2023 1–2 7 € Järisyttävä uutuuskirja Solovetskista Vilma Jää ja vienankarjalainen joiku Lisää karjalan kieltä verkkoon Venäjän historian peili SOLOVETSKIN LUOSTARI
Joikujan taidot toi esiin hehetys eli luikahus. Vaan mitä kohtaamisesta seurasi. 32 Katri Kovasiipi Merja Mäen palkittu romaani Ennen lintuja oivaltaa pakkomuuttoihin liittyvän luopumisen, kulttuurien törmäykset ja itsenäistyvän nuoren naisen aseman. 2023 1–2 7 € Järisyttävä uutuuskirja Solovetskista Vilma Jää ja vienankarjalainen joiku Lisää karjalan kieltä verkkoon Venäjän historian peili SOLOVETSKIN LUOSTARI KANSI: Solovetskin kirkontornien haapapaanuiset katot hohtavat hopeisina. 29 Sirpa Mänty Vienankarjalaksi kirjoitettu muistelu kertoo Stepanidaämmön (1913–1988) perheen pakomatkasta Vienan Karjalasta Suomeen heimosodan aikaan helmikuussa 1922. 11 Eeva-Kaisa Linna Paavo Ahava (s. 6 Katri Kovasiipi Uutuuskirjassaan Solovetskin luostari – Venäjän historian peili R-L Mäkelä kuvaa, miten omavarainen luostari muuttui gulag-järjestelmän koelaboratorioksi. SEURAAVA NUMERO Huhtikuu 2023 MIKKO MALMIVAARA. 14 Katri Kovasiipi Vienankarjalainen joiku kohdistui nuoriin miehiin, näiden elämäntapoihin ja aikaan ennen avioitumista. KUVA: TAPANI KAUKONIEMI 16 Vilma Jää on valloittanut oopperayleisöt ja kriitikot vienankarjalaista joikua sisältävällä roolityöllään. 20 Katri Kovasiipi Karjalan kielen tutkija, tutkijatohtori Ilja Moshnikov on selvittänyt karjalankielisten verkkosivujen ja sosiaalisen median kanavien käyttöä ja tarvetta. Mäkelä kertoi kirjansa taustoista mukaansatempaavasti. 24 Pia Paananen Antti Palmroosin esikoisteos uppoutuu 1620-luvun viipurilaisiin tuomiokirjoihin. Jää esittää Kaija Saariahon oopperassa Innocence kouluampumisen uhrina kuollutta Markétaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 2 KARJALAN HEIMO 1–2/2023 4 Katri Kovasiipi Raija-Liisa Mäkelän Solovetski-kirjan julkistustilaisuuteen saapui salintäydeltä yleisöä. 26 Lea Tajakka Ilomantsin Megrissä asunut Anni Timoskainen (1881–1959) kohtasi seudulla kulkeneen nuoren runoilijan, Eino Leinon. Harvinaiset aineistot kertovat aikansa dramaattisista jännitteistä. 1872) nousi karjalaiskansallisen herätyksen johtohahmoksi ja päätyi Itä-Karjalan kysymyksessä vastapuolille poikansa Iivon kanssa
Vuonna 1917 nimeksi tuli Karjalan Sivistysseura ry. Seura ylläpitää karjalaista perinnettä ja heimohenkeä sekä lujittaa karjalaista itsetuntoa. KIRJAILIJA, TEATTERIOHJAAJA Juha Hurme totesi päässeensä Kalevalan suhteen helpolla. Merkittävä osa eepoksen runoista on kuitenkin kerätty Vienan Karjalasta. Jäsenmaksuun sisältyy Karjalan Heimo -lehti. Hänelle oli shokki, miten yliopistossakin Kalevalasta puhuttiin yksinomaan suomalaisena. KATRI KOVASIIPI. Samana päivänä julkaistaan Hurmeen uusi kirja Kenen Kalevala. Aktivisti, tutkija ja eduskuntavaaliehdokas (vihr.) Tuomo Kondie kertoi, että ennen jokaista Kalevalanpäivää hänen on varattava aikaa valmistautuakseen vihapuheeseen, jota tuo päivä hänelle tuottaa. Hän on julkisesti muistuttanut ihmisistä, joille Kalevala on jonkinlainen sorron symboli. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 3 SEURAAVA NUMERO Huhtikuu 2023 Seura perustettiin vuonna 1906 nimellä Wienan Karjalaisten Liitto. Teatteripiireissä hän mainitsi olevan vakiovitsi, että tehdäänpä näytelmä Kalevalasta. Pitkille hiihtovaelluksilleen hän pakkasi mukaan kaksi painavaa kirjaa, Kalevalan ja Uuden Testamentin. Hän edusti ikäluokkansa tyypillistä suomalaista, turkulaista ”tavista”, joka oppi koulussa vain vihaamaan Kalevalaa. Kondie korosti, ettei ongelma ole se, miten Kalevala on luotu, vaan miten sitä on käytetty suomalaisen kansallisen identiteetin rakennusaineena. Väistämättä mieleen palaa monitasoinen, huippukiinnostava keskustelu, joka järjestettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Kalevalaseuran yhteistyönä 8.12.2022. Hurmeen Kalevala-viha kesti noin viisikymmentä vuotta, kunnes hän tavoitti teoksen hienouden. Tervetuloa jäseneksi, lehden tilaajaksi ja lukijaksi sekä karjalaiskalevalaisen kulttuurin harrastajaksi. Tarkoituksena on itäja rajakarjalaisen kielen ja kulttuurin vaaliminen sekä sivistystyön tekeminen. Suomessa sitä on totuttu juhlimaan kansallisen kulttuurin merkkipäivänä, eivätkä juhlijat useinkaan tiedosta tai muistele Kalevalan runojen karjalaista alkuperää. Keskustelu nosti pintaan asioita, jotka Kalevalassa polttelevat mieltä. Myös koskien Kalevalaa. Karjalan Sivistysseura ry:n jäsenlehti ja äänenkannattaja Karjalan Sivistysseura ry:n jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen kansalainen. Näilläkään reissuilla Kalevala ei ole hänelle tyhjentynyt, vaan tulossa on Hurmeen käsikirjoittama näytelmä nimeltä Väinämöinen – eikä tämä ole vitsi. – Enemmän kuin Elias Lönnrotista petroskoilaisissa kouluissa puhuttiin Arhippa Perttusesta, joka antoi runot Lönnrotille, totesi Stepanova. Karjalan tasavallassa Petroskoissa syntynyt ja kasvanut folkloristi, Karjalan Sivistysseuran toiminnanjohtaja Eila Stepanova muutti nuorena Suomeen. Väinämöisen esitykset pyörähtävät käyntiin Tampereen Työväen Teatterissa 30.8.2023. Runojen karjalainen tausta on tehokkaasti piilotettu ja suljettu ulos kansallisesta kertomuksesta. Karjalansivistysseura.fi Kieltä ja kulttuuria vuodesta 1906 Kalevalanpäivän merkityksiä PÄÄTOIMITTAJALTA Helsinki 2023 5 2 P ian tämän lehden ilmestyttyä koittaa Kalevalanpäivä. Odotan suurella mielenkiinnolla! Viimeistään ennen Kalevalanpäivää kannattaa ottaa seurantaan Karjalan Sivistysseuran ajankohtaiskanava Uutis?uppu – Uudis?uppu (karjalansivistysseura.fi/uutiscuppu-uudiscuppu/), jonne tulee jatkuvasti uutta, kiinnostavaa sisältöä
PUHEENVUOROSSAAN Mäkelä totesi, ettei keskity julkistustilaisuudessa kertomaan kirjan sisällöstä kovin paljon. inhimillisestä kohtelusta ja Stalinin terrorista on hyytävää luettavaa, sanoi Linna. – Kirja on tehty luettavaksi; te olette ne, jotka luette ja annatte siitä arvioitanne. Se liittyi aikaan, jolloin patriarkka Nikon 1600-luvulla uudisti ortodoksista uskoa. Se, mikä avautui lokakuun vallanku”Järisyttäviä sivuja, joita ei ole suomeksi ennen kirjoitettu” Raija-Liisa Mäkelä puhui julkistustilaisuudessa vaikuttavasti kirjansa taustoista.. Tilaisuudessa puhuivat kirjan kustantajana toimineen Karjalan Sivistysseuran puolesta seuran puheenjohtaja Eeva-Kaisa Linna, kirjailija Raija-Liisa Mäkelä sekä vaikuttavan työuran Helsingin Sanomien politiikan toimittajana tehnyt Unto Hämäläinen. – Kun tutkin Solovetskin historiaa, jopa tsaarinaika oli kiehtovaa ja värikästä. Kirjaston Kuutio-sali täyttyi ääriään myöten, tunnelma oli tiheä ja keskittynyt. 1990-luvun alussa tapahtuivat sekä muutto Suomeen että Solovetski-kirjan ensimmäisen laitoksen laatiminen. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 4 H elsingin keskustakirjasto Oodissa järjestettyyn Solovetskin luostari – Venäjän historian peili -tietokirjan julkistustilaisuuteen saapui ennätyksellinen yleisömäärä. – Kerronta gulag-leirin vankien epäRaija-Liisa Mäkelän uutuuskirjan julkistustilaisuus järjestettiin kirjailijan 85-vuotispäivänä. Ihmisoikeustaistelija Juri Dmitrijevin ja kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö Memorialin tinkimättömän työn ansiosta Karjalan Karhumäen läheisyydestä löydettiin vuonna 1997 Sandarmohin joukkoteloituspaikka, jonne vuonna 1937 oli kätketty 1111:n Solovetskista tuodun vangin ruumiit. Samalla on selvinnyt myös tuhansien muiden terrorin uhreiksi joutuneiden ihmisten kohtalo. – Vuonna 1985 tuntui, että sille määrälle tietoa, jota joka päivä tulee, ei ole äärtä eikä rajaa, Mäkelä kuvaili. Mäkelä kuljettaa kerrontaa näiden vankien kohtalon selviämisestä dekkarin intensiteetillä, vaikka tarinan sijaan tapahtumat ovat tosia. Linna painotti puheenvuorossaan, ettei Mäkelän kirja ole uusintapainos vuonna 1994 julkaistusta samannimisestä teoksesta, vaan merkittävästi laajennettu, kokonaisuutena uusi teos. Unohtumattomassa päivässä kuultiin Venäjän raastavaa historiaa ja monia kuolemattomia ajatuksia. Sitten koitti perestroika, jolloin tiedon pato lyhyenä ajanjaksona avautui. Yhtenä kirjan keskeisenä antina Linna toi esiin Stalinin terrorin aikana Solovetskista kadonneiden vankien kohtalon selviämisen. Vuonna 1930 Lapuan liikkeen Loimaalta muiluttaman miehen tytär Mäkelä syntyi, kasvoi ja vietti merkittävän osan aikuisuuttaan Neuvostoliitossa. Oli myös tieto, että neuvostoaikana Solovetskissa oli ollut vankileiri, mutta muuta tietoa ei varsinaisesti ollut. – Olin koulunpenkillä kuullut jotain Solovetskin saaristosta
– Lopuksi kysytään: miksi meidän pitää muistaa. Saatavilla KSS:n kaupasta: karjalansivistysseura.fi/kauppa Aleksi Mainiolla (oik.) on Raija-Liisa Mäkelän uudesta Solovetski-kirjasta painavaa sanottavaa. JULKISTUSTILAISUUDEN jälkeen Karjalan Sivistysseuran toimistolla vietettiin vielä pientä iltajuhlaa Raija-Liisa Mäkelän 85-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. Elokuva on katsottavissa Yle Areenassa 15.8.2023 saakka: areena.yle.fi/1-62687999 * Raija-Liisa Mäkelä: Solovetskin luostari – Venäjän historian peili. Se oli kauhistuttavaa. Kun Solovetskin vankileiri lakkautettiin 1939, ilmassa oli jo suursodan tuntua. Hämäläinen painotti, että muistamisen laajentuminen on monien ihmisten työn tulosta, ja osansa tässä työssä on tehnyt Raija-Liisa Mäkelä. – Uskallan sanoa vähän mahtipontisestikin, että tästä lähtien vainojen uhrien muistopäivää vietetään Suomessa vähän toisin kuin aikaisemmin. Olen varma, että holokaustin uhrien ja muiden kauheuksien rinnalla tullaan muistamaan myös Stalinin vainojen uhreja. vietettävästä kansainvälisestä vainojen uhrien muistopäivästä. 5 mouksen jälkeen, ei ollut kiehtovaa eikä sitä voi sanoa mielenkiintoiseksi. Hän ammentaa vaikutteita sekä luostarin pyhimyslegendoista että uudemmasta, synkemmästä menneisyydestä. Kansanvihollisten perheenjäseniähän vielä oli, ja he halusivat tietää, missä ovat esi-isiemme haudat. On ollut tarve osoittaa kirjan aineiston kautta järjestelmän fasistinen olemus, joka tuli nyt räikeästi esille – ja jota länsi ei osannut tai ei halunnut ymmärtää, Mäkelä totesi. Siellä sijaitsee Solovetskin saariryhmä, jossa valkoinen luostari ohjaa elämää majakkana. Eeva-Kaisa Linna luovutti Raija-Liisa Mäkelälle Karjalan Sivistysseuran ansiomerkin. KIRJAN TOINEN LAITOS sisältää kuusi kokonaan uutta laajaa lukua, joissa pureudutaan Solovetskiin Gulag-vankileirijärjestelmän kehittämislaboratoriona. Paikalle pääsi tulemaan myös poliittisen historian tutkija, dosentti Aleksi Mainio. Hämäläinen muistutti myös 27.1. Neuvostoliiton kohdalla puhkesi kaksi veristä sotaa: talvisota Suomea vastaan (1939–1940) ja suuri isänmaallinen sota (1941–1945), joka oli osa toista maailmansotaa. – Juri Dmitrijev alkoi etsiä järjestelmällisesti joukkohautoja. ?. – Tässä kirjassa ei ole yhtään turhaa sanaa eikä paisuttelua. Raija-Liisa Mäkelä kirjoittaa Solovetskin molemmista puolista. Vienanmerellä. Mainio johtaa Kansallisarkiston viisivuotista hanketta, jossa tutkitaan suomalaisten kohtaloita Venäjällä vuosina 1917–1964. Neuvostoliiton voitto toisessa maailmansodassa on venäläisessä retoriikassa kansaa yhdistävä oikeutus uusiin valloitussotiin, joista hirvittävää esimerkkiä toteutetaan parhaillaan Ukrainassa. Dmitrijev kuuluu erottamattomasti tähän tarinaan, Sandarmoh kuuluu erottamattomasti tähän tarinaan. RAIJA-LIISA MÄKELÄ on omistanut kirjansa ihmisoikeustaistelija Juri Dmitrijeville. Myös Stalinin terrorin vuosia leimannut maan sivistyneistön järjestelmällinen tuhoaminen tulee kirjassa koskettavasti kuvatuksi. – Toinen painos on periaatteessa syntynyt tarpeesta viedä Solovetskin tarina loogiseen päätökseen, kuten tapahtui reaalielämässä. Hän tiivistää Stalinin vainovuodet julmuudessaan järisyttäville sivuille, jollaisia suomen kielellä ei ole aiemmin kirjoitettu." Teksti ja kuvat: KATRI KOVASIIPI Linkit: * Eeva-Kaisa Linnan analyyttinen artikkeli Raija-Liisa Mäkelän uutuuskirjasta löytyy osoitteesta uutiscuppu.karjalansivistysseura.fi/ neuvostovalta-ei-rankaise-vaan-ojentaa/ * Raija-Liisa Mäkelä kertoo isänsä kohtalosta Kanerva Cederströmin dokumenttielokuvassa Sandarmohin suru. Vastaan siihen: jotta emme unohtaisi ja voisimme rakentaa parempaa rauhan maailmaa, päätti Hämäläinen tiiviydessään vaikuttavan puheensa. Mäkelän analyyttisessa, laajaan lukeneisuuteen pohjaavassa teoksessa Solovetski peilaa Neuvostoliiton tietä kollektivointisuunnitelman, 1930-luvun vainojen ja puhdistusten sekä Stalinin suuren terrorin vuosien kautta kohti nyky-Venäjää, jonka viimeaikaiset ratkaisut ovat järkyttäneet ihmisiä ja yhteiskuntia laajasti. Sosialistisen pakkotyömenetelmän kehittämisen rinnalla Mäkelä kuvaa myös vankien selviytymisstrategioita ja vankien kohtaloita. Ei ole tarvinnut paisutella, historia ja sen tapahtumat puhuvat puolestaan, sanoi Hämäläinen. Karjalan Sivistysseura, 2023. – Kaikki maassa tiesivät, että rikos on tapahtunut, miljoonia on menehtynyt, mutta ei ollut hautoja minne mennä eikä mitään tietoa teloituspaikoista eikä -ajoista. Paikkaa on pidetty pyhänä, jos kohta myös kirottuna vankileirien saaristona. Hän on myös oivallisesti kiteyttänyt Mäkelän kirjan merkityksen: "Kaukana, syvällä, poissa. OMASSA PUHEENVUOROSSAAN Helsingin Sanomien legendaarisena politiikan toimittajana tunnettu Unto Hämäläinen totesi, että Mäkelän kirja on ollut työläs ja vaativa projekti ja sen kirjoittaminen on ollut kova urakka. Mäkelä nostaa etualalle Solovetskin vankileirija terrorihistorian. – Kun aikaa [terrorin vuosista] kului, Venäjällä edistysmielinen osa kansasta aloitti työt julman verisen menneisyyden esiintuomiseksi ja tutkimiseksi
Silloin Solvetskista riisuttiin uskonto ja se muutettiin Erityisvankileiri nro 1:ksi, koko Venäjän valtakunnan kattavan hirvittävän Gulag-vankileirija pakkotyöjärjestelmän kehdoksi. Rakennuksia kiertävältä katetulta galleriakäytävältä avautuu näkymä luostarin piha-alueelle.. – Se on yksi kauheimmista asioista Neuvosto-Venäjän historiassa. Auki keritään esimerkiksi vuosikymmeniä selvittämättömänä pysynyt arvoitus, mitä tapahtui 1116:lle Solovetskin vangille, jotka lähetettiin Clara Zetkin -nimisellä proomulla kohti manteretta lokakuussa 1937. K arjalan Sivistysseura on julkaissut merkittävästi laajennetun laitoksen Raija-Liisa Mäkelän ansiokkaasta tietokirjasta Solovetskin luostari – Venäjän historian peili. Vauras ja omavarainen pyhyyden harjoittamisen keskus muuttui lopulta Venäjän valtionterrorin raakalaismaiseksi koelaboratorioksi, jonka jäljet ulottuvat nykypäivään saakka. Lähteiden valossa minä näen nämä asiat näin, toteaa Mäkelä kirjansa lähtökohdista. Laajennettu laitos ulottuu myös Stalinin terrorin aikaan. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 6 Hätkähdyttävä kirja Solovetskista on pitkän kypsyttelyn tulos Raija-Liisa Mäkelä pureutuu uudessa teoksessaan taianomaisen Solovetskin luostarin hurjaan historiaan. Teoksen vanhempi versio keskittyi nimenomaan Solovetskin luostarin syntyyn ja historiaan 1400-luvulta vuoden 1917 Lokakuun vallankumouksen ja Venäjän sisällissodan vuosiin. Aiheeseen on tartuttava kiertelemättä ja kaartelematta, tai sitten ei ollenkaan. Laiva katosi jäljettömiin. Uutta laitosta edelsi samanniminen, vuonna 1994 Valamo Kustannuksen julkaisema, sisällöltään suppeampi alkuperäisteos. Lopulta tämä suureksi etapiksi kutsuttu ryhmä Stalinin terrorin uhreja paljastuu yhdistäväksi linkiksi Vienanmerellä lepäävän Solovetskin ja Karjalan Karhumäen piirissä sijaitsevien Sandarmohin joukkohautojen välille
Suomalaiset sukujuuret tekivät seppä Yrjö Mäkelästä 1930-luvun Neuvostoliitossa kansanvihollisen. Mäkelän puoli vuosisataa Neuvostoliitossa Lapuan liikkeen 1930-luvun alussa Neuvostoliittoon muiluttaman Yrjö Mäkelän tytär Raija-Liisa Mäkelä asui Neuvostoliitossa syntymästään, vuodesta 1938 alkaen, yhteensä 53 vuotta. KUVA: MIKKO OLLIKAINEN. Kristuksen taivaaseenastumisen kirkossa oli miesten eristyshuone, jonne joutuminen oli käytännössä kuolemantuomio. Raija-Liisa Mäkelän elämäkerta Minä, muilutetun tytär – Puoli vuosisataa Neuvostoliitossa ilmestyi Minervan kustantamana vuonna 2009. – Vaikka Koivisto ei sanallakaan maininnut suomalaissyntyisiä, päättelin, että suomalaissyntyisinä mekin voimme tulla, Mäkelä kertoo. Pääsaaren korkeimmalla paikalla, Sekirnaja-vuorella, sijaitsee joukkoteloituspaikan muistomerkki. 7 . – Isäni oli Loimaalla työväenyhdistyksen puheenjohtaja. Jouluaattona 1937 NKVD:n miehet tulivat pidättämään Yrjö Mäkelän, Vilgassa seppänä työskennelleen tavallisen työmiehen, jonka Suomi oli kahdeksan vuotta aiemmin hylännyt Lapuan liikkeen riehuessa aktiivisimmillaan. Jos Lapuan liike olisi saanut jatkaa vapaasti, se olisi tartuttanut maahan fasismin Saksan malliin, Mäkelä toteaa. Mitään aihetta hänen maastakarkottamiselleen ei olisi ollut. Hätkähdyttävä kirja Solovetskista on pitkän kypsyttelyn tulos Suurta etappia koskevan totuuden selviämisestä saamme kiittää Venäjällä nyt kiellettyä kansainvälistä ihmisoikeusjärjestö Memorialia ja sen karjalaissyntyistä ihmisoikeusaktivistia, tekaistuilla syytöksillä pakkotyölaitokseen 15 vuodeksi tuomittua Juri Dmitrijeviä (s. Varsin pian hän ymmärsi miehen kuolleen, vaikka mitään tietoa ei virallisista lähteistä tihkunut. Kirjailija Raija-Liisa Mäkelä on tarttunut tietokirjassaan yhteen kauheimmista asioista Neuvosto-Venäjän historiassa. Isäänsä hän ei koskaan tavannut, sillä tämä pidätettiin Stalinin vainoissa jo ennen hänen syntymäänsä ja teloitettiin lähes saman tien. Neuvostoliitosta Suomeen Mäkelä perheineen muutti 1990-luvun alussa, kun Mauno Koivisto oli kutsunut inkeriläisiä muuttamaan Suomeen. 1956), jolle Mäkelä on myös omistanut tuoreen kirjansa. Mäkelän äiti jäi pienen pojan ja vielä syntymättömän lapsen kanssa suureen epätietoisuuteen, mihin hänen miehensä katosi. Jo siinä Mäkelä osoittaa, miten taitavasti hän pystyy punomaan yhteen poliittisen hisRakennuksia kiertävältä katetulta galleriakäytävältä avautuu näkymä luostarin piha-alueelle
Vallanpitäjä, jonka nimeä en mielellään lausu, kiristi otettaan. Sitten vuonna 1999 Venäjän johtoon astui Putin. Kauhistuttavia olivat kuvaukset vankileiriajasta, josta en voinut tietää. Valamon luostarista oli jo julkaistu Suomessa aika paljon aineistoa, eikä minulla ollut paljonkaan uutta sanottavaa siitä. – Sanoin, että joudun heti ristiriitaan systeemin kanssa, jos kirjoitan mitä ajattelen. Se mitä siinä vaiheessa löytyi, tuntui kiehtovalta ja kiinnostavalta. Päivätyönsä Mäkelä jätti vuonna 1988. Muistan, että hermostuin ihan hirveästi, koska hänen taustansa oli KGB, eikä se voinut luvata mitään hyvää. Päässäni kuitenkin istui, että kerran KGB-mies, aina KGB-mies – tai kuten tämän kirjan perusteella sanoisin: kerran tšekisti, aina tšekisti. – Se osoitti, että Solovetskissa on tapahtunut hyvin paljon. Tiesin toki stalinistisesta terrorista – sitähän kutsuttiin vain stalinistiseksi. – Olin kasvanut uskonnottomassa ympäristössä. – Alkoi näkyä ja tuntua, että perestroika oli vain lyhyt pätkä historiassa, takaisin päin ollaan menossa. Sitten oltiinkin vuodessa 1991 ja vallankaappauksessa. Solovetskin kautta katsotaan koko Venäjää Solovetskin luostarin historiasta Mäkelä ei kouluopetuksen pohjalta tiennyt kovin paljon, mutta Suomeen-muuttonsa kynnyksellä hän sai kutsun asian ääreen. – Perestroika oli intensiivisimmillään vuonna 1985. – 2016 vangittiin Juri Dmitrijev ja alkoivat loputtomat oikeudenkäynnit, tuli Navalnyin tapaus. Työn aloitusvaiheessa Mäkelän keskeinen lähde oli venäjänkielinen, Venäjän koillisosan kattava kirjallisuuslehti Sever. Kun keskityn kääntämään muiden tekstejä, en ole vastuussa heidän ajatuksistaan. Loppujen lopuksi annoin periksi Olegille ja aloin kerätä aineistoa Solovetskista, kertoo Mäkelä. Mäkelä tottui seuraamaan netin kautta venäläisiä uutisia, myös oppositiomielisiä kanavia. – Olin tutustunut petroskoilaiseen Oleg Semenenkoon, jota voi pitää maailmanluokan valokuvaajana. Jeltsin oli jo heikko ja alkoholisoitunut eikä pystynyt enää johtamaan maata. – Progress julkaisi propagandistista kirjallisuutta Suomea varten, Mäkelä kertoo. Monet olivat vielä siinä huumassa, että eihän tässä nyt mitään. Perestroikan vapautuneisuuden ilmapiirissä hän oli valokuvannut pitkin poikin Venäjällä, sekä Vanhaa Valamoa Laatokalla että Solovetskin luostaria Vienanmerellä. Ystäväperheeni Pietarista ihmetteli reaktiotani ja totesi, että Putin on Pietarista, meikäläisiä, kaikki hyvin. – Hienoa, että Venäjän historiassa oli se lyhyt vapaamielisyyden kausi, joka antoi mahdollisuuden monien toimien ja ihmisten toiveiden heräämiseen, että elämä voi muuttua. Solovetski oli minulle täysin vieras, ja aloin lukea aiheesta. Kun asiat eivät heti korjaantuneet ja elämänlaatu laski, ihmisten usko loppui, taantumus valtasi alaa. hallitsijoiden luottoluostari, tuli Erityisvankileiri nro 1. Perestroika avasi uusia näköaloja Kirja Solovetskin luostarista alkoi syntyä perestroikan Neuvostoliittoon avaaman uudenlaisen, vapaamman aikakauden hedelmänä. Silloin monet ystävyyssuhteet ja tuttavuudet katkesivat, ei sitä voinut hyväksyä. – Käänne huonompaan suuntaan tapahtui 2010-luvulla, ilmapiiri Venäjällä kiristyi koko ajan. Ilmapiiri kiristyi, kirja kaipasi jatkoa – 1990-luku oli hyvin surkeaa Venäjällä. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 8 torian vaiheet ja niiden vaikutukset yksilöiden elämään. Nuoruudessaan Mäkelä opiskeli suomea Petroskoin yliopistossa ja teki aikuisena perheenäitinä pitkän työuran petroskoilaisessa Progress-kustantamossa, jossa hän käänsi ja toimitti tekstejä suomeksi. – Hän suostutteli minua, että kirjoittaisin ensin Valamon luostarin historiikin. Sitten oltiin vuodessa 2014, Krimin valtauksessa ja alistamisessa Venäjän tahtoon. Pelot alkoivat vähitellen toteutua. 2000-luvun alussa Mäkelä seurasi Suomesta käsin tarkasti, mitä Venäjällä tapahtuu. En toki koko aikaa hautonut, että siitä pitäisi kirjoittaa, ja uusia lähteitä oli vaikea saada. Minua alkoi kiinnostaa, miten tästä valtavan hienosta, huomattavasta luostarista, joka oli mm. Vuoden 1990 alussa ilmestyi Severin erikoisnumero, joka keskittyi Solovetskin luostariin. Jo kustantamoaikoina häneltä kyseltiin, miksei hän kirjoita omaa tekstiä, hänhän olisi pystynyt siihen. Sitä kesti kolme vuotta, ja sitten innostus alkoi laskea kuin lehmänhäntä. Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen kiristyessä Mäkelän mielessä vahvistui ajatus, että Solovetski-kirjan ensimmäiPääportin yläpuolella oleva pyhä kuva tervehtii linnanmuurin sisäpuolelle astuvaa.
Suomeksi GULAG – Vankileirien saaristo ilmestyi yhtenä laitoksena vasta vuonna 2012 Sofi Oksasen Silberfeldt-kustantamon julkaisemana. Isot kustantamot olivat 1990-luvun alussa hylänneet käsikirjoituksen vedoten esimerkiksi Suomen lamavuosiin. – Minulle tuli ajatus, että oikeastaan Solovetski-kirjani pitäisi julkaista uudestaan. – Kun etsin, löysin lisää kirjoja. – Kun niitä luki, tuntui, että selviänköhän tästä järjissäni. Oli pakko ymmärtää, että tästä ei hyvää seuraa. Vajaat kolme vuotta sitten Mäkelä jutteli Karjalan Sivistysseuran uuden toiminnanjohtajan Eila Stepanovan kanssa. Minua ei kiinnostanut niinkään vankileirikauhujen kuvaus, ajattelin ettei kukaan lukija edes kestä niitä. Vuonna 2021 tuli lopullinen herätys. – Olen koko ikäni koulusta yliopistoon, ja myöhemmin töissä Progress-kustantamossa, kuullut pelkkää propagandaa; miten mainio Lenin oli ja miten hän johdatti kohti valoisampaa ja parempaa tulevaisuutta. Sama tapahtui Putin-vuosina, joita selitettiin milloin milläkin syillä. – En ole käyttänyt kirjani lähteinä Venäjän virallisen historiankirjoituksen lähtökohtia enkä päätelmiä. Siinä vaiheessa kävi useammankin kerran mielessä ajatus, että kirja oli tavallaan jäänyt kesken. Mäkelä on tuonut tekstissään huolellisesti esiin lähteet, joista on tietonsa ammentanut. Eila tuki ajatusta toisesta painoksesta. Käyttöön tulivat termit ”Venäjän vihollinen” ja ”ulkovaltojen agentti”. Taitava lähteiden käyttö yhdistyy terävänäköiseen analyysiin ja ajatteluun. – Kirjan kirjoittaminen otti todella voimille. Nukkuisin koko ajan. Ensin hän on joutunut purkamaan omasta mielestään kaiken propagandan, jonka keskellä hän on elänyt ja kasvanut lapsuudestaan asti. – Lähes ainoa painava tunnustus vuoden 1994 kirjasta tuli vuosia myöhemmin joensuulaiselta runoilijalta ja kääntäjältä, joka muun muassa on julkaissut Anna Ahmatovan runoudesta valtavan tutkielman. Niissä ei eletä normaalia elämää reaalimaailmassa, vaan jotain kauhutarinaa. Se oli myös jäänyt hyvin vähälle huomiolle ja ihmisille enimmäkseen tuntemattomaksi, koska se oli julkaistu Valamon luostarin kirjakerhon puitteissa. En kuitenkaan varsinaisesti vielä silloin alkanut tehdä asialle mitään. Mäkelä on lukenut teostaan varten valtavasti lähdekirjallisuutta, myös lukuisia muistelmia. joulukuuta painoon, enkä ole sen jälkeen tehnyt juuri muuta kuin nukkunut. Edes Aleksandr Solženitsynin Vankileirien saaristoa ei vielä oikeasti ollut saatavilla sen paremmin Venäjällä kuin Suomessakaan. – Todellinen herätys tuli, kun televisiossa alkoi näkyä uutisia Venäjän sotaharjoituksista ja siitä, miten pitkät panssareita kuljettavat avolavajunat kiitivät idästä kohti läntistä rajaa. Opposition ja edistysmielisenä pitämäni lehdistön suitsiminen pistivät ajattelemaan, että asiat ovat tosi huonosti ja menossa yhä huonompaan suuntaan. Toisinajattelijoiden vainot olivat jo hyvin selkeästi näkyvissä. Tärkeintä on etsiä ja ymmärtää juurisyitä Tuore, laajennettu laitos teoksesta on lukijalleen hätkähdyttävä kokemus, mutta se on ollut myös kirjoittajalleen matka hyvin raskaisiin ja synkkiin asioihin. Eikä se voinut muuta ollakaan, koska Solovetskin tutkiminen oli vasta alullaan Venäjällä. – Kuuntelin yhä useammin Venäjän oppositiomielisiä kanavia, Novaja Gazetaa ja Moskovan kaikua, koska netti mahdollisti sen. nen painos jäi tavallaan puolitiehen. Lopulliset arkit lähetettiin 28. Venäjällä vaan puhuttiin, että he nyt järjestävät sotaharjoituksen. Kirjan markkinointia ja myyntiä Valamon kirjakerhon ulkopuolella ei juuri tapahtunut. 9 . Anneli Heliön Facebookissa minulle kirjoittaman arvion mukaan Solovetski-kirjani pitäisi löytyä jokaisen suomalaisen kirjahyllystä. Kaiken tämän varjossa ja uhallakin on kasvanut Solovetskin saariston arkkitehtoninen kokonaisuus hyväksyttiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.. Itsekin kansanvihollisen tytär Raija-Liisa Mäkelä toki tiesi vuonna 1973 Pariisissa kirjansa venäjäksi julkaisseen kirjailijan nimen. Sen sijaan halusin löytää juuret, mistä tämä kaikki lähti
Minulla oli kuitenkin elätettävänä kaksi lasta ja äiti, jolla oli tosi pieni eläke. Se ei ole systemaattinen historiikki, vaan kokoelma esseitä, joita Brodsky julkaisi Novaja Gazetassa. Nämä ovat minun mielipiteeni ja näkemykseni, ja haluan ne pitää. Toinen Leppäsen Mäkelälle vinkkaama merkittävä kirja oli maanpaossa elävän ukrainalaissyntyisen Viktor Suvorovin, länteen loikanneen entisen GRU-upseerin kirjoittama tiiliskiven paksuinen tutkielma Jäänmurtaja, joka keskittyy kysymykseen, kuka aloitti toisen maailmansodan. Oli vain silkkaa sattumaa, että Hitler ennätti aloittaa sodan ensimmäisenä. – Yritin vain tehdä oman työni mahdollisimman hyvin ja pidin suuni kiinni monesti, kun olisi pitänyt sanoa. – Mistään muualta kuin Suvorovin kirjasta en ole saanut niin selvää kuvaa, miten säännönmukaisesti ja järjestelmällisesti Neuvostoliitto valmistautui sotaan. Lopuksi Mäkelä muistaa venäläisen säveltäjän ja sanoittajan Vadim Kozinin (1903–1994) puhuttelevat säkeet: Vihaan sitä, että ihmiset valehtelevat Onhan se kumma, että minua hävettää, vaikka se olet sinä, joka valehtelet, en minä. Yhtäkkiä sellainen voi nyrjähtää raiteiltaan. Jokaisen pitää itse ajatella, mikä on oma näkemys, ja myös pelottomasti yrittää pysyä näkemyksissään. Teksti: KATRI KOVASIIPI Kuvat Solovetskista: TAPANI KAUKONIEMI Katettu, rakennusten ulkosyrjällä kulkeva galleriakäytävä yhdistää luostarin osia toisiinsa.. En osaa sanoa, missä vaiheessa, mutta sanoisin, että tämä työ minut jollain tavalla pelasti. Silti Putinin ilmoitus, että hän on määrännyt aloittamaan erityisoperaation, oli niin hirveä tappava isku, että varmaan noin kymmenen kuukautta minulla oli oksettava olo. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 10 sukupolvi historian harrastajia, joilla ei ole ollut Putinin aikana mitään mahdollisuutta nousta kansakunnan kaapin päälle tiedon välittäjinä. Jokaisen on ajateltava itse, mikä on oma näkemys Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei ollut Mäkelälle yllätys. Teos on valtavan iso, ja siinä on runsaasti valokuvia. Mäkelä korostaa, ettei hän Venäjällä asuessaan ollut missään nimessä kiihkeä järjestelmän vastustaja. Muutenkaan en halua osallistua joukkoliikkeisiin. – Aina kun istuin koneen ääreen, tajusin että on kirjoitettava. Signaaleja ja vihjeitä siihen suuntaan oli tullut jo monelta suunnalta. Tiedon kerääminen ja ajatusten kypsyminen nyt julkaistua Solovetskin luostari – Venäjän historian peili -kirjan täydennettyä laitosta varten on ollut hyvin pitkä prosessi. Se inho oli niin vahva, että tunsin sen fyysisesti. Sanoinkin, että elämä on mennyt oksettavaksi. Vaikka Saksa teknisesti ennättikin aloittaa sodan ensin, Neuvostoliitto oli valmistautunut sotaan koko 1930-luvun ajan. Se ei ole aina helppoa, mutta valehtelu on vielä vaikeampaa. – Stalinin ajatuksen mukaan Neuvostoliitto olisi hyökännyt Saksaan ja Länsi-Eurooppaan saadakseen aikaan pysyvän maailmanvallankumouksen. Lukemisen myötä vahvistui oivallus, että olemme olleet vankeudessa. Inho ja oksettava olo hellittivät vasta viime syksynä jossain vaiheessa. – Minulla on aina ollut haluttomuus myydä omaa sieluani. – Toinen niistä oli Juri Brodskyn esseeteos Solovetski, kaksikymmentä vuotta erikoisleirinä. – Olin ikään kuin henkisesti valmis siihen, että sota tulee, mutta normaalin ihmisen tapaan ajattelin, että eihän se Putin voi olla niin hullu. – Tiedolla on ollut osuutensa; mitä enemmän tietoa, sitä enemmän on kypsynyt kriittinen näkemys, Mäkelä toteaa. – Täytän 85 vuotta, en ole nousemassa barrikadeille. Kaksi tärkeätä kirjavinkkiä Mäkelä sai toimittaja Airi Leppäseltä. Mäkelä on omien näkemystensä suhteen tinkimätön, ja hän kehottaa myös muita rehelliseen ajatteluun
Vallankumouksen tapahduttua Venäjällä keväällä 1917 liiton puheenjohtaja Aleksei Mitro kirjoitti sihteeri Iivo Härköselle, että ”nyt olisi taas aika ruveta takomaan sampoa ajamaan Karjalan asiaa”. W. Moni käynnistetyistä hankkeista ei Venäjän hallintoa eikä eräitä ortodoksisia piirejä miellyttänyt. Härkönen puolestaan oli jo herätellyt Paavo Ahavaa. Delegaation vastaanottanut kansanvalistusministeri suhtautui myötämielisesti esitettyihin PAAVO AHAVA 150: OSA 2 Vaikuttava heimomies Paavo Ahava oli jo nuorena poikana kokenut karjalaiskansallisen herätyksen, kun A. Nämä liikkeet ulottuivat Suomen suuriruhtinaskuntaan ja Venäjän Karjalaan. Koko heimo oli ”kaikilla asuma-alueillaan samaa kansaa, verta ja henkeä”. 1907 loppuun mennessä virkahallinnon valvonta saavutti sellaiset mittasuhteet, että rajantakainen toiminta oli lopetettava. Karjalan Sivistysseuran keskeiset vaikuttajat Helsingissä toukokuussa 1918. Paavo Ahava nousi karjalaiskansallisen herätyksen alkaessa sen johtohahmoksi. Parannuksia haluttiin Karjalan hallinto-, kielija kouluoloihin sekä liikenneyhteyksiin. 11 . Kokouksissa, joissa sanotaan olleen jopa 300 ensimmäisessä ja 200 osallistujaa toisessa, esitettiin vaatimuksina perustuslaillista hallitusta, välitöntä yleistä äänioikeutta, pientilallisten oikeuksien vahvistamista ja yleistä maareformia. Ahavan idealismi ja ajattelu näkyivät niin Uhtuan kansalaiskokouksissa määritellyissä vaatimuksissa kuin myös perustetun liiton asettamissa tavoitteissa. Välivuodet toiminnassa olivat selkiyttäneet näkemystä Karjalan kysymyksestä ja työkentäksi nähtiin koko Karjala. Huhtikuussa 1917 Tampereella päätettiin käynnistää toiminta uudella nimellä Karjalan Sivistysseura ”tukemaan Venäjän Karjalassa tapahtuvaa henkistä sekä aineellista edistystä koskevaa työtä”. Hän piti esillä ajatusta Vienan liittämisestä Suomeen. Vuodenvaihteessa 1905–1906 Uhtualla järjestetyt kansalaiskokoukset johtivat Vienan Karjalaisten Liiton perustamiseen 1906. Jo toukokuussa matkasi seuran asettama valtuuskunta Aleksei Mitron johdolla, Paavo Ahava yhtenä delegaation jäsenenä, Pietariin selostamaan Itä-Karjalan tilannetta ja Sivistysseuran toiveita Venäjän väliaikaiselle hallitukselle ja Pyhälle Synodille. Seura kuitenkin päätti tavoitella ”vain” Itä-Karjalan itsehallintoa; olihan asia ilmeisen kiistanalainen. Liiton toimintaa käynnistämässä olleista neljä henkilöä vangittiin ja Vasili Jeremejeff-Räihä sekä Hotatta Remsujeff karkotettiin Siperiaan. Tämä oli käänne, joka tuli ohjaamaan Paavon elämäntaivalta. Karjalaisiksi oli tuolloin Kemin kihlakunnassa kirjattu 28 000 henkeä. Luterilaisesta Suomesta päin toteutettu sivistystyö nähtiin uskonnollisena vaarana, venäjänvastainen ja suomenmielinen kirjoittelu valtiolle uhkana. Vienankarjalaiset ryhtyivät viipymättä toimiin päätösten ja suunnitelmien toteuttamiseksi. Toimintaa jatkettiin Suomen puolella, mutta tsaarinvallan otteen jälleen kiristyessä toiminta hiipui nopeasti. Ervastin matkakirja Karjalaan oli osunut hänen käteensä. Paavo Ahava ei Tampereelle päässyt, vaan lähetti sinne kirjeen, jossa esitti omat, varsin radikaalit näkemyksensä. Viisimiehinen lähetystö lähetettiin toukokuussa viemään kansalaiskokousten toivomukset ja anomukset Pietariin Venäjän duumaan; adressin oli allekirjoittanut 3000 karjalaista. P aavo Ahava tajusi oman heimonsa ja suomalaisten läheisen sukulaisuuden ja elinolojen erilaisuuden. Eturivissä Paavo Ahava (vas.), Iivo Härkönen, Aleksi Mitro ja Timo Manner. Venäjän hävittyä sodan Japania vastaan käynnistyi Venäjällä yhteiskunnallisia uudistuksia ja kansalaisvapauksia vaatineita liikkeitä. Suuren innostuksen vallassa hän päätti tehdä kaikkensa Vienan Karjalan ja sen asukkaiden kohottamiseksi henkisestä ja taloudellisesta sorrosta. KANSALAISKOKOUKSIA järjestettiin Uhtuan lisäksi ympäri Vienan Karjalaa. Paavo toimi aktiivisesti niin Uhtuan kokousten kuin myös Vaasassa huhtikuussa ja elokuussa Tampereella pidettyjen kokousten organisoimiseksi. KUVA: KARJALAN SIVISTYSSEURA. 1911 vielä valittiin johtokunta, Paavo Ahava yhtenä sen jäsenenä, mutta liiton toiminta oli todellisuudessa pysähdyksissä; järjestöä ei kuitenkaan lakkautettu
Itä-Karjalan venäläisväestö vastusti karelianistien kansallista herätystyötä monin eri tavoin. Tapaaminen järjestyi myös synodin yliprokuraattorin, mutta ei sisäasiainministerin kanssa. Riskit toteutuivat ja Paavo ilmiannettiin Knäsössä, lähellä Kantalahtea, ja hän joutui punaisten joukkoihin liittyneen poikansa Iivo Ahavan vangiksi. KUVA: KARJALAN HEIMO 11–12/1974. Isän ja pojan kohtaaminen oli dramaattinen. Agitaattoreita liikkui eri kokoonpanoina myös muilla alueilla Itä-Karjalassa. Karjalan asiaa ajamaan oli Sortavalassa maaliskuussa 1918 perustettu Itä-Karjalan komitea, puheenjohtajanaan repolalainen Pekka Kyöttinen. Tšupassa yritettiin järjestää kokous karjalaisille, Karjalan Paavo, Paavo Ahava (1872–1944) sai 50-vuotispäivänään 17.2.1922 Karjalan Sivistysseuran ja ystäväin adressin, jonka tekstaus on taiteilija Bruno Tuukkasen käsialaa. SUOMEN SISÄLLISSODAN alettua tammikuun lopulla ja Venäjän bolsevikkihallinnon hakiessa suuntaansa suhteessa pieniin vähemmistökansoihin, joutuivat myös karjalaiset aktivistit ja Sivistysseura pohtimaan uudelleen suhtautumistaan Itä-Karjalan valtiolliseen asemaan. Kerrotaan isän astuneen poikansa eteen ja kehottaneen tätä sanoin ”ammu nyt”. Järjestetyissä kyläkokouksissa kansaa kiinnostivat enemmän maanjako-, kansanvalistusja kulkulaitoskysymykset kuin valtiolliset ratkaisut ja liittyminen Suomeen. Ehdotus osoitettiin Venäjän perustuslakia säätävälle kansalliskokoukselle, jonka Venäjän väliaikainen hallitus oli luvannut kutsua koolle. Se teki päätöksen Suomeen liittymisestä, korostaen karjalaisten taloudellista ja hallinnollista itsenäisyyttä erillisenä alueena, ”Karjalan parasta” tarkoittaen. VUONNA 1917 valmistui Paavo Ahavan ja livo Härkösen sekä eräiden avustajien yhteistyönä Itä-Karjalan autonomiasääntö itsehallintoalueen muodostamiseksi. Agitoinnin tulokset tosin jäivät laihanlaisiksi ja toiminta herätti paikoin epäluuloisuutta, ellei peräti aggressioita. Ahava ja Kaukoniemi sekä muut agitaattorit saavuttivat Uhtuan maaliskuussa 1918, ja koolle kutsuttiin kansalaiskokous. Toistaiseksi on selvittämättä tarkalleen, milloin ja missä tilanteessa seura hylkäsi autonomia-ajatuksen ja siirtyi kannattamaan Karjalan liittämistä Suomeen. Paavo Ahava poikansa Paavon ja Risto Sirkeisen kanssa suuntasi Muurmannin radan asutuskeskuksiin tiedustelumatkalle, pyrkimyksenä järjestää agitointija kokoustilaisuuksia. Neuvostohallituksen julistus kaikkien Venäjän kansojen itsemääräämisoikeudesta ja mahdollisuudesta erota täydelliseen riippumattomuuteen, Suomen itsenäistyminen ja kyllästyminen lokakuun vallankumouksen aiheuttamaan sekasortoon johtivat tammikuussa 1918 Uhtualla pidetyssä kansalaiskokouksessa rohkeaan, Sivistysseuran edustajat yllättäneeseen päätökseen. mutta se epäonnistui, koska miliisit hajottivat sen. Toimikunnan puheenjohtajaksi määrättiin Lauri Hannikainen ja jäseniksi L. Iivo halusi kuitenkin auttaa isänsä Suomeen ja onnistuikin siinä Petroskoin kautta toukokuussa 1918. Uhtuan kokouksen jälkeen osa aktiiveista palasi Suomeen. Matka tiedetiin vaaralliseksi ja Ukko-Paavo jopa kirjoitti salaisen testamentin, jonka jätti Timo Mannerille; edes omaiset eivät saaneet tietää siitä. Ehdotus sai ”Karjalan kansan nimissä” yleisen hyväksynnän heinäkuussa järjestetyssä kansalaiskokouksessa, joka pidettiin Uhtualla järjestettyjen heimojuhlien yhteydessä. Kohtaus päättyi molempien itkuun ja halaukseen, mutta kumpikaan ei kääntynyt omaksumaltaan tieltä. Forssia lukuun ottamatta kaikki toimikunnan jäsenet olivat Paavo Ahava edisti aktiivisesti Sivistysseuran näkemyksiä ja kiersi ahkerasti Pohjois-Vienassa käännyttämässä Karjalan kansaa Suomeen yhtymiseksi, kumppaneinaan Iivo Kaukoniemi ja poikansa Paavo. Se kuitenkin hajotettiin jo 10.6.1918 ja tilalle perustettiin Suomen hallituksen valvonnan alainen Itä-Karjalan toimikunta, joka aloitti toimintansa viikkoa myöhemmin. Katsottiin, ettei osittainen itsehallinto riitä, ja niin tavoitteeksi asetettiin itsenäinen Karjalan tasavalta, joka muodostuisi Vienan ja Aunuksen karjalaisista ja vepsäläisistä osista. Petroskoissa perustettiin huhtikuussa 1917 venäläiskansallinen Petroskoin kantaväestön liitto, joka harjoitti vastapropagandaa. Kirjelmä sentään onnistuttiin jättämään ministeriön kansliaan. Forss, Paavo Ahava, Iivo Härkönen ja Väinö Salminen. Kansalaiskokous muodostui Vienan kunnista valituista edustajista ja edusti noin kolmannesta alueen asukkaista. Mm. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 12 toivomuksiin, ”kunhan lakia ei rikottaisi eikä valtion tarvitse maksaa”. Poventsan kihlakunnan talonpoikien edustajainkokous julisti suomalaispropagandaa vastaan ja Aunuksen kuvernementin semstvon venäläisedustajat torjuivat itsehallintohankkeen. Liikeasioitakin oli alueella hoidettavana
Sodassa hän imi bolsevikkien ihanteita, nimenomaan hokeman kansojen itsemääräämisoikeudesta. EEVA-KAISA LINNA. Näissä kokouksissa asioita ja ns. Vienan Karjalaisten Liiton ja Karjalan Sivistysseuran johtokunnissa Paavo Ahava toimi vuosina 1906–1920, osallistui heimotyöhön karjalaisten olojen kohentamiseksi, avusti heimolehteä ja järjesteli tarmolla pakolaisten asioita koillisella rajaseudulla. kansojen itsemääräämisoikeudesta. pdf. Heimosotia käytiin alkuvuodesta 1918 aina helmikuulle 1922. Muutkin osastot toimivat Karjalan Sivistysseuraa lähellä olevien henkilöiden johdolla: kirjailija Iivo Härkönen, varatuomari Viljo Puustinen, kansanrunoudentutkija Väinö Salminen sekä maisteri Lauri Hannikainen, joka aikanaan lähetettiin Pariisiin maailmansodan rauhanneuvotteluihin, saivat kukin kykyjään vastaavan vastuualueen. SUOMEN SENAATIN yhteyteen perustettiin syyskuussa 1918 Itä-Karjalan toimituskunta. Kokoelman inventointiluettelo löytyy Sampo-tietokannasta karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/ dokumentit/Ahava-arkistoluettelo. Itä-Karjalan kysymystä hoitamaan valittiin milloin minkäkinlaisia komiteoita ja toimikuntia suomalaisten johdolla. Hänen oma toimintansa ja henkilökuvansa on edelleen palasina lukuisissa lähteissä, vain elämäkertansa puuttuu. Paavo Ahava ymmärsi jättää jälkeensä karjalaisuuden historiaan tallentamalla tärkeää aineistoa jälkipolville. Paavo Ahavan vastuulla ollut työ oli epäkiitollista, sillä myös sisällissodan jälkeisessä Suomessa oli pulaa ruoasta, eikä sitä tahtonut riittää toimituskunnan jaettavaksi Karjalaan. Paavo Ahavalla vienalaista heimokansaansa rakastavana vahvana vaikuttajana oli rooli, jonka merkitystä tulee vielä tutkia. Iivo Ahavan loppu oli murheellinen. Tuota Uhtuan veistokoulun poikien vuonna 1908 tekemää puuarkkua oli vuosikymmenet säilytetty Helsingissä Valtionarkistossa, lukittuna, ilman merkintää omistajasta tai sisällöstä. Asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että Suomen Historiallinen Seura oli saanut materiaalit kahtena eränä vuosina 1939 ja 1944, puuarkussa. Paavo Ahavan pojanpoika Paavo Ahava teki merkittävän työn aineistojen järjestämiseksi. 13 Karjalan Sivistysseuran jäseniä. Käytännössä Karjalan Sivistysseuralla oli näin oma puolivirallinen hallintoja propagandatoimielin. Heimosoturit katsoivat oikeutuksen toimiinsa muiden motiivien ohella kumpuavan myös Arvokas arkku Paavo Ahava ymmärsi historian merkityksen. Isän ja pojan näkemykset ja tavoitteet eivät kohdanneet: Paavo puhui Itä-Karjalan Suomeen liittämisen puolesta, Iivo halusi tarmokkaasti tukea karjalaisten nationalistisia päämääriä ja itsenäistä Itä-Karjalaa ja vastusti sen liittämistä Suomeen. KUVA: KARJALAN HEIMO 11–12/1974 ajatuksia kuin isänsä ja osallistui kaikkiin heimosotaretkiin Itä-Karjalassa vuosina 1918–1922. VUODEN 1917 vallankumouksen jälkeisiä sekasortoisia aikoja Vienassa värittivät levottomuus ja epävarmuus alueen ulkoisesta asemasta. Merkittävistä ansioistaan työssä karjalaisuuden hyväksi Ukko-Paavo kutsuttiin Karjalan Sivistysseuran kunniajäseneksi n:o 2 vuonna 1922. Työtä hän teki systemaattisesti tulevia sukupolvia varten. Arkisto löydettiin vuosikymmenien jälkeen. Uuteen, viralliseen instanssiin tuli kaikkiaan viisi osastoa. Hänen tallentamiensa dokumenttien määrä on valtaisa. Tuolloin Itä-Karjalan toimituskunnan työ päättyi Tarton rauhansopimuksen tultua solmituksi. Ahava vastasi myös lokakuussa 1918 karjalaispakolaisten huollosta Kajaanissa toimituskunnan valtuuttamana, minkä lisäksi Kuusamoon ja Kajaaniin perustettiin Ahavan johtaman osaston alaiset Vienan Karjalan pakolaisten huoltotoimikunnat. Paavo Ahava toimi tässä työssä valtiollisella tasolla Karjalan hyväksi joulukuulle 1920 saakka. AHAVAN PERHEEN suuri tragedia on oletettavasti ollut Ukko-Paavon ja vanhimman pojan Iivon ajautuminen eri leireihin. Myöhemmin Ahava löydettiin ei-kenenkään maalta rautatien varresta ammuttuna ja runneltuna. Lukuisia kansalaiskokouksia järjestettiin kesän 1917 ja kevään 1920 välillä. Hänelle myönnettiin Karjalan Sivistysseuran ansiomerkki n:o 1 vuonna 1931. Suomeen siirtyneitä vienalaisia innostivat karelianismi, heimoaate, Suur-Suomi-aate, venäläistämiskehityksen nostattama huoli, usko bolsevikkihallinnon väliaikaisuuteen ja esimerkiksi alueen luonnonvarat. Iivo oli kasvanut aatteiltaan valkoisessa kodissa, eikä hän ollut kuulunut Suomessa työväenliikkeeseen. Siihen laskettiin kuuluvaksi Vienan ja Aunuksen lisäksi Venäjän Lappi ja Kuolan niemimaa. Vallankumous jälkimaininkeineen ja heimosotineen synnytti mittavan pakolaisvirran rajan yli, Suomeen pakeni eri vaiheissa alkuvuoteen 1922 mennessä arviolta runsaat 18 000 itäkarjalaista. Hänet vangittiin huhtikuun 1919 alussa ja kuun puolivälissä kuljetettiin junassa väkisin etelämmäs, missä hänet työnnettiin rintaman yli bolsevikkien puolelle Urosjärven tietämillä. Varmuutta tekijöistä ei kuitenkaan ole. PAAVO AHAVAN TOINEN poika, myöskin Paavo nimeltään, kannatti samoja Karjalan Paavo, Paavo Ahava (1872–1944) sai 50-vuotispäivänään 17.2.1922 Karjalan Sivistysseuran ja ystäväin adressin, jonka tekstaus on taiteilija Bruno Tuukkasen käsialaa. Aikaisempi epävirallinen toimikunta lakkautettiin. Toimikunnan tehtävänä oli ylläpitää ja kehittää Karjalan asiaa sekä tehdä sitä tunnetuksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Isän mielestä poika oli kaikesta huolimatta ”itäkarjalainen patriootti, joka halusi toteuttaa unelmiaan omalla tavallaan”. Paavo Ahava nimitettiin elinkeinoja elintarvikeasiain osaston johtajaksi. Kun se vuonna 1986 murrettiin auki, ymmärrettiin sisällön olevan mittaamattoman arvokas osa karjalaisuuden historiaa. Isä-Paavon ja Iivo-pojan täysin erilaiset näkemykset Itä-Karjalan valtiollisesta asemasta sekä tulevaisuudesta ja niistä seurannut sovittamaton välirikko sekä nuoren Iivon murha ovat varmasti olleet perheessä syvän murheen aihe. Tuoreimpien käsitysten mukaan serbialaiset palkkasoturit lahtasivat hänet valkoisten venäläisten tai Muurmannia miehittäneiden brittien käskystä. Iivo, Venäjällä sotilaskoulutuksen saanut, Venäjän riveissä maailmansodassa ja Muurmannin punaisessa suomalaisessa legioonassa taistellut ja kahden Pyhän Yrjön ristin haltija, halusi laajan Karjalan
Nuorukaisten juopottelu ja vastuunkannon välttely saavat teksteissä sijansa. Lisäksi hän äänitti joikuja kiestinkiläisiltä pakolaisilta Kyminlinnan pakolaiskeskuksessa vuonna 1922. KUVAT: A. remiseen, joiut enemmänkin ilonpitoon, joskin niitä on käytetty myös pilkkalauluina. Esittäjinä ovat useimmiten olleet naiset, mutta joitakin miesjoikujiakin oli. Nämä joiut olivat sulhaselle ja nuorelle parille suunnattuja, morsiamen kotoa lähtöön valmistavien äänelläitkujen vastineita. Saamelaiset ovat joikuneet myös eläimiä. VÄISÄNEN, MUSEOVIRASTO, SUOMALAIS-UGRILAINEN KUVAKOKOELMA, ANTELLIN KOKOELMAT. Molemmat sisältävät onomatopoeettisia kertosäkeitä ja molemmissa joiku kohdistetaan jollekulle henkilölle. O. Jos he jäivät leskeksi tai erosivat, heitä sai taas joikua. Joikutekstien esittäjät ovat saattaneet toimia myös itkijöinä, vaikka itkujen maailma eroaa joikujen maailmasta paljonkin. O. Äänitteitä niistä löytyy 43. Joikutekstien aihepiirit liittyvät usein nuorten miesten elämäntapoihin, ajanviettoon, sotaväkeen tai sotaan lähtöön sekä sotilasaikaan ja rakkausasioihin ennen avioitumista. ”Akottumisen” eli avioliiton solmimisen jälkeen miehiä ei enää joiuttu. Joiussa päähenkilönä on aina nuori mies. Miesjoikujia oli harvassa, mutta Laitasalmella eli taitava joikuja Miitrelän Ilja. Myös sulhasen ja morsiamen saapuessa sulhasen kotiin heille joiuttiin. Väisänen. Itkut ovat liittyneet yhteisölliseen suVienankarjalainen joiku oli yhteisön ilonpitoa Vienankarjalainen joiku on lauluperinteenä elänyt Vienan Karjalan pohjoisja länsiosissa alueilla, joilla saamelaiset ja karjalaiset ovat eläneet rinnakkain 1600-luvulle asti. Hän kulki vuonna 1915 Knäsöstä Vuokkiniemelle tallentaen 103 joikua, joista 67 oli esitetty laulaen. Suuren osan äänitallenteina säilyneistä vienankarjalaisista joiuista on tehnyt A. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 14 K arjalainen ja saamelainen joiku erottuvat selkeästi toisistaan, vaikka joitakin yhteisiäkin piirteitä löytyy. Stepanova, Lavonen ja Kalle Rautio ovat julkaisseet karjalaisista joiuista myös kokoelman Karelskie joigi (1991). Yhteinen piirre itkuille ja joiuille on ollut niiden oma kieli, joka on selkeästi poikennut normaalisti puhutusta arkikielestä ja on ollut voimakkaan vertauskuvallisuutensa vuoksi vaikeasti ymmärrettävää. Joikujen kohteina nuoret miehet Vienankarjalainen joiku on tyypillisesti satiirinen ja humoristinen. Metaforisen kielen vahva luontoyhteys Joikujen kohteina olleiden nuorukaisten nimityksinä esiintyi kymmeniä metaforisia nimityksiä, esimerkiksi aisavarši, šuojakašvo, kaisl’avarsi, kaunis muoto, kullankorši, šorie varši, sulkkutukka, šomaveri, kešämarja… Nuori vaimo Nastassi ja joikujanainen Anni Vienan Karjalassa, Järvenpäässä vuonna 1915. Oma äiti on voinut itkeä omalle pojalleen, mutta joikujana on aina ollut kolmas henkilö, ja äiti on joikutekstissä henkilönä. Vienankarjalaisten joikujen taitajia ovat äänittäneet vielä 1960–80-luvuilla Petroskoin tiedeakatemian tutkijat Aleksandra Stepanova, Nina Lavonen ja Pekka Zaikov
Tyypillinen joikumistilanne oli myös pääsiäistä edeltävä ”suuri pesu” tai ”pirtin pesu”, jossa useampi nainen kokoontui pesemään yhdessä vuoron perään jokaisen joukkoon kuuluvan naisen pirtin. Joikuteksteissä nuorista naisista on käytetty erilaisia lintunimityksiä, kuten alli, koppala, šorša, vikli, kana, kananen ja sotka. Hänen refrengissään kajahtavat kirkonkellon lyönnit." KATRI KOVASIIPI Lähteet: * Arhippainen Leena, Joiku vei kurssilaiset Vienan järvien rannoille Oulussa. Tehokeinona on viljelty kertoa eli saman asian sanomista eri sanoin. Joikuja ilmoille järvenselällä ja yhteisissä hetkissä Yleisintä oli joikua soutaessa järven ulapalla, jossa ääni kantoi esteittä kauas. O. Tunnettu runonlaulaja Tatjana Perttunen onkin hyvin osuvasti huomauttanut: ”Jokahini joukuo šuattau, vain ei šuata luikahuija” Refrengin laulamista kutsutaan nimellä joijutus, hehetys, luikahus. * Kallberg Maari: Joikuja Karjalasta. Maari Kallberg on analysoinut vienankarjalaisen joiun musiikilliset rakenne-elementit sanajaksoksi, sanarefrengiksi ja refrengiksi. * Niiranen Elina: Posthumanistic view for folk music expression in Karelian traditional yoik-singing. *Stepanova Aleksandra ja Lavonen Nina: Karjalaiset joiut. Kun A. Lisäksi Kallberg on löytänyt joiusta niin sanotun eturefrengin, joka on lyhyt, parin tavun mittainen, joiun aloittava refrengi. Kuhmon musiikkiopiston julkaisuja, 4. Artikkeli verkossa: etnomusikologia.journal.fi/article/view/101011 Vuokkiniemeläinen, Tollonjoella syntynyt Raija Zaprudskaja omaksui lapsuudessaan vienankarjalaisen joiun ja löysi sen voimavarakseen ja yhteisönsä iloksi uudelleen 1990-luvulla. Tekstit ovat vertauskuvallisia, runomitaltaan vapaita, ja alkusoinnun käyttö on niille tyypillistä. Tuolloin Ilja oli 62-vuotias. Kirja + cd-levy. 15 . Teoksessa Etnomusikologian vuosikirja 4, 1991–1992. Refrengin esittäminen oli joiuttaessa tärkein ja samalla vaikein tehtävä. Hän alkoi myös ottaa vastaan matkailijoita ja esiintyä julkisesti etenkin Vuokkiniemen Marttojen tilaisuuksissa. Kallberg järjestää tilauksesta vienankarjalaisen joiun kursseja, ja aikanaan hänen kursseilleen osallistui myös vuokkiniemeläinen Raija Zaprudskaja (1937–2017). R efrengi ilmaisee musiikillista osaa (kertaumaa), ja joiussa se on yleensä esitetty hehettämällä. * Kelkettelyeänijä eli vienankarjalaisia joikuja. Jokainen esittäjä käyttää refrengiä omalla tavallaan. Samassa artikkelissa kerrotaan myös erilaisia kylätapahtumia ja tapaamisia kommentoivista tilapäisjoiuista sekä erityisistä, suoraan kansanrunouden kerääjille osoitetuista joiuista. Maari Kallberg, SKS CD4, 2000. Kuhmon kaupunki 2004. Toim. Osana laajaa taiteellista jatkotutkintoaan Laulumatkoja Vienan Karjalaan Maari Kallberg teki kirjan A. Surumielisimpiä olivat nuoren miehen sotaan lähtöön liittyvät joiut. Kiestingin seudulta tallentuikin sekä itkuja että joikuja. KUVA: EEVA-KAISA LINNA. Joikutekstien naiset puolestaan ovat usein pojistaan huolestuneita äitejä tai morsiamia, joita askarruttaa, kuinka nuorikon tuleva elämä anopin kanssa sujuu. Saatiinpa hänet esiintymään myös Kajaanissa huhtikuussa 2015 järjestetyillä Heimopäivillä. Karjalan Heimo 11–12/2017. Miesjoikujiakin oli, vaikka paljon harvemmassa kuin naisia. Stepanovan ja Lavosen artikkelissa kuvataan refrengiä seuraavasti: Joiun melodian tunnusmerkki on omalaatuinen refrengi. Joikujen onomatopoeettisia, tiettyjä rytmikkäitä tavuja improvisoiden toistavia kertosäkeitä kutsuttiin nimellä hehetys ja luikahus. Joikujen kieli on kiertoilmaisuineen hyvin ilmeikästä kuvakieltä, ja sitä hallitsee voimakas yhteys luontoon. Väisäsen ja tunnetun miesjoikujan, Laitasalmen kylässä eläneen taitavan Miitrielän Iljan kohtaamisesta vuonna 1915. Eeva-Kaisa Linna asui kesällä 2013 Raija Zaprudskajan luona ja tutustui hänen joikuihinsa. Toisilla se toistuu jokaisen säkeen jäljessä, toisilla taas jonkin tietyn säeryhmän jäljessä. Cd-levy. ”Sotateille lähtevää poikaansa saattoi äiti itkuvirsin ja kylän naiset joikumalla”, kertovat Aleksandra Stepanova ja Nina Lavonen artikkelissaan Karjalaiset joiut. O. Se tarkoittaa äänenkatkontaa, jossa leikitellään rekisterirajalla ikään kuin ääntä katkomalla, hyppyyttämällä tai luikahuttamalla. Väisänen ja Miitrelän Ilja: vienankarjalaisten joikujen piirteitä. Luikahus tuo joikujan persoonan esiin Muusta lauluperinteestä vienankarjalainen joiku erottuu laulutekniikaltaan. Joiun tehon voi sanoa olevan juuri refrengissä. * Kallberg Maari: A. Joiku antoi Raijalle voimaa aviomiehen, pitkäaikaisen elämänkumppanin sairastuttua vakavasti. Seminar presentation at Nordic Ethnology and Folklore Conference, 10.–14.6.2022 Reykjavik. Karjalan Heimon numerossa 7–8/ 2013 Linna kertoo Raijan tarinaa ja kuvailee hänen persoonallista joikutyyliään: "Raijan tapa joikua ei ole perinteinen vaan täysin omalaatuisensa. O. Väisänen keräsi vienankarjalaisia joikuja, käynnissä oli ensimmäinen maailmansota. Hän kertoi löytäneensä lapsuudessaan omaksumansa vienalaisen joiun uudestaan 1990-luvulla, kun vapautunut ilmapiiri nosti karjalaisuuden uuteen arvoon myös hänen kotiseuduillaan. Vienankarjalaisiin joikuihin liittyy olennaisesti termi refrengi, joka on joiun rakenteellinen elementti. Sillä ei ole tarkkaa muotoa, vaan se riippuu joikujan tahdosta ja taidosta, lahjakkuudesta . Kanteleen ääniä 2008
heinäkuuta 2021. Hänen kohdallaan loppukiitokset huipentuvat yleisön kertakaikkisen hurmaantumisen ilmaisuihin. Innocence-ooppera sai kantaesityksensä Ranskassa Aix-en-Provencen festivaalilla 3. Se hakee koko ajan muotoaan, itse sain omaan tulkintaani lisää tasoja ja syvyyttä. Vilma Jään joiku hurmaa oopperayleisöjä. – Suomessa esityksiä olisi saanut olla enemmänkin, mutta niitä oli kuitenkin niin monta, että esitys ehti mennä koko ajan eteenpäin. Nuori, oopperalavoilla nyt ensimmäistä kertaa esiintynyt taiteilija kommentoi saamaansa suosiota tervejärkisesti. 1995) roolihahmo Markéta on jo kuollut, kouluampumisen uhri, ja hänen vienankarjalaiseen joikuun ja karjankutsuhuutoihin pohjaava laulutapansa tavoittaa reaalimaailmasta irtautuvia tuonpuoleisuuden tunnelmia. Esityksen jälkeisissä loppukiitoksissa jokainen ensemblen jäsen astuu vuorollaan askeleen eteenpäin ja kumartaa yleisölle. Jalat ovat vielä pysyneet tukevasti maassa, vaikka sama yleisön haltioituminen on toistunut jokaisessa, tähän mennessä yhteensä 15 esityksessä. Suomen Kansallisoopperassa teoksen ensi-ilta oli 21. lokakuuta 2022, ja Helsingissä Innocence esitettiin kaikkiaan yksitoista kertaa. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 16 V ilma Jään (s. Viimeisenä esiin astuvan Jään saamat aplodit ovat erottuneet joka kerta erityisellä voimallaan ja intensiteetillään. – Sain niin suuret suosionosoitukset, koska teen jotain niin erilaista kuin oopperassa muuten tehdään. – Kivaltahan se tuntuu, kun sai parKaija Saariahon säveltämässä oopperassa Innocence nuori etnopop-muusikko Vilma Jää on hurmannut kansainväliset yleisöt laulullaan, jossa kaikuvat vienankarjalainen joiku ja karjankutsuhuudot. Myös kriitikot niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ovat ylistäneet; The New York Times, Le Monde, Süddeutsche Zeitung, The New Yorker ja Le Temps kuvailevat Jään ääntä arvioissaan vuoroin maagiseksi, vuoroin demoniseksi, tai ääneksi, joka tuntuu tulevan maan uumenista eikä ihmisen kehosta. Jää on saanut kaikissa tähänastisissa esityksissä huikaisevimmat aplodit
KUVA: KANSALLISOOPPERA, ILKKA SAASTAMOINEN Etnopop-muusikko Vilma Jää tekee myös omaa tutkimusta karjankutsuhuudoista. Ei ole ketään päähenkilöitä, joilla olisi erityisen paljon enemmän laulettavaa kuin muilla. Meitä on ensemblessa 13, ja jokaisen oma rooli rakentuu pienistä palasista. Oopperan libreton on käsikirjoittanut kirjailija Sofi Oksanen. Koko Innocencen tarina on koskettava, ja koska hahmoni on kuollut, myös äänenkäyttö on villiä. Alakerrassa eletään aikaa kymmenen vuotta väkivaltaisten ja traagisten tapahtumien jälkeen: vietetään hääjuhlaa, jossa Jään roolihahmon, kouluampumisen uhrin Markétan äiti työskentelee keittiössä ja juhlien tarjoilijana. Jää korostaa myös roolihahmonsa koskettavuutta, joka selittää hänen osuuteensa kohdistuvaa yleisön suosiota. Libretto on taitavasti kirjoitettu, ja se sisältää myös monisäikeistä moraalista pohdintaa. Hän on itse osallistunut koulukiusaamiseen pilkkaamalla tiettyjä poikia. 17 . – Oma hahmoni on kuollut tyttö, Markéta, joka kummittelee äidin mielessä ja selvinneiden kavereiden muistoissa. KUVA: MIKKO MALMIVAARA K U VA : K AN SA LL IS O O PP ER A, IL K K A SA AS TA M O IN EN. Muistot tunkeutuvat tuskallisina äidin tajuntaan, ja tarinan suuri temaattinen kysymys on, miten tällaisten kokemuksien jälkeen voidaan jatkaa elämää. Osa Markétan ja äidin vuorosanoista on tšekinkielisiä. Äidin ja tyttären suhde on merkittävässä osassa. Tarinan edetessä selviää, ettei Markéta ole pelkästään viaton uhri. Selviää, että häiden sulhanen on kouluampujan veli. haat aplodit, mutta oopperassa on kuitenkin kyse työryhmätyöskentelystä. Erilliset kumarrukset luovat tosi individualistista tunnelmaa, vaikka näen, että esitys on vahvasti yhteistyön tulos. Tarina liikkuu kahdessa aikatasossa, joka on myös visualisoitu kahteen eri kerrokseen rakennetuksi näyttämökuvaksi. Lavasterakennelmien yläkerta on omistettu menneisyyden tapahtumille koululuokassa, jossa kouluampuja tekee tuhojaan. Suomen Kansallisopperassa Markétan äitiä esitti oopperalaulaja Jenny Carlstedt (kuvassa oikealla). Vienalainen joiku oli myös pilkkalaulua Vienankarjalaisen joiun käyttö laulutekniikkana luo kiinnostavan yhteyden Markétan roolihahmon piirteeseen mahdollisena kiusaajana. Kyseessä on tyypillisesti ollut erityisesti nuoriin miehiin kohdistuvien pilkkalaulujen muoJalat ovat vielä pysyneet tukevasti maassa, vaikka sama yleisön haltioituminen on toistunut jokaisessa esityksessä. Taustalla suuria lehmänkelloja
– Ensimmäisen kerran tein äänenkatkontaa itse lukioaikana, jossain Värttinän biisissä, jota esitettiin Sibelius-lukion konsertissa. – En ensin ajatellut, että Markéta olisi itse niin aktiivinen koulukiusaaja, mutta ohjaaja pyysi viemään sitä pidemmälle. – Olen miettinyt, millainen Markéta on. Lapsena hän oli aloittanut viulunsoiton ja innostui jo 14-vuotiaana kansanmusiikista, jota kuuli äitinsä kautta. Kun Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston hedelminä syntynyttä nykykansanmusiikkia pulpahteli 1990-luvulta alkaen yhä vahvemmin esiin, alkuperäiseltä taustaltaan vienankarjalaista äänenkatkontaa, hehetystä, alkoi kuulua useiden (naispuolisten) kansanmuusikkolaulajien äänenkäytössä. Perinteen vienalainen alkuperä näkyvästi esille Jää käyttää äänenkatkontaa runsaasti myös omassa taiteessaan etnopop-muusikkona. Olin neljävuotiaasta asti soittanut klassista viulua. Tosin Kallbergin opetusta oli tarjolla vain pari tuntia. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 18 to. Vienankarjalaisesta joiusta on hyvin vähän dokumentoitua tietoa olemassa, mutta Jää teki vienankarjalaista äänenkatkontaa jo lukiossa, vaikkei silloin vielä tiennytkään, mistä varsinaisesti oli kyse. – Puhun siitä paljon, en yhtään häivytä taiteellisten vaikutteideni alkuperää. Hän on kasvanut kansanmusiikin, -tanssin ja kansallispukuperinteen ympäröimänä . Tässä kohtauksessa hän onkin päässyt vapauttamaan äänenkäyttönsä, ja vienankarjalainen joiku antaa juuri vapaalle äänenkäytölle tilaa. Hän on ehkä outo lintu, ja sitten kun koulun suosituimmat oppilaat pyytävät häneltä pilkkalaulua, hän on otettu ja sanoo, että totta kai minä sen teen. Kohtaukseen sisältyy myös improvisaatiota, mikä tekee siitä esittäjälleen erityisen kiinnostavan ja innostavan. Aiheesta taiteellisen väitöstutkimuksensakin tehneen nykykansanlaulajan, kansanmusiikin tutkijan Maari Kallbergin opetus avasi näköalaa vienankarjalaisen joiun alkuperään. Nykykansanmusiikin kuuntelijoille tuon laulutekniikan alkuperä ei kuitenkaan yleensä tullut selväksi. Jää (silloin vielä Jääskeläinen) jatkoi opintojaan Sibelius-Akatemiassa, jossa pääsi perehtymään vienankarjalaiseen joikuun hieman lisää. Kerron, että kyse on vienankarjalaiselle joiulle tyypillisestä äänenkatkonnasta ja kerron, mistä tuo perinne tulee. Äiti järjesti Folklandia-risteilyitä. Iäkkäämmät naiset ovat kiusoitelleet nuoria miehiä satiirisilla joikuteksteillä, joista nuorukaiset eivät ilmeisesti ole pahastuneet – tai niistä pahastuminen ei ole ollut sosiaalisesti hyväksyttävää. Vasta Maari Kallbergin opetuksessa sain tietoa itse perinteestä. Hän on teini-ikäinen ja haluaa vertaisiltaan hyväksyntää. Tavallaan se tuntui pahalta, mutta kohtauksena se oli tosi kiinnostava. KUVA: MIKKO MALMIVAARA. Äänenkatkonta laulutekniikkana löytyi jo teini-iässä Jäällä ei ole aiempaa aktiivista suhdetta oopperan maailmaan, mutta kansanmusiikkitausta hänellä on vahva. Kohtauksen ristiriitaisuus on saanut Jään pohtimaan enemmänkin roolihahmonsa Markétan luonnetta. Olen ajatellut, että hän oli outo ja erilainen. Perinteen näkyväksi tekeminen on sen kunnioittamista ja vaalimista. Pohtimiseen on ollut hyvin myös aikaa, sillä esityksen harjoitukset alkoivat jo vuonna 2020. Alkupuoliskolla käy ilmi, että Markéta keksii omia lauluja ja laulelee niitä koulumatkoillaan. Hänelle on aina tärkeää tuoda esiin tietoa perinteestä, josta hän ammentaa aineksia omaan taiteeseensa. – Äidin työn kautta olin kansanmusiikin ja -tanssin sekä kansallispukuperinteen ympäröimänä. Se alkoi tympiä, ja viulunsoitosta oli ollut vähän taukoakin. – Oli kuulostanut hienolta, kun kansanmuusikot olivat käyttäneet äänenkatkontaa, mutta en ollut tiennyt, mistä se oli peräisin. Ensimmäisten neljän Ranskan-esityksen jälkeen toteutuneissa Helsingin-esityksissä ohjaaja Simon Stone pyysi Jäätä viemään koulukiusaaja-aspektin entistä pidemmälle. Sitten 14-vuotiaana tajusin, että se mitä soitan, voisikin olla kansanmusiikkia. Hehetykseen, ”luikahukseen” liittyvää Vilma Jää ammentaa omassa etnopop-muusikkoudessaan karjalaisesta perinteestä
Onko meillä karjalaisuuden sisällä jotain, mitä minä en saisi tehdä. Varsinaista opetusta ja teoriapohjaa tähän äänenkäyttötekniikkaan ei ole ollut juurikaan saatavilla. Hän teki sukututkimusta Antrean puolelta etsien omaa karjalaisuuttaan. KATRI KOVASIIPI Innocence-ooppera esitetään kevään 2023 Lontoon esitysten jälkeen ainakin Amsterdamissa ja San Franciscossa, mutta niiden esitysaikataulut eivät ole vielä julkisia. Ranskan version videotaltiointi Aix-en-Provencen festivaalilta on katsottavissa verkossa: arte.tv/fr/ videos/097910-000-A/kaija-saariaho-innocence/ Vilma Jäällä on myös vahva tausta viulistina. Tutkimuksessaan hän selvittää niiden alueellisia yhteneväisyyksiä ja eroavuuksia. Aloin kehittää sellaista, koska länsimaisella notaatiolla karjankutsuja ei pysty mitenkään merkitsemään. Asia, jota ajattelin omassa äänenkäytössäni ongelmakohdaksi, kääntyikin vahvuudeksi. Hän on pohtinut niiden kautta myös oman työskentelynsä reunaehtoja. Laulutunneilla aiemmin ajattelin, että on ongelma, kun rekisterinvaihtoa yritettiin tehdä liukuvasti, ja se oli minulle haastavaa. Silti on tärkeämpää, että me kaikki karjalaiset vaalimme perinnettä ja voimme pitää sitä elossa – ja perinnettä voivat vaalia myös vaikka suomalaiset ja portugalilaiset, jos he innostuvat tästä äänenkäyttötavasta. KUVA: JARI FLINCK Olen joutunut pohtimaan, olenko yhtä karjalainen kuin karjalankielinen ortodoksi.. – Hän on musiikkini ja karjalaisuuteni kautta saanut omaan karjalaisuuteensa sykettä ja halunnut ottaa siitä lisää selvää. Tärkeintä on tietää, mitä tekee, eikä häivyttää vaikutteidensa alkuperää. – Omassa musiikissani lyriikka on tosi kansanrunouslähtöistä. 19 musiikillista rakenne-elementtiä kutsutaan myös refrengiksi. Hän on tehnyt omien vanhempiensa kirjeistä kirjankin. Työtä on vielä paljon edessä, mutta parin apurahan turvin hän on päässyt jo hyvään alkuun. – Se on ehdottomasti rakentanut minua kansanmuusikkona, itäinen perinne vetää eniten puoleensa. com/watch?v=lYVwYE-j6Pg Karjankutsuhuudot erityisen kiinnostuksen kohteena Tulevat työkiireet keskittyvät Innocenceoopperan keväisiin, maaliskuussa käynnistyviin harjoituksiin ja huhtikuussa alkaviin esityksiin Lontoossa sekä omaan taiteelliseen työskentelyyn etnopop-muusikkona. Olen joutunut pohtimaan, olenko yhtä karjalainen kuin karjalankielinen ortodoksi. Tutkimustaan varten Jää on kerännyt Tampereen yliopiston entisen kansanperinteen laitoksen arkistosta ja SKS:n arkistosta yhteensä 200–300 erilaista karjankutsua, jotka on alun perin äänitetty eri puolilla Suomea ja Karjalaa. Itäisten karjankutsujen yhteneväisyys on tosi mielenkiintoista; Vienasta Kannakselle on kuitenkin hyvin pitkä matka. Kun sen on omaksunut, se vaan on, eikä sitä mieti. ”Vaija” eli isoisä on evakko Jääskestä Karjalankannakselta, sodassa kaatunut äidinäidinisä oli kotoisin Antreasta. Millaista sen opettelu on. Suora linkki videoon: www.youtube. Jään keikkojen live-elektroniikasta vastaavalla bändikaverilla on puolestaan vienankarjalaisia juuria. Jää on tehnyt YouTubeen ohjausvideoita innostavista ja kiinnostavista laulutekniikoista, ja yhden oivallisen videon hän on laatinut myös vienankarjalaisesta joiusta. – Karjankutsuissa on Vienasta Kannakselle hyvin paljon samankaltaisuuksia, koko Karjalan ja Pohjanmaan karjankutsut ovat puolestaan todella erilaisia, jopa vastakohtaisia toisiinsa verrattuna. On tärkeää tuoda alkuperää kunnioituksella esiin, ettei perinne kuole. Tykkään soittaa viululla vaikka polskaa, mutta se mikä minua kansanmusiikista syvimmin kouraisee, on karjalaista tai inkeriläistäkin. Tältä osin Jää on saanut harjoitella laulutekniikkaansa pääosin aivan itsenäisesti. Äänenkatkonta puolestaan olikin minulle helppoa. – Minulle se oli helppoa, koska äänessäni on muutenkin vahva breikki. – Joku on myös kysynyt, että kun juureni eivät ole Vienassa, voinko käyttää lähteenä vienankarjalaisia joikuja. Jäälle on selvää, että suvussa elänyt karjalaisuus on vaikuttanut vahvasti hänen valintoihinsa ja taiteelliseen ilmaisuunsa. – Aloin muutama vuosi sitten tutkia suomalaisia ja karjalaisia karjankutsuja. Karjalainen kansanmusiikki kouraisee syvimmältä Helsingin Vuosaaressa kasvaneella Jäällä on omiakin sukujuuria Karjalassa, ja karjalaisuus on aina ollut läsnä, näkynyt ja kuulunut lähisuvussa. Tässä vaiheessa hän voi alustavasti kertoa jo joitakin aineistosta erottuvia havaintoja. Tämä liittyy ihan fysiologiaan, siihen miten äänihuulet toimivat. Siihen voi tutustua ja sen antia voi kukin kokeilla Jään YouTube-kanavan videolla Amazing Singing Techniques You Should Learn (part 1). – Se on tullut jo kauan sitten osaksi omaa ilmaisukirjastoani. – Oma suku on Kannakselta, suomenkielistä ja luterilaista. Siellähän on suurin osa itäistä, karjalaista aineistoa. Kun mietin etnopop-biisieni aiheita, käytän tausta-aineistona paljon Suomen Kansan Vanhat Runot -tietokantaa, skvr.fi:tä. Tavoitteenani on joskus julkaista nuottikirja, jossa käytän karjankutsuille luomaani uutta nuotinnusjärjestelmää. Jää on erityisen innostunut karjankutsuhuudoista, ja yhtenä projektinaan hän tekeekin niistä omaa tutkimusta sekä luo niille nuottimerkistöä eli notaatiota. Jää on ottanut vakavasti nykykarjalaisuuteen liittyvät keskustelut erilaisista etnisyyksistä ja kulttuurisesta omimisesta. – Mummo ei ollut ehtinyt edes syntyä, kun hänen isänsä kaatui sodassa. – Olen tullut siihen tulokseen, että olemme yksi ”heimo”, jonka sisällä on eroja. Karjalaiset ovat oma etninen ryhmänsä, jonka sisällä on esimerkiksi vienalaisia, aunuksenkarjalaisia ja kannakselaisia. Ihanaa, että tietoisuus karjalaisuudesta leviää
Nyt Ilja Moshnikov kertoo tarkemmin tutkimuksensa tuloksista. Miten eri tavoin eri ikäryhmiin kuuluvat ihmiset pääpiirteittäin käyttävät karjalankielisiä sosiaalisen median eri kanavia. Sežo tahton ka??uo, kui karjalan kieli nägyy Twitteras da mittuine internetas olii karjalan kieli on. – Karjalankieline kyzelytutkimus oli todevutettu vuvven 2021 loppupuolel. Yhtelläh karjalan kielen käyttyö internetas olen ainos pidänyh silmäl da, ezimerkiksi, jo Kiännä-projektan aigua olen tutkinuh karjalankielizii verkosivuloi (Moshnikov 2016) da kirjutannuh Wikipedieh da pidänyh Wiki-ruadopajoi. Karjalankielisty syväindyö on eriluadustu: karjalan kieldy nägyy verkosivuloin kielenny da socializes medies, ga vie audiovizualizinnu syväindöinny tvda radivouudizien da YouTubeda toizien videoloin kauti. 2023 Karjalan Heimo N:o 1–2 20 Karjalan kieli nägyvih internettah. Sovelduksis korostuu Facebookan merki?ys. Nuorembi sugupolvi käyttäy sežo toiziigi sovelduksii: ezimerkikse Instagramua da Discordua. KUVA: ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO. – Tutkimus ozuttau, gu nuorembi sugupolvi (igä 44 libo sidä nuorembat) käyttäy enämbän socialistu mediedy da verkosivuloi; vahnembi sugupolvi omas Ilja Moshnikov on selvittänyt karjalankielisten verkkosivustojen ja sosiaalisen median karjalankielisten sisältöjen käyttöä ja tarvetta. Kaikkiedah kyzelyh on vastannuh 161 hengie. Linkii on juattu socializen medien da sähköpoštan kauti. Yhtelläh karjalankielizet käytetäh karjalua sežo yksityzes viestindäs, konzu kirjutetah viestii libo sähköpoštua libo soitetah omahizile da tuttavile. Ilja Moshnikov, olet väitellyt vuonna 2021 rajakarjalaismurteista, mutta kerro tarkemmin, minkälaista tutkimusta olet nyt tekemässä ja miksi. Olen ezitellyh kyzelyy tapahtumis da webinuarois. Mitkä sosiaalisen median kanavat ovat suosituimpia karjalankielisten sisältöjen käyttämiseen ja tuottamiseen. Nygözes tutkimukses keskityn tarkembah karjalan kielen käyttöh da nägyvyöh internetas da socializes medies. Kyzelyh voidih vastata ymbäri muailmua eläjät karjalua maltajat, ga yhtelläh suurin vuitti vastavuksis on tulluh Suomespäi (85 %). Kerro tämän kyselytutkimuksen perusasetelma, eli kuinka ja missä kysely toteutettiin sekä mistä ja kuinka paljon sait siihen vastauksia. Ka??elen, ezimerkikse, kuibo karjalan kieldy käytetäh verkosivuloin kielenny, kui i?e karjalazet käytetäh karjalua internetas, mittumua hyödyy se andau pagizijoile, mittumua vaigevustu heile on da mittumii karjalankielizii syväindölöi pidäs olla enämbi. – Lisää karjalan kieltä verkkoon Karjalan kielen tutkija, tutkijatohtori Ilja Moshnikov on viime aikoina tutkinut karjalan kielen käyttöä verkossa sekä toteuttanut vuoden 2021 lopulla kyselytutkimuksen karjalankielisten verkkosivujen ja sosiaalisen median kanavien käytöstä. – Muga, olen aijemba tutkinuh Raja-Karjalan murdehii da niilöis olijua vaihteluu. – Vastuajis suurembi vuitti ilmoitti, gu vai ka??elou karjalankielizii syväindölöi da harvah i?e midägi tuottau. K arjalankieliset sosiaalisen median kanavat ovat tärkeitä ihmisten välisen yhteydenpidon välineitä, karjalankieliset verkkosisällöt tukevat myös kielen oppimista ja kielitaidon kehittämistä. Haastattelun kysymykset ovat suomeksi, vastaukset livvinkarjalaksi. Kyzelyn linki oli avvoi kuun aigua da sih voidih vastata kaikin, ket vai maltetah karjalakse