SP
E
CI
+ N:o 21 / 1966 Kuollut kaupunki (osa 1.)
4
A L 2 011
www.jcotton
.com
1
Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet.
FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa
Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. George Arthur "Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. 2 Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi
G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. Lempirepliikki "ugh". Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. John D. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. 1961 alkaen. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri 3 kielellä ympäri maailmaa. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Helen on John D
4
lin ilkosillani ku n paikalle ryntäs - Ihmisenä olemisen tuskan vasikan kokoine i n tähtien ikuisuuden tunkeutuessa dobermanni, jon hihnassa riippui ka ihmisen sieluun. Mu kastelem
R
Katsoin vielä maalausta. - Mitä aiotte maalata. Miksi vietitte yönne niin romanttisella tavalla. Taiteilija katsoi Philiin kunnioittavan hämmästyneenä. nuori nainen oli n tämä kylläkin kylmäkkö.
ovalla ryminällä hän puski pä teräskuoriseen änsä vastaanottimee n, ja jäi makaamaa ulvahti puolimätä meria n kuin toripöydällä. ei tarvittu, sillä Sitä Millard kuuli tarpeeksi su omasta päästää rina n.
K
ortsa kuten katsotaa miestä, jo lentävän kielletylle kysyy tietä sekatavar Portsari p voimakkaa melkoisen edustaessa talvikelima
P
unsin o kuin nuo tanssijan tuu joutunut jalk juoppo.
T
5. taitavat kutsu
SEPÄNSÄLLIN KUOLEMATTOMAT SUTKAUTUKSET 1961-1 H O O
sänky - saat saakk sinut p - Etkö iltasat kerro s paljon - suihk - yritä n uni.
a sis Ilmeestä päätelle äköksi. om sopivaan suupala ionsa - Phil nyökkäsi hyväksyväjonka se aivan an, ilm tiesi olevan mu eisesti rei si. Onko teillä todistajia. än tuijotti Philiä aivan kuin täm - Sivistynyt mies poliisina. jotka levittivät omaa maallisäppänää raotti nainen, joita ta valoaan tähtien kosmillisivistyneet ihm iset sen säteilyn rinnalla. En voinut sille mitään, ettei tyttö viehättänyt minua vähääkään. sellaista määrää niitä ei ole luonnossa kuin rotuemakolla. ukki. a keskittäneen hu näytti kuorsaus häiritse. Phil: olitte siis tynnyrissä viime yönä meren rannalla. Do sheriffi be vain tyhjässä tynnyrissä meren nosti hurjan rä rmanni hä minulle, niin ett kän äärellä myrskyn jylistessä jylä pelkäsin paljaan nahkan i hästi, niin ettei poroporvarien Hirmuinen hurtt puolesta. En ä olisi ollut kuukaude lla erehtynyt joulup aatosta ole mokomaa ennen nähnyt. Hänellä oli kaksi nenää ja yksi silmä ja rintoja ainakin tusina. Pu hven utt kärpästen surin ui vain a. Sen voi kokea Dave Kelly. Oliko tarkoituksenne soinnuttaa sielunne vastaanottamaan maailmankaikkeutta jollakin uudella tavalla. valmiiksi riippun nta, paikkaa minussa utta - vain kaksi kiiltomatoa,
Seikkailu vie äijäköörin apinan raivolla jopa kreationismimuseoon, jossa rystyset laahaavat maata ennen nyrkkien joutumista niille tarkoitettuun tehtävään. Suomalaiseen kyläkauppias-toimitusjohtajaan törmääminen tapahtuu pahimmalla tai parhaimmalla mahdollisella hetkellä, juuri kun muuan tihutyö on tekeillä. Edessä on monta Ragnarökitystä ja kurimusta ennen kuin päästään varsinaisiin loppupelleilyihin Little Italyn seudulla.
K
6
www.jcotton.com
Jerry Cotton on ilmestynyt Suomessa jo 50 vuotta (1961 - 2011). Maalaisjärjellä ajatellen se on tietysti aivan oikein, mutta silti joku on rikkonut lakia paljastamalla lehdistölle tietoja FBI:n tutkimuksista. 4 / 2011
Jerry Cotton 4/2011 kansikuva: Vesa Keskinen, Mr . Cottoneita on myyty maailmalla yli 850 miljoonaa kappaletta 14 eri kielellä. ja Jerry Cotton (George Nader) Tekijä: Timo Juntunen
un ison firman asiat ratkaistaan ruskeilla kirjekuorilla, joku ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja muutama väärintekijä joutuu hetkessä rahattomaksi. Kun lahjustutkinnasta tiesivät vain FBI:n valiot, niin oliko paljastuksen tekijä joku omista koirista
- Varo, Jerry! virkaveljeni Phil Decker huudahti. - Tiedän kapineen. Vipukeihäs on vaarallinen ase, etenkin kaupunkihullun käsissä. - En osaa sanoa, totesin. Paahtava helle oli kiehauttanut jälleen yhdet aivot sopivasti ruuhka-aikaan. Keihään kärki ohitti kasvoni vain puolentoista sentin päästä. Ei, en ollut afrikkalaisella savannilla vaan yhtä kuumassa nykiläisessä asfalttiviidakossa. Perinneyhdistyksen miehiä varmaan tämä eläjä, älähdin vieressäni kulkeneelle Philille. evät on se aika vuodesta, kun kaasuuntuneet ja pöhöttyneet ruumiit kohoavat Hudsonin lahden pinnan liplatukseen ja pomppivat auringonvalossa iloisesti kuin verkon kohot Lake Harpersvillen pinnalla connecticutilaisessa sielunmaisemassa. Mennään. Sillä sekunnilla en miettinyt kevättä tai kesää vaan ihmiskunnan sotaisaa esihistoriaa. - Tänään joo, ja niillä on alimiehitys. Silmissä hänellä oli nurkkaan ajetun pesukarhun pälyilevä katse.
7. - Mutta... Nykiläinen Tarzan seisoi Baskin-Robbinsin jäätelöauton katolla ja käytteli niin kutsuttua vipukeihästä. Kädessäni ollut hot dog lensi roskikseen ja lähdimme hiipimään kohti jäätelöauton päällä karjunutta puolialastonta äijää. Hälytin aloitti ankaran kilinän, joka kohosi Kahdeksannen Avenuen ruuhkahuipun äänimassan yläpuolelle. - Mutta kun NYPD:n porukkaa ei näy missään, ärähdin. Keihäs iskeytyi koruliikkeen näyteikkunaan, joka meni säröille ja muuttui maidonvalkoiseksi. Ei ihan täysillä kulkenut karvanaama kailotti: - Projektitoiminta tuo tehokkuutta! Tiimivalmennus prosessoi osaamista! Vartaloltaan apinaihminen muistutti nälkiintynyttä kulkukoiraa, jonka viimeisin ateria oli McDonaldsin Filet-o-Fishin pahvikääre. Toivoin, ettemme joutuisi ammuskelemaan, sillä se ei taas FBI:n mainetta kasvattaisi ei ainakaan parempaan suuntaan. - Tämä asia ei kuulu meille, erikoisagentti Phil Decker sanoi. - Montako keihästä sillä vielä on. esteetikko-nesteetikko Phil Decker hämmästeli. Autot tööttäilivät, jalankulkijat perääntyivät ja suojautuivat. Nyt koin joutuneeni nuijamiesten kivikautisen sotatoimen kohteeksi. - Tsiisus, ähkäisin. - 28. Keihäiden nakkelijalla oli lannevaate ja nippu keihäitä. Kahdeksannella Avenuella alkaisi pian kunnon kaaos, jos emme tekisi mitään. Historian sotien ja niiden syiden ulkoa opettelu on melko hyödytöntä, kun samat asiat voi todeta lastentarhan pihalla. Erään tuunatun Buickin kaiuttimet soittivat täysillä Lady Gagaa ja pistivät auton jousituksen lujille. - Tuo on niin sanottu vipukeihäs, liit-
K
tovaltion erikoisagentti Phil Decker tiedotti. - Ihme, ettei se ole vielä osunut yhteenkään kansalaiseen. piirin porukalla on jokin helvetin kevätretki, pyöreäposkinen virka- ja vekseliveljeni tiesi
- Minkä heimon miehiä olette. - Huomaatko, mistä heitinpuu on tehty. - Käskevätkö ne tekemään jotakin. Vilkkuvaloiset autot saapuivat paikalle loputtomalta tuntuneen odottelun kuluttua. - Te palellutte, väitin. - Tämä vuori kylmenee koko ajan. - Meitä viisaammat tekevät päätöksiä, jotka vievät mielenterveysongelmaiset takaisin sinne, minne ne kuuluvat kadulle! Phil tuhahti. kysäisin. - Tulimme varoittamaan, väitin. Eräät tilannetta suojistaan tarkkailleet jopa taputtivat meille, kun raudoitimme tämän ressukan. - Yritetään puhumalla, Phil tuumasi. Phil heittäytyi runosuoleksi: - Palellutatte itsenne. Miehen työpaikalla
8
istuttiin nyt sitten vähemmän tyylikkäällä design-sohvalla, veikkasin. - Ei, vaan äänet jääkaapissa pitävät hereillä. - Sosiaalisen ryhmän rooli ei ole työrooli! Aktivoidu onnistumiskeskeiseksi! Optimaalisuorittamista. poliisipiirin tiloihin), hän suostui laskeutumaan vuoreltaan. - Olisiko mies elänyt tähänastisen elä-. Muoviseipäät kolisivat asfaltille, kun hän kapusi alas auton katolta. Heitinpuu eli keihäslinko toimii käden jatkeena ja lisää keihään lähtönopeutta huomattavasti. Omatkin meridiaanini ja biorytmini olivat usein yhtä sekaisin. Ja leivänpaahtimessa. - Valuuttastrategin käämit on palaneet, arvelin. Positiivista tunnelmatilaa! tämä kehityspensaan juurakko esitelmöi keihäslinkoaan heilutellen. - Tunnettehan jo tuon huurun. Onneksemme tämä kivikauden eläjä oli melkoisen tohelo ja harjaantumaton tämän vempeleen käytössä. Välttelimme katsomasta miehen vilkkuvia vehkeitä. Miehelle koitti lyhytaikainen kirkas hetki: - En saa unta, kun äänet valvottavat. Niin, ja korkean paikan, jonka alapuolella kulkee paljon sivullisia. luolamies karjui jäätelöauton katolta, kun hän näki meidät jalkojensa juurella. Kun en hallinnut tilannetta, tunsin samaa globaalia hämmennystä kuin tämä viidakkomies. - Asutko junaradan vieressä, vai. - Jees... vessaharjasta! Keihäät oli kyhätty muovisista eristysputkista, mutta kyllä niillä saattoi ihmistä vahingoittaa. - Totta, paljasjalkainen partajeesus maiskutteli. Ja sukukalleutenne. Nyökkäilin. - Lopettamaan masennuslääkkeiden käytön ja etsimään asekaupan ja viinakaupan. kysäisin Phililtä. Lannevaate oli leikattu nahkasohvan pintamateriaalista. - Jääkausi uhkaa, kerroin ja osoitin jäätelöautoa. Vipukeihäällä heitettäessä ohut ja taipuisa keihäs asetetaan heitinpuun uraan. Miehen silmät laajenivat: - Miksi. Tässä järjestyksessä. Kuulkaa! Voitte jatkaa sukuanne vuorten takana, paratiisin lämmössä! Kun kerroimme, että voisimme viedä hänet turvaan lämpimäksi muuttuville pituuspiireille (käytännössä 28
- Osakkeenomistajat saivat tiedon tutkinnasta turhan aikaisin, nyökkäsin. Hikistä iltapäiväämme tuli häiritsemään työtehtävä, joka vei meidät ensin hetkeksi pois kerroksemme
kahviautomaatin äärestä. High tuumasi. Nyt FBI:n vaivihkaisiin tutkimuksiin oli tullut kupru, koska asiat paljastuivat medialle liian aikaisin. Mies sai ilmaisen kyydin 28th Precinctin tiloihin melkein kulman taakse. Kun Jumala juttelee takaisin, sitä sanotaan skitsofreniaksi, Phil mutisi. - Manhattanilla sekin on mahdollista. - Syytön minä siihen olen, virnistin ja vakavoiduin heti nähtyäni Highin ilmeen. mietin. - Romuluksen ja Remuksen vähemmän tunnettu veli Rumilus, se, jota naarassusi ei imettänyt. - Mörkö se lähti piiriin, pääsin toteamaan. Ei sentään. Hissi ylensi meidät Federal Buildingin sikarikerrokseen. Bembroke & Sons -nimisen firman bisneksiä oli pitkään hoidettu ruskeilla kirjekuorilla. Kähmintään liittyi pörssikeinottelijoita ja valkokaulusgangstereita. Kävi ilmi, että mies tosiaan oli kuumuuden sekoittama sijoitusanalyytikko. mänsä koirasusien ja kujakattien kasvattamana, vitsailin. High kertoi sen, minkä jo tiesimmekin tv-uutisista ja lööpeistä. - Kun lahjustutkinnasta tiesivät vain FBI:n valiot, niin oliko asian julkistaja joku omista koirista. Tarkastaja John D. Kun NYPD:n sinivuokot suvaitsivat ottaa miehen huostaansa, sain käsirautani takaisin ja sujautin ne takaisin nahkaiseen vyökoteloon. - Vaikka tämä löikin kapuloita FBI:n rattaisiin. - Kun ihminen juttelee Jumalalle, sitä sanotaan rukoiluksi. - Tässä kaaoksessa on mahdollista, että sisäpiiriläiset ennättävät peitellä jälkiään, High totesi. Jep, ne opettivat hänelle englanninkielen, Phil viisasteli. - Kivikauden Mr Change, joka on taantunut vieläkin kauemmas kuin Peter Sellersin elokuvassa näyttelemä idiootti. Minä ja Phil pääsimme jatkamaan matkaamme Federal Plazalle ja toimitalomme hikiseen iltapäivään.
~
Äskeinen prologi kertokoon siitä, kuinka kuumia lähipäivät tulisivat kivikylässämme olemaan. - Kysymys kuuluu, kuka tiedon kauppasi medialle. Siellä ohitimme sihteeri Helenin, saimme käsiimme kupilliset hänen keittämäänsä aitoa kahvia ja istahdimme pomon huoneen vierastuoleille. John D. - Sitä on kyllä hyvin vaikea uskoa. Muutenkin johonkin kansalliseen turvallisuuteen vetoaminen lehdistön tietosuojan murtamiseksi kuulostaa minusta
9. - Lahjusrikostutkimusten tiedot ovat vuotaneet. - Toimittajilta on turha kysyä, koska ne vetoavat lehdistönsuojaan ja sananvapauteen, Phil sanoi
Hommamme oli koiran virka. Se oli ollut pitkäl10
lisen ja hartaan kusetuksen tulos. kysyin puolileikkisästi. - Onko pakko. - Koska te ette olleet mukana Bembroke & Sonsin ja pörssin lahjustutkimuksissa, saatte ottaa selkoa tapauksesta. - Minun on vaikea uskoa sitä, että joku talosta olisi kannellut lehdistölle. Gestapon rooli ei paljon kiinnostanut. - Yrittäkää sopeutua ylikierroksille, Zeery hönkäisi. - Muistatko sen käsitteen. - En minäkään tällaisesta nauti, High sanoi. - Asia harvinaisen selvä, Phil töksäytti. Selasin edessäni olleita juttuun liittyviä kuulustelupöytäkirjoja. mietin ääneen. poliisivaltion hommalta. Tästä asiasta pidin kuitenkin mölyt mahassani, koska High saattoi olla asiasta toista mieltä. Minä ja Phil tutkimme raportteja ja kuulustelupöytäkirjoja, joita riitti kilometri- ja laatikkotolkulla. - "Paperiton toimisto", Phil naurahti. - Tapamme mukaan, vastasin. Samalla kelasimme edestakaisin kuulustelunauhoja ja etsimme sellaista päsmöä, joka vaikutti liian tietäväiseltä. Bembroke & Sonsin nousu arvostetuksi ja ihailluksi monialayritykseksi ei tapahtunut yhdessä yössä. - Kuka muu kuin syyttäjänvirasto ja FBI:n kolme tutkijaa tiesi asiasta. Mitä suuremmaksi huoneeseemme kannettu paperimäärä kasvoi, sitä pienemmäksi työhuone kävi. Kaikki tykkäisivät kyttyrää, jos alkaisimme toimia kuin sisäisen tarkastukset virkamiehet. - Niinhän se on, nyökkäilin. Kutsuttuna paikalle saapui eräs heistä.. Pyyhkäisimme hikeä otsalta ja painuimme hommiin.
~
- Työn iloa! Yhdysvaltain alkuperäisasukkaiden jälkeläinen, erikoisagentti Zeerokah kantoi minulle ja Philille jälleen uuden arkistolaatikon. - Eikö siihen rationalisointiin kuulunut se, että kaikki yli viisi vuotta vanhat asiakirjat hävitetään, mutta varmuuden vuoksi kaikista otetaan valokopio ennen tuhoamista. Mutta Bembroke & Sonsin kupla oli puhjennut yhdessä yössä, jona aikana painokoneet ruplattivat ulos tabloiditavaraa firman noususta ja nolosta tuhosta. Olimme kumminkin onnistuneet rajaamaan laatikoiden sisällön muutamiin tiettyihin kansioihin. Päästimme voipuneita voihkaisuja. - Toimimme kumminkin Washingtonin alaisuudessa, High huojensi vielä omaa mieltään. - Sitä mukaa, kun paperipinot kasvavat, kofeiiniriippuvuutemme lisääntyy, totesin. - Mutta minua ylemmät tahot painostavat, joten asia täytyy selvittää, vaikka ketään ei syytettäisikään. - Arkistointijärjestelmämme tökkii, Phil manasi
- Vastatkaa, olkaa hyvä, Phil murahti. Johtotaso kerää fyffet. - Ja hyvin pyyhki. Ei kelvannut. Virnistelystä päätellen Hoytin selkäranka oli niin keitettyä spagettia, että vain prässätty vekkipuku piti hänet pystyssä. Näyttävä kaulakoru, ja sekin oli hopeaa. Kuka juo teetä. - Bembroke & Sonsissa ei täytynyt tehdä mitään. Savukkeessa oli valmiina hopeinen imuke. Hampaassa kiilteli timantti. ~
G-inkkari Zeery taivalsi huoneeseemme ja ilmoitti, että meille olisi vieras alakerrassa. Katsokaas kun ihmiset orientoituvat jo lapsena suorittamiseen tai oppimiseen. - Olin liikkeenjohdon konsultti. Positiivisuuden voima on siinä, etteivät ajatukset suuntaudu menneisyydessä tapahtuneisiin virheisiin, vaan että suunnataan energia tulevaisuuden vahvuuksiin ja tahtotiloihin. - Meidänkin täytyy mennä alakertaan ja Federal Plazalle päästäksemme vetämään henkoset. Phil Decker kävi noutamassa kerrokseemme Ed Hoyt -nimisen elvistelijän. - Otan teetä. - Eikä ole. Kahvi tummentaa hampaat. - Tällä hetkellä kierrän varainkeruutilaisuuksia, joissa käy kongressiedustajia, puolustusmäärärahojen sumppaajia, muka-patriootteja paskiaisia, epälojaaleja poliittisia broilereita ja muita selkäänpuukottajia. - Minä olen kolmatta kastia, joka luennoi näistä kahdesta. Miehellä oli metallinharmaat ohimot. Hoytilla oli käyntikortteja, joiden muste
oli yhtä kuivaa kuin ovelta ovelle kulkevan huijarikaupustelijan taidejäljennösten öljyvärit ja fiksatiivit. Raksajätkät, hoitsut, sihteerit, runoilijat, kuvanveistäjät ja rekkakuskit tekee fyysisen työn. Tarjosimme miehelle kahvia. kehotin. - Olet siis... - On. Ranneriipus koostui rivissä olleista sydämistä. - Tiedättekö muuten, paljonko myös teessä on kofeiinia. - Älkää olko törkeä. Tyyppi oli kävelevä klisee. Teen yhteydessä puhutaan teiinistä, mutta sama kofeiinia se on. - Se on kielletty toimitalossamme, sanoin. Hopeisen taskukellon vitja kulki liiveihin, vaikka miehellä oli myös rannekello. Hän pyysi lupaa polttamiseen ja pisti jo spaddun huuleensa. Phil kysäisi. - Mikäs siinä, näin on aina ollut. - Teetä. - Mutta mitä te teitte Bembroke & Sonsissa. - Niin, Mr Hoyt, kertokaa vielä meille, mikä tai mitä teidän työnne oikein on. - Minä. Mies hymähti ja laittoi tupakan takaisin hopeiseen savukerasiaan. Ja siinä sivussa parantaa työyhteisön hyvinvointia.
11. Näin hopeiset kalvosinnapit. Ei ole yhtään. sutenööri. - Entä te. Kaikki oli pakollista. Sitä paitsi minulla on ongelmia kofeiinin kanssa, Hoyt vastasi
Enää, Hoyt sanoi tuhahtaen. - Tekö ette ollut viimeaikaisten paljastusten takana. - Tilanne voi muuttua hyvin nopeasti. Phil jatkoi asialinjalla. - Minä en ole kannellut kenellekään, käryttänyt ketään tai vasikoinut mitään! Hoyt melkein suutahti. - Nyt taisi mennä kosher-reikään. Ojensin miehelle oman käyntikorttini. - Miltä kuulostaisi kurssi "Myönteisyys menestyksen suuntaviittana: varasta lainaamalla, lainaa varastamalla". Kännykkä nimittäin soi kesken hänen "puhelunsa".
~
Miehen mentyä olimme pitkään hiljaa papereitamme tutkien. - Siinäpä oli harvinaisen karismavapaa ihminen, Phil totesi kyyneliä silmistään. - Kuulkaa, minulla on vielä töitä Bembroke & Sonsin tulostavoitteiden parissa. - Tulin tänne vapaaehtoisesti! Hoyt julisti ja osoitti rintapielessään ollutta vierailija-bagdea. Kun kuulimme käytävältä hissin sulkeutuvien ovien äänen, räjähdimme nauruun. Aitoa Hoytissa oli vain kännykkä johon hän oli puhuvinaan, kun hän asteli huoneestamme. Oletko nähnyt viime päivien lehtiä. Hän puhui käsillään kuin niillä olisi ollut oma elämä. Kuten Hoytin käyntikortti oli kuin suoraan painosta tullut ja siirtomaaherran vaalea puku oli pakasta repäisty, äijän ulkoa opeteltu puhe oli lainaa Diili-ohjelmasta. - Idea on se, että tuloksia syntyy, kun jokainen laittaa persoonansa peliin. - Tiesittekö korruptiosta Bembroke & Sonsissa. Hän otti korttini vastaan kuin se olisi ollut radioaktiivinen. - Te tuskin tarvitsette minun palveluksiani. Fuulaa koko mies. Sinun työsi meni niiden uutisten mukana. - En todellakaan! - Yritä myydä tuo tarina valamiehille. Tästä ihmisen kuvatuksesta ei sen enempää irronnut. Minun isovarpaassani oli enemmän persoonaa kuin tässä teryleeninhiertäjässä. - Soittakaa, jos mieleen juolahtaa jotakin. - Niin, eihän lahjahevosen suuhun pas12
kanneta, tokaisin. - Ei ole kyse siitä, kuka on korruptoitunut ja kuka ei, vaan siitä, kuka jää kiinni... - Voisin tulla teillekin puhumaan, koska vaikutatte ylisuorittajilta, niin turhaan. Se juna män justiinsa. Joskus täytyy antaa hieman valtaa hedonismille eikä aina olla rakentamassa parempaa yhteiskuntaa... Mietin, milloin tämä jätkä sekoaa ja alkaa hyppiä ruuhka-aikaan jäätelöauton katolla. Yhden etapin jälkeen teillä on varmasti jo uusi tavoite eikä teillä ole aikaa nauttia työnne hedelmistä. kysäisin. Hoyt oli uskottava kuin kaupparatsu, jonka slogan on "takuu on voimassa niin kauan kuin perävalot näkyy". Mies naurahti ylimielisesti
Neville eli jatkuvasti 1930-luvulla, jolloin rikkeet olivat suositeltavia, kunhan ne kohdistuivat vain rikollisiin. Phil tuumasi seuraavaa pöytäkirjaa tutkiessaan. - Soluttautumistehtävissä. - Missä ihmeessä. Dorn otti hoitaakseen ex-viestintäjohtaja Fred Karstenin tutkintalinjan ja lähti matkaan. kysyin. Phil Decker hekotti. - Kuulusteluissa hän mainitsi, tai vihjaisi, että vielä näitä päitä putoaa... - Arkistonhoitaja, jolla on kaupan alan koulutus ja laaja-alaista kokemusta pankkiirin ja pörssimeklarin työstä. Häntä kuulusteltiin pelkästään vanhojen dokumenttien vuoksi. - Kuinka siellä kävi. - Mikä hänet mahtoi siirtää arkistoon pölyttymään. - Missä sinua on pidetty kun ei ole näkynyt. Ennen matkaan lähtöämme mietin vielä erästä aiemmin kuulusteltua tapausta. - Teiltähän se olisi käynyt luonnostaan. - Etkä meille sitten mitään kertonut. - No niin. Jokin arkistonhoitaja. - Jouduitko haistelemaan liimaa niiden kanssa. - Oho, oho, jopa sitä nakellaan, Phil tuumasi. Mies ei edes ole pomotason miehiä. Jäi palaamatta palkalliselta sairauslomaltaan. - Minulla oli käytössäni kaikki viimeisimmät kuunteluvekottimet, salatut yhteydet ja niin edelleen. Kun lähdimme tapaamaan Norman Langstonia, jätin tällä kertaa punaisen Ja13. Dorn luuli elävänsä 1970-luvulla, jolloin kaikkiin rikkeisiin ei välttämättä puututtu. Pelotti tietysti, saisiko väkivaltaisuudessaan lähes Nevillen mittoihin yltävä Dorn aikaan jälleen uusia valituksia. Tämä oli merkki siitä, että oli aika siirtyä kentälle. - Olin lainassa New Jerseyn kenttätoimiston hommissa, Dorn vastasi. - Mihin piti ujuttautua. - Kieltämättä jopa television julkkiskokeilla on enemmän karismaa kuin tällä oman elämänsä elinkautisvangilla. Aikoinaan talousri-
kososastolta meille siirtynyt Lewis Dorn oli ilmaantunut vakuuttamaan olemassaolostaan. - Äärimilitanttiryhmään. - Kuinka niin. - Sitten on vielä tämä Fred Karsten, entinen viestintäjohtaja, joka sai hermoromahduksen. - "Ennemmin kuin arvaattekaan", lainasin miehen lausahdusta. - Minä voin ottaa sen, kuului ääni huoneemme ovelta. ihmettelin tälle yksinäiselle sudelle. - Hän saattoi tietää tutkintamateriaalista jotain ylimääräistä... - High kertoi jo tapauksestanne. kysyin. Koko ryhmä napattiin terrorismipykälän nojalla, ja sitten ne olivatkin vain pelkkiä liimanhaistelijoita. pyyhkien. Entä tämä Norman Langston. - Olisitte viinapäissänne kumminkin laverrelleet asiasta eteenpäin, Dorn irvi. Huoneemme tuulettimesta kuului raksahdus ja sen lavat lakkasivat pyörimästä. Ovellamme seisoi sliipattua George Clooneytä muistuttanut liehuvapoplarinen erikoisagentti. Mielenkiintoista, Phil huomautti
Raittiin ilman myrkytys oli tosiasia. Langstonin vaimo tuli käväisemään ulkona ja Norman esitteli meidät. Vaikutti siltä, että ennen pankkia oli joku jo käynyt realisoimassa Norman Langstonin vasarat ja jättänyt naulat. Norman Langston kohensi roskanuotionsa tulta ja katseli kirkkaansiniselle taivaalle. Norman Langston oli juuri polttamassa roskia likaisessa t-paidassa ja verryttelyhousuissa. - Joku Robert Castillo. Phil kärytti panatellaa. Ainoat tummat pilvet kohosivat hänen avotulestaan. - Minun käsittääkseni hän kuoli luonnollisesti, muistelin eräässä raportissa. - Tämähän se juuri. kysyin, koska en halunnut luovuttaa helpolla. - Ja minä aloitan uudet työt kierrätyskeskuksessa. - Kuulin eräästä Bembroke & Sonsin työntekijästä, joka kuoli astuttuaan isojen poikien varpaille, Norman Langston sanoi muina miehinä. Tökkäsin Marlboron huuleeni ja sytytin sen ergonomisella ekosytkärilläni, jolla oli poltettu jo monta aukkoa otsonikerrokseen ja tuhottu satatuhatta hehtaaria sademetsää. kysyin. Vaikka tummiin hiuksiin oli tehty vaaleita raitoja, mitään muuta ylimääräistä hänessä ei vaikuttanut olevan. Ne kelmit veivät kaiken meiltä ja sijoittajilta... - Kenestä. Meikitön Gloria Langston oli miehensä vastakohta: iloinen ja eläväinen nuori kaunotar. - Vielä viime viikkoon asti oli taloudenhoitaja, oli puutarhuri. - Castillo. - Kaatuiko haaveet. Langston vaikeni ja oli pitkään hiljaa. - Mutta mitä "ne" tarkoitti. Phil kysyi. Ei ainakaan tarvitse toimia firmassa, jonka ainoa tarkoitus on tehdä voittoa. - Eikö tämä muka ole sitä. Entinen tilintarkastaja. Työ Manhattan Recycling Centerissä saattaa olla paljon antoisampaa kuin entinen hommani. - Ensi viikolla muutamme asumaan vuokralle, Langston sanoi. Norman Langston kertoi vaisusti: - Meillä oli komea koti. Oli. Norman Langston asui rivitalossa New Jerseyn Fairviewissa. Ensi viikolla pankki vie tämän. guarin parkkiin ja kuittasin käyttöömme virka-Dodgen. Minä ja Phil jätimme auton parkkiin soratien laitaan ja nousimme lähes kastehelmeiseen maisemaan. Esittäydyimme ja hän tyytyi nyökkäämään. Miehellä oli sotkuiset ristiveriset hiukset ja pyöreät kasvot. Autotallin ovi oli auki ja näin seinillä lähinnä nauloja ja työkalujen jättämiä rusketus- tai kellastusjälkiä. Silmät olivat harvinaisen apeat. - Tilintarkastaja ja kulujen leikkaaja, Langston sanoi. - Ne. Oksasaha ja akkukäyttöinen pensasleikkuri lojuivat hylättynä nurmikolla kuin
14
osoittamassa luomakunnan kruunun kulminaatiopistettä. Myös Langstonin pihalla poltettiin, kun astelimme paikalle kapeaa ja mutkittelevaa pihatietä pitkin
- En kai mitään, Langston sanoi. Hänelle ei saa tapahtua mitään pahaa. Eihän sillä edesmenneelle enää ihmeesti merkitystä ole, mutta vähän sitä toivoo, että ennen kuolemaansa ennättäisi käydä vessassa, etenkin numero kakkosella, Norman Langston mietti tätä maailman tärkeintä asiaa. - Kuinka niin. - Niin monta ruumista uran tässä vaiheessa on joutunut haistamaan, eikä se kaikki haju tule suinkaan lihan mädäntymisestä. Langston ei tosiaankaan suostunut kertomaan mitään. - Tarkoitatte siis, että... - Että minä en puhu enempää. - Tiedättekö te jotakin... Siitä irtosi palanen ja vasta sen jälkeen kuului laukaus.
~
Pyörähdin ympäri ja käteni tapaili kainalokoteloa. Oksien raosta näin hansikoitujen käsien sullovan aseen povariin ja vetävän nahkatakin vetoketjun kiinni. kysyin Norman Langstonilta. - Kuulin, että hän oli hoitanut kaikki asiansa kuntoon. Kas, kun kuollessaan ihminen menettää suolensa hallinnan ja hän halusi lähteä täältä arvokkaasti. Nurmella oli betoninen lintujen juottoallas. Kompastuin puutarhatonttuun, mutta
15. hönkäisin. - No, hän sai seksiä aina kun halusi, tuumasin. Ennen kuolemaansa se oli laittanut takapuoleensa tulpan. - Minä luovutan, kuiskasin Philille. - Te tiedätte jo firman kaksoiskirjanpidoista ja siitä, että tilintarkastus toi esiin lukuja, joita ei aiemmin ollut olemassakaan. Mutta sehän on hyvä, sanoin pokerina. - Että itselläni ei ole väliä. - Hän taisi joka tapauksessa arvata kuolevansa, Norman Langston sanoi. Uusi jylähdys, ja Langston taittui kaksinkerroin. virkaveli hämmästeli. - Totta pakisette, Phil mainitsi. - Mitä. - Kuulin sisäpiirin juttua. Lähdin juoksemaan kyyryssä kohti ampujaa. Hän oli taas siirtynyt tökkimään nuotiotaan. - Lymfooma on imukudossyöpä, tollo! - Totta kai minä sen tiesin, väitin. - Jonkin takapuoli-plugin ja aikuisten vaipat. - Se on nymfomaani, Phil ärähti. - Hän oli juuri jäänyt eläkkeelle. - Kuinka niin. Juuri, kun olimme poistumassa, tapahtui jotakin ja se tapahtui hyvin äkkiä. - Jollen väärin muista, hänellä oli käsittääkseni lymfooma, Phil sanoi. - Lymfooma. Mutta vaimollani on. - Johan on. - Mitä te yrititte tuolla äskeisellä jutulla
sanoa. vilahtanutta nimeä. Laskut, vakuutusmaksut ja testamentit, Norman Langston kertoi. Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun Phil loikkasi kohti Langstonia kaataakseen tämän suojaan. Ennätin nähdä savuntuprahduksen pensasaidan takaa. - Niin
Täpötäydessä tavaratalossa ammuskelu olisi pistänyt sivulliset kohtuuttomaan vaaraan, joten jätin aseeni toistaiseksi kainalokoteloon. Annoin hänelle fysioterapiaa rintalastaan iskulla, jonka tiesin varmasti sattuvan. - Menkää kouluun siitä! ärähdin viskibassollani. Siunattu pikavalinta.
16
Hönkäilin Philille väliaikatietoja, että missä mennään. Läähätin ja läkähdyin, mutta perässä oli pakko pysyä. Näin, että murhamiehen päässä oli moottoripyöräilijän kypärä. - Tai pelatkaa vaikka baseballia. Kaikkea, mitä... - Hälytän sinne lisävoimia, Phil väitti. Juostessani kaivoin esiin nokialaiseni. Mutta hänellä ei ollut moottoripyörää ainakaan lähistöllä. Phil jäi hälyttämään paikalle lisävoimia ja ambulanssia, kun minä kirmasin murhamiehen perään. Toisella lapsella oli kädessään piippu, eikä se ollut ainakaan astmapiippu. Hän pinkoi asfalttia pitkin kohti ostoskeskusta. Annoin liukuportaiden nostaa minut toisen kerroksen tasanteelle saakka, josta tiirailin kanssaihmisiä. Näin vain zombieina vaeltavaa ihmismassaa silmänkantamattomiin. - Tämä tavaratalo on liian pieni meille kahdelle, heitin lännenmiehen repliikin.. Kuulin Gloria Langstonin kirkuvan suoraa huutoa. Kun poistuin piha-alueelta, kaadoin mennessäni grillin. Pälyilin ympäri valoisaa hallia enkä nähnyt miestä missään. Kypäräukko kirmasi juuri lehtikioskin ohi, kun uin hänen liiveihinsä. Kun saavuin lasiovien tuolle puolen, hukkasin häiskän. Mies huitaisi hanskakädellään päin naamaani, joka oli heti tulessa. en kaatunut vaan tonttuilin eteenpäin yhä pystyasennossa. Tarrasin häiskää lujalla otteella hänen nahkatakistaan ja yritin kammeta miehen käden selän taakse. Ostohelvetin kliinisyyteen tuli muuan kauneusvirhe. Pääsin tööttäilevän liikenteen tuolle puolen ehjänä. Pakenija saavutti Palisade Aven ja ylitti sen autoja väistellen. Sitten juoksimme peräkanaa Prospect Avenueta pitkin. Nahkatakkinen mies lähti juoksemaan pihojen ja puskien läpi kohti Palisade Avenueta. Kypärän sisältä kuului tukahtunutta älinää. Seuraavan nyrkiniskun väistin. Lapset eivät vähästä säikähtäneet: - Meillä on vapautus liikunnasta astman vuoksi. Kipitin toisia liukuportaita takaisin alas ja saavutin murhaajaa liukkaalla parketilla. Kadun laidassa istuneet kakarat, nämä sivistyslaitoksen hedelmät, hurrasivat meille kuin kisoja katsellen ja löivät varmaan vetoa voittajasta. Hiilet levisivät nurmikolle mustana nokipilvenä. Nurmikoilla kirmatessani olin astunut liukumiinaan ja jätin nyt jälkeeni ruskeita jalanjälkiä. Sitten näin jälleen keltaiset lenkkarit ja tutun kypärän. Näin keltaisten lenkkareiden vipeltävän vihreässä maisemassa. Juoksin äijän perässä täpötäyteen ostoskeskukseen. Kypärä-äijä loikkasi matalan pensasaidan yli ja saapui ostarin parkkipaikalle. Minä suoritin saman perässä kuin norsu balettitunnilla. - FBI! Olette pidätetty. Perhanan luikku liukerteli irti otteestani
Tarvitsetko sinä ambulanssia. Hyllyillä oli irtopäitä, joihin oli vedetty peruukkeja. - Jerry. - Olin lentokoneessa matkalla Karibialle, siemailin Whisky Cobbleria ja vieressäni istui kultakutrinen huippumalli...
17. Kirkas ulkoilma häikäisi, tunsin tuulenvireen ja haistoin takapihan 637 lemua, hajua ja tuoksua ja silloin minua iskettiin jollakin astalolla otsaluuhun. Mökelsin perään, nyt virkaase tanassa. Näyteikkunassa roikkui naamiaisasuja. Ikävä kyllä. Kypäräpää ennätti sisään viereisen liikkeen ovesta. Nykäisin jalkani pois lerpattavien hampaiden välistä. Oven kello kilahti ja näin myymälän, jonka esineistöä oli kaadettu tukkeeksi tielleni. Ja tunsin hirvittävän tuskan.
~
Mutta kipu oli kuvittelua, kuin työntäisin käteni jääkylmään veteen, joka tuntuukin sekunnin murto-osan ajan kuumalta. Olin joskus nähnyt tällaista unta krapulahorroksessa. Karhunraudat oli nimittäin valmistettu joustavasta, mustasta kumista. Sitten sain itsekin naprapaattista tukielinhoitoa, kun mies onnistui kamppaamaan minut. kysyin. Vain jousikoneisto oli aitoa tavaraa. hän hätäili. Kun astuin seuraavan askeleen, katsoin sattumalta alas. - Minä jo säikähdin, Phil sanoi. - Mutta ihan normaalejahan sinun suustasi tulee. Astuin suuriin, sahalaitaisiin karhunrautoihin, jotka paukahtivat kiinni ruhjoen ja repien lihaani, murskaten nilkkani aina luuhun saakka. Mistä se johtuu. Näin halpakorissa olleita pierutyynyjä, stilettikampoja ja irtosormia. Pistin taas juoksuksi ja saavuin takaovelle. Oletko kunnossa. - En tosiaankaan. - Pizza toimitetaan asiakkaalle aina nopeammin kuin ambulanssi saapuu. Tajusin olevani selälläni ja kuulin etääntyvän moottoripyörän äänen. Samassa käärme osui naamalleni ja suustani pääsi parahdus. Näin ensimmäisenä Philin huolestuneet kasvot. Pilailukauppa! Pakenija oli nakellut hyllyiltä tielleni tavaraa, kuten ne kumiset karhunraudat. Ihmisameebat väistivät aiheuttamaani meteliä ja epäjärjestystä. Mahtava uni, ähkäisin kivuliaasti. Katosta roikkui kumikäärmeitä ja siimojen varassa heiluvia hämähäkkejä. Taju palaili pätkittäin. Homma meni Leslie Nielseniksi, kun liukastuin selälleni. Puodin nimi oli "The Joke´s On You". Nähty saa merkityksensä vasta aivoissa ja nyt aivoni olivat aivan rikki. Törmäsin esteeksi kaadettuun koriin, ja hyppivät hampaat lähtivät nakuttamaan
pitkin lattiaa. Menin väkevästi mukavuusalueen ulkopuolelle, kun kaaduin päin postikorttitelineitä. Näin kaiken kuin hidastetussa filmissä. - Se karkasi takaoven kautta, puotipuksu hätäili kohottaen päätään tiskinsä takaa
- Jonakin päivänä tämä sairaala on takuuvarmasti meidän molempien matkan lopullinen pää. Aion imeä korvan kautta aivosi ja syödä ne sinapilla höystettynä. Vastoin yleistä käsitystä patologi tutkii enimmän osan ajastaan kudosnäytteitä ja
18. Ei se mitään, minä olin siitä vielä häntäkin epävarmempi.
~
Norman Langston oli jo siirretty paikattavaksi Manhattanille Bellevue Hospital Centeriin, jonne minä ja Phil suunnistimme. - En minä tikkejä tarvitse, sanoin. Kulmakarvoilleni saakka valunut veri oli jo ennättänyt kuivua kokkareiksi ja pyyhin sitä yleisestä vessasta haetulla käsipyyhkeellä. Olin saanut jomottavaan otsahaavaani suihkutettavaa spray-laastaria. - Unohdin sanoa, että sillä on torikammo ja ihmispelko. - Ei, ei, vaan paniikkihäiriöinen ja... Phil ehdotti. - Se on siis pähkähullu. Minä ja Phil saavuimme Bellevue Hospital Centeriin. - Juuri silloin vatsassasi ollut heroiinipussi puhkesi. Ennen puhelun katkeamista kuulin Dornin kehuvan oven läpi: - Alahan äijä avata. - Tiesitkö, että kaupungin ensimmäinen ruumishuonekin sijaitsi täällä. Aina yhtä ylimielinen Lewis Dorn soitti: - Tämä todistaja Fred Karsten ei päästä minua sisään. - Näin voi olla, sanoin kun astahdimme hissiin. - Ilmeisesti luoti ei puhkonut tärkeitä sisuskaluja. - Kuinka Langstonin kävi. Silti hän katseli minua syrjäkarein, kuin ei olisi ollut varma järjenjuoksuni nopeudesta. - Pitäisikö tuo haava kumminkin hoitaa. - Näyttää pahemmalta kuin onkaan, Phil nyökkäili. - Kyllä, sanoin päästessäni istuvaan asentoon. Phil kysyi. - Käy sinä itse näyttämässä alapäätäsi, puujalkaveistelin, kun pääsin jalkeille Philin tukemana. - Murranko minä siis oven. Päästä tulee yllättävän paljon hurmetta, kun haava sattuu suonen kohdalle. - Jep, Phil vastasi. - Ja herättyäni näin sinun naamasi. Hänet vietiin Bellevueen. - No et todellakaan! Juttele oven takaa kuin ihmiselle ja ole rehellinen sille. Sosiaalisten tilanteiden pelko, liuta fobioita ja kaikkea sellaista. Historiallinen Bellevue perustettiin 1736 ja se on maamme vanhin julkinen sairaala. - Pitäisikö sinun käydä näyttämässä päätäsi... Se ei päästä ketään sisään asuntoonsa. Vieroitusoireet unimaailmasta ovat pahat. Matkalla kännykkäni alkoi soittaa Ennio Morriconen "Lahjomattomat"-elokuvan tunnaria
kysyin. Puheet oli isoja ja heti tuli turpiin. - Niin taitaa olla. - Ei, vaan aseet joilla tuhota nämä talousrikolliset paskiaiset, jotka ovat omalta osaltaan vastuussa tästä lamasta. - Luit ajatukseni. Mutta eräänä päivänä huomasin että järjestemä olikin nakertanut minut. - Tulihan se sieltä. - Ei, yritin ajaa pienen ihmisen asiaa. - Tasapäistymistä johtotasolla kutsutan
kusipäistymiseksi, tokaisin. - Älkää edes kuvitelko! - Voisin allekirjoittaa jonkin vastuuvapauslausekkeen, Norman Langston väitti. - No käyttäkää minua ja vain minua vaikka syöttinä... - Ne sanoivat, että se on pelkkä lihasvamma, Gloria huokaili. - Pidetään nyt sydänmonitori kytkettynä, tohtori sanoi. Siinä minulla oli aseet. tekee joskus lääketieteellisiä ruumiinavauksia. Mies oli tiputuksessa, mutta tajuissaan. - Jonkun pitää varmaan vahtia miehen henkeä, vaaleahiuksinen ja aina yhtä sirpakka June sanoi. - Minä kerron. - Onneksi. - Aseet joilla kiristää. - Hyvä on, Norman Langston sanoi meille. Ei ikinä! Gloria Langston keskeytti. Olin muuttunut niiden kaltaiseksi, niiden, jotka eivät osaa kulkea sataa metriä ilman taksia tai sulattaa omin voimin ruokaa ulosteeksi. - Varmuuden vuoksi, jos tulee komplikaatioita. - Eräänä päivänä arkistopapereita selatessani törmäsinkin valheellisiin raportteihin, erheellisiin tilastoihin, tahallisiin virheisiin ja disinformaatioon, jolla oli aiheutettu pahaa jälkeä. Minä paljastin lehdille kaiken. Lääkäri antoi meille luvan jutella Langstonin kanssa. Valkotakki tarkasti parhaillaan leikkauksesta tuodun Langstonin tilan. - Ja sitten. Muuttaa järjestelmää paremmaksi. Oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia hän tekee vain kuolinsyytutkijan pyynnöstä. Langstonin nuori vaimo Gloria oli syystäkin huolissaan. - Menin töihin Bembroke & Sonsiin suurin toivein ja isolla metelillä. - Ja nyt olette tappolistalla, Phil tuumasi. Paikalle ilmaantui myös erikoisagentti June Clarke. Kaikkea sellaista, jota rahoitusvirasto haluaisi nähtäväkseen. - Jopas jotakin. Me odotimme huoneen ulkopuolella. - Sitten yritin muuttaa systeemiä pikkuhiljaa... Tipahdin nokkamiehestä kanveesiin ja arkistoimaan vaarattomia papereita. - Teit myyräntyötä. - Aiheutitte melkoisesti takapakkia tutkimuksille, sanoin katuvan näköiselle miehelle. Saavuimme viidenteen kerrokseen, jossa Norman Langstonin huone sijaitsi. - Olisiko nyt korkea aika puhua. - Taidan kirjoittaa vastuuvapauslausekkeen, jossa kiellän edes tuntevani sinua!
19. - Siis mitä aiot tehdä
Langston näytti mietteliäältä. - Kertokaa. - Pitäisikö meidän sulkea katu. - Muistin erään jutun. Gloria suuttui. - Tästä ette puhunut mitään! - En niin. Annien sympaattinen ulkokuori kätki toisinaan purskahtelevan temperamentin. Joku oli halunnut selvittää, mihin aikaan noudan menopelini. - Velaksi. - Meidän pitänee tarkistaa paikka, sanoin.
~
Läheinen pysäköintialue oli yhtä uhkaavan näköinen kuin se, jossa Hoffa muinoin katosi. Ja että haen sen varmasti siihen aikaan. Määrätietoinen nainen pukeutui jakkuun ja hameeseen, mikä kuulosti arkiselta ja sihteerimäiseltä, mutta vaatteet olivat aina viimeisimmän muodin mukaisia. - Palokunta on kutsuttu paikalle var-. Aluokan kulkupelit oli pantu riviin liikkeen suuren näyteikkunan sisäpuolelle. Erikoisagentti Annie Geraldo oli naispuolinen vastine osastomme Steve Dillaggiolle. - Mitä siitä autoliikkeestä. - Hienoa... Verkkoaidan sisäpuolella olivat autoliikkeen kymmenet vaihtoautot. - Kuulostaa uhkaavalta. - Me järjestämme teille ympärivuorokautisen vartioinnin, Phil Decker sanoi. Minä epäilen, että ensimmäisen yrityksen piti olla juuri siellä Westchesterissä. Sain viikko sitten uhkaussoiton. - Teillä on kumminkin varaa maasturiin. - Pommiryhmä tarkisti maasturin, mutta mitään ei löytynyt, luoksemme kävellyt Annie Geraldo kertoi. - Mikä nyt. Ja lähinnä Glorian rahoilla. Kun te saavuitte puheilleni, ne halusivat kiirehtiä peläten, että minulla olisi vielä lisää materiaalia jotakin tahoa vastaan. - Ei tässä sellaisia tarvita, sanoin. - Kun soitin tänään autokauppiaalle, myyjä kysyi että taasko te soitatte... - Ja potentiaalinen murhayrittäjä tuskin sitoutuu allekirjoittamaan lupausta, että hänen vuorollaan ei kuole muita kuin houkutuslintu. Minä ja Phil seisoimme autoliikkeen edustalla Westchester Avenuen laidalla. - Epäilettekö, että kun ensimmäinen yritys epäonnistui, niin... Langston pudisti päätään.
20
- Ei. - Kunhan vaimonnekin pysyy luonanne, teillä ei ole mitään hätää. Kun Steve kilpaili tyylikkyydestä Phil Deckerin kanssa, Anniella ei oikeastaan ollut osastollamme kilpasisaria tällä saralla. - Minun piti mennä tänään Westchesteriin, hakemaan uusi maasturini autoliikkeen pihalta kello kolmelta iltapäivällä, Langston kertoi. mietin. Soittaja kuiskaili, että seuraavan kerran, kun väännän auton virtaavainta, "saatan valaistua". - Ensinnäkin..