ULTHA THE INEXTRICABLE WANDERING 05.10.2018 Germany’s torchbearers of atmosheric, sorrow-laden black metal return with their brand-new opus magnum! A 66 minutes hell ride into the depth of fear and distress. MONUMENTS PHRONESIS 05.10.2018 New album from UK’s progressive metal leaders. CENTURYMEDIA .com VOIVOD THE WAKE 21.09.2018 Canadian progressive sci-fi metal innovators VOIVOD are back! Celebrating 35 years of pioneering musical activities, “The Wake” is VOIVOD’s 14 th studio album and a first full album effort since 2013’s “Target Earth”. Klubi, Tampere. INSIDEOUTMUSIC .com www. Gatefold LP with glossy spot print, 4-page inlay and 180 gram vinyl. Recorded by: Jim Pinder (Bullet For My Valentine, Fightstar, Machine Head, While She Sleeps…) at Treehouse Studios, Derbyshire, UK; Anup Sastry (Intervals, Skyharbor); Cristian Machedo (Ill Ni?o, Leeway) at Soundwars Studios, NJ, USA. “Overdose” is featuring Andy Dörner from Caliban on guest vocals. and Illdisposed. RIVERSIDE WASTELAND 28.09.2018 Danish Death Metal Dynamite, inspired by the likes of Bloodbath, Dismember, Bolt Thrower and 90’s Morbid Angel! A furious storm of Boss HM-2 pedal abusing buzzsaw guitars, vicious blasts, deep growls and infectious hooks!Baest already performed at Copenhell, Roskilde, Royal Metal Fest, Eurosonic, Summer Breeze and supported bands like Hatebreed, Dying Fetus, Entombed A.D. VITJA MISTAKEN 28.09.2018 Mixed and mastered at Pitchback Studios by Aljoscha Sieg (Eskimo Callboy, Any Given Day and many more). Voted ‘Upcoming Band of the year 2017’ by heavy-metal.dk. www. On tour across the globe starting in September with massive European run! 17.10 Tavastia, Helsinki, 18.10
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Kin g Co mp an y, Ka ise r, Ská lm öld , De ad Sh ap e Fig ure , Ba est 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Vo ivo d 02 4 Dr ag on lor d 02 6 To mb of Fin lan d 03 Ry tm ihä iriö 03 4 Hig h on Fir e 03 8 De ici de 04 2 Be he mo th 05 2 Pö lky llä : ba sis tile ge nd a Da vid Elle fso n 05 6 Sa lam yh kä : Sad us Sw allo we d in Bla ck (19 90 ) 05 9 Arv iot , pä äo sas sa Riv ers ide 07 8 Va nh a liit to: Sar a, ha ast att elu ssa Jo a Ko rho ne n 08 2 Ku ud es pii ri: sar jak uva bä nd i Be lze bu bs 042 018 030 038 02 4 07 8 G R ZE G O R Z G O LE BI O W SK I VA LT TE R I LA H IK AI N EN JO N AS N U N U AX BE R G W AY N E AR C H IB AL D
Miehen tuore kommentti amerikkalaiselle The Inquirer -lehdelle jättääkin Pimeyden portit avoimiksi vaikka minne asti: ”I wish people would understand I’m not retiring. It’s called the No More Tours tour. Tragikoominen lisä yhtälöön on tieto, että Ozzya lämppää rundihommat jo ainakin kertaalleen paperilla lopettanut Judas Priest. Black Sabbathin The End Was Just a Beginning Touria odotellessa. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 5.10.) BAEST Danse Macabre SARA Summa Voi Ossi, Ossi OZZY OSBOURNE ”jätti Suomelle jäähyväiset” ja ”nähtiin maassamme viimeistä kertaa” viime kesäkuussa Hyvinkään Rockfestissä. Parin vuoden takaisen, niin ikään kovasti kehutun Sabbathkeikan anti – nimenomaan kaikilla tavoin hapuilleen keulahahmon osalta – oli nimittäin pahimmillaan niin naamapalmuosastoa, että vanhalta fanilta meinasi kärähtää hermot. Vaikka yhtälö on nätisti sanoen surkuhupaisa, eiköhän Ozzya ole Helsingissä vastassa täysi tupa, joten paha ukkoa on alkaa ruoskia sen enempää – hänhän vain antaa sen mitä häneltä halutaan. Itse heitin Ozzylle jäähyväiset jo Black Sabbathin (ehkä) viimeisellä Suomen-keikalla vuonna 2016. Vaikka Hyvinkään ”energistä” Ozzya hehkutettiin keikan jälkeen helvetistä taivaaseen, minun on hyvin hankala uskoa hekumaan. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Grzegorz Golebiowski KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 18. VOIVOD The Wake RIVERSIDE Wasteland HAKEN Vector (ilm. Helmikuussa 2019 hän esiintyy Hartwallareenalla, joka käsittääkseni sijaitsee edelleen Helsingissä, Suomessa. 26.10.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT HIGH ON FIRE Electric Messiah (ilm. Silti en voi olla samastumatta niiden Hyvinkään-kävijöiden kummastukseen ja harmitukseen, jotka todella luulivat todistavansa Pimeyden Prinssin koikkelehtimista laitimmaista kertaa. It doesn’t say No More Tours Ever.” Hyvin heitetty. Is it my bad English accent. 7. Onneksi kurssi nousi keikan loppua kohden, mikä mahdollisti kohtuullisen jälkikaiun. On kuitenkin pakko ihmetellä, miksi halutaan. vuosikerta Numero 161 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Ozzy täyttää joulukuussa 70, mikä ei ole nykyrockissa ikä eikä mikään (kyllä, todella näemmä kirjoitin näin), ja kun taustalla on Sharon-vaimon kaltainen dynamo, ties mitä tässä vielä nähdään ja kuullaan
Millä mielin ja ajatuksin lähditte kasaamaan toista levyänne. Varsinainen au pair Italiasta, hah hah. Mutta varmaan esimerkiksi kitarariffit ovat nyt pykälän verran raskaampia. Tämä aiheutti viivästystä ja saimme levyn valmiiksi myöhemmin kuin olimme suunnitelleet. Hän on kuitenkin aina esiintynyt ja laulanut. Hän on uskomaton esiintyjä ja lavalla riittää virtaa – varmaan urheilutaustasta johtuen. – Viime kesänä koettiin takaisku, kun Pasi Rantasen ääniongelmat alkoivat juuri kun oli tarkoitus alkaa nauhoittaa demolauluja. Kerrotko hieman albumin nimessä esiintyvästä ”herttarouvasta”. Eihän sitä kumminkaan halua junnata samassa vaiheessa kovin pitkään, vaan alkaa toivoa lisää keikkoja ja muuta säpinää ympärille. Onko näin. Se, että hän esiintyy tämän levyn kannessa kuningattarena kuninkaan kanssa, on ehkä vertauskuvallinen juttu. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN ONE FOR THE ROAD -debyyttinne (2016) otettiin hyvin vastaan. Välillä hän epäonnistuu, mutta nousee kuitenkin lopulta taas jaloilleen. Emme kuitenkaan ole lähteneet tavoittelemaan mitään ihmeellistä. Ajatonta hard rockia soittava King Company on ruuvannut linjaansa pykälän verran raskaampaan suuntaan. – Olemme tyytyväisiä, että saamme tehdä uuden levyn sekä vähän keikkaa Suomessa ja ulkomailla. Suomessa ollessaan hän asuu meidän treenikämppästudiollamme, missä on aina paikat siistinä, kun Leonard hoitaa imuroinnit ja tiskit. Jouduimme tekemään jonkin verran muutoksia jo tehtyihin laulumelodioihin, koska Leonardin [Guillan] ääni on aika lailla erilainen kuin Pasin. Toki täytyy myöntää, että nälkä kasvaa syödessä. Biisit on ehkä enemmän tätä päivää, jos tällaisesta musiikkityylistä voi näin sanoa, heh. – Meillä on sinänsä hyvä tilanne, että kaikki paitsi Leonard osallistuvat säveltämiseen, joten meiltä saattaa tulla hyvinkin erilaisia biisejä, jotka sitten vain sovitellaan King Companyn muottiin. – Herttarouva on nainen, joka lähtee ensimmäisellä levyllä matkaan ja kohtaa elämänsä varrella erilaisia vaikeuksia; huumeidenkäyttöä, ihmissuhdeongelmia ja sen sellaista. – Ainoa ongelma on, ettemme pysty jammailemaan usein yhdessä, mutta aina kun on keikkaa, nauhoitusta tai jotakin muuta, hän lentää enemmän kuin mielellään tänne. Nälkä kasvaa syödessä JA N I K O R M U 8. Meillä kaikilla on takana sen verran kilometrejä, että turhat pilvilinnat ovat kaatuneet aikoja sitten. – Levy-yhtiömme Frontiers on huomannut, että olemme ihan oikea, keikkaileva bändi, joten he ovat alkaneet panostaa meihin kunnolla. – Oli hienoa, että eka albumi sai hyvän vastaanoton, ja tietenkin lähdimme tekemään kakkoslevyä yhtä lailla innostuneesti, rumpali Mirka Rantanen vakuuttaa. Miltä tulevaisuutenne näyttää. – Leonard on Argentiinasta mutta ostettiin aikoinaan Italiaan jalkapalloammattilaiseksi. Uusi levy Queen of Hearts kuulostaa korviini edeltäjäänsä raskaammalta ja metallisemmalta. Silkinpehmeille balladeillekin on silti paikkansa. Ekalla albumilla oli paljon vanhaa materiaalia, ja uudella taas on enemmän matskua, joka on sävelletty ekan levyn jälkeen. Kuvateema sopi hyvin yhteen bändin nimen kanssa, ja kansikuvaidea tuli mieleen, kun olin kirjoittanut Queen of Hearts -kappaleen sanat. – Tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin. Leonard on vielä aika kokematon bändihommissa, mutta hänessä on positiivista energiaa, joka tarttuu meihin vanhoihin ukkoihinkin. Olimme myös sopineet Espanjan-kiertueen, joten tuli kiire hoitaa Pasille tuuraaja. – Ehkä se on juuri näin, vaikka levyllä on myös slovarityyppistä tavaraa. Sellainen löytyi lopulta Italiasta, ja kun selvisi, että Pasin ongelmat jatkuvat, tuuraajasta tulikin nopeasti ihan virallinen laulaja. Sellaista tämä homma vain on. Kuinka hommat ovat toimineet uuden laulajan kanssa
Millainen miehen panos albumilla on. Kun on isot riffit, pitää olla myös isot aiheet, että kokonaisuus pysyy nipussa. Millaisten bändien ystäville kuvittelisitte levynne uppoavan. Kun on vuorenkokoisia riffejä, ei siinä oikein kannata laulaa mistään Ti-Ti Nallesta... Katotaas nyt, miten ukkojen käy. Itselläni oli asennemetallikaudet ja jopa psyketrancesetit joskus, ja Otulla oli punk-, hcja grindvaiheet, rumpali Riku Syrjä hahmottaa bändin soundin lähteitä. Hänen mielestään meidän setti oli jo niin hyvin kasassa, että hänen ei tarvinnut tehdä hirveästi. Levyn kookas ja murea soundimaailma on Hiili Hiilesmaan (HIM, Sentenced) kädenjälkeä. – Ollaan käyty Otun [Olli Suurmunne, kitara ja laulu] kanssa genrejä jonnin verran läpi, death metalista grungeen ja sieltä psykerokkiproggiksiin. – Olihan se raskas prosessi, kun ollaan kaikki aika vaativia persoonia, mutta Hiilen kädenjälki on niin timanttia, että olemme olleet jo yhteydessä tulevan tuotannon suhteen. – Sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi kielikuvia, jotka voi tarkoittaa myös pieniä asioita. Täällä on paljon hyviä stonerbändejä, ja on hienoa, kun kaikki jeesaa toisiaan vilpittömästi. – Näitä stonerprojekteja on ollut muutama, ja stoner on muovautunut meille sellaiseksi kotoisaksi sopaksi. – Ei tässä nyt osaa sanoa mitään bändejä, mutta jos on pakko, niin lainataan arvostelijoitamme ja sanotaan, että Truckfighters, High on Fire, Red Fang, Sleep, Kyuss, Dozer ja Lowrider. Vuorenkokoisten riffien takaa löytyy monipuolista musiikkitaustaa ja letkeää tekemisen meininkiä. Vai käykö mitenkään. Täällä Suomessa on tosin vielä niin marginaalinen piiri, ettei jengi käy hirveästi keikoilla, mut sitten kun käy, niin tunnelma on todella hyvä. Hänen velhomainen taitonsa nitoa valitsemamme ja kehittämämme soundit yhteen ja leijeröidä ne aivan omaksi kokonaisuudekseen on aivan uskomaton. – On käytettävä koko kapasiteetti, joka on annettu käytettäväksi, eli aina mennään isolla vaihteella. Pekka [Sauvolainen, basso] on ollut aina piinkova dödismies, joten raahattiin se tukasta tähän mukaan, ja hyvin se on viihtynyt. Onko näin. – Ulkomailla ymmärrys ja vastaanotto on paljon suurempaa, ja onhan tässä pyyntöjä rajojen ja lätäkön tuolta puolen tullutkin. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ STONERPÖRINÄ ei ole suomalaisille se kaikkein ominaisin musiikkigenre. Isoja riffejä, isoja aiheita JE T R O ST A V E N 9. Niissä voi myös olla viitteitä tajuntaa laajentavasta historiasta ja verenkiertoa lisäävästä todellisuudesta. Siitä muodostui käytännössä ihan oma soundinsa. Yllätyksenä on tullut, että monet genren ulkopuolellakin ovat kehuneet ja kopanneet omaksensa, eli käytännössä tämä kelpaa kaikille, jotka diggaa hyvää musaa ja ei oo niin sitruuna perseessä oman genrensä kanssa. Ottakaas siitä nyt sitten selvää. Onko tähtäimenne maailmalla, vai riittääkö Kaiserille kotimaan keikkalavojen valloitus. 1st Sound -esikoisensa hiljattain purskauttanut Kaiser edustaa lupaavaa kotimaista stonerosastoa. Mitä biisienne nimiä vilkuilin ja korvakuulolta sanoituksia nappailin, meininki vaikuttaa siltä, että haluatte vetää hommat niin sanotusti isolleen ja pois kaikesta arkipäiväisestä tylsyydestä. ellei se oo ihan kuoseissa. – Meille käy kaikki, ei me erotella. – Tämä nyt menee rokkareille, hevareille, deathja blackmetallisteille ja jopa räppiporukoille, eli aika easy listeningiä. – Hiilihän on aivan huikea mies! Hän tajusi visiomme täydellisesti, ymmärsi soundimme ja toteutti kaiken kuten halusimme omat mausteensa lisäten. Mistä saitte ajatuksen soittaa juuri tällaista musiikkia
– Tämä bändi on kannanotto usealla tapaa, mutta musiikkityylimme on valittu ehdottomasti henkilökohtaisten mieltymystemme mukaan, Svend palaa ääneen. Monilla kuolometallibändeillä on taipumus kirjoittaa verisiä ja synkkiä sanoituksia lähinnä siksi, että... Sanoitukset ovat siis synkkiä ja verisiä kuten monet death metal -sanoitukset, mutta mukana on myös esteettinen kulma ihmisyyden, elämäntavan ja ympäröivän yhteiskunnan kuvaamiseen. Luuletko, että valitsemanne musiikillinen linja tulee pysymään johtotähtenänne loppuun asti. Tätä kutsutaan Danse Macabreksi, kuolemantanssiksi, laulaja Simon Olsen valottaa. Kuolometallin tutkimusmatkailijat SYTYKKEITÄ 10. Onko teillä ollut koko ajan selkeä kuva siitä, mitä haluatte saavuttaa. – Teimme kovasti työtä levyn eteen, joten on suunnattoman mukavaa saada tällaista palautetta, kitaristi Svend Karlsson hekumoi. no, niin kaiketi kuuluu tehdä. BAESTIN Danse Macabre on siitä onnellisessa tilanteessa, että albumista tuntuvat tykkäävän sekä kriitikot että ”tavalliset kuuntelijat”. Sävellysten linjat ovat toki tutut, mutta bändi on avoin luonnolliselle kehitykselle ja muutokselle. – Kuten sanoin, tulemme tutkimaan death metalia ja omaa bändikemiaamme. – Tekstit pyörivät konseptin ympärillä, joka käsittelee tietynlaista kirkkotaidetta keskiajalta 1400-luvun loppuun asti. – Pyrimme glorifioimaan vanhoja death metal -juttuja, koska niitä on monessa mielessä mahdotonta tehdä enää paremmin. Demon ja ep:n ennen Century Medialle pullautettua Danse Macabrea julkaissut Baest on hämmästyttävästi vasta kolme vuotta vanha bändi. Muiden muassa Bloodbathin ja Graven hengessä jytisevä Danse Macabre on selkeästi vanhakantaista kuolometallia. Jos kehitystä ei tapahtuisi, eihän touhussa olisi mitään järkeä! Tanskalaisen Baestin esikoislevy lyö korville niin tanakkaa death metalia, että yhtyeen potentiaalia ei voi olla huomaamatta. Olisi siis aika tyhmää sanoa, että homma tulee säilymään samana. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että kaikki on tapahtunut tanskalaisporukoissa todella nopeasti. – Tähän mennessä myös keikkayleisö on rakastanut meininkiä, joten olemme juuri tällä hetkellä todella innoissamme. Onko old school -meininki teille vastaisku ja lausunto modernin hiottua ”äärimetallia” vastaan vai jotain paljon syvempää ja henkilökohtaisempaa. Haluamme niin pitkälle ja niin ammattitaitoisiksi kuin mahdollista, se on ollut aina tähtäimenämme! Haluamme tutkia death metalia ja omia kykyjämme muusikkoina parhaamme mukaan, ja tämän tulee näkyä myös täydellisinä livekeikkoina. Kuinka asianlaita on teidän tapauksessanne. Onko kaiken positiivisen palautteen määrä tullut teille yllätyksenä. – Baestin tarkoituksena on ollut kehittyä pidemmälle kuin pelkäksi treenikämppäsoitteluksi. – Tarina seuraa ihmisyyden kaarta läpi elämän. Miltä Baestin tulevaisuus näyttää juuri nyt. Ihmistä johdetaan kuin lammasta läpi synnin, perversioiden ja moraalisen korruption kohti kuolemaa, jossa henkilö kokee viimeisen tuomionsa
Odotukset ja odottelu ovat helposti synonyymeja, ja odottelu on helvetin tylsää, joten me tehdään lisää biisejä, lisää kiertueita, lisää Eurooppaa ja Aasiaa. – Opus Victoriasta on todellakin jo viisi vuotta, mutta tämä ei silti meinaa bändin sisällä, että oltaisiin oltu jotenkin ”poissa” tai rakentelemassa uutta tulemista, laulaja Timo ”Galzi” Kallio selventää. Mulla tyhjenee edelleen himasta viemärit kun sen tyrkkää soimaan. Laulatteko levyllänne ankeista asioista. – Biisit kertovat pienistä, jokapäiväisistä, kaikille tapahtuvista inhottavuuksista ja vittumaisista tilanteista, joista syntyy tai on syntymättä suuremman mittakaavan henkilökohtaisia tai suurempaa kokonaisuutta koskevia katastrofeja. – Sävellystoimintaan lähdettiin hieman sillä otteella, että käyrätorvet, klasariorkesterit ja barokkikuoro mahtuvat messiin kertsiin kuin kertsiin. Minkälaisia odotuksia teillä on musiikkinne menestyksen suhteen. Cacoëthes kuulosti korviini aiempia DSF-levyjä mahtipontisemmalta ja monipuolisemmalta. – Odotukset varsinkin biisien liikkumiseen soittolistojen osalta on tässä vaiheessa jopa hieman ylitetty, nuo muutamat sinkkubiisit lähti etenemään erittäin hyvin. Sävelsittekö kiekon samoilla metodeilla kuin aiemmat. Uuden levyn matskua rakenneltiin, editoitiin ja hierottiin useaan eri otteeseen, ja yhtäkkiä oli mennyt taas vuosi. Olette tehneet neljä toinen toistaan parempaa levyä, ja Cacoëthesin luulisi nostattavan nimeänne pinnalle aiempaa näkyvämmin. Jos olen ymmärtänyt oikein, Cacoëthes tarkoittaa vähän kaikkea pahantahtoista ja epämiellyttävää. – Edellisen levyn tuotti kanssamme Samaelin Xy [alias Alexandre Locher], ja tällöin parissa viikossa tapahtui niin paljon, että nyt otimme tarkoituksella huomattavasti iisimmän linjan. Ei siis synnynnäistä pahanluonteisuutta, mitä cacoethics-sana tarkoittaa. Itse en ole koskaan pystynyt analysoimaan, kuulostetaanko me jonain ajanjaksona liikaa tuolta tai tältä bändiltä. – Cacoethes-sana löytyy sekä kreikan että latinan kielestä ja meinaa yleistäen kontrolloimatonta halua tai taipumusta pahansuopuuteen tai pahansuopiin tekoihin. Mitään näistä kolmesta aspektista ei levylle tullut, mutta intro on kertakaikkisen mahtipontinen. Kohtapuoliin ollaan viihdytty 15 vuotta tämän yhtyeen parissa ilman suurempia kaupallisia paineita, joten nykyään taitaa olla vielä yhdentekevämpää kuin aikaisemmin, millaisen sihdin läpi bändiä milloinkin katsellaan. Cacoëthes tekee mitä haluaa, sillä on nyt oma elämä. Tämä on ehkä hieman eri tyyliä kuin aikaisemmilla lätyillä. CACOËTHES-LEVYN ja edeltäjän väliin mahtuu viitisen vuotta. Muuta kuin massaa METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. – Ei me olla koskaan massaa oltukaan! Ei ole pienintäkään hajua, miltä DSF kuulostaa. Kotimainen Dead Shape Figure palaa pitkähköltä levytystauolta mutta ei pidä paluutaan uutena tulemisena. Niin sanottu melodinen death metal ei ole tänä päivänä se kaikkein mediaseksikkäin musiikkigenre. – Tässä välissä on tehty kohtuupaljon keikkaa, myös meidän lempimaanosassa Aasiassa. Ankeita tarinoita ja negatiivista tekemisen dissausta pyritään sen sijaan välttämään loppuun asti, tämä on ihan DSF-yhtiöpapereissa määritelty, heh heh. Tämä kertonee siitä, että todellinen tekeminen oli tiivistä mutta tapahtui pienissä pätkissä. "Uusi alku" ei ole ollut meille vielä tähän mennessä vaihtoehto, joten samalla janalla tässä ollaan tavallaan edelleen kuin mistä Grand Karoshi -debyytillä [2008] lähdettiin. Edustaako uusi levy teille jonkinlaista uutta alkua. Levyllä pohdiskellaan tarinoiden muodossa esimerkiksi sitä, kuinka pienestä tulevaisuuden suunta voi olla kiinni ja kuinka kohtuutonta tai kohtuullista minkäkin suuruisista teoista on rangaista tai kärsiä. Mitkä ovat valttikorttinne massasta erottumiseen
– Niin, Iron Maiden on luultavasti suurin kollektiivinen suosikkimme, joten heidän vaikutuksensa toki kuulee sävellyksistämme. REYKJAVIKILAISYHTYEEN Baldur-debyytti ilmestyi vuonna 2010 färsaarelaisen TUTL Recordsin toimesta, eikä sen jälkeen vierähtänyt montakaan kuunkiertoa, kun huomattavasti isompi itävaltalaistekijä Napalm Records oli jo kiinnittänyt Skálmöldin taistelijoidensa joukkoon. – Säveltäjärintaman leveys on ehdoton vahvuutemme, eikä meillä ole koskaan ollut pulaa uusista riffeistä tai melodioista. no, ei mennyt montakaan minuuttia, kun Stam1nan kaverit olivat jo ilkosen alasti ja heillä oli hirveät bileet pystyssä. Sorgirin sanoituskonsepti, joka perustuu islantilaisen mytologian aaveisiin, on todella mielenkiintoinen. Lukuisat ideat on tietenkin saatava oikeaan järjestykseen, mutta se ei ole ikinä ollut mikään iso ongelma. Suomalainen mielenlaatu on lähellä islantilaista, ja siitä on suuri apu siinä vaiheessa, kun hyppää ahtaaseen linja-autoon kuukaudeksi eikä tunne matkakumppaneitaan aluksi millään tavalla, Baldvinsson sanoo ja jatkaa nauraen: – Aiemmin tänä vuonna rundasimme Omnium Gatherumin ja Stam1nan kanssa. Jos islantilaisten toiveet toteutuvat, Skálmöld pääsee taas rundaamaan myös suomalaisbändien kanssa. Aina vain terävämpiä tapparaniskuja TEKSTI TIMO ISOAHO 12. Löytyykö sopu sovitusvaiheessa helposti. Esimerkiksi levyn avausraita Ljósið (The Light) ja vitosbiisi Skotta (The SheGhost) liittyvät suoraan toisiinsa: ensimmäinen kappale kertoo lumimyrskyssä tapahtuvasta järkyttävästä murhenäytelmästä perheenisän – todellisen maailman – näkökulmasta, kun taas Skotta paljastaa veristen tapahtumien kulun ”haamujen maailmasta” katsottuna. Albumi jakautuu kahteen osaan, joiden nimet kuuluvat englanniksi Part 1: Tales – What the Mortals Saw ja Part 2: Ghosts – What the Others Knew. Monia Sorgirin tyylikkäitä biisejä kannattelevat tarttuvat kitarajuoksutukset vievät mielikuvat vanhan Iron Maidenin suuntaan. – Tunnustamme! Tai ehkä emme sittenkään tunnusta, kitaristi Þráinn Árni Baldvinsson nauraa. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. – Pitkäsoitolla on kahdeksan biisiä, jotka muodostavat neljä paria. Mutta tartutaanpa tässä vaiheessa siihen, että Skálmöld niputetaan lähes poikkeuksetta viikinkija folkmetallin maailmoissa operoivaksi ryhmäksi. Meillä ei ole tapana loukkaantua, vaikka oma idea jäisikin lopullisen levyn ulkopuolelle, Baldvinsson vakuuttaa. Skálmöldin riveistä löytyy useita osaavia biisinkirjoittajia. Lokakuun puolivälin tietämillä ilmestyvä viides pitkäsoitto Sorgir ei tee poikkeusta sääntöön ja tulee viemään Skálmöldin kohti yhä hurjempia seikkailuja. – Emme ole varsinaisesti taistelleet folk metal -leimaa vastaan, mutta tietenkin Skálmöld tarjoaa hyvin paljon muutakin, basisti Snæbjörn Ragnarsson sanoo. Tuollainen meininki ujostutti meitä aluksi, mutta älä käsitä väärin: tulimme loistavasti juttuun Stam1nan ja Omniumin herrojen kanssa, ja kierroksen aikana meistä tuli suorastaan sydänystäviä! Yhdeksän vuotta sitten perustetun Skálmöldin nousukiito on ollut varsin nopeaa. Emme tietenkään halua kiilata liian lähelle Steve Harrisin ja kumppaneiden loputtomia kultasuonia, mutta kyllähän Maiden-vaikutteet putkahtavat esiin ennemmin tai myöhemmin. Taisi olla ensimmäisen esiintymisen jälkeinen yö, kun kiertuebussi nytkähti liikkeelle ja... Toki yhtyeen islanniksi kirjoitetut sanoitukset vilisevät ikivanhojen kansantarujen hurjia sotureita ja verisiä taisteluita, mutta bändin ydinasia – musiikki – ei ole lähelläkään tyypillisintä folkvaikutteista hevipaahtoa. Islantilaisyhtyeen viides pitkäsoitto vienee sen yhä vain kiihtyviin mittelöihin. Sorgir vie Skálmöldin tutusti tien päälle. – Vuonna 2016 kiersimme ympäri Eurooppaa Korpiklaanin ja Moonsorrow’n kanssa, eikä kiertueesta ole kerta kaikkiaan mitään pahaa sanottavaa. Islantilaisten painavat miekat ovat sen jälkeen viuhuneet tappavasti, ja Börn Loka (2012), Með vættum (2014) ja Vögguvísur Yggdrasils (2016) ovat kasvattaneet Skálmöldin suosiota tasaisen varmasti
J A C K T H E R O O S T E R & O L Y M P I A K O R T T E L I Lost In Music tulostus .indd 65 14.9.2018 13.13
Paska musa ei helpota. INFERNO-KOLUMNI PASI HUTTUNEN SE täysin bändin vietävissä oleva ihmismassa samaan tahtiin ilmassa heiluvine nyrkkeineen, liehuvine hiuksineen, onnesta kiiluvine silmineen ja hiestä kiiltävine ihoineen jäi elävästi mieleen. Samat biisit eivät toimi kaikille. Viimeksi mainittu kolisi menneen kesän Tuskassa todella kovaa. Psykoterapeutti Jaakko Erkkilä on huomauttanut, kuinka suomalaiset miehet ovat löytäneet tangon kautta kanavan ilmaista syviä ja isoja tunteita. Kun Ice-T huutaa mikkiin tinkimätöntä kapinajulistusta ja verenhimoa, siinä on vastarinnan ja vaaran tuntua, joka näyttää oikeasti pelottavan vastapuolta. Kirjoittaja on joensuulainen viestinnän asiantuntija, toimittaja ja kriitikko. Tämä tieto tuskin tulee suurena yllätyksenä monellekaan päänpaukuttajalle, mutta asiaa on myös tutkittu. Charley Baker ja Brian Brown kritisoivat jo vuoden 2014 Bioethics Quarterly -lehden artikkelissaan Suicide, Self-Harm and Survival Strategies in Contemporary Heavy Metal Music: A Cultural and Literary Analysis sitä, että metallimusiikin syyttäminen vieraantumisesta, itsetuhoisesta käytöksestä ja itsemurhista on kapeakatseista ja lyhytnäköistä. He korostavat, että metallimusiikki voi toimia arvokkaana resurssina, joka auttaa käsittelemään elämän ongelmia. Silti lähdin keikalta aika paljon onnellisempana ja voin sen jälkeen paremmin. On silti tärkeää muistaa, ja myös tutkimustulokset näyttävät tukevan sitä, että musiikin pitää olla hyvää, jotta se hoivaa. Joukkotunne saattaa parhaimmillaan tai pahimmillaan muodostua hyvin voimakkaaksi. Yleisöllä lienee ollut ennakkoluuloja paikalle tullessaan – ja bändillä kova halu murskata ne. Leah Sharman ja Genevieve A. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Kuunnelkaa vaikka mainitun Arch Enemyn kappale No Gods, No Masters, jossa lauletaan: ”Be strong, take this chance / Make your way, a better future calls.” Korniudesta sanoituksia voi ehkä vähän syyttää, mutta itsetuhoisuutta tai luovuttamista niistä ei todellakaan löydy. Hänen mukaansa musiikki hoitaa näin tehtävää, jonka käsittelemiseen tunneilmaisussa pahasti rajoittuneilla miehillä ei muuten ole välineitä. Nokkamies ei säiky poliittisuutta tai suoria sanoja, ja bändillä on hemmetin hyviä biisejä. Arch Enemy ensimmäisellä kiertueellaan uuden solistin Alissa White-Gluzin kanssa Kerubissa Joensuussa vuonna 2014 oli intensiivisyydessään vielä hurjempi kokemus. Ei jäänyt epäselväksi, että nuorten miesten massa haki ja sai keikalta muutakin kuin nautintoa hyvästä musiikista. Vaikuttaisi siltä, että vihainenkaan musiikki ei synnytä lisää vihaa vaan auttaa kuulijaa käsittelemään omaansa. Homman näki aitiopaikalta lavan ja mellakka-aidan välistä. Epäluulon sirpaleet ropisivat lattialle heti keikan aloittaneen Enemy Withinin piiskatessa yleisön liikkeelle. Suurissa, rajuissa ja usein synkissä tunteissa sukeltelevaan metallimusiikkiin tämä ajatus istuu yhtä hyvin tai vielä paremmin. Vaikka miten olin töissä, niin kyllähän ne punaisetkukot, hiljaisuudenjulistajat, kasvotkohtiitäät, takatalvet ja vaderetrosatanat tuntuivat aika syvällä kehossa ja vähän liikuttivat. Minulle siihen toimivat hyvin esimerkiksi Miko?aj ?entaran ja Maciej Kowalskin bläkkisprojektit Mg?a ja Kriegsmaschine sekä vaikkapa Ice-T:n Body Count. Muutaman sadan ihmisen massa heittäytyi saman tunteen vietäväksi, ja tunnelma oli niin sakea, että en ole varma, olisiko siihen pystynyt edes niillä kunnollisilla oranssikahvaisilla saksilla. Dingle päätyvät Frontiers in Human Neuroscience -lehden vuoden 2015 artikkelissaan Extreme Metal Music and Anger Processing siihen tulokseen, että metalli voi olla aidosti hyödyksi vihan käsittelemisessä. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä työkseni tekemistäni valokuvauskeikoista, Mokoman esiintyminen Kumpurockissa Outokummun Vanhan Kaivoksen suodinosastolla vuonna 2004. Ei musiikki ole mikään taikapilleri. Ääneni oli vähissä, koska saatoin huutaa joukon mukana. Jalkani oli keikan jälkeen aika pitkään kipeä, koska joku riehuja astui vahingossa sen päälle, kun nostimme jotain kaatunutta tyyppiä pystyyn. Taito, uskottavuus ja kauneus samassa paketissa sekä bändin tarpeeksi helppo, teinikapinainen mutta silti todella hyvä musiikki purivat keikkayleisöön kuin häkä. Ei se paranna sairauksia, mutta vaikuttaa siltä, että se tuskin pahentaa ja usein helpottaa niitä. Pään paukuttaminen hoivaa mielen haavoja VOITA PASSI LOST IN MUSICIN RASKAISIIN ILOIHIN! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja saatat voittaa Metallipassin, joka oikeuttaa pääsyn Tampereen lokakuisen Lost in Music -tapahtuman painavampiin rientoihin. Ihmisellä on voimakas kyky samastua toisen tunnetilaan niin, että se vaikuttaa fyysisesti
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN Terror-North-Death-ROTN 09-18.indd 1 10.09.18 14:21
Kaada sekaan katkaravut ja sekoita paksuksi soosiksi. Kumoa kermaviilit kulhoon, pilko jalapenot mahdollisimman pieneksi silpuksi ja kumoa sekaan. Hurjan luonnehdinta: ”Palstan reseptit ovat olleen kovin lihapainotteisia, joten laitetaan väliin raikas ja herkullinen kala-äyriäispläjäys. Ja makuhan on taattu, lopputuloksen suussasulavuus, tai lähinnä polttavuus, on ainut hienosäätö, mitä tarvitsee tehdä. Perään katkisraputahna, päälle hieman vihanneksia ja vielä pari salaatinlehteä. Tee näin / täyte: 1. Toki homman voi hoitaa myös lonkalta kaapista löytyvillä mausteilla. Muuten seoksesta tulee vetelää, ja se ei ole hyvä. Murskaa sekaan myös valkosipulinkynnet. Kauli taikinasta haluamasi kokoisia ohuita leivisköjä ja paista niitä 250 asteessa noin viisi minuuttia. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin / leivät: 1. Lätyt paisuvat uunissa, minkä jälkeen ne on helppo halkaista ja mättää täytteet sisuksiin. 6. 4. Tulisuutta voi säätää oman maun mukaan. Tärkeää: sulata ja kuivata katkaravut huolella. 3. Jos kunnon aineksiin ei ole paalua, laiskottaa eikä jauhopeukalon vikaakaan oikein tahdo löytyä, osta valmiita pitaleipiä ja lämmitä ne vaikka paahtimessa. Enempi parempi. Työnnä herkku lärviisi ja anna makujen sinfonian viedä mukanaan. Työläin vaihe on taikinan teko, mutta itse tehdyt leivät voittavat kaupan vastaavat mennen tullen. Ota aperitiiviksi pakkaskylmä votkapaukku. 2. Lataa muutamia siivuja kylmäsavulohta leivisköjen väliin. Pilko hieman ruohosipulia joukkoon. Helpoin ja toimivaksi osoittautunut ratkaisu maustamiseen on kaataa sekaan kaksi pussia sweet chili -dippijauhetta. Itse olen kovin mieltynyt sekä merien että järvien eläviin, ja tähän herkkuun on ladattu niitä parhaita paloja. HURJAN KOKATESSA SOI: Burzum – Hvis lyset tar oss (1994) ”Haukku leivästä, silmät kiinni ja voit tuntea raikkaiden vuoristopurojen soli nan sisimmässäsi.” Kylmäsavupommi Hurja Kuopion mies Ajattarasta, Deathchainistä, Chamber of Unlightista ja Scarista pommittaa kylmänviileästi merellisissä merkeissä. 5. 2. Savunmaunkin saa helposti nesteenä pullosta, jos sellaista kaipailee.” LEIVÄT (NOIN 8 KAPPALETTA) • 3 dl vettä • 20 g hiivaa • 3 rkl öljyä • 2 tl sokeria • 1 tl suolaa • 6–7 dl hiivaleipätai vehnäjauhoja TÄYTE • 500 g kylmäsavulohta • 500 g katkarapuja • 4 dl kermaviiliä • jalapenoja • pari valkosipulinkynttä • puolikkaan sitruunan mehu • 2 pussia sweet chili -dippiä, tai omat mausteet jos haluaa ja jaksaa säätää • muutama tomaatti • kurkkua • jääsalaattia • ruohosipulia 16. Valitettavasti pääraaka-aineiden hinnat ovat nykyään kovin kalliita, joten tästä on tullut hieman harvemmin nautittu eväs. Tämän jälkeen voit pilkkoa tomaatit ja kurkut pieniksi paloiksi omaan kulhoonsa. Vaivaa jauhot sekaan ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, öljy, suola ja sokeri. Purista puolikkaasta sitruunasta mehua sekaan ja sekoita hyvin. Raikas ja täyttävä ruoka, jota kelpaa tarjota paremmissakin piireissä.” Megan tuomio: ”Hurjalta löytyi lähes takataskusta resepti, joka on mereneläväisyydessään, kepeydessään ja välipalamaisuudessaan mukavaa vaihtelua koko HCC:n yli 135 reseptiä käsittävässä historiassa. Lohen ja katkikset voi korvata pienempäänkin budjettiin hyvin sopivalla chilitonnikalalla, jolloin et välttämättä tarvitse edes dippimaustetta. Savun hälvennyttyä ei tarvitse kuin tarkistaa maku. 7. 3
Tai no, Piggy [Denis D’Amour] oli soittanut kitaraa jo yhdeksänvuotiaasta. – Se oli kylmän sodan aikaa, ja yritin kuvata kannessa parhaani mukaan ydinsodan pelkoa. Bändi on maailmankuulu mutta edelleen undergroundia. Myös kansitaide [Dave Grohlin metalliprojektille] Probotille 2004 avasi ovia. Olen ajautunut graafiseksi suunnittelijaksi, ja eritoten taiteestani julkaistu kirja Worlds Away [2009] auttoi minua eteenpäin. Voivod on melkoinen ilmiö. Jo romuluisen mutta voimallisen War and Painin kannessa komeilee bändin maskottihahmo, Voivod. Olen kuitenkin pääasiassa rokkirumpali. Yksi bändin salaisista aseista on sen visualisti, rumpali Away. Yhtye on tehnyt yli 35-vuotisen uransa aikana isoja, yllättäviä muutoksia ja hoidellut asiat muutenkin spesiaalilla tavalla. – Kun en touhua Voivodin parissa, teen graffaa muille: kirjanja levynkansia, T-paitoja, tatuointeja... Mielestäni kansi silti on linjassa musiikin ja lyriikoiden kanssa. Sen soundi, säveltaju ja tematiikka ovat todella omaperäisiä ja välittömästi tunnistettavia. – Kansi sai tosi paljon vaikutteita Iron Maidenin debyytin kannesta. En ollut tehnyt minkäänlaista maalausta koskaan aiemmin, ja Metal Blade oli todella hermostunut siitä, että bändin rumpali ährää julkaisulle kantta. Toiselle levylle siitä tuli Korgull, joka oli puoliksi ihminen ja puoliksi tankki. Bändillä oli sama tilanne, me vasta opettelimme hommaa. Kansi on akryylimaalaus. PUNAMUSTAA SCIFIÄ V oivod on hieno yhtye. Away alkoi huomata orastavan kuvataiteellisen kysyntänsä 1980-luvun lopulla, kun häntä pyydettiin tekemään logoja bändeille ja levy-yhtiöille. TEKSTI KIMMO K. KOSKINEN KUVAT WAYNE ARCHIBALD 18. Monilla thrashbändeillä oli kannessa maskotti, ja meillekin albumista toiseen muuntuva sellainen tuli ihan luonnostaan. Away on vastannut Voivodin teemoista, tehnyt bändin kaikki kannet ja nähnyt kaikki sen uran käänteet. – Kuvan tekemiseen meni kamalasti aikaa. Minulla ei ole mitään koulutusta. Oppimisvaiheen kyllä kuulee kolmella ensimmäisellä albumillamme, mutta evoluutio oli aika kiivastahtinen. Tästä kehkeytyi muusikolle rinnakkaisura. Urien alku Aloitamme Awayn taiteellisen uran ruotimisen miehen ensimmäisestä kannesta ja levystä, vuoden 1984 Voivod-debyytistä War and Pain. Jos sen levyt järjestää genreittäin, tuotannon saa ripotella aika moneen lokeroon – jos kaikkia neljäätoista kiekkoa on edes kanttia pitää hyllyssä. Kanadan ranskankielisellä alueella siinnyt yhtye on tehnyt pitkän ja vähintäänkin vaiherikkaan uran. Kun langanpäähän saadaan Voivodin ainoa koko sen matkan mukana ollut jäsen, 55-vuotias rumpali Michel ”Away” Langevin, kysymyspatteri on suorastaan pakko laatia levynkansien pohjalta
Yhtyeen erinomaiVoivod: Dominique "Rocky" Laroche, Denis "Snake" Bélanger, Daniel "Chewy" Mongrain ja Michel "Away" Langevin. 19. Maalasin kuvan, logon ja levyn nimen samaan maalaukseen, koska en tiennyt, että toisinkin voi tehdä. Musiikkimmekin meni scifimpään suuntaan, samoin teemat. – Hmm, kiinnostavaa! En olekaan koskaan ajatellut tuota. Mustaa, punaista ja valkoista, ehkä joku keltainen. Adieu, monsieur Voivod! Voivodin uusi aika koitti vuonna 1989, kun se julkaisi Nothingface-albuminsa. Jälkimmäisen ero aiempiin on selkeä: Voivod-hahmo on määrättömässä, haaleassa tilassa esiintyen lähinnä abstraktina ilmiönä. – Rrröööaaarrrilla Korgull valtasi tankillaan maan, mutta Voivod-hahmon oli etsittävä muita vyöhykkeitä valloitettavakseen. – Olimme War and Painin aikaan todella nuoria ja asuimme kaukana Quebecin pohjoispuolella. Muutos näkyi jo kannessa, jossa oli enemmän surrealismia ja värejä, mutta ei Voivodia tai Korgullia, ainakaan tunnistettavassa muodossa. Opin siis myös painotekniikasta ihan tekemällä. Itse asiassa piirrän kyllä usein vasemmalle suuntaavia kuvia, kenties siksi että olen oikeakätinen. Sen kehitys ensilevystä kuvaa myös yhtyeen evoluutiota. – Maapallon hommat menivät jotenkin siihen suuntaan, että avaruus oli tapetilla: oli Challenger-avaruussukkulan räjähdystä, Reaganin ajan Star Wars -puolustusjärjestelmäprojektia, asejärjestelmien kehittymistä, tuli lasereita… Yhtäkkiä kaikki oli scifiä. Killing Technologyn (1987) kannen värit ovat syvempiä ja teema on jo selvästi scifiä. Muutimme Montrealiin 1985 ja olimme todella köyhiä. Emme tienneet oikein mistään mitään. Ne olivat suosikkivärejäni. Myös bändi eteni samaan suuntaan. Killing Technologylla kansitaiteilija sekoitti sivellinja ruiskutekniikoita, Dimension Hatrössillä ruiskua ja mustetta. Kakkoslevy Rrröööaaarrr (1986) oli kehittynyt hiukan nyanssirikkaammaksi, ja myös sen kannen ilmiasu oli teknisesti debyyttiä taidokkaampi. Dimension Hatrössilla [1988] Voivod päätyi seuraavaan ulottuvuuteen. – Toisellekaan levylle ei ollut paljoa värejä käytössä, vain jokunen tuubi. Rrröööaaarrrin kannesta löytyy myöhemmin ikoniseksi muodostunut Voivod-logo. Nyt oli vuorossa avaruus. Rrröööaaarrrin logon sentään tein musteella ja kuvasta erillään, mutta levyn nimen rustasin suoraan kanteen. Kuva on tehty pahvilaatikon kylkeen, mikä on tietysti aivan kahjoa. Värimaailma on silti mustapunainen, ja liike suuntautuu yhä vasemmalle
Skannasin kuvat ja tein sen 3d-jutun tietokoneella. Sillä oli tosi vahva vaikutus minuun! Angel Ratin kansi ei ole samaan tapaan pelottava kuin aiempien levyjen kannet. Muutoksen syveneminen heijastui levyn kanteen selkeästi. Itselleni se oli keino olla tehokkaampi kiertueiden välissä. Tein opiskellessani Negatronin kannen ja Insect-biisin videon, molemmat 3d-tekniikalla. Teimme tuolloin levyn vuodessa ja kiersimme paljon, joten oli siirryttävä nopeampaan kuvantuotantoon. – Aloimme tulla tunnetummiksi Dimensionin aikaan erityisesti Tribal Convictionsin ja Psychic Vacuumin videoiden ansiosta. Hämähäkki on leffasta Incredible Srinking Man [Mies joka kutistui, 1957]. Tuo kaikki oli todella scifiä, kuten albumikin. Pikselitaide meni entistä pidemmälle Voivodin popeimmaksi osoittautuneella Angel Ratillä (1991). Aikoinaan hurjalta räyhältä kuulostanut Negatron (1995) toimi jälkikäteen ajateltuna aika vahvasti myöhemmän Voivod-tuotannon pohjana. Siitä puuttui Blackyn tuoma thrash-elementti, minkä äärelle tosin palasimme myöhemmin. 20. – Snaken lähtö avasi silmäni sille, että muutos voi tulla eteen koska tahansa. Sen resoluutio oli matala ja värejä oli edelleen vähän. nen cover Pink Floydin Astronomy Dominesta oli taivaskanavilla vankassa rotaatiossa. Samalla yhtye siirtyi ärjymmän metallisen ilmaisun pariin. Kansi heijasteli tätä vibaa. Nyt saatoin postittaa vain levykkeen. – 1990-luvulla halusimme eroon Voivod-konseptista ja kertoa kansissa enemmänkin levyn sisällöstä. – Päädyin hankkimaan Commodore Amigan. – The Outer Limits oli minun, Piggyn ja Snaken [Denis Bélanger] kehitelmä ja todella vahvasti progerockia. Näin sain irrotettua elokuvista hahmoja digitaaliseen muotoon. Eikä enää tarvinnut lähettää originaalimaalausta toiselle mantereelle ja pelätä sen kohtaloa. Olin pentuna täysin tuon elokuvan pauloissa: tyyppi joutuu radioaktiiviseen pilveen ja alkaa kutistua. Kannessa on vain etäisiä viitteitä Awaylle tavanomaisiin hirviöihin. Sama purppuransävy esiintyy myös toisella Forrest-aikakauden levyllä, Phobosilla (1997). Olimme yhtäkkiä varsin kiireisiä. Se oli mahtava kone, jolla pystyi tekemään multimediaa. Vaikeatahan se on. 3d-lasien kanssa katsottavaksi suunnitellun The Outer Limits -levyn kannen inspiraationa oli Grand Funk Railroadin 3d-lasein varustettu Shinin’ On (1974). Siinä ei ole mitään käsintehtyä. Se vaati laadukkaan videonauhurin ja hyvän pysäytyskuvan. Päätin lähteä opiskelemaan 3d-mallinnusta ja graafista suunnittelua. – Bändi meni psykedeelisempään suuntaan, ja biisit olivat enemmän kansantarinoihin kallellaan. Kansien käsin väsääminen oli todella aikaa vievää touhua, siihen saattoi mennä kuukausia. Rähinää kehiin The Outer Limitsin jälkeen myös Snake jätti bändin ja Eric ”E-Force” Forrest tuli paikkaamaan molemmat riveistä poistuneet jäsenet. Levy tarkoitti muutosta myös bändille: miehistö vaihtui ensimmäisen kerran basisti Blackyn (Jean-Yves Theriault) poistuttua kuvioista. – Tein kansitaiteen perinteisesti musteella. Yritän muuten edelleen jäljitellä vanhan akryylityöskentelyn intensiteettiä, vaikka teenkin asiat digitaalisesti. Opin myös kaappaamaan vhs-kasetilta elokuvien ruutuja koneelle. Olin upgreidannut Amigaani siten, että siinä oli enemmän värejä ja parempi resoluutio