SP
A L 2 012
2012
CI
3/4
E
.com
www.jcotton
3 / 2012 Ryöstetyssä rahassa ei ole kahvoja
4 / 2012 Liekkien kuolemanleikki (11/1966)
+ N:o 21 / 1966 Kuollut kaupunki ( osa3. )
1
Decker, FBI:n erikoisagentti on parasta ystäväänsä Jerryä virkaiältään
paria vuotta vanhempi. Cotton on FBI:n erikoisagentin koulutuksen saanut poliisi, jolla on
huippuluokan ruumiinkunto, lahjomaton oikeudentaju, salaman-nopeat refleksit, veitsenterävä äly,
hellittämätön sinnikkyys rikollisjahdissa ja hullunrohkea verikoiran taistelutahto.
Jerry Cotton on kotoisin Connecticutin osavaltion Harpersvillen kylästä, missä hän loi
pohjakuntonsa toimimalla nuoruusvuosinaan seppä Callahanin pajassa oppipoikana.
Jerry Cotton on vaatimaton maalaispoikaluonne ja poikamies, jonka ainoa todellinen intohimo
tuntuu olevan punainen Jaguar.
Lempijuoma Four Roses Whiskey nautitaan aina hyvin tehdyn työn kunniaksi ja ehkä joskus
muulloinkin.
Jerryn tupakkalakko alkaa joka viikko uudelleen ja uudelleen.
Jerry Cottonin salaiset aseet ovat ?sepänsällin spesiaali. Phil Decker houkutteli aikoinaan Jerryn FBI:n palvelukseen ja
työparikseen.
Phil Decker on hienosteluun taipuvainen, panatellaa poltteleva entinen estetiikan ylioppilas, joka
rakastaa Four Roses viskin lisäksi ranskalaista punaviiniä ja Jerryn punaista Jaguaria, jota hän
lainailee tehdäkseen vaikutuksen lukuisiin tyttöystäviinsä.
George Arthur ?Neville?, apuvastaava erikoisagentti, iältään jo vanhempi rikostutkija, joka on sitä
mieltä, että avioliitto ei sovi lainvalvontaviranomaiselle.
Neville luokitellaan virkaveljiensä piirissä New Yorkin rikoshistorian käveleväksi ensyklopediaksi.
Ikänsä vuoksi Neville on siirretty hoitamaan käsiarkistoa, jossa hän viihtyy Four Roses Kentucky
2
Straight Bourbon Whiskeyn voimalla.
Joh
Har
alai
Pol
Hel
My
Jac
ja v
mie
G-m
G-m
Lem
G-m
tyy
G-m
G-m
Wil
Tied
Jer
pien
kiel
kirj. Noilta ajoilta on peräisin FBI:n poliisien kansanomainen nimitys
?G-miehet. Budjetti on yli 3 miljardia dollaria.
FBI:llä on palveluksessaan lähes 12000 erikoisagenttia ja 16500 muita alan
ammattitukihenkilöitä.
FBI:n mandaattiin kuuluvat kansalaisoikeuskysymykset, terrorismin vastustus, vastavakoilu,
järjestäytynyt rikollisuus, huumerikollisuus, väkivaltarikokset,
talousrikokset ja muut em. rikoksiin kytkeytyvät lainvastaisuudet.
Nev
sille
ja n
Sal
task
tapp
FBI:n henkilökuntaa Jerry Cottonissa
Jun
Jeremias Aaron ?Jerry. eli erityisen nopea oikea suora ja
hirtehishuumori, joka ei hyydy kiperässäkään paikassa.
Jerry Cotton nodattaa G-miehen tunnuksia: ?Uskollisuus, urhoollisuus, rehellisyys.?
Philipe Marcele ?Phil. ( Gun-Men )
FBI:n Washington D.C: ssä olevan päämajan alaisuudessa on 56 kenttätoimistoa ja näiden
alaisuudessa 400 paikallistoimistoa. FBI vastaa jossain määrin
Suomen keskusrikospoliisia.
Tämä vanha poliisielin muodostui erittäin merkitykselliseksi Amerikan kieltolakiaikoina, jolloin
se organisoitiin uudelleen ja aseistettiin, jotta FBI:läiset olisivat tasaveroisia häikäilemättömien
salakuljetusgangstereiden kanssa. FBI on USA:n oikeusministeriön alainen liittovaltion tutkimusvirasto
High on FBI:n New Yorkin kenttätoimiston johtaja, jota alaiset kutsuvat tarkastajaksi.
Harkitsevainen ja aina tilanteen tasalla oleva Assistant Director In Charge, joka on ansainnut niin
alaistensa kuin Washingtonin herrojenkin kunnioituksen.
Polttaa piippua ja pitää pöydällä olevat kynät erinomaisessa järjestyksessä ja terävinä.
Helen on John D. Lupaa turpiin myös
sille, joka kutsuu häntä oikealla etunimellä. 1961 alkaen. in
n
itys
äly,
a
sitä
ksi.
ky
Neville kannattaa suoraa toimintaa ja rikollisten lievää ankarampaa kohtelua. Jack kantaa mukanaan isoisältä perittyä taskukelloa ja kertoilee
mielellään virkaveljilleen tarinoita Suomesta.
G-mies Joe Brandenburg, jäyhä,saksalaista sukua oleva entinen kaupunginpoliisin luutnantti.
G-mies Zeerokah on harvapuheinen intiaani, joka juo tuoremehua ja ymmärtää huumoria.
Lempirepliikki ?ugh?.
G-mies Steve Dillaggio on italialainen hurmuri, joka kilpailee Philin kanssa pukujen
tyylikkyydessä.
G-mies Fred Nagara, iäkäs italiaano.
G-mies Leon Eisner, toimii usein keskuksessa ja harrastaa piirtämistä.
Will Cotton on Jerryn veljenpoika ja myös agentti.
Tiedoksi lukijalle:
Jerry Cotton on alunperin saksalaisen Bastei-ferlagin 50-luvulla luoma kuvitteellinen
pienoisjännitysromaanin hahmo. Jerry Cotton ilmestyi parhaimmillaan 60 eri maassa useilla eri
kielellä ympäri maailmaa. Suomalainen Jerry Cotton on ilmestynyt v. Jerry Cotton
3
kirjoitetaan minä-muodossa G-mies Jerry Cottonin omina muistelmina.. Neville pitää Jerryä oppipoikana, Philiä hienostelijana
ja nimittelee nuorempiaan viirupyllyiksi.
Salaiset aseet ovat Colt Peacemaker .45 eli ?rauhantekijä. Taskumatti on pelastanut ainakin kerran Nevillen hengen
tappavalta luodilta.
John D. Highin ikinuori sihteeri, joka keittää hyvät kahvit ja säteilee aina hyvää tuulta.
June Clarke on kaunis G-nainen, joka on harvemmin kentällä mukana.
Myrna, keskusneiti, jolla on seksikkään käheä ääni.
Jack Harma, suomalaiset sukujuuret omaava pitkä siilitukkainen G-mies, joka puree purkkaa
ja viljelee hirtehishuumoria. ja kieltolain aikainen hopeinen
taskumatti, joka on aina povessa
Tulisi se yksi kunnon isku
tai lopullinen luotiryöppy niin tämä olisi ohi. sanotaan toisinaan, että ?Kuule
Jerry, ei se maailma pyöri sinun ympärilläsi?.
Maailma ympärilläni pyöri.
Läähätin ja läkähdyin pökerryksissäni. juristi kysyi kuulusteluhuoneessa
oranssipukuiselta asiakkaaltaan.
- Cotton tapahtui, roisto sanoi minua synkästi tuijottaen.
4
www.jcotton.com. S
ain kuntoaddiktin kiinni verkkoaidan luona ja tarrasin
olkapäästä repiäkseni miehen taaksepäin. Jotta FBI edes yrittäisi olla askeleen
edellä rikollisia, Jack seuraa rosvojoukon varajohtajaa ja tulevan
pankkikeikan suunnittelijaa Levin Hulluun Poroon saakka.
Kun käy niin, että yksi johtolanka jättää, niin toinen ottaa. Väijyminen ei mene kumminkaan ihan
putkeen ja luvassa on jonninjoutavaa lässytystä ja tasaisen tappavaa
virkavallan tunarointia. Kun
rahasaaliin jakajia alkaa olla hengissä yhä vähemmän, aina irtorahalle
uusi omistaja löytyy. Raivo sisälläni kasvoi.
Jerry Cotton joutuu miettimään, onko toteutumassa pankkiryöstö,
murto, terroriteko vai jokin muu suuren luokan suunnitelma, joka vaatii
rosvokoplan jatkuvaa tarkkailua. Mutta niin tunaroivat eräät muutkin.
Etsiikö liittovaltion erikoisagentti Jack Harma Suomen Lapissa
sukujuuriaan. Ei, vaan hän väistelee kaidalta poronkusemalta eksyneen
kriminaalin ampumia luotisarjoja. Lopulta selviää myös, onko veri vettä ja leipää
sakeampaa.
- Mitä oikein tapahtui. Oloni
oli voimaton ja kivulias.
Minulle . joka useimmiten sanelee näitä muistelmiaan Federal
Buildingin kerroksemme vessassa . Silloin miehen
kyynärpää iski ilmat pihalle vatsastani ja valuin asfaltille. Minua hän käytti kenkiensä
astinlautana! Nyt riitti. Äijä yritti edelleen
pakoon ja kokeili kiivetä verkkoaitaa ylös
ja sitten romahdin työpöydän ääreen. High mietti.
- Toistaiseksi on pakko uskoa molempia,
sillä tyttö voi edelleen olla hengissä, Phil
sanoi.
- Tai sitten tyttö on jo myyty Dubaihin,
murahdin.
- Molemmat soittivat prepaid-liittymästä,
High mietti. Phil kysyi.
- Louvre.
Phil kirjoitti kuulakärkikynä suhisten.
Vain optimistit täyttävät ristikkoa mustekynällä.
Tarkastaja John D. Hain kerroksemme automaatista
kupillisen vettä . - Jäljitys epäonnistui. Aamutoimien jälkeen selvisin
ruuhkasta, Federal Buildingin aulasta ja
hissistä. Kaikki tytön ja toisten
nuorten tapaamispaikat oli tutkittu, kaikki
kysymykset esitetty.
- Sitten tuli kaksi lunnassoittoa, kahdelta
eri taholta! pähisin.
- Ainakin jompikumpi niistä on huijari,
mutta kumpi. - Ja siksi onkin tällainen olo.
- Niin, kun käytit keuhkojen viimeisen
hapen siihen puhallukseen. Leimasitko minun kellokortin. Osastomme edellinen suuri
juttu olisi saatettava päätökseen ennen mihinkään uuteen ryhtymistä.
- Tämä Lucy Brumbackin epämääräinen
tapaus, jota Steve Dillaggio ja Jack Harma
ovat tutkineet, High sanoi.
Nyökkäsimme. Ensimmäinen soittaja vaati lunnasrahat tänään
Jerry Cotton on ilmestynyt Suomessa jo 51 vuotta (1961 - 2012).
5
Cottoneita on myyty maailmalla yli 850 miljoonaa kappaletta 14 eri kielellä. K
ahvinkeitin hengitti yhtä raskaasti
ja perverssisti kuin tuberkuloositautinen puhelinhäirikkö asbestitehtaalla. Hänen rikas yksinhuoltajaäitinsä Lydith Brumback vetosi televisiossa
sieppaajiin vaalean pellavahiuksisen tytön
kuva kädessään. kysyin virkaveljeltäni, kun pudotin
Alka Seltzer -poretabletin vesimukiini.
- Ei meillä ole kellokortteja, Phil sanoi.
- Ai niin, sanoin ja ryystin porejuomaa.
- Sulla on naamassa vessapaperia.
- Niin on, vastasin ja katsoin partahöylättyä kuvajaistani tietokoneen ruudulta.
- Oletko sinä vieläkin päissäsi?
- Puhalsin kotona nollat, sanoin. Tyttö oli siepattu koulun
pihalta. Parhaillaan.
- ?Virtaa Ranskassa?. Pian istuimme tarkastaja Highin edessä kuin tanssilavan seinäruusut, joita kukaan ei hae illan viimeiseen
tiputanssiin. Highin sihteeri Helen
ilmoitti, että Highin palaveri sikariportaan
ihmisten kanssa oli ohi ja me saimme luvan saapua paikalle. Tämä on rankka
ala, Phil nyökkäili. Sinähän lähdit minun
mielestä ihan ajoissa Max Salosen baarista.
- Kunto ei enää ole sama kuin ennen.
Eikö meillä ole hommia?
- Nauttisit joskus hetken rauhasta, Phil
totesi ristikkolehtensä takaa.
- Joo joo. Ikäväkseni henkilö, jonka
kanssa jaoin huoneen, kuunteli täydellä
volyymilla Public Enemyn kappaletta
?Get Up Stand Up?.
- Lättähattumusiikkia, murahdin kuin
muinaisjäänne ja sain Phil Deckerin nauramaan.
- Joo, rautalankaa, hehehe.
- Miksi sinä keikari tällaista kuuntelet?
ihmettelin.
- Pitää olla ajan hermolla.
- Samanlainen dinosaurus olet kuin
minä, älä yritä. - Tätä työtä rankempaa
on vain vapaa-aika. Kävin pikasuihkussa, jota
seurasi tärisevin käsin suoritettu verinen
parranajo
Ex-linnakundi Hank
?Isä. Löysissä vaatteissa kulkenut
hiihtäjä oli 14-vuotias penikka.
- Mä halusin vaan uuden Xboxin! poika
kiljui, kun hänet luovutettiin sosiaaliviranomaisille.
Todellisuudessa tytön oli vienyt koulusta Otto Brumback, Lydith Brumbackin
ex-ex-mies. iltapäivällä kello kaksi puistonpenkille
Central Parkiin. Phil kysyi.
- Ei mitään hajua, High sanoi.
- Keneltä faktat ovat peräisin. Myös
meidän hiihtäjämme paljastui nopeasti
petokseksi. Mutta uusi juttu odotti aivan nurkan takana.
High valaisi asiaa lykätessään eteemme
kansioita:
- Eräillä herroilla on kuulemma suunnitelma. - Sitten
eläkkeelle.
- First National Bank of Long Island
aiotaan todennäköisesti ryöstää, High
valaisi.
- Taasko. - Teit minun silmistäni
minun viholliseni.
- Peset ne tinnerillä kerran päivässä niin
hyvä tulee.
Pääsimme tappamaan aikaa Keskuspuistoon. Ei sieppausta, ei
kuolonuhreja. Phil nyrpisteli nenäänsä. Calhounit. kysyin.
- Minäpä kerron, High sanoi.
~
Tapasimme brooklynilaisessa kahvilassa tiedonantajan, jonka nimi oli Danny
Zawacki. Calhoun ja hänen poikansa Terry
Calhoun.
- Eivät taida olla syntyperäisiä skotteja?
veikkasin.
- Hank on toisen polven skotlantilaisia,
High kertoi. Phil hörähti.
- Niillähän on Manhattanilla ainakin
kolme konttoria, mietin. Tyttö oli täysin kunnossa.
Saisivatpahan naisen asianajajat hommia,
kun he syyttäisivät ex-miestä ajattelemat6
tomuudesta ja muusta mukavasta.
Mielestämme kaikki oli sujunut parhain
päin, kaikkien kannalta. - Sitten on olemassa sellaiset
herrat kuin Dick Donnelly ja Adam Fock.
- Mikä mahtaa olla heidän aikeensa?
Phil utsi.
- Hank Calhoun tuntuu suunnittelevan
viimeistä suurta keikkaansa, pomomme
kertoi.
- Se perinteinen juttu, veikkasin. Toinen soittaja vaati vielä
isompaa summaa roskalavalle Queensiin
puolilta päivin huomenna. Luulin ensin, että luihu kaveri. Juuri ennen kuin meidän rahojamme
saapui noutamaan kukaan, saimme tiedon,
että Queensin kiristäjä oli ollut huijari, autossa asuva hiippari, joka oli nähnyt äidin
vetoomuksen baarin televisiosta. Isä ja tytär olivat olleet isän
huvilalla New Jerseyssä ja purjehtimassa
koko viikonlopun eivätkä olleet nähneet
televisiota. Kumpaan vuoroon sinä ja Phil haluatte mennä?
- Työvuorot tehdään nykyään sieppaajien aikataulun mukaan, Phil ähkäisi.
- Me menemme vaanimaan tämän päivän rahanvaihtoa Central Parkiin, päätin
meidän molempien puolesta.
Kun minä ja Phil lähdimme työhuoneestamme kentälle, pahoittelin virkaveljelle:
- Ikävää, että jouduit näkemään, kun oksensin roskakoriin.
- Oliko minun pakko nähdä se. - Mikä konttori?
- Milloin
Poliitikot
haluavat kansalaisten pysyvän tyhminä ja
tietämättöminä. Käsittääkseni juttuun liittyy vielä muutama muu
ihminen.
- Nimiä?
- En tiedä vielä kaikkia. Sille kelpaa toisinaan viina ja
muut aineet turhankin paljon. Ylösalaisinkin ne muistuttivat turhan paljon meitä
pölvästejä.
- Se liittyi Wellesin Citizen Kaneen, Phil
totesi ja huomasi sitten, ettei Zawackille
kannattanut tästä korkeakulttuurista selittää.
- Kyllä tämä talviolosuhteisiin ja per7. - Hänellä ei aina ole kaikki kynät penaalissa.
- Millä lailla. Vastalahjaksi poliitikot
antavat median rikkoa lakia ja harrastaa
vaikka salakuuntelua, vasikka valitti.
- Ne pelaa korttinsa oikein, nyökkäilin.
- Osaan viittomakieltä, mies kertoi äkkiä.
- Entä sitten. ?Isä. Mediakin palvelee poliitikkojen etua. Älähän testaa
onneasi liikaa, Phil huomautti.
- Jos liittovaltio korvaa kaiken, on se sen
arvoista.
- Kerro näistä tyypeistä, kehotin.
- Adam Fock on palkattu keikkaan tekemään aivotyö, se suuri suunnitelma.
Irlantilainen Donnelly hallitsee murtohälyttimet. kysyin.
- Lapsia on kertynyt kahdeksan.
- Onhan niissä tekemistä, nyökkäilin.
- Avioeron jälkeen muutin siskon luokse.
- Mutta asiaan mennäksesi?
- Minä jopa seurasinkin tätä äijäkööriä,
jotta sain hankittua lisää faktaa, Danny
Zawacki ylpeili.
- Jätä se homma meille. - Sen avulla kuulee enemmän asioita, joita ei ole tarkoitettu minun
tai kenenkään korville.
Siristelin silmiäni nähdäkseni, mitä mies
servettiin tuhersi.
- Mistä sait tietosi tästä keikauksesta?
Phil kysyi.
- Minulla ja osalla tästä porukasta on
yhteisiä harrastuksia.
- Mitä harrastuksia sinulla on. Valtiovalta
lopulta maksaa kaiken?
- Tuo sinun pitää sopia IRS:n kanssa,
totesin.
- No, vanhemmat jätti minut pienenä ostarille. Häntä kutsutaan myös nimellä
Mr Rosebud.
- Onko sillä puinen kelkka?
- En ymmärrä, Zawacki hörähti.
Huomasin, että miekkonen oli piirtänyt
karrikatyyrit minusta ja Philistä. oli pelokas, koska hän vilkuili vuorotellen
meitä ja pöytäliinaa. Sitten huomasin, että
hänen kynänsä sauhusi, kun hän piirsi jotakin lautasliinaan.
- Olen niin paljon velkaa verottajalle
että jos saan uuden henkilöllisyyden, niin
eikös ne velatkin kuoleennu. Ehkä verottajakin jättää rauhaan.
- Katsotaan.
Danny Zawacki siirsi tuolin selkänojalle
sanomalehden, jota hän oli vain vähän aiemmin lukenut.
- Miksi valtiovaltaa pitää totella. Calhoun
on koonnut koko joukon, Zawacki. Mutta
useimmiten hän on tolkuissaan lääkityksen avulla. kysyin.
- Sen avulla on helppo näytellä kuuroa,
Danny nauroi. Nuori liehuletti Terry Calhoun
on erikoistunut lukkoihin ja jonkin verran
räjähteisiin. ihmettelin.
- Hank Calhoun on traumatisoitumisen mestari, ahdistuksen aatelia
Ei,
lumesta ei ollut tietoakaan.
Ilma oli kyllä nätti kuin morsian, ja morsian oli kuin leninkiin pukeutunut Edgar J.
Hoover.
Jack Harma oli Suomessa, Levillä sijainneessa Hullu Poro -hotellissa. Olihan hän siellä käynyt aiemminkin. Lumihanki, jota
ei ollut olemassakaan, heijasti auringon
valoa miljoonan lumenin voimalla. Jackin huoneessa ei ollut. Hän päätti lähteä sviitistään alakertaan. Jack
tiiraili kuvitteelliselle tundralle, jossa
pingviinit, jääkarhut, eskimot, hylkeenmetsästäjät ja Joulupukki tallailivat. Edellisellä kerralla heidän ryhmärämänsä ei ollut päässyt pääkaupunkiseutua
pidemmälle, koska kimpussa olivat virolaiset ja suomalaiset gangsterit Jerry Cottonin
päästä tehdyn avoimen sopimuksen vuoksi.
Jack loiski jääkylmää vettä naamalleen.
Hän kykeni tekemään muutaman punnerruksen ja vatsalihasliikkeen, kunnes alkoi
yököttää. semäkilaskuun jotenkin liittyy, Zawacki
kertoi.
- Kuinka niin?
- Jos haluatte pysyä koko joukon perässä, joudutte lähtemään Pohjoisnavalle,
Danny Zawacki väitti.
~
Jack Harmalla oli sellainen olo, kuin
joku heikkolahjainen ja ammattiaan osaamaton kiropraktikko olisi käyttänyt häneen
vulcanilaista tainnutusotetta. Olisi noloa saada kankkusesta johtuva sydänkohtaus täällä . Hän raotti sälekaihtimia
ja näki lisää kirkkautta. Lapinhulluus ja mökkihöperyys olivat vaihtumassa
illalla koittaneen maanisdepressiivisyyden
jälkeen aamun delirium tremensiksi. Jonkin sortin hyvinvointiosastolla
olisi porealtaat, saunat, infrapunasaunat,
fysioterapeutit, hierojat ja kuntosalikin
majoituspaikasta löytyi, mutta niin heikossa hapessa Jackilla ei ollut niihin mitään
asiaa. Sitten, kun lopulta alkoi tapahtua, liittovaltion erikoisagentti Jack Harma
oli joutunut matkaamaan fennoskandiaan
saakka. ja tällä iällä,
nuorimies mietti.
Jack ei ollut illalla saapuessaan huomannut, että myös hotellin aulassa oli
tietokone ja ilmainen langaton nettiyhteys.
Hyvä tietää, Jack ajatteli, koska FBI:n
kannettavan kuppaviritykset simahtavat
kumminkin jossakin vaiheessa.
Nuorukainen suunnisti Hullun Poron
aulabaari Reindeer Loungeen.
- Lager ja Fernet Branca.
Krapularyyppy keskeytyi repliikkiin,
joka oli esitetty selvällä englanninkielellä:
- Oletteko lomalla?. Suomalaissukuinen lääketieteellinen ihme
pääsi jaloilleen ja hoippui vessaan.
Kun tämä nakki paukahti FBI:lle, kului
itse asiassa kuukausi ennen kuin mitään
8
tapahtui. Koivuhalolla.
Kivistävä siilitukkainen pää ja tahmainen
kitalaki kertoivat karua kieltään.
FBI:n nuori erikoisagentti putosi hotellihuoneen sängyltä matolle ja konttasi
kohti valoa, joka saattoi olla tai saattoi olla
olematta tunnelin pää, tai se kuuluisa vastaan tuleva juna. Hotellissa oli
157 erikokoista huonetta, joissakin peräti
tunturimaisema ja sauna. Nettiyhteys oli ihan hyvä
juttu. Eihän se oikeasti sviitti ollut, sillä
ei FBI tarjoa työläisilleen mitään luksusta,
ei kotona eikä ulkomailla
Tätä Jack ei ollut tehnyt. Mikään ulkovalta ei kaiketi ole koskaan noteerannut
Bushin julistusta. George Bush
vanhempi vahvisti 1980-luvulla lain, jonka mukaan FBI:n miehet voisivat tutkia
tapauksia myös ulkomailla ja tuoda syylliset jenkkeihin tuomittavaksi. Miltä kuulostaisi
?Yksinään paritteleva metso?, von Wrightin vähemmän tunnettu kansallisaarretaulu
ja alkuperäinen luonnos, jossa metso sekaantuu lahoon kantoon niin että puunsäleet pöllyävät. Suustasi tuli pilkun aikaan
9. Aina ei tuo
lähimuisti pysy jaksamisen mukana.
- Mitä tykkäät seudusta?
- Joo, onhan tämä paikka vähän kuin tällaisen lapsiaikuisen virikekeskus.
- Loppuun asti sinä illalla jaksoit.
- Mitä se tarkoittaa?
- Se ravintola on neljään saakka auki.
- Huh huh.
Reindeer Loungesta saattoi katsella avaraan aulaan asetettua taidenäyttelyä.
Jack Harma lohkaisi:
- Maalausaiheesta. Arkaluonteisuutensa vuoksi
sitä säilytetään Helsingin Ateneumin kellarissa, jonne on erikoislukkojen ja liiketunnistimien vuoksi vaikeampi pääsy kuin
Vatikaanin kirjastoon.
- Alat päästä vauhtiin. Tarkastaja Highin mielestä tuli halvemmaksi yrittää estää huipputason pankkiryöstö keskellä Manhattania etukäteen
kuin vain antaa kaiken tapahtua ja seurata
tapahtumia sivusta.
Jack oli lomalla ja töissä. Mistä tiesitte amerikkalaiseksi?
- Sinä kerroit eilen illalla.
- Ohoh, yleensä niin nokkela Jack takelteli.
Sitähän ihan sinuteltiin.
- Muisti. Jack Harma oli
matkannut fennoskandiaan byroon rahoilla. - Sanoit kuuluvasi vapamielisiin muurareihin.
- Kysyinkö eilen, mitä sinä teet täällä?
Jack utsi.
- Et kysynyt. Siilitukka oli Suomessa turistina, mutta suoritti epävirallista tutkimusta.
Nainen, joka oli kysymyksen esittänyt,
kertoi nimekseen Maria.
- Mitä amerikkalaisturisti tekee tällaisessa paikassa. nainen kysyi vihertävät
silmät säihkyen.
- Näkymiä katselen. On siinä yökerhoa nimellä paiskattu.
- Muistatko edes minun sukunimen?
nainen kysyi.
- Uuuh, Korhonen tai Virtanen. vähän pätkii, Jack valitti.
- Tuo Rock Cafe voi olla vaarallinen
paikka, nainen nauroi.
- Nyt muistan: Rock Cafe Wanha Hullu
Poro. Kysyjä oli pyöreäkasvoinen, tummatukkainen ja varsin hömäkkä lapinneito.
- Itse asiassa, kyllä olen.
Itse asiassa se oli vale. Puhut samanlaisia
kuin eilen.
- Puhunko?
- Ihan hauskoja sinä juttelit, Maria sanoi. Jack
kokeili yleisimpiä.
Mariaa nauratti.
- Chevalier, nainen sanoi.
- Ihanko totta?
- Mutta täällä sanotaan Sevasniemeksi.
Siis minä ainakin väitän, että nimi on suomalaistettu ranskalaisesta.
- Sorry, etten heti muistanut. Käytännössä G-miehet
joutuvat ulkomailla luottamaan paikallisten viranomaisten tukeen
ja suomalaisten sukujuuriensa vuoksi Jack oli
lähetetty samaan hotelliin, jossa itse ryöstösuunnitelman tehnyt jehu Adam Fock
parhaillaan majaili. Täytyy koko ajan näyttää siltä, kuin sinulla olisi jokin päämäärä, kuin
tietäisit, minne olet menossa.
Istuin autossa enkä tiennyt, missä olin.
Jatkuva sateen ropina tyhjensi mielen,
mutta yritin pitää aistit valppaina. Tulin myöhään
illalla ja majoituin tuonne Könkään kylän
Blueberry Villaan. - Oletko pitkään seudulla?
- Tapaan täällä erään tuttavani. Hänkin
on tullut eilen paikalle merten takaa mutta
hänellä oli kiireitä. Sinä kerroit olevasi
matemaatikko.
- Joo, Jack yskähteli ja niin teki hänen
muistinsakin. Fock oli sullonut muistiinpanot
silppurin läpi. Asun Ivalossa ja olen
vain läpikulkumatkalla.
- Mutta minkä alan ihmisiä?
- Toimittaja. Kyseessä oli kokonainen vihkonen
täynnä muistiinpanoja, jotka oli tehty
koodilla. Sinulla ei taida olla nyt
kaavat mielessä?
- Matematiikka on kuin vessanseinäkirjoitus: joku on sen joskus keksinyt ja
sitten se on lähtenyt leviämään.
Kaunotar nousi lähteäkseen.
- Varo huonoja naisia, Maria sanoi.
- Onko täällä paljonkin niitä?
- Niillehän tuollainen ulkomaalainen
komistus on saalis. Nämä heput tuhlasivat
aikaa ja rahaa . - Nähdään. Brooklyniläinen maisema oli tavallisen ankea.
Pitkänhiuskea kaveri steppaili lätäköissä
kohti ravintolan takaovea. Ajatukset palasivat työtehtävään.
Vasikan kertoman seurauksena oltiin
niin pitkällä, että kaikki tulevaan ryöstöön
osallistuvat olivat tarkkailun alla . Musisoinnin lisäksi
hän oli erikoistunut murtohälyttimiin ja
insinöörialan vempeleisiin.. Kultakimpale.
- Mutta en minä ole rikas.
- Näyttele sellaista, nainen sanoi hymyillen. Poninhäntähiuksinen
jazzpianisti pisti silmilleen täysin tarpeettomat aurinkolasit. Jos sen
saisi pysymään sisällä, olisi aika ryhtyä
toimeen.
~
Varjostuksen olennainen osa on se, ettei
näytä haahuilijalta, joka tuijottelee näyteikkunoita. Hän
oli juuri matkalla keikalle, joka alkaisi
myöhemmin illalla. Varo, sillä tuo olon
parantelu saattaa vain siirtää kankkusta.
- Se on työn varjopuolia, ja sitä paitsi
taikauskoa, Jack sanoi nuoren miehen
varmuudella.
Jack katsoi naisen poistumista aulabaarista. hankkiakseen lisää rahaa.
Salakirjoitusekspertit olivat tutkineet
10
viikkojen ajan Adam Fockin New Yorkin
asunnon roskiksesta löytynyttä tekstikokoelmaa. FBI:n ekspertit olivat koonneet miehen merkinnät hitaasti tietokoneohjelman avulla suikaleita yhdistelemällä
ja nyt salakirjoituksesta yritettiin saada
jotakin tolkkua.
Jack kulautti lasinsa tyhjäksi ja päätti
suunnistaa buffet-aamiaiselle. Kun
olin pysäköinyt punaisen paholaiseni kadun laitaan, seurasin Jaggen sivupeilistä,
kun mies nousi ulos Dodgestaan. Freelancer. Trevor Donnelly oli päätoiminen rikollinen ja sivutoiminen muusikko, tai päinvastoin. vain mökellystä
Mieleeni juolahti ajatus, että
ihmiset eivät tosiaankaan kulje ja toimi
yhdellä motiivilla.
Donnelly pujahti ravintolaan, ja olin aikeissa painua perään.
Tunnen mielestäni seudun kartan, mutta
juuri sillä sekunnilla minulla ei ollut hajuakaan kadun nimestä tai kunnolla edes
kaupunginosasta.
Steve Dillaggio soitti Federal Buildingista.
- Mitä olet oppinut. G-mies Phil Decker yllättyi
taivaalta valuneen äänen katkeamisesta.
Nyt hän kuuli jopa ihmisten hälinän ja
iltaruuhkan äänet.
Hän pysytteli keski-manhattanilaisen
liikerakennuksen valkoisessa aulassa ja
katsoi lasioven heijastuksen kautta lyhyttukkaisen ja ahavoituneen Hank ?Isä?
Calhounin kookasta ruhoa. - Tuosta hyvästä
menen ravintolaan.
Katkaisin yhteyden ja astuin autosta
ulos märkyyteen. Kipitin kadun yli kaatosateessa ja toivoin, että Donnelly osaisi
edes soittaa. Joka
ikinen kerta. Tekisi mieli mennä pyyhkäisemään se pois.
- Käy sanomassa asiasta. - Mitä uutisia?
- Donnelly on hankkinut äskettäin erittäin suojatun nettiyhteyden, jonka katseluun tai kuunteluun ei teknikoillamme ole
mitään asiaa.
- Ja?
- Koko rosvojoukkiolla oli vastaavanlainen yhteys.
- Joten meidän on pysyteltävä vanhan
ajan puhelinkuuntelussa, tuskailin.
- Ja vanhan ajan varjostushommissa, Steve sanoi turhan iloisesti. Kun saavuin neonvaloisen
katoksen luokse, mietin, mitä toisille virkaveljille kuuluu.
Jack sekoili jossakin Pohjoisnavan tuntumassa ja Phi ties missä.
~
Oli hiljaista. Perverssiä viihdettä, mutta Donnelly katsoi sitä ihan
vakavissaan. Mies näytti
niin ruumiillisen työn tekijältä, että hänen
kasvoissaankin täytyi olla känsiä.
Hankin jälkikasvu Terry Calhoun viihtyi
samaan aikaan nyrkkeilyottelussa, jossa
erikoisagentti June Clarke kyttäili poikaa.
11. Vain vähän aiemmin samana päivänä
olin kiikaroinut Donnellyn asuntoon ja
nähnyt, kuinka hän katsoi idioottilaatikosta ohjelmaa nimeltä ?The Small LynnAnney Show?, jossa pieni kutripäinen
Shirley Temple -klooni ujutti katsojille
Herran nuhdetta evankelista-isän ohjaillessa showta takapiruna. - Aina
aamuisin, kun hän lähtee liikkeelle, hänellä on hammastahnaa suupielessään. Että ottaa pattiin seurata tuollaista sotapyttyä.
- Ehkä vielä käynkin.
Steve vaikutti olevan tietokoneen äärellä.
- Internetissä yksi ihminen voi muuttaa
historiaa citius, altius, fortius, siis paremmin ja nopeammin kuin Michelangelo,
T?ingis-kaani tai Churchill.
- Enpä usko, vastaväitin.
- Tarpeeksi ovela huhu voi saada aikaan
lumipalloefektin, dominoilmiön ja muuttaa maailmaa kuten tietokoneviruskin.
- En usko, huokaisin. hän kysyi.
- Sen, että Donnelly on hutilo henkilökohtaisessa hygieniassaan, kerroin. - Sataako siellä?
- Pää kiinni, sanoin
Sen vuoksi FBI
oli päättänyt laittaa Dannyn kännykän GPSseurantaan . Hank jäi kiinni ja
joutui linnaan, vaimo kuoli ja lapsi joutui
lastenkotiin. Tietojen mukaan
Hank Calhoun käytti mielialalääkkeitä, ja
hän oli menossa uusimaan reseptinsä.
Phil kaivoi muistilokeroitaan. Lisäksi mies oli työskennellyt jonkin aikaa Ulsterin piirikunnassa
eräoppaana, jolloin hän oli tehnyt kassakaappikeikan Rochesterissa. Henkensä kaupalla. Hank
Calhoun suoritti ensimmäisen pankkikeikkansa hankkiakseen rahaa vaimonsa Rose
Calhounin leikkaukseen. Oli vain toivottava, että jos Fock
edes havaitsi huoneeseen ilmaantuneen
ylimääräisen objektin, hän oletti sen olevan hotellin tervehdys.
Mies ei ollut reagoinut esineeseen mil-. Esine
oli itse asiassa peräisin manhattanilaisesta
krääsäpuodista ja sisälsi pientä elektroniikkaa. Jos mies aikoi pysyä vireessä, hänen oli kaiketi pakko turvautua
lääkitykseensä.
~
Kuuntelulaitteen ja minikameran Jack
oli saanut Adam Fockin hotellihuoneeseen
vehkeilyllä ja oveluudella. hänen omaksi parhaakseen.
Phil jäi odottamaan Calhounin paluuta
tohtorin luota. Sisään kirjoittautuessaan
hän kuuli kriminaalin huoneen numeron.
Koska oli helle, kaikki pitivät ikkunoita
auki. Jackin alkuperäinen suunnitelma oli ollut yrittää lahjoa
avukseen joku kerrossiivooja, mutta suunnitelmilla oli tapana muuttua.
Jack oli saapunut Kittilään samalla lennolla kuin Fock. Koristelautasella jököttävän posliinikarhun suussa oli kaksi kameraa.
Vain lautasen pohjasta saattoi havaita, ettei siellä ainakaan lukenut Made in
Finland. Kun Fock oli purkanut tavaransa ja
lähtenyt huoneestaan paukulle, Jack kävi
parvekkeen kautta sujauttamassa ikkunapöydälle Lappi-aiheisen koriste-esineen.
Kyseessä oli koristelautanen, johon Jack
oli ripotellut makeisia ja suklaata. Sittemmin katkera isä opetti
poikansa rosvojen tavoille. Tarina kertoi ryöstökeikasta ja
olihan sitä kirjaa Federal Plazalla tutkittu,
mutta mikään siinä ei viitannut entisiin rikoksiin tai tulevaan suunnitelmaan. Hank Calhounin kansion lisätietoihin oli joku merkinnyt, että ruusut
saivat tämän miehen itkemään. Hank toimi siellä
Evergreen Aircraft Maintenance Facilityn
huoltomiehenä. Surkea tarina,
Phil mietti. Hank
Calhounin entisten sellitovereiden haku ei
ollut tuottanut mainittavaa tulosta.
12
Phil muisteli, että vasikka Danny Zawacki oli uhonnut seuranneensa tätä poppoota. Jos pitkätukkaisen pojan leuka oli ridgeforrestermainen kuin puuliiteri, niin isän
leukaperät olivat kuin ladonovet.
Hank meni juuri alakerrassa sijainneen
lääkärin vastaanotolle. Hän ja hänen
silloinen porukkansa jäivät tällöin kiinni
täysin sattumalta.
Viimeksi vankilassa istuessaan Calhoun
oli kirjoittanut linnasta käsin fiktiivisen
romaanin. Herkän
karskia.
Hank Calhounin työhistoriaan kuului
kaikenlaista, viininpolkemista Kaliforniassa ja stunt-temppuilua B-elokuvissa.
Muuan työpaikka oli Arizonassa sijaitseva Pinal Airpark, jonne varastoidaan
vanhoja lentokoneita
- V---uilulla on rajansa.
Jack oli tietysti lukenut Adam Fockin
kansion. Siinä se.
- Että mitä?
- Mr Rosebud, kuunnelkaa. Samaan aikaan
meidän kuvailuihimme sopivat tyypit, jotka Isä etukäteen ja nimettömästi palkkasi
automatkalle, jäivät kiinni ajaessaan kohti
Kanadaa. Mies oli normaalipituinen ja -painoinen, ristiverinen ja blanko-kasvoinen.
Tämä tarkoitti sitä, että mies oli jokamies,
kävelevä lumelääke. Hän näki punaseinäisen huoneen, jonka nojatuolimaiset istuimetkin olivat punaisia. Miehellä oli sellainen maine,
ettei hän osannut kieltäytyä, jos mikä tahansa naisenpuolikas oli suotuisalla päällä
ja tarjosi hänelle sulojaan. Keksin sen tällä matkallani.
- En ymmärrä.
- En minäkään.
- Kuunnelkaa nyt. kysyi Mr Rosebud
eli Hank Calhoun, alias ?Isä?.
- Koska minä sanon niin.
- Mutta miksi?
13. Sitä ennen USA:n
puolella jakaannuimme naamioituneina
kahteen ryhmään ja suoritimme yhteensä
neljä autonvaihtoa kahta eri reittiä pitkin.
Reitit eivät noudattaneet tunnettuja tietullipaikkoja tai bussiasemia. Olemme nyt Jamaikalla.
- Häh?
- Käyttäkää mielikuvitusta! Olemme
Jamaikalla.
- Hyvä on?
- Meillä on nyt edessämme rommista ja
limettimehusta tekaistut daiquirit.
- Okei.
- Minä juon vain tequilaa...
- Nyt turpa kiinni! Kuinka pääsimme
tänne. Roistot olivat aloittamassa suoran nettineuvottelun.
Jack ei kyennyt näkemään Fockin tietokoneen jaettua ruutua, mutta hän kuuli
keskustelijoiden äänet.
- Kuinka aloitetaan?
- Keikka aloitetaan yleensä suunnittelulla, Mr Rosebud, Fock vastasi.
Mr Rosebud tarkoitti Hank Calhounia,
Jack tiesi.
- Mennään asiaan.
- Vitsi on siinä, että keikan suunnittelu
aletaan sen loppupäästä, Fock sanoi. tai siten se oli tv-ruutu
joka pyöritti loputtomana luuppina rätisevän nuotion kuvaa.
Jack kelasi tallennetta eteenpäin, kunnes
näki Adam Fockin istuvan tietokoneensa
ääressä. Huoneessa
oli myös takka . lään tavalla.
Jack tutki läppäristään eilisiltaisia ja
tämänaamuisia nauhoituksia. Fock ei ollut
paheestaan ylpeä eikä hän voinut sietää
sitä, kun joku lohkaisi hänelle ?Fock likes
to F-ck?.
- Mikä järki tässä on. Kun pakosuunnitelma on valmis, suunnittelemme
itse keikan.
- Mitä v--ua, Fock?
Kaveri vinoili Fockin nimelle, joka
muistutti vaginan alatyylistä nimeä.
- Ei ole hauskaa, Fock sanoi. James Stewartin ja
Tom Hanksin ristisiitos, jota kukaan ei
katso väentungoksessa kahta kertaa.
Jack alkoi katsella ja kuunnella rikollisten kevätmielisyyttä. Saavuimme eri ilmansuunnista,
joku lentokoneella Kingstoniin, toinen
risteilijällä Ocho Riokseen, kolmas vesitasolla ja niin edelleen
- Koska kaikki luuserit ovat suunnitelleet nämä jutut väärinpäin! Hank, sinä
minut halusit pääsuunnittelijaksi.
- Se on totta. Se oli alkuruoka, ja pääappeeksi hän valitsi Näkkälän
poroa, Lapin puikulaperunaa ja (Tätä ei
usko kotipuolessa kukaan! Jack ajatteli)
tervattua punajuurta. Hän kohotti pöydällä
olleen viskipullon ja kaatoi siitä objektiivin edessä olleeseen lasiin. Tämä saattaa toimiakin.
Onhan meillä jo keikka osittain suunniteltuna?
- Osittain, joo.
Sanokaa nyt, Jack manaili, mikä pankki?
Mikä kortteli. - Se siitä tarkkailusta!
14
~
Jack otti yhteyden FBI:hin ja lähetti
siihenastiset vakoiludokumenttinsa sähköisessä muodossa analysoitaviksi, vaikka
niistä tuskin kukaan tulisi hullua hurskaammaksi.
Harmaa ketutti raskaasti ja hän päätti
lähteä ulkoilmaan. Houkuttelevasta nimestä
huolimatta hän kulki sen ohi tietäen, että
hän yleensä osasi hölmöillä ihan omin
voimin. Siilitukka päätti kerrankin syödä
hyvin. Sovittuun aikaan pujotetaan paperiliitin sähköpistokkeen piikkien ympärille ja työnnetään
pistoke seinään, sulake palaa. Jack katseli panoraamaikkunoista avautuvaa näkymää torille
ja eturinteeseen ja toivoi, ettei hän itse
poistuisi seudulta tervattuna.
Hän osui epäilyksissään yllättävän lähelle tulevia tapahtumia.
Jack kierteli tunturikylää usean tunnin
ajan ja palaili sitten kohti punaista hotellirakennusta. Kun sähköt katkeavat, ovet eivät
avaudu.
Jack ei saanut tolkkua tästä dialogista.
Lisäksi . Sen sijaan miehet keskustelivat aivan oudoista yksityiskohdista.
- Entä se sähkökatko?
- Siihen ei paljon tarvita. Levin torilla haahuillessaan hän huomasi ravintolan nimeltä
Pub Hölmölä. selitystä sille, miksi Adam Fock
oli matkannut lähelle napapiiriä, ei ollut.
- Miten se naisesi jaksaa?
- Minä kohtaan sen tänään, Fock vastasi.
- Sinne saakka sitten lähdit fjompan
perään!
- Onhan meillä tässä aikaa.
Oli sittenkin selitys . Valot sammuivat. Lasi kaatui,
kuului loiskahdus, Fockin kiroilua jaSitten kuva- ja ääniyhteys sumenivat.
Mitä Jack olikaan miettinyt aiemmin?
?FBI:n kannettavan kuppaviritykset simahtavat kumminkin jossakin vaiheessa?.
Tämä oli se jokin vaihe.
- Jumalation. Hotelli Hullu Poro
sijaitsi periaatteessa Levin keskustassa.
Jack nuuhki ilmaa aurinkoisella Rakkavaarantiellä ja steppaili Hiihtäjänkujalle.
Lapsiperheitä oli liikkeellä paljon, vaikka
ei ollut sesonkiaika. miehellä oli täällä
rakastettu! Heikko kohta.
Juuri silloin Fock nousi tuoliltaan ja käveli kohti kameraa. Voi ruutanan vehkeet, Jack
puuskahti. Torilla sijainneen Kultaisen Poron
valkoisessa salissa hän ahtoi naamariin
Suppijärven rautua ja hiillostettua vuohenjuustoa Luolamaan tilalta. Hän
istahti pöytään, joka sijaitsi valkoisen pyl-. Punainen oli muutenkin majapaikan teemaväri.
Vastaanoton vieressä sijainnut Reindeer
Lounge kutsui jälleen erikoisagenttia
- Taidat olla täällä ihan yksin?
- Puhutteko englantia. Taustalla soi vaimeasti
kappale, joka sai Jackin tyrskähtämään.
Albert Ketèlbeyn sävellys 1920-luvulta:
?Persialaisella torilla?. Jack kysyi.
- Totta maar!
- Kuulehan, Jack aloitti. Ne pakkopullat on äkkiä hoidettu,
Lewis Dorn vastasi. vään vieressä, sopivasti piilossa katseilta.
Jack oli saanut käsiinsä jopa kotiseutunsa
lehden, jota erikoisagentti selasi. - Meni
sisään hammastahnaa alahuulessaan.
- Minä soitan sille nimettömän puhelun,
että pyyhi se Colgate naamaltasi, Steve
väitti.
Minä suunnistin Federal Plazalle, josta
aioin suunnistaa kotiini nukkumaan. - Näetkö tuon
kaverin tuolla?
~
Oli hyvin varhainen aamu, kun istuin
pakettiautossa Trevor Donnellyn kämpän
ulkopuolella. Kun pakun takaovet kolahtivat auki, repäisin kuulokkeet korviltani.
Vuoronvaihto koitti ja Steve Dillaggio tuli
jatkamaan Trevor Donnellyn varjostamista
ja salakuuntelua.
- Sekö on kämpillään?
- Pysyttelee kotioloissa, vastasin. Kun hänen ohitseen vielä käveli lievästi nauttinut japanilaisturisti, joka oli ostanut jostakin neljän
tuulen hatun, Jack ei voinut kuin nauraa ja
takoa pöytää. Nuorukainen keksi, mitä
tehdä. Kahviautomaatin luona kohtasin Phil Deckerin, jonka vahtivuoro oli myös päättynyt.
Kerroksemme käytävällä vastaamme
tuli erikoisagentti Lewis Dorn.
- Tulitko taas vihanhallintakurssilta?
kysäisin.
- Sisäisen tarkastuksen keksimiä venkoiluja. Hyvin tai huonosti,
mutta sattui silti. Bourbonia naukkaillessaan hän katseli salia, jossa
oli kaikennäköistä liituraitakulkijaa ja karvalakin omistajaa. varsinainen munahaukka
kysyi ylimeikatut silmät raukeasti raollaan. Jack pysytteli piilossa
pylvään takana ja hänen päässään muhi
keitos, josta syntyi suunnitelma.
Kuin tilauksesta muuan seksuaalisesti aktiiviselta vaikuttanut nainen istahti
Jackin eteen. Kun se soi Suomen
Lapissa Hullun Poron pororavintolassa,
absurdius oli huipussaan. Hän lopetti vasta kun huomasi, kuinka oudoksuen häntä tuijotettiin.
Kun Jack seuraavan kerran näki Adam
Fockin, tämä istui Reindeer Loungessa
vastapäätä naista?
Nainen oli Maria, jonka Jack oli jo tavannut! Fockin rakastettu oli sama pimatsu! Tämähän sattui. Ainakin sitä voisi kokeilla.
- Mitä poju. - Kyllä on niin kaunis
päivä että mieli ihan lepää.
Dorn olikin yllättäen ylikiltti, ylimiellyttävä ja ylimukava.
- Tämä on pelottavaa, kuiskasin Philille,
kun jatkoimme kohti työhuonettamme.
- Olen aina miettinyt, millä psykologisella arviolla niin arvaamaton ja väkivaltainen tyyppi kuin Dorn pääsi tänne töihin, Phil tuumi istahtaessaan työpöytänsä
ääreen.
- Täytti varmaan saman kaavakkeen
kuin Noutaja-Neville, veikkasin.
- Nevillen pestautuessa tuskin mitään
kaavakkeita edes täyteltiin, Phil epäili.
Kun Dorn saapui osastollemme, tämä
15
Kun Jack kertoi
naiselle rehellisesti vain olevansa FBI:stä
ja metsästävänsä Fockia, nainen haluaa
kostaa.
- Millä tavalla?
- Jack on saamassa tilanteesta kunnon
vuokaavion, tai kuten hän asian ilmaisi:
vou-kaavion. Hän
usutti jonkin onnenonkijattaren ja ilolinnun iskemään Fockin ja piti huolen siitä,
että Fock jää kiinni.
- Jää kiinni. George Clooneyn näköinen popliinitakkimies joi vain porkkanamehua ja oli kadun
kansalaisia kohtaan täysi mulkku. Kenelle perverssi tirkistelijä voi paljastaa hirmutyön. Tämä Maria oli juuri kylpyhuoneessa, kun Jack soitti. Naisella on kai
tietoja Fockista.
- Kai poika älyää olla varovainen. Phil
mietti.
- Todennäköisesti, valehtelin.
- Jack on siellä turistina. Ei tule ikävä
niitä 80-luvun Väkivallan vihollisia tai
kevyesti agitoivia Delta Forceja, joissa
kaikilla molottavilla terroristeilla oli turbaani päässä.
- Vai niin.
Vilkaisin kelloani: 9.48 a.m. Nykyään hän joi seurassamme myös viskiä ja
oli umpimulkku.
Luonnetta emme olleet kyenneet muuttamaan, vain elintapoja.
Sain soiton Pohjoisnavalta.
- Kuinka Overlook-hotellissa pyyhkii?
kysyin viitaten Hohto-elokuvaan.
Jack Harma kehui paikallisen television
ohjelmatarjontaa.
- Lunta ei ole. Mene asiaan.
- Se juttu meni näin. Fockilla on täällä
eräs nainen, Maria?
Jack kertoi ja minä kuuntelin. Fock jäi
kiinni suoraan sanottuna housut nilkoissa.
Jack oli jo aiemmin tutustunut naiseen, ja
nyt hän ampaisi sutena kiinni tähän Mariaan.
- Päästäkseen pukille. Pervon kohtelu on erilaista kuin murtovarkaan.
- Ymmärrän, sinä tirkistelet siellä sitä
Fockia. Phil ihmetteli.
- Siten, että Fockin paikallinen naisystävä, joku Maria, näki tapauksen. Phil kysyi.
- Lohduttamaan! Maria siirtyi laukkuineen Jackin huoneeseen. Jos hän saa tar-. Jack Harma kysyi.
Jack muisteli erästä tirkistelijä-Harrya,
joka oli kuin modernimman psykologian
Takaikkuna-elokuvasta.
- Tämä naapuruston ikkunoiden takana
onanoinut Harry oli erään kerran todistanut vieraassa asunnossa tapahtuneen murhan. Nimetön
16
vihjesoitto ei auta mitään ilman todisteita
ja jos hän menee kertomaan näkemänsä
laitokselle, poliisi tulee kysymään, että
mitä te teitte ikkunan takana. joten Suomessa kello oli 16.48.
- Tiedätkö, Jerry, mikä on murtovarkaan
ja sairaalloisesti onanoivan tirkistelijän
ero. Puhelun
päätyttyä kerroin virkaveljelle tiivistelmän:
- Jack oli tehnyt ilkeän tempun. Laatua pukkaa
kuin Menahem Golan & Yoram Globus
-tuotannoissa aikoinaan oli. Murtovaraskin, joka keikallaan törmää vielä kammottavampaan rikokseen,
saattaa saada osan omasta rikoksestaan
anteeksi, kun hän paljastaa poliisille isomman jutun, mutta miten on onnettoman
masturboijan laita. Kaapelikanavalla tulee
tarpeetonta väkivaltaa
Sitten meneekin mutkikkaaksi.
- Toisaalta, tässä tapauksessa rikos tapahtuisi toisessa maassa, joten Interpol
saattaisi olla kiinnostunut.
- Sen näyttää sitten aika.
~
- Sinä olet mukava mies, Maria sanoi
Jackille.
- Minulla on syvällisiä ajatuksia, mutta
pinnallisia taipumuksia, Jack väitti. Minun
täytyy kopsata ne myös artikkeliani varten.
- Mitä artikkelia?
- Saa sitä toimittaja olla, mutta ei tyhmä,
nainen naurahti. En ole vielä
ennättänyt katsoa dokumentteja. Ei kumminkaan
syntyperäisiä lappalaisia. - Tapasin Fockin USA:n
matkalla vuosi sitten ja aioin alun perin
tehdä jutun ?rikollisesta nerosta?. Mutta
yksi asia johti toiseen. Törkyviikset.
Eläimiltä ja mieheltä itseltään haiseva
nahkatakki. Jack hätkähti. Täällä Fock mainitsi, että
hän haluaisi muuttaa kanssani Inarin Nellimiin. peeksi näyttöä, voisi olla aika pyytää apua
paikallisilta viranomaisilta, pyytää Fockin
pidätystä ja sitten me voimme pyytää miehen luovutusta, Phil luetteli.
- Jack kertoi, että ongelma on se, että
siinä maassa rikoksen suunnittelu ei ole
rikos, kerroin.
- Ohoh. - Missä se on?
- Siellä Könkään Blueberry Villassa,
jossa varsinaisesti majailen. Minä luotin ja uskoin. ja se muuttuikin
kiintymykseksi. ai, se oli vitsi!
- Minulla niitä riittää.
- Fockilla on täällä apunaan muuan paikallinen, Maria kertoi.
- Kuka?
- Eräs tyhjäntoimittaja, Sampo Sarretti.
- Kuulostaa italialaiselta.
- Lappilaisia tämä on. Pipo päässä kesät talvet. Niin, ja vielä yksinkertainen, mutta
mutkikas.
- Se taisi tulla jo. Tottahan toki sillä
naisia oli Manhattanilla, kyllä minä sen
tiesin, mutta oliko sen pakko hypätä täällä
sänkyyn jonkin lumpun kanssa melkein
minun silmien edessä?
Jack ei tuntenut katumuksen häivääkään
siitä, että hän oli saattanut tämän naisen ja
sen miehen erilleen.
- Kuitenkin. Ta-
www.jcotton.com
17. Omaa etua ajatteleva,
mutta hyvää tarkoittava. Yksinkertainen,
mutta mutkikas. - Olen
kuin Homer Simpson. Paheiden riivaama törppö, joka unohtaa jopa ystäviensä
nimet. Väitti, että siellä ei ainakaan tulvat
uhkaa ja eläisimme elämämme onnellisina
loppuun saakka.
Huoneissa ei saanut polttaa, mutta Jack
ei uskaltanut vastustellakaan, kun nainen
sytytti Camelin tärisevin käsin.
- Se paskiainen! Maria puuskahti. Se on
kaikista mielentilatutkimuksista luistellut
pikkurikollinen, eräjorma, korpirojun salakeittäjä ja tunnettu kirkonpolttaja.
- Kuulostaa mukavalta mieheltä.
- Hyvä, että voin olla avuksi.
- Kiitos, kun autat.
- Yhteinen vihollinen yhdistää.
- Sinun piti kertoa jotakin Fockista...
- Minulla on Fockin koneen sisältö
muistitikulla.
- Mitä. Ammattini vuoksi en voinut
eilen vastustaa kiusausta, kun jäin kahdestaan hänen tietokoneensa kanssa
Jack soitti jälleen. Jack kysyi vesi
kielellä.
- Levin Torilla on tuo Asian Brasserie.
18
Nähdään sen edessä kello kahdelta.
- Iltapäivällä siis?
- Juuri niin. pysäytyskuva muuttui lumisateeksi ja monitori pimeni.
~. tai, oikeastaan,
kyllähän meillä tietysti olisi.
Läimäys, jonka Marian kämmen aiheutti, kuultiin naapuripitäjässä saakka.
- Sika! Olen vain vaihtamassa paitaa!
Maria sanoi kaivaessaan laukkuaan. Kolmekymmentä
minuuttia saattoi vielä laittaa akateemisen
vartin piikkiin. Oliko Fock oivaltanut tapahtuneen?
Jack ohitti pysäköityjen autojen rivin
erittäin huolestuneena.
Hotellissa hän meni omaan huoneeseensa.
Kopsahdus kuului lattiasta, jota Jack
huomasi tuijottavansa puolen sentin päästä. vallaan minä petin hänen luottamuksensa
ennen kuin hän minun.
- Älä nyt siitä huoli. Se mies ei ole sen
arvoinen.
- Hän ainakin aikoo arvokkaaksi. Fock
kehui rikastuvansa 22. Pelkäätkö, että me kuollaan. Itämaisen ravintolan edustalta oli vain muutaman kiven
heitto hotellille. Siksi, koska joku oli iskenyt häntä
takaraivoon, hän tajusi.
- Mitä. Ei vastausta, vain jatkuva tuuttaamisen ääni.
Kun kolme varttia oli mennyt, Jack tiesi,
että jotakin on tapahtunut.
Hän lähti talsimaan takaisin hotellia
kohti. Jack soitti naisen numeroon, joka tuuttasi varattua. Saattoi
olla pelkkää puhetta.
- Voiko Fock mitenkään arvata, että otit
kopiot. Jack kykeni mutisemaan.
- Interventio, kuului vastaus.
Epäselviä ääniä tajunnan hämärätilassa.
- Kuka helvetti tämä jätkä on?
Sitten . Maria
nauroi availlessaan paitansa nappeja.
Jack hölmistyi:
- En tiedä. päivän jälkeen. Jotakin silloin tapahtuu, tai sitten ei. Tuon tikun sinne.
- Ja minulla on sinun puhelinnumero,
Jack muistutti.
- Näin on, ja minulla sinun, jos tulee
jokin este.
Puhelinnumero tuli tarpeeseen, sillä Maria ei saapunut paikalle. mutta ei meillä ole aikaa
köyriä, vaikka oltaisiin maailman viimeiset elossa oleva ihmiset. Jack kysyi.
Nainen tumppasi savukkeen kukkaruukun multaan.
- Ei. - Nyt
katse toiseen suuntaan!
- Hyvä on, hyvä on, yritän ajatella vaikka veroilmoituksen täyttämistä.
Jack piteli tulikuumaa poskeaan, katseli
ikkunasta ulos ja kuunteli naisen vuodatusta:
- Minusta taitaa huokua ääliöferomonia,
joka houkuttelee tuollaisia tapauksia kuin
kärpäsiä! Hus siitä! Suksi hiiteen.
Jack aikoi poistua tuohtuneena . Miksi hän oli kaatunut päin
mattoa. Kului kaksikymmentä minuuttia. Miksi. omasta
hotellihuoneestaan.
- Voinko silti saada?
Nainen mulkaisi Jackia.
- Siis sen muistitikun
Samalla hetkellä ponnistus
19. Muilutus, sitäkö tämä
oli. Eiväthän nippusiteet niin
lujaa tekoa olleet, mutta siinä asennossa
nuorukainen onnistui lähinnä viiltämään
vain omiin sormiinsa.
Moottorin muuttuva ääni kertoi kohtalokkaasti, että matkan loppu häämötti.
Kun kärrypolku vaikutti muuttuvan lehmien tallaamaksi heinäksi, Jack kihnutti
teräänsä kiihtyvällä tahdilla.
Auto pysähtyi. Askelia.
Luukku avattiin ja Jack näki kirkkauden?
Jackin koukussa olleet polvet olivat
puutuneet ja jumiutuneet, mutta hän pinnisti voimansa ja potkaisi molemmin jaloin kohti varjomaista hahmoa. Mutta hän itse
saattoi olla niin merkitty mies, ettei hänestä jäisi kuin sammuttamattoman kalkin
vieno tuoksu multakumpareen päälle.
Nyt hän tunnisti suttuisen musiikin.
David Shireä, ?Salsation. Se
auto oli ainakin merkattu. Teippi irtosi osittain ja jäi roikkumaan hänen toisesta ohimostaan.
Jackilla oli oikean käden titaanisormuksessaan pieni terä, jolla hän kurkotti tekemään kannen metallipintaan ruksin. Ainakin Jack oletti olevansa
edelleen Suomessa.
Jack tunnusteli ympäristöään. Tämä tutina
kertoi siitä, että tie oli muuttunut hiekkaiseksi ja soraiseksi kärrypoluksi ja nyt oltiin
matkalla kauas asutuksesta, jonnekin suomalaisten rämejunttien syville joille.
~
Jackin sormuksen terä hinkkasi muovista nippusidettä. Jos se tuntuu tavarasäiliöltä ja jos se haisee tavarasäiliöltä, niin sen täytyy olla kuolemanloukku.
Silmäripset tarrautuivat liimaiseen pintaan,
josta Jack päätteli, että kyseessä oli pätkä
leveää teippiä. Kuului auton oven kolahdus. Kuski kuunteli 70luvun nostalgiaa, ja Jack olisi voinut lyödä
vetoa siitä, että autossa oli ikivanha kasettisoitin, joka venytti nauhaa kuin slangia
väkisin vääntävä ensimmäisen polven
kaupunkilainen kielenkantimiaan. Kuski
tuntui kuuntelevan autoradiosta musiikkia.
Jotakin eteläamerikkalaista soundia. Hän iskeytyi
takaisin tavarasäiliön pohjaan.
Uudenlainen tärinä ei johtunut tien keskija reunaviivoiksi tehdyistä tärinäviivoista,
jotka ehkäisivät kuskien nukahtamisen
pitkillä, turruttavilla suorilla. Tämä reissu tuntui
tosissaan viimeiseltä matkalta.
Äkkiä Jack tunsi leijuvansa, kuin pinta
olisi nykäisty hänen altaan. Hän kumautti
päänsä tavarasäiliön kanteen. Jackin
mielestä kohtalonomainen kappale oli aina
kuulostanut enemmän traagiselta kuin salsamaisen viettelevältä. Hän sai sen
kiinnittymään metalliin ja nykäisi päätään
taaksepäin. Jack tiesi olevansa auton perätilassa
silmät sidottuna. Osui ja
kuului ulvaisu. Jackin isäukko oli Minnesotan Sherwoodin tunnetuin änkyräkommunisti, jolla
riitti tarinoita lahtareista ja muilutuksista.
Jack tunsi, että hänen selkänsä taakse
väännetyissä ranteissaan oli nippusiteet.
Hän tunsi turruttavan tärinän, joka johtui
siitä, että auto nieli tasaista asfalttia. Saturday Night
Fever -elokuvasta. Hän hinkkasi ohimoaan
tavarasäiliön metallipintaan, kunnes teipin
reuna kääntyi hieman rullalle. No
sehän sopi tänne Lapin perukoille kuin
nappi otsaan
Tuvan irtainta oli
näemmä heitelty rikkoutuneista ikkunoista
metalliselle roskalavalle. Hän sai sormiinsa maassa olleen polkupyöränketjun pätkän. Pahulainen oli kaatunut selälleen sorapihalle.
Jack räpytteli silmiään äkillisessä kirkkaudessa.
Erikoisagentti tunnisti miehen Marian
kuvailun perusteella: Sampo Sarretti. Jack
nykäisi vasemmalle ja miehen käsi osui
roskalavan reunaan. Ase suunniteltiin
aikoinaan viranomaiskäyttöön, jossa se ei
nyt todellakaan ollut. Minne syrjäkylille hänet oli tuotu teloitettavaksi?
Jack näki konepistoolin, joka oli pudonnut Sarretin käsistä korkeaa heinää
kasvavalle soralle. Jopa
nahkatakin haju oli niin läpitunkeva, mitä
Maria oli kertonut.
Fock oli jättänyt paikallisen poronmunanpurijan listimään hänet!
Jack kuuli ääniä. Luodit hakkasivat lavan metallia ja läpihän
ne tulivat, joten piilo ei ollut kaksinen.
Valopiikit tunkivat Jackin silmiin luotien
rei´ittämästä metallista.
- Olen FBI:n erikoisagentti! Jack huusi
miehelle.
20
- Ole vaikka UPM-Kymmenen puheenjohtaja saatana, mutta nyt päästät kylmän
pierun!
Sarretti tyhjensi 64 patruunan sylinterilipasta vauhdilla. Sen vieressä oli lahonnut ja
homeinen tönö, joka oli kai joskus ollut
asuttavaksi kelpaava. Konepistooli lensi
lavalle.
Jack iski Sarrettia kerran leukaan sa-. Se selitti miehen kookkaan vyökotelon.
Joku oli antanut tälle toisaikaiselle käyttöön
leikkikalun, jolla pelle halusi nyt leikkiä.
PP-19 Bizonin sylinterilipas sijaitsee
vaakatasossa piipun alla. Itärajan takaa tuotu
PP-19 Bizon, jonka taittoperä perustui
AK-74:ään.
Mies tavoitteli asetta ja saikin sen hyppysiinsä.
Jack kirmasi kohti hometaloa.
Hän loikkasi roskalavan taakse. napsautti nippusiteet poikki.
Tapahtui perätilasynnytys, sillä Jack ponnahti pystyyn Toyota Corollan tavarasäiliöstä kuin korpeen eksynyt Messias. Jack kuuli miehen lähestyvän. Ei,
vaan lähellä oli tiiliseinäinen navetta, jonka asukit pitivät helvetillistä ja kidutettua
mekkalaa. Lippaan jousitettu syöttömekanismi muistuttaa harvakierteistä poranterää, joka syöttää patruunoita
kuin revolverin rullasta.
- Vähän niin kuin haluaisit olla yhteistyöhaluton! Jack huikkasi.
Rasahtelua. Ketju oli kietoutunut
miehen käteen ja uponnut lihaan. Jack pälyili ympärillä avautuvaa maisemaa, mutta kaukana
ihmisasutuksesta kukaan ei kuulisi hänen
kuolemaansa.
Luodit tuhosivat seinään nojanneen polkupyörän, jonka kettingit putosivat kappaleina pihasoralle. Eturengaskin pomppi
tiehensä.
- Jopo keulii, Jack Harma murahti.
Uusi ääni kertoi, että nyt vaihdettiin lipasta. Ulkoilmajuhla. He olivat laajalla
peltomaisella aukealla, joka päättyi joka
puolella synkkään metsään. Hän piteli ketjua
nyrkissään ja odotti hengästyneenä.
Kun mies saapui roskiksen nurkalle, Jack
toimi kuin katujengin apassi ja heilautti
ketjun kohti miehen asekäden rannetta.
Sarretti kirkui