänelle. Tieto muuttuu näin suoraan kokemukseksi. Minua kiinnostaa tutkia arkistomateriaaleja ja katsoa, miten voisimme tässä ajassa yhdessä puhaltaa niihin happea. Kurkilahti on pohtinut, miten menneisyyden laulut, myytit ja käsityöt voidaan tuoda osaksi nykyhetkeä ja jatkaa niitä uuden tulkinnan kautta tulevaisuuteen. – Ehkä elämäntehtäväni on luoda yhteyttä näihin ihmisiin. Synesteettinen ja kehollinen taiteen tekeminen Kurkilahti kertoo, että inspiraatio hänen teoksiinsa tulee usein kehollisesti tai intuitiivisesti. – Alan vain laulamaan runoa, ja jos koen sen todeksi, muistan sen myöhemminkin ja se jää elämään. Kieltä hän on opiskellut kansalaisopiston kursseilla, Itä-Suomen yliopistossa, mutta ehkä eniten YouTubesta kuuntelemalla. Ehkä siitä syystä hänellä on ollut vahva tunneside karjalan kieleen. Kurkilahti on myös opiskellut karjalan kieltä, vaikka hänen sukunsa on kaakkoismurteiden alueelta, eikä perheessä puhuttu karjalaa. Mutta lähde, josta kuulin tämän, ei ole täysin luotettava. Hän tekee myös perinnettä saavutettavammaksi, esimerkiksi nuotintamalla lauluja ja jakamalla niitä. Osallistujat pääsivät osallistumaan performanssiin letittämällä punaisia nyörejä ja laulamalla. – Vähän arastelen sanoa tätä, mutta usein koen, että nämä ovat ikään kuin tehtäviä esivanhemmilta, että nyt tehdään tämmöinen teos. Tämä käänsi katseen tulevaan: esityksessä pyritään kokemaan yhteys myös niihin, jotka elävät meidän jälkeemme. Koen tehtäväkseni tuoda niitä eläväksi perinnöksi. Performanssi rakentui kehollisen välittämisen ympärille. – Se oli opettavaista, ei voinut ohittaa vaikeita sanoja, vaan jokainen käytiin tarkasti läpi. Tulevat elävät meissä -performanssi – Suuri inspiraatio tälle työlle on ollut kuulemani asia, että karjalaisessa suurperheessä vanha emäntä on ajatellut asioita lastenlasten kannalta. Teksti ja kuvat: ANNE KALLIOLA Kosketus japanilaiseen butoh-tanssiin avasi Inkeri Kurkilahdelle väyliä keholliseen ja performatiiviseen työskentelyyn. Jotta ne eivät jäisi vain arkistoihin, vaan voisivat elää ihmisten käytössä. Hän näkee kehossa ja musiikissa värejä ja kokee erilaisia kokemuksia musiikkina. Kurkilahtea kiinnostaa enemmän osallistava taide kuin perinteinen katsoja-esiintyjä-asetelma, sillä hänelle on tärkeää, että kokijat saavat itse tuntea ja elää asian kehollisesti. – On ihmeellistä, että meillä on tämmöisiä suojaavia asioita, kuten syntymyytit, laulut ja käsityöt, joiden kautta voimme kutoa ympärillemme jotain mielekästä, arvokasta ja suojaavaa. Tällä hetkellä Kurkilahti jatkaa työtään viime vuonna esitetyn performanssin Tulevat elävät meissä pohjalta. Projektissa on vahvasti kyse tulevaisuusperinnöstä. Me olemme niin onnekkaita, että karjalaisten syntymyytit ovat tallessa. – Kuulin jostain, että jos tuntee oman kansansa syntymyytit, se suojaa esimerkiksi mielenterveysongelmilta ja itsemurha-alttiudelta. Kurkilahti kertoo, että vasta tänä kesänä hän ymmärsi hahmottavansa maailmaa synesteettisesti eli moniaistisesti. Se oli mielenkiintoinen kokemus, koska usein katsotaan taaksepäin, kun ajatellaan ylisukupolvisia kudelmia. Harvoilla kansoilla näin on. Joskus pyydän neuvoa, mitä ja miten lähestyn näitä asioita. Performanssitaiteessa mikä tahansa hetkessä tapahtuva voi muodostua esitykseksi. Jotta ne eläisivät meidän kanssamme. Perimätiedon mukaan hänen isoisänsä isovanhemmat olisivat olleet kuitenkin karjalankielisiä. – On ollut jostain syystä tosi tärkeää saada opiskella kieltä, ja että on kavereita, joiden kanssa voi pagista. Se vahvisti kuitenkin käsitystäni siitä, että asioita pitää tehdä itse: laulaa, tehdä käsitöitä, rukoilla ja leipoa. Halusin välittää yhteyden mahdollisimman kehollisesti. Monet tietävät Kalevalan, mutta se on oma prosessinsa, miten tarinat ovat siivilöityneet sinne. Se on mielestäni iso juttu. Usein kantava teema on kuitenkin, miten tämä maailma pysyisi jotenkin kasassa. – Musiikki syntyy metsän voimasta ja esivanhempiemme perinteistä, sanoo Inkeri Kurkilahti.. Siinä hän sai vision ihmisistä, joiden esivanhempi hän itse tulee olemaan. Hän osallistui myös jonkin aikaa Raision karjalan kielen kerhoon, jossa luettiin ja suomennettiin karjalankielisiä kirjoja. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 226 harvinaisempia äitilinjoja ja kirjoittanut sukutarinoita
Lumimuutos tekee Ilomantsin Ryökkylästä ostamallaan tilalla ennallistamistöitä, ja sieltä löytyi myös Sandran kantele. Sandran kantele nimittäin päätyi Auvisen vanhan tilan ostaneen Lumimuutos Osuuskunnan tiedostaviin käsiin ja sitä kautta kanteletaiteilija Katja Malisen soitettavaksi – tai pitäisikö sanoa, Katjalle soivaksi. Katja on työskennellyt Lumimuutoksen toteuttamassa taiteilijaresidenssissä, osana Endangered Landscapes & Seascapes -ohjelmaa. Joku sanoi, että tuo on oikea, tuo on autenttinen ääni, tuo on sen sielun ja kanteleen soundi”, kertoo kanteletaiteilija Katja Malinen Sandra Auvisen kanteleen soinnista saamastaan palautteesta.. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 227 . Katja Malinen loi suhdetta Sandra Auvisen kanteleeseen myös Ryökkylässä. KUVA RACHEL GARTNER S andra Auvinen tuskin arvasi eläessään, että hänen kanteleensa pääsisi jatkamaan elämää vuosikymmenten kuluttamasta kotituvastaan vielä 2020-luvulla. Katja ja Sandran kantele ”Se on koskettanut kaikkia ihan eri tavalla kuin moderni kannel. Osuuskunnan puheenjohtaja Tero Mustonen toi kanteleen Katjalle Parppeinvaaran runokylään Runonlaulajan pirtille. Siitä alkoi myös Ryökkylän runoperinteen esiintuominen Sandran kanteleen kera
Tämä 32-kielinen kantele näytti siltä, että se on joskus ehkä soinutkin ihan hyvin. Soittimen pohja vaihdettiin, laitettiin mäntypohja ja paikattiin kantta. Kielet olivat kuitenkin ruosteessa ja reikä pohjassa sillä tavalla, että ei sitä voinut soittaa. Kansi jyrsittiin ja ujutettiin uutta puuta. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 228 – Tero kysyi, tiedänkö miten tätä voisi kunnostaa. KUVA: RACHEL GARTNER. – Hannu arveli isänsä Otto Koistisen löytäneen mäntyä Uimaharjun sahalta ehkä 50-luvulla, silloin oli vielä saatavilla Sandran kantele päätyi soimaan Katjan herkissä käsissä Lumimuutos Osuuskunnan kautta. Aluksi katsoin, että ohhoh, onpas rikki. Kyseessä oli iso työ. Korjauksessa käytettiin kuusta, mäntyä ja vaahteraa. Kantelevalmistaja Hannu Koistinen arvioi sen tiiminsä kanssa, ja he ottivat sen sitten entisöitäväksi
Kantele ostettiin ilmeisesti 1950-luvulla. Kantele ostettiin, koska Sandra soitti gramofonia ja haitaria, ja haitari hävisi evakkomatkalla Lutikkavaarasta. KUVA: LEA TAJAKKA. Naapurit muistavat Sandran soitelleen, mutta kuulemma valitelleen, ettei hän saa sitä oikein viritettyä. Siellä oli ollut varastossa tosi vanhoja puita, ja se mänty saattoi olla jopa 600 vuotta vanha. Olisiko ollut jotain arkeen liittyviä käytäntöjä. Sandran pojan hyvä ystävä tiesi sanoa, että soitin on savotasta saaduilla puurahoilla ostettu. KUVA: SANDRA AUVISEN ALBUMI Sandra Auvisen 32-kielinen kantele pääsi kanteleenrakentaja Hannu Koistisen tiimin kunnostettavaksi. – Siinä on se aspekti, että kun se kantele siirrettiin hänen talostaan… sehän oli jäänyt sinne yksin. Lutikkavaarassa ollessa oli iskenyt kerran salama heinäkuormaan, jossa Sandra oli istunut. – Minussa heräsi kiinnostus, kun sanottiin, että hän paransi kasveilla ja kantoi kyynhampaita. – Hän ja hänen miehensä Heikki olivat molemmat haitarinsoittajia. Tyylistä päätellen se ei ole kovin vanha. Sandran Elna-sisar asui silloin Helsingissä ja osti kanteleen jostakin lahjaksi. Sandra päätyi asumaan vuonna 1946 Ryökkylään. Sandra on soittanut kanteletta yksityisesti. Oli sellainen tieto, että ennen vappua piti ottaa kyyltä ne hampaat. Minusta siitä kuuluukin ja huokuukin sellanen vanha puu. Osa tiedosta on työn sisäistä ja tavallaan mukana työssä. Ortodoksikylän tiedetään olleen olemassa jo 1400-luvulla. Ryökkylässä oli tuolloin 11 taloa ja tiivis kyläyhteisö. Eikä hän tappanut hämähäkkejä. – Naapurin mukaan hän oli poppanainen, ja hänen suvussaan oli poppamiehiä sekä poppanaisia. . Katja kertoo lähestyvänsä Sandraan ja perinteeseen liittyvää kaiken aikaa kunnioituksella. Hänellä oli viisi lasta puolisonsa Heikin kera. KANTELEEN ALKUPERÄÄ ei ihan tarkkaan tiedetä. Haitari oli ollut tosi tärkeä, ja sen häviäminen on tietenkin ollut surku. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 229 niitä kunnon jyhkyjä. – Hän ei ollut soittajana virtuoosi, enemmänkin se oli näppäilyä. Ryökkylässä ovat eläneet aikoinaan myös kaksi runonlaulaja-Annia, Pedri Mustosen sisar Anni (myöh. Hän on tunnustellut, missä menee kohtaamiseen liittyvä raja. Sandra Auvinen (1905–1980) soitti gramofonia ja haitaria, mutta haitari hävisi evakkomatkalla. Haitari oli ollut Lutikkavaarassa nurkkatansseissakin mukana. KATJA ON ETSINYT tietoa Sandrasta haastattelemalla hänet tunteneita. Ryökkylän kylä sijaitsee lähellä Mekrijärveä. Kantele on minulle voimaobjekti, tai voi olla sellainen. Tiedetään muun muassa, että Sandraa pidettiin tietäjänä ja parantajana. Sandra oli soittanut virsiä ja kansanlauluja sekä laulanut lapsilleen. Sandra myös kertoi suakkunoita. Sandran tytär on kertonut, että kantele ostettiin 1950-luvulla. Tytär taas sanoi, ettei sellaisia ollut, mutta että kyllä hän taisi jotakin lehteä käyttää ja noitui naapurin lehmät kotiin. Naapuri tiesi kertoa, että niitä oli aina pienessä pussukassa. Sandra oli sen jälkeen aina kauhuissaan ukonilmasta. Sandra syntyi 1905 ja kuoli 1980. Arvion mukaan kantele olisi rakennettu 1930–40-luvulla. Sitten myöhemmin salaman iskiessä hän meni aina piiloon tuvan kellariin. Ihanus) sekä Pedrin vaimo, Simana Sissosen tytär Anni, sekä tunnettu laulaja Jyrki Solehmainen. Sandrasta tiedetään, että hänen vanhempansa olivat Pedri Filipinpoika Solehmainen ja Maria Nikolaintytär Purmonen, puoliso oli Heikki Aukustinpoika Auvinen
Muutamankin laulun kohdalla kävi niin, ettei se ollut itselle laulettavaksi tarkoitettu. Boreniukselle. Tuntui ihan hyvältä. Sitten tutkin tekstejä. – Se oli jännä prosessi. Ja nyt kun kävin heittämässä hyvästit, tuli viirupöllö vastaan. Se siinä onkin jännä, että se ei ole paljastanut itseään. – Kun kanahaukka lensi verstaalla ikkunasta läpi, oli kuin Sandra olisi tullut kysymään, mitä te olette tehneet minun soittimelle. Joku sanoi, että tuo on oikea, tuo on autenttinen ääni, tuo on sen sielun ja kanteleen soundi. – Olen sovittanut kaikista kappaleista sellaisia, joissa kuuluu oma ääni, ei ihan perinteisiä runonlauluja. Tällaisesta ovat eräät tapahtumat kanteleen käsittelyssä Katjaa muistuttaneet. Koska teemaan kuuluu, että täytyy keskittyä Ryökkylän runolauluperinteeseen, hän kävi läpi SKVR:n arkistoista kaikki Ryökkylästä kerätyt runot. Ihanuksen lesken laulama Koppelo koditon kertoo, kuinka nainen on saanut vääränlaisen miehen, ja menettänyt, ja on kurjaa. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 230 Sandrallekin se on voinut olla merkityksellinen, että miten se vaikuttaa mihinkin ja kuinka hän sen kokee. Niitä löytyi yli 50. – Kaunista symbolista kieltä. SOITTAMAAN KATJA ryhtyi hitaasti ja hiljaa, tunnustellen, kuulostellen. Katja kertoo aluksi improvisoineensa. Niihin liittyneet linnut, eritoten haukka ja myös pistävä mehiläinen, ovat saaneet muistamaan Sandran maailman. Toisen kerran lensi taas haukka istumaan talon katolle ja tuijotti meitä. – Keräsin kaikki yhteen ja soitin melodiat läpi; mitkä niistä resonoivat ja tuntuivat omilta. Tämäntapaisia siinä saattoi havannoida. Laitoin kanteleen keittiönpöydälle, missä hän oli varmaan sitä soittanut. Biisinteon vaikeus onkin, että tiettyyn muottiin tekeminen olisi todella haastavaa. Puu elää ja suhde kanteleen kanssa niin ikään. Sointi on muuttunut soiton varrella. Mukaan valikoitui myös huuliharppu, ja kanteleensoittokappaleeseen valitsin toisen melodian eri kappaleesta. Yritin soittaa jotain tiettyä laulua, jossa olisi hyvältä tuntuvat sanat, mutta jos se ei istunut, sitä ei voinut tehdä. Se on tehnyt yhteistyötä, ja on koko ajan sellainen olo, että se avautuu. Kokonaisuutena yhteensä 155 säettä. Tämä on kerännyt samaan aikaan myös melodian, mikä on ollut harvinaisempaa. A. – On ollut tosi hienoa avata sitä. Niitä mie soitin, pitkiä eeppisiä, Purren itku, samassa tarinassa Väinämöisen kanteleen soitosta, josta tein kaksi laulua. KUVA EVELIINA KORHONEN. Sitten hän kokosi melodioita Karjalan runosävelmistä. – On sellainen olo, että siinä on tosi paljon kerroksia, mutta olen siellä pintakerroksissa edelleen. Alussa tapasin kaksi kyykäärmettä. SOLEHMAINEN LAULOI vuonna 1877 A. Sitä soitin ensin kahdella kanteleella, pelkkiä bassoja, mutta se oli ergonomisesti haastavaa ja sattui käsiin. Esimerkiksi Purren itkussa olen käyttänyt refrengiä. Pikkuhiljaa kantele on ruvennut soimaan moniäänisemmin ja kumeammin. Se sai miettimään, että haittaako tämä nyt häntä. Lisäksi tuli lyyrisiä lauluja kaksi samantyyppistä tekstiä. – Kävin siellä tontilla ja soittamassa sisällä talossa. Kirjoitin myös itse pari biisiä, ja lisäksi on Jyrki Solehmaiselta Polvenhaava-loitsu. Se ei kuulu varsinaisesti perinteeseen, mutta pakko se on siihen laittaa, kun se haluaa tulla siihen. – Sitten valitsin runoja Jyrki Solehmaiselta, jota pidettiin suurempana laulajana Ryökkylässä. Sieltähän löytyy eeppisiä runoja, lyyristä runoutta, häälauluja, muutamia loitsuja. Halusin siitä yksinIlomantsin luonto on Katjalle läheinen ja tuttu. – Se oli tosi kaunis. Runopirtillä ihmiset ovat kertoneet, että se on koskettanut kaikkia ihan eri tavalla kuin moderni kannel
Jos voisit jatkaa Sandran kanteleen kanssa, miten jatkaisit. Yhteen Unohdettuun luontoon kirjoitin vielä omat sanat – luonnonsuojeluun liittyvää kollektiivista tuskaa. – Hajotin loitsua soittaessani kaksi kieltäkin, kun siihen tuli aika räimeä meno jossain vaiheessa. Niissä on kauneus, että ne saa elää, ja olen oikeastaan hyväksynyt sen. Siihen tuli revittelyosia, joissa päädyin käyttämään kannelta rumpuna. Hän on kolme kuukautta vuodesta töissä Parppeinvaaralla. * Valmistui 2018 ja tuli Runonlaulajan pirtille töihin. KUVA LEA TAJAKKA. – On sellanen fiilis, että siinä ei olisi paljoa raameja ympärillä, jos saisin täysin oman vapauden sen kanssa… Katja miettii paljon perinteen osuutta, onko suhde hyvä, ja miten perinteeseen kuulumattomien elementtien mukaan ottaminen vaikuttaa. Hän pohtii, että otetta tai suhdetta perinteeseen voi ottaa ja harkita sitä kautta. Sitä vastaan voi taistella, mutta jos tulee elementti jostakin muusta, olen hyväksynyt ja ottanut sen mukaan. * Lumimuutos Osuuskunta on saanut tukirahoitusta Cambridgen yliopistolta. – Jos käyttää jotakin perinteeseen suoranaisesti kuulumatonta, on siitä hyvä mainita. Mutta sekään ei ole lyöty lukkoon, joka kerta se menee eri tavalla. Siinä on hiljaista ja kuhinaa ja pihinää. 2023. – Esimerkiksi kun tehtiin ep-levy, se meni aika raakana siihen. Mummi ja ukki ostivat 36-kielisen kotikanteleen.” * Soitti Joensuun konservatoriolla yksityistunneilla, lopetti soiton teiniiässä ja asui Englannissa 11 vuotta. Yläkielissä se ei täydellisesti pidä virettä, mutta muuten kyllä. Tuntui, että haluan hoitaa ne mahdollisimman orgaanisesti semmoisina, kun ne tulee nyt ulos. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 231 kertaisen, muutin melodiaa 3–4 kertaa, ja löytyi sitten melodia Ryökkylästä Oravainen ottopoika -sanoilla. Kuitenkin, perinne on muokkaantuvaa. SANDRAN KANTELEELLA Katja soitti ep:lle neljä kappaletta, jotka hän esitti myös taiteilijaresidenssin päätösesityksessä. Lumimuutoksen taiteilijaresidenssissä Katja Malinen myös maalasi tuohelle. Itse ajattelen, että jos joku elementti haluaa lauluun tulla, sen on tarkoitus tulla. LEA TAJAKKA Lue lisää: Maija-Liisa Pitkänen: Ryökkylä, Ilomantsin Tamminiemi Lumimuutos Osuuskunta www.lumi.fi KATJA MALINEN * Kanteletaiteilija, kulttuurintutkimuksen opiskelija, kansanmuusikko. Eri maissa ihmiset keskittyvät luonnonsuojeluun myös taiteen avulla. * Muutti 30-vuotiaana Suomeen ja pyrki konservatoriolle suorittamaan ammattitutkintoa. * Tero Mustoselle on myönnetty Goldman-ympäristöpalkinto v. Äänitettiin Runopirtillä Vertti Korkin kanssa kuusi biisiä. – Runonlaulu etenee runonlauluna, jos otan siihen kanteleen, se alkaa elää omaa elämäänsä. Katjan kokemuksen mukaan loitsukappaletta ei jaksa soittaa kovin monta kertaa, ja hän onkin jättänyt kappaleelle tilaa muovautua. Hän edistää Elpyvä maisema (Landscape Rewilding) -ennallistamisohjelmaa. Mutta on ollut iloinen yllätys, että sillä on voinut soittaa täysin nuo kaikki, ja olen soittanut sitä päivittäin Runopirtillä kolmen kuukauden ajan. Monien mielestä on kiinnostavaa käyttää huuliharppua yhdessä kanteleen kanssa. Vuonna 2025 tuli täyteen seitsemäs vuosi kanteleensoittajana ja oppaana. Koitajoen valuma-alueella tematiikka kohdistuu Koitajokeen ja sen valuma-alueeseen. Joitakin kiinnostaa se kovasti, joitakin ei. * Endangered Landscapes & Seascapes Programme tukee luontoa palauttavia yhteistyökumppaneitaan. Siinä lauletaan ”veri tuiskuna tulevi läikkyvi kun lähe punainen” ja etsitään verenseisauttajaa. Omassa työssäni haluan informoida, mikä kuuluu perinteeseen ja mikä ei. Teokset ovat ikkuna menneisyyteen. * Yhteistyökumppaneita on ympäri maailmaa. Huuliharppu ja savipilli saattavat ärsyttää joitakin kuulijoita. Kotoisin Liperistä. – Hannu ei ollut varma pystyykö sillä soittamaan konserttia, että pysyykö se vireessä. * Lumimuutoksen puheenjohtajana toimii kalastaja ja tutkija Tero Mustonen. * Lumimuutos toteuttaa ja rahoittaa Landscape Rewilding in Finland -ohjelmaa. * Soittanut kannelta lapsesta saakka: ”Isä ja äiti veivät muskariin ja aluksi soitin viisikielistä kannelta. * Katja Malisella teema spesifioituu Ryökkylästä löytyneeseen Sandra Auvisen kanteleeseen sekä Ryökkylän runolaulutraditioon. OSK LUMIMUUTOS * Lumimuutos Osuuskunnan tarkoituksena on harjoittaa luontaiselinkeinoihin, paikalliskulttuureihin ja kansanperinteeseen liittyvien tietojen, taitojen ja palveluiden tuottamista, välittämistä ja tarjoamista kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Lumimuutos Osuuskunta on toteuttanut taiteilijaresidenssijaksoja muutaman vuoden ajan
Uhtualle saatiin perustettua jonkinmoinen suojeluskunta, mutta se jäi pieneksi ja innottomaksi. Suomeen palattuaan Kuisma määrättiin Vaasaan perustetun aliupseerikoulun johtajaksi. Sittemmin poliitikkona, puolustusministerinä ja kaupunginjohtajana ansioitunut Niinistö on palannut aiheeseen ja kirjoittanut teoksen, joka keskittyy vuoden 1918 Vienan retkeen sekä yhtenä sen johtajista toimineeseen jääkärikapteeni Toivo Kuismaan. Malm ja Kuisma olivat Vienaan lähtiessään uskoneet, että karjalaiset nousisivat ”ikiaikaista sortajaa vastaa” ja liittyisivät heimosotureihin. Näin ei ole käynyt.” Vienalaiset nuoret miehet, joista monet olivat juuri palanneet kotikyliinsä maailmansodan rintamalta, eivät nousseet aseisiin heimosoturien rinnalla, vaan heitä vastaan. Suurin toivein ja aattein Vienaan Huhtikuussa 1918 Kuisma osallistui komppanianpäällikkönä Malmin johtamaan ja onnettomasti päättyneeseen hyökkäykseen Vienan Kemiin. Satoja miehiä siirtyi metsien kautta Kemiin ja liittyi sinne Vienan veritie jääkärikapteeni Kuisman silmin Ylioppilas Toivo Kuisman kortti löytyy Vienan Karjalaisten Liiton jäsenkortistosta vuodelta 1906. Niinistö pohtii Vienan veritie -kirjan saatesanoissa historiantutkijan roolia seuraavasti: ”Historiankirjoituksen perimmäinen tehtävä ei ole jakaa kunniaa tai tuomioita tämän päivän näkökulmasta katsoen, vaan tehdä oikeutta tutkimuksensa kohteille. Karjalan kannaksella Antreassa syntynyt Toivo Kuisma omaksui jo koulupoikana ajatuksen Suomen vapauttamisesta Venäjän vallasta. Siitä toimesta hän pyysi pian eroa kuultuaan everstiluutnantti Carl Wilhelm Malmin johdolla Vienaan lähetettävästä vapaaehtoisretkikunnasta. Muistopuheessaan Toivo Kuisma purki pettymystään vienalaisiin: ”Minä pyydän saada tässä tilaisuudessa lausua, että me matkaajat rajan toiselta puolen erehdyimme suuresti näille Vienan maille lähtiessämme. Jääkärien keskuudessa hän kuului Suur-Suomesta haaveilleeseen ryhmään. Hän oli jääkärien nuoressa joukossa varttuneimpia, jo 30-vuotias. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 232 KIRJAT KIRJAT Jussi Niinistö: Vienan veritie – Kuisman retkikunta Vienan Karjalassa 1918 Docendo 2025, 285 sivua Heimosodiksi kutsutuista suomalaisten vapaaehtoisten sotajoukkojen retkistä Itä-Karjalaan on kuluneen sadan vuoden aikana ilmestynyt varsin kattavasti muistelmia, tukimusta ja kaunokirjallisia esityksiä. Tutkimuksen kohteena on Toivo Kuisman (1885–1919) koko elämänkaari ja erityisesti hänen johtamansa vapaaehtoisten soturien joukko, joka lähti suurin toivein liittämään Vienan Karjalaa suuren Suomeen. Me luulimme, että Vienan Karjalan miehet kilvan rientäisivät lippujemme ympärille, sillä tarkoittaahan retkemme Vienan kansan Sammon saattamista pois vanhan sortajan kivimäestä. Historiantutkija, tohtori Jussi Niinistö kirjoitti aiheesta yleisesityksen Heimosotien historia 1918–1922 (SKS 2005). Tammikuussa 1907 Antrean nuorisoseurassa pitämässään esitelmässä Kuisma tulkitsi liiton päämääränä olevan ”liittää Suomeen kohtalon meistä erottamat, Venäjän hallituksen sortamat kaksoisveljemme – jos ei maantieteellisesti ja hallinnollisesti, niin ainakin henkisesti”. Näin ei kuitenkaan käynyt. KUVA: KSS:N ARKISTO. Harvoja Suomen ystäviä oli suojeluskunnan päälliköksi valittu Oskar Tikanoff, joka menehtyi kuitenkin äkilliseen sairauteen toukokuussa 1918. Kuisma värväytyi salateitä Saksaan jääkärikoulutukseen lähteneeseen joukkoon helmikuussa 1915. Niinistö eläytyy vahvasti Kuisman ja hänen soturiveljiensä aatemaailmaan ja jättää ilmeisen tarkoituksellisesti sotaretken muiden osapuolten näkökulmat vähemmälle huomiolle. Ajan toimijat eivät ole tunteneet sitä kokonaiskuvaa tapahtumista, joka tämän päivän historiantutkijalla on.” Tämän itselleen asettamansa tehtävän Niinistö täyttää teoksessaan ansiokkaasti. Hän liittyi vuosisadan alussa muodostuneisiin aktivistipiireihin ja vuonna 1906 perustettuun Vienan Karjalaisten liittoon
Niinistö mainitsee lyhyesti brittien elintarvikeavun houkutukset, eräiden karjalaisjohtajien omaksumat punahenkiset aatteet sekä luottamuksen bolsevikkien julistamaan kansojen itsemääräämisoikeuteen. Kesäkuun lopulla Kuisma oli retken esikunnassa Viteleessä, johon puna-armeijan suomalaisosasto iski laivoilla Laatokalta. Kertojan ääni on karjalankielinen, karjalaiset puhuvat omaa kieltänsä, savolaiset omaansa ja viranhaltijat suomen kirjakieltä. Vienan kylissä alkoivat veriset jälkiselvittelyt, kun otrjadilaiset teloittivat suomalaisiin liittyneitä heimoveljiään. lokakuuta Vuokkiniemessä, jossa uhreja tuli kymmeniä molemmille puolille. Jo lokakuussa 1918 hän oli Helsingissä neuvottelemassa karjalaisaktiivien, yleisesikunnan ja senaatin kanssa uudesta Vienan retkikunnasta. Maailmansodan päättyminen ja huomion siirtyminen Aunukseen lannisti nämä suunnitelmat. Synnytettiin karjalaisten keskinäistä vihanpitoa ja surmatöitä. Jussi Niinistö on liittänyt kirjaansa vähemmän tunnetut Bobi Sivenin muistelmat Vienan-retkestä. Kirjailija Minna Kettusen haastattelu on julkaistu Karjalan Heimossa 3–4/2023.. Retkien tavoitteet jäivät saavuttamatta. Heimosotaretkiä ei voi kuitenkaan pitää menestyksenä edes oman aikansa näkökulmasta. Kuisman johtama pääjoukko poistui Uhtualta ryhtymättä taisteluun. Romaani kertoo Paavali Linnun perheen evakkotaipaleesta Laatokan rannalta Salmin pitäjästä Savoon, Lapinlahden Alapitkälle vuonna 1944. Heinäkuussa tuosta kaartista muodostui Muurmannin rataa Kemiin edenneiden brittien varustamana Karjalan otrjadi (rykmentti). Tämä hanke on osa karjalan kielen elvyttämistä, mistä olen hyvin onnellinen”, sanoo puolestaan kirjailija Minna Kettunen. Karjalaiset jäivät bolsevismin alistamiksi tai joutuivat tuhatmäärin pakenemaan kotiseuduiltaan. Sen sijaan menetettiin satoja nuoria miehiä puolin ja toisin. Kemin taistelussa menetykset olivat vain muutamia miehiä. Isäni isä oli salmilainen ja puhui karjalaa, ja monet romaanissa kuvatut tapahtumat ja tunteet ovat tuttuja omasta suvustani”, kertoo Niko Tynnyrinen Salmi-säätiön julkaisemassa tiedotteessa. Loppukesästä Kuismalla olikin uusi vapaaehtoisten joukko johdettavanaan. Jussi Niinistö moittii saatesanoissaan nykypäivän historiantutkijoita jälkiviisaudesta. Selitykseksi kelpaa myös heimosoturien propagandistina esiintyneen Ilmari Kiannon arvio heimoveljien poliittisen hämmennyksen syistä: ”He vaistosivat täydellisesti korkeakansalliset intohimonsa Suomi-liittoon, mutta vuosisatoja kestänyt slaavilainen sorto oli nukuttanut heidän sydämensä ja tehnyt sen heikoksi.” Vienan vapautusretken epäonnistuminen ei lannistanut Toivo Kuismaa. Siven toimi myöhemmin Repolan nimismiehenä ja jäi historiaan päädyttyään itsemurhaan Tarton rauhassa sovitun Repolan luovutuksen takia. Käännöksen ovat tehneet Niko Tynnyrinen ja Natalia Giloeva. ”Monet karjalaiset joutuivat vaihtamaan ja unohtamaan kielensä, jopa häpeämään sitä. Ratkaisutaistelu käytiin 1. Verinen paluutie Suomeen Niinistö on antanut kirjansa nimeksi Vienan veritie. ”Heidän kirjoituksissaan heimosotaretkistä on luotu kuvaa toteutuneen historian perusteella, meidän ajastamme ja aikamme arvoista käsin.” Moitteeseen on hyvät perusteensa, eikä Niinistön päähenkilön Toivo Kuisman vilpitöntä suomalais-karjalaista idealismia ole syytä epäillä. Niinistö on tehnyt suuren työn valokuvien ja autenttisten asiakirjojen etsimisessä kirjan tekstiä täydentämään. PEKKA VAARA Juatun muan lapset Salmi-Säätiö on julkaissut Minna Kettusen Jaetun maan lapset -romaanin livvinkarjalaksi käännettynä nimellä Juatun muan lapset. Myös vastapuoli oli saanut joukkonsa järjestykseen ja varustettua. Suomesta ei saatu elintarviketäydennyksiä eikä selkeitä toimintaohjeita. Jussi Niinistö ei juurikaan pohdi kirjassaan, miksi suuri osa karjalaisista päätyi taistelemaan suomalaisia vapauttajia vastaan. Kuisman lähettämät vartio-osastot yllätettiin Suopassalmella, Luusalmella ja Kostamuksessa ja surmattiin lähes viimeiseen mieheen. Juatun muan lapset -käännöstä jaetaan karjalankielisen opiskelun tueksi karjalankielisille kielikerhoille. Malm päästi lähes kaikki vapaaehtoiset miehet palaamaan kotiinsa ja jätti itsekin johtotehtävät muille. Siven osallistui Kuisman retkikuntaan elokuusta lokakuuhun 1918. Kirjaa on myös myynnissä Salmi-Säätiön verkkosivuilla. Hänen muisteluksensa antavat elävän kuvan Vuokkiniemessä käydystä ratkaisutaistelusta ja Kuisman joukon raskaasta pakomatkasta Suomeen. ”Olen todella iloinen siitä, että Lapinlahdelle asutettujen salmilaisten tarinan voi nyt lukea karjalaksi. Samoihin aikoihin Malmin retkikunta hajosi. Tykkitulessa Toivo Kuisma haavoittui kuolettavasti. Suuri osa kuvista on ennen julkaisemattomia. Itä-Karjala jäi liittämättä Suomeen. Myöskään Toivo Kuismalta ei ole säilynyt tuota aihetta koskevia pohdintoja. Kuisma oli jo kesäkuussa lähtenyt Suomeen värväämään uutta miehistöä. Kuisma liittyi keväällä 1919 käynnistyneeseen Aunuksen retkikuntaan. Heimosoturien menomatka Vienaan ei kuitenkaan ollut erityisen verinen. Käännös säilyttää teoksen monikielisyyden. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 233 KIRJAT KIRJAT muodostuneeseen punakaartiin. Ylivoimaisen vastustajan edessä Kuisman joukko joutui tappiolle ja perääntyi Suomeen. Verinen taival alkoi vasta elokuun puolivälissä, kun muutamien brittiupseerien ja itsenäisyyshenkisten karjalaisten johtama otrjadi lähti etenemään Vienan kyliin. Erinomainen kuvitus auttaa saavuttamaan Niinistön teokselleen asettamaa tavoitetta ”ymmärtää omassa ajassaan eläneitä ihmisiä, asettua heidän asemaansa”
Juminkeko 2025, 115 sivua Piispa Henrik oli Suomen ensimmäinen piispa. Vuonna 1936 valmistuneessa kasvatustieteen laudaturtutkielmassaan Keynäs tarkasteli kirkon ja koulun roolia Itä-Karjalan venäläistämisessä. Survon surmavirsi on luonnikkaasti etenevä runoelma, jossa miljöö ja henkilöt ovat ajan virrassa luontevalla tavalla läsnä. Karjalan kielen elvytysohjelma pähkinänkuoressa on tiivistelmä alkuperäisestä karjalan kielen elvytysohjelmasta, ja sen ovat laatineet Niko Tynnyrinen ja karjalan kielen asiantuntijaryhmä. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 234 n OKM:N TÄNÄ VUONNA julkaisema Karjalan kielen elvytysprogramma: Suuntaviivat kotoperäisen karjalan kielen vahvistamiseksi Suomessa on saanut rinnalleen 16-sivuisen oppaan. Setälä, Matti Kuusi ja Martti Haavio. Hän ei selitä erilaisia versioita tai kokoa eri versioiden katkelmista yhtenäistä kansanrunoa, vaan on kirjoittanut oman raikkaan version käyttäen omaa inkeriläisperäistä runokieltään. Hänen mukaansa niin piispa Henrik kuin Lallikin ovat historiallisia henkilöitä, ja virren tapahtumat ovat tapahtuneet kuvatulla tavalla. Keynään esitelmät aiheesta loukkasivat monia karjalaisia ja herättivät kiivasta polemiikkia lehdistössä. Kansanrunosta on olemassa lukuisia versioita, joista laajempia versioita 1615–1616, jolloin Uppsalassa professorina palvellut Johannes Messenius kopioi niitä. Merkittävän yhteenvedon teki Haavio teoksessaan Piispa Henrik ja Lalli, Piispa Henrikin surmavirren historiaa esitellen 14 versiota surmavirrestä. KIRJAT Arvo Survo: Piispa Henrikin surmavirsi Pienoiseepos vanhojen runotallenteiden ja legendojen pohjalta. Trilogia kertoo maailman synnyn inkeriläisten mytologioiden pohjalta, Inkerin vainot eri aikoina symbolisella tavalla kuvattuna sekä elämäntapaa ja historiaa konkreettisesti, mutta lyyrisellä ilmaisulla. Historia on kaikessa läsnä, mutta ilmaisutapa ja kerronta on akvarellimaista, ilmavaa ja tilaa lukijalle sopivasti jättävää. Hän saapui tuomaan kristinuskon valoa ristiretkellä vuosina 1150–1157. Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä pitää surmavirttä fiktiivisenä niin, ettei virren kumpaakaan päähenkilöä ole todellisuudessa ollut olemassakaan. Survo jatkaa luontevasti siitä, mihin tutkimus on jäänyt ja täydentää niitä kohtia, joihin eri versioissa ei löydy vastausta. Oppaassa kerrotaan perusasiat kielten elvyttämisestä ja esitellään elvytysohjelman keskeiset sisällöt lyhyesti ja käytännönläheisesti. Surmavirsi kertoo Englannista kotoisin olleesta Suomea kristilliseen uskoon käännyttämään tulleesta piispasta, jonka Lalli surmaa kylmäverisesti Köyliönjärven jäällä. Oppaan taitosta on vastannut Karjalan Sivistysseura. Tekstit on nimetty löytäjien tai tutkijoiden nimillä. Hänen tietonsa elämästä ja kuolemasta perustuvat Pyhän Henrikin legendaan ja Piispa Henrikin surmavirteen. Lisäksi se auttaa hahmottamaan, miten esimerkiksi järjestöt, säätiöt, perheet tai yksittäiset ihmiset voivat edistää karjalan kielen käyttöä. Survo on aikaisemmin kirjoittanut kolme inkeriläisaiheista pienoiseeposta: Pääskölintu – päivälintu, Iku-Ruotus ja Korvekko. Myöhemmin 1800-luvulla Elias Lönnrot jatkoi tätä työtä, kuten myös 1900-luvulla kansanrunoudentutkijat Kaarle Krohn, E. Karjalan kielen elvytysohjelmasta tiivistelmä. Karjalan Sivistysseura on julkaissut tutkielman kunniajäsenensä Wasili Keynään muistoksi. Heikkilä on puolestaan päätynyt vastakkaiseen näkemykseen. Surmavirsi ja sen historiallisuus ovat edelleen kiinnostuksen kohteena 2020-luvulla. N. Virallisen legendan lisäksi Henrikistä on surmavirsi, joka eli satoja vuosia suullisena perimänä ennen muistiin kirjoittamista. Tapahtuma eli runolauluna suullisena perinteenä, jonka kanssa osin rinnan eli latinaksi kirjoitettu Pyhän Henrikin Legenda, joka on kirjoitettu 1290-luvun alussa eli reilut sata vuotta oletettujen tapahtumien jälkeen. Surmavirren 1500–1700-luvuilla kirjoitettujen versioiden myötä tutkijat ovat etsineet mahdollisimman alkuperäistä surmavirren muotoa. RISTO KORMILAINEN Henrikin surmavirsi inkeriläisellä runokielellä Kunniajäsen Wasili Keynään muistoksi Vienalaissyntyinen kansakoulunopettaja Wasili Keynäs (1884–1964) oli keskeisiä Suomessa toimineita itäkarjalaisia. 1954) on kirjoittanut pienoiseepoksen Piispa Henrikin surmavirsi vanhojen runotallenteiden ja legendojen pohjalta. Dosentti Mikko K. Alkuperäisen runon tavoittaminen on mahdotonta, mutta yksityiskohtia on jokaisessa versiossa varmasti oikein. Pappi, runoilija, kirjailija ja kansanperinteen kerääjä Arvo Survo (s. Esipuheessaan kirjan toimittajat Pekka Laaksonen ja Senni Timonen toteavat, että Keynään työ valaisee niin aikaansa kuin tekijäänsäkin
Myö vienankarjalan opaštujat olemma tunten vienalaisien šuarnojen väkie omašša opaššunnašša. l Kirjutukšet työnnetäh šähköpošti??i l Kirjutukšie voipi työntyä yhen kerralla tahi ušiemman yheššä. Kuin voipi ošallistuo. Hyväkši mielekši uutta luvettavua karjalakši šyntyy, olemma i?eki äijävähä tekstie ka kuotellun tai kirjuttan karjalakši. Kirjutukšista keryämmä luventakirjan julattavakši verkošša ošana Päivännoušu-Šuomen yliopisson karjalan kielen elvyttämistä. l Projekti pitäy oikevuon kirjutukšen käyttöh projektissa. Monilla sen 4 900 asukkaasta on suomalaiset sukujuuret, ja lähes viisi prosenttia kaupungin asukkaista puhuu äidinkielenään suomea. l Kirjutukšien miärä ošallistujua kohti ei ole rajotettu. Ei pie varata kielihairehie! l Kirjutukšie käytetäh vain Starinoja lapšilla vienankarjalakši -projektissa. Kyšymykših vaštuau Heidi Gilhooly (heidipgilhooly@gmail.com) Yhtehisruatotervehyisin HEIDI GILHOOLY PIRJO-LIISA KOTIRANTA RIITTA MARTINOFF-HUTRI JOHANNA PELLING Hyvät vienankarjalan opaštujat ta šuvai??ijat! n VUODEN 2026 suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki on Michiganin osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitseva Hancock, jota kutsutaan amerikansuomalaisten pääkaupungiksi. Tottaše šiulaki himottais ottua ošua täh projektih! Šuatuloista tekstilöistä kokuomma koko perehen verkkokirjan. KUVA: EILA STEPANOVA. l Kirjutukšien kielentarkissukšen luatiu vienankarjalan opaštaja Päivännoušu-Šuomen yliopissošta. Marraskuisella Suomen-vierailullaan Finlandia Foundation Nationalin edustaja Touko (Gage) Keränen kävi tutustumassa sugri-asioihin ja Karjalan Sivistysseuraan. Šuarnan väki on šuuri. l Kaikki, ket tahotah ottua ošua starinaprojektih kirjuttamalla vienankarjalakši. karjalan elvyttämisen blogissa), maini?e konša ta missä. l Kirjutuš on oman i?en tahi joukolla kekšitty šuarna, starina, runo tahi laulu. Starinat neuvotetah ta juohatetah, niijen keralla on vesselämpi elyä, ne kašvatetah fantazieta. Karjalan kieli tarvi??ou uutta starinua. Vuonna 2025 titteliä on kantanut Viron Narva. Pluaniloissa on niise iänikirjan luatimini. Hancock on poikkeuksellinen valinta suomalais-ugrilaiseksi kulttuuripääkaupungiksi, sillä kaikki aiemmat ovat sijainneet Euraasiassa. l Kirjutukšet pitäy kirjuttua karjalakši, ei kiännökšie. Kunne, kuin ta konša kirjutukšet työnnetäh. Liitä jokahiseh kirjutukšeh: l oma nimi ta šähköpoštiadressi (ollou še eri, kušta työnnät) l ollou kirjutuš aikasempah jo missänih julattu (esim. l Kirjutukšet voijah olla lyhy??äisie tahi vähän pitempieki. Vienankarjalaisella starinoimisella on pität perintehet. Tottaše šieki olet kirjuttan mitänih starinua, šuarnua tahi runuo, mit paššattais kuin lapšilla niin aikuhisillaki! Myö tahtosima kerätä tukkuh nämä imehnisien kirjutetut starinat kaikkien käyttöh kuin iltastarinakši ta mintäh ei opaššukšen tuvekši. Kirjutetut ta iäneh luvetut starinat tuttavuššutetah kieleh, šanoih, šanontoih, kehitetäh pakinua. Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki 2026: Hancock Touko (Gage) Keränen Hancockista vieraili Karjalan Sivistysseuran toimistolla. Ne autetah vaštuamah varattavieki tilantehie ta uušie, vierahie as’s’oja. Ken voipi ošallistuo. l Kirjutukšet otetah vaštah š-poštissa: heidipgilhooly@gmail.com l Kirjutukšie voipi ruveta työntämäh heti, ta niitä otetah vaštah 15.01.2026 šuaten. l Kirjuttajilla ei makšeta palkkivuo. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 235 KIRJAT KARJALAISUUDESTA UUTISIA n TULKUA TERVEH Starinoja lapšilla vienankarjalakši -projektih 2025–26! Ku?umma šilma šörššimäh omua karjalaista arhiivua ta työntämäh – yhen tahi moniehan – vienankarjalakši i?en kirjutettuo šuarnatekstie, mityttänih starinua tahi runuo Starinoja lapšilla vienankarjalakši -projektie varoin
Näytökset ovat syksyllä 2026 Karjalatalossa Helsingissä ja mahdollisuuksien mukaan Oulussa. JUHLAVUODEN AIKANA järjestämme erilaisia tapahtumia kaikenikäisille. elokuuta 2026 Kuusamossa, ja sen puheenvuoroissa teemaa käsittelevät tutkijat, taiteilijat ja museoammattilaiset. Oljonan tarinan kantaa näyttelijä Kaisa Leppänen ja muusikkona on basisti Ville Rauhala. huhtikuuta Helsingin Valkoisessa salissa pidettävään vuosikokoukseen ja pääjuhlaan, jonne ovat tervetulleita Karjalan Sivistysseuran jäsenet, seuran tukijat ja karjalaisen kulttuurin ystävät eri puolilta Suomea ja ulkomailta. klo 17.30 alkaen. Työpajoissa pääsemme kokeilemaan uutta, jakamaan ajatuksia ja rakentamaan yhteistä karjalaista identiteettiä. Esitelmien sisällöt ulottuvat sukututkimuksen arkistolähteistä, perinteisistä muodoista ja tuoreista tutkimustuloksista uusimpiin menetelmiin. Osana 120-vuotisjuhlallisuuksia Karjalan Sivistysseura järjestää sukututkimusseminaarin Helsingissä sunnuntaina 12.4.2026 klo 10–14 keskustakirjasto Oodin Kuutio-salissa. Tervetuloa mukaan yhteisen oppimisen, oivallusten ja tekemisen pariin!. Seminaarin osallistujilla on myös mahdollisuus keskustella omista sukututkimustarpeistaan. Luennot pidetään tiistaisin 7.4., 14.4. Näytelmä käsittelee vienalaisen pakolaisen Oljonan eli Olga Salmen (o.s. Syksyllä 2026 ensi-iltansa saa Eppu Nuotion käsikirjoittama ja ohjaama Pitkästä ikävästä -näytelmä. Nikitina) tarinan avulla ulkopuolisuutta ja kuulumista, kodin menettämistä ja uuden paikan löytämistä. KUVA: KATRI KOVASIIPI Ensi vuonna juhlistamme yhdessä 120 vuotta täyttävää Karjalan Sivistysseuraa! n KARJALAISESSA kulttuurissa sykkivät monisukupolvinen yhteisöllisyys ja vuodenkiertoa rytmittävät juhlat. Seminaarissa käsitellään Vienan, Aunuksen ja Raja-Karjalan sukuja. Pääjuhlassa puheenvuorojen ja onnitteluiden lisäksi jaamme huomionosoituksia ja nautimme musiikista. Ennen isoa pääjuhlaa, perjantaina 10.4.2026 järjestämme suuren paginpertin, jossa pagizemma omua ?omua karjalua klo 17–20 työväenopisto Arbiksen tiloissa (Dagmarinkatu 3). Symposium järjestetään 28.–30. Kutsumme sinut mukaan juhlistamaan yhdessäolon ja yhteisen toiminnan siivittämää merkkivuottamme. Niitä edustavat etenkin sukutietojen tarinallistaminen sekä DNA-avusteisen sukututkimuksen tulokset ja mahdollisuudet. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 236 KARJALAISUUDESTA UUTISIA Oulun Pruasniekan teeja tarinaillassa huhtikuussa 2025 Juha Hurmetta kuunteli ennätysmäärä yleisöä. VUODEN MITTAAN toteutamme eri puolilla Suomea mukaansatempaavia työpajoja Helsingin lisäksi esimerkiksi Kemissä, Oulussa, Tampereella ja Joensuussa. Kevään Studia generalia -luentosarja syventyy karjalaiseen taiteeseen, jolloin Helsingin kulttuurikeskus Caisassa järjestetään kolme luentoa karjalaisesta kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista. Karjalan aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö ja perinne on usein menneisyyden ihanteisiin ankkuroitu – mutta edelleen ajankohtainen. Laita päivämäärät kalenteriin ja seuraa tiedotusta verkkosivuillamme, Uutiss?uppu–Uudis?uppu-ajankohtaiskanavallamme ja sosiaalisessa mediassa! Juhlavuotemme huipentuu lauantaina 11. Tuo perintö inspiroi niin taiteilijoita kuin poliitikkojakin, vaikka siihen liittyy myös kipukohtia. Haluamme juhlia elävää, rikasta ja nykyaikaista karjalaa! Sivistysseura tukee ja järjestää pakinapirttejä ympäri Suomea pitkin juhlavuottakin. Tie Vienaan -symposiumin aiheena on Perinne ja perintö. Tarkempi ohjelma julkaistaan alkuvuodesta 2026. Keskustelijoina ovat taiteentekijät ja tutkijat. ja 21.4. Ilmoittautuminen aukeaa myöhemmin. Tutustumme työpajojen kautta karjalaiseen ruokakulttuuriin, lasten maailmaan, tanssiin, musiikkiin, kieleen ja käsitöihin
Lähde: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Akatemialta rahoitusta suullisen runouden tutkimukseen n ?TÄNÄ VUONNA karjalan kielen viikkoa vietettiin Suomessa jo kuudetta kertaa. Raija Pyöli 80 vuotta” -seminaariin. Hanke tekee tiivistä yhteistyötä erityisesti Viron kirjallisuusmuseon sekä Tarton yliopiston kielentutkimuksen sekä muiden pieniin kieliin ja suullisiin kulttuureihin erikoistuneiden tahojen kanssa. Hän on tehnyt livvinkarjalan kieliopin, suomi-karjala-sanakirjan (Ljudmila Markianovan kanssa) ja karjala-suomi-sanakirjan. Itä-Suomen yliopiston ja Karjalan Sivistysseuran koordinoiman kieliviikon 24.11.–30.11.2025 juhlinta huipentui karjalan kielen päivään 27.11., jolloin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa kokoonnuttiin ”Karjalan kieli eläy. Lukuisien kiinnostavien puheenvuorojen ja huomionosoitusten lisäksi Raija Pyölille myönnettiin Helmi ja Pertti Virtarannan mukaan nimetty Virtaranta-mitali. Raija Pyöli on tehnyt suuren elämäntyön Suomessa puhuttavan livvinkarjalan kehittäjänä, ja hänen työnsä merkitys tunnetaan kieliyhteisössä hyvin. Hankkeen kielentutkimuksen osiota johtaa itämerensuomalaisten kielten professori Riho Grünthal Helsingin yliopistosta, sähköisten ihmistieteiden osiota professori Eetu Mäkelä Helsingin yliopistosta ja folkloristiikan osiota ja konsortion kokonaisuutta akatemiatutkija Kati Kallio SKS:sta. Hankkeessa luodaan uutta tietoa kansanrunouden kielestä ja ominaispiirteistä, itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurien historiallisista yhteyksistä sekä suullisen perinteen ajallisista kerrostumista. Vahva karjalainen identiteetti on Salmista evakkoon vuonna 1939 joutuneiden vanhempien perua. Hankkeessa tutkitaan itämerensuomalaisen runolaulun folkloristista ja kielellistä variaatiota. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 237 KARJALAISUUDESTA UUTISIA n SKS:N AKATEMIATUTKIJA Kati Kallion johtama Helsingin yliopiston ja SKS:n konsortiohanke ”Suullinen runous ja kielen, poetiikan ja paikallisen historian kerrostumat” on saanut Suomen Akatemian nelivuotisen rahoituksen. Lisäksi hän on kirjoittanut Karjalan tasavallassa vaikuttaneen livvinkarjalan muamon, Ljudmila Markianovan elämäkerran Elostu suurempi ruado (KSS 2021). Päivätyönsä kielten opettajana tehnyt Raija Pyöli väitteli tohtoriksi vuonna 1996. Virtaranta-mitali on Karjalan Sivistysseuran myöntämä tunnustus arvokkaasta työstä karjalaisen kulttuurin ja perinteen vaalimisessa sekä karjalan kielen ylläpitämisessä ja edistämisessä. Helsingin yliopiston sähköisten ihmistieteiden ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen sekä SKS:n konsortiohanke ”Suullinen runous ja kielen, poetiikan ja paikallisen historian kerrostumat” (”Oral tradition and the strata of language, poetics and local histories”, OTSO) sai rahoituksen Suomen Akatemialta vuosiksi 2026–2029. Karjalan Sivistysseura aloitti Virtaranta-mitalihankkeen jo 34 vuotta sitten, lokakuussa 1991. Virtaranta-mitali Raija Pyölille Raija Pyölille myönnettiin karjalan kielen päivänä Virtaranta-mitali. Käytössä on noin 250 000 vuosina 1564–1971 tallennettua tekstiä viron, seton, vatjan, inkeroisen, lyydin, karjalan ja suomen kielillä. KUVA: KATRI KOVASIIPI
Perustana on kuitenkin aina pysynyt työ karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin hyväksi sekä yhteydenluojana karjalaisten välillä. Kevään yleisöluennot Helsingissä vetivät paikalle myös nuoria karjalaisia, joita muiden tavoin ravistelevat aikamme poliittiset jännitteet ja halu ymmärtää karjalaisten historiaa Venäjän ja Suomen suhteiden rajakohdissa. Mitä teimmekään tänä vuonna ja ketä kohtasimme. Tämän jälkeen on johtokunnan kokous. Vienankarjalaiset sadut ja lorut, askartelu, leikit ja pelit tekevät karjalaisuutta tutuksi. SEIJA JALAGIN & EILA STEPANOVA JOULUKUU 2025 HALLITUKSEN UUTISIA Katsahdus menneeseen ja tulevaan Kiitämme jäsenistöämme ja yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta 2025! Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2026! Passipo hyväštä yhteisruavošta vuuvven 2025 aikana! Hyvyä roštuota ta onnie uuvvella vuuvvella 2026! Pohjois-Viena -seuran johtokunta VUOSIKOKOUS Pohjois-Viena -seuran sääntömääräinen vuosikokous pidetään lauantaina, 21. Jatkamme yhdessä teidän kanssanne ja juhlimme seuran 120-vuotista toimintaa. päivänä tuiskukuuta 2026 kello 12 alkuan Oulušša, Artturin yhtehisötilašša, Paulaharjuntie 22, Välivainio. Siksi tuemme myös lasten tapahtumia. Šen peräh on johtokunnan kerähmö. Pohjois-Viena -seuralla on tämän vuoden lopulla Muhahus-viikonloppuleiri Oulussa 3–13-vuotiaille. Kuten perheet ja suvut ovat kieppuneet historian helmoissa, myös Karjalan Sivistysseurassa on sadan vuoden taipaleella koettu monenlaisia vaiheita. Paulaharjuntie 22, Välivainio. Nuoret ja varttuneemmat kokoontuivat kuuntelemaan Juha Hurmetta ja Dänkki Brihaa, sukeltamaan sukututkimukseen, kokeilemaan karjalaisia tansseja ja tutustumaan karjalankielisten kirjojen tekoon kääntäjien ja kielentaitajien näkökulmasta. Onneksi karjalankielistä lastenkirjallisuutta ja muita materiaaleja on tarjolla ja lisää on luvassa. Kuten Karjalan kielen elvytysohjelma muistuttaa, kieli ja kulttuuri säilyvät elävinä vain, jos ne siirtyvät sukupolvelta toiselle. Oodi-kirjastossa Helsingissä puolestaan jatkuvat suositut Kägözet-lastenkerhot. Vuoden loppu on kuitenkin päätepiste vain kalenterissa. Lämpimät kiitokset Karjalan Sivistysseuran jäsenille ja Karjalan Heimon lukijoille osallistumisesta ja aktiivisuudesta. Perintönä perheen historia -kurssilla on voinut etsiä, tutkia ja kirjoittaa näkyviin omaa karjalaista taustaansa, jossa punoutuvat yhteen faktat, muistot ja merkitykset. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 238 V uoden lopulla on hyvä hetki katsoa taaksepäin. Oma perhehistoria on kutsuva polku karjalaiseen kulttuuriin ja identiteettiin. TERVETULOA! VUOSIKERÄHMÖ Pohjois-Viena -šeuran šiäntömiäräni vuošikerähmö pietäh šuovattana, 21. päivänä helmikuuta 2026 klo 12 Oulussa, Artturin yhteisötilassa, os. Seuran hallitus toivottaa jouluun iloa ja lepoa. Kerähmön jäleštä laulamma yheššä, juomma kahvie ta ?äijyö šekä piemmä arpajaiset. Oulun pruasniekan teemana oli ”yhdessä”. Kokouksen jälkeen laulamme yhdessä, juomme kahvia ja teetä sekä pidämme arpajaiset. Ensi vuonna järjestetään toinen leiri. TULKUA TERVEH!. Teemme tätä työtä teille ja yhdessä kanssanne. Punaisena lankana tuntuvat yhtäältä olleen sukupolvelta toiselle siirtyvät muistot, tarinat ja hiljaisuudetkin, toisaalta eri-ikäisten, eri sukupolviin kuuluvien yhteisesti tekemä ja kokema karjalaisuus. Juhlavuoden komean pruasniekan yhteydessä Helsingissä järjestämme sukututkimusseminaarin, jossa on inspiroivia puheenvuoroja ja opastusta niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin tekijöille
Paavo Ahavan (1930–2024) käsikirjoitus kertoo elämänmakuisen tarinan kahdeksanvuotiaan Iivo Ahavan retkestä ”ukon” eli isoisänsä kanssa Karjalan erämaihin. 2025 Karjalan Heimo N:o 11–12 239 JOULUKUU 2025 HALLITUKSEN UUTISIA TULOSSA KARJALAN SIVISTYSSEURA ABC lapsen ke lüüdikš ABC lapsen kanssa karjalaksi -oppaan on lyydiksi kääntänyt Miikul Pahomov. Digitaaliset näköislehdet tilattavissa irtonumeroina sekä jatkuvana tai määräaikaisena digitilauksena: Lehtiluukku.fi/lehdet/ karjalan_heimo Oikeudet muutoksiin pidätetään. Tähän painopaperiin käytetty puu on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja valvotuista kohteista. Lukijoilla (arvio) 20.3. vuosikerta Lehden tilaaminen ja osoitteenmuutokset Karjalan Sivistysseura ry Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki Puhelin: 050 5055 531 toimisto@karjalansivistysseura.fi Karjalansivistysseura.fi Aukioloajat Toimisto palvelee ma–to klo 10–15, heinäkuussa suljettu. 11.12. Tilaushinta/jäsenmaksu Lehden tilaushinta on 40 € / vuosi. Opas sopii lyydin kieltä vaaliville lapsiperheille ja kielen opiskelijoille. Vuonna 1906 Lehden ensimmäinen näytenumero nimellä Karjalaisten Pakinoita Toimitus Päätoimittaja Katri Kovasiipi 050 554 3223 paatoimittaja@karjalanheimo.fi Karjalanheimo.fi Ulkoasu Kulttuuritoimituksen tuotantopalvelut Marita Salonen Ilmestyminen Lehti ilmestyy 6 kertaa vuodessa, kaksoisnumeroina, 106. 12.6. Painopaikka PunaMusta Oy, ISSN 0449-8828 ISSN 2984-4231 (verkkojulkaisu) Julkaisija Karjalan Sivistysseura ry Julkaisutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Vaara Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. Lehden numero 1–2/2026 Tuplanumero! 3/2026 4/2026 5/2026 6/2026. 10.11. 4.8. 30.10. Yhdistyksen jäsenmaksu on 32 €, opiskelijajäsenet 15 € ja lehti sisältyy jäsenetuna jäsenmaksuun. 4.9. 12.5. 29.9. TARJOA JUTTUA TULEVIIN LEHTIIN Aineistot: paatoimittaja@karjalanheimo.fi Juttujen aineisto 9.2. Kesään 1904 ajoittuva retki huipentuu simpukkaojalle, jossa saaliin ohella karttuu ymmärrys vesiluonnon herkkyydestä. Ajankohtaiskanava verkossa Karjalan Sivistysseura julkaisee kiinnostavia uutisia osoitteessa Karjalansivistysseura.fi/ uutiscuppu-uudiscuppu. SEURAAVA LEHTI MAALISKUUSSA IM P I B A C K M A N N /M U SE O V IR A ST O , H IS TO R IA N K U VA K O K
Hyvyä Roštuota! Hyviä Raštavua! Hyviä Rastavua! Karjalaista juhlaa -seinäkalenteri 2026 Taidetarrat Karjalaisista perinteistä kuva-aiheensa ammentavia taidetarroja. Vuoden 2026 pruazniekka-aiheinen kalenteri juhlistaa Karjalan Sivistysseuran 120-vuotista taivalta. Kalenterissa kuukausien ja päivien nimet ovat vienankarjalaksi, eteläkarjalaksi ja livvinkarjalaksi. Lopusta löytyvät myös merkittävät juhlapäivät sekä ortodoksinen nimipäiväkalenteri. LISÄTIEDOT JA TILAUKSET: Karjalansivistysseura.fi/kauppa sähköpostitse: toimisto@karjalansivistysseura.fi puhelimitse: 050 5055 531 toimistolta: Luotsikatu 9 D, 00160 Helsinki, ma–to kello 10–15 Juhlat ja juhlapäivät ovat jokaisen kulttuurin kohokohtia. HINTA 5 EUROA/ARKKI Seinäkalenteri 2026 Koko A4, sivuja 36 Hinta 15 €/kpl Huomaathan myös edulliset tarjoushinnat: 2–3 kalenteria 12 €/kpl 4 kalenteria tai enemmän 10 € kpl KATSO MYÖS KIRJAT: Karjalansivistysseura.fi/kauppa. HINTA 15 EUROA Tilaa viimeistään 16.12.2025, niin tilauksesi ehtii jouluksi perille – tai tule ostoksille toimistollemme Katajanokalle! Toimisto ja puoti viettävät joulua ja ovat suljettuina 19.12.2025–6.1.2026. Myös karjalaisen kulttuurin sykkivänä sydämenä ovat monisukupolvinen yhteisöllisyys ja kirjava kattaus juhlia. Yhdessä A5-kokoisessa arkissa on 9 tarraa, jotka on suunnitellut MarinaY Art