Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St. Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki
Dean Kerry King V Select signature 1 495,Pearl’s first Pro quality all Maple drumset at an incredibly affordable price. Check it at your Pearl Dealer INTRODUCING DECADE MAPLE Iconic Sound at a Revolutionary Price. Paul’s Sound Nummela • F-Musiikki. Learn more at pearldrum.com Maahantuonti ja tukkumyynti: SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5K 00150 Helsinki • Mobile 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Pearl Decade Maple kauppiaat: • DLX DeLuxe Music Helsinki • Soitin Laine Turku • Super Ostis Turku • Musikantti Jyväskylä • Keskusmusiikki Lahti • Musacorner Tampere • Tammer Piano ja Soitin Tampere • Viiking Musiikki Kuopio • Soitin Jylhä Muurame/Jyväskylä • Musiikkimestarit Rovaniemi • Power Sound Somero • Musiikki Kullas Oulu • St
038 028 018 046 02 4 JO H N M C M U R TR IE ES TE R SE G AR R A JU SS I R AT IL AI N EN. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ga lva niz er, Blo od Re d Th ron e, No uta ja, Mo rbi fic, Min d Rio t 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ca rca ss 02 4 Ru nn ing Wi ld 02 8 KK ’s Pri est 03 2 Vu osi 20 01 – nä in me sen kuu lem me 03 8 Iro n Ma ide n 04 6 Pö lky llä : mu usi kko -tu ott aja Jaa ni Pe uh u 05 2 Sa lam yh kä : Me ath oo k See d Em be dd ed (19 93) 05 3 Arv iot , pä äo sas sa Ske pti cis m 07 Va nh a liit to: Pre stig e, ha ast att elu ssa Ak u ja Ör kki 074 Ku ud es pii ri: Mit en pyö ri aik oin aan Sp ike far m
KE 6.4. TAMPERE, TULLIKAMARIN PAKKAHUONE PE 8.4. HELSINKI, KULTTUURITALO EUROPE 2022 TWO DECADES OF DESTRUCTION
Näillä vuosirenkailla ikä saa ja pitää kuulua. Ja sitten on Iron Maiden, joka tekee levyjä, jotka ovat yhtyeen uran mittavimpia, mutta joiden materiaalin kutsuminen eeppiseksi on vähän sama kuin kuvailisi kiikkustuolissa keinumista benjihypyksi. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 21. Ukkoja akkautuminen on tosiasia, mutta se ei ole tehnyt metallista huonoa – ainakaan vielä. Metallista on tullut myös yhä enemmän keski-ikäisen kansanosan musiikkia, ja moni Infernon parikymmentä vuotta sitten löytäneistä lukijoista roikkuu mukana edelleen – niin myös osa alkuperäisestä tekijäkaartista. Kansainvälinen bändistömme HIM, Nightwish ja Children of Bodom etujoukoissaan korjasi viljavaa satoa ulkomailla, ja kotimaan tanhuvilla raikasi tuore ilmiö, suomenkielinen raskas rock, joka oli saavuttava lakipisteensä seuraavana vuonna Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen jättimenestyksen sekä Kotiteollisuuden ja Viikatteen kaltaisten kovaa nousua tehneiden ryhmien myötä. Tahdomme olla perillä asioista, kun freesit puhurit alkavat toden teolla puhaltaa – mikä on toki väistämätöntä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Sen jälkeen on pidellyt hiljaisempaa, ja nyt, 20 vuotta lehtemme perustamisesta, voidaan sanoa, että metallimusiikki on pitkälti siellä, minne se pohjimmiltaan kuuluukin: marginaalissa. Inferno-baarit kuihtuivat yksi toisensa perään, ja viimeinen niistä sulki ovensa 2011. ”Haluan, että kokonaan uusi heavy metal -sukupolvi syntyy pian, ja teen kaikkeni sen mahdollistamiseksi”, toteaa entinen Judas Priest -kitaristi KK Downing, 69, edempänä tässä lehdessä. vuosikerta Numero 194 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Olemme toistaiseksi nuorempia, mutta samoilla linjoilla – myös kirjoittajiemme suhteen. Siispä: jos tunnet olevasi kartalla, mitä kellareissa tapahtuu ja mistä tulisi nostella mekkalaa, olet kirjoitustaitoinen ja innovatiivinen tekijä, ota rohkeasti yhteyttä! Kaksikymppinen Inferno vastaa. Nuoretkin kuuntelivat vielä metallia. Koko ajan painavammaksi käyneeseen ilmapiiriin syntyi Inferno-lehti, jonka ensimmäinen, 30 markkaa irtomyynnissä maksanut numero ilmestyi alkusyksystä 2001. Se ei tarkoita, ettemmekö nostaisi enemmän kuin mielellämme esiin myös uusia alan ilmiöitä. Levy toisensa perään saa todeta, kuinka vanhat, hyviksi havaitut bändit tekevät, jos eivät nyt parhaita, niin ainakin täysin koherentteja levyjä. Maamme ”virallinen” levy-yhtiö Spinefarm tulitti heviä urakalla, joskus maalin tavoittaen, toisinaan pusikkoa niittäen. Vielä vajaat neljä vuotta myöhemmin, jolloin itse aloitin hommat lehden päätoimittajana Moonsorrow’sta paremmin tutun Ville Sorvalin seuraajana, raskaalla rockilla pyyhki lujaa – niin lujaa, että 2006 sillä voitettiin jopa Euroviisut. Vähitellen buumi alkoi laantua ja sormet hakeutua takaisin lapasiin. 7. Mutta näin saa olla! Iron Maiden on 46-vuotias yhtye, jonka jäsenistä nuorin, haastateltavamme Bruce Dickinson, täytti elokuussa 63, ja vanhin, Nicko McBrain, saavuttaa ensi vuonna 70 vuoden rajapyykin. Katsantokannasta riippuen joko hupaisaa tai surullista kyllä, Infernon sivuilla esiintyvät yhä myös samat bändit kuin vuonna 2001: debyyttinumeron kannessa mainituista yhtyeistä esimerkiksi Dark Tranquillityä, Impaled Nazarenea, Alice Cooperia ja Amorphista on käsitelty lehdessä hiljan, ja vuoden 2001 kansikuvapoikaa, Cradle of Filthin Dania, haastatellaan seuraavassa numerossamme. Edellä kirjoitettu heijastuu toki myös Infernoon, joka on tälläkin hetkellä kohdeyleisönsä kuva, tavallaan klassisen raskaan rockin lehti. 2021: papparaisuusseikkailu VUONNA 2001 metallimusiikki oli Suomessa hurjassa kurssissa. Tulivat naistenlehtien hevileidit, pirunmerkkiä näyttelevät pääministerit ja Infernon logolla koristellut hevibaarit
on debyyttiä vakavahenkisempi levy. After all, death metal is serious business! Ainakin Servants of the Scourge -kappale käsittelee nykyistä maailmanmenoa. Osaa kappaleista oli treenattu äänittämään mentäessä liikaakin, joten ehkä se kuuluu siellä. Mietittiin tarkemmin oikeastaan ihan kaikkea, pienemmistä yksityiskohdista suurempaan kuvaan. Mielestäni Prying... Bändi on selkeästi matkalla genrensä huipulle. – Ehkä myös vinyylipussista ja cd:n kansista puuttuvat perseilykuvat luovat tunteen vakavuudesta. Esimerkiksi jäätiköiden sulaminen ja meriveden nousu uhkaa miljoonia ja miljoonia ihmisiä sekä meidän treenikämppää, Vähämäki virnistää. Miltä pohjalta hiljattain julkaistun Prying Sight of Imperceptionin kappaleet lähtivät rakentumaan. – Osa kappaleista oli hyvinkin tuoreita, kun taas vanhin taisi olla treenin alla jo viisi vuotta sitten ja jostain syystä hyllytettynä, kunnes se nyt julkaistiin. Mitä mieltä olet tällaisesta väittämästä. Tuntuuko tulevaisuus pelottavalta. Jos ei, niin sitten keskitytään työstämään kolmatta levyä, jolle onkin biisejä jo hyvä määrä valmiina. Rimaa korkeammalle 8. – Rimaa koko ajan korkeammalle, ettei vaan päästä liian helpolla! Kotimaisen death metalin nuorempaa polvea edustava Galvanizer polkee toisella levyllään entistäkin vakuuttavammissa merkeissä. – Biisien väsäämiseen kului selkeästi aiempaa enemmän aikaa, osittain kasvavien keikkamäärien takia, mutta kyllä niitä treenattiinkin huomattavasti enemmän. – Toivottavasti voitaisiin pian vääntää tältä pandemialta niskat nurin, niin päästäisiin soittamaan ne monet Euroopan-festarit, mitä on lykätty jo pari vuotta. – Everlasting Spew -levy-yhtiön Giorgio sanoi meille, että tää uusi levy on kypsempi kuin edeltäjänsä, joten väittämässä voi hyvinkin olla perää. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN SANGUINE Vigil -debyyttinne (2018) sai erinomaisen vastaanoton. – Vitsit sikseen, kaikkien tarttis puhaltaa yhteen hiileen – tai sitten, niin kuin Wrathronen herrasmiehet on todenneet: kaik tarttis tappa! Millä mielin Galvanizer jatkaa uraansa tästä eteenpäin. Tuliko positiivinen palaute ja yleinen kiinnostus yhtyettänne kohtaan teille yllätyksenä. – No, eihän se lievästi sanottuna kovin lupaavalta vaikuta, mutta ei auta kuin pitää yllä edes pientä toivonkipinää paremmasta. – No, eihän se aivan puskista tullut, mutta kyllä se pisti hymyilyttämään, miten laajasti kyseistä lättyä hehkutettiin! Sitä rataa olis hyvä jatkaa, laulaja-kitaristi Aleksi Vähämäki lataa
– Kirjoitin sanoituksia Juffin ja Pekan äänitellessä pohjia, ja kun se meni niin äkäseen tahtiin, piti hakea kitara kotoa, että päästiin äänittämään samana iltana rytmikitaroita. Siinä jäi kieletkin vaihtamatta, joten tuli tehtyä kardinaalisynti eli nauhotettua biisit kahdeksan kuukautta vanhoilla kielillä! Minkälaisista asioista laulatte. – Aloitettiin ekat treenit Born unto Hawthorns -biisin aloitusriffillä, jota mietin vähän ennakkoon, ja loput kappaleesta sohaistiin kasaan melkein heti sen jälkeen. – Meillä oli yhteistä bändihistoriaa, kun soitettiin Masin [Hukari, kitara ja laulu] ja Juffin [Karlsson, rummut] kanssa lähemmäs vuosikymmen Amoralissa. Kai sen voisi tiivistää, että traumat tiskiin ja rähinä päälle! Musiikistanne on helppo poimia vaikuttajia Deathistä Mayhemiin. Kaikki palikat vain asettuvat kasaan. – Kasvoin ison osan lapsuutta ja nuoruutta Lähi-Idässä, konservatiivisessa uskonnollisessa perheessä. Noutaja saapuu NOUTAJALLA ei ole paljon ikää. Sitä soittamisen ja tekemisen pitäisi muutenkin olla. Päätettiin tehdä seuraavaksi toinen ep, jolla laajennetaan palettia; vedetään raskaammin, nopeammin, hitaammin ja testaillaan uusia elementtejä sekä sovituksia. Oliko Never Meant to Save Us -ep:n purkitus hankala prosessi. Miten tällainen kokoonpano pääsi syntymään. 9. Tuli nähtyä sotaa, väkivaltaa, uskonnollista hurmosta ja hulluutta. Jonnen [Linqvist, kitara] kanssa meillä oli punkkia soittava Mönni, basisti Pekka Johansson avaa. – Vahva fiilis on, että täyspitkän tekeminen olisi kahden ep:n jälkeen selkeämpää, kun yhteinen ilmaisu on muotoutunut kohdilleen. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Muun muassa Amoralista tuttujen miesten Noutaja takoo ensimmäisellä ep:llään nostalgista death metalia. Rummut ja bassot äänitimme samanaikaisesti purkkiin kuudessa tunnissa, eikä kitaroissakaan kauaa nokka tuhissut. Siinä riittää puimista ihan riittävästi. – Vaikutteet saa ehdottomasti kuulua! Treeneissä oli usein puhetta riffeistä niiden bändien nimillä, joiden inspiroimina ne tulivat, mutta koskaan ei ollut mielessä, että tehdään puhdasta kunnianosoitusta. Eletään kuitenkin maailmassa, jossa uutisten katsominen on pelottavampaa kuin yksikään kauhuleffa, Hukari jatkaa. Meillä kaikilla on sen verran kilometrejä takana, että stressiä ei oteta vaan pidetään hauskaa. Lauluja ja sooloja teimme joinain iltoina tuottoisalla tahdilla, vaikka mitään deadlinea ei ollut. Ehdotin Juffille ja Masille, että kokeillaanko huvikseen, ja ekat treenit oli siinä jo sovittu. – Emme jääneet ylituottamaan ja uudelleenäänittämään mitään, vaan tärkeintä oli hyvä fiilis tekohetkellä. Onko seuraavaksi suunnitteilla kokopitkä levy. – Ep näytti, mihin hommaa voi kehittää, ja sen jälkeen kirjoitetut biisit kuulostaa siltä, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Onko ep kunnianosoitus idoleillenne. – Mulla ja Jonnella tuli samalla työpaikalla ollessa, kun kuunneltiin töiden lomassa genren klassikkoalbumeita, spontaanisti idea, että pitäisikö alkaa vielä soittamaan death metalia. – Päinvastoin! Emme luoneet mitään paineita, ja kaikki toteutettiin treenikämpällä Jonnen hoitaessa äänityksen, miksauksen ja masteroinnin. Se, että soittaa vanhojen frendien kanssa tämmöistä, on lähes maagista. – Mun eka fiilis oli, että olis siisti tehdä jotain goretai kauhuaiheista lyriikkaa, mutta tajusin nopeasti, että eihän siitä mitään tuu. – Just näin, Hukari nyökkää. Bändin mukaan vaikutteet kuuluvat musiikista läpi aivan tarkoituksella
Tylsä vastaus, mutta eihän tässä pyörää olla lähdetty keksimään uusiksi alun perinkään. Ensimmäinen levynne Ominous Sleep of Putridity julkaistiin yhdysvaltalaisen Headsplit-levy-yhtiön kautta. Olette kotoisin Kiteeltä, jonka tunnetuimmat metallibändit ovat paluuta tekevä Darkwoods My Betrothed ja tietysti Nightwish. – Olemme saaneet aina tarvittaessa treenata ja äänittää Kiteen kaupungin nuorisotiloissa, mikä on ollut meille suunnattoman suuri apu. Kotimaisen Morbicifin mätäinen ja multainen kuolometalli liimautuu bändin esikoislevyllä suoraan genrensä kärjen tuntumaan. SYTYKKEITÄ MORBIFIC on vasta viime vuonna perustettu bändi. Linjan suhteen ei ole ollut epäselvyyttä, koska jokainen tietää tasan tarkkaan, minkä tyyliset riffit ja kuvasto ovat homman nimi. Headsplit on loistava lafka ja Dylan mainio ukko, joten toivomme, että yhteistyö jatkuu myös seuraavilla Morbificäänitteillä. Minkälaisia kujeita olette suunnitelleet toisen levyn varalle. – Otetaan aiemmasta materiaalista kaikki parhaat jutut ja pyritään jalostamaan niitä entisestään. Homma ei niin sanotusti lähtenyt lentoon missään vaiheessa, ja kaikilla oli silloin muita aktiivisempia projekteja, kolmikko vastaa yhdessä tuumin. Kuinka kokoonpano syntyi. – Oikean tyylin löydyttyä löytyi myös kipinä ja halu ryhtyä puskemaan tätä bändiä tosissaan eteenpäin. Kuinka kaupunki on tukenut toimintaanne. Minkälaisesta sopimuksesta on kyse. – Lafka julkaisi ensin kasettipainoksen demosta ja myöhemmin täyspitkämme sekä cd:nä että kasettina. – Ollaan kotoisin samalta kylältä ja käytiin ennen Morbificia silloin tällöin soittelemassa porukalla grindcorea. Olemme tietysti kehittyneet soittajina ja yhteensoitto on entistä tiukempaa. Debyyttinne on saanut todella kovia arvosanoja ja tuntuu uponneen myös kriitikkokunnan ulkopuolella. Olemme siitä erittäin kiitollisia, emmekä juuri muuta apua tai huomiota kaupungilta kaipaakaan. – Jossain vaiheessa tajuttiin, että meistä kaikki tykkää samantyyppisestä death metalista, bändeistä kuten Autopsy, Anatomia ja Cianide sekä vanhoista suomalaisista death metal -klassikoista. Vanha pyörä pyörii 10. – Headsplit julkaisi Jusan [Janhunen, laulu ja basso] toisen death metal -yhtyeen Sadistic Driven debyyttialbumin, ja jossain vaiheessa puheeksi tuli myös Morbificin Pestilent Hordes -demo [2020], josta Headsplitin Dylan [Laviolette] piti. – Ominous Seep of Putriditystä on tulossa myös vinyylipainos, jonka Headsplit ja kotimainen The Other Records julkaisevat yhdessä
Millaisia kappaleita ep sisältää omasta mielestäsi. Hän tekee simppeleitä ja tarttuvia juttuja, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi. – Korona toi vapaata, mutta vei itseltäni myös ilon tehdä uutta musiikkia ja pidemmän päälle halun edes koskea kitaraan. Olisitko itse valmis soittamaan tai asioimaan tällaisessa ravintolassa. Edustaako Mind Riot sinulle nostalgiaa, vai koetko musiikin olevan ajan hengen mukaista. Pääbändini Mokoman kanssa keikat ovat homman suola, joten ilman niitä musiikintekemisessä ei tuntunut enää olevan samalla tavalla mieltä. Mistä löytyi sykäys uuden Abyssep:n tekoon. Pahin sekamelska on rauhoittunut, mutta ilmeisesti päästämme yhä läpi kaikki ideat, jotka juuri sillä hetkellä koskettavat. Emme ryve nostalgiassa tietoisesti, mutta esimerkiksi tuottaja Miitri Aaltonen sanoi musiikkimme kuulostavan ysäriltä – onneksi kuulemma raikkaalla tavalla. – Metallin alalajeista melodinen death on perimmäisin nimittäjä, ja on vaikea sanoa, miksi sointi tällä kertaa kallistui tunnelmallisempaan suuntaan. Koronamasennuksen tulkki Abyss piti saada ehdottomasti maailmalle, joten projekti aktivoitui jälleen. – Vanhanaikaista musaa me ilmeisesti teemme. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ. Onneksi tämmöistä ei ilmennyt, ja molemmat piikitkin ehdittiin saada loppukesästä. Fallen Angel meinasi lipsahtaa jo gootin puolelle, mutta nämä ovat kuitenkin inspiroivia sävyjä, joita esimerkiksi Mokoman kanssa ei oikeastaan käytetä. – Kirjoitimme jo 15-vuotiaina Mind Riotin DNA:han välinpitämättömyyden genreistä ja tyylistä – tyylitajukin on saattanut välillä olla hakusessa. – Nostalgista on, että pääsee musisoimaan vanhan hyvän ystävän kanssa, ja itselleni on edelleen innostavaa päästä penkomaan Juhan riffilaareja. – Äänitimme samalla viime vuonna demotetut The Torchin ja Deflatedin, ja Fallen Angelin Juha kaivoi pöytälaatikostani viime metreillä. Abyss ei ole korvissani aivan niin jyrkkää metallia kuin edeltäjänsä Come Undone (2017). – Bändillä ei ole ulkomusiikillisia tavoitteita, joten aktivoidumme, kun sanottavaa ilmenee ja aikaa on, laulaja-kitaristi Tuomo Saikkonen sanoo. Tällä kertaa uuden musiikin polttoaineena toimi koronahiljaisuus. Syvissä vesissä MIND Riotin aktiivisuus tuntuu vaihtelevan. – Ymmärrän kapinan täysin ja kannatan hallittua avaamista, mutta onhan tämä tilanne mennyt hiljalleen itsellänikin ihon alle. Se oli alun perin menossa Mokoman Luihin ja ytimiin -levylle [2007], mutta ei lopulta kuulostanut Mokomalta. Abyss-demo kosketti, ja hän tuntui purkavan teksteissä auki juuri senhetkiset fiilikseni, vaikka luultavasti kirjoitti sanat eri lähtökohdista. Omassa roolissani pyrin ensisijaisesti kokoamaan Juhan ideoista ehjiä kappaleita ja tarvittaessa lisäämään puuttuvia palasia. SA M JA M SE N Jo vuonna 1990 perustettu Mind Riot on toiminut lähivuodet jäsentensä ajankäytön ehdoilla. Tällaisessa paikassa voisin käydäkin. Mun ja Juhan musiikillinen identiteetti muodostui 90-luvun alussa, joten turha sitä on paetakaan. Mokoma soitti kesällä pari tiiviisti pakattua keikkaa, joiden aikana ehti miettiä, että jos joukossa on joku ”supertartuttaja”, niin kusessa tai vähintäänkin karanteenissa ollaan koko porukka. – Velloin syvissä vesissä enkä osannut kanavoida tunteitani musiikkiin, mutta Juha [Javanainen, kitara] osasi. Juuri nyt näyttää siltä, että muutamat Suomen ravintoloista ovat saaneet tarpeekseen ja rupeavat kapinoimaan koronarajoituksia vastaan. – Vapaaehtoinen koronatodistuksen tai -passin vilautus ovella toisi ripauk sen mielenrauhaa – tai lähettäisi ainakin vahvan viestin, että ei sairaana eikä mielellään myöskään rokottamattomana paikalle
– Soitan kaikenlaista kamaa aina akustisista balladeista äärimetalliin, ja nautin todella paljon musiikista ja riffien kirjoittamisesta, mitä teen koko ajan. – Tämä on ehdottomasti kovin albumimme tähän asti. Kymmenen surmanluotia M A T T H IA S M O SE R 12. Kuinka hommat Nuclear Blastin kanssa ovat sujuneet. Kaikki toimii ammattitaitoisesti mutta samalla rennosti, joten tämä on Blood Red Thronelle ehdottomasti uuden aikakauden alku! Minkälaisia teemoja käsittelette tällä kertaa. Emme todellakaan miettineet mitään skenehommia, koska halusimme vain soittaa death metalia! Musiikistamme saattaa löytää tänäkin päivänä joitain blackiin vivahtavia riffejä, koska kirjoitan kappaleita ihan oman fiiliksen mukaan. – Tein kymmenen vuotta kovasti töitä tämän diilin eteen. Kun Blood Red Throne aloitteli uraansa, kuolometalli ei ollut Norjassa kovin kovassa huudossa. – Luulen, että monet metallifanit odottivat minun ja Tchortin [Terje Vik Schei] perustavan black metal -bändin, mutta me molemmat palvoimme death metalia jo kauan ennen Blood Red Thronen syntymää. Onko todella näin. – Kymmenen levyä tälle bändille, mutta yhteensä niitä on kaksikymmentäviisi, jos mukaan lasketaan kaikki yhtyeeni. Kannatamme vapaata mieltä ja omien kiinnostuksen kohteiden palvomista ilman minkään kirjan tai johtajan ohjausta. Miten tällainen bändi istui paikallisen black metal -tarjonnan keskelle. Halusimme tuoda mukaan vähän ekstraa, sillä tämä on kymmenes kokopitkämme ja samalla ensimmäisemme Nuclear Blastille. En pyri olemaan mitenkään omaperäinen tai erikoinen säveltäjä, vaan haluan yksinkertaisesti kirjoittaa laadukasta musiikkia. Lopulta kaikessa on kyse vahvana pysymisestä ja omien vaistojen seuraamisesta. – Bolt [Yngve Christiansen, laulu] kirjoittaa tekstejä hyvin hienovaraisella tavalla, ja ne saavat kuulijan ajattelemaan asioita. – Raskaampi, groovavampi, melodisempi – siis ei juustoisella tavalla –, parempi tuotanto ja paremmat kappaleet, kitaristi Daniel ”Død” Olaisen luettelee. Kymmenen albumia on hyvä saavutus. Olen tänä vuonna mukana neljällä eri levyllä, eli olen aika luova muusikko, Olaisen nauraa. He ovat olleet meille kuin ystäviä, ja kaikilla on kovat odotukset tämän tappolevyn suhteen. Sieltä tuli aina vastaus ja he todella halusivat kiinnittää meidät. Death metal -bändin pyörittäminen on Norjassa yhä hankalaa, mutta tähtäimemme onkin ulkomailla. Käykö uusien ja tuoreiden ideoiden kehitteleminen jo hankalaksi. – Olimme osa paikallista black metal -skeneä ja soitimme samaan aikaan Satyriconissa, mutta meillä oli myös intohimo yhdysvaltalaista kuolometallia kohtaan. – Sanoitukset käsittelevät enimmäkseen antiuskonnollisuutta. Tapasin Nuclear Blastin tyyppejä Los Angelesissa vuonna 2010, kun olimme siellä keikalla, ja he fanittivat kovasti Blood Red Thronea. Johtoporras ei ollut kuitenkaan vielä vakuuttunut, joten jatkoin albumien lähettämistä heille ja pidin yhteyttä. – Kun Nuken päästä tuli lopulta vihreää valoa, molemmat puolet olivat todella innoissaan. SYTYKKEITÄ YHTYEENNE uusi kokopitkä Imperial Congregation kuulostaa muutaman kierroksen perusteella aiempia levyjänne raskaammalta. Norjan äärimetalliskenen keskiössä vuonna 1998 syntynyt Blood Red Throne kokee olevansa uuden ajan kynnyksellä
Senkin pitäisi olla ok. No ei tietenkään tee. Gravelandin lisäksi myös Steelfestillä on historian painolastia. Nelipäiväiseksi paisuneen hyvinkääläisfestivaalin ohjelma oli linjassa edellisvuosiin, joskin headliner-osasto oli esimerkiksi Tuskaankin istuvaa: Sodom ja Samael soittamassa old school -materiaaliaan, Deicide ja Dismember. Soittaminen esimerkiksi Gravelandin kanssa samassa tapahtumassa voi ikävimmässä skenaariossa hankaloittaa keikkailua Keski-Euroopassa vuosiksi eteenpäin. Jos ei ole black metaliin vihkiytynyt elämän vieroksuja, aiheeseen ei välttämättä kykene suhtautumaan samanlaisella välinpitämättömyydellä. Yhtään nimeä ei mainittu, mutta vannottiin, ettei moiseen klausuuliin suostuta. Äärimetallin eri sävyt eivät sekoittuneetkaan, ja artistit jäivät vastaamaan seurauksista. 14. Googlen kuvahaku antaa varsin nopeasti lohdutonta todistusaineistoa, ja kuten tiedämme, jo tämä on monelle oman elämänsä tutkivalle journalistille päätepysäkki. Puhumattakaan siitä, että saksalaisen levymerkkinsä suhtautuminen näihin teemoihin on varmasti vielä mustavalkoisempaa kuin näillä leveysasteilla. Ja koska se ohjelma oli linjassa edellisvuosiin, oli varsin selvää, että ”sanomista tulee”. Kun perumisia alkoi tulla, kyse oli aivan muista nimistä kuin ”likaisesta tusinasta”. ”Perumisia on siis väistämättä luvassa”, lausunnossa todettiin. Tapahtui väistämätön kulttuurien yhteentörmäys. Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja. Steelfest-promoottori Jani Laine vastasi tuolloin (kirjaimelliseen) jälkipyykkiin kylmänviileästi: ”Emme ota kantaa taiteilijoiden tekoihin. Tapahtumassa on esiintynyt useampana vuonna aivan avoimesti kainalojaan tuulettavia akteja. Steelfest antoikin muutama päivä julkistuksen jälkeen lausunnon, jossa tapahtuman promoottori kertoi nimekkäiden bändien agentuurien kyseenalaistaneen noin tusinan artistin kelpoisuuden soittaa samoissa bakkanaaleissa. Puolalaisyhtye lukeutuu kansallissosialistisen black metalin kantaisiin. Kattaus kiinnittäisi myös niiden huomion, jotka eivät äärimetallinkin viitekehyksessä marginaalin rajatulle tapahtumalle korvaansa muuten lotkauttaisi. Mitä nämä arveluttavat nimet sitten olivat. Eihän tuo historiallinen tosiasia miksikään muutu, vaikka Rob Darken on ottanut pesäeroa nsbmliikehdintään ja eeppistellyt jo vuosikaudet muina pakanoina Hammerheartin hengessä. Tekeekö Gravelandin kanssa samassa tapahtumassa soittaminen yhtyeestä sitten natsibändin. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Sulatusuuni ei sulattanut UNDERGROUNDIN otsa kopsahti maankamaraan, kun elokuu vaihtui syyskuuksi ja vuosi vuodelta suuremmaksi kasvanut Steelfest julkisti kymmenvuotisjuhlakattauksensa. Suurin yksittäinen mörkö lienee Graveland. Suomalaisesta perspektiivistä voi tuntua hurjalta, kenties jopa kurjalta, että kotimainen black metal Satanic Warmasterista Hornaan luetaan äärioikeistolaiseksi. Tämä pätee ihan koko Suomen black metal -kenttään. Mutta kuten kolumnin ensimmäisessä lauseessa totesin, Steelfest yritti ponnistaa äärimmäisestä undergroundista avarammille laitumille. Ymmärrettävästi moni ei halua tulla yhdistetyksi tällaisiin ääriaatteisiin, vaikkei bändin bisneksetkään olisi uhattuna. En voi kuin hämmästyä, kuinka täydellisen näköalatonta on olla edes yrittämättä ymmärtää päätöstä. Minkä ihmeen takia heidän tulisi kaatua jonkun muun saneleman periaatteen vuoksi. Esimerkiksi Moonsorrow sai osakseen täyslaidallisen sosiaalisen median aggressiota ilmoitettuaan, ettei aio soittaa festivaalilla. Piiri pieni pyörii, ja siinä on annettu pyöriä myös niiden, jotka eivät jätä mitään tulkinnan varaan. Järjestäjän kontolle jää vastuun kantaminen, ja sen teemme.” En tiedä, minkälaisia käänteitä tämän lehden painoon menon ja ilmestymisen välillä on tapahtunut, mutta tällä hetkellä ja tällä kertaa Laineen linjaus näyttäytyy enemmänkin käsienpesulta. Saatana voi olla se virtaus, josta kaikki ammennetaan, mutta joku on liikkunut väärässä porukassa tai sanonut jotain, mitä ei ehkä olisi kannattanut. Neljä vuotta sitten Ride for Revengen ja Bizarre Uproarin yhteiskeikalla Steelfestin sisartapahtumassa heitettiin ulostetta yleisöön
Maahantuonti: Studiotec Oy | Kuusiniemi 2, 02710 Espoo | puh. 0207 512 300 | sales@studiotec.f | www.studiotec.fi Hifi.fi, Joensuu | Musacorner, Tampere | DLX Music, Helsinki | Musiikkikauppa.com, Rovaniemi | Musikantti, Jyväskylä | Soundtools, Helsinki | St.Pauls Sound, Nummela | Viiking Musiikki, Kuopio JBL PRX ONE laittaa pilarikaiutinkategorian uusiksi! Ylivoimainen akustinen suorituskyky • 2000W selkeää soundia • Potkiva ja luonnollinen basso 35Hz:iin • Älyttömästi fjongaa (130db SPL) • Tasainen toisto eturivistä salin perälle Monipuolisimmat mahdollisuudet • Aidot Lexiconefektit • DBX -kierronpoisto/Compressor/Gate • Master Limiter • Ducking -toiminto vaimentaa musiikkia puheen ajaksi • Lisäkaiutinliitäntä linjaviiveellä 34 metriin saakka • Kaikki parametrit ohjattavissa värinäytöllä tai tabletilla • 3 eri käyttötasoa aloittelijasta ammattilaiseen Kokeile paikallisella kauppiaallasi! 7-kanavainen mikseri • 4 kpl XLR-comboliitintä (kahdessa kanavaa +48V Phantom) • 2 kpl Hi-Z sisääntuloa kitaralle ja bassolle • 3,5mm miniplugitulo kännykälle/läppärille • Bluetooth 5.0 • Kanavien säädöt: Gain, Bass, Mid, Treble, Reverb, Delay, Chorus Käytännöllistä ylivoimaa • 100 tunnin JBL -kestotesti tehtaalla • Tyylikäs ja kompakti olemus • Yläpää ripustettavissa seinälle (kiinnike lisävaruste) • Vain 25,7kg Firmatilaisuudet, häät, bändikeikat, DJ, urheilujuonto, luentotilaisuudet.... JBL PRX ONE kulkee kaikkialle.
Raasta annoksen päälle pecorinoa, lisää tallessa olevaa pastavettä ja revi basilikaa päälle. 5. Tässä ollaan pastan valmistuksen purevimmassa ytimessä.” TARPEET • rigatonipastaa (myös penne, paccheri ja muut putkipastat käyvät) • 1 pieni sipuli • 5 valkosipulinkynttä • 2 rkl tomaattipyreetä • reilu rkl Peperoncino Calabrese -tahnaa (voi korvata myös muunlaisella chilitahnalla, esimerkiksi Ndujalla, jos on ihan pakko, kunhan et sekoile minkään itämaisen currytahnan kanssa) • puoli tölkkiä Muttitomaattimurskaa • mustapippuria • suolaa • kuohukermaa • pecorinojuustoa • basilikaa • tuoretta chiliä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. Nautitaan joko hyvässä seurassa tai linnan totaalisessa yksinäisyydessä.” Megan tuomio: ”Jos pasta vaikuttaakin liian yksinkertaiselta ollakseen hyvää, oletus osoittautuu vääräksi heti ensimmäisellä haarukallisella. 2. JUUSON KOKATESSA SOI: Wojciech Kilar – Bram Stoker’s Dracula (Original Motion Picture Soundtrack) (1992) ”Seivästyksen elegantit sävelet ja verinen romanialainen rakkaustarina poraavat viimeisen naulan arkkuun.” Vampire’s Kiss -pasta Krusifikseja ja valkosipulia käytetään vampyyrejä vastaan, mutta heavy metal punk -yhtye Mustan Ristin kitaristi Juuso houkuttelee niillä verenimijöitä yhteisiin bakkanaaleihin inkvisiittorien ja sotamaagien kanssa. Sekoita. Laita pastavesi kiehumaan. Lempeä napakkuus yllättää ja kietoo pauloihinsa vastustamattomalla otteella. Tai vedä vaikka kaikki nuo. Täyteläiset maut seuraavat toinen toistaan, eikä tässä tarvita minkäänlaisia lisäkkeitä harhauttamaan nauttijaansa sivuraiteille. Kuullota pilkottu sipuli ja valkosipuli pannulla. Vampire’s Kiss -pasta nautitaan punaviinin kanssa, suosituksena Montepulciano, Barbera tai Primitivo. 4. Lisää suolaa maun mukaan. Lisää puolikas tölkki tomaattimurskaa ja mustapippuria maun mukaan. 3. 6. Anna olla liedellä keskilämmöllä 15–20 minuuttia. Sekoita hyvin, sillä jokaisen rigatonin on imaistava kastike. Noin viisi minuuttia ennen pastan valmistumista lisää kastikkeeseen kermaa sen verran, että väri muuttuu vaaleanoranssiksi. 16. Juuson luonnehdinta: ”Tämä lihaton ja melko yksinkertainen makupommi sopii niin hellehelvettiin kuin kylmeneviin syysiltoihin. 7. Lisää pannulle tomaattipyree ja heti perään chilitahna. Pilko komeuden kruunuksi vapaavalintaista tuorechiliä toleranssin ja omantunnon mukaan. Ajoita pasta tässä vaiheessa niin, että se on al dente kastikkeen ollessa valmis. Ota pastan keittovettä kuppiin talteen, ennen kuin heität valutetut pastat pannulle kastikkeeseen
ÄÄRIMMÄISEN TARTTUVA 18
Niin hieno, ettei Torn Arteries ole aluksi yltää sen veroiseksi. Vaan muutaman pyöräytyksen jälkeen yltää, menee ohikin. – Hmm, kiitos, Bill Steer tokaisee. ÄÄRIMMÄISEN TARTTUVA TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVAT ESTER SEGARRA 19. Surgical Steelin ilmestyessä väännettiin turhankin paljon siitä, mihin vuosien 1988–1996 levyyn uusi albumi selkeimmin Slidekitaraa, rytmikkäitä taputuksia ja The Beatles -viittauksia. Walkerista on kuva moottoriturpana, jolta ei tarvitse (tai edes ehdi) montaa kysymystä kysyä. Steer on kohtelias ja artikuloi asiansa selkeästi, mutta ei turise turhia. Carcass virnistelee uudella levyllään tutun mutta tuoreen rujosti. Arvostan. Puhelinhaastattelun alkajaisiksi käytävään ”How are you?”-kuulumistenvaihtoon hän toteaa lakonisesti, ettei voi valittaa. E n ole jututtanut Jeff Walkeria, mutta Carcassin basistisolisti lienee yhtyetoverinsa, kitaristi Bill Steerin vastakohta. Kun Carcass palasi levykantaan vuoden 2013 Surgical Steel -albumilla, jotkut inisivät, että Swansong oli sentään ookoo, mutta tämä ei ole kummoista. Lässytystä, sanon minä. Kitaristi ei jaarittele vaan on valmis ensimmäiseen varsinaiseen kysymykseen. Ei hänellä valittamisen aihetta olekaan, ainakaan mitä tulee musiikillisiin tekemisiin: Carcass on julkaissut hervottoman kovan uuden albumin, Torn Arteriesin. Surgical Steel oli hieno paluu. Vähäisemmät ääriorkesterit eivät sellaisiin uskaltautuisi
Torn Arteriesin kohdalla keskitytään toivottavasti olennaisempiin seikkoihin. Kun tuo biisin tai vaikka vain pari riffiä treenikämpälle, hän käy heti tukemaan niitä, tehostamaan niitä. Emme todellakaan valita tuollaisesta, mutta en ihan tavoita, mitä sillä tarkoitetaan.” 20. Jos hän vetäisee jonkin aivan överiksi menevän jutun, se johtuu siitä, että rohkaisimme häntä tekemään niin. Hän on teknisesti huomattavasti taitavampi kuin alkuperäismies Ken Owen, josta ei vuoden 1999 aivoverenvuotonsa jälkeen ole ollut täysipäiväiseksi äärimetallirumpaliksi. ”Vuosien saatossa olemme kuulleet melko omituisia vertauksia tyyliin ’Carcass, death metalin The Beatles’. Owen korvasi tekniset puutteensa kekseliäisyydellä. Steer myöntää kiinnittäneensä biisintekijänä aina huomiota rumpuosuuksiin. Bill, miten olette pitäneet biisintekotaitonne noin ihailtavassa terässä ja vältelleet samalla populaareimpia kappalerakenteita. Joka kerta, kun käy levyntekoon, on oltava avoin uusille musiikillisille reiteille. Tuoreelta levyltä löytyy siltoja jokaiseen aiempaan albumiin. Se, että Carcass on aina osannut luoda sietämättömän tarttuvaa äärimetallia. Olemme erittäin onnekkaita. – Dan kuuntelee ja omaksuu. Rumpali Daniel Wilding debytoi Surgical Steelillä. Ennakkoon julkaistu Kelly’s Meat Emporium käynnistyy Slayerin Criminally Insanen mieleen tuovalla kompilla. Musiikkimme on hieman haastavampaa ja arvaamattomampaa kuin konventionaaliset biisirakenteet, mutta pysymme herkillä tarttuvuuden suhteen. Uudellakin levyllä on biisejä, jotka ovat rumpulähtöisiä. Eikä kyky ole kaikonnut Surgical Steelin ja Torn Arteriesin myötä. Mikä yhdistää Reek of Putrefactionin (1988) roisia grind-suolistoa, Symhonies of Sicknessin (1989) hurmeista kuolo-grindia, Necroticismin (1991) ja Heartworkin (1993) silkkaa ylivoimaa sekä turhankin parjatun Swansongin (1996) rot’n’rollia. Voi sanoa, että hän on tämän Carcassin version salainen ase. Jossain vaiheessa totean, että okei, kokeillaanpa tätä Carcassille. – Usein huomaan, että päässäni pyörii jokin rumpukuvio, joka ei lähde sieltä pois millään. Kai meillä vain on hyvä vainu, mitä tulee riffeihin ja koukkuihin. Vastaavahan löytyy myös Symphonies of Sicknessin kappaleen Ruptured in Purulence alusta. Et kuule hänen soittavan jotain sopimatonta tai liikaa. Danin tekniikka riittää loputtomiin. Kuvio voi olla lähtöisin jostain aivan toisesta ajasta ja musiikkityylistä, ehkä suoraan jostain vanhasta biisistä. Wilding ei imitoi Owenia, mutta ymmärtää syvästi, mitä Carcass rummuilta kaipaa. Riittihän minulla riffejä, mutta olin yhtä fokusoitunut rumpukuvioihin. Salainen ase Iskevänä ja viriilinä säilyminen on Steerin mukaan haaste, hyvä sellainen. Olet siis aivan oikeassa. Variaatio tekee hyvää, se pitää kuulijan varpaillaan ja homman mielenkiintoisena meille itsellemme. – Hyvä kysymys. Uuden ja tunnistettavan liitto on vahva etenkin levyn rytmipuolella. Hyvinkin klassisille Carcass-rumpuhetkille on Torn Arteriesilla paikkansa. Varomme kiintymästä tiettyyn tyyliin tai tietynlaisiin ratkaisuihin liikaa. Emme ole tainneet koskaan varsinaisesti analysoida asiaa. – Kyllä, asia on hyvin pitkälti juuri noin. – Halusin, että jokaisessa biisissä olisi jotain, joka erottaisi sen aiemmasta tuotannostamme. Hän soittaa harmoniassa häntä ympäröivän musiikin kanssa. Ja se kuuluu Carcassissa tänäkin päivänä. Mutta toisin kuin jotkut rumpalikollegansa, hän on ennen kaikkea muusikko. vertautui. Mielestäni emme voisi oikeuttaa uuden Carcass-levyn olemassaoloa, jos siinä ei olisi aidosti uusia elementtejä