Irtonumero 8 € 2 • 2025 MUKANA PELIMANNI-LIITE 8 Karoliina Kantelisen matka monesta minuksi 12 Haavemaa – Soiva siirtolaisuus 32 Kansanmusiikkia Kemiön saaristossa – Spelmän Ohoj 6 Rakkaudesta lajiin – Jaana Kari jatkaa Päivi YlönenViirin työtä liiton johdossa
Kuvassa Suomi-Opiston kuoron harjoitukset Michiganissa 1920tai 1930-luvulla. 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 SISÄLTÖ 2 • 2025 17 32 12 KOLUMNISTI Johanna Björkholm Taideyliopiston tutkimushanke tutkii suomalaissiirtolaisten musiikkia. Spelmän Ohoj -ryhmä keväällä 2025. Jaana jatkaa Päivin työtä luottaen tulevaisuuteen 6 Sa ul i H ei kk ilä Jim m y Tr äs ke lin Fi nn is h A m er ic an H is to ric al A rc hi ve s, H an co ck , M ic hi ga n Aaltojen loisketta, lokkien huutoa ja kansanmusiikkia. ....................................11 Järjestöjen rahoitus kriisissä ............................................................................14 Pekka Lovikka on rakentanut kanteleita yli 40 vuotta ..........................16 Kamulinja rakentaa kansanmusiikin tulevaisuutta ................................18 Piirpauke 50 vuotta ..............................................................................................20 PELIMANNI-liite Uudenmaan nurkka ..............................................................................................21 Jämsässä nautittiin elämästä MäSä-duon tahtiin .....................................22 23 vuotta huuliharpun soittoa Mäntyharjussa .........................................22 Nuottiliite ..................................................................................................................23 Keväisiä kaikuja Keski-Suomesta ...................................................................27 Saarijärven Luomusoitossa palkittiin pelimanneja ................................27 Varsinais-Suomen kuulumisia ..........................................................................27 Hämeen Kevätsoitto kajahti Hämeenkyrössä 50. Ajassa: The Moontwins .........................................................................................5 Karoliina Kantelisen värikäs matka monesta minuksi ............................8 Esittelyssä Aizhan Sultan: Erilainen, entä sitten. kerran! ....................28 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..............................................................................28 Salo Irish Festival – kymmenen vuotta irkkumusiikin juhlaa ............29 Etelä-Pohjanmaalla vilkas kansanmusiikkikevät .....................................29 Muistoissamme .......................................................................................................31 Pohjoisen poloneesi .............................................................................................34 Vuoden nuori pelimanni 2025 – Ampiais-Siivilä ......................................35 Ehtymätöntä naisenergiaa ja laulun iloa – Hytkyt-kuoro .....................36 Satakunnassa nimettiin vuoden 2025 pelimannit ...................................37 Levyt ............................................................................................................................38 Taustapeilissä Riina Hosio .................................................................................46 IC H N or th
Yhtyeen nimi viittaa venäläiseen harmonikkaan, mikä kuvastaa heidän alkuperäistä suuntaustaan slaavilaiseen musiikkiin. Haapoja sai äänimaisemataiteen yksityisnäyttelyt Tokioon ja Hannoon huhtikuuksi 2025. Albumi sisältää 46 Taljankan levytystä. Helsingin reitit Japanissa. Suomen Kulttuurija tiedeinstituuttien pARTir-hankkeen taiteilijaksi valittu Haapoja vei Japaniin Helsingin reitit -äänimaisemaprojektinsa 15-vuotisnäyttelyn sekä loi keskelle Tokiota pysyvän GPS-pohjaisen mobiiliääniteoksen Beeline. Ohjelma rakentuu yhdessä Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen ja Rahvaanmusiikin kerhon kanssa. Lukuisia kansanmusiikillisia elementtejä sisältävän äänitaiteensa esittämisen lisäksi Haapoja konsertoi sooloprojektillaan Unheard Landscapes muun muassa Osakan maailmannäyttelyssä. Taljanka on julkaissut 13 albumia ja esiintynyt lukuisissa konserteissa kotimaassa ja ulkomailla. Helsingin kaupunginmuseolla Suuren Kaupunkirunoillan sekä Helsingin reittien kokoelmaalbumin julkaisun muodossa. Juhlavuotta juhlistetaan konserteilla, joista pääkonsertti kuultiin huhtikuussa Helsingin Musiikkiteatteri Kapsäkissa. Finlayson Soi – Kaustisen etkot valloittaa Finlaysonin vanhan tehdasalueen perjantaina ja lauantaina 13.–14. Koko tehdasalueelle jo 11. Iltaklubilla kulttuuriravintola Laternassa alkuillan jamit ovat maksuttomia. kerran levittäytyvä valtava taidenäyttely Finlayson Art Area järjestää kaksi erikoiskierrosta, joiden aikana yleisö kohtaa pelimanneja taiteen äärellä. Konkurssin taustalla olivat muun muassa korkeat korot, asiakkaiden investointivarovaisuus ja Rääkkylän Osuuspankin fuusioituminen PohjoisKarjalan Osuuspankkiin, mikä johti 63 000 euron lainan takaisinmaksuvaatimukseen ja yhtiön käyttöpääoman tyhjentymiseen. Tampereen katukuvassa pelimannit näkyvät jo ennakkoon, kun soittajia matkaa ratikassa kahtena päivänä. Vasta loppuillan artistien K18-keikoille on 15 euron hintaiset liput. Soitinvalmistus jatkuu samoissa tiloissa, mutta pienemmällä tiimillä, johon kuuluvat myös kantelevalmistuksen ammattilaiset Jari Laasonen ja Carol Chan . Konsertissa Haapojan elektroakustista bassojouhikkomusiikkia yhdistetään maailman eri kolkkien äänimaisemiin. M ik ko Va tt ul ai ne n Taljanka juhlii 50-vuotista taivaltaan Helsinkiläinen mediaja äänitaiteilija sekä jouhikonsoittaja Mikko H. Vuosikymmenten aikana Taljankan ohjelmisto on laajentunut kattamaan ranskalaisia chansoneja, espanjalaisia ja latinalaisamerikkalaisia rytmejä sekä suomalaisia lauluja. Finlaysonsoi.fi/ Finlayson Soi Tampereella kesäkuussa Pispalalainen Petri Seppälä soittaa haitarikaraokessa sekä Tampereen ratikassa ennen festivaalin alkua Anne-Mari Kivimäen kanssa. kesäkuuta. Pitkää uraa juhlittiin jo 15 vuotta sitten Tunteista tinkimättä -tupla cd-kokoelmalla. Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut, mutta keskiössä ovat pysyneet Tyrväiset sekä harmonikkataituri Petri Ikkelä . Huhtikuussa 2025 Koistisen kanteleverstaalle löytyi jatkaja, kun Hannu Koistisen poika Anttu Koistinen otti vetovastuun perheyrityksestä. Anttu Koistinen tunnetaan erityisesti sähkökanteleen taitajana ja hänet palkittiin vuonna 2006 Pori Jazzin historian ensimmäisenä Young Star -artistina. Tunnettuja artistinimiä festivaalilla ovat ENKEL, The Moontwins ja Antti Paalanen. Vuonna 1975 perustetun yhtyeen vetäjinä ovat alusta asti toimineet Anja ja Timo Tyrväinen . Perjantaina ennen avajaisia museoauto kiertelee kaupungilla soittajien kanssa, ja lauantaina pelimannien soitto saattelee Manse Priden tuhannet marssijat matkaan. Festivaalialueen kaikki ohjelma on maksutonta, myös oheisohjelma kuten kurkkulaulutunti, soitinrakennuksen työpaja (pajuhuilu) ja joogahetket. Lauluyhtye Taljanka viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Seuraava Helsingin reitit 2010-2025 -näyttely avautuu syyskuussa äänitaidegalleria Akusmatassa Tukholmankadulla Helsingissä. Uusi yhtiö osti Koistinen Kantele oy:n liiketoiminnan maaliskuussa, ja velkojat hyväksyivät kaupan huhtikuussa. Tehdaspuutarhuri vie yleisöä kävelyretkelle kattoniitylle. Yli 250 pelimannia on tulossa esiintymään Suomen uusimpaan kansanmusiikkitapahtumaan Tampereelle. Hannu Koistinen on siirtynyt sivuun ja keskittyy nyt pohjoiskarjalaisen kanteleosaamisen turvaamiseen Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön apurahan tukemana. Tunnetuimpia kappaleita ovat Huopikkaat ja Sininen huivi , jotka Tyrväiset ovat suomentaneet. Yhteensä 39 yhtyettä saapuu Pirkanmaalta, Satakunnasta, Keski-Suomesta ja Etelä-Pohjanmaalta, Helsingistäkin. Haapojan äänitaideprojektin juhlavuosi jatkuu Helsinki-päivänä 12.6. Koistisen kanteleiden valmistus jatkuu näin ollen jo kolmannessa polvessa, ja perinteinen soitinperinne saa uuden mahdollisuuden nykyaikaisessa muodossa. Kaustiselta saapuu elävän kulttuuriperinnön lähettiläitä, ja lauantaina nähdään myös Kaustiselle matkaavan suuren Hämeen maakuntakonsertin ennakkoversio lähes sadan esiintyjän voimin. 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 ALKUTAHDIT Koistisen kanteleita kolmannessa polvessa Rääkkyläläinen kantelevalmistaja Koistinen Kantele oy haettiin konkurssiin joulukuussa 2024
Se toivottavasti johtaa paitsi uusiin toimintamalleihin, myös joistakin vanhoista tavoista luopumiseen, jos ne eivät enää palvele tarkoitustaan. Nyt olemme jälleen saman asian äärellä. mennessä. Toimintaa tulee sopeuttaa niin, että rahat riittävät toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Joka tapauksessa on selvää, että meidän jokaisen kannattaa nyt tukea kulttuuria omalla panoksellamme, koska se tuottaa meille tutkitusti parempaa elämää ja terveyttä. Tässä tehtävässä järjestöt täydentävät toisiaan. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Selkä tuuleen Kansanmusiikkiliiton järjestötyö on uuden edessä. On toki heti huomautettava, että kansanmusiikin ja -tanssin järjestöt eivät ole yksin ongelmansa kanssa. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Jaana Kari, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Kansikuva Jaana Kari ja Päivi Ylönen-Viiri kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/2025 ilmestyy 2.10. Muutoksen aikoina tarvitaan rohkeutta katsoa omaa toimintaa myös kuplan ulkopuolelta. Näiden järjestöjen toiminnassa kaiken ytimessä on sisältö, jonka ympärille toiminta keskittyy. Kansanmusiikkia ja kansantanssia edustava järjestöväki kokee, että heidän toimintansa merkitystä aliarvioidaan leikkaamalla sen julkista rahoitusta. Risto Kupari puheenjohtaja V ia R am st én. 044 776 7182 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. Meidän on löydettävä uusia keinoja asemamme ja vaikuttavuutemme vahvistamiseen sekä määriteltävä uudelleen, minkälaista arvoa me luomme ja miten me palvelemme yhteiskuntaa. On myös keskusteltava siitä, voisiko järjestökentässämme löytyä mahdollisuuksia yhteisten hartioiden levittämiseen yhdistämällä ideologisesti toinen toisiaan lähellä olevia yhdistyksiä. 044 776 7182 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Jaana Kari, puh. aineistot 8.9. 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (218) 2025 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. Kesäkuun alussa toiminnanjohtajan pestissä aloittanut Jaana Kari sai johdettavakseen arvostetun yhdistyksen. Siksi on tärkeää yhdessä tehdä näkyväksi alamme yhteisen toiminnan merkitys maamme ja kuntiemme elinvoimalle. Kansanmusiikkiliitto syntyi 1960-luvun lopulla, kun kansanmusiikkitoiminnan organisoimisesta ja arvostuksesta huolissaan olevat päättivät ryhtyä toimeen kansanmusiikin aseman edistämiseksi Suomessa. Pitkään liiton toimintaa johtanut Päivi Ylönen-Viiri siirtyi ansaitusti toiminnanjohtajan tehtävästä rivipelimanniksi. Kansanmusiikin ja kansantanssin järjestökenttä on laaja ja sen toiminta on organisoitunut useiden yhdistysten ja kattojärjestöjen alle. Voisiko uusi yhtenäisempi kansamusiikin ja -tanssin kenttä kyetä kääntämään taloudellisten muutostarpeiden myrskyt tulevan toimintamme yhteiseksi vahvuudeksi. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. Toimintaamme tulee analysoida ja sen perusteella toteuttaa rohkeasti hallittuja muutoksia, jotka palvelevat paremmin tämän ajan toiveita niin toiminnan rahoittajien kuin toimintaamme osallistuvien jäsentenkin osalta. Vanhan aasialaisen sananlaskun mukaan, kun myrskyää, tyhmät rakentavat tuulensuojia, mutta viisaat pyörittävät tuulimyllyä. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. On selvää, että valtion rahoitus kulttuurin harrastustoimintaa toteuttaville yhdistyksille ei enää palaa entiselleen
:D Ensisijaisesti on kuitenkin kysymys musiikin tekemisestä, ja kun löytää soittokumppaneita, joiden kanssa on kiva soittaa, heistä kannattaa pitää kiinni genrestä riippumatta. Pitääkö tämä paikkaansa. Kesän keikkakalenteri näyttää hyvältä, syksylle tulee varmaan enempi kiireitä. Olemme soittaneet syksystä 2020 alkaen. Helsingin Sanomat kertoi, että duo sai alkunsa siitä, että PK Keränen etsi haitaristia ja sai vihjeen Leijasta Kimmo Pohjoselta. Miltä kesän keikkakalenteri näyttää, jääkö muille kokoonpanoille aikaa. AJASSA The Moontwins 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Ville Maja The Moontwins-duo julkaisi albumillisen musiikkia maaliskuussa. Aika näyttää. Onko matkan varrella tullut yllätyksiä. PK: Tämä pitää paikkansa! Kimmo sanoi, että tietää yhden, joka voisi passata minun soittokaveriksi, Leija Lautamaja. Vai onko kysymys pelkästään musiikin tekemisestä. Tavoittelimme oman kuuloista musiikkia, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille ja jossa kuuluu luontevasti soittajien taustat ja kokemukset, siis omatekoista rokkia, jossa kansanmusiikkikin saa kuulua. PK: Minulle on aina ensisijaisesti kysymys siitä, että tekee musiikkia, joka miellyttää ja innostaa itseäni, ja samaan aikaan se on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille kuultavaksi! Leija: PK:lle voisi kyllä myöntää jonkin Vuoden haitarisanansaattaja -palkinnon siitä, että yhtyeemme on tuonut ainakin haitaria ja miksei myös kansanmusiikkitaustaani esiin. Levyn ilmestyminen tuntuu siltä, että bändi on ”virallisesti olemassa” muillekin, kuin meille itsellemme. Millaista musiikillista maailmaa tavoiteltiin ja ovatko odotukset toteutuneet. PK:lla ei ole muita kokoonpanoja, Leija keikkailee myös sooloprojektin, Enkelin ja 10-vuotisjuhlaansa viettävän Floating Sofa Quartetin kanssa.. Joko yhtyeen asema on vakiintunut maamme musiikkikartalla. Tavoitteet ovat toteuneet, ja yllätys on ehkä ollut se, että riippumatta erilaisista taustoista yhteisen ”sävelen” ja soittotavan löytäminen on ollut ällistyttävän helppoa. Olisivatko tällaiset kokoonpanot kansanmusiikin omaiselle soinnille murtautua myös suuremman yleisön tietoisuuteen. Night Times on otettu hienosti vastaan, ja keikat ovat alkaneet
Kursseja, lehtiä, tapahtumia ja valtakunnallisia kiertueita. 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 P äivin tie Kansanmusiikkiliiton johtoon ei ollut ennalta suunniteltu. Pelimannit, opettajat, tapahtumajärjestäjät – kaikki tekevät tätä sydämellä. – Sattuma johti siihen, että jäin tälle polulle. En ollut ajatellut toiminnanjohtajan uraa, mutta niin vain kävi. Kun vajaan vuoden toimessaan ollut toiminnanjohtaja löysikin muita haasteita, tuli Päivistä vt. Yksi Päivin ylpeyden aihe on liiton oma putiikki, kansanmusiikkiliitto.fi-sivulla toimiva verkkokauppa, jonka suomalaisen kansanmusiikin valikoima on ylivoimaisesti maailman paras. Päivi kuvaa uraansa värikkäänä ja vaihtelevana. Istahdimme huhtikuun lopussa kesken perehdytyksen kuuntelemaan kummankin mietteitä. Putiikki – silmäterä ja palvelu koko kentälle Tuntuu, että Päiville kaikki toiminta on tullut erityisen rakkaaksi. Huomasin nopeasti, miten hienoa porukkaa alalla on. Päivi Ylönen-Viiri, joka on luotsannut liittoa läpi suurten muutosten ja kasvun vuosien, siirtyy eläkkeelle. Sen kautta on voitu myydä lähes kaikkea Rakkaudesta lajiin – Jaana jatkaa Päivin työtä luottavaisena Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä Kolmen ja puolen vuosikymmenen jälkeen Suomen Kansanmusiikkiliiton johdossa vaihtuu vetäjä. Olen saanut tehdä niin monenlaista kansanmusiikin hyväksi, että muunlainen ura olisi varmasti ollut tylsempi. Päivi huomasi, että työssä yhdistyi kaikki se, mikä innosti: ihmiset, musiikki, tapahtumat ja tekemisen ilo. Valmistumassa oleva kauppatieteilijä päätyi sattumalta liiton kurssisihteeriksi kolmeksi kuukaudeksi. Keskiössä arkityössä on luonnollisesti ollut jäsenistön tarpeiden kuunteleminen ja edunvalvonta. Muutaman kuukauden kuluttua pesti vakinaistettiin, ja nyt hän on paiskinut hommia lähes neljäkymmentä vuotta. Hänen seuraajansa Jaana Kari astuu tehtävään tilanteessa, jossa kulttuuriala kamppailee epävarmuuden ja taloudellisten paineiden kanssa. toiminnanjohtaja. – Monipuolisuus on ollut parasta. Välillä roudattiin putiikin myyntilaatikoita, välillä vietettiin juhlahetkiä presidenttien kanssa. Päivi esittelee ylpeytensä aihetta, Suomen Kansanmusiikkiliiton verkkokaupan toimintaa työnsä jatkajalle.
Kansanperinne osaksi kouluarkea. Ja se, että olemme vieneet putiikin myös tapahtumiin ja kursseille ympäri Suomen, on ollut tärkeä osa näkyvyyttä ja palvelua. Tässä on iso tehtävä koko alalle: miten murtaudutaan esiin ja saavutetaan uutta yleisöä. Vaikka haasteet ovat suuria, molemmat katsovat eteenpäin toiveikkaina. Kansanmusiikki-lehti toimii edelleen vahvana viestijänä. Samuelin Poloneesi ja paikalliset tapahtumat tarjoavat esiintymismahdollisuuksia niin harrastajille kuin ammattilaisille. Lapset esiintyvät vuosittain Helkajuhlilla, joka on vuosisatainen perinne. Hän on työskennellyt aiemmin muun muassa kulttuurikoordinaattorina Pirkanmaan kunnissa ja toiminut ohjelmatuottajana Pispalan Sottiisin tapahtumaperheessä, kuten Folklandiassa, sekä Vanhan kirjallisuuden päivillä. Isot saappaat – ja haastava ajankohta. Ura kansanmusiikin parissa oli vahinko – ja paras mahdollinen vahinko, Päivi kertoo. Koko kenttä on nyt samassa veneessä. Espoossa toteutettava päiväkotikiertue on tuoreimpia esimerkkejä vaikuttavasta kulttuurikasvatuksesta. Rahoituksen epävarmuus, tapahtumien järjestämisen kasvaneet kulut ja koko kulttuurikenttää koetteleva epävarmuus asettavat paineita. Jaana nostaa esiin viestinnän merkityksen: ihmiset eivät välttämättä tiedä, mitä kaikkea kentällä tapahtuu. – Meidän tehtävä on tukea kaikenlaista harrastamista ja ammattimaista toimintaa, nostaa näkyviin tätä rikkautta. Jaanan tausta kansantanssin ja kansanmusiikin parissa sekä kulttuurialalla on pitkä. Paikallisten toimijoiden ääntä on vahvistettava. Kurssit, kuten kansainvälinen Ethno Finland, KAMU-leiri ja perinteiset Oriveden kurssit tavoittavat laajasti harrastajia. Jaana näkee kuitenkin myös mahdollisuuksia. – Tämä on ollut todellinen silmäterä. Liitto ei ole vain Helsingissä, se on kaikkialla Suomessa. Päivin elämäntyö on valtava, ja sitä ei voi kuin kunnioittaa. – Pakettimme on nykyään valtavan monipuolinen. Samalla paikalliset toimijat ovat saaneet kipinää uuteen, Päivi kertoo. Nykyinen taloustilanne tuo uuden toiminnanjohtajan eteen suuria haasteita. Mutta olen valmis. Juuri siksi on tärkeää puhua rohkeasti ja isosti. – Emme ole yksin. – Me ollaan marginaalimusiikkia. Lisäksi tehtäviin on kuulunut jopa gallerian pyörittäminen Pirkkalassa. – Olemme pystyneet tarjoamaan esiintymisja koulutusmahdollisuuksia eri puolilla Suomea. Liitto kasvaa ja kenttä monipuolistuu Päivin aikakaudella Kansanmusiikkiliiton toiminta on kasvanut merkittävästi. Ulkopuolinen rahoitus on usein elinehto, Päivi sanoo. Jaana puolestaan valmistautuu ottamaan vastuun uteliaalla ja nöyrällä mielellä.– Ensimmäinen vuosi menee varmasti perehtyessä ja kenttää kuunnellessa. Näinä aikoina yhdessä tekeminen, laulaminen ja soittaminen ovat kultaakin arvokkaampia. Ammattilaisia työllistävät kansanmusiikkikiertueet vievät korkeatasoista kansanmusiikkia kaikkialle Suomeen. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Suomessa julkaistua alan materiaalia levyistä nuotteihin ja kirjallisuuteen. – Tietääkseni Suomessa on vain yksi peruskoulu, jossa kansanmusiikki ja kansantanssi ovat koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa: Valkeakosken Sääksmäellä sijaitseva Rauhalan koulu. Laaja kokemus kulttuurialalta antaa hyvän pohjan uudelle roolille. – Kansanperinne on sydämen asia. Yksi Jaanan huolenaiheista on kansanmusiikin ja kansantanssin näkyvyys kasvatuksessa. Liitto on myös ollut aktiivinen kansainvälisissä ja kotimaisissa yhteistyöverkostoissa, kuten Nordic Folk Council, Nordlek ja European Folk Network, sekä kotimaassa Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus KEK:in jäsenenä sekä yhteistyössä muun muassa Kansanmusiikki-instituutin ja Nuorisoseurojen kanssa. Se on myös sosiaalinen liima ja hyvinvoinnin lähde. – Onhan tämä vaikuttava paketti. Rahoitus on niukkaa, yleisöpotentiaali rajallinen ja medianäkyvyys vähäistä. Nuorisoseuran tanhuista on kuljettu matka kulttuurituottajaksi, järjestötyöntekijäksi ja nyt liiton johtoon. Eläkeaika tuo myös tilaa kaksirivisen soittamiselle Helsingin pelimanneissa, Singelit-kuorolle, veneilylle ja mökkielämälle. Tämä voisi toimia mallina muuallakin. Sen rinnalle on tietenkin tullut myös internet ja sosiaalinen media. – Kansanmusiikki ei soi radiossa eikä näy mediassa niin kuin se voisi. Se tuo haasteita tapahtumien järjestämiseen, koska lipputulot eivät kata kuluja. Vaikka perusopetuksen opetussuunnitelmat mahdollistavat kulttuuripolut, konkreettista tutustumista kansanperinteeseen on vain vähän. Tämä on unelmatehtävä. Luottavaisena kohti epävarmuutta Jaana astuu tehtävään täynnä kunnioitusta edeltäjänsä työtä kohtaan. Liitto ei ole vain Helsingissä, se on kaikkialla Suomessa, ajattelee Jaana työpaikastaan.. Hän haluaa jatkaa liiton tärkeää työtä kentän monimuotoisuuden tukemiseksi, viestinnän kehittämiseksi ja edunvalvonnan vahvistamiseksi. Alkuvuosien pienten kurssien ja yksinkertaisen putiikin rinnalle on tullut kattava kurssitoiminta, kiertueita, kansainvälistä yhteistyötä ja perinteisen Samuelin Poloneesin rinnalle toinen festivaali, Espoon JuuriJuhla – RotFest, jolle myöhemmin perustettiin oma yhdistys. Tämä työ on tärkeämpää kuin koskaan. Suomen Kansanmusiikkiliitto jatkaa työtään suomalaisen kansanmusiikin ja kansantanssin eteen uudessa johdossa – mutta tutulla otteella. Päivi lupaa jatkaa Juurijuhla-klubien ja Hoivapelimannien parissa ja keventää Jaanan työtaakkaa alkuun. Haasteita ja mahdollisuuksia Kansanmusiikin kentän haasteet ovat tuttuja molemmille
Haastattelu onnistuu, vaikka paikka on viimeistä sijaa myöten täynnä. – Tutustuin Johannaan vuonna 1997 Philomela-kuorossa, ja meistä tuli heti hyviä ystäviä. Nykyään yritys edustaa yli kolmeakymmentä kotimaista ja virolaista artistia. Ei hätää – Käpylän Pohjolanaukiolta löytyy turvapaikaksi kahvila Saurahuone. Töiden etsiminen johti lopulta klassisen laulun opiskeluun Napolin konservatoriossa. Hän oli aktiivinen musiikin moniottelija: oli perustamassa Kankaanpään musiikkiopistoa, useita kuoroja sekä muun muassa TirppaTiinat ja Tirppa-Taunot -tanssiryhmiä. Laulaja Karoliina Kantelinen kertoo, että 13.3.2020 hänen elämänsä muuttui täysin. Nimestä ja logosta voi päätellä, että seitsemän vuotta käpyläläisiä ilahduttaneen kahvilan omistaja on sama kuin ohjelmapalvelu Sauran. 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 T apaamispaikaksi on sovittu kuvauksellinen Helsingin Taivaskallio, jonka kainalossa on hyvä tehdä haastattelukin. Heidän muusikkoystäviensä kautta tutustuin Napolin konservatorioon, jonne hain ja pääsin opiskelemaan. Mutta Italiassa viehätti myös perinteinen naKaroliina Kantelisen värikäs matka monesta minuksi Maaliskuussa 2020 alkanut pandemiasulku oli järkytys koko kansalle, mutta erityisesti niille muusikoille, joiden työ perustui yleisötilaisuuksiin ja yhdessä tekemiseen. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen haaveena oli opiskella varhaisiän musiikkikasvattajaksi, mutta sitä ennen Karoliina päätti pitää välivuoden ja teki jonkin aikaa töitä MTV3:n sisäisenä postilähettinä sekä Maikkarin kahvilassa. Saura Booking Agency on Johanna Sauramäen vuonna 2014 perustama agentuuri, joka on erikoistunut kansanmusiikin, maailmanmusiikin ja folkpopin markkinointiin. Napolissa Karoliina opiskeli klassista laulua konservatoriossa, otti lisäksi yksityistunteja ja lauloi kuorossa. Lapsuuteni oli hyvin musiikin kyllästämää. Sauli Heikkilä Sa ul i H ei kk ilä A J. Sa vo la in en. Klassinen musiikki oli kuitenkin opintojen keskiössä – tosin ikäkauteen kuului myös pientä kapinaa. Liisa oli omaa sukuaan Väisänen ja läheistä sukua tunnetulle kansanmusiikintutkija ja etnomusikologi Armas Otto Väisäselle . Karoliinan yhtyeistä Sauran tallissa ovat Värttinä ja Pauanne. Välivuonna Napolin konservatorioon Itä-Helsingin musiikkiopiston kuoron ohjelmisto iski suoraan Karoliinan suomalaisugrilaisiin musiikkisuoniin. Siitä tuli hänelle sydämen musiikkia, joka laajeni ajan mittaan monien kansojen kulttuureihin. Karoliinan ja kahden muun sisaruksen ammatinvalintaan vaikutti isoäiti Liisa Mattila-Oukarin perintö – kolme neljästä on musiikin ammattilaisia. – Soitin alttosaksofonia skaja progebändeissä 15–18 vuoden ikäisenä, nauraa Karoliina. Paitsi että säätiedoista poiketen kallio on kietoutunut harmaaseen viittaan, ja otsaa vihmoo sade tai vähintään märkä tuuli. Liisa-mummun äiti oli kotoisin Kurikasta, ja sieltä tuli eteläpohjalainen perintö. Ehkä. – Mummulla on suuri merkitys siinä, että ammatikseni tuli musiikki. Oli käytävä syvällä, mutta nyt elämä jälleen hymyilee – vaikka entiseen elämäntapaan hän tuskin enää palaa. – Meillä oli Napolissa asuva tuttavaperhe, ja kun he kuulivat työnhakuajatuksistani, he ehdottivat, että menisin sinne au pairiksi. Karoliinan isän juuret taas ovat Impilahdella, joten maantieteellinen perinnetietoisuus kattoi niin idän kuin lännenkin
Hän kertoo kuitenkin pystyvänsä jatkuvasti innostumaan opettamisesta. Mieleen ovat jääneet myös barokkimusiikin mestari Andrew LawrenceKingin , tenori Ian Honeymanin ja baritoni Jussi Lehtipuun kanssa Saksassa toteutettu pienoisbarokkiooppera kalevalaisista runosävelmistä, trio sveitsiläisen jazz-alppitorvensoittaja Eliana Burkin ja Lucas Mantelin kanssa sekä juuri ennen pandemiaa perustettu irlantilais-espanjalais-italialais-ranskalais-kreikkalainen Aella-kvintetti. Kokoonpano onkin säilynyt samana jo kolmetoista vuotta. Heidän kanssaan Karoliina säveltää uutta ääniteosta, ja tarkoituksena on myös keikkailla ensi vuonna. Viimeinen niistä oli nimeltään Monesta minuksi. Opettaminen ei välttämättä ole esiintyvälle ja säveltävälle taiteilijalle kaikkein mieluisin tehtävä, vaikka se tuokin taloudellista turvaa. Sa ul i H ei kk ilä. – Se oli henkisesti hirveän raskasta aikaa. Karoliina on perehtynyt tarkkaan erilaisiin maailman laulutekniikoihin: mitä ääniväylässä tapahtuu ja kuinka sointi syntyy. TAIKEn korona-apuraha antoi mahdollisuuden velloa hetken mustuudessa, ja pikkuhiljaa kotona ja metsässä alkoi syntyä lauluja. – Minua kiinnosti kuitenkin enemmän historia ja perinne. Erityisistä tapahtumista vaikuttavin oli yhteistyö Andreas Peer Kählerin kanssa: Karelian Joik -teos esitettiin vuosina 2012–2013 liki satahenkisen DeutschSkandinavische Jugend-Philharmonie -orkesterin kanssa. Sivuaineopinnot hän suoritti Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolla. – Tein viisi konserttia kolmessa vuodessa. Minulla oli parhaimmillaan parikymmentä kokoonpanoa, ja kotona oli aina kolme matkalaukkua valmiiksi pakattuna. – Yksi asia, joka piti minut pinnalla, olivat Sibelius-Akatemian oppilaat. Vaikka yhtyeen edellisen Viena -levyn jälkeen saatettiin nähdä suvantovaihe, yhtye oli Karoliinan mukaan koko ajan aktiivinen. Etnomusikologian opinnot ja arkistotyö tarjosivat siihen paljon mahdollisuuksia – kuten myös laulunopiskelu ja äänenmuodostuksen tutkiminen esimerkiksi Anna-Kaisa Liedeksen tunneilla. – Vaikka tohtoriopinnot ovatkin kesken, olen jakanut kaiken siinä löytämäni eteenpäin opiskelijoilleni. – Meillä oli paljon keikkoja pienemmällä laulajatrio-kokoonpanolla sekä monia yhteistyöprojekteja. Sitten iski pandemia – ja kaikki jäätyi. Lapsuuteni oli hyvin musiikin kyllästämää Käpylän Taivaskallio on Karoliinalle tärkeä paikka hengittää hektisen elämän keskellä. Karoliina oli tosin tuurannut yhtyeessä jo vuosina 2002–2004, joten ohjelmisto stemmoineen oli hänelle entuudestaan tuttua. Samana vuonna yhtyeeseen liittyivät myös rumpali Mikko Hassinen ja kitaristi Matti Laitinen . Vaikka opetusta ei voitu täysin toteuttaa livenä, sain olla opiskelijoille tukena. Intiassa musisointi paikallisten yhtyeiden kanssa, sooloesiintymisiä, erilaisia kokoonpanoja ja oman Ketsurat-yhtyeen kiertueita. Karoliinan puheessa vilahtelevat maat ja kansat, ihmiset ja projektit, joihin hän törmäsi – ja ehdotukset, joihin kaikkiin hän sanoi kyllä. Pitkään Värttinässä ovat olleet myös kolmas laulaja Susan Aho – joka tuli alun perin mukaan harmonikansoittajana – sekä viulisti Lassi Logrén . Pandemiaa edeltävistä erikoisista tapaamisista syntyi edelleen jatkuva yhteistyö Portugalissa työskentelevän muusikko-säveltäjä Dave Boydin , italialaisen Andrea Piccionin ja intialaisen Pelva Naikin kanssa. Erityisluvalla pystyin opettamaan myös henkilökohtaisesti. Klassisen laulun opiskelu jäi, vaikka Karoliina olisi voinut valmistua oopperalaulajaksi neljässä vuodessa. Tarkoitus oli tehdä ohjelmistoa lainakappaleista värttinätyyliin. Nimi kiteyttää laulajan matkaani.Kirjallinen osuus on ollut pitkään odottamassa, mutta nyt Karoliina työstää sitä loppuun. Käynti Intiassa ja tutustuminen sikäläiseen musiikkiin sinetöi rahallisesti köyhemmän, mutta minulle henkisesti rikkaamman vaihtoehdon valinnan. 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 polilainen laulu, joka veti edelleen pois klassisesta maailmasta. Vakituiseksi Värttinään Itäisen laulusoinnin täydellisesti hallitseva Karoliina oli luonteva valinta, kun Suomen laajimmin tunnettu ja vuosien varrella monia muutoksia kokenut lauluyhtye Värttinä lisäsi riveihinsä lauluvoimaa vuonna 2012. Suomen Kansallisteatterin ja Ruska Ensemblen Donna Quijotte -projekti peruuntui, ja luovuudessa seurasi täysin musta vaihe. Vuodesta 2016 Karoliina on opettanut Global Music -koulutusohjelmassa (entinen Glomas). Alkuperäisistä jäsenistä mukana on enää Mari Kaasinen . Elintaso olisi voinut olla toisenlainen kuin kansanmusiikin parissa. Tässä kohtaa on mainittava musiikin opiskelu matkustelemalla. Vuosina 2017–2019 esiinnyimme Palefacen kanssa, vuosi 2018 hupsahti Kansallisoopperan ja -baletin yhteistyössä, ja teimme pienempiä juttuja myös UMOn ja Miljoonasateen kanssa.Viime vuosikymmenen lopussa yhtye sai idean, jonka työnimenä oli Vieraissa . Maailmankulttuurit vetivät puoleensa Vuorossa oli paluu Helsinkiin ja etnomusikologian opintojen aloittaminen Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella, josta Karoliina valmistui maisteriksi vuonna 2004. Uteliaisuus johti lopulta tohtoriopintoihin Sibelius-Akatemiassa, jotka Karoliina aloitti vuonna 2009. Mitään ei syntynyt. Maailmassa alkoi jälleen näkyä pieniä valopilkkuja
1975 Karoliina Kantelinen on esiintynyt yli 50 maassa, säveltänyt Karelia Yoik -sinfonian (2012-2013), ollut mukana noin 50 albumilla. Tammikuussa 2022 sävellysja sanoitusmateriaalia oli kertynyt jo melkoisesti, ja Värttinä piti leirin aloittaakseen materiaalin työstämisen. Kyllä halusin! Pääsin tekemään ihan mahtavaa musaa upeiden muusikoiden kanssa. Sooloprojektien, yhtyeiden ja sävellystöiden ohella Karoliinalla on käynnissä ääni-installaatio Sound Mirrors yhteistyössä Lontoossa asuvan muotija kuvataiteilija Anna Pesosen kanssa, sekä dokumenttiprojekti Glasgow’n yliopiston elokuvapuolen professorin Kirsten Adkinsin kanssa. Sitten Tero soitti ja kysyi, haluaisinko tulla bändiin virallisesti. Nykyiset yhtyeet: Värttinä, Pauanne, Set’Akat trio (Sari Kaasinen, Mari Kaasinen & K.K.), Suden Aika sekä Karoliina soolona. Sa ul i H ei kk ilä. – Olin jo Pauanteen ensimmäisellä levyllä vierailijana, ja tammikuussa 2024 äänitimme uudelle levylle pari raitaa. – Kyly merkitsee karjalan kielellä saunaa, ja jos ajatellaan vanhaa savusaunaa, niin sanoituksissa on aika tummaa materiaalia.Kyly on yhtyeen kolmastoista albumi, ja sen julkaisi Tapio Korjuksen Rockadillo – sama taho, joka julkaisi myös Utu-levyn vuonna 2012. Sisä ilmaa) sekä elokuvien musiikkiraidoilla. Loka–marraskuussa tuli kylläkin käytyä Itävallassa esiintymässä Song/ Song – Salzkammergut 2024 -kulttuuripääkaupunkitapahtumassa. Global Music -kolutusohjelman lisäksi Karoliina opettaa myös Laajasalon opiston musiikkilinjalla. Tapahtuman ideaan kuului esiintyjien matkustustavan hiilijalanjäljen minimointi, ja niinpä matka taitettiin suuntaansa kuudella junalla ja kahdella bussilla. Abdissa ”Mamba” Assefa (vas.). Vuodesta 1991 Karoliinalla on noin 50 levytystä. Karoliina, Kukka Lehto ja Tero Pennanen. Varsinkin ne, jotka eivät ole saaneet keikkoja. Samoihin aikoihin käynnistyivät Värttinän Oi Dai -kiertueet yhdessä Sari Kaasisen kanssa. Suomen Kansallisoopperan ja -baletin Kalevalanmaa -spektaakkelissa (20172018) sekä Avantin, Paul Taylo OrCHestran ja Umon solistina. Palauttaisin myös järjestöiltä leikatut tuet ja päinvastoin lisäisin taiteen ja kulttuurin tukea!Entisenkaltaiseen matkusteluun hän tuskin enää palaa ilmastoahdistukseen ja ikäänkin – keväällä juhlittiin viisikymppisiä – vedoten. Kaikki on mahdollista. – Järjestäisin festivaalin ja kutsuisin kaikki miun kaverit esiintymään. Keväällä 2024 Karoliina aloitti myös yhteistyön Pauanne-yhtyeen kanssa. Pauanne julkaisi uuden levynsä Helsingin Korjaamolla toukokuussa. Pauanne on Kukka Lehdon ja Tero Pennasen noin kymmenen vuotta vanha kokoonpano. Pauanne on herättänyt laajaa kiinnostusta äänitteillään – tähän asti sen kaikki solistit ovat olleet jo edesmenneitä ja osallistuneet musiikkiin arkistoäänitteiden kautta. 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Maailma alkoi kirkastua, kun Karoliina alkoi työstää kansallispuistoissa esitettävää Luontolava-projektia yhdessä Susan Ahon ja Mika Venhovaaran kanssa. Karoliinan laulua voi kuulla useissa TV-sarjoissa (mm. Lyömäsoittimia yhtyeessä soittaa nykyisin Abdissa ”Mamba” Assefa. Karoliina on laulanut solistina mm. Esiintymisiä kesän aikana on tiedossa ainakin Rääkkylässä, Haapavedellä, Kaustisella sekä Tallink-laivalla Suistamon laulujuhlaristeilyllä. Soolo-ep Ellös huolta huomi sesta ilmestyi vuonna 2011. Mutta mitä Karoliina järjestäisi, jos saisi käyttöönsä rajattomat tai edes kohtuulliset resurssit – ja vallan päättää. Kappaleita oli useita kymmeniä, joista uudelle Kyly -albumille valikoitui toistakymmentä. Karoliina Kantelinen musiikin maisteri, s. Hän säveltää jälleen myös hiljaiseloa viettäneelle Suden aika -yhtyeelle, jossa soittavat ja laulavat Karoliinan lisäksi Katariina Airas , Liisa Matveinen ja Veera Voima
I stumme Aizhanin kanssa Helsingissä, Musiikkitalon kahvilassa. Sen pituinen on hänen keväällä julkaisemansa musiikkivideon kesto. Eitmanavi?i?t. Näin on tekee muutamassa minuutissa selväksi millä asenteella Aizhan Sultan ottaa paikkansa maailman musiikkielämässä ja miten monipuolisesti hänen laulutaitonsa taipuu tyyliin jos toiseen – ellei kolmanteenkin.. – Laulunopettajani ja ”musiikkillinen äitini” Tatyana Rudneva ehdotti, että vaihdan klassiseen lauluun. Vanhempien tuki musiikin tiellä oli vankkumaton, vaikka mielipiteet tyylistä tyttären kanssa hieman erkanivatkin. Vanhemmille läheisempiä olivat venäläiset ja neuvostoaikaiset laulut, kun taas Aizhan kuunteli maailmaa toisin korvin. Nyt Aizhanin kanssa keskustellessa, katsoessa Näin on -videota tai nähdessä Aizhan konserttilavalla, ei ulkopuoliselle jää hänen kazakki-identiteetistään epäselvyyttä. Yhteisöni on luovan prosessini erittäin tärkeä osa. Esitettiin näkemyksiä ettei pienikasvuinen henkilö kuulu esiintymislavoille. Marraskuussa 2022 Aishan esiiintyi ELIA Biennal -konferenssissa Helsingissä, missä paikalla ollut Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén kannusti tutustumaan Sibelius-Akatemian Global Music -koulutusohjelmaan. On selvää, että taiteilija itse on tyytyväinen. Esiintymisillään ja taiteilijayhteistyöllään mm. johdolla Liettuassa, Kaunaksessa sijaitsevassa Vytautas Magnus -musiikkiakatemiassa. – Laulutunneilla aloin käydä 12-vuotiaana. Ja tien päällä. 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ AIZHAN SULTAN SYNTYMÄPAIKKA: Kazakstan AMMATTI: Laulaja, lauluntekijä, tutkija KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Aizhan Sultan Collective ELÄMÄN MOTTO: Ilman yhteisöä ei ole vapautta Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Nikita Gavrilenko Erilainen, entä sitten. Aizhan on pienikasvuinen, mutta taistelijaluonne ja esiintyy mielellään esimerkiksi sekä vammaisten oikeuksien puolesta että rasismia vastaan järjestetyissä tapahtumissa. Jälkikäteen ajatellen luulen, että ratkaisu oli myös pakotie.Opinnot Kazakstanin valtiollisessa taideyliopistossa Astanassa johtivat vaihto-opintojaksoon Rooman Santa Cecilian konservatoriossa. Koneen Säätiön tukeman tutkimuksen aihe on Breaking the silence of the steppes: decolonisation process and its consequences on artistic identity . Keskeisin kysymys on mitä Aishanin omalle taiteilijaidentiteetille sekä kazakstanilaisen musiikin vastaanottamiselle hänessä itsessään tapahtuu. Opintojen ohjaajat Nathan Riki Thomson ja Pauliina Syrjälä saavat Aizhanilta suuret kiitokset salliessaan laajan ilmaisunvapauden. Tutkimuksen kysymyksiä ovat muun muassa vammaistaiteilijoiden näkymättömyys ja kuinka kolonialismi siihen oletettavasti vaikutti. Räväkkä, räpistä ja elektrosta hypnoottiseen kazakstanilaiseen poljentoon ja laulutekniikoihin kurottava kappale tempaisee mukaansa vastustamattomasti. – Tuntui välittömästi siltä kuin olisin tullut kotiin, Aizhan sanoo. Asenteen lujittumiseen Aishan sai aiheita ja aineksia lähtien viimeistä teinivuosistaan, mitkä olivatkin hänen tähänastisen elämänsä vaikeimmat. Kappale on naisia ja naiseutta voimaannuttava kannanotto. Hiljattain olen aloittanut yhteistyön etno-folk-yhtye Turanin jäsenen, lukuisia kazakkien perinnesoittimia hallitsevan Zhantu Dadabayevin kanssa. Vastaanotto on ollut hieno, ja aivan erityisesti Aizhanin sydäntä lämmittää se, että nuoret kuulijat ovat löytäneet videon. Liettuassa syntyi ja kypsyi päätös tulla Suomeen. – Olen elämässäni kuullut paljon kommentteja, joiden mukaan kaltaiseni ihmiset kuuluvat sirkukseen. Vielä pari kuukautta Näin on -kappaleen ja videon julkaisemisen jälkeen laulajan silmät syttyvät, kun siitä tulee puhe. Opiskeluajoistaan hän kertoo vielä huvittuneena: – Soitin pianoa ja aloin soittaa myös shan qobyz -soitinta (kazakkien munniharppu). Se on myös kannanotto erilaisen ja erilaisuuden oikeutuksesta tulla kohdelluksi tasa-arvoisesti ja niin, että anteeksi ei tarvitse pyydellä. – Jo pitempään olen työskennellyt täällä asuvien kollegoideni Nikita Gavrilenkon ja Kuralay Meirbekovan kanssa. Piano-opinnot alkoivat seitsenvuotiaana, samoin laulaminen kuoroissa. Tartun unelmiin, menen kohti, ääreen – kuten kaikki vahvat naiset, tällein meen... No, useamman vuoden jälkeen voin nyt raportoida, että ei vaurioita toistaiseksi. Kazakki tuntuu omemmalta kieleltä kuin venäjä, vaikka Aizhan oppi sitä lapsena vähemmän, tuskin ollenkaan. Innoittaja ja esikuva oli päiväkodin musiikinopettaja, tyylikäs laulaja ja pianisti, joka kannusti pientä tyttöä alusta asti. Sillä tiellä Aizhan nyt onkin, jo tohtoriopinnoissaan. Elämäni olikin koko ajan lavalla; konserteissa ja kilpailuissa. Identiteettiin on jäänyt aukkoja ja kysymyksiä. Siellä Aizhan opiskeli oopperalaulua. Klassisen musiikin opiskelijapiireissä suhtauduttiin usein kazakkien musiikkiin ja soittimiin kummallisen ennakkoluuloisesti. Neuvostoliiton vaikutus itsenäistyneessä Kazakstanissa on ollut ja on vahva, varsinkin maan pohjoisosissa, missä Aizhan kasvoi. Hän työskenteli ensin parisen vuotta kulttuurialalla. Aizhan aloitti pop-jazz-lauluopinnot musiikkilukiossa 16-vuotiaana ja kohtasi ensimmäistä kertaa vakavaa kiusaamista – opettajien taholta. – Ensimmäistä kertaa ikinä keikoilleni tulee oikeita faneja ja pitkänkin matkan takaa!Pohjois-Kazakstanin Arkalykissä syntynyt, pääkaupunki Astanassa kasvanut Aizhan on laulanut viisivuotiaasta. Syväsukellukseen Aizhan Sultanin sielunmaailmaan kannattaa sijoittaa 3 minuuttia ja 51 sekuntia. ja Audron. Maisteritutkinnon Aizhan suoritti professorien Sabina Martinaityt. Näin on -kappale alkaa näin: Ei sun tarvitse anteeksi pyytää, me ei olla siihen enää millään syypäät. visualistien kanssa Aishan mielellään toimii keskiaasialaisen kulttuurin lähettiläänä. Onneksi Aizhan ei lannistunut lopullisesti, ja sai tukeakin. Minulle sanottiin, että munniharpun soitto turmelee hampaitteni värin ja muuttaa niitä muutenkin
Huomattavan suuri osa Amerikkaan matkanneista siirtolaisista lähti pohjalaismaakunnista, mistä johtuen Etelä-Pohjanmaan Kulttuurirahasto on nimennyt Haavemaan maakunnalliseksi kärkihankkeekseen. Suomesta Yhdysvaltoihin ja Kanadaan suuntautunut siirtolaisuusaalto synnytti upean soivan perinnön. Molemmat tapahtumat liittyvät Taideyliopistossa käynnissä olevaan Haavemaa-hankkeeseen, jonka keskiössä on Pohjois-Amerikkaan ja sieltä edelleen Neuvosto-Karjalaan lähteneiden suomalaissiirtolaisten musiikki sekä sen sosiaaliset merkitykset ja käyttö. Lisäksi suomalaisia veti Pohjois-Amerikkaan seikkailunhalu ja uteliaisuus. Suomalaisia työnsi Atlantin toiselle puolelle katoja lamavuosien aiheuttama työttömyys, mutta 1900-luvun vaihteesta lähtien myös halu välttää Venäjän armeijan kutsunnat. Lauluja tallennettiin Haavemaa Soiva siirtolaisuus 1800-luvulta nykypäivään Samuli Korkalainen & Saijaleena Rantanen Kaustinen Folk Music Festivalin teemana on tänä vuonna siirtolaisuus, joka näkyy tapahtuman ohjelmassa monipuolisella tavalla. Laulu ja soitto kaikuivat raittiusseuroissa, työväentaloilla, lakkomarsseilla ja kirkoissa sekä kodeissa ja kyläyhteisöissä. Matkaan houkutteli Yhdysvaltojen nopea teollistuminen ja rakenteilla oleva amerikkalainen yhteiskunta, joka tarjosi monia mahdollisuuksia menestykseen. Suurin osa 1900-luvun taitteessa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan muuttaneista suomalaisista oli 15–25-vuotiaita naimattomia miehiä, mutta joukossa oli myös naisia ja kokonaisia perheitä. Perjantai-iltana Festivaaliareenan konsertissa kuullaan musiikillisia tarinoita siirtolaisuudesta. Paremman elämän toivossa lähti myös valtavasti suomalaisia, tutkijoiden arvioiden mukaan 1860-luvun alun ja 1920-luvun lopun välisenä aikana yli 350 000 henkeä. Haavemaa-tutkimushanke Viime syksystä lähtien Taideyliopistossa on ollut käynnissä Pohjois-Amerikkaan ja sieltä edelleen Neuvosto-Karjalaan suuntautunutta siirtolaisuutta tutkiva hanke, jonka otsikkona on Haavemaa – Soiva siirtolaisuus 1800-luvulta nykypäivään . 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Suuri siirtolaisuusaalto 1900-luvun taitteessa miljoonittain ihmisiä muutti Pohjois-Amerikkaan eri puolilta maailmaa, ja ylivoimaisesti eniten Euroopasta. Jo torstaina on mahdollista osallistua Pelimannitalossa iltamiin, joissa kuullaan musiikkia, keskustellaan siirtolaisuudesta ja kerätään siihen liittyviä muistoja. Si irt ol ai su us in st it uu tt i Viola Turpeinen, John Rosendahl ja Sylvia Polso.
Keskeistä on kysyä, mikä oli musiikin merkitys suomalaisten siirtolaisten identiteetille. Aktivistinaisista puhuttaessa harvalla tulee ensimmäisenä mieleen pappien vaimot. Yhdessä he pohtivat, millainen kuva siirtolaisuudesta syntyy, kun tarkastelun kohteena on musiikki ja siihen liittyvät tarinat. Samaan aikaan suomalaisessa kansanlaulukulttuurissa yleistyivät niin sanotut Ameriikan laulut, joissa PohjoisAmerikka nähtiin kaiken mahdollistavana ihmemaana. Myös suomalaisten pappien vaimoille kävi pitkään näin, sillä heidän odotettiin palvelevan seurakuntia miestensä rinnalla. Samassa opistossa koulutettiin teologisella osastolla pappeja, joista monet löysivät itselleen vaimon musiikkiosaston naisista. Haavemaa-hankkeen tutkimusryhmän muodostavat professori Saijaleena Rantanen , musiikin tohtorit Samuli Korkalainen ja Piia Kleemola-Välimäki sekä musiikin maisteri Charlotta Hagfors . Lisäksi ne muodostivat tärkeitä verkostoja eri aloilla toimivien naisten kesken. Itse asiassa he eivät olleetkaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mukana emansipatorisessa toiminnassa. Erityisesti seurakuntien musiikista vastaaminen, kuten säestäminen ja kuoronjohto, nosti heidät yhteiskunnalliseen asemaan, jossa he olivat kyllä pappien alapuolella, mutta kuitenkin seurakuntalaisten yläpuolella. Hankkeessa on voimakas yhteiskunnallinen ote. He muun muassa lauloivat kuoroissa, järjestivät tapahtumia ja kirjoittivat lauluja. Avioituminen merkitsi Yhdysvalloissa jopa 1900-luvun jälkipuoliskolle asti usein naisen uran loppumista. Tämä ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys aikana, jolloin Suomessa naisen mahdollisuudet hoitaa vastaavia tehtäviä olivat hyvin rajalliset – Suomessa kanttorin virka avattiin naisille vasta vuonna 1963. On myös merkittävää, että juuri naiset veivät ammattimaisesti toteutetun musiikin sellaisiin syrjäisiin paikkoihin, jonne se ei ehkä muuten olisi kulkeutunut. Kiinnostavaa on myös perehtyä Suomeen palanneiden mukanaan tuomaan musiikkiin ja muistoihin. Naisten yhdistyksillä oli tärkeä tehtävä siirtolaisnaisten sivistämisessä ja kouluttamisessa. He muodostivat aktiivisen ryhmän, jonka toiminta tarjosi malleja, paitsi naisten järjestäytymiselle, myös oman tahdon ilmaisemiselle. Näin ollen oli luontevaa, että pappien vaimot kantoivat vastuuta seurakuntiensa musiikista. Tutkimuksessa selvitetään, millä tavalla musiikki oli mukana siirtolaisten jokapäiväisessä elämässä ja millaiseksi musiikkielämä muodostui uudessa ympäristössä. Kaustisen festivaalin konsertti ei jääkään ainoaksi. Erityisenä ryhmänä heidän joukostaan erottuvat juuri pappien vaimot. NaisMusiikinopettaja Martti Nisonen johtamassa Suomi-Opiston kuoron harjoituksia Michiganin Hancockissa 1920-luvun lopussa tai 1930-luvun alussa. Päinvastoin heillä oli keskinäisessä kanssakäymisessään tapana korostaa olevansa vain nöyriä palvelijoita. Silti heidän toiminnallaan oli vaikutus naisen aseman muuttumiseen suomalaisten siirtolaisten yhteisöissä ja laajemmin pohjoisamerikkalaisessa yhteiskunnassa. Suuri osa pappien vaimoista oli koulutettuja muusikoita, sillä monet heistä olivat opiskelleet juuri Hancockissa sijainneen Suomi-Opiston musiikkiosastolla. Huomattavan suuri osa vapaaehtoisista lukkareista, urkureista ja kuoronjohtajista oli naisia. Samuli Korkalainen löysi Michiganin Hancockissa sijaitsevasta amerikansuomalaisesta historiallisesta arkistosta aineiston, joka käsitteli Suomi-Synodiksi kutsutun evankelis-luterilaisen kirkkokunnan pappien vaimoja. Monipuolinen musiikkitoiminta ja sen jälkeensä jättämä aineisto mahdollistavat siirtolaisten elämänvaiheiden tarkastelun ruohonjuuritasolla. Suomalaiset siirtolaisnaiset olivat aktiivisia myös musiikin saralla. Hanke huipentuu käsikirjoitettuun konserttiin Seinäjoen kaupunginteatterissa. Fi nn is h A m er ic an H is to ric al A rc hi ve s, H an co ck , M ic hi ga n Si irt ol ai su us in st it uu tt i Jukka Ahti ja Katri Lammi esiintymisasuissaan New Yorkin Työväen näyttämöllä todennäköisesti 1920–1930-lukujen taitteessa.. Kävi ilmi, että monet heistä toimivat musiikinjohtajina aviomiestensä johtamissa seurakunnissa. Hankkeen myötä suomalaiselle yleisölle esitellään sellaista siirtolaisten tekemää ja hyödyntämää musiikkia, jota ei ole aikaisemmin kuultu tällä puolella Atlanttia. Suomalaissiirtolaiset alkoivat perustaa luterilaisia seurakuntia heti 1860-luvulta lähtien. Musiikin näkökulmasta kokemukset näyttäytyvät moninaisina ja myös erilaisina suhteessa aiempaan siirtolaistutkimukseen. Konsertin ajankohta tarkentuu lähiaikoina. Ristiriita unelman ja todellisuuden välillä oli kuitenkin usein kouriintuntuva. Myös Pohjois-Amerikassa ilmestyneet suomenkieliset sanomalehdet julkaisivat laulurunoja. Seurakunnat olivat pieniä, eikä niillä yleensä ollut varaa palkata muusikoita, vaan kirkkolaulu toteutettiin vapaaehtoisvoimin. Työväenliikkeen aktivistiset naiset Työväenliikkeessä suomalaiset naiset perustivat yhdistyksiä, sanomalehtiä, kouluja ja kirjastoja. Pappien vaimot musiikinjohtajina Yksi Haavemaa-hankkeen tutkimuskohteista on siirtolaisnaisten aktiivinen ja aktivistinen musiikkitoiminta, jota on tähän saakka tutkittu vain vähän. 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 lukuisiin julkaistuihin ja käsin kirjoitettuihin laulukirjoihin sekä äänilevyille
Matti Hakamäki Kansanmusiikki-instituutin johtaja Järjestöjen rahoitus kriisissä Kansanmusiikin ja kansananssin edistämiskeskus: Kansanmusiikin ja kansantanssin järjestöjen toimintakyky tulee palauttaa. Keruukutsu löytyy Siirtolaisuusinstituutin verkkosivuilta. Aiheina olivat muun muassa naisten aktiivisuuden korostaminen, edistäminen ja esiintuominen, yhdenvertaisuuden tavoite sekä naisten kohtaamat konkreettiset yhteiskunnalliset ongelmat, kuten prostituutio. Rahoituksen raju supistuminen estää monessa tapauksessa myös EU-hankkeiden toteuttamisen ja uuden kaupallisen toiminnan kehittämisen. Haasteeseen on tartuttava. 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 asialiike osana muuta yhdistystoimintaa käynnistyi suomalaissiirtolaisten keskuudessa Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Alan järjestöjen viestinnän tulee kirkastaa nämä asiat entistä paremmin niin rahoittajille kuin muillekin. Naisten aseman parantamisen ohella liike korosti kulttuurin ja koulutuksen arvostusta ainoana tienä vapauteen ja valistukseen. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että rahoittajilla on haasteita ymmärtää alamme luonnetta ja sitä heijastavaa järjestökentän kokonaisuutta. Tämän vuoden yhteensä kolmanneksen suuruisten leikkausten vaikutukset alkavat vasta näkyä. Tämä elinvoima ei synny eikä säily itsestään, vaan vaatii monenlaista työtä: koulutusta, julkaisuja, arkistoja, tapahtumia, kiertueita, viestintää, yhteistyötä, monenlaista kehittämistä. Ne?voivat?liittyä omaan, sukulaisen, perheenjäsenen tai ystävän?harrastajatai ammattitasoiseen?musiikilliseen toimintaan siirtolaisuuden aikana tai Suomeen palattua. Siirtolaisten musiikkimuistot talteen Osana Haavemaa -hanketta toteutetaan muistitietokeräys yhteistyössä Siirtolaisuusinstituutin kanssa. Haavemaa-hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Seinäjoen kaupunginteatteri, Laitakaupungin orkesteri, Siirtolaisuusinstituutti, Kansanmusiikki-instituutti ja Keski-Pohjanmaan siirtolaisuushanke. Kulttuurialan tuhoisista lisäsäästöistä tulee pidättäytyä ja kulttuurialan järjestöjen toimintakyvyn palauttamiseen täytyy lähivuosina panostaa. Museoviraston puolella Finlands svenska folkmusikinstitut on menettänyt tukensa kokonaan, ja Föreningen Bragen ja Finlands Svenska Folkdansringin tuet ovat supistuneet merkittävästi. Naisten aktiivisuus välittyy IWW:n laulukirjoissa, jotka sisältävät useita naisten kirjoittamia ja naisista kirjoitettuja lauluja. 20 % leikkausta valtionavusta voi muuttua seitsemäksikymmeneksi prosentiksi toiminnan laajuudesta, vaikuttavuudesta ja työllistävyydestä. Reilut puoli vuosisataa sitten musiikillinen kulttuuriperintömme oli kuoleman kielissä. Erityisesti OKM:n tuet ovat viime vuosina pienentyneet: esimerkiksi Kansanmusiikki-instituutin avustus on laskenut kuudessa vuodessa 145 000:sta 87 000:een euroon; Juminkekosäätiön ja Maailman musiikin keskuksen avustukset vieläkin enemmän, ja Suomen Harmonikkaliitto ja Harmonikkainstituutti ovat menettäneet avustuksensa kokonaan. Tätä moninaisuutta heijastaa järjestöjen moninaisuus ja monilukuisuus. Säästää tietysti pitää, mutta ei ole mitään perusteluja ajaa kokonaista elävän perinnön alaa toimintakyvyttömyyden tilaan. On yhä elintärkeämpää pystyä viestimään rahoittajille, miksi rahoitusta tarvitaan ja mitä sillä saadaan aikaan. Näissä lauluissa ei enää haikailtu vanhaa kotimaata tai unohdettua rakkautta, vaan keskiöön nousivat nykyhetki ja tulevaisuus. Muistoja kerätään kaikkialta Suomesta ja Pohjois-Amerikasta. Vuodesta 2019 rahoitus on puolittunut, yhteensä vajaasta miljoonasta alle puoleen. Rakenteet pystytettiin vähä vähältä vuosikymmenien aikana, ja päästiin uuteen kukoistukseen. Anarko-syndikalistisen ammattiyhdistysliikkeen Industrial Workers of the Worldin (IWW) piirissä naiset olivat aktiivisia myös lakkotoiminnassa. Naisten etujen ajamisen ohella suosittu teema oli naisten rohkaiseminen ja houkutteleminen mukaan työväenliikkeen toimintaan. Kerätyn?aineiston?perusteella tehdään tutkimusta siirtolaisuudesta sekä laaditaan tieteellisiä, taiteellisia ja yleistajuisia julkaisuja. Jokaisella järjestöllä on vuosikymmenien aikana kehittynyt oma roolinsa ja hoidettava tonttinsa kokonaisuudessa. Kansanmusiikin ja kansantanssin edistämiskeskus onkin päättänyt kohdistaa tulevaisuuden suuntaviivoja kartoittavan Visio 2030 -työn järjestökentän tilannekuvan kartoittamiseen ja viestinnän kehittämiseen. Näin suuret leikkaukset vaativat kuitenkin myös kunnollista pohdintaa siitä, pitäisikö tai voisiko järjestökenttää jotenkin kehittää organisatorisilla muutoksilla. Suomalainen kansanmusiikki ja kansantanssi ovat eläviä, omaleimaisia ja kansainvälisesti menestyviä ilmiöitä. Kansanmusiikin ja kansantanssin elinvoimaisuus perustuu niin tanssin ja musiikin kuin ammattilaisten ja harrastajien saumattomaan yhteisvoimaan. Harrastajakentällä ja lähinnä freelancereista koostuvalla pienellä ammattilaiskentällä ei ole resursseja hoitaa edellä mainittuja tehtäviä, vaan kaikesta tästä ovat olleet vastuussa järjestöt. Valtion rahoitusta saadaan kolmelta taholta: opetusja kulttuuriministeriöltä (OKM), Taiteen edistämiskeskukselta (Taike) ja Museovirastolta. Voiko vielä parantaa tehtävien jakoa tai löytää synergioita. Kansanmusiikin ja kansantanssin alan järjestöjen rahoituksesta on leikattu tänä vuonna kolmannes ja viimeisen viiden vuoden aikana yli puolet. Alan erityispiirre on vahva yhteisölähtöisyys ja harrastajien ja ammattilaisten yhteiselo. Myös Taiken tukemat Kansanmusiikkiliitto ja Kanteleliitto ovat kärsineet, jälkimmäisen rahoitus on puolittunut. Muiston ei tarvitse olla pitkä tarina, vaan se voi olla?myös vaikkapa vain pieni muisto isoäidin mukanaan tuomasta kehtolaulusta tai iltavirrestä. Naiset saattoivat myös elättää itsensä musiikilla. Tunnetuin esimerkki suomalaistaustaisista muusikkonaisista on Viola Turpeinen , joka aloitti ammattiuransa vain 16-vuotiaana. Oma kulttuuriperintö vahvistuu yhteisöissä ja alan ammattilaiset menestyvät maailmalla. Samat tavoitteet toistuivat naisten kirjoittamissa runoissa ja lauluissa, joita julkaistiin sanomalehdissä ja painettiin siirtolaisten laulukirjoihin. Tiedämme kaikki, minkälaisia aikoja elämme. Kymmenientuhansien ihmisten osallisuus matalan kynnyksen toimintaan tuottaa hyvinvointia. Ne ovat tehneet valtavasti asioita jo ennestäänkin pieniin resursseihinsa nähden, ja varmasti tehokkaammin ja halvemmalla kuin mihin mikään valtiollinen tai kaupallinen toimija pystyisi. Tulokset näkyvät. Alaamme ei voi eikä tule arvioida ilman jotakin näistä osa-alueesta. Kansanmusiikin ja kansantanssin järjestöjen valtionavut ovat romahtaneet kuuden vuoden aikana. Rahoittajien puolelta ei ole saatu selkeää viestiä, miksi juuri alan järjestökenttä on ollut säästöjen kohteena. Valtion budjettisäästöt ovat kulttuurin alalla, kuten muillakin aloilla kohdistuneet erityisesti järjestöihin. Sitä vauhdittivat muun muassa lukuisat kaivosonnettomuudet, joissa monet työläiset menettivät henkensä ja perhe jäi ilman toimeentuloa
• Harmonik – harmonikkamikrofonit. • Pintatyöt ja vaativammatkin korjaukset. • Harmonikkaremmit, kantoreput ja muut harmonikkatarvikkeet. Maaliskuisena sunnuntaiaamuna 2010 kuuntelimme radiota aamupalalla, kun Norjan Radion ohjelmassa Museum vierailtiin Trondheimin Nidarosin katedraalissa. 0500 761 030 Norjansuomalainen jouhikonsoittaja Helena Wright kertoo Se oli kuin halolla päähän, kun... Esittelin omaa jouhikkoani, ja paikalle sattunut brittiläinen musiikkiarkeologi vertasi soitinta Sutton Hoo -lyyraan. Patsaan innoittamana soitinkin on viimein valmistumassa – ja odotan innolla, miltä se kuulostaa. Oli upeaa nähdä patsas läheltä ja ottaa siitä kuvia. • Hohnerpianoharmonikat – loistava hinta-laatusuhde. Ihmettelin ja hieman ärsyynnyinkin, että museoväki ei tunnista jouhikkoa! Otin yhteyttä ohjelmaan ja Ekrolliin ja pian olin junassa kohti Trondheimiä 15-kuukautisen tyttäreni kanssa. 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 HARMONIKKALIIKE TRADITUNE OY PALVELEMME ASIAKKAITA PITKÄN KOKEMUKSEN TUOMALLA AMMATTITAIDOLLA • Virityspalvelu ja huollot. Maahantuonti Myynti Harmonikkahuolto LAADUKAS UUSIEN JA KÄYTETTYJEN HARMONIKKOJEN VALIKOIMA KAIKENIKÄISILLE SOITTAJILLE • Bugari ja Beltuna – italialaiset huippumerkit. Arvailivat langeleikistä fiddlaan, mutta eivät osuneet oikeaan. Yllätyin, kuinka näkemäni valujäljennökset poikkesivat alkuperäisestä. Nyt, 15 vuotta myöhemmin olen ehtinyt pohtia yllättäviä yksityiskohtia ja jonkin verran kirjoittaakin aiheesta. Haasteen saa seuraavaksi Saija Teerikangas H el en a W rig ht FOLKFEST VID NÄMFORSEN ELDNATT ÖPPNA VERKSTÄDER BARNAKTIVITETER POESI MARKNAD MUSIK EKOLOGISK MAT KURSER DAKHA BRAKHA Ayla EBO KRDUM FALAKUMBE JOSHUA IDEHEN The Zawose Queens DHOAD GYPSIES ASMAA HAMZAOUI & BNAT TIMBOUKTOU MIO. Nukutin tytön rattaisiin ja kiipesin arkeologien kanssa telineille. Kun kuulin, että rakennustelineiltä tarkastellaan kirkon patsaita, tajusin, että mukaan voisi päästä myös jouhikonsoittajapatsas, josta olin kuullut! Ohjelmassa arkeologi Øystein Ekroll ja toimittaja pohtivat patsaan soitinta. www.traditune.fi | info@traditune.fi | Kuormakuja 3, 03100 Nummela | Puh
Muutamalle kanteleen rakentajalle ja huoltajalle on tulevaisuudessakin töitä. Pienillä soitinvalmistajilla on tekemistä usein riittänyt. Brändimme on tietysti hyvin tunnettu, kun 42 vuotta on työtä takana. Kuinka paljon teet soittimia tilauksesta ja kuinka paljon teet vakiomalleja. 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Milloin tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja. Lisäksi teen alihankintaa muille soitinrakentajille. Koko ajan menee kanteleita ympäri maailmaa. Kerran ostin kotimatkalla konjakkipullon, kun aamulla asiakas tilasi kaksi konserttikanteletta ja iltapäivällä toinen asiakas kolme. Joskus kantelekilpailuissa lähes kaikki voittajat soittivat tekemällä ni soittimella, mutta en nostanut siitä minkäänlaista mekkalaa. Haastattelu: Sauli Heikkilä Ti m o Ty ni. Ovatko asiakkaasi pelkästään Suomesta vai meneekö Lovikan kanteleita myös maailmalle. Viimeiset 25 vuotta olen todellakin saanut kulkea tutkimattomia polkuja ja kehittää uusia, ennen tekemättömiä yksityiskohtia ja todeta monia vanhoja käsityksiä paikkansa pitämättömäksi. Myös Japani on tärkeä, mutta tilauksia saadaan aika ajoin useista muistakin maista. Suuria tuskin enää syntyy, mutta muutaman tekijän verstaat voivat pärjätä ihan hyvin. Pekka Lovikka on rakentanut kanteleita yli 40 vuotta Pekka Lovikan kanteleenrakennus ei lähtenyt kiinnostuksesta soittimeen, vaan halusta perustaa yritys. Joudutko tekemään paljon asiakashankintaa vai onko sana kiertänyt tarpeeksi. Soitin aikoinani harmonikkaa, mutta sekin on jäänyt. Viimeisenkin vuoden aikana useita, nytkin on tilaus USA:han ja Englantiin. Myöhemmin päätös on osoittautunut oikeaksi ratkaisuksi. Meillä on ollut kuitenkin töitä riittävästi ja yllättävänkin tasaisesti. Olimme perustamassa yritystä kaverin kanssa ja eri vaihtoehdoista valitsimme kanteleiden rakentamisen. Oltiin musiikin harrastajia molemmat, ja se tuntui oikealta ajatukselta. Se herkistää mielen ja saa tuntemaan valtavaa kiitollisuutta. Markkinat tuskin valtavasti kasvavat vaikka varsinkin ulkomailla on kasvupotentiaalia. Kaikki suuret soitinvalmistajat, harmonikkapianoja kitaratehtaat, ovat kadonneet Suomesta. Ida Elina oli soittamassa ja käytiin yrityksen historiaa läpi. Hienoin päivä oli kuitenkin Lovikka ky:n 40-vuotisjuhla Aavasaksalla. Joskus joutuu kyllä myös kieltäytymään, koska kokonaan uuden mallin tekeminen on valtava urakka, eikä mitenkään voi olla kannattavaa rakentaa yhtä kappaletta kokonaan uutta soitinmallia. Vaatimattomasta alusta huolimatta päätös alkaa kanteleenrakentajaksi osoittautui oikeaksi, ja nykyään Lovikka ky:n kanteleet ovat kansainvälisestikin tunnettuja. Miten olet hankkinut ammattitaitosi. Kirjasinpa vain päiväkirjamerkinnän. Muistatko jotain tapahtumaa, jota voisi kutsua urasi tähtihetkeksi. Harppuja olen huoltanut vuodesta 1996. Kanteleella pystyn ääninäytteitä antamaan, mutta varsinainen ohjelmisto on jäänyt vielä vähän vaiheeseen. Markkinointikulut ovat olleet viime vuosina todella pienet. Soitinrakentajamestarin ammattitutkinnon suoritin 2010–2011. Sittemmin on osaamista kertynyt yrityksen ja erehdyksen kautta sekä kuuntelemalla herkällä korvalla toisia rakentajia ja asiakkaita.Tietysti kirjallisuutta on käytetty hyväksi sekä tutustuttu muiden rakentamiin soittimiin. On upeaa nähdä, kun omat soittimet ovat soittajien käytössä ja saadaan kuultavaksi taivaallisen kaunista musiikkia. Pääosin kanteleet ovat vakiomalleja, joihin valitaan väri ja lisävarusteet. Millaisena näet soitinrakennuksen nykytilanteen yleisesti ja erityisesti kanteleen rakentamisen kannalta. Ruotsin puolelle olemme tehneet ainakin 10–15 cembalon runkoa. Soitatko itse. Toki kitaroita tuodaan jatkuvasti huollettavaksi ja korjattavaksi. Alusta asti kustomoituja soittimia tilataan vain muutama vuodessa. Onhan historiassa muutamia muitakin huikeita kauppapäiviä ollut. Useitakin. Muutamassa tapahtumassa on käyty. 2000-luvun alussa tehtiin jonkin aikaa myös sähkökitaroita, mutta niiden kilpailutilanne on liian kova pieti hoitaa täältä pohjoisesta. Konserttikanteleiden tilaaja tietää alusta asti tarkkaan, mitä haluaa, mutta silti päädytään useimmiten vakiomalliin. Etupäässä 5-16-kielisiä pienkanteleita, mutta myös konserttikanteleita. Oletko pidättäytynyt kanteleissa vai rakennatko tai korjaatko myös muita soittimia. Miten kanteleen rakentamisella menee tällä hetkellä. Ehkä viime vuosina on koko markkina hieman pienetynyt, koska hyviä kanteleita alkaa olla käytössä aika paljon, ja uudet soittajat löytävät usein hyvän käytetyn kanteleen. Aloitin aika vaatimattomilla taidoilla mutta silloin kanteleiden rakennus oli muutenkin vaatimattomalla tasolla
Saunaa ja harmonikkaa – ja grillimakkaraa esityksen alussa. Uskoni tulevaisuutta kohtaan kasvaa hiukan nähdessäni harmonikan ja vihdan kanssa esiintyvien euroviisukilpailijoiden herättävän kiinnostusta myös mediassa. Skolmusik 2017 -tapahtumassa KAJ’n jäsenet toimivat juontajina ja monet mukana olleista 8000 nuoresta muistavat vieläkin, kuinka he lauloivat yhdessä KAJ’n kanssa «Paavos barkbröd» -kappaletta. Mutta miten se toimisi ruotsinkielisen Suomen ulkopuolella. KAJ on ollut näkyvästi esillä lukemista edistävissä kampanjoissa sekä tehnyt yhteistyötä Project livin kanssa ilahduttaakseen sairaiden lasten arkea. Kun KAJ’n osallistuminen Ruotsin Melodifestivalenin julkistettiin, vaihtelivat pohjalaisten reaktiot. Esimerkiksi kappale «Hitton litton» on uusi tulkinta perinteisestä polkasta ja laululeikistä. Tarvitsemme lisää artisteja, jotka suhtautuvat positiivisesti kansanmusiikkiin – ja jotka osoittavat, että huumorilla ja suurella sydämellä voi saunoa itsensä aina Baseliin asti. Johanna Björkholm KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Kansanmusiikkia, saunaa ja tulevaisuudenuskoa Tuskin kukaan on välttynyt huomaamasta, että Eurovision laulukilpailuun osallistuu tänä vuonna jopa kaksi suomalaista esitystä. Kappaleen luonne pohjautuu harmonikkaan, joka rytmisesti johtaa kohti suurta saunajuhlaa. Toisin sanoen KAJ luottaa Suomen ensimmäiseen Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kirjattuun kohteeseen eli suomalaiseen saunakulttuuriin. Ryhmä on myös säveltänyt kokonaan uusia kappaleita, joita voidaan pitää uutena kansanmusiikkina. Mutta mitä kulttuurielementtejä he tarkoittavat. Toinen niistä oli Vörå spelmansklubb, jossa heidän sukulaisiaan on ollut aktiivisesti mukana. Vöyrin murteesta, saunavihdasta ja harmonikasta on tullut laajaa yleisöä yhteen kokoava voima. KAJ’n saunashow kytkeytyy kiinteästi kansanmusiikkiin ja elävään kulttuuriperintöön. Vain harva olisi arvannut, että saunomisesta kertova ja Vöyrin murteella laulettu musiikki nousisi eurooppalaisten vedonlyöntilistojen kärkeen. Se ei yllätä, sillä yhtye nostaa mielellään esiin perinteisiä kulttuuripiirteitä. Kansanmusiikin ja elävän kulttuuriperinnön parissa työskentelevänä tulen aina iloiseksi, kun nuoret ihmiset osoittavat tuntevansa perinteistä musiikkia. Pelkkä huumori ja musiikki eivät ole tehneet KAJ’sta näin rakastettua kotiseudullaan. Mutta niin siinä kävi! Ruotsinkieliset pohjalaiset meinaavat pakahtua ylpeydestä, mutta ovat samaan aikaan myös aidosti ihmeissään. KAJ toivoi juhlaan kahta esiintyjää. Makkaran paistamisen kautta KAJ viittaa myös ruokaperinteisiin ja suomalaisten luontosuhteeseen – metsässä grillaamme makkaramme avotulella. ”Bara bada bastu” pääsi suoraan Melodifestivalenin finaaliin ja sieltä edelleen Euroviisuihin. KAJ’n jäsenten luonteva suhde kansanmusiikkiin tuli selväksi Vöyrin kunnan järjestämässä Melodifestivalenin voiton kotiinpaluujuhlassa. Muun muassa vuonna 2018 esitettyyn musikaaliin «Gambämark» kuuluu useita kappaleita, joissa kuulee piirteitä kansanmusiikista. Osa selittyy sillä, että he ovat pyrkineet tukemaan hyviksi kokemiaan tekoja. Omalla kotiseudullani Pohjanmaalla on vallinnut täysimittainen saunakuume jo monta kuukautta. Kansanmusiikkivaikutteet näkyvät monissa KAJ’n kappaleissa. KAJ’ta rakastetaan siksi, että he käyttävät murretta oivaltavasti ja saavat meidät nauramaan itsellemme yhdessä. Ryhmän jäsenet ovat olleet pienestä pitäen tekemisissä perinteisen musiikin kanssa perheidensä kautta. Kotikunnassa Vöyrillä vallitsee vahva pelimanniperinne ja muun muassa legendaariset pelimannit Sepp-Fredrik eli Fredrik Berg ja Bagg-Matt eli Matts Lindbäck asuivat alueella. Teos pohjautuu Runebergin runomaailmaan ja sanomana on sinnikkyys ja yhteistyö. Vastaus on: erinomaisesti. Se tullaan ikuisesti muistamaan siitä, että ruotsinkielinen Pohjanmaa pääsi Euroviisuihin – kiitos huumoriryhmä KAJ’n. Kevät 2025. Harmonikka on tärkeä osa kokonaisuutta sekä visuaalisesti että musiikillisesti. Johanna Björkholm, Finlands svenska musikinstitutin johtaja IC H N or th. Se on myös todiste siitä, että omia erityispiirteitään ei tarvitse hioa pois menestyäkseen – päinvastoin. Kappale on ollut vedonlyöntikertoimien kärjessä koko kevään. KAJ’n matka osoittaa, mitä voi tapahtua, kun perinne, huumori ja luovuus kohtaavat. Onko tosiaan olemassa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita meistä. KAJ’n jäsenet ovat kertoneet, että he halusivat kappaleellaan tuoda esiin suomalaista kulttuuria ruotsalaiselle yleisölle. Polkka vaikuttaa olevan KAJ’n suosikkigenre
Onni kääntyi, kun Heikki Laitisen ja työryhmän hakema kansanmusiikin kehityshanke sai rahoituksen Suomen Kulttuurirahastolta vuonna 2006. Jo rm a A iro la Sauli Heikkilä. Mahdollisuuksia jatkaa itsenäisenä opistona ei ollut, joten opisto sulautui osaksi Käpylän musiikkiopistoa tammikuussa 2010. Yhteistyö ei ollut alussa kovin tiivistä – Kamulinja toimi omissa tiloissaan Karjalatalolla mutta sittemmin yhKamulinja rakentaa kansanmusiikin tulevaisuutta Käpylän musiikkiopiston kamulinja on pääkaupunkiseudulla tärkeä kaikenikäisten kansanmusiikista innostuneiden opinahjo. Kaikki sai alkunsa, kun Heikki Laitinen tuli SibeliusAkatemian kuppilassa pöytääni ja kysyi, haluanko ryhtyä kansanmusiikkiopiston rehtoriksi, Karhinen-Ilo kertoo. Sellosalin lavalla huhtikuussa 2024. – Alkuperäinen idea oli, että lähtisimme Lassi Logrénin kanssa kiertämään Suomea ja viemään pedagogiikkaa eri musiikkiopistoihin. Kohtaamisesta alkoi prosessi, joka johti Kansanmusiikkiopiston kannatusyhdistyksen perustamiseen vuonna 2002 ja kansanmusiikin perusopetuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Maija työskentelee nykyään Helsingin lisäksi Kalajoella, jonne muutti perhesyistä. Muun muassa Freija-yhtyeestä tuttu musiikin tohtori Maija Karhinen-Ilo työskentelee tällä hetkellä Käpylän musiikkiopistossa osa-aikaisena apulaisrehtorina, koska sai puolen vuoden apurahan taiteelliseen työskentelyyn rakastamiensa balladien parissa. Alkuun Munkkivuoren nuorisotalolla oli muutama ryhmä, mutta hanke meinasi hyytyä rahoituksen puutteeseen. – Tilat löytyivät sattumalta Käpylän Karjalatalolta 2006, jossa Kansanmusiikkiopisto toimi 3,5 vuotta oman kannatusyhdistyksen ja hankerahoituksen turvin. Maija Karhinen-Ilo on ollut mukana alusta asti ja jo ennen sitä. Päädyin kuitenkin ehdottamaan, että kohdennetaan työ Kansanmusiikkiopiston kehittämiseen, jolloin vaikutukset on pitkäjänteisemmät ja lopulta koko kentän hyödyksi. Hän on jo ehtinyt perustaa sinnekin pelimanniyhtyeen. – Olen ihan perustajajäsen. Kamulinja osallistuu vuosittain pääkaupunkiseudun yhteiseen kansanmusiikkitapahtumaan Melkutukseen. Kamulinja täyttää tänä vuonna viisitoista vuotta. 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 M aija Karhinen-Ilo on ollut mukana Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinjassa alusta saakka – tai oikeastaan jo ennen alkua. Maija on ollut parikymmentä vuotta mukana myös Nukketeatteri Sampon toiminnassa, useissa teatteri-, radioja televisiotuotannoissa sekä pitkästi yli kolmellakymmenellä soolo-, yhtyeja yhteistyöalbumeilla
Palautetta annetaan tasaisesti, se on jatkuvaa ja kehittävää. – Uudistus voi lisätä ryhmäopetusta ja monimuotoisuutta – siinä kansanmuusikoilla voi olla etulyöntiasema. Kamulinjalla, kuten Käpylän musiikkiopistossa yhteisesti, ei tehdä tutkintoja, vaan opinnot etenevät niin kutsuttujen taitokorien kautta, joihin kuuluu myös erilaisia esiintymisiä. V ill e N op pa Treenit ennen kevätjuhlan alkua 2024. – Aikuisryhmät ovat meille tosi tärkeitä. Nyt Kamulinjan opettajat ja oppilaat toimivat samassa rakennuksessa muun musiikkiopiston kanssa, ja yhteistyötä syntyy luontevasti. Muskareissakin noin 140 lasta altistuu kansanmusiikille, sillä nekin ovat kamulinjan opettajien vetämiä. Opetus rakentuu yksilötuntien, yhteissoiton ja musiikin hahmotusaineiden ympärille. Konflikteja ei ole Maijan mukaan ollut. Tarkoituksena on jakaa pedagogista materiaalia kaikkien saataville ja rakentaa kansanmusiikin opettajille yhteinen alusta, jonne voi myös tuoda omaa sisältöä ja ideoita. Se on perintöä kansanmusiikkiopistoajoilta, jota haluttiin ehdottomasti jatkaa yhdistymisenkin jälkeen." Kamulinjan pedagogiikkaa ohjaa pitkäjänteinen, yhteisöllinen ja luovuuteen kannustava lähestymistapa. – Valtionosuustuntien rajallisuus on suuri haaste. Rahoituksesta pitää taistella, mutta sen puute ei saa lannistaa liikaa. Yhteissoitto on kamulinjalla tärkeässä asemassa – Yhteisöllisyys on kansanmusiikin pedagogiikan ytimessä. Olemme tottuneet toimimaan monipuolisesti ja yhteisöllisesti, Karhinen-Ilo pohtii. Kansanmusiikki on onnellisuutta lisäävä voimavara. Musiikin tyylilajit ovat tasa-arvoistuneet. Jos tuntipotti on täynnä, ei voida palkata uusia opettajia, vaikka tahtoa olisi, Karhinen-Ilo kertoo. Vuonna 2027 voimaan tuleva uusi taiteen perusopetuksen laki tuo todennäköisesti muutoksia myös musiikkiopistokenttään. Kamulinja ei ole vain opetusta tarjoava yksikkö, vaan myös pedagogisen kehittämisen keskus. Kansanmusiikin opetus musiikkiopistoissa vielä vähäistä M ai ja K ar hi ne nIlo M ai ja K ar hi ne nIlo Kamuviikolla 2025 kaikki kamulinjalaiset esiintyivät, myös Maijan ohjaama Käpyjouhikot. Tilanne on kuitenkin hiljalleen muuttumassa. Ennakkoluulojakaan ei voi täysin kiistää, vaikka tilanne onkin muuttunut paljon vuosikymmenten saatossa. Kansanmusiikki on onnellisuutta lisäävä voimavara. Musiikkiopistoihin hakevien määrä on valtakunnallisesti ollut jo pitkään laskussa. 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 teistyö on syventynyt. Tärkeintä on, että syntyy henkilökohtainen suhde musiikkiin. Ollaan luovia ja uskotaan kulttuurimyönteisempään tulevaisuuteen! Kansanmusiikin opetus musiikkiopistoissa on edelleen marginaalissa. Jo ennen Käpylän musiikkiopiston kamulinjaa kansanmusiikkia opetettiin muun muassa Jokilaaksojen musiikkiopistossa jo 1980-luvulla Timo Hannulan ansiosta ja Helsingin Pakilan musiikkiopistoon kansanmusiikkia vei Leena Joutsenlahti. Se voi kantaa läpi elämän. Silti kansanmusiikin opetusta tarjoaa vain noin 10 % Suomen noin sadasta musiikkiopistosta Pojois-Pohjanmaalla. Kausien päätteeksi lapset ja aikuiset musisoivat yhdessä. Koska kulttuurista nyt leikataan, meiltä vaaditaan paljon uskoa tulevaan ja tahtoa vaalia arvojamme. Kehittymistä tapahtuu, vaikka hitaasti. Opetushallituksen rahoittamina on toteutettu kaksi materiaalihanketta. Tiimi on sitoutunut, ja meillä on hyvä yhteishenki. Karhinen-Ilo näkee kansanmusiikissa paljon tulevaisuuden potentiaalia. Linjalla opiskelee tällä hetkellä 70 lasta ja nuorta taiteen perusopetuksessa. Kamulinjan toiminnan ytimessä on vahva yhteisö – Meitä on nyt 11 opettajaa. – Tässä on kaikki kestävän kehityksen elementit: yhteisöllisyys, osallisuus, luovuus. – Esimerkiksi Riihimäellä kansanmusiikin opetus alkoi muutama vuosi sitten, ja nyt siellä on jo useita opettajia. Lapsista vain harvat tähtäävät musiikin ammattilaiseksi – aikuisista puhumattakaan – eikä se ole tarkoituskaan. Eteneminen on yksilöllistä, mutta tavoitteellista. Tällä hetkellä on ongelmana monessa paikassa kiinnostuksen kohteiden pirstaloituminen ja nuorten lyhytjännitteisyys. Tänään linja tunnetaan ja sen työtä arvostetaan yhä enemmän. Pienin askelin tämä kasvaa. Lisäksi mukana on noin sata aikuista erilaisissa avoimissa ryhmissä. Siksi pyrimme järjestämään yhtyemusisointia eri muodoissa, projekteja ja yhteisiä juhlia, jotta kaikki saisivat kokemuksen musisoinnista muiden kanssa. Karhinen-Ilon virallinen titteli on apulaisrehtori, vastuullaan Kamulinja. Jälkimmäisen tuloksena on juuri julkaistu uusi verkkoportaali kamupeda.fi, joka on tosin vielä osittain työn alla. Kamulinjan opettajien vetämissä musiikkivalmennusryhmissä on lisäksi 50 lasta. Se mahdollistaa myös pitkäjänteisen kehittämisen
Itsekin aloin seikkailla eri maiden musiikin parissa pitkälti Piirpauken levyiltä kuultujen kappaleiden innoittamana. Ensilevy Piirpauke oli upea kooste suomalaista ja maailmalta kerättyä musiikkia, kudottuna omaperäiseksi ja tunnistettavaksi Piirpauke-konseptiksi. Esimerkiksi aiemmista kitaristeista muodostuu melkoinen joukko: Hasse Walli , Juha Björninen , Pekka Nylund , Badu Ndjay , Jukka Tolonen , T.T. Siellä romanialaisyhtyettä kuunnellessa syntynyt oivallus: soiton lähtökohtana voisi olla muukin kuin amerikkalainen jazz. Jonkin verran on keikkailtu aikanaan myös Ruotsissa ja Tanskassa. Yö Kyöpelinvuorella -levyltä löytyvä Oskar Merikannon Soi vienosti murheeni soitto laajensi soittoa klassisen musiikin suuntaan. Tärkeää oli myös reissaaminen maailmalla. Aktiivisen etsinnän kautta alkoi maailmalta löytyä enemmän ja enemmän mielenkiintoista musiikkia, ja Piirpaukesta kehittyi ehkä maailman laajimman repertuaarin omaava maailmanmusiikkiyhtye. Alkuperäisen konseptin toimivuus ja seikkailunhalu ovat taanneet sen, että yhtye on edelleen voimissaan, ulottaen yleisöpohjansa jo kolmanteen sukupolveen. Sibeliusta, ja Ilo -levylle löysimme Mozartin aikalaisen Carl Ludwig Lithanderin hienon Rondon . Muutaman keikan jälkeen nimeksi valikoitui Piirpauke. Piirpauke on ollut esikuva monille artisteille ja sen rooli kansakunnan musiikkikasvattajana on ollut merkittävä. Reissuista itäiseen Eurooppaan ja Intiaan kertyi myös mielenkiintoista materiaalia. Oksala , Pekka Rechardt , Jukka Orma , Nicolas Rehn ja Petri Kautto . Nimi kuvaakin hyvin yhtyeelle ominaista tapaa yhdistää vapaata improvisaatiota vahvoihin kansanmusiikillisiin melodioihin. Tarjolla on keikkoja ympäri Suomea, ja joillain keikoilla mukaan hyppää myös vierailevia muusikoita. Mukana on teemoja Sibeliukselta, Merikannolta, Kilpiseltä , Kuulalta , Palmgrenilta ja vähemmän tunnetulta Emil Kaupilta . – Olen työstänyt nykykokoonpanolle kakkoslevyn Imala Maikasta uuden sovituksen ja Konevitsakin elää edelleen keikkasetissä. Nimi on peräisin karjalaiselta isältäni ja se tarkoittaa kalabaliikkia. Työn alla on teoksia sinfoniaorkesterin ja Piirpauken yhdessä esitettäväksi, tätä materiaalia on nuotinnettu jo parisataa sivua. Sa m i So ra sa lm i. Pyrin matkoilla aina soittamaan paikallisten muusikoiden kanssa, ja etenkin Senegalissa ja Etiopiassa pääsin mukaan upeisiin soittotilanteisiin. Yhtyeen nykykokoonpano (Sakari Kukko – puhaltimet ja kosketinsoittimet; Matti Salo – kitara; Ari Hossi – basso ja Ilmari Heikinheimo – rummut) on paluu alkuperäiseen kvartettikokoonpanoon. Konevitsan kirkonkelloista tuli hitti, josta on tullut osa kansallista musiikkiperintöämme. Kukapa olisi uskonut 50 vuotta sitten, että Piirpauke jatkaa taivaltaan jo kuudennelle vuosikymmenelle. Kansainvälistä suosiota Piirpauke on saanut Keski-Euroopassa, etenkin Saksassa. Olen viime aikoina työstänyt itse säveltämääni materiaalia, teoksia on lähes valmiina jo parisenkymmentä. Vuosien mittaan kokoonpanot ovat vaihtuneet, mikä on muokannut ohjelmistoa ja yhtyeen sointia. Aiemminkin olemme varioineet mm. Myös muut muusikot ovat kuuluneet aina soittimensa ykkösketjuun. Laajempaa huomiota yhtye sai vuonna 2010, kun Koli -levy nousi World Music Charts Europe -radiosoittolistan kärkeen. Vahvojen melodioiden ja spontaanin irrottelun yhdistelmä on taannut soiton tuoreuden läpi vuosikymmenten. Piirpauke-sovituksia on työstetty niin Sibeliuksen , Mozartin , Schubertin , Tšaikovskin kuin Šostakovitšin teoksiin. Piirpauke Kallioklubilla Kaustinen Folk Music Festivalissa 2024. 50-vuotista taivalta juhlitaan jo viime vuonna käynnistyneellä konserttisarjalla. Mukana on ollut kymmeniä muusikoita eri kulttuuritaustoista. – Yhtyeen perustamisen aikoihin alkoi Suomeenkin tulla enemmän musiikkia maailmalta, mikä mahdollisti tutkimustyön, jonka kautta biisejä alkoi löytyä. 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2025 Piirpauke 50 vuotta Paul Silfverberg Piirpauke juhlii tänä vuonna 50-vuotista taivaltaan. Syksyllä on luvassa myös uusi levy. Etenkin viime vuosina ohjelmistossa onkin ollut monia kappaleita, jotka pohjautuvat klassisen musiikin puolelta tehtyihin löytöihin. Soittajien luettelo onkin kattava kokoelma suomalaisen etno-jazzin huippuja. Välillä sytykkeenä toimi myös sattumalta kuultu kappale, joka herätti kiinnostuksen: voisiko tästä saada sovitetuksi Piirpaukebiisin. Vaikka kukin muusikko on omalla tavallaan muokannut Piirpauken sointia, on yhtyeen peruskonsepti silti pystynyt samana, minkä ansiosta Piirpauke-kappaleen tunnistaa ensitahdeista lähtien. -B asisti Antti Hytin kanssa käytyjen pohdintojen jälkeen kasasimme KukkoWalli kvartetin, jossa kitaristina toimi Hasse Walli ja rumpalina Jukka Wasama. Se pureutuu suomalaisiin säveltäjiin taiteen kultakaudelta. Seuraavillakin levyillä Piirpauken myllyyn valikoitui kappaleita, joista on tullut kestohittejä. Valitut sävellykset kuulostavat siltä, että ne olisi tehty juuri Piirpaukelle. Sakari Kukko kertoo, että sytykkeenä yhtyeen perustamiseen toimi Tapiola Big Bandin vierailu Kööpenhaminan People to People -festivaalilla