74,00 € | ENNAKOT: TICKETMASTER S/K-18 | OVET 17:30. LA 23.11.2019 HELSINKI HARTWALL ARENA LIPUT ALK
6.11.2019 PAKKAHUONE TAMPERE LIPUT ALK. 35,00€ TIKETTI & PEURUNKA.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET 20.30 99.11.2019 RAUHALAHTI KUOPIO LIPUT ALK. HOLIDAY CLUB SAIMAA ARENA RAUHA 7.12. HELSINGIN JÄÄHALLI HELSINKI 13.11. LOGOMO TURKU 6.12. 74,00 € | ENNAKOT: TICKETMASTER S/K-18 | OVET 17:30. AULANKO AREENA HÄMEENLINNA 15.11. PAKKAHUONE TAMPERE 14.11. 39,50€ TIKETTI JA LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 19:00 7.11.2019 THE CIRCUS HELSINKI LIPUT ALK. ZEMPPI AREENA KEMPELE 16.11. 38,50€ LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 21:00 5.12. SEINÄJOKI AREENA SEINÄJOKI SPECIAL GUEST: LA 23.11.2019 HELSINKI HARTWALL ARENA LIPUT ALK. 38,50€ LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 19:00 8.11.2019 PEURUNKA AREENA LAUKAA LIPUT ALK
Recorded with David Castillo at Ghostward Studios (Opeth, Katatonia) and mixed by Adam Noble (Placebo, Biffy Clyro, Nothing But Thieves, Deaf Havana). centurymedia .com www. ESKIMO CALLBOY is releasing a new album “ Rehab” after their highly successful album “ The Scene”. Rehab will be available also as pink, neon yellow and neon orange vinyl versions! Out 25.10.2019 the most notorious black metal band of all time is back with their 6 th studio album! www. Out 25.10.2019 Norwegian LEPROUS is back with their sixth and most ambitious studio album! “ Pitfalls” is a leap of faith into fresh, exciting and challenging Rock territory. insideoutmusic .com Check the band live in Finland: 26.11 Tampere, Finland Pakk ahuone 27.11 Helsinki, Finland Tavastia REHAB · Out 1.11.2019
Recorded with David Castillo at Ghostward Studios (Opeth, Katatonia) and mixed by Adam Noble (Placebo, Biffy Clyro, Nothing But Thieves, Deaf Havana). Rehab will be available also as pink, neon yellow and neon orange vinyl versions! Out 25.10.2019 the most notorious black metal band of all time is back with their 6 th studio album! www. ESKIMO CALLBOY is releasing a new album “ Rehab” after their highly successful album “ The Scene”. insideoutmusic .com Check the band live in Finland: 26.11 Tampere, Finland Pakk ahuone 27.11 Helsinki, Finland Tavastia REHAB · Out 1.11.2019. centurymedia .com www. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ve spe rith , Alf ah an ne , Pro fet us, Ve sa Ra nta , Inf ec ted Ra in 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ma yh em 02 5 Bö lze r 02 8 Jin jer 03 2 Nil e 03 6 Tee ma : He viz om bit tul eva t 04 2 Alc est 04 8 Pö lky llä : Cre ed ja Alt er Bri dg e -m ies Ma rk Tre mo nti 05 2 Sa lam yh kä : Ga mm a Ra y Ins an ity & Ge niu s (19 93) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Ma yhe m 07 8 Va nh a liit to: alk ua iko jen Tar ot, ha ast att elu ssa Ma rko ja Sak ari Hie tala 08 2 Ku ud es pii ri 042 028 018 078 03 2 AN D Y JU LI A ST EF AN R AD U TA FR AN C ES C O D ES M AE LE TE M EN TI Y PR O N O V Out 25.10.2019 Norwegian LEPROUS is back with their sixth and most ambitious studio album! “ Pitfalls” is a leap of faith into fresh, exciting and challenging Rock territory
Prices starting at INSOMNIUM JINJER VLTIMAS HIGH ON FIRE PERTURBATOR MIDNIGHT HACKTIVIST SKYND. Hate Crew Deathroll Finland Exclusive lippupalvelu More to come..
Milteipä jokainen sen pointeista on pyörinyt omassakin päässäni, myös häpeä – tai ehkä eritoten se. Kun Elli Muurikainen kirjoitti edelliseen Infernoon nuoren ja tuore-energisen ihmisen ilahduttavan vuodatuksen keikkakokemusten viljavista riemuista, olin jo lähellä vastata haasteeseen keski-ikäisen sohvamusadiggarin verkkaisesti räjähtävällä energialla. Kärsivällisyyskykyni ei-niin-toimivien kulttuurielämysten suhteen taas on liukastellut lähelle nollaa. 22.11.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT BÖLZER Lese Majesty -ep (ilm. Nimeni on Matti, olen postimerkkeilijä MAYHEM Daemon ODDARRANG Hypermetros STRIGOI Abandon All Faith (ilm. Arin teksti keikoillakäymisen vaikeudesta voisi olla luonteenpiirteiltään omasta näppäimistöstäni. Lähivuodet tuntevat sellaisenkin ääritapauksen, että poistuin keikkaklubin lavan edestä lähibaariin kuuntelemaan musiikkia kuulokkeilla, kun elävä tarjonta ei kovista odotuksista huolimatta lähtenyt. 7. Ellei teksti nyt saa ryntäämään suoraa päätä paikallisen keikkapaikan lippuluukulle, ainakin se pistää pohdiskelemaan omia asetuksiaan. vuosikerta Numero 173 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Silloin harvoin, kun saan raahattua itseni karmean jahkailun jälkeen lavan eteen, elän kyllä tilanteessa mukana täysillä – siis jos lavalta käsin toimitetaan. Olen tätä nykyä etupäässä kotona visusti viihtyvä fanaattinen levymusiikkidiggari, jonka olemus vastaa villeydessä – ja viileydessä – jotakuinkin mukavassa villaneuleessa tuhisevaa postimerkkeilijää. En monesti malta olla sorkkimatta kolumnin aihepiiriä omasta vinkkelistäni tai olla ”juttelematta” mielipidesivun kanssa jollain muulla tapaa. Päätin toisin, mutta päätös ei harmita – ikätoverini Ari Väntänen nimittäin hoitaa homman (kirjaimellisesti) kotiin tämän numeron kolumnipaikalla. Muusikko-kirjailija Sami Lopakan tokaisu, ettei hän poistu kotoaan minnekään ellei ole pakko, istuu minunkin turpavärkkiini suorastaan huolestuttavan hyvin. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Andy Julia KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 19. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ja se homma on harvemmin turhaa. Minulla on yksinkertaisesti paljon parempaakin tekemistä kuin seurata esitystä, jonka koen jollain muulla tavoin kuin kiinnostavana. 29.11.) DANNY BROWN uknowhatimsayin¿ TYPE O NEGATIVE None More Negative -boksi KUTEN joku on saattanut huomata, Päänavaus elää toisinaan symbioosissa muutaman sivun päässä odottavan Inferno-kolumnin kanssa. Infernon lukijakunnan nykyinen ikämediaani lienee lähempänä Matin ja Arin kuin Ellin ikää, mutta siltikin kehottaisin teitä tarraamaan ennen tämän lehden kolumnin tavaamista edellisnumeroon tai lautailemaan verkkosivuillemme, mikäli Ellin vyörytys meni jostain syystä ohi
Kuulostaako albumi juuri siltä kuin sen oli alkujaan tarkoituskin. Voisi sanoa, että tämä albumi on kuin mielen elokuva, jossa vien kuuntelijat mukanani sille matkalle, josta albumin konsepti kertoo. – Black metal heijastaa Saatanaa, joka on minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoinen ja tärkeä symboli. – En kuitenkaan lähtenyt tekemään levyä mielessäni tietynlainen ajatus, miltä haluan sen kuulostavan. Bändin takaa löytyy Sariina Tani, jonka visio eteerisen tunnelmoinnin ja raa’an äärimetallin yhdistämisestä on poikinut maittavaa hedelmää. Vesperithin yhteydessä pomppaa usein esiin termi black metal, joka kuuluu myös sävellyksissä. Kotimaisen Vesperithin debyyttialbumi on herättänyt paljon huomiota jo ennen julkaisuaan. Albumista saamasi palaute on ollut ymmärtääkseni lähes poikkeuksetta positiivista. Minkälaisia tunteita ja tunnelmia pyrit kuulijalle välittämään. Luon musiikkini aina siitä näkökulmasta, että pyrin välittämään sen kautta moniaistisen maailman. Musiikkini on itsessään hyvin visuaalista, ja sitä aspektia tullaan myös vahvistamaan. En kuitenkaan löydä black metalista niitä syviä, okkultistisia pohdintoja, joita kyseinen arkkityyppi itsessäni herättää, joten minulle ei ole muodostunut genreen kovin henkilökohtaista sidettä. Mitä black metal merkitsee sinulle henkilökohtaisesti. Toivon, että saamme luotua esiintymisistä oman immersiivisen maailmansa, joka vie matkalle uusiin ulottuvuuksiin. – Musiikkini on kuin toinen ulottuvuus, jonka pyrin kanavoimaan tänne mahdollisimman eläväksi. On ollut uskomattoman hienoa todistaa, että niin monet ovat ymmärtäneet sen ja päässeet siihen sisään. Äärimetallisuus ei koskaan ollut tavoite, vaan lähinnä tehokeino tasapainon saavuttamiseksi, ja ajattelenkin olevani enemmän äänitaiteilija kuin muusikko. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN VESPERITHIN nimikkoesikoinen on melko ilmava ja utuinen levy, eli musiikista löytyy paljon muutakin kuin pelkkää äärimetallirytinää. Bändisi kohdalla on nostettu esiin viittauksia esimerkiksi Darkspaceen ja Wolves in the Throne Roomiin, jotka istuvat musiikillisesti samaan ryhmään. Onko sinulla suunnitelmissa järjestää jotain erikoisempaa lavashow’ta vai menettekö niin sanotusti perinteisen kaavan mukaan. – Livekeikat on tarkoitus soittaa suurelta osin improvisaationa, mikä vaatii meiltä itseltämme keskittymistä ja pääsyä oikeaan mielentilaan. Viesti toisesta ulottuvuudesta P II A N IE M I 8. Millaisin mielin olet seurannut musiikkisi saamaa vastaanottoa. – Albumi on ollut monta vuotta kestävä, elävä ja intuitiivinen prosessi, Sariina Tani avaa. – Black metal ei ole se suunta, johon tähtään musiikillani, joten jätän määritelmät musiikistani sekä koko genrestä muille, Tani selventää. – Sitä huomaa totta kai asioita, jotka voisi tehdä seuraavalla kerralla paremmin, mutta albumi kuulostaa kyllä siltä kuin oli tarkoitus, ja konseptista on saatu irti kaikki, mitä pitikin. – En olisi ikinä uskonut, että levy koskettaa niin monia ihmisiä! Se ei ole kuitenkaan mitenkään helposti kuunneltava, vaan vaatii aikaa ja tilaa. Vesperith on aikeissa lähteä myös keikkailemaan
Pahaenteinen tunnelma kirpaisee erityisen kylmästi juuri Atomvinterillä. Oletteko koko ajan luovassa mielentilassa. – No, toivottavasti ihmiskunta heräisi ja ottaisi hieman vastuuta omista tekemisistään. Emme oikein itsekään tiedä, mitä tapahtui. Muutoin meillä ei ole aikaa valmistautua loppuun. Viesti toisesta ulottuvuudesta METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ ENNEN olette kirjoittaneet sanoituksenne kokonaan ruotsiksi, mutta uudella Atomvinter-albumilla on mukana myös muutama englanniksi kirjoitettu kappale. Kuinka päädyitte tällaiseen ratkaisuun. – Olemme käyttäneet kappaleissamme kosketinsoittimia ihan alusta alkaen, joten oli luontevaa tuoda koko Alfa-kokemus keikkakuulijoille saakka. – Halusimme kehittää uuden väylän, jonka avulla voimme tavoittaa kaikki fanimme ympäri maailman. Kun nyt laulatte apokalyptisistä teemoista ja muista ankeista asioista, on pakko kysyä, kuinka haluaisitte tämän maailman loppuvan. Se on todellakin aivan kulman takana… Ruotsalaisen Alfahannen tutkimusmatka ihmiskunnan pimeälle puolelle saa jatkoa uudella levyllä, joka vie bändin ilmaisua aiempaakin synkempiin loukkoihin. Tahti on siis ollut varsin mukava, mutta myös musiikin laatu on säilynyt erittäin korkeana. Alfahannen ydinnelikko on pysynyt samana vuodesta 2010, mutta uuden levyn promokuvissa pönöttää myös viides jäsen, joka osoittautuu pienen nettisurffailun perusteella esimerkiksi Arcanassa vaikuttaneeksi Stefan Erikssoniksi. Päissämme pyörii jatkuvasti biisejä, riffejä ja sanoituksia. Sanoituksistamme on kyselty käännöksiä jo kauan, joten miksipä emme kirjoittaisi niitä suoraan englanniksi, eskilstunalaisviisikko vastaa yhteistuumin. Jatkuvasti rappeutuva yhteiskunta innoittaa meitä kirjoittamaan musiikkia, ja kappaleisiin löytyy koko ajan uusia aiheita. – Kappaleemme ovat olleet alusta alkaen synkkiä, mutta sitä myötä, kun maailma menee hullumpaan suuntaan, myös sanoituksemme ja musiikkimme ovat muuttuneet hiljalleen lohduttomammiksi. – Kyllä. Kuinka hänestä tuli bändinne jäsen. Hän jäi touhuun kiinni kuin lapsi karkkikauppaan. – Tämä on hyvä kysymys. Mikäli pidät uutta levyä aiempia pimeämpänä, olet muuttunut ehkä itse sisältäsi synkemmäksi. Loppu on lähellä 9. Alfahannen tuotanto on ollut kauttaaltaan synkkää ja sanomaltaan epätoivoista, mutta yllättävän kuulijaystävällisesti toteutettua melankolista musiikkia, josta löytyy oma ripaus niin Katatoniaa, Kentiä kuin Kvelertakiakin. Vaikka Alfahannen musiikki lienee parhaiten luonnehdittavissa melankoliseksi metallirockiksi, muiden muassa Maze of Tormentissa ja Vinterlandissa soittaneiden miesten äärimetallivaikutteet puskevat esiin väkisinkin. Ja nyt kun Stefan on bändissä, me muut näytämme hänen rinnallaan paljon laihemmilta. Bändillänne tulee ensi vuonna täyteen kymmenen vuotta, missä ajassa olette saaneet aikaiseksi neljä kokopitkää levyä. Monissa eri bändeissä soittanut Stefan on ollut ystävämme jo kauan, ja pyysimme häntä ensin ainoastaan keikkasoittajaksi, mutta hänet oli lopulta helppo huijata ihan viralliseksi jäseneksi
Kuvat muodostavat tarinallisen kaaren, ja halusin katsojalle fiiliksen, että nyt ollaan mukana rundilla. Olen kypsytellyt erästä tarinaa jo useamman vuoden, ja idea pitäisi saada käsikirjoitettua ja katsoa, josko joku oikea taho innostuisi siitä. Kuvat nostivat tunteet ja muistot pintaan. – Olen tehnyt viime vuosina töitä valokuvauksen lisäksi liikkuvan kuvan parissa, eli työstänyt enimmäkseen musavideoita. Olin jo aiemmin tutkaillut vanhoja rokkikuviani, mutta nyt rupesin penkomaan niitä tosissani läpi ja hämmästyin, kuinka paljon vastaan tuli kuvia, joita en muistanut olevankaan. Toimittaja kaipasi juttuun myös ennennäkemättömiä kuvia. Siitä alkoi suht intensiivinen puolen vuoden työ, jonka aikana elin sitä elämää uudestaan. Onko jokin kirjan kuvista mielestäsi selkeästi ylitse muiden. Kaduttaako tämä ratkaisu jälkikäteen. Kiertue-elämässä on kuitenkin joka päivä 22 tuntia muuta kuin sitä tärkeintä. – Olen ollut muutamissa tietokirjoissa mukana kuvaajana, ja niiden työstön lomassa mietin, että haluaisin tehdä oman kirjaprojektin ja puhtaan kuvateoksen. Lähdin poimimaan otoksia, jotka nostivat tunteeni pintaan. – Aloitin editointivaiheen printtaamalla valokuvausstudioni lattialle noin 300 mustavalkoista kuvaa. Homma lähti harrastuksesta, mutta se kasvoi kuin varkain ja kiertäminen vei koko ajan enemmän aikaa. – Bändin viimeiset pari vuotta oli kuoleman valmistelua ja aika raskastakin aikaa. Rakastetun Sentencedin rumpalina koko sen uran toiminut Vesa Ranta on koonnut kuvakirjan, jossa ruoditaan kiertue-elämän ”ihanuutta” bändille ominaiseen tyyliin. Kuvailin toki jonkin verran myös silloin, mutta en samalla innolla kuin vuosina 1995–2002. – Vaikka itse kiertäminen oli vastenmielistä, keikat olivat lähes aina ne päivän kohokohdat. – Freelancetoimittaja Anniina Vainio otti alkuvuodesta yhteyttä tarkoituksenaan tehdä iso artikkeli edesmenneestä bändikaveristani Miika Tenkulasta, jonka kuolemasta tuli maaliskuussa kuluneeksi kymmenen vuotta. – Elokuva on suurin ammatillinen haaveeni, mutta en tiedä, toteutuuko se koskaan. – Sentencedin matka kiertävänä bändinä meni koko ajan raskaampaan suuntaan. Kirjasta huokuu, että bändi ei viihtynyt kiertueilla. Seuraavana päivänä päätin, että ensimmäinen puhdas kuvateokseni olisi kuvallinen testamenttini bändimme kiertue-elämästä. Kiertämisen raskauteen vaikuttivat toki paljon myös asiat, joita tapahtui kotona, kuten joidenkin jäsenten saama jälkikasvu. Raskaan matkan dokumentti SYTYKKEITÄ V E SA R A N TA 10. – Kun artikkeli tuli ulos, sain kuvista rohkaisevaa palautetta – materiaali siis vaikutti kiinnostavalta myös muille. Kerrot kirjassa, että et ottanut juurikaan kuvia Sentencedin loppuaikojen kiertueilta. Aina pitää kuitenkin kulkea määrätietoisesti haaveitaan kohti. – Kuvatessa minulle oli tärkeää olla sivullinen tarkkailija. – Kirja ei todellakaan ole kevyttä katseltavaa ja luettavaa, mutta kaiken synkkyyden keskellä on läsnä bändin oma erikoinen musta huumori, ja ilman huumoria se matka olisi ollut vielä lyhyempi. KUINKA kauan sinulla oli ajatus Agony Walk – On the Road with Sentencedin synnystä ennen prosessin alkua. Suurimmat haaveeni liittyvätkin juuri liikkuvaan kuvaan: haluaisin päästä työstämään elokuvaa. Löydätkö rundaamisesta näin parikymmentä vuotta myöhemmin mitään hyviä puolia. Juuri Miikan luonne tulee kirjan kuvista parhaiten läpi. Merkityksellisimmät kuvat ovat minulle Tenkulasta. Sellaisia, joista minulla olisi jotain kerrottavaa. Olet valokuvannut kauan, mutta onko sinulla mielessä jokin projekti, jonka haluaisit vielä ehdottomasti toteuttaa. Lisäksi olin siirtynyt digiaikaan, joten kuvien fiilis oli teknisesti vääränlainen. Draama/kauhu-tyylilajissa mennään
– Vaikka ulkomuoto on marginaalinen, itsetarkoituksellisen synkkä ja kalsea, se on toisaalta ainoita metallimusiikin yhä kehittyviä alalajeja. Ajatus tyhjyydestä on liikaa monelle ihmiselle ja mahdoton hyväksyä varsinkin länsimaisessa kulttuurissa. Miksi valmiin paketin julkaisu kesti näin kauan. Marginaalinen, synkkä ja kalsea Raskaan matkan dokumentti METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ SA A R A K U JA N SU U 11. – Tematiikan keskiössä on aika, kuolevaisuus ja sen kokeminen sekä kaiken katoavaisuus ja muutos. – Kyllä. Sanoitukset eivät ole aikajärjestyksessä, vaan enemmän pienoistarinoita ja välähdyksenomaisia hetkiä ison teeman sisällä; palapeli, josta jokainen voi koota omansa. Riffimateriaali ja ensimmäinen luonnos albumista olivat valmiina suunnilleen kahden vuoden jälkeen, mutta päätin hajottaa sen pienempiin osiin ja rakentaa kaiken uudestaan lukuisia kertoja. Kiekko purkitettiin jo viime vuoden alussa. Kuoleman mysteeri lävistää kaikkea olemassaoloamme, se on raskas ja saavuttamaton, mutta toisaalta luonnollinen ja kauniskin asia. Lopputuloksesta tuli enemmän kuin osiensa summa, ja olen siihen tyytyväinen. – Aasian-levy-yhtiönä toimii vanha tuttu japanilainen Weird Truth, jonka kanssa olemme tehneet jo useamman levyn. Maailmanlaajuisesti löytyy kourallinen bändejä ja tekijöitä, joista monen musiikilliset juuret linkittyvät Suomeen. Vaikka välissä ilmestyi ep (As All Seasons Die, 2014), sävellysprosessi taisi olla tällä kertaa tavallista hitaampi. Kotimainen funeral doom -skene sisältää toinen toistaan tasokkaampia bändejä, joiden joukkoon kuuluu myös tamperelainen Profetus. – Minuun ovat vaikuttaneet eniten suomalaiset Skepticism ja Thergothon, mutta myös esimerkiksi australialainen Mournful Congregation ja amerikkalainen Bell Witch, joiden soundista kuuluvat samat perinteet. KOLMAS levynne The Sadness of Time Passing on tunnelmiltaan odotetusti raskas. Funeral doom linkittyy vahvasti kuolemaan. Hautajaisdoom on marginaalinen genre. Mikä ajaa näin synkän musiikin pariin, ja millaiset bändit ovat vaikuttaneet sinuun tässä lajityypissä eniten. Sikäläinen versio sisältää käännökset ja kommentaarit teksteihin ja tulee markkinoille vähän myöhemmin. Sävyt, tai pienet kokonaisuuden osaset ja yksityiskohdat, ovat tärkeässä roolissa. Avantgarde Music on klassinen eurooppalainen yhtiö, jonka historiaan mahtuu vanhoja lempibändejäni kuten Thergothon, Mayhem, Decoryah, Monumentum, ja olin kuullut hyvää palautetta myös heidän viimeaikaisesta toiminnastaan. Käytimme isompaa skaalaa etenkin laulussa sekä erillistä naislaulajaa [Ana Carolina Skaret], joka osallistui levyntekoon Chilestä käsin, kitaristi-laulaja Anssi Mäkinen alustaa. Uskotko, että kuoleman jälkeen on elämää. – Koen, että skenen pienuudesta johtuen funeral doomissa on vielä vanhaa taikaa, jota metallimusiikissa oli 90-luvulla: synkkyyttä, henkilökohtaisuutta ja ennen kaikkea omaperäistä tunnelmaa. – Uskon, että on vain suuri kosminen tyhjyys, jonka lopullinen raja on aina käsityskykymme ulkopuolella. Edeltävästä ...to Open the Passages in Dusk -levystä on vierähtänyt seitsemän vuotta. – Äänitimme ja miksasimme perinteisesti omin voimin, ja levy odotti valmiina, kunnes oikeanlainen levy-yhtiö löytyi pienen etsinnän jälkeen. – Pidän itse hetkellisyyden ja katoavaisuuden ajatuksesta sekä siitä, että joidenkin asioiden parissa tarjoutuu mahdollisuus pysähtyä ja antaa ajan kulua. Prosessi oli tavallaan hyvin pitkä ja puuduttava, mutta sitäkin palkitsevampi. Siksi olemme tuomittuja uskomaan, että kuolemaa ei jollain tavalla ole. Löytyykö siltä jokin kantava teema. – Sanoisin, että raskaus on enemmän musiikin sävyissä kuin koskaan aiemmin
– Satiirin, filosofian ja kapinahengen yhdistäminen on ihan kiva keino pilailla pystyynkuolleen sovinnaisuuden ja tekopyhän hurskastelevaisuuden kustannuksella. Sama pätee King Sataniin bändinäkin, hah hah! Industrial metalin parissa työtään tekevä King Satan on saanut valmiiksi toisen albuminsa, joka tuo bändistä esiin aiempaa kypsemmän ja vaihtelevamman puolen. Kaikki kynästäni syntyvät tekstit tulevat omista kokemuksistani ja havainnoistani, niiden kautta heränneistä tuntemuksista tai pohdinnoista. Tätähän kansantarujen ja mytologioiden ilkikuriset paholaishahmotkin ovat harrastaneet kautta aikain. Aktiivisen luonteeni tähden mieleni on yleensä pullollaan materiaalia, mutta en pakota sitä koskaan mihinkään tiettyyn muottiin, vaan annan sen löytää itse muotonsa. Synistilaulajamme Kate Boss sävelsi jopa kaksi kappaletta itsekseen! Onko visiosi King Satanin musiikin suunnasta muuttunut sitä mukaa, kun homma on muuttunut sooloprojektista ”oikeaksi bändiksi”. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Eikä tähän bändiin olisi edes asiaa, jos sitä ei ymmärtäisi! Syntyvätkö myös sanoitukset samalla tavalla. – Tavallaan. – Monipuolisuuteen vaikutti ehdottomasti myös se, että sävellysprosessissa oli tällä kertaa mukana muutakin bändiä, toisin kuin debyytillä. Saatana ei kumartele kuvia! Kiinnitin huomiota sävellyksiin, jotka ovat mielestäni monipuolisempia kuin edeltävällä King Fucking Satan -levyllä (2017). – Itselleni luomisprosessi oli suhteellisen samanlainen kun aiemminkin. – Tässä porukassa musiikki ikään kuin löydetään, eli sitä ei keksimällä keksitä, joten olen todella tyytyväinen, että olemme tätä nykyä oikea yhtye. Ei pelkkää provosointia 12. – Jos levyn teemojen karikatyrisoitu tiivistäminen yhteen lauseeseen lasketaan provosoinniksi, niin ehkä siinä tapauksessa, laulaja-säveltäjä-multi-instrumentalisti King Aleister Satan pähkäilee. – Niin sanottu ydinvisio, joka ei esiinny niinkään suoraan musiikillisessa muodossa kuin rivien ja nuottien välissä, ei ole muuttunut mihinkään. Lähditkö hakemaan vaihtelevampia kappaleita ihan tarkoituksellisesti. UUDEN hengentuotoksenne nimi on I Want You to Worship Satan. Meille koetetaan hauskasti iskeä tuota shock rock -leimaa, ja kai se kertoo jotain ajan hengestä, jos oman suunsa puhtaaksi puhuminen ja näkemystensä kertominen on jotain, minkä voi tulkita omaavan shokkiarvoa. Joskus se tapahtuu vähällä viiveellä, joskus jokin idea saattaa muhia jopa vuosia, ennen kuin jokin vain napsahtaa kohdilleen. Sitten tiedän miltei spontaanisti, kuinka asia pitää pukea sanoiksi. Tekemällä oppii, eli kai sitä kehittyy huomaamattaan biisintekijänäkin. – Kyllähän tuota provosointia ja naljailua tulee harrastettua, mutta ei koskaan itsetarkoituksellisesti, vaan meillä taitaa olla välillä jotain asiaakin. Onko tarkoituksenanne provosoida, vai mistä tämä otsikko kumpuaa. Yhdistelmä tarkkaan mietittyjä konsepteja sekä ihan vaan spontaaneja hetkiä luovuuden ja hulluuden rajamailta, joista haluan aina tarttuvan mukaan jotain, joka yllättää itsenikin. Vakiintunut kokoonpano tuo totta kai oman vahvan lisänsä, se vahvistaa prosessia ja auttaa tätä vonkaletta menemään paikkoihin, joihin yksin en edes uneksisi päätyväni
Ei pelkkää provosointia
Ja kaipa sekin vaikuttaa, että intohimosta on tullut työ. Mutta miksi nykyisin on niin vaikeaa saada itseään liikkeelle silloinkin, kun mikään ei varsinaisesti estä. Tarkkasilmäinen kaveri huomautti, että jakamassani kiertuemainoksessa mainittiin yhtyeen soittavan myös siellä, missä vaikutan nykyisin. Kertoma oli korutonta, mutta oli helpottavaa ja kiinnostavaa huomata, etten ole yksin ongelmani kanssa. Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa itsellesi ja kaverillesi liput kyseiseen kulttuurielämykseen! Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Keikat eivät tunnu yhtä suurilta elämyksiltä kuin kauan sitten, ja (uskokaa pois, tätä on vaikea myöntää) väkevimmät vibat saan jutuista, jotka tekivät vaikutuksen joskus kauan sitten. Elämäntilanne vaikuttaa asiaan ja määrittyy iän mukaan. Tilanteet muuttuvat. Mukavuudenhaluiseksi laiskiaiseksi, jolle kotisohvalta nouseminen voi olla ylivoimainen tehtävä. Erityisesti iltaisin. Elämäni tärkeimpiin asioihin kuuluu nykyisin sellaistakin, mitä en aikoinaan edes kuvitellut osakseni koituvan. Esimerkiksi ikä. Sitä en tiedä, ovatko heidän syynsä siihen samat kuin kymmeniä vuosia sitten. Mikä meitä yhdistää musiikin lisäksi. Rakastan elävää musiikkia, mutta en jaksa lähteä kuuntelemaan sitä. Mutta niinpä niin, vannomatta paras. Onhan sekin jo nähty. Se oli hauskaa niin kauan kuin se oli hauskaa, ja kun se alkoi ottaa enemmän kuin antaa, oli aika siirtyä elämässä eteenpäin. Entäpä ne muut. Lähtemisaikeista on yllättävän pitkä matka tekoon ja toteutukseen. Olen saanut siltä niin paljon, että koen olevani sille velkaa. Itse olen vapaa kirjoittaja, joka nukkuu yönsä, tekee työnsä ja yrittää säästää voimia ja aikaa lapselleen. Ja sekin vielä, että tosi hyvistäkään keikoista ei enää saa yhtä kovia kicksejä kuin ennen vanhaan. Keikoilla käydään entistä harvemmin. Rakastettava teksti paitsi herätti kalvavan kaipuun klubeille, myös sai miettimään. Tällaisten asioiden miettiminen kertoo musiikin merkityksestä itselle. Brittiläinen Vibrators oli tulossa sinne, ja nyt en pääsisi keikalle, vaikka niin kovasti tahtoisin. Se ei ollut niin puhtaasti vitsi, ettenkö olisi hämmentynyt. Luin juuri vastauksen meemistä: ”Once you hit a certain age you become permanently unimpressed by a lot of shit.” Niin karseaa kuin se onkin, minun on 45-vuotiaana vaikeaa olla mistään yhtä tohkeissani kuin olin 23-vuotiaana. Epäilen olevani parantumaton ”lifer”, joka touhuaa äänitteiden ja tekstien parissa kunnes tipahtaa kuolleena levyhyllyn ääreen tai näppäimistön päälle. Ennen käytiin jatkuvasti, nyt kolme kertaa vuodessa. INFERNO-KOLUMNI ARI VÄNTÄNEN www.borisheavyroc ks.com Liput alk. Vähän aikaa sitten sadattelin somessa, että olin tehnyt virheen muuttaessani pois pitkäaikaisesta kotikaupungistani. Tähän on tultu. Miksi en käy katsomassa bändejä entiseen tahtiin, vaikka elämäni on muuten yhtä musatouhotusta. Jopa ahkerimmilla livehaukoilla laatu on korvannut määrän. Saas nähdä kuinka käy. Suru-uutisia sohvanpohjalta VOITA LIPUT BORIS-KEIKALLE! Japanilainen kokeellisen mekkaloinnin kulttinimi Boris konsertoi marraskuun lopussa Tavastia-klubilla. Kun väsää koko päivän musiikkiin liittyviä juttuja ja kuuntelee sitä, konserttiin lähtö ei ole illalla ihan päällimmäisenä mielessä. 24,50 EUR To 28.11.2019 Helsinki, Tavastia MINULLA on ongelma. Käyn keikoilla harvemmin kuin ennen, mutta ainakin teen sen musiikin vuoksi. Kirjoittaja on muuttunut neljännesvuosisadassa. Vaikka elämä järjestää palikat uusiksi yhä uudelleen, perusasiat eivät muutu. Häpesin huonouttani, kunnes löysin vertaistukea erään merkittävän suomalaisen metallimedian salaisesta someryhmästä. Olen jopa jättänyt menemättä konserttiin siksi, etten halua olla nostalgiassa rypevä setä, mutta se nyt oli suorastaan typerää. Huomenna olisi se Vibratorsin keikka. Menin sinne elämään tietynlaista elämää tietynlaisten ihmisten seurassa. Olen muuttunut hahmoksi, jollaiset ärsyttivät minua ennen yli kaiken. Ne asiat vaativat aikaa, joka tuntuu nykyisin hupenevan käsiin. Sellaiseksi, joka muka rakastaa musiikkia, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että rientäisi silmät palaen kuuntelemaan sitä aina kun jossakin soi. Itse en myöskään koskaan ravannut keikoilla ja festivaaleilla pelkästään bändejä nähdäkseni. Nettikeskustelun synnytti Elli Muurikaisen viime Infernoon kirjoittama kolumni, jossa hän ylisti konserttikokemusten iloa ja elämyksellisyyttä. Flow’ssa seurasin The Curen loistavaa keikkaa läheltä, mutta Maustetyttöjä oli kivempi katsoa telkusta kuin tungoksessa. Toki on niitäkin, jotka käyvät viikoittain keikoilla hamaan hautaan saakka. Sehän on olevinaan pelkkä luku, mutta kun luku on kaksi kertaa suurempi kuin kuumimpina juoksuaikoina, aika on väistämättä jättänyt ihmiseen jälkensä. Sitä paitsi keikalla on lähes aina kivaa, jos sinne vain saa lähdettyä. Musiikin ja kaiken siihen liittyvän ihastelu on ollut elämäni tarkoitus kymmenvuotiaasta lähtien. ”Jaksanko lähteä – tuskin”, oli refleksinomainen reaktioni tuohon yllättävään tietoon. Mitä väliä sillä on, miksi musiikista nauttii, jos siitä nauttii. Siellä moni muukin patologinen musafriikki tunnusti olevansa vastaavassa tilanteessa. Mistä tämä johtuu
i s Wa y t o Se l f De s t r u c t i o n T U S K A L I V E & G R E Y B E A R D P R E S E N T. PAKKAHUONE TI 28.1.2020 HELSINKI • THE CIRCUS LIPUNHINTA ALK. TAMPERE . THE CIRCUS 11.2.20 . i s Wa y t o Se l f De s t r u c t i o n TO U R 2 . 50,50€ (SIS. PALVELUMAKSU 3,50€ ) IKÄRAJA: S / K 1 8 • OVET 1 9 : • ENNAKOT: TO U R 2 . 10.2.20 . HELSINKI
Autenttisen dosataikinan tekeminen vaatii jo enempi aikaa ja taikuutta, paistaminen taas keskivertoa isomman pannun. Lisää sulatetut pakasteherneet pannulle muiden ainesten joukkoon. Laita perunat kiehumaan ja kuumenna pannulla öljy, jeera ja sinapinsiemenet. 3. 4. Perinteitä on turha kunnioittaa viimeiseen pisaraan, sillä ne elävät, nykyaikaistuvat ja sekoittuvat maailman makuihin. On helppoa, ja loput perunat nautitaan aina paistettuina.” Megan tuomio: ”Kokkauksessa on parasta se, että sen ei useinkaan tarvitse olla ohjeiden suhteen kovinkaan eksaktia ja reseptit on tehty muokattaviksi. Erikoisuutena mainittakoon joskus intialaisella hotelliaamiaisella tarjoiltavat live dosa -näytökset – päät räjähtelee! Vähän harmittaa, ettei dosa ole ikinä löytänyt tänne sohjolaan, sillä käytännössä kaikki täällä toimivat nepalilaiset ja intialaiset ravintolat keskittyvät pohjoisintialaiseen keittiöön. Lisää pannulle kypsäksi keitetyt, murskatut perunat ja mausta koko hässäkkä vielä mustapippurilla, sopivalla määrällä suolaa ja sitruunamehulla 6. Pilko pari sipulia ja iso tomaatti. Itse puraisin dosaa ensimmäisen kerran Bangkokissa maailmanlopun krapulatiloissa: ruokaa ei tehnyt mieli, mutta jotain piti saada syödyksi. ”Sir, excellent choice” – todellakin! Sen jälkeen on tullut vedettyä mieletön määrä erilaisia dosasettejä, joista pisimmät letut ovat olleet metrin mittaisia. Sekoita hyvin ja paistele pari minuuttia. Markon luonnehdinta: ”Alkuperäinen masala dosa on eteläintialainen perunalla täytetty lettu ja siinä maailmankolkassa erittäin suosittu aamuja välipala. Heitä pannulle ja kuullota muutama minuutti keskilämmöllä. Tässä Aasia–Meksiko-fuusiokeittiökikkailussa täyte nautitaan letun sijasta pehmeästä tacoveneestä. 2. 5. Vastaavasti eksoottisimmatkin makuelämykset voidaan tarpeen tullen muokata paremmin suomalaiseen suuhun sopiviksi, valmistuksen helppous mukaan lukien. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN MARKON KOKATESSA SOI: Massive Attack – Antistarbiisi levyltä 100th Window ”Makumuistoina jossain random-nettikahvilassa poltettu cd-r, Panthip Plazalta ostettu kannettava cd-soitin, Khaosan Roadin myyntikojulta tingityt paristokäyttöiset kaiuttimet sekä oman bungalowin terassilla nautittu masala dosa -take away.” Masalan dösä Siinä missä Nuclear Holocausto Vengeance puuhailisi keittiössä Beheritja muissa pimeyden yhteyksissä ainoastaan vastasyntyneen poikalapsen kylkiluusoppaa keitellen, Marko Laiho kokkaa arjessa intialaista kasvisruokaa meksikolaisella vivahteella. Mausta seos vihreällä tai punaisella pilkotulla chilillä, hienonnetulla valkosipulilla, inkiväärijauheella, garam masala -sekoituksella ja kurkumalla. Intialaiseen keittiöön on luotu palstan historiassa ohut raapaisu, ja Masalan dösä täydentää aukkoa mukavasti. Lähtökohtaisesti ruoka ei ole kaikkein tulisin ja voimakasmakuisin, joten se sopii paremmin kuin hyvin aloittelijoiden naposteltavaksi.” Tee näin: 1. Lämmitä tacoveneitä ja täytä ne juuri valmistamallasi aloo masala -seoksella TARPEET (neljä annosta kahdelle) • 4 Old El Paso Soft Taco Boatia • 5 perunaa • 2 keltasipulia • 1 tomaatti • 1 chili • 1 dl pakasteherneitä • 2 rkl ruokaöljyä • 2 rkl sitruunamehua • 2 valkosipulinkynttä • 2 tl sinapinsiemeniä • 2 tl suolaa • 1 tl mustapippuria • 1 tl jeeraa eli juustokuminaa • 1 tl inkiväärijauhetta • 1 tl garam masala -mausteseosta • 1 tl kurkumaa 16
www.emp.f i
Voi tuntua liioittelulta, kun Attila Csihar messuaa Mayhemin syttyneen ilmiliekkeihin De Mysteriis Dom Sathanas -klassikkoa juhlistaneiden kiertueiden kipinästä. Se ei ole riippuvainen soittajasta, säveltäjistä tai edes genrestä. Aluksi keskustelu käykin kohti Mayhemin edellistä Esoteric Warfare -albumia, jonka julkaisusta on kulunut nyt viisi vuotta. Mayhem on ollut verkkainen albumijulkaisija. Bändi on tehnyt paljon kiertueita ja kärsinyt muutoksista kokoonpanossaan, mutta samalla tahti on ollut todella harkittu. – Esoteric Warfare oli aika yksilöllinen ja erilainen kokemus. Attila kysyy. Se olisi itselleen valehtelemista ja jonkinlaisten onttojen kulissien ylläpitämistä. Lavan ulkopuolella, Skypen välityksellä keskustellessamme, Attila paljastuu rauhalliseksi ja analyyttiseksi mieheksi, jolla on selvästi kaksi täysin eri puolta. – Niin, ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ”Mayhemin soundi”. Hän tiedostaa tämän kaksijakoisuuden itsekin. Albumimme peilaavat alitajuntaamme. Tuskin. Voisimme kopioida vaikkapa joka vuosi levyllisen suoraviivaista vanhan liiton black metalia, mutta edustaisiko se meitä ja Mayhemiä tässä ja nyt. A ttila Gábor Csiharin noustessa lavalle Mayhemin kanssa 48-vuotiaan unkarilaislaulajan sisimmästä vapautuu arvaamaton olento, jonka eleissä ei ole pahimmillaan mitään inhimillistä. Daemonalbumin soidessa kaikki epäilykset väistyvät nopeasti, sillä uutuus osoittautuu Mayhemin verevimmäksi luomukseksi vuosikymmeniin. Kaikki albumimme ovat olleet toisiinsa verrattuna todella erilaisia, ja olen aina ajatellut ennemmin niin, että Mayhem on eräänlainen esoteerinen mielentila. – Mayhemin on annettava tapahtua juuri sellaisella tahdilla kuin sen kuuluu. – Emme usko siihen, että ainakaan tällaista musiikkia tulisi tuottaa jonkinlaisella liukuhihnalla kiertueiden takaamiseksi, Attila sanoo. Laulaja kokee olevansa eräänlainen omien tekemistensä ulkopuolinen tulkitsija ja sanoo ymmärtävänsä omia luomuksiaan vasta paljon niiden valmistumisen jälkeen, sitten kun on irtaantunut niistä tarpeeksi. TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVAT ESTER SEGARRA, STEFAN RADUTA 18. Jotkut sanoivat, ettei se kuulostanut Mayhemiltä laisinkaan, mutta minun vastakysymykseni heille on: Miltä Mayhem kuulostaa
Klassikko, jonka hintana oli kuolema De Mysteriis Dom Sathanas on yksi 1990-luvun norjalaisen black metalin aaltoa eniten leimainneista teoksista ja ylivoimaisesti palvotuin Mayhem-albumi. Ajattelimme aina vähän liiankin hanakasti, että haluamme keskittyä tähän hetkeen emmekä juuttua tuumaakaan menneeseen. Otimme kuitenkin aikamme ja muodostimme uuden mielikuvan Mayhemistä. Albumimme peilaavat alitajuntaamme.” 19. – Kun uusi kokoonpanomme, johon ovat kuuluneet Blasphemerin lähdön jälkeen kitaristit Teloch ja Ghul, alkoi tuntua vakaimmalta kokonaisuudeltamme aikoihin, aloimme harkita asiaa uudelleen. – Tietysti ajatus oli pyörinyt mielissämme jo pitkään, mutta se ei tuntunut luonnolliselta. Kiertuetta ei kuitenkaan haluttu tehdä vääristä syistä. – Saimme sattumalta yhteydenoton albumin soittamiseen liittyen ja ymmärsin heti, että asian on tapahduttava nyt tai se ei tapahdu koskaan. Oli hyvä, että tartuimme tilaisuuteen, sillä esimerkiksi [tänä vuonna ilmestyneen] Lords of Chaos -elokuvan jälkeen se olisi tuntunut jälleen falskilta ratkaisulta. Attila kertoo, että vuonna 1994 julkaistu De Mysteriis Dom Sathanas on sen luokan klassikko, että siihen keskittyvää kiertuetta on toivottu vuosikausia. – Sama tapahtui Esotericin jälkeen. Se taas mutatoitui huomaamattamme De Mysteriis Dom Sathanas -albumiin keskittyneeseen kiertueeseen, jonka tekeminen tuntui juuri silloin oikealta ensimmäistä kertaa koskaan. Ymmärsimme, että Mayhemin jäsenet tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista, mutta Mysteriis kietoo meidän kaikkien historiat yhteen. Se ei ole riippuvainen soittajasta, säveltäjistä tai edes genrestä. – Tiedän, että Ordo ad Chaon ja Esoteric Warfaren välillä vierähti seitsemän vuotta, ja olisimme voineet edetä tuolloin paljon nopeammin, siitäkin huolimatta, että kanssamme 13 vuotta soittanut Blasphemer [Rune Eriksen, kitara] jätti yhtyeen. Sitä juhlistaneen kiertueen ”Mayhem on eräänlainen esoteerinen mielentila. Kiersimme sen kanssa laajasti, ja siihen yhdistyi Mayhemin 30-vuotista taivalta juhlistanut kiertue
Koen valtavaa mielihyvää siitä, että tiedän tämän hullun lajimme tuhoavan itsensä pikkuhiljaa kuin syöpä ja aiheuttavan siinä sivussa maailmanlopun, sillä se kuvastaa kaikkea elämää erittäin hyvin.”. ”En usko, että ihmiskunnan sairauden on tarkoituskaan parantua