SIVU 23 kansan uutiset . 31/2021 UUtta yhteiskUntaa rakentamassa. Viikkolehti | 6.8.2021 | 3,5 € 31-003251-2131 | kansanUUtiset.fi Osa-aikatyössä riittää varjopuolia sivu 7 Älymystön vainoa Venäjällä sivu 12 Helsinki Biennaali provosoi sivu 16 Yhdessä vai erikseen?
Erityisesti muistissa ovat Juha Sipilän hallituksen ”talkoot”, joissa omistava luokka katsoi vierestä, kun heikommassa asemassa olevilta leikattiin. LUE LISÄÄ SIVULTA 12 JULKAISIJA Kansan Uutiset Oy Hämeentie 105 A, 00550 Helsinki 09 759 601 Sähköposti: ku@kansanuutiset.fi Muut sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@kansanuutiset.fi Sanomalehtien Liiton jäsen TILAUKSET, JAKELUHÄIRIÖT, OSOITTEENMUUTOKSET Ma–ti klo 9.00–12.00 09 7596 0208, tilaukset@kansanuutiset.fi VERKKOSIVUT www.kansanuutiset.fi SÄHKÖPOSTI ku@kansanuutiset.fi PÄÄTOIMITTAJA, TOIMITUSJOHTAJA Jussi Virkkunen TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Sirpa Koskinen TOIMITUS Toimitussihteerit: 09 7596 0313 ku@kansanuutiset.fi TILAUSHINNAT Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin. Ministeritasolta syytettiin, kuinka EU:n ei pidä tulla sanomaan, miten Suomi metsiään hoitaa. Mutta vaihtoehtoja ei ole, maailma on kirjaimellisesti tulessa. kohti hiilineutraaliutta. Tältä osin katse on Kiinassa, joka on luvannut lähteä kulkemaan PÄÄKIRJOITUS Jussi Virkkunen Päätoimittaja PS. Reilua siirtymää on hoettu, nyt se pitää toteuttaa. Väitetään esimerkiksi, että viestinnällä voidaan journalismia paremmin rakentaa yhteisöllisyyttä. Siinä jää huomaamatta muun muassa se, että Suomi ja muut EU-maat ovat ulkoistaneet päästöjään Kiinaan. Tarvittavia ilmastotoimia on yksinkertaisesti lykätty liian pitkään. Hän pelkää, että poliittinen sorto laajenee Venäjälle kriittiseen älymystöön. Siksi ilmastotalkoissa on pidettävä huoli, että siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan on reilu. Samoin Yhdysvalloista on kuulunut lupauksia tarvittavista toimista. Maastopalot riehuvat eri puolilla, jääpeitteet sulavat, ja Amazonin sademetsä on muuttunut hiilinielusta päästölähteeksi. Tavoite on kova – onhan vuoteen 2030 aikaa alle yhdeksän vuotta. Suomessa sanotaan usein, että turha täällä on mitään tehdä, kun Kiina saastuttaa niin paljon. www.kansanuutiset.fi/tilaajapalvelu ILMOITUSMYYNTI JA -TRAFIIKKI ilmoitukset@kansanuutiset.fi Ilmoitusten jättöajat ja hinnat: www.kansanuutiset.fi TIETOSUOJALAUSEKE www.kansanuutiset.fi/tietosuoja ISSN 0357-1521 Botnia Print, Kokkola 2021 KANNEN KUVA Jussi Joentausta Uutta yhteiskuntaa rakentamassa. Synkkiä ilmastouutisia riittää. Siinä keskityttiin esimerkiksi siihen, kuinka paljon bensiini mahdollisesti kallistuu tai miten käy Suomen metsien. 2 | KU 31 /2 02 1 Journalismin voimaa ei täysin ymmärretä, Lauri Linna toteaa kolumnissaan. Syksyllä ne pitää oikeasti toteuttaa. Samalla pitää muistaa, että ilmastokriisin lisäksi meitä odottaa mahdollisesti vielä viheliäämpi ongelma – luontokato. Maailma on tulessa Kun sisämaan lapsi astuu ensimmäisen kerran meren syleilyyn, osa hänestä jää aaltojen alle ja kieppuu suolojen keskellä, jotka ovat liuenneet luolapiirrosten tekijöiden ihoilta. Nyt on tullut aika maksaa lasku planeettaa tuhoavasta elintavasta. Asenne on paitsi väärä myös tyhmä. (10 %). On selvää, että suurimmat saastuttajat on saatava ilmastotoimiin mukaan. Nettopäästöjä on tarkoitus pudottaa 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Siksi keskustelua ilmastopaketin tiimoilta oli hämmentävä seurata. l K eSkellä SuomalaiSten lomakautta Euroopan unioni julkaisi ilmastopaketin, jolla unionin jäsenmaiden päästöjä on tarkoitus vähentää. SuomalaiSia kutSuta an päättäjien toimesta usein talkoisiin, joissa sana ei vastaa merkitystään. Kesto Määräaikais. LUE LISÄÄ SIVULTA 6 Näemmekö pian neuvostoaikojen tapaisia kirjailijavainoja, kysyy Ville Ropponen artikkelissaan. Jos tuo pitää paikkansa, ei EU:n pitäisi ottaa kantaa Brasilian tapaan tuhota Amazonia. Samalla tavoin nykyinen hallitus on hokenut tekevänsä tarvittavat ilmastotoimet. TÄSTÄ INNOSTUN NYT Johan alén Toimitussihteeri 31/2021 Perjantaina 6.8.2021. 12 kk 162 € 185 € 6 kk 82 € 99 € 3 kk 41 € 49 € Hinnat sisältävät alv. Oikea kulma on siinä, mitä tapahtuu, jos mitään ei tehdä
Ja löytänyt aina tiensä marjametsään. Mustikanvarvut ja kielot peittävät alaspäin viettävää rinnettä. TeksTi Katri Kiukas Marjastaminen on Pirjo Tuomelalla tapa olla luonnossa. Seisahdumme avoimempaan kohtaan. Sinne Tuomela meni ja pikkuhiljaa löysin marjapaikat. Yksitoista vuotta Rantasalmella Etelä-Savossa asunut Tuomela tuntee metsän kuin omat taskunsa. Ka tr i Ki UK as. – Metsässä ne kasvaa, tämä kuittasi. Rantasalmelle muuttaessaan hän kyseli päästä naapurin mukaan marjapaikoille. AjAssA KU 31 /2 02 1 | 3 01 AjAssA K uljen suoria mäntyjä kasvavan harjun lakea kaartuvaa polkua. Edelläni kulkee Pirjo Tuomela (71), työuransa pankkialalla tehnyt elinikäinen marjastaja. Savosta kotoisin oleva Tuomela on muuttanut ja reissannut paljon sekä Suomessa että ulkomailla. – Tuolla alhaalla on lampi ja edempää kulkee polku alas, Tuomela viittoilee. Tuomela on tarkkaillut juuri Luonnon pyhäkössä Konkarimarjastaja kertoo, mikä ajaa vuodesta toiseen marjametsään
Ympäristöasiat huolettavat myös Tuomelaa. Toisin sanoen todennäköisimmin marjametsäkin on talousmetsää. Kolmetoistavuotiaana Tuomela piti kesän taloutta isänsä kodissa, kun äiti oli töissä toisella paikkakunnalla. Kurjet lenteli yli ja joutsenet, Tuomela muistelee karpalonpoimintaa. Ja hänhän poimii, jos terveys pysyy hyvänä ja marjoja tulee. Tuomela poimii käsin, niin saa siistimpää marjaa. Vaikka varma ei voi olla, niin moni asia vaikuttaa. Nyt siinä kasvaa vattua. Koska ne symboloivat riippuvuuttamme elosta ja kunnioitusta sitä kohtaa. Ennen kaikkea hän miettii, millainen maailma lapsille ja lapsenlapsille jää. Naisista useampi kuin joka toinen marjastaa. Suomen metsistä 2,9 % on luonnonvaraisia saksalaisen Humboltin yliopiston tutkimuksen mukaan. Saman tunteen koen puutarhassa, levittäessäni huussissa syntynyttä kompostimultaa kasvimaalle: ravinteet kiertävät, elämä jatkuu ja minä olen osa sitä. Pyhä pakenee sanoja. Viime kesänä mustikkametsässä nautin sormien liikkeestä, työstä jota ei voi kiirehtiä, olemisesta luonnossa. Metsä on hänelle pyhä paikka. Perhe matkasi luotsin veneellä saareen, jossa kerättiin marjoja ja uitiin. AjAssA 4 | KU 31 /2 02 1 päättymäisillään olevaa kukintaa ja sen perusteella mustikkaa näyttäisi tulevan. Se tuoksu. Marjoja hän poimii neljän tunnin rupeaman vain vesipullo mukanaan. Erityisesti surin mehiläisiä, kimalaisia ja perhosia sekä muita pölyttäjiä, joiden määrä on romahtanut viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kävelemme takaisinpäin harjua, josta on kaadettu puita jokin aika sitten. Tilastokeskuksen tietojen mukaan 10–15-vuotiaista yli 40 % marjastaa. – Se vaan on semmonen se metsä, kiteyttää Tuomela. Minulle marjastus on myös pieni siivu riippumattomuutta ympäristökatastrofia kiihdyttävästä kapitalismista ja sen polttoaineesta öljystä. Heidän ja iäkkäimpien marjastajien osuus on säilynyt pitkään samana, kun muissa väestöryhmissä on marjastus selkeästi vähentynyt vuodesta 1991 alkaen. Taloudelliset intressit ja planeetan kantokyky eivät sovitu vaivatta yhteen, kuten viime vuosien keskustelu kestävistä hakkuumääristä, hiilinielujen laskentatavoista ja Metsähallituksen ja viime kädessä valtion vastuusta hiilinieluista ja biodiversiteetistä osoittavat. Tälle kesällä Tuomelalla on jo tilauksia odottamassa. Eniten Tuomela poimii mustikkaa, jopa 150 litraa kesässä. Pakko se ei ole ollut enää pitkään aikaan eikä rahastakaan ole kyse. – Ai että oli ihana olla siellä suolla. – Sanon, että voihan niistä jotakin maksaa. La Ur i Ha nn Us. Hiiltä sitovat metsät ovat myös avainasemassa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kolme vuotta sitten julkaistussa e2:n ja Suomen kulttuurirahaston tutkimuksessa luontoa piti pyhänä 44 % suomalaisista. Silti Tuomelan muistot lapsuuden marjareissuista ovat lämpimiä. Sama asenne henkii Tuomelasta edelleen: askaretta pitää olla esimerkiksi neulomista tai kutomista silloin, kun ei pääse marjaan. Hän muistelee aikaa ylpeydellä. Hörpimme Tuomelan kanssa termarikahvia polun pientareella ja arvailemme näinköhän koronapandemian myötä lisääntynyt luonnossa liikkuminen vaikuttaa marjastuksen suosioon. l Metsän lahjat Minulle Metsä ei tarjoa enää lohtua, kuten ennen. Päälle tulevat puolukat, vadelmat ja viime vuonna myös karpalot. – Eväitä en ota. Tuomelalla on joukko ystäviä, joiden kanssa tunnit marjametsässä kuluvat rattoisesti rupatellen. – Linnuille ja oraville mie juttelen, Tuomela naurahtaa. Marjastusta Tuomela kuvaa harrastukseksi tai jopa elämäntavaksi. Luonnon kirkossa Marjastaminen on Tuomelalla tapa olla luonnossa – yksin tai yhdessä. Ikäryhmistä innokkaimpia marjastajia ovat yli 65-vuotta täyttäneet. Pari prosenttia suurempi osuus harrastaa marjastusta, joka on suosituin luontoharrastus Suomessa. Todellisuus on pelottavan lähellä dystopiaa: Huffington Postin mukaan Kiinassa pölyttäjäkato on paikoin niin paha, että ihmiset pölyttävät kasveja käsin pitkävartisilla siveltimen ja pölyhuiskan risteyksiltä näyttävillä työkaluilla. Perjantaisin Tuomela keräsi mustikat, joista äiti leipoi lauantaina piirakan. Tuomela kertoo, ettei usein käy kirkossa, mutta metsästä tullessa olo on samalla tavoin hyvä ja rauhallinen. Tuomela kerää oman ja läheisten pakastimet täyteen ja ottaa vastaan tilauksia tutuilta, jotka eivät itse enää pysty tai halua marjaan lähteä. Ei Enää rahasta Tuomela varttui seitsemän sisaruksen kanssa köyhässä perheessä. Norjalainen Maja Lunde kirjoittaa romaanissaan Mehiläisten historia tulevaisuuden hedelmätarhoista, joita pölyttävät ihmiset mehiläisten kadottua. Kun marjakausi alkaa, Tuomela tekee jopa kolme marjareissua päivässä. Yksin ollessakin huolet väistyvät ja mielen täyttävät hyvät ajatukset ja suunnitelmat, iän myötä myös vanhat muistot. Hakkuut on tehty harventaen, mutta tasaisin välimatkoin kasvavat männyt näyttävät selvästi, että kyseessä on talousmetsä. – Tämä paikka oli sammaleinen kuin satumetsä, mutta sitten se kaadettiin. KatriKiukas Kommentti Mustikkasatoon eniten vaikuttava tekijä on pölytyksen onnistuminen. Se on paikka, jossa voin pysähtyä oman riippuvuuteni äärelle, nöyrtyä elon selittämättömyyden edessä, tuntea yhteyteni siihen. Luonnonvarakeskuksen mukaan tärkein mustikkasatoon vaikuttava tekijä on pölytyksen onnistuminen. Mitä jää lapsenlapsille. surusta huoliMatta marjametsä tarjoaa myös lohtua. Tuomela arvelee, ettei harrastus kiinnosta nuoria. Ilman pölyttäjiä meillä ei ole marjoja. Tuomela ei ole ajatuksen kanssa yksin. ”Marjat on ainakin syötävä, ne ovat metsän lahjoja”, sanon puurolautastensa äärellä nirsoileville lapsille. Minulle metsän pyhyys on tässä, joku muu selittää kokemustaan toisin. Laiskistun, jos alan siinä syömään. Mutta en pidä kirjaa saatavista. – Kouluun piti kerätä talveksi marjat puuroon, Tuomela muistelee. Luonnonvarakeskuksen mukaan talousmetsän lajikirjo on niukempi, ja luonnonvaraiset metsät erityisen tärkeitä uhanalaisille metsälajeille. Silloin marjastus ei ollut harrastus vaan taloudellinen välttämättömyys. Samalla surin suoria puurivejä, jotka kymmenen vuoden sisään lienevät tukkeja, surin uhanalaisia lajeja, joille lämpenevän ilmaston aiheuttamat muutokset voivat olla liikaa
Järkiporvarien puheenjohtajaksi valitulla Jani Seikkulalla ei ole mitään käsitystä siitä, miten järjestö tulee toimimaan. KoLumni Pe KK a Pa jU vi rt a. AjAssA KU 31 /2 02 1 | 5 Suomeen peruStettiin elokuun 2001 alussa Järkiporvarit-niminen järjestö yksilönvapauden, ympäristökysymysten ja globaalin vastuun asialle. Tai miten erektio-ongelmat ovat valtava tabu. – Suomen poliittisesta ilmapiiristä kertoo jotain, että jatkossa kaikki kriittiset järjestöt pitää ilmeisesti perustaa salassa. Paavo Arhinmäki @paavoarhinmaki 29.7. Minulla ainakin on siis vielä työtä tehtävänä ja kaatumisia kaaduttavana. LAinAttuA Jokaisen kritiikin julkaisu on myös kollaboraation, yhdessä kirjoittamisen hetki. En pidä ruumiillista pystyvyyttä jonain oletusarvoisena hyveenä tai ihmisarvon mittarina. Hallitus on sitoutunut keväällä, että lapsiin ja nuoriin ei kohdisteta uusia rajoitustoimia. Halusin nopeasti pois tilanteesta, jossa kaikki olivat nähneet kaatumiseni. Siksi, että se tuntuu olevan helpointa kun lapsilla ja nuorilla ei ole lobbauskoneistoa. Käsistäni oli vuotanut verta, mutta minulla ei ollut mukana paperia. Päätoimittaja Ville Hämäläinen Kiiltomato.netissä 16.7. Opettavainen kaatuminen anna lemström Kirjoittaja on Vasemmistoopiskelijoiden puheenjohtaja. Tämän oman sisäisen ristiriidan kriittinen tarkastelu on yksi opettavaisimmista kokemuksista, joita tiedän. Jos minulta kysyttäisiin suoraan, että onko noloa joskus kaatua, vastaisin empimättä ettei ole. Tai miten kerran näin jonkun kaupassa kiipeävän hyllyjä pitkin yltääkseen ylimmän hyllyn vessapaperipakettiin sen sijaan, että olisi pyytänyt lähistöllä olevalta pidemmältä ihmiseltä apua. Jollain ohikulkijalla olisi varmasti ollut nenäliinapaketti. Vaikka kuinka kuvittelisi olevansa tiedostava, voi ensireaktio eri tilanteisiin osoittaa, että yhteiskunnan normit ovat alitajunnassamme tiukassa. Jaoin pohdintani myös somessa ja eräs ystäväni kiteytti asian hyvin: ruumiillinen pystyvyys on yhteiskunnan keskeisiä toimintamalleja ja siitä poikkeaminen on noloa. Muutamaa tuntia myöhemmin istuessani sairaalassa odottamassa ranteen röntgenkuvien tuomiota pohdin reaktiotani. Lapset ja nuoret ovat joutuneet jo olla liikaa etäopetuksessa. Nolon sijaan se on inhimillistä. Miksi en ollut pyytänyt apua. Järjestöä perustamassa ollut Esa Salminen kertoi KU:n kesätoimittajalle Paavo Arhinmäelle olevansa pöyristynyt asiasta. Tekstin alle nimensä saa kriitikko, mutta pienellä vaivalla lukija voi koska tahansa selvittää, kuka on tehnyt päätöksen tällaisen tekstin julkaisemisesta tässä muodossa. Miksi häpeän tunne oli niin voimakas, että en sitä keneltäkään kysynyt. Muistin miten nolotti, kun en kerran saanut hillopurkkia avattua ja menin naapurin ovelle pyytämään apua. Näin käy usein. Ainakaan kokoomusja Ydinenergianuoret eivät näytä sallivan sellaisia äänenpainoja, jotka kritisoisivat heitä edes rivien välistä. On surullista huomata, miten jälleen kerran tartuntalukujen noustessa, lasten ja nuorten asema on se, johon halutaan kajota ensimmäisenä. Kokoomusnuoret marssittivat paikalle kymmeniä omia aktiivejaan ja valtasivat järjestön 1970-luvulta tuttuun tyyliin. Kunnes kompastuin ja rämähdin asfalttiin. Kömmin salamana pystyyn, jotta pääsin luikahtamaan ratikan ovien välistä sisään piiloon tuijottavien katseilta. Miksi. Avoin perustamiskokous ei mennyt suunnitelmien mukaan. some ratiKKa Kääntyi nurkan takaa näkyville. Kai Hirvasnoro Kokoomusnuoret valtasivat Järkiporvarit 20 vuottA sitten Opiskelija-aktiivit Lena Koskela ja Esa Salminen ideoivat Järkiporvarit-järjestöä, jonka kokoomusnuoret valtasivat sen perustamiskokouksessa. Meillä on syksyllä täytettävänä oppimisja hyvinvointiaukko. Veronika Honkasalo @veronikahonka 29.7. Silti tunnereaktioni paljasti sisäistetyt normit. Etäkoulun tulee olla viimesijainen keino. Reagoin refleksinomaisesti ja pistin juoksuksi kiitäen kohti pysäkkiä
Journalismi muokkaa todellisuutta tavalla, mikä ei viestinnälle tai mainosjulkaisuille ole ikinä mahdollista. Journalismista luopumista on helppo perustella viestinnän tehokkuudella. Taustalla on lähes koko alaa koettelevia taloudellisia vaikeuksia, jotka johtuvat pitkälti mainosmyynnin pienentymisestä. Journalismilla saadaan tietoa asioista, joista muuten ei tiedettäisi. Mutta ihmisten tapaamisessa on arvoa, jota ei voida saavuttaa viestinnällä. Otamme tutkijoita vastaan rajoitetusti. AjAssA 6 | KU 31 /2 02 1 jota ei voi korvata millään muulla keinolla. Kaarakainen s.27.7.1933 k.16.7.2021 Äitiä, mummoa, isomummoa, isoisomummoa lämmöllä muistaen Antero, Olli ja Timo perheineen Muistotilaisuus 11.8. Sama pätee journalismiin. Onhan viestintä usein yksinkertaisempaa toteuttaa kuin tapahtumat. Olen aiheesta keskustellessani huomannut, että journalismista leikatessa toistuvat niin puolue-, ylioppilas-, kuin järjestölehtien kohdalla samanlaiset ajatusmallit. anterorantala@hotmail.com. www.kansanarkisto. Kun journalismia verrataan viestintään, ei mielestäni kuitenkaan osata ottaa huomioon journalismin maailmaa muuttavaa voimaa. Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1 , 00530 Helsinki , p. Viime vuosina näissä on käynyt katoa. l P uhtaasti kaupallisen median lisäksi Suomessa on ollut laaja joukko Julkisen sanan neuvoston laatimiin Journalistin ohjeisiin sitoutuneita lehtiä, joiden taustalla on aatteellinen taho. Suurista järjestöistä Partio on lakkauttanut journalismiin sitoutuneen lehtensä. Tutkijasalipalvelu on taas avoinna. Tällöin kuitenkin ollaan unohdettu se, että journalismi muokkaa maailmaa tavalla, jota ei voida korvata. Taloudellisten syiden lisäksi lehtien lakkauttamisia on kuitenkin perusteltu tavoilla, joissa näkyy, ettei journalismin voimaa täysin ymmärretä. Kansan Arkiston Ystävien tilaisuudet siirtyvät syksyyn! Tavara-arpa ry Martta Eliina RANTALA os. klo 10 Malmin työväentalo ilm. Vihreät lakkauttivat puoluelehtensä. Ne kun ovat olemassa muuttaakseen maailmaa ja journalismista luopuminen tarkoittaa luopumista tärkeästä keinosta muutoksen saavuttamiseksi. Journalismia korvataan viestinnällä huonoin perustein Kolumni Journalistiset julkaisut eivät välitä suoraan puolueohjelmien tai linjapaperin kantoja, mutta ne muuttavat maailmaa tavalla, jota ei voi korvata. Ota ennakkoon yhteyttä info@kansanarkisto. Journalismin korvaamista viestinnällä voi verrata siihen, että ihmisten kohtaaminen tapahtumissa haluttaisiin korvata viestinnällä. Journalismin hintaa ja tehokkuutta verrataan erityisesti viestintään. Ylioppilaslehti on kadonnut niin Vaasan, Itä-Suomen kuin Aalto-yliopiston ylioppilaskunnasta. Journalistiset julkaisut eivät välitä suoraan puolueohjelmien tai linjapaperin kantoja, mutta tuottamalla ja levittämällä tietoa, havaintoja ja näkökulmia, ne muuttavat maailmaa tavalla, Lauri Linna Kirjoittaja on Ylioppilas lehteä julkaisevan osakeyhtiön hallituksen puheenjohtaja. Kun erilaiset aatteelliset tahot luopuvat journalismista, ne siis luopuvat yhteisöllisyyden rakentajan ja jäsenpalvelun lisäksi keinosta muuttaa ympäröivää maailmaa. Tätä vasten päätökset lakkauttaa journalistinen media näyttäytyy oudossa valossa, oli kyse puolueesta, aatteellisesta yhdistyksestä tai ylioppilaskunnasta. Usein toistuva ajatus on, että journalistisesta julkaisusta säästyvät rahat voidaan käyttää organisaatiota paremmin palveleviin tarkoituksiin. On esimerkiksi sanottu, että viestinnällä voidaan journalismia paremmin rakentaa yhteisöllisyyttä. 044 721 0320 info@kansanarkisto
Le ht iK Uv a/ Ro ni Re Ko m aa. Osa-aikatyö on yleistynyt 1990-luvulta alkaen Suomessa pikku hiljaa. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 7 02 taustat Viime vuonna 15 prosenttia suomalaisista palkansaajista, 327 000 ihmistä, työskenteli osa-aikaisessa työsuhteessa
Koronapandemian sulkutoimien aikaan moni menetti osa-aikaisenkin työn. TeksTi Elias Krohn. TausTaT 8 | KU 31 /2 02 1 Osaaikaisuus polarisoi työmarkkinoita Yli satatuhatta suomalaista työskentelee vastoin tahtoaan osa-aikaisena. Jo ennestään matalapalkkaisilla aloilla se merkitsee jatkuvaa niukkuutta ja pitkittyessään eläkeläisköyhyyttä
Vaikka taloutämällä joustavia työsuhteita. Palvelualojen ammattiliiton tutkimuspäällikkö Antti Veirto vahvistaa selityksen. Työn tuottavuuden kasvu ei myöskään juuri näy heidän palkkapusseissaan. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 9 sen. Le ht iK Uv a/ M ar KK U UL an de r. – Esimerkiksi kilpailun kiristyminen on vaikuttanut siihen, että työnantajat hakevat etua käytOsa-aikatyötä tehdään erityisen paljon yksityisellä palvelusektorilla – esimerkiksi majoitusja ravitsemustoiminnassa ja kaupan alalla. Osa-aikatyötä tehdään erityisen paljon yksityisellä palvelusektorilla – esimerkiksi majoitusja ravitsemustoiminnassa ja kaupan alalla. Yli 30 prosentilla osa-aikatyötä tekevistä – yli sadallatuhannella suomalaisella – syy on kokoaikatyön puuttuminen. Tilastokeskuksen vuotuisissa työvoimatutkimuksissa on selvitetty osa-aikaisuuden syitä. Sitten huonot uutiset: Työ – ja sen myötä toimeentulo – jakautuu nyt epätasaisemmin. Osa-aikatyö on joustava työn muoto, sillä työpanoksen käyttöä voidaan vaihdella työvoimatarpeen mukaan, Kauhanen toteaa. Naisilla yleisin osa-aikatyön syy on kokoaikatyön puute ja toiseksi yleisin opiskelu, miehillä järjestys on päinvastainen. Koronasulut isKivät osa-aiKaisiin Vastentahtoista osa-aikatyötä kutsutaan myös alityöllisyydeksi. Ravintola-alalla kilpailu kiristyi vuosituhannen vaihteessa, kun alkoholilakia höllennettiin ja anniskeluoikeuksia annettiin enemmän, täydentää erikoistutkija Anna Pärnänen Tilastokeskuksesta. Työn tuottavuus on siis kasvanut huomattavasti: vähemmällä työllä saadaan aikaan entistä enemmän. – Aukioloaikojen vapautukset ovat olleet niitä sykäyksiä, jolloin osa-aikatyö, myös vastentahtoinen, on lisääntynyt. Tällöin puhutaan vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Yleistyvä osa-aikatyö on osa niin sanottua prekarisoitumiskehitystä, työsuhteiden epävarmistumista ja pirstoutumista. Entistä useampi työskentelee osa-aikaisesti, moni omasta halustaan, mutta merkittävä osa siksi, ettei ole saanut kokoaikaista työtä. Tilastoissa näkyy lisäksi, että yksinyrittäjyys ja itsensä työllistäminen on yleistynyt. Moninaistuvat työajat lisäävät osa-aikatyötä. Sekin on vahvasti sukupuolittunut ilmiö: naisilla yleisin osa-aikatyön syy on kokoaikatyön puute ja toiseksi yleisin opiskelu, miehillä järjestys on päinvastainen. Syitä on useita. Viime vuonna 15 prosenttia suomalaisista palkansaajista, 327 000 ihmistä, työskenteli osa-aikaisessa työsuhteessa – naisista joka viides, miehistä joka kymmenes. Vastaava vaikutus oli kilpailun kiristymisellä vähittäiskaupassa Suomen EU-jäsenyyden myötä. Tämän sektorin osuus kansantaloudesta ja työllisyydestä on kasvanut, kertoo erikoistutkija Merja Kauhanen Palkansaajien tutkimuslaitoksesta. Merja Kauhanen mainitsee kolmantena taustasyynä vielä työmarkkinoiden sääntelyn purkamiE nsin hyvät uutiset: Suomen bruttokansantuote on nyt noin 50 prosenttia suurempi kuin vuonna 1990, ennen silloista lamaa, vaikka kansantaloudessa vuosittain tehtyjen työtuntien määrä on jopa hivenen pienempi kuin silloin. työnantajat haKevat joustavuutta Osa-aikatyö on yleistynyt 1990-luvulta alkaen Suomessa pikku hiljaa. Esimerkiksi vähittäiskauppojen aukioloajat ovat asteittain vapautuneet, ja viimeksi Juha Sipilän (kesk.) hallitus poisti aukioloaikojen rajoitukset kokonaan. – Kustannuksia alettiin karsia muun muassa optimoimalla työvoiman käyttöä. – Se on Euroopan tasollakin finanssikriisin jälkeen kasvanut ja vakiintunut. Toisena syynä on työvoiman käyttötapojen muuttuminen
– Jo valmiiksi matalapalkkaisissa töissä tulot jäävät todella pieniksi. Tarvitaan sosiaalista jälleenrakennusta. T LAAJAPALVELUN YHTEYST EDOT Palvelemme verkossa kaikissa tilauksiin liittyvissä asioissa osoitteessa www.kansanuutiset.fi/tilaajapalvelu sekä sähköpostitse osoitteessa tilaukset@kansanuutiset.fi Tarvittaessa voit olla yhteydessä puhelimitse ma–ti klo 9—12 (09) 759 60 208 KOKOUSKUTSU Turun Vasemmistoliitto ry YLIMÄÄRÄINEN YHDISTYKSEN KOKOUS Aika: La. Koronapandemian alkuvaiheessa viime vuonna osa-aikatyö väheni selvästi, erityisesti naisilla. – Joissain tilanteissa voi olla hankalaa lisätä Osa-aikatyötä tekevien Osuus palkansaajista vuOsina 1997–2020, prOsenttia (15?74-vuOtiaat) naiset kaikki Miehet 25 20 15 10 5 19 97 19 99 20 00 20 01 20 02 20 03 20 04 20 05 20 06 20 07 20 08 20 09 20 10 20 11 20 12 20 13 20 14 20 15 20 16 20 17 20 18 20 19 20 20 19 98 % lähde: tilastOkeskus, työvOiMatutkiMus Le ht iK Uv a KANSANUUT SET.F KUN T LAAT KU:TA JAKOON TORE LLE JA T LA SUUKS N Tee tilauksesi kätevästi verkossa. Osa-aikaiset lomautukset lisäävät osa-aikatyötä, ja työttömyyden kasvaessa aiempaa useampi voi olla valmis osa-aikaiseenkin työhön. Talouden suhdanteet vaikuttavat osa-aikatyöhön kaksijakoisesti. 14.8.2021 klo 10.00 – 16.00 Paikka: Urheilutalo Rientola. Monelle osa-aikatyö on vain välivaihe nuorena, mutta toiset jumiutuvat siihen pitkäksikin aikaa. Jos koko työuraa luonnehtii osa-aikaisuus, se vaikuttaa merkittävästi eläkekertymään ja aiheuttaa eläkeläisköyhyyttä, toteaa Veirto. Esimerkiksi monesti vaadittu nollatuntisopimuksien kieltäminen ja minimityöaika ovat jääneet toteutumatta. Sääntely työmarkkinoilla tarpeen Osa-aikatyön sääntely on Suomessa vähäistä. Suomen työlainsäädännön mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä ensiksi osaaikaisille työntekijöilleen, mikäli tehtävät ovat heille sopivia. Toisaalta osa-aikaiset työntekijät ovat juuri sitä joustavaa työvoimaa, jonka käyttöä laskusuhdanteessa ensimmäisenä vähennetään. – Työnantajan näkökulmasta kaikkein joustavimmat työn muodot eivät enää ole sosiaalisesti kestäviä. Tämä pätee erityisesti nollatuntisopimuksella työskenteleviin. Yliopistonlehtori Satu Ojala Tampereen yliopistosta toteaa, että monissa Euroopan maissa työmarkkinoille halutaan palauttaa sääntelyä työntekijöitä osallistavalla tavalla. Viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa osa-aikatyön määrä on kääntynyt kasvuun samalla, kun työllisyys ylipäänsäkin on noussut aallonpohjasta. Kauhasen vuonna 2016 ilmestyneen raportin kyselyaineistoissa noin kolmanneksella osaaikainen työsuhde oli kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Tulkinnat muutostarpeista voivat olla jopa päinvastaisia kuin Suomessa: esimerkiksi Alankomaissa työnantajat ja työntekijät ovat yhdessä ehdottaneet merkittävää uudelleensääntelyä joustavan työvoiman kuten nollatuntisopimusten käyttöön, Ojala vertaa. Monet sulkutoimet kohdistuivat palvelualoihin, joilla tehdään paljon osa-aikatyötä, Kauhanen toteaa. Se on vakiintunut ehkä ratkaisemattomaksi ongelmaksi työelämässä, sanoo Veirto. Palvelualojen työnantajat Palta ry:n toimitusjohtaja Tuomas Aarto sanoo, että velvoitetta pyritään noudattamaan, mutta siihen liittyy ongelmia. Pulmussuonkatu 86, 20360 Turku Valtakirjojen tarkastus: klo 09.15 alkaen Ylimääräisessä yhdistyksen kokouksessa käsitellään ja päätetään seuraavista asioista: • Turun Vasemmistoliiton edustajien valitsemisesta Turun kaupungin luottamutoimipaikkoihin nelivuotiskaudelle 2021-2025 • vaalien jälkeinen tilanne ja mahdollinen osallistuminen Turun pormestarisopimukseen. Löydät lomakkeen osoitteesta: www.kansanuutiset.fi/kimpputilaukset Jätä tilauksesi viimeistään maanantaina. TausTaT 10 | KU 31 /2 02 1 della on alkanut mennä paremmin, alityöllisyys ei ole alkanut sulaa pois. Siksi lomautukset ja irtisanomiset osuivat monesti osa-aikatyötä tekeviin
On hyvin tärkeä kysymys, mitä urakehitysmahdollisuuksille pystyttäisiin tekemään. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 11 ”Olisipystyttävä tarjoamaanväyliä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön sitähaluaville.” työntekijöiden tuntimääriä, jos tehtävä työ ja sen järjestelyt mahdollistavat vain tietyn suuruiset työkokonaisuudet. Urakehitys mUita hankalampaa Veirto pitää lisätyön tarjoamisen lisäksi tärkeänä sitä, että jos työntekijällä teetetään jatkuvasti enemmän tunteja kuin työsopimukseen on kirjattu, sopimustakin muutettaisiin tämän mukaiseksi. Ottamatta muutoin asiaan kantaa Veirto pohtii, että tämä voisi lisätä työnantajien motivaatiota tarjota osa-aikaisilleen lisätunteja, jotta nämä eivät siirtyisi muualle. Työehtosopimusneuvotteluissa onkin saatu aikaan tätä edistäviä ohjaustoimia. – Työpaikkojen laadun ei pitäisi päästä polarisoitumaan sen mukaan, tehdäänkö työtä osavai kokoaikaisena. Osa-aikaisten työntekijöiden keskeinen ongelma on riittämätön palkka, mutta Merja Kauhasen tutkimuksessa ilmeni muitakin asioita, joissa osa-aikaiset ovat kokoaikaisia heikommassa asemassa. Isossa kuvassa osa-aikatyöntekijöiden asemaa parannetaan samoilla keinoilla kuin koko työväestön: kamppailuilla työllisyydestä, palkoista, työehdoista ja työelämän laadusta. Pykälä aiheuttaa nykyisellään valitettavasti turhia riitoja ja tulkintaongelmia työpaikoilla. Pykälä voi hankaloittaa Aarton mukaan myös yhteiskunnallisin perustein tapahtuvaa erityisryhmien lyhytaikaista työllistämistä. Olisi pystyttävä tarjoamaan väyliä osa-aikatyöstä kokoaikatyöhön sitä haluaville, Kauhanen korostaa. Niitä ovat esimerkiksi työnantajan maksamaan koulutukseen pääsy ja urakehitysmahdollisuudet sekä muutkin työelämän laatukysymykset. l Etuovemme yhteiseen hyvään tradeka.?/liity Liity nyt:. Osana pohjoismaiseen työvoimapalvelumalliin liittyvää uudistustaan hallitus on esittämässä soviteltua päivärahaa saaville osa-aikaisille työntekijöille velvoitteita kokoaikaisen työn hakemiseen
Kuvataidetta, elokuvaa ja teatteria on jo viime vuosina painostettu, näyttelyitä ja esityksiä on kielletty, mutta kirjallisuudessa on ollut toistaiseksi enemmän vapautta. Käännöskirjoihinkin pannaan varoitustarrat, jos kirjan henkilöt esimerkiksi käyttävät huumeita. Hänen satiirista runoprojektiaan Kansalainen runoilija on esitetty riippumattomalla Dožd-TV-kanavalla ja radioasema Ekho Moskvyssa. Näemmekö pian neuvostoaikojen tapaisia kirjailijavainoja. Hänet tunnetaan erityisesti satiirisista runoistaan, jotka kommentoivat usein terävästi ajan tapahtumia ja vallanpitäjiä. Lisäksi ”homoseksuaalisen propagandan” vasKirjailija Dmitri Bykovin murhayritys herättää kysymyksiä. Oborinin mukaan ”rankat aiheet” täytyy merkitä kanteen symbolilla ”18+”. 1967) keväällä 2019. TausTaT 12 | KU 31 /2 02 1 Älymystö tähtäimessä Venäjällä. Bellingcat onnistui identifioimaan agentit, jotka seurasivat kirjailijaa luentomatkalle Siperiaan. Taustalle oli piirretty USA:n lipusta törröttävä äänitorvi. Venäjällä kirjoillekin merkitään ikärajat. Bykovin tapaus muistuttaa monin tavoin elokuussa 2020 toteutettua Navalnyin myrkytystä, jonka Bellingcat paljasti. SenSuuria on jo – Venäjän perustuslaki kieltää ennakkosensuurin. jäljet johtavat Kremliin Synkkä tausta Bykovin tapaukselle muodostuu siitä, kuinka häntä on leimattu jo vuosia ennen murhayritystä. Glavplakatin rahoittajana pidetään Prigožinia. Kirjailija Viktor Šenderovitš ei säästellytkään sanojaan venäläisen lehden haastattelussa: ”Kaiken tämän takana on valtio. Itse asiassa kulttuurielämä ja kirjallisuus ovat jo nyt monin tavoin painostuksen alla. Vuonna 2020 Serebrjannikov sai ehdollisen tuomion, jota on pidetty poliittisena. Myös puhelintietoja tutkittiin. Kanteen tulee myös kirjoittaa ”sisältää sopimatonta kieltä”, jos esimerkiksi kirosanoja käytetään. Heitä syytettiin Ukrainan sodan vastustamisesta ja vihjailtiin, että kirjailijat saavat tulonsa tuntemattomista lähteistä. Kulttuurielämän Sortoa Bellingcat on kansainvälinen tutkivan journalismin sivusto, joka on erikoistunut sotiin, rikoksiin ja ihmisoikeuskysymyksiin. Lääkärit eivät kyenneet tunnistamaan oireiden lähdettä. Bykov on tunnettu venäläinen kirjailija ja toimittaja. Bykovin myrkytyksen Bellingcat paljasti samantyyppisesti kuin Navalnyin tapauksen: vertailemalla FSB:n agenttien tekemien matkojen lentotietoja Bykovin lentotietoihin. Vuonna 2014 perustetun verkoston toiminta perustuu faktojen tarkistukseen. – – Se on julistanut kaikki toisinajattelijat Venäjän vihollisiksi.” Kirjallisuus on jo nyt sanktioitua Venäjällä, joskin vähemmän kuin vaikkapa elokuva, sillä kirjallisuus ei tavoita niin suuria joukkoja, eikä sillä enää ole sellaista erityisasemaa kuin neuvostoaikoina. Mikään viranomainen ei lue kaikkia kirjoja, mutta kustantamot pelkäävät oikeusjuttuja ja varustavat kirjat kieltomerkinnöillä. Laajeneeko poliittinen sorto Venäjällä kriittiseen älymystöön. Käytännössä sensuuria kuitenkin on, sanoo moskovalaiskirjailija Lev Oborin (s. Bykov on kieltäytynyt kahdesti Putinin kutsusta tavata presidenttiä osana istuntoja Venäjän kulttuurieliitin kanssa. Syksyllä 2014 kirjailija joutui ”taiteilijaryhmä” Glavplakatin kohteeksi tavalla, joka tuo mieleen Stalinin tai Hitlerin ajat. Ennakoiko tapaus kulttuurielämän sortoa Venäjällä. Bykov on myös oppositioaktiivi. Vuonna 2013 Bykoviin kohdistui Prigožinin masinoima herjauskampanja. Lennolla Jekaterinburgista Ufaan Bykov alkoi oksentaa ja meni tajuttomaksi. Glavplakat ripustutti Moskovan Novyi Arbat -kadulle nelimetrisen julisteen, johon oli Bykovin lisäksi kuvattu kirjailijat Ljudmila Ulitskaja ja Viktor Šenderovitš. Taustalla on Andrei Tatarinov, entinen Putin-nuorten Molodaja kvardija -järjestön johtaja, joka johtaa nyt Ajankohtaisen politiikan instituuttia, yhtä Putinin taskupoliittisista elimistä. Taustalla näyttää häärineen ”Putinin kokkina” tunnettu liikemies Jevgeni Prigožin, joka on tunnettu yhteyksistään palkkasotilasyhtiö Wagneriin. 1982). Al l Ov er Pr es s/ TA ss /s er ge i KA rP UK hi n. Hän ei itse osannut sanoa Bellingcatille, mistä syystä FSB halusi murhata hänet vaan arveli ehkä olleensa vain ”seuraavana listalla”. mista Itä-Ukrainan sotaan. TeksTi Ville Ropponen T utkiVan journalismin sivusto Bellingcatin mukaan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB yritti myrkyttää kirjailija Dmitri Bykovin (s. Venäläisen median mukaan Glavplakat-järjestön jäljet johtavat Kremliin. Myöhemmin Glavplakat on herjannut vastaavasti myös esiintyviä taiteilijoita, kuvataiteilijoita ja ohjaajia. Bykov on yksi opposition johtajista, mutta silti hän on ennen muuta kirjailija ja satiirikko. Kotiarestiin määrättyä ohjaajaa uhkasi vuosien vankeus. Eräs tikun nokkaan nostettu ohjaaja, Gogol-keskuksen johtaja Kirill Serebrjannikov, joutui 2017 syytetyksi taloudellisista väärinkäytöksistä. Kirjailija oli koomassa viisi päivää. Bellingcat kerää tietonsa lähinnä internetin avoimista lähteistä, mutta joskus tietoja on ostettu pimeiltä markkinoilta. Venäjän hallinnon suorapuheinen kriitikko on arvostellut Krimin liittämistä Venäjään ja sekaantuSB yritti myrkyttää Dmitry Bykovin vuonna 2019 lennolla Jekaterinburgista Ufaan. Bellingcatin kuulemat kemiallisten aseiden asiantuntijat arvelevat, että Bykovin oireet selittyvät hermomyrkyn, orgaanisen fosfaatin, myrkytyksellä
l Suorapuheinen kriitikko on arvostellut Krimin liittämistä Venäjään ja sekaantumista Itä-Ukrainan sotaan. Erityisesti rap-lyriikan merkitys on viime vuosina korostunut. – Vuosikymmen sitten rapissa laulettiin vain rahasta ja naisista, mutta nyt kritisoidaan Putinia ja FSB:n valtaa. Oborinin mukaan kirjailijat ovat silti reagoineet teoksissaan esimerkiksi Ukrainan sotaan ja Putinin vastaisiin protesteihin. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 13 taista lakia käytetään kirjojen sensuuriin. Koko perhe yhdessä syömään tradeka.?/liity Liity nyt: Liity nyt: -20 %
Evoluutiosta johtuvat paikalliset sopeumat selittävät monia nykyisissä populaatioissa nähtäviä fyysisiä eroja, mutta eivät kaikkia. Ihmisten muuttoliike ei ole vain nykyajan ilmiö, eivätkä ihmisyhteisöt ole ennenkään olleet eristyksissä. Hän perustelee, miksi populaatioiden väliset akateemisten, älyllisten, musiikillisten tai urheilusaavutusten erot eivät Käsitys rotupuhtaudesta on näennäistieteellinen ja epähistoriallinen. Hän käyttää Richard Dawkinsin käsitettä ”epäjatkuvan mielen tyrannia”: koska meillä on taipumus luokitella asioita, emme huomaa jatkuvuutta. Rutherfordin mukaan käsitys rotupuhtaudesta on näennäistieteellinen ja epähistoriallinen. Sirppisoluanemian levinneisyys ei vastaa etnisyyttä vaan malarian maantieteellistä jakautumaa, koska ne ovat kehittyneet rinnakkain. Kaksi eri heimoihin kuuluvaa EteläAfrikan san-kansan jäsentä poikkeaa geeneiltään enemmän toisistaan kuin britit, srilankalaiset tai maorit toisistaan, toteaa Rutherford. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsella voi olla minkä väriset silmät tahansa riippumatta vanhempien silmien väristä. Silmien väri ja punapäisyys ovat esimerkkejä siitä, miten aiemmin ajateltiin yhden geenin määräävän yhtä ominaisuutta. Tähän liittyy kiistely siitä, kenellä on oikeus asua milläkin maantieteellisellä alueella. Historia on ollut ihmisten muuttoa pitkien matkojen taakse ja geneettisen aineksen taukoamatonta vaihtumista. Nykyinen väestörakenne ei välttämättä kuvasta esivanhempien populaatioiden tarkkaa sijaintia. Rotujen erot ovat pinnallisia. Lapsen olisi perittävä siniset silmät tuottava versio molemmilta vanhemmiltaan, muuten hän saa ruskeat silmät. Sirppisoluanemiaa on paljon niillä, joiden sukujuuret ovat Afrikan keskiosissa, mutta myös muilla maailman malaria-alueilla kuten Kreikassa, Turkissa, Lähi-idässä ja Intiassa. Ryhmään kuuluvat muistuttavat geneettisesti enemmän toisiaan kuin ryhmän ulkopuolisia. Nyt tiedetään, että hiusten väriin vaikuttaa lähes 200 geeniä. Klassisesti rotuja erottavana ominaisuutena pidetty ihonväri ei ole lokeroitavissa, vaan se on jatkumo. Yleensä useat geenit vaikuttavat tiettyyn ominaisuuteen, ja geenien vaikutus Vaikka ihonväri on näkyvin ihmisten välinen ero, luokittelu sen perusteella rotuihin ei ole tieteellistä. Rotu on olemassa siinä mielessä, että se on sosiaalinen rakennelma. Näin ei kuitenkaan ole. siniset silmät ja punapäisyys Monet meistä muistavat koulussa opetetun, että sinisiä ja ruskeita silmiä koodaa saman geenin eri versio. Vaikka ihonväri on näkyvin ihmisten välinen ero, se vastaa erittäin huonosti ihmisten ja populaatioiden yhtäläisyyksien ja erojen kokonaismäärää. Luonnonvalinta vaikuttaa ihonväriin eri leveysasteilla, mutta ei määrää samalla leveysasteella näkyviä eroja: iho ei ole yhtä tumma jokaisella päiväntasaajan lähellä elävällä. Enemmän tai vähemmän peitellysti puhutaan jälleen myös rotupuhtaudesta. Jo lähes 50 vuotta on kuitenkin tiedetty, että suurin osa geneettisistä eroista on perinteisesti ymmärrettyjen rotujen sisällä eikä niiden välillä, toteaa Rutherford. Yksi kiintoisa esimerkki on sirppisoluanemia, jota pidetään usein mustille ominaisena ja siten todisteena rodun perustumisesta biologiaan. Vielä joulukuuhun 2018 saakka luultiin, että myös punapäisyys on väistyvä ominaisuus, johon tarvitaan sama geeniversio molemmilta vanhemmilta. Sirppisoluanemian kantajuus nimittäin suojaa malariatartunnalta. Rutherford käsittelee kirjassaan myös kysymyksiä urheilumenestykseen sekä älykkyyteen liitetyistä rotukäsityksistä. teksti Arto Huovinen R otu on olemassa, sanoo brittiläinen geenitutkija Adam Rutherford kirjassaan Vastaväitteitä rasisteille. Afrikassa on enemmän geneettistä monimuotoisuutta kuin muualla maailmassa. Mikään kansa ei säily pitkään muuttumattomana, eikä mikään valtakunta, kulttuuri tai kansakunta ole ollut läheskään pysyvä. KirjaT Al l Ov er Pr es. Rotupuhtauden myytti Viime aikoina rasismi on ollut näkyvämpää kuin aikoihin. Rotujen eRot pinnallisia Ihmisten ominaisuuksien vaihtelu on todellista. Rutherfordin kirja pohjautuu tuoreisiin tietoihin viime vuosikymmeninä nopein harppauksin edistyneestä geenitutkimuksesta. Sille on jopa biologista perustaa: ihmiset voi jaotella karkeasti fyysisten ominaisuuksien – kuten ihonvärin tai ulkomuodon – mukaan, ja ne riippuvat suurelta osin geeneistä. Nyttemmin kuitenkin tiedetään, että ainakin kymmenen geeniä vaikuttaa silmien väriin. Nyt tiedetään, että geenillä on monta tehtävää sen mukaan, missä ja milloin sitä tarvitaan. Olennaista rasismin kannalta on se, että edellä sanottu pätee myös ihon pigmentointiin eli ihonväriin. Afrikkalaisten välillä on paljon enemmän geneettisiä eroja kuin afrikkalaisten ja maailman muiden ihmisten välillä. Ihmisistä ja populaatioista voidaan muodostaa väljiä maantieteellisiä ryhmiä geneettisten tunnusmerkkien perusteella, mutta rajat ovat Rutherfordin mukaan epämääräisiä ja limittäisiä. Mikään kansa ei säily pitkään muuttumattomana eikä mikään valtakunta, kulttuuri tai kansakunta ole ollut läheskään pysyvä. TausTaT 14 | KU 31 /2 02 1 Vastaväitteitä rasisteille riippuu toisista geeneistä
Veli-Pekka Ketola. Ja sekin on tutkittu, ettei peniksen pituus tai ympärysmitta korreloi minkään populaation, rotuluokan tai etnisyyden kanssa. tradeka.?/liity Liity nyt:. Suom. … sekä lukuisia muita tuntuvan taloudellisia etuja Tradekan jäsenille. Historia on ollut geneettisen aineksen taukoamatonta vaihtumista. Bazar 2021. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 15 johdu geeneistä, vaan ensisijaisesti kulttuurisesta taustasta. 206 sivua. l AdAm RutheRfoRd: Vastaväitteitä rasisteille – Ihmis rotujen historia, tiede ja todellisuus
TausTaT 16 | KU 31 /2 02 1 Toivon pilkahduksia Helsinki Biennaalista K un olemme alkaneet varovaisesti jo odottaa koronasulkujen jälkeistä maail maa, ensimmäinen Helsinki Biennaalin kaltainen tapahtuma antaa meille toivoa ja samalla mahdollisuuden visioida parempaa tulevaisuutta. Esillä on useita poliittisesti latautuneita teoksia maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta, vankilaoloista ja saamelaisten oikeuksista. Jo ennen kuin korona sulki nykytaiteen maailman, saattoi kysyä, onko todella tarpeen lisätä vielä yksi biennaali kolmensadan jo olemassa oleVaikka Helsinki Biennaalissa on sekä poliittisia että autonomisia taideteoksia, se kokonaisuutena kiistää epäpoliittisuuden. Onhan biennaaleja syytetty muun muassa resurssien tuhlaamisesta, kulttuurisen elitismin pönkittämisestä ja gentrifikaation edistämisestä. Monet vasemmistolaiset eivät missään tapauksessa halua ainakaan paluuta ”normaaliin”, jos normaalilla tarkoitetaan palaamista uusliberalismin kohtuuttomuuksien tuottamaan tuhoon eli taloudelliseen epätasa-arvoon, puutteeseen, ilmastonmuutokseen, konflikteihin ja pakolaisuuteen. Taidebiennaalien kaltaisten tapahtumien mahdollisuudet estää laajojen ympäristötuhojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden jatkumista ovat rajalliset. Kun Venetsian biennaali ja muut tunnetut biennaalit ovat olleet kaksi vuotta tauolla, voi kysyä, oliko järkeä lainkaan palata tuohon muotoon. teksti Mike Watson Katharina Grosse: Shutter Splinter, 2021 M ai ja To iv an en /H aM /H el si nK i Bi en na al i 20 21. Tässä mielessä kuraattoreilla, Pirkko Siitarilla ja Taru Tappolalla, on ollut kova haaste koota keskellä koronaa yli 40 taiteilijaa ja pystyttää heille näyttely Helsingin edustalla sijaitsevaan entiseen sotilassaareen, Vallisaareen. Silti Helsinki Biennaalin ajankohta asettaa sille selvän velvollisuuden vastata kulahtanutta biennaali-muotoa kohtaan usein esitettyyn arvosteluun
Siinä on maailmankartta, jossa jokainen maa on esitetty armeijansa maastokankaalla. Teos on sijoitettu Vallisaaren entiseen varuskuntaan, upseerin asuntoon. Tämä kääntää päälaelleen Tuorin ja Salusjärven arvostelun identiteettipolitiikasta taiteen subjektina. Esillä on useita poliittisesti latautuneita teoksia maahanmuutosta, ilmastonmuutoksesta, vankilaoloista ja saamelaisten oikeuksista. Seitsemän vangin päähenkilöt eivät määräile meitä, eikä taiteilija puhu heidän puolestaan. Tuolloin Tuori haastattelussaan Ylellä palasi kirjallisuuskriitikko Aleksis Salusjärven kanssa kirjoittamaansa Nuoren Voiman artikkeliin ”Aikamme estetiikka: kapitalistinen realismi” (2017). Sellaisena Adorno omaksui tämän asenteen vasta, kun kaikki vastarinta oikeistolaista rotutyranniaa vastaan oli epäonnistunut ja pahin oli jo tapahtunut. Siinä tapauksessa Helsinki Biennaali auttaa näkemään, mihin taidemaailma voi olla menossa koronan jälkeen. Ikuisuuskiista poliittisen taiteen arvosta verrattuna epäpoliittiseen puhkesi uudelleen viime vuonna. Tässä kohtaa on syytä palauttaa mieleen, että 1900-luvun saksalaisen filosofin Theodor Adornon kuuluisaa kieltoa runoudelle Auschwitzin jälkeen (”on mahdotonta kirjoittaa runoutta Auschwitzin jälkeen”) seuraa varauma: meidän on kuitenkin yritettävä tehdä taidetta haasteeksi kapitalismin kyynisyydelle. Onko mieltä noudattaa Adornon toisen maailmansodan jälkeen kirjoittamia sanoja, kun yritämme estää tällaista muukalaiskammon lietsomaa katastrofia tapahtumasta uudelleen. Kankaat pohjautuvat kunkin valtion ilmastoon ja kasvillisuuteen, ja ne luovat yhteyden ympäristötuhojen ja sodan välille. Silloin saatamme huomata, että niin taiteelle kuin kansainväliselle yhteistyöllekin on kova tarve. Tänä päivänä olemme tilanteessa, jossa yritämme vastustaa äärioikeistoa tai ”populistista oikeistoa”, kuten nykyään tavataan kutsua oikeiston avoimesti rasistista ja maahanmuuttajavastaista osaa, joka valitettavasti on tullut mukaan valtavirran politiikkaan Yhdysvalloissa, Britanniassa, Italiassa, Unkarissa ja tietenkin myös Suomessa. Vainoa välttääkseen hän pakeni Saksasta Britanniaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Tätä suuntausta jatkaa puolalaisen taiteilijan Pawe. M ai ja To iv an en /H aM /H el si nK i Bi en na al i 20 21. Tällaisten töiden takana on eetEGS: Eilisen ja huomisen saaristo, 2021 Mihin taidemaailma on menossa koronan jälkeen. Vastapäätä Althamerin työtä on Helsingissä asuvan Turkin kurdin Baran Ça?inlin iso tekstiilityö Hiili poliittisena molekyylinä (2021). Ne nimittäin saattavat tietoomme äärimmäisiä inhimillisiä kokemuksia, joita muuten voimme vain kuvitella. Se on teltassa esitettävä VR-video, jossa esiintyy kuusi vankia Suomenlinnan vankilasta sekä taiteilija itse. Teoksessa vangit näyttelevät pakenevansa. Sen sijaan he yhdessä taiteilijan kanssa antavat meille arvokasta tietoa kokemuksistaan, vaikka he kuuluvat yhteiskuntamme huono-osaisimpiin. Siinä asettui autonomisen taiteen arvo vastakkain poliittisen taiteen arvon kanssa, osallistujina taidemaalari Anna Tuori ja multimediataiteilija Jani Leinonen. kaupungin aikamaTka veden alTa veden alle Ei tietenkään olisi järkevää vaatia, että kaikki tekisivät pelkästään poliittista taidetta; onneksemme olemme vapaita tuollaisista suorista vaatimuksista, jotka leimasivat 1900-luvun keskusvan jatkeeksi. vankien kokemukseT virTuaaliTodellisuudessa Aina vuoden 1895 Venetsian biennaalista lähtien on biennaaleissa ollut tapana tuoda yhteen taiteilijoita eri puolilta maailmaa, mikä luonnostaan on johtanut taiteilijat nostamaan esiin sekä paikallisia aiheita että globaaleja huolenaiheita. Tuorin ja Salusjärven mukaan tällaiset avoimen poliittiset kannanotot ikuistavat konfliktit, joita ne pyrkivät ratkaisemaan. auTonominen Taide vasTaan poliiTTinen Taide Ennen biennaalin taideteosten arvioimista on syytä palata yhteen viime aikojen näkyvimmistä kulttuurikeskusteluista Suomessa. Helsingissä asuva Ça?inli sopii maahanmuuttajana hyvin puhumaan paikallisten ja kansainvälisten asioiden yhtenevyydestä Suomen pääkaupungissa. Taiteessa on ehkä suorien kannanottojen aika. Tämä riistää kirjoittajien mukaan taiteelta sen todellisen arvon: autonomian, toisin sanoen taiteen kyvyn olla olemassa ajankohtaisten keskustelunaiheiden, taloudellisten välttämättömyyksien ja poliittisten pakkojen ulkopuolella. Nyt, kun on lopuillaan aika, jolloin me kaikki olemme kokeneet rajoituksia vapauden tunteellemme, tuntuu aiheelliselta kysyä vähiten vapailta – kirjaimellisesti vangeilta – miten määritellä vapaus. Vaikka Adorno suosikin abstraktia ja autonomista taidetta, joka pystyy kiertämään vaikeuden kuvata suoraan inhimillistä kärsimystä, hän kuitenkin kirjoitti Hitlerin natsismista pelastuneena. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 17 tistä pohdintaa, vaikka jokaista teosta toki pitääkin arvostella omista ansioistaan. Hän vastasi Ylellä, että taiteella on velvollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, ja kutsui Tuorin omaa taidetta ”vastuuttomaksi”. Viereisessä rakennuksessa esitetään dokumentti, jossa tutkitaan vankien toiveita ja unelmia sekä sitä, miten he määrittelevät ”vapauden”. Yksi Tuorin ja Salusjärven arvostelemista poliittisista taiteilijoista oli Riiko Sakkinen. He liikkuvat virtuaalitodellisuudessa Vallisaaren maisemassa ja muualla. Vaikka Helsinki Biennaalissa – nimeltään Sama meri – on sekä poliittisia että autonomisia taideteoksia, se kokonaisuutena kiistää tiukasti Tuorin ja Salusjärven epäpoliittisen näkemyksen. Taide äärioikeisTon leviämisen aikakaudella Taideteoksia ei tietenkään tehdä vain huono-osaisista ihmisistä, vaan niitä tekevät myös taiteilijat, joiden elämä ja kokemukset poikkeavat suuresti omistamme. Tuorin ja Salusjärven väite oli tiivistettynä se, että rotuun, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvä identiteettipolitiikka on viime vuosina yhdistynyt kapitalismin pakkoon julkaista sensaationhakuisia tarinoita ja kuvia niin, että museoiden kuraattorit eivät voi muuta kuin asettaa näytteille räikeän poliittista kuvastoa, jos he aikovat pysyä merkityksellisinä. Althamerin työssä kiteytyy tärkein perustelu sille, että otetaan marginalisoidut yhteisöt mukaan taideteoksiin subjekteiksi tai osallistujiksi. Kysymykseen vastaaminen vaatii, että tarkastelemme laajemmin viimeaikaista kulttuurikeskustelua ja ilmiöitä sekä Suomessa että muualla. Althamerin Seitsemän vankia (2020). Ne myös nostavat esiin kapitalismia pönkittävän sotilaallis-teollisen infrastruktuurin vastuun ympäristöstä. Se palautti mieleen Frankfurtin koulukunnan ikoniset keskustelut Theodor Adornon ja Herbert Marcusen välillä 1960-luvun lopulla. Taiteilija on vuosien ajan pyrkinyt tutkimaan sotilasja siviilielämän välisiä rajapintoja ja risteyskohtia
Tekstinsä lopussa Fisher lausuu: ”Juuri kapitalistisen realismin painostava läpitunkevuus tarkoittaa sitä, että jopa pelkillä vaihtoehtoisten poliittisten ja taloudellisten mahdollisuuksien pilkahduksilla voi olla suhteettoman suuri vaikutus.” On taiteen tehtävä – on se poliittista tai ei ole – tarjota noita toivon pilkahduksia niin monelle kuin mahdollista. Helsinki Biennaalissa EGS:ltä on kahdeksan veistosta eri puolilla Helsinkiä. Onkin aiheellista kysyä, kertooko Tuorin ja Salusjärven poliittiseen taiteeseen kohdistama arvostelu enemmän heidän reaktioistaan kuin itse taideteoksista. ToiVon pilkahduksia kapiTalisTisessa realismissa Jos näin on, niin Helsinki Biennaali on tuonut Helsinkiin mahdollisuuden kokea suurimittainen taidenäyttely, joka sisältää monia erilaisia taiteellisia provokaatioita. Samanlainen voimannäyttö on Janet Cardiffin ja George Bures Millerin FOREST (for a thousand years…) (2012), kokonaisvaltainen ääni-installaatio Vallisaaren metsässä. Hänen työnsä heijastelevat usein geopoliittisia ja ekologisia aiheita abstrakteilla muodoilla, jotka ovat peräisin hänen graffiteistaan. Ennen kaikkea biennaali, kuten monet taidenäyttelyt, esittää yhden vastauksen termille ”kapitalistinen realismi” (käsitys, jonka mukaan kapitalismi on ainoa yhteiskuntamuoto, joka meille on tarjolla), siinä mielessä kuin sen tarkoitti brittiläinen kulttuuriteoreetikko Mark Fisher kirjassaan Capitalist Realism: Is There no Alternative. Yksi niistä on Vallisaaressa, ja se esittää sekä Helsingin maamassojen alle kadonneita saaria (kaupunki oli alkuaan saaristo, josta täyttömaalla on saatu yhtenäinen maa-alue) että mahdollisia ”tulevaisuuden saaria”. Jossain avoimesti poliittisen ja puhtaasti esteettisen taiteen välimaastossa sijaitsee installaatioja graffititaiteilija EGS:n työ. Teos värähtelee sotilasrakennuksen katarttisen haltuunoton ja meditaatiopaikan välillä, kun Shutter Splinterin kirkkaat muodot kohtaavat saaren vihreän kasvillisuuden. Aineistot KU:ssa tehtäviin vedosilmoituksiin edellisen viikon torstaina klo 10.00 mennessä. lmoitustrafiikki ilmoitukset@kansanuutiset.fi. Teos symboloi muuttuvaa kaupunkia, joka Venetsian – arkkityyppisen biennaalikaupungin – tavoin voi lopulta kadota veden alle ilmastonmuutoksen tähden. Vai onko niillä voimakkaampi rooli siinä, miten ajatella sosiaalisen median aikakaudella, joka suosii nopeita ja karkeita kannanottoja. EGS ja Grosse yhdistävät poliittisen kritiikin esteettiseen pohdintaan. Se antaa entiselle varuskunnan lasten opinahjolle vihaisen action painting -ilmeen, joka samalla on laaja värikenttä. Sanelevatko taideteokset loppujen lopuksi koskaan sitä, mitä meidän pitää ajatella. Tahtomattaan se tuo esille myös sen, että jos ja kun Helsinki Biennaali – niin kuin monet suuret taidetapahtumat – jouduttaa kiinteistöjen arvon nousua Vallisaaressa, sen ei pitäisi johtaa työväenluokkaisen alueen gentrifikoitumiseen vaan entisen sotilaskohteen kulttuuriseen haltuunottoon: taidetta ja turismia, ei pommeja (voimallinen symboli, vaikka pommit onkin jo kauan sitten viety muualle 1930-luvulla ammusvarastossa tapahtuneen räjähdysonnettomuuden jälkeen). Kun kulkija kohtaa EGS:n veistoksen Eduskuntatalon edessä tai Esplanadin puistossa, sen epämääräiset muodot herättävät yhtä hyvin taiteellista pohdintaa kuin leikkimieltäkin, sillä lapset ja aikuiset saavat vapaasti kiipeillä tai istua sillä. Nykyisessä mediailmapiirissämme ei voi olla epäilyksiä tämän tarpeellisuudesta. TausTaT 18 | KU 31 /2 02 1 teluja. M aij a To iv an en /H aM /H el sin Ki Bie nn aa li 20 21 Pawel Althamer: Seitsemän vankia, 2020 LMO TUSTEN JÄTTÖAJAT OVAT MUUTTUNEET Valmiit asiakkaalta tulevat pdf-ilmoitukset edellisen viikon perjantaina klo 10.00 mennessä. Grossen teos koostuu lukuisista terävistä, ulostyöntyvistä vanerilevyistä. Varuskunnan koulu ja sodan ääniä EGS:n työt voivat kuitenkin symboloida mitä tahansa tai eivät välttämättä mitään, samoin kuin Katharina Grossen Shutter Splinter (2021), kirkkailla väreillä maalattu entinen koulurakennus Vallisaaressa. Näytteillä on 41 taiteilijaa noin 15 maasta, ja tämä kaikki ilmaiseksi (lukuun ottamatta lauttamaksua Vallisaareen). Kävijät kutsutaan istumaan puunkannoille ja kuuntelemaan ääniä, jotka ulottuvat linnunlaulusta nauruun, yli lentävän lentokoneen ääneen, pommiräjähdyksiin ja konekiväärituleen. l Käännös: Arto Huovinen HelsinKi Biennaali Vallisaaressa 26.9.2021 saakka. Vaikka katselija (tai kuuntelija) ei voi välttyä ajattelemasta sodankäyntiä, kun hän kohtaa erilaisia ääniä Vallisaaren historiasta, häntä ei nimenomaisesti kehoteta tuomitsemaan sotaa. Helsinkiläinen EGS on yhtä kotonaan levittäessään värejä seinään kuin ripustaessaan kuvia museoihin. Teos Eilisen ja huomisen saaristo koostuu kirkasvärisistä puuveistoksista, joissa on samanlaisia mustia renkaita kuin mäkiä kuvaavat korkeuskäyrät kartoissa
Dhaka Pandemia vei miljoonilta työn ja monilta myös asunnon. Kerjäläisten määrä onkin nopeasti kasvanut, Nahar sanoo. Monelle kerjääMinen on ainoa vaihtoehto Bangladeshin kotiapulaisten määrästä ei ole ajantasaista tilastotietoa. Kun koronapandemia puhkesi Bangladeshissa viime vuoden maaliskuussa, hänen työnantajansa kielsivät häntä enää tulemasta töihin. Myös hänen miehensä menetti koronan takia työnsä. Monet häädettiin työnantajansa kodista, joten he menettivät myös asuntonsa. – Pandemian alettua monet menettivät työnsä ilman ennakkovaroitusta, eikä heille maksettu heille kuuluvia palkkoja. – Meillä ei ole paikkaa, jonne palata. TausTaT KU 31 /2 02 1 | 19 tia kotiapulaisista asui omassa asunnossaan ja loput työnantajansa kotona. Monien oli pakko jättää Dhaka, liiton pääsihteeri Murshida Akter Nahar kertoo. l V ielä puolitoista vuotta sitten viiden lapsen äiti Rani Akter työskenteli kotiapulaisena Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Useimmille se ei onnistunut. Aluksi elimme säästöillämme, mutta kun ne ehtyivät, aloimme lainata sukulaisilta. Kun pandemia hieman hellitti otettaan, monet Dhakasta lähteneet palasivat kaupunkiin toivoen saavansa takaisin entisen työpaikkansa. – Menetin työni kolmessa taloudessa ja siitä tuli minulle painajainen. Se kuitenkin tiedetään, että noin 95 prosenttia heistä on naisia ja tyttöjä. – Emme ole saaneet valtiolta mitään apua. Tähän mennessä olemme lainanneet jo 40 000 takaa, Akter kertoo. Arvioidaan, että maaliskuun 2020 jälkeen noin 1,2 miljoonaa omassa asunnossaan asunutta kotiapulaista jäi työttömäksi. Uusia työnantajia ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt. Joka kuukausi meidän on pakko lainata sukulaisilta ja naapureilta ruokaa ja vuokraa varten 5 000–6 000 takaa (50–60 euroa). – Koska valtio ei tarpeeksi tukenut heitä, monet siirtyivät kadulle kerjäämään. Aiemmin meillä oli koti rannikolla Mehendiganjissa, mutta joenpenkan eroosio nielaisi kotimme kahdeksan vuotta sitten. Bangladeshin Kotiapulaisten kansallisen liiton tuoreen tutkimuksen mukaan noin 60 prosentMoni bangladeshilainen kotiapulainen menetti työnsä, kun työnantajaperheet pelästyivät koronatartunnan mahdollisuutta. Bangladeshin kotiapulaiset ahdingossa TeksTi IPS/Rafiqul Islam IP S/ Zo fe en eb ra hI m. Ja kun koronan toinen aalto iski keväällä, työnsä takaisin saaneetkin menettivät sen jälleen. Vuonna 2006 kansainvälinen työjärjestö ILO arvioi, että kotiapulaisia olisi maassa neljä miljoonaa. Siksi meidän on pakko pysyä kaupungissa, Akter selittää. Rikkaat työnantajani eivät päästäneet minua koteihinsa pelosta, että toisin mukanani näkymättömän viruksen, Akter kertoo
Esivalvontakapitalismi Digitaalisen arkkitehtuurin puitteistama arkinen toimintamme tuottaa valtavat määrät dataa, ja datan omistajille aukeaa huikaisevat mahdollisuudet valvoa ja analysoida ihmisten käyttäytymistä. Valvonta on siirtynyt pelkästä virtuaalimaailmasta myös reaalimaailmaan kaduille, autoihin ja koteihin. Valvontakapitalismi luo täysin sääntelemättömät ja läpinäkymättömät markkinat, joilla ennustetuotteita myydään kolmansille osapuolille, jotka ovat yleensä mainostajia, mutta ne voivat olla myös poliittiseen vaikuttamiseen keskittyviä firmoja tai valtiollisia toimijoita. Valvontakapitalismi on mennyt hyödykkeistämisessä vielä askeleen pidemmälle, sillä se pyrkii tekemään itse ihmiselämästä hyödykettä eli muuttamaan kaikkea mahdollista toimintaamme käyttäytymisdataksi. Enää meitä ei valvota ja analysoida ainoastaan sen perusteella, mitä klikkaamme tai kirjoitamme nettihakuun. Teollinen kapitalismi alisti ympäröivän luonnon, mutta valvontakapitalismi pyrkii ottamaan hallintaansa ihmisluonnon. IhmIselämän hyödykkeIstämInen Historioitsija Karl Polanyin mukaan itsesääntelevän markkinayhteiskunnan rakentaminen 1800-luvulla perustui asioiden hyödykkeistämiseen. Valvontakapitalismi perustuu siihen, että ihmisten käyttäytymistä valvotaan digitaalisesti ja sitä muunnetaan arvokkaaksi dataksi. Valvontakapitalistit ottavat käyttäytymisdatan ilmaiseksi haltuunsa ja jalostavat siitä ihmisten ja ihmisryhmien tulevaa toimintaa ennakoivia ennustetuotteita, jotka ovat valvontakapitalistien varsinaisia myyntiartikkeleita. TeksTi Petri Jämsä EssEE. Tarkat käyttäytymisennusteet ovat erittäin arvokkaita tuotteita, sillä monilla tahoilla on intressejä tietää, millaisia ajatuksia ja taipumuksia ihmisillä on ja miten me todennäköisesti käyttäydymme tulevaisuudessa. Älypuhelimien yleistyminen oli suuri harppaus valvontakapitalismin kyvyille, sillä älypuhelimet kulkevat jatkuvasti ihmisten mukana. Luonto, työ ja maksuvälineet muutettiin hyödykkeiksi, joita myytiin sääntelemättömillä markkinoilla. Emme saa koskaan tietää, kenen haltuun tuottamamme data lopulta päätyy ja mitä sillä tehdään. Valvontakapitalismin kyky muuttaa ihmiselämää dataksi on kasvanut jatkuvasti teknologian kehityksen myötä. Älypuhelimet olivat kuitenkin vasta alkua. Valvontakapitalismi on täysin läpinäkymätöntä, ja se haluaa viimeiseen asti välttyä kaikenlaiselta avoimuutta vaativalta sääntelyltä. Ne tietävät jatkuvasti omistajiensa sijainnin, ne pystyvät nauhoittamaan ääntä ja kuvaamaan videoita, minkä lisäksi ne voivat jakaa tietoja muiden laitteiden ja erilaisten sovellusten kanssa. Datan kerääminen, analysointi ja jalostaminen ovat synnyttäneet aivan uudenlaista liiketoimintaa, jota Harvard Business Schoolin emeritaprofessori Shoshana Zuboff kutsuu valvontakapitalismiksi. Valvontakapitalismi hivuttautuukin koko ajan syvemmälle yksityisen, persoonallisen ja intiimin piiriin. Valvontakapitalismin pioneerit Google, Facebook ja Amazon ovat nousseet lyhyessä ajassa maailman arvokkaimmiksi yrityksiksi. TausTaT 20 | KU 31 /2 02 1 A lk aneen 2000-luvun aikana digitaalinen teknologia on kietoutunut erottamattomasti osaksi arkisen elämän kudosta: me haemme tietoa Googlesta, teemme ostoksia verkkokaupoissa ja kommunikoimme erilaisten viestisovellusten välityksellä