Kahvi, tee, karjalanpiiraat ja täytekakku maistuivat keskustelun lomassa. Matka oli minulle hyvin vaikuttava. Oma poikani oli juuri aloittanut reserviupseerikoulun ja oli samanikäinen monen sodassa menehtyneen nuoren miehen kanssa. Jotkut kertojista olivat evakkoon lähtiessä vielä niin pieniä, ettei omia muistikuvia juuri ollut, mutta he kertoivat tarinaa mitä olivat omilta vanhemmiltaan kuulleet. –Mukana oli heitä, jotka olivat itse olleet evakossa ja pystyivät näin kertomaan omakohtaisesti evakkoon lähdöstä, matkasta ja kohtelusta taloissa, joihin heidät oli sijoitettu. Lisäksi kävimme Jaakkiman kirkon raunioilla ja Lumivaaran kirkossa. Jaakkiman opiston syntysijoilla Työuransa Jaakkiman kristillisessä opistossa Ruokolahdella tehneen Helena Markkasen työpaikkakin on aikanaan evakkoon sodan jaloista joutunut. Yleisössä oli Lumivaarasta, Pyhäjärveltä, Jaakkimasta, Suistamosta sekä Vuoksenrannasta evakkoon lähteneiden jälkeläisiä neljänteen polveen saakka. Hyvä yhteishenki ja yhteen kuulumisen loi juhlasaliin lämpimän tunnelman. Vaikka perheellä ja suvulla ei ole omakohtaisia kokemuksia luovutetusta Karjalasta, on Helena Markkanen muuta kautta perehtynyt luovutettuun Karjalaan ja sen historiaan. Onneksi matkaa tehtiin yhdessä naapurien kanssa. Pertti Hakanen, sukututkija Pirkko Kallio ja Lumivaara-seuran pj. Myös omat vanhemmat ovat olleet evakossa kesällä 1941, kun rajakuntien asukkaat evakuoitiin jatkosodan alla. Kuvat Oronmylly toimisto Imatran NNKY:n kanteleryhmä Iki-ilo esiintyi juhlassa. Tilaisuus aloitettiin lipunnostolla ja Oronmyllyn toiminnanjohtaja Leena Haakanan pitämällä alkuhartaudella. Koskettavissa puheissa paljon evakkotietoa Puheet juhlassa pitivät Töysän diakoni Merja Krueger , Vpl. –Evakkoliputuspäivä ei ole vain menneisyyden muistelemista. Tilaisuuden järjestivät yhteistyöllä Alavuden seurakunta, Lumivaara-Seura ja Töysän karjalaiset. Vanha opistorakennus oli pystyssä ja siellä toimi lasten ja nuorten taidekoulu. No 3 8.6.2026 Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan, Lumivaaran seudun sekä laatokankarjalaisia perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti Irtonumero 7.00 € Jaakkima Lumivaara Lahdenpohja 4 Toista kertaa vietettyä valtakunnallista evakkojen liputuspäivää juhlistettiin 20. Mervi Nieminen . –Kävimme opistolaisten kanssa 2000-luvun lopulla matkalla Jaakkimassa. muidenkin mielestä juuri tämä evakoiden omakohtainen kerronta oli ainutlaatuista, koskettavaa ja tunteita pintaan nostattavaa. Kyösti Kuismin laski seppeleen Karjalaan jääneiden vainajien muistokivelle, airueina toimivat Olavi Hankaniemi (vas.) ja Vpl. Parikkalan Karjalaseuran puheenjohtaja Tuija Poutanen toi tilaisuuteen yhdistyksensä terveiset ja oman evakkotarinansa kertoi Vuokko Hienonen . huhtikuuta Parikkalassa. Heimo Paakkinen Oronmyllyn leirija kurssikeskuksessa järjestettiin Suomen sotien evakoiden muistotapahtuma Karjalan ikävä. Osanottajia oli nelisenkymmentä henkeä ja päivä niin onnistunut kokonaisuus, että tarkoitus on tehdä tapahtumasta jokavuotinen perinne. Yhteislauluja säesti Niina Mangström ja hän johti myös Imatran NNKY:n kanteleryhmää Iki-ilo, joka esiintyi kahteen kertaan laulaen, lausuen ja soitten kaihoisia säveliä Karjalasta. Lumivaaran kirkolla itkin äitien kollektiivista itkua talvisodassa kuolleiden sotilaiden muistotaulun äärellä. Lounaan jälkeen ohjelmassa oli muistelua ja musiikkia. Päivän päätteeksi kasvatustieteen tohtori Eeva Riutamaa kertoi tutkimuksestaan evakkolasten selviytymisestä. Liputtamalla halutaan muistaa ja kunnioittaa toisen maailmansodan aikaisten, talvija jatkosodan sekä Lapin sodan aikana kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti jättämään joutuneita ihmisiä. Näitä arvoja meidän on syytä vaalia nyt, tänään ja tulevaisuudessa, Vpl. Esille tuli muistojen tallentamisen tärkeys jälkipolvia varten. Paikalla oli myös evakoiden lapsia, jotka kertoivat perheidensä tarinaa. Tilaisuus alkoi seppeleen laskulla Karjalaan jääneiden muistokivelle, joka sijaitsee Töysän hautausmaan kirkkotarhassa. Evakkopäivän juontajana toiminut Helena Markkanen kertoi vähän miettineensä etukäteen, että miten ihmiset lähtevät tällaiseen spontaaniin muisteluun mukaan, mutta hyvin lähtivät. Markku Pärssinen. Evakkomuistot jälkipolville Ohjelmassa oli varattu aikaa myös yleisön omille kokemuksille ja muistoille evakkoudesta. Pyhäjärvi-Säätiön hallintoneuvoston pj. Helena Markkanen juonsi evakkopäivän. Pyhäjärvi-Säätiön pj. KUVA TAPIO VALTONEN. Lipunnosto aloitti evakkojen muistopäivän. Pyhäjärvi-säätiön hallituksen puheenjohtaja Pertti Hakanen nosti esille sitkeyden tärkeänä osana evakkojen perintöä jälkipolville. Saimme osallistua tämän toiminnan kevätjuhlaan. Lisälämpöä päivään loi hyvä yhteishenki ja juhlijoiden yhteenkuuluvuuden tunne. Aloite liputuspäivästä on tullut alkujaan Karjalan Liitolta, jonka perustuspäivä valikoitui liputuspäiväksi. Seurakuntakodilla kuulimme perinnetietoa siirtolaisten elämästä sekä koskettavia puheita. Markku Pärssinen . Pyhäjärvi-Säätiön hallintoneuvoston pj. Evakkomatkalle lähtiessään hänen äitinsä oli noin 12-13-vuotias ja tehtävänä oli kulkea perheen karjan kanssa. Kyösti Kuisminilla oli kunniatehtävänä seppeleen kantaminen ja lasku, airueina toimivat Olavi Hankaniemi ja Vpl. Se on myös muistutus sitkeydestä, yhteisöllisyydestä sekä kyvystä rakentaa uutta vaikeiden aikojen jälkeen. Helena Markkasen ja monien Liputuspäivän uusi perinne Evakoiden muistopäivää vietettiin Parikkalan Oronmyllyllä Evakkojen liputuspäivän juhla Töysässä Etelä-Pohjanmaalla Töysän seurakuntakodilla vietettiin 20.4.2026 Evakkojen liputuspäivää keväisen auringon lämmössä. Ruokolahti säilyi ilman isompia alueluovutuksia ja vanhemmat pääsivät palaamaan omille kotitiloilleen evakkomatkan jälkeen
Niinpä nyt laitamme Jaakkiman Sanomat näköislehtenä tarjolle Lehtiluukku.fi -digijulkaisualustalle. Otamme mieluusti vastaan kuvia ja tietoja valmistuneista Perheuutisten palstalle. Diginäköislehden hinta on 10 € edullisempi kuin paperilehden. PIAN ON AIKA laulaa Karjalaisten laulu ja Karjalan kunnailla lehtii puu Oulussa Karjalaisilla kesäjuhlilla 13.-14.6. Tervetuloa! Tule myös tervehtimään meitä karjalaisella torilla, yhteisosastollamme ovat tällä kertaa edustettuina lehden lisäksi Lumivaaralaisten Seura ja Suur-Jaakkimalaiset sekä Jaakkimalaisten seura. Hän voi tilata sen myös sieltä. Kesätapahtumista mainittakoon myös Vanhan kirjallisuuden päivät 26.-27.6. Vuoteen 2026 varaudumme tiukalla taloudella ja tarkalla kustannusten seurannalla. Diginäköislehden voi tilata toimituksesta, paperitilauksen voi vaihtaa digitaaliseen tai ottaa molemmat. Digilehtihinnat: kestotilaus 30 € vuodessa vuositilaus 35 € lahjatilaus 26 € digi paperilehden lisäksi +10 € Tee tilaus toimitukseen (toimitus@jaakkimansanomat.fi) ja järjestämme lehden saajalle henkilökohtaisen koodin, jolla lehti avautuu Lehtiluukku.fi -alustalla luettavaksi. Ruotsi lupasi taata Suomen elintarvikehuollon. Jaakkiman Seudun Perinneyhdistys ry Tea Itkonen (päätoim.) ja Matti Tiilikka (pj.) 1 2 Jaakkiman Sanomat etenee kahdella rintamalla tavoittaakseen lisää lukijoita ja toisaalta avatakseen porttia sukunsa vaiheita etsiville. Lehden julkaisu jatkui 9.11. Tommi Kilpiö valtuutettiin ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin ja niinpä lehti ilmestyi jälleen 28.1.1942. Toimituskunnan jäsen Helena Kujala oli paikalla verkkoyhteydellä ja Lumivaara-Museo ry:n edustaja Raija Rapo oli estynyt osallistumaan. klo 10-11.30 Jaakkiman Sanomien lukijatilaisuus järjestetään perinteisesti myös Oulussa Karjalaisilla kesäjuhlilla. Toimittaja lisää oman työnsä talkoo-osuutta. DIGIHARPPAUS on meille tämän päivän uutinen: tulemme verkkoon vanhojen lehtien voimalla Kansalliskirjastossa ja uusien diginäköislehtien osalta Lehtiluukussa. Tapaamme lauantaina kello 10-11.30 Pohjankartanon koulun luentosali 1:ssä, osoite: Leevi Madetojan katu 1. Kesäjuhlien runsasta ohjelmaa esiteltiin jo edellisessä numerossa ja toki löydät sen myös verkosta Karjalan Liiton sivustoilta. Alustalle kertyy hiljalleen arkisto julkaistuista lehdistä ja niitä digilehden tilausmaksun suorittanut voi vapaasti lukea. Koulun päättymisen ja kesän alkamisen merkkipaalu on Suvivirsi, joka meidät naperoikäisestä alkaen sitä laulaneet herkistää luonnon ihmeen edessä. Lehden merkitys tuntui entistä suuremmalta yhdyssiteenä, äänitorvena ja sanansaattajana, kun ollaan "hajallaan kuin tuulispäässä hapset". Vaikka alkuperäisen sanomalehden alusta on nyt jo 120 vuotta ja lopettamisestakin 65 vuotta, on perinnelehteäkin jo toimitettu lähes 40 vuoden ajan. Haluamme jatkaa paperilehden tarjontaa, niin kauan kuin sille on vielä kysyntää ja se talouden puolesta on vain mahdollista. Tule tekemään löytöjä, ja päivien ohjelma on myös kiinnostava. Odotamme juttuja ja kuvia eloja lokakuun lehtiin. Lehtiluukun valtavan tarjonnan joukossa voi joku yllättäen löytää perinnelehtemme. Sastamalassa. Lehden viimeinen numero ilmestyi 13.3. Suuri uutinen on nyt se, että Jaakkiman Sanomien diginäköislehteä voi tilata. Heille, jotka eivät tunne lehteämme, haluavat tutustua siihen tai ovat kiinnostuneita vain tietyistä artikkelista, voivat lukea lehteä irtonumeroina niin halutessaan. com-alustalla. Jäähyväiset lehdelle kirjoitti avustaja Sippo Haakana raskaalla ja murtunein mielin viimeiseen numeroon 30.12.1960. Jälkipolvet eivät useinkaan jatka perinnettä ja siirry itse lehden uudeksi tilaajaksi. kansalliskirjasto.fi -sivustolla. Toivomme myös sukuseurojen edustajia mukaan pitäjäjuhlaan Seinäjoella. Kurkijokelainen aloittikin tämän vuoden alusta pitäjälehden diginäköislehden julkaisun taiqa. Tulopuolella näkyy evakkosukupolven hiipuminen tilausten päättämisenä. Nykyisin lähinnä lehden kustantajayhdistyksen jäsenyhdistykset ja muutama sukuseura ilmoittavat tapahtumistaan. –Eino Leino Hyvää juhannusta! Ystävällisesti palveluksessasi , Tea lukijatapaaminen la 13.6. 6.9.1944 julkaistu numero uutisoi sotatoimien päättymisestä 4.9., mutta idästä paukkui vielä 5.9. Luvassa on myös Duo Haukantyttöjen laulua ja soittoa sekä Jaakkiman Sanomat -sanomalehden perustamisen 120-vuotisjuhlakohvit piiraineen ja kaakkuineen. Todettiin, että pitäjälehden talous oli viime vuonna tappiollisempi kuin koskaan. Lehti ole hiipunut, vaan notkeasti hyppää näin nykyaikaan ja pyrkii palvelemaan jaakkimalais-, lumivaaralaisja lahdenpohjalaisjuurisia ja muita kiinnostuneita lukijoitaan. Sitä saatiin kyllä jännittää viimeiseen asti kotikatsomoissa. Kaikki muut laatokankarjalaiset sanomalehdet ovat olleet jo muutamien vuosian ajan luettavissa Käkisalmi-säätiön kustantamana koko näiden lehtien ilmestymisajalta. Tarjolla on myös irtonumeron lukuoikeus 5 € hintaan. Lisäksi Postin painoluokkien muutokset ja hintojen nostot ovat suoraan nostaneet kustannuksia. Vuosikerrat 1940-1960 avautuivat diginä verkkoon Jaakkiman seudun perinneyhdistys on solminut Kopioston kanssa sopimuksen, jonka nojalla vuosina 1940 ja 1942-1960 julkaistut Jaakkiman Sanomat ovat nyt luettavissa Kansalliskirjaston digilehtipalvelussa. Lehti painettiin Käkisalmen kirjapainossa ja sen tuottamisessa oli suuri rooli myös lehden ikätoverin Käkisalmen Sanomien kulloisellakin päätoimittajalla. Paperilehden rinnalle ja vaihtoehdoksi diginäköislehti Vielä useille evakoiden lapsillekin paperilehti on se rakkain lehden lukemismuoto, mutta nuoremmat polvet suosivat digijulkaisuja. Jaakkiman Sanomat on siellä mukana karjalaisella yhteisosastolla teltassa. Jaakkiman Sanomien näytenumero 1905, 1906–1914 ja 1920-1939, Jaakkima 1915-20, Jaakkiman Lehti 1923-1925 ja Jaakkiman Sanomien joululehti Joulurauha ovat olleet luettavissa pitkään ja monille lehden lukijoistakin tuttuja. Karjalan Liitto kokoontui 5.9. Läsnä olivat puheenjohtaja Matti Tiilikka Jaakkimalaisten Seura ry, varainhoitaja Aino-Maija Alkula ja Mervi Nieminen Lumivaaralaisten Seura ry, Tarja Rantama Suur-Jaakkimalaiset r.y., Anja Seppä Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry, Kari Natri Jaakkima-Säätiö sr ja Katri Kivelä-Anttila Matti Kuismasen sukuseurasta sekä lehden päätoimittaja Tea Itkonen . Kuolinilmoitukset ovat yhä harvinaisempia, jälkipolvet eivät ehkä tiedä pitäjälehden merkitystä edesmenneelle. Lue tästä lisää viereisestä artikkelista. Seinäjoen Almassa. Lehden nyt avattavista, Tommi Kilpiön toimittamista, vuosien 1940 ja 1942-60 numeroista voi löytää uutisia omaa sukua koskien, muisteloita sotia edeltäviltä ajoilta, kuvauksia elämästä uusilla asuinsijoilla ja siitä miten jaakkimalainen ja lumivaaralainen seuratoiminta lähtivät käyntiin. Lämpimästi ervetuloa Oulun lukijatapaamiseen keskustelemaan lehdestä ja esittämään palautetta ja toiveitanne. Kannustakaapa isovanhemmat ammatteihin valmistuneita tai päättötutkinnon suorittaneita lastenlapsianne, jotka ovat opintoihinsa saaneet tukea Jaakkima-säätiöltä, kirjoittamaan hieman kuulumisiaan ja ajatuksiaan juuristaan lehtemme palstalle. Lehtien etusivuja leimaavat sankarivainajien kuolinilmoitukset. Kauppalaan saattoi kuitenkin palata entinen määrä asukkaita ja usea kauppaliike ja kolme ravintolaakin ovat jo aloittaneet toimintansa. On jo monta vuotta puhuttu siitä, että Postin toimenpiteet jouduttavat lehtien kuolemaa. Siinä kerrotaan vain puolen prosentin Lahdenpohjan taloista tuhoutuneen, mutta vaneritehtaan oli viholllinen peräytyessään räjäyttänyt, kuten myös tehtaan sähköä alueelle tuottaneen voimalan. Juhlatunnelmaa on samanaikaisesti ollut monissa kodeissa, kun nuoret ovat päättäneet koulutiensä. Mukana minulla on kyläkirjoja ja vanhoja Karjala-aiheisia kirjoja, joita toimitus on saanut lahjoituksena ja kierrätettäväksi. Toivomme saada tarjota teille lehden perustamisen 120-vuotiskakkukahvit perinteisessä lukijatapaamisessamme. (ti). Olemmekin todella kiitollisia jokaisesta ilmoituksesta ja uudesta tilaajasta. Juhlailoa on nyt riittänyt. Vanhat lehdet vuosilta 1905-1960 ovat yleisölle vapaasti luettavissa, mutta uudet diginäköislehdet suojatusti vain tilausmaksua vastaan. Tutustuthan sivuston ohjeisiin ja käytön rajoituksiin digi. Kutsun teitä mukaan myös talkoisiin turvaamaan lehden taloutta miettimällä, josko voisitte mainostaa lehteä tutuille heimoveljille ja -sisarille tai tehdä lahjatilauksen. Mielellämme lukisimme nuorten ajatuksista. Kokouksessa käytiin läpi sääntömääräiset asiat. Onnittelemme lämpimästi nuoria ja toivotamme heille hyvää jatkoa elämässä ja opintiellä. Närpiössä, jonne jaakkimalaiset oli evakuoitu: "Kohtelu yleensä hyvää, mutta kielen taitamattomuus tekee haittaa". Perhejuhla on koonnut sukua yhteen ja ehkä on ollut pieni tilaisuus myös muistaa suvun juuria. Ne ovat antaneet lukuisia arvokkaita tietoja kyläkirjoja kootessa. Me tutkimme eri vaihtoehtoja ja Jaakkiman Sanomille harvemmin ilmestyvänä sopiva alustaratkaisu löytyi Lehtiluukusta. siirtolaisten asian järjestämiseksi. Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa. Tea Itkonen Jaakkiman Sanomia nyt diginä! Verkossa löytyvät sekä vanhat lehdet että tuoreimmat numerot Käännekohtia – Poimintoja vanhoista sanomalehdistä 1940-60 Talvisotavuonna 1940 Jaakkiman Sanomat alkoi ilmestyä vasta 25.1., koska Käkisalmen kirjapaino oli palanut ja kesti aikansa järjestää painatus Parikkalan kirjapainossa. Numero 1/1942 kertoo lehden lakkauttamisen peruuttamisesta: Veikko Vennamon johtama kustantajayhdistyksen kokous Helsingissä päätti yksimielisesti ryhtyä jälleen julkaisemaan lehteä. Lukijatapaamisen tiedot ovat pääkirjoituksen alla. Ohennamme hieman painopaperia, jotta pääsemme uuteen, edullisempaan painoluokkaan, hajautamme pienet hallituksen jäsenille markkinointia varten lähetettävät kimput yksittäisiksi osoitteelliseksi lehtilähetyksiksi palataksemme yli 1 000 osoitteellisen lähetyksen kantaan. Jaakkiman Sanomat lienee jäänyt tunnistamatta laatokankarjalaiseksi lehdeksi. 2 – No 3 – 8.6.2026 Pääkirjoitus 4.6.2026 Tea Itkonen Den glider in! KIEKKO SUJAHTI upeasti Sveitsin maaliin nuorimies Konsta Heleniuksen lavasta ja laukaus ratkaisi Suomelle maailmanmestaruuden Genevessä 31.5.2026. Viimeisessä numerossa ei näy vielä ennustetta sodan loppumisesta. Lehden voi myös diginä tilata lahjaksi jälkipolville. Monet sukuseurat kokoontuvat kesän aikana erilaisten tilaisuuksien merkeissä. Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari, ja jos minä illoin itkenkin, niin siellä on sateenkaari. Lämpimästi tervetuloa kaikki lehden tilaajat, lukijat ja ystävät haastelemaan omasta pitäjälehdestämme. Kuin ystävän tai omaisen hautakirjoitusta koki Tommi Kilpiökin kirjoittavansa ja toivoi, että lehti vielä nousisi uudestaan. Lehti kaipaa myös tukea ilmoitustulojen muodossa. Kirjoilla on täydennetty toimituksen käsikirjastoa ja kaksoiskappaleita laitamme nyt myyntiin. Lehden jatkumon kannalta on pitäjälehtienkin pystyttävä tarjoamaan paperilehden lisäksi lehden lukeminen laitteilta. Siihen vaikuttivat eniten jakelukulujen nousut. Se kuuluu meidän kulttuuriperinteeseemme. Jaakkiman seudun perinneyhdistys ry piti vuosikokouksensa 8.5. Tekstejä voi käyttää oman suvun piirissä julkaistaviin muisteloihin, mutta ei kaupallisiin tarkoituksiin. Epäsuorasti siten, että painotalo ei enää pysty valmistelemaan lehtiä konelajitteluun, jolloin lehti käsilajitellaan postissa ja se on meille kalliimpi palvelu. Paikka on samalla koululla, jossa on karjalainen tori, kahvilat ja ruokala ja paljon mukavaa karjalaista kesäjuhlaohjelmaa
Tyhjin vatsoin juhlassa ei tarvitse istua, sillä seurakuntakodilla ruokaillaan ja kahvitellaan 30 euron hintaan. Sen sijaan kaikki muu ohjelma, kuten lauantain kaupunkija museokierrokset ja tietysti sunnuntain pääjuhla ovat maksuttomia. Jaakkimalaisen ohjelman jälkeen tilaisuuden lopuksi pistetään jalalla koreasti, kuten öitseissä on tapana. Seuraavaksi hiipiikin jo pelko siitä, että ihmisiä ehkä saapuukin niin runsaslukuisesti, että osa jää tilanpuutteen takia oven taakse. Tilaisuudessa nuoren puheenvuoron karjalaisuudesta, juurista ja niiden merkityksestä käyttää jaakkimalaisjuurinen äänisuunnittelija Samuli Ala-Lahti . syyskuuta. Sivulla on lipuke, jolla voit varmistaa, että varmasti mahdut mukaan. Tarina on inspiroinut kuvanveistäjää, joka on käyttänyt materiaalinaan veden kuluttamaa ajopuuta.. Olen kiinnostunut osallistumaan: lauantaina 12.9. Helena Kujala Armaan nuoruutemme riemun aika... 8.6.2026 – No 3 – 3 Jaakkiman pitäjäjuhlat vietetään12.-13.9.2026 Seinäjoella Juhlien järjestäjillä ei ole koskaan helppoa. S–n. Kirjoita viestikenttään nimesi ja muitten osallistujien määrä (esimerkiksi Matti Meikäläinen + 3). syyskuuta. Ensin mielessä jyskyttää, että kenties paikalle saapuu vain kourallinen tulijoita. Musiikkia juhlasta ei tietenkään puutu. Illan pääesiintyjä on punamustaa naisenergiaa uhIlmoita ei-sitova kiinnostuksesi, jotta voimme varmistaa, että ruokaa, kahvia, tilaa ja busseja riittää: Ruksita ruudut, ota lipukkeesta kuva kännykällä ja lähetä kuva Matille puhelimeen: 045 2153 453 tai sähköpostiin: matti.tiilikka2@ gmail.com tai Jaakkolantie 12 B 31, 60100 Seinäjoki heinäkuun puoliväliin mennessä. Varaustunnus on sana: BJAAKKIMA. jälkeen 30 € Osallistujien nimet: __________________________ __________________________ __________________________ __________________________ Ilmoittaudu! Kaik on mallattu teit varte – näytetää yhes et myö ollaa juhlaväkkee! toivoo juhlatoimikunta Tämä on kutsu saapua Jaakkiman pitäjäjuhlille Seinäjoelle 12.–13. ja vielä Tammisaaressa Galleria Perspektiivissä 1.-.30.9.2026. Kanttori Maiju Ylinen on luvannut esittää muun muassa Evakon laulun ja hän laulattaa myös yleisöä. Juhlapuhujana puolestaan esiintyy käkisalmelaisjuurinen kirjailija Merja Mäki , joka on tutkinut talvisotaa sekä Vienan Karjalan miehitystä ja kirjoittanut niistä kaksi koskettavaa romaania. Näin varaat hotellihuoneen Huonevaraukset hotelli Lakeudesta voi tehdä joko netitse: www.sokoshotels.fi/seinäjoki/ lakeus, soittamalla hotelliin 010 7648 000 tai lähettämällä sähköpostia: lakeus.seinajoki@sokoshotels.fi. Entä oletko tutustunut Matti Tiilikan kokoamaan Jaakkiman kotimuseoon. Seinäjoelle matkaavien on kätevintä varata majoitus Hotelli Lakeudesta, jossa lauantai-iltana vietetään kello 19 alkaen parin tunnin Öitsit. Paloturvallisuusmääräyksistä johtuen Soukkajoen maksimihenkilömäärä on rajattu 160:een. karjalaisen kansan messu juhlalounas ja päiväjuhla 28.8. HUOM! Jos ilmoittaudut juhlaan ennen 28.8.2026 on pääsymaksu edullisempi eli 20 €. Varmistat paikkasi ennakkoilmoittautumalla pitäjäjuhlille jo nyt. (Jaakkiman Sanomat 21.6.1950) Laatokan jäähevoset Ruotsalaisen taiteilijan André Prah'n veistokset ovat kiertonäyttelyssä Suomessa parhaillaan: Helsingin Tuomiokirkon kryptassa 2.-21.6., sen jälkeen Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 22.6.-31.8. Sunnuntaina juhlitaan arvokkaasti Puolilta päivin alkavaan pääjuhlaan Karjalan Liiton tervehdyksen tuo sen varapuheenjohtaja Pekka Määttänen . Oma auto ei tosin ole välttämätön, sillä sunnuntaiaamuisen 13.9. Tarinan/legendan jäähevosista on luonut italialainen sotakirjeenvaihtaja ja kirjailija Curzio Malaparte. Tilinumero on: Jaakkimalaisten Seura ry FI41 4108 0011 9014 47. Matti Tiilikka tutustui taloon ja oli näkemäänsä tyytyväinen. Neljä vuotta sitten (6/2022) lehdessämme julkaistiin Tapio Ahon kirjoitus Laatokan jäähevosista. Yhden hengen standard-huone maksaa 107 €/ yö/huone ja vastaava kahden hengen huone 129 €. Museo esittelee niin Jaakkimasta talteen saatua esineistöä kuin evakoiden jälleenasuttamista sotien jälkeen. Sopivassa vaiheessa myös jaakkimalaisten sukuseurojen edustajat piipahtavat estradilla yhtä aikaa esittäytymässä yleisölle. Tanssimusiikista vastaa Duo Humiko solistinaan Merja Uimonen . Jaakkimalaisten Seuran puheenjohtaja Matti Tiilikka kävi toukokuun puolivälissä tarkistamassa Soukkajoen seurakuntakodin, jossa sunnuntainen pääjuhla pidetään. museoja kiertoajelu öitsit Lakeudessa su 13.9. Kookkaat ikkunat ottavat ympäröivän luonnon haltuun, joten sisätiloissakin tulee tunne, että tässähän ollaan edelleen metsän sylissä. Lauantaina otetaan kevyesti Tunnetko Seinäjoen, jonne nousee jatkuvalla syötöllä uusia kerrostaloja. Soukkajoen seurakuntakoti, toiselta nimeltään Soukanjoen toimintakeskus, piilottelee korkeiden kuusten katveessa luonnonkauniilla metsäisellä paikalla. (klo 10.00) Lakeuden Ristissä pidettävän Karjalaisen kansanmessun jälkeen linja-auto kuljettaa autottomat suoraan juhlapaikalle Ruusukatu 22:een Soukkajoelle. Juhannus on tullut: viettää juhlaa maa ja taivas, ikiluonto, ihmiset. kuva laulukuoro Ämmät. Vuonna 2009 valmistuneeseen rakennukseen on esteetön pääsy ja ilmaisella parkkipaikalla on tilaa noin sadalle henkilöautolle. Musiikillista ohjelmaa on luvassa myös Seinäjoen musiikkiopistolta. Jaakkiman pitäjäjuhlat valmistuvat pala palalta. Suven onni täyttää sydämet, aurinkomme kirkkauttaan tuhlaa, Kokkotulet syttyy, palaa, hehkuu huikaisten — jälleen juhannus on: hetki toivon, riemun ikuisen. Elokuun numeroon haastattelemme pitäjäjuhlan puhujia. Tarjous on voimassa 28.8.2026 asti, sen jälkeisistä varauksista peritään korkeampi hinta. ”Tilojen puolesta kaikki on kunnossa”, hän myhäili. Pitäjäjuhlilla asia paikataan, sillä lauantaina noin kello 13 yksi bussi vie vieraat Seinäjoen opastetulle kaupunkikierrokselle ja toinen suuntaa Isonkyrön Jaurin kylässä sijaitsevaan museoon. Pitäjäjuhlien päätapahtumaan mahtuu 160 vierasta Soukanjoen seurakuntakoti Seinäjoella avaa ovensa Jaakkiman pitäjäjuhlien vieraille 13. Armaan nuoruutemme riemunaika toistuu, vaikka hapset harmenee Ajast’ aikaan laulu helisee mittumaarin, ja sen elää taika: se ei meitä koskaan päästä lumouksestaan, aina, yhä uudestaan se veren kiihtää hehkumaan. mennessä 20 € juhlalounas ja päiväjuhla 29.8. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tehdään vaihto päinvastaisiin suuntiin, mutta sitä ennen kahvitellaan hiukapalan kera ohjelmien välissä Jaurilla. A
168 000 lappilaista, joka oli n. Vpl. • Hangon alueen n. Liputtamalla halutaan muistaa ja kunnioittaa toisen maailmansodan aikaisten talvija jatkosodan sekä Lapin sodan tapahtumien vuoksi kotinsa pysyvästi tai väliaikaisesti jättämään joutuneita ihmisiä. 11 % Suomen silloisesta asukasmäärästä. Eläkeläisten yhteiseloa jatkui 15 vuoden ajan, mutta suhde päättyi avioeroon ja Jeulonen muutti Töysään. Isäni oli löytänyt sodankäyntialueelta alueelta sotilaskiivääreitä ja kätkenyt ullakolle. Silloin 3. Raskaista kokemuksista huolimatta evakot tarttuivat työhön, välittivät omaa osaamistaan tuleville sukupolville ja rakensivat uutta eri puolilla Suomea. Jotta kiinnostus omia juuria kohtaan säilyisi ja syttyisi yhä uusille sukupolville. Matti Tiilikka Jaakkiman ja uudelleenasutuksen kotimuseo Vaasan Karjalaseuran ry täytti viime vuonna 85 vuotta. Suurin osa palasi täysin tuhotulle kotiseudulle keväästä 1945 alkaen. Jatkosodan jälkeen alue palautui Suomelle ja evakot pääsivät palaamaan kotiseudulleen • Porkkalan alue jouduttiin luovuttamaan Moskovan rauhanehtojen mukaisesti v. Sitten muutettiin Pohjois-Karjalaan Viekki-nimiseen kylään, Jeulonen kertoo toisesta lähdöstä. Pitäjäyhdistykset, kuten Lumivaara-Seura ry, jota tässä edustan, on perustettu vaalimaan kukin oman pitäjänsä/ alueensa muistoa; sen perinteitä, tapoja, murretta, ruokia sekä tallentamaan ja säilyttämään niitä sekä siirtämään eteenpäin jälkipolville. Olin onnistunut laittamaan panoksen kivääriin ja ampunut. viikatteita ja sirppejä ja kävi niitä myymässä markkinoilla aina Käkisalmea myöten. –Muistan meidän kotitalosta ja elämisestä Karjalassa pieniä pätkiä esimerkiksi saunan lämmittämisestä. Ollaan iloisia ja onnellisia siitä, että tätä tärkeää päivää saamme kunnioittaa vapaana liehuvalla Suomen lipulla. Minä pikkupoikana olin mennyt ullakolle ja löytänyt sotilaskiväärin ja panokset. Mummo kertoi, että jos leikkuussa tuli haava, piti siihen pissiä. Hän lähti perheensä kanssa evakkoon synnyinpitäjästään Suojärveltä. Muistamme tänään kaikkia evakoita Lumivaara-Seuran puheenjohtajan Mervi Niemisen puhe Töysässä 20.4. • Petsamon alueelta joutui lähtemään noin 5 500 henkeä, kaikki lopullisesti 1944. Opastetulla kierroksella Töysän hautausmaalla. 4 – No 3 – 8.6.2026 1 Puheissa tuli esille miten tärkeätä oli inhimillisistä ja yhteiskunnallista syistä saada jokaiselle kotiseutunsa menettäneille evakoille työ ja asunto uusissa olosuhteissa. • Lapin sodan aikainen evakuointi koski n. Matti Kuismanen oli Matti Kuismasen sukuseuran kantaisä. Koulua kerkesin siellä käydä pari vuotta. Pyhäjärvi-säätiön puolesta Töysän karjalaisten seuraa yhteistyöstä ja antoi Vpl. Kun jatkosota alkoi, palasi hän perheensä kanssa Karjalaan. Heidän tarinoitaan ja muistelmiaan on koottu runsaasti muistiin. Eläkkeelle jäätyään pariskunta palasi Pohjois-Karjalaan, jonne Leo Jeulonen rakensi omakotitalot heille ja tyttärelleen. Pyhäjärvi -kirjan kiitokseksi yhteistyöstä. Evakkouden koko kuva: Evakoista puhuttaessa ensimmäisinä mieleen tulevat luovutetun Karjalan evakot, n. Niissä oli paljon tietoa mm. Valtiovallalla, kunnilla, seurakunnilla ja vapaaehtoisjärjestöillä oli merkittävä tehtävä evakkojen auttamisessa, asuttamisessa ja tukemisessa. ja 4.12.1939 saapui junalasteittain pyhäjärveläisiä evakkoon tänne Alavuden seudulle. Toinen lähtö evakkoreissullle tuli vuonna 1944, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi. Alue palautettiin Suomelle vuonna 1956 ja asukkaat pääsivät palaamaan kotiseuduilleen. Pariskunta asui Etelä-Suomessa yli 30 vuotta, jossa Jeulonen työskenteli Vantaan kaupungin rakennusmestarina. Armeijan jälkeen Jeulonen löysi tyttöystävän, jonka kanssa meni naimisiin. –Mentiin ensimmäisenä Kinnulaan, jossa oltiin kolme tai neljä vuotta. Karjalan evakoista on puhuttu, kirjoitettu ja laulettu paljon. Puheensa lopuksi Pertti Hakanen lahjoitti Ritva Lavilalle Vpl. Tässä korostuu alueen iso koko, suuri henkilömäärä sekä Karjalan Liiton ja sen alaisten pitäjäja karjalaseurojen tekemä työ asioiden muistiiin saamiseksi. Ritva Lavila kertoi olleensa edesmenneen isosiskoni Marita Mäki-Kahran ja minun lapsenvahtina, silloin kun olimme ihan pikkulikkoja, alle neljävuotiaita, koska pikkuveikka Jouni Valtonen ei ollut vielä syntynyt. Etteivät muistot katoaisi. Pirkko Kallio on selvitellyt karjalaisten hautapaikoja ja perheitten vaiheita Töysässä. Tämä mummon sirppi on Oppolasta (arviolta 1920-luvulta) ja ollut kovassa käytössä, koska terä on teroitettu jo melko ohueksi. Yksi juhlavuoden hankkeista oli seuran vuosina 1940-1948 julkaistujen jäsenlehtien saattaminen yleisön kuunneltavaksi BookBeat-palvelussa. Suurin osa siirrettiin Pohjanmaalle, kymmeniä tuhansia evakuoitiin Ruotsiin. Linkki: https://www.bookbeat.com/fi/book/muistojen-silta-vaasan-karjalaseura-ryn-jasenlehti-1940-1948-1264729 Karjalaisuutta Vaasassa. 1944 ja n. Kaikkia näitä, noin 620 000 henkilöä me muistamme ja kunnioitamme tänään. Lehdet on nauhalle lukenut Raija Rapo ja kuunneltavaa riittää lähes 7,5 tunnin ajaksi. 8000 asukasta evakuoitiin maaliskuussa 1940, kun Suomi joutui Moskovan rauhanehtojen mukaan luovuttamaan Hankoniemen Neuvostoliitolle 30 vuodeksi. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet muiden alueiden evakot, joita emme myöskään saa unohtaa: • Itä-Lapista eli Kuusamon-Sallan alueelta evakuoitiin talvisodan alkaessa noin 10 400 asukasta, osa heistä joutui jättämään kotinsa kolmesti, rajakylien asukkaat pysyvästi. Pitkänen tuomat kansiot olivat ahkerassa käytössä. –On erityisen koskettavaa viettää tätä päivää juuri täällä Töysässä, kun mietitään aikaa 1939 talvisodan syttymisen jälkeen. Aloite liputuksesta tuli Karjalan Liitolta ja päiväksi valikoitui liiton perustamispäivä. 7000 asukasta oli evakuoitava 10 päivässä. EVAKKOJEN JÄLKELÄISISTÄ puhuttaessa esiin nousevat taas Karjalan evakkojen jälkipolvet, joita on laskettu olevan noin 1.5 miljoonaa. Evakkomatkalle lähdettiin sankoin joukoin ja heitä oli noin 11 prosenttia Suomen asukkaista. Kivaa tietoa omasta lapsuudesta Tilaisuuden lopussa sain huomata, että maailma on pieni. Siihen aikaan olimme asuneet Töysässä naapureina. Isä kuuli ullakolta pamauksen, tuli äkkiä ullakolle ja otti minulta kiväärin pois. 75 % alueen väestöstä. Pyhäjärvi-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Pertti Hakaselle oli kunniatehtävä saada tuoda tervehdys Töysään. Maarit Valtonen Evakkojen liputuspäivän juhla Töysässä JATKOA SIVULTA KUVAT TAPIO VALTONEN Leo Jelonen koki pikkulapsena molemmat evakkolähdöt. Hän teki pajassaan mm. Pyhäjärvi -kirjan Ritva Lavilalle lämpimän halauksen kera. Mutta kun siihen lisätään näiden muidenkin alueen evakoiden jälkeläiset, päästään paljon suurempiin lukuihin. Me, Matti ja Tyyne Valtosen jälkeläiset, neljättä polvea oleva esikoiseni Tapio Valtonen ja minä löysimme valokuvista isovanhempamme ja saimme Kalliolta opastuksen Matti ja Tyyne Valtosen haudalle, jossa vietimme hiljaisen hetken heidän muistolleen. Yhtä erityistä muistikuvaa Jeulonen ei unohda: –Meillä oli puolitoistakerroksinen omakotitalo. Lähtö oli täynnä epätietoisuutta, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Hakanen totesi koskettavassa puheessaan, jonka lopuksi kiitti Vpl. Liisa Kiilusen äiti oli Lumivaaran evakkoja. nimillä sekä asuinalueittain merkittynä evakkojen asutuspaikoista sekä valokuvia. Museoesineen tarina Mummon sirppi Korteelan kylässä, talossa nro 31 asui kuuluisa viikateseppä Matti Kuismanen (*1868). Valokuvaa varten Jeulonen koppaa kainaloonsa ohi kävelemässä olleen Liisa Kiilusen , ettei hänen tarvitse yksin kuvassa olla. Evakkolapsen tarina Töysäläinen Leo Jeulonen oli yhdeksän kuukauden ikäinen, kun talvisota alkoi 30.11.1939. Heistä useimmat jättivät kotinsa kahteen kertaan ja toisella kerralla lopullisesti. 420 000 henkeä, joka oli n. Sukututkija Pirkko Kallio jakoi perinnetietoa Sukututkija Pirkko Kallion o.s. Viikatteen ja sirpin terään hän stanssasi puumerkkinsä ’’MK’’
Talon perustus ja kellaritila kaivettiin lapioilla. Kartanon saunan yhteydessä olevassa asunnossa olimme talvisodan jälkeen asueet evakkoina Tervajärvelle paluuseen asti. Tilamme nimeksi tuli Vähäkylä. Hän halusi kieroudella saada kartanoon työntekijöitä, sillä työmiehistä oli kova pula. Minäkin innostuin hoitamaan karjaa ja Kerttu-sisko sai niin aikaa muille taloustöille. Ovija ja ikkuna-aukkoja koetettiin tukkia mattojen ja vilttien kanssa, mutta ne eivät estäneet hiirien pesiytymistä sisätiloihin. Leo ja minä koetimme olla kykyjemme mukaan heidän apunaan. Evakkoaikana oli totuttu asumaan vieläkin ahtaimmissa tiloissa. Kun pintamaita poistettiin, tuli noin 20 cm syvyydestä esille mustaa hienoa hiiltä, jonka seasta löytyi kaksi kivikauden aikaista kivitalttaa. Rakennusmiehet saatiin naapuripitäjästä Muurolasta. Naapuriapu ja talkootyöt olivat suurena apuna. Niiden arvo kasvoi ajan myötä ja kultareunaisilla oblikatioilla oli paras arvo. Kyllä oli suuri muutos karjan hoitoon, kun ahtaista, vaatimattomista tiloista päästiin uusiin loistotiloihin. Kuormat tehtiin lapiolla hevosten vetämiin rekiin. Meidän rakennusten ympärille muodostettiin 20 hehtaarin pika-asutustila, jossa 13 peltoa ja metsää 7 ha ja 15 kilometrin päässä 15 hehtaarin erillinen metsäpalsta. Sauna rakennettiin hirsistä ja liiteri laudoista. Pitkästen pika-asutustilan rakentaminen Perniöön Vanhin Kerttu oli 20-, Vilho 19-, Leo 14-, minä Kaarlo 9ja Yrjö 4-vuotias. Kaarlo Pitkänen Matti ja Maria Pitkäsen perhe Tervajärven Pitkäsenmäeltä. Tavotteena oli rakentaa uudet rakennukset lähivuosina. Kahdella hevosreellä tukit kuljetettiin sahattavaksi Salminiemen sirkkelille. Näistä Lumivaarasta oli kolme, Kurkijoelta viisi ja Uudeltakirkolta kaksi. Navetta valmistui siis 1952, olympiavuonna. Yrjön ja minut enomme haki koulun päättymisen jälkeen Vampulaan kesäajaksi rakentamisen takia ja palasimme sieltä kotiiin elokuun alussa, kun koulu jälleen oli alkamassa. Puutavara kuivattiin taapeloituna omalla piha-alueella, jossa myös tiilit olivat kuivumassa. Kaksi vanhinta veljeä Aarne ja Antero olivat jo pois kotoa. Kun vuonna 1940 oli myynnissä Perniössä Aimontapon kartano, muodosti kymmenen siirtolaisperhettä ostoporukan. Muuraamisen teki serkkuni Eemil Ahokas . Talvella 1951 Vilhon kanssa ajettiin hiekkaa kolmen kilometrin päässä olleesta hiekkakuopasta. Tämä oli suuri ihme meille, koska ei ollut minkäänlaiasta aavistusta siitä, että tällä mäellä oli asuttu jo tuhansia vuosia sitten. Kuormat myös purettiin lapiolla. Heille syntyi kaikkiaan yhdeksän lasta, joista kaksi kuoli lapsena. En muista heidän nimiään, mutta olivat ilmeisesti kurkijokelaisia. Siihen tuli parret kahdeksalle lehmälle ja kahden hevosen soimet, kahden sian huone, karsinoita lampaille ja vasikoille sekä karjakeittiö, vintti olkia varten, AIV-säiliö sekä lantala, joka oli karjatilan alla. Oma sauna sekä puimala/liiteri rakennettiin Vilhon päästyä sotaväestä, vuonna 1948. Mari-äidin lisäksi meitä jäi viisi alaikäistä lasta. Ulkona taapeleissa puutavara kuivatettiin. Taltat vein opettajan pyynnöstä hänelle, toimitettavaksi museoon. Tästä johtuen rakennusmiehetkin joutuivat olemaan välillä muualla töissä. Jatkosodan jälkeen olimme evakkoina Kalajoen Tyngän kylässä, josta muutimme Perniöön keväällä 1946. Päreiden kattoon naulaaminen oli oikein mukavaa nuorten poikien työtä. Justeerin toisessa päässä kumarassa selkäni jäykistyi ja inhosin koko hommaa. Kartanon omistaja kuitenkin kieltäytyi kaupasta käsirahan saatuaan. Vanhan talon keittiö ja kamari jäivät uuteen rakennukseenkin. Kauppa sovittiin ja perheet muuttivat kartanoon. Usko ja luottamus oli erittäin kova tulevaisuuteen. Minä olin 14-vuotias ja rippikoulussa, joten piti pystyä jo miehen töihin. Ehkä valtio antoi myös korotonta lainaa. Viisi muuta siirtolaisperhettä saivat tilalleen vain suuren ladon (Makasiinin) eikä muita rakennuksia. Vuosi vuodelta eteenpäin Parin vuoden kuluttua vuonna 1951 alettiin valmistella navetan rakentamista. Eräs Aimotapon muonamies vaimoineen alkoi myös käydä saunomassa meillä oman väkemme jälkeen. Talvisodan jälkeen olimme evakkoina Karungissa ja muutimme sieltä Perniöön, josta palasimme takaisin Tervajärvelle. Alettiin käräjöidä, mikä jatkui vielä sodan jälkeenkin ja näin saimme pika-asutustilat Aimontapon kartanosta. Siirtolaisperheitä tuli samalla kertaa Aimontapon kartanoon kaikkiaan kymmenen. Saunalla oli kertakaikkiaan suuri merkitys elämisen parantajana. Sora valuhommiin ja kaivantoihin ajettiin kasalle rakennusalueelle. 8.6.2026 – No 3 – 5 Olen Kaarlo Pitkänen, syntynyt 1936 Lumivaarassa ja muistelen tässä perheemme pika-asutustilan rakentamista Perniön Aimontapossa. Kaikkiin rakennuksiin yleisesti tehtiin pärekatot. Lisäksi rakennukseen tuli olohuone, eteinen, ruokakomero, kuisti, kellari sekä vinttiin kaksi kammaria ja ullakkotilaa. Heillä oli saman aikaiseti menossa kolme rakennustyömaata muuallakin. Isäni Matti Pitkänen kuoli saman vuoden syksynä 55-vuotiaana. Uunia ja hellaa voitiin kyllä jo käyttää keittämiseen ja paistamiseen. Matkaa sinne oli noin 15 kilometriä. Saunaa voi sanoa monitoimikeskukseksi. Puutavara saatiiin omasta metsästä ja tarvittava hiekka ajettiin hevosilla 3 kilometrin päässä olevasta hiekkakuopasta. Sauna oli nyt tosi tarpeellinen. Puutavara hankittiin omasta metsäpalstasta, joka sijaitsi lähellä Teijon tehdasta. Asuimme Lumivaaran Tervajärven kylässä Pitkäsenmäellä. Ovet ja ikkunat karmeineen viivästyivät monta kuukautta. Kyllä tuo joulu tuntui oikealta rauhan juhlalta kaiken touhun ja vastoinkäymisten jälkeen. Isäni oli Matti Augustinpoika Pitkänen s.1891 Jaakkimassa ja äitini Maria Antintytär Hirvonen s.1898 Kurkijoella. Seuraavana vuonna navettarakennus pystytettiin. Äidille ja Kertu-siskolle jäi suurin vastuu meidän toimeentulosta. Perniön museossa ne olivat käydessäni siellä myöhemmin. Selvittiin kuitenkin vuosi vuodelta eteenpäin suhteellisen hyvin. Vanhempani olivat maanviljelijöitä. Oma, vaikkakin ahdas Asunto oli ahdas, mutta kuitenkin oma. Sahauksen tekivät Aarne-veljeni appensa kanssa. Kaikkiin rakennustarvikkeisiin tarvittiin ostolupa ja silti joutui nauloja ja sementtiä odottamaan viikkokaupalla. Kattopäreet tehtiin lainatulla pärehöylällä mäntypuisista pölleistä kevääksi aurinkoon kuivumaan. Vuonna 1947 Vilho joutui sotaväkeen, joten rakentamista oli lykättävä tuonnemmaksi. Yrjöstä ei ollut vielä apua. Saunoimme noin kilometrin päässä olleessa kartanon työväen saunassa, joten oman saunan tarve oli kova. Rakennusmiehistä oli tuohon aikaan kova kysyntä, mutta onnistuimme saamaan naapurikylästä Nurmen Kallen Touko-poikansa kanssa meille kirvesmiehiksi. Justeerilla sahattin puut nurin, karsittiin kirveellä ja pätkittiin sopivan mittaisiksi pokasahalla. Tukit puutavaraa varten kaadettiin lähimetsästä ja ajettiin hevosilla sahauslaanille. Kaivokin saatiin kaivettua saunan läheisyyteen ja siitä saatiin kaikki saunassa tarvittava vesi. Jouluksi uuteen kotiin Seuraavaksi rakennettiin asuintalo vuonna 1949. Saunomisen lisäksi siellä voitiin kuumentaa vettä erilaisiin toimintoihin, pestä pyykit, keittää saippuat, muuripadassa, kuivata loukutettavat pellavat, yöpyä pukuhuoneessa ja jopa äidin ja naapurin emännän toistensa kuppaaminen sekä paljon muuta voitiin tehdä saunassa. Neljä perhettä jäi kokonaan ilman rakennuksia. Kun seinät ja vesikattto oli saatu valmiiksi, muurattiin keittiön uuni ja hella sekä pystyuunit kammereihin naapurin kanssa yhteistyössä poltetuista savitiilistä. Kahden viikon kuluttua, jotka vietimme Salminiemessä samalla kylällä Aarne-veljeni appelassa, pääsimme asumaan kartanon muonamiehen asuintaloon, jossa oli kahden huoneen asuinrakennus sekä kahden lehmän navetta rehusuojineen. Valtio oli maksanut Karjalaan jäänestä omaisuudesta jonkinlaista korvausta oblikatioina. Hän myös ompeli sivutöinään vaatteita vieraillekin ja kutoi paljon kankaita. Rakennusvaihe oli tosi hankala asumisen takia. En tiedä mistä saatiin rahoitus näin laajaan ja nopeaan rakentamiseen. Torakat ja luteet, jotka olivat entisten asukkaiden perintöä karkkosivat kyllä kylmän häätäminä. Kartanosta muoddostettiin kaikille pika-asutustilat. Me jouduimme elämään erittäin säästeliäästi ja myös tekemällä kovasti töitä. Tästä hiekasta teetettiin sementtitiilit uuteen navettaan. He olivat kumpikin jatkosodassa haavoittuneet. Hän oli muurarina muissakin siirtolaistaloissa ja myös Salon viljasiiloa muuraamassa. Miksi saimme pika-asutustilan Perniöstä, emmekä Peräseinäjoelta, joka oli tervajärveläisten sijoituskunta. Tähän saakka oli jouduttu kuskaaamaan vesi puolen kilometrin päästä naapurin kaivosta. Joulun saimme viettää jo melko valmiissa talossa. Pitkästen asutustila Perniön Vähäkylässä.
Mäkiän ja tyttärensä Olgan (5) heidän sairastuttaan kesällä 1912. Kokonniemeläinen työnjohtaja Juho Silanen (s. Sairaanhoitoja hautauskulut olivat maksaneet Brasiliassa 120 markkaa. Aatami Lylyllä (s. Kyllä sitte ollaan aina walmiit walittamaan ja ruikuttamaan, kun ensin omasta ajattelemattomuudesta on jouduttu ansaan, kirjoitti W.L. Kun matka heidän työpaikaltansa Sant. Santa Catharina rajoittui Uruguay-jokeen. Ruoka oli mitä kurjinta, ja matkakassa hupeni, sillä rahalla sai kyllä parempaa evästä. Näin ollen asetti elannon saanti waikeuksia, ja sitäkin suuremmassa määrässä, kun suomalaiset eiwät olleet tottuneet syömään maassa kaswawia hedelmiä ja niistä walmistettua eräänlaista rawintoa. mustaan ruttoon. Wiimeksi mainittu kirjoitti tammikuun 27 p. Useimmat suomalaiset owat jo jättäneet sanotun maan. Niinpä eräällä viikolla kuoli yksin suomalaisten keskuudessa 12 henkilöä, etupäässä lapsia, mutta osasipa kylmä kuolema katkaista monen suurenkin riutuneet elinvoimat. Maata heille annettiin riittäwästi, pienelle perheelle 25 ha, suuremmalle taasen 50 ha. Kurenrantalainen Simo Sinkkonen (37v) ja vaimonsa Iida Pyykönen (29v) kuolivat kotimatkalla peräkkäisinä huhtikuun päivinä 1913 ja haudattiin Atlantiin. Jo viikon kuluttua Aatami Lyly ja Juho Kaipiainen kertoivat tarinansa lehdessä. Ei ruokaa, ei asuntoa eikä rahaakaan, jolla olisi päässyt pois. Juho Kaipiaisen (s. Mutta kylwettyään wiljan suomalaiset huomasiwatkin, ettei europpalainen wilja maassa menesty. Olga Silanen , Meriästä 4 v. Niinpä näinä päiwinä on sinne lähtenyt wiisi perhettä ja matkalle parhaillaan warustautuu kokonaista yhdeksänkymmentä perhettä. Pitikö jäädä muukalaisten orjaksi! Myyty työorjiksi Maaliskuussa 1913 Jaakkiman Sanomat kertoi, että kolme jaakkimalaista perhettä oli myyty työorjiksi: Kovimman kohtalon alaiseksi jaakkimalaisista ovat joutuneet Heikki Naukkarisen, Heikki Raution ja Simo Sinkkosen perheet. Metsästysaseita ei ollut mukana ja maasto oli vaikeakulkuista. Huhtikuu alussa Jaakkiman Sanomien kirkollisissa ilmoituksissa oli Brasiliassa kuolleita: Emma Silanen Meriästä, 31 v. Paluu Oinaanvaaraan Heinäkuun lopussa 1913 Ihalan asemalle saapui kaksi väsynyttä perhettä, jotka jatkoivat matkaansa kotiin Oinaanvaaraan. Uutishippuset ja vähäiset merkinnät kirkonkirjoissa sekä tieto muutamista palaajista löytyvät. Kokonaiskuvaa asiasta on vaikea saada. 1876) ja Miina s. Lahdenpohjasta lähti Heikki Rautio ja Katri s. Ensimmäisenä päiwänä seudut näyttivät wauraammilta ja monen nähtiin hykertelewän käsiään ilosta, kun oli päästy pois kurjasta Suomesta. Etusijan matkaan saivat monilapsiset perheet ja asiamiehen lupaukset elämästä eksoottisissa olosuhteissa olivat kauniita, mutta perättömiksi osoittautuvia. Päämaaliksi oli määrätty Sant Katharinan waltio, aiwan EteläBrasiliassa, Uruguayn joen alkulähteiden pohjoisrinteillä. Karjalaiset tahtowat kai kulkea kerrankin etunenässä. Nyt pyysiwät suomalaiset waltiolta työtä, muttei siitä saatu ansio mihinkään riittänyt. Joulukuun 4. Keitä Jaakkimasta lähti. ja 16 p. 1872) ja Heleena s. Aatamin veljet Heikki, Lauri, Jaakko ja Robert lähtivät 1910-luvulla siirtolaisiksi Amerikkaan. Ruoasta oli puutetta, eikä sitä enää saanut rahallakaan. 6 – No 3 – 8.6.2026 Poimintoja siirtolaisten raiteilta Brasilian kuumetta Jaakkimassa Brasiliaan muuttokuume on wiime wiikkoina wallannut jaakkimalaiset. Katkera katumus täyttää rinnan, koti-ikäwä hehkuwana palaa. Morawetziltä, joka välitti myös höyrylaivaliikennettä Atlantin yli. Joukko muuleja ja hewosia oli warattu kuljettamaan sekä siirtolaisia että heidän tawaroitaan sisämaahan, jonne tie oli likainen, sillä oli sadeaika parhaillaan. Viimein tuli apua: muutamassa päivässä nousi asunto 50 perheelle, mutta se oli rakennettu kuin ladot kotimaassa. He sekaantuwat ja sulautuwat siihen, ja miespolwen kuluttua harwat muistawat enää olewansa kotoisin Suomesta. Ja mitä merkitsewät sitten nuo muutamat kymmenet tai waikka sadatkin perhekunnat sellaisessa ihmistungoksessa. Loikoa wälistä siimeksessä, siellä on nimittäin kuuma, ja ryypätä tuon tuostakin oikein sikuritonta kahwia. Siellä muistuu mieliin wähän wäliä armas, karu Suomi. arvelee useimpien lähteneen helppojen olojen toivossa: Ei muuta kuin istua, hengittää ja wedellä sawuja. Kirjeissä oli kuvia siirtolaisten omistamista kartanoista, aaltoilevista viljapelloista ja seudun luonnosta. Mutta jo toisena päiwänä huomasiwat siirtolaiset, että mitä kauemmaksi rannasta tultiin, sitä louhikommaksi käwi tie, sitä huonommaksi muuttui ruoka ja aina sen mukaan kohtelu. Pollänen neljän 3-12-vuotiaan lapsensa kanssa. Lehti kertoo myös, että Ruotsi kotiuttaa suurella rahalla suurlakon jälkeen maasta Brasiliaan lähteneiden lukuisten siirtolaisperheiden rippeitä. Tuomiokirjoissa on säilynyt Emman perunkirjoitus vuodelta 1913, josta selviää, että tyttären kotimatka Brasiliasta oli maksanut 300 markkaa. Ei muuta kuin pieni wiittaus ja kauneita lupauksia ja silloin sitä ollaan walmiit lähtemään. Se on niin mukawaa. Kuumeja lavantauti niittivät perheenjäseniä, jokien tulvat tuhosivat omaisuuden ja paluu kotimaahan ei onnistunut, koska rahat olivat lopussa. Lemisellä oli matkaan lähdettäessä viisi lasta, joista Brasiliassa kuoli nuorin Helmi kuumeeseen ja siellä syntyi vielä perheeseen kuopus Elvi. Brasiliaan saawuttuaan saiwat suomalaiset wiettää parisen kuukautta Annitanopolis-nimisessä kaupungissa aiwan toimettomina. Alkoi kasken kaato ja kun maapalsta oli raivattu, tulikin rikas saksalainen ja otti maan haltuunsa. Tämän kuumeen on saanut aikaan erään suomalaisen kirje jollekin tutulleen Jaakkimassa, jossa mitä kauneimmin sanoin kuwaillaan oloja mainitussa maassa. Perhe muutti Ihalaan ja perhe kasvoi, poika Viljami asui Oinaanvaaran Pakkulinmäellä. Toista kuului jo toukokuussa Huhtikuussa lähteneiden kohtaloista kaikuivat ensimmäiset tiedot jo toukokuun lopulla ja silloin siirtolaisilla kuului olevan suuri hätä. Näin oli kaivattu kultala muuttunut itse kurjuuden pesäpaikaksi. Palanneiden kertomukset myöhemmin julkaistuissa lehden numeroissa kertovat houkuttelukirjeen saapuneen saksalaiselta M. Nälänhätää ei heille kuitenkaan sattunut, waltio kun maksoi ruuan. Monet myrkylliset käärmet waaniwat kaikkialla, ilmassa lenteli kärpäsiä, jotka aina yrittiwät pistää ihmisiä, ja jos vielä onnistuivat, joutui uhri hyvinkin kurjaan tilaan. Tietääkseni ei tällainen into wielä muualla Suomessa ole ihmisiä wallannut. Jäljelle jääneet viettivät kituvaa, kurjaa elämäänsä henkensä edestä taistellen, kunnes toukokuussa 1913 oli heidänkin pakko keinolla millä tahansa jättää kontunsa. Laivamatkat olivat hirveitä, luvattuja parempia paikkoja ei saatu, ruumassa oli ahdasta ja siellä tapeltiin. ja 14 p. Waimot, lapset sekä tawarat asetettiin muulien ja hewosten selkään ja niin lähdettiin taiwaltamaan kohti tuntematonta. Sillä harwat näistä enää woinewat palata takaisin. Kurjuus, köyhyys, nälkä, orjuus, taudit ja kuolema owat siellä ainaisia wieraita. Saksalaisten siirtokuntia vuonna 1911 on merkitty kartaan (pun. sydäntautiin. Ei liene ihme, että moni realisoi omaisuutensa ja lähti onneaan etsimään. Jaakkiman Sanomissa. Vanhemmat palasivat Suomeen. Kontrahdin mukaan on velallisilla oikeus 2 päivää viikossa tehdä työtä itsensä ja perheensä ylläpidoksi, mutta 4 päivää kontrahdin omistajalle velasta. Osa heistä erosi lähteäkseen hakemaan suotuisampia tulolähteitä. Piletti maksoi 40 markkaa ja rahaa oli oltava mukana 125 markkaa. 1860) ja Anna Loviisa s. 1873) menetti vaimonsa Emma s. W.L. Yöt oliwat kylmät, päivät polttawan kuumat. Ja kun jälleen saa Suomen mantereelle astua, tuntuu isänmaa kaksinwerroin rakkaammalta. Helmi Lyly , Oinaanvaarasta, 10 k. Ja sentähden on hänen hartain toiwomuksensa se, ettei kukaan enää sille matkalle lähtisi. Matkakertomus varoitukseksi Marraskuun lopulla 1912 Jaakkiman Sanomat tiesi kertoa: Useat Jaakkimasta wiime kewättalwella lähteneet siirtolaiset kirjoittawat sukulaisilleen ja tuttawilleen lähtewänsä näinä päiwinä Brasiliasta. (kuumeeseen). Menkööt he! Kirjoittajan mielestä lähtö on väärin lapsia kohtaan, sillä eivät he ymmärrä muuton merkitystä: Heidän kallein synnynnäinen omaisuutensa on sen kautta tuomittu häwiämään. Näin kirjoitti vappupäivänä 1912 ilmestynyt Jaakkiman Sanomat. Suomalaiset rakensivat ensi töikseen saunan maakuoppaan. Monet aiwan polkuhinnasta myywät talonsa ja tawaransa, kunhan waan pääsewät. Siirtolaiset olivat saaneet kärsiä tavattomasti. Vain viina oli halpaa ja se koitui monen nuoren miehen kohtaloksi. Kilpiön tyttäret Maria ja Eeva kuolivat Brasiliassa pienokaisina. Varattomalle 17 hengen seurueelle koottiin kansalaiskolehdilla matkarahoja kotimatkalle. 9 k. Rannassa oli agentti wastaan ottamassa. Kyllä tässä on taas oikein kouraantuntuwa annos sitä karjalaista kewytmielisyyttä ja herkkyyttä. Näistäkään päivistä ei saada rahoja työpaikassa, vaan olisi ne pitänyt noutaa Sant. päivän numerossa kerrotaan ensimmäisten perheitten palanneen kotiin. ti Saksalaisia ja italialaisia siirtokuntia alettiin perustaa Brasilian eteläisimpiin osiin jo 1800-luvun alussa. Waimot, wieläpä pienet lapsetkin saiwat kahlata loassa. Brasiliaan jääneet olivat pyytäneet heitä antamaan lehdille tietoja todellisista olosuhteista, jottei kukaan olisi enää niin hullu, että sinne lähtisi. Siirtolaiset saisivat oman palstan sieltä mistä miellyttää, halvalla ja vähissä erin. Paulista. Kertojan loppuarwelu matkastaan ja kokemuksistaan on se, että suomalainen ei Brasiliassa woi elää ja menestyä. Pauliin oli pitkä, eikä ollut rahaa rautatiepilettiä ostaa, jäivät heiltä luvatut palkkarahat nostamatta. Toiviomatkalle hekin olivat lähteneet erään Hampurissa asuwan suomalaissyntyisen Brasilian waltion asiamiehen toimesta: Menomatkalla kohdeltiin siirtolaisia ystäwällisesti, ruoka oli wapaa ja elämä kaikin puolin siedettäwää, lukuunottamatta tietenkin joitakin aina matkan warrella sattuwia ikäwyyksiä. Päästyään wihdoin määräpaikkaansa S:t Catherinan waltiossa suomalaiset täydellä innolla ryhtyiwät korpea perkamaan siinä mielessä, että jäisiwät elämänsä ajaksi sinne. Ponnistus kesti vain muutaman vuoden ja Argentiinassakin kituutettiin, kunnes 20 vuotta myöhemmin sinne muutti pienviljelijäperheitä Itä-Suomesta. Tämä tapahtui lähes 20 vuotta ennen tunnetuimman Brasilian suomalaisen siirtokunnan Fazenda Penedon perustamista Rio de Janeiron osavaltioon. Joidenkin hän arvelee olevan välinpitämättömiä sille, missä elää kituutetaan: He owat niitä oikeita maailmanmatteja, jotka luulewat olewansa kotonaan kaikkialla, mutta joilla ei ole kotia missään. Matkalla syntynyt Väinö menehtyi ja haudattiin Atlantille. Naukkarisen (s. Mutta heidän matkansa muuttui harhailuksi, joka päättyi sillä, että joutuiwat kurjassa tilassa Rio de Janeiroon, mistä sikäläinen Wenäjän konsuli waltion kustannuksella toimitti heidät kotimaahan takaisin. Suomalaisia uhkasi perikato. Tämä oli suurin pettymys. Useat siirtywät Pohjois-Amerikkaan, jotkut Euroopan waltioihin – ehkä muutamat Suomeenkin. lähettämässään kirjeessä, että heidät on valtio myynyt jollekin isotilalliselle aatelille kontrahdin kautta työorjiksi, koska heillä ei ollut varoja suorittaa valtiolle velkaa, johon he työttömänä aikana olivat joutuneet valtion ruoka-avustusten kautta. Kuume oli alkanut raivota ihmisparoissa, eikä ollut lääkkeitä, lääkäristä puhumattakaan. Tervajärveläisen Heikki Naukkarisen (s. KUVAKAAPPAUS VERKOSTA JS NRO 22 1912. Juho Silanen avioitui vuonna 1913 Emma Ahokkaan kanssa, perhe kasvoi ja otti muuttokirjan Venäjälle. Oulun seudulta lähteneitä siirtolaisia saapui elokuun alussa 1912 Brasilian valtion kyydillä Lyypekistä Helsinkiin höyrylaiva Linneassa. 7 k. Pelkkien kulkupuheiden ja kuwittelujen nojalla owat he walmiit panemaan omansa ja koko perheensä tulewaisuuden ja onnen alttiiksi mitä suurimmille waaroille. Sieltä palattiin Suomeen, sillä Juho kuoli Pieksämäellä vuonna 1928. Kouluja perustetaan ja Brasilian valtio tukisi siirtolaisia kuuden kuukauden ajan, jos alku takkuaisi. 1976) kuudesta alle 17-vuotiaasta lapsesta tytär Hilma kuoli Brasiliassa 6-vuotiaana palohaavoihin. 1910-luvun suomalaissiirtolaisuus Brasiliaan liittyy saksalaisten ja italialaisten jo 1800-luvuilla Etelä-Brasiliaan perustamiin siirtokuntiin, erityisesti Santa Catarinan osavaltiossa. Juho ja tytär Lempi Maria palasivat Suomeen. Eräs jo Brasiliasta palannut jaakkimalainen kertoikin kokemuksistaan, kuinka Morawetzin lupaukset eivät pitäneet kutiansa. Ensimmäiset Latinalaisen Amerikan suomalaiset siirtokunnat perustettiin vuonna 1906: Ponnistus-niminen kylä Kuubaan ja Colonia Finlandesa Argentiinan Misiones-territorioon. Paluumatkalaiset olivat Rio de Janeirossa tavanneet juhannuksen aikaan noin 80 Karjalasta, osa Jaakkimasta, värvättyä siirtolaista, joita he turhaan olivat kehottaneet palaamaan takaisin. Matkat olivat Euroopasta vapaat, asunto, ruoka, lääkärien hoito, kylvövilja ja työkalut ilmaisia. Laajempi artikkeli kertoo, että Jaakkimassa noin 90 perhettä harkitsi muuttoa uudisviljelijöiksi Brasiliaan. Venäjän valtio maksoi heidän paluumatkansa Rio de Janeirosta. Osoittautui, ettei perillä oltu valmisteltu siirtolaisten tuloa, yli kuukauteen ei ollut työtäkään saatavilla ja vaimot ja lapset sairastivat. viiva). Maksuissa viivyteltiin, saksalainen valtion agentti sanoi aina: "Morgen, Morgen" – huomenna..
Kokouksessa hyväksyttiin Karjalan Liiton strategia vuosille 2027– 2029. Jäsenmaksut: Varsinaiset henkilöjäsenet 15 €/ vuosi, varsinaiset ja oikeuskelpoiset yhdistykset ja säätiöt 60 €/ vuosi. Karjalan Liiton liittokokous linjasi tulevaisuuttaan ja luovutti Pro Carelia -ansiomerkin museonjohtaja, FT, Tarja Raninen-Siiskoselle. Näyttely vaihtuu kesän aikana, josta ilmoitetaan muun muassa museon facebook-sivuilla. Karjalasta, lotista tai sotaveteraaneistakaan ei tuolloin ollut lupa ainakaan kovaan ääneen puhua. Yhteydenotot lahjoitusasioissa Raija Rapoon (raija.rapo@netikka.fi) tai museon hallituksen jäseniin. Se kertoisi ohikulkijoille, että nämä edesmenneet ovat päätyneet Pohjanmaalle Karjalasta ja mitä luultavimmin luovutetulta alueelta. Liiton hallituksen puheenjohtajana valittiin jatkamaan professori Martti Talja , 1. varapuheenjohtajaksi museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen ja 2. Minkäs historialle voi. Muistin Lahdenpohjassa syntyneen äitini pitäneen Karjalan vaakunaa turhan sotaisena. Mitä enemmän mietin, sitä paremmalta ajatukselta Juuret Karjalassa -merkki tuntuu. Jotkut karjalaisten seurat ovat ostaneet niitä luovuttaakseen sopivissa tilaisuuksissa kiitokseksi aktiivijäsenilleen, mutta yhtä hyvin merkillä voi onnitella ylioppilaita, kastettavaa lasta tai syntymäpäiväsankaria. Pohjois-Karjalan museonjohtajana hän on ollut keskeisessä roolissa, kun Museo Eliel avautui yleisölle vuonna 2025 Joensuussa. Sihteerin tointa jatkaa Merja Härkönen , jäseninä toimivat mm. 050 368 97 74, s-posti: anja. Tunnus on realistinen ja kertoo selvästi Karjalan alueesta idän ja lännen välisenä rajamaakuntana. Museoyhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Kari Rapo , Pekka Sihvosen toimiessa varapuheenjohtajana. • Pysyt ajan tasalla: Saat ensikäden tietoa yhdistyksen toiminnasta, tutkimusprojekteista ja tulevista tapaamisista. Kumpaisenkin elämä päättyi 1960-luvulla Seinäjoella, jonne heidän evakkotiensä vuonna 1949 päätyi. varapuheenjohtajaksi valittiin talousja hallintojohtaja Outi Örn ja 2. Meidän tehtävämme on varmistaa, että arvokas perintömme säilyy sukupolvelta toiselle. varapuheenjohtajaksi valittiin kunnanjohtaja Pekka Määttänen . 8.6.2026 – No 3 – 7 Ystäväni oli nähnyt hautakiveen kiinnitetyn Juuret Karjalassa -merkin Vaasan hautausmaalla. Kannatusjäsenmaksut: henkilöt 15 €/vuosi, kannattaja yhdistykset ja säätiöt 30 €/ vuosi. Merkki kivessä pysäytti ja herätti uteliaisuuden Hautakivet voisivat kertoa enemmän Nykyiset hautamuistomerkit kertovat poisnukkuneista kovin vähän. Päätöksiä tehtiin ja käytiin läpi niin yhdistyksen toimintakertomus, tilit ja tilinpäätös vuodelta 2025 kuin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2026, mitkä kaikki myös hyväksyttiin. • Tuet kulttuuriperintöä: Jäsenmaksullasi ylläpidämme museon toimintaa, arkistoimme historiaa ja järjestämme tapahtumia. Voisinko kiinnittää Juuret Karjalassa -merkin isovanhempieni hautakiveen. Pro Carelia -ansiomerkin saanut museonjohtaja Tarja Raninen-Siiskonen (FT) on edistänyt karjalaisen kulttuuri-identiteetin ja siirtokarjalaisuuden näkyvyyttä. Luulen, että tämä aika on siihen kypsä. Materiaaliltaan se on messinkiä ja sen halkaisija on kahdeksan senttiä. Seuraavan kolmen vuoden toimintateemaksi vahvistettiin ”Kulttuuriperintö siltana nykykarjalaisuuteen”. Hän kertoo, että Juuret Karjalassa -laatan voi hautakiven lisäksi kiinnittää vaikka omakotitalon tai kesämökin ”ovimerkiksi”. kaarina.seppa@gmail.com 2. Kokouksen puheenjohtajina toimivat Kirsi Juura (Jääski-seura ry), Simo Karetie (PÄÄSKY ry) ja Pentti Mäkinen (Kivennapaseura ry). Raija Rapo Lumivaara-Museo ry:n vuosikokous Lumivaara elää muistoissamme ja teoissamme. Ei ollut, mutta halusin ottaa salaperäisestä vaakunamerkistä selvää. Strategia korostaa jäsenyhteisöjen vahvistamista, karjalaisen kulttuuriperinnön vaalimista sekä yhteistyön lisäämistä eri toimijoiden kanssa. Museon näyttelyt haastavat kävijöitä pohtimaan karjalaisuutta osana Suomen historiaa ja nykypäivää. varapuheenjohtajaksi yrittäjä Markku Pärssinen . Oikeuskelpoinen yhteisö (rekisteröity) 60 €/vuosi Yhdessä pidämme Lumivaaran tarinan elävänä. Valokuvassa näkyi hautakiveen kiinnitetty pyöreä Karjalan vaakuna Juuret Karjalassa -tekstillä. Vaakunan sanoma kumpuaa siis karusta tosielämästä. Liittyminen on helppoa: 1. Laatta sopii moneen tarkoitukseen Saan Karjalan Liiton kautta tietää, että merkkiä myy Päijät-Hämeen piiri. Toki poikkeuksiakin löytyy ja jotkut omaiset haluavat nykyäänkin merkitä läheisensä ammatin näkyviin. Ammatin poisjättäminen liittyy siihen, että sotien jälkeen sääty-yhteiskunnasta haluttiin eroon ja tasa-arvoa haluttiin edistää myös hautausmailla. Miten liityn. KUVA KARJALAN LIITTO/MERVI PIIPPONEN KUVA HELENA KUJALA Lumivaara-Museo ry:n vuosikokous pidettiin 28.4.2026. Tervetuloa mukaan! Lumivaara-Museo ry Hallitus Tervetuloa vaalimaan historiaa – Liity Lumivaara-Museo ry:n jäseneksi!. Haarniskoitu käsi, joka pitelee suoraa miekkaa, kuvaa länttä ja rengaspanssarin peittämä käsi ja käyrä sapeli, tarkoittaa itää. Tilintarkastajana toimii Sirpa Kuismin ja varatilintarkastajana Harry Jääskeläinen . Uusille jäsenille on tiedossa pienoinen lahja liittyessään Lumivaara-Museo ry:n jäseneksi. Päätös vahvistaa Liiton elinvoimaisuutta, koska se tukee jäsenyhteisöjä. Vastaanota lahjasi: Kun maksu on kirjautunut, lähetämme kiitoksen postitse vuoden 2026 aikana. Otan yhteyttä sen varapuheenjohtaja Liisa Korpelaan . Maksa jäsenmaksu 3. Heraldisen tunnuksen historia on pitkä, sillä se vakiintui käyttöön jo yli 400 vuotta sitten eli vuonna 1562. Kokouksessa valittiin myös liittovaltuuston jäsenet ja varajäsenet. Se onnistuu parhaiten teettämällä merkkiin vaikkapa kultasepänliikkeessä pienet reiät ruuveja varten. Raninen-Siiskosen johdolla museo on tavoittanut merkittävästi yleisöä ja tuonut karjalaisuutta koskevia teemoja julkiseen keskusteluun sekä saanut niille kansallista medianäkyvyyttä. Lumivaaralaisia esineitä otetaan edelleen vastaan samoin valokuvia, kirjoja ja muita dokumentteja. Milloin on taisteltu sen kuulumisesta Ruotsille, milloin Venäjälle ja 1900-luvulla sen kuulumisesta Suomelle. Onhan siinä kaksi miekkaa, jotka taistelevat yläpuolella näkyvästä kruunusta. Anja Seppä ja uutena Tea Itkonen , varajäseninä Raija Pitkänen ja Liisa Mäkinen , rahastonhoitajana Raija Rapo, joka toimii myös näyttelyvastaavana yhdessä nimetyn toimikunnan kanssa, johon kuuluvat Merja Härkönen ja Sirpa Kuismin . Juuret Karjalassa -laatan on suunnitellut Sirkku Lindstam ja sitä myydään 50 euron hintaan + postituskulut. Ilmoita tietosi Anja Sepälle, puh. Liittovaltuuston puheenjohtajaksi valittiin tuotekehitysjohtaja Saara Pöyri ja 1. Myös uudet jäsenet ovat tervetulleita! Tule tutustumaan Lumivaara-Museoon. Karjalan alue on vuosisatojen ajan ollut lukuisien sotien tanner. Erikoisetu vuodelle 2026! Haluamme kiittää jäseniämme aktiivisuudesta. Helena Kujala Hautakiveen kiinnitetty messinkilaatta on kooltaan 80x3 mm ja sillä voi kertoa, että edesmenneiden juuret ovat Karjalassa. Jäsenenä olet mukana mahdollistamassa tätä tärkeää työtä. Merkkiä saa ostaa lähettämällä sähköpostia osoitteeseen liisa.korpela@phnet.fi tai soittamalla 044 5908 748. Karjalan Liiton sääntömääräinen liittokokous pidettiin lauantaina 25.4.2026 Helsingissä Karjalatalolla. Mummo oli syntynyt Reuskulassa ja ukko Pajasyrjässä. • Yhteisöllisyys: Pääset osaksi porukkaa, jolle Lumivaaran juuret ja historia ovat sydämen asia. Museon tiloissa, Virtain Killinkosken Wanhalla tehtaalla, on vielä toistaiseksi Lumivaaran kirkon 90-vuotisjuhlanäyttely. Hän kysyi oliko se minulle tuttu. Syntymistä ”väärällä” puolen rajaa piti ehkä hävetä vielä 1960-luvulla. Tänä vuonna keskitytään muun muassa jäsenhankintaan. –Olemme myyneet laattaa hiljakseen koko 2000-luvun ajan. Kaikki vuoden 2026 jäsenmaksun maksaneet saavat: Pienen kiitoslahjan suoraan postilaatikkoon! > Se on pieni muisto meiltä sinulle – osoituksena siitä, kuinka tärkeä osa yhteisöämme olet. Karjala seisoi tuohon aikaan Ruotsin kuningaskunnan itäisenä suojamuurina Venäjää vastaan. Miksi kannattaa liittyä. Talouden osalta liittokokous päätti, että jäsenmaksuja ei koroteta vuosina 2027–2029. Isovanhempieni hautakiveen on nimien lisäksi merkitty vain heidän syntymäja kuolinpäivänsä. lähde: karjalanliitto.fi Karjalan Liiton liittokokous 25.4.2026 Karjalan Liiton puheenjohtajisto kaudelle 2026-29: Markku Pärssinen, Tarja Raninen-Siiskonen, Saara Pöyri, Martti Talja, Outi Örn ja Pekka Määttänen. Liiton puheenjohtajisto valittiin vuoden 2029 loppuun saakka
Tea Itkonen. kertomaan napakasti toiminnastanne ja kutsumaan siihen mukaan yleisössä olevia, ei vielä sukuseuroissa jäseninä olevia, mutta potentiaalisia uusia jäseniä. Ihmeesti ilman laulumonisteitten sanoja nousivat mieleemme lukuisat lapsuuden ajan laululeikit, kuten tunteellinen Kas kuusen latvassa oksien alla… tai Koivun oksaan korkealle teki peippo pesän…, kun kevätmielellä oltiin. 8 – No 3 – 8.6.2026 Etelä-Suomen Lumivaaralaisten ja Suur-Jaakkimalaisten tarinatorstai ”Ja vanhakin nyt nuortui kuin lapsi leikkimään…”, kun ”lintu lensi oksalle ja lauloi niitä näitä…” Näin voi tiivistää Etelä-Suomen Lumivaaralaisten järjestämän keväisen Myö yhes Tarinatorstain 23.4. Leikkimielisiä rangaistuksia tuli, jos ei tiennyt vastausta. Pyydänkin ottamaan yhteyttä Matti Tiilikkaan juhlan tiimoilta ja toimitukseen näyttelyn osalta. Suur-Jaakkimalaiset auttoivat kahvittamisessa. Mukaan pääsimme leikkimään me vanhatkin yhdessä Kissaa, Possuja ja siilejä sekä monille niin tuttua Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä… Tarinatorstain alustuksessaan Karjalaisesta leikkiperinteestä Anu Teristö tähdensi seuraavia näkökulmia: • Leikki onkin osa karjalaista elämäntapaa. Keväisen leikkimielisen Tarinatorstain päättyessä oli ilo kiittää esiintyjävieraita ja osanottajia, jotka kaikki toivat leikkikortensa kekoon yhteiseksi rakennukseksi. Matti Tiilikalta on tulossa sukuseuroille virallinen kutsu juhlaan. Tuosta leikistä lienee periytynyt nykylapsienkin suosima Karhu nukkuu talvipesässänsä… • Sääntöjen joustavuus oli tyypillistä karjalaisille leikeille. Sinikka Kinnunen Tarinatorstain kokoaja ja juontaja Kultainen portti -leikkiä ohjaamassa Anu Teristö ja Marja Toivonen PKN ry:stä. • Leikeille oli ominaista elävyys, välittömyys ja kyky luoda iloa niukoistakin tarvikkeista, kun leikkikaluina käytettiin kiviä, käpyjä, puupalikoita ja räsyjä. Eipä ole turhaan aikanaan opeteltu ulkoa vanhoja koululauluja! Ilo irtosi Tarinatorstain osanottajissa, kun odotetut vieraamme Pääkaupungin Karjalaisista Nuorista 5-10-vuotiaitten lapsiryhmä Vunukut kansallispuvuissaan pääsi esiintymisen vauhtiin ohjaajiensa Anu Teristön ja Marja Toivosen kanssa. Tervetulloo rohkeesti mukkaa seuraaviin syksyn Tarinatorstaitapahtumiin! Niistäkin ilmoitetaan tulevissa Jaakkiman Sanomissa. syntymäpäiväjuhlien ohjelmaan. Karhusilla-leikissä valitun karhun ympärillä lapset rohkaisivat itseään laulamalla marjoja poimiessaan. Kilpiön sukuseura ry:n vuosikokous lauantaina 1.8.2026 klo 10 alkaen Riihimäellä, Teatteritalo Riihimäki, Hämeenaukio 1. Laulusessio päätettiin Karjalaisten lauluun. jossa esittelemme Jaakkimaa monelta kantilta, myös alueen sukuja. Tytöt ja naiset asettuivat tuvan toiselle, miehet toiset puolelle. Vaikka maakuntia ei ole enää olemassa, niin näitä lauluja lauletaan edelleen monissa tilaisuuksissa ympäri Suomea. Yleisö sai laulamisen lisäksi mielenkiintoista tietoa laulujen taustoista ja syntyhistoriasta. Leikkiä johti tavallisesti valittu vanhempi henkilö, joka esilaulajana vei leikkejä eteenpäin. Kiitos yhteistyöstä Karjalan Liitolle ja Suur-Jaakkimalaisille! Tea Itkonen, pj Pakkasten sukuseura kutsui laulamaan Maakuntalauluja Karjalatalolla Riitta, Jussi ja Anssi Hirvosen trio juonsi, laulatti ja säesti Pakkasten sukuseuran ideoiman kaikille avoimen maakuntalaulutilaisuuden. Soittimia ei useinkaan ollut. Tanssillisia piirileikkejä ja muita vanhoja perinneleikkejä saimme nauttia heidän ohjelmassaan: Kultainen portti, Kävi pukki tietä myöten tai Sokkopörri. Nostetaan pitäjän lisäksi myös alueemme suvut esille pitäjäjuhlan yhteydessä. Kalevalaisilla yksinkertaisilla sävelillä onnistuvat monet perinnelorutkin, kuten Oli ennen onnimanni… piiristä tehden portteja, tukkia tai lankarullaa, jota keritään sitten auki. Ilmoittautumistiedot seuraavassa jäsentiedotteessa sekä sukuseuran verkkosivulla. Arvoitusleikit kuuluivat osanottajien mielessä vielä -60-luvullakin esim. Yhteisöllisissä leikkihetkissä nuoret kuin vanhatkin kokoontuivat sunnuntai-iltaisin talon isoon tupaan leikkimään. Tervetuloa Kilpiön sukuseuran hallitus Alueemme sukuseurat hoi! Lämpimästi tervetuloa syyskuiseen Jaakkiman pitäjäjuhlaan! Odotamme teitä päiväjuhlaan 13.9. Muistelimme perinteisten ulkoleikkien aloitusloruja Entten tentten teelikamentten tai Maalari maalas taloa sekä monia lapsuuden pihaleikkejä: puuhippaa, Vinkkiä, Kymmentä tikkua laudalla, Peiliä, Tervapataa, Polttopalloa, keinulaudalla hyppäämistä, ruutuhyppelyjä tai laulaen Hurahura häitä ja piirissä Tulkaa lapset tulkaa, leikkimään tulkaa… Ulkoleikkien muistoja oli mielessä monella. Nyt saimme laulaa myös ne harvoin lauletut riimit. Mutta leikki oli ennen myös valmistautumista aikuisten oikeisiin töihin, kuten, heinänteko, metsästys tai kodin askareet. Mökkikauden avaus ja puutarhojen kutsu varmasti verottivat osallistujia, mutta laulamisen ilo ja hauskat haastelut kahvipöydissä palkitsivat järjestäjiä. Järjestämme myös pitäjäjuhlan yhteydessä näyttelyn Seinäjoen kaupunginkirjastossa 15.8.-30.9. KUVA SINIKKA KINNUNEN Kokoonnuimme aurinkoisena kevätsunnuntaina 3.5. Kaikki kukat saivat kukkia, kun muistojen kätköistä nousivat niin pienten lohtulaulut ja -leikit Körö körö kirkkoon tai Aa Aa Heikki tai sormileikit Harakka huttua keittää, Hämä hämä häkki kuin nuotanvetotai soutuleikit Veetään nuottaa, Souvetaanpas Sorolaan tai nykymuunnelma Souvetaan, souvetaan, pitkä matka mummolaan… –Tekipä hyvvää vanhojenkin hartioille tuo soutaminen ja nuotan veto, totesivat leikkeihin innostuneet osanottajat. • Vauhdikkaista vanhoista ulkoleikeistä, usein eläinaiheisista, kuultiin esimerkkejä: Ketun ajossa pihalla leikittiin ajojahtia, jossa ”kettujen” hännät olivat nenäliinoja tai puun oksia. Karjalassa sanonta ”Leikki on lapsen työtä” pitää paikkansa edelleenkin. Nykyisen aivotutkimuksen mukaan tiedämme ja monet olemme kokeneet, miten muistisairaina tai elämän viimeisinä aikoina juuri lapsuuden tutut laulut ja virret säilyvät muistissa viimeisinä. Säännöt syntyivät usein leikkitilanteissa ja niitä muunneltiin paikkakunnan, jopa kylienkin mukaan. Mietipä lukiessasi eteenpäin, mitkä kaikki kerrotuista leikeistä ovat sinulle tuttuja! Makoisten piiraskahvien jälkeen kielet kirposivat laulamaan, leikkimään ja muistelemaan entisten karjalaisten lasten ja nuorten perinteisiä leikkejä. • Näytelmäleikit lauluineen ja runoineen olivat ohjelmassa juhlapyhinä, kuten jouluna, tai hääjuhlissa. Esilaulaja-leikkijää seurataan ja yhdytään laulusäkeen kertoon tai kaikuna laulaen. laulamaan kaikki historialliset maakuntalaulut Karjalatalolle Riitta, Anssi ja Jussi Hirvosen loistavalla johdolla. Ennen tilaisuutta nautittiin kohvit sukuseuran sihteerin Tuija Ijäksen leipomia makoisia piiraita ja pullaa kyytipoikina. Ka, keit meit ny onkaa: Sikkiit, Kilpiit, Kaartiset, Kuismin/Kuismassii, Jaatissii, Pakkassii, Jaatissii, Paganuksii, Kiukkossii, Rapoloit, Heinossii, Rätylöit, Lappalaissii, Natriloit, Sihvossii, Sinkkossii, Nukarissii, Kuntsiloit, Ristolaissii, Levosii, Malisii, Kauppisii, Tapanaisii, Haakanoit, Veijalaisii, Teräväisii, Tarkkossii, Pitkässii, Talikoit, Uimossii, Kapasii, Pääkkössii ja nii eillee – paljon, paljon vielä enemmän on sukunimiä ja sukuja entisen Jaakkiman suurpitäjän alueella ja jonkinlaiset, usein moninkertaiset, linkitykset avioliittojen kautta eri sukujen välillä. Yhteystietomme löydät sinisestä laatikosta sivulta 12. Kanttori emerita Riitta juonsi tilaisuuden, kanttori Jussi johti yhteislaulua ja oopperalaulaja emeritus Anssi säesti laulut. Karjalatalon yläsalissa, aiheena Karjalaiset perinneleikit. Osa laulun säkeistöistä on meille karjalaisjuurisillekin tuntemattomia
Sit setä sano, jot miehä isälleis sanomua, jot eik hiä valjastaisj hevost, sill aikua myö lähtijät syyvviä. Oinaanvaaran niittyjen kohdalla sai joki taas huomattavan lisäveden Ukonmyllynojasta. Katselmuksen oli tarkoitus edetä ensimmäisenä päivänä Laatokalta Lagerlinnin koskelle ja jatkua toisena päivänä Iijärvelle asti. Heti joelle tultua olikin siinä vastassa pienoinen koski, jota sanottiin Inniskaksi. Sen kuin vaan hitaasti kulkien kävellä pitkin joen rantoja, ja silloin tällöin hieman pakran kärellä tyrkätä tukin päätä irti rannasta. Rannat vesistön varrella ovat enimmäkseen metsää kasvavia ja hyvin korkeita. Siellä tukkipoikakin sai täysin mielin laulaa lempilauluaan ”Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla”. Setä sano, jot hevosmies istuu ajjais aina oikiil puolella, jot näkköö sielt remmit, onko ne paikallua. (Kotus) Tiä on tapahtunt 1900-luvun ensimmäisellä vuoskymmenellä. Puopo hak kuopasta voipytyn ja toi sen meille mukkua. JAAKKIMAN SANOMAT 7.7.1926. Muistella paikkoja, paikannimijä sekä sitä kielenkäyttyy, mikä meillä olj sillo siellä. Kalastusta harjoitetaan vesistössä vähemmässä määrässä, sillä joen suunpuolessa sijaitsevien vesilaitosten poikki vesistöön ulottuvat kalalaitteet estävät kalan nousun. Tukinuittoa toimitetaan vesistössä keväisin hyvinkin runsaasti ja vesistöä varten on laadittu lauttaussäännöt. Heinäkuussa 1927 rantakatselmuksen kutsui koolle Laatokan Puu Oy. 8.6.2026 – No 3 – 9 Lumivaaran kunnan päällikkö Pekka Härkönen muisteli taannoin Jaakkiman Sanomiin Ihalanjokea, joksi hänen kotikylänsä kohdalla Iijokea nimitettiin. Sit myö lähdettiin pihast ajamua mua. Tähän asti olikin uittomiehillä helpot oltavat. (Koko tarinan voit lukea Pajasyrjän ja Kukkalammin kyläkirjasta) Pajasryjässä syntynyt Pentti Puputti kuvitti lehteä 1990-luvulla. Nämä kosket kun olivat pitkät ja kiviset, niin varsinkin pidemmät puut helposti tarttuivat kiviin ja rantoihin kiinni, ja silloin oli ruuhka valmis. Meil olj kaivo ja povaveina siin tien varrella. Siinä usein uittomiesten valppaudesta huolimatta pääsi syntymään ruuhkia, joiden selvittäminen otti aikaa ja tupakkaa sekä uittomiesten voimia ja märkiä saappaita sekä housujakin. Minnuu ei tarvint toista kertua käskii. Huhtikuussa 1924 Annalan Kartano O.Y. Jaakkiman Sanomissa julkaistut ilmoitukset kuuluttavat miehiä uittotöihin tai rantakatselmuksiin. Näistä Oritkoskista kun selvittiin alas, niin veden virtaaminen taas tasaantui, ja laski pois yhteismetsän puolelta oinaanvaaralaisten maiden puolelle. Ahlströmin anomuksesta puiden uittoa koskien. Äit alko suhertua miul piälle, mitä parasta löys. Myö oltii siin valmiina lähtemiä, ni isä ottua liivin taskustua kellon ja antua setälle sekä sanoo, jot vie tämä uurmuakaril, ku tiä ei oikein hyväst käy. Jospa matkaisimme uitto miesten mukana seuraamaan joenvirran juoksua. Viel huus peräst, jot saisi tuuva vinkerporillise lantun siemenii. Paitsi tavallisimpia kalalajejamme haukia, ahvenia ja särkiä, tavataan vesistössä myös lohta niinkin ylhäällä kuin Mikkelinmäenkosken yläpuolella. Kokouksessa sovittaneen mm. Kaikki vaatimukset oli tehtävä paikan päällä katselmuksessa sillä uhalla, että sen jälkeen niitä ei otettaisi enää huomioon. KUVA ETELÄ-SUOMEN LUMIVAARALAISET RY Juho Härkäsen taloon Ihalaan kuulemaan ja päättämään O. Setä otti miut mukkuase kärrilöihe Yhten uamuna Yrjö-setä sano miul, jotta hiä lähtöö tänäpäivän käymiä Lopotis. Mie juoksin kiireest setälle sanumua, jot isä lupasj. Otti Piijju-tamman tallista ja valjasti niihi kärrilöihe sen. Mainittu Iijoki muodostaa useita koskia, joista jokea alaspäin tultaessa ovat mahtavimmat Oritkoski, PurmonTarinaa Iijoesta ja Ihalanjoesta koski, Mikkelinmäenkoski, Vavulinkoski, Meriänkoski, Linninkoski, Rekukoski, Lumivaarankoski, Kontionvaarankoski, Kuisman ylimmäinen koski ja Tirrinkoski. Ko puapo olj jo kerent männä povarinnua, hiä huus sielt ovelt, jot tuo hänelle röijyvuate ja kaklavuote. Silloin sai tukkipoika näyttää, mihin se pystyi. Koitan tässä muistella sitä reissuu, niinku se tovellisuuvvessa tapahtu. Isä lupas kohta, jot mäne vua. Hiä vet karjalan kärrit tallin luhilt ja laitto eväsheinät kärrille. Myö syötiin siin setän kansa, mitä puop olj pöytiä laittant. Ennen tukkien laskua jokeen, on tarjolla propsin tekoa. Oinaanvaaran kylän kohdalla oli taas noin 500 metriä pitkä ja kivikkoinen Purmonkoski, joka lieneekin ollut tämän joen kiusallisin koski uittomiesten kannalta. Torvinen. Vielhä ne kengätki löyty jalkoihi. Mie juoksin isän luokse. Täällä on useita taloja, joissa uittomiehet ovat saaneet ystävällisen vastaanoton ja kortteerejakin. Iijoen koskista Tähän päättyi Pekka Härkösen kertomus, mutta Iijoki jatkaa kulkuaan. Setä ottua sen ja pannoo taskuuse ja sannoo, jot sinne Nuunkforssile pitänöö viijjä. Myö kömmittii sitten kärrilöihi. Eihä siellä Lopotissa taija muita uurmuakarloita olluakkaa. Häyhä rajatonta määrää työtä hevosmiehille rankojen vedossa sekä työtä niiden uittajille Ihalan ja Kumolan joissa. Eihä sillo pienil pojil olt pukuloit, vua jonkunlaiset pöksyt ja lyyssi sekä lippahatun reuhka. Valoaine olj ihan välttämätön, ku siel ei olt sähköjä. Mutta sitten kun tultiin Oritkoskille, oli uittajilla sitä enempi hommaa. Hyvällä lapsella on monta nimeä, ja hyvä lapsihan tämä Lumivaaran kunnan halki juokseva joki olikin sen vaikutuspiirissä asuneille. Tämä oja usein toi puitakin lisää uittomiesten kuljetettavaksi. Uitot aiheuttivat vahinkojakin Metsien taloudellinen hyödyntäminen suuremmassa mittakaavassa alkoi 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tea Itkonen WIIPURI 1.5.1897 Koslova poja Lopoti reissu Martti Pekkinen Kukkalammilta (ent. Sit mie juoksin äitin luokse ja sanojn hänelle, jot mie piäsen setän kans Lopotti käymiä. Tähän asti olikin tultu pääasiassa metsäisiä maisemia. Jaakkiman pitäjässä kotipaikkaoikeutta nauttiwa Miklin sahaja myllyosakeyhtiö on saanut luwan uittaa metsäntuotteita Jaakkiman pitäjän Miklinjoessa ehdolla, että uitto on saatettawa loppuun ennen ensi kesäkuun 15 päiwää. Ilmoitukset rantakataselmuksista kutsuivat rantojen omistajia tarkastelemaan uittojen aiheuttamia vahinkoa, jotka uittoyhtiöt ovat velvollisia korvaamaan. jatkuu ... Wiipurilaisissa vuoden 1897 huhti-toukokuun vaihteen päivälehdissä tarjosi A. Tarkastuskertomukseen liittyy myös kuvausta Iijoen koskista: Kysymyksessä oleva Iijoki, jossa Mikkelinmäenkoski sijaitsee, saa alkunsa Iijärvestä, joka saa vetensä pienempiä jokia myöten useammasta järvestä. Vielä löytyy Vavulinkoskessa valmiit patolaitteet ja on täällä toimitettu lain mukainen katselmus. Vähän ennen siltaa sai joki lisää vettä Tyrjän puolelta tulleesta Huhtalammesta laskevasta joesta. Kysymyksessä oleva koski sijaitsee noin kolme kilometriä ylempänä sitä kohtaa, jossa karjalanrata menee joen poikki. Vain muutamia iijärveläisten ja tyrjäläisten niittyjiä ja suoviljelyksiä oli ollut joen rantamilla, ja taloja ei lähelläkään. Vesilaitoksia on tämän joen varrella ainakin seuraavissa koskissa Mikkelinmäenkoskessa, Linninkoskessa, Kuisman ylimmäisessä koskessa ja Tirrinkoskessa. Lumivaaran yhteismetsä se siinä välillä olisi luku sinänsä. Isä läkski paikalla touhuu. Puita siihen pikkukoskellekin piti laskea vähitellen, ettei joki heti alkuun päässyt tukkeutumaan, ettei olisi tullut ruuhka, jonka selvittämisessä olisi helposti tukkipoikien housut olleet vaarassa kastua. ottaa hyvillä työpalkoilla työmiehiä Iijoen varsille tukin uittoon. Toukokuussa 1916 kutsutaan Uittomiehiä Ihalanjoessa eli Iijoessa Ihalan tienoilla. Koslova), nauhoitus 1976. Y. Vielä maantien alapuolella sai vesi ja sen mukana olleet puut lasketella hiljalleen suomaisemia pitkin mutkitellen aina Lumivaaran yhteismetsän puolelle asti. Samoten juoksutti kirassilänkin, jottei se vua olla unohtuisj kottii. Lähtisit, jot näkisit millaine se kirkonkylä on. Heinäkuussa 1938 kokoonkutsujana oli Pitkäranta Oy:n Metsäosasto, jolloin kuljettiin päinvastaiseen suuntaan, ensin Iijärven laskusuulta Ihalan koskelle ja toisena päivänä sieltä Kumolan jokisuulle. Hiä olj pihalla jottai tekemäs. Puut joita uitettiin, oli jo ennen joen suulle tuloa uitettu lautoissa yli järven tai keräilty järven rantamilta, odottamaan joen suulla pääsyä joenuomaan. Joki sai alkunsa Jaakkiman puolella olevasta Iijärvestä. Iijoki purkaa vetensä Laatokkaan Lumivaaran pitäjän alueella ja joen koko pituus on noin 25 kilometriä. Kun tästä vaikeasta koskesta selvittiin, niin tultiinkin sitten jo Mikkelmäkeen, joka oli Oinaanvaaran kylään kuuluva erillinen osa. Isä olj suont sil aikua hevosen valjaisii ja vuotti pihalla meitä. Tämä järvi olikin huomattavan iso, ehkä siinä 7– 8 kilometriä pitkä. Mutta nyt kun tultiin Oinaanvaaran puolelle, tuli enempi viljelyksiä näkyviin ja talojakin lähemmäksi. Poikkeuksen tekee Mikkelinmäenkosken yläpuolinen alue, jossa ranta on luonnon niittyä ja osaksi viljeltyä, ja on ranta verrattain alavaa sekä osaksi veden vaivaamakin. Mainittakoon myös toinen jaakkimalainen uittojoki, nimittäin Nivanjoki, jossa tapahtuvasta uitosta ilmoitti mikliläinen yhtiö Maakansa-lehdessä 31.3.1914. Joki vaihtaa nimeään aina läpikuljettavan kylän mukaan Iijoen tapaan: Nivanjoki – Miinalanjoki – Miklinjoki ennen kuin se laskee Laatokkaan Miklin kylässä. Mie ko kysunj hänelt, jot suonks mie lähtii setän kanss Lopotti-reissulle. korvauksista. Joen alajuoksu kun kulkee Kumolan kylän halki, niin siellä kutsuttiin jokea Kumolanjoeksi. Ihalassa jokea kutsuttiin toisinaan Linnin joeksi, kun Linnin talo ja aikoinaan mylly sekä meijerikin olivat joen partaalla. Kun tästä pikkukoskesta päästiin läpi, tultiin isoille alaville suomaisemille, jossa vesikin kulki hiljalleen, kierrellen ja kaarrellen Iijärven suota pitkin Tyrjän-Iijärven maantien sillan alle. Jaakkiman Lehti 5.11.1924 kertoo toimista, joihin valtio on ryhtymässä omistamansa Mikkelinmäenkosken rakentamiseksi. Katselmus aloitetaan Putaalta, ensimmäisenä päivänä etetään Metsämikliin asti ja seuraavana päivänä katselmus jatkuu Laatokkaan asti. Vuoden 1938 toukokuun lopulla pidetän rantakatselmus Nivanjoella, kokoonkutsujana on uittaja nimeltä U. Viel sano, jot kiiäppäs isältäis kysymiä, jot laskooks hiä siut miu mukkua
V. Linnien tyttärestä Evistä tuli opettaja Jaakkiman kirkonkylän ja myöhemmin Huuhanmäen kansakouluun. Hän oli juuriltaan kuopiolainen, viran puolesta kanttori ja päätoimittaja, musiikkija raittiusmies. Harjoituspäivien aikana on joka ilta klo 18 —20 sk:n talossa väestönsuojeluluentoja yleisölle. KUVA TARU RAIKISTO. Löfström oli vuotta aiemmin palkattu pitäjän rokottaja-kätilöksi ja hänestä tulikin pitkäaikainen kätilö Jaakkimaan. M UU KK ON EN TARU RAIK ISTO Urkutirehtööri Ernst Zinck ja Maria o.s. Hän oli syntynyt Parikkalan Koitsanlahdella ja päässyt 1869 ylioppilaaksi Kuopiossa. Esimerkiksi kun santarmit etsivät jääkärivärväykseen osallistunutta Vihtori Salinia , vei nimismies heidät kyllä kadonneen nuorukaisen isän luo ja kysyi häneltä heidän kuullen: ”Ethä sie tiijä, miss siu poikais Vihtori on?” Tähän oli isän helppoa vastata: ”Enhän mie tiijä.” Lagerwallin perheeseen syntyi viisi lasta Jaakkimassa, kirkonkirjojen mukaan vanhin poika Sorolassa, seuraavat Lahdenpohjassa nimismiehen virkatalossa hovin tilalla ja kuopus Vaaran kylässä Peltolan tilalla (RNo 1). 10 – No 3 – 8.6.2026 Jaakkiman Sanomat 120 vuotta Jaakkiman telefoonit vuonna 1906 Kun Jaakkiman Sanomien julkaisu vuoden 1906 alusta, oli lehden sivuilla marraskuussa puhelinluettelo pitäjän alueen telefooneista. Näin Jaakkimaan tulivat yhtaikaa urut ja urkuri Zinck ja hänen soittaminaan jaakkimalaiset kuulivat ensi kerran urkujen pauhun. Teemavuoden johdosta kuvitteelliset Krögerin puhelut käydään murteella. Pyyvänks mie hänt soittamaa, koha kuva on ensin onnistuneest otettu?" "Pyytäkää toki, mie oisin haastant vähä lauluist, joit myö meinataa sekaköörin kans kirkoss esitteä, et mitä heä miu ehotuksist sannoo..." Tirehtööri, urkuri Director Cantus Ernst Henrik Zinck (1855-1942) ei ollut vielä täyttänyt yhdeksäätoista vuottaan tullessaan Jaakkimaan vuonna 1874. Pieniin lapsiin on niin vaikea olla kuvalleen, ain joku heist liikahtaap... Palosammutusharjoitus Lahdenpohjan kauppalan satamassa kesäkuussa 1939. Tea Itkonen Jatkuu seuraavassa numerossa. Puolisonsa Ennin (s. Sitä seuraamaan on vapaa pääsy. Lagervall avioitui 1880 Parikkalan kirkkoherran tyttären Johanna Collanin kanssa (s. Samana vuonna oli hankittu Kangasalan Urkutehtaan urut noin neljännesvuosisata aiemmin (1850) valmistuneeseen 3000 sanankuulijaa vetävään mahtikirkkoon. Milloin hänen oli santarmiviranomaisen kanssa tehtävä tutkimuksia tai kotietsintöjä, hän toimitti tavallisesti lastensa välityksellä tai muutoin ennakkovaroituksen epäilyksenalaiselle. Lagerwall edusti määrättyyn venäläismalliseen virka-asuun pukeutumalla kuuliaisuutta Venäjää kohtaan, mutta sydämessään hän oli perustuslaillinen suomalainen. Siksi urkujen soitto aivan kuin personoitui Zinckissä. johtokunnan sihteerinä seitsemän vuoden ajan. Hänet vihittiin 1888 joulun alla avioliittoon kätilö, neiti Gustaava Anima Hildegard Löfströmin kanssa. Esikoinen, varatuomari Ernst Rafael Zinck toimi Kuopion pormestarina vuodesta 1916 kuolemaansa asti 1936. 9 Linni, opettaja Kustaa Adolf Linni (1862–1945) oli syntyjään Ihalasta, maanviljelijä Daniel Linnin ja Helena o.s. Kaiken kaikkiaan Zinck on lähtemättömästi piirtänyt nimensä Jaakkiman ja Lahdenpohjan historiaan. Poikasa hää lähett jo ieltä päin, ehtoolla vasta vuotamme höit. 10 Zinck, urkuri "Saisinks mie herra tirehtöörii langan peähän?" "Ei heä nyt peäse. Harald opiskeli Mustialan maanviljelykoulussa ja hänestä tuli Janakkalan Iso-Hiiden kartanon isäntä ja viljelijä vuosiksi 191328. Nuorisoseuratoiminta oli hänelle rakas harrastus, ja hän toimi Kansallisnuorisoseurassa mm. Puhelinnumeroita oli tuolloin jo 34, niistä numerot 1 ja 24 yhdistyivät Kurkijoen ja Sortavalan puhelinkeskuksiin. Lagerwall kuoli 71-vuotisyntymäpäivänään joulun aikaan 1918. Lakien noudattamisen valvojana ja toisaalta keisarinvallan virkamiehenä hän oli sortovuosina osallisena monissa ristiriitaisissa tilanteissa. Ellen Noposesta tuli opettaja ja Anna Zimmermannista lastentarhaopettaja. Urkunisti vihittiin vuonna 1877 lahdenpohjalaisen kauppiaantyttären Maria Hirvosen kanssa. Omat sanansa hän asetteli tutkintatilaisuudessa siten, että tutkittavan oli helppo vastata. 7.6.1939 JS Palosammutusharjoitus Lopotissa nuorekkaaksi ja suosituksi niin nuorten kuin vanhempienkin seurassa. 70-vuotismerkkipäiväkirjoituksessa Linniä kehutaan SOR TAV ALA N SEM IN AA RI 188 0-1 940 MA TRIK KEL I JAA KK IM AN SA NO M AT/ H. Linnit saivat tyttäret Elli, Evi, Enni, Lea ja Mirjami vuosina 1889-1905. Adolf Linni kuoli 83-vuotiaana Helsingissä. Linni oli opettajakolleegansa Mikko Heleniuksen tapaan aktiivinen myös kunnalliselämässä. Hirvonen ja yhdeksän lastaan perhepotretissa. Suuret rakennukset taustalla ovat keisarinvallan aikana rakennettuja viljamakasiineja. Linnillä olli moottorivene, jolla hän teki mielellään retkiä saaristoon; valokuvat kertovat hänen ystävyydestään pankinjohtaja Emil Fennanderin , asemapäällikkö Oskar Kivisen , liikemies J. Sunnuntaina on vielä päättäjäisiksi sammutusnäytös kauppalan satamanpuoleisessa osassa. Suuret palokuntien harjoitukset ja väestönsuojeluluennot alkavat huomenna suojeluskunnan talossa. Hän toimi mm. Zinck toimi vuodesta 1884 kunnallislautakunnan esimiehenä 16 vuotta, holhouslautakunnan esimiehenä 44 vuotta, useaan otteeseen hän hoiti Kurkijoen kihlakunnan henkikirjoittajan ja Jaakkiman nimismiehen virkoja. Hän varoitteli isänmaallisia ja tutki tottelemattomia, mutta hänen pöytäkirjansa lähinnä vain täyttivät hänen velvollisuutensa virkatehtävässään, sisällöltään ne nimittäin olivat merkityksettömiä, koska hän ei syyttänyt ketään. Hän oli kirkonkylän kansakoulun ensimmäisiä oppilaita ja käytyään Sortavalan seminaarin palasi hän kansakouluunsa opettajaksi, jopa 43 vuoden ajan ajaksi (1885–1928). Evert Lennart, yo Viipurissa 1906 valmistui metsänhoitajaksi, jossa tehtävässä toimi eri liikeyrityksissä. Jaakkiman ja Lumivaaran palokuntien sammutuspäälliköille järjestetyt kolme päivää kestävät harjoitukset alkavat huomenna klo 8 Lahdenpohjassa sk:n talossa ja jatkuvat lauantai-iltaan. Inkisen poika. Ne 60 vuotta, jotka Zinck toimi Jaakkiman urkurina merkitsivät hänen vaikutustaan myös muualla kuin musiikin uranuurtajana. Hän oli mukana säästöpankin ja paloapuyhtiön perustamisessa 1886, useita vuosikymmeniä hoiti Suomen Matkailijayhdistyksen paikallisasioimistoa sekä monia muita luottamustoimia ja tehtäviä. Tulkaa huomenis käymää, sillo heä on paikall." "Kiitossii vaan, kah tietääks neiti onks hyö tuloss myös toimituksess käymään, nii tietäisin vähän järjestellä paperiloit sivvuun?" Robert Vilhelm Ferninand Lagerwall (1847–1918) toimi Jaakkimassa nimismiehenä vuodesta 1880 alkaen. Nimismiehen tehtäviin kuului yleisen järjestyksen valvominen, toimiminen yleisenä syyttäjänä virkapiirissään ja ulosottomiehenä kruununvoudin käskystä. Kaikkiaan kymmenestä kirkon urkurin virkaan hakijasta Zinck asetettiin ensimmäiselle vaalisijalle. Teällä on valokuvvaaja ja ottavat juuri asentoa. Lagerwall tunnettiin innokkaana hevosmiehenä ja hän kasvatti Suomen hevosia, joista Riemu kunnostautui myös hevosnäyttelyissä ja kilpa-ajoissa. kuntakokouksen esimiehenä vuosina 1901-1909. Taskisen ja kauppias Pekka Karsolan kanssa. Tätä ennen hän oli ollut Savitaipaleen nimismiehenä vuodesta 1877. He saivat yhdeksän lasta: Hellä Johanna (1883), Aarne Henrik (1885), Werna Sofia (1889), Rachel Maria (1892), Yrjö Juhani (1894), Katri Salome (1896), Kaarlo August (1898), Aira Inkeri (1899) ja Kersti Marianna (1901). Lagerwallilla oli sotakamreerin arvonimi. Linni oli myös Keskinäinen vakuutusyhtiö Suomen asiamies yli 25 vuoden ajan. Soitellaanpa Juho Krögerinä luettelo läpi juhlavuoden iloksi! 8 Lagervall, nimismies "Mahtaaks se Laakervalli ise olla paikalla. Miun pittäis tulla lunastammaa hänelt asiakirjoja?" "Ruununnimismies ei ou tännää toimistoll, kun hää kiertelee santarmi kanss tarkastuskierroksell. Toimestaan hän malttoi luopua vain virkamiesten ikärajoituksen vuoksi. Pentzin) kuoltua 1928 Harald palasi Karjalaan, Johanneksen pitäjään, josta osti maatilan. Lagerwallin 30-vuotisella nimismieskaudella tapahtui paljon Suomen poliittisissa ja valtiollisissa oloissa. 1860)
ROSSINEULA on a) parsinneula b) rintaneula c) hakaneula 7. Sieltä matka jatkui junalla Kemiin ja edelleen Tervolaan, jossa perhe vietti sotien välisen ajan. Sihvoset kävivät luonnollisesti tuolloinkin entisellä kotitalollaan Annan vieraana, kuten joitakin kertoja sen jälkeenkin. J. Hän etsii yhteyttä Jaakkiman sukuja tutkineeseen henkilöön: –Olen hajanaisesti etsiskellyt sukujuuriani vuosien varrella. Monina iltoina perhe meni yöksi maakellariin suojaan pommikoneiden jylinän alkaessa kuulua Laatokalta. Seuraavan vuoden kesällä syntyi vielä siskosten pikkuveli Kari . Vuodenaika oli lämpimämpi kuin talvella 1940, mutta sade kasteli välillä evakot ja taivasalle kasatut tavarat. Kokonniemessä elämä alkoi palautua tuttuihin uomiin ja tuolta ajalta Airalla oli jo omia muistikuviakin. Suomen vallattua jatkosodassa Karjalan takaisin, pääsi Sihvosen perhekin palaamaan kotiin Kokonniemeen. –Jos joku voi täydentää tietojani, minut löytää facebookista tai sähköpostilla: sportlanser@gmail.com. Maatilan aittaan hän kokosi ”museon”, jossa on näytillä runsaasti entisaikojen elämästä kertovia vanhoja esineitä, monet niistä Karjalasta tuotuja. Juhlilla Aira halusi kuunnella Kuorokavalkadia ja Viipurin lauluveikkojen esityksiä sekä osallistua Jaakkiman Sanomien lukijatapaamiseen. Varsinaisen pihapiirin ohella Aira ”rymysi” mielellään metsissä, etenkin marjastusja sienestysaikaan. Tällä kertaa Sihvosen perhe päätyi Pohjanmaalle ruotsinkieliseen Tiukkaan (Tjöck), josta tuli siirto Siipyyyn pitäjän Metsälän kylään. Monet hauskat leikit omien sisarusten ja naapurien lasten kanssa jäivät mieleen. Pauli Eero Juhani Rellman Liikolantie 608, 19740 Sysmä. Hän oli syntynyt 6.5.1936 Jaakkiman Reuskulassa. Karjalan ohella Aira matkusti muutenkin paljon maailmalla, mutta kaikista rakkain paikka hänelle oli oman maatilan talo ja pihapiiri Vähikkälässä. Vuoden 2012 Jaakkiman Sanomien lukijamatka Jaakkimaan ja Sortavalan laulujuhlille toi jälleen uutta koettavaa vanhalla kotiseudulla. Sisarusten lapsenlapsille hän oli mukava ja antelias isotäti. Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin ja tuoksuvat rauhaa syvää. Aira oli saanut vanhemmilta pitkän iän hyvät geenit ja Sihvosten leppoisan luonteen. Hän oli taustaltaan inkeriläinen ja osasi suomea, joten hänen kanssaan Sihvosille syntyi tiivis yhteys Annan kuolemaan asti. Valitse oikea vaihtoehto. 8.6.2026 – No 3 – 11 Muistokirjoitus Suruviestit Rakas äitimme ja mummomme Saara Elisabet NIEMINEN o.s. Kotona opittu usko Jumalaan ja luottamus hänen johdatukseensa auttoi Airaakin elämän vaikeina hetkinä, varmasti myös viimeisen sairauden kanssa kamppaillessa. Takaisin Neuvostoliittoon hän ei olisi halunnut palata. Lisäksi Sihvosilla oli jonkin aikaa töissä sotavanki Sergei Tulasta. Jo sitä ennen tapahtunutta läheisen Rukolan koulun pommitusta Aira muisteli näin: ”Katselimme aitan rappusilta ilmiliekeissä palavaa koulua. PEHETTYY tarkoittaa a) haurastua, virttyä b) turvota c) likaantua 0ikeat vastaukset Risto Ensio Natri kuoli Helsingissä 14.10.2025. Taisteluita Lahdenpohjassa ei käyty, mutta vihollisen pommikoneiden ääni pelotti pientä Airaa. Sihvosen perheelle varattu sijoitustila olisi ollut Nurmossa, mutta Viljo päätti lähteä etsimään sopivaa maatilaa etelämpää. Yhteydenottopyyntö Tiedätkö Rellmanneista. Tervolassa perhe asui miltei Kemijoen varressa. Rellman on ex toimittaja ja liikuntateknikko Sysmästä. RONKKA on a) sian sorkka b) uittohaka c) lonkka 6. Muistojen iltakirkko kuului aina ohjelmaan ja toi kyyneleet silmiin. Pauli E. Salissa oli pulpetteja ja kouluvälineitä, ja opettajakin asui talossa, kunnes eräänä päivänä hän tuli vakavana luokan eteen ja totesi, että koulu lopetetaan sodan vuoksi. Melkoinen osa niistä – ihme kyllä – säilyi mukana evakkomatkojen tuoksinassa. Opintonsa Aira suoritti Helsingissä Laajasalon opistolla ja kauppakoulussa. Peruskuulumisten lisäksi Aira keskusteli mielellään kirjoista, harrastuksista, tuttujen tapaamisista sekä Suomen ja maailman tapahtumista. Sen kokosi tähän kirjoitukseenkin paljon vaikuttanut Airan ystävä Sirpa Lassila , mutta myös Aira ja Raija antoivat panoksensa kirjan synnyttämiseen. Vuonna 1949 hän sitten osti perheen uudeksi kodiksi maatilan Janakkalan Vähikkälästä. Aivan erityisellä innolla hän kertoi mitä Raijan ja Karin lapsenlapsille kuuluu, mutta keskusteli myös paljon lasten itsensä kanssa. Isä Viljo joutui sotaan, mutta sai jäädä Lahdenpohjan alueelle. Opintojen jälkeen Aira asettui asumaan Riihimäelle ja meni töihin Pohjoismaiden Yhdyspankkiin, josta tuli sittemmin SYP, Merita ja Nordea. Usein hän soitti hyvissä ajoin keväällä tuttavilleen ilmoittaen, että hän on varannut jo majapaikan, ja varmistaen, että muutkin ovat tehneet samoin. Jussista tuli Airalle tuttavuus, jonka kirjoituksia hän seurasi suurella mielenkiinnolla. Karjalaiseen tyyliin iloinen keskustelu saattoi jatkua jopa tunteja. 12 SI V U LL A 1. 7.8.1928 Lumivaara k.13.3.2026 Lappeenranta Kaikk´ on niin hiljaa mun ympärilläin, kaikk´ on niin hellää ja hyvää. Aira oli mukava, puhelias, seurallinen ja humoristinen. Samoin hän muisti hyvin käynnit Jaakkiman kirkossa, jonne mentiin talvella Pilkku-hevosen vetämässä reessä ja kesällä moottoriveneellä Lahdenpohjan rantaan. ”Lentämisen” viimeisinä aikoina sairauden myötä vähennyttyä Aira piti edelleen tiiviisti yhteyttä tuttuihin puhelimitse. Sihvosen perhe harjoitti maanviljelyä, karjanhoitoa ja kalastusta. Lämmin kiitos osanotosta. ROHMASTA tarkoittaa a) tehdä huolimattomasti b) riuhtaista, temmata c) selkä kipeytyy äkisti 10. KASSATA tarkoittaa a) kiertää rullalle b) kupata ilman sarvia c) ahtaa, tunkea 3. Jaakkimassa 2.1.1937 syntynyt Aira Kaarina Sihvonen nukkui lähimpien läsnä ollessa rauhallisesti ikiuneen maanantai-iltana 9.2.2026. Jokunen vuosi sitten eräs sukututkija otti yhteyttä ja kertoi, että hänellä on levykkeellä tietoja Veikko Rellmannista ja ne päättyivät Ruskealan Kontio Leppälahteen Alalammille, josta kahdesti lähdimme evakkoon. PONTSAR on a) rikas, mahtava henkilö b) poliisi c) kaarisaha 4. Neuvostoliiton ollessa hajoamassa itäraja alkoi avautua ja Airan veli Kari pääsi liiketuttaviensa kanssa ensimmäisenä käymään vanhalla kotipaikalla Kokonniemessä. Hänen tietonsa ovat hävinneet minulta. Airan elämän alku Kokonniemessä oli hyvää ja turvallista aikaa, kunnes talvisodan alku katkaisi elämän leppoisan alkutaipaleen. Sen kasvimaasta ja puutarhasta Aira piti hyvää huolta. Hän on syntynyt Ruskealassa vuonna 1936. Toimittaja Jussi Konttinen oli rakennuttanut Kokonniemeen kesäpaikan Sihvosten tilan tuntumassa Laatokan rannassa olleen Ale Orpanan tuvan paikalle. Olisin kovin kiitollinen tiedoista ja yhteydenotoista. Siellä perhe asui neljä vuotta ja Airan Kokonniemessä alkanut koulunkäynti jatkui. Hän liikkui paljon ja tyypillisesti saattoi kertoa, että ”nyt mie oon lentänt siellä ja siellä”. Airan mieleen jäivät myös lapsuuden marja-, sienija huviretket Laatokan saariin, joissa oli paljon sekä marjoja että käärmeitä. Koulunkäynnin Aira aloitti kotitalon salissa, koska Kokonniemen koulun rakennustyöt olivat kesken. Aira oli kiinnostunut nuorten asioista ja tulevaisuudesta. Airan koulunkäynti jatkui Vähikkälässä, kunnes tuli opiskelujen aika. Vajaan kahden vuoden ikäinen isosisko Raija oli jo odottanut vauvaa perheeseen. Valtonen s. Hän piti lapsista ja leikki heidän kanssaan, opetti vähän venäjän kieltäkin. Pankin Riihimäen konttorista tuli hänelle eläkeikään asti pysyvä työpaikka. KORRITTUA tarkoittaa a) kuorsata b) kurkotella c) harata vastaan 2. Vuonna 1991 myös Aira, Raija ja Viljo, yhdessä monien muiden kanssa, pääsivät viimein käymään Lahdenpohjassa ja Kokonniemen kotitalossa, jota siihen aikaan piti ”datsanaan” Anna Purtova . Konttinen kutsui kokonniemeläisiä kylään ja heti pihassa Aira ojensi hänelle tuoreet Jaakkiman Sanomat. Valtava Kemijoki oli lapsille riski, ja jokeen putoamista piti visusti varoa. Sota varjosti silti kaikkea. Aira piti yhteyttä karjalaisiin tuttaviinsa ja osallistui innokkaasti karjalaisten tapahtumiin. Oma talo oli yhä olemassa, joskin se oli ensitöiksi siivottava venäläisten jäljiltä. TUSLUAKI on a) maitoastia b) siivilä c) kalanpyydys 9. Myös sama Junailijankadulta heti uuden kerrostalon valmistumisen jälkeen vuonna 1971 ostettu asunto palveli häntä loppuun asti. Hevosen vetämän evakkoreen yläpuolella kaarteli vihollisen lentokoneita, mutta perhe pääsi turvallisesti kohti Uukuniemeä ja Kesälahtea. Seuraavana vuonna 1994 Sihvosilla oli Vähikkälässä kokonniemeläisten kokoontuminen, jonne tuli väkeä viidestä Kokonniemen talosta, ja jossa sekä tarjoilua että puhetta riitti karjalaiseen tapaan. Eino Leino Kiittäen ja muistaen Satu Juuso ja Abi, Jaakko, Johannes Tarja ja Veli Pekka Oskari Riikka Juho, Joonas sukulaiset ja ystävät Siunaus on toimitettu läheisten läsnä ollessa. Erityisen mieleenpainuva oli vuoden 1993 Jaakkiman pitäjäjuhla kotiseudulla, jonne kokoontui yli tuhat jaakkimalaista jälkipolvineen. Se oli lapsesta järkyttävä näky, eikä uni tahtonut tulla silmään.” Syksyllä 1944 piti 7-vuotiaan Airan jälleen lähteä evakkoon. Haapamäen talosta tuli Airalle ja muulle perheelle rakas, pitkäaikainen koti. Isä oli rintamalla, tällä kertaa pohjoisessa Kiestingissä, ja kotona puhuttiin desanttien uhasta. Aira syntyi Viljo ja Helmi Sihvosen toisena lapsena kotona Kokonniemen kylässä vuoden toisena päivänä 1937. Viljo tuli pohjoiseen myöhemmin ja kävi etsimässä perheen huonekaluja ja muita tavaroita Kemin rautatieasemalta. Juha-Pekka Sihvonen Aira Sihvosen veljenpoika Tätini Aira Sihvosen muistoksi Kielkakkaraa 3/2026 Murretehtävän on laatinut Sirpa Lassila. RUINTUA tarkoittaa a) pyytää jatkuvasti samaa b) sairastaa pitkään c) kuljeksia, ”hortoilla” 8. Suur-Jaakkimalaisten Öitsit Karjala-talolla ja vuotuiset Karjalaiset kesäjuhlat olivat Airalle mieluisia. TELI on a) tukikehikko b) jäälohkare c) veneen takapenkki 5. Sihvosilla oli melko paljon aineistoa ja valokuvia, jotka päätyivät kirjaan mukaan. Kokonniemen kyläkirja julkistettiin Karjala-talolla 16.3.2008. Kemijoki oli kuitenkin tärkeä perheen elannon kannalta, sillä Viljo oli välirauhan aikana uittotöissä. Maaliskuussa 1940 juuri kolme vuotta täyttänyt Aira joutui lähtemään ensimmäiselle evakkotaipaleelle yön pimeyteen ja pakkaseen. Sen verran jo tiedän, että Rellmanneja esiintyi aikoinaan Jaakkiman Miklin kylällä
Kaikki valokuvat, muistelot, nauhoitteet, piirrokset, asiakirjat, evakkoesineitten tarinat ovat tätä kirjojen suolaa. Sirpa Lassilan toimittama Kokonniemi ja Päivi Pakkanen von Nandelstahin ja Martti Kauppisen Elämänvirtaa Metsämiklissä ja Nivalla olivat seuraavat kyläkirjat, joista viime mainittu on myös myyty jo loppuun. VIELÄ ON TYÖN ALLA Tiilikalla Paikjärvi ja Parkonmmäki ja Itkosella Kurenranta ja Uusikylä. alv) tai sop. Tule ja tutustu! Inkatie 60, 34980 Killinkoski. Oppolan ja Sorolan kyläkirjat on toimittanut Tea Itkonen , joka toimi myös Iijärven kyläkirjassa Heimo Paakkisen aputoimittajana. Tervetuloa! Suur-Jaakkimalaisten jäsenkirjeessä tiedotettu Viipurin Lauluveikkojen konsertti 14.6.2026 Seinäjoella on peruutettu. Postitettaessa lisätään postituskulut. Aineiston postitus osoitteella: toimitus@jaakkimansanomat.fi tai Jaakkiman Sanomat OMAVASTAUS Tunnus 5000043 00003 VASTAUSLÄHETYS (ei postimerkkiä) Taitto: Artea tmi/ Porvoo Paino:Botnia Print Oy, Kokkola Lumivaara Museo Virtain Killinkoskella, Wanhan tehtaan miljöössä, kertoo Lumivaarasta ja sen kymmenestä kylästä. PS. Kirjoja on saatavilla Oulussa markkinatarjoushinnoilla. Lisäksi valitaan parhaan kalavaleen kertoja! Hyvät palkinnot! Kesäkodin osoite on Meri Perttilän polku 8, Helsinki 00850. Ohjelmassa on hauskaa yhdessäoloa ongintakilpailun ja tietovisailun merkeissä. 050 440 6109 (klo 10–19) tea.itkonen@jaakkimansanomat.fi Vaskenvalajankatu 33, 06100 Porvoo Toim. Jaakkiman ja Lumivaaran kyläkirjat Julkaisija ja kustantaja: Jaakkiman Seudun Perinneyhdistys ry Hallituksen pj. Sen kaksi painosta on myyty loppuun jo vuosia sitten. Lumivaaralaiset kirjoista monet on loppuunmyyty jo vuosia sitten, mutta saatavilla on vielä hyvin Huhtervun kyläkirjaa ja toistakymmentä kappaletta Kumolan kirjaa. 050 368 9774 ja Kumolan kirjaa voi tilata: seppo.rapo@outlook.com tai puh. 2010-luvulla alkoi uusi kyläkirjojen buumi, joka jatkuu vielä. Helena Kujala: kujalahelena53@gmail.com Tilaushinnat 2026 (sis. LUMIVAARALAISET OVAT tarttuneet kyläkirjatyöhön tarmokkaasti jo aiemmin – silloin kun oli vielä kertojia ja muistelijoita runsaasti. 12 – No 3 – 8.6.2026 Tilaan Jaakkiman Sanomat 2026 kesto 40 € vuosi 45 € lahjaksi 36 € Teen osoitteenmuutoksen Lehden saaja/tilaaja (osoitteenmuutos: uusi osoite) Nimi Lähiosoite Postino ja -toimipaikka Lahjatilauksen maksaja (osoitteenmuutos: vanha osoite) Nimi Lähiosoite Postino ja -toimipaikka Päiväys ja allekirjoitus Jaakkiman Sanomat maksaa postimaksun Tunnus 5000043 00003 VASTAUSLÄHETYS Kiinnostuksen kohde : pitäjä/kunta kylä KIELKAKKARAA, sivu 11: 0ikeat vastaukset: 1a kuorsata, 2b kupata ilman sarvia, 3a rikas, mahtava henkilö, 4b jäälohkare, 5c lonkka, 6b rintaneula, 7c kuljeskella, ”hortoilla”, 8b siivilä, 9c selkä kipeytyy äkisti ja 10a haurastua, virttyä. Yksi ainoa kyläkirja on vielä työn alla, se on Tervajärven kirja, jota kokoaa Raija Rapo . Osallistujien nimet viestikenttään. Lumivaaran kymmenestä kyläkirjasta on saatavilla vielä Huhtervun kyläkirjaa Etelä-Suomen Lumivaaralaisita anja.kaarina.seppa@gmail.com tai puh. Tarjolla on kalasoppaa ja kahvit. 040 726 0034. Korteelan, Miinalan ja Pajasyrjä – Kukkalampi -kirjoja myy matti.tiilikka2@gmail.com tai puh. 0405205000 Tule elokuussa kalajuhliin Villa Salmelaan! Tiistaina 25.8.2026 kello 13 alkaen vietämme koko perheen kalajuhlia karjalaisella kesäkodilla Jollaksessa. mukaan Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Siksi toivotaankin, että lukijamme veisivät viestiä tutuilleenkin ja saisimme vielä työn oleviin kirjoihin mahdollisimman paljon aineistoa evakoiden jälkipolvilta. 045 215 3453 perustettu vuonna 1906 Jaakkimassa, pitäjälehti vuodesta 1989 Vast.toim. 36 €, ulkom. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää lähetettyjä aineistoja. 040 501 3047 tai tarja.rantama@gmail.com tai Ellille p. Muistelot ovat kuitenkin tärkeä, jollei tärkein, osa kyläkirjoja. Aukioloajat samat kuin Wanhan tehtaan aukioloajat, kts. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Killinkoskipäivien aikana sekä sunnuntaina messun jälkeen museolla henkilökunta paikalla kertomassa museosta. Helena Kujalan Männää Lopottii! kertoo Lahdenpohjan kauppalan tarinan. julkaisi Irma Sinerkarin toimittaman Miklin kyläkirjan. killinkoski.fi Sunnuntaina 26.7.-26 Killinkosken kirkossa Karjalaisen kansan messu lumivaaralaisessa hengessä. Ylärivin kirjoja, Rukolan ja Iijärven kirjoja myy seppo.saari@elisanet.fi tai puh. Kyläkirjoja onkin tehty yhdeksän ja lisäksi kirja Myllykylän koulupiirin taloista. 25€ 20€ 30€ 20€ 30€ 20€ 30€ 20€ 30€ 20€ 20€ 30€. KUN ENSIMMÄISET kyläkirjat taltioivat lukuisien evakoiden muisteloita, on uudempiin kirjoihin evakoita tavoitettu vähemmän ja sisältöä on tullut runsaasti arkistotutkimukseen pohjautuvasta tiedosta ja vanhoista sanomalehdistä. Tea Itkonen puh. Näiden jälkeen puuttuu enää kirjat Meriän ja Vaaran kylistä (sekä Lahdenpohjan kylän kauppalan ulkopuolelle jääneet osat), niin koko Jaakkima on saatu taltioitua kansien väliin. 040 727 1104 tai elli.saari@elisanet.fi Tervetuloa! Suur-Jaakkimalaiset ry ja Etelä-Suomen Lumivaaralaiset ry )) (( Hyvää Juhannusta ja iloista kesää! JAAKKIMALAISIA KYLÄKIRJOJA on julkaistu vuodesta 2004 alkaen, jolloin Suur-Jaakkimalaiset r.y. 41 € irtonumero 7 € Tilaukset: puh. Tea Itkonen Kuvissa on vain myynnissä olevat kyläkrjat. mennessä Tarjalle p. 050 440 6109 tai toimitus@jaakkimansanomat.fi Ilmoitushinnat: 1,00 €/pmm (sis. Matti Tiilikka puh. Siemen Iijärven kirjalle oli kuitenkin lutu jo 1970-luvulla, kun Paakkisen eno Väinö Huolman teki mittavan tutkimustyön, joka julkaistiin pienenä punaisena Iijärvi-kirjasena. Se on kirja, joka kuuluu sekä jaakkimalaisten että lumivaaralaisten kirjahyllyihin kummankin kunnan kaupallisena, sivistyksellisenä ja harrastustoiminnan keskuksena. Seuraava lehti ilmestyy 10.8.2026 Seuraava aineistopäivä on 15.7.2026 Julkaisemme lukijoiden kirjoituksia, runoja, muisteloita ja valokuvia. Kalajuhlien hinta 25 € maksetaan tilille FI 9757230241013098. Ilmoittaudu 18.8. alv): kotimaahan kesto 40 €, vuosi 45 € ulkomaille kesto 45 €, vuosi 50 € lahjatilaus: kotim. 045 215 3453. Irma Sinerkari on toimittanut Reuskulan ja Rukolan kirjat, Matti Tiilikka Korteelan, Miinalan ja Pajasyrjä – Kukkalammin kirjat