L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i . f i 6/2023 15,90 € NIKON Z F – RETROMODERNI ERIKOISUUS Outi Törnblom Katri Kallio Denise Grünstein KU U KA U D EN KU VA A JA KR EE TT A JÄ RV EN PÄ Ä | PE N TT I SA M M A LLA H TI | D EN IS E G RÜ N ST EIN | KA TR I KA LLI O | PE RT TI YL IN EN | D IA LA B | N IK O N Z F | SO N Y A 67 00 | parasta aiheesta ONNI 20x Pentti Sammallahti Kreetta Järvenpää Asetelma elää Sony a6700 hybridikamera
Pääsykokeista jäi mieleen myös yllättävä hetki. Raviniemi syntyi 1915 ja kuoli 1973. Valitsin Pècs-kuvan (sama kuva on tämän sivun alaosassa). Turunen sai lopulta kirjoitettua listan loppuun ja totesi, että tämä oli vitsi. JU H A LA IT A LA IN EN PÉ C S, PE N TT I SA M M A LL A H TI. E nsimmäiset muistoni Pentti Sammallahden valokuvista liittyvät pääsykokeisiin muutaman vuosikymmenen taakse. Luulitteko, että me oltiin tosissaan. Hän oli tunnettu muun muassa humoristisista kissakuvistaan. Opinnoista kiinnostuneille vuoden ensimmäisessä Kamera-lehdessä on taas päivitetty listaus valokuvauskouluista. Rauhallista Joulun aikaa ja intoa kaikille jotka suunnittelevat valokuvauksen opintoja ensi vuodelle! Näyttelykuvia ja muistoja uuden vuoden kynnyksellä 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS Pentti Sammallahti: Me kaksi 13.10.2023–25.2.2024 K1, Kämp Galleria Kämp Galleria Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna: ma–pe klo 11–20, la–su klo 11–18 Pääsymaksu 12/6/0 €, Museokortilla vapaa pääsy. Tehtävät olivat kyllä monipuolisia. FAKTANTARKISTUS: viime numeroon oli jäänyt muutama virhe Hilja Raviniemeä koskevaan juttuun. Turussa oli samaan aikaan menossa Down By The Laituri -festivaali. Vanhemmillani oli hevosia, joten varmaan siksi kuva hevosesta ja miehistä tuntui tutuimmalta. Muistelemme nykyäänkin tavatessamme yhteishenkeä, pääsykokeita ja opiskeluaikaa. Pääsykokeita vetämässä oli ryhmä tulevia kouluttajiani: valokuvataiteilija Japo Knuutila, joka toimi linjan vetäjänä, valokuvataiteilija Pekka Turunen, taidemaalari Pekka Hepoluhta ja kirjailija Kari Levola. Oli hienoa äskettäin löytää valitsemani kuva Pentti Sammallahden Me kaksi -näyttelystä K1:sestä. Olin pyrkimässä vasta perustetulle valokuvauslinjalle Turkuun. Tällä kertaa voittajia on poikkeuksellisesti kaksi, tasapistein. Heidät esitellään tutusti laajemmin numerossa 1/2024. Yhtenä koetehtävänä oli valita muutamasta Sammallahden kuvasta yksi ja kirjoittaa siitä tarina ja analyysi. En kyllä enää yhtään muista mitä siitä kirjoitin. Pekka Turunen alkoi kirjoittaa pitkää biisilistaa taululle ja ohjeeksi annettiin laulun esittäminen karaokena lavalla. Päivä oli aurinkoinen ja tunnelma hyvä, vaikkei kukaan vielä tiennytkään kuuluiko 12 valitun joukkoon. JULKAISEMME sivulla 60 Vuoden kuvaaja 2023 -kilpailun voittajan. Kaikki pyrkijät olivat enemmän tai vähemmän jännittyneitä ja minä mietin, että tähänhän ei minun pyrkimiseni kaadu. Viimeisenä kokeena tehtiin Ruissalossa rannalla hiekkateosrakennelma
0400 802 282 tilaajapalvelu@ kamera-lehti.fi. 26 DIALAB Tulostusta suurella sydämellä 56 PÄIVÄLEHDEN MUSEOSSA Jussi Pohjakallio 66 KUVASALKKU Pertti Ylinen Kamera-lehti 6/23 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot D EN IS E G RÜ N ST EI N M IA SU RA K K A PE N TT I SA M M A LL A H TI ID A PI M EN O FF Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 KAMERASEURA 36 KOLUMNI 77 MENNYTTÄ VALOA 78 VÄLÄHDYKSIÄ 80 SEURAT TOIMIVAT 81 MARKKINAPAIKKA 82 SEURAAVASSA NUMEROSSA 83 PE RT TI YL IN EN 4 KAMERA 6|2023 SISÄLLYS Tilaajapalvelu tiistaisin ja torstaisin puh. 6 HARMAAN EMINENSSI Pentti Sammallahti 18 ASETELMA ELÄÄ Kreetta Järvenpää 28 VÄSYMÄTÖN UUDEN ETSIJÄ Denise Grünstein 50 KUVA PÄIVÄSSÄ Outi Törnblom 74 MIELIKUVANI Katri Kallio 44 KUVANKÄSITTELY Säädintyökalu 46 MALLIKOULU Vieraan ikuistaminen 47 LINTUKUVAKOULU Koskikara 71 LUONTOKUVAAJAN KAMERA Simultaanitulkkaava kamera 37 KUUKAUDEN VALINNAT 38 KAMERA TESTISSÄ Sony a6700 41 KAMERA TESTISSÄ Nikon Z f 17 KAMERASEURA RY:N Kevään kurssit 60 VUODEN KUVAAJA 2023 Osakilpailu 3/3. Aiheena: Onni 20 VALOKUVA 200 VUOTTA vai olivatko ne jo
issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. JU H A LA IT A LA IN EN 5 kamera-lehti.fi. K RE ET TA JÄ RV EN PÄ Ä KAMERA-LEHTI 6/2023 ilmestyy viikolla 49. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy toimittaja Timo Ripatti vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Ari Jaaksi, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Tiina Puputti, Risto Raunio, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen, Solveig Wallenius toimitusneuvosto Pekka Punkari, Lea Kömi tilaajapalvelu puh
6 KAMERA 6|2023
1950) osti Rolleiflexinsä 60-luvun alussa, klassikon suurimmat menestysvuodet alkoivat olla jo takana. Kaksisilmäiset peilikamerat ylipäätään menettivät asemansa 60-luvun mittaan, kun kuvaajat alkoivat 7 kamera-lehti.fi. Franke & Heidecken valmistama huippulaatuinen kamera maksoi nimittäin moninkertaisesti enemmän kuin sen tekniikkaa kopioineet japanilaiset. Opettajana hän on jakanut osaamistaan parillekin valokuvaajien sukupolvelle. Se oli jopa viisinkertainen summa japsiversioon nähden. Pentti Sammallahden tuotanto kuuluu mustavalkoisen valokuvan klassikoihin. Inspiraatio uusien kuvien saalistamiseen sykkii yhä vahvana. Markkoja piti sijoittaa hyvinkin tavallisen ihmisen kuukausipalkan verran tai jopa enemmän. Kun Pentti Sammallahti (s. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat PENTTI SAMMALLAHTI HARMAAN EMINENSSI T untuu hämmentävältä, että yli 50 vuotta sitten ostettu kamera on yhä jatkuvassa käytössä
Harjaantumista valokuvalliseen ajatteluun – tai ehkä on joku salaperäinen fotarigeeni – oli tosin tullut jo isoäidin tekemisistä. Pientä huoltoa ja öljyämistä se vaatii silloin tällöin, mutta ei muuta. Samaan aikaan seurassa vaikuttivat muiden muassa Jussi Aalto (s. Sammallahden kuviin yhteys löytyy myös pelkistämisestä, kuvien graafisesta olemuksesta ja vedosten äärimmäisen huolellisesta harmaasävyjen ' ” Aiheeni ovat oikeastaan yksinkertaisia. Muualla ei ollut juuri edes opetusta, eikä valokuvaa pidetty taiteena, Sammalahti muistelee. Olen kiinnostunut luonnosta, mutta en ole luontokuvaaja.” 8 KAMERA 6|2023. Uravalinta oli syntynyt kypsässä yhdeksän vuoden iässä, kun hän oli käynyt katsomassa Family of Man (Ihmisen suku) -näyttelyn Taidehallissa 1959. Hänen kaupunkikuvissaan sommittelulla on keskeinen sija, ne ovat harkittuja ja poikkeavat sillä tavalla nopearytmisemmästä katujen kuvaamisesta. Voi vain ihmetellä 14-vuotiaan silmää ja teknistä kypsyyttä jo näissä varhaisissa kuvissa. suosia käteviä kinokameroita. Sillä olen kuvannut suurimman osan tuotannostani ja se on edelleen tärkein kamerani, Pentti Sammallahti kertoo. Ehkä aivan näin pitkälle menevänä sijoituksena ei nuori Sammallahti ostostaan pitänyt, vaikka olikin jo päättänyt ryhtyä valokuvaajaksi. T uolloin 60-luvulla valokuvataide kukoisti nimenomaan Kameraseurassa. Hildur Larssonilla oli valokuvausliike ensin Kemissä ja sitten Rovaniemellä 1900-luvun alkupuolella. Arkea on kuvissa runsaasti. Ihminen löytyy niistä joko miljöön osana tai suoraan lähestyttynä. Siitä kolmen vuoden päästä kuvia oli esillä ensi kertaa näyttelyssä. Ja isän neuvojen lisäksi uteliaalle klopille lisää oppia oli tarjolla tietenkin Kameraseurassa, johon liittyminen pari vuotta myöhemmin oli tärkeä askel. Hildur meni 33-vuotiaana naimisiin Elis Sammallahden kanssa, jolloin kuvaaminen harmillisesti loppui. – Rollikka toimii yhä aivan yhtä hyvin kuin silloinkin. Suoranaisia esikuvia siltä ajalta tai myöhemmältäkään Sammallahti ei halua lähteä erityisesti nimeämään, mutta yksi nimi nousee kuitenkin esille: Paul Strand. 1945), Keijo Kansonen (s.1952) ja Lauri Nevanlinna (s. Perinteisen kuvaamotoiminnan lisäksi hän otti myös uutiskuvia oululaiseen sanomalehteen. Strand vaihtoi piktorialistisesta tyylistä puhtaaseen valokuvaan, ympäristön tarkkaan taltiointiin. Rolleiflex oli silti edelleen ammattipiireissäkin suosittu kuvanlaatunsa ansiosta. Rullafilmikameroissakin yksisilmäinen eli peilitekniikka oli monen mielestä kätevämpi. 1950) Nuorten kerholaisena Sammallahti perehtyi pimiötekniikkaan ja imi tietenkin vaikutteita toisten kuvaajien tekemisistä. Heidän kolmesta lapsestaan Larsille syntyi viisi tenavaa, joista Pekka on saamen kielen professori – ja Pentti siis isoäitinsä jäljillä
Ajan mestareista yksi suurimmista on tietysti Rembrandt, jonka etsaus Kolme puuta on ollut Sammallahdelle erityisen tärkeä. Se tarkoittaa kuljeskelua, kävelyä, odottelua, kärsivällisyyttä. Parikin sukupolvea suomalaisia valokuvaajia on hankkinut oppiaan Sammallahden kaitsemana. Sen taitajia oli edelleen vähän ja prosessi niiden tekemisessä vaativa. N uori ylioppilas sai työpaikan Kameraseuran entisen puheenjohtajan Matti A. Niissä taiturimainen siveltimen käyttö on istuttanut maisemaan lukuisia yksityiskohtia, ihmisiä, luonnonmuotoja ja ties mitä. Myös runous, etenkin Aaro Hellaakoski, on tärkeää. – En ole koskaan kuvannut minkään teeman varassa, vaan sen mukaan mitä eteen tulee. Moni oppilaista on pitänyt tätä panosta korvaamattomana meikäläiselle valokuvataiteelle. Turvana oli poikkeuksellinen 15 vuoden apuraha. Humaanisuus, ihmisten arvostus on molemmilla niin ikään tärkeä periaate. Sivu 6 Finström, Ahvenanmaa, 1981. Kuvatessa myös aukko, syvyysterävyys, vaihtelee sen mukaan. Joskus maiseman kaikilla yksityiskohdilla on merkityksensä, toisinaan vaikka sumussa esille nousee harvempia asioita. Lähes parin vuosikymmenen opetusrupeaman jälkeen Sammallahti jäi pois apulaisprofessorin hommistaan ja ryhtyi vapaaksi taiteilijaksi. Aikaa matkusteluun ja kuvaamiseen oli vihdoin niin paljon kuin halusi. Sammallahden taidehistorian opinnot vaihtuivat sujuvasti valokuvan opetustyöhön Lahden taidekoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Pitkäsen (1930–1997) valokuvalaboratoriosta. Ja tietysti tuurilla on suuri merkitys myös! Kuvia on kertynyt kotimaan lisäksi Virosta, Isosta-Britanniasta, Islannista, Unkarista, Ranskasta, Ita9 kamera-lehti.fi. Helsinki, 1983 Helsinki, 1982. Olen kiinnostunut luonnosta, mutta en ole luontokuvaaja. Hauska yksityiskohta on se, että aluksi opetus keskittyi juuri värikuvaan. Sammallahden tavoin muutamat muutkin kuvaajat hankkivat huipputason laboratorio-osaamisen siellä, kun alalla ei ollut tarjolla vielä koulutustakaan. Sammallahdella on sen lisäksi usein myös huumori yhtenä elementtinä – Aiheeni ovat oikeastaan yksinkertaisia. Puut, linnut ja koirat ovat aina olleet tärkeitä, sekä tietysti ihmiset. Palaamista yhä uudelleen samoihin paikkoihin. Varanasi, Intia, 1999. Löytyy myös hiukan yllättävä tyylillinen inspiraatio: hollantilainen 1600-luvun maalaustaide ja nimenomaan maisemat. Se oli uuden tekniikan suhteen alan kärkeä, ja Pitkänen itse paitsi menestyvä mainoskuvaaja myös monipuolinen alan vaikuttaja. Kun tytär asuu nykyisin Haagissa, Sammallahti on iloinen päästessään siellä käydessään aina kiertämään museoissa vanhan maalaustaiteen parissa. hallinnasta. – Kuvissani on harvoin vain yhtä pääaihetta, vaan miljöö kokonaisuudessaan on kohteena hollantilaismaalareitten tapaan
En ole kuitenkaan mikään Helsinkikuvaaja, vaan kuvat ovat syntyneet ihan vaan kävelyjen aikana ilman kaupunkikuvaamisen taka-ajatusta. Sammallahti pitää kuitenkin itse tärkeänä myös ajallista merkitystä, historian tallentamista näkymien ja kulttuurien suhteen. Hän kertoo oppineensa olemaan häiritsemättä niitä ja pikemminkin odottelemaan. Toisinaan pukeutumisesta tai jostain kadun yksityiskohdasta voi päätellä vuosikymmenen, mutta sekään ei ole helppoa. Maisemat ovat kaikkialla muuttuneet. Toisaalta eläinten houkuttelussakin on omat niksinsä. Linnut – ja juuri älykkäät varikset – ovat yksi Sammallahden suosikkiaiheista. Puu sijaitsi Helsingin taidemuseon Meilahden rakennuksen vie10 KAMERA 6|2023. – Esimerkiksi kuvaamistani puista lähes kaikki ovat kadonneet Helsingistä. Kuvissa vallitsee siis erikoinen ajattomuuden ja yleistettävyyden kiteytynyt henki. Eräs jo klassikoksi muodostunut kuva on katkenneella oksalla tasapainottelevista variksista. liasta, Yhdysvalloista, Alankomaista, Venäjältä, Bulgariasta, Japanista, Romaniasta, Vietnamista, Turkista, Nepalista, Georgiasta, Marokosta, Kreikasta, Irakista, Intiasta ja Portugalista – siis yli 20 maasta. Tyypillistä on kuitenkin se, että kuvissa ei ole nimetty paikkaa, eikä maa ole välttämättä edes tunnistettavissa
Oksa sai olla paikoillaan useamman vuoden. Pimiössä aikaa työstämiseen menee enemmän kuin tietokoneen ääressä, mutta toisaalta monen mielestä myös jälki on parempi, luonnollisempi. Essaouira, Marokko, 1993. Kerran sitten kaikki osui juuri sopivasti kohdalleen: filmillä oli rakastettu klassikko. Ja jos nimenomaan viihtyy pimiössä Sammallahden lailla, yhdistelmä tuottaa ainutlaatuisen upeaa jälkeä. ressä, ja se pääsi Sammallahden kuviin useita kertoja museovisiittien yhteydessä. S ammallahden kohdalla ei voi kylliksi korostaa taidon ja käsityöläisyyden merkitystä kuvien vedostamisessa. 11 kamera-lehti.fi. Myöhemmin puu on kaadettu ja museorakennuskin kiinni. Hänen ystävänsä Timo Viljakainen (katso Kamera-lehti 3/2023) kuvaili Sammallahtea taikuriksi, jonka veroista vedostusosaajaa ei löydy toista. Hopeagelatiinivedosten harmaat ovatkin aina tarkasti kohdallaan, ja niiden sävyjä riittää. Onnistunut valotus on tietenkin aina hyvän kuvan perusta, mutta sävyjä voi myöhemmin muokata, paitsi tukkoon valottuneita. Digissä puolestaan on varottava valkoisen puhki valottumista. Filmikuvaamisessa periaatteet valotusten suhteen poikkeavat digistä siinä mielessä, että filmillä tummat sävyt ovat ratkaisevia
Niidenkin tekemisessä Sammallahti on kuitenkin poikkeuksellisen tarkka. mustavalkoiseksi digiänkyräksi. Siberia, Venäjä, 1991. Hänestä on ajatuksenakin mukavampi, että kuvat Ansel Adamsin yhdeksän harmaan asteikossa, jossa on lisäksi ääripäinä puhtaat valkoinen ja musta, kuvan valotuksen oppii määrittämään harmaan sävyjen kautta. Musta voi olla harkittu tehokeino, mutta vedoksessa muutkin sävyt täytyy saada kohdalleen. Värikuviakin on tullut tehtyä pari sarjaa ja digipokkari kulkee myös mukana. Tavoittelemani tulos vaatii silti usein pitkän prosessin ja monta valotusta. Käsin valottaessa kuvaajan täytyy osata tunnistaa kuvasta eri harmaasävyt ja päättää, minkä mukaan haluaa valottaa. Toisaalta vedosten hinnat ovat sen verran alhaisia, siis muutamia satasia, että hankintakynnys on matala. Kyllä hopeagelatiinivedoksen vielä erottaa tulosteesta mutta tarkkaan pitää katsoa. Digikameran automatiikka etsii valotusta, joka sijoittaisi mahdollisimman hyvin kuvan osa-alueet harmaan keskimmäiseen kohtaan (Zone V). 12 KAMERA 6|2023. Valokuvataiteilijaksi Sammallahti toimii yhdessä suhteessa eri tavalla kuin useimmat: hän ei määrittele kuvilleen maksimimäärää eli niin sanottuna editiota. Kuvista on tietenkin myös digitaaliset tiedostot, ja niistä on tehty myös tulostevedoksia (myynnissä näyttelyn yhteydessä). Tietotekniikka tunnistaa periaatteessa 256 harmaan eri sävyä, mutta ihmisen silmä toimii toisin. Hän uskoo laadukkailla musteilla ja papereilla niiden myös säilyvän perinteisempien menetelmien tapaan. – Pieniin vedoksiin harmaiden tasapaino on tietenkin helpompi saada. Sammallahti ei kuitenkaan tunnustaudu miksikään Kemiö, 1995
Käteni koskee tyhjyyteen. Varjoni karkasi. Valokuvataiteen museon K1 -näyttelytila kauppakeskus Kämpissä esittelee Sammallahden tuotantoa uran alkutaipaleelta aivan viime vuosiin, eli 1964 – 2022. Aaro Hellaakoski ilahduttavat useampia kuin harvoja paksun lompakon omistajia. Askel jää ilmaan irralleen. Vailla oon ruumista. 13 kamera-lehti.fi. Hän tosin valittelee tahdin hidastuneen, reaktiot ja kädetkään eivät ole entisen vikkeliä, näkökään ei aivan yhtä tarkka. Uusia kuvia hänen Rolleiflexinsä ja toisinaan muutkin laitteet nakuttavat yhä ahkerasti. Kuutamo metsässä Alla unisen oksiston valoa kummallista on, metsän sisällä taikatie, ei mistään tule, ei mihinkään vie. Liuonnut kuutamoon. – Mustavalkoisessa harmaan sävyineen on minulle kaikki tarpeellinen, Sammallahti pelkistää. Mutta näyttely todistaa uusia klassikoita syntyvän koko ajan
Teksti HARRI HIETALA VALOKUVAN 200-VUOTISJUHLAT OVAT EDESSÄPÄIN – vai olivatko ne jo. 14 KAMERA 6|2023
Hän keskusteli aikansa johtavien tutkijoiden kanssa ja pohdinta säilyvien kuvien luomisesta kameran avulla alkoi vähitellen levitä. Ohut kerros bitumia metallipohjalla kovettui valon vaikutuksesta. Briteissä kokeillaan Kuten hyvin tiedetään, valokuvauksen keksiminen tarkoitti tallennusmenetelmän keksimistä. Daguerre julkistaa keksinnön Vuonna 1929 Niépce tutustui Louis Da guerreen, joka oli myös kiinnostunut kuvien tuottamisesta kameraa käyttäen. (Musée Nicéphore Niépce). Niépce aloitti kokeet kuvien tallentamiseksi jo vuonna 1816 käyttäen hopeakloridia, mutta negatiivikuvat tummuivat eikä hän kyennyt pysäyttämään tummumisprosessia. Kuvia valotettiin tuntien ja jopa päivien ajan. Ei ole tiedossa, miten varhain oli jo keksitty Camera Obscura eli neulanreikäkamera, mutta sen parannettua, lasilinssillä varustettua versiota, oltiin käytetty piirustuksen ja maalauksen apuvälineenä jo jonkin aikaa ennen 1800-lukua. Niépcen kuvaama, vanhin säily nyt kuva, noin 1827. Muistelin, että Nicéphore Niépcen tunnettu kattonäkymä, jota pidetään ensimmäisenä valokuvatallenteena, on kuvattu 1820-luvun loppupuolella, joten kohta olisi siis oikea ajankohta. Daguerre on kuvannut näkymän Pariisista vuonna 1838. Niépce kuvasi talonsa ikkunasta kattonäkymän ilmeisesti lähes vuorokauden valotusajalla vuonna 1827. Teksti HARRI HIETALA Niépce kuvasi talonsa ikkunasta kattonäkymän ilmeisesti lähes vuorokauden valotusajalla vuonna 1827. Boulevard du Temple. Thomas Wedgwood (1771–1805) oli varakkaan keramiikkatehtailija Josiah Wedg woodin poika ja hän kokeili valon vaikutusta hopeanitraatilla päällystetylle paperille ja nahalle 1800-luvun alussa, myös kameraa käyttäen, mutta ei onnistunut saamaan aikaan säilyviä kuvia. Hän onnistui luomaan pinnakkaismenetelmää käyttäen kopioita kaiverruksista jo vuonna 1822, mutta nämä kuvat eivät ole säilyneet. Näistä kokeista on sitten säilynyt eräs kuva, joka on ensimmäinen kameralla ja valoherkällä materiaalilla tallennettu ja säilynyt valokuva. T ULIPA eräänä päivänä mieleeni, että kohtahan pidetään valokuvauksen 200-vuotisjuhlia. Diorama-näytökset olivat hyvin tuottoisia. Niépce onnistuu Nicéphore Niépce (1765–1833) syntyi myös varakkaaseen perheeseen ja hoiti tilaa Chalon-sur-Saônessa 1800-luvun alkupuolella. Sitten hän kokeili bitumia valolle herkkänä materiaalina vuosina 1822–1829. Hän harrasti monia asioita ja kehitteli muun muassa polttomoottoria, kunnes kiinnostui litografiasta ja kuvien monistamisesta ja alkoi tutkia Camera Obscuraa. Laitteen avulla voitiin tehdä erityisesti perspektiiviin liittyviä havaintoja. Kamerahan oli jo keksitty. Kuvaa on pidetty vanhimpana säilyneenä daguerrotyyppinä, jossa näkyy henkilöhahmo. Hän oli erikoistunut panoraamamaalauksiin ja vuonna 1822 avatussa Diorama-teatterissa näytettiin valtaville kankaille maalattuja näkymiä, joiden tekemisestä hän vastasi toisen maalarin, Charles Boutonin kanssa. Siellä komeilee kuva monumentista, jossa on vuosiluku 1822! Siis, menivätkö valokuvauksen 200 v-juhlat ohi nyt ihan huomaamatta. Tarkistaakseni asian selailin nettiä ja osuin Nicephore Niépce -kotimuseon sivuille. Kuvaa on todennäköisesti valotettu lähes vuorokauden verran. 15 kamera-lehti.fi
Fox Talbot puuhailee avustajineen kahden kameran kanssa. Alkuun Daguerre kokeili Niépcen tapaan bitumia, mutta kun jälkimmäinen kuoli yllättäen vuonna 1833, Daguerre alkoi kokeilla hopeasuoloja, joiden tummuminen valossa oli hyvin tiedossa saksalaisen Johan Schulzen (1687–1744) 1700-luvun alussa suorittamien kokeiden vuoksi. Suomessa on julkaistu postimerkki vuonna 1989 Valokuvan 150-vuotisjuhlan kunniaksi, eli ajoitus liittyy daguerrotypiakeksinnön julkistukseen vuonna 1839. Daguerre levitti jodikerroksen hopealla päällystetylle kuparilevylle ja valotti levyn kameran avulla. 16 KAMERA 6|2023. Kuvattuaan kokoelman erilaisia kuvia vuosina 1836–1839 Daguerre esitteli töitään Ranskan akatemian jäsenille, jotka olivat niin vaikuttuneita, että lopulta Ranskan valtio järjesti juhlallisen tilaisuuden 19.8.1839 keksinnön julkistamiseksi ”koko maailmalle”. Paperille syntyneestä negatiivikuvasta saatiin positiivi pinnakkaismenetelmällä. Ranskassa keksintö julistettiin vapaaksi koko maailman käyttöön, mutta Talbot hankki menetelmälleen patentin Englannissa vuonna 1841 ja hän onnistuikin hankkimaan tuloja myymällä lisenssejä 1850-luvulle saakka. Ehkäpä onkin parasta juhlia tätä hienoa keksintöä vaikkapa heti, ottamalla lasillisen kuohuviiniä Burgundin alueelta eli sieltä, missä Niépce asui. Kalotypia vuodelta 1846. William Henry Fox Talbot 1846. Postimerkki 1989, Suomi. Tällöin märkälevymenetelmä ohitti kalotypian kuvien laadussa. Daguerre sai akatemian kunniajäsenyyden ja daguerrotypistit levisivät kaikkialle. 1830-luvun puolivälissä hän kokeili valottaa kameran avulla kuvia hopeanitraatilla ja suolalla käsitellylle paperille ja onnistuikin saamaan aikaan säilyviä kuvia. Daguerrotypiat ovat peilikuvia ja uniikkeja Polaroid-kuvien tapaan. Mutta milloin 200-vuotisjuhlat sitten voitaisiin pitää. Vastaisku briteistä Kun englantilainen William Henry Fox Talbot (1800–1877), sai kuulla Daguerren keksinnöstä vuonna 1939, hän oli ällistynyt – hänhän oli keksinyt valokuvauksen jo vuosia aiemmin! Hyvän tutkijakoulutuksen saanut Talbot tutki optiikkaan ja kemiaan liittyviä kohteita 1820-luvulla. Koska Talbotin menetelmässä syntyi ensin negatiivi, josta edelleen voitiin monistaa positiivikuvia, häntä voi hyvin pitää nykyaikaisen valokuvauksen keksijänä. Santé! Louis Daguerre. Valotusajat olivat hyvin pitkiä, mutta kun hän keksi menetelmän tuoda latentti, heikosti näkyvä valottunut kuva esiin elohopeahöyrykäsittelyn avulla, tarvittava valomäärä lyheni olennaisesti. Tarjolla on lähtökohdaksi ainakin tapahtumia vuosilta 1816, 1822, 1827, 1835 ja 1839. Etualalla kuvataan henkilöä, vasemmalla jäljennetään taideteosta. Hän paransi menetelmänsä, jota sittemmin on kutsuttu kalotypiaksi, käyttämällä hopeajodidia valolle herkkänä ainesosana
WEB Valokuvaaja haastavilla markkinoilla 30.1. Lightroom Classic -ohjelman perusteet haltuun etäkurssilla, sopii aloittelijoille. WEB – Yhdistä still ja videokuvaa 29.4. Tiina Puputti. Luonnon lähikuvaus järjestelmä kameralla ja kamerapuhelimella 11.5. 45–90 €. Paavo Hamunen. 35–70 €. PITEMMÄT ETÄKURSSIT ETÄ – Valokuvauksen perusteet 29.1.–18.3. 48–95 €. Teemu Ojala. Kirjansidonnan alkeet valokuvaajille 24.3. Mitä huomioida, jos haluat myydä kuviasi, sinulta tilataan valokuvaustyö tai kuviasi on käytetty luvatta. Kurssi sopii vasta-alkajalle tai unohtuneiden taitojen kertaamiseen. 80–160 €. klo 18–21/10–15. Koulutuspäivä koostuu kouluttajan vetämistä luento-kuvausdemonstraatioyhdistelmistä, kuvaustehtävistä ja yhteisestä kuvapalautteesta. Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka hallitset jo studiokuvauksen perusteet, mutta kaipaat lisävinkkejä studiotyöskentelyyn. Pimiössä opetellaan hopeagelatiinivedostuksen perusteet. Mikko Säteri. 11.1. Täsmäisku miljoohenkilökuvauksen valaisuun. Tarinallisuus liittyy kaiken tyyppisiin kuviin. klo 18–21. Keväälle on toiveesta lisätty useita etäkursseja ja yhden illan webinaareja, tule mukaan linjoille! Seuraa kurssitarjontaa: kamera-lehti.fi/kauppa/koulutus LÄHIKURSSIT Digikamera tutuksi 13.1. 50–100 €. Reino Havumäki. Ohjelmassa löytyy paljon kursseja eri tasoisille valokuvauksen harrastajille, ja se täydentyy pitkin vuotta. WEB Avaimet valokuvanäyttelyyn 11.4. Reino Havumäki. klo 11–17. Tiina Puputti. Kurssi ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameransa ostaneille. 81–162 € Studiokuvauksen perusteet 27.–28.1. 50–100 €. WEB Valo ja vermeet miljööhenkilökuvauksessa 2.5. Tiina Puputti. yhteensä 14 kertaa klo 18–21. Tule tutkimaan, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat kuvan tunnelmaan. Pimiötyöskentelyn perusteet 20.–21.1. ETÄ Kuvaa parempia kuvia puhelimella 6.4. Paavo Hamunen Opi uusia kuvakulmia, tapoja kuvata ja editoida sekä hyödyntää videota ja puhelimen kameraa luontokuvauksessa. Riikka Kaskinen. Marjut Korhonen. WEB Miten pääsen alkuun rakennetun kuvan tekemisessä. ja 16.3. 90–180 €. 45–90 €. Opit kameran tärkeimpien asetusten merkityksen niin, että voit itse vaikuttaa lopputulokseen etkä ole pelkän automatiikan armoilla. KEVÄT 2024 VALOKUVAUSKURSSIT Kameraseura ry:n kurssit Helsingissä ovat kaikille avoimia. WEB Päästä varpaisiin – Yksityiskoh tien huomiointia mallien asennoissa 29.2. Näe esimerkkikuvien avulla, miten eri kuvista rakennettu kuva on koostettu kerros kerrokselta, myös tekoälyä hyödyntäen. 50–100 € Studiokuvauksen jatkokurssi 2.3. klo 10–17. Kurssilla opit kirjansidonnan perustaitoja sitomalla oman kovakantisen kirjan. Opettele hyödyntämään järjestelmäkameran sekä kamerapuhelimen monipuolisia ominaisuuksia valoja videokuvaamisessa. Mitä apurahoja valokuvaajille on tarjolla. Miten toteuttaa graafisia ja pelkistettyjä visualisointeja erilaisiin henkilökuviin, joissa samalla näkyy tarina kuvattavan ilmeessä ja asennossa. klo 18–21. Janne Myllymäki. klo 10–16. Johanna Friskberg. klo 18–20. ETÄ Lightroomohjelman perusteet 10. ILTAWEBINAARIT Nämä etäkurssit sisältävät noin 1,5 h luentoosuuden, jonka päälle/oheen on varattu aikaa osallistujien kysymyksille. Tiina Puputti. Teemu Ojala. Vedostuskurssi 2.–3.2. klo 9–15. klo 18–21. klo 18–20. klo 9–17. klo 18–20. klo 18–21. Hinta 10–20 €. Mitä huomioida henkilövalaisun kehittämisessä valokuvauksellisemmaksi, kolmiulotteisemmaksi ja kasvojen muodot pyöreästi esiin tuovaksi. klo 10–18. klo 10–16. klo 18–20. Illan aikana käymme läpi tärkeimmät kohdat, joiden avulla pääset alkuun, jotta lopputuloksena on laadukas näyttely. Marjut Korhonen. 45–90 € Graafinen visualisointi miljööhenkilökuvissa 4.5. Sinulle, joka kaipaat lisää vinkkejä siihen, kuinka ohjaat kuvattaviasi tavoitteen mukaisiin asentoihin. Tiina Puputti. klo 10–18. WEB Valokuvauksellinen henkilöva laisu – tarkenna studiohenkilövalaisua 8.2. Marjut Korhonen. Kokonaiskesto vaihtelee täten kahdesta kolmeen tuntia. Kameraseura ry:n jäsenillä on kurssin jälkeen käyttöoikeus seuran studioon. klo 10–16. WEB – Kuva ja kerronta mitä haluat kertoa kuvillasi. 6.3. Janne Myllymäki. Kurssilla opetellaan mustavalkofilmin kehittäminen negatiiveiksi ja hopeagelatiinivedostuksen perusteet. Kurssi on tarkoitettu sinulle, joka osaat kamerasi peruskäytön, mutta et ole aiemmin kuvannut studiossa. Kaipaatko uusia vaihtoehtoja valokuviesi esittämiseen
” ” 18 KAMERA 6|2023. KUKKAASETELMAT SYNTYVÄT RAUHASSA KIIREHTIEN Teksti MIA SURAKKA Kuvat KREETTA JÄRVENPÄÄ Olen tullut siihen tulokseen, että intohimo kukkien kuvaamiseen on verenperintönä saatu. Yritin juosta sitä pakoon, mutta se sai minut kiinni jossain kohtaa
– Otin aina mieluummin ne hankalimmat kuvaukset, joissa jouduin hikoilemaan, kuin että olisin vain käynyt kuvaamassa jonkun naaman sieltä täältä. Oli erilaisia lehtiä, erilaisia visuaalisia kokonaisuuksia. Valmistunut Lapin yliopistosta Taiteen maisteriksi vuonna 2005. Järvenpää hankki oman työhuoneen, johon kumppaniksi lähti mukaan lehtijutun kautta tutuksi tullut Meri-Tuuli Väntsi. Oli pakko pitää myös oma valokuvarepertuaari aika isona, jotta pystyi tekemään monen näköistä valokuvaa eri lehtiin. Se tarkoitti myös, että minun piti opetella työskentelemään kukkien kanssa, Järvenpää muistelee vuoden 2016 käännekohtaa. K ukkia rakastavan puutarhurin tytär Kreetta Järvenpää oli varma, ettei hän koskaan ryhtyisi työhön kukkien parissa. Niinpä Järvenpää lähti Turun yliopistoon opiskelemaan elokuvaja tv-tieteitä, ja jatkoi opintoja Lapin yliopistossa videoilmaisu pääaineena ja valokuva sivuaineena. T ein 2016 sen päätöksen, että alan vakavasti opetella kukkien kuvaamista. Järvenpää oli erittäin kriittinen omaa työtään kohtaan ja halusi kehittyä valokuvaajana. Rutiinit olivat hallussa ja Järvenpää oli oppinut kuvaamaan monipuolisesti. Yhteistyönä onkin syntynyt ruokakirjoja, kuten Pataruokaa vuonna 2016. Sinä vuonna äitini kuoleman myötä tuli käsiteltyä oman elämäni suuntaa, ja päätin lähteä taiteessani rohkeasti kohti kukkien kuvaamista. Nuorena, riittävästi rikkaruohojen kitkemistä tehneenä, hän valmisti itse vaatteita ja haaveili vaatesuunnittelijan ammatista. – Olin tullut silloisessa työssäni siihen vaiheeseen, etten oppinut enää mitään uutta, ja olin huomannut, että minua kiinnosti lifestyleja ruokakuvaus. Valokuvaus tuli ensimmäisen kerran mukaan Järvenpään elämään juuri vaatesuunnittelun myötä, kun hän innokkaasti valokuvasi tekemiään luomuksia. Ruokakuvia Järvenpää on tehnyt vuosien varrella myös muun muassa Maku-lehteen. – Siinä vaiheessa, kun totesin, että minusta voisi tulla valokuvaaja, mielenkiintoni oli nimenomaan muotikuvauksessa. Hän ei halunnut päästää itseään helpolla opetellessaan valokuvausta. Unelma vaatesuunnittelijan työstä kuitenkin hälveni, kun hän ymmärsi, ettei työ muotialalla ollutkaan kovin taiteilijamaista, vaan vaati loputtomia saumaharjoituksia, sekä tuotannon parissa työskentelyä. Järvenpää sai vuonna 2006 työpaikan Alma Media Lehdentekijät Oy:ltä. Freelancerius mahdollistaisi myös taiteen tekemisen. Mutta juuri siitä syystä oli sitten helppoa heittäytyä freelanceriksi vuonna 2014. T avallaan Järvenpää pääsi lopulta kuvaamaan myös muotikuvaa tehdessään vaatekuvauksia eri lehtiin. He jakavat työhuoneen edelleenkin. Lisäksi halusin tehdä omaa taidetta, mutta päätoiminen työ julkaisutalossa vei kaiken aikani. Työpaikka löytyi kuitenkin mainoskuvaaja J-P Laakiolta vuonna 2004, jossa Kreetta Järvenpää työskenteli kuvausassistenttina ruokakuvien parissa oppien lisää valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä. omaan valokuvauksen taitojen kartuttamisessa. Väntsin kanssa Järvenpää pääsi kuvaamaan lisää ruokaa, heitä yhdisti samankaltainen visuaalisuus. Olen kuvannut asioita nuppineulasta Volvoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta henkilökuvaukset olivat pääasia, jota silloin tuli tehtyä. – Julkaisutalossa työskentely oli ihan kullanarvoista rutiinin ja kuvaustaidon oppimisen kannalta. Asiat etenivät. Nykyään kukat ovat vieneet kaiken ajan ja jos häneltä tilataan ruokakuvauksia, niihinkin liittyy yleensä kukkia. Siellä piti tehdä nimenomaan monipuolista kuvaa, ei vain yhtä tyyliä. Yliopiston lopputyö olikin yhdistelmä vaatesuunnittelua ja valokuvaa. Nämä vuodet olivat tärkeitä nimenKreetta Järvenpää on taiteilija, jonka intohimona on valokuvata kukka-asetelmia 1600-luvun hollantilaistaiteilijoiden innoittamana. www.kreettajarvenpaa.com www.kreettakreetta.com @ kreettakreetta End Of The May In Osmola, 2022. Valittiin vuonna 2022 Helsingin Vuoden Yksinyrittäjäksi. Hän olisi halunnut luoda mallistoja suurille muotitaloille, tai ainakin siltä vaatesuunnittelijan ammatti hänen unelmissaan näytti. Siellä hän työskenteli seuraavat kahdeksan vuotta. Kukkien kuvaaminen saattaa äkkiseltään tuoda ” Tein 2016 sen päätöksen, että alan vakavasti opettelemaan kukkien kuvaamista.” ' 20 KAMERA 6|2023. Ajatus muotikuvauksesta karisi vähitellen elämäntilanteen myötä, sekä ymmärryksen kasvaessa muotialan epäekologisuudesta