L u ova n k u va a j a n l e h t i • ka m e r a l e h t i . Kaleva F U J I F I L M X10 V I – T E H O P O K K A R I KU U KA U D EN KU VA A JA KIM M O M ET SÄ RA N TA | EM M A SA RP A N IE M I | KA U KO TY KK YL Ä IN EN | H A N N A M A RI SH A KY A N | FU JIF ILM X1 00 VI | SO N Y A 9 III | Suomen EISA Maestron parhaat 3x Kimmo Metsäranta Emma Sarpaniemi Omakuvia ja ystäviä. f i 3/2024 17,50 € Kauko Tykkyläinen Matti J
KAMERA-LEHDEN TEKIJÖITÄ on yhdistänyt intohimo ja rakkaus valokuvaan jo vuodesta 1950 alkaen. Järnefeltin Pyykkiranta teos on vuodelta 1889. Teitä varten olemme lehdet tehneet. Menneet vuodet ovat sisältäneet mahtavia kokemuksia loistavien valokuvaajien ja mielettömän taitavien avustajien kanssa. Valokuvan käyttö maalauksessa erottuu ehkä ihmishahmojen pienenä jäykkyytenä ja pysähtyneisyytenä. Kamera-lehti — lehti, jota kannattaa odottaa! Seuraa Kamera-lehden nettisivuja www.kamera-lehti.fi, siellä ilmoitamme, kun asia etenee. lehti, joka on kädessäsi. Myös saman aikakauden taidemaalari Hugo Simberg alkoi käyttää valokuvia. Haluamme lehden ilmestymisen jatkuvan, lehti tarvitsee nyt apuasi. HAIKEIN MIELIN JÄÄ Kameraseura taakse. Järnefelt vietti silloin perheensä kanssa kesää Pohjois-Savossa Onkiveden rannalla. JU H A LA IT A LA IN EN EE RO JÄ RN EF EL T. Kuvaus jatkuu, uutta kohti! Aikakausi päättyy, toinen alkaa 3 kamera-lehti.fi PÄÄKIRJOITUS Eero Järnefelt 5.4.–25.8.2024 Ateneumin taidemuseo Kaivokatu 2, Helsinki Avoinna: ti–pe10–20, La–su 10–17. Museokortilla vapaa pääsy. Tule mukaan lehden tilaajaksi ja tukemaan rahallisesti Kamera-lehteä, jotta julkaisemista voidaan jatkaa. Järnefelt oli ensimmäisiä suomalaisia taiteilijoita, jotka käyttivät valokuvaa apunaan luonnosteluvaiheessa. Järnefelt maalasi teoksen paikan päällä, mutta käytti apunaan paikalta ottamaansa valokuvaa kaskitöissä olevasta tytöstä ja miehestä. Tytön mallina oli piika Johanna Kokkonen. Siihen on mahtunut 48 lehteä ja tämä, 49. Kaski-teos vuodelta 1893 on ehkä tunnetuin Eero Järnefeltin työ. Lehden tilaukset on jo viime syksystä alkaen jaksotettu ja laskutettu päättymään automaattisesti tähän kesäkuun numeroon, joten tämä ei vaadi tilaajilta toimenpiteitä. Nyt ponnistamme jatkoon ilman Kameraseuraa. Kiitän omalta osaltani kaikkia, jotka ovat antaneet panoksensa Kamera-lehdelle. Erityiskiitos sinulle, lehden tilaaja. Järnefelt tulee taiteellisesta suvusta ja on tunnettu erityisesti maisemaja muotokuvamaalauksistaan. Järjestämme Mesenaatti-kampajan syksyllä, jonka tuella keräämme varoja lehden tuottamiseen. K esän aikana kannattaa käydä Ateneumin taidemuseossa; esillä on yli 200 Eero Järnefeltin (1863–1937) teosta. Tästä löytyy useita valokuvia. Kuuleman mukaan Kokkonen oli purskahtanut itkuun nähdessään maalauksen, sillä hänet oli kuvattu maalauksessa resuisena, tukka hapsottavana ja nokea naamalla sen sijaan, että hän oli kuvaa varten pukeutunut parhaimpiinsa ja hiukset suittuna palmikoille. Taulun malleina on ollut talon väkeä ja naapureita. Melkein kuusi vuotta olen ollut Kameraseuran palveluksessa. Pääsymaksu 22/12 €
6 KUUKAUDEN KUVAAJA Kimmo Metsäranta 12 KESÄPARATIISI Susa Junnola 20 KATSEENHALLITSIJA Emma Sarpaniemi 46 TOSITARINOITA Hannamari Shakya 50 SUDENKORENTOJEN MAAILMA Kauko Tykkyläinen 68 MIELIKUVANI Matti J. Kaleva 24 HENKILÖKUVAUS MILJÖÖSSÄ 30 LINTUKUVAKOULU Valon luonne 42 KUVANKÄSITTELY High Pass -terävöinti 33 KUUKAUDEN VALINNAT 34 KAMERA TESTISSÄ Fujifilm X100 VI 38 KAMERA TESTISSÄ Sony a9 III 42 VANHA OBJEKTIIVIT Tominon 105 mm f/4,5 45 KAMERASEURA RY:N Syksyn kurssit 55 VALOKUVAKILPAILU 56 SUOMEN EISA MAESTRO 2024 Voittaja Iina Kautto 14 KUNNIANOSOITUS VALOKUVALLE 60 SIGNE BRANDER 64 VALOKUVAUKSEN SANANSAATTAJA Kamera-lehti 3/24 Tekniikka Opastus Osallistu Lisäksi Vakiot JU H A LA IT A LA IN EN K A U KO TY K K YL Ä IN EN K IM M O M ET SÄ RA N TA H A N N A M A RI SH A K YA Voittajat PÄÄKIRJOITUS 3 VÄLÄHDYKSIÄ 19, 49, 59, 63 KAMERASEURA 44 KOLUMNI 71 MENNYTTÄ VALOA 72 SEURAT TOIMIVAT 74 4 KAMERA 3|2024 SISÄLLYS Hyvää kesää!
EM M A SA RP A N IE M I KAMERA-LEHTI 3/2024 ilmestyy viikolla 25. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä. Kamera-lehti on Aikakausmedia ry:n sekä Expert Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. JU H A LA IT A LA IN EN 5 kamera-lehti.fi. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. postitus Posti Green ilmastoystävällinen jakelu. Kamera-lehti edustaa Suomea Expert Imaging and Sound Association -järjestön Photopalkinto raadissa. 0400 802 282 Parhaiten tavoitat meidät tiistaisin ja torstaisin klo 10.00–12.00. tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi mediamyynti Marko Sormunen P. 040 567 0988 marko.sormunen@kamera-lehti.fi julkaisija Kameraseura ry, Helsinki Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. www.kamera-lehti.fi www.facebook.com/ kamera-lehti @kameralehti Painotuote 4041 0955 YM PÄ RISTÖMERK KI MILJ ÖMÄRK T TOIMITUS postiosoite Tallberginkatu 1 C 81, 00180 Helsinki, Finland puhelin 0400 802 282 sähköposti etunimi.sukunimi@kamera-lehti.fi päätoimittaja , art director Kristiina Haaga kuvankäsittelyt Juuso Joutsela/Takomo Tuotanto Oy vakituiset avustajat Katarina Boijer, Harri Hietala, Sanna Hillberg, Yki Hytönen, Arja Krank, Jaana Kotamäki, Juha Laitalainen, Tuomo Manninen, Tero Miettinen, Ilpo Musto, Timo Ripatti, Kristiina Sievi-Korte, Kaisa Sirén, Mia Surakka, Jari Tomminen toimitusneuvosto Tuomo Manninen, Lea Kömi tilaajapalvelu puh. issn 0022-8133 kirjapaino Grano Oy Vaasa SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti
6 KAMERA 3|2024
Kaikki epäoleellinen on poissa, myös jäljet ihmisistä. Teksti TERO MIETTINEN Kuvat KIMMO METSÄRANTA MUODON VUOKSI ja värin –. Katsoja joutuu pohtimaan tapaansa havainnoida tuttujakin miljöitä. Kimmo Metsärannan pelkistetyt arkkitehtuurikuvat vievät todellisuuden rajoille
Talot eivät sentään kohoa kolmiulotteisina mutta silmää on silti hämätty näppärästi. Katukuvaaminenkin vaatii kärsivällisyyttä ja sopivien paikkojen etsimistä, eikä sattumaan ole luottamista. Lucien Hervé esimerkiksi loi maineensa Le Corbusierin arkkitehtuurin kuvaajana, Julius Shul manin kuvat ja Frank Lloyd Wrightin arkkitehtuuri ovat erottamattomia monen mielessä tai Berenice Abbottin New York tuntuu heti tutulta. Vain taivas on kaikissa vaihdettu yhdenmukaiseksi. Kimmo Metsäranta •syntynyt 1978 Nurmijärvellä. Valokuva taiteen kandiopintojen lopputyökin syntyi yhdistämällä elokuvien stilleihin omia kuvia Yhdysvalloista. Suomessakin on lukuisia alan huippuja, edesmennyt Simo Rista, Jussi Tiainen tai Kari Hakli muiden muassa. Muotojen lisäksi pastellimaisilla väreillä on keskeinen asema kokonaisuudessa. •lukuisia yksityisja ryhmänäyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Lavasteita muistuttavat kuvat luovat yllätyksellisiä jännitteitä ja säröjä mielikuviin arkisesta todellisuudesta. •Notes on a Place sai Vuoden kauneimmat kirjan palkinnon valokuvataiteen sarjassa 2023. – Americana on kiehtova mutta vaikea aihe. •Valokuvataiteen maisteri 2015 (Aalto Yliopisto). •tehnyt kaupallisia kuvauksia asiakkaina mm. A mericana, amerikkalaisen kulttuurin olemus ja symbolit kiehtoivat Kimmo Metsä rantaa opiskeluaikoina. Epätavallinen, surrealistinen tunnelma on niin vahva, että varmasti ensi kerralla noiden talojen ohi kulkiessaan muistaa nostaa katseensa. Metsäranta ei toisaalta edes yritä edustaa perinteitä. Tulivuorten ja jääkenttien saaren mittakaavaltaan toisenlaiset rakennukset ovat saaneet saman minimalistisen olemuksen kuin helsinkiläinen arkkitehtuuri. Ne eivät kuitenkaan yleensä ole kuvina kovin erityisiä, taitavia turistikuvia parhaimmillaan. Se kuitenkin kasvoi kaupunkitilan kokemuksellisuuteen keskittyväksi sarjaksi. Silloin talot ja maisemat olivat luonteva kohde, koska ne pysyivät kiltisti paikoillaan pitkän valotuksen ajan. Värien käyttö on toinen keskeinen piirre. Turistina uudessa paikassa näkee paljon kiinnostavaa, joten niitä kohteita saattaa innoissaan tallentaa kamerallaankin. Suurin osa kuvista on kuitenkin kertynyt lähes vuosi kymmenen aikana kantakaupungin eri osista kuten Töölöstä, Kalliosta ja Punavuoresta. Efektiä ei välttämättä aluksi edes huomaa: taivas on kaikissa kuvissa ikään kuin pilvipoutaisen päivän vaalea harmaa. – Värit kuvissa ovat hyvin lähellä alkuperäisiä. https://www.kimmometsaranta.com/ @kimmo_metsaranta Sivu 7 Talonpojantie St. Myöhemmin arkkitehtuuri sai myös yhteiskunnallisen ulottuvuuden eli vauraan ja köyhän asumisen erot kertoivat tarinoitaan ihmisten arjesta. Ja tietenkin arkkitehtuuri on myös muotojen taidetta. Tuo maineikas hahmo tunnetaan arkisten yksityiskohtien kautta yhteiskuntaa heijastelevista kuvistaan. Kun kuvista siivosi kuvankäsittelyssä häiritseviä yksityiskohtia, kuten sähköjohtoja, roskia tai mainoskylttejä, oleellinen pääsi paremmin esille. Fazer, Hewlett-Packard, Nokia, Flow festival, Wolt ja Time Magazine. T yylisuuntana funkkis taipuu jo luonteeltaan erityisen hyvin Metsärannan pelkistyksiin. Ehkä samalla löytää myös muita kiinnostavia yksityiskohtia ja tutkii tuttua miljöötä uusin silmin. William Eggleston oli silloin – ja on yhä – yksi hänen suosikkejaan. Metsäranta on miettinyt paljon tapoja, joilla yleensä katsomme ympärillemme. Siitä on nähnyt niin valtavasti kuvia, että se ohjaa väistämättä ajattelua. A rkkitehtuurin kuvaamisella on yhtä vanhat perinteet kuin valokuvalla ylipäätään. Aluksi kyse ei ollut suunnitelmallisesta kuvausprojektista, vaan eräänlaisesta silmän harjaannuttamisesta. Niitä ei siis ole juuri muokattu, vaikka editointi muuten on tietysti oleellinen vaihe. Monet kuvista ovat myös kauniita värin ja muodon tutkielmia, jotka lähenevät abstraktia ilmaisua. Valokuvaajan täytyy kuitenkin aina löytää oma tapa havainnoida ympäristöään, Kimmo Metsäranta pohtii. Kun tämän vei vielä askeleen pidemmälle, katosivat ikkunat ja ovet, samoin monet muut vailla merkitystä olevat seikat. Kun ryhtyy tekemään tietoisemmin valintaa siitä, mitä kuvaa, luisuu helposti toiseen kliseeseen: moni muukin on katsonut samoille takapihoille tai puotien hallitsemille pikkukujille. V alokuvasarjassa Notes on a Place on kyse pohjimmiltaan samasta asiasta: katsomisen tavasta, yksityiskohtien löytämisestä ja niiden pelkistämisestä. Rakennuksen siis saattaa tietää nähneensä, mutta siinä on jotain outoa – ja mielessään katsoja ryhtyy pohtimaan, millainen tuo talo onkaan, ja onko sen roosanvärinen julkisivu tosiaan noin hempeä. Niinpä jotkut kuvaajat tulivat kuuluisiksi juuri taitavuudestaan tallentaa valon ja rakenteen kiehtovuus. Siksi turistina olemista ja vakavaa kuvaamista on vaikea yhdistää. Aika ja tarkka silmä ovat tärkeät välineet, kun etsii kuvauskohteita. Arkkitehtuurista ammentavassa sarjassa on tuttuja kulmia Helsingistä ja toisaalta vieraasta ympäristöstä Islannista. Niin kävi myös ihmisille ja heidän jättämilleen elämän merkeille. – Arkkitehtuurikuvauksessa on tietysti käytetty esimerkiksi palkkikameraa. Kun nosti katseen ylös töihin kävellessä huomasi talojen yksityiskohtia, värejä ja muotoja. Se korostaa talojen pastellisävyjä, ja lisäksi tuo pieni muutos luo eräänlaisen syvyysvaikutelman. Sturenkatu St. Omat kuvani on kuitenkin 8 KAMERA 3|2024. Osan rakennuksista tunnistaa helposti, kuten hotelli Tornin tai Stadionin, joistakin syntyy erikoinen tuttuuden ja vierauden yhdistelmä. • Valokuvataiteen kandidaatti 2009 (Turun Taideakatemia)
9 kamera-lehti.fi
10 KAMERA 3|2024
Persoonallisella ilmaisulla – kuten ” Omat kuvani on kuitenkin otettu tavallisella kinokameralla ja perusobjektiivilla. Reynimelur St. Kuvaaminen asiakkaalle on siis aina monellakin tapaa varsin erilaista kuin omien projektien tekeminen. 11 kamera-lehti.fi. Lopputuloksen kannalta vaikutus on paljon vähäisempi kuin tulee ajatelleeksi. Hän itse pitää näyttelyitä niiden tietystä työläydestä huolimatta parhaana tapana esitellä kuviaan. – Ajauduin aikoinaan hiukan sattumalta videotuotantojen ohjaajaksi, mutta se ei lopulta tuntunut omalta. K evään aikana Metsärannalla on ollut useita näyttelyitä, joiden valmistelu ja ripustaminen vievät oman aikansa. Esimerkiksi kameraksi kävi pitkään vanhempi Canonin runko, vaikka pari uudempaakin mallia oli jo markkinoilla. Teokset ovat kuitenkin aina ykkönen. Kirja oli luonteva keino saattaa laaja aineisto yhdeksi kokonaisuudeksi. Vapautta on selvästi vähemmän. Metsäranta toteaa perään, että toisaalta valokuvan sarallakin kaupallisissa kuvauksissa on stylistinsä ja muut erityisosaajansa. Digitaalinen työskentely on toisenlaista – mutta myös yhteisiä piirteitä siis löytyy. Notes on a Place (Khaos Publishing, 2023) kirjaa on myynnissä kustantajan verkkokaupassa. Linjat on sitten oikaistu jälkikäsittelyssä. Teknologia ei kuitenkaan Metsärannan mukaan ole koskaan ollut erityinen houkutin. otettu tavallisella kinokameralla ja perusobjektiivilla. Kuvia löytyy nykymalliin myös esimerkiksi Instagramista, mikä on paljolti nimenomaan kanava markkinoida omaa tuotantoa. Niissä tekniikalla on suurempi merkitys ja muutosvauhti vielä nopeampi. Kuva ei ole oikeastaan edes puolivalmis, kun painaa laukaisijaa eli iso osa työstä tehdään sen jälkeen. Samalla tavalla intensiivistä oli myös pimiötyöskentely, jota Metsäranta sanoo rakastaneensa kokeiluineen kaikkineen. Tosin omaa tyyliäkin voi päästä toteuttamaan, kun pakolliset kuviot on hoidettu. Vilhonvuorenkatu St. Samoin on huomioitava toimeksiantajan joskus tarkatkin määritykset halutusta jäljestä. Linjat on sitten oikaistu jälkikäsittelyssä.” Metsärannan selkeällä, pelkistävällä otteella – on ollut tietenkin merkitystä asiakkaan valitessa kuvaajaa. Siihen uppoutuminen vie usein tuntikausiksi niin syvälle keskittymisessä, että ajantaju ja ulkopuolinen maailma katoavat. Se on toisaalta pois uusien kuvien tekemisestä. Laugarbraut St. Videoissa on lisäksi aina iso työryhmä, mikä poikkeaa valokuvaajan työstä. Metsäranta ei kuitenkaan erityisemmin lämpene kaikille brändin rakentamisen välineille. Metsäranta kertoo hiovansa editoinnissa kaikki yksityiskohdat äärimmäisen tarkasti
Kesämaja-alueita on yhdeksän. Saunakuvista järjestettiin myös pienimuotoisia näyttelyitä kirjassa esitellyissä saunoissa, kuten Allas Sea Pooolissa ja Tampereen Rajaportin saunassa. Neliöitä majoissa saa olla 14. Valokuvien lisäksi tarjolla on arkistotallenteita suomalaisesta sauna kulttuurista, sekä Karoliina Gröndahlin Lauan taisauna-niminen videoinstallaatioteos. Siirtolapuutarhoista poiketen niiden ympärille ei saa rakentaa aitoja, ja kaupungin säännöt vaativat pitämään ympäristön luonnontilassa. Teksti KATARINA BOIJER Kuvat SUSA JUNNOLA PARATIISI LÖYTYY LÄHELTÄ I nnokas purjehtija, luonnossa liikkuja ja palstaviljelijä Junnola mietti korona-aikana minkälaista projektia alkaisi tehdä seuraavaksi. – Ennen saunomista pidettiin lähinnä miesten harrastuksena, mutta nyt myös nuoret naiset ovat löytäneet saunomisen autuuden, mikä on ilahduttavaa, hän päättää. Pienen terassin ja ulkovaraston saa rakentaa, mutta saunaa tai kellaria ei. 12 KAMERA 3|2024. He ilahtuivat siitä, että joku oli kiinnostunut näistä ainutlaatuisista pikkuisista mökeistä, hän sanoo. Helsinkiläisen Susa Junnolan elämänmakuisista kuvista välittyy rento ja iloinen tunnelma. Saunakuvat hautautuivat moneksi vuodeksi, kunnes Berliinistä otettiin yhteyttä, ja pyydettiin näyttelyä pohjoismaisten lähetystöjen yhteistaloon. Ryhmään kuului viisi toimittajaa ja Junnolan kollega Liisa Takala. – Kävelin Herttoniemen Kivinokassa harmaana talvipäivänä. Mielestämme yleiset saunat tarvitsivat oman kirjan, ja kustantaja näytti vihreää valoa. Siellä on myös terassi, jossa sijaitsee kaksi saunaa. Helsingissä on yli 1500 kesämajaa merenrannoilla ja saarilla, ja ne sijaitsevat yleisillä virkistysalueilla. Avajaiset olivat tammikuussa, ja näyttely jatkuu huhtikuun puoleenväliin 2024 asti. Junnola sanoo, että yleiset kaupunkisaunat voivat hyvin. Tottakai lähdin Liisa Takalan kanssa mukaan! Paikkahan on aivan upea. Myös itse kävin projektin myötä monissa näistä paikoista ensimmäistä kertaa. Ihmiset ovat metsäisessä ja luonnollisessa miljöössä kirjaimellisesti kuin kotonaan. – Useat kesämaja-alueet ovat helsinkiläisillekin hiukan vieraampia. Minua olivat aina kiehtoneet alueen kesämajat, ja minkälaisia ihmisiä siellä asuu. Hän on kuvannut niin kesämajojen tunnelmaa kuin yleisiä saunojakin. Turun Taideakatemia) https://junnola.net/ eikä projekti ei ole vieläkään päättynyt, vaan hän jatkaa mielellään sen parissa. Kaupunkisaunoja, Sompasauna. S aunaprojekti puolestaan alkoi kymmenisen vuotta sitten kun ''vapaiksi naisiksi'' nimetty ryhmä kävi yhdessä syömässä. – Ravintolassakäynnin lisäksi mukaan tuli saunominen, ja idea saunakirjasta syntyi. Kesäparatiisi, Kivinokka. Kieltäytyjiä oli vain yksi. Lumen peittämiä majoja katsellessani ajatus alkoi muhia, hän kertoo. Ja yllättävän hyvin ihmiset lähtivätkin mukaan. Seuraavaksi piti löytää majojen asukkaat. Kaupunkisaunoja-kirja ilmestyi vuonna 2017. Ne ovatkin olleet niin suosittuja, että ovat loppuun varattuina koko ajan. Junnolan Kesäparatiisi-sarjassa esitellään kesämajoja asukkaineen muun muassa Lammassaaressa, Kivinokassa, Vasikkasaaressa ja Lammassaaressa. Asukkaat ottivat todella vieraanvaraisesti vastaan, ja he olivat selkeästi ylpeitä majoistaan. Junnola kuvasi kesämajoja koko koronakesän ajan, Susa Junnolan Susa Junnola •syntynyt 1968 •freelance valokuvaaja •valmistunut Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksesta (nyk. Mökkiläiset ovat tehneet paikoista omansa näköisiä ja viehättäviä, ja kuvista välittyy lämmin ja huoleton tunnelma
Kuvamäärän räjähdysmäisen kasvun rinnalla ekologinen ajattelu ja maapallon rajat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen. Samaan aikaan valokuva on kehittynyt pienen piirin harrastuksesta ko ko kansan demokraattiseksi huviksi, mutta toisaalta arvostetuksi taidemuodoksi. Lisäksi tekoäly tuottaa käskytettyjen sanojen ja laskenta tehonsa voimalla uutta materiaalista volyy mia jatkuvaan kuvavirtaan. Miten valokuvataiteilijat Stefan Bremer, Vilma Pimenoff ja Heidi Piiroinen kokevat valokuvan tänään. Kamera on läsnä kaikkialla, valo kuvia käsitellään silmänräpäyksessä joko hajamielisesti cappuccinokupin ääressä tai tarkkaan harkiten studion näyttöpäätteellä. Aikoinaan valokuvaan pystyi luottamaan, varsinkin dokumentaarisessa tai journalis tisessa kuvassa – toki siinäkin oli useita eri laisia tekemisen tasoja ja realiteetteja. Useat valokuvan ammattilaiset ovat vii me vuosina jakaneet huolensa kuvamäärän eksponentiaalisesta lisääntymisestä ja valo kuvan todistusarvon rapautumisesta. Kysymys on vii me kädessä siitä, mihin kuvassa voi luottaa. Va lokuvilla ajetaan myös poliittisia agendoja ja irrallisia valokuvia liitetään yhä sensaatio maisempiin asiayhteyksiin. – Tällä hetkellä tekoäly tulee muutta maan valokuvan kenttää: näkemistä, koke mista, moraalia ja etiikkaa. V ain muutos on pysyvää.” Tämä He rakleitoksen (n. 500 eaa.) muotoile ma elämänviisaus sopii myös valo kuvaajan alati muuttuvaan rooliin. Valokuvaus ja kuvatuotanto ovat resurs seja kuluttavaa siinä missä moni muukin toiminta. Valo kuvaajat ovat historian aikana siirtyneet lukuisten välivaiheiden siivittäminä valo kuvan ensimmäisistä elohopeahöyryistä digitaaliseen kuvaan, videon ja tekoälyn maailmaan. Kyse on eko " Kysymys on viime kädessä siitä, mihin kuvassa voi luottaa?" -Stefan Bremer Kunnianosoitus valokuvalle On aika hiljentyä hetkeksi valokuvan peruskysymyksen äärelle: Mikä tekee valokuvasta erityisen. Vilma Pimenoff näkee valokuva taiteen alueella uusia mahdollisia kehitys kulkuja: – On ilahduttavaa, että valokuvataidetta esitetään ja toteutetaan nykyään mitä erilai sin tekniikoin. Valo kuvamateriaalit ovat vaihtuneet vuosikym menien saatossa, kuten ajatukset ja ihanteet kuvantekemisestä. Teksti LAURI ERIKSSON ' 15 kamera-lehti.fi. Samalla on kyseenalaistettu, että onko aina järkevää tehdä näyttelyihin fyysisiä vedoksia ja kehystyksiä – tuottaa li sää tavaraa tähän maailmaan. Valokuvataiteessa on havaittavissa samaan aikaan jotain harvinaisen henkilökohtaista ja yhteisöllistä, sillä valokuva liikkuu sujuvasti itseilmaisun, politiikan ja historian leikkauspisteissä. Valokuvalla on vahva yhteys mieltämäämme todellisuuteen ja muistoihin. Sosiaalisen median arkipäivässä geneeristä kauneutta lisätään, maisemaa dramatisoi daan ja eitoivottuja asioita poistetaan. Nyt joudumme miettimään vielä tarkemmin va lokuvauksen lainalaisuuksia: dokumentoin nin ja tilanteiden taltioinnin todellisuutta, toteaa Stefan Bremer. Vaik ka valokuvia on manipuloitu läpi historian, tänään kysymys valokuvan olemuksesta ja luotettavuudesta tuntuu erityisen ajankoh taiselta
Kuva massasta kuitenkin nousevat ajatuksella ja ymmärryksellä tehdyt tarinat, sanoo Hei di Piiroinen. 1953) Kuvannut vuodesta 1967 Toisen polven valokuvaaja (isä Caj Bremer) Taideteollinen korkeakoulu, 1974–1980 Opettajana Suomen taidekorkeakouluissa 1977–2020 Näyttelytoimintaa 1980– Kirjoja ja julkaisuja 1985– Taiteilijaprofessori, 1999–2004 Kuva: Philip Dean Vilma Pimenoff (s. – Valokuvassa erityistä on hetki, mitä ei saa useilla muilla välineillä tai keinoilla kiteytettyä. Valokuvataitei lijat etsivätkin tekemisen rajoja nykytai teen materiaalisissa ja eimateriaa lisissa ulottuvuuksissa. Siksi kuvien tulvassa myös yh dellä ja erityisellä kuvalla on paikkansa. Valokuvataiteilijat harvoin ja kavat keskenään samaa näkemystä kuvan tekemisestä. The Photographers’ Gallery, Lontoo, Moscow Multimedia Art Museum, Istanbul Billboard Festival, Riga Photography Biennale, Circulation(s) Festival Paris. logisista valinnoista, ja siinä äänensävy on viime vuosina muuttunut. Mutta samalla tai to hyödyntää muita välineitä korostuu, ar velee Piiroinen. Valokuvaaja on usein kuin editoija tai kuraattori, joka pohtii, miten kertoa tarina tässä ajassa. Näin valo kuvassa on läsnä vääjäämätön subjektiivi suus — tarina kerrotaan aina jonkun näkö kulmasta. Lisäksi kuvan tulkinta ta pahtuu aina siinä ympäristössä ja kulttuu rissa, missä sitä katsotaan, kertoo Pimenoff. Edit – vuoden aikakauslehtikuvaaja palkinto, aikakausmedia, 2017 https://www.vilmapimenoff.com @vilmapimenoff Heidi Piiroinen (s. Tekijän näke mys on yhä tärkeämpää aikakaudella, jota hallitsevat dopamiiniriippuvuus, lyhytjän nitteisyys sekä erilaiset häiriötekijät. Siksi kerronnan muoto korostuu: mikä muoto sopii mille jo välineensä vuoksi. Valo kuvan laatu näkyy tekijän omaperäi senä suhtautumisena ja herkkyytenä tutki maansa aiheeseen. Näin se eroaa esimer kiksi maalaustaiteesta tai performanssista. Nykyään valokuvanäyt telyissä liitetäänkin mukaan esimerkiksi kin tarinalle. Olen havainnut jonkinlaista hidastumista kuvan tekemi sen tavoissa. 1978) Helsingin Sanomien valokuvaaja 2006–2022, freelancer vuodesta 2022 Turun Taideakatemia, 1998–2002 Lahden muotoiluinstituutti, kuvajournalismin opinnot, 2002–2004 Stipendiaattina Berkeleyn yliopistossa 2015–2016 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto 2019 (yhdessä Kimmo Oksasen kanssa) Patricia Seppälän säätiön kuvajournalismipalkinto, 2020 ViCCA-maisteriopinnot, Aalto-yliopisto, 2024– https://www.heidipiiroinen.com @heidipii Kuva: Stéphane Querrec 16 KAMERA 3|2024. – Kuvajournalismissa tarinankerronnan taidot tulevat yhä tärkeämmäksi, kun sa malla teknologiset mahdollisuudet ja apu välineet lisääntyvät perinteisen valokuvan rinnalla muun muassa äänen, liikkuvan kuvan ja tekstin alueella. – Valokuvan vahvuus on sen suoruus ja toisinto todellisuudesta, mutta samaan aikaan sen vaikeus liittyy manipuloinnin helppouteen. Valokuvan tekemisen mahdollinen hi dastuminen tuntuu hyvältä suunnalta, mut ta samalla tekijöillä kasvaa huoli, että löy tääkö valokuvan herkkävireinen viesti enää perille loputtomassa ja ruuhkaisessa infor maatiotulvassa. Uskon, että tällaisen kuvan tai tekijän arvo nousee. Valokuva ja maailmassa oleminen Millaista on työskennellä valokuvan ver kostoissa. Valokuva poik keaa mediana mielikuvituksen tuotteesta Stefan Bremer (s. Joillekin valokuva saattaa olla omaelämäkerran muistikirja, toiselle taas sosiaalisten epäkohtien megafoni. Yhtäältä yksi vannoo konseptuaalisen taiteen voi maan ja toisaalta toinen sattumaan sekä nomadiseen harhailuun. – Minua kiehtoo valokuvassa todistus aineisto eletystä elämästä. Kysymykset paljastavat, että mikään kuva ei ole neutraali, vapaa tai irti todellisuudesta. Kuka on kuvan tekijä tai miksi kuva on tehty. Joskus valokuva toimii vain inspiraation lähteenä tai osana teos kokonaisuutta. Valokuvan todellisuus Valokuva kuuluu nykyään länsimaalai sen ihmisen verenkiertoon niin saumatto masti, että harvoin tulee pohtineeksi sen rajoja tai olemusta. En ole huolissani valo kuvataiteen puolesta, sillä valokuva aina suodattuu tavalla tai toisella välineen ja te kijän kautta, hahmottelee Bremer. Muutenkin on terveellistä kysyä, mihin ylenpalttista ku vantuotantoa tarvitaan. Yk sikin kuva pystyy parhaimmillaan näyttä mään jotain sellaista, joka resonoi yksilössä tai yhteisössä. Valokuva on taidemuo tona identiteettien, poliittisten sitoumusten ja historiallisten konventioiden leikkaus piste. Mikä valokuvasta te kee erityisen. 1980) Freelancer valokuvaaja vuodesta 2004 Valokuvataiteen maisteri, LCC, University of the Arts London, 2011 Teoksia esillä mm. Valokuva on tietyssä määrin totuudenmukainen, sitä voidaan ajatella to disteena, mutta yhtä lailla jonkun henkilön todistuksena tai näkemyksenä. Vaikka valokuvassa on vahva yhteys mieltämäämme todellisuuteen – mitä se ikinä onkaan – valokuva on voimakas vai kuttamisen väline
Nyt esillä oleva 140 kuvan näyttely on hänen ensimmäinen Pariisissa. Italiassa syntynyt, 50-vuotisen uran Ranskassa tehnyt Roversi jatkaa kuvaamista digikameralla omalla uskollisella tyylillään. Roversi on tavoittanut kuvissaan intensiteetin, voimakkuuden mutta samalla myös herkkyyden häivyttäen ja kadottaen kuvattavan. Roversi on tehnyt yhteistyötä johtavien muotitalojen ja -lehtien kanssa Comme des Garçonsista, Diorista ja Guerlainista Armaniin, Chaneliin ja Lancômeen. NÄYTTELY Paolo Roversin valokuvanäyttelyä kiertäessä ymmärtää, mikä on hänen menestyksensä salaisuus. Valokuvat ovat unenomaisia ja salaperäisiä. Uteliaisuutensa, näkemyksensä ja intohimonsa valokuvaukseen ansiosta Roversista on tullut inspiraation lähde niin valokuvaajille kuin muodin maailmalle. Niissä yhdistyy kaupallisen valokuvauksen ja myös kuvataiteen ilmaisutapoja. — Laila Alanen VÄLÄHDYKSIÄ Paolo Roversi 16.03–14.07.2024 Palais Galliera, Paris www.palaisgalliera.paris.fr 19 kamera-lehti.fi. Työn edistyminen hyväksyen sattumat ja virheet olivat mahdollisuuksia kehittää tyyliä, Roversi sanoo. Ne ovat joskus lähempänä 1800-maalauksia kuin nykymuotia. Roversin studio, isokokoiset kamerat ja Polaroid-kuvat ovat myös määrittäneet seK U VA T: PA O LO RO VE RS I PAOLO ROVERSI kä hänen työskentelytapaansa että estetiikkaansa. Jokainen hänen muotikuvansa on muotokuva sisänsä
Usein katsoja kiinnittää huomionsa kiinteään katsekontaktiin, joka on osa Emma Sarpaniemi vuonna 1993 syntynyt, Helsingissä asuva valokuvataiteilija. Kyse oli kuitenkin vain yhden kuvan herättämästä assosiaatiosta, Sarpaniemi muistelee. Sarpaniemi asettuu jonnekin näiden luokittelujen ulkopuolella: kuvissa hän on oma itsensä. Välillä puolestaan nimi – tai idea siitä – tuottaa kuvan. Omakuvien aineksia ovat ystävyys, huumori ja perinteen kyseenalaistaminen. Emma Sarpaniemen (s. 1993) omakuva Self-portrait as Cindy (2022) päätyi viime heinäkuussa festivaalin julisteeseen ja oheistuotteisiin. Emma Sarpaniemi suunnittelee muotokuvansa tarkasti. HALLITSIJA Teksti TERO MIETTINEN Kuvat EMMA SARPANIEMI A rlesissa Etelä-Ranskassa pidetään joka kesä yksi maanosan tärkeimmistä valokuvatapahtumista. Se toi tietysti runsaasti julkisuutta, mutta aiheutti myös harmillisen väärinkäsityksen. – Koska teoksen nimi viittaa Cindy Shermaniin, jotkut luulivat koko sarjaani eräänlaiseksi esikuvaa käsitteleväksi pastissiksi. KATSEEN 20 KAMERA 3|2024. Yhdysvaltalainen kuvaaja tunnetaan lavastetuista teoksistaan, joissa viittaukset populaarikulttuuriin pohtivat usein naisen asemaa. Niissä ei ole mitään keinotekoista alter agoa, vaikka erilaiset kirpputoreilta haalitut rekvisiitat tuovat kyllä oman sävynsä: leikillisen ja humoristisen, joskus monitulkintaisen tunnelman. Tilaa jää silti myös improvisoinnille, sattumalle ja tunnelmalle. Siinä missä Sherman pelaa vahvasti roolileikkiä ja viittauksilla esimerkiksi elokuviin on keskeinen asema, Brotherus on aina korostanut olevansa anonyymi, inhimillistä mittakaavaa edustava hahmo, ei siis identifioitava persoona. Tarkasteltava oli myös Elina Brotheruksen tuotanto. emmasarpaniemi.com @ emmasarpaniemi Self-portrait as a Lowly Worm, 2022. Sarpaniemi tuntee hänen tuotantonsa perusteellisesti, sillä lopputyössään Haagin taideakatemiassa hän tutki juuri naisvalokuvaajien asettumista malliksi omiin teoksiinsa. Nimi syntyi siis vasta myöhemmin. Identiteetin tutkiskelu murtaa perinteisiä rajoja niin sukupuolen kuin vallankäytön ja muidenkin teemojen suhteen. – Kuvieni nimillä on aina tärkeä merkitys, ja tuon kuvan kohdalla peruukin käyttö toi mieleen juuri Shermanin