MÖRBID VOMIT HORNA PARKWAY DRIVE KILLING JOKE BEAST IN BLACK AMBERIAN DAWN ELÄMÄ ON RASKASTA. 9/2015 I HINTA 7,80 euroa
TAMPERE , Klubi · 9.1. SEINÄJOKI , Rytmikorjaamo 15.1. JYVÄSKYLÄ , Lutakko · 7.1. Goottimetallin pioneerien upea live orkesterin ja kuoron säestyksellä! 2CD+DVD kaupoissa 20.11.2015 www.paradiselost.co.uk SYMPHONY FOR THE LOST LIVE AT THE ANCIENT ROMAN THEATRE OF PHILIPPOPOLIS IN PLOVDIV, BULGARIA. OULU , 45 Special 22.1. Ulkona 13.11.2015! Saatavana Deluxe 3CD & 2DVD & BluRay Artbook ja Special Edition 3CD & DVD Digipak. HELSINKI , The Circus (Unioni festivaali) 26.12. www.archenemy.net DEVIN TOWNSEND PROJECT DEVIN TOWNSEND PRESENTS: ZILTOID LIVE AT THE ROYAL ALBERT HALL SUOMALAISTA METALLIHISTORIAA TULEVAISUUDEN KERÄILYHARVINAISUUS! SONGS FROM THE NORTH I jatkumoa yhtyeen edellisille albumeille, ensiluokkaista death/doom-metallia SONGS FROM THE NORTH II kaunista ”unplugged” -tunnelmointia SONGS FROM THE NORTH III synkkä kyyti Swallow The Sunin hienoksi viimeisteltyyn doom-metalliin Huikea kolmen albumin paketti kaupoissa pe 13.11.2015. Devin Townsendin huikea Ziltoid-livetaltiointi Royal Albert Hallista! Mukana Z²-tuplan Dark Matters -albumi alusta loppuun soitettuna sekä setillinen Townsendin uran parhaita poimintoja. www.devintownsend.com www.INSIDEOUTMUSIC.com www.CENTURYMEDIA.com Ruotsalaisen death metal -sensaation erikoisjulkaisu viime vuoden menestysalbumista! CD + DVD ilmestyy 20.11.2015. HELSINKI , Nosturi www.swallowthesun.net facebook.com/swallowthesun twitter.com/swallowthesunfi. KEIKAT: 7.11. JOENSUU , Kerubi · 16.1. TURKU , Logomo 8.1. LAHTI , Finlandia-klubi · 23.1
www.archenemy.net DEVIN TOWNSEND PROJECT DEVIN TOWNSEND PRESENTS: ZILTOID LIVE AT THE ROYAL ALBERT HALL. www.devintownsend.com www.INSIDEOUTMUSIC.com www.CENTURYMEDIA.com Ruotsalaisen death metal -sensaation erikoisjulkaisu viime vuoden menestysalbumista! CD + DVD ilmestyy 20.11.2015. Goottimetallin pioneerien upea live orkesterin ja kuoron säestyksellä! 2CD+DVD kaupoissa 20.11.2015 www.paradiselost.co.uk SYMPHONY FOR THE LOST LIVE AT THE ANCIENT ROMAN THEATRE OF PHILIPPOPOLIS IN PLOVDIV, BULGARIA. Devin Townsendin huikea Ziltoid-livetaltiointi Royal Albert Hallista! Mukana Z²-tuplan Dark Matters -albumi alusta loppuun soitettuna sekä setillinen Townsendin uran parhaita poimintoja. Ulkona 13.11.2015! Saatavana Deluxe 3CD & 2DVD & BluRay Artbook ja Special Edition 3CD & DVD Digipak
255 € Kolmen päivän EARLY CROW-LIPUT & TURBO VIP-PAKETIT myynnissä nyt! SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW The Arockalypse 2006 redux show. 115 € • KOLMEN PÄIVÄN TURBO VIP -PAKETIT ALK. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI ole aikainen KORPPI ja nappaa omasi: KOLMEN PÄIVÄN EARLY CROW-LIPUT ALK
40 14 33 36 JU SS I RA TI LA IN EN PEERO LAKANEN TOM BARNES 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: Worthless, Kampfar, Sacrificium Carmen, Windhand, Bloodred Hourglass, Vanden Plas 012 Inferno-kolumni & skaba 013 Heavy Cooking Club 014 Killing Joke 018 Parkway Drive 020 Mörbid Vomit 022 Horna 024 Beast in Black 028 Firespawn 030 With the Dead 033 Amberian Dawn 036 Hooded Menace 040 Swallow the Sun 048 Pölkyllä: rockin monitoimimies Jukka Taskinen 052 Salamyhkä: Repugnant Epitome of Darkness (2006) 053 arviot, pääosassa Swallow the Sun 071 Vanha liitto: Grave Digger, haastattelussa Chris Boltendahl
OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. N U M M I R O C K . W W W . F I ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 1 1 3 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N ENNAKKOLIPUT T O I M I T U SKULUINEEN A L K A E N 1 1 3 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA A U T O P A I K A N YHTEISTYÖSSÄ:
Se on monellakin tapaa melkoisen vaikuttava paketti. Paitsi että albumikolmikko kantaa kuin kantaakin koko paperilla järjettömän mittansa, se tekee jopa aiempia StS-levyjä tehokkaammin selväksi, että tämä musiikki on syntynyt kuristavasta tarpeesta. Sen luomat mielleyhtymät ovat liian ankeita. Sovitaan, että ”ei tämä tästä” ei päde ihan aina. KIRJOITIN edellisalbumin aikaan Raiviolle julkisen kiitoksen merkittävästä musiikkiterapiastaan. Nyt haluan puolestani toivottaa roppakaupalla hyviä asioita sinne Keski-Ruotsin kaamosmetsiin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Myös alakuloa pursuavan Songs from the Northin pyörittäminen on minulle hitusen hankalaa. Tiedän musiikin säveltäneellä Juha Raiviolla olleen levyä tehdessä kovin vaikeaa, ja joidenkin sen biisien aiheuttama samastuminen raatelee turhankin kanssa. KUTEN tälle sivulle tuli kolmatta vuotta sitten dokumentoitua, yhtyeen edellinen albumi Emerald Forest and the Blackbird oli itselleni tarpeellinen äänite: tietyt levyn kappaleista auttoivat minua suuresti eläessäni mutkikkaita aikoja. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Heinonen Ninni, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Sittemmin en ole kyennyt levyä juuri kuuntelemaan. Olen nimittäin sille päälle sattuessani hyvin herkkä mies. Kaamosmielellä KANSIBÄNDIMME Swallow the Sunin triplateos Songs from the North julkaistaan viikko tämän lehden ilmestymisestä. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs, 00100 Helsinki Puhelin: 045 110 5522 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Jussi Ratilainen Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 15. Matti Riekki PÄÄTOIMITT AJA Tämän numeron kasaamisen taustalla soivat: SWALLOW THE SUN Songs from the North I, II & III MÖRBID VOMIT Doctrine of Violence KILLING JOKE Pylon AJATTARA Kuolema TANGERINE DREAM Phaedra HOODED MENACE Darkness Drips Forth 7 INFERNO. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Tarkoitus ei ole olla mikään halpa Celtic Frost -kopio, vaan bändi, joka kuulostaa omalta itseltään. Ihmiskunnan käsittämätöntä julmuutta ja sortoa huokuvaa veristä historiaa, joka toistaa itseään. Ihmistä ohjaa sen tuhoisa luonne, häpeilemätön ahneus ja itsekkyys sekä välinpitämättömyys ja epäkunnioitus luontoa ja sen biodiversiteettiä kohtaan. Olette ilmeisesti edelleen hengissä, joten mikä on teille itsellenne elämässä tärkeää. – En koe, että musiikkimme olisi mitenkään harkitusti pelkistettyä ja suoraviivaista – biiseistä kuitenkin löytyy kaikenlaisia koukkuja. Musiikistanne haistaa luonnollisesti vahvat Celtic Frost/Hellhammer -vaikutteet. – Elämä on paljon monimuotoisempaa kuin pelkkä ihmisten maailma, ja historian saatossa on konkreettisesti ilmennyt, että ihmiskunta itse ei pidä elämää arvossa. Kansoja hajotetaan ja hallitaan pelolla, maapallo ylikansoittuu ja ilmasto lämpenee, mutta silti uskotaan sokeasti rajattomaan kasvuun. – Lähetimme ensimmäistä teostamme [Beaten by Life, 2014] useaan suuntaan julkaisijaa etsien, mutta sellaista ei löytynyt. – Tekstien teemat peilaavat pääasiallisesti ihmisyyden tilaa ja yleismaailmallista luonnetta kaikessa raadollisuudessaan. Teimme sitten omakustanteena pienen cd-rpainoksen, jota on myyty keikoilla ja kädestä käteen tutuille ja tuntemattomille, laulaja-kitaristi Toni aloittaa. Musiikkinne on aika pelkistettyä ja suoraviivaista, kun taas Celtic Frost oli hyvinkin altis erilaisille musiikillisille kokeiluille. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, ette pidä elämää kovinkaan suuressa arvossa. Keikoille on menty aina kun on päästy. Ainakin tällä hetkellä tämä tyylilaji tuntuu omalta, enkä koe mitään tarvetta lähteä muuttamaan sitä suuntaan tai toiseen. Olisihan tuohon promoamiseen voinut käyttää enemmänkin vaivaa, mutta Celtic Frost/Hellhammer -tribuuttibändinä uransa aloittanut Worthless ei ole päässyt esikuvistaan eroon. Kaiken oletetun kyseenalaistamista, miettien mistä tässä kaikessa kuolevaisena rimpuilussa on kyse, vallitsevan todellisuuden puitteissa, basisti Ville runoilee. – Maailmassa on kuitenkin paljon kaunista ja turmeltumatonta, mitä ihminen ei ole vielä saastuttanut tai korruptoinut. Albumin tasokkuus tuli melkoisena yllätyksenä, joten on kysyttävä, miksi olette pitäneet itsestänne näin vähäistä ääntä. – Biisit julkaistiin myös Bandcampissä, ja olemme antaneet puskaradion toimia ja musiikin puhua puolestaan. ON myönnettävä, että Worthless oli minulle täysin outo bändi ennen Grim Catharsis -promoon tarttumista. Lopulta kyse on siitä, että ihminen tarvitsee luontoa, mutta luonto ei tarvitse ihmistä. Fischer on ollut teille, ja onko liian rajua sanoa, että Worthlessiä ei olisi olemassa ilman kyseistä miestä. Ihmiskunnan rappiosta Joni Juutilainen SYTYTTÄJÄ 8 INFERNO. Musiikkinne luonne ja ulkoasu ovat todella synkkiä. Mutta mihinkään suoranaiseen tekniseen kikkailuun ei ole ikinä ollut minkäänlaista mielenkiintoa, jätän ne hommat mielelläni muille. Minkälaiset asiat painavat mieltänne sanoituksia kirjoittaessa. – Itselleni Fischer on ollut aina vaikuttava tekijä, mutta mielestäni musiikistamme kuulee myös paljon muita vaikutteita. Kuinka vaikuttava tekijä T.G. Sveitsiläinen metalliperintö muokkautuu tamperelaisbändin käsittelyssä rumaksi kuolohirviöksi, jonka kohtaaminen on kaikessa pelottavuudessaankin kiehtovaa. Toki vaikutteita on tarttunut matkan varrella, mutta eiköhän Worthless olisi olemassa muutenkin. itse teokseen olen edelleen täysin tyytyväinen. Onko bändissä varaa radikaalille muutokselle. Ettekö olleet tyytyväisiä aiemmin julkaistuun materiaaliin
Grief’s Infernal Floweria voi kutsua hyvällä tahdolla Windhandin energisimmäksi albumiksi. Laulaja Dorthia Cottrellin pehmeäneteerisen äänen ja peruskalliota musertavien riffien ei kuvittelisi sopivan yhteen, mutta kopla saa musiikistaan luontevankuuloista. Sen analogisesti rouhivat särökitaravallit, jumittava riffijunnaus ja oikeastaan ihan kaikki muukin on kuin suoraan doom metalin oppikirjasta vedettyä. W .H O RE PR EA CH ER TO N Y LY N CH Ihmiskunnan rappiosta LISÄÄ AJANKOHTAISJUTTUJA WWW.INFERNO.F I 9 INFERNO. Kriteerit täyttyvät, kun biisistä saa melodista tarttumapintaa, moniulotteisuutta KOLMANNEN levynsä Grief’s Infernal Flowerin tänä syksynä julkaissut Windhand ei ole keksinyt pyörää uudestaan. Koskaan ei ole tarvinnut lyödä yhtään riffiä saati biisiä roskakoriin siitä syystä, että se olisi sävelletty juosten kusten. – Suomen kieli tuntuu minulle luontaiselta tässä bändissä ja on kuulunut sen kontekstiin jo perustamisvaiheessa. Eipä tuolle mitään voi, että suomen kieli ja black metal sopivat yhteen. olemme ihan vain raskas rockbändi, ja se on ollut aina lähtökohtamme. Jollain ihmeen tavalla bändi saa painavan ilmaisunsa kuulostamaan kuitenkin kovin eloisalta ja tuoreelta. Oletteko sitä mieltä, että voitte tuoda black metaliin jotain uutta. Minkälainen kappale läpäisee Sacrificium Carmenin kriteerit. Vaikka satunnaisen kuulijan pää ei olisikaan doom metalilla vuorattu, Windhandin rouhintaa kuunnellessa käy pikaisesti selväksi, että kyseessä ei ole ihan tavanomainen poppoo. Yhtye osoittaa todeksi ikiaikaisen väittämän, jonka mukaan vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Cottrellin valinta laulajaksi oli tarkkaan kaavailtu juttu. Saman lienee huomannut myös mainion esikoislevyn julkaissut Sacrificium Carmen, jonka musiikissa painava sanoma ja hyvät kappaleet kulkevat käsikkäin. Meillä oli käytössämme todella paljon materiaalia, josta rakensimme levyn valmiiksi, vähäsanainen kitaristi Garrett Morris paljastaa. Kaukaa menneiltä vuosikymmeniltä vaikutteensa napsiva Windhand on yksi tämän päivän doom metalin vaikuttavimmista tekijöistä. Levyltä iskivät tajuntaan musiikkityylille poikkeuksellisen tarttuvat riffit. Tarkoituksenamme on tehdä pimeydestä taidetta, josta voimme olla itse saatanan ylpeitä. – Omaleimaisuus on biiseissämme hyvin tärkeässä roolissa ja mustemäärä tuohon leimasimeen on alati kasvava, joten näkisin, että jos emme vielä ole tuoneet, niin tulemme tuomaan uutta black metaliin. Jenkkibändi pysytteleekin tietoisesti irti omaa ilmaisuaan rajoittavista genremääritelmistä. – Minkään uuden tuominen ei ole kuitenkaan meille itsetarkoituksellista. Onhan tämä suomi välillä tosi karskia ja juroa, joten sanoittaessa täytyy miettiä lauserakenteita ja sanoja tarkemmin kuin englanniksi kirjoittaessa, laulaja Hoath Cambion pohdiskelee. – Ehkä se on sitäkin, mutta se on ehdottomasti kunnianhimoisin levymme. Jos jokin määritelmä on ihan pakko mainita, sanoisin, että Tuoretta verta kentälle Lähtökohtana raskas rock sekä aggressiivista tai vaihtoehtoisesti melankolista otetta. Lähestyn tätä sanoituspuolta lähinnä runouden kannalta, eli käytän sellaisia korulauseita tai sanoja, joita en arkikielessäni käytä. Onneksi myös löysimme hakemamme, emmekä voisi olla yhtään tyytyväisempiä. Windhandin musiikki pelailee myös kontrasteilla. – Halusimme vahvalla melodisella äänellä varustetun laulajan, emmekä vain jotain tyypillistä hevijannua huutamaan. – Emme pidä itseämme minkään sorttisena doombändinä, emme todellakaan. Onko sanoitusten kirjoittaminen äidinkielellämme mielestäsi hankalampaa kuin esimerkiksi englanniksi. IKUISEN tulen kammiossa -levynne on laulettu kokonaan suomeksi. – Molemmilla säveltäjillä on helvetin tarkka seula siitä, millaisia riffejä levyllemme päätyy
– Ole on ehdottomasti pääasiallinen säveltäjämme. Tämän kuulee myös kappaleista, jotka kuulostavat levy levyltä enemmän bändin soittamilta ja myös aiempaa paremmilta. räisjäsenen, kielisoitintaitaja Thomas Andreassenin, jättäessä bändin vuonna 2010. – On hankala sanoa, miksi ruotsalaiset ja suomalaiset eivät sekoita perimäänsä ja traditioitaan black metaliin samalla antaumuksella kuin me. Kampfar on kasvanut kahden miehen levyprojektista hiljalleen kohti aktiivisesti keikkailevaa, niin sanotusti oikeaa bändiä. – Sävellyksemme hajotetaan yleensä pieniksi paloiksi, analysoidaan ja rakennetaan monta kertaa uusiksi koko bändin toimesta, joten voi sanoa, että Kampfar osallistuu nykyisin biisien tekoon aivan koko porukan voimin. – Ehdottomasti! Uskonnollisten ihmisten puheet syntisten joutumisesta helvettiin tuntuvat nykyään vähän mielikuvituksettomilta ja tylsiltä, joten jos haluamme ihmisten todella pelkäävän kuolemaa, miksi emme hiukan maustaisi tarinaa, basisti Jon Bakker virnistää. Dolk kirjoittaa käytännössä kaikki sanoitukset, ja Ask [rummut ja laulu] toimii hyvänä apuna kakkoslaulajana. Tämä tarkoittaa kypsynyttä ilmaisua ja bändin sisäistä yhteistyötä. Profanin sanoitukset antavat vastauksen tähän kysymykseen. Yhtyeeseen mahtuu monenlaista persoonaa omine musiikkimieltymyksineen, joten levyt ovat aika hyvä kuva siitä, mitä olemme. KAMPFARIN uuden levyn teema on synkkä: lehdistötiedotteen mukaan Profan kuvastaa toivottomuutta, elämän saastaisuutta ja alistumista kuolemalle. Kampfar on kuulunut läpi 1994 alkaneen uransa folkahtavan black metalin piiriin. – Norjalaiset ovat pukeutuneet mielellään kansallispukuihin ja heilutelleet lippua aina kuin mahdollista. – Olisi väärin sanoa, etteikö Thomasin lähtö olisi vaikuttanut Djevelmaktin [2014] ja Profanin sisältöihin. Thomas osallistui täydellä otteella sävellystyöhön ja Ole [Hartvigsen, kitara] toi oman panoksensa liittymällä Kampfariin, millä on myös oma suuri osansa yhtyeen nykyisessä soundissa. Genre on ollut etenkin Norjassa varsin yleinen esimerkiksi Isengardin, vanhan Ulverin ja Windirin myötä, mutta ei ole saanut kovinkaan merkittävää jalansijaa Ruotsissa ja Suomessa, missä black metal on nojannut enemmän perinteisiin saatanallisiin teemoihin. Ei siinä sen kummempaa. Folk vai metal. Onko Andreassenin lähtö yhtyeestä ollut ainoa syy musiikillisen linjan muutokselle, vai onko takana jotain muutakin. 10 INFERNO. Kampfarin musiikki siirtyi jokseenkin tyypillisestä ”folk black metalista” kohti raskaampaa ja mustempaa suuntaa toisen alkupeEnimmät kansanmusiikkivaikutteet black metalistaan muutama vuosi sitten häivyttänyt Kampfar elää sanojensa mukaan uransa kolmatta jaksoa. Ainoana alkuperäisjäsenenä on mukana enää laulaja Dolk, joten on kysyttävä, mikä merkitys teillä uusilla kavereilla on yhtyeen kappaleiden suhteen. Ehkä olemme ihmisinä erilaisempia kuin luulemmekaan! Naapureillamme on toki folkahtavia black metal -bändejä, ja te suomalaiset näytätte kilahtaneen haitarimetalliin ihan tosissaan – sekä hyvässä että huonossa mielessä. Päätimme kuitenkin jo ennen Maren [2011] äänityksiä, että kurssin on muututtava, ja kutsummekin Marea kolmannen jaksomme ensimmäiseksi levyksi. Näinkö todella ajattelette ympäröivästä maailmasta tänä päivänä. Suhtaudumme kansanmusiikkiin maltilla ja kiihkottomasti, ja jos se sopii musiikkiimme, laitamme sitä sinne. ainoastaan kärsimystä ja kuolemaa. – Ihmiset ovat pieniä demoneja, jotka tekevät kaikkensa tuhotakseen maailman, joten minne mennä, kun toivoa ei ole enää jäljellä. Jos joku meistä ei pidä jostain jutusta, heitämme sen kylmästi menemään. Mitä luulet, miksi tämä alagenre on niin vahva juuri Norjassa. Ei pelastusta eikä loistoa..
OLETTE siitä poikkeuksellinen melodinen death metal -bändi, että biisinne ovat paikoin todella pitkiä, eeppisiäkin. Live-esiintymisestä ollaan myöskin vastaanotettu erittäin paljon hyvää palautetta. Toisaalta pitkään kappaleeseen pystyy pakkaamaan enemmän erilaisia fiiliksiä, kontrasteja ja yleisesti monipuolisuutta. Levyn teksteissä nähdään elämä kauttaaltaan vahvasti lahjana. – Emme. Hyvästä progressiivisesta metallista puhuttaessa sivuutetaan usein Vanden Plas. Koetteko edes kuuluvanne osaksi progressiivista metalliskeneä. Tämä korostuu uudella levyllä entisestään. Vanden Plasin musiikista puhutaan progemetallina, mutta toisin kuin monet muut yhtyeet, keskitytte turhan soittokikkailun sijaan hyviin biiseihin. – Pyrimme herättelemään, katsomaan peiliin, hyväksymään tosiasiat ja olemaan kiitollinen siitä, mihin kaikkeen on annettu mahdollisuus. – Jos progressiivisuus tarkoittaa mahdollisimman nopeaa ja monimutkaista musiikkia, emme. En ihan heti keksi, mikä muu termi kuvaisi meitä paremmin. Tarve uudistua CHRONICLES of the Immortals on eeppinen, kahdelle cd:lle jaettu tarina, jonka ensimmäinen osa Netherworld (Path I) ilmestyi viime vuonna. – Laulusovituksille pitkät veisut ovat hieman haastavampia, kun pohjalla on paljon variaatiota. – Hioimme biisejä, lisäilimme niihin juttuja ja tiputimme toisia pois, jotta saimme kappaleet kuulostamaan jokseenkin samalta kuin musiikkimme ennenkin. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Where the Oceans Burn -levyn sanoitukset kertovat pääasiallisesti positiivisista asioista ja kehottavat nauttimaan elämästä juuri tässä ja nyt. LISÄÄ AJANKOHTAISJUTTUJA WWW.INFERNO.F I 11 INFERNO. Kitaristimme Antin [Nenonen] visiot ovat kuitenkin sen verran hyvällä tasolla, että olemme bändin sisällä nähneet tämän puhtaasti mahdollisuutena, laulaja Jarkko Koukonen kertoo. Jyhkeistä biiseistä tutulle yhtyeelle näinkin mittava spektaakkeli oli ensimmäinen laatuaan. – Uusi levy osoittaa meidän olevan monipuolinen bändi, jolta taittuvat eeppiset ja massiivisetkin biisit napakampien runttauksien ohella. Ehkä tämä on ainoa oikea tapa kirjoittaa sanoituksia, jos on avarakatseinen persoona. – Vaikka tekstien aihepiiri on pääosin synkähkö, mukana on myös toivonkipinää. Tämä ei tarkoita, että tässä olisi automaattisesti jokin uusi Vanden Plas -tyyli, vaan seuraava levy voi olla taas paluu menneeseen. Mielestäni onnistuimme näiden kohdalla erittäin hyvin. – Siima on pidettävä kireänä läpi biisin, joten pituus asettaa omat vaatimuksensa. Ensi vuonna kolmekymmentä vuotta täyttävä saksalaisbändi ansaitsee näkyvyyttä viimeistään nyt, sillä räpylässä lepää massiivisen teemalevyn toinen osa, Chronicles of Immortals: Netherworld II. – Onhan se erilaista kirjoittaa kappaleita tällaiselle teatterituotokselle; täytyy suunnitella tarina, hahmot, tapahtumaympäristö, kuinka saada kuorot mukaan, biisien mitat, kappalejärjestys ja niin edelleen, kitaristi Stephan Lill hekumoi. Toisella levyllään yhtyeen taitotaso on saavuttanut pisteen, jossa siitä voidaan puhua vakavissaan huipputason melodeathbändinä. Koetteko pitkien biisien kirjoittamisen lyhyitä haastavammaksi. Mitkä ovat vahvuutenne, ja mikä erottaa teidät lukuisten muiden melodeathyhtyeiden joukosta. Vanden Plasin kappaleissa lauletaan usein Jumalasta, ja löytyypä yhtyeeltä myös kokonainen levy nimeltään The God Thing (1997). Kutsumisemme progemetalliksi on ihan ok. Asioista voi puhua monella eri tavalla, ja tämän levyn kohdalla lyyrinen lähestymistapa on jossain määrin jopa hieman runollisempaan tulkintaan pyrkivä. Tiesimme, että nämä kaksi levyä tulevat kuulostamaan hieman erilaiselta kuin aiemmat tuotoksemme, mutta bändin pitää välillä uudistua. A N N IK A SO RJ O N EN Kymmenen vuotta toiminnassa ollut Bloodred Hourglass säätää itselleen jatkuvasti kovempia vaatimuksia. Olenko täysin hakoteillä. Skaalamme on laaja, mutta kappaleen kuin kappaleen tunnistaa aina meiksi. Laulajamme Andy [Kuntz] on ehkä jotenkin ”henkinen” kaveri, ja tämä puoli hänestä ilmenee usein sanoituksissamme ja peilailee kaikkea sitä, mitä hän ajattelee ympärillään tapahtuvista asioista. Oletteko jollain tapaa uskonnollinen yhtye. Yksi tekijä on ehdottomasti myös kertosäkeiden tarttuvuus. Vaikka kuolema on läsnä, meillä Elämä on lahja sillä ei olla lähdetty mässäilemään – kuten genressä on ehkä mielestäni liikaakin tapana tehdä. Pystymme myös kuulostamaan kypsältä ilman, että aggressio ja rajumpi meininki kärsisi. Jos se taas tarkoittaa kykyä katsella ympärilleen, uudistua ja taitoa olla kirjoittamatta samaa kappaletta kahtakymmentä vuotta, kyllä
Oli kyse sitten keikoista tai fyysisistä levyistä, niihin kulutettavat taalat harkitaan yhä tarkemmin. Kirjoittaja on vuorikiipeilijä. Minä istuin Helsingin Nosturilla pöytä täynnä laskuja firman tilin ollessa tyhjä. Kiistatonta on, että kaikki eivät enää pärjää kuten ennen. Lokakuussa 2013 järjestämäni kaksipäiväinen festivaali oli kyykännyt oikein kunnolla ja vienyt samalla juurikin siihen raskaampaan osastoon keskittyneen firmani mukanaan. Ihmisten kulutustottumukset ovat muuttuneet ja musiikkiin käytettävä raha on vähentynyt vuosi vuodelta. Että kyllä siinä lokakuisessa profetiassa pari vuotta sitten oli joku totuus. Vaikka olisi mitä paskaa. Isoimman osuman on ottanut niin sanottu keskiluokka, eli juuri ne bändit, joiden parissa minäkin operoin. Olemme hevikansaa ehkä jopa enemmän kuin koskaan ennen. Olemme vain aiempaa tarkempia siitä, kenelle menestys sallitaan. Se polku, joka vei 2000-luvun puolessavälissä liki kaikille halukkaille suunnilleen Factorystä On the Rocksiin, sieltä Nosturille ja lopulta Tuskaan, on nykyään paljon jyrkempi. SE oli melko tarkkaan kaksi vuotta sitten, kun julistin Suomen raskaan musiikin luvattuna maana kuolleeksi. Netistä löydät myös uutisia, levyblogin, livearvioita ja ennakkokuun teluja. Jos vuonna 2007 jokainen profaneomen ja omniumgatherum sai yleensä keikalleen vähintään sen 200 ihmistä, vuosi 2015 näyttää aika erilaiselta. Top-3-sijoilla väijyivät esimerkiksi Amorphis ja Five Finger Death Punch. Undergroundissa tapahtuu valtavasti ja uusia yrittäjiä riittää edelleen, mutta samalla tiestä onnistujaksi on tullut vaikeampi. Ei tietenkään. Viimeisen seitsemän viikon listaykköset olivat Diablo, Turmion Kätilöt, Children of Bodom, Ghost, Iron Maiden ja Motörhead. Viime vuodet ovat olleet musiikkialalle yleisesti raskaat. Tai ainakin ne taalat kohdistetaan entistä kapeammin. Nyt, jos bändi myy Suomessa 400 levyä, voidaan tulosta pitää jo ihan hyvänä. joulukuuta. Olin varma, että hevi oli mennyt sinne samaan poteroon, jossa se vietti 90-luvun puolivälin. Eikä tarvitse uskaltaa yksin, sillä skaba on mallia ”kaverille kanssa”... Näistä Diablo majailee pienen Sakara-levy-yhtiön suojissa ja Turmion Kätilöt julkaisee levynsä itse muiden edustaessa monikansallisten korporaatioiden julkaisuja. Joskus on mukavaa huomata olleensa väärässä. Ja kun bändit kärsivät, kärsivät myös yritykset niiden taustavoimissa. Muistan, että aloittaessani surkuhupaisan parivuotiseni Spinefarmin peräsimessä, minulle sanottiin ensimmäisenä päivänä, että kyllähän täällä on totuttu jokaista levyä vähintään se tonni myymään, vaikka olisi mitä paskaa. Ei se kuollutkaan. Keikkojen lipunmyyntien keskimäärä pienemmillä bändeillä – jos joku ravintoloitsija suostuu niitä keikalle vielä ottamaan – lienee varmaan siinä sadan pinnassa, harvemmin sen paremmalla puolella. Teemu Suominen SOBERISTI SKABA Tapaa Slayer! Yhdysvaltalain en thrashklassikk o Slayer konsertoi Helsingin Hartwall Areenalla 7. Eikä levymyyntikään ole sen helpompaa. Siltä vain puuttuu keskiluokka. PS. Ei Suomen titteli raskaan musiikin luvattuna maana ole lopulta mihinkään hävinnyt, ihan hyvinhän täällä menee! Ajat ovat toki muuttuneet, mutta tärkeintä on, että pitkätukat ovat osanneet muuttua mukana. Minun firmani ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen, joka on joutunut poistumaan kartalta. Samaan pöytälaatikkoon Metalheim-lapseni kanssa on mennyt ainakin Dynamic Arts, Firebox, varmaan parikymmentä festaria ja lopulta jopa King Foo Entertainment, joka työskenteli muun muassa Nightwishin taustalla. Katselin syksyn albumilistaa. Nyt emme anna kaikelle tusinajytkeelle tilaa, vaan valitsemme menestyjämme tarkemmin. Isoin muutos on siinä, että suurin osa ei pääse koskaan edes yrittämään. Mene Infernon nettiin, osallistu kilpailuun ja omaat mahdollisuud en paitsi keikan näkemiseen myös näiden legendaaristen miesten tapaamiseen. Elimme aikaa, jolloin lipunmyynti sakkasi etenkin klubeilla, Spotify teki lopullista läpimurtoaan fyysisen myynnin kustannuksella ja indiefirmat ja -levy-yhtiöt yksi toisensa jälkeen joko kaatuivat tai tulivat isojen syömiksi. Osoitehan on www.inferno .fi. Syksyn 2013 kommenttini herätti aika paljon keskustelua kollegojen kesken ja jakoi mielipiteet, osalla kun meni vielä hyvin, samalla kun toinen osa tiesi tarkalleen, mistä puhuin. Etenkin Kätilöjen historian ensimmäinen ykkössija lämmitti sydäntäni. Mutta ei suomalainen hevimusiikki vuonna 2015 kuollut ole. Siinä palkittiin tinkimätön työ. He olivat kokeneet saman. Emme edelleenkään estä ketään menestymästä. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että emme olisi enää hevikansaa
Koska kiinteitä aineksia ja nestettä on näinkin runsaasti, yleisen siisteyden takia olisi helpompaa valmistaa mässy isossa uunivuoassa, jossa yleensä on reunuksiakin enemmän kuin syvemmässä uunipellissä. Aivan kuten Boarin musiikissakin. 10. Pääasia tässä on kuitenkin melkoisen miehekkään evään mättäminen kitusiin, pötsin mahdollisimman tehokas täyttäminen ilman minkäänlaista piperrysaspektia. Mutta enemmän on enemmän, kuten hyvin tiedetään, ja sipulien suhteen tämä pitää etenkin paikkansa. rasiallinen (400 g) porsaan pippurimarinoituja suikaleita . Sitten päästään tähän Boar-yhtyettäkin innoittavaan musaan eli kraut rockiin! Hapankaalia saa nakella sekkaan haarukalla oman maun mukkaan, eli tosi paljon! 6. Ei liikaa, että siihen ei muodoistuis semmosta kuorta. Muista leivinpaperi! 2. Oululainen pörinäpartio Boar jyrää sekin mureasti, mutta basisti-laulaja Petri Henellin mässyn nauttimisen jälkeen ainut mahdollinen etenemismuoto on vaakatasoon vyöryminen. Pörinämässy nautitaan hyvässä seurassa omavalitseman oluen kera. paketti bratwurstia . voita . Hieman matalampi lämpötila, noin 175 astetta, ja pitkä kypsennysaika tuottaisivat myös oletettavasti vieläkin mehukkaamman lopputuloksen, mutta hyvä näinkin. Viillä siitä veittellä isoja palasia ja asettele ne siten, että joka kulumaan yks siipale ja keskelle vielä yksi. Sitten sekkaan porsaan pippurimarinoidut suikaleet, tähänkin voi käyttää jottain muuta marinoitua lihhaa. 8. Sekään ei kuitenkaan haittaa. pullollinen olutta (merkille aivan sama) . Uunin kuuraaminen ei ole kotiaskareista niitä kaikista mieluisampia. On myös juuri hyvä ennen illan mahdollisia muita rientoja, jolloin yhtälöön voi lisätä ruokajuomiksi myös siiperiä ja jallua. hapankaalia . Tässä vaiheessa avataan olut! Eläpä kuitenkaan juo sitä, vaan kaada koko pullo pellille herkkujen sekkaan. Jos haluaa ruuasta hiukan kevyempää, voi ostaa jonkin valmissalaattisekoituksen kylkeen. iso sipuli . 2 purkkia kermaa . Sitten otetaan voipaketti kauniiseen kätteen. Itte käytän tähän välillä jottain erikoisempia kuin perus herne-maissi-paprikaa, nii saa vähä eri variaatioita joka kerta. pussillinen pakastevihanneksia . paljon löökiä eli valkosipulia . Avaa myös kaks purkillista kermaa. 3. Ja jos kokki on vähänkään liikuttuneessa tilassa, roiskumisen vaara kasvaa. Sitten tämä jumalainen potsinsiipale eli pekoni! Asettele pekonisiivut kauniisti tämän jumalallisen herkun päälle. Makua löytyy, kiitos spesiaalin hapankaalin, ja sitä voi vielä lisätä haluamillaan mausteilla ja sooseilla. Ei tarvitte olla mittää pikku piiperrystä. Lopuksi juustoraastetta päälle. Tästä setistä riittää taatusti kavereillekin!” Villisiat tunnetaan muhkeina, maukkaina ja päälle rynnivinä eläiminä, ainakin mikäli Obelixia on uskominen. Peten pörinämässy Miika "Mega" Kuusinen TUTKIVA KULINARISTI LISÄÄ RESEPTEJÄ WWW.INFERNO.FI PETEN KOKATESSA SOI: Orange Goblin – Back from the Abyss (2014) ”Rakasta ruokaa täytyy tehdä rakkaudella. 4. paketillinen pekonia . 7. Kolmen juuston kerma on oikein oivallinen kaikkeen ruuanlaittoon. juustoraastetta 13 INFERNO. TARPEET . 9. Lissää sekkaan pakastevihannekset. Aamulla rapelossa myös erittäin pätevää mättöä, vaikka kylymänä.” Megan tuomio: ”Tämän överimmäksi voi mässyä tuskin enää vetää, sillä periaatteessa possutuotteet, suikaleet ja pekoni, ovat tässä yhteydessä maun kannalta melko pienessä osassa, kermasta puhumattakaan. kiinteitä perunoita noin puolet uunipellistä (siten että muita aineksiakin mahtuu) . Peten luonnehdinta: ”Koska mässy on täyttävä, suolainen ja rasvainen, olen monesti kuullut lausuttavan ’suonet tukkoon’ ruuan valmistuksen aikana. grillimaustetta . Piliko bratwurstmakkarasta sentin tai kahen viipaleita ja nako neki pellille kaikkien muitten herkkujen sekkaan. Viillä perunat, sipulit ja löökit kuutioiksi ja nakkaa ne uunipellille. Isommalla porukalla olemme valinneet joskus myös jonkun hyvän dvd:n viihdykkeeksemme. Tässä vaiheessa lissää grillimaustetta runsaasti ja sekottele vaikka käsin koko settiä. 5. Ja kyllä, vaikka kuin tekis mieli juua se kerma ja vedellä grillikylkeä samalla naamaan, nii kaaja seki iha kiltisti sinne ruuan sekkaan. Mikä parempaa sitä tehdessä kuin kuunnella yhtä rakastamaansa orkesteria” TEE NÄIN 1. Paistetaan uunissa 200 asteessa noin kaks tuntia
Mil-joo-na ihmistä! Puhumattakaan Isis-järjestöstä. Avaan suuni ja suljen sen juuri ajoissa, kun mies korottaa ääntään. Minua jännittää vähemmän. Olen ilmeisesti maailman ainoa Killing Joken haastattelija, joka saa puhelimen päähän tyypin nimeltä Jaz Coleman The Everyman. En saa sanaa väliin seuraavaan viiteentoista minuuttiin. Ja näen mitä se nykyään on. Onkohan maailmanhistoriassa muusikkoa, joka ei ole sanonut näin viimeisimmän tuotoksensa promohaastatteluissa. Vuonna 1982 hän ilmoitti lopettavansa Killing Joken ja muutti erakoksi Islantiin. Jokaisen velvollisuus! Mutta meille kerrotaan, että emme saa uskoa kuin virallisen totuuden. Minua jännittää. Muuten olet hylkiö. Voisiko Jaz avata sitä minulle enemmän. – Nykyään on asioita, joista ei saa puhua. Ruokaja vesivarantojen kontrollointia. Jaz kertoo, että myös hänelle kuuluu hyvää. – Huomenta! Hyvää päivää! Mitä kuuluu. Jaz vastaan koko maailma Sitten kysyn ihan standardikysymyksen. Sitten hän muistuttaa, miten 9/11 on valhe. Toinen länsivaltojen mahtava huijaus. Kuuntelen bändin uusinta levyä, Pylonia. Suosikkibiisini levyllä on uhkaava, groovaava ja välittömästi mieleenpainuva New Jerusalem. E nglantilainen Coleman ei ole pelkästään legendaarisen post-punk-bändin keulakuva. Hän on säveltänyt sinfonian kvanttiteoriasta fyysikkoveljensä kanssa. Hän ei ole käynyt koulua yläasteen jälkeen. Muka joukkotuhoaseiden etsimiseksi, joita ei koskaan ollutkaan. Aloitetaanko. Olen kokonaan sinun. Alan hieman lannistua. Hän on myös auttamattoman paranoidi. He ovat niin liimaantuneita iPadeihinsa tai iPhoneihinsa. – Olen syvästi vihainen kaikesta tästä. Kaikkihan tietävät, miten nykymaailmassamme ei ole enää lainkaan yksityisyyttä. Tätä kaikkea tietenkin ajaa massamedian islamofobia. En ole asunut maassa kolmeen vuosikymmeneen, mutta käväisen siellä aina välillä. Jaz sinkoaa hetken tangentille brittien sisäisestä politiikasta ja Tony Blairistä. Hän on kuuluisa kärkevistä ja epäsovinnaisista mielipiteistään ja jyrkän poleemisista haastatteluista. Hän painottaa, että erityisesti hyvä ruokavalio on hirmuisen tärkeää. Mikä ahdistavinta, ihmisiltä ei liikene tippaakaan sympatiaa. – Ja tietenkin tämä nykyinen itsesensuurin kulttuuri. Sehän kiva. Maailmanparantaja TEKSTI SALLA HARJULA KUVAT TOM BARNES 14 INFERNO. En pidä siitä, mihin asiat ovat menossa. Olen poliittinen ateisti, mutta tämä on niin mielipuolista! Kaikki tuntevat itsensä niin voimattomiksi eivätkä usko voivansa tehdä yhtään mitään. Bändi ei kuollut, eikä Coleman kesyyntynyt arktisesta erakkoelämästä. Vuonna 2012 hän hävisi kesken Killing Joken Euroopan-kiertueen ja löytyi kahden viikon päästä Saharasta. Loiskautan kahvia kupista sohvahuovalle ja kiroan. Jaz on älykäs ja viiltävän hyvin ajan tasalla maailman asioista. JA LIBYA. Sitten hän ilmoittaa, että Pylon on heidän paras albuminsa tähän mennessä. Se on masentavaa. Monet ajatushautomot kehittelevät näitä ideoita. Sen pahaenteinen mutta magneettinen energia tuntuu tarttuvan sekä minuun että vieressäni olohuoneessa temmeltäviin kissanpentuihin. – Levymme nimi Pylon tarkoittaa täydellistä sotilaallista ylivaltaa [”full-spectrum dominance”]. Prahassa paistaa aurinko ja hän on aloittanut kuntokuurin. – Ja se PISTÄVÄ LÖYHKÄ, joka oli Irakin sota. Hän uskoo magiaan. Puhelin soi. Ja koko Syyrian sotkusta. Hänellä ei ole ollut vakituista kotia vuosikymmeneen. Se on äärettömän vaarallinen tilanne. Se ajaa minut hulluksi. Hän uskoo tieteeseen. Informoin viisikymppistä, ystävällisen kuuloista herraa puhelimen toisessa päässä, että minulle kuuluu hyvää. Hän julisti vuonna 2012 maailmanlopun tuloa. Ja tietenkin vielä se, mitä kaasuja ilmakehään suihkutetaan! Voisin puhua pelkästään siitä tuntikausia. Väestön kontrollointia kemiallisin ja sähköisin keinoin. Kaikki elävät omissa pikku maailmoissaan. Terroristi. Sokrates sanoi, että on jokaisen velvollisuus osallistua keskusteluun yhteiskunnallisista kysymyksistä. Hänet on lyöty ritariksi Ranskassa. Yhteiskunta on sirpaloitunut. Hän on maailmanlaajuisesti arvostettu sinfoniaja oopperasäveltäjä. Ihan tavallisena kansalaisena. Kaikki Britain’s Got Talentista siihen, miten ihmiset eivät enää keskity toisiinsa. Hän uskoo, että 9/11 on suuri amerikkalainen huijaus. Siihen kuuluu salitreeniä, aerobista liikuntaa, painonnostoa, nyrkkeilyä. Kun hän saarnaa maailman tilasta, se on vastustamattoman lumoava sekoitus viisasta näkemystä ajankohtaisista kysymyksistä ja foliohattutasoista skitsofreniaa. – Tämä kaikki tietenkin näkyy siinä pakolaismäärässä, joka virtaa nyt Eurooppaan. Istun yksin kotona ja odotan puhelua Killing Joken Jaz Colemanilta. Siitä se alkaa. Hän on näyttelijä, dokumenttiohjaaja, musiikkistudion omistaja ja tuottaja, kirjailija sekä kapellimestari. Nyt miljoona ihmistä on kuollut. Heidän kotinsa on tuhottu ja he ovat juurettomia. – Biisi on tietynlainen kommentaari tai metafora IsostaBritanniasta
Jo lapsena hänen monikulttuurinen perheensä matkusteli ympäri Eurooppaa. Ihan jo siksi, että korvaani polttelee tässä kohdin jo fyysisesti. Vedimme silloin keikan Genevessä. Vastuussa eivät kuitenkaan ole marionetteina sätkivät poliitikot vaan jokin paljon uhkaavampi jossain taustalla. Taisi olla vuosi 2006, kun minulla viimeksi oli asunto. Tämä on valtavan pelottavaa. – Enkä kaipaa... Promoottori sanoi, että voimme joko yöpyä Hiltonissa tai sitten hän tietää sellaisen kahdeksan makuuhuoneen maatilan, jonka omistajapariskunta voi kokata meille. Koska Jaz sanoo niin. Kansallisvaltioiden suvereniteetti jää historiaan, kun ylikansalliset yhtiöt voivat haastaa ne oikeuteen ihan vaikkapa tuottojen menetyksistä. Kun Jaz on saanut vuodatettua sydänverensä yhteiskunnan kipukohdista, hän päättää, että on kiinnostunut minusta. Varaan vain uuden talon tai kämpän uudesta maasta johon olen menossa. Tämän elämän. Asun siellä ja jatkan sitten matkaa. Kun Jaz sanoo, että hänen verensä kiehuu, kun hän ajatteleekin tätä, uskon sen. Nahkatakki ja yksi toinen.” 15 INFERNO. Elämäni on yhdessä laukussa. Minulla on kosolti paikkoja, joissa voin majailla ympäri maailmaa. On kallisarvoisen tärkeää puhua tästä ja informoida ihmisiä faktoista. Kulkuri Jaz Coleman Yhtä äkkiä kuin paatos ja saarna alkoi, se loppuu. Miehen omat tarinat kun ovat sieltä kiehtovammasta päästä. – Siitä on helppo ottaa seuraava askel ja kysyä, miksi nämä ihmiset edes ovat olemassa. Valitsimme tietenkin jälkimmäisen vaihtoehdon! Maailmanparantaja ”En asu missään. Jos he lakkaavat olemasta hyödyllisiä, heistä tulee hyödyttömiä ”resurssiensyöjiä”, joka on toinen ajatushautomoiden käyttämä termi. Hän inspiroituu kertoilemaan globaalista irtolaisen elämästään, kun kuulee, että minä olen viettänyt viimeisen vuoden seikkailemassa ympäri Australiaa. Sitten meille jää enää tukku maantieteellisiä alueita, jotka olivat joskus kansallisvaltioita mutta nykyään vain kapitalistisen imperiumin protektoraatteja. Minulla on kaksi paria housuja, kaksi saapasparia, kaksi takkia. Jaz puhuu kuin ruokavarantojen kontrollointi Euroopassa ja kansojen hallinta ilmakehäkaasuilla olisi ihan arkipäivää ja kaikkien tarpeeksi älykkäiden ihmisten tiedossa. Ja mikä ettei. Esimerkiksi Sveitsissä olen pistäytynyt yhä uudelleen jo 22-vuotiaasta lähtien. En osaa kuvitella asuvani vain yhdessä paikassa, jos ollaan rehellisiä. – Suoraan sanoen en asu missään. Sillä hetkellä, kun alkaa nähdä ihmiset resursseina... Jaz sanoo, että reissumieli on aina ollut osa hänen luonnettaan. – Minulla on joitakin varsin mielenkiintoisia paikkoja, joissa viivyn. – Ajatushautomot, joita hallitukset ja monikansalliset yhtiöt käyttävät ongelmien ratkaisuun, käyttävät termejä kuten ”human resources”. Minulla on keskusteluun edelleenkin yhtä vähän kontrollia, mutta nyt vaihdetaan henkilökohtaisia elämäntarinoita. Olen aika onnellinen liikkuvaisessa elämässäni. Nyt hän toteuttaa ikuista vaelluksen paloaan. – Kaikki nämä vapaakauppasopimukset, vaikka tämä tuore Trans-Pacific Partnership... Olen okei tämän kanssa. Minun elämäni on yhdessä laukussa
– Se on minun elämänkatsomukseni. Ja intialaiset perinteet vallitsevat. Aamulla kysyin tältä pariskunnalta, voisinko tulla joskus takaisin, koska minulla oli niin hauskaa. – Olemme itse asiassa työskennelleet yhdessä parikin kertaa. Minulla on kaksi paria housuja, kaksi saapasparia, kaksi takkia. Elämä on hyvää. Meillä oli tiikeriäiti, tiedäthän. – Enkä tarvitse tavaroita. ”Me olemme kaikki omien todellisuuksiemme luojia.” 16 INFERNO. Veljeni tekee luennon ja minä sävellän siihen musiikin, joka kuvaa hänen aaltofunktioitaan ja kaavojaan. Nykyään hänellä on kaiken tämän seurauksena kolmekymppinen sveitsiläinen tytär. Se on yksi turvapaikoistani, tiedäthän. Se oli vähän kuin järjestetty avioliitto meille kummallekin. Hienoisena tiedenörttinä pyydän Jazia kertomaan ekskursioistaan kvanttifysiikan melodiseen maailmaan yhteistyössä fyysikkoveljensä Piersin kanssa. Mies kuulostaa tyyneltä ja onnelliselta kertoillessaan näitä tarinoita. Hän päätti meidän koulutuksestamme. – Jo silloin, kun minä olin neljä ja Piers oli kuusi, perheessämme päätettiin, että minä tekisin musiikkia ja veljestäni tulisi tiedemies. Kvanttisäveltäjä Keskusteluun on virinnyt odottamattoman lauhkea tunnelma – ja tässä kohtaa sitä voi pikku hiljaa jo alkaa kutsua keskusteluksi, jossa kummallakin on suunvuoronsa. Tämä irtolaisuus on okei. Koko muu bändi oli jo siellä! He olivat helvetti vieköön tehneet saman jutun. Minulla on muutama muu samantapainen kolo ripoteltuna ympäri maailmaa. Kiertueen jälkeen sitten palasin tälle ihmeelliselle maatilalle. Olen asunut siellä avioliittojen välillä... Pienen orkesterin kanssa. On helppo uskoa, kun hän vakuuttaa elämänlaatunsa parantuneen huomattavasti sen jälkeen, kun hän päätti jättää taakseen vakituisen kodin ja siteet pankkeihin luottokortteineen. – Meillä oli upea ilta ja maatila oli hurmaava. – Minulla on edelleen sama huone samassa talossa, ja he pitävät sitä samassa kunnossa minua varten, kuin vanhaa aikakapselia. Toiset sijoittavat elämässään materiaan. He lupasivat että saisin. Ja se tekee kaiken helpommaksi. On minulla tosin 15 000 kirjaa ympäri maailmaa, Uudessa-Seelannissa, Sveitsissä, Prahassa, kaikenlaisissa paikoissa. Eihän tällainen kaikkien kuppi teetä ole. Katsos, me olemme anglointialaisesta perheestä. Nahkatakki ja yksi toinen. – Elän hyvin matalalla budjetilla, voin kertoa. Minäkin kaipaan eläimiä ja lemmikkejä ja sen sellaista, mutta ei kai kaikkea voi saada. Minulla ei oikeastaan ole omaisuutta. Haluan laittaa sen vähän rahan, joka minulla on, kokemuksiin. Kun pääsin perille... Teimme niin pari kertaa, ja se oli tosi hauskaa. Oli hienoa työskennellä veljeni kanssa. Jaz nauraa railakkaasti ja kertoo että muutti siltä istumalta Sveitsiin ja hankki sveitsiläisen tyttöystävän
Mutta hienoin juttu tässä kvanttiajattelussa on, että me olemme kaikki omien todellisuuksiemme luojia. Syö terveellisesti. Killing Joke tunnetaan siitä, miten piikikkäitä ja suorastaan ilkimielisen hankalia sen jäsenet ovat usein tosielämässä. Mies alkaa kuulostaa niin hellyttävän idealistiselta maailmanparantajalta, että olen hieman hämmentynyt. Parikymppisenä hän kuulemma vei jonkun bändin jäsenen tyttöystävän. Mutta se on tietynlainen kulttuuri Killing Joken sisällä. Siitäkö bändin nimi tulee. Oletko koskaan huomannut, että kun naurat, et pelkää mitään. Sen perusidea on, että multiversumissa täydellistä kuolemaa ei koskaan ole, sillä elämä jatkuu jossain rinnakkaistodellisuudessa aina vain. En ole varma, onko mies pehmennyt iän myötä, vai onko nyt vain erityisen lempeä päivä Jazin elämässä. Piers on pikkuveljelleen tärkeä inspiraationlähde. Ihmiset unohtavat. – Elämä on tämän lahjan löytämisen prosessi ja sitten sen kokonaisvaltainen täytäntöönpano. – Totta kai kaikilla on pimeä puolensa. Sitten menen ja teen sen. Ne saavat ihmiset näkemään ja pelkäämään maailmanloppuja – ja sitä kautta poikkeuksetta manaamaan niitä esiin. Tietyt ihmiset pitävät sitä todella loukkaavana. Jaz on mielissään, että tämä ajatus kuolemattomuudesta tulee kovan luonnontieteen alueelta eikä teologiasta. Ehkä tämä on se äärimmäinen Killing Joke -metafora. Miksei. En voi pidätellä rikkiviisasta välihuomautusta: Tämäkö on todella viisikymppisen rockstaran viimeinen viesti vuonna 2015. – Voin valita mitä teen. Koska kaikki on niin jännittävää! Silloin olet löytänyt oman polkusi. Ja syövät terveellisesti. – Uskon, että perinteiset uskonnot ovat pettäneet yhteiskunnan pahasti. Ja väittelevät. Ja se on ehkä sairain musta huumori, jota olet kuunaan kuullut. Se ei ollut hänen kaltaistaan, luulin että hänkin on ateisti. Jaz pitää ekologisen viestin levittämistä maailmalle yhtenä suurista tehtävistään. – Kyllä. Kun teet oman tahtosi, olet biologisesti ja henkisesti yhtä maailmankaikkeuden kanssa. Ja se antaa sinulle energiaa! Heräät kuudelta aamulla etkä malta odottaa, että kello löisi yhdeksän. Hän uskoo, että vihreä kollektivismi pelastaa maailman ja on kirjoittanut siitä kirjan nimeltä Letters from Cythera. Jaz innostuu selostamaan veljeltään oppimaansa ideaa kvanttikuolemattomuudesta. Meillä on oma tapamme käsitellä sitä. Olen kiinnostunut vain nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Yhtäkkiä mies ponkaisee uuteen kuumaan poliittiseen monologiin. Koska tässä on se juttu nimestä Killing Joke. Niin että viidensadan tai tuhannen vuoden päästä tapahtuu luonnon ylösnousemus. Meidän joka ikisen. Pysyäkseen ajan tasalla totuudesta. Mikä siis on se tappava vitsi. Tällä kertaa messuaminen ei kuitenkaan kestä kauan, sillä levy-yhtiön pr-henkilö keskeyttää puhelun ja pyytää keräilemään viimeiset keskustelun langat kokoon. Se mikä on tehty on tehty, ja se on uskomatonta, mutta en totta puhuen vietä liikaa aikaa miettien sitä. Karmivasti. – Kaikilla on tämä lahja. Se on Killing Joken perimmäinen sanoma. Pelko. Meistä jokainen on kuningas ja kuningatar. Saavuta henkilökohtainen suvereniteetti. Ja nauru, joka ylittää kaiken pelon. Ja paras on vasta tulossa. Kehoa on ravittava asianmukaisesti. Kysyn, onko Jazilla vielä jotain sanottavaa. – Perheemme ei ole lainkaan uskovainen. – HAHAHAHAHA! Ei mutta oikeasti. – Kun taas, jos otat minkä tahansa judeokristillisen perinteen, ne ovat kaikki loppujen lopuksi tuomionpäivänkultteja. Jaz itse on kertoillut tyytyväisenä aiemmissa haastatteluissa, miten bändi murtaa kiertuehenkilökuntansa selkärangan ja lyö vetoa siitä, kuka roudareista irtisanoutuu ensimmäisenä. ”Kun teet oman tahtosi, olet biologisesti ja henkisesti yhtä maailmankaikkeuden kanssa.” 17 INFERNO. – Se on osa siitä. Jaz tarinoi lapsuudestaan Englannissa, siitä kuinka perheystävällä, The Rolling Stonesin Brian Jonesilla, oli tapana viedä hänet taaperona Waikiki-baariin ja nostaa hänet hedelmäkoneen päälle hengailemaan. Minulla on ollut ihmeellinen elämä. Joten kun veljeni sanoi, että hän uskoo tietoisuuden selviävän yli kuoleman, olin hyvin yllättynyt. En enää tiedä, ottaako kaikkea todesta. Bändi pyrkii inspiroimaan kaikkia samaan asenteeseen. On tärkeää, että ihmiset kuntoilevat päivittäin. Jaz painottaa, että myös Killing Joken perimmäinen olemassaolon syy kumpuaa samoista lähtökohdista. – On tärkeää, että ihmiset seuraavat itsenäisiä medioita eikä valtavirtamediaa. Löydä oma jumalallinen lahjasi. Toteuta oma tahtosi. Me Killing Jokessa uskomme, että jokainen syntyy jumalallisen lahjan kanssa. Meistä jokainen on kuningas ja kuningatar Ajatus jokaisesta oman todellisuutensa luojana resonoi Jazille selvästi erityisen henkilökohtaisesti. He miettivät, että jestas, jos nämä tyypit voivat tehdä tuon, kuka tahansa voi tehdä mitä tahansa! Miehen jutut ponkaisevat hetkeksi sivuraiteille, mutta hän palaa pian avaamaan tätä ajatusta. Sama teema nimittäin nousee esille myöhemmin, kun hän kertoilee lisää huolettomia juttuja menneisyydestään. Me todella uskomme tähän Killing Jokessa. – Visioni on parantaa Maa. Yksinkertaisesti siksi, että minä olen oman kohtaloni kapteeni. Ja kun olet niin lähellä kollegojasi, kaikki ovat tietoisia toistensa pimeistä puolista. – Killing Joke on ihka oma metaforansa itsensä kehittämisestä. – Pohjimmiltaan homma menee niin, että ihmiset näkevät meidät neljä molopäätä lavalla, ja sillä on tietty peilivaikutus. Se on moraalinen velvollisuutemme. Se on minun unelmani. Kysyn, kuulostavatko nämä elämäntarinat yhtä ihmeellisiltä miehelle itselleen kuin minulle. Kukaan maailmassa ei ole ilman sitä. Mies ei ole nöyrimmästä päästä, kun missio tulee puheeksi
– Ei meitä olisi yllättänyt, jos kukaan ei olisi ymmärtänyt, miksi teimme koko levyn. Tämä on niin hassua, että sen sanottuaan laulaja Winston herähtää seuralliseen nauruun. Miestä ei selvästi oikeasti haittaa. – Katson maailmaa, jossa ihmisiä ei kohdella tasa-arvoisesti. Eli ihmisillä on tosi spesifiset odotukset. Ok. Tai ennemminkin, heille ei anneta mahdollisuutta löytää polkua parempaan tulevaisuuteen. Tuumimme, että olemme jo tehneet kaiken Parkwayn työkalupakissa tähän mennessä. – Juttu on niin, että jos joku näkee meidät sillä tavalla, niin... Ihmiset olisivat voineet inhota sitä ihan vain, koska se ei ole mitä he odottivat. Byron Bayn punkkarit Bändin juuret ovat Australian kuuluisan surffariparatiisin Byron Bayn hc-punk-skenessä. Piste. Meidän materiaali kuulostaa siltä, että me ollaan laitettu kaikki luovuutemme tähän yhteen soittoja sävellystyyliin. Sitten pääsimme pisteeseen, jossa minkä tahansa samantyyppisen tekeminen olisi alkanut tuntua taiteellisesti köyhältä. Saat kutsua meitä shitcoreksi, saat kutsua meitä koalacoreksi – sehän on aika söpöä –, mutta ei se muuta sitä, miltä me kuulostamme. Jos kelkkaa ei nyt ole käännetty tuntemattomille genrevesille aivan täysin, sitä on tuunattu aika erinäköiseksi. – Meidän ainoa kriteeri minkäänlaisen musiikin tekoon on se, onko se hauskaa. Löytäisimme vain itsemme tekemässä b-luokan versioita jutuista, joita olemme jo tehneet. Linja jatkuu uudella levyllä, joka on nimensä mukaisesti läpeensä vihainen. – Iren vastaanotto on ollut huimasti positiivisempi kuin me odotettiin. En minäkään tykkää kaikesta musasta maailmassa. Jonka pitäisi olla jokaisen maailman ihmisen oikeus. Winston ei kuitenkaan myönnä, että uuden soundin takana olisi tietoinen valinta. Hän on kyllä tietoinen hevikansan mittavasta sektorista, joka ohittaa Parkway Driven ja sen sukulaisbändit sullomalla ne vaistomaisesti ”kuuntelematta paskaa” -lokeroon yksinkertaisesti niiden genre-identiteetin takia. Ja mikä tahansa muu ratkaisu kuin luovan riskin otto ja iso harppaus pois vanhasta olisi ollut saman kaavan toistamista. Vihainen maailmalle ja aneemisille ihmisille, jotka antavat maailman ajautua väärille raiteille ilman huolen häivää. Ei kaikesta voi pitää mitä kuulee. Vaikka bändin musiikissa on hyvin vähän elementtejä, jotka toimivat sen kasvualustana, yksi niistä on edelleen erottamaton osa Parkway Driven eetosta: lyriikat, joissa on sanoma. Levy on samaan aikaan sekä raskaampi että monipuolisempi kuin metalcoren kansikuvapojilta on totuttu odottamaan. Sitten kun teet jotain, mikä haastaa ne odotukset, se yksinkertaisesti tarkoittaa, että ihmiset reagoivat paljon laajemmalla tunneskaalalla. SURFFARIEN MAAILMANTUSKA TEKSTI SALLA HARJULA KUVA TOM BARNES 18 INFERNO. Ja jos ihmiset eivät tykkää siitä, se on täysin ymmärrettävää. Hyvässä tai pahassa. En usko, että kukaan tällä planeetalla voi rehellisesti katsoa mitä täällä tapahtuu ja sanoa, ”joo, tämä on parasta mihin pystymme”. Ei se mua haittaa. – Meillä on vahva perinne yhden tietyn musiikkityylin tekijöinä. – Sama syy, miksi meillä on tähän mennessä ollut niin tarkka kaava ja soundi, on se syy, miksi muutimme suuntaa. Australialaisen metalcoren ykkösvientituote Parkway Drive on monen mielestä teinicoren tyypillisin ruumiillistuma. Aurinkoisten surffariheppujen uusin tuotos, Ire-albumi, on kuitenkin saanut useamman kuuntelijan arvioimaan kantansa uudelleen – hyvässä tai pahassa. V alokuvauksellisten poitsujen sivulle kammatut otsatukat, hihatatuoinnit ja flanellipaidat eivät ole kadonneet minnekään, mutta musiikissa on jotain ihan uutta. Mies ei myöskään tunnusta, että taustalla olisi aktiivinen pyrkimys pois metalcore-leiman alta. Mutta se, että joku määrittelee jotain pelkän genreleiman perusteella, on aina ollut musta jotenkin huvittavaa. Puhelimen toisessa päässä leppoisia rupatteleva mies makailee kotisohvallaan maailmankiertueen ensimmäisen keikan jälkeen, joka soitettiin bändin kotiareenalla Byron Bayssä. Yhtyeen viides levy Ire kuulostaakin uudistuneelta. Ja tämä uusi lähestymistapa oli nyt se hauska juttu. Iloinen naurahdus perään, se sama joka säestää Winstonin joviaaleja juttuja läpi koko puhelun. Mutta homma on mennyt ihan toisinpäin, ja onhan se mukavaa
Ja satun kammoamaan korkeita paikkoja. Koska se oli todella vaikeaa. Mies hapuilee sanoja. Mitä se vaatii, että tämä massa, monta miljardia ihmistä tällä pallolla, vihdoin sanoisi, että tämä systeemi jota seuraamme, nämä ajatusmallit joita seuraamme, eivät toimi. Seitsemän hypyn jälkeen olimme kaikki koukussa. Sinkkubiisi Vice Gripin näyttävällä musavideolla miehet hyppäävät lentokoneesta. Vice Grip on toinen niistä optimistisista kohdista. Mitä se tarkoittaa. Ja musta tuntuu, että tiellämme on niin suuria esteitä ja niin massiivisia kriisejä, nykyään ei voi avata teeveetä ilman, että näet jotain niin valtavaa... – Me rakastetaan sitä mitä me tehdään. En voi jättää toteuttamatta omaa sanomaani. Juttu on, että koko albumilla on kaksi valopilkkua ja kaikki muu on synkkää. Ja kuitenkin, jos me ei pysäytetä sitä, nämä asiat vain kasvavat ja kasvavat ja kasvavat. Tajuttoman. – Se oli aivan. Pelottavaa. Suurin osa meidän ikäisistä tyypeistä ei pysty koskaan ostamaan taloa. Ryhmän sisällä tapahtuu massiivisten egojen törmäyksiä harvemmin, vaikka jäsenistä on kasvanut hipihiljaa maailmanluokan supertähtiä. Me taidettiin tehdä yhteensä 19 hyppyä, ja loppujen lopuksi se oli hienoa. – Se oli tosi ironista. Siihen oli vaikea käsikirjoittaa videota. – Minäpä vien sut tämän tarinan alkuun. Mutta toisaalta, joka kerta kun kapusin koneeseen, mietin että hei, mun täytyy. Eli se meni nappiin. Olin äkkiä ihan koukussa ja tiedätkö – korkeanpaikankammo on poissa. Siis minulle. – Se oli karmivaa. Vaikeimpia asioita, joita oon elämässäni tehnyt. Miten mielipuolista. Mutta meille on annettu mahdollisuus tehdä mahtavaa musiikkia, työllistää kavereitamme ja matkustella ympäri maailmaa tehden tätä uskomatonta hommaa. Kukaan meistä ei ikinä ottaisi tätä itsestäänselvyytenä. Winston uskoo, että tässä on yksi syy bändin pitkäikäisyyteen. Että saamme tehdä tätä. – Tunnumme niin helposti tyytyvän etsimään lohtua... Äijä on kirjoittanut biisin tästä. en tiedä, todellisuuden kieltämisestä. Me pysähdymme joka päivä kiertueella ja mietimme vain, että hei, me ollaan töissä just nyt. Että ei tässä ole mitään, joka saattaisi huolestuttaa ketään. Kukaan meistä ei ollut tehnyt laskuvarjohyppyä aiemmin, ja sitten meidän piti mennä ja opetella miten hypätään alas helvetin lentokoneesta! Mies hekottelee alituista sävyisää nauruaan. Viisikko on tuntenut toisensa lapsuudesta asti ja asunut samassa Byron Bayn alueen pikkukaupungissa koko ikänsä. Yhtäkkiä hassu idea oli todellisuutta ja bändi alkeiskurssilla lentokoneessa. Mutta toisaalta, me myös tiedetään, miten käsittämättömän onnekkaita olemme. Idea laskuvarjohypystä hiipi kuulemma keskusteluun lähes huomaamatta, mutta kukaan ei tosissaan ajatellut tekevänsä mitään niin äärimmäistä – ennen kuin tuottaja kuuli asiasta ja innostui. Istumaan kotona ja hyväksymään asiat, uskomaan kun meille sanotaan, että kaikki on ok, kyllä joku muu hoitaa homman. Koska kirjoitin biisin omien pelkojen voittamisesta. Hän kohkaa hetkisen hajanaisilla puolisanoilla, kunnes saa ajatuksensa tarpeeksi kokoon kommunikoidakseen tavalla, jota toimittajakin pystyy seuraamaan. – ...että sitä ei voi edes käsittää, nykyään. – Meidän kaupungissa on massiivinen työttömyysaste. ”Saat kutsua meitä shitcoreksi, saat kutsua meitä koalacoreksi – sehän on aika söpöä –, mutta ei se muuta sitä, miltä me kuulostamme.” 19 INFERNO. Ja meillä on paljon yhteistä taustaa ja yhteinen maailmankuva. Winston innostuu kuin pikkupoika, kun pyydän kertomaan kuvauksista. Se oli fantastista. Korkeissa paikoissa Mikä mahtaisi puolestaan olla mielipuolisin asia, jonka korkeanpaikankammoinen bändikeulakuva voisi tehdä. Olemme uskoneet asiamme väärille tahoille. – Mutta siinä se juttu onkin
– Mietin ensin laulujen rytmityksen ja luon sanat sen päälle. – Uskonnollinen doktriini kohtaa väkivallan doktriinin. Levyllä on myös perinteistä death metal -sanastoa sekä huumoria, kitaristi-laulaja Ville Ryöti kertoo. Usein käy vielä niin, että nauhoituksissa rytmitykseni todetaan olevan paska ja homma pitää keksiä lennosta uusiksi. Yhtyeen raskasriffinen death metal repii, myllyttää ja pieksää vanhojen kuolometalliklassikkojen hengessä, mikä on helppo huomata jo levyn nimestä. Se on kaikkea muuta kuin rauhoittavaa. Albumin kantavaksi teemaksi onkin valikoitunut väkivalta sen eri muodoissaan. – Ennemmin sitä purskahtaa nauruun, mutta välillä joutuu pudistelemaan päätään, että mistähän tämäkin tuli. Yksittäisinä vaikuttajina voisin nimetä Richard Dawkinsin ja Lawrence Kraussin. Elän todellisuudessa, jossa elämällä ei ole isompaa merkitystä ja ihmiskunta on hyvin synkkä eläinlaji. Välillä joutuu miettimään tuntitai jopa päiväkausia oikeaa sanaa, jotta tavutus menee prikulleen rytmityksen kanssa. Nämä voivat vaikuttaa kaukaa haetuilta, mutta he ovat muuttaneet käsitystäni maailmasta. Voiko bändiä nimeltä Mörbid Vomit ottaa tosissaan. Mitä bändejä laskette hengenheimolaisiksenne. Levy kiteyttää käsityksemme hyvästä death metalista, ja vaikea sitä on lähteä kiistämään, etteikö sieltä olisi ammennettu ajatuksia biiseihimme, kitaristi Andre Lindgren aloittaa puheenvuoronsa. SUOMALAINEN VERIKYLPY TEKSTI JONI JUUTILAINEN KUVA JANICA LÖNN M örbid Vomitin Doctrine of Violence on huikea esiintulo vasta kolme vuotta vanhalta bändiltä. – Sanoituksia tehdessäni mietin, mitä esimerkiksi massamurhaajan päässä liikkuu ja mikä ajaa ihmisen 20 INFERNO. Entä koetko sanoitukset kliseisesti keinona purkaa sisäisiä paineita. Sanoittaminen on enemmän ärsyttävää nypläystä kuin terapeuttista kirjoittamista. Ateistina en usko yliluonnolliseen enkä kuoleman jälkeiseen elämään, ja olen miettinyt, että kun sama todellisuus iskee uskovaisen hullun päähän ja omilta uskomuksilta lähtee pohja, se voisi motivoida hänet pistämään porukkaa kylmäksi. En koe sanoittamista minkäänlaisena paineiden purkamisena – alkoholi toimii siinä paremmin. Yllätytkö koskaan, kuinka hirvittävää tekstiä kynästä lähtee. Se heijastuu sanoituksissa epätoivona ja lohduttomuutena, mitä todellisuus on. Syytä olisi, sillä lahtelais ryhmällä on plakkarissaan kovin kotimainen death metal -debyytti aikoihin. tekemään vaikkapa kouluampumisia tai sarjamurhia. – Länsinaapurin suuntaan kumarretaan, ja yksi on nostettava yli muiden: Bloodbathin Resurrection through Carnage [2002] on syy, miksi Mörbid Vomit on olemassa. Vaikutteet Ruotsista Doctrine of Violence on perinteikästä death metalia, joka lainailee vaikutteita vähän joka suunnalta mutta kuulostaa silti vitaalilta ja ajankohtaiselta