2025 1–2 7 € Kolumnistina Janne Saarikivi Aleksi Nurmen tie keskitysleiriin Benjamin Mitron visio Vienasta Karjalan kieli – nuorten näkökulma
35 Etnomusikologi Elina Niiranen arvioi Sattumayhtyeen levyn Karjalasta Karjalaan: ”Karjalaisen musiikin maailma on levyllä läsnä laajasti.” 36 Raamatunkäännösinstituutti on julkaissut Ruutin kirjasta videoversion livvinkarjalaksi. 10 Pohjoismaiden historiaa Petroskoin yliopistossa noin 30 vuotta opettanut, Vilnaan asettunut dosentti Ilja Solomeštš tuntee Venäjän historiapolitiikan. 6 Pia Paananen kertoo Valamon luostarissa tammikuussa järjestetyn Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen -kurssin sisällöistä ja tunnelmista. Lukijana on livvinkarjalaa äidinkielenään puhuva Aira Sumiloff. Elina Hatakka kertoo yhdistyksen toiminnan vuosikymmenistä. 18 Petri Paju tarkastelee vienalassukuisen tohtoriinsinöörin Benjamin Mitrofanoffin visioita Vienan modernisaatiosta ja teollisesta kehityksestä. 24 Miikku Häkki ja Elena Rapa ottavat karjalaksi kantaa Karjalan kielet ry:n näkemyksiin. KUVA: NIKO TYNNYRINEN Tverinkarjalaisten ystävät ry vietti 30-vuotisjuhliaan viime marraskuussa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 2 KARJALAN HEIMO 1–2/2025 28 4 Kuhmolainen Isä Kauko on sukutaustaltaan vienalainen ortodoksipappi, joka päätyi pitämään Vuokkiniemen ensimmäistä palvelusta 50 vuoden tauon jälkeen. 12 Vuokkiniemessä v. 2025 1–2 7 € Kolumnistina Janne Saarikivi Aleksi Nurmen tie keskitysleiriin Benjamin Mitron visio Vienasta Karjalan kieli – nuorten näkökulma 1-2 Karjalan Heimo 2025.indd 1 1-2 Karjalan Heimo 2025.indd 1 10.2.2025 9.54.24 10.2.2025 9.54.24 KANSI : Jelena da Miikku vuodena 2023. BENJAMIN MITRON VISIO VIENASTA. 1918 syntynyt Aleksi Nurmi lähetettiin jatkosodan aikaan Suomesta Gestapon käsiin. Pekka Vaara selvittää Nurmen kohtalon vaiheita. Mikä on tärkeää karjalan kielen elvytyksen tulevaisuudessa. MARTTI MALINEN SEURAAVA NUMERO Huhtikuu 2025 23 Janne Saarikivi kysyy karjalankielisessä Laukunkantajakolumnissaan, miksi Tilastokeskus ei tunnista Suomesta yhtäkään karjalan kielen puhujaa
Tässä ajassa suosituinta ei olekaan oikeaksi todistettu tieto vaan viihdyttävä sisältö, meemit, mitä uskomattomimmat jutut, salaliittoteoriat, kärkevästi liikkeelle runtatut häikäilemättömät ja ihmisarvoa halventavat roiskautukset. Piti katsoa uudestaan Steven Spielbergin ohjaama Schindlerin lista (1993). Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja karjalainen kulttuurilehti Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. 27.1.2025 EUROOPASSA vietettiin holokaustin uhrien muistopäivää. Vähemmistöjä on puolustettava, myös kielija kulttuurivähemmistöjen ääntä on pidettävä esillä yhä voimakkaammin. NÄISTÄ MUISTOISTA kuluneiden vuosikymmenten mittaan maailman informaatioja viestitulvat ovat ryöpsähtäneet tsunameiksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 3 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Vahvasti historiantutkimuksen avaamiin tietoihin pohjautuva Klaus Härön elokuva Ei koskaan yksin sai omassa mielessäni aikaan myllerryksen. Vaikka muistopäivän nimi on viime vuonna muutettu kansainvälisen käytännön mukaiseksi, on yhä edelleen tärkeää muistaa kaikkia vainojen uhreja. Varallisuus ja vaarallisuus lyövät kättä yli valtamerten. Yhdessä vaalimme kieltä, kulttuuria ja kokemuksia karjalaisesta identiteetistä. Vielä tärkeämpää on estää maailmaa tuottamasta uusia vainottuja. Mitä röyhkeämmin puhuu ja toimii, sitä mahtavammille paikoille maailman politiikassakin näköjään pääsee. Näkökulma on ainutlaatuinen, vaikka se resonoi myös Härön kiitetyn elokuvan sisältöjen kanssa. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaisen kulttuurin harrastajaksi ja tukijaksi. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Näitä kirjoja on käyttänyt yhtenä lähteenään myös historioitsija Pekka Vaara, joka on kirjoittanut tähän lehteen vaikuttavan artikkelin Aleksi Nurmesta, tiettävästi ainoasta vienankarjalaisesta, joka lähetettiin Suomesta toisen maailmansodan aikana keskitysleiriin Saksaan. KATRI KOVASIIPI paatoimittaja@karjalanheimo.fi BENJAMIN MITRON VISIO VIENASTA. Ihan itse ajatellen. Tilaa moniarvoiselle keskustelulle ei anneta ylhäältä päin, se otetaan ja luodaan. Oli tartuttava Elina Sanan (Suomisen) tietokirjoihin Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn ja Luovutetut. Näiden erottaminen toisistaan osoittautui vaikeaksi, ellei mahdottomaksi tehtäväksi. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Ajattelemisen aihetta PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2025 9 2 J o varhaisessa lapsuudessani kuulin isäni toisinaan puuskahtavan: ”Kun ihmiset eivät ajattele!” Isän sanat ajoivat minut suhteellisen varhain pohtimaan, mikä on oikeasti oma ajatukseni, mikä on jonkun muun minulle syöttämä ajatus. Sen paremmin omien ajatusten kuin tieteen ja taiteenkaan tuottaminen ei onnistu tyhjiössä. Myöhemmin myös lukion matematiikanopettajani antoi oppilailleen selkeän neuvon: lukekaa ja kuunnelkaa erilaisia näkökantoja, ja muodostakaa vasta sen jälkeen oma näkemyksenne. Jääkö tämän metelin keskellä omille ajatuksille yhä vähemmän tilaa. Sen ymmärsin, että isäni korosti itsenäisen ajattelun merkitystä. Joskus tieto laittaa myös tunteet liikkeelle – syntyy tieteen ja taiteen liittoja. Karjalan Sivistysseura yhdistää eri alueilla elävät karjalaiset ja karjalaisuudesta kiinnostuneet toimimaan karjalan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden hyväksi. Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Suomessa päivä tunnettiin aiemmin vainojen uhrien muistopäivänä
Hetken epäröityään Kauko päätti lähteä. Kanttori Marko Patrosen kanssa hän kävi yhtenä kesänä myös kokonaisen viikon kestäneellä reissulla opettamassa ortodoksista uskontoa kyläläisille. Hän kuoli, kun olin 19-vuotias, Isä Kauko muistelee Kiimasjärvellä syntynyttä isäänsä. “A voi voi”, sanoi Santra: “ka viimeksi tiällä on jumalua molittu yli 50 vuotta sitten” – viiteenkymmeneen vuoteen ei ollut Vuokkiniemessä pidetty yhtään jumalanpalvelusta, Isä Kauko muistelee. Heti pappisvihkimyksen jälkeen hän sai tehtävän ja tilaisuuden lähteä Vuokkiniemeen suorittamaan siellä ensimmäistä palvelusta 50 vuoteen. Isä Kauko ja diakoni Marko Patronen tapaavat seurakuntalaisia Vuokkiniemessä vuonna 1995.. Pappa oli aina kertonut niin paljon Kiimasjärven ajoista, että kaikki näytti kovin tutulta. Juuriltaan karjalainen Leo huomasi, että Kaukon suku on Vienasta ja kehotti tätä lähtemään Vienaan. Matkaan lähdettiin yhdessä kanttorina Kajaanissa toimineen Heikki Huovisen kanssa. Kaiken kaikkiaan Isä Kauko ehti käydä Vuokkiniemessä parikymmentä kertaa. – Aloin pähkäillä, että edellinen palvelus oli pidetty sota-aikana. Vuokkiniemeläiset kutsuttiin pääsiäisyön palvelukseen kaupalle laitetulla ilmoituksella. Isä Kaukon äiti oli syntyisin Akonlahdesta. Kaukon vanhemmat tulivat Vienan pakolaisina Suomeen vuonna 1922 pakolaispassilla. Elettiin juliaanisen kalenPalvelusmuistoja Vuokkiniemestä Kuhmolainen Kauko Ivanoff on sukutaustaltaan vienalainen ortodoksipappi. Alttari saatiin tehtyä Klubitalon näyttämölle. MUISTOT KIIMASJÄRVESTÄ ovat erityisen voimakkaita. Ortodoksisuus eli lapsuudenkodissa vahvana. He lämmittivät meille kylyn ja pitivät meistä huolta. Myös oma mummuni oli omaa sukua Lesonen, muistelee isä Kauko. Kasteelle tuotiin nuoria ja lapsia pidemmänkin matkan takaa. – Sana jumalanpalveluksesta levisi talosta taloon. terin mukaan, joten pääsiäistä vietettiin eri aikaan kuin Suomessa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 4 S illoinen Oulun metropoliitta Leo vihki Kauko Ivanoffin papiksi 4.4.1995. Palveluksen pitopaikaksi järjestyi Klubitalo mäen päältä. Arkkipiispa Paavali oli silloin sotilaspappina ja toimitti ehtoollisliturgian. Vuonna 1968 Kuhmoon saatiin ruVuokkiniemen rakenteilla olleen kirkon edustalla liturgiaa toimittivat Isä Kauko ja diakoni Marko Patronen. Jo lapsena yksi Kaukon lempileikeistä oli papin leikkiminen: värikäs huivi selässään hän siunasi leikkihautoja ja asetti ehtoollista. Ensimmäisen kerran Isä Kauko kävi Kiimasjärvellä joulun aikoihin. Työn kuvaan kuului erilaisten palvelusten, liturgioiden ja rukouspalvelusten toimittaminen. Eipä paikalla ollut paljon ukkosia, enimmäkseen oli vain akkasia, naurahtaa Isä Kauko. Isä taisteli talvisodassa Suomen puolella, myös mummo ja mamma saivat Suomen kansalaisuuden 1950-luvulla. Kun Isä Kauko suoritti kasteita Kiimasjärvessä, lapsia tultiin kastattamaan Tiiksan kylältä asti. – Olimme silloin Roosa ja Nikolai Lesosen hoivissa. – Mentiin Vuokkiniemeen, Santra Remšujevan luokse. – Kun ajettiin Kiimasjärven kylään, ihan säikähdin, että minähän olen käynyt täällä. Työmatkoillaan Vienaan Isä Kauko ehti kastaa satoja eri-ikäisiä
– Aina, kun mentiin Santran luo, hän sanoi: “A voi voi, meijän poikani tulou”. Teksti: KATRI KOVASIIPI Kuvat: KAUKO IVANOFFIN ARKISTO Muistopalvelus Vuokkiniemessä kesällä 1996. Isä Kauko valmistui vuonna 1981 ja pääsi Haminan seurakunnan kanttoriksi. Kuvassa keskellä Isä Kauko Ivanoff, vasemmassa reunassa diakoni Marko Patronen.. Sekin oli hänelle hyvin mieluisaa työtä. Kävimme yhdessä Kiimasjärvellä ja Tiiksassa, Kauko muistelee. – Metropoliitta Leo oli se moottori, joka sai meidät Anjankin kanssa lähtemään. – Serkkujen kanssa perustettiin yhtye jo 1960-luvulla. MUSIIKKI ELÄÄ Isä Kaukon elämässä nyt eläkepäivinäkin, hän laulaa päivittäin. Hänen rakkautensa soittoon ja lauluun on kantanut niin nuoriso-ohjaajan työssä kuin pappinakin. ENNEN PAPPISVIHKIMYSTÄÄN Kauko Ivanoff ennätti tehdä työuraa nuoriso-ohjaajana Setlementtiyhdistyksen poikatyössä Toukolan setlementissä Kotkassa vuodesta 1973 alkaen. Harmittaa, kun nuo nauhat ovat sittemmin hävinneet. Laulunaiheet eivät rajoitu ainoastaan kirkkomusiikkiin, sillä ikivihreät iskelmät ovat kulkeneet mukana jo hyvin nuoresta asti. Hakkasimme pahvilaatikoita rumpuina ja rämpytimme kitaraa. Pian hän sai myös mahdollisuuden Isä Kauko kastaa Kiimasjärvessä monen ikäisiä ja kauempaakin kasteelle tuotuja lapsia ja nuoria. Kaukon lukuja kirjoitustaidottoman mummon ainoa puhekieli oli vienankarjala, ja myös hänen isänsä puhui vienankarjalaa. Kun Vuokkiniemen kirkko valmistui kesällä 1997, Iljan päivänä 2.8.1997 sitä olivat vihkimässä käyttöönsä metropoliitta Leo, Isä Kauko ja Petroskoin piispa Manuil. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 5 koushuone, jonka isännöitsijänä eli staarostana toimi Kaukon isä, Kauko itse puolestaan toimi alttaripalvelijana eli ponomarina. suorittaa teologisten aineiden tenttejä pappisseminaarissa. – Arkkipiispa Paavali kertoi, että uusi kanttorikoulutus alkaa syksyllä 1978 ja rohkaisi hakemaan sinne. Oikeastaan musiikki johdatti häntä myös kohti pappeutta, koska nuorisotyöaikoinaan, ahkerana kuoroharrastajana, hän soitti arkkipiispa Paavalille ja kysyi tältä mahdollisuuksista opiskella kanttoriksi. Niinpä ei Isä Kaukollakaan ollut kielimuuria vuokkiniemeläisten kanssa keskustellessaan. Nauhoitimme sen ajan iskelmistä kymmenen listoja, joita mamma, pappa ja sisarusten lapset sitten arvostelivat. Karjalan Heimon toimitukseen Isä Kauko innostui soittamaan luettuaan Anja Malisen (1938–2023) pojan Jari Malisen kirjoittamia muistoja Anja Malisen matkoista Karjalaan
2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 6 Kolmisenkymmentä omien juuriensa tutkimisesta ja karjalaisuudesta kiinnostunutta kurssilaista kokoontui Heinävedelle Valamon opiston kurssille. Yhteyttä luodaan usein tutkimalla historiaa, opettelemalla karjalan kieltä ja osallistumalla ortodoksisiin jumalanpalveluksiin, valmistamalla karjalaisia ruokia ja opettelemalla pukeutumiskulttuuriin liittyviä perinnekäsityötaitoja. Yksi perusongelma omaa karjalaista identiteettiä muodostaessa on se, että Karjala ei ole yksi selkeä paikka tai tila. – Karjala tarkoittaa monenlaisia, osin päällekkäisiä asioita. Kurssilla monessa roolissa ollut karjalaisuuden monitoimimies Hannu Lappalainen kysyikin luennossaan ”Mikä ihmeen Karjala?” ja myönsi, että vastaus kysymykseen on tiedon asioista selkeänä haluavalle nykyihmiselle vaikea, sillä Karjalaa ei voi määritellä yksiselitteisesti. Omasta karjalaisuudestaan ja sen tunnistamisesta kurssilla Kytkeytymässä karjalaisuuteen, opastumassa Karjalasta Valamolaiseen teepöytään kuuluivat karjalaiskurssin aikana vesirinkelit, kaalija lohipiiras, mannapuuropyöröt, karjalanpiirakat, hedelmä_ valikoima ja makeita hipleitä eli vähän hienompia pikkuleipiä. Siinä tulee sekavuutta. Oman suvun kielen menetys kipeä asia Karjala on suomen kielen lähin sukukieli, niin läheinen, että karjalan kieltä on usein pidetty virheellisesti suomen kielen murteena. Mirva Haltia (oik.) ja Eila Stepanova eivät karjalankielisessä Leipuri Hiivassa leivo pullaa vaan tietysti rypyttävät piiraita.. Karjala-sanan eteen tulevat määritteet liittyvät alueisiin, valtioihin, eri aikoihin, kieliin ja etnisyyksiin. Tähän kaikkeen Valamon opiston Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen -kurssi tarjosi juuriprojektinsa alkuvaiheissa oleville ja pitemmällekin päässeille tukea. J uuristaan kiinnostunut karjalainen saattaa vuonna 2025 joutua hakemaan hyvin tietoisesti itselleen sopivimman tavan kytkeytyä karjalaiseen kulttuuriin. Moni on kokenut hyväksi myös karjalaisjärjestöihin ja kielen elvytysohjelmaan tutustumisen, tai yhteys löytyy karjalaisen kansanlaulun tai Vaeltajan laulujen kautta
Meidän kotona on pagistu aina, jo pikkaraisena poikana pagisin. Isoisä ja muut tuonilmaisiin menneet ovat läsnä muussakin elämässä, ja erityisellä tavalla. Santerin Levoin Miša on saanut karjalaisen kasvatuksen, ja hän on pienestä lähtien myös pagissut karjalan kieltä. – Kieli kuolee, jos sitä ei paista. – He elivät omaa elämäänsä sodanjälkeisissä olosuhteissa ja toimivat kuten silloin piti. Kytkeytymässä karjalaisuuteen, opastumassa Karjalasta kertoi Santerin Levoin Miša eli karjalahipsteriksi itseään tituleeraava Mika Saatsi. Ehkä sitä pidettiin vain höblöttämisenä. Santerin Levoin Miša tietää, että monelle karjalaiselle oman suvun kielen menettäminen on tuttu ja kipeä asia. Kielitietoisuus vei opettajaksi Santerin Levoin Mišan kielitietoisuus heräsi paljon myöhemmin, ja omalla kohdalla myöhäinen herääminen harmittaa, sillä silloin oli myöhäistä siirtää luontevasti kieli omille lapsille. Kieli elää vain, kun sitä käytetään. Ja Loimolan Voima, Tulenlendo ja Pajojoukko Bratanat ovat yksi osa tätä työtä. – Isälle kävi kuten hänen ikäluokalleen yleensä tapahtui, eli suomalainen kansakoulujärjestelmä yhdenmukaisti. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 7 . Syyllistä kielen menettämiseen ei silti pidä hakea vanhemmista tai isovanhemmista. Mutta silloin me emme tienneet, että se on tuaton muamonkieltä, karjalaa. Miehen oma paikka karjalan kielen säilyttämisessä on löytynyt kielen opetustyöstä ja karjalankielisestä taiteesta. Siitä huolimatta hänen piti elää 40 vuotta, ennen kun hän ymmärsi, että karjala on hänen tuattonsa muamonkieli. Kun Saatsin Mika esittelee itsensä Santerin Levoin Mišaksi, hän esittelee samalla isänsä ja vielä isoisänsäkin ja liittää itsensä häntä ennen olleiden ketjuun, siihen yhteisöön mihin kuuluu. Hän näkeekin karjalan kielen kursseissa ja matalan kynnyksen paginapertti-toiminnassa lupaavia merkkejä kielen elpymisestä
Karjalainen Suistamo-kvartetin konserttiohjelmaan kuului Valamon opiston kurssilla muun muassa Vaeltajan lauluja.. Tähän vaikuttavat muun muassa ortodoksien paastoajat, Mäkitalo selvitti. Nämä elämänvaiheiden muutokset elettiin luomalla asiaan tarvittavat itkuvirret, ja niitä tarvittiin useita . Mirva Haltia muistuttaa, että kenenkään ei tarvitse olla käsityöihminen saati hyvä ompelija tai virkkaaja voidakseen tehdä karjalaisia perinnekäsitöitä. – Itkuvirren esittäjä kommunikoi kuolleiden kanssa. – Esimerkiksi Vienassa Jyskyjärvellä kala ja vihannekset ovat perinteinen lounastarjoilu, Lappalainen kertoi ja selvitti kurssilaisille myös käsitteen ”syömäköyhä karjalainen”. Haltian mielenkiinto kohdistuu erityisesti seinävöihin eli viitelöityihin vöihin. Koska vainajat ja tuonpuoleisen olijat eivät ymmärrä tavallista puhekieltä, itkukieli on välttämätön, Stepanova kertoi. Itkuvirsiä on myös tallennettu kohtuullisen paljon, arkistot tuntevat noin 5000 tallennettua karjalaista itkuvirttä. Hän kuvaa, kuinka yhteyden uudelleenrakennus kieleen, kulttuuriin ja esivanhempiin on osin omien ja ylisukupolvisten lukkojen aukomista yhä uudelleen. – Opettelin tekemisen keskustelemalla muiden karjalaisten kanssa, tulkitsemalla kirjallisia kuvauksia tekniikasta ja yrityksen sekä erehdyksen kautta. ”Emännätön talo ja uuniton tupa, niil ei ou mittään virkaa” Karjalaisuuden koko kuvaa esitellessä on vaikea ohittaa ruokakulttuuria. Tutkijoille itkuvirsi oli vieras ja vaikea, Stepanova taustoitti itkuvirsien keruuhistoriaa. Tärkeintä on se, mitä matkan varrella tapahtuu ja mitä oppii käsityön suunnittelun ja tekemisen aikana omasta kulttuuriperinnöstään. Itkuvirret syntyvät oman elämän tilanteista ja niillä on paikkansa häissä, hautajaisissa ja myös nuorten miesten lähtiessä sotaväkeen, eli erilaisissa siirtymissä. Niiden mallit, värit ja monet käyttöön liittyvät merkitykset ovat unohtumassa. Se sisältää perinnettä tuntemattomalle vaikeaselkoisia piilonimityksiä, joilla korvataan kaikki henkilönimet, sukulaistermit ja ylipäätään kaikki yleisnimet. Ja samalla mukana on ajatus, että joskus, kun minua ei ole tässä ajassa, joku ajattelee ja rukoilee minun puolesta. Hän koki niiden muistiin merkitsemisen vaikeaksi ja kertoi itkuvirsien sisältävän kauheita sanoja ja olevan mahdottomia ymmärtää. Perinnekäsitöiden kielen oppiminen on ollut hänelle myös jatkuvaa pois oppimista lyhytkestoisten trendien ohjaamista muotimieltymyksistä ja aikamme yksilökeskeisyydestä. Näin itkut ja runolaulu säilyivät näillä alueilla erityisellä tavalla, Stepanova selvitti karjalaisen itkuvirsiperinteen säilymisen syitä. – Karjalaislounaalle oli ja on tyypillistä se, että lounaaseen kuuluu paljon vihanneksia. Siirtymäriittien itkuvirret Tutkija Eila Stepanova avasi kurssilla ikkunaa karjalaiseen itkuvirsikulttuuriin. Olkaoksaiset, kultalaitakiekkoiset ja piättömät hebozet ovat karjalankielisellekin haastavia ilmaisuja. – Perinnekäsityön kohdalla kyse ei ole siitä onko hyvä vai huono, vaan siitä, että haluaa kokeilla ja tutkia. – Kun siirtokarjalaiset tulivat Länsi-Suomeen, he tulivat alueelle, jossa leivottiin vain muutama kerta vuodessa ja leipä säilöttiin viljanjyviin. – Karjalassa ortodoksialueella ei suhtauduttu traditionaalisiin itkuihin ja runonlauluihin niin jyrkästi kuin luterilaisilla alueilla. – Jo vuonna 1835 Elias Lönnrot yritti kirjoittaa itkuvirsiä ylös Vienassa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 8 heidät voi kohdata rukouksessa, tuohuksen sytyttämishetkellä ja kirkossa. Valamon kurssiohjelmaan kuuluivat karjalaiseen tapaan kootut teepöytä, lounas ja iltapala, jotka Trapesan ravintolapäällikkö Tapio Mäkitalo ja Hannu Lappalainen olivat suunnitelleet. Perinnekäsityö karjalaisuutta vahvistavana arkitaitona Taiteilija ja karjalan kielen elvyttäjä Mirva Haltialle käsillä tekeminen ja perinnekäsityöt ovat olleet tärkeä väylä omaan karjalaisuuteen kytkeytymiseen ja sen vahvistamiseen. Tutkijan roolin lisäksi Stepanova toi kurssille Karjalan Sivistysseuran tervehdyksen. Perinteen säilymistä on edistänyt erityisesti se, että yhteisö koki ja kokee edelleen, ettei ketään saa haudata ilman itkuvirttä, sillä muuten kuollut ei löydä perheensä luo. Tämä on maailmalla yleinen tekniikka, mutta sen tutkiminen, miten viitelöidyt vyöt kehittyivät ja tulevat kehittymään karjalaisen kansanperinteen kontekstissa, on kiehtovaa. Perinnekäsityön voisi nähdä arkitaitona, jonka palauttaminen on osa karjalaisuutta. Itkuvirren kieli on erityinen itkukieli. – Kun menen kirkkoon, sytytän tuohuksen ja rukoilen ennen minua olleiden puolesta, niin siinä kiertyy eräänlainen ympyrä. – Itkuvirsikielen vaikeus ja erityisyys jossakin määrin vaikeuttaa itkujen tutkimusta tai oppimista. – Karjalaisesta perinnevaatteesta, sen väreistä ja kuoseista, ja jopa vaatteiden pukemisen tavasta perinnevaatteen kielen ja symbolijärjestelmän osaava yhteisö pystyi tulkitsemaan esimerkiksi kotipaikkakunnan, perheen ja siviilisäädyn
– Olemme ajatelleet sitä, että nämä erilaiset vähemmistökirkon sisällä olevat vähemmistöt on kiinnostava aihepiiri. Erityisen mukava oli saada Viktor Jetsu toimittamaan kurssiviikonlopun sunnuntailiturgia karjalaksi, Koriala kiittää. Nyt esillä olivat karjalaisortodoksit ja syyskuussa perehdymme kolttien kulttuuriin. Valamon luostarin johtaja arkkimandriitta Mikael kertoi tervetuliaissanoissaan karjalaisuuden elävän luostarin arjessa ja juhlassa monella tavalla. Useilla Valamon aktiivikävijöillä ja henkilökunnan jäsenillä on karjalaistausta. – Karjalaisten jatkuva uuninlämmitys vakuutti länsisuomalaiset siltä, että heillä on runsaasti ruoanlaittoon varoja ja heitä alettiin kutsua syömäköyhiksi karjalaisiksi, Lappalainen kertoi ja muistutti, että uunin merkitys mainitaan jo karjalaisessa sananlaskussa ”Emännätön talo ja uuniton tupa, niil ei ou mittään virkaa”. Silloin, aivan kuin tälläkin kertaa, kurssin tavoitteena oli tutustuminen omiin juuriin tai ylipäätään karjalaisuuteen, selvitti Valamon opiston rehtori Sirpa Koriala. – Heiltä ja heidän verkostostaan on löytynyt osaamista ja asiantuntijuutta kurssin sisällön suunnitteluun. Siitä kertoi kurssin suosio, sillä tammikuisena viikonloppuna Valamoon saapui kolmisenkymmentä kurssilaista eri puolilta Suomea. Jälkilämmössä tehtiin puurot, paistit ja potit ja vielä kuivattiin naurislastut lapsille karamelleiksi. Teksti ja kuvat: PIA PAANANEN Karjalakurssia isännöinyt Santerin Levoin Miša vakuuttaa, että tekoäly ja ennakoiva tekstinsyöttökin oppivat karjalan kielen.. – Edellisellä Minäkö karjalainen. Uuninlämmityspäivänä uunissa valmistuivat ensin korkeassa lämmössä piiraat ja rieskat, sitten leivät, kukot ja kukkoset eli pyöröt. Myös viime vuosina Suomeen syntynyt ukrainalaisvähemmistö on ajatuksissamme. Arkkimandriitta näkee karjalaisuuden koskettavan tässä ajassa ihmisiä uusilla tavoilla. Karjalaisuus puhuttelee tässä ajassa ihmisiä erityisellä tavalla Valamon opistolle Karjalan kaikuja tästä hetkestä huomiseen oli toinen laajempi karjalaisuuden ympärille koottu kurssikokonaisuus. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 9 ruokakulttuuri puolestaan elää uunin ympärillä, Lappalainen kertoi. -kurssilla toimme aihepiirin Valamon opistoon. – Suomessa on paljon ihmisiä, joiden sukuun linkittyy karjalaisuus. Myös nuoret ovat havahtuneet etsimään omia tapojaan olla karjalainen. Karjalaisuus puhuttelee tässä ajassa ihmisiä erityisellä tavalla. Valamon opistolla on mietitty ortodoksikirkon sisällä olevia vähemmistöjä. Karjalaisuus ei ole kaukana menneessä vaan se elää tässä päivässä ja siirtyy myös tuleville sukupolville. – Karjalaisia on aina ollut Valamon luostarin veljestössä, karjalaisia on ollut pyhiinvaelluksilla Valamossa ja karjalaisia on ollut ja on edelleen henkilökunnassamme. – Ilahduttavaa on se, että nyt katsotaan tulevaan
Siinä on semmoinen looginen virhe, että on olemassa menneisyys ja tulevaisuus, mutta missä on nykyisyys. Tilaisuuden alkupuoliskon moderaattorina toiminut diplomaatti Rene Nyberg nosti esiin voimakkaan kysymyksen. Puhutaan historian käyttämisestä ideologisena instrumenttina, mutta mitä se käytännössä tarkoittaa. Haastattelun lähtökohtana on Historians without Borders / Historioitsijat ilman rajoja -yhteisön Helsingissä marraskuussa 2024 järjestämä seminaari Politics of History in Russia ja siihen kuulunut paneelikeskustelu, johon Ilja Solomeštš osallistui kolmen muun historioitsijan kanssa. – Stalin palasi 1920-luvun lopussa ja 1930-luvun alussa vähitellen vanhaan malliin, vaikka sanaa imperiumi ei käytetty. Katerina Suverina puolestaan totesi: ”Kun todellisuus loistaa poissaolollaan, on oltava tarkkana, miten ihmisille puhuu menneisyydestä.” Millaisena näet Karjalan kansan tulevaisuuden Venäjällä. Imperiumin markkereina ovat mahti, yhtenäisyys ja alueellinen laajentaminen, ja vaikka sen alueella voi asua paljonkin eri kansoja ja etnisiä ryhmiä, on olemassa imperiumin keskus, joka yhdistää ne kaikki reunamaat ja reunakansat. Politics of History in Russia -seminaarin keskustelijoihin kuulunut historioitsija, emeritusprofessori Jukka Korpela totesi, että historia on aina subjektiivista: Venäjä käyttää historiaa väärin ja oikeuttaa sillä poliittisia ja sotilaallisia tekoja, mutta eivätkö kaikki muutkin kansakunnat tee niin. Meitä on täällä nyt kolme sukupolvea, ja Petroskoista mukanamme muutti myös kissa. [Suomen liittäminen Venäjään Haminan rauhassa vuonna 1809.] Venäjän vallankumouksen jälkeen 1900-luvun alussa laajentumispyrkimykset jätettiin hetkeksi sikseen. Pietari Suuren laajentumispyrkimyksen aikana Venäjä julistettiin imperiumiksi, ja sitten tämä laajentuminen jatkui aina 1800-luvulle asti. – Historiaa käytetään sekä kansallisen että poliittisen identiteetin rakentamisessa, se on aika yleinen asia. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 10 Petroskoin yliopistossa Pohjoismaiden historiaa noin 30 vuotta opettanut FT, dosentti Ilja Solomeštš on asettunut asumaan ja työskentelemään Vilnaan. Historiallisten faktojen avulla tavallisille ihmisille aletaan selittää, miksi näin ja näin tapahtuu, mikä on oikea kehitysmalli, ketkä ovat vihollisiamme ja missä ne ovat. – Historiaa käytetään instrumenttina poliittisessa mobilisaatiossa. Se kulminoitui vuonna 2022, mutta se oli vain semmoinen korkein, kriittinen piste. – Venäjän valtiolla oli muutama keskeinen käännekohta Pietari Suuren (1672–1725) jälkeen. Muutos oli tavallaan hidas mutta johdonmukainen – maahan ruvettiin rakentamaan pystysuoraa, vertikaalista valtarakennetta. – Olisi suuri virhe väittää, että kaikki tämä poliittinen läpimurto ja murros olisi tapahtunut nimenomaan Ukrainan sodan yhteydessä. – Ihmisille aina esitetään, että meillä oli niin kaunis ja sankarillinen menneisyys ja tulevaisuuskin on yhtä sankarillinen ja kaunis – mutta pitää unohtaa tämän päivän vaikeudet. Kirill Levinson sanoi paneelikeskustelussa, ettei venäläisillä ole kuvaa tulevaisuudesta, he eivät ajattele sitä vaan katsovat taaksepäin. Karjalan tasavallan johtajat puhuvat aina toimenpiteistään ylläpitää karjalan kieltä ja kulttuuria jne., mutta toimintaa hallitsee etnografinen käsitys kaikenlaisine tanssiryhmineen ja laulajineen. Nykypäivä on valtion monopolisoima, samoin kuin menneisyys. Täytyy korostaa, että muutos alkoi paljon ennen vuotta 2022 – jo 15 ellei peräti 20 vuotta sitten. – Historiapolitiikka on osa tätä kuviota. – Minulla ei henkilökohtaisesti ollut sellaista kokemusta, mutta akateeminen ilmapiiri erityisesti yliopisto-opetuksen yhteydessä alkoi muuttua. Venäjän historiassa on kyse imperiumin mallin mukaisesta kehityksestä. – Viimeinen ratkaisu oli tehtävä keväällä 2022. On tapana tähdentää, että ne jotka hallitsevat menneisyyttä, hallitsevat tulevaisuuttakin. Valtion kehitysmalli joka tapauksessa alkoi toistaa vanhaa kaavaa; että on olemassa Venäjä keskuksena ja on olemassa [siihen kuuluva] yhtenäinen kansojen perhe. Sen viimeisiä saavutuksia 1800-luvulla oli Suomi. – Minulla on vähän pessimistinen käsitys kehityksestä, kun Karjalan kansa ihan numeroina kutistuu hyvin nopeasti. Tuo yliopistojen ilmapiirin muutos on tavallaan osa sitä yleistä muutosta Käännekohdissa historiasta tulee politiikan väline Venäjän poliittisessa kehityksessä, jonka ensimmäiset merkit olivat nähtävissä jo 2000-luvun alkuvuosina. Zoom-haastattelumme aikana kyseinen kissa viihtyy historioitsijan sylissä erinomaisesti. Suomessa hän käy melko usein luennoimassa ja keskustelemassa alaansa liittyvien aiheiden tiimoilta. Eli se on instrumentti valtion politiikassa. Hän siis kyseenalaisti historian objektiivisuuden yleisellä tasolla ja toisaalta myös huomautti, ettei historiaa pitäisi ottaa liian vakavasti:. Tämä ei ole osa sitä ihan säännöllistä työtä, jonka avulla voi säilyttää ja elvyttää kieltä ja kulttuuria. Onko historiantutkimus ja historiasta puhuminen Venäjällä nykyään rikollista. Paneelikeskustelua moderoi Markku Kangaspuro. Keskustelijoina olivat myös Saksaan emigroitunut tutkijatohtori Katerina Suverina, Vilnaan asettunut historiantutkija ja -opettaja Kirill Levinson sekä Itä-Suomen yliopistossa historian yliopistonlehtorina toimiva Kati Parppei. Mikä sitten on Venäjän historiapolitiikan nykytila. Korpela painotti, että historian yksi ominaisuus on vallan oikeuttaminen, ja muistin tulkitseminen on aina poliittinen teko. I lja Solomeštš kertoo Vilnaan muuttonsa taustalla olevan sekä perhesyitä että poliittisia syitä
Ainakin valtio ja valta ymmärtävät historian aseena (weaponizing history). Vuonna 2022 minulle sanottiin ensimmäisen kerran, mitä minun pitäisi sisällyttää historian luentokurssiini. Tällaista apua ja tukea voidaan tarjota esimerkiksi kutsumalla osallistumaan yhteisiin tutkimushankkeisiin, sekä vaikka etänä verkossa konferensseihin ja seminaareihin. – Täytyy pitää yllä olemassa olevia verkostoja ja pitää yrittää rakentaa uusia verkostoja. He eivät halunneet kertoa näistä kokemuksista. – Voin toteuttaa itseäni historioitsijana, mutta Venäjällä asuessanikaan minulla ei ollut ongelmia. – Perheja sukuhistorian yksityiset tarinat tekevät tavallisten ihmisten historiantuntemuksesta valtiollista tarinaa laajempaa. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 11 se on vain tarinoita, joiden perusteella ei pitäisi oikeuttaa sotatoimia eikä tappaa ihmisiä. Olin ollut yliopistonlehtorina 30 vuotta, eikä opetuksen sisältöön ollut koskaan aiemmin puututtu. >> Ilja Solomeštš pitää Karjalan Sivistysseuran Studia Generalia -luennon otsikolla ”Karjala Venäjän historiapolitiikassa” 20.2.2025 klo 17.30 alkaen Helsingin yliopiston kirjaston Kaisa-salissa, os. – Kun alkoi näyttää siltä, että tilanne menee huonommaksi, lähdin Venäjältä. Ja pitäisi yrittää luoda uusia suhteita. Syntyi informaatiokatkos, joka on yleinen. >> Oulun Historiaseuran Oulu-opistolla 12.2.2025 järjestämästä Solomeštšin luennosta ”Karjala Neuvostoliiton ja nyky-Venäjän historiapolitiikassa” on saatavilla myös videotallenne Ouluopiston YouTube-kanavalla. Toisaalta jos katsotaan, miten kova ote Venäjällä on nyt historianopetuksessa, on hyvin näkyvissä, että historiallinen suuri kertomus on valtion piirtämä. Annoit paneelissa selkeät ohjeet siitä, että pitäisi säilyttää ihmisten väliset suhteet Venäjällä oleviin tutkijoihin nimenomaan heidän vuokseen. Kesästä 2023 lähtien hän on asunut Liettuassa ja toimii mm. Pystytkö toimimaan historioitsijana vallitsevassa tilanteessa siten kuin haluaisit. KATRI KOVASIIPI Ilja Solomeštš työnsä ääressä Vilnassa. Miten tämä käytännössä voisi olla mahdollista. Valtio selittää ihmisille ja itselleen ja muillekin, mitä ollaan tekemässä ja miten tämä oikeutetaan historiallisesti. >> Lokakuussa 2023 Solomeštš piti Helsingissä Karjalan historian tutkimusta Venäjällä käsittelevän yleisöluennon, jota koskeva artikkeli on julkaistu Karjalan Heimossa 11–12/2023.. Historialla on vain tietty instrumentaalinen rooli, ja nimenomaan käännekohdissa tämä rooli kasvaa. KUVA: SEMYON SOLOMEŠTŠ ILJA SOLOMEŠTŠ >> Historioitsija Ilja Solomeštš on opettanut Petroskoin yliopistossa Pohjoismaiden historiaa vuosina 1992–2023 ja toiminut siellä vuodesta 1999 lähtien Pohjoismaiden tutkimuksen ja opetusyksikön johtajana. Fabianinkatu 30. Siinä on vain yksi ongelma; jos ajatellaan neuvostokauden historiaa ja sodanjälkeisiä vuosia, monilla ihmisillä, jotka olivat joko Stalinin leireissä tai suomalaisten jatkosodan aikaisissa leireissä, kokemus oli henkilökohtaisesti aikamoinen. Kirill Levinson nosti paneelikeskustelussanne esiin, miten merkittävä historiatiedon lähde tavallisille ihmisille ovat perheja sukuhistorian tarinat sekä niihin liittyvät dokumentit, kuten kirjeet ja valokuvat. apurahatutkijana Eurooppalaisessa humanistisessa yliopistossa Vilnassa. >> Artikkelin taustalla olevan paneelikeskustelun tallenne löytyy Historians without Borders -yhteisön YouTube-kanavalta. Asiat eivät ole mustavalkoisia. – Tästä olen samaa mieltä Jukan kanssa. Samoin kuin oikeilla sotaveteraaneilla, oikeilla taistelijoilla ei ole ollut halua kertoa rintamaelämästä. Toisaalta pitää ajatella seuraavaa tutkijasukupolvea. On olemassa perheen, sukulaisten ja naapureiden tarinat
Hänet luovutettiin samana päivänä Valtiollisen poliisin Tampereen osastolle. Vuokkiniemestä Saksaan kauhujen keskitysleireille Tammikuun 14. Suomeen hän oli tullut kesällä 1937, asui Varkaudessa ja oli kirjoilla Viipurin Karjalan pakolaisten ortodoksisessa seurakunnassa. Ne viinat oli juotu ja ilmeisesti myös myyty, joten samassa tarkoituksessa hän oli jälleen matkalla jäädessään junapartion haaviin.. Suomalaisesta asepalveluksesta hänet oli ulkomaan kansalaisena vapautettu. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 12 P idätetty kertoi nimekseen Aleksi Nurmi, ammatikseen kippari ja olevansa matkalla Varkaudesta Tampereelle. Myös Tampereen matkan tarkoitus selvisi kuulusteluissa. Pidätystä seurasi perusteellinen kuulustelu, josta laadittuun kymmensivuiseen pöytäkirjaan Aleksin siihenastiset elämänvaiheet on huolella kirjattu. Kuulusteluissa kävi ilmi, että Aleksi Nurmi oli syntynyt 15. Poliisin epäilyksiä lienee herättänyt matkustajan juopumustila ja se, ettei hän ollut asepuvussa, kuten useimmat suomalaiset nuoret miehet tuohon aikaan olivat. Kävi ilmi, että kyseessä oli ilman asianmukaista matkustuslupaa maassa oleskeleva Neuvostoliiton kansalainen. Heti kuulustelun alussa selvitettiin rötökset ja tuomiot, joita pidätyksen aikaan 23-vuotiaan Aleksin kontolle oli ehtinyt kertyä Neuvostoliitossa ja Suomessa. päivänä vuonna 1942 pidätti poliisin junapartio Tampereella nuoren miehen. Äiti oli kuollut vuonna 1932, ja isä oli karkotettu Siperiaan kaksi vuotta myöhemmin. Joulun 1941 tienoilla Aleksi oli ryyppykavereineen tehnyt jo kaksi viinanhankintamatkaa Tampereelle. Sisarensa Olgan Aleksi oli viimeksi tavannut vuonna 1934 kotonaan Vuokkiniemessä. Aleksi Nurmen tarina Aleksi oli käynyt kansakoulun ja kaksi vuotta kolhoosimaatalouskoulua. toukokuuta 1918 Vuokkiniemessä Herman ja Maria Nurmen perheeseen. Junapidätyksen aikaan Aleksi oli jälleen syytettynä Varkaudessa, tällä kertaa pahoinpitelystä. Pöytäkirja on tallennettuna Kansallisarkistoon EK-Valpon arkistoon
Kuulustelujen jälkeenkään ei Aleksille koittanut vapaus, vaan hän tuli viettämään lyhyeksi jääneen loppuelämänsä vangittuna ja karkotettuna Suomesta. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 13 . KUVA: PATAREIN VANKILAMUSEO/ EESTI MÄLU INSTITUUT sa asuttavakseen ja Aleksi saattoi käydä koulua. Tuossa vaiheessa perhe näyttää ottaneen käyttöön vanhan vienalaisnimensä Filipoff. Syksyllä hän sai tiedon isänsä pidätyksestä, jonka syyksi Aleksi arveli isän osallistumisen Karjalan vapaushankkeisiin. Seuraavan vuoden Aleksi vietti metsäja uittotyö. Kesäkaudeksi löytyikin työtä kalastaja-aluksella. Päästyään koulusta 16-vuotiaana keväällä 1934 sai Aleksi lähteä etsimään ansiomahdollisuuksia Vienanmeren rannikolle. Valtiollisen poliisin kuulustelija näyttää epäilleen vihollismaan kansalaiseksi osoittautunutta pidätettyä myös vakavammista rikoksista, joiden selvittämiseksi häntä pidettiin poliisin hallussa seuraavat kaksi viikkoa. Silloin perhe asui Varkaudessa, jonka lähiseudulla isä-Herman harjoitti kulkukauppaa. Seikkailut Neuvostoliitossa ja Suomessa Valpon kuulustelussa kertomansa mukaan Aleksi oli tuotu perheen mukana Suomeen ensi kerran jo parivuotiaana vuosien 1920–1921 tienolla. Vuokkiniemessä perhe sai vanhan talonPatarein vankila lähellä Tallinnan satamaa. Perhe siirtyi takaisin Vuokkiniemeen ”passilla” eli karjalaispakolaisten amnestian perusteella. Täällä Aleksi Nurmi virui elokuusta 1942 elokuuhun 1944
Sieltä löytyi vanhoja tuttavia, neljä Neuvosto-Karjalan oloihin pettynyttä suomalaismiestä, jotka suunnittelivat loikkausta vanhaan kotimaahan. Välirauhan kesän 1941 Aleksi toimi lotjan kipparina Varkauden lähivesillä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 14 mailla. Siinä toimessa syntyi kaupan kassaan kuitenkin 30 000 ruplan vajaus, ja maan sisäinen passikin hävisi ryyppyreissulla. Vienan Kemin uittokonttorilla hänelle uskottiin työläisten varustelukaupan hoitajan tehtävä. Elokuussa 1937 joukko pääsi rajan yli Sallan Vuorikylässä, ilmoittautui Suomen rajavartijoille ja joutui Etsivän keskuspoliisin (vuodesta 1939 alkaen Valtiollinen poliisi, Valpo) kuulusteluihin. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja käytiin talvisota. KUVA: MUSEOVIRASTO, HISTORIAN KUVAKOKOELMA, 1929–1931. Jatkosodan aikaan Anthoni toimi Valpon päällikkönä ja valmisteli Suomen natsi-Saksalle tekemät ihmisluovutukset. Hänelle löytyi työpaikka Ahlström Oy:n tehdaslaitoksilta lotjamiehenä. Varkaudessa Aleksi pääsi asumaan enonsa Ville Mikkolan luo. Tältä Aleksi sai vanhan koulutodistuksen henkilöllisyytensä todistamiseksi ja otti käyttöön enonsa sukunimen. maaliskuuta 1940, kun Suomen valtuuskunta hyväksyi talvisodan päättäneen rauhan ehdot Moskovassa. Loppuvuodesta 1940 hän sai enoltaan Ville Mikkolalta 5 000 markan lainan, osti sillä hevosen ja pääsi ajamaan Ahlströmille faneeritukkeja. Vesien jäädyttyä lotja ve. Vankilasta hän palasi Varkauteen ja pääsi työhön Ahlströmin höyläämölle ja hinaaja-alukselle. Työskentely katkesi kuitenkin heti marraskuussa 1937 Aleksin jouduttua humalassa riitaan toisen lotjamiehen kanssa. Kaupanhoitaja joutui kansanoikeuden tuomittavaksi, ja hänet passitettiin kahdeksi vuodeksi työleirille Moskovan kanavalle. Takarivissä keskellä juutalaisvastaisena tunnettu Arno Anthoni (s. Sattumoisin Aleksille koitti vapaus vankilasta juuri samana päivänä, 10. Seuraavat kaksi vuotta olivat Aleksille vaikeaa aikaa. Uudella henkilöllisyydellä varustautunut kulkuri jatkoi matkaa pohjoiseen Knäsön kylään. Hevonen kuitenkin loukkaantui pian ja jouduttiin lopettamaan. Hänet tuomittiin kahdeksi vuodeksi kuritushuoneeseen ja passitettiin Sukevan vankilaan. Riita päättyi vastapuolen puukotukseen ja Aleksin vangitsemiseen. Aleksin kuokkiessa suota ja korjatessa heinää Sukevalla myös maailmanpoliittinen tilanne muuttui hänen kannaltaan kohtalokkaalla tavalla. Kuulustelun jälkeen maahantulijat vapautettiin ja Aleksi pääsi matkustamaan lapsuuden kotipaikkakunnalle Varkauteen. Kanavatöissä Aleksi ei pitkään viihtynyt, vaan onnistui pakenemaan ja passittomuudesta huolimatta matkustamaan Petroskoihin. 1900) nuorena juristina veljiensä, isänsä ja tämän pojanpojan ympäröimänä. Siellä hän tapasi äitinsä velipuolen Ivan Zamatajevin
Valpon saamien tietojen mukaan Aleksi olisi vankilassa lupautunut toimimaan vakoilijana Neuvostoliiton hyväksi. Hän oli syntynyt Norjassa, muuttanut sieltä Suomeen, edelleen Kanadaan ja vuonna 1935 Neuvosto-Karjalaan. Siellä Helge ja hänen vaimonsa Helvi värvättiin GPU:n vakoilijoiksi ja lähetettiin Suomeen. tammikuuta 1942 ja ”kuulusteltava passitettiin maasta karkoitettavaksi määrättynä Hämeen lääninvankilaan, kunnes hänestä toisin määrätään”. Tampereen Valpon kuulustelupöytäkirjan perusteella jää epäselväksi, miksi Aleksi Nurmi oli määrätty maasta karkotettavaksi ja mikä viranomainen oli tällaisen päätöksen tehnyt. Palkkiotakin Laine oli luvannut. Vakoilijana karkotettavaksi Valpon ylietsivän allekirjoittaman pöytäkirjan mukaan kuulustelu oli lopetettu 26. Laineen pariskunnan vakoojaura jäi lyhyeksi, eikä ehtinyt tuottaa mainittavia tuloksia. Aleksi oli kertomansa mukaan ollut myöntyvinään Laineen ehdotukseen ”voidakseen häntä jututtaa ja kertoa tilaisuuden tullen asiat EK:lle”. Aleksin kertomus ei näytä vakuuttaneen Kuopion Valpon kuulustelijaa, ja hänet määrättiin asettumaan enonsa luo Varkauteen ”kunnes hänestä toisin määrätään”. Välillä Aleksi pääsi halkojen lastaukseen, asui satunnaisten tuttavien luona, mutta ajautui juopottelemaan, tappeluihin ja laittoman viinan myyjäksi. KUVAT: UOLEVI RÄSÄNEN/SA-KUVA, ELINA SANAN KIRJASTA LUOVUTETUT. Vuonna 1937 he jäivät kiinni ja saivat 4–5 vuoden tuomiot. Sitä sovittaessaan Sukevalla Helge tapasi Aleksi Nurmen. Hieman enemmän selvyyttä löytyy Valpon Kuopion osaston arkistosta. Aleksi Nurmen ja muiden jatkosodan aikaan Saksaan luovutettujen siviilien kohtalosta päätti kommunistija juutalaisvastaisuudesta tunnettu sisäministeri Toivo Horelli. Sinne on tallennettu syyskuulta 1939 Aleksin vankitoverin tekemä ilmianto sekä Aleksin vankilasta vapautuessa laadittu kuulustelupöytäkirja. Tämä oli ehdottanut Aleksille, että hän ryhtyisi keräämään tietoja karjalaisista, jotka kulkevat vakoilemassa Neuvostoliiton puolella. Aleksia vakoilijaksi värvännyt Helge Laine oli Valpon paljastama neuvostovakoilija. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 15 . dettiin talviteloille ja kippari jäi työttömäksi. Myös Tampereen kuulustelijalle Aleksi vakuutti, ettei missään tapauksessa ryhtyisi vakoilijaksi Neuvostoliiton hyväksi, koska ”hän oli sen maan takia saanut kärsiä liian paljon”. Aleksi myönsi, että kesällä 1939 häntä oli heinäpellolla lähestynyt poliittinen vanki Helge Laine
Luovutuksia tapahtui vuoden 1942 aikana useassa pienessä erässä. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 16 Aleksi Nurmen henkilökortti Stutthofin keskitysleiristä Puolasta. Vierailun yhteydessä Saksa ilmoitti olevansa valmis vastaanottamaan ”kaikki sellaiset ulkomaalaiset, jotka Suomi poliittisesti epäilyttävinä, muissakin suhteissa epäluotettavina ja rikollisuuteen taipuvaisina pitää suotavana karkottaa valtakunnastaan”. Siitä huolimatta merkintä halukkuudesta vakoilupuuhiin jäi Aleksin rasitteeksi Valpon kirjoihin ja johti aikanaan karkotuspäätökseen. Heitä valikoitui marraskuun 1942 alussa Viroon karkotettavaksi kahdeksan henkeä, joukossa kaksi lasta. He päätyivät Auschwitzin keskitysleirille, jossa he yhtä henkilöä lukuun ottamatta menehtyivät. Luovutusvaatimukset tulivat Suomen juutalaisyhteisön tietoon. Lokakuussa 1942 käytiin Suomessa kiivasta keskustelua siitä, tulisiko Suomen suostua maahan tulleiden juutalaispakolaisten luovuttamiseen Saksaan. Luovutuksia koskeva poliittinen väittely keskittyi kokonaan juutalaisiin. Luovutukset tapahtuivat enimmäkseen Viron kautta ja perustuivat Viron Gestapon päällikön ja Valpon päällikön sopimaan menettelyyn. Saksan turvallisuushallinnon kanssa tehty sopimus tarjosi Valpolle varsin vaivattoman tavan päästä eroon vakoilijoiksi todetuista tai epäillyistä neuvostokansalaisista ja muista epäilyttävistä ulkomaalaisista. Muodollinen päätösvalta luovutuksissa oli sisäasianministeri Toivo Horellilla, jolle asian valmisteli virkatyönä Valpon päällikkö Anthoni. Juutalaisiksi tunnistettuja oli 10 henkeä. KUVA: MARIUSZ CIESZEWSKI/FLICKR Valpon arkistosta löytyvien vankilaviranomaisten raporttien mukaan Helgen mielenterveys horjui tuossa vaiheessa, ja hänellä oli tapana kerskua vakoojan urallaan. Elina Sanan tutkimuksien mukaan Valpo luovutti Gestapolle yhteensä 129 henkilöä, joista Neuvostoliiton, Viron ja Latvian kansalaisia oli noin 100 henkeä. Saksan vaatimuksia vauhdittamassa kävi Suomessa jopa SS-joukkojen ja Gestapon ylipäällikkö Heinrich Himmler. Heidän kohtalostaan Elina Sana (tuolloin Suominen) on kertonut kirjassa Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn (WSOY 1979). Aleksin syntymäpaikka Vuokkiniemi on vankilan kirjurin käsissä saanut muodon Vnokinien. Aleksin karkotuksen jälkeiset elämänvaiheet käyvät ilmi Elina Sanan kirjoittamasta kirjasta Luovutetut (Siltala 2003). S/S Hohenhörnin karkotetut Aleksi Nurmi sai odottaa karkotusta Hämeenlinnan vankilassa elokuuhun 1942 saakka. Vaille julkista huomiota. Näin hänen Aleksiin kohdistamaa värväystäkään ei voi pitää kovin vakavasti otettavana. Valpon päällikkö Arno Anthoni oli huhtikuussa 1942 Saksan turvallisuushallinnon vieraana. KUVA: STUTTHOFIN KESKITYSLEIRIN VERKKOARKISTO, STUTTHOF MUSEUM, SZTUTOWO Näkymä Stutthofin keskitysleirin portilta. Se järjesti kampanjan luovutusten estämiseksi ja sai puolelleen muutamia valtioneuvoston jäseniä, mutta lopulta valtioneuvosto taipui pienen juutalaisryhmän luovutukseen
Myös nämä karkotetut kuljetettiin Tallinnaan saksalaisella S/S Hohenhörn -laivalla. Hän oli tullut yhdeksänvuotiaana isänsä mukana Suomeen laukunkantajaksi. Vangit näkivät nälkää ja kärsivät kylmää. Pekka Honkosen tutkimusten mukaan puna-armeijan edetessä syksyllä 1944 Puolaan siirrettiin Stutthofin vangit Natzweilerin keskitysleiriin Elsassissa koillisessa Ranskassa. Aleksi Nurmi ei liene tavannut Karjalaan jääneitä sukulaisiaan vuoden 1934 jälkeen. Leirin arkistot on pääosin tuhottu, mutta Bisingenin leirimuseon tietokannasta löytyy merkintä Aleksista vielä lokakuun alusta 1944. Ville perusti vuonna 1927 oman kauppaliikkeen Varkauteen. Heidän joukkoonsa sijoitettiin ainoana karjalaisena Aleksi Nurmi. Sukututkija Sari Karjalaiselle kiitokset Aleksin vuokkiniemeläisen perhetaustan selvittämisestä. Niiden joukossa on Aleksi Nurmen kortti. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 17 jäivät luovutettaviksi määrätyt muut kansallisuudet. Vielä 1990-luvun alussa, kun rajat avautuivat ja sukuyhteyksiä jälleen voitiin solmia, kyseli Olga ALEKSIN PERHETAUSTA Polina Karjalan Heimo -lehdessä (KH 3–4/1991) tietoja äitinsä sisaresta Annista ja äitinsä veljen pojasta Olekseista. Kuulustelupöytäkirjassa mainittu, Aleksia Suomessa elämisen alkuun auttanut Ville Mikkola oli Aleksin äidin veli, alkuperäiseltä nimeltään Wasili Zamatajev, syntynyt 1896 Kenttijärvellä. Norma Laivon mukaan Aleksi Nurmi oli elossa vielä elokuussa 1944, kun vangit siirrettiin laivoilla Tallinnasta Puolaan. Aleksin kanssa samassa erässä luovutetut viruivat kaksi vuotta Patarein vankilassa Tallinnassa. Tieto Aleksin kohtalosta ei liene silloinkaan tavoittanut jäljellä olleita sukulaisia.. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA Aleksi Nurmen isä German (Herman) Fedorov Filippov oli syntynyt vuonna 1889 Mölkön kylässä Vuokkiniemen kunnassa. Sen jälkeen hänellä ei ole Aleksi Nurmesta tai muista karkotettujen joukkoon kuuluneista miehistä havaintoa. Vankeja oli sullottu selleihin kaksi kertaa enemmän kuin paikkoja olisi ollut. Hänen vaimonsa Maria Ivanova Zamatajeva oli syntynyt 1890 Kenttijärvellä. Tieto hänen kohtalostaan ei tavoittanut sukulaisia Suomessa eikä Karjalassa. Anni avioitui Poavila Lesosen kanssa ja muutti vuonna 1922 Suomeen Merijärvelle ja sieltä Oulaisiin. Germanilla oli kaksi sisarta Anni ja Darja. Karkotuksesta, vankilasta ja keskitysleiriltä hengissä säilynyt Norma Laivo kertoi Elina Sanalle karkotettujen kovasta elämästä Patareissa. PEKKA VAARA Kiitokset historian harrastaja Pekka Honkoselle lähdetiedoista, joihin tämä kirjoitus pääosin perustuu. Siihen merkintään päättyvät jäljet Aleksi Nurmesta. Patarei oli rakennettu merilinnakkeeksi tsaarin-Venäjän aikaan, ja sittemmin se toimi vankilana vuodesta 1920 vuoteen 2002 saakka. Elokuun lopulla 1942 Valpo sopi 26 venäläisen ja virolaisen henkilön lähettämisestä Tallinnaan. German perheineen ja Darja-sisar palasivat Karjalaan joulukuussa 1923 ja asettuivat asumaan Mölkköön ja Ponkalahteen. Kuria pidettiin muun muassa viikoittaisilla hirttonäytöksillä. Siellä heidät sijoitettiin Danzigin eteläpuolella sijainneeseen Stutthofin keskitysleiriin. Lisätietoa olen saanut EK-Valpon arkistosta, Elina Sanan teoksista sekä Oula Silvennoisen väitöskirjasta Salaiset aseveljet (Otava 2008). Norma Laivon muistelusten mukaan miehiä lähetettiin etulinjoille rakentamaan varustuksia venäläisiä vastaan tai Saksaan rikkikaivoksille. Ponkalahden kolhosnikkoja, keskellä Aleksi Nurmen isän sisko Darja Filipova. Leirimuseon arkistosta Elina Sana löysi kuuden Hohenhörn-laivalla Tallinnaan ja edelleen Stutthofiin lähetetyn vangin henkilökortit. Aleksi vietiin Bisingenin sivuleiriin Baden-W?rttenbergiin eteläisessä Saksassa. Toinen sisar Darja (Tuarie) palasi Karjalaan ja sai lapsen Olgan, joka oli myöhemmin sukunimeltään Polina
2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 18 Benjamin Mitro ja visio Vienan teollistamisesta Tohtori-insinööri Benjamin Mitro oli Vienan Karjalaisten Liiton ensimmäisen puheenjohtajan Aleksei Mitron pikkuveli, mutta mitä muuta hänestä tiedetään ja mikä oli hänen roolinsa ”Vienan karjalaisten henkisen ja aineellisen tilan kohottamisessa”. ”…Itä-Karjalan teollisuuden vastaisuus häämöttää tulevaisuuteen tähystävälle katseelle paljon lupaavana, mutta vain siinä tapauksessa, että Itä-Karjalan kysymys politisesta [sic] kypsyy onnelliseen ratkaisuunsa.” (Mitro 1919c.) B enjamin Mitrofanoff valmistui tekniikan tohtoriksi, tai tohtori-insinööriksi kuten silloin sanottiin, yhtenä ensimmäisistä suomalaisista, kun hän väitteli Saksan Karlsruhessa vuonna 1909. Takarivi: Paavo Mauranen, G. Benjamin Mitrofanoff syntyi 1881 Laihialla, jossa hänen vienalainen isänsä Ivan Mitrofanoff pyöritti omistamaansa suurta kauppaliikettä. A. Samalla hänestä tuli todennäköisesti ensimmäinen vienalaissukuinen tohtori. Äiti oli suomalainen, Maria os. Ivan Mitrofanoff oli tunnettua kauppiassukua Uhtualta ja siirtynyt Suomeen 1870-luvulla. Lapset kastettiin ortodoksiseen Karjalaisten lähetystö valokuvautti ryhmänsä käydessään Helsingissä toukokuun puolivälissä 1918. Ipatov. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA. Vähemmän tunnetuksi jäänyt Mitrofanoff tai vuodesta 1918 Mitro osallistui Karjalan Sivistysseuran toimintaan aktiivisesti myllerrysten vuosina 1917–1919. Hukka Laihialta. Mauranen, Valde Sario, Benjamin Mitro ja V. Tuolloin hän pohti ja suunnitteli Vienan tulevaisuutta omaksumastaan tekniikan ja teollisuuden näkökulmasta. Eturivi: Paavo Ahava, Iivo Härkönen, Aleksei Mitro ja Timo Manner
Vienalaisten edustajat kokoontuivat Tampereelle käynnistämään toimintaa uudelleen Elias Lönnrotin syntymäpäivänä 9.4.1917. Oppivainen poika koulutettiin perusteellisesti, kuten perheen muutkin lapset. Veljensä tavoin hän rahoitti toimintaa suhteellisen suurilla lahjoituksilla, todennäköisesti yhteisen kaupan alan yrityksen, myöhemmän Oy Mitron tuotoilla. Kirjoitin hänen työurastaan tarkemmin verkossa ilmestyvässä lehdessä Tekniikan Waiheita 2/2023. Hänen sähköakkuja tarkastellut väitöskirjansa hyväksyttiin Saksassa Karlsruhen teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1909. Hän valmistui sieltä insinööriksi vuonna 1905 pääaineena sähkökemia. Laihialla tai yleensä valkoisten Keski-Suomessa oleiluun viittaa se, että Paavo Ahava Benjamin Mitron valkoiseen käsivarsinauhaan on lisätty tursaansydän, oletettavasti symboloimaan Vienaa tai karjalaisuutta. Isoveljensä Aleksei Mitrofanoffin lailla Benjamin kävi koulua Pietarissa, jossa isä omisti osan liikeyrityksestä, mutta kirjoitti ylioppilaaksi Vaasassa vuonna 1901. Benjamin Mitrofanoff muutti takaisin Suomeen, kun hän sai töitä Tampereelta vuonna 1911, ja pysyi vähintään isoveljensä Aleksein kautta hyvin selvillä Suomen vienalaisten yhdistystoiminnan vaikeasta tilanteesta. Tohtori-insinööri Itä-Karjalan asialla Vienan Karjalaisten Liitto aktivoitui Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen, kun viranomaisten aiemmat vastatoimet lamaantuivat. Benjamin aloitti insinööriopinnot Helsingissä, mutta välttääkseen Venäjän armeijan siirtyi vuonna 1903 Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun Saksaan. Aleksei Mitrofanoff jatkoi puheenjohtajana – aina vuoteen 1936 saakka. Vienan Karjala oli veljeksille jatkuvasti läsnä suvun yhteyksien ja maanmiesten liikkuvan kaupankäynnin koordinoinnin kautta. Kutsumanimellä Venja tunnettu Mitrofanoff matkusti syksyllä 1906 eräänlaiseen työharjoitteluun Yhdysvaltoihin, mistä jatkoi seuraavana vuonna Saksaan syventyäkseen väitöskirjatutkimukseen. Suomen itsenäistyttyä ja sisällissodan ratkettua varsinkin Suomessa asuvat vienalaiset ryhtyivät kannattamaan Itä-Karjalan liittymistä Suomeen. Benjamin Mitrofanoff palasi vuonna 1905 Suomeen, jossa venäläistämispaine oli helpottanut ja karjalaisuus nousussa. Seura muotoili vuonna 1917 päämääräksi, että Karjala seuraisi niiden Venäjän vähemmistökansallisuuksien esimerkkiä, jotka pyrkivät hankkimaan sisäisen itsenäisyyden. Keväästä 1906 alkaen hän oli mukana synnyttämässä Vienan Karjalaisten Liittoa, joka perustettiin Suomessa ja jonka ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin nuori kauppias Aleksei Mitrofanoff. Samoin Suomen venäläistäminen muokkasi ajatusmaailmaa. Sama tai samanlainen nauha näkyy toukokuun 1918 karjalaislähetystön johtajalla Aleksei Mitrolla. Sisällissodan aikana Benjamin Mitrofanoff luultavasti matkusti lapsuuden kotiin Laihialle sodan ajaksi. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 19 . Kesällä Benjamin toimitti yhdistyksen äänenkannattajan Karjalaisten pakinoiden ensimmäisen eli näytenumeron yhdessä Paavo Ahavan kanssa. Karjalan Sivistysseuran johtokunnan jäsenenä, sen puheenjohtajan veljenä ja muutenkin aktiivisena Benjamin Mitrofanoff kuului Itä-Karjalan asian johtomiesten sisärenkaaseen, vaikka ehkä hieman sen ytimen ulkopuolella. Mitrofanoff keskittyi seuraavaksi Tampereen kaupungin elintarpeiden tarkastusaseman kemistin töihin ja johtamiseen. KUVA: KSS, SAMPO-TIETOKANTA. Vuonna 1917 uudistuneen yhdistyksen tarkoitukseksi muotoiltiin Itä-Karjalan henkisen ja aineellisen kehityksen edistäminen. Seuran tarkoitukseksi määriteltiin ”Vienan karjalaisten henkisen ja aineellisen tilan kohottaminen”. Benjamin Mitrofanoff kuului Karjalan Sivistysseuran johtokuntaan vuodesta 1917 vuoteen 1923 ja toimi sen sihteerinä vuosina 1919–1920. Venäjän keskusvallan heikennyttyä Karjalan Sivistysseura ryhtyi ajamaan poliittisia tavoitteita. Yhdistyksen nimeksi vaihdettiin Karjalan Sivistysseura. Mitron kaikista toimista Itä-Karjalan hyväksi näinä vuosina ei ole täsmällistä tietoa, mutta silti niistä jäi monenlaisia jälkiä aikalaisjulkisuuteen. uskoon. Korkeasti koulutettu Benjamin Mitrofanoff edusti luontevasti molempia puolia
Diplomatiassa vaihdettiin suuntaa. Lähetystön matkasta kertova teksti julkaistiin useissa sanomalehdissä. Yrittäjäperhe ja nimi tunnettiin laajasti Sisä-Suomessa, ja he ilmoittivat nimenmuutoksesta useissa sanomalehdissä. Puheessaan Mitro käsitteli erityisesti tulen, raudan ja oluen synnyn kuvauksia kansalliseepoksen runoissa ja päätteli niistä, mitä aikanaan tiedettiin. Ainakin tässä kirjoituksessa Mitro Sukunimen muokkaaminen ei ollut harvinaista Suomen vienalaisten keskuudessa. Alueella piili teollistamisen vaatimia energiavaroja runsaasti etenkin koskissa ja valtavien soiden turpeessa. Jos näin oli, matka jäi todennäköisesti Benjamin Mitrolle ainutkertaiseksi käynniksi hänen isänpuoleisen sukunsa kotiseudulle. Helmi-maaliskuussa 1919 itäkarjalaiset lähettivät kolmihenkisen lähetystön Tukholmaan vetoamaan liittoutuneisiin länsivaltoihin kansansa puolesta. tursaansydän tai mursunsydän. Yhtenä lähettiläistä Benjamin Mitro kiersi Englannin, Yhdysvaltojen, Ranskan, Belgian ja Italian suurlähetystöt. Tilanteen rauhoittuessa Benjamin Mitro osallistui lähetystöön, joka vieraili Suomen valtiojohdon puheilla Helsingissä toukokuussa 1918. Tohtori Mitron kielitaito ja ulkomaiden, erityisesti Saksan tuntemus pääsivät hyvään käyttöön. Unelmana moderni, länteen katsova Itä-Karjala Valistushenkinen Mitro edusti ja edisti monipuolisesti teknillistä kulttuuria myös Vienan asiassa. Millaisia visioita Mitrolla oli Itä-Karjalan kehittämiseksi. Varsinkin Suomen itsenäistyttyä Viena keikkui jännitteisellä raja-alueella, johon kohdistui mielenkiintoa luultavasti enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen. LÄHDE: KANSALLISKIRJASTON DIGITAALISET AINEISTOT. Ranta 1997, 131.) Loppukesällä 1918 Mitron veljekset matkustivat Berliiniin pyytämään sodassa toistaiseksi voittoisan Saksan apua ”Kauko-Karjalan kansalle”. Hän kirjoitti: ”Syksyllä saattaa olla taas jo liian myöhäistä mennä Saksaan. Tiedustelujen perusteella näyttää siltä, että Mitron veljekset olivat keksineet lisätä nauhaan tursaansydämen, mutta tunnus ei tiettävästi ollut laajemmin käytössä. Tapahtumat kehittyvät nykyään kovin joutuun.” (Lainaus Mitron kirjeestä Tampereelta 18.6.1918. Vuonna 1919 Mitro julkaisi karjalaisille heimoveljilleen ja -sisarilleen pohdintoja Itä-Karjalan voimistamiseksi teollisuuden avulla. Sitten Saksa joutui sodassa alakynteen. Esitelmästä muokatun tekstin hän julkaisi pian Teknillisessä aikakauslehdessä otsikolla ”Muinais-suomalaisten kemian tiedot”. Matkalaisia saattoi osan aikaa saksalainen upseeri. Mitrot tiedottivat uudesta nimestään perusteellisesti. Näyttää vahvasti siltä, että yhtäältä tiede ja tekniikka ja toisaalta poliittinen toiminta liittyivät yhteen Mitron ajatuksissa ja kenties tulevaisuuden tavoitteissa. Karjalaislähetystön ryhmäkuvassa toukokuulta 1918 huomio kiinnittyy Aleksei Mitron valkoiseen käsivarsinauhaan, jossa suurennettaessa erottuu ns. 2025 Karjalan Heimo N:o 1–2 20 nuoremman lyhyen maininnan mukaan ”Mitrot”, mikä tarkoittanee Aleksei ja Benjamin Mitroa, olivat mukana valmistelemassa eversti Malmin sotaretkeä Vienaan maaliskuussa 1918 – myös sotilaallinen ratkaisuyritys oli siis keinovalikoimassa varhain mukana. Suurin pullonkaula olivat takapajuiset kulkuja tietoliikenneyhteydet. Toisaalta löytyy valokuva, jossa Benjamin Mitrolla on täsmälleen samanlainen, erityinen hihanauha. (Mitro 1919c.) Maanja vesiteiden parantaminen sekä rautatielinjat idästä länteen vapauttaisivat karjalaiset kehnojen nyky-yhteyksien esteistä rakentavaan työhön. Karjalan Sivistysseuran vuosikokouksessa keväällä 1919 hän esitelmöi Kalevalan sisältämistä kemian tiedoista. Aleksei Mitro johti pientä matkalaisten ryhmää, johon kuuluivat Benjamin Mitro sekä seuran johtokunnan varapuheenjohtaja Timo Manner. Mitron mukaan jokaisen eteenpäin katsovan karjalaisen sisällä asui ”pyrkimys länteen, vapauteen, valistukseen ja edistykseen”. Mitro jatkoi: ”Silmiinpistävin raaka-aine on metsissä.” Lukuisten teollisuusalojen käyttämän puutavaran lisäksi muut metsien antimet kuten marjat ja toisaalta vesistöjen kalansaaliit tarjoaisivat raaka-ainetta säilyketeollisuudelle, minkä lisäksi halpa sähkö tekisi mahdolliseksi luoda sähkökemiallista teollisuutta. Jälleen hanke Itä-Karjalan vapauttamiseksi tai itsenäistymiseksi – todennäköisesti Suomen yhteyteen – sai Suomessa paljon palstatilaa sanomalehdissä ympäri maan. Mitron veljekset tunsivat poliitikoista hyvin ainakin laihialaisen Santeri Alkion, joka oli kansanedustaja ja parhaillaan vaikutusvaltaisessa asemassa eduskunnassa. Bolsevikkeja vastustanutta karjalaista kansaa ymmärrettiin ja luvattiin yrittää tukea. (Mitro 1919b.) Mitro tuntui viestivän, että kemia ja tekniikka olivat ammoisista ajoista olleet osa Vienaa. (Raija-Liisa Kianto, sähköpostitse 21.12.2023.) Diplomatiaa ja raja-alueen konflikteja Kesäkuussa 1918 Benjamin Mitro kannatti ajatusta hakea Itä-Karjalalle tukea Saksasta. Benjamin Mitrofanoff saattoi siis vierailla maaliskuun puolimaissa 1918 Uhtualla, kuten Paavo Ahava nuoremman muistelut antavat ymmärtää. Merkki viittasi ilmeisesti Vienan sotaretkeen tai -rintamaan (1918), ja siihen oli mahdollisesti saatu vaikutteita Ilmari Kiannolta, joka oli puolestaan tyttärensä Raija-Liisa Kiannon mukaan ottanut muinaisen kironsuojelumerkin varhain henkilökohtaiseen käyttöönsä. Jälkimmäinen rakentuisi tarvittaessa tuonnin ja viennin varaan. Eri puolilla Venäjän rajaa, myös vienalaisten omassa keskuudessa, vallitsi erilaisia mielipiteitä toivotusta tulevaisuudesta. Toivottua suoraa kontaktia Saksan johtoon ei kuitenkaan saatu. Vienalaisten edustajille vuodet 1917–1920 olivat toivon ja pettymysten vuoristorataa. (Mitro 1919c; Mitro 1919a.) Vaikka alueen monet voimavarat olivat heikosti tutkitut ja tunnetut, tulevaisuus siinsi lupaavana. Kuten muillakin suomalaisilla, Mitroilla oli vaikeuksia pysyä selvillä mielialoista ja muutoksista Venäjällä ja Vienassa. Pian sisällissodan ratkettua, toukokuussa 1918 Mitrofanoffin veljekset Aleksei ja Benjamin sekä Aleksein perheen jäsenet lyhensivät sukunimensä Mitroksi