1–2 2026 7 € Nuori Iivo Ahava Simpukkaojalla Puolueiden kannat karjalan elvytykseen Segasukukiel valloittaa Instagramissa Hanneriina ja Karjalan kotipihat
Kansi: Hanneriina Moisseinen ja tärkeimmät työvälineet. Taiteilija Čikko Pajari toi Elias Lönnrotin asuinsijoille Lohjalle vienankarjalaisen naisen äänen. Selvitimme: mitä karjalan kielen elvytysohjelman toi menpiteitä eduskuntapuo lueet aikovat toteuttaa. Janne Saarikivi kysyy karjalankielisessä kolumnissaan, potevatko karjalaiset vähemmistöstressiä. Karjalaisessa kehtolaulussa elävät ajalliset kerrostumat ja arkaainen maailmankuva. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 2 Paavo Ahavan kertomus 8vuotiaan Iivo Ahavan simpukanpyyntiretkestä ”ukon” kanssa kesällä 1904. Aki Aunala pohtii kolumnissaan, miksi karjalaiset ovat jääneet historiankirjoituksen sivustakatsojiksi. Arvioissa ajankohtaisia elokuvia, teatteria sekä kaunoja tietokirjallisuutta. Millainen oli Karjalan Heimon edeltäjä 120 vuotta sitten ja millaisia esteitä se kohtasi. Kuva: Anne Kalliola 120-vuotiaan Karjalan Sivistysseuran juhlavuosi on täynnä tapahtumia – ota päivämäärät talteen! Marie Gumér haastattelee Nico Johannesta, suositun @segasukukiel-Instagramtilin perustajaa. Karjalan Sivistysseuran korusuunnittelukilpailun voittajat kertovat, kuinka koruideat syntyivät. Timo Lehtosen laajasti kuvitetut tietokirjat syventyvät ortodoksipyhäkköjen historiaan. Seuraava numero ilmestyy kesäkuussa 2026 4 50 18 30 9 21 32 10 22 36 14 26 40 17 29 44 KARJALAN HEIMO 1–2 | 2026 TÄSSÄ N U M E RO S SA. Sopraano Sanna Matinniemi aikoo nostaa karjalan kielen täysivaltaiseksi taidemusiikin kieleksi. Liisa Matveinen siirtää mestari-kisälli-periaatteella runolauluperintöä tyttärelleen Jennylle. Tule paginale! -rubriekku avavuu. Hiloin Natoin enzimäzenny paginkanzannu on Niko Tynnyrinen. Hanneriina Moisseinen tekee taidetta, jotta ihmiset saisivat kokemuksia kuulluksi tulemisesta
Tällä kertaa lehdessämme on taiteilijahaastatteluiden ohella mukana arvioita teatterin, draamaja dokumenttielokuvan sekä kaunoja tietokirjallisuuden aloilta. Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906. Lehden tuotantovaiheessakin on saatu kuulla monia hyviä karjalaisuuteen liittyviä uutisia, jotka eivät ole enää ehtineet mukaan tähän lehtiprosessiin. Seura on nyt saavuttanut kunnioitettavan 120 vuoden iän, ylittäen reippaasti odotettavissa olevan ihmisiän. Karjalan kielen elvytysohjelman toimenpide-esitysten yhtenä tavoitteena on saada karjalan kieli osaksi myös valtakunnallista mediaa – omalta osaltamme raivaamme polkua lisäämällä tietoa ja tietoisuutta karjalan kielestä. Taide ja kulttuuri ovat ajassamme monin tavoin ahtaalla, mutta itseään ja lukijoitaan kunnioittavissa julkaisuissa asiantuntevalle taidejournalismille löytyy tilaa. Mistä sinä tässä lehdessä pidät ja mitä jatkossa toivoisit Karjalan Heimon sivuille. Karjalan Sivistysseurakin on syntynyt ja elänyt aikalaistensa tarpeesta toimia ja elää tärkeiden asioiden äärellä. Katri Kovasiipi paatoimittaja@karjalanheimo.fi. 3 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 Elämän kallisarvoisin asia Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti. Monet kerrat olen mielessäni myös hävennyt: en ole osannutkaan riittävästi kunnioittaa hänen toivettaan, vaan olen luisunut kiireeseen, kadottanut aikaani. Itsestään selvää on, että Karjalan Heimon sivuilla julkaistaan myös karjalankielisiä kirjoituksia. Karjalan Sivistysseura yhdistää eri alueilla elävät karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet toimimaan karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi. Yhdessä vaalimme kieltä, kulttuuria ja kokemuksia karjalaisesta identiteetistä. Näin helpottuu vaikkapa karjalankielisen sähköpostin ja some-kommentin muotoilu myös meillä, joiden matka karjalan kielen ytimeen on vasta alkutekijöissään. Itselleni se merkitsee esimerkiksi tavoitetta käyttää jokainen tämän lehden sivu mahdollisimman hyvin. Kuten toimittaja Tuukka Tuomasjukka kolumnissaan toteaa, olemme toteuttaneet kulttuurilehdissä harvinaista politiikan journalismia. Tuomasjukan tekemä karjalan kielen elvytystoimiin liittyvä kysely puolueille on tärkeä avaus. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Karjalansivistysseura.fi PÄÄTOIMITTA JALTA K un läheinen ystäväni lähestyi elämänsä viimeisiä päiviä, hän sanoi minulle: ”Se, mitä sinulle eniten toivon, on aikaa.” Olen vaalinut tätä ajatusta hengen aarteenani hartaasti. Jalostuneempi kielenkäyttäjä puolestaan löytää sanakirjasta ilmaisuunsa tarkempia sävyjä, täsmällisyyttä ja lisäväriä. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaisen kulttuurin harrastajaksi ja tukijaksi. SUURESSA MITTAKAAVASSA on tärkeää käyttää maanpäällisen elämänsä aika hyvin, mutta jokapäiväisen arjen kauneuttakaan ei sovi väheksyä. Kerro palautteesi ja toiveesi alta löytyvään sähköpostiosoitteeseeni. JUHLAVUODEN KUNNIAKSI kädessäsi on nyt normaalia paksumpi, ulkoasultaan hieman uudistunut Karjalan Heimon numero. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Yksi suuri ilonaihe on Suomen Kulttuurirahaston Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen oppiaineelle myöntämä merkittävä apuraha karjalan kielen verkkosanakirjan tekemiseen. Kieli muuttuu ja kehittyy kaiken aikaa, joten ajassa elävää karjalan kielen sanakirjaa todella tarvitaan. Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Karjalan kielen elvytykseen ja kehittämiseen liittyvät aiheet ovat nyt laveasti pinnalla. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vahvemmin tajuaa, miten tärkeää on käyttää aikansa asioihin, joita voi pitää vilpittömästi arvokkaina, tärkeinä ja kiinnostavina. Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Ylpeänä voin todeta, että Karjalan Heimo tekee kulttuurilehtien historiaa tässä juhlavuoden ensimmäisessä numerossaan
Hän ehti kirjoittaa Iivon vaiheet kouluaikaan ja opiskelun alkuun saakka, mutta Iivon vaiheikkaan elämän loppuvuodet jäivät kertomatta, kun kirjoittajan voimat ehtyivät. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 4 P aavo Ahavan viime vuosien haaveena oli saada valmiiksi hänen sedästään Iivo Ahavasta kertova kirja. Käsikirjoitus on muodoltaan elämäkertaromaani. Nyt julkaistava tarina on lyhennelmä tuon käsikirjoituksen yhdestä luvusta. Kesään 1904 ajoittuva retki huipentuu Simpukkaojalle, jossa saalistakin tärkeämpää on heräävä ymmärrys vesiluonnon herkkyydestä. Siinä on yhdistetty Iivon elämän todellisiin vaiheisiin Paavon mielikuvituksen tuottamia tarinoita Iivon lapsuuden kasvuympäristöstä Uhtualla ja nuoruusajan Kuusamosta. Kuva: IMPI BACKMAN, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Paavo Ahavan (1930–2024) käsikirjoitus kertoo elämänmakuisen tarinan kahdeksanvuotiaan Iivo Ahavan retkestä ”ukon” eli isoisänsä kanssa Karjalan erämaihin. ”Katso Iivo, sinun Karjalasi” Helmenpyytäjiä Laatokalla 1890-luvulla. Paavo Ahava ei valitettavasti ehtinyt saada käsikirjoitusta valmiiksi
Pidämme pitkän venyttelytauon, syömme viimeisen ahvenkukkomme ja palan painikkeeksi juomme ukon pyöräyttämästä tuohilipistä lähteen vilpoista vettä. Eilen keitettiin vaihteeksi sieni-lintuvelli, johon olimme ottaneet edellisenä päivänä langalla teeren. Erämaajärven vastarannalta kuuluva alkukantainen huuto on tunkeutunut syvän unen läpi tajuntaani. Nytkin olemme patikoineet jo viikon päivät pohjoisenpuolisia KeskiKuitin maisemia. Nyt jo kolmantena peräkkäisenä vuonna Matti on tuonut minut tänne heti vesien auettua. Ukko nostaa varoen käsivarteni pois olaltaan ja nousee ylös. Minä asun taas ukon ja ämmön luona Vanhassa Ojalassa. Kuikka jäi eloon, kun se alkoi syödä kalaa ja sitten, jotta suku olisi voinut jatkua, se tarvitsi naaraskuikan. Sillä on keltainen nokka, ja siipien väliä on miehen sylen verran. Yöpuulla me on oltu niittysaunalla ja kalamajoissa ja kaksi viimeistä yötä nukuttiin rakotulilla. Kuva: I. Rinnan poikki sillä kulkee kaksinkertainen helminauha. – Kuolan niemellä Luujärvellä elää tämän meidän kuikan iso serkku jääkuikka. Aivan aluksi tähän maailmaan tulivat vesien kalat, ensimmäisenä niistä kiiski. Sitä pitävät yhä kotonaan minun neljä setääkin silloin, kun kauppamatkojensa välillä Uhtuaan poikkeavat. 5 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 Simpukkaoja, 1904 SE ISÄN LUPAUS , että minä pääsisin ukon luo tänne Karjalaan, on kyllä pitänyt. Tšakkaa vastaan olemme varustautuneet harsokankaalla ja pikiöljypullolla. Nng-ruuu... Tavoitettuamme viimein märän maan toisen rannan ukko etsii jäkäläisen kankaan nokalta siellä tietämänsä lähteen. Ukon ja minun retket olivat ennen vain päivän tai korkeintaan kahden mittaisia, mutta koska minä nyt olen jo melkein kahdeksan ja puolen vanha, niin matkat ovat pidentyneet. Taivas on viileä. Ämmön laittamat kalakukot ja kuivaliha ovat alkaneet jo huveta, ja me elämme pääasiassa varraskuivatun leivän, pyydystämämme kalan ja metsän sienien varassa. Kalojen jälkeen seuraavaksi tulivat taivaan linnut ja niistä ensimmäisenä peräjalkaiset, niin kuin kuikka. –KUU-IKKA, KUU-IKKA , ku-iikka, ku-iikka, kuiiik-k!... Kun ukko on ollut minun ikäiseni, sen isä, Jehkimä-ukko on sanonut sille, että kuikan huuto on maailman vanhin eläväisen ääni. Kalat olivat kuitenkin mykkiä. K. Sen se löysi maailman autiudesta kauas kantavalla kutsuhuudollaan. Tänä kesänä minä tulin Uhtuaan heti koulun päätyttyä. Minä herään enkä aio enää nukkua paljon pitempään. Helmenkalastaja perkaa simpukoita Vuokkiniemessä Vienan Karjalassa vuonna 1894. INHA, Museovirasto, Suomalais-ugrilainen kuvakokoelma. Aurinko on ehtinyt nousta, se on jo kipuamassa järven takana olevalle korkealle vaaralle, ja järven haltiat häätelevät viimeisiä hajanaisia usvaharsoja vastarannalta. Aivan näyttää siltä kuin olisi pujoteltu simpukanhelmiä kahteen lankaan. Jääkuikan äänestä heijastuu Vienan kuikkaakin varhaisempien alkuaikojen kaiku. Taas meillä on jalassa pieksut, allamme on kova maa ja suuntana yhä edelleen pohjoinen. Herkkutattien ensimmäinen sato on jo valmistunut ja ukon mielestä niitä onkin tänä kesänä paljon. Meillä kummallakin on taas kontti selässä, ja minullakin on jo vilttihattu päässä
Eikö näy jokiuomaa ja siihen laskevan pikkaraisen puron suuta. Jostain helähtää yörastaan soitto. – Sieltä sen pitäisi jo pilkahtaa. Koska kaikilla paikoilla ei ole nimeä, tai me emme tiedä niitä, olemme ruvenneet omia tarpeitamme varten nimeämään maisemia ja maastokohtia, niin kuin se äskeinen venyttelyniemekekin ristittiin Kalakukkonokaksi, koska siinä tuli syötyä viimeinen ahvenkukko. Muistamista helpottaa paljon, kun tietää paikkojen nimet. Jokihelmisimpukka eli raakku, muokattu Turun kaupunginmuseon opetuskuvasta. Kuva: Turun kaupunginmuseo (CC BY 4.0) Karjalan Heimo 1–2 | 2026 6 ERÄMAASSA KULKIJAA vaanivat monet vaarat, siksi ukko on alkanut opettaa minulle, kuinka uhkia voidaan ennalta torjua, ja jos sitten kuitenkin joudutaan pulaan, miten siitä selvitään omin neuvoin. SIMPUKKA, TAIGAN ELÄINKUNNAN NESTORI voi elää kaksi-, jopa kolmesataa vuotta vanhaksi. Kymmenenkin vuotta se saattaa kököttää yhdellä paikalla, koskikivien väliin ahtautuneena. Aamun ensi tunnin olemme puskeneet läpi sen illalla näkemämme synkeän, tiheän ja laajan Peikkovaaran kuusikon. Ihan maukasta makeata mutusteltavaa ovat mustikan alkukesän versotkin lehtineen ja kukkineen, kuusen kerkät kelpaavat, samoin koivun, käenkaalin ja voikukan nuoret lehdet ja korvasienistä saa kevätkesällä maukkaan aterian, kunhan muistaa keitellä niitä tarpeeksi kauan. Etäämmällä vaarojen poikkimaiseen kulkevat ketjut alkavat hakeutua toinen toistensa taakse niiden sävyn käydessä samalla aste asteelta vaisummaksi. Ukko neuvoo, mitä sieniä, marjoja ja muita kasveja tai kasvien versoja ja norkkoja voi syödä läpi kesän. Kulkiessa pitää koko ajan pyrkiä painamaan vastaisen varalle mieleen taitettujen taipaleiden pituudet, maiseman muodot, vesistöt, suurimmat vaarat ja erikoiset maamerkit. Simpukkaojan suun liplattavilla laineilla leikkiä lyövät vasta-auringon säteet ovat taittuneet veden pinnasta ja löytäneet kaidan aukon kynttiläkuusikon latvuston välistä tismalleen allani olevan hiiden paaden linjalle ja minun silmieni korkeudelle. – Katso Iivo, sinun Karjalasi! KOHTA RINTEEN ALTA alkaa vehmas koivikko, jonka lomasta välkähtää järven pinta. Ja kolmanneksi pitää oppia tulemaan muutama päivä toimeen pelkillä luonnon antimilla, ja sitä varten tarvitaan vain hyvin vähän varusteita. Ei siellä sitten kumminkaan peikkoja ollut, ei löytynyt vanhaa karhunpesääkään, vaan olihan tihikuusikon seisova ilma sakeanaan tšakkaa, miljoonittain vihaisia, pistäviä ja purevia ja jokaista kokoa, pikkuruisesta polttiaismäkäräisestä hevospaarmaan saakka. Mielellään myös vähän sokerihiekkaa. Näin ukko on minua matkan varrella valistanut. Silloin singahtaa kimppu kirkkaita jalokiviä silmilleni laakson tummuudesta. Siinä se pysyy kiinni kookkaan pehmeän lihasjalkansa avulla, jonka on työntänyt ulos kuorten raosta ja joka muotoutuu kivien väliseen koloon sopivaksi SIMPUKKA, TAIGAN ELÄINKUNNAN NESTORI VOI ELÄÄ KAKSI-, JOPA KOLMESATAA VUOTTA VANHAKSI.. Kaikkein varmin ja yksinkertaisin keino pysyä hädän tullen hengissä on turvautuminen kalaan. Ukko ottaa hatun päästään, pyyhkäisee hien otsaltaan ja piirtää kädellään kaaren pohjoista kohti aukeavan maiseman ylle. Ilmansuunnat minä osaan jo päätellä melko hyvin taivaankappaleitten ja erilaisten luonnon merkkien avulla. Mutta ne on pidettävä aina mukana. Siirryhän vielä askel oikealle kädelle. Nyt me olemme jo ponnistelleet ylös Kokkovaaran ankaran etelärinteen ja saavuttaneet sen puustosta paljaan laen. Rinteen alla oleva koivikkoinen ranta kutsuu kahta uupumusta tuntevaa vaeltajaa, ja ohut savuvana nousee pian hietaisen niemen nokasta kohden taivasta. Seisahdamme vieretysten huoahtamaan. Ojan suulle on ukon mukaan matkaa vielä kolme neljännespeninkulmaa. Yritän oppia tietämään ja tuntemaan myös metsän eläimet ja lukemaan niiden jättämiä jälkiä, olenpa ukolta oppinut tietämään jotain siitäkin, kuinka sään muutoksia voi ennustaa seurailemalla pilviä ja tuulia ja eläinten käyttäytymistä. Jo ennen marjaja sieniaikaa voi käyttää ravintona vaikkapa keitettyä nokkosta tahi väinönputken versoja. Aurinko on laskemassa, mikään ei liikahda. Niin ja kuivat tulitikut, tšäijyruohoja, suolaa, pippureita. Hätääntyminen ja sen kintereillä rientävä pelko ovat nimittäin kaikkein katalimmat matkakumppanit. Toiseksi, on osattava suunnistaa. Olipa kevät tai syys tahi vaikka talvisydän ja keli mikä hyvänsä, neuvokas mies saa aina pyydetyksi henkensä pitimiksi tarvittavan määrän kalaa. Hatunlierissä on oltava jokunen ongenkoukku ja taskussa pari pellavarihmaa kalastamista varten, samoin kuin linnunpyyntiin muutama hevonhäntäjouhista punottu ansarihma. Vihreys alkaa antaa kauempana tietä sinen ja harmaan yhä hiipuville herkille sävyille, ja siellä missä taivas ja maa jo melkein toisensa kohtaavat, siellä minne katseeni vielä ulottuu, se tavoittaa lännestä itään kulkevien järvien ketjun hopeisen vanan. Kapuan ukon kehotuksesta korkeimmalle irtolohkareelle. Ihan ensimmäinen sääntö selkosilla liikuttaessa on maltin säilyttäminen joka tilanteessa. Tietenkin pikku kirves kontissa ja puukko aina vyöllä. Katseen edetessä vielä kappaleen matkaa se tapaa auringolta jo varjoon langenneen ikikuusikon tumman seinämän, sellaisen, jonka takana peikot ja pahat haltiat tapaavat lymytä auringon valolta. Jos vaikka sattuisi yksin kulkiessa eksymään, niin pitää heti istua kivelle ja ottaa tuumaustunti. Vaaran laella, missä nyt jo seisomme, käy kuitenkin ohut tuulen henki, eikä kiusankappaleista näy enää jälkeäkään
Silloin peukalonkynnet siinä selkäpuolella ovat niin kuin simpukan saranapuolen kyhmyt, ne jotka sillä on paksummalla puolella ja jotka ovat vaaleat, osin helmiäisenkin sävyiset, ja jotka veden lävitse nähtyinä muistuttavat silmiä. Tekaisemme vielä tähystystötteröt. Toiseen päätyyn honganrunkojen ulompiin väleihin on meille kummallekin lovettu pyöreä tähystysaukko. Siitä ukko katkaisee terävän puukkonsa Simpukanpyytäjä tähystää joenpohjaa lasipohjaisella puuputkella. Ukko on taas noussut aikaisin, aamiainen odottaa minua. Vedessä seisten minä pitelen pölkkyjä paikoillaan, niin että ukko voi veistää niihin kiilalovet oikeille kohdilleen, ja sitten ukon vuorostaan pidellessä pölkkyjä minä saan naputella pikku kirveen hamaralla kiilapuut uriinsa. Lohi voi elää vain kirkkaissa vesissä, ja simpukat puhdistavat sille puron vettä seuloessaan siitä ravinnokseen pieneliöitä sekä virran tuomia kasviperäisiä hiukkasia. Niillä me sidomme honkapölkyt vielä lujasti kiinni toisiinsa. Vastarannalla makaa kiville vedettynä vanha, pahoin rapistunut kolmipuinen kopukka. Vuosien myötä saranapuolella olevat vanhimmat renkaat kuitenkin kuluvat ja rapistuvat pois. Puron pohjalta löytyvät ukon jo illalla vääntämät, vettyneet ja notkistuneet koivuvitsakset. Uutukainen, kaksi simpukkamiestä kantava kopukka kelluu suvannossa. Ukko on saanut hongan katkotuksi. Käymme kokeeksi lautalle mahallemme, minä sille laidalle, jolla on reunimmaisena ohut latvapuolen tukki. HERÄÄN RANKISEN ALLA siihen, kun suuri honkapuu rojahtaa rantahietikolle. Aamu on kuulas ja raikas. Simpukalle kasvaa vuosirenkaita samaan tapaan kuin puille. Miten sitten simpukasta voi löytyä helmiä. 7 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 ankkuriksi. Vielä on jäänyt pala leipääkin, se on viereisellä kivellä. Simpukoiden asuttamassa purossa on aina lohikalaa, ja nämä kaksi lajia ovat toinen toisistaan riippuvaisia. Missä ja kenen toimesta tämä vastavuoroinen ohjelma on syntynyt, sitä ei ukkokaan voi käsittää. Jos osaa vielä asettaa kätensä vähän eri tasalle, eli jos työntää toista kämmentä hiukan eteenpäin niin, että ei siihen peukalonpäiden eteen eikä peukaloiden väliin jää aukkoja, niin silloin siitä tekosimpukasta saa vähän lituskaisemman ihan niin kuin simpukkakin oikeasti on. Jospa vedestä otettaisiin ja avattaisiin pelkästään näitä merkkisimpukoita eikä mitään muita, niin silloin niitä hävitettäisiin mitättömän pieni määrä nykytouhuun verrattuna, ja simpukkamaailma säilyisi myös tuleville helmestäjäsukupolville. Olemme yöpyneet Simpukkaojan törmälle, vain muutaman sadan askeleen päähän puron suusta pienen koskennikaman alapuolelle. Ne syntyvät pystyyn kuivuneesta vaaksan vahvuisesta lujakuorisesta pökkelökoivusta. Tukevanpuoleiset kahta syltä pitkät honkatukit pyöritellään suvantoon rinnakkain kellumaan. Tietysti se voi halutessaan irrottautua ja antaa virran kuljettaa itsensä uusille vesille, pystyypä se omin toiminkin laahustamaan suvannon tasaista hietapohjaa pitkin, ja silloin sen lihasjalka piirtää hiekkaan uraa, jota seuraten helmestäjä saattaa löytää sen kymmenien metrien päästä. Silloin ne silmät eivät satu ihan rinnakkain, vaan vähän vinoon, ja sellaisia simpukoita voi oikeasti myös löytää – ja juuri niitä kannattaakin etsiä. Minä noudan hietikolta kaksi ukon veistämää sidepuuta. Nokipannussa on sopivan lämmintä tšaijua ja kivelle asetetulla tuohella puolikas loimussa paahtunutta tuoretta harjusta. Kirkkaita lastuja lentelee hietikolle ja veden vietäväksi. Nyt on syntymässä nelirunkoinen, kaksi miestä kantavaksi tarkoitettu honkalautta. Kuva: ILMARI MANNINEN 1933, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma. Tai sellainen merkki on jostain kohtaa vääristynyt simpukan kansien sauma tahi mikä tahansa kuoressa oleva epämuotoisuus, roso tai kyhmy tahi painauma tai muu. Jos oikealla tavalla kopristaa kämmenensä vastakkain, niistä saa syntymään ihan simpukan muotoisenkin. Ukon mukaan juuri vinossa olevat saranat voivat olla ulkoa luettavissa oleva merkki siitä, että simpukassa saattaa olla helmi. Kiitokseksi puhtaista vesistä lohi antaa simpukan toukille kiduslehtiensä välissä turvapaikan niiden ensimmäiseksi elinvuodeksi. Sen perusteella simpukan kuoren ulkopinnasta voi arvioida sen ikää. Aikuinen simpukka on suurempi kuin minun toisiaan vasten kopristetut kämmenet, ja ihan kaikkein suurimmat saattavat tulla ukonkin kourien kokoisiksi. Niiden lävitse me rinnakkain maaten voimme tutkia puron pohjaa. Ilman tätä vastapalvelusta pienet simpukan alut joutuisivat heti synnyttyään kalojen kitaan. Simpukalle helmi on vain haitaksi, ja kun se yrittää ajaa sitä pois sisuksistaan, niin siitä sille saattaa syntyä näitä merkkejä kuoren ulkopuolelle. Ei tulisi simpukoita, ei olisi puhdasta vettä, ei olisi lohikaloja. Niin sitten vuosien ja vuosikymmenten mittaan pikku hiekkajyväsen ympärille kasvaa ohut helmiäiskerros toisensa perään, ja lopulta on syntynyt helmi, isompi tai pienempi, kaunis tai vähemmän kaunis. Pehmustamme aukkojen reunat saraheinästä punautetulla paksulla köytteellä. Teräväsärmäinen jyvänen ärsyttää herkkätuntoista kalvoa, ja päästäkseen tästä vaivasta simpukka alkaa kasvattaa siloista kuorta hiekanjyvän ympärille helmiäisestä, samasta hohtavasta helmiäisaineesta, jota sen kuoren sisäpinta on. Syödessäni seuraan, kuinka ukon kirveen terä leikkaa ilmaa ja iskee maassa makaavan hongan kylkeen. Se syntyy aivan vahingossa siten, että pieni hiekanjyvänen pääsee veden mukana simpukan sisuksiin ja ajautuu kuoren sisäseinämän ja sen sisäpuolta peittävän pehmoisen suojakalvon väliin. Simpukan helmi on luonnon oikku. Lautta painahtaa suoraan asentoon ja juuri oikeaan syvyyteen. Ukko pyytää minut avukseen
Kokenut helmestäjä ei ota vedestä ylös muita kuin isoja merkkisimpukoita. Hivutan veteen painamani holtittomalta tuntuvan ottimen kärkeä lautan sivulta sen alle, kunnes saan kepin kivien raossa pystyssä jököttävän simpukan yläpuolelle ja yritän painauttaa pihdin simpukan ympärille. Ja niin kuin elämän viisaus asuu koukkuun painuneessa, ryppyisessä ihmisessä, samoin voi jalon helmen löytää vanhasta, rosoisesta, rujosta simpukasta. Ukko näyttää mallia ja minä otan tötteröni, painan sen pohjapuoli alaspäin aukon läpi veteen, sovittelen oikealle korkeudelle, tilkitsen näköputken saraheinällä tiukkaan asentoon ja katson uudelleen sen lävitse. Sitten pato on avattu, on siirrytty ylävirtaan seuraavalle pikku koskelle, tehty siellä samat temput ja näin noustu koski kerrallaan aina puron latvalle saakka. Ensiksi, nuori simpukka on pieni ja vanhempi simpukka suurempi, niin kuin ihmisetkin ovat. Sitten käymme vatsallemme. Pyöräytän peukaloitani ukon neuvon mukaisesti simpukan kansien sisäpuolen suojakalvoilla. Ukko näkee kuulemma jo omasta reiästään kivien väliin ahtautuneita simpukoita. Toiseksi, nuoren simpukan kuori on sileä, mutta vanhan merkkisimpukan kuori on uurteinen, niin kuin ovat vanhan ihmisen ryppyiset kasvot. Se opastaa, että minun ensimmäinen simpukkani on vielä kovin nuori. Kuva: Turun Kaupunginmuseo, Esinekokoelma. Pimentyneen putken läpi on helppo tutkia puron pohjaa. Tai eivät ne tietenkään silmiä ole, vaan ne kaksi kansilehtien saranakyhmyä. Sen nähdessään ukko oli surullisena puistellut päätään, ja minäkin olin silloin pahoittanut mieleni ukon puolesta. SAUVOMME LAUTAN ylävirtaan, aivan koskennikaman alle ja sidomme sen rantapajuun. Meitä oli suunnattomasti harmittanut se, että muualta tänne tulleet helmestäjät eivät kunnioita vesiluonnon herkkyyttä. Minä haluan oitis nähdä aukon lävitse puron pohjan, mutta koskenalinen heikko akanvirta ja veden väreily honkapölkkyjen välissä häiritsevät näkökenttää. Ei, niiden alla ei tunnu mitään, ei ole helmeä siinä simpukassa. Ukko kaivaa kontistaan kaksi pyöreäksi nakertamaansa akkunalasin kappaletta ja pienen tuohinyytin, jossa on akkunakittiä. Tarkkaan tihrustaen erotan sen silmät. – Paina veitsen terä kansilehtien väliin, sieltä ohuelta puolelta ja sitten vipuat kuoria erilleen ja raolleen, ja kun sormenpäät mahtuvat väliin, väännät auki. Lyhennelmä Paavo Ahavan (1930–2024) käsikirjoituksesta Aito helmi vuodelta 1889 säilytysrasiassaan. Vaikka sen sisuksiin olisikin päässyt pujahtamaan sen oloa ja elämää häiritsevä hiekanjyvä, simpukka ei olisi vielä millään ehtinyt kasvattaa sitä helmeksi, jolla olisi penninkään arvoa. Vedän vielä paitani hupuksi yli pääni estämään valon pääsyn aukon kautta veteen. Sillä menolla niitä suuria simpukankuorikekoja syntyy, ja kohta häviää simpukka Karjalan puroista vieden samalla vesistämme lohen ja taimenen. Se osoittaa paikkaa ottikepillään, jonka näen tötteröni lävitse. Tämän ukko sanoo nähneensä jo ensi silmäyksellä, ennen kuorten avaamista. Vielä tarvitaan jotakin. Kaikeksi onneksi ei vieras ole ihan vielä ehtinyt näille meidän omille simpukkapuroille. Nyt erotan itsekin yhden. Onkohan ensimmäisessä simpukassani helmeä. Tämän ensimmäisen simpukkani saranaa kiinni pitävä sitkeä lihaskimppu panee kovin kovasti vastaan, mutta saan viimein molempien käsieni sormet rakoon ja onnistun vääntämään kannet auki. Sivuun menee kerran toisensa perään. Paljon pahempaakin jälkeä on kuulemma jollain kulmalla jo nähty, puron poikki on rakennettu pato, odotettu kunnes sen alla oleva suvanto on juossut kuiviin. Ensimmäistä varten tarvitaan puukkoa, sitten kuulemma käytetään avaamiseen edellisen simpukan kuoren puoliskoa. Sivuilta lautan alle tulevassa tasaisessa hajavalossa pienimmätkin yksityiskohdat näkyvät selvinä. Viimein, monen, monen yrityksen jälkeen tunnen simpukan tarttuvan ja kohotan ottimeni varovasti ylös. No, mistäkö sen voi tietää että simpukka on nuori. Se näyttää epämääräiseltä, ruskeasta ympäristöstään vain vaivoin erottuvalta soikiolta. VIIME KESÄN samoilumatkallamme Uhutjoen varsilla olimme tavanneet siellä täällä rantaan heiteltyjä säiden haalistamia ja hapertamia simpukankuoria. – Ukko hei, minä sain elämäni ensi simpukan! Ukko opastaa, kuinka simpukka avataan. Väreily on vaimentunut, näen pohjan yksityiskohdat selväpiirteisinä. Ei onnistu ensi kerralla, ei toisellakaan. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 8 avulla kaksi puolen metrin pituista pätkää, jotka kopautamme tyhjiksi lahontöhkästä. – Nuoria sileäpintaisia simpukoita sinun ei pidäkään jatkossa avata, ne me laskemme aina takaisin veteen. Ottikepit syntyvät kahdesta minun noutamasta nuoresta pihlajasta, joiden paksumman pään ukko halkaisee puukolla ristiin, levittää sälöjä hieman ja kovertaa niiden sisäsärmät tarttumakoloksi. Käden käänteessä se kittaa tötteröiden alapäähän vesitiiviin lasipohjan. Jossain niitä oli ollut oikein koko keko. Kaikki sen pohjalta löytyneet simpukat on poimittu, viety rantaan, kammettu auki ja tutkittu
Janne Saarikivi Kielentarkistandu: Natalia Giloeva. Kirjoittaja on suomalais-ugrilaisten kielten tutkija, dosentti ja tietokirjailija. Eihäi kielen pagizemine ole kaikil himoruado. Kačellah da kyzelläh, jotta midä čuuduodiivuo. YHTELTIEDY PIDÄY vähembistökielizen ristikanzan vastata kyzymyksih, jotta mintäh pagizet mostu kieldy, midäbo hyödyy täs ruavos on, da muga ielleh. Nenga aletah ruoččilažet pagižemah suomie, da suomelazet angliedu. Gu ei olle sinuu da toizii pagižijoi, ei voija avvuttua kai muailman elvytysprogrammat, zakonat da valdivon dengat. Nenga paistah ruočin kieldy Suomes tämpäi 5 pročenttua suomelažis. Enimil ristikanzoil eule puaksuh tärgie, midä kieldy paistah, ku vai dielo ellendettäs. Isän puolelta hän on karjalaista sukujuurta Laatokan Karjalasta. Mostu dieluo voit ellendiä, eihäi kieldy dumaija ylen äijiä. Kurdin vaise čečenan kieldy paistah diktatuurivaldivoloissa. Saarikivi on kirjoittanut lukuisia tiedejulkaisuja ja yleistajuisia teoksia kielestä. Gu alovehen kielelline kul’tuuru kannattau kieldy, hos valdivo ei ni kannata. Se merkiččöy, jotta sinä olet tärgien vähembistökielen da kul’tuuran azientiedäi. A sada vuottu tagaperin paistih täl kielel 14 pročenttua valdivon eläjis. Vähembistökielitutkimuksis voi nähtä, jotta äijän on kieldy, midä paistah ylen jygielöis olosuhtehis, ga kudamat eletäh yhtelläh hyvin. Samas on tozi muga, jotta kielen tulevazus rippuu kaikkie enämbäl kielen pagižijois. Gu ristikanzat, ket maltetah kieldy, ei tahota kävyttyä sidä, ei kielel ole nimittumii mahtollizuksie eliä tulevazuossah. Valdivon pidäis andua dengua kielen elävöittämisruadoh, kielipezille, žurnualoilla da kniigoilla, täshäi kai kieliaktivistat pagistah. Enämbistökieldy paistah automuattizesti jogapäiväzes elokses, a vähembistökieli eläy vaste sit, konzu luajitah kielen pagižemižes hobbi. Da enämbistöristikanzal ei pie nikonzu vastata moizih kyzymyksih. Nennii kielie on opittu tappua äijän aigua, a vielähäi net eletäh muamonkielenny da paistah niilöi ielleh. 9 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 LAUKUNKANTA JA Karjalaine, ongo sinul etnostressua. Äijän paistah, jotta valdivos. Karjalan kieltä hän on tutkinut ja opettanut Helsingin yliopistossa ja monilla kenttäretkillä Venäjällä. Karjalan kielen pagižijoisgi on äijy pragmuatiekkua. Paistah etnostressah näh. Sidähäi nengoizen žurnualan lugijat tahottais tiediä. Hos ruočin kielel taritah Suomes äijän gaziettua, programmua radivos da televiizoras, pietäh ruočinkielisty školua da yliopistuo, yhtelläh vähenöy pagižijoin suhtehine miäry rahvahas. A täshäi ongi vähembistökielien probliemu. Ei yhytä paginperttilöih, gu et tarinne, ei luveta vähembistökielizii lehtilöi, gu ei tiettäne, jotta moizii on olemas, ei ozuteta karjalankielisty identitiettua socializes medies, sentäh, jotta on toizie da tärgiembie dieloloi elokses. Vähembistöristikanzoi da heijän kieldy diivitäh da kummastellahes. Mintäh mostu pagizet. Tiettäväine karjalainegi tahtos toiči vaiše eliä omua elosta, da ei ”demonstriiruija” da ”konstrujiiruija” omua karjalastu identitiettua. DA TOIZES PUOLES kieli voi kavota kudakuigi hyvis olosuhtehis. Vähäine aigua tagaperin kirjutettih Ylen uudizis, jotta kai suomenkielizes školas käytetäh lapset endisty enämbi anglien kieldy, muga äijän, jotta se häiriččöy suomen kielengi opastundas. Da täs eule nimidä pahua. A sinus da toizis samanmoizis ristikanzois rippuu äijäl kielen tulii aigu. E läygö karjalan kieli vie tulevaisuuvvessa. Opittavakse paista jogahizes mahtollizes tilandehes da jogahizen mahtollizen ristikanzanke – vähembistökielen pagizijuahäi eule ylen äijiä. Moizet kielet tovestetah, jotta kieli voi eliä ylen jygielöis olosuhtehis, tahtotanneh vai pagižijat. A misbo kielen tulevazus rippuu. A tovenko on, jotta moizet dielot ollah ylen tärgiet. A gu tunnet etnostressua, voit olla hyväs mieles. A vaiše nengahäi suau vähembistökieldy opastuo
"Tavoitteena on virallinen asema kotiseutualueilla ja kielen siirtymisen tukeminen opetuksen avulla", puolue kertoo. KESK : Keskustan mukaan toimenpiteistä tulisi erottaa ne, joita tarvitaan kiireellisesti elvytyksen perustan luomiseksi: kielen opetus, käyttö ja sen seuranta sekä elvytystä tukeva lainsäädäntö. Lisäksi puolueilta kysyttiin, miten he aikovat huomioida toimenpidesuositukset hallitusohjelmassa, jos ovat mukana sen kirjoittamisessa. Valmiimpia konkreettisiin toimiin olivat vasemmistoliiton lisäksi vihreät ja RKP. Perussuomalaiset, keskusta, vasemmistoliitto ja RKP aikovat esittää elvytysohjelman toimenpiteitä hallitusohjelmaan. KD : Kristillisdemokraatit kertoo suhtautuvansa elvytysohjelmaan myönteisesti, mutta ilmaisee vastauksissaan varauksellisuutta. Sen sijaan SDP, kristillisdemokraatit ja kokoomus suhtautuivat karjalan kielen tukemiseen kaikkein varovaisimmin. Tämä selviää Karjalan Heimon tekemästä selvityksestä, jossa puolueilta kysyttiin, mitä vuonna 2025 valmistuneen karjalan kielen elvytysohjelman toimenpiteitä se aikoo toteuttaa ja millä aikataululla. Vastaavaa selvitystä ja puolueiden kantojen koontia karjalan elvytyksestä ei ole aiemmin tehty. Keskusta esittää selvitystyön nopeaa aloittamista lainsäädännön uudistamiseksi. Myös keskusta ja perussuomalaiset Valtaosa eduskuntapuolueista kannattaa karjalaistoimielimen ja kielilain selvittämistä sekä esittäisi karjalan elvytystoimia seuraavaan hallitusohjelmaan. Myös vihreät ilmaisi vastaavaa kantaa, mutta varauksellisemmin. Puolueiden vastaukset tulevat kokonaisuudessaan luettaviksi Uutisčuppu–Uudisčuppu-verkkojulkaisuun. PS : Perussuomalaiset esittää konkreettista aikataulua, "mikäli sopu hallituksessa syntyy". Tek s ti T U UK K A T UO M A SJ U K KA Puolueet kannattavat elvytysohjelman toimenpiteitä. Lisäksi keskusta esittää pikaista tukea Itä-Suomen yliopistossa tapahtuvaan tutkimukseen ja opettajien koulutukseen sekä kohdennettua rahoitusta kansalaisopistoissa tapahtuvaan kielenopetukseen. Puolueilta kysyttiin kantaa kielilakiin, elvytysrahoituksen vakinaistamiseen, julkishallinnollisen yhteisön luomisen selvittämiseen ja kielen takamatkan kuromiseen. Puolueiden halukkuus toimia karjalan kielen eteen ei jakaudu vasemmisto–oikeistoakselilla. Ensimmäisen puolen vuoden aikana toimenpiteet priorisoitaisiin ja tehtäisiin kustannusarvio, minkä jälkeen rahoitus ja toimenpiteet kohdistettaisiin opetustyöhön, aineistojen tekemiseen ja koordinointiin. Karjalan Heimo kokosi vastausten isot linjat ja nostoja kiinnostavimmista vastauksista. Osa esittää konkreettisia toimenpiteitä Karjalan Heimo kysyi puolueilta, miten ne suhtautuvat elvytysohjelman toimenpiteisiin, millä tavoin ne aikovat edistää niitä ja millaisella aikataululla. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 10 S uomalaiset eduskuntapuolueet puhuvat lämpimästi karjalan kielestä, mutta vain osa on valmis tekoihin kielen puolesta. Tätä varten se vaatii riittävän rahoituksen varaamista oikeussekä opetusja kulttuuriministeriölle jo ensi vuoden talousja menoarvioon eli vielä tälle hallituskaudelle. RKP : "Jos me olemme mukana seuraavissa hallitusneuvotteluissa, tavoitteena pitää olla kirjaus siitä, että elvytysohjelmaa toteutetaan riittävällä rahoituksella", RKP vastaa. Sen mukaan on "perusteltua tarkastella, millaiset keinot parhaiten tukevat karjalan kielen elvytystä sekä millaisin rakentein kieltä olisi tarkoituksenmukaista tukea tulevaisuudessa". Muutama puolue antoi kommenttinsa tie tyn henkilön nimissä. SDP:ssä vastausten laatijaksi kerrotaan saamelainen puoluesihteeri Mikkel Näkkäläjärvi. Keskustan vastaukset laati puolueen varapuheenjohtaja ja eduskunnan Karjala-kerhon puheenjohtaja Hilkka Kemppi. Karjalan Heimo selvitti: esittivät toimenpiteitä kielen aseman kehittämiseksi. Kokoomus ja kristillisdemokraatit vastasivat yleisluontoisilla lausunnoilla, joista etenkin kokoomuksen vastaus jätti vastaamatta kysymyksiin. Lainsäädäntöja rakenneselvityksiä sekä mahdollisia pysyvämpiä rakenteita tehtäisiin 1–2 vuoden kuluttua käynnistämisestä. Vastaukset selviävät Karjalan Heimon tekemästä kyselystä, jossa selvitettiin ensi kertaa puolueiden kannat elvytysohjelmaan. Karjalan Heimo toteutti kyselyn sähköpostitse tammija helmikuussa 2026, ja siihen vastasivat kaikki eduskuntapuolueet Liike Nytiä lukuun ottamatta
X X X Esittääkö puolue elvytysohjelman toimenpiteitä seuraavaan hallitusohjelmaan. Ehdotusta kannattivat vasemmistoliitto, RKP ja vihreät. Kyse on suhteessa hyvin maltillisesta rahasta, jonka jatkuvuuden takaaminen antaisi työrauhan ja vapauttaisi resursseja pätkittäisen rahoituksen varmistamisesta kielen aseman edistämiseen", vihreät kirjoittaa. Puolueen ehdotus ei kuitenkaan sisältäisi muutosta, sillä rahoitus annetaan jo tällä hetkellä neljäksi vuodeksi. "Hyvien ja tarpeellisten tavoitteiden edistäminen edellyttää priorisointia ja rahoitusta. "Yleisellä tasolla on tärkeää elvyttää ja tukea karjalan kielen asemaa", puolue kirjoittaa. Liike Nyt ei vastannut kyselyyn ollenkaan. Mahdollisten kielenoppimiseen liittyvien pilotointien avulla voitaisiin arvioida vaikuttavuutta ja kustannuksia", puoluesihteeri Näkkäläjärvi kirjoittaa. Tässä vaiheessa on vaikeaa ottaa vahvoja kantoja taloudellisiin ratkaisuihin vuosia eteenpäin", puoluesihteeri Näkkäläjärvi kirjoittaa. VIHR : "Kyllä kannatamme. KESK : Keskusta kertoo, että sen tavoitteena on "riittävän pysyvän" rahoituksen osoittaminen elvytysohjelmalle "kiireellisiin tavoitteisiin". P ER U SS U O M A LA IS ET PUOLUEILLE ESITETYT KYSYMYKSET K R IS TI LL IS D EM O K R A AT IT * LI IK E N Y T ** K ES K U ST A K O K O O M U S * V A SE M M IS TO LI IT TO R U O TS A LA IN EN K A N SA N P U O LU E V IH R EÄ T SO SI A A LI D EM O K R A AT TI N EN P U O LU E. Samalla puolue korostaa elvytystoimien talousvaikutuksia. Lähes kaikki vastanneet eduskuntapuolueet kannattavat selvityksen tekemistä tai ilmaisevat avoimuutensa sille, jopa muuten varovainen SDP. X X X X / Näin puolueet vastasivat kysymyksiin elvytysohjelmasta Lähde: Karjalan Heimon eduskuntapuolueille tekemä kysely tammikuussa 2026. PS : Perussuomalaiset kertoo kannattavansa elvytysrahoituksen muuttamista "vähintään monivuotiseksi", esimerkiksi nelivuotiseksi. 11 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 SDP : SDP nostaa esiin esimerkiksi mahdolliset karjalankielisen varhaiskasvatuksen kokeilut. SDP : "Karjalan kielen elvytyshanke on jatkumassa näillä näkymin ainakin vuoteen 2028 asti. X X / X Kannattaako puolue selvityksen tekemistä ei-alueellisesta itsehallinnosta. Puolueet kannattavat toimielimen selvittämistä Karjalan kielen elvytysohjelmassa ehdotetaan, että kielen aseman parantamiseksi selvitetään julkishallinnollisen yhteisön luomista. Vähemmistö kannattaa rahoituksen vakinaistamista Karjalan kielen elvytykseen annettu valtiontuki on tällä hetkellä määräaikaista. Vastaus ei täsmennä, mitä "riittävän pysyvä" tarkoittaa. Puolueilta kysyttiin, kannattavatko he elvytysrahoituksen vakinaistamista, jota emeritaprofessori Pirkko Nuolijärvi ehdotti Karjalan Heimossa syksyllä 2025. KOK : Kokoomus kertoo, ettei ole vielä muodostanut kantaa elvytysohjelmassa esitettyihin toimenpiteisiin. X X X X X / / Kannattaako puolue elvytystoimien rahoituksen vakinaistamista. Kokoomus ei vastannut kyselyn kysymyksiin vaan toimitti erillisen lausunnon, kuten myös kristillisdemokraatit. Kannattaako puolue erillistä kielilakia karjalalle. Toimielintä verrataan saamelaiskäräjiin ja folktingetiin, ja sen tehtävänä olisi kehittää ja selkeyttää karjalan kielen elvyttämistä sekä koordinoida kokonaisuuksia, esimerkiksi opetuksen järjestämistä
Erillinen kielilaki jakaa puolueita Karjalan Heimon kyselyssä. VIHR : "Vihreät tunnistaa, että vähemmistökielten aseman edistäminen vaatii nimenomaista lainsäädäntöä, jotta varmistetaan kielen aseman järjestelmällinen edistäminen", vihreät kirjoittaa. Sen sijaan perustuslaissa sekä laeissa, jotka koskevat opetusta ja tiedonvälitystä, mainitaan monia muita vähemmistökieliä. "Kielilain osalta pidämme perusteltuna, että tehdään ensin oikeudellinen ja taloudellinen vaikutusarvio. RKP : "Kannatamme sitä, että karjalan kielen asemaa vahvistetaan lainsäädännöllä. RKP : "Kielen ja kulttuuriperinnön turvaamiseksi meidän pitää varmistaa muun muassa pääsy oppimateriaaleihin, jotta myös tulevat sukupolvet voivat oppia ja käyttää kieltä", RKP kirjoittaa. Tämä johtuu siitä, että se on lainsäädännöllisesti ja yhteiskunnan tarjoamien rakenteiden ja tukitoimien suhteen heikommassa asemassa kuin esimerkiksi saamen kielet, viittomakieli ja romanikieli. Kevyemmässä mallissa on selkeä vastuutus, rahoitus ja koordinoiva yksikkö, kun taas raskaammassa mallissa perustetaan kokonaan uusi toimielin", se kirjoittaa. Puolue nostaa esiin, kuinka karjalan kielen oppiminen on häiriintynyt kodeissa ja opetusjärjestelmässä, minkä lisäksi karjalankielinen varhaiskasvatus ja kielipesätoiminta uupuvat. KESK : Keskusta huomauttaa, että saamelaiskäräjät ja folktinget ovat "raskaita hallintajärjestelmiä". Se esittää lain muuttamista niin, että jokaisella oppilaalla on mahdollisuus oppia karjalaa, minkä lisäksi se ehdottaa myös viranomaisille velvoitetta tarjota palveluita karjalaksi alueella, jossa on "merkittävä kieliyhteisö". KESK : Keskusta vaatii, että karjalan kielen heikompi asema tulee korjata. Suomen viralliset vähemmistökielet tulisi mielestämme määritellä lainsäädännössä selkeämmin, myös karjalan kieli", RKP vastaa. Karjalan kielen elvytysprogramman kansi.. PS : Perussuomalaiset erittelee vastauksessaan kolme konkreettista painopistettä: "toimivan opetusketjun", jossa linkittyvät kielipesä, perusopetus, toinen aste, korkeaaste ja opettajapätevyydet; materiaalit ja kielen käytön mahdollisuudet sekä "selkeä hallinnollinen vastuu ja rahoitus". "Selvityksessä tuleekin arvioida laajalti myös muut hallintavaihtoehdot", varapuheenjohtaja kirjoittaa. "Erillinen kielilaki sekä kielen opetuksen ja käytön tukijärjestelmät ovat joustavin keino päästä elvytyksen alkuun", varapuheenjohtaja Kemppi kirjoittaa. "Emme ymmärrä perusteita karjalan kielen muita kansallisia vähemmistökieliämme heikommalle asemalle", varapuheenjohtaja Kemppi kirjoittaa. "Karjalankielinen siirtokarjalainen väestömme on aktivoitunut vaatimuksissaan kielen elvytyksessä ja elvytystä tukee myös varauksetta karjalaisen kulttuurin etujärjestö Karjalan Liitto." VAS : Vasemmistoliitto sanoo, että ei halua tukea karjalaa muiden vähemmistökielten kustannuksella vaan vahvistaa kaikkien tukea. Opetus ja oppimateriaalit korostuvat Vuonna 2022 ilmestyneessä valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa huomautetaan, että karjalan kieli lähtee takamatkalta verrattuna muihin vähemmistökieliin. SDP ja kristillisdemokraatit suhtautuvat kielilain selvittämiseen avoimesti. PS : Perussuomalaiset vihjaa kevyemmän ratkaisun mahdollisuudesta. Vastauksissa painottuu erityisesti kielen opetus. Vasemmistoliitto kertoo olevansa lähtökohtaisesti toimielimen kannalla, kun taas perussuomalaiset ja keskusta ehdottavat hallinnollisesti kevyempää vaihtoehtoa. Näin yli puolet eduskuntapuolueista olisi kielilain selvittämisen kannalla. RKP kertoo tukevansa kielen aseman parantamista lainsäädännöllä, mutta ei yksilöi vastauksessaan erillistä kielilakia. Sitä kannattavat keskusta, vasemmistoliitto ja vihreät. SDP suhtautuu tällaiseen selvitykseen avoimesti", puoluesihteeri Näkkäläjärvi kirjoittaa. Tällä hetkellä karjalan kieltä ei mainita missään suomalaisessa lakitekstissä. SDP : "Tämä on harkitsemisen arvoinen asia. PS : Perussuomalaiset korostaa toiminnan tehokkuutta. Enemmistö kannattaa kielilain selvittämistä Elvytysohjelman toimenpide-esityksiin kuuluu erillinen karjalan kielilaki, jolla turvataan karjalankielisten perustuslain mukainen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan ja täsmennetään erillislainsäädäntöön tehtäviä muutoksia. "Näihin epäkohtiin on puututtava", se kirjoittaa. Puolueilta kysyttiin, miten he ottavat karjalan kielen suhteessa heikomman aseman huomioon politiikassaan. Vasemmistoliitto menee muita pidemmälle: se kannattaa myös karjalan mainitsemista perustuslaissa. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 12 Sen sijaan puolueita jakaa suhtautuminen toimielimeen. VAS : "Tahdomme luoda lainsäädäntöön kaikille kielivähemmistöille, karjalan kieli mukaan lukien, oman edustuselimen ja oman kielilautakunnan hoitamaan vähemmistökielten edunvalvontaa Suomessa näiden puuttuessa", puolue kertoo. SDP : "SDP suhtautuu kysymykseen avoimesti, eikä puolueella ole asiaan vahvaa kantaa. Saavutetaanko tavoitteet parhaiten erillisellä kielilailla vai voidaanko olennaiset oikeudet ja velvoitteet toteuttaa tehokkaammin täsmennetyillä muutoksilla nykyiseen lainsäädäntöön?", se toteaa. KESK : Keskusta näkee kielilain osana elvytystoimien aloittamista. Tätä voidaan selvittää ja arvioida", puoluesihteeri Näkkäläjärvi kirjoittaa. "Kannatamme, että selvitetään vaihtoehdot, joilla koordinaatio tehdään tehokkaaksi
Perinteisessä sinipunahallituksessa mukana olisivat SDP:n ja kokoomuksen lisäksi vihreät ja RKP, jotka molemmat esittävät konkreettisia toimia karjalan kielen edistämiseksi. Seuraavan hallituksen mahdolliset pääpuolueet eivät ole innokkaimpia karjalan kielen elvyttäjiä, minkä takia muiden puolueiden kannoilla on erityistä väliä. Nämä kaikki puolueet ilmaisivat Karjalan Heimon kyselyssä halukkuutta konkreettisiin toimiin karjalan kielen puolesta. Oheisen jutun kysely, jonka Karjalan Heimo teki eduskuntapuolueille karjalan kielen elvytysohjelman toimenpiteistä, edustaa karjalaiskeskustelun harvinaista alalajia: politiikan journalismia. Sukujuuriltaan karjalaisia on Suomessa niin paljon, että he lienevät puolueille tärkeä äänestäjäryhmä. Spekulaatioiden apuna voi käyttää Iltalehden talvella tekemiä selvityksiä. Karjalan Heimon kyselyn vastausaste oli korkea ja yllätti toimituksen. Tuukka Tuomasjukka KOMME NTTI. Lautakunta on tietysti tärkeä, mutta mittakaavaltaan täysin eri luokkaa kuin tekemistä odottavat uudistukset. Karjalan Heimon kysely vahvistaakin, että sinipunahallitusta rakennetaan jo. Kun seuraavillekin hallituskausille povataan isoja leikkauksia, ei rahanjaon kohteeksi ole helppo päästä. Väite on naurettava. 13 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 Mitä aiotte tehdä asialle. Poliitikot voisivatkin olla valmiita käymään karjalaisten asemasta keskustelua, jos sitä vain heräteltäisiin. Siksi puolueiden vastaukset kyselyyn julkaistaan kokonaisuudessaan Uutisčuppu–Uudisčuppuverkkojulkaisussa, jotta niitä voisi hyödyntää mahdollisimman laajasti myös myöhemmin. Miten. Huomiota herätti myös se, kuinka osa puolueista oli valmiita esittämään konkreettisia toimenpiteitä. Enää tarvittaisiin, että karjalan kieltä tukevat puolueet priorisoisivat aiheen neuvotteluissa riittävän korkealle. Vaikutuksensa on silläkin, että karjalaisuutta käsitellään erityisesti kulttuurilehdissä, joissa painottuu ennemmin kulttuuri kuin politiikka. PUUTTEITA ON OLLUT myös karjalan kielen elvytysohjelman uutisoinnissa. Millä aikataululla. Yhtä tiukkoja olivat ainoastaan kokoomus ja kristillisdemokraatit, jotka tosin jättivät vastaamatta suurimpaan osaan kysymyksistä. Se tarkoittaa, että karjalan elvytystoimia voisi vahvistaa jo seuraavalla hallituskaudella. Niissä SDP:n vaikuttajat muodostaisivat hallituksen mieluiten vihreiden, keskustan ja vasemmistoliiton kanssa. SDP yllätti Karjalan Heimon kyselyssä vastaamalla varovaisesti ja korostamalla talousnäkökulmaa. Jutut kuvailivat kyllä elvytysohjelmaa ja toimenpide-ehdotuksia, mutta eivät jatkaneet kysymään asiasta päättäjiltä – siitä huolimatta, että se nimenomaan kuuluisi median tehtäviin. Niitä juttu ei maininnut, kuten ei elvytysohjelmaakaan. Elvytysohjelman toimenpide-ehdotuksista vuoroaan odottavat karjalan kielen lisääminen lainsäädäntöön, kielen opettaminen varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, oppimateriaalien saatavuuden parantaminen, karjalankielisen kulttuurin tukeminen, karjalankielisen toimituksen perustaminen Ylelle – ja moni muu. Sillä kuten perussuomalaiset vastauksessaan kyselyyn kiteytti: "Tilanne ei korjaannu juhlapuheilla, vaan teoilla ." Karjalaiskeskustelusta puuttuu politiikka Kirjoittaja on toimittaja ja kustannustoimittaja, joka on seurannut pitkään karjalaisiin liittyviä kysymyksiä. Konteksti puuttuu. Kokoomukselle mieluisimmat kumppanit taas olisivat keskusta, perussuomalaiset ja RKP. "Karjalan kielen asemaan merkittävä parannus Suomessa", se uutisoi tammikuussa, kun karjalan kielelle perustettiin lautakunta. POLITIIKASTA KESKUSTELU ei olisi mitään ilman spekulointia. K arjalan kieltä lähestytään julkisuudessa useimmiten kulttuuritoimintana, jolloin poliitikoiden vastuu sivuutetaan. Lähtökohdat karjalaisten oikeuksista käytävään poliittiseen keskusteluun olisivat kyllä hyvät. Sama vika toistuu silti isommissakin toimituksissa, esimerkiksi Ylellä. Karjalan Heimon kysely toimii yhtenä alkuna tällaiselle keskustelulle, kun se kokoaa yhteen puolueiden kannat kielenelvytyksestä
Äijile karjalah opastujile kielikursat ollah paginpertilöin ližäkse ainavoloi kohtii, kudualois hyö piästäh pagizePag iz u tt elii H I LO IN N ATO I (N a t al i a G i l o e v a ) Minuška. Ruaduo on olluh Tänäpäi minun paginkanzannu on Niko Tynnyrinen Päivännouzu-Suomen yliopistospäi. Ga toičihäi elos ei ni mene ihan pluanoin mugah. Niko Tynnyrinen: ”Nuoret ollah ice piätetty ottua kielen järilleh” Hiloin Natoi: Tule paginale! äijy, ga jo allus algajen se on tundunuh tärgiekse da sendäh kuitahto kebjiekse silloigi, konzu se on jygei. Siirryin opastumah Päivännouzu-Suomen yliopistoh, sendäh gu tahtoin opastuo karjalan kieleh da kul’tuurah. Rubein lugemah kniigua karjalakse, da terväh jo kirjuttelin toizien ristikanzoinke karjalakse joga päiviä. NT: Yliopistos minun piäaineh oli anglien kieli da piätin lähtie opastumah sih juuri kiändäiliiniel, sendäh gu en tahtonuh opastajakse. Yksikai karjalan rouli ei juuri minun elokses silloi olluh ylen suuri. HN: Olet ruadanuh karjalan opastajannu jo sen-tämän vuvven. Kuibo olet piädynyh moizekse. Taitehkohtannu pien Jovensuuh muutandua. Häi ruadau sie yliopisto-opastajannu da karjalan kielen elvytysruavon koordinuattorannu. Täl pagizuttelul avuammo Tule paginale! -rubriekan. Niko Tynnyrinen (NT): Minus rodih aktivistu ihan petties. Silloi duumaičin, gu voizinhäi minägi vähäzen opitella karjalan kieldy. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 14 Hiloin Natoi (HN): Sinuu tietäh karjalazennu aktivistannu da karjalan kielen specialistannu. Karjalakse ruadajes minul on ainos olluh nengoine tundo, gu minun ruavol on konkretnoi merkičys. Ravieh liityin buitegu huomuamattah karjalankielizeh yhtehistöh da rubein käyttämäh karjalua ruadokielenny. Konzu jo opastuin yliopistos, huomain, gu erähät nuoret ristikanzat paistih internetas karjalakse. Mittuine dorogu se on olluh. Kuva: NIKO TYNNYRINEN. Midä olet tiedänyh nečis ruavos jo edukyndeh da mi on olluh ihan uuzi dielo, toinah vuottamatoigi. Olen ruadanuh karjalan opastajannu rahvahanopistos da yliopistos, da ozakse minul on vaigu hyviä opastuskogemustu. Olen kiinnitännyh huomavuo sih, gu vähembistökieleh opastandu ei nikonzu ole vaigu opastandua. Minun suvus on paistu karjalakse da olen jo lapseššu tiedänyh midätahto karjalan kieleh näh
Kiännöstiijon specialistannu maltat sellittiä meile, kui da mil eruou kiändämine varavonalazele kielele muus kiännändäs, sanommo, millegi valdukielele. Tarkoitan, gu erähät paistah karjalakse kebjieh da ruatah ylen ravieh, toizet tullah kiännösseminuarah kerras perusda jatkokursan käydyy. Nengoine organizuittu pagintilandeh on nuorile tärgei, sendäh gu se mahtollistau karjalankielizen identitietan muvvostundan da kehittäy nuorien kielenmaltuo. NT: Olen ainos suvainnuh opastuo vierahih kielih kiändämizen vuoh da sendäh rubein kerras karjalah opastundan allus kiändämäh kaikenualastu tekstua ihan himoruavokse. Kuva: LOTTA JALAVA KARJALAKSE KIÄNDÄMINE ÄIJÄL ERUOU VALDUKIELILE KIÄNDÄMIZES.. NT: Kiännösseminuarukursu kehittyy joga vuottu. Opastundu voibi olla heile herky da tärgei processu. Muitegi kiändäjäl on vähembi karjalankielisty ezimerkitekstua, kudualoi voizit käyttiä avukse. Käytändön tazol suurin ero on se, gu karjalakse kiändäjes puaksuh pidäy luadie uuttu sanua. Midä eričyksellisty on kiändämizes karjalakse. HN: Sinunke olemmo jo äijän kerdua yhtes pidänyh karjalan kiännösseminuaran kursua Päivännouzu-Suomen yliopistos. On tärgei, gu jogahine opastui voi olla keräl kiännösseminuaras kaččomattah kielenmaltoh da hänen käytettyh murdeheh, ga ozakse olemmo suannuh pozitiivistu työndyö. Sendäh karjalan opastajal pidäy ottua huomavoh kielen muuttui kontekstu da ravei elvytysruado. Minul on nuorien paginpertis vaigu hyviä kogemustu, eigo nuorien paginua nikonzu ole pidänyh äijiä vediä. En ni musta, midä kaikkie olen kiändänyh, sendäh gu kiännän karjalakse läs joga päiviä. Se andau vägie tuliehgi ruadoh! HN: Kiännösseminuaran opastai on sezo kiändäi. 15 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 mah karjalakse da vastavumah toizien karjalankielizienke. HN: Allus algajen olet olluh Nuorien Paginpertin vedäi. On olluh ylen hyvä huomata, gu Jovensuus on nengoine suuri joukko karjalakse pagizijua nuordu. Meijän pagin on vähimyölleh 90 % karjalakse, emmogo myö puaksuh pagize vaigu karjalažuttu da karjalan kieldy, ga ihan toiziigi dieloloi. Vedäjänny olen tiettäväine vastuos ezimerkikse tilavaravukses da syömizien tuomizes, ga muite minul on puaksuh moine tundo, gu olen vaigu yksi paginpertiläine paginpertiläzien keskes. Kehitettäviägi on, sendäh gu kursal on tavan mugah kaikenualastu opastujua. Opastajale pidäy oppie ottua huomavoh eriluaduzet kielenmaltot da vie karjalan eli paginluavut. Toizielpäi karjalakse kiändämine on minun mieles enämbi palkiččii, migu hos suomekse libo angliekse kiändämine, sendäh gu jogahine kiännös on ylen tärgei da eistäy edehpäi karjalan nägyvytty da stuatussua. Sinä olet olluh sen piäliNiko Tynnyrinen pagizou Karjalan kieli eläy – Raija Pyöli 80 vuottu -seminuaras 27.11.2025. Tiettäväine jogahine opastai mugavuttau omassah kursoi parem vastuamah opastujien joukkuo, ga karjala on kehittyi kieli. Karjalakse kiändämine äijäl eruou valdukielile kiändämizes. Karjalakse on perindöllizesti paistu perehen keskes da kois, eigo kieles vältämättäh ole kaikkie eričyslibo nygysanastuo, hos sidä luajitahgi ezimerkikse uudizii kiändäjes kaiken aigua. Kuibo kursu on kehitynnyh da midä vie sit olis kehitettäviä. Midä olet tässäh ehtinyh kiändiä karjalakse. Misbo rodih ideju avata oma paginperti nuorih näh. NT: Nuorien paginpertii pakittih karjalankielizet nuoret, kuduat tahtottih vastavuo toizien karjalankielizien nuorienke da paista juuri nuorien elostu koskijois tiemois. Heijänke kirjuttelendu da yhtehine ruado jatkutah kursoin jälgeh, da se ongi paras podarku: nähtä, gu opastui on piässyh keräle karjalakielizeh yhtehistöh da käyttäy kieldy joga päiviä. HN: Mulloi jullattih karjalan kielen elvytysprogrammu. Mittumua kogemustu olet suannuh paginpertin vedäjänny. Niilöin jälgeh olen kiändänyh ezimerkikse sometekstua, tv-tekstaituksii, tiijoitehtu, tiijollistu tekstua, raportua, runuo da yhten romuanangi. Opastujien kiännöksii on jullattu ezimerkikse erähien karjalazien järjestölöin verkosaitoil, mi on minun mieles ylen tärgei dielo. Minun enzimäzet ”virrallizet” kiännökset karjalakse oldih Karjalazet Nuoret Suomes -yhtistyksen protokolat. Tärgei princippu on, gu kursuruavot elvytetäh da kehitetäh kieldy. Opastajannu on kunnivo suaja olla vuitti sidä, da puaksuh opastujat tullah kursoin aigua ylen lähäzikse da tärgielöikse
Ilmai heijän ruaduo ei olis ni karjalan elvytysprogrammua. HN: Karjalan kielen specialistal on kaikenualastu ruaduo da sinul on kirjutettavannu vie väitöskniigu. Mittuine rouli sil on karjalan kielen kehityksel da kieliyhtehistöl. Ezimerkilöi karjalazien nuorien vastavundois. Se on hyvä tugi da algu, ga nygöi pidäy poliitiekallistu piätösty da uuttu rakendehtu kaččomah karjalan kielen dieloloi. Piättäjile da kieliruadajile programmas annetah 23 ehoitustu karjalan elvyttämizekse tarvittavis toimenpidehis. Avua vähäzel programman syväindyö da tärgevytty karjalazeh yhtehistöh näh. Slaidu Niko Tynnyrizen luvendospäi 27.11.2025. NT: Lapset da nuoret ollah tärgies roulis kielen elvytändäs. Ližäkse programmu buitegu passiboiččou kieliaktivistoi da ozuttau, gu heijän ruavol on olluh suuri merkičys. Programmas kačellah karjalan histouriedu da tilandehtu Suomes sego kerrotah, kuibo karjalan tugie vois tuvva samale tazole toizien vastuajien kielienke. NT: Kui elvytysprogrammu, mugai karjalan kielikomissii tuou karjalua lähembäkse toizii Suomes kodoperäzii kielii. HN: Luaji kyzymys, kuduah tahtozit vastata. Heile kieli ei ole huigei, da nenga hyö tugietah sežo vahnembii pagizijoi. Minun mieles tärgevin nuorien karjalazien kielenkäytändiä koskii eričyspiirreh on se, gu heil ei ole omua kogemustu karjalankieližyön täh čakkuandas. Se on avukse tutkimusruavosgi. Duumaičen, gu komissii tuou karjalale vie ližiä uskottavuttu, sendäh gu pagin on alallizes specialistujoukos. Karjalan kielen komissii zavodiu oman ruavon mieldykiinnittäjäs tilandehes, sendäh gu kielen tilandeh kehittyy ravieh. Vahnembat karjalankielizet voijah vie mustua jygiedy kogemustu da niilöin periä huomuamattah ičegi duumaija, gu kielen tulii aigu ei ole ylen hyvä, ga nuoret ollah iče piätetty ottua kielen järilleh da käyttiä sidä toiči annettuh negatiivizeh työndöh kačomattah. HN: Pakkaskuus algajen rubieu ruadamah karjalan kielen komissii. Ozakse olen jälgivuozien aigua suannuh kallistu kogemustu karjalakse kiändämizes. Ruado eistyy edehpäi hil’l’akkazeh, sendäh gu täs on kaikenualastu muudugi ruaduo, ga juuri nygöi minul on ihan hyvä tundo väitöskniiguruavos. Toinah nygöinegi aigu on nuorien käzis. Avua vähäzel omua tutkimusruaduo. Programman tärgevimät tavoittehet on nostettu nägövih ezimerkikse karjalan kielen specialistujoukon halličusprogrammutavoittehis, kuduat voit lugie Kotuksen verkosaital. Ližäkse komissii sebrannou ezmäzel kavvel elvytysprogramman tavoittehien todevutandua. NT: Minuu tietäh karjalazennu kiändäjänny, tutkijannu, opastajannu da aktivistannu, ga harvah piäzen pagizemah toizis minule tärgielöis dielolois. Käytändön kieliruaduo komissii ei rubie kaččomah, sendäh gu se kuuluu Päivännouzu-Suomen yliopiston kanzallizeh eričysruadoh. Komissies voijah ezimerkikse andua karjalan käytändiä koskijua kehoitustu da nevvuo sego ottua kandua eriluaduzih kielipoliitiekallizih kyzymyksih. Nuoret pagizijat siirtäh kieldy edehpäi omile lapsile, ga jo enne mahtollizii omii lapsii nuoret luajitah uuttu sanastuo da viijäh karjalua uuzih kohtih. Kui sinä näit tämän dielon. Juuri nygöi olen kyzelyn vuoh tutkimas karjalankielizien kiännöksien vastahotandua da karjalan käyttäjien da opastujien duumii kiändämizen hyövylli žyös. Kuva: NIKO TYNNYRINEN AIJEMBA RUADANUZIEN AKTIVIZMU OZUTTAU NUORILE DOROGUA, GA UVVEN SUUNNAN HYÖ VALLITAH IČE.. HN: Puaksuh olemmo sanonuh, gu karjalan kielen da karjalazen kul’tuuran tulii aigu on nuorien käzis. Sendäh kyzymys roih nengoine: Midä suvaičet ruadua, konzu et ole karjalaruadolois. Väitöskniigah tulou kolme artikkelii, jogahine kaččelou tiemua vähäzel eri nägökohtas. Sih vastuazin, gu suvaičen lugie pitkiä kniigua da panna lugiettuloin kniigoin tiedoloi Excel-taulukkoh, luajin syömizii, ečin tieduo da opastun uuzih dieloloih, kižuan dovarišoinke roulikižoih da luajin yhtes heijänke fantuaziimuailmua sego kirjutan da duumaičen dieloloi, kuduat nikui ei liitytä varavonalazih kielih libo niilöin elvytändäh (kuni myös liitytäh). Aijemba ruadanuzien aktivizmu ozuttau nuorile dorogua, ga uvven suunnan hyö vallitah iče. NT: Karjalan kielen elvytysprogrammu on tärgei, sendäh gu se tuou karjalan kieldy lähembäkse toizii Suomes paistuloi kodoperäzii kielii. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 16 mäzii luadijoi. Kotukses ruadau äijy laudukundua, da niilöin tehtävät da roulit vähäzel vaihtellahes kielien tilandehien perustehel. Programmas ezimerkikse sanotah, gu karjalale pidäy suaja oma kielizakon da karjalah pidäy voija opastuo školas. Mostu karjalal ei aijemba ole olluh. Mittumuabo tiemua sinä kaččelet. Hos programmu on tärgei, sen vuoh ei voija azuo ezimerkikse kielikylyy libo kielizakonua. Tämä tiijustettih tiijollizes tutkimuksespäigi, sendäh gu pagizijoin igä on puaksuh yksi kritierii, kudai otetah čottah kielien varavonalažuttu libo eloivoimažuttu analiziiruijes. NT: Kaččelen väitöskniigas karjalakse kiändämisty da uuzien sanoin luajindua kielenelvytyksen tavoinnu
Suomi taas on usein ottanut karjalaisuudesta ne osat, jotka ovat kulloinkin olleet mieleen, edes sitten oluthyllyn täytteeksi. Tutkimuksissa kuvataan, kuinka suomalaiset tulivat Karjalaan, näkivät, voittivat ja katosivat taas. On arvokasta, että punasuomalaiset ovat päässeet huomion keskipisteeseen edes muutamaksi vuodeksi. Aki Aunala. Tämä on toki tutkimuksenteon arkirealismia, mutta myös muistutus siitä, mitä kaikkea jää suurtenkin hankkeiden ulkopuolelle raporttien reunahuomautuksiin. KARJALAISUUDEN historiallinen tragedia on ollut kansan maantieteellinen hajaantuneisuus. Heidän tarinansa ovat merkityksellisiä, suomalaisuuden kuvaa merkittävästi täydentäviä. Siksi jokaista karjalaisuutta sivuavaa tutkimusta on syytä jatkossakin pitää merkittävänä historiatekona, jolla yksittäiset tilastomerkinnät saavat vihdoin omat paikkansa dokumentoidussa menneisyydessä. Käytännössä tutkimusrajauksia tehdessä päätettiin, että osa suomalaisista oli enemmän suomalaisia kuin toiset. Suurten hankkeiden valokeilassa usein unohtuu se, että yksilöillä on yllättävän paljon valtaa niin tiedon tuottajina kuin välittäjinäkin vaikuttaa kollektiivisen muistin rakentumiseen. Kokonaiskuva aikakaudesta kohentui siis merkittävästi, ja punasuomalaiset saivat vihdoin Suomen valtion ”armahduksen”. Päivätyönsä sivussa hän valmistelee väitöskirjaa neuvostopropagandasta Venäjän Karjalassa vuosina 1918–1922. Tätä valtaa aktiivisesti käyttämällä voimme jatkossakin varmistaa, ettei karjalaisten kohtaloksi soviteltu unohdus ole kiveen hakattu. Mutta samalla, kun punasuomalaisia tuomittiin tekaistuilla syytteillä, kuoleman viikate heilui karjalaistenkin puolella, kuten vuosien varrella julkaistut vainojen uhritilastot osoittavat. Kirjoittajan sukujuuret ovat Aunuksen Karjalassa. Venäjä olisi toki voinut olla se taho, joka näitä selvityksiä olisi tehnyt, mutta tämä juna on jo mennyt ohi. Siinä, missä punasuomalaisten kohtaloita voitiin vaatia selvitettäväksi Suomen valtiojohtoa myöten, karjalaisten vastaava tutkimus ei kuulu kenenkään vastuulle. Hankkeen aikana kysyttiin useamman kerran, miksi tähän selvitystyöhön ei ollut valmiutta aiemmin tai miksi punasuomalaisten kohtalot kiinnostivat juuri nyt. J oulukuussa 2025 tuli päätökseensä poikkeuksellinen tutkimushanke, jossa pyrittiin selvittämään suomalaisten kohtaloita Venäjällä Neuvostoliiton myrskyisinä vuosina. Juuri siksi, samoin kuin punasuomalaisten kohtalot olivat tabu YYA-ajan Suomessa, eivät karjalaisten ja inkeriläisten kohtalot valtiollisine ihmisluovutuksineen ole olleet yhtään sen helpompi puheenaihe valtionjohdon foorumeilla tai edes kotimaisen median käsittelyssä. On kuvaavaa, että samalla, kun suomalaisten kohtaloita selvitettiin, Venäjällä lakkautettiin vainojen uhrien muistoa vaalinut ihmisoikeusjärjestö Memorial ja passitettiin Karjalan joukkohautoja paljastanut Juri Dmitrijev neuvostohenkiselle vankileirille. Toisaalta ei ole järin todennäköistä, että punasuomalaisten rinnalla kaatuneiden karjalaisten tarinat saisivat yhtä paljon huomiota. Lopputuotteina syntyi tutkimusjulkaisuja, kattava verkkotietokanta ja jopa näytelmä Muistopäivä. Kansallisarkiston vetämä hanke sai runsaasti huomiota ja vakaan rahoituksen valtiolta. Valtayleisö ei todennäköisesti kiinnittänyt huomiota siihen, että hankkeessa määriteltiin myös suomalaisuutta kriittisemmin kuin kenties koskaan aiemmin. Esimerkiksi Neuvosto-Karjalasta ja Stalinin aikakauden terrorista tehtyä tutkimusta tarkastellessa havaitsee nopeasti, että alueen alkuperäiskansan, karjalaisten, roolina on ollut näytellä sivuosaa omalla maaperällään. Aikoinaan Suomen tavoitteet heimokansoja kohtaan olivat huomattavasti tätä kärjistettyä tasoa laajemmat, ja voimapolitiikan seuraukset olivat sen mukaiset aina sotakorvauksia myöten. 17 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 LAUKUNKANTA JA Kohtalona unohdus. Karjalaisten tarinat näkyvätkin usein vain tilastoissa punasuomalaisten kohtaloiden rinnalla
Silloin oli pandemia-aika, mutta siitä lähtien, kun turvallinen matkustaminen Viroon on ollut taas mahdollista, olen ollut viron kanssa aktiivisesti tekemisissä.” Sosiaalisessa mediassa läpilyönyt @segasukukiel yhdistelee suomea, viroa, karjalaa ja eteläviroa. Siinä samassa rytäkässä kiinnostuin laajemmin sukukielistä. Se ongi miks minä yritän jagaa suguja segakielte iloo ja reemuu kaigile.” Näin kertoo Nico Johannes, joka tekee sosiaaliseen mediaan Instagram-alustalle sekasukukielistä sisältöä. […] Ja nigu nyt näete, ei meil aina ole tarvis englandi kielele, ku me jutustame yhtes. Lähisukukielten pohjalta rakentunut sekakieli herättää uteliasta kiinnostusta ja luo yhteyksiä itämerensuomalaisten välille. Viitisen vuotta sitten hän innostui suomalais-ugrilaisista kielistä karjalan kielen kautta. Meil kaikil on jagattu kielelline perimus, mi sisäldäb võib-olla kolm-neli-viistuhat sanaa. Tampereella asuva Nico on englannin kielen opettaja, muusikko ja aktiivinen kieliharrastaja. – Itämerensuomalaiset kielet taipuvat sekakieleksi Kielten sallittua sekakäyttöä Tek s ti M ARI E GU M É R, k u va t N IC O J O H A N NE S , Se g as u ku k i e l e n In s t ag ram t i l i. Kyseessä on itämerensuomalaisista kielistä rakentunut välikieli, jota ei tarvitse opiskella ymmärtääkseen sitä, mikäli hallitsee yhtä itämerensuomalaista kieltä. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 18 K ui se või olla nii et me võime räägii sellaises kieles mi on selgee suomalaisile, eestiläisile, karjalaisile jne. ”Ymmärsin, että karjalahan on tosiaan oma erillinen kielensä
Karjalaan hän on tutustunut työväenopiston ja Itä-Suomen yliopiston kursseilla sekä Tampereen paginpertissä. Tiliä luodessaan Nicoa henkilökohtaisesti kiinnosti, miltä sekasukukielen ortografia näyttää ja millaisen vaikutelman se jättää ihmiseen, joka näkee tutun sanan hieman erilaisena. ”Kielten oppiminen voi usein olla tarpeettoman vaikeaa, mutta jos ytimenä on kommunikointi, sitä voi tehdä aika helposti. Nico on pyrkinyt tilinsä kautta osoittamaan, että yhdenkin itämerensuomalaisen kielen voimavaroilla voi melko vaivatta kommunikoida muiden lähisukukielten puhujien kanssa. Ensimmäisen julkaisun jälkeen seuraajakunta alkoi kasvaa huikeasti, ja helmikuussa 2026 tilillä oli jo yli 12 000 seuraajaa. Hän halusi kokeilla, ymmärrettäisiinkö sekakielistä puhetta eri kieliyhteisöissä. kontrollikielinä. Viron-matkoillaan Nico huomasi ihmettelevänsä, miten vähän läheiset sukukansat tuntevat toisiaan tai osaavat toistensa kieltä. Esimerkiksi kahvilassa tilaamiseen tarvitaan käytännössä lähes samoja sanoja, mutta niiden sijasta keskinäisessä vuorovaikutuksessa käytetään englantia. Ne toimivat ns. 19 Karjalan Heimo 1–2 | 2026 Nico on opiskellut viroa enimmäkseen kielisovellusten kautta sekä käytännön tilanteissa. On kiva laittaa pieniä kieliä rinta rinnan näiden isojen kansalliskielten kanssa”, Nico kertoo. Sekakieltä aletaan rakentaa enemmistöperiaatteella: jos esimerkiksi kolmessa neljästä kielestä toistuu sama sana tai ominaisuus, siitä tulee automaattisesti osa välikieltä. Englanninkielistä sisältöä pursuavassa somessa sekasukukielen kaltainen kuriositeetti kiinnittää huomiota monestakin syystä. Sekasukukielen periaate Avain itämerensuomalaiseen sekakieleen tuli vastaavan tapauksen kautta. Tarkoituksena on ollut kommunikoida tehokkaasti ilman, että sanottu olisi välttämättä kieliopin mukaan oikein. Sekakielisyys on taito, jota on ehkä ennen formaalia kielenopetusta osattu laajemmin. Hahmojen kylkeen on yhdistetty kielivertailuja, joista selviää Niiskuneidin olevan livvinkarjalaksi Ninnineidoi ja viroksi Piripiiga, Mörön taas Mörgö ja Urr. Myös eteläviron murteet ja niistä erityisesti võro kiil ovat tulleet tutuiksi. Toinen syy sekasukukielen menestykseen piillee huumorissa. ”Tässä ollaan kielen kanssa tekemisissä, mutta nykyisessä kuva-ajassa juuri ei-kielellinen elementti toimii sisäänheittokeinona, mikä on hassua. Nico arvelee yhdeksi tekijäksi sitä, että lähisukukielten puhujat ovat todellisuudessa hyvin kiinnostuneita toisistaan. Suomen kirjakielikin on oikeastaan eri murteita yhdistelemällä luotu sekakieli”, Nico huomauttaa. Tällä perusteella sekasukukieleen saadaan vokaalisointu. Instagram-tilillä julkaistuissa meemeissä seikkailee ikonisia ja tunnistettavia hahmoja, kuten Nalle Puh, Spiderman ja Muumit. Ennen sekasukukieltä Nico opiskeli interlinguaa, romaanisten kielten sekakieltä. Verrataan vaik kapa sanaa kylä, joka on sama suomessa, karjalassa ja etelävirossa, mutta virossa taas küla. Sana päivä auttaa sen sijaan määrittämään diftongeja – suomessa,. Nico käyttää sekasukukielessään suomea, viroa, karjalaa ja eteläviroa murteineen. Tämä sai Nicon pohtimaan, voisiko kommunikointi tapahtua sukukielten yhteisen sanaston pohjalta. Suosittu kuriositeetti Elokuussa 2025 Nico julkaisi ensimmäisen sekasukukielellä puhutun videon Instagram-tililleen (@segasukukiel). Perusajatus on se, että valituista sukukielistä etsitään yhteistä sanastoa ja kieliopin piirteitä
Tulevalle vuodelle on sovittu jo joitain esiintymisiä, joiden avulla on tarkoitus tunnustella, mitkä voisivat olla seuraavat askeleet kieliprojektin parissa. Esimerkiksi samboka on keinotekoinen uralilainen kieli, joka perustuu suomalais-ugrilaisten kielten sanastoon ja kielioppiin. ”Kiinnostuksen määrä on pakko kääntää motivaatioksi tehdä tätä vielä paremmin. Esperantoahan ei voi ymmärtää ilman opiskelua, sekasukukieltä taas ymmärtää yhden itämerensuomalaisen kielen pohjalta”, Nico täsmentää. Jos voin myötävaikuttaa kielisukulaisten välisen yhteistyön edistämiseen, se olisi iso onnistuminen. Vaikka itämerensuomalaisten populaatiota ei voi isoksi kutsua, kielellinen perimä sen sijaan on laaja ja rikas. vienankarjalan netäli), joka on suomalaiselle vaikea ymmärtää. Täten sekasukukielessä päivä-sanan diftongi on -äi. Suomen kieli on internet-sivustojen 25. The Könksin musiikki on pääosin suomenkielistä, mutta sen vironkielinen vastine, The Kõnks, esittää samoja kappaleita viroksi käännettynä. Zine sisältää myös tilastoja, joiden perusteella Suomi on monella tapaa hyvin keskiverto maa niin maantieteellisesti kuin väestömäärän suhteen. Saamansa palautteen perusteella hänen puhumansa segasukukiel oli joko täysin tai lähes kokonaan ymmärrettävää. Toki on poikkeuksiakin, sillä välillä tietty sana löytyy vain kahdesta kontrollikielestä. En osannut odottaa tällaista kokoluokkaa, kun ajattelin, että tämä on niin marginaalinen juttu. Nico on saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat myös suunnitelleet omaa itämerensuomalaista sekakieltään. Muut lähisukukielet ovat kuitenkin niin helppoja oppia, ja sekasukukielen kautta ne tulevat ihmisille läheisemmiksi.” Nico ei ole ensimmäinen, joka on pyrkinyt luomaan yhteyksiä uralilaisten kielten puhujien välille. Rikasta kieliperimää musiikin keinoin Viime vuoden joulukuussa Nico julkaisi Segasukukiel-lehtisen, johon hän on kerännyt tietoa ja vaikutelmiaan itämerensuomalaisista kielistä ja kansoista. Näin ollen Nico käyttää netälin rinnalla kaikille ymmärrettävää sanaa seitsenpäiväinen. Samalla kertaa Nico pääsi toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa, eli laulamaan Virossa viroksi. Mutta juuri näitä tilanteita olen itse etsinyt ja kaivannut.” Yhteisöllisyys ja yhteyksien luominen on Nicolle tärkeä aspekti. ”Moni on sanonut, että sekasukukieli on itämerensuomalainen esperanto, mikä ei tavallaan ole totta. Hän ei halua, että toiminta keskittyy yksin hänen ympärilleen. Mielestäni se haastaa käsitystä myös siitä, mitä Suomi ja suomalaisuus ovat.” Kieliprojektiensa lisäksi Nico soittaa kahdessa bändissä, Sulakuu ja The Könks. Kun enemmistöperiaatetta soveltaa joka tilanteessa, sekakieli alkaa rakentua kuin itsestään. käytetyin, ja virokin on sijalla 36. Joskus hän valitsee sanan, joka esiintyy suomessa ja virossa, mutta ei muissa kontrollikielissä. Sulakuun on tarkoitus julkaista tulevana keväänä ensimmäinen sekasukukielinen kappale. Esimerkiksi karjala ja eteläviro ovat eläviä, akateemisia ja uutiskieliä, mutta silti monet eivät tiedä, että ne ovat olemassa.” Havainnollistavana esimerkkinä Nico mainitsee lukion äidinkielen oppikirjansa, jonka 600 sivusta vain kahdella kerrotaan uralilaisesta kielikunnasta. ”Sekasukukielessä on kyse meistä” Nico on yllättynyt sekasukukielen herättämästä laajasta kiinnostuksesta. Nicolle projektin tavoitteena onkin ohjata ihmisiä lähisukukielten pariin. Tällöin Nico tunnustelee tilannetta. Nico sanoittaa ja säveltää molempien bändien tuotantoa. Joskus muutamalla sanalla pystyy kiertämään yksittäisen hankalan sanan. Huomion määrä luo hieman paineita, sillä seuraajien silmissä hän ikään kuin edustaa kieliä, vaikka ei itse kuulukaan niiden puhujayhteisöön. ”Sekasukukielessä on kyse meistä. ”Muutama on ajatellut, että haluaisin tehdä tästä oman kielen elävien kielten tilalle, mutta se ei ole tarkoitus. Näitä tietoja vasten Nico hämmästelee, miten voimakkaasti Suomessa viljellään pienen maan ja kansan identiteettiä, kun tilastot osoittavat melko päinvastaista. Nico piti ensimmäisen luentonsa sekasukukielestä Tartossa helmikuun alussa. Osa näistä kielistä tarvitsee myös paljon tukea. ”Suomella on pienen kielen identiteetti samalla, kun muiden lähisukukielten puhujia on yhteensä alle puolet siitä, mitä suomalaisia on. Syy lienee suomettumisessa, jonka kulta-aikana sukukansoista pysyttiin hiljaa. Seuraajakunnasta noin 70 % on suomenkielisiä, 25 % vironkielisiä ja loput pienemmistä itämerensuomalaisista kieliyhteisöistä. Yleisössä oli ihmisiä eri kielitaustoista, mukaan lukien niitä, jotka puhuivat pelkästään viroa. Nico on saanut viestejä esimerkiksi Virossa asuvilta karjalaistaustaisilta, jotka kertovat ajatelleensa, että karjalan kieli olisi jo kuollut. Tietoisuuden lisäämistä siis tarvitaan. Tienviittana lähisukukieliin Sekasukukielestä saamaansa palautetta Nico kuvailee ylipäätään positiiviseksi ja uteliaaksi. Sekasukukielisestä musiikista kiinnostuneiden kannattaakin ottaa seuraava vinkki korvan taakse. ”Esiinnymme Sulakuun kanssa Tallinn Music Weekin suomalais-ugrilaisessa teemaillassa huhtikuussa”, Nico iloitsee.. Kommenttikentissä käydään aktiivista keskustelua eri itämerensuomalaisilla kielillä, välillä myös sekasukukielellä itsellään. Merkittävin ero sekasukukieleen on se, että sambokaa täytyy opiskella ymmärtääkseen sitä. Toisaalta nykyäänkin on ihmisiä, joilla ei ole elävää yhteyttä sukunsa kieleen tai tietoa siitä, miten kieli ylipäätään voi. Toivon, että sekasukukielen myötä itämerensuomalaisille kielille tulee lisää näkyvyyttä, kielirajojen ylittämistä ja tilaisuuksia tehdä kieltä eläväksi.” Nicon haaveena on, että hän voisi järjestää esimerkiksi luentosarjan tai musiikkitapahtuman, joka toisi suomalais-ugrilaisten kansojen jäseniä yhteen. Viikko-sana on tuottanut haastetta siinä, että muissa itämerensuomalaisissa kielissä se on venäläinen lainasana (esim. Karjalan Heimo 1–2 | 2026 20 karjalassa ja etelävirossa se on -äi, virossa -äe. ”Olen ajatellut, että tämä on tienviittaprojekti, joka auttaa ihmisiä löytämään ne oikeat puhutut kielet. Pienissä kieliyhteisöissä tehdään kuitenkin samanlaista elvytystyötä, ja niillä on samat kysymykset tietoisuudesta ja laillisesta asemasta. Sekasukukieltä voisi käyttää ehkä erilaisissa tilaisuuksissa, kuten konferensseissa, mutta en ole ajatellut vaikkapa oppikirjan tekemistä