2021 11–12 7 € Sandarmohin suru koskettaa Parhaat karjalaiset piirakat kirjaksi Lastenkirjoja karjalaksi Hyvää joulua!
195 Katri Kovasiipi Kekriseminaarissa jaettiin tunnustuspalkintoja ja juhlittiin sadatta vuosikirjaa. SEURAAVA NUMERO Maaliskuu 2022 TARJARIITTA LEHTOLA 182 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12. 198 Katri Kovasiipi Vienankarjalan elvytyksen ja elinvoimaisuuden hyväksi merkittävän elämäntyön tehnyt professori Pekka Zaikov täytti lokakuussa 75 vuotta. Ansioituneen tutkijan palkinnon sai dosentti Frog. Tarjolla on klassikoita ja uusia tuttavuuksia. Hänen kuratoimansa näyttely Karjalan eeppisten laulujen kuvituksista avattiin Vieljärvellä. KARJALAN HEIMO 11–12/2021 186 184 Katri Kovasiipi Kanerva Cederströmin dokumenttielokuvassa Sandarmohin suru haastatellaan omaisiaan suuren terrorin aikana menettäneitä suomalaisia. Salme Syri löysi Vienan Karjalasta tätinsä Lainan ja tämän miehen Nikolain. Tarjariitta Lehtola kertoo upeasti kuvitetun tarinan Lainan elämänvaiheista. 200 Katri Kovasiipi Karjalankieliset lastenkirjat tuovat kielen niin pienten kuin suurtenkin lukijoiden iloksi ja opiksi. Lähettäjä Antti Alanko, Iivon lanko, joka oli Raumalla kauppiaana. 2021 11–12 7 € Sandarmohin suru koskettaa Parhaat karjalaiset piirakat kirjaksi Lastenkirjoja karjalaksi Hyvää joulua! KANSI: Uuden vuoden tervehdys, jonka Iivo Kaukoniemi perheineen sai 1909 Kuusamoon. 190 Katri Kovasiipi ja Tarjariitta Lehtola Pirkko Sallinen-Gimplin Suuri karjalainen piirakkakirja (SKS 2021) selvittää kattavasti erilaisten piirakoiden historian ja reseptit. 206 Timo Vihavainen Irina Takalan kirja Taistelua ja kuolemaa osoittautuu kansallisen muistin kannalta tärkeäksi kirjaksi. 205 Pekka Suutari Petroskoilainen suullisen perinteen tutkija Sandra Stepanova vie muistelmissaan Šombajärven kylän historiaan ja kielen kauneuteen. 216 Laukunkantajat Eeva-Kaisa Linna keskustelee Irina Takalan kanssa Stalinin hirmuteoista ja terrorin uhrien muistamisen välttämättömyydestä. 193 Eeva-Kaisa Linna ja Jelena Malodusheva Ilja Pad?in on juristi, mutta myös taiteilija
Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Jos on niin, ettei jouluna olekaan seuraa, voi palata vaikkapa kirjailija Merete Mazzarellan kirjaan Silloin en ole koskaan yksin (Tammi, 1999). Ehkäpä vaiettujen asioiden tukahduttavista kahleista voidaan näin myös vapautua ja nähdä tulevaisuus aidosti valoisampana. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. ”Jotkut ovat vakavia, toiset valoisia. Kirjailija Sirpa Kähkönen on puhunut usein siitä, miten tärkeää myös historian traumaattisista tapahtumista on puhua ja kirjoittaa. Historian synkimmistä hetkistä kerrottaessa mukaan tulvahtaa kuitenkin myös valonsäde: se, että raskaita, totalitaarisia asioita tutkitaan, niistä puhutaan, kirjoitetaan kirjoja ja tehdään elokuvia, on hyvin valoisa asia. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. Vasta, kun vaikeat ja pahatkin tapahtumat otetaan osaksi perhehistoriaa ja yhteisön yhteistä muistia, niiden kanssa on mahdollista tehdä sovinto. Näin tehdään näkyväksi vaiettua historiaa, joka hiljaisuuden verhon alle piilotettuna kaihertaa ihmisten itsetuntoa, hautaa heidän välisensä yhteydet ja hukkaa sukupolvien jatkumon. Vaikuttaa siltä, että menneisyydestä kumpuavien kollektiivisten traumojen käsittely vaatii lähes sadan vuoden välimatkaa. T ätä lehteä on koottu vuoden pimeimpänä aikana. Jotkut muistuttavat meitä ja antavat vahvistusta, toiset ovat meille haaste”, kirjoittaa Mazzarella. LÄHESTYVÄ JOULU on sekin lupaus valosta. [ … ] Jotkut ovat hyvin kiihkeitä, toiset hiljaisia, tyyniä. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Sehän voisi olla vaikka karjalankielinen! KATRI KOVASIIPI Valonpilkahduksia PÄÄTOIMITTAJALTA Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Helsinki 2021 30 11 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 183. Myös lehden sisältöihin on tihkunut mukaan asioita, jotka juontavat juurensa suurimpaan pimeyteen, mihin ihmiskunta on kyennyt ja syyllistynyt. ”Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi, jää jonkun yksin kannettavaksi”, totesi psykoterapeutti Martti Siirala jo 1960-luvulla. Merete Mazzarella kuvaa kirjojen lukemista seurusteluna, dialogina, ja kirjoilla on erilaisia luonteita, aivan kuin on ihmisilläkin. Puhumattomuus merkitsee esimerkiksi perheiden tasolla, sukupolvien ketjussa taakkasiirtymää, jossa kärsimys siirtyy eteenpäin ilman, että nuorempi sukupolvi enää ymmärtää, mikä sitä vaivaa. Jouluksi toivon ja toivotan rauhaa uppoutua hyvien kirjojen, rakkaan seuran ja hyvän ruoan ääreen. Ehkäpä tulevana jouluna on tärkeää huolehtia, että jokaisen vakavan kirjan rinnalla on luettavana myös valoisa kirja
Itseoppinut karjalainen historiantutkija ja aktivisti Juri Dmitrijev löysi Sandarmohin ja Krasnyi Borin joukkohaudat 1996–1998. Osa elokuvan haastateltavista oli osallistunut jo Gulag ja Suomi -seminaariin, mutta useimmat heistä löytyivät Facebook-ryhmien avulla. Cederström tarttui aiheeseen oltuaan järjestämässä Gulag ja Suomi -seminaaria tammikuussa 2020. Yritämme pitää elokuvan avulla yllä henkeä, ettemme taivu mielivallan edessä, vaan haluamme pitää muistissa tuhansien ja kymmenien tuhansien suomalaisten kohtalon. Venäjän johto iskee aikamoisen piikin järjestöön, joka haluaa vain muistuttaa ihmisoikeuksista. Sandarmohin suru on dokumenttielokuva, joka antaa äänen ja uuden elämän terrorin uhreille. Seija Jalagin kiteytti ajatuksensa Sandarmohin ja pakkomuuttojen jälkipolville jättämästä perinnöstä – se mitä jää jäljelle, on suru. Ohjaajan ja esiintyjän ajatukset kulkivat samalla taajuudella. Elokuvassa esiintyneet ihmiset ovat antaneet Cederströmille rohkaisevaa palautetta. KUVAT: KATRI KOVASIIPI 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 184. Juri Dmitrijevin vankeusrangaistus on voimassa, mikä merkitsee hänelle leirille joutumista. Jalaginin isovanhemmat tulivat alkuvuodesta 1922 Vienan Karjalan Sandarmohin suru – uusi elämä teloitetuille Kanerva Cederstömin uutuuselokuvan kutsuvierasnäytännössä oli pysäyttävä, kyynelkanavat avaava tunnelma. Dmitrijev on tuomittu adoptiotyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä. On monta eri Karjalaa Historiantutkija, yliopistonlehtori Seija Jalagin on yksi elokuvaan haastatelluista ihmisistä. Hän on myös toiminut kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin Karjalan osaston johtajana. Hän on kieltänyt olevansa syyllinen. – Mietin, pitäisikö järjestää toinen seminaari, mutta kun olen elokuvantekijä, oli luontevaa ruveta tekemään nimenomaan elokuvaa, kertoo Cederström. – Kaikki olivat kauhean iloisia, kun saivat olla mukana tässä yhteisessä työssä. Kanerva Cederström oli päättänyt jo viime toukokuussa elokuvan nimeksi Sandarmohin suru. Kutsuvierasnäytännön alussa hän lausui painokkaat sanat, joihin kiteytyy paljon elokuvan merkityksestä koko yhteiskunnalle, kansakunnan yhteiselle muistille ja historiankirjoitukselle: – Elokuva tulee esiin aikana, jolloin kansainvälinen Memorial-järjestö Venäjällä aiotaan lakkauttaa. Dmitrijev vangittiin ensimmäisen kerran vuonna 2016, ja häntä kohtaan on esitetty syytteitä, joita kansainvälinen yhteisö pitää tekaistuina ja Venäjän hallinnon pyrkimyksenä vaientaa Stalinin terrorin tutkiminen. Dokumenttielokuvaohjaaja Kanerva Cederströmin juuri valmistuneeseen elokuvaan näiden sielujen jälkipolvista valikoitui 12 suomalaista kertomaan sukunsa tarinaa. Ihmisoikeuskysymys – Toivon, että elokuva edesauttaisi historiatietoisuuden parantamista ja muistin palauttamista myös kansallisella tasolla, ja että Suomi reagoisi nykyiseen tilanteeseen Karjalassa, toteaa Cederström elokuvan merkityksestä. On valtavan tärkeä pointti, että tämä elokuvamme on ollut yhteistyötä, korostaa Cederström. S andarmohissa Karjalan tasavallassa on Stalinin vainojen aikaan vuosina 1937–1938 teloitettu Stalinin terrorin uhrien kohtaloita tutkineen Juri Dmitrijevin mukaan ainakin 9500 ihmistä. Monet seminaariin osallistuneet kyselivät, eikö suomalaisten ja itäkarjalaisten kohtaloon Stalinin vainoissa voisi kiinnittää huomiota painotetummin. – Monelle oli todella suurikin merkitys, että asia, joka on hirveän kauan painanut omassa ja suvun jäsenten mielessä, on nyt tullut esille – ja se teloitettu omainen on näin saanut uuden elämän. Nyt 65-vuotiaan Dmitrijevin tuomio on 13 vuoden mittainen vankileirituomio kovennetun kurin leirillä – käytännössä sitä voidaan pitää kuolemantuomiona
Ei ollut juuri tarvetta puhua. Rakas Laina-täti N ikolai Artemjev makasi tummaan pukuun puettuna sinisessä arkussa, keskellä talon suurinta huonetta. Oli kylmä. Ulkona pakkasta oli parikymmentä astetta. Salme halusi silti käydä hyvästelemässä rakkaiksi tulleet vanhukset, joilla ei ollut omia jälkeläisiä. YMMÄRTÄÄKSEEN Karjalan merkityksen Salmen elämässä täytyy matkustaa 1920-luvun Muhokselle, missä ei ollut pahemmin töitä tarjolla. Ei ollut liikettä tiellä, ei juuri kyliäkään, vain erämaa hengitti ympärillä, niin kuin se aina on hengittänyt. – Aiempina vuosina olimme monta kertaa kääntäneet auton keulan kohti Vienan Karjalan erämaita. Hiljainen harmaa kansa huopatöppösissään, huiveissaan ja ulstereissaan istui paikoillaan kunnioittamassa vainajaa. Laina oli kokenut paljon puutetta ja nälkää, mutta sai elää viimeiset vuosikymmenensä Salmen perheen ja muiden sukulaistensa rakastamana. Koska Karjalassa pyritään hautaamaan kuolleet kolmantena päivänä poismenosta, kutsut tulivat hyvin lyhyellä varoitusajalla. 1949) on käynyt Vienan Karjalassa saattamassa hautaan äitinsä siskon Lainan ja tämän miehen Nikolain. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Salme Syri löysi Vienan Karjalasta kadonneita sukulaisiaan, joista erityisen tärkeiksi tulivat äidin sisko Laina (1930–2015) ja tämän puoliso Nikolai. Jotkut lähtivät Amerikkaan, mutta Salmen äidin isä Henrik päätti lähteä itään, Vienan Karjalaan, koettamaan onneaan. KONNEVEDELLÄ ASUVA Salme Syri (s. Jo matka Vienan Kemiin oli rauhoittava. Laina ja Nikolai odottivat sydän ja perunakattila lämpiminä pitkän taipaleen kulkeneita matkalaisia. Lopulta oltiin perillä, Tsirkka-Kemijoen toisella puolella Gaisevan metsätyöläiskylässä. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 186. Henrik solmi avioliiton ja perheeseen syntyi neljä Teksti ja kuvat: Tarjariitta Lehtola Pitkään elämään oli mahtunut raskaita aikoja, mutta Laina ei ollut kokemuksistaan katkera. Laina ja Nikolai olivat toisilleen turvana ja tukena pitkän avioliittonsa ajan. Näin oli tehty jo kolme päivää
Kolhooseja ja sovhooseja oli rakennettu ympäri maata. Laina perheineen määrättiin työleirille Moskovan lähelle. . Äiti hyvästeli sisaruksensa ja äitinsä, eikä heitä enää koskaan nähnyt, Salme kertoo. – Äiti ehti solmia Suomessa avioliiton ennen kuin palautusmääräys vuonna 1945 annettiin. Edessä oli kylmyyttä, ankaraa työtä ja nälkää, mutta onneksi myös iloa ja rakkautta. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 187. Suomeen sotaa paenneet joutuivat palaamaan Neuvostoliittoon, jossa sota Saksaa vastaan jatkui ja Stalin oli vallassa. Myös Henrikille tuli tieto: ”Sinut haetaan.” Perhe otti mukaan välttämättömimmän omaisuutensa ja lähti patikoimaan Suomen rajaa kohti. Sota syttyi ja suomalaisia alettiin vainota. Uupunut isätön joukko taivalsi Kajaaniin asti. Salme Syri on kirjoittanut sukunsa tarinan kahteen Karjalan Sivistysseuran kustantamaan romaaniin. Niinpä hän sai jäädä Suomeen. Elämä palauttamisen jälkeen oli kovaa. lasta. Kahleissa kylmän maan on koskettava jatko-osa Ainon ja Lainan sekä heidän läheistensä tarinalle teoksessa Missä koti muamoseni. Palkkana oli lähinnä leipää, vaatteita ja jalkineita Laina Artemjeva hyvästelee Suomen vieraitaan vuonna 2010
OLI TULLUT AIKA viimeisen kerran Artemjevin tuvassa silittää Nikolain kylmennyttä poskea ja saattaa hänet jäisen maan poveen. Arkku oli edelleen auki. Lainasta ja Salmesta tuli pian hyvin tärkeitä toisilleen. Sukulaisia oli tullut pitkän matkan takaa Uralilta asti katsomaan kauan kadoksissa olleita heimolaisia. Pihalla odotti punainen matto ja kuorma-auto, jonka lavalle arkku nostettiin. Näin Nikolai hyvästeli kotipiirinsä ja saattajansa. Alkoi taistelunsa päättäneen veteraanin, Suomessa sotavankinakin olleen Nikolain viimeinen matka. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 188. Haudalla pidetyn lyhyen ja koruttoman tilaisuuden Vaikka Lainalla ei ollut omia lapsia, sai hän elää Salmen perheen ja muiden sukulaistensa rakastamana. Neljä miestä tarttui Nikolain arkkuun ja kantoi sen alas jyrkkiä kuistin rappusia. Kuva on vuodelta 2004. Puolivälissä portaita miehet nostivat arkkua kolme kertaa. Väki asettui kulkueeksi auton perään. Kahdeksankymmentäluvulla historian lehdet alkoivat aukeilla ja tapahtumat paljastua eri puolilla rajaa asuville suvun jäsenille. Maata käännettiin kuokalla ja lapiolla. – Kun löytää yli 40 vuotta sitten kadottamansa sisaren lapsen, niin onhan se rakas, Salme toteaa. oli lähes mahdoton saada. Seitsemäntoistavuotias Laina joutui myöhemmin Vienan Kemiin metsäsavotoille ja uittohommiin. Hiljainen vaellus kohti Vienan Kemin suurta hautausmaata. Päivän ruoka-annos oli 500 grammaa leipää. Salme kävi miehensä Leevin kanssa rajan takana Karjalassa ensimmäisen kerran Neuvostovallan aikaan vuonna 1988. Savottatyömaalla hän tapasi tulevan miehensä, työnjohtajana työskennelleen Nikolain
Hautajaisissa katetaan vainajalle paikka pöydän päähän. Sydäntä kouraisi mahdollisuus siitä, että edessämme oli nuoren Lainan vaatimaton, mutta silti hänelle muistoissaan niin rakas koti. Lainan lähtöpäivä kuusi vuotta myöhemmin tuli yllättäen, niin kuin usein tapahtuu. Sitten Galina katsoi merkitsevästi minuun, tiesin, mitä hän tarkoitti. Näin toimitaan myös muistomurkinoissa, jotka pidetään 40 päivän kuluttua vainajan poismenosta, yleensä tämän kotona. Amen. Jokainen kävi vuorollaan silittämässä vainajan otsaa ja sanoi jonkun sanan. – Yritin tosissani saada jotain tuttua pappia mukaani, mutta se oli niin lyhyellä varoitusajalla mahdotonta viisumien puutteen vuoksi. Vain kymmenen saattajaa oli paikalla. NIKOLAIN KUOLEMAN jälkeen Laina joutui muuttamaan talostaan Petroskoihin sukulaisten huolenpidon lähelle. Galina puhui venäjäksi pidempään kuin muut. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Arkku oli asetettu kahden jakkaran päälle lähelle avointa hautaa. En itkenyt surusta, sillä tiesin Lainan toivoneen jo kauan poispääsyä. Siinä hän kertoi ajatuksiaan sodan jälkeisistä vuosista: Me sodan jälkeen asuimme maakuopissa. – Laina ja Nikolai uskoivat luterilaisittain, mutta Nikolain haudalla ei ollut pappia. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 189. Lähdin seuraavana aamuna ajelemaan yksin lumisateeseen, kohti Petroskoita. Ulkona odotti valkoinen pakettiauto, jolla arkku vietiin hautausmaalle. Laina kirjoitti kuin testamenttina kirjeen sukulaisilleen, muutama vuosi ennen poismenoaan. Kop! Kop! Kop! Kop! Vasara takoi nauloja arkkuun ja Laina-tädin lempeät ja rauhalliset kasvot katosivat Salmen näkyvistä. – Minä rukoilin edelleen mielessäni, että pappi saapuisi. Enää ei ollut vastaanottamassa ketään, joka puhuisi suomea, joka halaisi minua ja sanoisi: "Kultaseni, sinä tulit, voi tyttöseni". Nikolai haudattiin Vienan Kemiin vuonna 2009 lähes 90-vuotiaana. Arkku oli avoimena asunnon ainoassa huoneessa. SEURAAVANA AAMUNA kannettiin kuuden miehen voimin Laina-tädin arkku alas neljännestä kerroksesta. Myöhemmin hän kuuli, että hautajaiset ovat lauantaina aamupäivällä. Jokin pato aukeni minussa. Salme astui arkun ääreen, piti kättään vainajan pään yläpuolella ja lausui suomen kielellä sanat: Maasta olet sinä tullut, maaksi pitää sinun jälleen tuleman. Hän sai laskea punaiselle arkulle kiitollisuuden kyynelillä kastellut kukat. Nyt kaikki ajattelevat vain sitä, miten voisivat tulla rikkaammiksi. Istahdin arkun ääreen ja näin Laina-tädin kauniina ja levollisena juhlavaatteet päällään. Salme oli kuitenkin saanut mahdollisuuden tutustua kadoksissa olleeseen Lainatätiin ja toteuttaa tämän viimeisen toiveen. Ei ollut vaatteita eikä kenkiä, ja aina oli nälkä. Jokainen kopsahdus vei rakkaan tädin kauemmaksi äitinsä jo kymmenkesäisenä menettäneen Salmen elämästä. jälkeen kokoonnuttiin baariin naapureiden järjestämään muistojuhlaan. Kävelimme kohti mäntyjen peittämää harjannetta, kun huomasimme osin jo oksittuneen aukon. – Serkkuni Galina ja Sina olivat Laina-tädin asunnossa odottaneet minua ruoan kanssa. Kun ajattelen nyt, se oli paras aika elämässä. Ymmärsin hänen kertovan, miten Laina uskoi ja halusi, että hänet siunataan hautaan. Laina-täti vannotti minua, että jos ei kukaan muu häntä hautaan siunaa, minun täytyy se tehdä, Salme muistelee. Herramme Jeesus Kristus on sinut viimeisenä päivänä herättävä. Elimme puolinälässä ja kävelimme töihin viiden kilometrin päähän metsää kaatamaan talvella ja kesät olimme uitossa. Laina koki kovia tunnontuskia siitä, että mies oli niin "häpiällä toimitettu hautaan". Silloin oikeasti ymmärsin kaiken lopullisuuden. Minulla on sääli sellaisia ihmisiä. Keräsimme hapantunutta perunaa ja kaikkea mitä voi syödä. Sen vierellä lojui pari vuosikymmenten ruostuttamaa säilykepurkkia. KOLME VUOTTA Lainan poismenon jälkeen ajelimme Salmen kanssa Vienan Karjalassa yrittäen saamiemme tietojen perusteella löytää alueen, jossa Laina ja hänen perheensä olivat eläneet maakuoppakodissaan. – Etsin katseellani pappia, sillä toivoin viimeiseen asti, että sellainen saapuisi sittenkin, mutta turhaan. Silloin ihmiset olivat rakkaampia toinen toisilleen. Serkut Venäjällä lupasivat yrittää järjestää papin paikalle. Salme sai helmikuisena torstaipäivänä tekstiviestillä tiedon Lainan kuolemasta. Aika seisahtui
KUVA: TARJARIITTA LEHTOLA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 190. Kirjassa on tarkoin määritelty paikkakunnat, joilta kukin esitelty piirakkamalli on peräisin. Oma lukunsa löytyy Raja-Karjalan piirakoista. Sekä veden kielelle nostattavin kuvin että reseptein mukana ovat sultsinat, tsupukat ja keitineli sulhaspiiraat. Yleiskarjalaisina leivonnaisina monenmoiset piirakat ovat olleet tunnettuja aina Vienasta Tverin Karjalaan asti. Piirakoiden ohella karjalaiset toivat uusille asuinalueille mukanaan pehmeän ruisleivän, uuniruokansa, paistinsa, karjalaistyyliset tekstiilinsä, rotinat, virpomisen, omat juhlansa ja ahkeran kyläilykulttuurinsa. Reseptejä höystävät erinomaiset kuvat, joissa vuorottelevat tunnelmalliset arkistokuvat sekä Taru Korhosen ja Riikka Turusen laadukkaat kuvat leipomistaan piirakoista. Taustalla näkyvät Natalian perunapiiraat eli sangit. F ilosofian tohtori ja tietokirjailija Pirkko Sallinen-Gimpl on tehnyt kerrassaan herkullisen kulttuuriteon, Suuren karjalaisen piirakkakirjan (SKS Kirjat, 2021). Kirjan piirakkaohjeet painottuvat Pohjois-Karjalan ja Laatokan Karjalan luovutettujen alueiden kyliin. Siinä täyte korvataan taikinasaavin reunoista kaavitulla, liotetulla hapantaikinalla, koska paastonaikana ei kuulu syödä maito-, munaeikä lihatuotteita. Kalevalassa asuva Natalia Nikutjeva leipoo suussa sulavia runsastäytteisiä karjalanpiirakoita. Ei joulua ilman piirakoita Kukapa tuntee joulun tai muun merkittävän juhlan ilman karjalanpiirakoita. Kirjassa on lyhyesti huomioitu myös ortodoksinen paastonaika, johon vinkkinä tarjoutuu paastonaikaan sopiva, Outokummun Kuusjärveltä muistiinmerkitty kohopiirakka. Kirjan piirakkaohjeet on tallennettu vuonna 1988 järjestetyssä karjalaisen ruokaperinteen keruussa, jonka toteutti Helsingin yliopiston kansatieteen laitoksella toiminut Karjalaisen perinteen työryhmä. Karjalaiseen ruokaperinteeseen on kuulunut paljon sieni-, kalaja kasvisruokia, ja niinpä myös piirakoissa on herkullisia sovelluksia näilläkin täytelajikkeilla. Keruuseen saatiin vastauksia yli 200:lta Karjalasta kotoisin olevalta henkilöltä. On globaalistikin ajatellen harvinaista, että vähemmistön ruokakulttuuri saa niin suuren suosion valtakulttuurin keskuudessa, todetaan jo Suuren karjalaisen piirakkakirjan alkupuolella. ja jatkuu jouluaattoon, joka on vielä paastopäivä. Paastonaika alkaa joulun alla 15.12. Kirja todistaa, miten vahva, monimuotoinen, muuntuva ja elävä karjalaisten piirakoiden perinne on. Suomeen karjalanpiirakat, sultsinat, tsupukat ja vatruskat vakiintuivat toisen maailmansodan jälkeen, karjalaisen siirtoväen mukana
Kirjassa on yli 70 reseptiä, mikä todistaa karjalaisen piirakkakulttuurin rikkaudesta. Näin myös ruokaperinteet kohtasivat. Kun muualla Euroopassa ihmisiä oli majoitettu sotien aiheuttamissa pakkomuutoissa joukoittain tilapäissuojiin ja leireihin, Suomessa evakot majoitettiin poikkeuksellisesti kanta-asukkaiden koteihin. SANAT PIIRAS JA PIIRAKKA tarkoittavat suunnilleen samaa leivonnaista suomen kielessä. Kun karjalainen pääsi käyttämään talon leivinuunia, hän mielellään leipoi piirakoita ja tarjosi niitä talonväellekin. Karjalanpiirakoita alettiin valmistaa suurimpien kaupunkien leipomoissa 1900-luvun alkupuolella, mutta laajempaan tietoisuuteen ne nousivat vasta siirtokarjalaisten saavuttua. Herkullinen maku ja tuoksu edesauttoivat karjalanpiirakan voittokulkua. E rilaiset piirakat kuuluvat erottamattomana osana karjalaiseen ruokapöytään. Etelä-Kannaksella vatruskoiksi puolestaan sanottiin perunatai rahkatäytteisiä, pyörösen näköisiä avopiiraita. Piirakka mainitaan jo Kalevalassa muodossa piiras, joka lueteltiin parhaiden ruokien joukossa, kun häärunoissa kuvataan morsiamelle uuden kodin hyviä oloja. Piirakat ovat olleet perusruokaa, jota on leivottu Karjalassa joka lauantai ja tarjoiltu ympäri vuoden. Karjalanpiirakka, karjalaisuuden symboli, on suomalaisille rakas. Ilomantsin vatruska on puolikuun muotoinen, riisitäytteinen, pasteijankokoinen, ja sen kuoritaikinassa on perunaa. Tuskin mikään voi voittaa vastapaistettua, voideltua karjalanpiirakkaa! Karjalainen piirakkaperinne käsittää suuren määrän erilaisia piirakoita. KATRI KOVASIIPI Avopiiraita leivotaan näin Kalevalan malliin. Vatruska on kantautunut Ilomantsin herkuksi mahdollisesti jo 1800-luvulla Aunuksen ja Petroskoin suunnalta, jossa ilomantsilaisia oli nälkävuosia paossa. Karjalanpiirakan nimen saanut soikea avokuorinen piirakka tuli suosituksi koko maassa. KUVAT: SUURI KARJALAINEN PIIRAKKAKIRJA, TARJARIITTA LEHTOLA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 191. Avopiirakkaa kutsutaan Vienan Karjalassa kalittapiirakaksi, Raja-Karjalassa, Aunuksessa ja Salmissa šipaniekuksi ja Suojärvellä šipaniekaksi. Vieraanvaraisuus on aina ollut osa karjalaista elämäntapaa ja sitä osoitetaan aivan luonnostaan uusillekin tuttaville. Ennen kuin riisi alkoi 1800-luvulla levitä Pietarin kautta pohjoiseen, piirakat täytettiin yleensä ohralla. Juhlatilanteisiin omistettuja olivat erityiset juhlapiirakat, joissa oli vehnäkuori ja riisitäyte. Ruistaikinasta ajellaan ohut kuori, jolle levitetään täytteeksi viljapuuroa, kalaa, sieniä, kasviksia, juureksia tai perunaa ja jätetään Rapea kuori, pehmeä sydän Toki myös makeat, marjaisat ja rahkaisat piiraat saavat oman sijansa. . Eri alueilla ollaan vieläkin eri mieltä siitä, millainen on vaikkapa vatruska. Pelkästään rahkaeli piimäpiirakoiden reseptejä löytyy viisi erilaista: rahkapyörykkä eli ruahto syväinkokoi tai ruahtopiirua Salmista sekä Muolaan piimäpiirakka, Parikkalan rahkapiirakka ja Uudenkirkon jamakkapiirakka. Karjalaisille piirakat olivat lauantain ja sunnuntain herkku, parhaille vieraille ja pitoihin varta vasten paistettu. Uuteen ruokalajiin suhtauduttiin monin paikoin epäilevästi – miksi puuro ja leipä piti tällä tavalla sotkea toisiinsa. Karjalaisilla piirakoilla on myös omat alueja kyläkohtaiset variaationsa. Kun entisaikaan taloon tuli kosija seurueineen, hän saattoi päätellä suosionsa siitä, alkoivatko emännät valmistaa tarjottavaksi sulhaspiirakoita
Paistetaan kuumassa uunissa ja usein voidellaan ennen tai jälkeen paistamisen, haudutetaan liinan alla ja tarjotaan lämpöisenä heti. KARJALANPIIRAKAN TÄYTE , joka valmistetaan ensin, on yleensä riisitai ohrapuuroa tai perunasosetta. Ne pyöritellään lopuksi sulassa voissa. Vienankarjalainen riisipiirakka jätetään päältä avoimemmaksi ja täytettä laitetaan runsaammin. Nuoren morsiamen oli osattava paistaa piirakoita. Seuraava vaihe on rypytys. Keitinpiirasta ei paisteta uunissa, vaan se paistetaan, oikeastaan keitetään, paistinpannulla vähässä rasvassa. ERI PIIRAKKATYYPPEJÄ erottaa esimerkiksi se, mitä laitettiin täytteeksi ja kuinka paljon – šipaniekut täytettiin muun muassa ryyneillä tai muusatulla perunalla ja kalittapiirakoissa taas vastaavia täytteitä oli ylipäätään runsaammin. Piirakat valmistuvat arkisista, kotoa yleensä aina löytyvistä aineksista. Jokaisella oli piirakanteossa omanlaisensa kädenjälki, niinpä karjalainen sananlasku toteaakin, että työn kun näkee, niin tekijän tuntee. Kun piirakat ovat saaneet väriä, otetaan ne uunista ja voidellaan. Lätylle laitetaan puuro tai perunasosetäyte ja NATALIAN PERUNAPIIRAAT ELI SANGIT 16 suurta ruokalusikallista vehnäjauhoja 2 ruokalusikallista sokeria 1 pkt kuivahiivaa hyppysellinen suolaa loraus kasviöljyä l Kuivat aineet sekoitetaan. Perunapiirakat ovat parhaimmillaan lämpimänä. käännetään reunat siten, että sisus jää näkyviin. Ne olivat nopeita tehdä, ja herkullisia syödä tuoreena. l Paistetaan 200 asteessa 10–15 minuuttia. Kosiomatkalle oli tapana tulla illalla muutaman hengen ryhmänä, johon kuului sulhanen, puhemies, sulhasen veljiä tai sukulaismiehiä. Karjalanpiirakkanimeä saa käyttää vain tietyllä tavalla valmistetusta piirakasta, koska sillä on nykyään EU:n nimisuoja, kuten esim. l Pyöritellään paistamisen jälkeen voisulassa. Niistä nähtiin, selviytyisikö hän nuorikon tehtävistä. Kun uuni on lämmitetty ja leipomaan on alettu, samoilla lämpimillä valmistuu useammanlaisia piirakoita. Jos kosijat olivat mieleisiä, ryhdyttiin tekemään sulhaspiirakoita. Niinpä aiemmin olikin tapana sanoa, että jos ei piirakka suussa maistu, voin käytössä on nuukailtu. Monien mielestä oikean karjalanpiirakan kuori tulee ajaa niin ohueksi, että valoa vasten nostaessa taikina kuultaa läpi. Tehdään pieniä palloja, joiden annetaan kohota. Karjalaisille lauantai oli täydellinen päivä, jos tupa siivottiin, leivinuunissa kypsyivät piirakat ja illalla mentiin hyvälöylyiseen kylyyn. Kuoritaikinaan käytetään ruisja vehnäjauhoja, vettä ja suolaa. Kuoritaikina ajellaan piirakkapulikalla ohuiksi lätyiksi. Jos taas piirakoita ei kuulunut, oli ennuste kosinnallekin huono. Keitinpiiras oli nopeatekoinen vierasruoka, jota varten ei uunia tarvinnut lämmittää. Karjalaiset piirakkataiturit ovat aina olleet perinteestään ylpeitä, ja piirakoita on pidetty arvossa. Piirakka laitetaan pellille ja kuumaan uuniin. Taito opittiin jo pikkutyttönä. KUVA: SAMPO-TIETOKANTA 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 192. Se oli hyvin arvostettu tarjottava esimerkiksi kosiomiehille, mistä se sai rinnakkaisnimensä sulhaspiirakka. Kuoren pitää olla rapea ja sydän pehmeä. kreikkalaisella Feta-juustolla. Nuorikon ensimmäisiä tehtäviä uudessa kodissa häiden jälkeisenä aamuna oli tehdä muutamia rituaalinomaisia töitä: hänen oli haettava vettä, lakaistava lattia ja paistettava piirakoita. osin avoimeksi. Lisätään öljy sekä vesitilkkaan liotettu hiiva ja puoli litraa lämmintä maitoa. Karjalaisen emännän mielestä ilman voita ei kannata edes leipoa. Koko Suomen hurmanneen karjalanpiirakan lisäksi kotimaisesta ruokaperinteestä löytyy muitakin piirakkatyyppejä, kuten šipaniekuiksi RajaKarjalassa, Aunuksessa ja Salmissa kutsuttuja avopiirakoita, vatruskoja ja sulhaspiirakoita. l Kaulitaan levyksi ja päälle laitetaan perunamuusia, voidellaan keltuaisella. Hienoa täysjyväruisjauhoa voi käyttää sellaisenaan, jolloin ei tarvita vehnäjauhoa. Kohotetaan lämpimässä, jolloin taikina nousee ja repeää. Vienassa avopiirakoita kutsuttiin nimellä kalitta ja Suojärvellä šipaniekka. Kalevalassa asuva Natalia Nikutjeva tekee ruokaisat perunapiirakat vehnäjauhopohjaan. TARJARIITTA LEHTOLA Lähteitä ja kirjallisuutta: Pirkko Sallinen Gimpl: Suuri karjalainen piirakkakirja, SKS 2021 Piirakanleivonnassa kilpailtiin impilahtelaisten pikkujoulujuhlassa vuonna 1959
Karjalaisuus kiinnostaa muutenkin. ?????????, joka on toistaiseksi ilmestynyt venäjäksi ja ilmestymässä myöhemmin karjalaksi ja suomeksi (Lapsen kanssa karjalaksi. Ilja Pad?inin kuvitukset ovat tuttuja myös Karjalan Sivistysseuran julkaisuista ja Karjalan kieli eläy -Facebook-sivulta. Pad?in kehitteli ajatusta Kalevalaeepoksen juonen ja kalliopiirrosten yhdistämisestä. Opas karjalan kielen elvyttämiseen). Hän on opiskellut karjalaa lankonsa Jevgeni Karakinin kursseilla. Yhdessä nämä miehet ovat edistäneet kyykkäharrastusta Petroskoissa, Iljan toimiessa joukkueensa kapteenina. Vapaa-aika kuluu studiossa maalaillessa ja piirtäessä. Ilja Pad?in on tehnyt viime vuosina yhteistyötä Karjalan Sivistysseuran kanssa. Yhteistyö käynnistyi, kun Karjalan Sivistysseurassa nähtiin hänen luonnoksensa vienalaisen sissipäällikkö Iivana Roka??un sarjakuvalliseksi tarinaksi. I lja Pad?in on Petroskoissa syntynyt karjalainen, jonka äiti on lähtöisin Jyskyjärveltä. Ilja Pad?in aloitti piirtämisen jo lapsuudessaan, äitinsä Ninan innoittamana. 15-vuotias Ilja osallistui taideleirille Suomessa, jossa häneen teki vaikutuksen suomalaisten taiteilijoiden teosten erilaisuus verrattuna neuvostotaiteilijoiden töihin. Vuonna 2015 kaikki vaihto-ohjelmat suljettiin ja Pad?in palasi Petroskoihin, jossa nykyisin työskentelee asianajajana rikosja siviiliasioissa. Äiti vei 6-vuotiaan Iljan Petroskoin taidekouluun, jossa kului lähes 10 vuotta Juri Pavlovitš Vysokovskin ohjauksessa. Iljan kielivalinta oli englanti. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 193. Pääteema on Karjala, sillä kiinnostus Karjalan historiaan ja kulttuuriin on voimakas. Vuodet 2005–2015 vierähtivät Moskovassa American Bar Associationissa (ABA CEELI), jossa Pad?in johti vaihto-ohjelmia karjalaisille lakimiehille ja tuomareille sekä heidän Vermontin sisarkaupungista kotoisin oleville amerikkalaiskollegoilleen. Ilja Pad?inin koulu oli arvostettu koulu nro 17, jossa monet nykyisistä suomea taitavista venäjänkarjalaisista ovat opiskelleet ja saaneet pohjan vankalle kielitaidolleen. KOULUN JÄLKEEN seurasivat opinnot Petroskoin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa, tuntuihan lakimiehen ura turvallisemmalta valinnalta kuin taitelijan ammatti. Karjalaa hänelle ei kuitenkaan puhuttu, vaikka kesälomat viettikin karjalankielisessä ympäristössä Jysykyjärvellä kalastaen, uiden ja maisemia maalaten. Kesken jäänyt sarjakuvatarina vienankarjalaista alkuperää olevasta sissipäällikkö Iivana Roka??usta saattoi Ilja Pad?inin ja Sivistysseuran yhteen. Intohimo piirtämiseen hiipui hieman. Vuonna 2018 hänellä oli näyttely Karjalan tasavallan kansalliskirjastossa ja seuraavana vuonna hänen töitään oli esillä Sortavalassa. 16-vuotiaana Ilja vietti vuoden vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa Kansasissa, sattumalta samassa perheessä, jonka edellinen vaihto-oppilas oli suomalainen Tuomas Holopainen, sittemmin tunnettu muusikko Nightwish-yhtyeessä. Opinnot täydentyivät vuosina 2003–2004, kun Pad?in suoritti LLM (Latin Legum Magister) -tutkinnon kansainvälisessä kauppaoikeudessa Nottinghamin yliopistossa. ??. Hänen piirroksensa kuvittavat seuran julkaiseman esseekokoelman Meijän hierus sekä kielensiirtoon laaditun oppaan ??. EEVA-KAISA LINNA Ilja Pad?in on taiteellinen juristi Ilja Pad?in Vieljärvellä kuratoimansa näyttelyn avautumisen aikoihin. Ilja maalasi värityskirjoja, piirsi kuvituksia kirjoihin, joita luki äitinsä kanssa, osallistui piirustuskilpailuihin
Näyttely on järjestetty Karjalan taiteilijoiden luovan liiton ja Karjalan kielen kodin voimin. (Karjalan eeppisiä lauluja). Projektin aikana he halusivat muun muassa julkaista albumin kuvituksista ja järjestää maalauskurssin Vieljärven koululaisille, mutta he eivät saaneet tukea. Siihen ei ole koskaan ennen tehty kuvituksia, näyttelyn kuraattori Ilja Pad?in, asianajaja ja taiteilija, kertoo. Hänen taideteoksiaan on myös käytetty muutaman kirjan kuvituksina. Jevsejevin rintakuvaveistoksen on tehnyt Aleksandr Akulov. Näyttelyn teokset pohjautuvat kansanrunouden tutkijan ja professorin Viktor Jevsejevin laatimaan, vuonna 1950 ilmestyneeseen kirjaan ?????????. Karjalazet eeppizet pajot -näyttelyn idea syntyi tämän vuoden kunniaksi, joka on julistettu Karjalan tasavallassa Karjalaisten runojen vuodeksi. Ensimmäisenä ilmestyi yllä mainittu kirja vuonna 1950, toisena 1990-luvulla kaksiosainen kirja (??????-??????. ????. Karjalan kansalliseen teatteriin siirtyneessä näyttelyssä on teoksia 11 taiteilijalta. Erityistä huomiota haluaisin kiinnittää taiteilija Aleksandr Akulovin tekemään professori Jevsejevin rintakuvaan, Pad?in sanoo. Kolmantena julkaistiin 2000-luvulla Valentina Mironovan laatima julkaisu Anuksen karjalazien eeppiset pajot. KUVA: MIHAIL SKRIPKIN Näyttelyn teokset pohjautuvat kansanrunouden tutkijan Viktor Jevsejevin laatimaan kirjaan. Näyttely on myös kaksikielinen, tekstit ovat venäjäksi ja karjalaksi, Pad?in kertoo. ???????. ????), jonka toimittajana oli sama Viktor Jevsejev. — Näyttelyn sulkeuduttua Vieljärvellä se siirretään Karjalan kansalliseen teatteriin ja on siellä avoinna 15. — Elias Lönnrotin laatima Kalevalaeepos on kaikille tuttu, mutta Kalevala ei ole ainoa eeppinen teos Karjalassa. JELENA MALODUSHEVA Eeppisten laulujen kuvituksia esillä Vieljärvellä Karjalan eeppisten laulujen kuvitukset olivat esillä ensimmäistä kertaa Vieljärven Karjalan kielen kodissa. Näyttelyn järjestäjät laativat projektin ja pyysivät tukea sen toteuttamiseen Karjalan kulttuuriministeriöltä. — Jevsejevin Karjalan eeppisiä lauluja on kaksikielinen julkaisu, johon on koottu karjalankielisiä runoja ja niiden runomuotoisia venäjännöksiä. tammikuuta saakka, Pad?in sanoo. Ensimmäisessä kuvassa on hiiri, toisessa mäntymetsä ja kolmannessa metsästäjä. K arjalan eeppisten laulujen kuvitukset ovat ensimmäistä kertaa esillä Vieljärven Karjalan kielen kodissa. Uuden näyttelyn tarkoituksena on kiinnittää huomiota Jevsejevin kirjaan Karjalan eeppisistä lauluista. — Projektiin osallistui yksitoista taiteilijaa. Näyttelyssä on esillä yhteensä 25 eri tekniikoilla tehtyä teosta. Pad?in esittelee näyttelyssä triptyykkinsä. Hänen mielestään triptyykki on paras keino esittää kirjan runoja. Karjalassa on painettu kolme kirjaa, joissa on Karjalan eeppisiä runoja. Pad?inin tuotannon pääaiheita ovat Karjala ja karjalainen kulttuuri. ????????. KUVA: MIHAIL SKRIPKIN 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 194
vuosikirja ja jaettiin kekrinpäivän tunnustuspalkinnot. Paradigma tarkoittaa minkä tahansa tieteenalan kulloinkin hyväksyttyä oppirakennelmaa, joka ohjaa käytännössä sitä, millaisia kysymyksenasetteluja ko. Kekrinpäivän tunnustuspalkintoina jaettiin taiteilija Leena Lehdon uniikkeja Tulesta tulleet -keramiikkaveistoksia. Kannen valokuva Harmaa meri (2019) on taiteilija Aura Saarikosken käsialaa. Hän myöntää sen olleen vaativa tehtävä. Kalevalaseuran vuosikirjojen satavuotinen kaari: vasemmalla ensimmäinen vuosikirja vuodelta 1921, oikealla juuri julkaistu Paradigma (2021). . Juhlava vuosikirja on sisällöltään ansiokas ja ulkoasultaan seesteisen tyylikäs. Moninaisuus esiin Kekriseminaarin esityksessään Ulla Piela tiivisti vuosikirjan vuosisataista kehityskulkua elävästi. – Kalevalaseuran vuosikirja on kiinnostanut muitakin lukijoita kuin folkloristiikan tutkijoita. tieteenalalla tehdään: mitä tarkkaillaan ja tutkitaan, millaisia kysymyksiä tutkimustilanteissa esitetään ja kuinka niitä esitetään, sekä kuinka tutkimustuloksia lopulta tulkitaan. 20 vuotta vuosikirjaa toimittaneena hänellä on kuitenkin aiheeseensa vahva perspektiivi. Käsillä oleva Kalevalaseuran 100. Tilaisuudessa julkistettiin Kalevalaseuran 100. Vuoden 2021 tunnustuspalkinnot Kalevalaseuran hallitus myönsi kekrinpäivän tunnustuspalkinnot viidelle Kalevalaseuran kekriseminaaria vietettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasalissa perjantaina 29.10.2021. vuosikirja esittelee 17 tutkimusartikkelin voimin folkloristiikan suuntaviivoja, keskusteluja ja kysymyksenasetteluita. Teemansa ja nimensä Paradigma kirja sai perinteentutkija Ulla Pielalta, joka on ollut kirjan pitkäaikainen toimittaja ja vastannut myös Kalevalaseuran toiminnanjohtajan tehtävistä 2002–2019. – Myös paradigmaattiset erimielisyydet ja kiistat avautuvat useassa artikkelissa – ristiriidat, joista harva on lukenut, mutta moni kuullut kahvipöytäkeskusteluissa, totesi Niina Hämäläinen. Se ei pyri ykseyteen eikä yksimielisyyteen, vaan moninaisuuden esilletuomiseen, kuvaili Piela. Se on tieteenalan koetinkivi, estradi ja joskus ehkä myös periferia. Ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon sai dosentti Frog. Omassa artikkelissaan Kalevalaseuran vuosikirja 100 vuotta – Vaiheita, aiheita ja paradigmoja Piela hahmottaa sadan vuoden aikana folkloristiikassa esiin nousseita paradigmoja. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 195. Vuosikirjan voi poikkeuksellisesti lukea ja ladata omalle koneelle verkosta, osoitteessa Oa.finlit.fi/site/books. KEKRISEMINAARI Kekriseminaari – vuosikirjojen vuosisataa ja tunnustuspalkintoja K alevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen avasi tilaisuuden painottaen juhlinnan kohdetta, Kalevalaseuran sadatta vuosikirjaa
Onnittelemassa Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen ja vasemmalla prof. Duo Pajolaine eli kansanmuusikot Emmi Kuittinen ja Minsku Tammela esittivät näytteitä uusista musiikillisesta tulkinnoistaan. Teksti ja kuvat: Katri Kovasiipi 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 196. Ennakkotietojen perusteella elokuKEKRISEMINAARI Kekrinpäivän tunnustuspalkinnot vastaanottivat Juhana Saarelainen, Margot Apilainen ja Tuula Hyyrö. Saarelainen on ansioitunut Elias Lönnrotin toiminnan perustana olevan filosofisen ajattelun tutkijana ja selvittäjänä. Perinteen taitajien ja tallentajien palkinnon saivat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruutoimintaan aktiivisesti osallistuneet ja siten SKS:n arkiston kokoelmia kartuttaneet Ella Heino Imatralta, Margot Apilainen pääkaupunkiseudulta, ja Tuula Hyyrö Lempäälästä. emer. suomalaisen kulttuurin ja kulttuuriperinnön parissa ansioituneelle tutkijalle, asiantuntijalle ja perinteen tallentajalle. Ansioituneen tutkijan palkinnon sai dosentti Frog Helsingin yliopistosta. Elokuvaa on luonnehdittu kansatieteelliseksi, taiteelliseksi ja kulttuuriseksi konstruktioksi, joka heijastelee mielikuvia kalevalaisesta perinteestä, jollaista ei sellaisenaan ole koskaan ollut. Kekriseminaarin päätteeksi näytteen omasta tulkinnastaan elokuvan ääniraidaksi esitti duo Pajolaine, jonka muodostavat kansanmuusikot Emmi Kuittinen ja Minsku Tammela. Uutta musiikkia Pajolaisen esitys oli ennakkomaistiainen ensi keväänä julkaistavasta Häiden vietto Karjalan runomailla -elokuvan uudesta musiikista. Tuon retken aikana filmille tallennettiin rekonstruktio karjalaisista hääperinteistä, jotka olivat häviämässä jo tuolloin. Elokuvan sisällön ja tapahtumat oli suunnitellut Kalevalaseuran työryhmä, joka myös ohjasi filmin ja kuvasi sen suojärveläisten kanssa. Kuvaus elokuvan 1920-lukulaisesta tekoprosessista ja valmiin elokuvan vastaanotosta löytyy Kalevalaseuran verkkosivuilta: Kaku.kalevalaseura.fi/haidenvietto-karjalan-runomailla/ Osa elokuvasta löytyy sen nimellä hakien myös YouTubesta. Nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon sai kulttuurihistorioitsija, FT Juhana Saarelainen Turusta. Tanssi vuosisadan takaa Kekriseminaarin lopuksi pääsimme nauttimaan valloittavasta aikamatkasta sadan vuoden taakse. Uudessa versiossa musisoivat Kuittisen ja Tammelan lisäksi myös laulaja-puhallinsoittaja Juulia Salonen sekä kantelisti-laulaja Maija Kauhanen. van ääniraidan uudessa tulkinnassa merkittävän roolin saavat myös kuuluisana itkuvirsien taitajana tunnettu Matjoi Plattonen Suistamon Loimolasta ja suojärveläinen kanteleensoittaja Iivana Brelo. Juhlasalin seinälle heijastui riehakas tanssikohtaus, joka sisältyy vuonna 1920 Suojärvellä tallennettuun elokuvaan. Pekka Hakamies. Elokuvan alkuperäisen musiikin sävelsi Armas Launis. Katoavia perinteitä tallentamaan ja kuvittamaan syntyi elokuva Häiden vietto Karjalan runomailla (1921)
Mikä on rakkain kielesi. K alevalaseuran ansioituneen tutkijan palkinnon sai Helsingissä asuva, Yhdysvalloissa syntynyt filosofian tohtori, dosentti Frog. Silloin aloin oppia myös karjalaa, mutta vain lukemaan enkä puhumaan. Lukuisten Suomen Akatemian hankkeiden ja säätiörahoitteisten projektien vetäjänä ja tutkijana työskennellyt Frog sai Helsingin yliopistossa folkloristiikan dosentin arvon vuonna 2013. – Nyt johdan Koneen Säätiön rahoittamaa hanketta Aineellisuus, suullinen runous, myyttinen tieto ja eletty ympäristö (ASME). Osaan lukea karjalaa, mutta keskustelussa vastaan tavallisesti suomeksi. – Kalevalaiset, mytologiset, eeppiset runot. Frog valmistui tohtoriksi vuonna 2010 University College Londonissa, alanaan Scandinavian Studies. – Pidän myös Rainer Maria Rilken runoista, jotka näyttävät, että jopa saksan kieli voi olla kaunis. – Kurssilla opin myös, että Kalevala on Elias Lönnrotin tekemä kirja, eikä ’aitoa’ mytologiaa, ja tunsin itseni petetyksi! Näin aloin tutkia sitä, kuinka Kalevala tehtiin kansanrunoudesta, minkä jälkeen siirryin tutkimaan suomalais-karjalaista runoutta ja mytologiaa. Niissä on koko maailma, joka vaihtelee kylästä kylään ja ihmisten mielikuvasta toiseen. Väitöskirjassaan Baldr and Lemminkäinen: Approaching the Evolution of Mythological Narrative through the Activating Power of Expression. Kuinka olet oppinut suomea – osaatko myös karjalaa. – Jokainen kieli on oma juttunsa, ja minun on vaikea verrata niitä toisiinsa. Frogin erikoisalaa ovat suomalais-karjalainen suullinen runous, uskomusperinteet sekä viikinkiaikainen ja keskiaikainen mytologia ja runous. Tutkijana Frogia luonnehtivat teoreettinen äly, metodologinen mielikuvitus ja poikkeuksellisen lavea aineistontuntemus. Ja löydän jotain mystisesti lumoavaa Planet P Project -bändin laulujen sanoituksista. Olen kiitollinen enkä ole voinut lopettaa hymyilemistä! – Minulle merkitsee todella paljon, että minut tällä tavalla tunnustetaan teoriaja metodologiatyöstäni. Osaat ilmeisesti useita kieliä. A Case Study in Germanic and Finno-Karelian Cultural Contact and Exchange hän keskittyi vertailevaan mytologiantutkimukseen. Pitää myös olla varovainen, koska jos yhtä rakastetaan enemmän kuin toisia, toiset voivat tulla kateellisiksi, ja mikään ei ole pahempaa kuin kostonhimoinen kieli. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 197. KATRI KOVASIIPI KEKRISEMINAARI Ansioitunut tutkija: dosentti Frog Dosentti Frog tunnetaan monipuolisena, tutkimustraditiota uudistavana tutkijana. Sait kymmenen vuotta sitten Kalevalaseuran nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon – miltä tuntuu nyt, kun sait myös ansioituneen tutkijan tunnustuspalkinnon. Se on uskomaton kunnia minulle. – Tämä oli täydellinen yllätys. Heti aloitettuani jäin koukkuun. Mitä sinulla on nyt työn alla, mitä tutkit parhaillaan. – Tällä hetkellä tutkin suomalais-karjalaisen kansanrunouden ja mytologian metamorfooseja. Hänet nimetään kansainvälisestikin edellä mainittujen alojen merkittävimpiin kuuluvaksi tutkijaksi, ja Kalevalaseuran palkintoperusteissa nostetaan esiin hänen laajat ja kiinteät kansainväliset verkostonsa. Mutta vain kalevalaisten runojen kieleen ja kertomukseen voin kadottaa itseni päivien ajaksi. Millaiset runot ovat lähinnä sydäntäsi. – Minnesotan yliopistossa opiskelin kirjakieltä muutaman vuoden ajan 1990-luvulla, mutta elämä on paras opettaja, ja opin enemmän, kun tulin Suomeen. Haastattelussa Frog Frog kertoo haastattelijalle, kuinka hän alun perin kiinnostui suomalais-karjalaisesta ja kalevalaisesta runoudesta: – Opiskelijana Minnesotan yliopistossa kävin kursseja Kalevalasta ja skandinaavisesta mytologiasta samaan aikaan. KUVA: KIRA LESKINEN. Frogin erikoisalaa ovat suomalais-karjalainen suullinen runous, etenkin kalevalamittainen epiikka ja loitsut, uskomusperinteet, viikinkiaikainen ja keskiaikainen mytologia ja runous sekä suomalainen viikinkiajan tutkimus. Mikään ei ole merkityksellisempää kuin tietää, että ihmiset, joiden mielipiteitä kunnioitetaan, arvostavat työtäsi. Palkintoperusteet “Hänen hallitsemansa aineistokokonaisuudet ja -tyypit ovat häkellyttävän moninaiset: hän työskentelee tottuneesti keskiaikaisten käsikirjoitusten, varhaisten kielimuotojen korpusten ja arkeologisen datan parissa mutta myös 1800-luvun kontekstissa syntyneiden perinneaineistojen ja teosten tai tämänhetkisen median kontekstissa. Hän on uudistanut tutkimustraditiota kehittäen ja uudelleenarvioiden niiden peruspilareita ja avaten rajoja monitieteisiin, ilmiölähtöisiin ulottuvuuksiin”, todetaan palkintoperusteissa. Ihastuin siihen, että Suomi ja Skandinavia olivat olleet yhteydessä satojen vuosien ajan, mutta niiden mytologiat olivat niin erilaisia toisiinsa verrattuna. Odotan myös pandemian loppumista, jotta voin lähteä uudelleen Indonesiaan kenttätöihin, ja siihen asti tutkin koronaan liittyviä salaliittomyyttejä
KUVA: KARJALAN SIVISTYSSEURAN ARKISTO 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 198. Kasvuvuotensa ja 10-luokkaisen keskikoulun hän kävi Koutajärven rannalla sijainneessa Knäsöissä, Murmanskin alueella, jonne perhe oli muuttanut sodanjälkeisten vaikeiden vuosien aikana nälkää pakoon, paremman leivän toivossa. Karjalan kieli saattoi elää ainoastaan perhepiirissä, suullisessa muodossa. Kielletty kielikeskustelu heräsi Vielä 30–40 vuotta sitten karjalan kielestä ei uskallettu puhua kummallakaan puolen Neuvostoliiton ja Suomen välistä rajaa. Zaikov syntyi Kiestingissä 16.10.1946. Karjalan Rahvahan Liiton alueosastoja alkoi syntyä eri puolille Karjalan tasavaltaa. Tieteellistä pohjaa ja materiaaleja Petroskoin yliopistoon perustettiin vuonna 1990 Itämerensuomalaisten kielten ja kulttuurin tiedekunta, johon kuuluvan Kirjoitetun vienankarjalan isä Pekka Zaikov 75 vuotta SYNTYMÄPÄIVÄT Professori Pekka Zaikov luennoi Kuusamossa Tie Vienaan -symposiumissa vuonna 2018. Perestroikan myötä 1980-luvun puolivälin jälkeen Neuvostoliiton ilmapiiri vapautui, ja kielen elvytykseen kohdistui innostusta etenkin 1990-luvulla. Toukokuussa 1987 Petroskoissa järjestettiin konferenssi “Karjalaiset”, jonka yhteydessä perustettiin Karjalan kulttuuriseura ja päätettiin ryhtyä aktiivisesti elvyttämään karjalan kieltä. Karjalan tasavallassa siitä puhuminen oli käytännössä myös kiellettyä, ja opettajat kielsivät karjalaislapsia puhumasta äidinkieltään, koska heidän oli puhuttava vain venäjää. Armeija-aika vei Zaikovin Riikaan tulkin tehtäviin, minkä jälkeen avautuivat ovet akateemisiin opintoihin Petroskoin yliopiston historiallis-filologisen tiedekunnan suomalais-ugrilaiselle osastolle. 1980-luvulta alkaen Zaikov keskittyi karjalan kielen tutkimiseen, ja hänen karjalan kielen verbeihin keskittyvä väitöskirjansa valmistui vuonna 1996. P ’otr Mefodijevi. Myöhemmin Karjalan kulttuuriseura nimettiin Karjalan Rahvahan Liitoksi (KRL), jonka puheenjohtajana Pekka Zaikov toimi vuosina 1990–1999. KUVA: AILA-LIISA LAURILA Juuri perustetun nukketeatteri ?i?iliuškun innostunutta väkeä vuonna 2005. 1980-luvulla mahdollistui myös karjalan kielen tutkiminen, ja siihen Zaikov keskittyi. Toiminta monipuolistui, ja eri kylissä ryhdyttiin järjestämään esimerkiksi karjalaisia kesäpruasniekkoja ja kielikerhoja. Opintojensa edistyessä Zaikov syventyi tutkimaan Kuolan niemimaalla saamelaismurteita ja sai valmiiksi lisensiaatintyönsä Akkalan saamen murteesta vuonna 1979. VÄITÖKSET Vienankarjalan kirjakielen kehittämisen ja elvyttämisen merkkihenkilö, professori Pekka Zaikov on täyttänyt 75 vuotta
Kun karjalan kielen opiskelu oli saatu vakiinnutettua Petroskoin yliopistossa, ?i?iliušku-nukketeatterin näyttelijöiksi pääsivät vienankarjalan ja livvinkarjalan opiskelijat. Kimmokkeen nukketeatteri-ideaan Zaikov sai jo 1980-luvulla vierailtuaan Petroskoissa nukketeatterissa ja huomattuaan, että se esiintyi vain venäjäksi. Muutto Joensuuhun tarjosi karjalan kielen professorille muistutuksen karjalan kielen elvytyksen ja aseman parantamisen tärkeydestä myös uudessa asuinpaikassa. Teatteri oli Zaikovin näkemyksen mukaan mainio paikka saada opiskelijat käyttämään kieltä varmemmin ja harjoittelemaan ääntämystä – opintojen jälkeen monilla olisi myös valmiuksia perustaa uusia, paikallisia teatteriryhmiä. c) 5. Kehittämistyössään Zaikov on kiinnittänyt huomiota erityisesti lasten tarpeisiin: lapsia olisi hankalaa motivoida karjalan oppimiseen, jos kirjoitettu kieli poikkeaisi paljon siitä kielimuodosta, jota kodeissa puhutaan. sanastoerot, ovat huomattavia. Vienankarjalan ja livvinkarjalan murre-erot, mm. Työsarkaa Suomen puolella Pekka Zaikov veti runsaat 10 vuotta vienankarjalan ja kulttuurin kesäkursseja opettajille, lastenkasvattajille ja toimittajille. ?i?iliušku tarkoittaa a) sisiliskoa b) liuskekiveä c) liukasta keliä 3. c)OIKEAT VASTAUKSET: 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 199. Vuonna 2006 Pekka Zaikov nimitettiin Kalevalaseuran kunniajäseneksi ja vuonna 2016 Oulun yliopiston kunniatohtoriksi. Zaikov merkitsi muuttoon liittyviin asiakirjoihin äidinkielekseen karjalan, mutta viranomaiset vaihtoivat sen venäjäksi. b) 6. Hänet valittiin tehtävään, ja työt alkoivat vuoden 2009 alussa. Aapisen valmistuttua kasvoi huoli, miten saadaan lisää karjalan kielen oppimateriaaleja valmistettua tarpeeseen nähden riittävän ripeässä tahdissa. Se on nimeltään a) poklietta b) petshorkka c) runtukka 7. Vienankarjalaisen talon portaikossa voit nähdä salaperäisen komeron. Suomi ei tunnustanut karjalaa kieleksi. Karjalan kielen normittamisen käynnistyttyä hän laati vienankarjalalle latinalaisen aakkoston, ja Vienan aapini julkaistiin 1992. a) 7. ?i?iliušku syntyi Zaikov on syvällisesti ymmärtänyt, miten tärkeää kielen siirtäminen sukupolvelta toiselle on, jotta kieli pysyisi elinvoimaisena. Zaikov on pitänyt tärkeänä, että eri alueilla puhutuilla karjalan kielen murteilla on oma kirjakielensä. Tuolloin toisena kouluttajana oli Aleksandra Stepanova. Vienan Karjalassa vuosina 1918–19 toimineen Karjalan rykmentin johtaja oli syntyperältään a) irlantilainen b) venäläinen c) skotlantilainen 4. Kun Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen professuuri tuli haettavaksi, Zaikov päätti hakea professuuria suomen kielen professorin Marjatta Palanderin kannustamana. a) 4. Myös niille tahoille, jotka ovat ehdotelleet vienankarjalan kirjakieleksi lähintä sukukieltä suomea, Zaikovilla on ollut hyvin perusteltu vastaus: suomi olisi mahdoton kirjakieli vienankarjalaisille jo suuresti poikkeavan kielioppinsa ja ääntämisensä vuoksi. Tsupukoiden kuoritaikina valmistetaan a) ruisjauhoista b) vehnäjauhoista c) kaurajauhoista Tunnetko, tiedätkö, oletko tietoniekka. 1.b ) 2. “Pitäy ruveta toimeh eikä itkie”, Zaikov totesikin Oma Mua -lehden haastattelussa kannustukseksi karjalaisille kielenelvyttäjille. a) 3. Jos Vienan Karjalassa "keryän hepokkua", vakassani on a) vadelmia b) punaherukkaa c) mesimarjoja 5. Runonlaulaja Santra Remsujeva syntyi a) vuonna 1904 Uhtualla b) vuonna 1914 Vuokkiniemellä c) vuonna 1918 Jyskyjärvellä 6. Hän itse on laatinut lukuisia karjalan kielen oppimateriaaleja, sanakirjoja ja lukemistoja sekä muun muassa Vienankarjalan kieliopin Karjalan Sivistysseuran kustantamana vuonna 2013. Jos taas kirjoitettu vienankarjala katoaisi suomen kirjakielen tieltä, sen tilalle tulisi ainoastaan venäjä. VÄITÖKSET karjalan ja vepsän kielen laitoksen johtajaksi Pekka Zaikov eteni. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1991 Kalevalassa ja seuraavana vuonna Kuusamossa. Vuodesta 2004 lähtien kurssit on järjestetty yhteistyössä Karjalan Sivistysseuran kanssa, opettajina Valentina Karakina ja Olga Karlova. Elias Lönnrotin syntymästä tulee ensi vuonna kuluneeksi a) 250 vuotta b) 220 vuotta c) 200 vuotta 2. Karjalankielisiä näyttelijöitä ei kuulemma voinut löytää, mutta ajatus karjalankielisestä nukketeatterista jäi silti itämään Zaikovin mieleen. Teatteri on tuonut elävää karjalankielistä kulttuuria Karjalan tasavallan eri alueille ja Tverin alueen kaupunkeihin sekä Suomeen suuntautuneilla lukuisilla vierailunäytöksillään. Zaikovin ja Karjalan Rahvahan Liiton aloitteesta perustettiin Karjalankielinen nuorisonukketeatteri ?i?iliušku vuonna 2005 Petroskoihin, yhteistyössä Karjalan tasavallan Kansallisten kulttuurien keskuksen, Nuori Karjala -järjestön ja Petroskoin yliopiston kanssa. KATRI KOVASIIPI TIETONIEKKA 1
Karjalan Sivistysseura, 2021, 133 s.. Se on tositapahtumiin perustuva suomalais-karjalaisen perheen muistelu kesästä, jolloin lapset ryhtyivät hoitamaan maatilalle asumaan asettunutta ilkikurista, fiksua, orpoa varista. – Par embua sanua en vie nikonzu kuulluh. Karjalankieliset lastenkirjat ovat hyvä, jopa välttämätön alku kohti karjalan kielessään viihtyviä nuoria ja nuoria aikuisia, jotka kykenevät kirjoittamaan myös omat runonsa, scifinsä, räppinsä ja starinansa karjalaksi – ja lopulta siirtämään rakkauden karjalan kieleen myös omille lapsilleen. Lastenkirjaklassikot, joilla on merkitystä jo usealle lukijasukupolvelle, toimivat mainioina kielen oppimisen tukijoina kaikille, jotka ovat aloittaneet karjalan kielen opiskelun vasta aikuisena. Kunnas puhui ääneenlukemisesta suomen kielen näkökulmasta, mutta samaa voi soveltaa mihin tahansa kieleen – myös karjalaan. Karjalan Sivistysseura, 2021, 105 s. [...]– K ogo kaikkii sanoi paremban, – vastai Peppi. – Uuvven sanan, – sanoi P eppi da ka?ahtihes T ommih da Annikah, buiteku ei ni huomannus heidy aijemba. Eemeli vienankarjalaksi “Mie tahon miun huraškaisen – Mie tahon miun pyššykkäisen!" Astrid Lindgrenin lastenkirjaklassikon Vaahteramäen Eemeli on kääntänyt vienankarjalaksi Olga Karlova. 1950-lukulaisen maatilan elämänmenoa huokuvan tarinan on kertonut Kondien setä Jorma Salonen. Kalle-varoin starinoi Monessa mukana oleva Karjalaaktivisti ja kielentutkija, sosiolingvisti Tuomo Kondie on yhdessä Jorma Salosen ja Therese Olenius-Noopilan kanssa toteuttanut kaksikielisen lastenkirjan nimeltä Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita (KSS 2021). Lastenkirjat kasvattavat karjalan kielen suvai??ijoita Karjalan Sivistysseura on julkaissut viime vuosina joukon lastenkirjoja. Äskettäin edesmennyt runoilija Kirsi Kunnas on korostanut, miten tärkeää on lukea lapsille ääneen. Kaikki Pepit karjalaksi Karjalan Sivistysseura on julkaissut jo useiden sukupolvien rakastamat Astrid Lindgrenin Peppi-kirjat karjalaksi. Niitä lukien sanasto vahvistuu, kielen rytmi tarttuu, lukemiseen tulee sujuvuutta ja intensiteettiä – ja mikä parasta, karjalaksi lukeminen on hauskaa! Myös Karjalan Sivistysseuralle livvinkarjalaksi käännöksiä tehnyt Aleksi Ruuskanen toteaa, että hänen karjalansa ei ole muamonkieli, vaan muuminkieli: hän kertoo oppineensa kielen karjalaksi käännettyjä Muumi-kirjoja lukien. Näillä julkaisuilla on iso merkitys karjalan kielen elvytyksen kannalta. Tarinakokonaisuuden editoimisesta ja käännöksestä livvinkarjalaksi vastaa Tuomo Kondie. Š?erbakovan ensisijaisena lähdetekstinä ovat olleet venäjänkieliset LASTENKIRJOJA KARJALAKSI Peppi Pitkysukku suvimerel Kalle-varoin starinoi – Kalle-variksen tarinoita ”Kalle oli viruttainnuh klumbas da konzu se huomai Ailan pal’lahat varbahat rubei se nennii n’okkimah, lienöygo duumainnuh, što net oldih mittah syödävät böbökät.” Karjalan Sivistysseura, 2021 Pehmeäkantinen kirja, 27 s. K arjalaksi julkaistua kirjallisuutta ei ole vielä olemassa tarpeeksi, joten jokainen uusi nimike on tervetullut. Peppi-kirjojen käännökset livvinkarjalaksi ovat syntyneet Tamara Š?erbakovan ja Aleksi Ruuskasen yhteistyönä. Therese OleniusNoopilan mehevä akvarellikuvitus luo kirjaan lukemaan kutsuvaa tunnelmaa. Silloin lapsi omaksuu kielen rytmin ja sen ilmaisuvoiman mahdollisuudet kuin itsestään. 2021 Karjalan Heimo N:o 11–12 200 – Midäbo sinä sit keksiit, Peppi. Julkaistaan joulun alla. Karjalan ja suomen kielen rinnakkaisuus auttaa tekstin seuraamisessa sekä kielen oppimisessa ja siirtämisessä. Jotta kieli voisi elää ja kehittyä, ja kielellä voisi ajatella vivahteikkaita ajatuksia, tarvitaan sillä kirjoitettua kaunokirjallisuutta kaiken ikäisille