Mielestäni se ei ole kovin suuri synti. Kukkonen on arvaamaton ja ovela älykkö, joka käyttää kotimaisia kommervenkkejä, ronskia runoilua ja runttaavaa ruumiinkulttuuria rikollisten kanssa. Kukkonen ei ole legendaarinen Pekka Lipponen, vaikka yltääkin yhtä yllättäviin suorituksiin, eikä Kukkonen ole Paavo Lipponenkaan vaikka kovin näköinen onkin. Kukkosen selvitettäväksi siunaantuu yleensä tehtävät, joiden edessä virallinen virkavalta on vetäny vesiperän.
KÄY TARKISTAMASSA NETTISIVUJEN KARTASTA, ONKO KUKKONEN KÄYNYT HÄMMENTÄMÄSSÄ PAIKKAKUNNALLASI
WWW.JCOTTON.COM/ASKOKUKKONEN/
2. Hän oli tanakka ja harmahtavahiuksinen kauppamies, yleensä aina hyväntuulinen. Olin taas kerran lähtenyt Konnevedeltä reissuun ja joutunut jälleen elämän vauhtipyörään. Tapasin Kasurin neljä päivää sitten Espoon keskustassa. PÄTKÄ ERÄÄSTÄ VANHASTA KUKKOSESTA...
VIINA, TERVA, SAUNA - SITTEN KUKKONEN
Jätin takin toistaiseksi pöytään ja otin marssisuunnan miehen perään ja sytytin tallaillessani sätkän. Mies nimeltä Kasuri oli ottanut minuun yhteyttä, kun olin ollut matkustelemassa Etelä-Suomessa päin. Kukkonen tietää oikean ja väärän - vai tietääkö. Kävelin laiskasti älämölön läpi ja ohitin eteisen. Kasuri miehineen salakuljetti savukkeita ja viinaa itänaapureidemme puolelta. Kasuri kävi kuuttakymppiä iältään mutta ajoi yleensä sataakahtakymppiä autollaan. Nyt vauhti oli hieman hukassa
n:o 1/2002 ( lopussa ) Jollei Siperia opeta, niin sitten Kukkonen n:o 2/2002 Irtopirut ja tuonelan lautturit Kukkosen merrassa n:o 3/2002 ( lopussa ) Viina, terva, sauna-sitten Kukkonen n:o 1/2003 Vieläkö omatunto kestää Kukkonen. n:o 2/2003 ( lopussa ) Pakkoa ei sanele kuin, kuolema tai Kukkonen n:o 3/2003 SUPERNUMERO, 4 juttua -Retorinen ryöstö, -Tavallista villimpi pohjola -Erämaa on täyttä murhaa, -Vain motiivi puuttuu n:o 1/2004 Kapakkakuolema ja Kukkosenjohdatin n:o 2/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kiero kuin korkkiruuvi n:o 3/2004 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkosen on kuoltava n:o 1/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 1/2 n:o 2/2005 Cotton-specialin yhteydessä: Kukkonen ei käskystä laula 2/2 n:o 1/2007 Kalmankoura, Kukkonen tai käsiraudat n:o 1/2008 ( lopussa ) Tee testamenttisi, Kukkonen n:o 2/2008 Julman uhkapelin pirulliset panokset
3
Jerry Cottonin salaiset aseet ovat "sepänsällin spesiaali" eli erityisen nopea oikea suora ja hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa. Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo tuntuu olevan punainen Jaguar. FBI vastaa jossain määrin Suomen keskusrikospoliisia. Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus muulloinkin. Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä. FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu, järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset, talousrikokset ja muut em. Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien salakuljetusgangstereiden kanssa. Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto. Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: "Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys." Philipe Marcele "Phil" Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään paria vuotta vanhempi. Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen. FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan ammattitukihenkilöitä. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja työparikseen. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys "G-miehet" ( Gun-Men ) FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana. George Arthur"Neville", apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle. Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
4. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria. FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa Jeremias Aaron "Jerry" Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly, hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto
G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä.
Tiedoksi lukijalle: Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen pienoisjännitysromaanin hahmo. High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta. Lempirepliikki "ugh". Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen tyylikkyydessä. Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä. Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa ja viljelee hirtehishuumoria. G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti. John D. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen tappavalta luodilta. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri kielellä ympäri maailmaa. Helen on John D. Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Jerry Cotton kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.
5. Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen. Lupaa turpiin myös sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta. June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana. Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni. G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi. G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano. Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli "rauhantekijä" ja kieltolain aikainen hopeinen taskumatti, joka on aina povessa. 1961 alkaen
Johtolankojen perässä toikkaroivat erikoisagentit Cotton ja Decker kohtaavat toinen toistaan merkillisempiä ihmiskohtaloita ennen varsinaisia loppukahinoita. Armoton palkkamurhaaja on löydettävä ennen kuin hän karkaa toiseen osavaltioon. Pitkin ja poikin Manhattania kulkeva jahti saavuttaa päätepisteensä vasta maanalaisessa luolassa, jossa G-miehiä uhkaa hidas tukehtuminen.
6. T
avallinen saattokeikka johtaa ammuskeluun ja sitä myöten ammattitappajan jäljittämiseen
Kulkulupa päästi virkavankkurimme FBI:lle varatun rakennuksen ja helikopterikentän luokse. Ainakin joutui vielä viime viikolla. Ja ketkä joutuu, ketkä ei, Victor Garner veisteli virka-Dodgen takapenkillä. Onnenkeksin viesti oli kertonut karua kieltään: jouduin oikeasti kenttätöihin. Kaksi sinitakkia veti käsiä lippaan, turhaan, ainakin meidän takiamme. Tankata pikkuauto ja jopa maksaa siitä...
7. - Ei se tule mitään herkkua olemaan, Garner nurisi ja masennuksen aalto vyöryi hänen ylitseen. Ohitimme Steinwayn kaupunginosan ja pian pitkät kiitoradat ja terminaalit häämöttivät edessämme. - Vaan ei tällä viikolla. Halloween-kurpitsaa muistauttanut pää oli kaljuksi ajeltu. - Pääset sitten piiloon kaltaisiltasi, sanoin kriminaalille. Miehen seuraava etappi sijaitsi Mainen osavaltiossa ja siellä häntä odottivat kokonaan uudet tuulet. - Elukat on tehty huvitukseksi ihmiselle. - Kauanko täällä pitää värjötellä. Olimme ajaneet paikalle niin vaivihkaa ja niin monen mutkan kautta, ettemme uskoneet kenenkään nähneen matkantekoamme. - Tietääkseni. Jos joku heikkovatsainen ei sellaista kestä, älköön menkö katsomaan meidän kisoja silmämunat hellinä. - Cotton, sekö ottaa pattiin että selviän kaikesta tekemästäni kuin koira veräjästä, hehe. FBI:n tehtävä oli
saattaa tämä mies todistajansuojeluohjelmaan. Odottelimme miestä noutavan helikopterin äänen ilmaantuvan korviimme hetkenä minä hyvänsä. Ulkonäöltään Garner vaikutti otukselta, joka on juuri käynyt tallomassa puoli Tokiota tuhannen päreiksi. - Koiratappelut ovat ajanvietettä, Garner puolusteli harrastusta, josta hänen olisi nyt luovuttava. - Mielestäni kaikista rötöksistä kuuluu rangaista, murahdin. Jos minä saisin päättää, koiratappeluihin oallistuvat vedonlyöjät pantaisiin tappelemaan keskenään, murahdin. - Laki ei ole sama meille kaikille. - Elää normaalia keskiluokkaista elämää jossakin lähiössä. Kun olin ennättänyt tunkea naamaani friteerattua kanaa ja ananasta hapanimeläkastikkeessa, tilasin kahvin jonka seurana saapui onnenkeksi. Keli lentokentän ympärillä oli eläväinen ja tuuli heitteli roskia mukanaan. Minua kaiveli yhä gangsterin ylimielinen asenne koiriin ja ihmiskuntaan. Fortune cookien murrettuani löysin sen sisällä olleen lapun ja odotin huikeaa itämaista aforismia. Garner marisi kädet vitivalkoisen poplarin taskuissa. E
dellisenä iltana olin ollut syömässä keski-Manhattanilla sijaitsevan kämppäni läheisessä kiinalaisessa. Ostaa kaupasta maitoa ja kananmunia. Epäonnekseni en uskonut kiinalaista viisautta. Mies näytti havaitsevan tämän ja virnisti. - Jokaiselle nuijalle aseiksi piikkipäänuijat, Phil jatkoi. Vic Garner ei ollut mikään parannuksen tehnyt pulmunen vaan häikäilemätön ammattitappaja, mutta hänen todistuksensa avulla iso lauma gangstereita saataisiin edesvastuuseen yli neljästäkymmenestä murhasta, rahanpesusta, huumekaupasta ja prostituution organisoinnista. - Mutta todellisessa elämässä lehmät eivät lennä, Phil muistutti taivaanrantaa katsellen. Seuraavana päivänä olin Phil Deckerin kanssa saattamassa kriminaalia todistajansuojeluohjelmaan... ~ - Siitä joutuu käsittääkseni kiven sisään, sanoin. - Heh heh. Matkamme jatkui Rikers Islandin vankilasaarelta kohti La Guardian lentokenttää. Viedä itse roskapussi. Harmaat viikset kertoivat hänen kuuluvan jotenkuten ihmiskuntaan. Minä ja G-mies Phil Decker nousimme ulos autosta tämän kelmin kanssa ja astuimme kohmeiselle nurmikolle. Sen sijaan siellä luki vähemmän kustannustehokkaasti "Vietä rokulipäivä äläkä mene huomenna töihin". - Älä sinä siitä huolehdi, Phil mainitsi
Tiesin vastaavia tapauksia sivusta seuranneena, että mikäli sellaisesta selviää, saa viettää loppuikänsä varhaiseläkkeellä avannepussien kanssa tai ainakin katkerana paperitöissä työpöydän takana. Osuma päähän ja se on siinä, ker8
rasta poikki ja ihan ookoo. - Syvin osanottoni, totesin. Valitkaa siitä sopiva kielikuva. Toisen laukauksen aikana tein kumminkin jotakin, syöksyin päin Garneria ja kaadoin hänet routaiselle ruoholle, joka rasahti painomme alla. - Osaan minä vieläkin tössiä!. Pensaiden takana jatkui lähiömäinen näkymä, jonne vihreä kulkuneuvo ajoi. Guinnesin farmin lähellä. Kaivoin kännykän taskustani ja ilmoitin numeron välittömästi keskuksellemme. En saanut heti sanaa suustani vaan läähätin kuin autoon unohdettu vanha koira. - Jos luulet, että me ollaan samalla puolella, sanoin kriminaalille, - olet harhaisempi kuin presidentti. Juoksin kovassa tuulessa, tärisin kylmästä ja uhmasin keliä kaatamaan minut kumoon. En mielelläni suojannut rosvoa luodeilta omalla vartalollani, mutta me olimme vastuussa tästä miehestä. Pääsin perille ilman laukaustakaan. Ennätin nähdä etääntyvän Plymouthin rekisterinumeron. Siinä samassa näin lähestyvän konepellin. Lähdin juoksemaan kohti suuntaa, jossa sijaitsi pitkä verkkoaita ja huusin Philille: - Hälytä lisävoimia! ~ Pelon ilmaiseminen voi olla rohkeutta, sanotaan. Ilmavirta pyyhkäisi selkääni, mutta en joutunut kaaran turbulenssiin. - Helikopterin pitäisi saapua näillä hetkillä, Phil sanoi rannekelloaan vilkaisten. - Ikävä kyllä, mies hörähti. Heti pusikon takana oli routainen hiekkatie, jonne syöksyin. Sain naarmuja jäisistä oksista ja risuista. Auto kaahasi pakoon. Pudottauduin toisella puolella olleeseen pusikkoon. Sitten havaitsin savun, jota kohosi huuruisesta pusikosta kentän itäisestä päästä. Garner kaatui kasvoilleen ja mumisi jotakin käsittämättömäksi jäänyttä. Phil velmuili. Saavuin verkkoaidan luokse ja kipusin ketterästi tai vähemmän ketterästi sen yli. - Mitä yrität kertoa, Lassie. - Perheennehän saapuu perässä muutaman viikon kuluttua. Kun juoksin kohti ampujan piilopaikkaa vailla mitään tulisuojaa, pelkäsin koko ajan kivuliasta osumaa vatsalaukkuun. Parkour-hyppelyni muistutti enemmän puistokemistin turvalleen rojahtamista. Phil kysyi. Plymouth suunnisti Steinwayn ja Astorian suuntaan joten murhayrittäjä ei ainakaan yrittänyt La Guardian lentokentälle ja sitä kautta karkuun. - Niin kuin te. Se on pahinta. Virkapukuiset juoksivat luoksemme samalla hetkellä, kun kohottauduin toisen polveni varaan ja kaivoin kainalokoteloani. Pudottauduin alas. Kiitos vain myötätunnosta ja huolenpidosta. Juoksin virka-ase kourassani kuin aseistettu ja vaarallinen metsäkauris. Uhmasin tuurianikin. Aseemme olivat välittömästi esillä ja tähtäilimme kohti lentokentän aluetta, mutta emme nähneet liikettäkään. - Olisiko ollut hauskempi viettää suruttomia poikamiespäiviä. Kaksi nopeaa laukausta. Kömmin takaisin aidan toiselle puolelle, jonne Phil saapui juuri puuskuttaen. Tarkastin hänen tilanteensa: elossa. Luodit olivat suhisseet ohitsemme. Eikun takaisin pusikkoon, ja tietysti naama edellä. Vai niin! Onko Jimmy pudonnut luolaan. Tai ehkä kuin käyneistä marjoista toikkaroiva siipirikko pöllö jolla on nokassaan kuollut orava. Mutta vatsaan osuva luoti tuhoaa elintärkeitä elimiä ja luusta kimmotessaan repii pahimmillaan sisuskalut riekaleiksi ja se sattuu erittäin paljon. Plymouthin keula oli viedä jalkani mukanaan. Emme ennättäneet tehdä mitään emmekä nähneet, mistä suunnasta luoti tuli. Hyvä poika, hyvä! - Taito on vielä tallella, läähätin epäonnistuneen jahdin jälkeen
hämmästelin. - Olipa muuan nainen... Tähän me nyökkäilimme. Plymouth oli vuokrattu manhattanilaisesta autovuokraamosta, jonne lähdimme matkaamaan. - Eipähän ole enää sen kusipään henki meidän kontollamme, Phil puuskahti. - Tämä eilisiltainen oli lentoemäntä, Phil väänteli puukkoa vastavalmistuneessa haavassani. Mutta Plymouthin rekisterinumero paljasti jotakin. Kutsuimme paikalle lauman rikospaikkatutkijoita. kysyin. - Pitääpä laittaa mieleen. Phil jatkoi vinoilua. - Ei nyt sentään. kysyin virkaveljeltä. Tiesitkö, että on todennäköisempää voittaa lotossa kuin joutua hain hyökkäyksen kohteeksi. suoritin kolmannen asteen kuulustelua. - Sitten kun lipputangot kukkii.
- Milloinkas on seuraava liputuspäivä. - Mitä mietit. Hitto, tuollainen lyhyt spurtti ja tuntuu että tässä reuhtoessa kohosi verenpaine! - Parempi sekin kuin ei lainkaan verenpainetta. - Kerrot sinä kumminkin. Hyppäsimme Jaggeeni ja Phil tokaisi: - Jos et ajaisi Jaguarilla, millä sitten ajaisit. - En halua sotkea jälkiä aidan toisella puolella, kerroin. - Pölyttämään. - Ei, mutta tämä lentoemo on hieno nainen. - Betty Fordilla, Phil veisteli alkoholistiparantolan nimeä. Päätin siirtää tupakkalakkoani parilla kuukaudella tai vuodella eteenpäin ja pistin spaaderon huuleen. Syytin murhamiehen karkaamisesta erästä henkilöä, jonka kuva löytyy ajokortistani. Matkalla Manhattanin El Barrioon tuumailin: - Kukahan mahtoi haluta Garnerin hengiltä?
9. - Voin järkätä sinulle sokkotreffit jonkun sen työkaverin kanssa. - Ei myöskään äänenvaimenninta. - Et ole seksisymboli vaan suksisymboli, tuumin kun katselin luisteluasi, Phil sanoi. Ja mokasit pahastikin vai pääsitkö pölyttämään. En halua kiirehtiä sen kanssa. menin intoilemaan. - Taroitit kai Venukseen. - Taas jotakin törkeää. - Hyvä niin. Jopa osaat olla vulgääri. Saimme kuulla lisäksi seuraavia faktoja: - Kyseessä täytyi olla kiikarikivääri. Kyllä koira koiran tuntee. - Älä höpäjä. - Että kuinka eilisillan saisi takaisin, Phil heitti. Nainen kysyi yhdynnän jälkeen mieheltä, että mikä laitetaan lapselle nimeksi. Nokialaiseni turisi ilmoille soittoääntä. Mies sitoi ehkäisyvälineeseen solmun ja sanoi: "Jos tuosta ulos pääsee, niin McGyver!" Potaskaa jauhaessamme olivat hiljaiset miehet ja naiset saapuneet tutkimaan luotien lähtöpistettä. - Siis tuolla, mistä tyyppi meitä ammuskeli. - Mistä tuo on peräisin. Se olisi haitannut tähtäystä. Menikö sitten illallisilla muisti. - Milloin. Välikohtauksesta huolimatta kopteri pääsi matkaan ja Vic Garner lähti kohti määränpäätään uusien vartiomiesten kanssa. Luotien oli täytynyt kulkea pienen terminaalirakennuksen ja matalan varaston väliin jäävästä käytävästä Marine Terminal Roadille saakka. - Se, että sinä pääsisit treffeille, on yhtä todennäköistä kuin lento Marsiin, virkaveli hattuili. Opin ainakin sen, että raha ehkä puhuu mutta suklaa laulaa. Et muista, mitä tikanpojan kuuluu tehdä. - Oliko treffit. - Juuri niin. - Eipä tämä nytkään kovin tarkka ollut, tuhahdin. - Oletko unohtanut, mitä luonto opetti. Odotetaan tekniikan ihmisiä. Tämä ei ole sellainen suhde jossa minä ensimmäiseksi... Murhaaja oli kerännyt hylsyt, mutta laukauksia oli siis teidän mukaanne kaksi. Kuuntelin aikani ja kun olin katkaissut puhelun, kerroin Philille: - Pakoautoa ei ole löydetty. - Naistenkäsittelyoppaasta, Phil vastasi. Tekniikan väki ryhtyi mittailemaan luotien lentoratoja. He löysivät vaivatta paikan, jossa ampuja oli maannut huovan päällä. Poltin niin antaumuksella että pian tulipesä poltteli huulia. - Kysytkö siksi että tajuaisit vaihtaa kalsarit. - Makuualustan hän vei mukanaan, meille kerrottiin
El Barriosta löysimme autonvuokrauspaikan, joka oli tosiaankin parhaat päivänsä nähnyt. Miehen tuntomerkit on nyt annettu autovuokraamoille, taksikuskien taukotiloihin, lentokentille ja bussi- ja juna-asemille, joten ei hän täältä ihan helposti karkaa. Mies on Floridasta, asuinpaikka muuten tuntematon. Kuvaruudulla liikenne hurisi oikealle ja vasemmalle... Listahan on mahdottoman pitkä, Phil hönkäisi. - Siis sotilasnukke. Meillä oli hieman ennakkoluuloja herra Sironia kohtaan. ~ Nimet ovat nimilappuja ja nimilaput ennakkoluuloja. Itse asiassa mikään arkisto ei tuntenut, sillä ajokortti oli ollut väärennös. Ahmin Federal Plazan laidan nakkikärryistä ostamaani höyryävää hot dogia nälkäisemmin kuin poliitikko syö sanansa. Kuoppaa johon piiloutua, kunnes kohu on ohi. Auto meni menojaan. - Kuka ei halunnut. Paiskasimme tassua Plymouthin vuokranneen nuorukaisen kanssa. Kaita naama, nuorimies kertoi ja tutki aanelosiaan. - Näyttää siltä, että hänet oli tilattu tänne tappoa varten, totesin. - Siinä ne luodit menivät! Maasturin kuski ei havainnut mitään. Sellaista miestä ei konnakortistomme tuntenut. - Pikimusta sänkitukka. Tämä tieto riitti tarkastaja Highille, joten hän antoi meille luvan jatkaa tutkimuksia. Pääsin itsekin sanojen kanssa vehtaamisen makuun: - Tiedätkö, "voiko pimeässä nauraa?" Ei, sillä voi on leivälle levitettävää ainetta, joka ei naura. kysyin.
10
- Psykiatrit jäävät mieleen, Phil sanaleikitteli. Samalla kellonlyömällä kun pusikosta ammuttiin, näimme ohiajavan avomaasturin pressussa kaksi tuprahdusta. - Palkkamurhaaja joutuu siis jäämään Nykiin ja kaivamaan itselleen kuoppaa. Phil nyrpisti nenäänsä nähdessään minun harrastavan kulinarismia työhuoneessamme. - Päätit sitten hankkia pikasalmonellan tällekin päivälle. Niin kutsuttu lounasaika oli taas ennättänyt livahtaa käsistä. - Hah hah, Phil totesi kuivasti. Vilkaisimme suttuista valokopiota, joka miehen ajokortista oli otettu. - "John Sironin" naamataulu sopii palkkatappaja Roberto Palisanoon, Phil tiesi kun olimme päässeet toimitalomme koneiden ääreen. - Niin, näitä leluja, pieniä toimintafiguureja... - Näkyykö sen maasturin rekkaria?. Mistä muistit tämän tyypin, tämän Palisanon. - Ei tuomiota, mutta paljon epäilyjä. - Ehdottomasti, sillä se tuntui hyvältä idealta. Löysimme sen. Kuvailkaa tämä Plymouthin vuokraaja, kehotin. - En usko, että palautetaankaan. Joe-sotilasta. - Jos Palisano yrittää karata osakunnastamme, hänen täytyy tehdä se autolla ja samalla läikkyä ja säikkyä jokaista tietullia ja Highway Patrolin autoja. - Jollei peräti palkkakuoppaa, Phil puujalkaveisteli. - Plymouthia ei ole vielä palautettu, pisamanaamainen miekkonen kertoi meille. - Vai John Siron... - Papereiden mukaan sen nimi oli John Siron. Kun saimme nauhat käsiimme, ryhdyimme etsimään kellonaikaa, jolloin laukaukset ammuttiin. Ampumapaikan läheisellä Marine Terminal Roadilla oli liikennettä seuraava kameravalvonta. - Vuonna 2002 muuan brittinainen sai kimppuunsa Los Angelesin kansainvälisen lentokentän turvamiehet, muistelin. Jos kenttiemme turvatarkastus toimii näin tehokkaasti oikeiden rosvojen suhteen, ei Palisano pääse ainakaan lentoteitse poistumaan armaasta osavaltiostamme. - Ja tuommoiset rantarosvot murhamiehet. Mutta turvatarkastuksessa leluhahmon viiden sentin mittainen ase tulkittiin vaaralliseksi ja lelu takavarikoitiin. - Viisikymmentäviisivuotias emäntä oli viemässä sukulaispennulle G.I. Kas, tässähän tämä kopio..
- Missäpäin. Minä en näiden mulkkujen yksityisyyttä kunnioita, sosiaalityöntekijä Stachecki sanoi ja heitti osoitteen eteemme. - Siinä on se saatanan osoite! Poistuimme sosiaalitoimistosta yhtä katuosoitetta viisaampina.
11. Veikkasin, että nainen käytti samaa katsetta molemmissa tapauksissa. - Ainahan kysyä voi, nainen vastasi niukasti. Pitkässä poplarissaan Dorn oli kuin lepakkomies tai kookas varis ja Steve mittatilauspuvussaan kuin Voguen sivuilta karannut miesmannekiini. - Arvatkaa vain. Nainen nousi istuimeltaan ja alkoi plärätä hyllymetrejä. Tai heidän isiensä ja äitiensä käyttämien aseiden kaliiperien perusteella. - Aika paljon mappeja teillä täällä, Phil yritti harrastaa small talkia. kysäisin. Ysimilliset tuohon kaappiin ja haulikolla toisiaan ammuskelevat tänne. Kun hän kuuli asiamme, hänen pelkkää v-sanaa sisältänyt repliikkinsä oli täysin sopimaton tällaiseen perhelukemistoon. - Osoite tuntematon, Phil kertoi. Munsey ei halua kuullakaan koko kakarasta. - Niin kuin teillä yleensä. - Kaikki paitsi kusi. - Löytyihän se osoite, nainen sanoi nostaessaan arkistokaapista erään kansion. Yskäisin varovaiseen sävyyn. - Huoltajuuskiista siis. Niitä oli tosiaan naisen huoneessa enemmän kuin Noutaja-Nevillen käsiarkistossa oman toimitalomme kellarikerroksessa. Kunpa olisi keino, jolla ei tarvitsisi nähdä näitä ihmisiä enää ikinä. - Kaikki täällä on niin perseestä kuin olla ja voi, nainen sanoi. - Saako kysyä, miksi asioitte herra Munseyn kanssa. Hetkinen, jossakin täällä sen kusipään osoite on, nainen mutisi ja availi arkistokaappejaan. - Mutta tiedän, mistä saamme sen. - Carl Munsey, niinhän se oli. kysyin. Etsintäkuulutuksen lisäksi meillä oli ylimääräinen kortti hihassamme. sattuma. - Niin kuin minulla ei parempaa tekemistä olisi kuin etsiä teille yhtä helvetin osoitetta! Hänen toimistossaan oli valtava määrä arkistokaappeja. - Olkoon vaikka perse edellä puuhun -tutkimus, Alice Stachecki ärähti työpöytänsä takaa. Joskus mietin, pitäisikö nämä sittenkin arkistoida huostaan otettujen lasten mustelmien määrän mukaan. - Kyllä, neiti tai rouva Stachecki vastasi. ~ Tumman ja tulisen sosiaalivirkailijan nimi oli Alice Stachecki. Hän oli kuvankaunis mutta naisen työnkuva ja työtaakka olivat ilmeisesti koulineet hänen käytöstapansa melko karskeiksi. Miestään puukottaneille naisille oma hyllykkö. - Lupaamme olla hienotunteisia sen suhteen, mistä osoitteen saimme, Phil kertoi. - Kyseessä on liittovaltion poliisin tutkimus... Ne pursusivat papereita ja kansioita. - Palisanolla on jonkinlainen "ystävä" Nykissä, Carl Munsey. Ja kummassakin tapauksessa hänellä oli kädessään ruoska tai sapeli. Kohottelimme kulmakarvojamme. Tai äpärästä, kuten hän niin hempeästi asian ilmaisi. Olin hyvin lähellä ehdottaa, että hänen asiakkaansa kantaisivat mukanaan valkosipuliseppelettä ja krusifiksia. Pikimustien hiuksiensa ja mustan pukunsa vuoksi hän toi mieleen liian äkkiä aikuiseksi
kasvaneen aneemisen goottitytön. Erikoisagentit Lewis Dorn ja Steve Dillaggio lähtivät hyvää hyvyyttään haeskelemaan luoteja. Alice Stacheckin ilme oli kiimainen tai vihainen. Ryhdyin raplaamaan monitorilla näkynyttä videota still-kuvaksi. Phil oli tutkinut tarkkaan Palisanosta tehdyt muistiinpanot. Jos olin odottanut hempeää, mukavaa, empaattista ja sympaattista sossutätiä, petyin aika pahasti. - Paskat minä siitä. Laittaisin kaappeihin merkinnät "kolmikasi" ja "nelivitonen". Joskus sattuma on merkillinen... Hän vilkaisi minua tylyllä katseella ja jatkoi huokaisten: - Aviottoman lapsen vuoksi. Maasturi oli varastettu New Yorkin viereisestä Connecticutin osavaltiosta päivää aikaisemmin! - Meni autovarkaiden etsinnäksi, huokaisin
- Mitä naisia. XKR Jaguarini suhisi kohti Brooklynia. - Jos tuo oli sosiaalivirkailija, kiinnostaisi nähdä hänen asiakkaansa, parahdin. ~ Kun koputimme Carl Munseyn ovelle kasarmitalon portaikossa, vilkaisimme toisiamme. - Kohta nähdään, onko Palisano pitänyt yhteyttä tällä New Yorkin komennuksellaan. huh uh, sanoin. Vasta suurkaupunkiin muuttaneena tollona maalaispoikana minut palkattiin ravintolan ovimieheksi. - Niitä, jotka sähköpostia jopa ystäviltäänkin saatuaan tulostavat postin ja arkistoivat sen yhteen 365:sta mapistaan. Matkasimme poikkeamaan Carl Munseyn luona. Mutta tästä oli aikaa valovuosia vaikka se onkin pituusmitta. - Munsey ja Palisano ovat lapsuudentuttuja ja ne ovat myöhemmin tehneet toisilleen palveluksia, Phil tiesi. Vieläpä varsin epämääräisen ravintolan, vaan eihän
12
Connecticutin Harpersvillen kylästä kotoisin oleva juntti erottanut rikollista kaurapuurosta. - Jack Harma on joskus puhunut sellaisesta ruoasta. Äijä ei malttanut valmistua Nykin Columbia Universitystä, Phil kertoi. - Niin muuten onkin, virnistin ja vanha vitsi tuli mieleeni, ilmeisesti Philinkin mieleen. - Niinhän sinäkin luovuit niistä estetiikan opinnoistasi, muistutin. - Palisano muutti täältä Floridaan yhden sortin hommamieheksi. - En osta mitään, Carl Munsey mörähti. - Meillä on muuten kummallakin tänään mustat puvut, Phil sanoi. Sittemmin Phil ohjasi minut FBI:n akatemiaan Virginian Quanticoon, jossa valmistuin kenttäagentiksi ja päädyin hänen työtoverikseen. - Meillä on teille sanoma ylhäältä... - Ennemminkin kai kehotettiin luovuttamaan. - Mutta kun tämä sanoma voi pelastaa teidät. Minähän tapasin Philin ensimmäisen kerran elämässäni kapakan ovella. Hetken kuluttua havaitsin makaavani maassa. ja päädyin tähän hommaan. Ei loppukäyttäjäksi vaan enempi tuonne jälleenmyynti- ja reskontrapuolelle. Miehen rintakehä oli kuin tynnyri, jonka päällä oli vain hieman pienempi, pääksi kutsuttu tonkka. - Luovuit estetiikasta, sitten juovuit nestetiikasta. Silmäilin asujamme. - Kun yleensä sanotaan, että "edestä kuin enkeli, takaa kuin mankeli", niin tämä Alice Stachecki oli enempi käytökseltään mankeli. ~ Reippaasti motivoituneina me G-miehet lähdimme taas jatkamaan etsintää. - Ei suinkaan viimeiseltä tuomiolta, vaan valamiehistön päätökseltä ja tuomarin nuijan kopautukselta.. - Taas näitä! Munsey murisi. Bulldoginkasvojen ilme oli tyly. Pelastaa tuomiolta, Phil hykerteli ja vakavoitui sitten. - Käännyttäkää joku narkkari tuolta kadulta, älkää mulle tulko... - Seksikäs kuin maksalaatikko, Phil Decker sanoi ja havaitsin, että häntä puistatti. - Kyllä minä vakaasti luulen, että ne hyllyt olivat tosiaan täynnä syrjäytyneiden tietoja. - Luovuin tai sitten laistoin muutaman kurssin... - Emme me ole mitään myymässä, hymyilin myös. - Hän on niitä naisia, Phil tokaisi portaissa. Kun pääsimme raittiiseen ulkoilmaan ja autolleni, pudistelin vielä kerran päätäni. Pianhan me näimmekin. Hänen parransängellään olisi vaivatta repinyt veneen pohjasta vanhan pinnoitteen ennen uuden kerroksen levittämistä. - Tietojen mukaan Munsey on ikuinen opiskelija, jonka opiskelu muuttui viitisen vuotta sitten huumehommiksi. - Olipas se... - Ehkä nainen ei saa vatsahaavaa, jos hän purkaa jatkuvasti kiukkunsa ulos, veikkasin. Nimittäin, kun Carl Munsey avasi oven, Phil kysyi häneltä hymyillen ja kyherrellen: - Päivää, olisiko teillä hetki aikaa... Kun FBI:n erikoisagentti Phil Decker suoritti ratsianomaista sisäänpääsyä ravintolaan, minä yritin estää tämän
- Pelkkä muodollisuus, valehtelin. - Entä sitten. Me voidaan toistaa sama vaikka seitsemän kertaa viikossa, sanoin. Minkä minä sille mahdan, että kasvoimme samoilla kulmilla. - Lopetetaan nyt lässytys, sanoin. En edes osaa italiaa! - Ihme homma. Kun lisäksi joku naapuri avasi oven rapussa ja kurkisteli suuntaamme, Munsey antoi periksi: - Hyvä on, tulkaa sisälle. - Teidän tarvitsee vain kertoa, missä hän nyt majailee, sanoin. Tämä mies tarjosi meille teatteria ihan ilmaiseksi. - Mistä tässä on kyse. Kerroimme hakemamme miehen nimen. En nähnyt sen kokoista komeroa, jonne Munsey olisi voinut Palisanon tunkea. Munsey kysyi. - Jollei sinulla ole täällä liittovaltion poliisin brutaaliutta nauhoittavaa kameraa, saatat kohta olla kunniallisessa kusessa. - Meillä on kaikki maailman aika, irvistin. veikkasin ja vetosin miehen ylhäisimpiin vaistoihin. - Ne on vaan rekvisiittana, hän hätäili. Munsey kiroili sulkiessaan oven:
- V-uttaa joka päivä ja keskiviikkoisin kaksin verroin enemmän! Sisällä tein pikavilkaisun ympärilleni. Halusin pyyhkiä tuon typerän virnistyksen hänen kasvoiltaan. Ottakaa tämä vaikka v-uiluna. Broadwayn teatteriliput maksavat kahdessa hintaluokassa kutakuinkin 111 ja 116 dollaria. - Että näyttäisitte fiksummalta. - Eikö ole parempaa tekemistä. - Vietät yhden seitsemäsosan elämästäsi keskiviikkoisin. Mistä se nyt kiikastaa. Rikersin vankilasaaren sellien seinillä ei vain ole korvia, jotka kuuntelisivat itkumuurille paremmin sopivia itkuvirsiä. - Eikös se Floridasta löydy. - Jopas sitä auotaan reippaasti päätä, Phil sanoi. - Käsky tuli FBI:n isoilta herroilta. - Hyvää päivää vaan, Munsey sanoi yllättäen ja katsoi olkapäidemme yli. Tämä mies oli tiennyt pitkään, että jonakin päivänä
13. kysyin. - Puhut tai lähdet kamarille puhumaan tai vaikenemaan. Kovasti vuokraemännän näköinen nainen kulki juuri ohitsemme ja sanoi: - Siitä vuokrasta... Ja silti teillä on tuolla kirjahyllyssä italiankielisiä keittokirjoja, huomautin ja osoitin hänen ohitseen. Hän katsoi Munseytä kuin suuri haukotus. - Milloin näitte Palisanon viimeksi. - Jos tämä olisi pelkkä muodollisuus, te ette tulisi kotiovelle vaan kutsuisitte virastoonne käymään, mies murisi ja äkkiä hänen ilmeensä muuttui teeskennellyn aurinkoiseksi. Tämä keskiviikko voi olla elämäsi käännekohta. Nainen ei vaivautunut peittelemään kyllästyneisyyttään. Karppiaivoinen Carl Munsey vilkaisi taakseen ja havaitsi saman seikan. Puhutte meille tai sitten puhutte seinille. Phil kysyi. Munsey huokaisi raskaasti, alistuneesti. Kylpyhuoneen ovikin oli auki, eikä suihkuverhon takana näkynyt liikettä. Kas kun koko kämppä oli komeron kokoinen luukku, jossa kaksi ihmistä mahtui tanssimaan hitaita jos pysyivät paikoillaan. Jos ja kun tuomme tänne huumekoirat, paljonko me löydämme ja mitä me löydämme. En tunne mitään ihmeen Palisanoa! Eikö se ole italialainen nimi. mies tupisi ja jupisi. - Maailmassa on kammottavampiakin asioita kuin kunniallisuus, Munsey sanoi melkein nikottelematta. Kuulimme ääntä takaamme ja vilkaisimme sinne. - Mitä asia koskee. - Viedään sinut, pidetään säilössä lakisääteinen aika kunnes on pakko päästää sinut pois ja haetaan uudestaan säilöön. - Ota tämä vaikka enteenä. Kädet viuhtoivat, kun Carl Munsey selitti: - En tiedä, mistä te puhutte! Kuulitteko te. - Kyllä te tunnette Palisanon, Phil julmisteli. - Silloin kun köyrin äitiäsi. - Maksan ihan kohta, ihan tällä viikolla, varmasti... Vain hetkeksi! Astuimme kynnyksen yli kokonaan uuteen maailmaan. - Voi kun pelottaa. - Kun sanoin, että meillä on sanoma ylhäältä, tarkoitin sitä, sanoin Munseylle ja esitin virkamerkkini. hän virnuili
Tuo noiden miesten kanssa tuossa on minun lapsenlapsi. - Vaikka ei se varsinainen ottolapsi ollut... - No, eh... - Silloin lapsena... - Luulivat paskapäänaapurit etten olisi moista menoa ennen nähnyt ja että nyt ainakin erottaisin erotiikan ja pornon rajan. Ja sir Decker, istukaa tähän. Joskus tulee mieleen viina, joskus viiva. - Mitä siis. No, joku paskiainen oli työntänyt minun postiluukkuun noita yhdyntäkuvia, joita se oli kai tulostanut internetistä. - Tuotako ihmettelette, sir JiiCee. - Sir, istukaa tuohon, mummeli kehotti. Melkein säikähdimme tällaista vastaanottoa. - "Jotakin". - Siitä on varmasti vaivaa, Phil aloitti. Uhkailemalla, kiristämällä ja lahjomalla saimme Carl Munseyn kertomaan, että meidän kannattaisi hakea tappajaa tämän entisen "kasvattiäidin" luota. Jos hän tietää Palisanon olinpaikan, puhelinlinjat hehkuvat parhaillaan kuumina. - Sir, käytättekö maitoa, sokeria. ~ Emily Botting asui pikku-Italiassa, jonne suunnistimme. Harmaahapsinen rouva Botting otti meidät vastaan avosylin. kysyin. Minä kerroin, ketä etsimme, mutta emme käyttäneet Palisanosta nimitystä "palkkamurhaaja". - Botting. Leukani loksahti auki ja mummeli katsoi tarpeelliseksi selventää: - Tyttärentytär kertoi että hän tekee eroottisia kuvia ja kerroin naapureille että se on valokuvamalli. Minähän sen sitten kehystin tuohon ja kutsuin juoruilevat naapurin mummot kahville ja niillähän meni leivokset väärään kurkkuun. - Onhan se aikamoisen näköinen, sir JC. Ojensin Munseylle käyntikorttini ja sanoin: - Soittakaa, jos vielä jotakin tulee mieleen... - Muuan vanha rouva. rouva Botting sanoi kaataessaan meille kahvia. - Ei meitä tarvitse sirritellä, sanoin mutta vanhus ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa. - Jerry Cottonhan se oli. - Pikkuinen Roberto, kyllä, kyllä se oli minul-. Näkivät, etten ainakaan häpeile jälkipolvea. Tiukka täti, täytyy sanoa. Roberto ei oikein viihtynyt kotonaan. "Jotakin tulee mieleen". Vilkaisin keittiön seinälle ja olin nielaista kravattini. Olipas kielenkäyttöä varttuneella naisihmisellä. Yleensä FBI-lyhenteen kuulevat ihmiset paiskaavat oven päin näköä. Siellä oli kehystettynä pornokuva aika härskistä aktista, joka pisti meidän siveiden erikoisagenttien posket punehtumaan. Saimme osoitteen. Kun minulle seuraavan kerran tulee mieleen vaikka... Munsey otti kortin vastaan sellaisin ilmein, etten kuulisi hänestä ikinä yhtään mitään. - Niin, meillä oli ihan asiakin, Phil yritti päästä takaisin asialinjalle. Kun hyppäsimme Jaggeeni, sanoin Philille: - Meidän kannattaa silti tarkistaa Munseyn puhelutiedot. - Sisään, sisään, tulkaa nyt, otatteko kahvia?
14
vanha nainen houkutteli meitä asuntoonsa. Isäukkonsa hakkasi sitä, joten se vietti usein aikaa rouva Bottingin luona. Mutta ei kai ne ole sellaisia asioita että pitäisi niiden vuoksi FBI:hin soittaa. Jos Palisano on käymässä näillä kulmilla, se on saattanut viedä sille rahaa, Munsey veikkasi. Kyllä, kyllä minulla tulee välillä kaikenlaista mieleen. vaikka että kun olin jotakin seitsemäntoistavuotias, en ymmärtänyt että eräs samalla luokalla ollut tyttö oli ihastunut minuun ja tajusin sen vasta nyt melkein nelikymppisenä, soitan kuule sulle keskellä yötä, että nyt tuli sitä "jotakin" mieleen... Myhäilevä vanhus huomasi katseidemme suunnan. - Ei ole, se on ihan tuoretta, tännepäin, tännepäin... joku saapuu etsimään Palisanoa, mutta se ei tehnyt hänestä apuria ammattitappajan puuhiin. Kun poistuimme alakerroksiin, Munsey kailotti perääni: - Tai hei, annahan Cotton kotinumerosi. Mummo pakotti meidät puoliväkisin keittiöönsä
Ei ollut pitkään. - Tuolta sen on toisinaan tavoittanut. - Meillä, eh, virkaohjesääntö ei kerro, kuinka tällaiseen tapaukseen pitäisi puuttua, Phil pelasti tilanteen. - Myyntitykki asuu varsinaisesti Floridassa, mutta käy silloin tällöin New Yorkissa. - Tässähän tulee kierrettyä koko Manhattan yhden vuorokauden aikana, manailin. Phil kysyi. Siirryimme tutkimaan tätä Palisanon varakämppää. - Silloinkin hän vain käväisi täällä eikä edes yöpynyt. - Kun ei koskaan tiedä, jos hän haluaa taas yösijan. - Se tukee ja vahvistaa kuin kikkeli vanhaa ihmistä. Vielä ulko-ovella muori kertoi meille vitsin: - Tiedättekös, arvon sirit, mikä on suosituin seksiasento. Vanha nainen katsoi meitä herttaisen myötätuntoisesti. - Onko häntä näkynyt viime aikoina. Hän kaivoi lipastoaan ja ojensi meille numeron. utelin. Lievästi kaljuuntunut Desmond oli autokauppiaan perikuva ja mallikkaasti tupeerattu Julie työskenteli varmasti kampaamossa, veikkasin. Puhelinnumero kuului miehelle nimeltä Desmond Bay. - Nyt päästiin jo näin lähelle miekkosta, sanoin Philille tunnustellessani patjaa. - Voi tokkiinsa, kaikkea te jouduttekin etsimään. Se on tämä koira-asento. Kyllä hän on aina maksanut, jos on ollut yötä. - Juu, sir. Huoneessa oli siistiä kuin hotellissa ja sänkykin sijattu viimeisen päälle. - Joo, tämän näköinen myyntimies asui meillä aikoinaan alivuokralla, Desmond Bay kertoi nähdessään Palisanon kuvan. - Kuulkaa, sir JC, kun tuossa naapurissa asuu muuan nuori nainen, oikea hiirulainen tai harmaavarpunen, kulkee ihan hiljaa päivisin ja sitten yöllä kun sen poikaystävä on kylässä, se pitää seinän läpi kauheaa huutoa kun ne harrastaa hommiaan. Emily Botting kysyi. - Mutta siitä on aikaa ainakin puoli vuotta, Julie Bay lisäsi. - Minä otan, nainen sanoi. Kävimme seuraavan naulan kimppuun. - Otatteko korppua. Mies istuu ja kerjää. He pudistelivat päitään hyvin rehellisen tuntuisesti. Hiljainen, rauhallinen ja mukava... - Onko hän ollut teihin yhteydessä... Kuinka sille kertoisi hienovaraisesti, että kaikki naapurissa kuulee sen äänet. Suuntasimme täten kohti Inwoodia. He vaikuttivat normaalilta pariskunnalta, jolla ei ollut mitään tekemistä ammattitappajien kanssa. Phil tutki lipaston vetolaatikoita ja tunnusteli niiden alapintoja.
15. Vaimo kääntyy kyljelleen ja leikkii kuollutta. - Tuota, kuulkaa, kuinkahan me löytäisimme herra Palisanon. Kyseessä oli kotinumero ja herra Desmond Bay asui Manhattanin pohjoisosassa. Tosin Desmond Bay muistutti enemmän näyttelijä Malcolm McDowellia kuin itseään, ja hänen vaimonsa oli ilmetty Roseanne Barr. - Ei kiitos, Phil sanoi. äskettäin. la usein hoidossa, sir JC. Varsinainen pornomummo.
~ Kun vasara on ainoa työkalu, jokainen ongelma on naula. Taitaa kaupata mineraalivettä yrityksille, jos oikein muistan. Kiitimme kovin. Kahvini meni väärään kurkkuun. Sillä oli ongelmia kotiväen kanssa ja jossakinhan sen täytyi rauhoittua. - Hänhän vietti lapsena paljon aikaa luonanne. Desmond ja Julie Bay asuivat omakotitalossa. - Te ette kuitenkaan ollut sukua hänelle. kysyin. - En ole nähnyt Robertoa vuosiin, mutta minulla on yksi puhelinnumero... - Hänen huoneensa on ihan siinä kunnossa millaiseksi hän sen viimeksi jätti, Desmond kertoi. Me aloimme tehdä lähtöä. - Muuan kirjailija Richard Bach on sanonut, että "todellista perhettä ei yhdistä veriside" ja lisäksi että "perheen jäsenet varttuvat kovin harvoin saman katon alla"
Taas näitä. Voi ei, ajattelin. - Keicher Corporation. Paul Keicher. Hän tuli vaatimaan minulta kulkulupaa jolla hän olisi päässyt Vennoman Computer Centeriin Manhattanille. - Täällä ei ole kuin paperisia serviettejä, Phil sanoi. ja ne oudot varjot. - Luulin päässeeni siitä jätkästä! - Mitä ihmeen tekoa teillä oli hänen kanssaan. Keicher Corporation valmisti tietokoneohjelmia. Emme ennättäneet puhua Palisanosta, kun Paul Keicher aloitti oman monologinsa kysymysten muodossa. - Mark Twain sanoi, että "taivaaseen ilmaston vuoksi, helvettiin seuran", Phil muistutti. kysyin. Kun Keicherin kasvoille levisi oivalluksen ilo, iskin nopeasti: - Mutta nyt, meitä haluttaa nähdä mies nimeltä Robert Palisano. - Helvetti on puolityhjä luentosali kun olet itse lavalla, Paul Keicher tiesi. - Muistanette joitakin lauseita, joita silloin pääsi radioaalloille, totesin. - Mutta entä ne vanhat otokset, kun näyttää siltä että kuussa mukamas kuvattuja filmipätkiä oli lavastettu studiossa kun lippukin heiluu vaikka kuussa ei ole tuulta... En tiedä, millä asioilla enkä haluakaan tietää. - Näistä NASA:n tekemistä kuulennoista... - Mikä osoite. - Palisano. Pomon huone löytyi flipperin ja vanhanaikaisen jääkiekkopelin välisestä raosta. muistin tämän sairaan letkautuk-. - Joten, päätelkää siitä. Ihan kuin ne olisi kuvattu studiolamppujen alla. Muistin, että niihin aikoihin eräs Vennomanin ohjelmoija surmattiin. Kuljimme läpi avokonttoria etäisesti muistuttaneen salin, jossa paperipallot ja paperiliidokit lentelivät. Se oli siis ollut Palisanon edellinen keikka tänne. - Taasko meitä viedään uuteen paikkaan. Ehkä se julisti sitä, kuinka rentoa meno hänen firmassaan oli. - Löytyykö mitään. Pizzapalojen turvottama Keicher oli kompuutterityyppien prototyyppi tai karrikatyyri. - Vai että FBI! Hienoa, minulla on niin paljon kysyttävää, tämä käyrien tuhertelija ja rahasta niitä ylösalaisin vääntävä tutkija intoili. - Kuulkaas, te miehet FBI:stä, Keicher sanoi käsiään symbolisesti yhteen hieroen. - Kyllä, takuuvarmasti, huokaisin. - Niin. - Siitä on noin puoli vuotta... - Että pääset lomalle ympäri Floridaa, mutta kilon palasina. Ennen lähtöämme ojensin pariskunnalle käyntikorttini: - Soittakaa, jos kuulette alivuokralaisestanne jotakin. - Hetkinen. - Me kun kiivaillaan chattiryhmässä siitä, että
16
käytiinkö siellä kuussa ollenkaan. - Kuinka pääsitte hänestä eroon, vai pääsittekö. - Siis kumpi on totta. - Miksi sellaista sanottaisiin jos siellä ei edes käyty. - Kyllä, takuuvarmasti, toistin. Päätin olla kaverille mieliksi, jotta saisimme hänet puhumaan. Alle parikymppinen toimitusjohtaja, konsultti ja luennoitsija Paul Keicher vaikutti olevan nörttien nörtti, joka oli kai valmistunut Klingonin kielen instituutista. tämä Palisano oli asioilla Nykissä. Hänen t-paitaansa oli painettu kravatti. Keicher hämmästeli. Päällimmäiseen on sutattu osoite... Phil hämmästeli. - Voihan helvetti, Phil mutisi. Heti sen jälkeen lähetys katkaistiin eikä kukaan ymmärtänyt, mitä se tarkoitti. Sinne siis. - Tämä on firma ala-Manhattanilla, Phil sanoi. - Jos kuvataan jotakin jota suuren yleisön ei lopulta halutakaan näkevän, täytyy koko tapahtuma kuvata uudestaan studiossa, jossa on mahdollista valvoa, mitä katsojien halutaan näkevän. ja nimi. - Koska olen edelleen elossa, pääsin. Paul Keicher säikähti. Tosin se uhkaili tekevänsä minulle saman mitä Challenger-sukkulan miehistölle tapahtui... Liian pienen Matrix-lippiksen täytyi puristaa hänen päätään. huokaisin. Herrasväki Bay lupasi tehdä näin. - "Me emme olleet ensimmäisiä täällä", tiedän, suorassa radiolähetyksessä
Kyseisen teeman vihellyskohtauksen tämä tunnettu ryöstövilj... ~ Paras tapa ratkoa ongelmia on olla luomatta uusia, mutta tapani tuntien minä onnistun järjestämään ongelmia vaikka heinänkorresta. - Mitä tuosta pätkästä. Meilläpäin nämä motorisoidut takat toimivat hiilivoimalla. - Jees, Phil sanoi. - Miksi hänet tapettiin. - Voi sun separaattori, Phil mölähti. Avokonttorissa tämän tulostimen vierellä istunut Alf Gitt kuoli myrkkyihin. Phil nyökkäsi. Hän otti lukulasit nenältään ja pujotti ne silmiään
17. - Noorigan´s Innistä, Phil sanoi. - Siinä mielessä mies on tapojensa orja, että kun hän on jonkin paikan havainnut hyväksi, hän yleensä varaa vieläpä saman huoneen... Kahden käännöksen jälkeen olimme Flatbushilla ja lähestyimme Lafayette Avenueta. Kierrätimme itsemme kohti Noorigan´s Inniä. - Silloin hän kertoi yöpyvänsä Noorigan´s Innissä Brooklynissa. - Siihen liittyi jotenkin lasertulostin... Alakerran tiskin taakse oli saapunut kaljupäinen ja slipoveriin pukeutunut herrasmies. - Luin jostakin, että lasertulostimen pienhiukkaspäästöjä voi verrata sisätupakointiin, sanoin. sen. - Ja hän uskoi. Paul Keicher nyökkäsi. - Kuka tietää. yritin muistella. - Minkä. - Muistaakseni hiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometriä ja ne menevät hengitysilmassa keuhkorakkuloihin saakka. - Kappas vain, Phil hörähti nähdessään teatterin elokuvajulisteet. Silläkin saa aikaan haavan, mutta saa sen tehtyä kopiopaperin reunallakin. - Tappajan asentamassa kasetissa oli jotakin myrkkyä. Ei uusia eikä vanhoja. - Sen, että keisarilla ei ole vaatteita. Ylitimme värisevän lahden ja saavuimme toiselle puolelle jokea. Ulkoapäin motelli vaikutti tuntihotellilta, mutta sisustus olikin varsin majatalomainen, brittiläistyyppinen ja kodikas. - Muista, että kaikki on kierrätystä, hymähdin. Sitten souvailin ja sompailin Jaguarin pitkin Brooklyn Bridgeä. - Palisanon kansion mukaan hänellä on tapana majailla samoissa hotelleissa ja motelleissa kulloisessakin kaupungissa, Phil tiesi. - Oliko Connecticutin Harpersvillen kylässä tällaista, Phil kysyi ja viittasi peukalollaan koneellista takkaa. - Tämä Vennoman Computer Centerin surma, muistelin. - Odotan yhä päivää, jolloin katsojat havaitsevat totuuden Tarantinosta. - Tuon elokuvan musiikin on säveltänyt tämä Hitchcockin hovisäveltäjä Bernard Herrmann. siis lainailija eikun anteeksi, kunnianosoittaja Quentin Tarantino nappasi myöhemmin oman "Kill Billinsä" sairaalakohtaukseen sellaisenaan. - Kopiokoneiden ja tulostinten korjaajana esiintynyt tyyppi kävi sisällä ja vaihtoi lasertulostimen patruunan tai kasetin. Huomasin, että siinä vanhassa elokuvateatterissa pyöritettiin Roy Boultingin lievästi skitsoidia brittifilmiä "Twisted Nerve" vuodelta 1968. Vie-
lä muutama kadunväli ja yhytimme Noorigan´s Innin rikkinäisen valomainoksen. Mutta kantti ei taida enää kriitikoillakaan riittää. Kai hän oli keksinyt liian nerokkaan ohjelman, jonka joku sitten varasti. - Jos hän on hylännyt Bayn pariskunnan alivuokralaissuhteen, hänet saattaisi löytää... - Vaikka asuttekin Nykissä. Täytyi lapioida hiiliä hiilillä toimivaan aggregaattiin, josta johdettiin sähkö vastaavan keinotakan tuulettimiin jotta takan muovituli näytti palavan. Nousimme Jaggesta ränsistyneen elokuvateatterin kohdalla. Eikä kovinkaan moni tiedä, mistä kappale alun perin on peräisin. - Valehtelin, ettei minulla ollut mahdollisuutta järjestää kulkulupaa... Nyökkäsin ja veistelin: - Ihan samanlainen peli, mutta tämä taitaa toimia verkkovirralla. Alakerrassa oli vanhanaikaisia nojatuoleja, pöytiä ja jopa takka, tosin sellainen johon johdettiin ilmavirtaa ja takassa olleet keltapunaiset muoviliuskat läpättivät tulenloimotuksen lailla. kysyin
- Muuan juttu, jonka eräs Jeff-niminen vasikka kertoi... - Cotton ja Decker FBI:stä, sanoin ja esitin virkamerkkini. - Yksi yö täällä on tuskin kovin kallis. Hän nappasi nimensä sieltä. Se ei natsannut, joten näytimme valokuvaa. Times Squaren ympäristön elektroniikkaliikkeissä asiakasta kustaan silmään niinkin armottomasti, että parhaimmillaan stereoissa ei olekaan muuta kuin kuoret ja myyjä saattaa myöhemmin väittää palautusaikeissa olevaa asiakasta huijariksi. Eihän kukaan enää sellaista kuuntele, kai. Jimmy soperteli: "Älä nyt säikähdä, mutta laiva on ajanut aika lujasti ja pitkälle päin satamalaituria". - Hae töihin Times Squarelle... kysäisin. - Näette kumminkin nuo kirjat tuossa viereisellä hyllylä. - Nuo kolme vierekkäistä kirjaa ylimmällä hyllyllä. - Vitsinnyplääjä, murahdin. - No mikä nyt vaivaa. - Kyllä minä, mutta nämä silmät reistaa... Löysin pienen transistoriradion. Ei aivan. Lawrence, Stephen King. H. - Ryhdyit elektroniikka-asentajaksi. Helkkari, kokiko Phil nyt valaistuksen hetken. Jos sinä tapailet naista, hänen täytyy olla kaunis. - Löysin Jeesuksen. Toistaiseksi meillä oli vain yksi valenimi, John Siron. - Tulisitteko avaamaan hänen ovensa, sanoin motellinpitäjälle. Se oli ollut erään Jimmyn kanssa matkoilla Newarkissa viime talvena. Phil ravisteli pientä patsasta, mutta sisältä ei kuulunut kolinaa tai kilinää. Aloitimme jälleen paikkojen penkomisen. Se oli niin päissään jotta luuli, että ne olivat laivamatkalla! Hahahaha! Taisi minultakin päästä nauru, vaikka tuo tarina olisi saattanut vallan hyvin kertoa minusta ja minun mielenliikkeistäni silloin kun olen nauttinut liikaa viskiksi kutsuttua tajunnanlaajentajaa.. Jeff makasi aamuyöstä krapuloissaan sängyllä ja kuuli kun Jimmy tuli baarista huoneeseen. Ahaa. Phil kysäisi. Kuulin Philin äännähtävän. - Vaan kaunis on yksinkertainen. hieroen paitansa taskuun. Joo. kysyin. - Onpa hauskaa. Ruuvailin auki sen takakantta nähdäkseni, mitä se oli syönyt. Jos nainen tapailee sinua, hänen täytyy olla hieman yksinkertainen. - Yksinkertainen on kaunista, Phil totesi kun katselimme ympärillemme vallan vaatimattomassa huoneessa. - Joo, jotkut vieraat tykkää lukea... - Ette varmankaan tarkistanut hänen henkilöllisyyttään. - No niin, jää on murrettu, sanoin kun huoneen numero 23 ovi avautui edessämme. Näettehän kirjailijoiden nimet. Avenuen Saks-tavaratalossa.
18
Matkalaukussa oli vain vaatteita. - Philip K. Sitten Jeff kuuli, kuinka Jimmy ravasi välillä tuijottamassa häntä, sitten ikkunaa, sitten taas häntä, sitten se meni taas tuijottamaan ikkunasta ulos. Minäkään en löytänyt radiosta edes kuuntelulaitteita. Tietokoneita ei tiskin takana näkynyt vaan herra Noorigan ojensi meille vanhanaikaista vieraskirjaa. Phil veikkasi tutkiessaan pöytälaatikoita. - Hän kirjoittautui nimellä Dick Lawrence King. Jimmy oli ihan kalpea ja sanoi ikkunan edessä seisten: "Älä nyt vaan säiky..." Myös Jeff meni katsomaan ikkunasta ja siellä näkyi normaali luminen hotellin piha, autoja ja läheisiä taloja. - Mitä nyt. Tiesimme, että mikäli Palisano oli motelliin astellut, hän ei ollut sitä ainakaan omalla nimellään tehnyt. Niillä oli yhteinen hotellihuone. - Dale Noorigan, motellinpitäjä kätteli meitä sanallisesti. Hänellä oli kädessään pieni Jeesusnukke. Tarkoitan sinun eilisillan treffejäsi. - Kyllä hän meillä asuu, mutta häntä ei ole näkynyt eilisen jälkeen. Dick, D. - Ei, sanoin. - Mutta nämä hajusteet, sanoin kylpyhuoneesta, - ovat varmasti kalliimpia kuin mönjät 5. Jeff sai tarpeekseen kolinasta ja nousi sängystä. Ikkunalautaa tutkinut Phil nauraa tyrskähti
Ja kutsut hänet tänne. - Mutta jos te aiotte pidättää sen... Nyt näytti siltä, että Morrisin pumppu hirttää kiinni. ~ Nyt Palisano vastasi ja Morris kutsui hänet paikalle. - Nyt sinä teet niin että... - Mutta en minä voi jäädä tänne odottelemaan, Morris parahti. - Jos se näkee minut ja teidät yhdessä, se lahtaa minut. Minä ja Phil istuimme yhä kahvilassa, kun Lewis Dorn soitti kännykkääni.
19. - Paskanpuhujat! hän parahti. - Muuntelimme hieman totuutta, sanoin ja esitin miehelle virkamerkkini. Ei muka pysty maksamaan tilin kautta sieltä Floridasta, ja ajattelin että kun se on täällä, se voi lyödä rahat tiskiin. - Tiesitte, että hän majailee Noorigan´s Innis-
sä, Phil sanoi. - On minulla... Pölähtänyt naama oli kuin verenseisauttajalla. Sanoitte että olette löytäneet minulle kuuluvan shekin. - Kokeilet, joko hän on laittanut oman kännykkänsä päälle. - Jaa miksi ei. - Luota meihin. Tai pelkästään et saa rahojasi. - Luotan teihin kuin turkkilaiseen poliisiin tai venäläiseen tullimieheen, Morris huokasi. - Mistä te tunnette Roberto Palisanon. Hän näki meidät ja suhahti samaan pöytään istumaan. tai mikä hänen nimensä nyt onkaan, sai tällaisen soittopyynnön. Kalpeus muuttui vitivalkoisuudeksi. - Mahtava päivä! Rahaa tulossa ja lisäksi viime yönä rakastelin aivan raivoisasti! - Vieläkö takapuoleen koskee. - Unohdin aivan, herra Noorigan kertoi meille. Päästimme Morrisin menemään, kunhan varmistimme että hän ei karkaisi kaupungista sillä sekunnilla. - Herra King... Tämä hidasti Morrisin puheen tahtia ja hän katsoi meikäläistä epäillen, kysyi sitten: - Oliko se shekki ihan totta, ihan tosiaan kolme tonnia. hei kaverit, ihan totta... - Ei me olla sinun kavereita, sanoin turhankin tiukasti. - Mitä te oikein haluatte. Soita mulle. - Jeesatkaa nyt hei vähän kaveria ja päästäkää mut menemään. - Pidämme huolen kaikesta, väitin. Perässä oli numerosarja. Mies epäröi ja kakisteli. Katsoimme lappusta. ~ Minä ja Phil istuimme kahvilassa ja odotimme. kysyin viattomasti. Tuuli oli sotkenut hänen ristiveriset hiuksensa aivan sekaisin. - Hei hei, älkää nyt pakottako minua sellaiseen... - Lapsuusystävä, Morris sanoi. - Minä olen George Morris. kysyin. - Miten muuten olisimme saaneet teidät paikalle. Tekö soititte. niin minä en saa rahojani! - Voi olla että et saa rahojasi ja pääset lisäksi selliin. Sitten ovi kävi ja sisään astui kiireisen näköinen nahkatakkityyppi. Hei, se on velkaa mulle! Siksi minä soitin. - Meidän täytyy järjestää joku väijyyn motellin ulkopuolelle, Phil sanoi kun laskeuduimme alakertaan. "Sun kännykkä ei ole päällä. Mies silminnähden kalpeni. - Alkaa jo väsyttää tämä tutkailu, sanoin kun lopettelimme motellihuoneen skannausta. Kumpikin käy meille, Phil tiukensi sanallista otettaan. - Kuulkaa... Hitto, tästä tuli hyvä päivä, mies selitti kiivaan puheripulin kourissa. Kävi heti selväksi, että miehellä oli ihan omat tanhut päänsä sisällä. On pikkurahan puute ja se jäi velkaa, kun kävi viimeksi täällä Nykissä. George Morris". sinullahan on se kännykkäsi. - Huvitti nähdä vuosien jälkeen... - Minulle saattaa käydä kehnosti, Morris valitti. - No kun hän soitti Floridasta, että on tulossa käymään, niin arvasin, missä hän majailee. - Meille ei makseta siitä, että oltaisiin sinun kavereita, Phil painotti minun äskeistä repliikkiäni. kysyin vakavalla naamalla
Veljekset Dean ja Scott Winters, Lee Tergesen, J.K. epämääräinen ääni vastasi taustalta. - Että mitä. Tekikö "Oz" tämän. Phil huomasi nuutuneisuuteni. Pohkeessa teksti floppisarjasta "2000 Malibu Road"... - Kuten delfiinit, Phil totesi. - Minä en ole tehnyt mitään! Pysähdyin vain katselemaan... - Olkapäähän nakutettu värikäs tatska, roolipeliin. Cats", joka putosi ohjelmistosta kahden viikon jälkeen vuonna 1980. Lopetin puhelun. - Kuinka aiot jaksaa tätä väijyä. kysäisin. Kuikuilin kahvilan ovelle. Phil sanoi huokaisten ja vilkaisi kelloa. - Ja olette mustaihoinenkin. Uskalsi ottaa tatuoinnin, vaikkei voinut tietää, miten sarja menestyy. Tuottajilla on jokin hyvä veli -verkosto täällä Nykissä. kadulle ja tapahtumapaikka olikin kuvattu 125. - Noinko ärsyttää. - Löysimme sen maasturin Queensista ja tekniikan heput kaivavat luoteja takaosasta, Dorn sanoi puhelimessa. - Muuten, tässä Ozissa... Henkilö oli Tom Fontana, koko sarjan luoja. Menestyi se ja palkittiinkin monta kertaa. - Merkitsen tämän tiedoksi. - Tuolta tuli "Third Watchin" uusinta. Luodit olivat uponneet lavalla olleeseen nojatuoliin. - Kyseessä oli muuttoauto, jonka nuorisokriminaalit ottivat huviajelua varten. Ja aiemmin joku pidätettiin Toisella Avenuella väärään suuntaan ajamisesta. Vaikkapa viskin hinta, Phil nauroi. Kytät kutsuttiin 112. Iho olisi ollut täynnä tv-sarjojen nimiä, eikä suinkaan menestyksiä kuten "Lemmenlaiva" tai "Charlien enkelit" vaan kaikki hänen floppinsa. - Vaikka valitit että väsyttää. - Nyt tuolla on sivuroolin saanut Kirk Acevedo. Eivät päästä enää uusia kellariteatterien kykyjä näytille vaan pyörittävät näitä samoja, jotka tuli tutuksi Ozissa. - Ajatteles, jos vaikkapa joku edesmennyt Aaron Spelling olisi tatuoinut aina tuottamansa roskasarjan nimen ihoonsa olettaen, että siitä tulee menestys. - Kylmä rinki, kaapelikanavan vankilasarja. Ei vieläkään havaintoa Palisanosta. Naputtelimme pöytää ja ryystimme kahvia. - Mutta kun minä olen rasisti ja väitän, että te olette syyllisen näköinen, kuulin Lewis Dornin letkauttavan. Phil kysyi huokaisten. - Meidän täytyy ensin hommata aseenkantaja, sanoin. Mies näytti George Clooneyltä mutta luonne oli lainassa Archie Bunkerilta. - Heh heh, joo, Phil yhtyi ilkamointiin. Ennen kuin Dorn katkaisi puhelun, kuulin hänen murisevan jollekin sivulliselle: - Miksi olette noin syyllisen näköinen. ja Broadwayn kulmassa. - Nukun toinen silmä auki. Samat turvat jatkuvasti. Niin Dornia, niin Dornia. Katseeni pyyhkäisi kahvilan katonrajassa ollutta televisiota ja jumiutui tähän idioottilaatikkoon. Ja osoitteet ovat vääriä, yrmyilin.
20
- Mitenkä niin. Siksi delfiinikin nukkuu toinen silmä auki. Rintakehässä tatuointi "B.A.D. - No, Law & Order -variaatiot, Rescue Me, NYPD Blue. - Ja pointti on mikä. - Että se homma on bueno. Nuo samat pärstät joka sarjassa. - Mikä. - Hä. Dorn kysyi. Wong, Harold Perrineau, Eamonn Walker, joka hiivatun tv-sarjassa. - Alkutekstien aikana henkilölle tehdään aito tatuointi, jossa lukee "Oz". Minulla oli jo vaikeuksia pitää silmiä auki. - Miksi Manhattanista kertovissa televisiosarjoissa ajetaan katua aina väärään suuntaan. Sitten Lewis Dorn puhui taas luuriin: - Hommatkaa meille ase niin päästään vertailemaan luoteja. Odotimme Roberto Palisanoa saapuvaksi muutaman minuutin sisällä. - Eläinmaailmassa linnut ja delfiinit voivat nukkua vain toisella aivopuoliskollaan. Simmons, B.D. Mies ajoi selkeästi oikeaan suuntaan! - On sinulla varmaan parempiakin valituksen aiheita. - Niin, se on tuo parransänki, Dorn jatkoi. - Niin