Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
2. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. George Arthur "Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin
G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. 1961 alkaen. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. John D. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Helen on John D. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. Lempirepliikki "ugh". G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti.
Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.
3
Onko teillä todistajia. sell ry-set iltasat on ainen ä. Hänellä oli kaksi nenää ja yksi silmä ja rintoja ainakin tusina. Sen voi kokea vain tyhjässä tynnyrissä meren äärellä myrskyn jylistessä jylhästi, niin ettei poroporvarien kuorsaus häiritse. Verokirje on kuten tunnettua erokirje, jonka saaja pääsee lopuistakin lainarahoista, joilla on yrittänyt lyhentää edellisvuoden lisäverojaan. - Sivistynyt mies poliisina. P tuijo k Mies yritti kumartua mutta myöhästyi kuin myllykirjeen saanut kumarrusmatkalta. Oliko tarkoituksenne soinnuttaa sielunne vastaanottamaan maailmankaikkeutta jollakin uudella tavalla. tele ro sän kyä masta
O. Tiedättehän "myllykirjeet" posti jolla pannaan jauhot suuhun vastustajille. ain hd Mu en ä kas tta va uni. - vain kaksi kiiltomatoa, jotka levittivät omaa maallista valoaan tähtien kosmillisen säteilyn rinnalla. - Mitä aiotte maalata. Mieluummin kahdesti sillä toinen kerta toden sanoo vasta julkisuudessa. - Ihmisenä olemisen tuskan tähtien ikuisuuden tunkeutuessa ihmisen sieluun. sellaista määrää niitä ei ole luonnossa kuin rotuän emakolla. Paikalliset konstat vaikuttivat pettyneiltä, kun vaatteistamme ei löytynyt muuta kuin luonnolliset henkilökohtaiset aseet, joilla ihmisen sukupuuttoon kuolemista torjutaan.
4
hi ui tt ollu n täm liä aiv i t ku ä ol an aat is u jou osta e kaude i lup reh lla ukk tyn i. oli isompi ainakin pel ulle, häkä osti nah käsin niin e n povitasku. ke ua, tytt paljon , jos rro kau sa - su öjä niit - yr ihkus a sell itä nä sa. TÄSSÄ OTTEITA TULEVASTA COTTON POKKARISTA! POKKARI ILMESTYY MARRASKUUSSA 2009! TAKAKANNESSA OHJEITA ENNAKKOTILAUKSEEN.
Phil: olitte siis tynnyrissä viime yönä meren rannalla. n Sitt een sa kkua en sin her akka. Katsoin vielä maalausta. Minun nyrkkipostini meni perille pikana ja kumahti Colbyn otsaan kuin jälkiverolippu kirjeluukusta. Hir kani palja ttä näy muin puole an huo tti ke en hu sta. - E ut pel ätän min tkö ke kääm Jer ulle rro ään. - Phil nyökkäsi hyväksyväsi. sop mion skittä rtta nee suu ivaan sa n se a palaa ties ivan n, jon mu i olev ilmei ka riip reinta an sesti min punu , valm uss tta p iik a. Miksi vietitte yönne niin romanttisella tavalla. En koyntäsi vn paiksaillani koi ll n a tuntenut kumpaakaan, hidoberm en sikan e hna ann mutta jos pienempi Dsherif ssa ri i, jonk fi ip oli liivintaskukokoa hurobermaDave Kpui a min jan rä nni n elly. Taiteilija katsoi Philiin kunnioittavan hämmästyneenä. yt lin Mersussa istuneet tyyilko ku r pit kömpivät ulos. En ole mokomaa ennen nähnyt. En voinut sille mitään, ettei tyttö viehättänyt minua vähääkään. aik si kaa äpp nai änää siv n
H
O
R
pas sän vier tin P - sa kyyn ashuo hilin nee viit at nu
n:o 2/2003 ( lopussa ) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO, 4 juttua -Retorinen ryöstö, -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa, -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 ( lopussa ) Tee testamenttisi, Kukkonen n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan n:o 2/2009 Räyhähenkiä, aamun paholaisia ja viranhaltijoita n:o 3/2009 Kukkonen ja kostaja Kekkosen ajalta
5. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
VOIT TILATA AIKAISEMMIN ILMESTYNEITÄ KUKKOSIA
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN
n:o 1/2002 ( lopussa ) Jollei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 ( lopussa ) Viina, terva, sauna-sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö
FBI
:n agenttien Jerry Cottonin ja Phil Deckerin elämä tuntuu kirjaimellisesti kuvailtuna palavalta helvetiltä maailmanlopun lapsien uskonlahkon kynsissä. Paraneeko liittovaltion poliisin polvi veljenpojasta ja onko Will perinyt setänsä Jeremias Aaron Cottonin hulvattoman huumorintajun ja sepänsällin spesiaalin taidot...se selvinnee Cottonin hornan porteilla.
www.jcotton.com
6. Jerryn veljenpoika, agentti Will Cottonkin joutuu katsomaan synkeää kuolemaa silmästä silmään kun mielenvikainen lahkonjohtaja päästää irti taivaansa tulet
Nuoren naisen kasvoille tuli lumoutunut ilme. Miehen nimi oli Lucius. - Hyvä on tyttäreni, kehaisi Lucius hyväntahtoisesti. Hän taipui kuin käärme, käsivarret rullaten ylös vuoroin alas, heittäytyi maahan ja voimisteli villisti pehmeällä hiekalla. Oppilapset jotka olivat pukeutuneet vartalonmyötäisiin kaapuihin joissa oli huput, tekivät pakonomaisia nykiviä liikkeitä, ja he vaikuttivat olevan unenomaisessa transsissa. T
yrskyt kohisivat rantaan, valkoinen kuohu kimmelsi kuutamossa ennen imeytymistään rantahiekkaan. Hänellä oli istuva valkoinen puku joka heijastui haljussa kuun valossa ja teki hänestä aavemaisen näyn. - Nouse tyttäreni! käski Lucius, ja väsymyksestään huolimatta kohosi nuori nainen jaloilleen ja katsoi odottavasti lahkon päämieheen. Hän ei kertaakaan katsonut taakseen vaan asteli määrätietoisesti kylmään veteen aaltoja vastaan kohti meren syövereitä. - Lucius magnus, Lucius aeternus... Heidän kehonsa heijastivat nuotion väräjävää valoa, ja näytti kuin liekit olisivat nuolleet heitä. Laulu oli kuin rukous jota toistettiin kerta kerran jälkeen, ja jonka sanoma nuorimmille uskonsisarille ja uskonveljille ei ollut täysin selvä. - Sinä! sanoi Lucius sametinpehmeällä äänellä. Omalaatuinen laulanta jatkui kohti huipennustaan. Rituaali jota rannalla juhlittiin alkoi saavuttaa huippunsa. Ei sitä tietenkään voinutkaan ymmärtää. Oppilapset alkoivat joikaamaan. Kaapu valahti maahan kahisten ja paljasti hänen alastoman vartalonsa, jota nuotion liekkien hohde ahnaasti hipelöi. Kuin hurmiossa hän astui esiin ja pyyhkäisi löysän hupun alas paljastaen punaisen tukkansa. Lasittuneella katseella Lucius silmäili oppilastensa rivistöä joka keinui omalaatuisen laulun rytmissä, laulun, jota he tylsästi hymisivät. Muut nuoret villitsivät häntä yhä rohkeampaan menoon laulaen täyttä kurkkua ylistystään, ja osallistuivat omituiseen tanssiin. Luciuksen silmät laajenivat paljastaen ahnaan himon kun hän skannasi jokaisen neliösentin naisen täydellisestä vartalosta. Lempeän rytmikkäästi alkoi neidon siro vartalo tanssinsa, aluksi hiljaa, sitten yhä nopeammin. Äkkiä lahkonjohtaja lopetti pyörimisen ja hänen oikea kätensä osoitti nuorta naista joka seisoi eturivissä ja osallistui lauluun kimeällä äänellään. Hän johti uskonlahkoa joka kutsui itseään "maailmanlopun lapsiksi" ja hänet oli etsintäkuulutettu massamurhan yrityksestä... Ainoa mitä Lucius vaati oli usko, kuuliaisuus ja ehdoton tottelevaisuus. - Tule tyttäreni... Nöyrästi hän kääntyi ja asteli uskonveljien ja -sisarten välistä kohti merta, jonka vesi kimmelsi arvoituksellisesti mustana peilinä kuunloisteessa. - Olet likainen, sanoi Lucius katsahtaen hiekkaan joka oli liimautunut oppilapsen ihoon. Hän sulki silmänsä ja alkoi pyöriä ympäri. - Puhdistaudu, tyttäreni - vain siten pääset synneistäsi ja miellytät mahtajaa! Nuori nainen ei epäröinyt hetkeäkään. Äkkiä he jähmettyivät: laulu loppui terävään kirkaisuun ja nuori nainen rojahti voipuneena viileälle sannalle joka liimautui hänen hikiseen ihoonsa. Hän asteli lahkonjohtajan tykö katse luotuna
alaspäin, ja polvistui nöyrästi hänen eteensä. Lucius ja hänen oppilapsensa katsoivat naisen perään tietäen ettei tämä koskaan tulisi takaisin. - Nousepa nyt ja tanssi meille - tanssi uskosi ja korkeimman mahdin puolesta! Nuori nainen nyökkäsi poissaolevasti ja nousi viileältä hiekalta avaten kaapunsa nyörit. Ei häntä pelottanut, hän toteutti vain Johtajan
7. Nuotio heitti pitkät varjot rannalle kerääntyneistä hahmoista. Ryhmän keskellä seisoi tanakka mies jonka harmaat hiukset ulottuivat hartioille ja liehuivat vapaina. Lucius levitti kätensä ja hänen pitkä viittansa korosti hänen vaikuttavaa ilmestystään. Heidän yksitoikkoinen kuorolaulantansa kantautui tuulen mukana, samalla kun heidän vartalonsa keinuivat outoa tanssia. Nuori nainen ei ollut tietoinen katseesta
Siitäkin huolimatta että hän oli jo useamman kerran saanut siitä huomautuksen. Mutta jo pian senjälkeen kun hän pääsi FBIakatemiaan oli Will todennut, että FBI ei ollutkaan se unelmien täyttymys jona hän oli sitä aina pitänyt. - Ottakaa opiksenne, lapset, sanoi Lucius hiljaa. Puomi nousi ja hän sai ajaa läpi. Niissä ilmeni lähes kaikki se mitä hän syvällä sisimmissään inhosi. - Hän löysi päämääränsä, hän seurasi Korkeimman tahtoa. Yhtäkkiä hän näki jotain joka horjutti hänen tasapainoaan ja hän kaatui pitkin pituuttaan. - Mitä... Nuori nainen tunsi kuinka suolainen vesi jo hyväili hänen lantioitaan, mutta hän jatkoi matkaansa. Suolan ja kalan tuoksu häivähti tuulenvireessä joka tuli mereltäkäsin. Kerran hän vielä nousi pinnalle, mutta lopulta hän katosi meren ottaessa omansa. Hänellä oli merenranta-asunto, ja rankan työpäivän jälkeen hän saattoi heittäytyä laineisiin laudallaan. - Voi hittolainen! häneltä pääsi kun hän kompuroi jaloilleen ja kääntyi tarkemmin katsomaan sitä mikä häntä oli järkyttänyt. Jim Galveston mykistyi oivaltaessaan mikä
8
FBI:n Los Angelesin toimistossa aamu oli kuten muutkin aamut. Se on tie todelliseen täyttymykseen!
rannassa makasi. Rennosti väläytti Will henkilökorttiaan kun hän ohitti tarkistuspisteen. Muulla ei ollut merkitystä, vain saada palvella Korkeinta. Aamuisin hölkkääminen oli hänen intohimonsa, kuin lääke josta on riippuvainen. toivetta. Lenkkikengät jättivät syvät jäljet kosteaan rantahiekkaan ja Galveston katsahti olkansa ylitse ajatellen kuinka valokuvaukselliselta se näytti. Se oli nuoren naisen ruumis joka oli paahtunut auringossa. Lopulta alueen vartija oli tottunut hänen asuunsa. Jo aivan lapsesta alkaen hänen suurin unelmansa oli tulla poliisiksi ja liittyä FBI:hin - kuten setänsä Jerry Cotton, joka pienen ikäeronsa takia tuntui enemmänkin isoveljeltä. Taas kerran hänen vaatekertansa oli nahkatakki, farkut ja T-paita, eikä pukeutumissäännön vaatima puku. Palvelusohjesääntö määräsi FBI-agentin olon ja elon, ja elämä tuntui joskus helvetiltä. Alussa hänellä oli ollut vaikeuksia päästä kuteissaan parkkialueelle. Ruumiilla ei ollut rihman kiertämää päällään, ja iho oli turvonnut ja jotenkin maitomainen. Will Cotton ajoi harlikallaan mahtavan rakennuksen eteen Wilshire Boulevardilla, johon L.A:n kenttätoimisto on majoittunut. Jim henkäisi syvään ja onnitteli itseään taas kerran siitä, että oli muuttanut San Monicaan. Nuori valokuvaaja joka oli töissä Burbanksissä eräässä mainostoimistossa, juoksi rantaa pitkin johon esimmäiset auringon säteet heijastuivat. Lokit kiersivät taivaalla. Aallot pesivät hänen hoikkia reisiään, ja hän asteli yhä syvemmälle veteen. Rannalla hänen uskonveljensä näkivät kuinka hän katosi aaltoihin jotka lopulta peittivät hänet. Elämä täällä oli terveempää kuin L.A:n suurkaupungin savusumussa. Ei niin etteikö Will kunnioittanut FBI:tä mutta uudet tuulet saisivat pöllyyttää J.Edgar Hooverin arvon istituuttia Jerry oli hieman eri mieltä ja niin oli Donnakin - Donna Sullivan, joka oli hänen työparinsa. Mutta Will ei tykännyt puvuista eikä kravateista. Kauhuissaan hän vetäytyi taaksepäin ja hänen täytyi antaa ylen.
~
~
Jim Galveston tapasi käydä rannalla hölkkäämässä
Ihme hyypiö... - Ruumiissa ei ilmennyt mitään väkivallan merkkejä. - Jokin uskonlahko. - Joka tapauksessa sinne on mentävä. Ja hermoillekäypä! lisäsi Will ajatuksissaan kun hissin ovet aukenivat ja hän näki partnerinsa tiukan ilmeen. Will kohotti kulmiaan kysyvästi. - Taas myöhässä! totesi Donna tiukasti katsoen rannekelloonsa. Hänen isänsä sanoi ettei tyttö osannut uida. Sen takia juttu annettiinkin meille. Mutta hänen isänsä väittää että Rachelin kuolemaan liittyy jotain hämärää. He istuutuivat vierastuoleihin, ja Will oli ihmeissään. Minkä tähden hän siis vapaaehtoisesti olisi mennyt veden varaan. - Niin onkin, vahvisti Steel. - Tämä on teidän tehtävänne, lopetti Steel ja ojensi heille kansion. Donna arveli. - No mennään sitten, sanoi Will virnistäen aseistariisuvasti ja niin he astelivat käytävää pitkin vastuussa olevan FBI-agentin huoneeseen. - Katsokaapa näitä! määräsi Steel ja levitti heidän eteensä joukon valokuvia, joissa oli nuoren naisen hukkunut ruumis. - Aivanko tähtiasianajaja Mullenin tytär. - Rachel Mullen, pärskähti Steel vastauksen.
Hänen tumma hipiänsä näytti Willin mielestä tänä aamuna ihmeen haljulta. Richard Steel oli voimaa pursuva, keski-ikäinen mies, jonka äkkipikaiset purkaukset olivat legendaa. - Vastuussa oleva erikoisagentti Steel odottaa näkevänsä meidät huoneessaan - nyt heti! - Vanha pieruko. Donna oli luotettava kumppani, ensiluokkainen poliisi ja kova mimmi. - Tunnetteko te Mullenin. Aina vain pahenee! - No mitä sitten. - Kuka hän on. - Istukaa alas, saatte uuden tehtävän. Tyttöhän on hukkunut. Miten niin. - Ei muuta kuin keissi suurennuslasin alle ja hommiin, ja katsokaakin että saamme pian tuloksia! - Selvä se, tuumasi Will. Se oli pikemminkin Donnan reviiriä. - Juuri hänen, vahvisti Steel. - Juttu. Emme vielä tiedä mikä tarkalleen on kyseessä. - Siitä ei tänään tule mitään, selitti Donna. Hän viihtyi sensijaan paremmin läntisen Hollywoodin baareissa. Kun Steel ei vihoitellut hänen asustaan eikä moittinut häntä myöhästymisistä, se saattoi merkitä vain yhtä asiaa: todella pahaa juttua. - Vain päällisin puolin, Isäni piti kerran kutsut, joissa Mullen oli vieraana. - Hyvä kysymys, Will tuumi ja nyökkäsi vaikka hän vieroksui ajatusta ryhtyä penkomaan juttua yläluokan keskuudessa. - Hän on vapauttanut ihmisiä, joitten molemmat jalat ovat olleet kiven sisällä. tuumasi Will kun hän poistui hissistä, kohensi nahkatakkiaan ja asteli heidän yhteiseen toimistoonsa. Hän puhui jostain uskonnollisesta ryhmästä johon hänen tyttärensä oli sotkeutunut. - Mutta ehdottomasti länsirannikon paras puolustusasianajaja, totesi Steel. Toisaalta hän oli hyvä esimies ja piti alaistensa puolta - myös silloin kun Will oli taas kerran käyttäytynyt koodin vastaisesti... Hänen maineensa on legendaarinen, ja hänellä on monta mahtavaa ystävää. - Kun muut vielä lopettelevat tupakkataukoaan me ollaan jo napattu ensimmäiset roistot. Teidän tehtävänne on selvittää missä porukoissa Rachel Mullen kulki - ja kuoliko hän todella vain hukkumalla. - En sanonut lahko, agentti Sullivan. kysyi Donna, joka tunsi tiensä parhaiten toimeentulevien kymmenen tuhannen piireissä. - En tiedä minäkään, sanoi Donna ja heitti pariinsa hermostuneen silmäyksen. - Viisitoista minuuttia. kysyi Will. Donna oli vietävän hyvännäköinen. - No siinähän te vihdoin olette! hän murisi, kun Will ja Donna astuivat tilavaan huoneeseen. Will kohotti kulmiaan. sen jälkeen kun Ken Badler, hänen ensimmäinen parinsa oli kuollut. - Yes Sir! vastasi Donna korrektisti.
~
9. Mitä hän meistä haluaa
- Ei! julisti asianajaja päättäväisenä, hengähti syvään rauhoittuakseen. hän kysyi hienostelevasti korostaen. - Hyvä että tulitte. - Älykkyysosamääräsi olisi tuskin riittänyt täyttämään hakukaavaketta. Heistä tuntui että olivat tulleet väärään aikaan. Will ja Donna vaihtoivat katseita. Will pyörähti ympäri ja aikoi vastata jotakin kiperää - kun espanjalaistyylisen Villan ovesta astui esiin miespalvelija. kuului huoneen sisältä. Kiillotetut marmoriportaat veivät yläkertaan. Rachel oli elämäniloinen nuori nainen. - Eikö hänellä ollut kaikkea. - En tiedä noitten äpärien nimiä, vastasi Mullen nyyhkien. Haluan että ne ihmiset jotka aiheuttivat lapseni kuoleman saadaan kiinni. Keskellä tätä vaaleanpunaista keinomaailmaa seisoi pukuun sonnustautunut mies silmät kyynelissä, katsoen kädessään olevaa valokuvaa. Foster Mullenin silmänalukset olivat turvonneet. Butler avasi oven, ja Will ja Donna astuivat sisään - ja hämmästyivät. kysyi Will. Epäröiden hän astui lähemmäs. - Vähän hieno mökki! Olisi pitänyt opiskella lakia, niinkuin tätivainaa aina patisti! - Tuskinpa vain, masensi Donna. Will ja Donna astuivat valoisaan aulaan jonka keskellä oleva suihkulähde ropisi rauhallisesti. Jos haluatte tulemme joskus parempaan aikaan uudelleen... Kun Donna pysäköi avoautonsa tien sivuun palatsimaisen talon edessä, Will oli repiä pelihousunsa: - Vau! karjaisi Will ja hyppäsi autosta ovea aukomatta. Mullenin perheen omakotitalo sijaitsi kaupungin karkkipuolella, Bel Airin rinnetontilla, yläpuolella L.A:n savusumua ja löyhkää. Ihana asunto, oma auto, uusia vaatteita niin paljon kuin halusi. - Herra Mullen - meillä on joitakin kysymyksiä joihin haluamme teidän vastaavan. - Kertokaa nyt meille kaikki minkä tiedätte tästä ryhmästä johon. - Keistä te puhutte, sir. - Jonkinlainen uskonnollinen ryhmittymä, fanaatikkoja jotka pilaavat nuoria henkisellä myrkyllä. Se oli kalliisti sisustettu, paikoin yliampuvasti. - Erikoisagentit Sullivan ja Cotton, esitteli Donna nopeasti ja näytti henkilökorttinsa. - Enkö minä antanut hänelle aina kaiken mitä hän tahtoi. Donnan myötätunto oli hänen puolellaan, vaikkei hän FBI-agenttina saanutkaan antaa tunteiden vaikuttaa. Asianajaja murtui ja alkoi itkeä estoitta. Kuvassa oli kaunis punatukkainen nainen - Rachel. vastasi asianajaja ja kohotti katseensa samalla laskien valokuvan alas. Näki että hän oli pitkään kärsinyt unetto10
muudesta. - Aivan niin, te tulitte. Paidassa näkyi tahroja ja se oli ryppyinen, kravatti roikkui kaulassa kuin hirsipuun köysi. hän kysyi surussaan. Hän oli sievä, älykäs, ja sai kaiken mitä vain toivoi ja nyt... Seinillä oli julisteita jotka esittivät poptähtiä, hyllyt olivat täynnä nukkeja ja nallekarhuja. - Haluan että te löydätte ne miehet jotka ovat vastuussa Rachelin kuolemasta! - Hyvä on, sanoi Will. - Seuratkaa minua, sanoi butler ja ohjasi Willin ja Donnan yläkertaan leveitä portaita pitkin. Palvelija pysähtyi raskaan tammisen oven taakse ja kopautti kahdesti. - Agentti Sullivan ja agentti Cotton FBI:stä, sir. - Käykää sisään, sanoi butler ja näytti tervetulomerkin kädellään. - Nuo äpärät jotka veivät lapseni! Nuo jotka vieraannuttivat hänet minusta, tekivät hänestä toisen ihmisen. - Mister Mullen..., Donna aloitti pehmeästi. - Niin. - Mikä on asianne. - Niin. - Keitä ovat he, sir. Haluan että he maksavat verellään rikoksestaan. Mullen nyökkäsi surullisena. Herra Mullen odottaa meitä. He olivat odottaneet että asianajaja ottaisi heidät vastaan työhuoneessaan - mutta huone kuului aivan selvästi nuorelle naiselle
- Joutavia. - Te luulette että Rachel oli noita poispilattuja collegetyttöjä joilla on kaikkea - mutta ei perhettä, joka antaa heille otteen elämään. - Mutta viime aikoina olette saanut seuraa, vai mitä. - Ei, ei todellakaan kovin usein, myönsi Mrs. - Teillä ei taida käydä paljon vieraita täällä ylhäällä. - Samin kuoleman jälkeen lapset ovat muuttaneet kaupunkiin, mutta minä viihdyn täällä, olen mielelläni yksin. Eräs naispuolinen asukas sanoo nähneensä rannalla uskonrituaalin.
~
Huvila sijaitsi kalliorinteessä erään maalauksellisen rantapoukaman yllä Malibussa.Will ja Donna seisoivat huvilan ikkunan luona. - No, minä... Kukaan ei olisi saanut häntä vapaaehtoisesti veden varaan. Donna kiitti hymyllä ja maistoi juomaa. Cosin. kysyi Mullen heti. - Halusin vain tietää... Oli sanomattakin selvää että Mullenin omaatuntoa raastivat itsesyytökset. Will ei tiennyt miten vastaisi siihen. - Rachel ei osannut uida. Se oli hänelle trauma, painajainen. Hän ei yleensäkään tiennyt mitään mikä koski tytön elämää tai harrasteita työ, hän totesi, oli vienyt kaiken hänen aikansa, ei jäänyt aikaa tyttärelle. Hän kaatoi kylmää juomaa laseihin, joissa pienet jääpalat kilisivät, ja ojensi lasin kummallekin FBI-agentille. kysyi Donna. kysyi Will viitaten puheluun jonka rouva Cosin oli tehnyt Malibu Countyn poliisille. Olen varmaan kuvitellut
11. Olen jo vanha ihminen, eikä aistini pelaa niinkuin ennen. - No onhan se, myönsi rouva Cosin, jo ikääntynyt nainen joka juuri astui sisään olohuoneen puolelle. Ja kun televisiokin aina näyttää niitä kauheita juttuja. Hän kantoi tarjotinta jossa oli kannullinen jääteetä ja lasit. Kuinka kauan Rachel oli siinä mukana. Foster Mullen ei osannut sanoa miten tytär oli joutunut noihin piireihin, eikä liioin sitä missä ryhmä kokoontui. - Te olitte kuulema havainnut rannalla jotain. Donna otti kännykän vyökotelosta ja vastasi. Hän kuunteli jonkin aikaa ja lopetti sitten puhelun. - Mitä te tarkoitatte. - Uskokaa minua, sanoi asianajaja lopuksi. Saattaa olla että viime aikoina tyttäreni vieraantui minusta, enkä paljoa tiedä hänen menemisistään, mutta yksi on varmaa - hän ei pelkästään hukkunut! Nuo kirotut lahkolaiset ovat siihen syypäitä! - Miten voitte olla siitä varma, sir. - Mutta myös tarpeeksi eristyksissä houkutellakseen turisteja jotka ajavat rantatietä alaspäin. Se ei ole totta, kuuletteko! Rachel oli hyvin hyvin onnellinen! - Hyvä on, rauhoitti Donna ja lähetti Willille silmäyksen että tämän olisi paras jättää loppuosa kuulustelusta Donnalle. kysyi Will. - Kyllä vain, rouva Cosin hymyili hämillään. - Mitä uutta kuuluu. - Voivoi, heilautti rouva Cosin kättään. Hänet murhattiin, olen siitä aivan vakuuttunut! - Se on teidän mielipiteenne, johon teillä tietenkin on oikeus. - On mentävä Malibuhun. Rachel kuului. Lapsena hän oli hukkua ja siitä asti hän pelkäsi vettä paniikinomaisesti. Ilmeisesti hänen tyttärensä oli noita poispilattuja collegetyttöjä jotka saivat kaiken paitsi läheisen kosketuksen. FBI:n agentteina meidän taas
tulee etsiä pitäviä todisteita, jotka... Jonkinmoisen rituaalin... - Tiedän mitä ajattelette! pläsäytti Mullen ja katsoi Williä uhmaten. - Vaikka ei sen pitäisi olla mikään FBI:n asia. Pikkuhiljaa alkoi Will käsittää Mullenin omantunnon pistokset... Miksi Rachel liittyi ryhmään. - Hieno näkymä, kehui Will. Kuulustelun kulku vahvisti että asia oli juuri näin. Agentti keskeytti puheensa kun hänen kännykkänsä äkkiä pirahti soimaan. Missä ryhmä kokoontui
- Nainen on joko vähän vinksahtanut, tuumasi Will, tai sitten joku on pelotellut hänet pitämään suunsa. Siitähän on vain kaksi päivää! Will kuumeni. - Tutkimusosaston mukaan Rachel olisi hyvinkin voinut hukkua täällä, Donna sanoi. Cosin. - Olen pahoillani etten voinut teitä auttaa. kysyi Will kun he laskeutuivat kapeaa polkua alas pukamaa kohti. - Minä palvelen Korkeimman tahtoa.
~
- No, mitä tykkäsit vanhasta rouvasta. Varsinkin kun elää yksin. - Ilman muuta, lupasi Mrs. Saammeko vielä käydä alhaalla poukamassa katsomassa paikkoja. - Kuulostaa pikemminkin grillijuhlilta, tuumasi Will vilkaisten samalla Donnaa. Äänetönnä. Rannalla oli ihmisiä...nuoria. Te toimitte aivan oikein. - Käykää ihmeessä. Kai te ymmärrätte. Donnalla oli vaikeuksia edetä rantahiekassa tyylikkäissä italialalaisissa korkokengissään. Sinusta on tullut tosi uskova! Petula Cosinin ilme ei värähtänytkään ja hän nyökkäsi. - Oli väärin hälyttää poliisi, mutta olet nyt korjannut virheesi. Sam tapaasi aina sanoa että olen jänishousu. - Niin no, rouva Cosin lähestyi ikkunaa ja katsoi vaivalloisesti alas jossa sirpin muotoinen poukama levittäytyi. Ja he tanssivat... Olohuoneen ikkunasta Petula Cosin seurasi heidän menoaan. Donna nyökkäsi vakavana. - Miten niin ette muista. - Ilmiselvästi sopiva homma sinulle, irvaili Donna. Will nyökkäsi, sitten hän kumartui ja alkoi tutkia maata huuhtoen hiekkaa sormillaan. - Se saattoi hyvinkin olla grillijuhla, myönsi vanha rouva. Will ja Donna katsoivat toisiaan neuvottomina. Donna hymyili ystävällisesti ja sanoi: - Ei tästä ollut vaivaa. En nyt vain muista mitä... kaiken. - Oli siellä jotain. - Olen profeetan palvelija, hän sanoi yksitoikkoisella äänellä. - Kyynärpäitä myöten paskassa tonkiminen, siinä Will Cottonille sopiva tehtävä. Ehkäpä hän oli oikeassa. - Hän tietää enemmän kuin haluaa kertoa. He pääsivät kohtaan jossa rouva Cosin oli nahnyt nuorten tanssineen. - Niin, me kyllä ymmärrämme, sanoi Donna lopulta. - Anteeksi että aiheutin teille turhaa vaivaa. Mitään jälkiä ei ollut näkyvissä, ehkäpä eilen oli satanut, mutta ehkä jotakin löytyisi mikä antaisi valoa toissaöisiin tapahtumiin. Eleettömästi. Sitä tuntee olonsa uhatuksi. - Niin, ja katsoa typerästi vieressä kun toinen. - Luulen attä hän pelkää, sanoi Donna ja vilkaisi vaivihkaa huvilaan päin. vanha nainen ahdistui. - Minun iässäni sattuu tuollaisia virheitä. Willillä sensijaan ei ollut ongelmia cowboysaappaissaan. - Hyvin toimittu, sisareni, mies kehui. - Ei se mitään. Will ja Donna laskivat lasit pöydälle, kiittivät juomasta, sanoivat näkemiin ja lähtivät kipuamaan alas kapeaa polkua kohti poukamaa. - Mutta tehän ilmoititte poliisille, liittyi Donna keskusteluun osoittaen sormella ikkunasta alas, että havaitsitte tuolla poukamassa jotakin. Jos näette jotain epätavallista, soittakaa vastakin poliisille. Viereisestä huoneesta tuli hahmo joka astui hänen luokseen, ja katsoi häntä olan ylitse heh12
kuvilla silmillään. - Virtaukset rannikolla ovat kyllin voimakkaat jotta ruumis voisi ajautua vuorokaudessa Malibusta Tobangaan. He pääsivät alas lahdenpoukamaan. Ihan rutiininomaisesti. - Niin niin mutta... tanssivat ja lauloivat...ja heillä oli soihtuja
- Lopeta tuo höpötys, ärisin. Mieluiten olisin laskenut luurin heti alas - sillä tunsin veljenpoikani näsäviisaan äänen. - Mitä siinä on ihmettelemistä. - Takana lukee jotakin, hän totesi. Se että ymmärrän latinaa, vai. Vastahakoisesti myös Donna kumartui ja alkoi haroa hiekkaa sormillaan yrittäen löytää jotain jälkiä siitä mitä rannalla oli tapahtunut kaksi päivää sitten. Yhtä tiettyä sukulaismiestä!
~
Kun puhelin työpöydälläni pärähti soimaan, en aavistanut mitään pahaa. - Niin tässä seisoo, sanoi Donna. Se oli pieni esine jossa oli ohut nahkainen nyöri. - Löysin jotain! Hän vetäisi nahkanarusta voimakkaasti ja hiekasta tuli esiin erikoisen muotoinen amuletti, halpa peltinen riipus, joka oli roihuvan liekin mallinen. - Mistä tuo lause on. - Olen kuulolla. Varmaan japania... Eipä heidän muu auttanut kuin penkoa santaa ja yrittää löytää jotain hiekasta. - Valaistu. - Minulla on Donnan kanssa yksi tehtävä joka varmaan kiinnostaa sinua. Will nauroi. Tai verotoimisto, joka penäsi jälkiveroa viime vuoden ansioista. - Nyt on vain niin
että tunnen erään jota asia varmasti kiinnostaa. - Vierasta kieltä, mutisi Will. Hän otti kasvoilleen ilmeen kuin olisi kielten professori Kalifornian yliopistossa.ja julisti sitten: - Sehän on latinaa. - Selvä on Jerry, vastasi veljenpoika ihmeen innokkaasti. He löysivät muutamaan soihdun tyngän, kourallisen simpukoita ja yhden kuluneen tennistossun, joka oli varmaankin maannut hiekassa jo pitemmän ajan. - Mitä sanovat sinulle sanat: Salvabit nos Lucius. Tutkiessamme asiaa Donnan kanssa törmäsimme amulettiin, jonka takapuolella luki kreikaksi...
13. - Haloo Jeremias-setä, narisi ääni kuulokkeessa. - Haloo Will, tervehdin huoaten. - Hei! Donna huusi. High, ja että hänellä olisi minulle ja Philille uusi tehtävä. Will ihmetteli. tutkii maastoa, siinä sopiva homma Donna Sullivanille! Nuori naisagentti aikoi sanoa jotain vielä ilkeämpää, mutta oivalsi että Will oli oikeassa. kysyi. Ampaisin pystyyn kuin tarantellan pistämänä kun kuulin sanan Lucius. - Nuori nainen nimeltään Rachel Mullen löytyi Santa Monicassa kuolleena rannalta. Oletin että soittaja olisi Mr. Donna alkoi jo hermostua ja halusi syyttää Williä siitä että oli sotkenut vaatteensa hiekassa, kun hän yhtäkkiä törmäsi johonkin metalliseen. - Ei, Will pudisti päätään. Amuletin taakse oli kirjoitettu pölkkykirjaimilla jotakin. - Hei, arvasinhan että juttu kiinnostaa sinua! Mitä haluat maksaa. - No. - Äläkä sano minua... - Halusin vain kokeilla onko pinna tiukalla. Niinpä nostin luurin... Se tarkoittaa valaistu meidät pelastaa- . Donna tarkasteli riipusta joka puolelta. - Näytäpä! Will tempaisi amuletin tylysti Donnan kädestä. - Höpö-höpö. Donna heitti alemmuutta tihkuvan katseen työpariinsa. - Paskaputket tukossa kuten tavallista, vastasi Will viitaten vuosituhannen vaihteen vedenpuhdistamo-ongelmiin Los Angelesissa. - No mitä kuuluu aurinkoiselle länsirannikolle. On syytä olettaa että hän oli yhteydessä erääseen uskonlahkoon. Will katsoi sivusilmällä kaunista työpariaan, ja olisi mieluusti purskahtanut nauruun, sillä Donnan kasvojen ilme osoitti sellaista inhoa. - Salvabit nos Lucius
Onnekas sattuma oli heittänyt hänet Willin poluille. - Sopii sinulle, pappa, tuumasin ja virnistin takaisin. - Kun nyt kerrankin olet hyvällä tuulella... Yhteistoiminnassa L.A:n toimiston kanssa Philin ja minun oli napattava rikollinen lahkonjohtaja. Sen mielettömyyden täytyi loppua! 747 laskeutui Los Angelesin kansainväliselle lentokentälle. Ohitimme kontrollipisteen ja pääsimme tulohalliin. Maailmanlopun lapsien hirvittävä joukkoitsemurha Sveitsissä vuonna 1980 herätti huomiota. - Minä ja Phil tulemme Los Angelesiin, minä päätin. Heti kun kapteeni sammutti "fasten seat belts"-valokyltin ihmiset rymistelivät pystyyn ja alkoivat koota tavaroitaan. Joka tapauksessa ollaan saman miehen jäljillä joka uuden vuoden aikaan oli sotkea Ison Omenan, eikö. Kone rullasi terminaaliin ja kytkettiin putkeen. High, FBI:n New Yorkin toimiston päällikkö, piti ensiarvoisen tärkeänä Luciuksen kiinnisaamista. Sveitsin yleinen syyttäjä ryhtyi toimiin lahkon jäseniä vastaan ja osa heistä pakeni Yhdysvaltoihin perustaen sinne seuraajaorganisaation. Lucius, tuo henkipatto lahkonjohtaja, syypää tuhansien ihmisten kuolemaan, oli pannut kaksoisolentonsa kuolemaan puolestaan ja päässyt karkuun. Siellä meitä odotti vastaanottokomitea, FBIagentit Donna Sullivan ja Will Cotton, veljenpoikani.. Philillä ja minulla oli vain pienet matkakassit. Cottonit ratsastavat jälleen, eikö. Hän oli noussut taas valtaan, ja uneksi uuden vuosituhannen profeettana perustavansa uuden maailmanuskonnon, jonka messiaana olisi hän itse! Olimme tehneet tyhjiksi hänen suunnitelmansa, mutta kuten kävi ilmi, se ei ollutkaan Lucius jonka vangitsimme ja joka teki tutkintavankeudessa itsemurhan, vaan hänen kaksoisolentonsa. Johtuiko se opista jota hän saarnasi, joka sisälsi palasia maailman kaikista uskonnoista, vai hänen karismaattisesta olemuksestaan, mutta vuosien varrella hän oli on14
nistunut kokoamaan ympärilleen huomattavan määrän oppilapsia. - Yhteisvoimin me kyllä potkitaan tuon tyypin läskinen... Äkkilähdön takia vain välttämätön oli tullut mukaan. Maltillisesti jonotimme poispääsyä muitten matkustajien joukossa, ja lentoemännät toivottivat hyvää jatkoa. Arveltiin aluksi että Scheffer joukon etunenässä oli myös saanut surmansa. - Latinaksi, minä oikaisin. Ei hiutaleen hiutaletta. - Palmuja ja aurinko. Luciuksen nappaaminen ja telkien taakse saaminen, se oli minun ehdoton päämääräni. - Eiku hommiin! lisäsi Will omintakeiseen tapaansa. - Olet aivan oikeassa, pikku-Will, totesin kylmällä äänellä. Ei lumikinoksia. Pitkän aikaa oli rauhallista, kunnes vuosituhannen vaihteessa järjestivät verilöylyn jossa tuhannet ihmiset saivat surmansa. - Vaikka kiinaksi. Vielä tänä päivänä tuo lahkolainen oli vapaalla jalalla jatkaen pahoja toimiaan. - Siltä näyttää, myönsin. Aito Lucius alias Tobias Scheffer oli hengissä - ja kuten näkyi, järjesti taas ruumiita. - Näin minä vähän arvelinkin, sanoi Will. Meidän oli todettava että Lucius oli huijannut taas kaikkia, ja oli vielä elossa. Tuon päämäärän takia olin valmis jopa yhteistyöhön näsäviisaan veljenpoikani kanssa, vaikka pinnani tulisi kiristymään äärimmilleen. - L.A! sanoi Phil. Arvoisat lukijat, haluan säästää teidät enemmiltä veljenpoikani mauttomuuksilta.
~
Myös Mr. Luciuksen porvarillinen nimi oli Tobias Scheffer - eurooppalainen, joka oli perustanut saatanallisen lahkon joka kutsui itseään "maailmanlopun lapsiksi"
- Phil, korjasi Phil ja otti käyttöön hurmaavimman hymynsä. Noin työteliäänä en ollutkaan häntä ennen nähnyt. Itärannikon ja länsirannikon aikaeron takia saimme päivään kolme tuntia lisää ja halusimme käyttää ne tehokkaasti, koska töitä oli paljon. Hän iski Williä kyynärpäällä kylkiluihin ja totesi: - Siinä tulee mies joka näyttää oikealta FBI:n agentilta! - Terve Donna! sanoin hymyillen ja minusta oli tosi mukava nähdä taas pirteä kolleegani. Ja työt odottaa! Lähdimme liikkeelle ja seurasimme virkaintoista veljenpoikaani kohti uloskäyntiä. Näytti ettei hän ollut tuntenut tytärtään lainkaan, eikä ollut osa hänen elämäänsä - ja varmasti osasyynä siihen että tytär liittyi lahkoon. Ensiksi olisi tutkittava kuolleen Rachel Mullenin lähipiiri löytääksemme todistajia ja epäiltyjä. - Pikemminkin bronxilaiselta sutenööriltä, annoin takaisin. Donnan avulla olimme pelastaneet Willin vankilasta kun häntä syytettiin useamman miehen taposta väärin perustein. Sen jälkeen tulimme tosi hyvin juttuun keskenämme. - Hei, protestoi Phil, - minäkin olen paikalla! - Tietenkin olet, pappa. Minä pysäköin firman autopoolista lainaamani Buickin ajotien reunaan ja nousimme autosta. Phil oli sopeutunut paikallisoloihin ja hänellä oli aurinkolasit päässä. Rachelin isältä olimme kuitenkin saaneet joitakin nimiä ja osoitteita - ystäviä collegesta ja high school -ajalta. Rachelin isältä, asianajaja Foster Mullenilta, irtoaisi tuskin paljoakaan apua. Filmistaralta vai. - Olen kuullut teistä paljon, agentti Decker, sanoi Donna ja pudisti Philin kättä sydämmellisesti. Mistä päin nyt tuuli. - Donna, vastasi nuori kaunotar tarttuvasti hymyillen. Donna oli pukeutunut FBI:n sääntöjen määräämällä tavalla, mutta Will antoi sellaisen vaikutelman että olisi nukkunut yönsä rautatieaseman vessassa. Siihen partnerini mutisi jotain käsittämätöntä mutta aurinkolasit katosivat liiveihin alta aikayksikön.
15. Rita oli ison talon tytär kuten Rachelkin. Donnan kärry seisoo pysäköintikieltopaikalla. Keitten kanssa oli Rachel säännöllisesti viettänyt aikansa. Ehkäpä neitokaiselta irtoaisi joku tiedon hippunen. Ketä kuului ystäväpiiriin. - Terve pikku-Will! - Terve setä! Onpa kiva nähdä sinua. Miten oli syntynyt kontakti Schefferin lahkoon. - Jo riittää, tuumasi Will. Rita asui Belmontissa, Beverly Hillsin kauneimpiin kuuluvalla alueella, jossa on paljon rivitaloasutusta. Kun kävelimme kohti pääovea hän kysyi rennosti: - No, miltä näytän. Farkut, bootsit, kulunut nahkarotsi, siihen parransänki ja aurinkolasit veljenpoikani oli pikemmin Brooklynin pummi kuin FBI:n agentti. Monille jotka etsivät pelastusta ja herätystä tuntuu uskonnolliseen ryhmään liittyminen olevan oikea tie, mutta usein tuo tie vie vikaan. Ilmeisesti Donnalla oli häneen hyvä vaikutus...
~
Aloimme tutkimukset välittömästi. Saanko esitellä, ystävä ja kolleega Phil Decker. Lukioaikana tytöt olivat olleet parhaita kavereita, olivat jalkapallojoukkueen cheer leadereitä, koulun parhaita. Valkoinen urheilu-Porsche seisoi pihatiellä lopullisena todisteena siitä. - Jos te kaksi kyyhkyläistä olette makeilleet tarpeeksi niin voimme kai lähteä. - Katsopas Cotton, sanoi Donna kun hän näki meidän tulevan. Kun Will ja Donna tekivät visiitin Beverly Hillsin collegeen, minä ja Phil päätimme käydä tervehtimässä Rita Girlockia, Rachelin ystävätärtä
- Mitäs siitä nyt olis. - Miss Girlock. - Kuinka kauan. Rita kohautti olkapäitä. - Onko hän putkassa vai mistä nyt tuulee. - Kiitos, sanoin katsoen sohvaa jolle joku oli todennäköisesti viime juhlissa oksentanut, - minä seison mieluummin. Huone oli sekaisin. Kaks vuotta. - Kauan sitte. Sitä paitsi hän ei ollut kysynyt mitään kuolemaan liittyvistä olosuhteista. Ikkunan vieressä oli istuinryhmä joka oli verhoiltu valkealla nahalla, joskin nahassa oli jo paljon tahroja. Jo nyt oli selvää, että Ritakin oli niitä poispilattuja college-tyttöjä, joitten vanhemmat vain kulttuurikodin kulissina kouluttivat lapsiaan, ja olivat valmiit maksamaan minkä hinnan tahansa että he valmistuisivat. Uutinen Rachelin kuolemasta ei ollut säikäyttänyt Ritaa, eikä ollut hänelle yllätys. Todennäköisesti hän odotti siivouskolonnaa jonka viikottaiset käynnit vanhemmat maksoivat. - Hän on kuollut, totesin kylmästi mutta Ritan silmät eivät reagoineet mitenkään. Nuori nainen kohautti taas kapeita olkapäitään, samalla kun otti savukkeen aamutakin taskusta ja sytytti sen vapisevilla käsillä. Rita Girlock ei piitannut puhtaudesta. - Luulenpa että on, miss Girlock, minä sanoin. Ystäväni tulee kohta ja hän ei pidä siitä että myöhästyn. Ehkä vain puoli. Joka puolella lojui vaatekappaleita, tyhjiä oluttölkkejä ja viinipulloja, pizzakoteloita ja ryppyisiä donitsipusseja. Hän ei sanonut siihen mitään, vaan johdatti meidät lyhyen käytävän kautta ylellisen asuntonsa olohuoneeseen, jonka panorama-ikkunasta avautui huikea näkymä laaksoon. Mutta sitten Rachel muuttui. - Niin. Olkaa hyvä ja avatkaa, meillä on muutama kysymys. Kuului kuinka lukematon määrä säppejä ja reikeleitä aukaistiin, ja lopulta ovi aukesi. - Olitteko te ystäviä. FBI, miss Girlock. Hänen silmiensä maitomainen katse paljasti myös että hän ei ollut aivan tolallaan. Ei mulla oo koko päivä aikaa! - Tunsitteko siis Rachel Mullenin, minä kysyin. kysyin muodollisesti. Häntä olisi voinut sanoa kauniiksi - mutta kasvot olivat niin täynnä pakkelia että hän näytti tulleen vieraalta planeetalta. - Hyvä on... - Oltiin parhaita kavereita, läpi tulen ja tuiskun, siis. - Ennenvanhaa oltiin, hän vastasi. - Kyllä vai ei. - Istukaa olkaa hyvät, pyysi nuori nainen lennokkaalla käden liikkeellä. Asia koskee Rachel Mullenia.- Racheliäkö. Esittäisimme muutaman kysymyksen. - Miss Girlock, oletteko kotona. - Poliisikortti esiin, kuului väsyneellä nuoren naisen äänellä. Edessämme seisoi nuori nainen aamutakissaan, papiljotit vaaleissa hiuksissaan. - Olen piru vie! Mitä te tollot oikein haluatte. hän sanoi nostaen kulmakarvojaan närkästyneenä. - No, mitä haluatte tietää. - No kai mää sen tunsin. tivasin ja ääneni taisi muuttua hieman energisemmäksi. - Muuttui. Kolkutimme Rita Girlockin ovea ja odotimme. Millä tavalla?. - Erikoisagentit Cotton ja Decker FBI:stä, Miss Girlock, esittelin meidät. - Kas kun tiedätte niin miksi kysytte. Phil ja minä nostimme FBI:n merkit ovisilmän luo jotta hän näkisi ne. - Okei, me oltiin ystäviä, tunnusti Rita lauhkeasti. - No tulkaa sisään, hän armollisesti sanoi, - mutta varoitan ettei minulla ole paljon aikaa. Phil halusi tietää. Kului muutama sekunti, sitten kuului laahaavia askelia, ja ovisilmä pimeni. - Aivan kuten haluatte, sanoi Rita. Irtain olikin sitten tyylirikko, oli lasia,
16
pahvia ja muovia kirkuvissa väreissä. - Tällä kertaa hän varmaan ymmärtää asian, lupasi Phil. Onko sillä merkitystä. Hermostuneena Rita imi savuketta ja puhalsi sinisen savun meidän suuntaamme
Hän ei enää halunnut huumeita ja halusi teistä irti. - Rita hakeutui tuohon baariin koska hänen paras ystävänsä oli jäänyt huumekoukkuun, tein yhteenvetoa. Niillä hihhuleilla oli varmaan kaikilla ruuvi löysällä! - Missä ja milloin Rachel tapasi nämä ihmiset ensimmäistä kertaa. En sitten kehdannut enää soittaa hänelle. Odotimme kunnes psykologinen partio saa17. Sitten hän alkoi itkeä vollottaa, retkahti Philin kaulaan, ja itki itkemistään. tyypit oli niinkuin Zombeja, silmät tapitti päässä. Sitten tilasin LAPD: n mustan maijan siltä varalta että Ritan ystävä tulisi käymään. - Ihan varmasti pappa ja mamma antaa lisää rahaa että voit ostaa lisää kamaa, ja nuuskia aivot pihalle. Itse asiassa se oli kuin henkien huoneesta, mutta Rachel hurahti niihin. - Yhtä asiaa te ette vielä paljastanut. Sen kuppilan nimi on "In" ja se on West Hollywoodissa. - Niin, semmonen yhdistys. kysyin. - Päästä irti senkin paskakyttä! raivosi Rita ja alkoi hakata pienillä nyrkeillään Philin rinnuksia. Nyt hän kouri aamutakin taskua tuskaisena, ja otti vapisevin sormin esiin jotakin jonka aikoi nuuskata nenäänsä. - Ne näytti kaikki jotenkin samanlaisilta, kaikilla pistävä katse. Tiedän vaan että hän istu siinä baarissa alituiseen. Otin esiin kännykän, näppäilin huumekeskuksen auttavan puhelimen numeron ja pyysin heitä lähettämään katupartion. Ei kenenkään paskanpuhujan jolla on poliisimerkki kourassa tarvi tulla mulle kertoon mitä mun pitää tehdä ja mitä ei! Rachel on kuollut ja asia ei muuksi muutu! Nuori nainen sanoi tuon kirkumalla niin että hänen äänensä lopulta murtui. Minä vain ihmettelen miten se siihen hurahti. - Yritättekö puhua minulle huonon omatunnon. Me nähtiin sen jälkeen vielä pari kertaa, mutta hän ei ollut enää oma itsensä. - Mistä minä tiedän, sanoi nuori nainen jonka Phil päästi irti kun tämä rauhottui. - Paskaukko! raivosi Rita, ja niin tiesin että olin osunut arvauksessani oikeaan. - En ollut hänen beibisitterinsä. - Hän etsi lohtua ja ystävyyttä - ja löysi kuoleman! Rita halusi vielä kommentoida mutta kipakan vastauksen sijaan häneltä pääsi vain avuton huokaus. - Joku uskonlahko. - Siinä meni kaksisataa dollaria! - Niinpä taisi mennä, tyttöseni, kehräsi Phil samalla kun piteli hänen käsivarsiaan kuin ruuvipihdeissä. - Kuvauksen. - Ette vai. - No joo, se alko kulkee niitten hihhuleitten kanssa, jotka koko ajan puhuvat pelastuksesta ja maailmanlopusta. - Tämä ei voi olla totta! pääsi Phililtä. - Se ei ole totta! - Kuka järjestää teille huumeen, Rita. kysyi Phil. Kokaiini joka oli naisella kädessä levisi valkoisena tuprahduksena lattialle.
- Voi elämän kevät! kirkui nainen. Miten Rachel hakeutui tuohon West Hollywoodin baariin ensimmäistä kertaa, mitä hän sieltä haki. - Sinä mitään tiedä mun ongelmista! - Tiedämme ehkä enemmän kuin arvaattekaan, sanoin minä. - Ei! Rita sanoi ja pudisti päätään rajusti. - Kenties valaistusta. Olin kerran hänen mukanaan mutta en tykännyt siitä porukasta. - Mistä minä sen tietäisin. En kyllä osaa, Rita pudisti päätään ja heitti tupakanjämän tuhkikseen. - Voisitteko antaa kuvauksen jostakusta näistä henkilöistä jotka olivat Racheliin yhteydessä. - Vai oliko asia niin, kysyin, että hän etsi uusia ystäviä. Partnerini katsoi minuun avuttomasti, piti huumeriippuvaista lohduttavasti otteessaan, ja jutteli hänelle rauhoittavasti. Rita antoi näpäkän vastakysymyksen. - Ettekö sitten ollutkaan ystäviä. Se ystäväkö joka ei mielellään odota. Pitkällä loikalla Phil pääsi naisen tykö, tarttui häntä käsiin ja käänsi hänet ympäri. - Mikä nyt kyttä, suuttui Rita. Ettekö yrittänyt saada häntä pois noista piireistä
- No joo, virnisti Will. Hän oli yksin ja epätoivoissaan - juuri sopiva uhri Luciukselle. - Kuten sanoin, liian vanha, Will virnuili röyhkeästi. irvisti veljenpoikani pöljänä. - Jonkunhan on tehtävä oikeatkin työt. äimisteli Donna. - Tosi hauskaa, totesi Will päätään pudistellen. hän kysyi
18
täynnä työintoa. Tämän lahkon kannattajat ovat vaarallisia ja äkkipikaisia. Rachel Mullen oli yksin. - Ja siitä kehtaat vielä kerskua! moitti Donna pyörittäen päätään. Phil ja sinäkö. Phil ja minä katsoimme toisiimme ja sitten vielä tuulilasin läpi. Tämä kolhaisi kyllä itsetuntoa - mutta Will oli oikeassa. Nuori nainen oli oivaltanut toimineensa väärin, eikä ollut halunnut sitä tunnustaa. - Miten mennään tästä eteenpäin. - Ilmeisesti tyttö piti tätä vastakohtaa kotinsa terveeseen maailmaan ihan piristävänä. Lainasimme autopoolista pakettiautoksi maalatun miehistövaunun, odotimme pimeän tuloa ja lähdimme sitten West Hollywoodiin. - Pidämme yhteyttä radiopuhelimella. - Nyt meillä on johtolanka.
~
- In oli kapakka jota veljenpoikani sanoi napakympiksi - hämyinen räkälä West Hollywoodin synkimmällä seudulla missä epämääräiset tyypit käyvät kaljalla. Minun vähäpätöisyyteni olisi erottunut porukasta kuin kirjava koira, jo senkin takia ettei asuuni kuulunut nahkaa eikä kettinkiä. - Donna. - Tai sitten hänellä oli vain hyvä maku, tuumasi Will jota kapakan likaiset neonvalot ja oven luona oleva törky ilmiselvästi miellytti. - Mistä tiesit mitä oikeasti oli tapahtunut. Oli selvää että hän piti näistä hommista - yksinäisenä sutena kun ei tarvitse piitata muista kuin itsestään, hän oli kuin Bruce Willis ja Sylvester Stallone yhdessä henkilössä! Vaikka Will olikin viime aikoina parantanut. - Lopeta jo setä! Samalla voisin ripustaa kyltin kaulaan jossa lukee olen G-mies - tappakaa minut- . Täältä käsin saatoimme tarkkailla kapakan sisäänkäyntiä huomiota herättämättä. Äiti oli hänet hyljännyt kun erosi, isä työn takia ja paras ystävä huumediilerin takia. Ovella hengailevat punkkarit villeissä kuteissaan olivat korkeintaan kahdenkymmenenviiden ikäisiä. Toivoin että hän ottaisi tilaisuudesta vaarin. - Yksi kysymys, sanoi Phil kun kävelimme autolle. pui, ja vasta sitten lähdimme asunnolta. - Älä haasta riitaa, katso vain ympärillesi. - Tuo kirottu murhaaja! murisi Phil ja iski nyrkillä kämmeneen. Designmuotivaatteissaan Donna herättäisi enemmän huomiota kuin te molemmat yhteensä. Nyt hän saisi toisen mahdollisuuden, aloittaa puhtaalta pöydältä. - Helppo nakki, pappa, vastasin. - No hyvä on, mene sinä ja otta Donna mukaasi, ehdotin. - Tällä kertaa nappaamme hänet! - Niin nappaamme, kumppani, vakuutin. Tämä paikka löyhkäsi ilmeisen rikolliselta - hyvä syy veljenpojalleni panna taas kunnolla ranttaliksi. - Minä vain arvasin. Luvallanne hyvät herrat, mutta tähän kerhoon olette liian vanhoja! - Enhän minä ole kuin kolmevitonen. Minä olen meistä ainoa joka sopeutuu joukkoon. - Niin, vahvisti Phil. - Ja täälläkö Rachel Mullen istui iltaa. minä panin ehdolle. Jos havaitset jotakin epäilyttävää ota heti yhteys! - Selvä se, vahvisti Will ja väläytti Sauerpaukkurautaansa ylpeänä ja työnsi sen takaisin housun puntteihin. - No ketkä kaksi sitten menee sisään. - Katsokin eteesi, varoitin Williä. - Kaksi menee sisään, ja kaksi pysyy autossa valmiusasennossa, minä ehdotin. Pysäköimme kapealle kujalle lähes vastapäätä Inkapakkaa
Donnan silmissä näin hermostuneisuutta, mikä paljasti että nuori naisagentti piti Willistä, huolimatta heidän jatkuvista kinailuistaan. - Niinkö tosiaan. Nuori Gmies oli ällistyneen näköinen. - Kaikki käy parhain päin. Nyt on liikkeellä tosi edullinen erä, tosi puhdasta douppia. - Mitäkö minä haluan. Mitä haluan. Punkkarit vilkaisivat toisiinsa, eikä harkinta kestänyt kauan. murahti lopulta toinen kun Will tunki heidän viereensä. Miten maa makaa. - Hienoa! Will irvisti leveintä hymyään.- Arvelinkin että siinä on kaksi terävää sälliä! Jättiläiset jäivät ovelle ja Will astui tupaan. Kumpikaan kukonpoika värjätyissä hiuksissaan ei pukahtanut, vaan tuijotti synkeästi takaisin. Will asteli voimakkaasti kohti baaritiskiä ja tilasi kylmän oluen. - Pamppu on sisällä yhdessä muitten kanssa. Yleisö oli kirjavaa: punkkareita, opiskelijoita, tyttöjä kuten Rachel Mullen jotka olivat valinneet Innin suosikkipaikakseen. No, arvelin juoda pitkän oluen terveydeksenne, jos se teille passaa.
- Suljettu tilaisuus, ilmoitti toinen korea kukko, ja he asettuivat rinnakkain oven eteen muuriksi, ja ristivät käsivarret rinnuksille. Will on kyllin vanha pitääkseen huolen itsestään. käsitystään tiimityöskentelyn eduista, oli sankarina esiintyminen hänellä vieläkin verissä! - Eespäin kohti lahtausta! hän kohotti oikean käden peukalonsa hyvästiksi ja työnsi miehistövaunun liukuoven selälleen. kysyi Will neuvottomana. Tietty epävarmuus valtasi minut: Will oli hyvä poliisi, hän oli kykenevä puolustamaan nahkaansa ja hänen refleksinsä olivat nopeat - toisaalta hänen taipumuksensa joutua vaikeuksiin oli aivan yhtä ilmeinen. - No pääset sisään, ilmoitti toinen heistä armollisesti. Mutta jos ei kelpaa... - No hyvä on - mutta pomonne on pahana jos en pääse sisään. - Pääsy ainoastaan jäsenille! - Ja minäkö en ole jäsen, niinkö. Ei ollut muuta tehtävissä kuin jäädä odottamaan.
~
Rauhallisin, itsevarmoin askelin Will käveli Innin ovea vartioivien nahkaan sonnustautuneitten punkkareitten tykö. - Ota iisisti, sanoin ja laskin käteni lempeästi hänen harteilleen. Jännityksen vallassa katsoimme hänen peräänsä. - Pamppu kutsui minut sopimaan uudesta toimituksesta teille ja pojille. Ei voinut sanoa olivatko nämä virallisia ulosheittäjiä, vaiko itse itsensä hommaan nimittäneitä - joka tapauksessa heidän ohitseen oli päästävä mikäli aikoi kapakkaan. Mitä hän tähän kuuluu. Rockmusiikki jytisi isoista kovaäänisistä jotka roikkuivat laipiossa. Donna lahjoitti minulle selittämättömän katseen ja hymyili. - Viisi dollaria, hän tivasi hävyttömästi.
19. - Mitä sinä haluat. - Pamppuko. Vastenmielisen makea löyhkä lehahti hänen kasvoilleen. - Niinpä, mitähän minä oikeastaan haluan. Tapa millä ihmiset houkuteltiin huumeitten kokeiluun ja niitten koukkuun, ja miten he lopulta musertuivat, sai Willin raivoon, ja mikäli hänestä riippuisi, hän pieksäisi ensin kaikki L.A:n diilerit ja panisi tyrmään, ja heittäisi avaimen iäksi hukkaan! Kapakka oli hämyisän puolihämärä. - Hei jätkät! hän hoilasi jo etäältä. - Selvä kuin pläkki! Will otti kiitollisena vastaan pallon joka hänelle syötettiin. Isäntä jonka kasvoissa oli niin monta lävistystä että vaikutti teesiivilältä iski Willin eteen tölkin Budweiseria. Will oli letkeä tyyppi, eikä ollut pikkutarkka sääntöjen suhteen - mutta hän inhosi huumeita. Muutama epäluuloinen katse kohdistui Williin, mutta väistyi sen verran nopeasti ettei ärsyttänyt häntä
- Hei, hän kääntyi viereisellä jakkaralla istuvan puoleen ja näytti hänelle valokuvaa. hän kysyi hiljaa. Siispä vihollinen oli aivan lähellä. Isäntä ei selvästikään kertonut totuutta. kysyi Will. - Hän tulee kuolemaan, mestari! he vakuuttivat - ja Lucius nyökkäsi.
~
Sivusilmällään Will näki lähestyvän munkinkaapuisen laiheliinin. Myös toiselta puolen ravintolaa ilmeistyi kaapumiehiä jotka väentungoksessa raivasivat tietään häntä kohti. - Kuka noista. Mies ei saa lähteä ravintolasta elävänä! Pitkänhuiskeat miehet palavine silmineen paljastivat pitkät puukot valkoisten kaapujensa alta. - Tunnetko mahdollisesti tämän typykän. Jos poliisi on niin tyhmä että lähettää heikoimman lenkkinsä, se ketju murtuu pian. - Nuori mies tiskin ääressä. Huoneessa seisoi lyhyenläntä voimakas mies, jolla oli harmaat pitkät hiukset ja hän oli pukeutunut valkeaan kaapuun. - En tunne, sanoi mies ja Will ei oiken uskonut häntä. Hänellä on kuva Rachelistä ja hän hän kyselee. Vaikeaa oli saada heidät puhumaan.
20
~
Ravintolasalin peräseinää peitti suuri peili, jonka takana oli hämärä huone ja sinne pääsi vain salaovesta. - Tuo tuolla, vastasi lävistetty mies. - Mutta hän on ollut täällä tuon tuostakin. Huoneesta näki salin puolelle koska peli oli huoneen ikkuna. - Mikä nyt. Nämä tyypit olivat epäilemättä tunteneet Rachelin, ja tiesivät nähtävästi myös miten hänen oli käynyt. - Kuule, hän aloitti ja otti povitaskustaan Rachel Mullenin valokuvan, oletko nähnyt tätä tyttöä täällä. - Tunnetko hänet. Will huokasi ja henkäisi syvään. Jonkun on täytynyt hänet nähdä! - En minä ainakaan, sanoi mies ja lähti paikaltaan tehden selväksi että keskustelu päättyi siihen. Ei epäilystä, hänet oli piiritetty.. - Paha verhoutuu valeasuun, opasti lahkonjohtaja oppilastaan. - Tuoko muka poliisi. Isäntä ojentui tiskin ylitse katsoakseen valokuvaa hämärässä. Pistävä katse tuijotti ikkunaruudun läpi. Hetken ajan oli hänen silmistään luettavissa alaston pelko, mistä saattoi päätellä että hän ei voinut vapaasti puhua. Tämän tapaisista tilanteista hän tykkäsi! Kuitenkin hän päätti olla varovainen... - Saattaa vaikuttaa meistä viattomalta, mutta on kuolemaksi! - Mitä nyt tehdään, mestari. Hän käänsi puoliksi päätään ja nyökkäsi huoneen hämärässä oleville miehilleen: - Hoitakaa hänet, lapseni. Kun hän erotti Rachelin, hän vetäytyi äkkiä takaisin ja oli kuin aaveen nähnyt. Ilmeisesti hän oli oikeassa paikassa. Pelimme on pelattu! - Ei läheskään. Hieman ihmeissään Will katsahti ympärilleen. Seuraavana päivänä hän perisi summan Steeliltä matkalaskussaan. Will maksoi. - En! vastasi lävistetty mies, ilmiselvästi valehdellen. - Sitten hän on poliisin tänne usuttama, päätteli kaapumies. Will pani merkille kuinka kupliva adrenaliini rupesi kiertämään verisuonissa. Hän antoi jopa pari taalaa ylimääräistä - saadakseen tietoja. - En ole ikinä nähnyt häntä! - Mutta hänhän oli kanta-asiakas, kävi säännöllisesti täällä! - Minä en tiedä mitään! väitti isäntä ja alkoi laskea olutta jota kukaan ei ollut tilannut