Irtonumero 8 € 1 • 2025 MUKANA PELIMANNI-LIITE 14 Mika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän 32 Sinikka Kontion kolmas elämä 6 Timo Alakotila – tarkka mutta vapaa
Pääkirjoitus Päivi Ylönen-Viiri...................................................................4 Ajassa: Kyllä Kaj ................................................................................................5 Toholampisen pelimanniperinteen äärellä .........................................10 Mika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän ..................................14 Juhana Nyrhinen rakentaa perinteisiä soittimia ..............................16 Folk saapui Suomeen II osa: Kupletteja ja maailmanparannusta ........................................................18 Pelimanni-liite Espoon pelimannit – elävänä Espoossa 50 vuotta...........................21 Espoon Kansanmusiikkikilta ja Leikarit ..............................................22 Uudenmaan nurkka ......................................................................................22 Nuottiliite Omasta päästä -kilpailun satoa..........................................23 Kymenlaakson kuulumisia .........................................................................27 Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen kuulumisia ...........................27 Varsinais-Suomen kuulumisia ..................................................................27 Kuulumisia Pohjois-Savosta ......................................................................28 Huuliharpistit kisailevat Orivedellä elokuussa .................................28 Kyllä seurantalo on huippupaikka! .......................................................28 Muistoissamme ...............................................................................................29 Tanssituvat ovat kaikille avoimia ............................................................31 Kärhämä popularisoi tiedettä laulamalla ............................................35 Tampereen irkkufestivaali tuo Irlannin Suomen kevääseen .......36 Levyt ja kirjat ...................................................................................................38 Taustapeili Osmo Hakosalo .......................................................................46. 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 SISÄLTÖ 1 • 2025 17 32 3 KOLUMNISTI Sirpa Huttunen Eläköön Folk! -gaalassa Folklandialla palkiittiin kansanmusiikin ja kansantanssin tekijöitä ja toimijoita. Timo Alakotila on kotonaan kaikissa tyylilajeissa 6 Sv en -E rik Fl yk t Sa ul i H ei kk ilä Sa ul i H ei kk ilä Eläköidyttyään Sibelius-Akatemiasta Sinikka Kontio jatkaa pianoiden virittämistä, arkistojen järjestelyä ja suunnittelee korttipelejä
Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Kokous toi yhteen useita suomalaisen musiikkikoulutuksen vaikuttajia, kuten Ilmari Krohnin , Heikki Klemetin ja liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valitun Erkki Melartinin . Yhtyeen tarina koki kuitenkin katkoksen ja välirikon vuonna 2016, kun työelämän paineet ja henkilökohtaiset haasteet johtivat duon lopettamiseen. Oululaislähtöinen duo soittaa pääasiassa omia sävelmiä sekä kotiseudulta Pohjois-Pohjanmaalta löydettyjä perinnesävelmiä, jotka ovat jääneet pitkiksi ajoiksi soittamatta. Jo ennen perustamista musiikinopettajat olivat kokeneet tarpeen yhteiselle järjestölle, joka yhdistäisi alalla toimivat ja ajaisi heidän etujaan. Vuoden nuori pelimanni Vuoden nuori pelimanni on Ampiais-Siivilä eli Pruiksman veljekset Eemeli ja Viljami. Liiton perustava kokous pidettiin Helsingissä Säätytalolla tammikuussa 1925. Vuoden Seurasaari -tunnustus Seurasaarisäätiön hallitus myönsi gaalassa ensimmäisen Vuoden Seurasaari-tunnustuksen harmonikansoittaja, huuliharpisti, muusikko ja säveltäjä Jari Komulaiselle. Tunnustuksen myöntävät Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe / Koirasen rahasto. Tammikuussa julkaistiin single Äänekäs sydän , joka on alku Kuunkuiskaajien uudelle tulemiselle. Vuoden tanssintekijä Vuoden tanssintekijäksi valittiin Maiju Laurila, joka on vahva pedagogi ja moniulotteinen, innostava tekijä niin kansanomaisen paritanssin, kansanmusiikin kuin esittävän kansantanssin harrastajien parissa. Ensimmäiset musiikkipedagogiset kurssit järjestettiin vuonna 1927 Vaasassa, ja esimerkiksi vuonna 1933 liiton aloitteesta syntyi kansalaisadressi musiikinopetuksen kohottamisen puolesta, jonka allekirjoitti 5000 suomalaista, mukaan lukien Jean Sibelius . Suomen musiikinopettajien liitto SMOL ry täytti 100 vuotta tämän vuoden tammikuussa. Juhlavuoden teemana on ”Sata vuotta edunvalvontaa” Jyväskylän Koulun suurjuhlat 1951. Lokakuussa 2024 julkaistiin debyyttialbumi Nouskaa sisaret.Tunnustuksen myöntää Suomen musiikintekijät. Liiton tehtävänä on edistää taiteen ja kulttuurin opetuksen asemaa sekä valvoa jäsentensä palkkauksellisia ja ammatillisia etuja. Perustelut kokonaisuudessaan folklandia.fi Suomen musiikinopettajat 100 vuotta Kansantanssija kansanmusiikkifestivaali Folklandialla järjestetyssä Eläköön Folk! -gaalassa jaettiin tammikuussa tunnustuksia kansanmusiikin, kansantanssin ja folkloren tekijöille ja toimijoille. Vuoden kantele Vuoden kantele -tunnus myönnettiin Nihon Kantele Tomonokai eli Japanin kanteleen ystävät -yhdistykselle vuosien aktiivisesta kantelekulttuurin edistämisestä Japanissa. Vuoden tanssiteko Vuoden tanssiteko 2024 on kunnianhimoinen ja moniulotteinen Helenen galleria -näyttämöteos. Tunnustuksen myöntää Suomen Nuorisoseurat. Fi nn a, N uo pe ri ja Ke hi tt äm is ke sk us O pi nk irj o Vuoden kansanmusiikkitekijä Vuoden kansanmusiikkitekijä -palkinnon sai kansainvälinen kokoonpano SINIMUSO. Teoksen koreografiasta, ohjauksesta ja sävellystyöstä vastasivat Hanna Poikela ja Petri Prauda. Vuoden kansanmusiikkilevy kts sivu 38. Tunnustuksen myöntää Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus. Jäsenet työskentelevät taiteen perusopetuksessa, vapaassa sivistystyössä, ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulujen kentällä. Hänen sitoutunut työnsä eri-ikäisten musiikinharrastajien parissa sekä hänen kykynsä yhdistää ihmisiä kansanmusiikin äärelle ovat jättäneet pysyvän jäljen kentälle. Vuonna 2022 syntynyt seitsemän naisen työryhmä yhdistää suomalaisen ja malilaisen perinnemusiikin ainutlaatuisella tavalla. Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajiksi valittiin teatterin ohjaaja Tanja Hietakangas Klaukkalan Nuorisoseurasta, kansantanssin ohjaaja Katariina Mäki-Välkkilä ISOn Tanhuujista ja sählykerhon ohjaaja Lauri Suomela Mallusjoen Nuorisoseurasta. Nykyään SMOL ry edustaa noin 2300 jäsentä, jotka toimivat taiteen ja kulttuurin opetusalalla ympäri Suomea. Folkrock-musiikkia karjalan kielellä soittava yhtye tuo karjalaisen kulttuuriperinnön ylpeästi osaksi nykypäivää. Suomalaisen Kansantanssin Ystävien Vuoden ohjaaja Suomalaisen Kansantanssin Ystävien Vuoden ohjaajaksi valittiin Janne Pöyhönen Ahjolan Tanhuajista. Nyt, lähes kymmenen vuotta myöhemmin, he ovat yhdistäneet voimansa uudelleen. Tunnustuksen myöntää Kanteleliitto. Vuoden Wäinö Vuoden Wäinönä palkittiin alan voimahahmo Päivi Ylönen-Viiri, joka on tehnyt pitkän ja ansiokkaan elämäntyön suomalaisen kansanmusiikin hyväksi Suomen Kansanmusiikkiliitossa viidellä vuosikymmenellä. Eläköön Folk! -gaalassa palkintosade. Helene Schjerfbeckin elämästä kertova tanssiteos yhdistää mielenkiintoisella tavalla kuvataiteen, tanssin, musiikin ja teatterin. Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye Kaustinen Folk Music Festivalin Vuoden yhtye on Loimolan Voima. 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 ALKUTAHDIT Kuunkuiskaajat palaavat Kuunkuiskaajat eli Susan Aho ja Johanna Hytti tuli valtakunnallisesti tunnetuksi osallistuttuaan vuonna 2010 Euroviisuihin Timo Kiiskisen kappaleella Työlki ellää
Kansanmusiikin kaikenlaiset toimijat ovat tärkeitä. Minusta tuli pelimanni, kun Heikkisen Jaakko haastoi minut kaksirivisen haitarin alkeiskurssille todella kauan sitten. Olen onnellinen nähdessäni jo jonkin aikaa viriävän taas uudenlaisen aktiivisemman ja monipuolisemman toiminnan eri puolilla Suomea. Alalla tarvitaan niin paikallisia pelimanniyhtyeitä, yksittäisiä pelimanneja, ammattilaisia, kouluttajia, ohjaajia, festivaalituottajia, järjestön sihteereitä, kuin kansantanssialan vastaaviakin. Se ei ainakaan olisi ollut näin hauska ja unohtumaton. Olen saanut paljon tuttuja ja ystäviä eri puolilta Suomea ja muualtakin maailmasta. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. Janka-Murros, Jaana-Maria Jukkara, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Pauliina Pajala, Miia Palomäki, Hanna Poikela, Sofia Timonen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Timo Alakotila, kuva: Risto Savolainen Kirjapaino PunaMusta Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/2025 ilmestyy 30.5. Muistan monet nykyiset kansanmusiikin ammattilaiset nuorina innokkaina KAMU-leiriläisinä. Näinä vuosikymmeninä olen nähnyt kansanmusiikkielämän nousut ja laskut. mennessä. Minulla tulee eläkeikä täyteen 1.6., ja silloin Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtajana aloittaa Jaana Kari. Joskus ajattelen minkälainen elämäni olisi ollut, jos olisin valinnut toisen urapolun. Olen tuottanut kansanmusiikkitapahtumia, kiertueita ja kursseja eri yhteistyökumppanien ja meidän tuotantoporukan kanssa eri puolille Suomea, tehnyt lehteä eri rooleissa, pyörittänyt alan verkkokauppaa ja paljon muuta. Ihastuin suomalaiseen kansanmusiikkiin ja pelimanneihin. Olen tutustunut upeaan kansanmusiikkija kansantanssimaailmaan, ja solahtanut sinne itsekin. Olin juuri valmistumassa, ja ajattelin olla liitossa vähän aikaa töissä samalla kun haen sitä paikkaa, mitä olin ajatellut. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. Kiitos teille kaikille näistä vuosista ja saamistani huomioista. Meidän alallamme on paljon hyvää mieltä, niin ihmisissä kuin musiikissakin. Pelimannimaailmasta en lähde mihinkään, roolini vain vaihtuu organisaattorista pelimanniksi. 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (217) 2025 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. Se on pitkä aika. aineistot 5.5. 0500 431 913 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Kiitos vuosikymmenistä! Tajusin itsekin, että olen tehnyt kansanmusiikkimaailmassa töitä viidellä vuosikymmenellä, kun se sanottiin ääneen minulle saadessani Vuoden Wäinö -tunnustuksen Folklandialla. Päivi Ylönen-Viiri M ik a U tr ia in en. Otin yhteyttä vuonna 1988 Suomen Kansanmusiikkiliittoon, kun huomasin Helsingin kauppakorkeakoulun ilmoitustaululla, että sinne haettiin pariksi kuukaudeksi kurssisihteeriä tekemään Oriveden kansanmusiikkikursseja. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Antti J. Mutta kansanmusiikkimaailma vei minut mennessään. Muistojen kätköissä on monta välähdystä teistä upeista alan ihmisistä, yhteisistä kohtaamisista eri tilanteissa. Olen monta kertaa havahtunut tunteeseen, että minulla on ollut etuoikeus saada tehdä tätä työkseni
Vaikka Nyhtöpelimanni on kokolailla savolainen, ei savolaisuus ole yhdistävä tekijä. Lauralla on takanaan seitsemän vuotta KOM-teatterissa ja Puntti on laulanut Chydeniuksen lauluja monissa tilaisuuksissa. Laura on Kajaanista ja Puntti Kemistä. Kyllä Kaj -konsertti Folklandialla tammikuussa: Anna Janka-Murros (vas.), Maarit Halonen, Antti Heikkinen, Puntti Valtonen, Matias JankaMurros, Laura Malmivaara, Iikka Taavitsainen, Antti Janka-Murros.. Haastattelun alussa käy ilmi, että kokoonpanoa yhdistää pitkäaikainen ystävyys. Kun tieto Chydeniuksen kuolemasta tuli julki huhtikuussa 2024, päätettiin panna toimeksi. – No en todellakaan ole Savosta, kivahtaa laulaja, kirjailija, toimittaja ja näyttelijä Antti Heikkinen, luultavasti kieli poskessa. AJASSA Kyllä Kaj 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Teksti: Sauli Heikkilä Kuva: Kollaasi Ville Kurjen ja Sauli Heikkilän kuvista Tammikuisella Folklandia-risteilyllä yhden suurimmista yleisöryntäyksistä aiheutti Kyllä Kaj -konsertti. Laura Malmivaaran mielestä oli hienoa esittää näitä lauluja nimenomaan pelimanniyhtyeen säestyksellä, Chydeniuksen kappaleiden sovitukset kun ovat usein vähän turhankin hienostuneita. Konsertti meni tunteisiin niin yleisölle kuin esiintyjillekin. Vain täräyttävimmät veisut vedettiin kuorossa ja viimeisenä Kalliolle, kukkulalle yleisön osallistuessa täysin rinnoin, kansanmusiikkiristeilyllä kun oltiin. Joulukuussa pidettiin kahdet yhteisharjoitukset, ja Folklandialla laulettiin tunti rakastetuimpia lauluja solistien vuorotellessa. Sellaiset olisivat kuitenkin kaikkien toiveissa, ja kysyntää näyttäisi olevan – sadan metrin jono yleisöä jäi laivan kongressitilojen ulkopuolelle odottamaan seuraavaa kertaa. Antti Heikkinen on toiminut jo vuosia Antti ja Anna Janka-Murroksen luotsaaman Nyhtöpelimannin solistina ja miettinyt Chydeniuksen lauluista rakentuvaa konserttia jo jonkin aikaa ja kertonut ideastaan myös Antille. Kun kaikilla oli omat kiireensä, he harjoittelivat tahoillaan muiden töiden ohessa. Paremmin näyttelijöinä tunnettuja, mutta myös laulajina kunnostautuneita vanhoja ystäviä, Punttia ja Lauraa, ei tarvinnut pitkään taivutella mukaan, molemmat kun olivat Chydeniuksen musiikin ihailijoita ja tunsivat hänet läheisesti. Ilmapiiri viilenee hetkeksi, kun haastattelija tiedustelee, ovatko kaikki savolaisia. Hän on nimittäin syntynyt Nilsiässä. Kuopiolainen Nyhtöpelimanni esitti Kaj Chydeniuksen tunnetuimpia kappaleita solisteinaan Antti Heikkinen, Puntti Valtonen ja Laura Malmivaara. Kyyneleet eivät olleet kaukana esityksessä, eivätkä keikan jälkeenkään. Konserttikokonaisuudella ei tällä hetkellä ole tiedossa tulevia esityksiä
Vuonna 2017 perustettu festivaali toimii perinteikkäässä juhlatalossa Alakotilan entisellä kotiseudulla Kaukasten kylällä 15 kilometriä Hyvinkään keskustasta. Timo Alakotila soittaa, sooloilee, säestää, säveltää, sovittaa yksin ja useissa kokoonpanoissa. Hän ahkeroi myös Kaukas EloFolkin taiteellisena johtajana. Timo Alakotilan oma peruskoulutus on pop-jazzpuolelta. Pohjimmiltaan hän kokee olevansa yksinkertaisesti pelimanni. Suurin osa opiskelijoista tulee kansanmusiikin oppiaineesta tai Global Music -koulutuksesta, mutta oppilaita on ollut myös muilta osastoilta, klassisesta jazziin. Unelmatyö, Alakotila toteaa. T imo Alakotila ei varmaan kansanmusiikkipiireissä pidempää esittelyä tarvitse. – Yleensä siellä on ainakin parikymmentä keikkaa. Hän lienee yksi alan ahkerimpia muusikkoja. Vaikka Alakotila on nykyään virallisesti eläkeläinen, vauhti ei tunnu kovin paljon hiljentyneen. Alaa seuraavat löytävät hänet joka vuosi esimerkiksi Oriveden kansanmusiikkikursseilta Murikassa, Haapaveden kansanmusiikkikursseilta ja tietysti Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta, joissa hän on yleensä viikon kiireisimpiä soittajia. Opetus on unelmatyötä Myös opetustyötä Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa on edelleen. Viime kesänä oli neljätoista bändiä yhtä monella eri ohjelmistolla, Alakotila kertoo innokkaasti. – Meillä on kymmenen vapaaehtoisen porukka. Soittohommia ja sävellystöitä riittää, uusia levyjä on mukana vino pino. Olen saanut sinne hyviä soittajia, ja ollaan vuodesta toiseen pystytty pitämään aika laadukas kaksipäiväinen festivaali, vaikka budjetti on tosi pieni. Timo Alakotila – tarkka mutta vapaa Tove Djupsjöbacka K im m o Tä ht in en. Työhön kuuluvat toisaalta tarkat ja yksityiskohtaiset nuotinnokset, toisaalta soittamisen täydellinen vapaus. Kansanmusiikin parissa hän opettaa erityisesti säveltämistä ja sovittamista
– Saatan ottaa tietyn kappaleen energian tai sävellajin, ja aloitan sen pohjalta. Apurahoja: mm. Siellä oli paljon etenkin saksalaisia turisteja. Duokumppaneilla on hyvin erilaisia soittimia: Maria Kalaniemi soittaa melodiabassoharmonikkaa, Karen Tweed Timo Alakotila Muusikko, säveltäjä, sovittaja Syntynyt: 1959 Hattulassa Asuu: Itä-Helsingissä Yhtyeet: JPP, Nordik Tree, Taksi, Alda, Hot Club de Kairela, Troka, Luna Nova, Tango-orkesteri Unto, T for Three... Timo Alakotila tunnetaan äärimmäisen tarkkana nuotinnosten tekijänä, ja on tehnyt niitä myös tilauksesta. Säestäessä energia virtaa solistista, ja innostun aina hienojen solistien soitosta. Harmoni on minulle sivusoitin – ja mahtava jamisoitin! Monessa yhtyeessä Timo Alakotila mieltää itsensä säestäjäksi, vaikka kappaleiden sisällä saattaa olla myös solistisempia osuuksia. Viimeksi hän kirjoitti Väsen-yhtyeelle koko heidän Rule of 3 -levynsä nuoteille. Monet antamani neuvot liittyvät rakenteeseen, millä konsteilla voi saada kappaleeseen pienen draaman kaaren. Kaikkia ajatuksia ei voi sisällyttää kaikkiin kappaleisiin, Alakotila toteaa. Huomattavan usein duokumppanina on ollut haitarinsoittaja, ja Alakotila kertookin sen olevan suosikkisoittimensa. Vuonna 1973 tie vei ensimmäistä kertaa Kaustisen kansanmusiikkijuhlille soittamaan. Duokumppanit: Maria Kalaniemi, Johanna Juhola, Hannu Kella, KreetaMaria Kentala, Anna-Karin Korhonen, Terhi Puronaho, Karen Tweed, Ruthie Dornfeld, Catriona McDonald... – Joissakin bändeissä säestystä on ehkä 80 prosenttia, joissakin vähemmän, jopa 50–60 prosenttia. – Nykyään teen suurimman osan esiintymisistä pianolla, ja koen itseni ensisijaisesti pianistiksi. Kun pelimannimusiikki on tuotu konserttilavoille ja yleisö ei tanssi, pitää saada kappale pysymään mielenkiintoisena kolmannen kierronkin jälkeen. Sekä nuotinluku että korvakuulosoitto ovat hänelle tärkeitä työkaluja musiikkia tehdessä. Kappaleiden aloittaminen on aina haastavaa. Joskus tiukka rajaus inspiroi ja voi auttaa teoksen muotoilussa – esimerkiksi ajatus siitä, että käyttää vain tiettyjä säveliä. Ky ös ti N ie m el ä. Isät ja pojat tuli ensin Alkusysäys kansanmusiikkiin tuli 1970-luvun alussa useasta suunnasta. Kansanmusiikkipianon pioneeri Piano on ollut Timo Alakotilan soitin 15-vuotiaasta asti. neljä 5-vuotista apurahaa Taiteen edistämiskeskukselta, yksi taiteilijaprofessori-arvonimellä Esikuvat pianistina: Kansanmusiikissa skotlantilainen David Milligan ja irlantilainen Mícheál Ó Súilleabháin. Timo Alakotila suosittelee alkuun pääsemisessä esimerkiksi lempikappale-metodia. Jazzpuolella ”tietysti” Chick Corea ja Keith Jarrett, Suomessa esimerkiksi Seppo Kantonen ja Kirmo Lintinen. Tie kansanmusiikkiin aukesi harmoninsoittajana, mutta hän on myös ollut vahvasti myötävaikuttamassa siihen, että piano on tullut osaksi suomalaista kansanmusiikkia. – Kesäisin meillä oli keikkoja hotelli Aulangossa kaksi kertaa viikossa. Tämä ei silti tarkoita, että Alakotila soittaisi paljon nuoteista. Yksi lempikappaleistani on Bytt-Lasses brudmarsch , joka löytyy Nordik Treen kakkoslevyltä. Järvelän pikkupelimannit -nimen keksi alunperin kuuluttaja erään esiintymisen yhteydessä, Alakotila muistelee. Aarne Järvelän kautta Alakotila päätyi soittamaan Järvelän pelimanneihin ja Järvelän pikkupelimanneihin, joka alunperin säesti Kruusaus-kansantanssiryhmää. Vastapaino musiikille: Juokseminen Seuraava EloFolk: 15.–16.8.2025 Kaukasten juhlatalolla Maria Kalaniemi on Timo Alakotilan pitkäaikainen duokumppani. 7 – Yhden pelimannikappaleen informaatio voi olla nähty jo kahdessa tai neljässä tahdissa. – Vaikka en välttämättä löydä keskic:tä viisirivisestä harmonikasta, koskettimet ovat mielestäni niin sikin sokin siinä! Isänikin soitti harmonikkaa, ehkä mieltymykseni on geeneissä. Nuotintaminen on Timolle tapa ottaa selvää, mitä musiikissa oikein tapahtuu. Hän nauttii vapaasta säestyksestä ja siitä, ettei soita kahta kertaa samalla tavalla. – Nuotintaminen on ollut minulle jonkinlainen harrastus, mutta se on opettanut paljon. – Sen jälkeen olen soittanut siellä joka vuosi, 52 kertaa! Ensimmäinen aktiivinen kansanmusiikkiyhtye nimeltä Isät ja pojat soitti häitä, tansseja ja monenlaisia keikkoja, sekä säesti Hämeenlinnan kansalaisopiston kansantanssijoita. Voitettuaan pelimanniyhtyeiden SM-kilpailun Sepän Soitossa yhtyeelle avautui pikkuhiljaa oma polku tanssinsäestyksen lisäksi. Sen pohjalta tein Prolapsus -nimisen kappaleen ja se kulkee omaa tietään. Siellä isäni tutustui Aarne Järvelään , ja innostui soittamaan pelimannimusiikkia. Vuonna 1988 ohjelmajohtaja Jyrki Heiskanen lyhensi sen JPP:ksi. Kun tietää täsmälleen, miten esimerkiksi Chick Corea soittaa, voi tehdä tietoisesti erilaisia valintoja esimerkiksi sointujen asettelussa. – Kansanmusiikki oli silloin nousussa Kaustisen kansanmusiikkijuhlien ja Konsta Jylhän ansiosta, ja jokaiseen pitäjään muodostettiin kansalaisopiston pelimanniryhmä. Alakotilan isä asui Hattulassa Hämeenlinnan lähellä ja soitti harmonikkaa ja viulua, enimmäkseen vanhaa tanssimusiikkia. 1990-luvun alussa hän ryhtyi soittamaan kansanmusiikkia pianolla Maria Kalaniemen kanssa. Timo Alakotila asui silloin Nurmijärvellä, ja Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien vierailu Nurmijärven koululla vuonna 1972 teki vaikutuksen
Marraskuussa kantaesitettiin Eija Kankaanrannalle kirjoitettu kantelekonsertto. Teosluettelosta löytyy esimerkiksi konserttoja useille soittimille: viululle, harmonikalle, mandoliinille ja niin edelleen. ”En tiedä, miten vanha se on, mutta se on tullut Englantiin joskus 1960-70-luvulla. Kirill Kozlovskille kirjoitettu pianokonsertto saa kevään aikana toisen esityksensä. A in o R ät ty ä. Beckstein-piano ja Blüthner-flyygeli.” Sähköpiano: ”Mieluiten soitan akustisella pianolla tai flyygelilla, mutta nykyään aika usein myös sähköpianolla. Hän on tehnyt lukuisia tilausteoksia myös klassisen musiikin osaajillekin. Timo Alakotilan luottosoittimet Piano / flyygeli: ”Tykkään eniten Yamahasta, ehkä se on tullut Chick Corean kautta. Ja harjoitusten sopiminen on helpompaa. Jos ryhdyn vaatimaan flyygelin, niin sitten ei välttämättä ole sitä keikkaa.” Harmoni: Amerikkalaisen The Hillier Organ Companyn valmistama luottosoitin on ollut Alakotilalla vuodesta 1978. Monesti minulta pyydetään, että kansanmusiikki olisi kuultavissa jollain tavalla. Soolosoittaminen on vaativaa – kun ei olekaan solistia, energia pitäisi saada itsestä ulos. Varsinkin stemmaviulujen kanssa taas harmoni tuntuu mahtavalta. – Vuonna 2016 tein 57-vuotiaana ensimmäisen soololevyni. – Monet ottavat yhteyttä ja pyytävät minua soittamaan. Toisaalta voi päättää että okei, soitan tähän yhden pidemmän fermaatin, tai vähän improa tähän väliin. ”Viime vuonna juoksin kaksi, tästä vuodesta en ole vielä päättänyt.” Timo Alakotilan ja kolmen Kuisman sisaruksen, Reetan, Lauran ja Veeran Taksi villitsi yleisöä Kaustisella 2018. Pianon ja haitarin yhdistelmässä Timo Alakotila kertoo nauttivansa etenkin siitä, että soittimet ovat dynaamisesti aika tasavahvoja. Saksalaisetkin ovat tosi hyviä, minulla on mm. Petri Hakalalle kirjoitetussa mandoliinikonsertossa toteutui yksi Alakotilan toiveista – saada mukaan jousisoittajia, jotka hallitsevat sekä klassisen soundin että pelimannipoljennon. Se on mielestäni maailman paras!” Timo Alakotilalle on kertynyt maratoneja jo kymmenen. Johanna Juholan kanssa yhteistyötä on tehty pitkään, ja Hannu Kellan , Alakotila luettelee. – Jokainen on oman historiansa summa. Uusimpia duokumppaneita on japanilainen Yuko Fujino . 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 pianohaitaria, Terhi Puronaho kaksija puolirivistä... Kun kyselen, millaisia ammatillisia unelmia Timo Alakotilalla vielä on tässä vaiheessa uraansa, vastaus tulee nopeasti.– Varmaan sinfonia. Ystäväni Antero Kröger osti sieltä useamman pianon ja sai kaupan päälle tämän harmonin. Omalla soittajanpolulla suurin muutos on ollut solistiksi ryhtyminen. En kyllä tiedä pystynkö sellaista koskaan tekemään, mutta ehkä haluaisin. Tulossa on ruotsalaisten Larisa Ljungkronan ja Sunnivan Brynellin levyt, ja norjalaisen Linda Gytrin kanssa levytimme 10 vuotta sitten, hän luettelee. – Molemmilla voi soittaa hiljaa ja voimakkaasti, ne sulautuvat hyvin toisiinsa. Kansanmusiikkivaikutteita pyydetään Säveltäjänä Timo Alakotilalla on viime vuosikymmeninä ollut paljonkin kysyntää
Kansanmusiikin ammattilaistapahtuma Nordic Folk Alliance järjestetään Uppsalassa, Ruotsissa 3.-5.4. Tapahtumaan kutsutaan vieraita kaikista Pohjoismaista sekä muualta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Festivaalin ohjelmassa nähdään uusia tanssiteoksia, jotka ammentavat sisältönsä rikkaasta kansanperinteestä, mutta katsovat myös rohkeasti tulevaisuuteen. TRADI-festivaalilla järjestetään myös Tanssimylly-kansantanssikatselmus, jossa esitellään lajin monimuotoisuutta eri puolilta Suomea. Iltaisin tunnelma nousee kattoon tanssijalkaa vipattavilla iltaklubeilla, joissa folkin rytmit vievät mukaansa. n e t LEMPO Kansanmusiikinja tanssin juhla Luvassa pelimannikurssi, aulasoittoja, työpajoja, näytteilleasettajia, konsertti ja klubi. Lisätietoja: jukka.heinamaki@nuorisoseurat.fi www.tradi.fi Pispalan sottiisin festivaaliperhe uudistuu – TRADI 4.-6.4. l e m p o f e s t . Tapahtuman virallisessa showcase-ohjelmassa esiintyvät Suomesta tänä vuonna Kasvu ja Melkutus Party. Tämän vuoden tapahtuma keskittyy kiertueverkostoihin ja yhteistyöhön Pohjoismaissa sekä pohjoismaisten artistien showcase-konsertteihin. Tutustu ohjelmaan ja rekisteröidy tapahtuman sivuilla. Konsertissa esiintyy Simo Helkala Väiski Losissa ja klubilla mm. Tapahtuma tarjoaa showcaseja verkostoitumisohjelmaa sekä seminaareja musiikkialan ammattilaisille. 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Kouvolassa 4.-5.4.2025 L i s ä t i e d o t j a p e l i m a n n i k u r s s i n i l m o i t t a u t u m i n e n w w w . Pispalan Sottiisin keväinen festivaali tuo Tampereelle kansantanssin uusimmat tuulet ja rohkeimmat teokset, joissa perinteet saavat uuden muodon. Tapahtumaan valittu saamelaisesiintyjä on tänä vuonna Áššu, ja lisäksi suomalainen Johanna Juhola esiintyy yhdessä ruotsalaisviulisti Lena Jonssonin kanssa duollaan Lena Jonsson & Johanna Juhola. Parillisten vuosien kesäkuinen Pispalan Sottiisi ja joka vuotinen Folklandia-risteily tammikuussa jatkavat edelleen Sottiisin tapahtumaperheessä. Nordic Folk Alliance -tapahtuman järjestää Riksförbundet för Folkmusik och Dans yhteistyössä Tempi – Roots Music Denmarkin, Music Finlandin, Export Music Swedenin, Music Norwayn, ja Iceland Musicin kanssa. Kansantanssifestivaali TRADI jatkaa Pispalan Sottiisin Tanssimania-tapahtuman kolmekymmenvuotista perinnettä, kun kansantanssin ja kansanmusiikin konserttija koulutustapahtuma Tanssimania ja yli 15-vuotiaiden kansantanssiryhmien Tanssimylly-katselmus yhdistyvät parittomina vuosina. Hostikka. Nordic Folk Alliance huhtikuussa Uppsalassa. Nordic Folk Alliancen konferenssiohjelma on julkaistu. Kansantanssifestivaali TRADI on sykähdyttävä yhdistelmä kansantanssia ja –musiikkia. Nordic Folk Alliancen järjestäjiä ovat Riksförbundet för Folkmusik och Dans sekä pohjoismaiset musiikin vientitoimistot
Syvensimme omaakin suhdettamme paikallisperinteesen. Näistä on toimitettu kirja Pelimannien parhaat , jossa oli muutama kappale Toholammilta. Teimme haastatteluja aiheeseen liittyen, jäljitimme pelimannien jälkeläisiä ja kaivoimme lehtileikkeitä. Pelimannimusiikki tarjoaa toisaalta harrasToholampilaisen pelimanniperinteen äärellä Minna & Jonna Lankinen Paneutumisesta oman paikkakunnan pelimanniperinteeseen voi kehkeytyä pitkä ja antoisa matka. Tampereen arkisto oli tietysti ilmiselvin lähde Erkki Ala-Könnin työn kautta. Veimme eteenpäin arkistoista löydettyjä helmiä erilaisiin tapahtumiin ja tilanteisiin, joissa mukaansatempaaville ja iskeville pelimannikappaleille oli kysyntää: toholampilaisia kappaleita on soitettu muun muassa Hailuodon paritanssija tanssisoittoretriitillä, Kaustisen Kansanmusiikkifestivaalilla, Ostrobothnian Folk Orchestran ohjelmistossa ja kansanmusiikkijameissa. Akseli Raatikainen Toholammin nuottikirjan julkistuskonserttiin saatiin komea soittajaporukka. Harmoninsoittajista, basisteista, viulisteista ja puhaltajista koostuvalle osallistujajoukolle sovitettiin kullekin omaan tasoon sopivaa soitettavaa. Hänen johtamansa perinteenkeruumatkan tuloksena nauhoitettiin vuonna 1952 ensimmäisen kerran F.O. Eemeli Rytiojan soittoa saatiin talteen Kaustisen Kansanmusiikkifestivaaleilla ja hänen itse nauhoittamiltaan ja Kansanmusiikki-instituutin arkistoon toimittamiltaan tallenteilta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistojen paras anti oli puolestaan kirjallisesti kerätty materiaali. Mauno soitti vastaukseksi Turkin punaparran marssin Eemeli Rytiojan ohjelmistosta. “Siinä olisi yksi pelimanni, jota voisi vähän kaivella”, Mauno tuumasi. 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 P erheemme teki paluumuuton Keski-Pohjanmaalle Toholammille vuonna 2016, minkä seurauksena meitä pelimanneina alkoi kiinnostamaan myös paikallinen kansanmusiikin perinne. Onneksi Saaren käsikirjoituksista löytyi useita kappaleita lisää Toholammilta. Entä ketkä näitä ovat aikanaan soittaneet. Toholammin perinne on ehkä jäänyt naapuriensa, Kaustisen ja muiden Perhonjokilaakson kuntien varjoon, mutta sukellus arkistoihin osoittautui kannattavaksi. Arkistoihin toimitettu materiaali on ollut pääsääntöisesti nauhoitettua. Syksyllä 2023 järjestimme Toholammilla ensimmäisen pelimanniohjelmistokurssin, jossa soitettiin paikallisten viulupelimannien Akseli Raatikaisen, Eemeli Rytiojan, Juho Ylikorven ja Johannes Mannisen ohjelmistoa. Muutamia kappaleita löytyikin kahdesta julkaisusta, mutta oliko tässä kaikki, mitä Toholammilta on saatu muistiin. Kotimaisten kielten keskuksen murrenauhoituksista paljastui tarinoita ja tietoa itse pelimanneista ja ylipäänsä pitäjän tanssija soittoperinteestä. Otimme arkistosta löydettyjä kappaleita omaan ohjelmistoomme ja soitimme niitä Toholammin ja naapuripitäjien tapahtumissa ja konserteissa. Käännyimme Mauno Järvelän puoleen ja kysyimme, keitä toholampilaisia pelimanneja ja mitä toholampilaisia pelimannikappaleita hän tietää. Entä mistä löytyy Rytiojan kuuluisan oppiisän, valtapelimanni Johannes Mannisen soittamia kappaleita. Ilmapiiri oli innostunut ja keskittynyt – ihmiset oppivat mielenkiinnolla omasta paikallisesta musiikkiperinteestään. Eino Saari merkitsi muistiin kappaleita asuessaan ja työskennellessään Toholammin naapurissa Kannuksessa. Arkistosta osaksi tätä päivää Ensimmäisenä suuntasimme naapuripitäjään Kaustiselle Kansanmusiikki-instituutin arkistoon, jonka jälkeen tutuiksi tulivat myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto, Tampereen Kansanperinteen arkisto ja Kotimaisten kielten keskus. Kiinnostuneet kuulijat saivat musiikin lisäksi kuulla tarinoita toholampilaisista viulupelimanneista. Viikonloppukurssille osallistui reilu kymmenen soittajaa, joiden ikäjakauma oli noin 10–65 vuotta. La ur i O in o Ko ti ar ki st o. Hotakaisen ja Akseli Raatikaisen soittoa. Instituutin arvokkaan tallennustyön ansiosta löysimme myös muutamia Toholammin pelimannien esityksiä 1970-luvun festivaaleilta. ja miksi näitä ei enää kuule Toholammilla. Laulukappaleiksi kurssille otettiin Maija Viitasalolta , Irja Luomalta ja Saimi Ylikorvelta tallennetut laulut
Keräsimme yhteen innokkaita toholampilaisia ja täältä kotoisin olevia kansansoittajia. Valitettavasti purppurin tanssi ei ole säilynyt muistissa tähän päivään saakka. Luvut kertovat siitä, että yhä useammat hakemukset ovat usean maan yhteisiä. Näistä taitavista ja tunnetuista viulupelimanneista syntyi luontevasti julkaisun alkuun lyhyet historiikit, sillä olemme huomanneet, kuinka merkittävää on ymmärtää kappaleiden lisäksi myös niitä soittaneiden pelimannien elämää ja ajankuvaa. Lisää musiikkiperintöä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin La ur i O in o Balafonin soittajia Burkina Fasossa. Jouduimme säästämään Toholammin Sykäräiseen Halsualta muuttanutta Frans Oskar Hotakaista seuraavaan julkaisuun yhdessä Toholammin purppurin kanssa. Lisäksi musiikki ja tanssi liittyy enemmän tai vähemmän useimpiin luetteloon nostettuihin juhlaja seremoniaperinteisiin. Suuri osa löydetyistä kappaleista on tasajakoisia ja menee duurissa: sottiisia, polkkaa, marssia ja tasajakoista polskaa. Meistä tuntui mukavalta, että jokainen, joka ensimmäistä kertaa tutustuu paikalliseen perinteeseen, pääsee myös soittamaan yhdessä jonkun kanssa. Totesimme heti projektin alkuvaiheessa, että tämä ensimmäinen julkaisu olisi vasta alkusoittoa paikallisperinteen elvyttämiselle – toholampilaisten pelimannien soittamia ja laulamia hienoja kappaleita löytyi kasoittain, joten toinenkin julkaisu on tulossa. w ik im ed ia .o rg. Ajatuksena on, että jokainen soittaja saa soittaa kappaleita omalla tyylillään ja sovittaa niitä oman tarpeen mukaan – pääasia, että perinne elää. Aineettoman kulttuuriperinnön komitean kokous joulukuun alussa Paraguayn Asunciónissa nosti Unescon luetteloihin kaikkiaan 66 ilmiötä yhteensä 90 maasta. Näin toholampisesta perinteestä olisi iloa muillekin, ja saisimme koottua arkistomateriaalia yksiin kansiin. Nuottikirja sisältää 19 kappaletta, joista on kirjoitettu melodia ja perussoinnut. Harjoittelimme ensimmäisen kerran joulukuussa 2024. Nuottikirjaan liitetään kappaleista myös mallisoitot. Aloitimme kesällä 2025 Suomen kulttuurirahaston tuella määrätietoisen kerätyn materiaalin läpikäymisen ja kappaleiden valitsemisen nuottikirjaa varten. Jousituksia on kirjoitettu mukailemaan kunkin pelimannin soittotyyliä tai kansanmusiikille yleisesti ominaista tapaa fraseerata melodiaa. Mallisoitosta on aina apua myös pelimannipolun ensimmäisiä askeliaan ottavalle soittajalle, poljento ja fraseeraus kun eivät välity muuten kuin kuulokuvan perusteella. Kilpailun järjestävät Pelimannitalo ja Kansanmusiikki-instituutti. Kokoonnuimme muutamia kertoja viisitoistahenkisen pelimanniyhtyeemme kanssa yhteissoiton äärelle ennen nuottikirjan julkaisukonserttia. Konsta-kilpailun teemana Konsta Neljästoista valtakunnallinen Konsta Jylhä -kilpailu kisataan Kansanmusiikkijuhlien yhteydessä 7.–8.7. Ne voi ladata nuottikirjan QR-koodin takaa tai YouTube -linkistä. Osallistumisohjeet löytyvät Kansanmusiikki-instituutin nettisivulta. Kurssiviikonloppu huipentui iltapäiväkonserttiin Toholammin Kulttuurisalissa. Pelimannitalon ja Kansanmusiikki-instituutin järjestämässä kilpailussa jaetaan palkintoina 6000 euroa. Kilpailuun voivat osallistua pienyhtyeet, ja ohjelmiston tulee perustua Konsta Jylhän sävelmistöön. Konsertti järjestettiin helmikuun puolessa välissä Toholammin Kulttuurisalissa perinteisen Toholampi Soi -konsertin teeman alla. Viime vuoden sooloimprovisaatiokisailun jälkeen tänä vuonna palataan kilpailun nimikkopelimannin tuotantoon. 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 tajamuusikoille myös riittävästi haastetta. Halusimme kerätä ensimmäiseen julkaisuun mahdollisimman monipuolisen otannan eri tanssilajeja ja tyylejä. Toholampi soi Kun kappaleet ensimmäiseen julkaisuun oli valittu ja nuotinnettu sekä kirja saatu taittoon, oli Toholammin pelimannien aika kokoontua yhteen soittamaan näitä sävelmiä. Ala-Könni soitatti Hotakaista keruumatkallaan ja sai talteen jokaista Toholammilla soitettua purppurin osaa. Varmaa on kuitenkin se, että lukuja on tulossa lisää! Minna ja Jonna Lankinen lämpimäisten kanssa. PG sk ot /c om m on s. Osalle soittajista kosketus pelimannimusiikkiin oli aivan ensikertaista, osalle taas muutama kappale olikin jo entuudestaan tuttu syksyn 2023 pelimanniohjelmistokurssilta. Löytyi muutama valssi, jenkka ja masurkkakin. Toholammin viulupelimanneista Raatikaisesta, Rytiojasta ja Ylikorvesta sekä hieman vanhemman polven Juho Mannisesta löytyy arkistosta paljon tietoa ja mielenkiintoisia kappaleita. Äänitteet ovat ladattavissa toukokuussa 2025. asti. Pelimannitalossa Kaustisella. Esikarsintaan ilmoittautuminen on käynnissä 30.4. Nuottikirjaa kohti Muutaman vuoden aktiivisen toholampilaisen materiaalin ympärillä työskentelyn jälkeen meille olikin selvää, että alkaisimme yhdessä toimittamaan materiaalia nuottikirjaa varten. Iloiseen ja energiseen tunnelmaan ja yleisön lämpimään vastaanottoon oli mukavaa päättää ensimmäinen uusi luku Toholampilaisen perinteen keräämisessä ja elvyttämisessä. Uusia musiikkija tanssiperinteitä listassa ovat Unkarin czardas-tanssi, balafonin/ kolintangin soitto Malissa, Burkina Fasossa, Norsunluurannikolla ja Indonesiassa, Laosin fonelamvonglao-tanssi, Paraguayn guarania-musiikki, Ruandan intore-tanssi, Albanian k’cimi-tanssi, Sambian mangwengwe-tanssi, Italian ja Espanjan kellonsoittoperinne, semsemiah-soitin Egyptistä ja Saudi-Arabiasta, sevdalinka-laulu Bosniasta ja Hertzegovinasta, gayda/tulumsäkkipilli Makedoniasta ja Turkista sekä kobza-traditio Ukrainasta. Kilpailun esikarsintaan osallistutaan tallenteella
Syksyllä 2023 Gjermund Larsenin trio julkaisi viidennen albuminsa Tøyen Sessions, ja tuttuun tapaan levyn musiikki on Gjermundin itsensä säveltämää.Tapahtumassa on tarjolla jokaisella jotakin. Karjalan kieli on suomen läheisin sukukieli. Gjermund soittaa hardangerviulua ja viulua. Arvioiden mukaan Suomessa on kielen puhujia noin 11 000 ja jonkin verran kieltä puhuvia tai ymmärtäviä on noin 30 000. Gjermund Larsen Trio -yhtyeessä soittavat hänen lisäkseen Andreas Utnem , harmoni ja piano, ja Sondre Meisfjord , kontrabasso. Festivaliviikon klubilla soittaa muun muassa Jussi Tarkkanen Combo. Juhlakonsertissa kuullaan myös harvemmin esiintyviä yhtyeitä, kuten Meiskarit. Ohjaajana esityksessä toimii Timoi Munne . Gjermund Larsen on yksi Norjan rakastetuimmista kansanmuusikoista. Kotikielenään karjalaa puhuvia alle 60-vuotiaita on Suomessa hyvin vähän. Leikkisällä ja tunteikkaalla viulunsoitollaan hän vangitsee kuulijakuntansa, joka ulottuu kauas perinteisen kansanmusiikin yleisön ulkopuolelle. Konsertissa esiintyvät Uulun oma muusikko Petra Käppi ja karjalaistaustainen etnomusikologi, karjalan kielen ja karjalaisten soitinten tuntija Sanna Mylläri . uulu.fi M ik ko Va re s Muusikot Petra Käppi ja Sanna Mylläri.. Uulun Soita da pajata -tarinakonsertti yhdistelee musiikkia ja tarinankerrontaa. Pilpatuskonsertissa kin ovat esillä lähialueen pelimannit. JuuriJuhlassa vietetään Espoon kansanmusiikin 150-vuotisjuhlaa Espoon pelimannien, Leikareiden ja Espoon kansanmusiikkikillan juhlassa. 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Huhtikuisen Espoon kansanmusiikkifestivaalin JuuriJuhla-RotFestin ohjelmaan tuli muutos aiemmin kerrotusta, kun Suistamon Sähkö joutui perumaan tulonsa. Soita da pajata sopii yli 5-vuotiaille. Lisäksi juhlakonsertissa tanssitaan ja nautitaan puffetin antimista. Aloituskonsertissa Espoon tuomiokirkossa kuullaan kahden legendaarisen duon, Väsenin sekä Maria Kalaniemi & Timo Alakotilan musiikillista ilotulitusta. Esitykset alkoivat viime syksynä kiertueella Pohjois-Karjalassa ja se nähtiin myös Tampereella Lasten Etnosoi!-tapahtuman yhteydessä marraskuussa. Esityksessä yhdistetään karjalan kieltä ja suomea niin, että sitä voi seurata vaikka ei ymmärtäisikään yhtään karjalaa. Sen tilalle saatiin norjalainen Gjermund Larsen Trio. Esityksen tarkoituksena on herätellä positiivista mielenkiintoa karjalaista kulttuuria ja kieltä kohtaan ja lisätä konkreettisella tavalla kulttuurin ja kielen tuntemusta Suomessa. Tanssimaan pääsee myös Espoon pelimannien tahdittamissa päivätansseissa. Vuonna 2008 julkaistun ensimmäisen levynsä jälkeen he ovat saaneet laajaa tunnustusta ja useita palkintoja, muun muassa Norjan Grammyn (2008), Saksan fonografiakriitikkojen palkinnon (2015) ja Norjan Grammyn vuoden säveltäjänä (2016). Hän soitti yhtyeessä sen alkuvuosina veljensä Einar-Olavin kanssa. Kokonaisuudessa on paljon toiminnallisia ja vuorovaikutteisia osuuksia, joissa yleisö pääsee laulamaan ja tanssimaan sekä itse kokeilemaan perinnesoittimia, jotka ovat olleet tärkeässä asemassa karjalaisessa kulttuurissa. Karjalan kieli on siis vakavasti uhanalainen, mutta viime vuosina se on ruvennut elpymään. Se on saamen ja suomen ohella yksi kotoperäisistä kielistämme ja sitä on puhuttu Suomen alueella yhtä pitkään kuin suomea. Gjermund Larsen on suomalaisille tuttu Frigg-yhtyeestä. Tapahtumassa juhlitaan Maija Pokelan debyyttisooloalbumin sekä Wimme & Rinne -duon Linnunradalla levyn julkaisukonsertteja, lumoudutaan Reijo Kelan, Heikki Laitisen ja Kimmo Pohjosen yhteistyöstä Kelavala -kokoonpanon esityksessä ja nautitaan upeasta musiikista HoivaPelimannien Maria Kalaniemen ja Elina Leskelän konserteissa. Koko ohjelma: www.juurijuhla.fi JuuriJuhla-RotFestissa norjalainen Gjermund Larsen Trio A gn et e B ru n Soita da pajata! -konsertti tutustuttaa karjalaisuuteen Karjalaisuus on ollut näkyvä osa Suomen alueen kulttuuria. Mylläri työskentelee Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen elvytyshankkeessa ja vetää Tampereella karjalankielistä keskustelukerhoa, paginpertiä
Jani Koskinen Kansanmusiikki on kulttuuriperintöä. Otto Hotakainen oli säveltänyt Kolhon polskan, mutta ei muistanut, kuinka se menee. Takapakkia tuli vielä, kun Yle vuosi sitten lakkautti radiosta Sydänjuurilla-ohjelman. Haastaisin seuraavaksi Helena Wrightin. Yläkerrasta tultiin sanomaan, että ei saa soittaa, koska pelimannikonsertti oli alkamassa. Kansanmusiikin määrää pitäisi lisätä myös joukkotapahtumissa ja tämän tavoitteen edistämistä voi äänestäjä vaatia myös kuntapoliitikoilta. Siellä esiintyi tanskalalainen viulisti Otto Trad, mutta meilläpä oli Otto Hot Halsualta. Kävin myöhemmin soittamassa Oton kanssa Århusin musiikkitalon avajaisissa Tanskassa vuonna 1983. Kaikkialla maailmassa paikallisen kansanmusiikin tulisi olla ensisijaisinta ja oletusarvoisinta musiikkia julkisessa äänimaisemassa. Otto Hotakainen, Antti Hosioja ja Rauno Århusissa katusoittajina vuonna 1983. Otamme itsestäänselvyytenä angloamerikkalaislähtöisen populaarimusiikin ylivallan kaikkialla julkisessa tilassa ja medioissa. Yhden ohjelman palauttamisvaatimusten sijaan tavoitteet tulisi kuitenkin asettaa paljon korkeammalle. Joskus kielenä sentään on suomi, mutta monesti oman musiikkiperinteemme lisäksi jyrän alle jää kielemmekin. R au no N ie m is en ar ki st o. Se on omaa kulttuuriperintöämme ja olemme sen jatkuvuuden turvaamisen velkaa niin itsellemme, esivanhemmillemme, vielä syntymättömille jälkeläisillemme kuin koko maailman kulttuuriselle monimuotoisuudellekin. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin suomalaista kansanmusiikkia elävänä ja erityisesti Otto Hotakainen teki suuren vaikutuksen. Mutta miten voi oppia tykkäämään jostain sellaisesta, johon törmää vain satunnaisesti jos silloinkaan. Mutta yhtä hyvin voisi kysyä, mikä oikeuttaa nykytilanteen ja englanninkielisen musiikkiperinteen valta-aseman. Menin bändin harjoituksiin 18.4.1971. Syyseuraus –suhde esitetään useimmiten niinpäin, että kansanmusiikkia ei soiteta, koska ihmiset eivät halua kuunnella sitä. Skeptikko huomauttaa, että jos kansanmusiikin määrää tuntuvasti lisättäisiin esimerkiksi radiossa, suuri yleisö vain vaihtaisi kanavaa. Kansanmusiikin ystäväkin saattaa alkaa tässä kohtaa kainostella ja kysyä itseltään, mikä oikeus hänellä on vaatia juuri omalle mielimusiikilleen näin paljon radioaikaa. Korva tottuu siihen, mitä kuulee pienestä pitäen. Tai miksei voisi perustaa kanavaa, joka soittaisi pelkkää kansanmusiikkia vuorokauden ympäri. Miksei edes Ylen kanavilla kaikesta soittolistamusiikista ainakin puolet voisi olla kansanmusiikkia. Koska muutakaan ei voinut tehdä, menimme kuuntelemaan. Kansanmusiikkia ei tulisi ylipäänsä käsitellä genrenä muiden joukossa. Siellä soittivat Kolhon oma pelimannit Eero Pihlainen ja Fredrik Koivikko, Otto Hotakainen Halsualta ja Järvelän Pelimannit Kaustiselta. Talvella 1971 olivat kaverini perustaneet Jimi Hendrixin kuoleman innoittamana bändin, joka harjoitteli Kolhon Seurantalon kellarissa. 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Muusikko ja soitinrakentajamestari Rauno Nieminen muistelee Se oli kuin halolla päähän, kun... Kulttuuripolitiikka on poliittisessa keskustelussa marginaalinen aihe ja kansanmusiikki vielä marginaalin marginaalissa. Orkesteri soitti muutaman kappaleen ja sitten Otto muisti uuden sävellyksen
– Se yhtye oli koko elämä silloin ja haave todellinen. Ei sellaisia kissanristiäisiä, minne yhtyettä ei olisi kutsuttu. Suomen Kulttuurirahaston lahjoituksena saadut tilat sijatsevat paraatipaikalla Helsingin Bulevardin ja Annankadun kulmassa. Seinäjoella vierähtikin seuraavat parikymmentä työntäyteistä vuotta. Sitä seurasi rytmimusiikin valtakunnallinen ja alueellinen kehittämistyö. Työt ja harrastukset limittyvät Viime vuosituhannen viimeinen vuosikymmen Mikalla meni opiskellessa Sibelius-Akatemiassa, soitellessa erilaisissa kokoonpanoissa ja päätyen lopulta töihin oppilaitoksensa Seinäjoen yksikköön. Idea rahastosta syntyi kielipoliittisista syistä. Samaan aikaan Mika toimi Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksen puheenjohtajana kymmenkunta vuotta. Tehtävä on uusi ja muodostui säätiön uuden strategian myötä. Mielikuvissa rahastoon liittyykin arvokkuus. Vastassa on Mika Virkkala, vuosikymmeniä sitten reippaalla menolla mainetta niittäneen Folkkarit-yhtyeen jäsen, viime vuodesta SKR:n maakuntarahastojohtaja. 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 V uonna 1989 Seppo Sillanpään folk-kurssilla perustetusta Folkkarit-yhtyeestä tuli parissa vuodessa Kaustisella kansan lempiyhtye. Uusi Kansanmusiikki -lehtikin julkaisi vuosikymmenen aikana yhtyeestä neljä juttua. Kulttuurirahastolla on komea historia, ja komea oli alkukin. – Olemme melko hyvin taiteen ja kulttuuritoiminnan pulssilla ja pysymme hyvin kärryillä, kuinka asiat ovat. Verkosto tarkoittaa, että eri puolilla Suomea Kulttuurirahastolla on noin 200 luottamushenkilöä. Vieläpä ilman kravattia. – Harrastus ja työ menivät hyvällä tavalla sekaisin, kertoo tuolloin Sibelius-Akatemian koulutuspäällikkönä toiminut Mika. Valtakunnallisessa haussa onnistuneitten lista julkistetaan helmikuun lopussa pikkuisen pönöttävässä juhlassa. Tosin mietin myös ryhtymistä maanviljelijäksi. Siksi Helsingin toimipaikan rento ilmapiiri yllättää, olkoonkin, että ollaan Bulevardilla arvokiinteistön viidennessä kerroksessa, josta avautuvat komeat näkymät pääkaupunkiin. Suomen Kulttuurirahastolla on Suomessa 17 alueellista rahastoa, joista jokaisen toimintaa organisoi päällikkö apunaan koordinaattori ja noin kymmenen hengen hoitokunta. Vuonna 1991 artikkelissa yhtyeen viulisti, 18-vuotias Mika haaveili ammattia kansanmusiikin parissa. Alkuun keskiössä oli kansanmusiikki, jonka puitteissa hän veti Piia Kleemolan ja Anne-Mari Kivimäen kanssa Kyläpelimannit-projektia. Rempseä punkkareihin ja hevibändeihin verrattu, mutta perinnemusiikin nimeen vannova yhtye puhutteli osoittaessaan, että kansanmusiikin ei tarvitse olla hillittyä. Näköalapaikalle tieteen ja kulttuurin rahoituksessa Mika on ollut nykyisessä tehtävässään huhtikuusta 2024 alkaen. Nykyään Virkkala johtaa alueellisten yksikköjen toimintaa, mutta hoitaa myös Keski-Pohjanmaan päällikön tointa. Esimerkiksi vuonna 2010 perustetiin Mars-festivaali, joka sisältää seminaareja, paneelikeskusteluja ja elävää musiikkia. Suomenkieliset kesäyliopistolaiset olivat saaneet ajatuksen perustaa rahasto vastineeksi ruotsinkielisen kulttuurin vahvalle asemalle, operatiivisena johtajaMika Virkkalalla on edelleen Folkkarin sydän Suomen Kulttuurirahasto lienee tuttu jokaiselle apurahoja hakeneelle. Vuonna 2013 Mika aloitti Suomen kulttuurirahaston kahden maakuntarahaston osa-aikaisena asiamiehenä. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
Siihen osallistui 170 000 suomalaista ja kasaan saatiin kymmenen miljoonaa markkaa (nykyrahassa noin 4,5 miljoonaa euroa). Tämän vuoksi myös Mika lopetti kaikki luottamustoimensa aloittaessa SKR:n palveluksessa. – Olen yrittänyt houkutella kollegoita sinne katsomaan. Molemmissa hauissa voi hakea apurahaa mihin tahansa tieteelliseen tai taiteelliseen toimintaan, mutta tammikuun haussa joko hankkeen täytyy tapahtua jollain kultturirahaston 17 alueesta tai hakijan on asuttava siellä. Folkkarit on edelleen olemassa. Myöskään organisaatiossa työskentelevien, kuten Mikan, pitää olla tasapuolisia eikä pyrkiä edistämään vain itselleen rakkaitten asioiden tukemista. Hakua ei pysty kohdentamaan tiettyyn rahastoon, mutta jos tiedossa on sellainen, joka edustaa haettavan apurahan alaa, voi sen hakulomakkeessa mainita. Vaikka jutun alussa mainittiin pönöttäminen, ei Suomen Kulttuurirahasto tunnu kovinkaan jäykältä organisaatiolta. Hakuun liittyvät usein myös suosittelijoiden hankkiminen. Kulttuurirahasto perustettiin Kalevalan päivänä 1937 pääohtaja Mauri Honkajuuren ja porilaisen kansakoulunopettaja Juho Jäkälän lahjoittaman alkupääoman turvin. 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 naan politiikan ja historian tutkija Lauri Aadolf (L.A.) Puntila . Asiantuntijat vaihtuvat vuosittain, ja näin taataan, että samat henkilöt eivät päätä vuodesta vuoteen. Silloin olivat matkaliput vielä pahvisissa kansissa, ja muut bändin jäsenet kysyivät, voisinko laittaa kaikkien liput hienoon salkkuuni ja pitää niistä huolta. Kulttuuri ja tapahtumat ovat tulleet monipuolisesti tutuksi. Olisiko jotain perusperiaatetta, joka kannattaa hakemusta tehdessä muistaa. Ehkä olen aina tykännyt organisoida ja järjestellä asioita. Kulttuurirahastolla on tällä hetkellä 900 nimikkorahastoa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jos yhdistyksen toimija on töissä Kulttuurirahastossa, sen apurahahakemukset hylätään automaattisesti. Tieteelle, taiteelle ja kulttuurille jaettiin viime vuonna palkintoina ja apurahoina 55,2 miljoonaa euroa. Lokakuun haussa on jaossa myös huomattavasti suurempi määrä apurahoja. Alakohtaiset asiantuntijaryhmät vertaisarvioivat vuodessa yli 20 000 hakemusta. Olisiko nuori Mika arvannut päätyvänsä tämänkaltaisiin tehtäviin. Vuosittain apurahaa hakee 22 000 hakijaa, heistä apurahan saa vähän useampi kuin joka kymmenes. Säätiö ei ole poliittinen keskustelija siinä mielessä, että se opastaisi päättäjiä, mutta se pitää kyllä tiedettä ja kulttuuria näkyvillä.Nykyään toiminnassa pysytään irti niin kielikuin muustakin politiikasta. Nimikkorahastojen varoja jaetaan lahjoittajien määräämiin tarkoituksiin. Jos itsestä riippumattomista syistä hankkeen toteuttaminen on mahdotonta, voidaan harkinnan mukaan toiminnan ajankohtaa lykätä ,tai joissain tapauksissa muokata hanketta mahdolliseksi neuvotellen. Pukukoodia ei ole, eikä Mikalta ole kielletty jäsenyyttä hurjamaineisessa yhtyeessä. Hakemusten käsittelyssä on jääviyksistä otettava selvää, ja pahimmassa tapauksessa apuraha peritään takaisin. Kysymyksiin vastataan auliisti pitkin vuotta eikä vastausvelvollisuus koske vain tiettyjä henkilöitä, vaan koko henkilökunta on valmis auttamaan. – Oltiin menossa kerran Sloveniaan keikalle ja olin hankkinut hienon nahkasalkun Helsingistä. Niitä Mika pitää tärkeinä varsinkin aloitteleville taiteilijoille ja tieteilijöille, henkilöille, jotka eivät ole vielä ehtineet meritoitua aloillaan. Kulttuurirahaston apurahoja haetaan neljä kertaa vuodessa. Hakemusta lukiessa täytyy puolessa minuutissa tulla selväksi, mitä aiot tehdä. Toki jokainen toimii oman alansa asiantuntijana, mutta… – Oman agendan ajaminen ei sovi tähän työhön ollenkaan. Suomen Kulttuurirahaston vahva moraali Toimintakulttuuriin kuuluvat vahvasti myös jääviyskäytännöt, joilla estetään omien suosiminen. Siksi kaikki alat ja taiteenlajit eivät ole koskaan täysin tasa-arvoisia hakuprosessissa. Eikä tämä tarkoita pelkästään yhteisöjä, joissa on mukana, vaan myös perheenjäseniä. Miten tämä onnistuu. Haastattelijan tuomat 1990-luvun artikkelit Folkkareista hymyilyttävät Mika Virkkalaa. Ajatuksen pitää olla kirkas ja hakemus konkreettinen. Myös sadat esiintymiset ovat antaneet ammattitaitoon oman panoksensa. Heidän hakemuksiaan ei oteta edes käsittelyyn. Apurahan käytöstä pitää saajan raportoida määräaikaan mennessä. – Kaikista tärkeintä on muistaa, että jokaiselle asiantuntijalle tulee 200–300 hakemusta luettavaksi. Oman perheen lisäksi jääviys koskee myös lähisukulaisia. Toiminnan pitää olla perusteellisesti läpivalaistua ja kestävää, lahjoitusvaroin kun toimitaan. Oman agendan ajaminen ei sovi tähän työhön ollenkaan. Erilaisissa toimissa ja rooleissa toimiminen vuosikymmenet on myös kouluttanut Mikaa nykyisiin tehtäviin. Varallisuutta kasvatettiin kansalaiskeräyksellä, jonka suoritti 30 000 koululaista. Tietysti myös säätiölaki ohjaa toimintaa. Yleensä kisa on niin kova, että ei riitä, että on käynyt syntymässä paikkakunnalla. Arvioiden pohjalta tehdään päätökset. Jos toiminta ei olekaan kovin aktiivista, on tulevan kesän Kaustisen festivaalille jotain jännittävää mielessä. Kun esimerkiksi kansanmusiikilla on vähemmän nimikkorahastoja, on kansanmusiikin hankkeiden saama tuki huomattavasti pienempi kuin klassisen musiikin. Suurimmat ovat lokakuun valtakunnallinen haku ja tammikuun alueellinen. Esimerkiksi SKR:n isännöimä Mirjam Helin -laulukilpailu toteutetaan Mirjam Helin -rahastosta. Kulttuurirahasto tarjoaa avoimesti tietoa siitä, mitä kannattaa apurahan hakemisessa ottaa huomioon, ja kaksi kertaa vuodessa pidetään myös apurahainfo. – En ainakaa jäädy missään tilanteissa. Nykyään Suomen Kulttuurirahasto pyörittää toimintaa noin kahden miljardin pääoman tuottojen sekä uusien lahjoitusten turvin. Folkkarit elää! Mika Virkkala viihtyy työssään ja pitää Kulttuurirahastoa näköalapaikkana. – Hyvin vähän on apurahoja jouduttu palauttamaan. Tällainen syy voisi olla vaikka kansainvälinen kriisi tai pandemia
Soitin pysyy kunnossa soittamalla ja sitä huoltamalla. Pitääkö mielestäsi soitinrakentajan osata soittaa. Soittamisesta tulee hauskaa, kun on välineenä on itselle sopiva soitin. MetsäFolkissa käsityöläiset ovat esiintyjiä. Miten pidät sitä yllä vai tarvitseeko. Mitä pääasiassa. Mikään businesshaukka ei suosittele ryhtymään tälle alalle, mutta jos olet tarpeeksi luova ja lutviutuva niin näköjään on mahdollista pärjätä. Tekijöitä on vain muutamia, selkeä jatkumo puuttuu. uulu.fi/soitinrakennus Juhana Nyrhinen rakentaa perinteisiä soittimia Juhana Nyrhinen on tehnyt yli viittäkymmentä erilaista soitinta, kiireisimpinä vuosina yli 400 soitinta vuodessa. Haastattelu: Sauli Heikkilä, kuvat Juhana Nyrhinen Juhana Nyrhisen löytää somesta etsimällä @metsänääni.. Kuinka paljon tekemistäsi soittimista on perinteisiä kansanmusiikissa käytettyjä soittimia. Kannattaa rohkeasti olla yhteydessä soitinrakentajiin ja kysellä vaihtoehdoista. Eräopaskoulutuksessa 25 vuotta sain käyttää koulun sepän pajaa ja puuverstasta. Kun soittimen ytimessä on raakaaine ja itse tekeminen, ei siitä ole paljon haittaa maailmalle. Työ tekijäänsä opettaa, yksi soitin kerrallaan, monenlaista materiaalia on opeteltu. Pitää osata jonkin verran, että ymmärtää mitä soittaja tarvitsee. Miten olet hankkinut ammattitaitosi. Se painoi vaakakupissa, kun mietin mitähän tekisi isona. Jos soittimia päätyy levylle tai lavalle, on sekin erityistä. Millaisista työtehtävistä saat pääsääntöisesti elantosi. Veistin koivusta puukauhaa kotini porstualla ilta-auringossa. Soitintilauksista, soitinten tai äänilähteen suunnitteluista soittajien erityisiin tarpeisiin, MetsäFolk-tapahtuman tuotantotyöstä, opetuksista sekä satunnaisista apurahoista mm. Tietenkin jo käsillä tekeminen ja veistäminen on huipuinta mitä tiedän. Pitää tietää laaja-alaisesti materiaaleista, jotka vaikuttavat sointiin. Miksi soitinrakentajan palveluita kannattaa käyttää. Aluksi olin kiinnostunut äänestä ja soitinten historiasta. Uuden soittimen ekat soinnut tuntuvat aina tosi hienolta. Muistatko jotain tapahtumaa, jota voisi kutsua urasi tähtihetkeksi. Miten soitinrakennuksella menee tietosi mukaan Suomessa nykyään. Musiikillisesti Hedningarna, Wimme ja The World Mänkeri Orchestra lisäsi kiinnostusta kansansoittimiin. Osaltani varmaan se että on muutama eri tulonlähde, ei ainoastaan yksin soitinrakennus. ääniveistosten suunnitteluun. Ei tarvitse olla virtuoosi, mutta pitää olla korvaa ja näkemystä hyvästä soinnista. Työ tekijäänsä opettaa, yksi soitin kerrallaan, monenlaista materiaalia on opeteltu. Osuuskunta tuo myös synergiaa. Siihen hetkeen tiivistyi kauniin ilman ja hikikarpaloiden lisäksi näennäisen yksinkertainen tekeminen, joka ei vaadi isoja laitehankintoja tai tiloja. Ei ne suuret tulot vaan ne pienet menot. Mielenkiinto rakentajana ei kuitenkaan ole tuotannonkasvattamisessa ja tehostamisessa, vaan keskiössä on käsillä tekeminen ja äänen löytäminen. On mukavaa, että on työn myötä päässyt matkustamaan yllättäviin paikkoihin. Tuntuu tärkeältä luoda kädentaidoille lisää esilläolo mahdollisuuksia ilman, että tuotteita tarvitsee myydä. Taito ja tekeminen riittää ja ne kiinnostavat yleisöä. 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Muistatko hetken, kun tiesit, että sinusta tulee soitinrakentaja. Suuri apu on ollut alan kirjallisuus ja kollegat, joiden kanssa olen saanut jakaa ajatuksia. Aluksi olin kiinnostunut äänestä ja soitinten historiasta. Yleisimpiä ovat veistetty kantele, tuohitorvi, rapapalli, julmu, pärrä, jouhikko, soitinlaukut ja munniharppu. Suuri apu on ollut alan kirjallisuus ja kollegat, joiden kanssa olen saanut jakaa ajatuksia. Oletko itsenäinen yrittäjä. Miten soitinrakennuksella voi pärjätä, kun netistä voi tilata soittimia muutamalla kympillä. Olen Kulttuuriosuuskunta Uulun jäsen, soitinmyynti ja opetustyöt menevät sen kautta. Kokeelliset projektit ovat tuottaneet soittimia ammattilaisten tarpeisiin, näyttämölle tai taideteoksiin. Eräopaskoulutuksessa 25 vuotta sain käyttää koulun sepän pajaa ja puuverstasta
Tämä on sitä metsien kulttuuriperintöä, jota haluamme säilyttää. Sen sijaan puuta kaatuu kartonkiraaka-aineeksi ympäri maailman pyörivään verkkokaupparalliin. Luonto antaa, kun sille annetaan. Entisajan ihmiset käyttivät luonnon raaka-aineita omien tarpeidensa täyttämiseen. Sirpa Huttunen KOLUMNI 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 K al ev al ai st en N ai st en Li it to Tammikuussa satoi vettä, kun piti olla härkäviikkojen paukkupakkaset. Silloin ihmisiä oli kuitenkin vähemmän ja fossiilisia polttoaineita ei oltu vielä edes löydetty. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Luontokadon rinnalla on kyse myös yhteisestä kulttuuriperinnöstämme. Haluamme edelleen lukea painettuja kirjoja ja käyttää vessapaperia. Se on moderni runolaulu, jota yhdessä laulamalla voimme purkaa ilmastoahdistusta ja vaikuttaa. Usein muistutetaan, että onhan puita kaadettu ennenkin. Vähempikin riittää ja kohtuus kaikessa. Otetaan vaan sen verran kuin tarvitaan ja annetaan joidenkin harvojen ja valittujen metsien kasvaa ikivanhoiksi. Unelmiemme Louhen metsässä voi hyvällä mielikuvituksella nähdä haon alla haltijan tai kuulla puiden puhuvan. Emme halua, että meidän aikamme muistetaan siitä, että vanhat metsät katosivat ja tilalle jäi vain suorariviseksi istutettua puupeltoa. Haluamme jättää lahjaksi tuleville sukupolville louhikkoisen metsän, jossa voi eläytyä Kalevalan runojen tunnelmaan, koska ne lohduttavat. Vanhoissa valokuvissa talojen ympäristöt ovat autioita, kun lähimetsät oli kaskettu ja kaadettu hirsirakentamisen tarpeisiin. Sitä tarvitaan kaarnaveneiden veistämiseen. Muutos on jo alkanut. Niinhän ennenkin elettiin. Haluamme, että lastenlapsemmekin voivat seikkailla ryteikköisessä kuusikossa, josta löytyy naavaviikset nenän alle. Ilmasto on hätätilassa. Ei meillä kuitenkaan ole mitään talousmetsiä vastaan. Nyt meitä kaksijalkaisia on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja metsien talouskäyttö on kiihtynyt. Ikihonkien humina on entistä harvinaisempi äänimaisema. Lahjoita Louhen metsäkeräykseen Osallistu haluamallasi summalla MobilePay: 16508 Tekstiviesti: 16588, esimerkkiviesti: 20E LOUHI Tilisiirto: Luonnonperintösäätiö FI78 5494 0950 0224 93, viitenumero 88158 Luonnonperintösäätiö vastaa varainkeruusta ja keruuluvista.. Voimme tehdä kulttuurivallankumouksen ja muuttaa nykyisen elämäntapamme luontoa arvostavampaan suuntaan. Haastamme kaikki lukijat mukaan Ilmastoitkuun ja Louhen metsäkeräykseen. Nuotti tämän lehden sivulla 26. Mutta haluamme varmistaa, että on myös metsiä, joissa kasvaa hitaasti kituuttamalla tiivislustoista puuta, jota soitinrakentajatkin tarvitsevat. Entisaikojen vastavuoroisesta ja luontoa kunnioittavasta asenteesta voimme ottaa mallia. Ilmastoitku on kannanottomme metsien kulttuuriperinnön puolesta. Vellamo vetinen neiti on muoviroskan runtelema. Mielikki mehän emäntä on luontokadon kauhistama. Kalevalaiset naiset eivät kuitenkaan jääneet tykkimyssyt päässä sohvalle katsomaan, kun maailma palaa, vaan otimme vanhat konstit käyttöön: sanan ja laulun voiman. Kirjoittaja on Kalevalaisten Naisten Liiton toiminnanjohtaja Itke, itke itkettäissä Tule laulamaan Ilmastoitkua pe 16.5.2025 klo 12–14 kansanlaulaja Eila Hartikaisen johdolla Eduskuntatalon portaille. Näitä perinnekäsitöitä ei voi enää tehdä, sillä talousmetsät kaadetaan ennen kuin männyt ehtivät kilpikaarnan kasvuvaiheeseen. Haluamme, että männyt saavat rauhassa kasvattaa paksua kilpikaarnaa runkoihinsa. Laulun voimalla on ennenkin muutettu asioita. Sävel ja sanat Eila Hartikainen, tuotanto PihlaFolk Opetusvideot Youtube: hakusanalla ilmastoitku www.kalevalaistennaistenliitto.fi, Facebook ja Instagram
Turkulaisen ”Folk-Viljamin” alias Keijo Santalan ehkä kymmenistä kappaleista moni käsitteli elämän tummempia puolia, nimekkäimpänä Mustarinta-yhtyeen myöhemmin levyttämä Kuka murhasi Kyllikki Saaren . Sinkat-trion Sinikka Sokka , Hannu ”Tuomari” Nurmio ja monet muut helsinkiläiset saivat folkherätyksen Mustasaaren rippileirikeskuksessa, jonka piirissä vaikutti omaperäinen Guldgurkorna-kvartetti. Täkäläinen folk synnytti omintakeista sanottavaa paljon enemmän kuin äkisti muistaisi. V uonna 1966 folk-aalto oli Suomessa korkeimmillaan. Lauluaiheiden ja -sävyjen lavenemisesta kielii osaltaan, että Hootenanny Triokin sai nipun kappaleita Ylen mustalle listalle – syinä viinateema, jumalanpilkasta Se ija de R yb el Folkkarit perhepotretissa Helsingin folkfestivaalilla 1966: Sinkat, Hootenanny Trio, Gregory Allan Fitzpatrick, Martti Launis, Petri Hohenthal, Hector, Anki ym. Nopeassa tahdissa ilmestyi toistakymmentä siihen luettavaa lp:tä – aikana, jolloin esimerkiksi rockalbumien julkaiseminen oli yhä harvinaista. Lauluja mistä vain Tärkeitä tartuntapesäkkeitä olivat klubien, konserttien ja koulujen ohella partio ja seurakunnat. Pieksämäkeläinen Perry Jigger Periwinkle – Suomen Donovaniksikin kehaistu – pitäytyi yleislinjasta poiketen härkäpäisesti englannin kielessä. Edes saman kaupungin folk-aktiivit eivät aina tienneet toisistaan. St um p 1 9 6 6 Folk-Juuso, ”härskimpi kuin Eemeli”.. Monet intoilijoista jäivät tosin aika marginaalisiksi suuruuksiksi. Muuallakin sikisi esiintyjiä: Jyväskylässä (Pyry ja Irmeli, Kolme Poikaa, Nelli ja Nisse, Touhot ym.), Oulussa (Three Singers, Pomfelis, Koikat, Pumppu), Salossa (Erkki ja Pekka, Hoplat, Sinivalkoiset), Hämeenlinnassa (Neljä Poikaa, Pilkut, Green Cats), Tampereella (Tiia ja Jussi, Sirut), Lappeenrannassa (Folk Song -64, Sinkkosen sisarukset), Joensuussa (Los Cacaras), Kotkassa (The Folkers), Kouvolassa (Timi ja Hansi), Vaasassa (Red Head Fops), Maarianhaminassa (Mad Turnips) jne. Tämä oli myös folkin perintöä suomirockille. Puolensataa omaa tekstiä tai käännöstä tehnyt Risto ”Max” Mäkelä esitti hupaisia satiireja kotimaisista suurmiehistä ja viranhaltijoista. ”Sehän oli oikeastaan ensimmäinen laji täällä Suomessa, jossa alettiin kiinnostua myös teksteistä”, Anki Lindqvist muistutti vuonna 2004. Syntyi myös erityinen hengellisen folkin koulukunta, jota edustivat mm. Tunnetuimpien varjoon jäi paljon persoonallisia trubaduureja. Suomifolkin näkyvimmät hahmot olivat yleensä helsinkiläisiä, mutta harrastus levisi laajalle. 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 Jukka Lindfors Kupletteja ja maailmanparannusta FOLK SAAPUI SUOMEEN, OSA 2 1960-luvun suomifolk aloitti amerikkalaisen hootenannyn jäljittelyllä, innostui kotimaisesta perinteestä, mutta synnytti myös omia lauluja, jotka heijastivat aikansa maailmaa. Gutzeit Singers, Dominicones, Reijo ja Tapani, Quirites ja ennen kaikkea Heikki Laitinen ja Sataset-trio. Maaseutubändeistä ei Kaustisen Hootenanny Pojat varmaan ollut ainoa. Kaksi kanaa ja muut reteät perinnerallit toivat helsinkiläiselle ”Folk-Juusolle” eli Jukka Ruohomäelle kuuluun koomikkoon viittaavan määreen ”härskimpi kuin Eemeli”. Muutaman viikon päästä kaupallinen promoottori kierrätti juhannusjuhlilla skottitrubaduuri Donovania . Turun isoon kaartiin kuuluivat muun muassa Matti ja Teppo Ruohonen , V-P Lehto , Hulivilipojat, Folkston Trio ja Four Hootmen. Buumin huipennus oli Espoon Sandvikissa pidetty helluntaifestivaali, jonka tähti oli Universal Soldier -hitin kirjoittaja Buffy Sainte-Marie
Sinikka Sokka, Guldgurkorna ja Hande Nurmio (2. Folk pysyi sitoutumattomana, mutta se ”puhkaisi jotain tässä harmaudessa ja jäykkyydessä, se oli myös kulttuurinen vastavoima tämmöselle ankaralle moralismille, jota vielä 60-luvun puolivälissä oli”, Helsingin folk-klubin kävijä Juha Arhinmäki sanoo. Lauluntekijä Perry J. 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 syytetyn kirjailija Hannu Salaman ”mainostaminen” ja Saksan kansallismelodian lainaaminen. Jukka Kuoppamäki vastusti massahenkeä ja aikuisten määräilyä, ja Pertti Reposen eräät käännökset Brita ja Eikka -duolle – kuten Mitä opit tänään koulussa tai Ne Lintuizten hiljan elvyttämä Laatikkoon, laatikkoon – olivat yllättävänkin kärkeviä. Hupilauluja ja politiikkaa Arvojen kyseenalaistaminen kuului ajan henkeen, mutta protestilaulajan mantteli ei kiinnostanut kaikkia. Nellyn palmikon tai Halitulijallaan tapaiset huumorinumerot olivat myös suomifolkin listamenestyksiä, vaikkeivät ainoita. ”Mulla nousi hiukset pystyyn.” Suomifolkin kannanotot jäivät yleensä kuitenkin miedoiksi verrattuina Helsingin Ylioppilasteatterin kulttuuriradikaaleihin kabareelauluihin, joita niitäkin kutsuttiin protesteiksi. Oulun Koikat kouluhipoissa peräti kolmen huuliharpun voimin. Lähi-idän kuuden päivän sodan jälkeen levy-yhtiö tarjosi karjalaisilla kansanlauluilla menestyneelle Heli Keinoselle käännösversiota israelilaisen folklaulaja Shuli Natanin esittämästä Jerusalem -hitistä. Vasemmalla laidalla Kansan Sivistystyön Liitto levitti kantaaottavia amerikansävelmiä SKDL:n nuorisoliiton lauluryhmille. Jo kertaalleen suostunut Keinonen pyörsi päätöksensä huomattuaan tekstin juhlivan Länsirannan valtausta. YT:n porukkaa – Kaisa Korhonen , Aulikki Oksanen ja muita – esiintyi yhteisissä konserteissa folkjengin muassa vuosina 1966–1968. Monille oli tärkeintä, että folk oli hauskaa, vaikka he olisivat jakaneet saman idealismin. Pian alettiin puhua protestilauluista. ”Mä kuljin seurakunnissa, mulla oli kitara ja hyvin osallistuvia lauluja, joiden pääsanoma oli että maailmassa jumalauta ihmiset kuolee nälkään, mitä me oikein tehdään”, Pete Seegeriä ihaillut Heikki Laitinen muistelee politisoitumistaan laulajana. Myös ”Folk-Fredinä” aloittaneeseen Matti Siitoseen ja ”nykykupletisti” Irwin Goodmaniin (molemmat tulivat julkisuuteen folkin siivellä) lyötiin alussa protestileimaa. ”Aluksi oli ne kauniit kappaleet, kauniit sanat, sitten tuli se vähän rajumpi vaihe, kun tuli kantaaottavampia sanoituksia ulkomailta”, oululainen Ari Vaalamo muistelee. Se pp o Sa ar o (1 9 6 6 ) A ri Va al am on ar ki st o Ti ia Lo us te en ar ki st o Pe rr y Pa rt as en ar ki st o El in a Pi hk on ar ki st o Tiia ja Jussi Tampereelta edustivat ”folkin romanttista ja hillittyä suuntausta (17-lehti)”. ”Me oltiin tästä porukasta vanhimpia, ei me oltu ehkä niin innostuneita tähän maailmanparantamiseen ja sodanvastustamiseen”, Robert Österberg sanoo Bosse ja Robert -duon hilpeästä hillbillytyylistä. oik.) Apollon yhteiskoulussa 1967.. Periwinkle ja Vappu Pöntinen Ohimennen-ohjelman kuvauksissa. Kuoppamäki Hulivilipojat oli yksi Turun monista folkbändeistä. Suomessa tiedostettiin jo suhteellisen varhain USA:n folkin tiivis yhteys Woody Guthrien ja Pete Seegerin työväenhenkiseen perintöön ja siteet kansalaisoikeusja rauhanliikkeeseen. Kriittisiä tai satiirisia tekstejä syntyi joka tapauksessa melko paljon. Folklauluissa voitiin, kuten Elokuvaaitta kirjoitti, ilmaista kaikkea romantiikasta yhteiskuntakritiikkiin. Ehkä se tuntui liian muodikkaaltakin
Pi rjo La tv al an ar ki st o ”Kommunikaatiokonserteissa” folk kohtasi radikaalin kabareelaulun. Hänelle saa lähettää muistoja osoitteeseen jukkatlindfors@gmail.com (etenkin jos tiedät jotain yhtyeestä Perunankuorijat, älä epäröi ottaa yhteyttä).. Siinä vaiheessa folk oli julkisena villityksenä kuitenkin ollut aikoja ohi. Mediaväen kiinnostus hiipui jo syksystä 1966. Monet tekijät siirtyivät opinnoista ammattiin, toiset jatkoivat muissa musiikkigenreissä, osa oli mukana folkin myöhemmissä inkarnaatioissa. K an sa nm us iik ki -in st it uu ti n ar ki st o/ Ku va Le o To rp pa Heikki Laitinen ja Sataset kirkkokonsertissa Kaustisella 1971. Pirjo Latvala (Pirkan Neidot) ja Heli Keinonen (oik.) kaivoskeikalla Outokummussa 1968. Kirjoittaja kokoaa 1960-luvun suomifolkista laajempaa kirjallista esitystä. 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2025 ja Hootenanny Trio levyttivätkin pari Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen ydinasevastaista kappaletta. Jukka Kuoppamäkikin aloitti protestilauluilla. Folkin ja protestin lyhyestä julkisuusbuumista jäi perinnöksi myös sitkeä mediakarikatyyri: varhaisvaiheen puhe ”siististi kammatuista nuorukaisista” vaihtui myyttiin, jonka mukaan turhan monen uuskansanlaulajan mielestä aidon folkin tunnuksia olivat kuluneet vaatteet – tai kuten Iskelmä-lehden Antti Einiö väitti Bob Dylanin seuraajista, ”ehdottomasti surkean näköiset ryysyt, likaisuus ja taito laulaa enemmän tai vähemmän nenäänsä”. Folkin vaikutus kantautui moneen myöhempään musiikkiin, vaikka se vaimenikin 60-lukulaisessa muodossaan, yhteisistä angloamerikkalaisista vaikutteista siinneenä erityisenä liikkeenä. Myös Hectoria tämä taho kiinnosti: ”Jossain vaiheessa mä rupesin samastumaan enemmän sinne Chydiksen leiriin, ja samoin Guldgurkorna, kunnes yhtäkkiä ne olikin Agit-Propissa.” Kaustisen juhlien folk-konserteissa 1970 laulettiin jo Vietnamista, globaalin etelän riistosta, punavangeista ja kapitalismin suhteesta prostituutioon