Sydämen rukous mies kosi Sotarintaman äidit Naisten kristillinen lehti 1/2022 7,00 € Nuori kanadansuomalainen Laura Haukka Aika lähteä Rommy Yrjölä Edita, pyhä? koulunopettaja Ballsh´issa webforwomen.fi
2 Päätoimittaja: Marja Toukola 040-5404029 webforwomen18@gmail.com Toimituskunta, graafinen suunnittelu, kuvitus ja taitto: Maria Hietanen 040-9656159, Timo Salo, Malla ja Sami Ruutiainen Julkais?a: Naisten Kappeli ry Puh: 040 157 040 7 Pankkiyhteys: Tilino: FI83 5188 0720 1361 45, viitenumero: 136 Nettisivut: Webforwomen.fi / Avainmedia Tilaukset: Naisten Kappeli 040 157 040 7 Painopaikka: KTMP Group, Mustasaari 2022 JULIA -nimen graafinen toteutus: ILLGENDESING Dieter Illgen Kerstingstrasse 14, 30173 Hannover, Germany Kansi: Matleena Sirén, Instagram: @matuu.s Julialehden digiversio: https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/julia Kristillinen naistenlehti Laura Haukka
3 Mitään kaunista ei valmisteta nopeasti. Kertakäyttötuotteita syntyy liukuhihnoilta ja niitä käytetään vain kerran, mutta pitkäjuoksu vaatii pitemmän prosessin. Miten saviruukku val? mistetaan? Hitaasti ja kärsivällisesti. Täydellisen tuloksen saavuttamiseksi ruukku vaatii pit? kän polttoajan uunissa. Kun valetaan kestävä keraaminen astia, sen elinkaari voi olla tuhansia vuosia. Julia-lehdessä on tämän ajan Estereiden tarinoita. Heitä on valmistettu vuosikymmenten ajan tehtäviin, joissa he palvelevat tänään. Monien koettelemusten ja surujen läpi käyneet naiset ovat vahvoja vaikuttajia ympäristössään ja oman kansansa, jopa kansakun? tien, parissa. Naiset voivat helposti kadehtia toisiaan, mutta on hyvä muistaa heidän pol? kunsa: siihen on voinut liittyä kyyneleitä ja yksinäistä elämää. Voisimme itsekukin tänä aikana laittaa päämme pensaaseen. Helppo elämän? tapa kiehtoo ja minä-keskeinen ajattelu on vallalla. Kaunis kuningatar, Raa? matun Ester, jonka kertomukseen viittaan, oli valmis suuriin uhrauksiin kan? sansa hyväksi. Häntä valmistettiin salaa. Ihmiset näkivät vain kauniskasvoisen naisen, jo? hon kaikki ihastuivat, mutta he eivät nähneet suunnitelmaa ja kutsumusta, mitä kohti Ester kulki kuninkaan palatsissa. Kun aikakirjoja luetaan Esterin elämästä, ihailemme häntä esimerkillisenä naisena, joka ei pelastanut vain omaa henkeään, vaan koko kansansa tuholta. Vain harvat naiset saavat kutsun kuningattareksi. Esterin vahvuus oli siinä, että hän oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Meille jokaiselle riittää, että teemme oman tehtävämme ja oivallamme siihen liittyvän ajoituksen. Elämässä ei ole valmiita vastauksia. Usein pelkät kysymykset risteilevät huulillamme. Miksi näin kävi? Olisinko voinut tehdä toisin? Kukaan ei voi kuitenkaan elää menneitä päiviä uudelleen. Joskus paikkamme naisina s?oittuu kuormastoon: auttaa toisia ja unohtaa oman elämämme kivut. Joillakuilla voi olla vielä vaikeampaa, vaikka oma elämänku? vio onkin jokaista lähimpänä. Kaikessa emme jää kuitenkaan vastauksia vaille. Voin nähdä ilon palautuvan ystävättären kasvoille, sairastelu helpottaa, surun tuoma ikävä on lieventynyt. Jälleen koittaa uusi kevät. Viisainta lienee muuttuvissa olosuhteissa pitää arkisia rutiineja yllä. Sodan keskeltä kuullut uutiset ovat myös opettavaisia. Katselin lasten balettiesitystä, jossa pienet tytöt tanssivat kau? niissa puvuissaan. Katsomo oli täynnä lasten vanhempia ja kaupunkilaisia. Musiikki lohdutti sieluja turvattomuuden keskellä. Muutaman päivän kuluttua kulttuuritalo jouduttiin sul? kemaan, ja tanss?atytöt perheineen lähtivät tuntemattomalle evakkomatkalle. Marja Toukola "Kuka tietää, ehkä olet päässyt kuninkaalliseen arvoon juuri tällaista aikaa varten." Est. 4:14 Tämän ajan Ester Naiskonferenssin ohjelmassa 7.8. 2022 Klo 9.30 -11.00 Hannelore Illgen: "Tämän ajan Ester" Naiskonferenssin ohjelmassa 7.8. 2022 Klo 9.30 -11.00 Hannelore Illgen: "Tämän ajan Ester" Pääkirjoitus
4 28 6 Vainot eivät vaientaneet Laura Haukkaa Heini Röyskö 12 Kuormaston naisia Liisa Finch 28 Täydellinen antautuminen Myrtle Turunen 32 Johdatusta tarjolla Minna Rissanen 24 Editan sydän sykkii köyhille Edita Malaj 36 Svea Flood kylvi katoamattoman siemenen Marja Toukola Usko ja Elämä Avioliitto ja Perhe Sisältö 36 32
5 Minun tarinani 22 10 Aika lähteä Rommy Yrjölä 18 Minun tarinani Maria Tahvanainen 20 Pääsiäisen sanoma juliste 29 Donne Europee Web for Women 34 Lähde mukaan Naisten Kappeli 17 Sinä kannat elämää Maria Hietanen 22 Malla leipoo Iloisen mielen muffinssit Malla Ruutiainen 26 Hauras Elämä Ann-Niina Turunen 39 Kiitollinen nainen Naiskonferenssi 2 Lehden tiedot 3 Pääkirjoitus 30 Sydämen rukous 31 Helmiä Sanasta Sofia Korpela 35 Keittiössä Täytetyt kesäkur? pitsat Serena Boa 38 Lehden tilaus Kauneus ja Ystävyys Keho ja mieli Joka numerossa Sisältö 18 Uskon askeleet 30 8.5.2022
6 Vainot eivät vaientaneet Laura Haukkaa L aura kasvoi Petros? koin kaupungissa inkeri? läisperheessä, jossa kuun? neltiin ahkerasti radio-ohjelmia Suomesta. Tyttö puhui kouluun mennessään lähinnä suomea, ja opettaja oli hämillään, kun Laura ei ymmärtänyt annettuja venäjän? kielisiä ohjeita. Lauran vanhemmat oli siirretty pois kotiseuduilta Inkerinmaalta, eikä isä koskaan toipunut koke? mistaan menetyksistä vaan alko? holisoitui. Vanhempien maailman? katsomukset olivat täysin erilaiset. Äiti oli luterilainen ja isä kommu? nisti. Alkoholi toi arkeen pelottaviakin tilanteita. Toisinaan Laura piilou? tui isosiskonsa Inkerin kanssa ison pöydän alle piiloon, kun isä pau? kutti heidän yläpuolellaan nyrkkiä pöytään ja uhosi humalassa kom? munistien iskulauseita venäjäksi: Kommunisti ei ole koskaan kenenkään orja, Laura muistaa isän huutaneen. Koulu leimaa uskovat ihmiset julmiksi Lauran äiti ylläpiti perheessä kristillisiä perinteitä, mutta Laura ei saanut varsinaista uskonnollista kasvatusta. Äidin ohella Lauran tä? dit ja lähisukulaiset harjoittivat us? koaan. Neuvostoliitossa koulussa ateisti? nen valtionideologia iskostettiin oppiainein ja propagandafilmein lasten tajuntaan. Uskovaiset kuvattiin koulun opetuksessa hölmöiksi ja jul? miksi ihmisiksi. Puhuttiin myös kristittyjen ihmisuhreis? ta, Laura kertoo. Neuvostoliitossa oppilaiden oli kuuluttava kommunistisen puolu? een lapsitai nuorisojärjestöihin, vaikka liittyminen oli nimellisesti vapaaehtoista. Vaikka Laura oli omaksunut koulun tarjoaman ateistisen maailmankuvan, hän ei tahtonutkaan opettajansa yllätyk? seksi liittyä pioneereihin. Kun hän laittoi hanttiin, seurasi painostusta: ensin opettaja tenttasi Lauraa ja lo? pulta opettaja keskustelutti myös vanhempia. Laura liittyi lopulta itse pioneereihin, kun hän ymmär? si miten paljosta lasten yhteisestä tekemisestä jäisi paitsi, hän tahtoi mukaan pioneerien leirille ja muu? hun toimintaan. Ateisti rakastuu Sananlaskujen kirjaan Lauran isä oli aina kannustanut tyttäriään opiskelemaan pitkälle. Isän toive toteutui, kun Laura pää? si opiskelemaan lääkäriksi Petros? koissa. Tiedekunnan opinnoissa edetäkseen tuli suorittaa myös ateismiin ja dialektiseen materiali? siin liittyvät opintokokonaisuudet. Yliopistossa kävi tiuhaan korkeas? ti koulutettuja luennoits?oita pe? rustelemassa ateismin perusteita. Laurasta esitetyt akateemiset pe? rusteet vaikuttivat järkeenkäyviltä. Jokin kuitenkin alkoi häiritä Lau? raa ateismin opintoja läpikäydes? sä. Hän luki kaiken, minkä käsiin? sä sai ateismista. Tasapuolisuuden nimissä hän kuitenkin päätti tart? tua Raamattuun. Kirja aukesi Sa? nanlaskujen ja Psalmien kohdalta Ihastuin sananlaskuihin, niissä asiat sanottiin nasevasti ja vii? saasti. Myös psalmit tuntuivat hyvältä; ihmettelin, miten täl? laisia tekstejä voi ollakaan! Tekstit tuntuivat jotenkin niin kodikkailta, lämpimiltäkin, Laura kuvaa. Jumala saapuu makuuhuonee? seen Laura joutui hämmennyksiin. Ateismi tuntui järkevältä, mutta myös Raamatusta luetut kohdat vaikuttivat häneen. Meni ainakin viikonpäivät, kun Laura pyöritteli asioita, mutta hän päätyi ajatuksis? saan aina umpikujaan. Lopulta hän päätti kokeilla rukousta, koska hän Kristillisen mediatyönpioneerin Laura Haukan lapsuus ja nuoruus ateistisessa Neuvostoliitossa on he?astunut koko hänen elämäänsä ja kutsumukseensa. Heini Röyskö, kuvat Laura Haukka Laura lääketieteen opiskel?ana
7 oli nähnyt äitinsä toisinaan polvil? laan rukoilemassa. Laura polvistui makuuhuoneessa. Hän pelkäsi koko rukouksen ajan, että antaisi jotenkin hu?ata itseään tai sortuisi jonkinlaiseen itsepetok? seen. Ristiriitaisista tunteista huo? limatta, hän rukoili: Jos Jumala olet olemassa, tämä on se hetki, joka ratkai? see. Jos et nyt vastaa jollain ta? valla, en palaa tähän asiaan enää koskaan. Mutta jos vas? taat niin, että ymmärrän, että olet olemassa, silloin annan koko elämäni sinulle. Koska silloin ei ole olemassa mitään tärkeämpää, kuin tehdä niin kuin Luoja tahtoo. Samassa tapahtui jotain erikoista. Laura tunsi tyhjentyvänsä kaikesta pelosta ja jännittyneisyydestä: Tuli aivan valtava rauha. Koin että Jumala oli kanssani siinä makuuhuoneessa, koin sen ai? van fyysisesti. Koin koko ole? muksessani, että Jumala on tässä ja kaikki kysymykseni ratkesivat: Jumala on. Laura kertoi pian isälleen, että hän tiesi Jumalan olevan olemassa. Isä suuttui, hän oli varma, että Lauran tuleva ura lääkärinä Neu? vostoliitosta olisi nyt taputeltu. Perutaan häät Laura oli seurustellut pitkään ve? näläisen sotilaslentäjän kanssa. Hääpäivä oli jo sovittuna, ja mies oli myös Lauran isälle erityisen mieluinen. Jumalan kohtaaminen muutti kuitenkin kaikki Lauran tulevai? suuden suunnitelmat: Hän ei tahto? nut enää mennä naimisiin ateistin kanssa. Sulhanen itki, mutta Laura pysyi päätöksessään. Laura uskoi, että niin erilaisten arvojen kanssa elämä olisi vain jatkuvaa riitelyä. Hän tahtoi elää täysin kristillisen uskonsa mukaisesti, eikä siihen kuulunut perhe-elämä vakaumuk? sellisen kommunistin kanssa. Unelmien ura saa kuoliniskun Laura opiskeli unelma-ammat? tiinsa, mutta tiesi, että uusi vakau? mus voisi tuoda ongelmia. Laura meni lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin luokse, ja hän kysyi, voi? siko hän tenttiä ateismin opintoko? konaisuuden, vaikka hänen vakau? muksensa oli nyt toinen. Dekaani oli aivan hämillään ja kauhistunut, hän ei ollut koskaan törmännyt >> Ensimmäinen perhepotretti Lauran äidin kanssa Ihailemassa lempikukkien merta
8 kristityksi kääntyneeseen lääketie? teen opiskel?aan tiedekunnassa. Dekaani pyysi, ettei Laura kertoi? si uskoontulostaan kenellekään en? nen opintojensa loppumista. Laura myöntyi tähän, mutta lupaus osoit? tautui käytännössä mahdottomak? si: hänen muuttuneet käsityksensä tihkuivat esille opiskel?oiden kes? kinäisessä ajatusten vaihdossa. Lopulta Laura oli kuuluisuus koko tiedekunnassa. Noin vuoden tilanne sai jatkua, mutta sitten KGB laittoi pyörät pyörimään va? radekaanin avustuksella. Tämä jär? jesti koko tiedekunnan oppilaille tilaisuuden, jossa varadekaani teki selväksi, että uskova ei voi toimia lääkärinä Neuvostoliitossa. Varoit? tavaksi esimerkiksi nostettiin Lau? ra, jonka uusi vakaumus oli tullut koko tiedekunnan tietoon. Puheen? vuoronsa päätteeksi varadekaani kutsui Lauran opiskel?oiden eteen ja kysyi Lauralta ivallisesti: No kerro nyt Laura meille, missä se jumala on, miten hän sinulle puhuu? Me kaikki ha? luamme kuulla. Laura ei astunut viritettyyn an? saan, vaan vastasi: Minä en kerro tässä tilaisuu? dessa teille mitään. Mutta jos asia oikeasti kiinnostaa, tulkaa minun luokseni, niin kerron sitten ihan henkilökohtaisesti. Tähän hetkeen loppuivat Lauran opinnot lääketieteellisessä tiede? kunnassa. KGB varmisti, ettei us? kovaksi kääntynyt henkilö voinut viedä akateemisia opintojaan lop? puun. Häät pidettiin Petroskoissa
9 Laura etsi töitä, mutta moneen paikkaan oli kiirinyt KGB:n viesti hänen vakaumuksestaan. Lopulta hän sai töitä puol?ohteita valmis? tavasta Svetlana-tehtaasta. Alku ei kuitenkaan ollut työpaikassa help? po, tehtaanjohtaja uhkasi erottaa Lauran kuultuaan tämän uskosta ja päätti päivämäärän, jolloin Laura pitäisi sanoa irti. Sama toistui monta kertaa, koska aina kun tuo päivämäärä tuli, johtaja sairastui. Lopulta mies antoi periksi saatu? aan sydänkohtauksen, ja Laura sai jäädä. Laura jopa palkittiin myö? hemmin ansioituneena työntek?ä? nä. Nuori kanadansuomalainen mies kosii Laura toimi tulkkina suomalais? ten uskovien ryhmille, jotka vie? railivat Petroskoissa. Kun kana? dansuomalainen Hannu Haukka 1975 saapui toisen kerran vierai? lulle, mies Lauran suureksi yllä? tykseksi kosi. Kysyin, haluatko vastauksen heti? Hän vastasi, että ei, ei, Laura kertoo. Laura oli huvittunut ja piti asiaa vitsinä. Hän ei voinut ottaa Han? nun ehdotusta lainkaan todesta. Lauraa ei houkuttanut muutenkaan elämä Neuvostoliiton ulkopuolel? la. Mutta Hannu ei luovuttanut. Hän saapui Neuvostoliittoon uu? delleen ja uudelleen, ja Laura toi? mi miehelle tulkkina. Voiko mahdottomasta tulla totta? Lauralla oli ollut muitakin usko? via kos?oita, mutta kerta toisensa jälkeen rukouksessa oli tullut var? muus, ettei suhde kantaisi. Nyt saamaa tunnetta ei kuitenkaan tul? lut millään Hannun kohdalla. Lau? ra asetti lukuisia merkkejä, jotka toteutuivat. Lopulta Hannu ehdotti, että jos Laura hänen kutsustaan pääsisi matkustamaan Suomeen, pari me? nisi kihloihin. Laura piti ehdotet? tua merkkiä erittäin hyvänä ja suostui ehdotukseen. Vain Laura tiesi, ettei hän ollut useista yrityk? sistä huolimatta päässyt matkusta? maan Suomeen, lupa oli evätty kerta toisensa jälkeen. Laura vei ministeriöön työstään saamansa paperin, jossa luki: ”po? liittisesti epäluotettava, ei suositel? la ulkomaan matkoja”. Vastaa? nottovirkail?a nauroi, ja ihmetteli, miksi Laura edes yritti sellaisella suosituspaperilla pääsyä ulkomail? le. Toisin kuitenkin kävi. Ministe? riössä odotti täysin mykistynyt vir? kail?a: Laura oli saanut luvan mat? kustaa Suomeen marraskuussa 1975. Vuonna 1976 Hannu ja Laura vi? hittiin Suomessa. Siitä alkoi kaksi? kon yhteinen medialähetystyö, joka on pitänyt sisällään vuosien varrella niin entiseen Neuvostoliit? toon ja myöhemmin ympäri maail? maa kohdistunutta kristillistä ra? dioja tv-työtä sekä suurkaupunki? missioita IRRTV-järjestön kautta. Viimeisin suurkaupunkimissio to? teutettiin Itä-Ukrainassa tänä vuonna. Vuonna 1990 Hannun ja Lauran käynnistämä IRR-TV sai neljän viikon sisällä miljoona kirjettä kat? sojapalautetta liittyen kristilliseen Superkirja-sarjaan, jota lähetettiin Neuvostoliiton valtion televisioka? nava 1:llä. Moskovan postitoimis? to tukkeutui kirjevyörystä. Laura, joka aikoinaan menetti uskonsa vuoksi mahdollisuutensa opiskella lääkäriksi Neuvostoliitossa, sai puhua valtion televisiokanavan suorassa lähetyksessä evankeliu? mia. Ympyrä sulkeutui.
10 Aika on lähteä Uudet unelmat ja suunnitelmat odottavat Rommy ja Mika Yrjölän perhettä, kun he muuttavat Yhdysvaltoihin. Teksti ja kuvat Rommy Yrjölä, Pastori En koskaan itke, kun jätän hyväs? tejä, ja minun on täytynyt tehdä niin tavallista useammin. Ei se sii? tä johdu, etten haluaisi itkeä. On vain kyse siitä, että eronhetkinä en kykene vuodattamaan kyyneleitä, mitkä osoittaisivat, että se tilanne on minulle kovin vaikea. Mutta sydämessäni kyllä koen sen, vaikka kasvoiltani se ei näkyi? sikään. Monta kertaa kuuliaisuu? den askeleet ovat johdattaneet meitä sekä ihmisten luo että myös eroon heistä. Tullessamme vierait? ten ihmisten luo meitä kutsutaan rakastamaan heitä ja erotessamme tutuista meitä kutsutaan rakasta? maan Kristusta enemmän kuin nii? tä, jotka nyt ovat lähellä sydäntäm? me. Hyväst?ättötilanteissa olen hake? malla hakenut sanoja osoittaakseni rakkauttani ja taistellut poislähtöä kohtaan kokemaani haluttomuutta vastaan. Se on "Hänen tahtonsa, ei minun"kaltaista kipuilua, kun joudun eroon rakkaista ystävistä. Etsin oikeita sanoja voidakseni lie? vittää sitä tuskaa, mitä tunnemme molemmin puolin. Kaikella on määräaika 1 Kaikella on määräaika, ja ai? kansa on joka asialla taivaan alla. 2 Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istu? tus. 3 Aika on surmata ja aika paran? taa. Aika on purkaa ja aika raken? taa. 4 Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä. 5 Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä. 6 Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois. 7 Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua. 8 Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla... ...11 Kaiken hän on tehnyt kau? niisti aikanansa. Saarnaaja, luku 3 Olen usein vuosien saatossa pu? hunut määräaikojen tärkeydestä ja Jumalan lupauksista tuoda kaiken keskellä esiin jotakin kaunista, kun taas yksinään ponnistelu, ilman Hänen kätensä kosketusta, ei mil? loinkaan voi olla hyvä asia. Sana sanoo, että "KAIKEN Hän on teh? nyt kauniisti aikanansa". Kaikki hetket Jumalan käden alla OVAT hienoja hetkiä! Jumala ja määräai? ka on yhtä kuin hyvä lopputulos. Rakastan teitä Kaikilla nämä ajat voivat tosin aiheuttaa vahinkoa, mutta kaikilla ajoilla Jumalan kanssa on paranta? va vaikutus. On kivuliasta erota rakkaista ihmisistä. Minä rakastan teitä. Tämä aika repii sydäntäni, mutta eri ajanjaksot sinällään eivät merkitse loppua. Samalla kun ne ovat loppumisia, ne ovat myös uusia alkuja. Meidän hyvästimme eivät tarkoi? ta sitä, että loppu on tullut. Ne merkitsevät uutta alkua meille ja erityisesti teille. Viime aikoina olen omassa elämässäni tuntenut kutsua rohkaista Suomen naisia tiedostamaan sen, että heillä on Isä, joka todellakin rakastaa heitä. Rukoukseni on ollut, että he tietäi? sivät olevansa arvokkaita Jumalan tyttärinä. Olen kokenut voimak? kaasti, että upeat suomalaiset nai? set tuntisivat olevansa varmoja ja luottavaisia, rohkeita ja urheita Jeesuksen seurassa! Näiden yhteisten vuosien aikana olemme puhuneet siitä, että an? namme itsellemme luvan unelmoi? da ja ymmärtää Jumalan suuria ja hienoja ajatuksia meitä kohtaan. Olen kertonut teille, että te olette tärkeitä! Olen halannut ja rohkais? sut teitä, rukoillut puolestanne ja uskonut jokaiseen naiseen tänä ai? kana. Rukoilen, että tulevina ai? koina naiset ovat rohkeita, osoitta? vat rakkautta ja ottavat isoja usko? naskelia yhdessä. Jokainen meistä on kutsuttu nostamaan toinen tois? taan, ja sepä tuleekin olemaan kau? nista katsottavaa!
11 Time to leave I never cry when I say goodbye and I have had to say goodbye more than most. It is not because I do not want to cry. It is only that in the final moments, I can no longer touch (at will) the tears I need to flow, the tears I need to prove to you that this is hard for me. But my heart feels it, even though my face may not show it. The steps of obedience that have taken us in and out of people’s lives have been many. Coming in, you are called to love the strangers around you: go? ing out, you are called to love Christ “more than these” who are now close to your heart. I have stood in the goodbyes dig? ging deeply for words to express my love for you, fighting my un? willingness to walk away, ‘His will and not mine” kind of strug? gling; to move away from those I now know in deep and life-giving ways. I am searching for words to say that will ease the hurt we both feel. Ecclesiastes 3 To everything there is a season, A time for every purpose under heaven: 2 A time [a]to be born, And a time to die; A time to plant, And a time to pluck what is planted; 3 A time to kill, And a time to heal; A time to break down, And a time to build up; 4 A time to weep, And a time to laugh; A time to mourn, And a time to dance; 5 A time to cast away stones, And a time to gather stones; A time to embrace, And a time to refrain from embracing; 6 A time to gain, And a time to lose; A time to keep, And a time to throw away; 7 A time to tear, And a time to sew; A time to keep si? lence, And a time to speak; 8 A time to love, And a time to hate; A time of war, And a time of peace. ….11 He has made everything beautiful in its time. I have often over the years spoken about the importance of seasons and God’s commitment to weave beauty into the midst of things that standing alone and without His touch can never be beautiful. It says He has made EVERYTHING beautiful. Every season touched by God IS beauti? ful. God and a season equal beauti? ful. I love you All of these seasons alone by themselves have the power to harm, but every season with God has the power to heal. Leaving those you have grown to love feels painful. I love you. I feel the tear of this season, but seasons, all by themselves, are not endings. They are endings and new beginnings. Our goodbyes do not mean the end has come. It means a new be? ginning for us and especially for you. During this past season in my own life, I have felt called to en? courage women in Finland to know they have a Father who ab? solutely loves them. It has been my prayer that they would know that they are valued as daughters. I have felt passionate about the beautiful women of Finland that they would feel secure and confid? ent, bold and brave in their walk with Jesus. During these years together, we have talked about allowing ourselves to dream and under? standing God’s big, beautiful thoughts about us. I have told you that you are important! I have hugged and encouraged, prayed over and believed for every wo? man in this season. I pray that in this next season, women will walk in bold love and take big faith steps together. Each one of us has a call to lift the other, and well, that would be a beautiful thing to behold. Rommy Yrjölä Lead pastor Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9 Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen. Jer. 31:9
12 Liisa ja Roger Finch ovat tehneet mittavan lähetystyöuran eri maissa. Ukrainan vanhukset tarvitsevat apua Kuormaston naisia Teksti Liisa Finch Kielenkääntäjä, tulkki, lähetystyöntek?ä Kuvat Roger ja Liisa Finch
13 K ymmenittäin viestejä tul? vii päivittäin rakkailta ystäviltämme Ukrainas? ta. Hätä ja pelko kuvastuu rivien välistä, mutta toisaalta vahva luot? tamus siihen, että Taivaallinen Isä on heidän turvansa. Pastori Dima Kiovasta kertoo, miten paljon pa? kolaisia majoittuu heidän seura? kunnassaan. Pastori Aleksandran seurakuntasali Khemelniskissä on muuttunut pakolaisten majoitus? paikaksi, jossa ei anneta vain yö? s?aa ja aineellista apua, vaan ker? rotaan todellisesta turvakalliosta, joka pelastaa heidät synnin ja pa? han vallasta iankaikkiseen elä? mään. Jo vuosikymmenten ajan orpo? lapsille kotia pitänyt Lisa on lasten kanssa pakomatkalla Puolaan. Jumala tarvitsee naisia Odessan seurakunnista osa on paennut Moldovaan tai Romani? aan. Monet ystävämme messiaani? sista seurakunnista kokevat, että nyt on aika tehdä al?a Israeliin, mikä ei tietenkään ole maailman turvallisin paikka tällä hetkellä. Jumalan Sana ja suunnitelmat to? teutuvat kuitenkin silmiemme edessä, ja voimme olla luottavai? sia, että Jumala tietää tarkasti, mitä Hän tekee. Me kuitenkin olemme hänen työtovereitaan, hänen käsi? ään ja jalkojaan. Hän odottaa, että nousemme Esterin ja Deboran tai Hannan, Ruutin ja Abigailin ta? voin siihen tehtävään, joka meille itsekullekin on annettu. Heillä kai? killa oli erilainen tehtävä. Ester joutui vetoamaan kunin? kaaseen tuhon partaalla olevan kansansa puolesta, Debora sai Ju? malalta sotasuunnitelman ja joutui itsekin sotaan, kun miehiltä katosi rohkeus. Hanna rukoili, kunnes sai vastauksen, Ruut palveli nöyränä ja uskollisesti ja sai maininnan jopa Messiaan sukuluettelossa. Abigail toi muonaa Daavidin nääntyville sotilaille, ja hänet pal? kittiin siitä. He ovat meille esi? merkkejä siitä, että Jumala tarvit? see naisia, sinua ja minua. Tämän sodan ja kaaoksen keskel? lä voimme olla tukemassa ihmisiä sekä käytännön teoin että rukouk? sin. Rohkaiseva sana tai viesti an? taa toivoa ja lohtua nääntyville ja muistuttaa siitä, että heitä ei ole jä? tetty yksin. Jumalan ihmeitä ukrainassa Mieheni Roger on viimeisen 14 vuoden ajan käynyt neljä kertaa vuodessa 2-3 viikon jaksoina opet? tamassa ja tukemassa ensis?aisesti messiaanisia seurakuntia Ukrai? nassa, mutta myös muita evankeli? sia ja karismaattisia seurakuntia. Jumalan johdatus ja siunaus työs? sä on ollut ihmeellistä. Valtava Sa? nan nälkä kuvaa ehkä parhaiten Ukrainan kristittyjen elämää, ja tietoisuus siitä, että Jumalan Sana on vahva turva myös hädän hetkel? lä. Matkojen jälkeen kuuntelen Kuva seurakunnasta, majoitus pakolaisille Ukrainassa Liisan lastenkoti >>
14 Odessan Messiaaninen seurakunta täyttyy elämästä, kun perheet kohtaavat toisensa ja Jumalan aina mielenkiinnolla, mitä Herra on tehnyt. Monet ovat parantuneet fyysisistä sairauksista, mutta vielä useammat ovat kokeneet sisäistä parantumista ja sitä, kuinka Juma? la kohtaa heitä ja eheyttää ihmis? suhteita, avioliittoja ja heidän omaa identiteettiään. Tehtäväni kuormastossa Aviovaimoina meille nousee jos? kus kysymys: Entä minä sitten? Mikä on minun tehtäväni? Minä en voi olla aina matkoilla mukana. Nuorena, kun asuimme vielä Bel? giassa, ja Roger matkusti paljon Itä-Euroopan maissa, olin joskus kapinamielellä ja sanoin: “Help? poahan sinun on reissata, kun minä täällä hoidan vaan lapsia.” Jouduin käymään läpi prosessin ja hyväk? symään sen, että meidän tehtäväm? me ovat erilaisia. Armossaan Ju? mala on avannut myös minulle aina juuri ne oikeat ovet. Raama? tun opetus onkin, että taisteluun menevällä ja kuormaston luo jää? vällä on yhtäläinen osuus. Tästä Daavidin määräyksestä tuli sääntö Israelissa. -1.Sam 30:24. Yli 50 vuoden avioliittomme ai? kana olen ollut usein pitkiäkin ai? koja “kuormastossa”. Nyt eläkeläisenä koen valtavana siunauksena, että saan olla rukous? tukena ja sen kautta vaikuttaa. Olen huomannut, että näinä “eroaikoina” Jumala puhuu aivan erityisellä tavalla juuri minulle, ja voin välittää Jumalalta saamiani neuvoja, ohjeita ja ajatuksia myös Rogerille. Joskus aivan odotan näitä pitempiä rukousaikoja Juma? lan kanssa. On ihanaa olla Hänen neuvonpidossaan. Taistelu käy? dään kahdella tasolla: sekä hengel? lisellä puolella että elämän arjessa. Sotarintaman äidit Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, monet Ukrainan äidit ja aviovai? mot ovat yksin lastensa kanssa; monet pakomatkalla tai muukalai? sina vieraassa maassa, kun miehet ovat taistelemassa. Myös omassa maassamme sodan aikana käytiin rukoustaistelua, jossa äidit olivat ehkä tärkeimmässä roolissa. Äi? tien lapsia on sotarintaman mo? lemmin puolin. Rukoillaan rauhaa, ei vain Jerusalemille, vaan Ukrai? nalle ja koko maailmalle. Holokaustin muistomerkki, Odessa
15 Pakolaiset etsivät jälleen tur? vaa Euroopassa. Tarvitaan taas avoimia sydämiä ja auttavia kä? siä. O llessamme Albaniassa lä? hetystyössä Balkanilla syttyi sota. Öiseen aikaan kuului taivaalta Naton pommiko? neiden jylinä. Ne lähtivät Italiasta ja lensivät asuinpaikkamme ylitse pommittamaan Serbiaa. Pääkaupungissa, Tiranassa, poik? keustila näkyi katukuvassa. Kan? sainväliset TV-reportterit kameroi? neen kuvasivat ja välittivät uutisia maailmalle. Sotakalustoa liikkui kaduilla, ja huomiota herättivät myös kansainvälisten avustusjär? jestöjen lukuisat kulkuvälineet. Sitten saapuivat pakolaiset Kosovossa julma väkivalta li? sääntyi, ja monet perheet pakeni? vat kodeistaan. He lähtivät mat? kaan kävellen, jopa kantaen lapsia ja vanhuksia vuorten yli, naapuri? maahan, Albaniaan. Me maassa ol? leet lähetystyöntek?ät siirryimme avustusjoukkoihin. Albanialaiset, jotka tunnetaan vieraanvaraisuudestaan, ottivat pa? kolaiset omiin koteihinsa. Siten kymmenet tuhannet kodittomat saivat suojan. Koulut ja monet tyh? jät rakennukset muuttuivat turva? paikoiksi. Kiertelimme kodeissa pakolaisten luona ja välitimme heille avustusjärjestöiltä saamiam? me tarvikkeita. Kylmä aamu Tuohon aikaan eräs keväinen aamu Albaniassa oli kylmä ja tuu? linen. Lähdimme jälleen työhöm? me, etsimään rakennuksista avun? tarvits?oita. Nousimme työtoveri? ni kanssa tikapuita pitkin raken? nukseen, josta oli tehty väliaikai? nen suoja kodittomille. Tuuli pu? halsi sisään, riepotellen rikkoutu? neita muovinpalasia ikkunaaukoissa. Olimme toverini kanssa irrottautuneet isommasta avusta? jien ryhmästä ja kiiruhtaneet edel? tä rakennukseen. Jälkeen päin ym? märsin, että Jumala oli meille näin järjestänyt tilanteen. Jeesus voi auttaa Yhden huoneen lattialla meitä kohtasi säälittävä näky. Pakolai? säiti istui patjalla kahden pienokai? sensa kanssa, Suru ja hätä kuvas? tuivat äidin kasvoista. Sylissä istu? va pienempi lapsi hengitti raskaas? ti. Hän oli vakavasti sairas, ja suussa olevat rakkulat tukehdutti? vat hengitystä. Äiti näytti meille yhtä ainoaa paperia, johon oli do? kumentoitu lapsen sairauskerto? mus. Syvä huokaus ja sääli nousi? vat äitiä katsellessa. Pelkäsin lap? sen tukehtuvan. Ei sittenkään ole niin hankalaa ti? lannetta, etteikö Taivaallinen Isämme voisi auttaa. Hiljaisella äänellä aloin kertoa äidille Jeesuk? sesta, jonka itse tunnen ja jonka apuun voin luottaa. Välitin toivoa elävästä Jumalasta. Pyysin äidiltä lupaa rukoukseen ja rukoilinkin sydämeni pohjasta. Uskon rukouk? sen voimaan, ja vastaus tulikin seuraavien päivien aikana. Turvaan Suomeen Tuhansien pakolaisten joukosta juuri tämä pieni tyttö sai avun. Tuosta hetkestä alkaen hänen asi? aansa alettiin hoitaa. Lähetyslää? käri saapui tutkimaan pienokaista. Koko perheväelle hankittiin pape? rit ja matkustusluvat. Eräs avustus? järjestö kustansi lentoliput. He pääsivät lähtemään Albaniasta, ja se maa, joka pakolaiskiintiönsä turvin lupasi ottaa matkalaiset vas? taan, oli Suomi. Kiitollisin mielin synnyinmaa? tamme kohtaan lähetimme pako? laiset matkalle. Lähtöaamuna Tira? nassa kyyditsimme heidät lento? kentälle. Me suomaliset Albanias? sa teimme tiiminä oman osuutem? me. Puhelimeni soi aikaisin seu? raavana aamuna. Pienokaisen kun? to oli niin heikko, että matka kes? keytyi hetkeksi Saksassa. He pää? sivät kuitenkin jatkamaan mat? kaansa Suomeen, ja siellä heitä jo lentokentällä odotti ambulanssi hoitajineen ja lapsi vietiin suoraan sairaalaan. Kaikesta tästä liikuttuneena ajat? telin Jeesuksen sanoja: "Minkä te olette tehneet yhdelle minun vä? himmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle." Sen jälkeen emme ole kuulleet perheen vaiheista mitään. Mutta pakolaistyttö muistuttaa siitä, että vaikeina hetkinä voimme rukoillen kääntyä Jumalan puoleen. Rukous ei ole se viimeinen oljenkorsi, vaan olkoon se joka tilanteessa en? simmäisenä. Sen kautta saamme parhaimman avun. Kului 15 vuotta Kertomus ei sittenkään päättynyt tähän. Artikkeli Albaniasta oli Ajan Fakta -lehdessä syksyllä 2013 otsikolla "Pakolaistytön len? to rukouksen siivillä". Seuraavana keväänä 2014 sain yllättävän yh? teydenoton, tapahtumista kun oli kulunut kaikkiaan 15 vuotta. Pieni poika, joka istui lattialla äi? tinsä vieressä, kirjoitti minulle viestin: "Pelastitte perheeni ja sis? koni Albaniassa vuonna 1999. Sis? koni tarvitsi kipeästi leikkausta, ja teitte sen mahdolliseksi. Hän sai avun ja nyt hän valmistuu perus? koulusta. Sydämelliset kiitokset teille. Vanhempani haluaisivat ta? vata teidät näin monen vuoden jäl? keen." Katselin kuvaa kahdesta kauniis? ta nuoresta, jotka päättelivät perus? koulujaan Suomessa. Opiskelut ovat siitä jatkuneet edelleen hyviin ammatteihin. Kiitollisin mielin ajattelen heitä ja uskon, että pian pääsemme tapamaan, yli 20 vuo? den jälkeen. Marja Toukola Historia toistaa itseään
16
Maria Hietanen Sielunhoitoterapeutti 17 Meille on annettu ihana tehtävä. Olla tuomassa elä? mää sinne, missä sitä ei ole. Tai oikeastaan se tapahtuu ihan itsestään, kun elää todeksi sanan ”minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan pojan uskossa, hä? nen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni” -Gal 2:20. Tässä on Jumalan toimintatapa. Tämä elämä ei ole meidän yritysten tai suurten ponnistelujen tulos. Kristi? tyn elämä on Kristus-elämää. Jumala antaa minun elä? mäkseni Kristuksen, joka elää elämäänsä minussa. Tämä elämä alkaa Jeesuksen sovitustyön ja ylös? nousemisen uskomisesta ja tunnustamisesta. Kristus minussa ja minä hänessä. Uskon kautta. Armosta. Tätä elämää kaipaa jokainen ihminen, ja me saamme olla viemässä sitä oman elämämme kautta tähän maail? maan, perheisiimme ja lähimmäisillemme. Elämää, jossa rauha kasvaa ja on keskeisenä, kaikesta epävarmuudesta huolimatta. Tämä rauha ei tule ihmi? sestä, vaan se tulee Jumalalta. Rauha, joka ylittää ihmi? sen ymmärryksen. Kristuksen elämän vaikutus näkyy ja tuntuu. Se on kuin tuoksu, joka vain leviää ja saavuttaa jokaisen ym? pärillä olevan. Sen sanoma on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. Sinä kannat elämää
Arvosta omaa tarinaasi ja itseäsi, sillä sinä olet arvokas Jumalalle. 18 Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään omaa tarinaa ja seuraa? via kysymyksiä. Millainen sinun tarinasi on ollut tähän asti? Miten suhtaudut omaan tarinaasi? Miten ja kenen tahtoisit kirjoittavan tari? nasi seuraavat sanat ja sivut? Jokainen meistä kokee elämässä erilaisia hetkiä. Kasvuympäris? tömme on hyvin yksilöllinen. Ta? paamme elämämme aikana ihmi? siä, jotka väistämättä jättävät mei? hin jäljen. Näiden kokemusten kautta muovautuu myös käsitys omasta minuudesta. Kelpaanko minä tällaisena kuin olen? Elämämme vaihtelevat olo? suhteet vaikuttavat meihin tavalla ja toisella. Tulee vastaan erilaisia aikakausia, erilaisten tuntojen vuorotellessa niissä. Sana ja sivu kerrallaan syntyy si? nun tarinasi. Sinun tarinasi on yhtä tärkeä kuin jonkun toisen. Ei vä? hempiarvoinen johonkuhun toi? seen verrattuna, vain erilainen. Ju? mala on suunnitellut tarkasti juuri sinun tarinasi. Hän tuntee sinut lä? pikotaisin. Hän on rakastanut si? nua alusta asti, ennen kuin olit ot? tanut henkäystäkään, ja niin Hän rakastaa nytkin, juuri tänään. Psalmi 139:13-16: "Sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näky? mättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivää? kään, olivat kaikki päiväni jo luo? dut." Usein käy niin, että haluaisimme varsinkin elämämme ongelmien ja ahdistusten keskellä nähdä, miten tarinamme etenee. Haluaisimme päästä toivomaamme lopputulok? seen suoraan, kulkematta meille varattua tietä rauhassa. Tie voi haastaa meitä monella ta? valla. Jumala on kuitenkin kaikes? sa suuruudessaan ja viisaudessaan suunnittelut kaiken. Tie, minkä Hän on suunnitellut ja varannut, on tehty juuri sinua varten. Kaikki sinun tarinaasi liittyvät ajanjaksot ja käänteet saattavat Minun tarinani Sana ja sivu kerrallaan syntyy sinun tarinasi Maria Tahvanainen Sielunhoitoterapeutti
19 saada uuden merkityksen, kun tar? kastelet aikaa ja elämääsi taakse? päin. Aina emme voi itse vaikuttaa sii? hen, millainen tarinastamme tulee, tai miten se on tähän asti mennyt. Elämässä tulee vastaan asioita, jot? ka eivät ole meidän hallinnassam? me. Silloin on hyvä pysähtyä poh? timaan, annammeko itsemme ja kaiken elämästämme Taivaallisen Isän haltuun. Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa sitä, että vaikka emme näkisi pää? määrää ja tietä, vastaamme silti myöntävästi Hänelle ja luotamme siihen, ettei Hän anna meidän ek? syä. Sinun elämässäsi ei ole yhtään mitään, mitä Jumala ei tietäsi! Kriittisyys ja arvostelu lienevät meille monille tuttua tarkastelles? samme aikaa taaksepäin. Toisi? naan myös katsoessamme eteen? päin. Lempeämpi tapa on kohdata oma tarina ymmärryksellä, myötä? tunnolla ja arvostuksella, sillä niin itse Jumalakin tekee. Kyllä Hän tietää, mitä sinä olet käynyt läpi tähän asti, ja miltä tie näyttää eteenpäin. Hän tietää kai? ken! Raamatussa kirjoitetaan jo al? kulehdillä, että luodessaan maail? man ja ihmiset Jumala katsoi kaik? kea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. (1.Moos.1:31). Arvosta omaa tarinaasi ja itseäsi, sillä sinä olet arvokas Jumalalle. Elämässä tulee vastaan asioita, jot? ka eivät ole meidän hallinnassamme
20 Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa. 2. Ja katso, tapahtui suuri maanjäristys, sillä Herran enkeli astui alas taivaasta, tuli ja vieritti kiven pois ja istui sille. 3. Hän oli näöltään niinkuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Naiset liikkeellä