Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. George Arthur"Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
2. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä
Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. 1961 alkaen. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä.
Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. John D. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. Lempirepliikki "ugh". Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.
3. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Helen on John D. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi
Räyhähenkiä, aamun paholaisia ja viranhaltijoita
itä sinä hommaat kun sulla on aikaa istua täällä päivällä. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN TILAA!: WWW.JCOTTON.COM TAI puh. - Asioiden katselua, välttelin vastaamasta ja maistoin Gallianoa. Epämääräisiä tonttikauppoja, undulaatteja, risuja ja ruusuja, kaikkea mahtuu tutkimusmatkan varrelle. Luvassa on ilmalennokas loppuhuipennus, kun omanlaisensa sankaruuden toteuttaja Asko Kukkonen pääsee vauhtiin. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Kukkonen miettii niin sinisiä ajatuksia että poskiläski saattaa sinertää.
2
M A
Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. - Ja asioiden järjestelyä silloin kun asiat eivät muuten järjesty. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Kohensin eräliivieni asentoa ja oikaisin paskaisen sadetakkini lievettä. 044-5350360
4. sko Kukkonen, mies kuin protojärkäle, jahtaa unen logiikalla toimivaa murhamiestä ja kohtaa matkalla niin unitukijaa kuin Touretten syndroomaa jota ei tarvitse erikseen näytellä
n:o 2/2003 ( lopussa ) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO, 4 juttua -Retorinen ryöstö, -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa, -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 ( lopussa ) Tee testamenttisi, Kukkonen n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset n:o 3/2008 Kukkonen ja kuolon klinikka n:o 1/2009 Kukkonen virittää ansalangan
5. n:o 1/2002 ( lopussa ) Jollei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 ( lopussa ) Viina, terva, sauna-sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen
Väärän valuutan ja valheen lyhyet jäljet ovat jotakin ihan muuta kuin vauhtijäljet G-miehen kalsareissa. oskus Jerrykin on joutunut esittämään kysymyksen "mikä maa, mikä valuutta?" Nyt kyseessä on vähemmän mansikkainen oma maa, mutta valuutta on väärää. Kun muuan lentokone katoaa tutkasta, FBI alkaa tutkailla väärän rahan tekijöitä. Kun erikoisagentti Jerry Cotton aloittaa tutkimuksensa, seikkailun linjana on tuttu tinkimätön linjattomuus.
J
www.jcotton.com
6. Seuraa hikistä tallailua ovelta ovelle eli slummien keskeltä turhajulkkujen pariin. Hölmöilymittarin lukema on huolestuttava eli Cotton ei taaskaan petä vaikka pettääkin kaikki syndikaattinsa odotukset ja rippipuvusta karkaa lanka jos toinenkin. Änkyrämäistä huulenheittoa, kalloluiden kumahtelua ja puolivallatonta takaa-ajoa..
- Tottahan sinä viserrät. - En minä sellaista vielä tiedä, kun en tiedä, mistä on kyse. Numero oli outo. Vai joko ne Bushin läpi ajamat kansalaisoikeuksien vähennykset ja poistot on kumottu. Pitäisi hommata vuohi maitoa varten ja hevonen kulkupeliksi. - Ettekös te yhä voi terroriepäilyjen varjolla tutkia periaatteessa ihan mitä tahansa, vaikka akvaariokalojen kidutusta. kysäisin. kysäisin. Verijäljistä päätellen siellä oli kidutettu tai kuulusteltu jotakin tai joitakin kovalla kädellä. Halusin varmistaa, ettei minua siis epäillä tai... - Tervetuloa keskiajalle. Iltavuoron aluksi meillä ei ollut oikein mitään järjellistä puuhaa. Ja keskiajasta puheen ollen, tietäisin yhden inkvisition kidutuskammion... Ja tuskin silloinkaan. Virka- ja vekseliveljeni Phil Decker aukoi päätään tuttuun tyyliinsä yhteisessä työhuoneessamme. - Ei, ja infrastruktuurin loppu häämöttää jo nurkan takana. - Taisi tulla nukutuksi vähän huonosti, sanoin. - Niille minä en soita, lavastavat vain minut syylliseksi. - Tein yhden keikan outoon kämppään ja huomasin, että tämä on vähän väärä paikka meikäläiselle. - Päivän lehtikin on lukematta. Ikkunalaudalle
J
puutarha ja täytyy oppia rakentamaan paskahuussi. Kun huomasin, mikä kammio se oli, häivyin vähän helvetin äkkiä. - Etkös sinä yleensä nuku sanomalehteen kääriytyneenä. Hän harrasti murtokeikkoja. - Tämä kuulostaa kyllä Kaupunginpoliisin hommilta, tuumailin. - Kunhan minut pidetään sitten erillään jutusta. - Näin on. Kyllä minä luulen, että tämä kiinnostaa teikäläisiä. - Näin tein. - Ainoa asia, mitä sinä hampuusi selvittelisit loman loppuvaiheessa, olisi sinun pääsi. - Se on Everett Hollander täällä. - Ei sinulla ole perhettä. - Ja osoite oli. G-mies Phil Decker kysyi. - Miksi. Muistin hämärästi tämän vasikan hommiakin tehneen pikkukriminaalin. Järjetöntä puuhaa eli vanhoja paperitöitä olisi ollut pilvin pimein. Sinä sen käyntikorttisi minulle annoit. - Perhesyiden vuoksi. Mitä ukko. - Murtojäljet on sitten siis minun tekosia. East Riverin salmi velloi allamme tummana kuin pohjoismainen, maltaasta ja ruisjauhosta
7. - Ei vai. - Kun nuo murhat ja kidutukset ei ole oikein lähellä sydäntä, niin se tämä omatunto komensi soittamaan sinulle. - Täytä vaikka joku ristikkolehti tai lavasta joku asunnoton terroristiksi että edes näyttäisit työteliäältä, sanoin hänelle. - Olisit lukenut sen New York Timesin vaikka siinä kujalla baarin neonkyltin valossa. - Niin. Valaise minua. - Se on sitten lama. - Niin mitä. os ottaisin palkallista lomaa, huokailin ja katselin sälekaihtimien läpi orastavaa nykiläistä iltaa. Eikä tästä enää nousta. Silloin kännykkäni soi. Phil jatkoi tuttua nakkeluaan. - Niin niin ja selvä selvä. Harvemmin sinä ilman krapulaa olet töihin eksynyt. - Annoit kerran sun käyntikorttisi, hän valisti. - Jospa teenkin sukuselvitystä sen loman ajan. Ajattelitko antaa osoitteen. - Voi olla, että minä kävelen kursivoituna, mutta sinä olet painovirhe koko ihminen. - Taitaa ketuttaa niin että veri kiertää väärinpäin. - No terve terve. - Lamahan tämä on. - Eikö sen pitänyt olla "taantuma". - Irtoaako tästä tiedosta mitään korvausta. ~ Kun ylitimme Brooklyn Bridgeksi kutsutun riippusillan, Jaggen autostereoissa pauhasi David Shiren sävellys "Manhattan Skyline", joka soi myös Saturday Night Fever -elokuvassa. Tietokoneensa takaa hänen pallinaamastaan näkyi vain tummahiuksinen jakaus
Nämä seudun suojelurahan kerääjät eivät sanoneet suoraan, mitä ne tahtoivat, jolloin mikään nauhoite ei pätenyt oikeudessa. - Mikä nyt. Tätä vertausta G-ugri Jack Harma oli joskus käyttänyt. - Olenhan minä käynyt sukuseutujesi maassa. Röhähdin nauramaan ja Phil katsoi minua kysyvästi. - Taas pääsit sanomaan, huokaisin. - East River on kuin mämmiä. - Paskajuttuja ne veriplasma-selitykset. Jack alkoi murjottaa, kun hänen small talkiaan ei arvostettu. - Mitä kautta se murtomies kertoi menneensä sisälle. Jos lahjoitusta ei herunut, kauppa paloi seuraavana yönä poroksi, sanoin. - Eihän sitä saisi toisten vahingoille nauraa, mutta kun sattuu naurattamaan. Painelimme summeria ja koputimme aikamme, mutta kukaan ei saapunut avaamaan. Jack kysyi. Hakemani osoite sijaitsi Greenpointissa ja pytinki muistutti kasarmirakennusta suoraan 1960-luvulta. Kadunpätkällä ei ollut ristin sielua, kun pistin Jaggen laittomaan parkkiin. valmistettu makea pääsiäisen perinneruoka. - Juuri tuo faktoidi oli aiemmin kartellut minua, mutta nyt sain merkittyä sen tiedoksi. Asunto oli pimeänä kuin Mariaanien hauta ja oven vierellä kaiken maailman suttujen alta pilkisti nimi "Castle", joka ei varmastikaan ollut asunnonhaltijan oikea nimi. Ja käytti tälläkin kertaa, sillä hän istui punaisen XKR Coupe Jaguarini takapenkillä. Suhautin suoraan Brooklyn Queens Expresswaylle, jota ajoin McCarren Parkiin saakka. Jengin edusmiehet esiintyvät nuorisojärjestön edustajina ja keräsivät niin sanottuja lahjoituksia, joilla muka parannettaisiin nuorten elinoloja. Phil kysyi.. Käänsin häikäisysuojan läpän alas, jotta siihen kiinnitetty virantoimituksesta kertova plakaatti näkyisi. - No hittolainen, Phil parahti. - Miksei sitten mekin. Ne perustivat kauppiaiden suojeluskunnan ja lopulta ilmiantoivat kaikki konnat poliisille. Kyllä me pelätään niin kuin muutkin. Kadun kauppiaat pieksivät viattoman hyväntekijän ihan muusiksi ja ovat nyt syytteessä tästä vahingonlaukauksesta. Kun jengeistä oli päästy, niin muutaman kuukauden kuluttua kadulle ilmaantui täysin sattumalta ihan oikea nuorisoseuran edustaja. David Shiren muistiin merkitsemien nuottien johdattelemana pilvenpiirtäjien muodostama taivaanranta esitteli repaleista jättiläisen alapurentaa, jonka tornitalot sytyttelivät valojaan kuun noustua tuijottamaan alkuyön tohinaa. Me vain käsittelemme pelkoa paremmin kuin valkonaamat ja meillä on yhä mielessä vanhan kansamme opetukset ja on myös olemassa vastuu johtaa nuorempia ja totta kai näillä rakentajilla oli olemassa "rautapalkilla kävelijän ylpeys". Se... niin sanottu ruoka näytti kertaalleen syödyltä. Nyökkäsin. Sattuipa niin, että lähistöllä erään kadunpätkän kauppiaiden mitta täyttyi ja ne ryhtyivät vastarintaan. Phil Decker kysyi. - Jees. Saavuimme Brooklynin hallintoalueelle eli hyppimään toisten viranhaltijoiden varpaille. "Syytä epäillä jotakin häslinkiä" ei ole kovin pätevä syy kotietsintäluvalle, mutta jollakin sen kaltaisella verukkeella olimme saaneet tuomarin puumerkin paperiin. Saturday Night Feveriä ja jaarittelua mämmistä: täysin normaali tiimin Cotton&Decker&Harma työtehtävä oli alkamassa. - Eikös näillä kulmilla harrastettu suojelurahan
8
perintä saatu äskettäin loppumaan. - Olen minä nähnyt sitä teikäläisten mustaa muusia, sanoin. - Tiesittekö, että mämmin persialainen vastine tunnetaan nimellä "sämänu" ja sitä käytetään persialaisessa uudessa vuodessa. Phil kysyi. Olin aina uskonut väitteeseen, että mohawk-intiaaneja käytettiin pilvenpiirtäjien rakennustöissä siksi, koska he eivät jonkin verenkierrollisen systeemin tai veren paksuuden vuoksi kärsi lainkaan korkean paikan kammosta, mutta muuan mohawkheimon edustaja oikoi eräänä iltana käsityksiäni. - Takapihan paloportaista ja keittiön ikkunasta, sanoin. - Mämmiä pidetään juutalaisen hapattamattoman leivän vastineena, Jack kertoi. Hintelä miekkonen pyysi viattomasti lahjoituksia nuorison virikkeelliseen toimintaan
Jo ovelta näin suoraan keittiön avonaisen ikkunan. Haittalevyt loksahtelivat paikoilleen ja ovi avautui. - Tuliko uutisia. Ei mikään kovin mukava heppu, Neville tiesi. Vanhat veritahrat olivat kuivuneet lattialankkuihin. - Kohtelee vasikoitaan aika kaltoin. Koko seinän kattava kirjahylly oli toisesta päädystään hieman irti seinästä. Silloin sillä oli päällä omakehuvaihe. Liikkuvaa sorttia. hämmästelin. - Kyllähän nuo verijäljet viittaavat vakavampaan rikokseen, Phil tiesi ja ryhtyi tonkimaan kylpyhuonetta. Joskus on hoidettava asiallisiakin asioita ennen viihteelle ratkeamista. Sytytin valot ja kokemuksesta varoin sotkemasta mahdollisia sormenjälkiä valokatkaisimessa. Nämä välineet ovat aitoa kauraa, Phil sanoi hieman hirvittyneenä. Olisin voinut veikata, että perintätoimiston mies tai joku vastaava. - Oliko suurikin järkytys. Pysähdyin miettimään. Vaikka kello oli paljon, menimme soittelemaan naapureiden ovikelloja. - Hetkinen. - Näemmä, hörähdin. Sitä kautta murtomies Hollander oli tullut ja mennyt. - Mitä, kello on näin paljon etkä ole häipynyt Max Salosen baariin. Phil huudahti. Kerroin varsinaisen asiamme. Olohuoneen pienuuden syy selvisi, sillä huone oli joskus pantu kahteen osaan kirjahyllyn avulla. Palasimme Elfmanin asuntoon, jossa Jack totesi: - Sama kai se on penkoa paikkoja kun kerran ollaan sisällä. Hyllykön takana oli nyt toinen, äänieristetty huone. Jack kysyi. Nykyajan ihmiskauppias. kysyin. Katkaisin yhteyden. - Mitä. - Ilmeisesti merkitsee niitä polttoraudalla. Vedin sitä taaksepäin ja se avautui suurten saranoiden varassa. Johtojen päissä oli niin sanottuja hauenleukoja ja mietin, missä päin kehoa ne olivat mahtaneet olla. - Tuollaisella lehtisahalla kun nirhaa polvilumpiota, niin saattaa jo tuntuakin tavallisen masokistin vatsanpohjassa, Jack Harma tuumasi hirtehisesti. Tarkoitan ruoskia, niittivöitä, lateksinaamareita ja suuhun tungettavia palloja. Siellähän oli. - Sinähän sen tiedät, sanoin. Näin vesisangon ja nurkassa akun, jonka vierellä oli kasa johtoja. Jack Harma huikkasi. Sillä on kämpillään oikea kidutuskammio. Pienellä pöydällä oli pieni lehtisaha, korkkiruuvi ja muutamia vanhan ajan peukaloruuveja muistuttavia vipstaakkeleita. - Nelson Elfman, naapurin äijä kertoi. Jack alkoi tutkia miehen makuuhuoneen vaatekaapin sisältöä. - Tehdään tämä nyt melkein virallisesti, sanoin. Tuolin käsinojista roikkui myös käsiraudat. Isännöitsijää tai talonmiestä ei siihen aikaan saanut enää mistään kiinni, joten otimme käyttöön Lockaid-tiirikkapistoolin. Näin sitä viimeksi kun vein pyykkejä kuivumaan. Otin yhteyden toimitaloomme ja sain kuulla, mikä tämä Elfman oli miehiään. - Isompi yllätys kuin se, kun Laura Ingalls harrasti seksiä koiran kanssa, Jack Harma sanaili penkoessaan makuuhuonetta. - En epäile lainkaan, Nevvy sanoi. Tuntui olevan isot bisnekset meneillään. - Neville oli selvin päin, kerroin. Milloinkas tämä tapahtui "Pienessä
9. - Kirjakaapin takana, kerroin ja kuljimme suoraan pieneen olohuoneeseen. - Tällainen tapaus, Jack vihelsi. - Tämä ei vaikuta normaalilta sadomasokistien leikkikentältä, Phil totesi. Tutkin parhaillaan erästä eteisen komeroa ja siirtelin siellä olleita siivoustarvikkeita ja aerosoleja. - Mitkähän bisnekset, mietin. Kohtelee vasikoita kuin karjaa, höh höh. - Minkä alan miehiä?
- En ole varma. - Mitä slurbaanot. - Missä se kammio sitten on. - Tämä Elfman on palkkionmetsästäjä. Noutaja-Neville kysyi linjan toisessa päässä yllättävän skarpisti. - Puuttuu sellaiset pelleilyvälineet. Sanoi, että pian hän pääsee maksamaan kaikki velkansa. Meille selvisi, minkä niminen henkilö asunnossa majaili. Metallinen tuoli, jonka juurella oli vanhoja, katkottuja nippusiteitä. - Hiljaa, viirupylly
Laitteen perusteella
10
luoti sijaitsi syvällä, mutta Bell ei osannut arvioida tarkkaa syvyyttä. Siirryin tutkimaan keittiötä. - "Muodon vuoksi". Tuo lopetettiin jo viisi vuotta sitten, Phil tiesi ja palasi kylppäriin. - En näe yhtään tuhkakuppia. hönkäisin nuorukaisen puheista hämmästyneenä. - Mahtaako mies itse olla jonkin etsintäkuulutetun hakureissulla. Palkkionmetsästäjälle kävi vähän kehnosti, sanoin tuijottaessani Elfmanin sorbettimaisiin ja elottomiin silmiin. Bell oli keksinyt metallinpaljastimen, jota nyt kokeiltiin presidentin sairasvuoteella. - Olisiko ollut pientä huumoria tekijöiden taholta. Tuskin. - Omahyväinen jätkä on kehystänyt itsensä sen tuhanteen valokuvaan. - No, nyt tiedämme ainakin, että uhri hamstrasi tulitikkuja vaikka ei edes polttanut, sanailin. Kaipa hän oli ollut kolmannen asteen kuulustelun kohteena. - Löytyikö kutia. Ehkä oli tarkoituskin sotkea sinun ja Raamattuvyöhykkeen asukkien jokapäiväinen elämänrytmi, hekottelin. Ruumiinavaus paljasti, että luoti oli hyvin syvällä ja elimistö oli jo koteloinut vieraan esineen kalkkikerroksen alle. - Älkää peljätkö, ei sitä varsinaisesti näytetty, Jack sanoi. Rikospaikkatutkijat sulattivat Elfmania, mutta emme uskoneet, että tekijä löytyisi. - Bar Rubik. Phil tuli vilkaisemaan askia. - Ei, kyllä Elfman on tässä osavaltiossa. - Anna palaa, Jack kehotti. - Nämä palkkionmetsästäjät kun kulkevat pitkin ja poikin USA:ta. - En kyllä muista ihan tällaista zoofiliaa nähneeni. Oli kuulkaa mennä äidin omenapiiras väärään kurkkuun monessa taloudessa. - Nevillen jutuista saatoin päätellä, että Elfman on ehkä kiduttanut täällä pikkurosvoja ja vasikoita, veikkasin Phille ja Jackille. Silloin Elfman saattaa olla missä osavaltiossa tahansa, Jack Harma sanoi. Mikäli Garfieldin ampumahaavaa ei olisi jatkuvasti ja innolla sorkittu, hän olisi kenties selvinnyt hengissä. Phil kysäisi toisesta huoneesta. Astiakaapeissa oli vain astioita, vetolaatikoissa vain ruokailuvälineitä. Siinä Melissa Gilbert, joka aikoinaan näytteli pientä ja kilttiä Laura Ingallsia, sekaantui koiraansa. Vasta nyt huomasin, että asunnossa oli paljon kehystettyjä valokuvia, joissa ilmeisesti herra Elfman itse elvisteli monen kuuluisuuden kanssa. - Turhuuden markkinoita, tuumailin. Elfmania oli kolhittu rajusti ennen hänen kuolemaansa. - Nada. - Sillähän oli valmiina omasta takaa kaikki. kysäisin katsellessani pöydällä ollutta pientä tikkuaskia. - Kun presidentti James Garfieldiä ammuttiin vuonna 1881, hänen sairaalavuoteensa luokse päästettiin kaiken maailman puoskareita, jotka yrittivät sormeilemalla ja rautalangan pätkälläkin kaivaa Garfieldiin ammutun kuulan pois hänen rinnastaan, Phil kertoi. ~ Seuraavana päivänä ilma oli kirkas kuin rikollinen mieli keväällä. Phil tuumi. - Mutta ajatus siitä näystä myytiin katsojille hyvin onnistuneesti. Avasin pakastinarkun kannen ja näin huurteisen kalkkunan, jäisiä kasvissuikalepusseja, kivikovaa jauhelihaa vakuumipakkauksissa ja... talossa preerialla". - Myös keksijä Graham Bell saapui paikalle. Ilmeisesti metallisänky sotki metallinpaljastimen tulkintaa. Vaikka lääkärit kuinka sorkkivat ja availivat presidentin haavaa, luotia ei löytynyt ja presidentti Garfield kuoli. Luoti oli tullut ulos suupielestä. - Olen minä sen joskus kuullut, mutta nyt en varsinaisesti muista, sanoin. - Eikös nämä tulitikut voisi johtaa jäljille. - Kuolinsyy oli niskalaukaus, sanoin Philille, kun olimme pysähtyneet liikennevaloihin. - Tiedättekö, kuinka metallinpaljastin syntyi. - Ei siinä, vaan Nip/Tuck-sarjassa, Jack tiesi. Puhelimia rakennellut Bell oli havainnut, että kun kahden kelan väliin sijoitettiin metalliesine, se vaikutti virtapiiriin niin, että kuulokkeista alkoi kuulua ulinaa. Suljin komeron oven ja kuljin kohti keittiötä
Mutta se antoi ymmärtää, että kunhan kyseinen rikos on tapahtunut, sen tekijästä maksettaisiin varmasti tuntuva palkkio. - Ei mitään hajua. - Minkä asian tiimoilta. Se kusipää oli velkaa mulle ja paljon, ruttuinen naama puhui minulle lippalakin alta. Aikoi käräyttää sen ja sitten kuitata palkkion... - Ymmärsinkö minä oikein. Philin oli pakko päästä veistelemään: - Tämän internetin avustuksella sinunkin seksielämäsi on varmaan paljon rikkaampaa mitä
11. Se oli vuosikymmeniä sitten swingin kehto. Meillä ja Kanadassa operaattorit määräävät, mitä puhelinta täällä myydään, joten vapaata kauppaahan se ei ole. - Ja paskat. - Täältä löytyi ilmeisen tärkeä juttu ja muuan muistiinpano, Jack kuvaili. Jack Harma soitti Nelson Elfmanin kämpästä, jota tekniikan henkilöt parhaillaan tutkivat lattiasta kattoon. Pitäisi ensin olla se rikos, Phil kertoi poistuessamme.
Jätin miekkoselle käyntikorttini siltä varalta, että "hän muistaisi jotakin asiaan liittyvää". Löysimme palkkionmetsästäjän isoveljen, Rick Elfmanin. Mutta jos Nelsonilta jäisi jotakin... Internet ei tietenkään kerro näiden lentoaikoja, joten täytyy ottaa yhteys LaGuardian kentälle, sanoin kaivaessani esiin puhelinnumeroa. - Aika monta konditionaalia. Jagge parkkiin ja jalkapeliksi. Kadulle pysäköidyn auton ikkunasta soi sopivasti Billy Joelin biisi "Zanzibar", joka viittasi Manhattanin entiseen jazz-keskukseen eli läntiseen 52. - Mistä rikoksesta. - Näin on näreet. ~ - Yksityiskone siis. - ...josta ei ole vielä edes ilmoitettu, naurahdin. katuun. - Ymmärsin, että se sai tietää jostakin rikoksesta etukäteen. - Otan osaa menetykseenne, sanoin kun olin kertonut uutiset. Se aikoi piakkoin hoitaa kaikki vippinsä. kysyin. - Anna palaa. Hän piti kahvilaa Broadwayn laidalla, vaikka oli vähintään seitsemänkymppinen käppänä. Vaikka jonkin Nokian vastaavat tuotteet hakkaisivatkin kaiken maailman kaheleilla ominaisuuksillaan BlackBerryn, bisnesmiehiä kiinnosta vain e-mailin lähettäminen ja vastaanottaminen. - Kerrot sinä kumminkin, hönkäisin. kuulusteluvälineet, Phil totesi. Internet-yhteydestä saa jokainen ihan tarpeekseen työpaikallaan, tai sitten ei ihmislapsen lääkitys ole kohdallaan. - Otetaanpa selville, missä tuo pienkone tällä hetkellä on. Tiedättekö edes, onko kyseinen kriminaaliteko jo tapahtunut. Ei meillä erityisen läheiset välit ollut... Ennätimme palata Federal Buildingiin, kun puhelimeni soi. Sitten on vielä päivämäärä...Tämä päivä ja maininta "LaGuardia". - Meinasin ryhtyä tanssimaan jiveä kun kuulin asian. BlackBerry tunnetaan sen riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi myös nimellä CrackBerry. - Melkoista ennakointia. Nauroin ääneen. - Kidutuskammion verijäljet saattavatkin siis kuulua Elfmanille itselleen, sanoin Philille, kun sompailin punaista Jaggea läpi Broadwayn. - Olohuoneen seinän ja lämpöpatterin takaa löytyi sinne pudonnut älypuhelin BlackBerry, Jack kertoi. - Mutta ihan äskettäin se otti yhteyttä. - Hän aikoi siis odottaa, että rikos tapahtuu. - Ilouutisen tiimoilta, Rick Elfman kertoi. - Tämä oli merkitty siis todella tärkeäksi. Tarkoitan, että jos hän olisi tienannut jotakin, niin minuakin kiinnostaisi sellainen palkkio... - Ei mitään hajua. Ihmiskarjan ja liikenteen metelin läpikin kuulin nykivän pianon ja käheän ukkelin äänen. - BlackBerryn kalenterissa oli mielenkiintoinen merkintä, Jack jatkoi. "Cessna 172" ja koneen tunnusnumero. - Millä keinolla. Kanadalaisten tehtailemalla BlackBerryllä voi lähettää ja vastaanottaa sähköposteja missä tahansa. Phil kysyi. Tuntui tietävän tekijän
- Ketä siinä kyyditetään. - Niin mitä. - Ilmeisesti ilmaraato oli siis peräisin Cessnasta, sanoin siirtyen asialinjalle. - Se ei ole vielä selvinnyt, nainen kertoi. - Washingtoniin. Kymmenen minuutin kuluttua lennonjohto vahvistaa reittiselvityksen ja Cessna saa luvan nousta ilmaan. - Sain juuri tiedon, että... - Putosiko se kerrostalon katolta vai. se oli lapsuudessasi siellä Connecticutin Harpersvillessä, kun tutkit ullakolla vanhoja Life-lehtiä ja postimyyntikatalogeja. - Mistä arvasit, mutisin. - Loppui maton henki. Kello 17.08 kone katoaa tutkasta lopullisesti, Anne Winston sanoi. - Keitä lentokoneessa oli. Lennonjohdon tilityksistä emme kostuneet sen enempää, ainakaan toistaiseksi. Se selvisi jo alle tunnin kuluttua ja se selvisi miehen taskussa olleista henkilöpapereista. - Tai mies matkasi itse kumimatolla ja matosta loppui löpö. - Ei jatku. - Ei toistaiseksi, kerroin hänelle. Kolme matkustajaa ja pilotti. - Hei hetkinen, mutisin luuri korvallani. - Kaksi ja puoli tuntia sitten, lennon numero on 532. Kaksi autoa ennätti ajaa ruumiin päältä ennen kuin älyttiin, mitä tapahtui. Rutiini on ilmailussa pahin uhka. Häntä oli ammuttu kerran päähän.. Lodge Freewaylle. - Ilmoittaa meille heti, kun ruumiin henkilöllisyys selviää, Jack sanaili. - Detroitin FBI... Lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen kerroin Philille: - Kyseinen Cessna on jo noussut ilmaan LaGuardian kentältä. Viimeinen viesti Cessnasta kuuluu "Kielteinen, yritämme Wisconsiniin". - Mitä. Lennonjohdossa oli kiirettä, joten sanoin soittavani kohta uudestaan. - Mies oli Salaisen Palvelun agentti Lee Reyes. - Mitä nyt. Meillä lennonjohtajilla kun työtoverit ja jopa työpiste vaihtuvat säännöllisin väliajoin, jotta työhön ei tulisi rutiineja. Puhti loppui, Jack velmuili. - Eikun taivaalta. ~ Tarkastaja High antoi meille luvan jatkaa tutkimuksia. - Kuinka keskustelu jatkuu. Täytyy nimittäin olla jatkuvasti valmistautunut odottamattomaan, vaikka kukaan ei sellaista toivo. - Onko kone löydetty. - Minne se on matkalla. - Ei ole vielä tietoa. kysyin. - Milloin. - Jospa joku oli käärinyt ruumiin lentävään mattoon. Yhteys lentoon numero 532 katoaa, kun Cessna on jossakin Michiganin Battle Creekin yläpuolella. Minun vuoroni alkoi vasta silloin. - Kone on kadonnut tutkasta. Phil kysyi. Ei ainakaan omalle kohdalleen. Sen teinkin kymmenen minuutin kuluttua. Detroitissa taivaalta putosi kumimattoon kääritty ruumis. Detroitin Metropolitan Wayne County Airportin lennonjohto ihmettelee Cessnan pudottaessa korkeutta ja pyytää ilmoittamaan, mikäli on ongelmia. - Raato tipahti Highland Parkin ohi kulkevalle John C. Phil vitsaili vaikka tiesikin jo arvoituksen ratkaisun. - Todennäköisesti Cessna oli varustettu sellaisella. Meneillään oli lennonjohdon ja Cessnan välisen radiokeskustelun lukuharjoitus: - Kello 14.32 pilotti lukee lennonjohdolle reittiselvityksen ja pyytää lennolle 532 lupaa käyttää kiitorataa numero 22A. - Mutta tämä viimeinen viesti, lennonjohdon edustaja Anne Winston kertoi, - ei välttämättä kuulostanut saman pilotin ääneltä.
12
- Oliko niillä varatankki. Kaipa sillä on välilaskupaikkoja, jos eivät aio tankata ilmassa. Kaksi tuntia ja neljäkymmentäviisi minuuttia lähtöluvan antamisen jälkeen kone on Michiganin ilmatilassa. Jack Harma sulki juuri puhelimen ja yskäisi: - Niin, muuten
- Tuskinpa vuonna 1865, kun Salainen Palvelu perustettiin, nämä perustajat arvasivat, että 2000luvulla heikäläiset metsästävätkin ykkösten ja nollien parissa liikkuvia näppäimistöä painelevia nörttiroistoja, tuumailin. Siksi on helpompaa iskeä pienyrityksiin, joiden tietoturva on heikommilla kantimilla. - Liittyykö tämä tohina kenties rahanväärennöksiin. - Salainen Palvelu suojelee myös kuolleiden presidenttien aitoutta, eli rahaa, Phil sanoi. Paikalla olivat myös erikoisagentit Steve Dillaggio ja Lewis Dorn. Melkein näkymättömistä pisteistä saattoi lukea kellonajan, milloin paperi oli tulostettu ja tulostimen sarjanumeron. Suuryritykset pistävät reippaasti rahaa suojamuureihin, joiden läpäisy ja kiertäminen on erityisen hankalaa. Palasimme alempiin kerroksiin, jossa me yleensä pysyimme lestissämme ja lestinheitossa. - Miten tämä voi liittyä presidentin hengen suojelemiseen. - Niin. - Kun olin vuonna nappi ja kypärä talousrikosten puolella, törmäsin tähän faktaan jatkuvasti. Kuulemma "salaisilla" kutsumanimillä ei enää ole turvallisuusfunktiota, joten ne ovat kaikkien tiedossa. - Vai että Salainen Palvelu, Jack Harma tuumasi. - Suurimpia ongelmia ovat vakoiluohjelmat, jotka keräävät nippelitietoa ja näppäinkomentoja pikku hiljaa kenenkään huomaamatta, Phil kertoi. - Näiden tulostimien printtaamissa papereissa huomattiin pienet keltaiset jäljitysmerkit. - Sitten jää jäljelle... Tarkastaja High ilmoitti meille: - Olette jo sen verran perehtyneet asiaan että tutkikaa nyt, kuinka pitkälle teidän johtolankanne kulkevat. - Vasta vuonna 1901, kun presidentti William McKinley salamurhattiin, entiteetin päätehtäväksi tuli presidentin hengen suojeleminen. - Tänä päivänä ne suojelevat Renegadea, Phil tuumasi. - Vaan tästä Xeroxin DocuColorista ei tiedotettu etukäteen. Highin ikinuori sihteeri Helen oli juuri keittänyt melko oikean näköistä sumppia, jota olin saanut kouraani kupillisen verran. - Eli mikä oli tämä kaappaus, josta palkkionmetsästäjä Nelson Elfman tiesi etukäteen, totesin ja löin kämmeneni polviin. - Salaisen Palvelun hampaissa ovat viime aikoina olleet esimerkiksi nettihuijarit. "Kapinallinen" oli Obaman kutsumanimi jo esivaalien alla ja siitä tuli hänen koodinimensä Salaiselle Palvelulle. kysyin, - Koska Salainen Palvelu otti ohjat käsiinsä LaGuardian lentokentällä, High sanoi. Kas kun netissä toimivat huijarit ovat liittoutuneet järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Salainen Palvelu puolustautui sillä, että kyseessä on vastaisku väärentäjä kohtaan,
13. - Mutta nettikriminaalien on ollut pikku pakko siirtyä ravintoketjussa hieman alaspäin. Olisi ainakin hyvä selvittää, mistä tässä oli kysymys. Mietteliäs pomomme naputteli huolellisesti teroitetulla lyijykynällä tietokoneensa hiirtä. Highin työhuoneessa tuhisemassa pomollemme väliaikaraporttia. hämmästelin. mietin. - Ehkä ei liitykään, High epäili. - Mutta onhan noita jäljitysmerkkejä ollut useissa tulostimissa ja värikopiokoneissa melkein kahdenkymmenen vuoden ajan, Lewis Dorn muistutti. - Ja talouselämän laitoksia, huomautin. - Ja pitäisikö meidän antaa Salaisen Palvelun hoitaa tämä asia. Ison ja vielä isomman rahan toivossa, High maalaili. ~ Minä ja Phil vierailimme sikarikerroksessa, tarkemmin sanottuna tarkastaja John D. - Miksi meille ei kerrottu matkustajista. - Vuonna 2005 Salainen Palvelu joutui myöntämään, että he olivat vastuussa Xeroxin DocuColor-tulostimien vakoilutekniikasta, Steve mainitsi. Phil mietti. Tutut pelargoniat kukkivat ryhdikkään ja harmaantuneen Highin selän takana ikkunalaudalla. Salaisen Palvelun alkuperäinen tehtävä kun oli väärennösten estäminen ja väärennetyn
rahan jäljittäminen, High sanoi
Katse oli pistävä ja vain lievästi höröttävät korvat pilasivat kovan jätkän auktoriteetin. Neljä haalareihin ja hengityssuojaimiin pukeutunutta hahmoa kantoi hylyn luota ruumissäkkiä muovin varassa. - Tällaisessa myyntiketjussa tarvitaan vain kaksi käteiskauppaa ilman luottokortteja ja sen jälkeen yksikään viranomainen ei saa selville, kenellä kone sillä hetkellä on, Dorn tiesi. Sivuilla siili muuttui nahkakaljuksi. Puuhastelimme hetken pölyisten paperitöiden parissa, vaikka suurin osa niistäkin tehtiin silmät näyttöpäätteen edessä kirvellen. - Tiedotamme sitten, kun asiat etenevät, vas14
tasin. hän kyseli. Erikoisagentti Murray Dunnilla oli armeijamallisiksi leikatut hiukset. - Kyselet vähän siellä Tuonelan virran toisella puolella ja tulet sitten takaisin kummittelemaan ja kerrot meille kaiken oleellisen. ~ Koneen hylky oli löytynyt pellolta Michiganin Battle Creekistä. - Jos sieltä on saatu pois kriminaalien troijalaiset, sinne jää melkein jokaisen käyttämä käyttöjärjestelmä, joka on saatettu suunnitella armeijan kehitysyksikössä. - Oliko minun tiedoistani hyötyä teille. Koska agentti Lee Reyes oli pudotettu Cessnasta kaupungin yläpuolella, yksi ruumis puuttui yhä. Palin kun hyökkäsi Obaman isänmaallisuutta vastaan ja se meni läpi joillekin yhtä heikkolahjaisille kuin se nainen on, tuumasin. Nehän ostaa masiinat käytettyinä. - Kone oli sytytetty palamaan vasta sen laskeuduttua, sanoin. - Lentokone ilmeisesti kaapattiin ja sitten se löytyi palavana. - Yksityisyyttä rakastavat ihmiset eivät kumminkaan pidä siitä, että joku kyttää heidän tulosteitaan, Phil sanoi. Lentokoneen raato muistutti enemmän räjähtänyttä höyrykattilaa kuin ilmailuun tarkoitettua laitetta. - Sitäpä ei kukaan tiedä, mitä kaikkea vakoilutekniikkaa kenenkin kotikoneella on, Steve mietti. - Eiköhän paranoidipojat panna foliohatut päähän niin eivät pääse selville meidän ajatuksista, Jack velmuili. - Ja jos ostaa, kauppias ei kumminkaan kirjaa ostajan nimeä tai sosiaaliturvatunnusta muistiin. - Minulla on kysymys, sanoin. Katselin kuvaruudulta videopätkiä, jotka oli kuvattu hylyn luona. - Ei edes tyhmä kysymys. Edessäni istui Salaisen Palvelun edusmies, joka ei ollut avuliaalla tuulella. - Ja paikalla oli vain joitakin maasturin renkaan jälkiä. - Ei tuo ollut kysymys, agentti Murray Dunn sanoi. Mieshän oli ollut kiinnostunut vain potentiaalisesta palkkiosta. - Ei kukaan väärentäjä osta hyvää jälkeä tekevää tulostinta uutena kaupasta, hönkäisin. Steve muisti. - Salainen Palvelu oli julkisuudessa myös silloin, kun ne syyttivät Sarah Palinia Obaman saamista tappouhkauksista. - Puhumattakaan siitä, että näitä koneita viedään totalitaarisiin valtioihin, Jack muistutti. Molemmilla oli luoti päässään. Tämä vanhus joka ei välittänyt pikkuveljestään pätkän vertaa narisi minulle: - Ennätän kuolla ennen kuin tämä tutkinta valmistuu! - Sitten voitkin auttaa meitä, sanailin. - Eiköhän tämä Palin ole jo niin kuoliaaksi unohdettu, niin skandaaleissaan ryvettynyt ja niin kuopattu tapaus ettei sillä ole enää mitään toivoa, Phil suitsutti menneen talven alaskalaista. - Sitä ei tiedä vielä, vastasin kierrellen. - Niin, ei koskaan ole tyhmiä kysymyksiä, on. - Tai varastaa, vieläkin näppärämpää, Jack sanoi. Koneesta oli löydetty lentäjä Richard Wardin ja Salaisen Palvelun agentti Ben Coreyn hiiltyneet ruumiit. Sattumalta palkkionmetsästäjän isoveli soitti ja kyseli tutkinnan kuulumisia. - Aivan totta, minua vastapäätä istunut mies vastasi. - Siellä voidaan vapautta tukahduttaa näidenkin vempeleiden avulla ja saadaan hetkessä selville, kuka tulosti sananvapautta käsittelevän lentolehtisen
Paljon, Dunn sanoi. On ihme, ettei teille ole vielä annettu kenkää FBI:stä. - Veittepä sanat suustani, Dunn vastasi. Kuulkaa Cotton, emme me ole minkään helvetin pienen ihmisen asialla. Mies ei vastannut, vaan tuijotti eteensä ristimiään sormiaan. - Mutta sehän on julkinen salaisuus, Phil naurahti. Phil kysyi väsyneesti. - Mekö nyt ensimmäisenä menemme New York Timesin toimitukseen. - Ei kuulu minun tehtäviini. - Joku oli valmis murhiin painaakseen rahaa reippaita määriä, Phil mutisi. Cessnasta oli riisuttu pois kaikki turha. - FBI ja Salainen Palvelu toimivat yhdessä, kun piti saada kiinni elokuvien luvattomien kopioiden levittäjät. - Mitä koneessa oli. - Nyt tiedämme, mitä konekaapparit halusivat. Ei hohda UV-valossa. huokaisin. - Sehän painaa. - Se on salaisuus. - Väärä raha on uhka taloudelle ja siten koko kansalliselle turvallisuudelle, Dunn mainitsi taas tuon kuluneen ja fraasimaisen verukkeen. - Mitä koneessa oli. Painolaattoja tai vastaavaa. Jos se palvelee mielestänne "oikeita" tarkoitusperiä. - Minäkin näin raportin siitä. - Sitä ei saisi julkistaa... - Kun Kiina lopetti periaatteessa kokonaan Yhdysvaltojen velkapapereiden ostot, meillä alettiin vain kylmästi painaa lisää rahaa, joka sijoitettiin suoraan valtioon. Mitä koneessa oli. - Teidät, Cotton, tietäen, en ihmettelisi vaikka menisitte. - Mitä teikäläiset pelkää. Phil kysyi. - Yhdistää voimansa, ja siellä ei edes ollut kyse kovin kamalasta rikollisuudesta, Phil kertoi. Kyseessä oli kolme miestä, jotka omilla tahoillaan kopioivat työpaikoiltaan eli elokuvastudioilta uutuuselokuvia. Presidentin suojelun lisäksi dollari on lähellä teidän sydäntänne, sanoin. - Osasivat mitä. - Minä pyydän. Tukiosasto pelaa tietokoneiden parissa ja suunnittelee budjetit, tutkii rahan aitoutta ja alkupe15. - Eikö me voitaisi auttaa toinen toisiamme. Tulee turhan hyvä tuntipalkka, Dunn manaili. - En ymmärrä, mistä puhut, Dunn vastasi napakasti. - Kieltämättä, nyökkäsin. - Osavaltiossa osavaltion tavalla, Dunn vastasi. - Niin, seteleihin tulevia mikrotunnisteita ja erittäin monen riisin verran arkistopaperia. - Osasivat ne Kaliforniassakin. - Huulemme ovat sinetöidyt, Phil väitti. - Entisten kokemusteni valossa sanoisin, että huonoimpanakin päivänä ne pystyvät painamaan kenties 200 000 dollaria päivässä. Phil Decker meni hieman aralle alueelle. Siksi siihen mahtui tätä paperia. - Ei ennen kuin nämä rikolliset on saatu kiinni. Mutta jos asialla ovat ammattimiehet, niin... Lopultakin Dunn nyökkäsi. - Siis setelipaperia, Phil sanoi. - Arvaanko oikein, että kyseessä oli rahapajan lähetys. Negatiivista julkisuutta, vai. - Mutta mikrotunnisteet ovat pahempi juttu, vaikka pelkästään niillä ei kykenekään rahaa väärentämään. vain tyhmiä ihmisiä, sanoin. Agentti Dunn raotti sanaisaa arkkuaan tuuman verran: - Joskus... Vieläkö sitä tehdään. Univormuyksikkö, joka jakaantuu peräti neljään osastoon, suojelee Valkoista Taloa. - Bush Juniorin aikana meillä painettiin vähän niin kun salassa virallista omaa rahaa kuin banaanivaltiossa jotta emme hukkuneet ja pää pysyi mitenkuten pinnalla, Phil tiesi. - Paska osuu tuulettimeen ja markkinoilla on pian isosti väärää rahaa, mutisin. Seteleissä on niin paljon turva- ja aitousmerkintöjä. Sellaista puuvillasekoitetta, joka ei ole fluoresoivaa. Eikö sellaisetkin kuljeteta yleensä rahtikoneella...
- Tämä oli kertaluonteinen kokeilu, josta kenenkään ulkopuolisen ei pitänyt tietää mitään. Me suojelemme kansallista turvallisuutta, me kaikki! Dunn piti palopuheen. - Tämä asia ei saa vuotaa julkisuuteen, Dunn sanoi. Tiesin, että Salaisella Palvelulla on kolme osastoa; univormuissa kulkeva yksikkö, niin kutsuttu tukiosasto ja erikoisagenttien byroo. kysäisin. asiat vain saattavat olla liian arkaluontoisia
Erityisesti hän on pelaillut velaksi Club Macabressa... - Minä tunsin kuolleet erikoisagentit. - Mielellään, Dunn sanoi. ~ - Kuinka Cessna pakotettiin alas. rää. Ja melkein Tony-palkinnon voittaja. Jack kysyi. Olin saanut asiaan eräänlaisen vastauksen. - Että jonkun on täytynyt vaihtaa lasi toisinpäin tai sitten lasiin on paskottu sisäpuolelta, vastasin. Phil sanoi. Lisäksi tukiyksikön ase-ekspertit tietävät kaiken tarpeellisen aseista. Ikuinen melkein, Phil kertoi. - Claytonin seuraava rooli olisi näytellä Secret Servicen agenttia, joka ryhtyy U.S. Kun matkasimme keski-Manhattanille, kysäisin Phililtä: - Eikös sellainen näyttelijä tienaa ihan kohtuullisesti omalla sarallaan. - Linnunpaskaa on enemmän ikkunalasin sisäpuolella kuin 9/11-tutkinnassa, tuumasin. - Vaikka olisi kuinka suuri näyttelijäsuuruus! Luin lisää raportista. Tunnen heidän puolisonsa ja lapsensakin. Salaisen Palvelun kuljetuskoneessa! Eihän sellaiseen kukaan siviili pääse! Jack ihmetteli. - Jo on tapaus, Phil mietti. - Salaisen Palvelun Murray Dunnilta tihkuneiden tietojen mukaan koneessa piti olla pilotin ja kahden Salaisen palvelun agentin lisäksi mies nimeltä Lance Clayton. - Löytäisitte varmaankin mielellään itse nämä tekoon syylliset. - Lentokentän sillä alueella ei ole paljon kameroita. - Hyvän ystävänsä kuvernöörin lupa. - Niin, juuri tämän samaisen Lance Claytonin piti myös olla lentokoneessa, totesin papereihini perehtyen. - Entä sitten. - Häh. - Linnunpaska lasin sisäpuolella. - Menikö sanonta oikein. - Mekin otamme osaa, sanoin niin painokkaasti kuin osasin. - Hän oli myös niitä harvoja, joka tunsi koneen reitin. - Mutta jokuhan meni koneeseen Lance Claytonina esiintyen, eikö vaan. - Miksi. Otapa näistä tähdistä selvää, naurahdin. - Jos Claytonina esiintynyt karttoi kameroita, ehkä meidän kuuluisi vierailla oikean Claytonin luona. Marshaliksi. - Näitä intiaanikasinoja, muistin. - Sama nimi kuin sillä melkein tähtinäyttelijällä, Phil sanoi. Tarkoittaen mitä. - Kuka oli koneessa ollut kolmas matkustaja. Arvatkaa, kuka joutui asialle kertomaan perheille nämä uutiset. - Suuri lupaus, melkein Golden Globe- ja melkein Oscar-voittaja. Tiesin, että jos kaksi Secret Servicen agenttia oli surmattu ja vieläpä rahaväärennösten vuoksi, tästä tulisi iso jahti. - Rahalla saa ja vaikutusvallalla pääsee, Jack
16
hymähti. - Salainen Palvelu ei kauheasti pidä siitä, että meikäläisiä tapetaan, Dunn kertoi. - Turvakameroiden kuvia haeskellaan, mutta kun kone oli virallisesti yksityiskone, niin saa nähdä, mietin. Lance Claytonin oli tarkoitus hankkia agenteilta oppia metodinäyttelyynsä. Phil kysäisi. ~. Jack kysyi. Claytonilla ei ehkä ole lahjoja, mutta sellainen suuruus saa lahjoja. - Lypsävää lahjahevosta ei ole suuhun ampuminen, Phil sanoi. - Virallinen syy on näemmä flunssa. - Jolla on kytköksiä mafiaan, Phil sanoi. Jack Harma mietti. - Tämähän meni mielenkiintoiseksi, hörähdin. - Poliitikot mielistelevät filmimaailmaa, jolla on vaikutusvaltaa enemmän kuin senaatilla. - Juorulehtien lukemisesta on hyötyäkin, Phil kertoi. Joka tapauksessa hän peruikin lähtönsä, kerroin. Erikoisagentit jäljittävät rahaa ja suojelevat pressaa. - Sitä johtaa ei-niin-intiaani Emilio Santos... - Clayton on ollut tuttu näky kasinoilla ja pelaaminen vie rahaa. - Mikä se sellainen "melkein" on. Phil arvuutteli. kysyin. Phil kysyi
- Niin. - No nyt kuulkaa, nyt totuushattu tai takuuturbaani päähän, sillä täältä tulee varmaa tietoa. Näyttelijän tarina muuttui monta kertaa yhden minuutin aikana. Peruin sen lento-
reissun, koska ei todellakaan huvittanut lähteä ilmaan sellaisessa myrskyssä. minulle se tarkoittaa tyyntä myrskyn edellä. Muistan sen kerran. - Noh, kolmas kerta toden sanoo. Jonne hän pisti oman miehensä. - Siitä tietää aikuistuneensa, kun kuulee lempikappaleensa hississä ja tavaratalossa, Phil letkautti. - Tyttöystäväni. Kirjahyllyn tasolla olleista valokuvista päättelin, että Lance Claytonin tyttöystävä oli muotialalla. Minun piti koota rahaa että mummoni pääsee kaihileikkaukseen. Claytonin hampaat hehkuivat varmaan pimeässäkin ja vaaleankuohkea kuontalo muistutti kakun kuorrutusta. En minä voi tietää, kuka sinne koneeseen on noussut! Minä se en ainakaan ollut. kysyin. Siitä se lähti, pikkuhiljaa. Testasin vain, tunnistatteko totuuden. - Jos olitte hänelle paljonkin velkaa, hän saattoi vaikkapa vaatia teitä jäämään pois lennolta. - Miksi minä menisin hölmöilemään. - No, tuli vastaan force majeure. Soitimme Lance Claytonin kattohuoneiston ovikelloa. - Vaan kyllähän me voimme, väitin. Juu. - Ilma oli aivan kirkas. Lähtivät sitten ilman minua. - Hei hei, älkäähän nyt. - Että haistakaa v-u, Clayton. Mutta seuraavan vuonna sain jo roolin B-elokuvasta "Greg Reaper Panttaava Lunastaja tuhon jälkeen 2082". - Aiemmin syy oli se flunssa, muistutin. - Minulla on hyvä ja hieno ammatti, Clayton sanoi. - Ettehän te nyt minua voi syyttää mistään. - Suoraan sanottuna kuvitelmia, omia harhojani, puolitotuuksia ja ennakkoluuloja. - No enpä tunne miestä sanoi Clayton Jeesusta, näyttelijä näytteli. - Kuka meni lennolle teidän sijastanne. Rosemary on malli. Mies, joka saapui avaamaan, oli kuin suoraan hammastahna- ja hiuslakka-mainoksesta. - Ette vaikuta kovin sairaalta, sanoin. - Se on saattanut olla ihan joku kulkujätkä. Tällaista jälkeä tämä porukka tekee, Phil sanoi ja esitti tyypille valokuvia lentokoneessa palaneiden kohtalosta. - Kylläpä hyvinkin tiedät. En minä tiedä edes sitä. En halua menettää elintasoani! - Minä olisin enemmän huolissani hengestäni. - Jaa, lehdistöavustajan tehtävä on keksiä kaikki tekosyyt. - Flunssaiselta. Emilio Santos, joka on viimeisen päälle vilunkimies. - Kuinka niin. - Teidän piti äskettäin lähteä lennolle Cessna 172:lla, Phil sanoi. kysyin. - Mikä yhteys teillä on Club Macabren omistajaan. Mies oli niin teflonia että teflonkärkinen luotikin olisi kimmonnut siitä pinnasta. Neljätoistakerroksinen rakennus oli tehty lasista ja teräskehikoista ja vaikutti siltä, että aurinko paistoi suoraan sen asuinhuoneistojen läpi. Rosemary Sparks. - Jaaha joo, mies sanoi mietteliäänä. - Jooho, jaahas. Lance Clayton ja nainen näyttivät istuskelevan useissa kuvissa Club Macabressa. - Mitäpä ne sanoi. - Molemmat mummonne ovat kuolleet, tiesin. Ylivoimainen este oli sellainen ruuhka, etten ennättänyt kentälle. - Kuka hän mahtaa olla. Phil kysyi. Soiva hissi kohotti meidät ylimpään kerrokseen. - Anna palaa, huokaisin. - No... - Pelaatte aika paljon, vai kuinka. - Mitä sinä oikein tarjoat meille. Sen päivän kun se tuli. - Kuka se on. Itse asiassa, pelaan koska elämä on muuten niin tasapaksua. Ettei minun tarvitse, heh heh. Miksi minä tekisin ty17. Se väistämätön soitto Hollywoodista. Kun astelimme peremmäs hughhefnermäiseen lukaaliin, näyttelijä selitti: - Olin pelkkä keskinkertainen stand up -yökerhokoomikko Queensissa. - Jutut taitaa vuotaa kuin seula, sanoin
- Hot dog -kärryjen takana myymässä grillimakkaraa ja ranskiksia. Kompuroin tonteille ennen kuin Plymouth ampaisi liikkeelle. Näin ikkunan alapuolella aution kujanpätkän. Paksun lasiseinän läpi näin kadun toisella puolella olevan vastaavan lasirakennuksen. Näin juoksevalla tappajalla vaalean takin, mustat hansikkaat, vanhan kansan lierihatun, pyöreät aurinkolasit ja tuuheat viikset. - Kulissi vailla katetta. peryyksiä. - Kyllä minä toimeen tulen, näyttelijälupaus puuskahti. Nyt veri sotki ainakin Philin kengät. Reittini vei siksakkina alas ja suolainen valui silmille sumentaen näköni. ~ Clayton oli jo kuollut, kun hänen vartalonsa romahti lasipöydän päälle ja hajotti sen turvalasin pieniksi rakeiksi. Katsoin hämähäkinseitiksi muuttuneen ikkunan läpi. Kulkueen asut olivat hyvin sekalaisia. Könysin ylös ja temmoin virka-aseen käsiini. Sain miestä kiinni kerros kerrokselta, mutta hyytyminen uhkasi, kun jalat menivät maitohapoille. Kunto uhkasi pettää, sillä kerroksia oli sentään neljätoista. Tuntui olevan varattu, joten minäkin lähdin laskeutumaan portaita. Saatoin koko ajan pitää silmällä vastakkaista rakennusta, jossa murhaaja johti minua puolellatoista kerroksella. Niiden pehmustavasta tehosta ei ollut paljon hyötyä, kun romahdin kasan päällimmäiseksi ja kolhin itseni tasaiseksi poljetun pahvin teräviin reunoihin. Kantapääni hakkasivat metallisia rappuja ja puhisin hengästyneenä. Kainalossaan hänellä oli pitkulainen esine. Kurkistin lähimmästä avoimesta ikkunasta ulos ja kadun toiselle puolelle. Kuulin lasin räsähdyksen ja tympeän läjähdyksen ja sillä sekunnilla tiesin, että Claytonin jokainen B-filmi kohoaisi kulttimaineeseen arvaamattomaan. Hän loikki kohti kadun laitaan pysäköityä autoa, jossa istui kuskin hahmo. Vastapäisestä rakennuksesta ammuttu luoti surmasi Claytonin siihen paikkaan. Onhan minulla rahaa, kuten näette! - Jospa tämä omistus onkin onttoa ja tynnyri tyhjä. En ennättäisi mitenkään alas ulko-oven kautta. Näin, että risteystä lähestyi jokin karnevaalimainen kulkue! Eikä edes liikennettä ollut pysäytetty. Tämä viereinenkin kolossi oli julkisivultaan lasia, joten saatoimme nähdä koko alas johtavan portaikon. Sattui niin perkeleesti, mutta luita ei särkynyt. Siellä oli tyhjiä pahvilaatikoita ainahan niitä tyhjillä kujilla on, vastaanottamassa meikäläistä stunt-miestä. Hänen päänsä retkahti luonnottomasti ja kokolattiamatolla oli äkkiä samanlaista tavaraa kuin JFK:n auton tavaratilan kannella. Saatoin peräti nähdä ampujan, joka lähti juuri laskeutumaan toisen rakennuksen rappuja alas. Aina se roiskuu, pärskyy ja sotkee paikat, haisee ja sitten se paakkuuntuu hyhmäiseksi massaksi, paksuksi marjakeitoksi jossa on soseisia sattumia. - Rahaa on siis kuin MC Hammerilla, veistelin. Voi ei, huomasin: pahvilaatikot olikin viikattu ja litistetty. Loputtoman urheilun jälkeen saavuin toiseen kerrokseen, jossa lasiseinä loppui. Kattohuoneiston yksi seinä oli pelkkää lasia, jossa olleesta ovesta pääsi leveälle näköalatasanteelle. - Nykyään. Vasta ilmalennon alkuvaiheessa havaitsin erään seikan. En ole koskaan nähnyt veren leviävän siistinä lammikkona kuin elokuvissa. Oli mistä pidellä, koska sinisellä. Näin Hessu Hopon ja intialaisen Vishnu-jumalan käsi kädessä. Tappaja syöksyi juuri kulmatalon ala-aulasta kadulle pitkän pahvipakkauksen kanssa. Kenties pelivelat nieli sisuksen ja tämä on kuori, sanoin ympärilleni osoittaen. - Minä menen alas! julistin ja syöksyin ovesta ulos.
18
Kipitin pikaisesti painelemaan hissin nappulaa. - Mitä, minä mielestäni näin MC Hammerin viimeksi Broadwaylla, Phil sanoi naurahtaen. Suurempia ajattelematta syöksyin ikkunasta ulos jalat edellä
Autosta tulitettiin oikeaan länsirannikon tyyliin ja minun oli pakko kumartua uudelleen, joten en nähnyt kaaran rekisterinumeroa. - Kwanzaa. Vain New Yorkissa, ajattelin. Auto ampaisi liikkeelle. Aina jossakin päin maailmaa. Niin minäkin, mutta kengänkantani osui liukumiinan päälle ja suistuin selälleni asfaltille. Nuorukainen synkkeni pari astetta. Kohotin pärstääni ja silloin näin suuliekin. - FBI! Ulos autosta! karjaisin kadun yli. Kadulla vaelsi yhä sama kumma kulkue, kun laahustin Philin ja Jackin luokse. kyselin. Uskottavuutta oli nyt lisännyt hänen suuntaansa kimmonnut luoti. Hän yritti vääntää Harlemiin viittaavaa slangia, mutta puheen intonaatio paljasti, että hän oli kotoisin New Yorkin rahakkaiden asuttamasta länsiosasta. - Niin, onneksi oli lauma mun vosuja mun ympärillä, ja luoti osui yhtä lehmää ahteriin, poika kertoi naureskellen. - Mikä karnevaali nyt on. Auton ikkunasta pukkasi kiväärin piippua. Ei ainakaan se. Afrikkalaista syntyperää olevien yhtenäistävä juhla ja vastine joululle ja juutalaisten hanukalle. - Että mitä. Toivoin, ettei yksikään kimmoke osuisi kulkueeseen. Hän yritti vakuuttaa maailmalle olevansa melkein rap- ja hiphop-tähti. ~ Ambulanssi poistui paikalta, sillä yksi roistojen ampuma kimmoke oli osunut sivulliseen. Vishnulla oli neljä kättä. Kukaan ei tainnut kuulla ammuntaa, sillä aseessa oli äänenvaimennin. Pakkauksen mukaan sen tehtävä oli ollut kuljettaa miinoja vihollisen lähelle, huomasin kun hankasin liukumiinan jäänteitä kengänpohjistani. Hitaasti etenevä karnevaali valui yhä ohitsemme. En ollut varma, oliko miinan jättäjä ollut koira vai koditon, mutta hajuhaitta ainakin oli mahtava. Kulkueen paraatimainen soittokunta päräytteli ilmoille aika outoa kamaa. Phil Decker ja paikalle ilmaantunut Jack Harma haahuilivat myös kadulla NYPD:n kyttien seurana. Poistuin nuoren lupauksen ja kansakunnan toivon luota. Viiksimies irvisteli suuntaani ja näki aseeni. - En. Jos hänet olisi laitettu oikeasti kovaan paikkaan, hän olisi paskonut housuihinsa sellaisen kasan että housut olisivat näyttäneet sopivilta. Mutta muahan ne ampui! hän tohkeili. Kompastelin kadun toiselle puolelle kulkueen meteli korvissani soiden. Tämä tarkoitti sitä, että miehellä oli nyt kivääri käsissään. Se keksittiin vuonna 1966. - Kimmoke. Pahvipakkaus lensi auton ikkunasta ja kolahti tyhjänä kadulle. Musiikkivalinta
oli torvisoittokunnalle merkillinen. - Joka päivähän joku karnevaalipäivä on. Sama asia jos se olisi osunut sinua päähän, veikkasin. Kwanzaa tai kwaanza ei tietääkseni ole uskonnollinen juhla, se vain on vastine valkonaamojen hihhulipyhille. Varmaan tämä on irlantilais-intialainen joulu ja uusi vuosi, Phil heitti. Jou. Ahteriin. Sitä kuuluisi käsittääkseni viettää viikko joulun ja uudenvuoden aikoihin, Jack Harma sanoi.
19. Plymouth karautti kulman taakse ja niin minä onnistuin kadottamaan murhamiehen. Sellainen haittaa kiväärin tähtäystä melkoisesti, joten Claytonin ampujan täytyi olla aika tarkka ammattimies. Menin kuulemaan seuruetta, jonka suuntaan luoti oli sinkoutunut. - Niin. - Se oli kimmoke, sanoin. - No voihan Kwanzaa. Näin, että asfalttiin ruttaantunut pahvipakkaus oli aikoinaan sisältänyt koottavan pienoismallin, Saksan laivaston sukellusveneen mallia VII D, mittasuhde 1:144. Edessäni seisoi musta nuorukainen kaulassaan kilo kultaa. Dave Stewart and The Spiritual Cowboys -kokoonpanon "Jack Talking". - Että hyvä, siitä saat uuden rapin sanat. - Joo, ne ampui mua! nuorimies selitti innoissaan. Ei sinuun edes osunut. Sukelsin suojaan ja odotin laukausta, jota ei tullut. - Näitkö rekkaria. Kovaa näytelleellä nuorukaisella oli kokoonsa nähden aivan liian isot housut