Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia... Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi.. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel
Käy tutustumassa lähimmällä valtuutetulla Pearl vähittäismyyjälläsi.. SMI-Scandinavian Musical Instruments Oy • Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki Tel. 0400 445 603 • E-mail: smi@smi-music.com • Web: www.smi-music.com Treenatessa ja kiertueella demoja tehdessäni käytän Pearl e/Merge Hybrid sähkörumpusettiä. KAI HAHTO / Nightwish Täysin uudenlaiset Pure Touch padit luovat mahdollisimman luonnollisen soittotuntuman Erittäin tehokas moduuli tarjoaa lähes rajattoman soundien muokkaamisen mahdollisuuden. Oman soiton tallennustilaa on 12 tuntia. 35 rumpusettiä, 36 efektiä, 700 soundia..
PAIN OF SALVATION PANTHER THE TROLLS ARE BACK – ANGRIER, HUNGRIER AND MEANER THAN EVER! FINNTROLL’S long-awaited, seventh full-length, the first release after seven years was recorded and mixed at the renowned Sonic Pump Studios and produced by keyboardist-composer Henri “Trollhorn” Sorvali with vocalist Mathias “Vreth” Lillmåns. INSIDEOUTMUSIC .com OUT 28.8.2020 The new PAIN OF SALVATION studio album is intense, ever innovative and highly relevant! Firmly at the forefront of the progressive rock and metal scenes for nearly three decades now and one of modern rock’s acclaimed live acts, Sweden’s PAIN OF SALVATION return with the follow-up album to 2017’s “In The Passing Light Of Day”, which had scored chart entries upon release in various countries. www. Mixed with Daniel Bergstrand (IN FLAMES, MESHUGGAH, DEVIN TOWNSEND) and comprehensive artwork-theme with illustrations made by André Meister. CENTURYMEDIA .com www. CD Mediabook & Patch in Slipcase, Jewelcase CD, Gatefold LP and digital album! OUT 18.9.2020 FI_Inferno_1-1_0820.indd 1 FI_Inferno_1-1_0820.indd 1 10.08.20 12:27 10.08.20 12:27. Available as Ltd
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Hu ma vo id, Fla me , Pe rpe tua l Ra ge , Me rcu ry Cir cle , Tru e Cu lt Clu b 014 Ko lum ni ja ska ba 015 He avy Co ok ing Clu b 016 De ep Pu rpl e 02 2 Pa in of Sa lva tio n 02 6 Na pa lm De ath 03 Sil en tiu m 03 4 Oc ean s of Slu mb er 03 8 Fin ntr oll 04 6 Pö lky llä : Ma t Sin ne r 05 Sa lam yh kä : I – Be tw ee n Tw o Wo rld s (20 06 ) 05 1 Arv iot , pä äo sas sa Läh iöb oto x 07 Va nh a liit to: He ath en , ha ast att elu ssa Da vid Wh ite 074 Ku ud es pii ri 038 016 026 034 02 2 M IK AE L KA R LB O M G O BI N D ER JH IT TA LA R S AR D AR VE TA YL EE PH O TO G R AP H Y EA R M U SI C /B EN W O LF
Ajattelinkin ottaa keikka-asian niin, että sitten kun joskus, olkoon se vaikka kaukana hamassa tulevaisuudessa, passaa taas raahata maallinen tomumajansa rokkiklubin bändikorokkeen eteen itselleen ja muille turvallisesti, äänenpaineiden tielle osuminen saattaa oikeasti tuntua aika makoisalta. 7. 4.9.) NAPALM DEATH Throes of Joy in the Jaws of Defeatism (ilm. Kyynel MERCURY CIRCLE The Dawn of Vitriol OCEANS OF SLUMBER Oceans of Slumber (ilm. Lupaan kirjoittaa kyynelistäni. 18.9.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT ULVER Flowers of Evil MÖRK GRYNING Hinsides vrede (ilm. Oli tilanteessa varmasti kauheasti kestämistä, vähintään samoin mitoin kuin siinä, ettei päässyt pariin kuunkiertoon olutterassille huutamaan. Omaan maakuoppaani elävä musiikki ei kesällä kantautunut ja tuskin kantautuu toviin. 2.10.) KUULIN huhua, että ulkomaailmassa olisi vuodatettu vallan ilon suolavettä, kun tauko livemusiikin nauttimisesta menneenä kesänä päättyi. Eivät siinä Etelä-Amerikan ruumiskasat paljon mieltä painaneet, kun sai jorata kylki kyljessä ja pylly vasten pyllyä VIIMEINKIN, kolmen (3) hirvittävän pitkän kuukauden jälkeen. 23.10.) ENSLAVED Utgard (ilm. Nyt on näin, ja turha siinä on märistä. Tärkeysjärjestys, suhteellisuus, mitä näitä nyt on. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Mikael Karlbom KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 20. vuosikerta Numero 182 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Ties vaikka se Infernon pikkujoulujen osuus, jossa joku meistä epäonnistuneista muusikoista päättää ottaa juhlapaikan isännän Landolan hallintaansa ja johdattaa liikuttuneen tonttujoukon klassisen kasarihard rockin pauloihin, nousee vielä arvoon arvaamattomaan
En itse asiassa edes tiennyt, että kyseiset pätkät menivät nauhalle. – Esimerkiksi vertaukset Meshuggahin varhaiseen tuotantoon tuntuvat mukavilta, mutta emme kuitenkaan missään vaiheessa yrittäneet apinoida mitään tiettyä bändiä, ja toivommekin kuulostavamme eniten vain itseltämme. Teknistä ja raskasta metallia räimivä Humavoid luottaa osin improvisaatioon, mutta pitää musiikkinsa tiukkana ja johdonmukaisena. – Sävellystyökaluna improvisointi on itselleni luonteva teatterimuusikkotaustani takia. Olemme vasta päässeet vauhtiin ja odotamme innolla keikkakulttuurin normalisoitumista, kiertueita ja fanien tapaamista. – Oli suuri kunnia saada hänet mukaan, enkä olisi opiskeluaikoinani hänen soolojaan transkriptoidessani osannut arvata, että hän päätyy soittamaan levyllemme. Jazzpianisti Iiro Rantalan vierailu levyllä tuli kieltämättä yllätyksenä. – Meillä on muutenkin tapana jättää improvisaatiolle tilaa studioon mennessä, ja esimerkiksi Matter-biisin c-osasta oli sävellettynä vain sointupohja, jonka päälle Heikki [Malmberg, rummut] improvisoi oman osuutensa. – Teemme musiikkivideomme itse, ja niitä tehdessä onkin sitten tullut improvisoitua hieman enemmän. – Keikoilla rankemman materiaalin esittäminen on tuntunut mielekkäimmältä, mikä kenties ohjasi jollain tasolla alitajuisesti uuden materiaalin säveltämistä. – Kitaristimme Niko [Kalliojärvi] oli kaavaillut Aluminum Rain -kappaleeseen päräyttävää jazzpianosooloa, ja saatuaan tietää, että juuri Iiro Rantala, jonka heittäytymiskyky lienee monilla tiedossa, on yksi suurista vaikuttajistani, hän päätti kysyä Iiroa mukaan. Hyvää sekoilua 8. Hän luottaa tämän osion kohdalla improvisaatioon myös keikalla, mikä on tosi virkistävää. Musiikkinne on kulkenut koko ajan raskaampaan suuntaan. – Tuntuu, että pääsemme tämän albumin myötä vasta hieman väläyttämään sitä, mitä Humavoidilla on tulevaisuudessa tarjottavanaan. Valotatko hieman, mistä tässä on kyse. Koska soundin kehitys on tapahtunut intuitiota seuraamalla, tunnen, että olemme tämän levyn myötä lähempänä sitä, mistä Humavoidissa on kyse. Minkälainen rooli improvisaatiolla on Humavoidin musiikissa. – Levyn tekeminen tuli ajankohtaiseksi Glass-ep:n [2015] ja Coma Horizon singlen [2016] julkaisun jälkimainingeissa. Emme tunteneet toisiamme entuudestaan, mutta kappaleen kuultuaan Iiro suostui mukaan välittömästi sanoen ”hyvää sekoilua, tehdään pois”. Levy valmistui vuoden 2019 alussa, minkä jälkeen vierähti vielä hetki julkaisijaa etsiessä, laulaja-kosketinsoittaja Suvimarja Halmetoja kertaa. Kuinka pitkä prosessi uuden Lidlesslevyn synty oli. Meillä on tuntitolkulla kokeellista videomateriaalia, joka ei kestä päivänvaloa sen enempää kuin jämälaatikkoon päätyneet sävellyksetkään. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN HUMAVOID muodostui konkreettisesti vasta kuusi vuotta sitten ilmestyneen Faster Forward -debyyttinne jälkeen. Joku voisi sanoa, että tässä on mennyt kauan, mutta samalla olemme oppineet paljon ja tiivistyneet yhtyeenä. Humavoidin tulevaisuutta on tietysti hankala ennustaa, varsinkin tänä päivänä, mutta mitä näet kun katsot kristallipalloon. Aloimme säveltää Lidlessiä vuoden 2017 lopulla, ja rytmiryhmämme meni vaihtoon prosessin alkuvaiheilla. Levyllä on kaksi lyhyttä pianosoolobiisiä, jotka on vedetty ykkösellä purkkiin improsession aikana. – Olen tyytyväinen, että käytimme levyn tekoon kunnolla aikaa, sillä asiat etenivät sen ansiosta miehistönvaihdoksia myöten hyvin orgaanisesti. Onko tämä ollut tarkoituksellinen ratkaisu
– Nykyisin entinen kitaristimme Noisehunter’s Ghoul soitti ja soittaa edelleen kahdessa muussakin yhtyeessä [Lantern ja Cadaveric Incubator], mikä toi välillä aika paljon mutkia matkaan. – Aika lailla okkultismin pimeämmästä puolesta. – Sävellyskynä on ruvennut taas viuhumaan, joten olen lähes varma, että kokopitkä on seuraava päämäärä – eikä siihen mene yhdeksää vuotta, hah hah! Kauan varjoissa lymynnyt Flame on astunut esiin vyöryttämään tavaramerkikseen muodostunutta black/thrash metalia. Liekin päälähteinä toimivat edesmenneet maagikot Aleister Crowley ja Kenneth Grant. Onko uutta materiaalia valmiina. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ EDELLISESTÄ levystänne March into Firelandsistä on lähes kymmenen vuotta. Toimitte nykyisin duona. Ignis Spiritus -ep on terävämpi ja vähemmän eeppinen kuin Marching into Firelands. – Ehkä siinä on astetta intensiivisempi ote, mutta koen sen aika loogiseksi jatkoksi. – Ei, mutta pientä pettymyksen tunnetta oli ilmassa, kun kävi miten kävi. Sinä aikana soitin itse parisen vuotta death metal -legenda Purtenancessa ja rumpali Pimeällä oli omia bändiprojekteja. Ep:t ennakoivat usein kokopitkää levyä. – Uuden ep:n Astral Crypt -raita huokuu sitä pimeää eeppis-mystisyyttäkin. Tämä bändi perustettiin kahdestaan ja se myös hajotetaan kahdestaan, joten Flame on tässä mielessä palannut juurilleen! Nyt ei ole kuitenkaan aika lopettaa vaan puhaltaa liekkiä jälleen vahvasti eteenpäin. – Okkultismi ja magia ovat juurtuneet niin syvälle sisimpääni, että ne ovat mullistanut viime vuosien aikana elämäni. Tein kuitenkin biisejä hiljakseen, ja 2019 panimme myllyn taas kunnolla pyörimään. Itselleni ep on täydellinen musiikillinen ja henkinen kokonaisuus, joka yhdistää Flamen kaikki parhaat puolet! Mistä Ignis Spiritusin kappaleiden sanoitukset kertovat. Onko bändi todellakin viettänyt niin syvää hiljaiseloa kuin ulkopuolisesta tuntuu. Saatanallisuus on edelleen osa kokonaisuutta, mutta se on oman nykyisen henkisen polkuni viitoittamana entistä jalostuneempaa. Tein aiheesta syvällisen haastattelun singaporelaiseen Posercorpse Hellzine -nettizineen, joten jos asia askarruttaa enemmän, haastattelu on luettavissa netistä. Ignis Spiritusin nauhoitus tehtiin Pimeän kanssa kaksistaan, ja tällä hetkellä olen todella sinut tämän asian kanssa. – Kaikenlaisia asioita on tapahtunut sekä bändissä että varsinkin omassa elämässä, laulaja-kielisoittaja Blackvenom kertoo. Kaiken päälle oma elämäni muuttui perheen ja perheenlisäyksen vuoksi, mikä jätti Flamen kytemään taustalle. – Tässä asetelmassa on omat haasteensa, mutta tarkoituksena on heittää lähitulevaisuudessa keikkojakin. Olemme haalimassa uusia livejätkiä tähän hommaan. Edellisen levyn ”eeppisyys” tuli esiin kuitenkin vain parin biisin ja muutaman kohdan osalta. Pidän March into Firelandsiä kuitenkin enemmän brutaalina kuin eeppisenä. Oli puhetta ja suunnitelmia lähteä soittamaan ulkomaillekin, mutta aina tuli jotain hässäkkää ja päällekkäisyyksiä. Fireland-kappale kuulostaa varmaan monesta Bathorylta, mutta se olikin Flamen muistobiisi Quorthonille. Millaisena itse näet viisibiisisenne. Musiikin ja henkisyyden liitto 9. – Heitimme hajakeikkoja Etelä-Suomessa, mutta tulihan sitä soitettua 2011 myös Jalometallissa ja 2013 Steelfesteillä, jotka jäivät ainoiksi isommiksi keikoiksi. Liittyykö ratkaisuun jonkinlaista draamaa
FLAMES from Below on kolmas levynne. Nykytilanne on mielestäni loistava, eli on paljon loistavia muusikoita, joilla on kyky ja visio tehdä musiikkia. Kuinka paljon niin sanottu aikuisten arkielämä rajoittaa heavy metal -harrastustanne. Kiekon mukana ei tule lainkaan sanoituksia. Elämäntapana heavy metal SYTYKKEITÄ 10. – Jokainen julkaisumme eroaa tunnelmaltaan ja hengeltään toisistaan, ja Flames from Below’n myötä olemme varmoja, että jatkossa teemme taas jotain meidän mittapuulla erilaista – tai sitten samanlaista, jos siltä tuntuu. Voi olla, että tulevilla julkaisuilla nähdään kansiin painettuja sanoituksia. Olemme tyytyväisiä albumiin sen ollessa luonnollista jatkumoa yhtyeen metalliselle perinnölle. Musiikki on kansainvälinen kieli, ja oletamme, että kuulija tajuaa pointin ilman, että katsoo tekstejä kansivihkosta. Ette ole enää aivan teinipoikia. Edustamallanne genrellä on jo pitkä historia ja lukemattomia julkaisuja. – Se ei ole edelliseen [Empress of the Cold Stars, 2017] verrattuna niin eeppinen vaan suorempi ja raaempi sekä ilmaisultaan että tunnelmaltaan. Minkälainen albumi on mielestänne kyseessä. Totta kai ne rajoittavat bändihommia, eli pitää miettiä, milloin voi treenata, keikkailla, äänittää ja niin edelleen. – Nyt korona-aikana on ollut vääjäämätöntä olla telakalla, kun kevään keikat meni alta. – Tämä on meille elämäntapa, ja ehkä siinä onkin homman jatkuvuuden salaisuus läpi vuosien. Pidempään toimineet rockja metallibändit porskuttavat vahvasti, ja mukaan on tullut paljon hyviä nuoria porukoita. Raskasta metallia melodisilla sävyillä kitaravetoisesti, bändissä kun ei ole kiipparistia. Tämä on ollut kaikille, genrestä riippumatta, ei-toivottu tilanne. Onko tähän jokin erityinen syy. Mikä kaupungin skenen tila on tänä päivänä. Bändi on perustettu 2009, ja pidämme välillä hieman taukoa, jolloin hommaan ei leipäänny vaan siinä säilyy tietty tuoreus ja viehätys. – On hemmetin vaikeata keksiä mitään uutta, koska periaatteessa kaikki mahdolliset kikat ja kujeet on jo käytetty. Toivottavasti tulevaisuudessa ei tarvitse olla aloillaan saman asian tiimoilta. – Kaikki vanhan koulukunnan hevirokkarit ja nuoremmatkin hevarit muistaa ja tietää Tarotin, siitähän kaupungin heviskene silloin kauan sitten alkoi. – Joo, aikamiehiä ollaan, eli on duunit, perheet, menot ja asiat. Kotikaupungistanne Kuopiosta on tullut merkittäviä kotimaisia metallibändejä. Emme siis ole keksimässä pyörää uudelleen, vaan se rullaa pirun hyvin näinkin. – Tämä tuntuu tasaisimmalta ja ehjimmältä kokonaisuudeltamme, kitaristi Petri Hallikainen sanoo. Perinteikästä heavyä soittava Perpetual Rage haluaa luoda musiikillaan hyviä viboja. – Ei mitään erityistä. Mitä uutta annettavaa teillä on heavy metalille. Pystymme siis panostamaan yhtyeeseen hyvin. Levy on esimerkki siitä, kuinka rennolla mutta ankaralla tekemisellä pääsee hyvään lopputulokseen. Se ei ole mitään uutta, että haluamme antaa kuulijalle kiksejä ja hyviä viboja, vaikka lähes kaikki biisimme ovat aiheiltaan synkkiä. Itse sanoituksiin on panostettu, jotta ne olisivat hyviä, ja on ymmärrettävää, jos joitakin harmittaa niiden puuttuminen. Kuviot pystyy yleensä aikatauluttamaan hyvin, eli lopulta rajoite ei ole suuri
– Mä olen tykännyt paljon nykyDepeche Moden keikoista, kun siellä elektropulputusten ja kaikuisten kitaroiden taustalla paahtaa ihmisveturi. Siinä hommassa olen törmännyt typeriin sääntöihin, joita genret luovat artisteilleen. En ajatellut perustavani uutta yhtyettä, vaan aloin kirjoittaa biisejä Hallattaren keikkojen loputtua. Uusi rumpalinne on entinen Children of Bodom -mies Jaska Raatikainen. Monet ovat ihmetelleet, kun olen kiertänyt noiden doombändien kanssa, että ”mitäs sä täällä teet, kun olet tuommoinen ilopilleri etkä yhtään doom?”. Kun sydän särkyy kuoleman tai eron myötä, tai niiden pelosta, se vie meidät todella tuskalliseen ja lohduttomaan paikkaan. Uuden doomin aamunkoi 11. The Dawn of Vitriol -ep:n The Last Fall on yksi niistä, ja tulevalla albumillakin on kappaleita, joissa doom on vahvasti läsnä, mutta vaikutteita on yhtä lailla esimerkiksi new wavestä. Joku bänditoveri voi tulla naureskelemaan keikan jälkeen, että olipas siellä taas rasvatut lanteet. Oletko synkkä ihminen. Tuomionraskaista tunnelmista startannut kotimainen tulokas Mercury Circle laajentaa ilmaisuaan, mutta musiikin synkkä ydin pysyy koskemattomana. Ne keikat olivat biisien taustan takia henkisesti uuvuttavia, vaikka itse livebändihän on mitä ihanimpia ja aurinkoisimpia tyyppejä, laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja Jaani Peuhu kertaa. – Se oikea henkinen tai jopa fyysinen tuska, mitä me koemme menetyksen kautta, on inspiroivaa. Tekemäsi musiikki on ollut lähes poikkeuksetta synkkää, tai ainakin melankolista. Mulla on todella vähän kokemusta jostain miekat tanassa tehdyistä sotaretkistä tai ydintuhoista, joten mulle on luonnollista kirjoittaa ihmisistä ja henkimaailmoista. – On harvinaista, että löydän metallista jotain oikeasti uudistavaa ja inspiroivaa, ja olen ollut todella iloinen, että jengi on kokenut sellaisia fiiliksiä MC:n musiikin kanssa. Mulle metalli edusti skidinä kapinaa ja vapautta ilmaista itseään, mutta sitten kun alkoi tulla palo kokeilla kaikkea uutta, koin että se ei ole mahdollista metallin ”säännöillä”. Jaska diggailee kaikenlaista musaa, joten hän ei koe tarpeelliseksi täyttää biisejä tuplien tulituksella vaan lähestyy musiikkiamme kokeilevin mielin. Tämän piti olla pakomatka ulos doomista, mutta se ei ihan onnistunut. Minkälaisia tarinoita haluat välittää sanoituksillasi. – Mä en ollut soittanut metallia pitkään aikaan ennen Hallatarta ja Swallow the Sunia, vaan olin katsellut metallimusan kehitystä tai kehittymättömyyttä työn kautta, tuottajana. Sen tunteen kuvaileminen mahdollisimman suoraan vaatii kirjoittajalta paljon uskallusta. Olen nähnyt Jaskan lavalla varmaan 40 kertaa ympäri Pohjois-Amerikkaa, ja mies antaa aina kaikkensa ja on lavan ulkopuolella mitä lämpimin ja ystävällisin miekkonen. – Tällä musalla ei ole välttämättä ”oikean doomin” kanssa niin paljon tekemistä kuin ihan ensimmäisillä biiseillä mitä kirjoitin. Rakastan sitä, kun rumpua lyödään kovaa ja säälimättömästi. – En osaa kirjoittaa fiktiota. Moonwalk ei sovi vaikka Swallow’n maailmaan, mutta sitäkin on ”hyvänä iltana” päässyt kiipparien takana tapahtumaan. Elämäntapana heavy metal LA U R E LI N E T IL K IN METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ MIKSI Mercury Circle perustettiin. – Mä teen synkkää musiikkia, että saan purettua sinne synkempää energiaani ja pysyn sen kautta taas musiikin ulkopuolisessa elämässä paremmin plussan puolella. – En todellakaan. Se taas inspiroi mua todella paljon. Kuinka mieheltä lähtee MC:n kaltainen kama. – Se vain tapahtui. – Mä saan olla lavalla ihan oma itseni. – Tarkoitukseni oli kirjoittaa Iconcrashin seuraavaa levyä, mutta se hidas ja murskaava tunnelma oli jäänyt kummittelemaan, joten biiseistä tuli jotain ihan muuta kuin olisin halunnut. – Koska mä aloitin itse rumpalina, olen tarkka siitä, että bändini rumpalin pitää olla todella kova. Onko tarkoituksesi uudistaa doomgenreä. Kutsut musiikkianne new doomiksi
Ajattelin, että niinhän se on. Asim innostui projektista niin, että en meinannut heti ymmärtää, kuinka vakavasti tätä alettaisiin myöhemmin työstää. Olen kirjoittanut ja tallentanut lisää aihioita aina, kun ideoita putkahtaa, eli matskua syntyy siis tavallaan jatkuvasti. Erikoisesti nimetty True Cult Club on kokeneiden muusikoiden bändi, joka yhdistelee melodiseen metalliin popahtavaa tarttuvuutta. Kokopitkän valmistelu ja julkaisu vaatii usein paljon, paljon ylimääräistä odottelua, joka on periaatteessa hukkaan heitettyä aikaa bändin toiminnan kannalta. – Emme ole varmastikaan ensimmäinen bändi, jonka nimi syntyi puolivitsistä. Jaakko taas tiesi taitavasta synistista nimeltä Christian ”Chrism” Pulkkinen, jonka kädenjälki vakuutti meidät. – Jokaisella jäsenellä on pitkä ja kirjava hevihistoria, mutta yhteinen ulosantimme on jotain ihan muuta. – Ei ole, vaan yhtye, johon olemme sitoutuneita ja jota työstämme yhdessä turbovaihteella. Tarkoituksemme on saada bändi liikkeelle vauhdilla, pistää musiikkia ulos tasaisesti ja täyttää kalenterimme keikoilla. – Kappaleita on albumillisen verran. Bändillänne on persoonallinen nimi. Turbovaihteella eteenpäin 12. – Syyskuisen rumpuäänityssession lopuksi kysyttiin Rollelta, kiinnostaisiko häntä olla osa bändiä, ja hän oli mukana empimättä. Parhaimmat koukut tosin syntyvät yleensä silloin, kun otamme asiaksemme paneutua pelkästään biisintekoon. SYTYKKEITÄ LA U R I H Ä M Ä LÄ IN E N TRUE Cult Club on ymmärtääkseni aika tuore tapaus. Onko TCC pelkkä sivuprojekti. Teiltä löytyy muitakin aktiivisia bändejä. Voitko hieman avata tarinaa sen takaa. Tiesimme myös alusta asti, että nimi herättää samanlaisia äärimmäisiä myötäja vastareaktioita kuin musiikkimme. Onko tarkoituksena julkaista kokonainen albumi. Jossain vuoden 2019 puolivälissä minulle aukeni vihdoin hetki, jolloin kaivoin pari vanhaa demoa haudoistaan. – Jäsenillä on entuudestaan sitoumuksia ja niitä kunnioitetaan. Kysyin Asim Searahia kokeilemaan lauluhommia ja Rolf Pilveä soittamaan rummut. – Olin kyllästynyt perinteisiin hevijuttuihin sekä äärettömän raskaan musan tavoitteluun, ja sen sijaan kyti ajatus tarttuvien poppimelodioiden yhdistämisestä isojen synasoundien ja tukevan komppiosaston kanssa. – Viimeisistä omista bändikuvioista oli jo useampi vuosi, ja pidempään eri yhtyeiden taustajoukoissa työskennelleenä minulla oli tarve suoltaa vaihteeksi omaa musiikkia, kitaristi Miiro Varjus avaa. – Matskua alkoi syntyä kovaan tahtiin, ja halusin mukaan tyyppejä, joiden kanssa olin työskennellyt aiemmin ja joiden seurasta nautin. – Kokonainen albumi on tulossa hyvin todennäköisesti, mutta en näe levyä enää pakollisena virstanpylväänä. Pian lauludemojen aloittamisen jälkeen fiilistelin biisien soundimaailmaa ja laitoin Asimille hetken mielijohteesta viestin: ”Albumin nimeksi tulee sitten TRVE CLVB CVLT.” ”Etkö tarkoita TRVE CVLT CLVB. Siinä on nimittäin täydellinen nimi bändille,” hän vastasi. Olemme kuitenkin avoimin mielin tulevaisuuden suhteen ja odotamme mielenkiinnolla, kiinnostuvatko esimerkiksi levy-yhtiöt musiikistamme. Mistä ajatus tähän yhtyeeseen lähti. Moneen suuntaan venyvät kiireet näkyvät toki esimerkiksi yhteisten treenipäivien löytämisessä, mutta pistämme päivät kalenteriin ajoissa ja pidämme kiinni siitä, mistä sovimme. – Rolle ehdotti mukaan entistä bändikaveriaan Jaakko Nikkoa [basso], ja treffasimme hänen kanssaan hyvin pian rumpusessioiden jälkeen. Kriteereistä riippuen voisi sanoa, että siinä saunassa istuessa bändi oli sitten varsinaisesti perustettu. Teillä on ulkona vasta yksi single. – Niin kauan kuin toimimme sitoutumattomana yhtyeenä, julkaisemme matskua kuten parhaaksi näemme
Tahtoisin uskoa, että hän löytää sisäisestä maailmastaan myös taivaansineä. Yhden seikan olin tosin unohtanut: Billie Eilish on teini. Keväällä 2019 menehtynyt Airaksinen julkaisi syntetisoijineen pitkän rivin meditatiivista, mystistä ja henkistä musiikkia, mutta yli 50-vuotias Shh! on eittämättä hänen magnus opuksensa. Tulin tietysti toisiin aatoksiin, kuten varmasti arvasittekin. Se on niin kaukana arkisista murheista, että se on täysin ajaton. Yksi Häkkisen opettajanakin toimineen Airaksisen viisauksista oli, että taiteessa ja elämässä on tärkeämpää kiinnittää huomiota ulkomaailman sijasta sisäiseen maailmaan. SKA BA. Vainion musiikki on äärimmäisen minimalistista ja kurinalaista, samanaikaisesti kivikasvoisen brutaalia ja jumalaisen kaunista. Siellä tummasävyiset ja säröiset bassot vellovat hitaahkoilla tempoilla ja Billie Eilish kuiskaa vastustamattomasti: ”Are you death or paradise. Jopa niin intohimoista, että lautan henkilökunta joutui käydä toppuuttelemassa, että shh, nyt oikeasti! Elättelen silti toivoa, että Spermin siemen jäi kytemään edes yhteen palopuheillemme altistuneeseen ihmistaimeen, ohitse vanhempiensa paheksunnasta kurttuisten otsaryppyjen. Kirjoittajan laatima soittolista tälle kolumnille sisältäisi Mika Vainion kappaleen Load, Kaukolammen teoksen Three Legged Giant Centipede, Randy Barracudan biisin Rotterdam, Sperm-yhtyeen Korvapoliklinikka Hesperian ja Billie Eilishin Bond-tunnarin No Time to Die. Lempääläinen kokoomuslippatukka penää ensin maskipakkoa ja postaa perään kuvan salibandyjengin näköisestä kaveriporukastaan tappituntumalla lonkerot lapasissa ilman ensimmäistäkään suojavälinettä. Vainio kuoli Ranskassa vuonna 2017 ja jätti elektronisen musiikin saralla jälkeensä armottoman kovatasoisen ja kansainvälisesti arvostetun diskografian, niin soolona kuin osana Pan Sonicia. Täältä Uudeltamaalta en viitsi edes kertoa kuulumisia. Niin tekijöiden kuin meidän kuuntelijoidenkin. Mahdollisia rajoitteita, ja oikeastaan ulkomaailmaa per se, ajatellessa Billie Eilishin haastattelun yönmustat pilvet vyöryvät määrätietoisesti ylleni. Yritin kyllä! Etsin inspiraatiota esimerkiksi Billie Eilishin kuusitoistasivuisesta haastattelusta Ison-Britannian GQ-lehdestä. There’s just no time to die.” Grammy-gaalan palkintopuheessa sisarukset alleviivasivat, että kyseessä on tunnustus jokaiselle makuuhuonemuusikolle. Rovaniemeläisessä yökerhossa bailasi rutkasti altistuneita, joista osa jatkaa autuaan tietämättömänä muiden altistamista. Koronan comeback niin sanotusti ”posin kautta”. lokakuuta. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Sisäisiin maailmoihin VOITA LORD OF THE LOST -LIPUT! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa itsellesi ja kaverillesi sisäänpääsyn saksalaisen goottimetallibändin Lord of the Lostin Helsingin-keikalle 29. Kyllä minä nuo aihepiirit tunnen! Kuolema, tai pikemminkin kuolleet ihmiset, on ollut läsnä myös omissa ajatuksissani vahvasti viime päivinä. Sen portit ovat auki, vaikka kulkutauti tai muu vitsaus sulkisi meitä ympäröivän yhteiskunnan, pakottaisi rajoittamaan ihmiskontaktit Wolt-kuskiin ja vanupuikkoa nieluun survovaan koronatestaajaan, vetäisi töpselin irti niistä vähistäkin kalenterissa seisovista keikoista, lukitsisi kirjastot ja kapakat. ”He kurkottivat transsendenttiin, tuonpuoleiseen, tietoisuuden taakse”, Häkkinen sanaili Lemmyn muistokirjoituksessa. Motörheadin hän kuvaili palvovan rock and rollin ekstaattisuutta ja puhdistavaa voimaa. Uuden sukupolven äänellä, popmusiikin uudistajalla ja hyperlahjakkaalla 18-vuotiaalla on pakko olla virkeitä mielipiteitä, joista yli tuplaten vanhemmat kolumnistit voivat poimia tuoreimmat omiin nimiinsä. Yksi sen maailman ovista johtanee hänen työparinsa ja veljensä huoneeseen, jossa kaksikko edelleen tekee musiikkia. Osoitehan on www.inferno.fi TURKUUN laskeutui lento täynnä tartuntoja. Häkkinen kertoi Hawkwindin Space Ritualin pelastaneen hänet teininä grungelta ja muulta tuhruiselta jollotukselta. Loskaisen lockdownin selviytymisopas. Olen päässyt tutustumaan Kiasmassa avautuvan Mika Vainion näyttelyn materiaaleihin ennalta ja uskallan suositella sitä kaikille – mikäli museot vain saavat pitää ovensa auki. Hän puhui masennuksestaan, itsemurha-ajatuksista ja kuolemasta. Uutisia edes nimellisesti seuranneille asia on jo selviö, ellei pahanlaatuinen denialismi kutita korvien välissä: toinen aalto tuli huomattavasti nopeammin kuin black metalissa. Muistan elävästi erään illan Suomenlinnan lautalla, kun kävin Perttu Häkkisen kanssa intohimoista, Jaloviinan voitelemaa keskustelua Airaksisen perustaman, viranomaisten hampaisiinkin joutuneen Sperm-yhtyeen avantgardeklassikosta Shh!. Now you’ll never see me cry. Ajattelin kerrankin käyttää kolumnia konkreettisten ideoiden jakoon, tarjoamaan valonpilkahduksia väistämättä ja vauhdikkaasti pimeneviin aikoihin. Maallisten palkintojen tavoittelu on toissijaista, mutta Grammy oli muistutus siitä, että omaehtoisella tekemisellä ja matkoilla sisäisiin maailmoihin voi yhä pelastaa henkiä. Lemmyn nimeen vannoi myös Perttu Häkkinen, jonka tapaturmaisesta kuolemasta tulee tätä kolumnia kirjoittaessani täyteen päivälleen kaksi vuotta. K-X-P-maestro ja Vainion ystävä Timo Kaukolampi kertoi näkevänsä vastaavaa taiteen puhtautta Lemmyssä. Se soi minimalistisesti mutta nyanssirikkaasti. Transsendenttista äänitaidetta teki myös Pekka Airaksinen
5. TARPEET: • pastaa • pecorinojuustoa • 3–10 valkosipulinkynttä • 2 purkkia kokonaisia säilöttyjä tomaatteja • munakoisoa • mustapippuria • tuoretta basilikaa • punaviiniä Laten luonnehdinta: ”Täyteläinen, herkullinen, hurmaava sisilialainen klassikko.” Megan tuomio: ”Tätä reseptiä voisi kutsua pastojen ABC:ksi, sillä siinä on käyty kaikessa yksinkertaisuudessaan läpi lähes kaikki olennainen. Sekoita munakoisot soossiin, kasaa annos ja nauti. 3. Ei muuta kuin blåjeans nurkkaan ja pari kynttilää palamaan.” Pasta alla norma Normaalisti bändeillä on keikkamyyjiä ja roudareita, mutta hypernopeutta lähentelevän ja aggressiota sylkevän Sick Urgen laulaja-basisti Lauri Koskinen saa keskittyä soiton lisäksi syömiseen, kun luottoruokkija Vallilan Late valmistaa appeet. 6. 15. Si si si comprendo?” Tee näin: 1. Hienonna kastike sauvasekoittimella, älä kuitenkaan ihan sileäksi, jos et halua. Aloita tomaattisoossin teolla, eli kuullota pieneksi pilkottu valkosipuli öljyssä, lisää pari purkkia kokonaisia säilöttyjä tomaatteja ja anna keittyä kohtalaisen pitkään matalalla lämmöllä. MIIKA “MEGA” KUUSINEN HEAVY COOKING CLUB LATEN KOKATESSA SOI: Kent – Kent (1995) ”Ruotsalaista rakastelurockia parhaimmillaan. Munakoisojen päälle voi esimerkiksi ripotella oliiviöljyä ja suolaa, tai aivan hyvin ne voi kypsentää myös pannulla. Ja kuitenkin se on muunneltavissa helposti omaan suuhun sopivaksi, mitä tulee makuihin, raaka-aineisiin ja valmistusmetodeihin. Pidemmälle edistyneet valmistanevat pastansakin itse, laiskemmille riittää kaupan tuorepasta ja pihit tyytyvät perusspagettiin. 4. Laita uuniin 250 asteeseen paahtumaan ja ota pois, kun palat ovat mielestäsi sopivan paahtuneita. Soosin hautuessa pilko munakoisot ja kuivaa paloja vähän. Maista, mausta, maista ja mausta. Raasta ja sekoita pecorino joukkoon. Keitä pasta al dente. Lisää mausteita kuten mustapippuria ja tuoretta basilikaa. Punkkua voi kanssa lorauttaa sekaan jonkun desin, tai sitten ei. 2. Punkun juominen on kuitenkin ok, ellei ole Antabustai muuta kuuria päällä, koska ruokajuomanahan se on pastan kanssa hyvää
Aika, jolloin on helppo murtaa jää kenen tahansa kanssa puhuessa, sillä kukaan ei ole voinut välttyä siltä yhdeltä aiheelta, joka on koskettanut myös Ian Gillania ja Deep Purplea. Musisoimisessa on kyse asioiden käsittelemisestä. – Nautin musiikin tekemisestä ilman päämäärää. Korona saattaa olla monen mielestä loppuunkaluttu aihe, mutta Gillanin kohdalla sitä ei voi väistää: Onhan 75-vuotias veteraani hyvästä terveydestään huolimatta selkeää riskiryhmää. Yleensä sävellykseni ovat vain luonnosmaisia tuherteluja. Aina kun aloin säveltää, oli mietittävä, mille levylle mahdollisesti syntyvä kappale tulisi tai millaista musiikkia jokin tuleva albumi vaatii. Musiikista on tullut jälleen terapeuttini. Kuin dialogista itsensä kanssa. Tuhansia haastatteluja tehnyt laulaja ei vain vastaile toimittajan kysymyksiin, vaan häneltä tuntuu löytyvän opettavainen tarina aiheesta kuin aiheesta. I an Gillan istuu kölniläisen hotellin huoneessa katsellen Rein-jokea ja sen varrella komeilevaa tuomiokirkkoa. En edes ajattele sanaa ”valmis” niitä tehdessäni. – Tiedätkö, en enää ajattele musiikin tekemistä tällaisesta kulmasta, laulaja avaa arvoituksellisesti. Kyse ei ole edes siitä, että tekisin kappaleita ikinä valmiiksi. Se on kääntynyt luovuudeksi. – Nyt 99 prosenttia kaikesta kirjoittamastani on musiikillista siansaksaa. Yleensä minulla ei ole aikaa laulunkirjoittamiselle, mutta nyt olen kyllästynyt välillä niin pahasti, että olen kirjoittanut kokonaisia kappaleita vain päivien tai korkeintaan viikkojen aikana. Levyjen määrää bändi ei laske ja ikäkin on tunnetusti vain numero, mutta Deep Purple ja sen laulaja Ian Gillan osoittavat Whoosh!albumillaan toimivansa lukemiensa veroisella elämänkokemuksella. Kaksikymmentäyksi albumia, viisikymmentä kaksi vuotta. Näin käy välittömästi, kun utelen häneltä, voisiko näistä ”korona-ajan lauluista” syntyä hänen seuraava sooloalbuminsa. Gillanin puheen painotuksissa kaikuvat ikä, kokemus ja viisaus. Deep Purple -laulajan työpäivää on jäljellä enää yhden puhelun verran. Jossain vaiheessa kadotin sen nautinnon. – Suurin ero tämän vuoden ja menneisyyden välillä on se, että yleensä meille maksetaan siitä, että suurin osa työstämme on odottelua, ja nyt taas olemme odotelleet koko vuoden ilman korvausta, Gillan murjaisee puhelun alussa viitaten artistin arkeen lentokentillä, busseissa ja backstageillä. OPPIA IKÄ KAIKKI TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVAT EAR MUSIC/BEN-WOLF 16. Minun oli jopa tuumailtava, olenko oikeassa mielentilassa kirjoittaakseni musiikkia. One Eye to Morocco -levytyksestähän (2009) on jo tovi. – Pieni tauko ei ole haitannut minua. Osaan nyt rentoutua sen parissa. On kesä 2020
17
Sen sijaan hän nostaa välittömästi esiin yhden nimen: Bob Ezrin. – Sama on ollut viime vuosina myös Deep Purplen filosofia. – Kun Bob suostui tuottajaksemme, siitä syntyi kemiaa, jollaista en ollut koskaan aistinut, Gillan ylistää. Bob sai meidät uskomaan, että Deep Purple on sitä, mitä ikinä haluammekin soittaa. Emme tee musiikkia, koska meidän on pakko julkaista levyjä. – Deep Purplella on pitkä historia, vai mitä. Teemme musiikkia, koska haluamme yhä tehdä tätä palavasti yhdessä ja kokea jotain uutta ja erilaista. – Siitä tuottajan työssä on minusta kyse. – Bob ei välittänyt tällaisista painolasteista. – Minusta bändin ja tuottajan suhteessa on kyse molemminpuolisesta kunnioituksesta. Sitä, kun keskustelemme musiikin kautta sanomatta sanaakaan. – ”Ei ole väliä, tuleeko kappaleesta kaksi vai kymmenen minuuttia pitkä, kunhan soitatte sydämenne kyllyydestä ettekä ajattele liikaa sitä, kuulostaako juuri sillä hetkellä soittamanne asia Deep Purplelta”, hän sanoi Now What?! -albumin sessioissa ja sai meidät kuulostamaan Purplelta aidommin kuin vuosikymmeniin. Meillä on taustallamme onnistuneita levyjä, joitakin ikivihreitä hittejä ja ihmisille tulee Deep Purplesta mieleen ihan tietty soundi, vai mitä. Gillan alleviivaa tuottajan roolissa mukautumista. Tiedämme kyllä, että voisimme kiertää vaikka maailman tappiin soittaen Smoke on the Wateria. Osaan nyt rentoutua sen parissa.” 18. Hän halusi kuulla levyllä sitä Deep Purplea, joka olemme olleet aina lavalla. Monet tuntevat myös kaikki ne onnistumiset ja riidat, joita eri kokoonpanojen välillä on ollut, vai mitä. Musiikista on tullut jälleen terapeuttini. – Joskus tapasimme mallintaa levylle etukäteen jonkinlaiset raamit. Se on kuin mitä tahansa hyvää asiakaspalvelua. Tai sitten joku genren ulkopuolinen tuottaja muuttaa jonkin bändin soundin oikein tarkoituksella täysin, Gillan sanoo ja naurahtaa sen merkiksi, että nyt saattoi tulla kärjistettyä hieman. Asiakkaat eivät saa olla vain kasvottomia naamoja jonossa. Tuottajan kemiallinen kaava Deep Purplen viimeisintä vuosikymmentä on leimannut aito halu toteuttaa itseään. Kuin dialogista itsensä kanssa. Sitä, kun innostumme improvisoimaan, jammailemaan ja tiedämme pelkkiä katseita vaihtamalla, mitä seuraavaksi tapahtuu. Alice Cooper, Lou Reed, Pink Floyd, KISS, 30 Seconds to Mars… 71-vuotiaan Ezrinin CV kertoo miehestä paljon muttei kaikkea. Olin kuin urheilija, joka oli miettinyt liikaa neljän vuoden päässä odottavien olympialaisten tavoitteita ja ymmärsi nyt keskittyä siihen, mitä hän rakastaa tehdä eniten. Purppuran kaikki sävyt Näkemystensä päätteeksi Gillan hörähtää leppoisasti ja pyytää brittiläisittäin anteeksi sitä, että lähti taas jaarittelemaan ”Musisoimisessa on kyse asioiden käsittelemisestä. – Missä vaiheessa tuottajan työnkuvaksi muodostui se, että hän menee studioon fiilistelemään fanittamansa bändin musiikkia ja nyökyttelemään palkkaa vastaan. Lähestyessäni uutta Whoosh!-albumia ja kehuessani matkan varrella Now What?!ja Infinite-levyjen (2013, 2017) itsevarmaa soittamisen riemua, Gillan ei lähde kehuskelemaan edes koko Deep Purplen nimissä. Hänen mukaansa yhtä tiettyä tuottajan raamia ei ole. Hän kuunteli viiden pitkään yhdessä soittaneen muusikon musisointia, aisti kaikki ne blues-, progeja folkvaikutteet ja osasi jollain tavalla sanoa juuri oikeat tai oikealla tavalla väärät asiat sopivalla hetkellä. Sen Bob on onnistunut saavuttamaan kanssamme. – Hän totesi heti ensimmäisessä palaverissa haluavansa keskittyä musiikkiin. Bändin keski-ikä pyörii ehkä seitsemänkympin hujakoilla, mutta se on kokenut kolmella tuoreimmalla albumillaan kuin oman pienen renessanssinsa. Heidät on opittava tuntemaan ja heidän kanssaan on uskallettava kommunikoida. – En tajunnut sitä vielä silloin, mutta pian huomasin löytäneeni itsekin tekemiseeni eräänlaisen rentouden. Sitten piiskasimme kuollutta hevosta ja teimme tylsemmistäkin ideoista levyn vaikka väkisin, koska olimme itse määritelleet Deep Purplen kuulostavan joltain tietynlaiselta. Bob tietää mitä tekee, Bob on itsevarma ja Bob osaa tehdä haluamansa, mutta hän osaa myös kuunnella muusikoita ympärillään
– Taiteen tappaa se, jos sillä yrittää miellyttää kaikkia. Levyn kansien välistä löytyy pohdiskelevaa melankoliaa, kuten kappaleesta Man Alive, kun taas Nothing at All on suorastaan riemukasta glamhenkistä rockia. – Kun olin nuori, luulin olevani kuolematon, osaavani ja tietäväni kaiken. – En todellakaan tiedä, miten tehdään ”hittikappale”. Näen hopeareunuksen lähes joka pilvellä, tiedäthän. – Aikoinaan oli parasta ikinä vetää hulluja keikkoja, ryypätä, poltella, bilettää, hypätä naisissa ja angstata milloin mitäkin teinimaailman tuskaa, mutta mitä omaan musiikkiini tai Deep Purpleen tulee, en yrittänyt valehdella itselleni, että voisin kirjoittaa nopeista autoista ja kuumista naisista koko elämäni. Gillan innostuu puhumaan siitä, millaisena hän näkee elämänsä juuri nyt verrattuna kaukaiseen 1960-lukuun. – Siksi uudella levyllä voi olla kappale kuten Drop the Weapon, joka kertoo hyvin suorasukaisesti siitä, miten paljon nuoria ihmisiä kuolee ammuttuna tai puukotettuna, koska he sekaantuvat jengeihin ja tulevat vanhempien ihmisten manipuloimiksi iässä, jossa ihminen todellakin luulee olevansa voittamaton ja tuhoutumaton. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sulkisin silmäni ihmisyyden varjopuolilta. Ja jos tämä bändi soittaa vaikkapa melankolista rockia, ihan kaiken heidän tekemisissään on oltava karua ja synkkää, ilman pilkettä silmäkulmassa. Elämä ei ole niin mustavalkoista, että se olisi jakautunut vain hyviin ja pahoihin asioihin. Tiedän nyt, että myös kuulijamme haluavat meidän tekevän musiikkia juuri tällä tavalla. – Minäkin olen elänyt sen ajan, kun on saavutettava koko ajan enemmän ja suurempaa, mutta tunnen tehneeni itseni kanssa rauhan sen suhteen, ettei asioiden tule mennä niin. Heti jos mekin olemme tehneet jotain sellaista, jota uskoimme muiden haluavan kuulla, tuloksena on ollut jotain puolivillaista. – Tätä nykyä monet bändit ja yhtiöt tuntuvat tekevän sen virheen, että he ajattelevat liikaa mitä sanovat. Sen sijaan tiedän, ja tiedämme yhdessä, millä tavalla Deep Purple soi ja kuinka ei ole olemassa vain yhtä tai kahta kaavaa sille, miltä Deep Purplen tulee kuulostaa. Sama jatkui viikon verran. Whoosh! todellakin pitää kiinni tästä ajatuksesta. Joskus tuntuu kuin iso osa uudesta musiikista olisi tehty tietokoneella. Kuvailun jälkeen Gillan kysyy: – Onko jompikumpi näistä niin sanotusti hyvää tai huonoa elämää. – Totta kai jouduimme! Kerta toisensa jälkeen. – Olen synnynnäinen optimisti, eikä elämä ole tehnyt minua kyyniseksi. Enkä tiedä, millainen musiikki myy. – Nuorena minua opetettiin olemaan hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, Gillan hymähtää, yskii sitten pitkään ääntään selvittääkseen ja kertoo, että sittemmin hän on löytänyt paikan sekä suorasanaisuudelle että harkinnalle. Elämisen arvoista elämää. – Se tekee musiikista paikoin hirvittävän yksitotista. – 55 vuotta myöhemmin olen täällä taas ja asun hotellissa saman bed & breakfastin yläpuolella. – Täsmälleen! Gillan huudahtaa. Vastaan spontaanisti, että kumpikin kuulostaa mahtavalta ajalta, mutta epäilen, että nuorempana asioista ei välttämättä osaa nauttia, kun on niin kova kiire eteenpäin. Ymmärrän silti yskän: ero rönsyilevän jaarittelun ja polveilevan fiilistelyn välillä on hiuksenhieno. Näen ikkunastani Kölnin tuomiokirkon, jota en malttanut nuorempana edes vilkaista. – Mutta ihan yhtä lailla mukana voi olla Dancing in My Sleepin ja Man Aliven kaltaisia sävellyksiä ja tekstejä, jotka suorastaan syleilevät elämää ja hetkeä. Niin Deep Purplen kaltaisessa musiikissa kuin siihen liittyvässä keskustelussakin. Tai siis soittavat. ylimääräisiä eikä välttämättä edes vastannut alkuperäiseen kysymykseen. Levyyhtiö löytää bändin, muovaa siitä tietyn normin näköisen ja kuuloisen ja ajaa sen soundin tiettyjen asetusten läpi. Miettikääpä, mitä kaikkea maailmassa ja pelkästään musiikkimaailmassa on tapahtunut vuosien 1962–2020 välillä, kun Ian Gillan on ollut urallaan enemmän tai vähemmän aktiivinen. Hyväksyin jossain vaiheessa oman keskeneräisyyteni, enkä koe sitä enää heikkoutena vaan ennemminkin näkökulmien rikkautena. Ne eivät vie mitenkään uskottavuutta synkemmiltä ajatuksiltani enkä todellakaan aio peitellä elämän valoisampia puolia, koska ne ovat ihan yhtä iso osa meitä itseämme. Ahtauduimme sen loukon halvimpaan kellariin neljän kaverin kanssa, palelimme koko yön kaljoitellessamme ja nukuimme puoleenpäivään. Ostimme isot bratwurstit sinapilla, muutamat oluet ja soitimme illalla keikan, minkä jälkeen juhlimme taas aamuun asti. Elettiin talvea 1965. Kestää hetken ennen kuin ymmärrän hänen kysyvän sitä minulta, eikä kysymys ole vain arvuuttelua. – Tiedäthän, ettei ole olemassa yksiselitteisesti huonoa tai hyvää elämää, vaan aika monenlaiset asiat elämässä ovat elämisen arvoisia, hän aloittaa ääntään jälleen selvitellen. Kyllä meillekin yritettiin sanoa, miten tukkamme kuuluu olla, miten meidän tulisi pukeutua, miltä rumpujen kaiun tulisi kuulostaa ja miten pitkiä biisit saavat olla, Gillan sanoo. – Muistan kun olin ensimmäistä kertaa täällä Kölnissä. Musiikissa kerrotaan usein ”ryysyistä rikkauksiin” -tarinoita, joissa nälkäänäkevä ja suorastaan kituva bändi tekee vuosikausia töitä ja kaikki on huonosti, kunnes menestys ja rikkaudet kääntävät kaiken hyväksi. Elimme joka päivä mahat kurnien, palellen, hiprakassa ja keikoilla kaikkemme antaen. Illalla menen ehkä muutamalle viskille läheiselle terassille tai katselemaan vaikkapa museoita tässä lähellä. Nyt kun olen vähän vanhempi, tiedän ainoastaan sen, etten ole kuolematon enkä tiedä oikeastaan mitään mistään, Gillan pohjustaa hämmentävästi. – Olimme siinä mielessä onnekkaita, että tietyt levymme ja kappaleemme nousivat oikealla ajoituksella jo varhain urallamme sellaiseen asemaan, että saimme niiden ansiosta ikään kuin työrauhan itsellemme. Korjaan pahoittelut välittömästi turhiksi ja kerron, että laulajahan tekee juuri nyt sitä, mitä hän on päätynyt tekemään musiikissaankin: jammailemaan liikaa ajattelematta, jolloin hän itse asiassa antaa itsestään ja ajatuksistaan enemmän kuin kykenin etukäteen toivomaan. – Kun heräilimme, meillä oli päivän budjettina viisi Saksan markkaa. Kun olemme antaneet vain mennä, musisoineet yhdessä, tehneet levyn ja odotelleet sormet ristissä, pitääkö joku muukin siitä, tulos on ollut paljon aidompi. The Long Wayllä soitetaan progeilevia fiilistelyjä, ja kappaleesta The Power of the Moon löytyy bluespohjaista simppeliyttä. 19. Ihan kuin jossain yritettäisiin rakentaa jonkinlaista täydellisen ja myyvimmän musiikin kaavaa, jonka perusteella kappale sitten toteutetaan. Siksi Purple soi elämän kaikilla sävyillä. Saavuimme soittamaan keikkoja ja yövyimme pienessä rotankolossa, jonka oli kai tarkoitus olla bed & breakfast -paikka. Myönnän mainitun korostuvan nykyaikana, mutta nostan esille, että trendejä on ollut ennenkin ja epäilen Deep Purplenkin joutuneen esimerkiksi 1980-luvulla sen aikaisen soundin paineen alle. Kuten samat tarinat riviensä väleissä kertovat, asiat eivät ole näin yksinkertaisia
Tasapainossa. Urheilijoista on tullut rokkitähtiä. Keikkamatkoillamme hän kulki koko ajan eestaas bussissa kitara kaulallaan ja soitteli joitain ihan mahdottomia skaaloja. Se ei ole urheilua. Koette siinä samalla kaikenlaista. IAN GILLAN tapasi puhua joskus intohimoisesta jalkapallofanituksestaan ja oli innokas formuloiden seuraaja, mutta kun nämä kaksi lajia nostaa pöydälle nyt, Gillan suorastaan turhautuu siitä, että ärsyyntyy nykyään molemmista. – Joka päivä tapahtuu jotain mielenkiintoista ja elämisen arvoista. – Jokainen isompi peli on kuin käsikirjoitettu näytelmä. Kesti aika pitkään, että päästin tuosta ajatuksesta irti. – Sääntöjä valvovat tuomarien ohella tietokoneet. Sekä taiteessa että urheilussa. Kriisitkin kuuluvat elämään, kyllä, mutta voin lohduttaa, että se eri tavalla mielekäs elämä odottaa harmauden tällä puolella. – Tiedän monien kriiseilevän erityisesti sitä, kuinka elämä on ohi kun tuo vaihe loppuu. – Vuosia myöhemmin ymmärsin, ettei tärkeintä ollut se, onnistuuko asioissa, vaan se, että ylipäänsä tekee asioita eikä anna itsensä passivoitua. Ei kannata pelätä epäonnistumista tai varsinkaan sitä, että on jossakin asiassa huono, tai ettei tule koskaan olemaan jossakin asiassa paras. Kuinka monta ”loukkaantumista” on tapahduttava. Niistä ihmiset ovat kuitenkin kiinnostuneita. Mieheltä ei kulu hetkeäkään, kun hän jo jakaa vielä yhden tarinan, ikään kuin summatakseen koko keskustelumme. Suurinkin jalkapallofani tietää täsmälleen mistä puhun, vai mitä. Se oli hänen tapansa pysyä vireänä. Sen tapahtuvan ei tarvitse olla maailman suurin juttu, koska maailman pienimmät asiat ne vasta hauskoja ovatkin. Keskityimme vain siihen mitä osasimme. Olemme nähneet viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana kaikki siirtymät sinkuista älppäreihin, vinyylistä kasettiin, kasetista cd-levyihin, cd-levyistä mp3-tiedostoihin, mp3-tiedostoista striimaukseen ja nyt…. Nyt kaikki haluavat levymme taas vinyylinä! – Sukupolvet kapinoivat aina hieman edellistä sukupolvea vastaan. Kuinka saada katsojat pysymään ruutujen äärellä koko 90 minuuttia. Keksikää tapa, jolla pidätte itsenne vireinä. Kyllä, olin ikäloppu jo 90-luvulla! Steve kysyi minulta, miten ihmeessä jaksan tehdä jotain sellaista. Hän palautuu omaksi leppoisaksi itsekseen, kun utelen, missä asioissa hänen ”paluuksi perusasioiden äärelle” nimeämänsä ilmiö näkyy juuri nyt. Se oli tapani pitää mieleni vireänä. OLIKO KAIKKI ENNEN PAREMMIN. Kun tajusin, ettei täydellisyyttä ole olemassakaan eikä ihminen ole täydellinen, tekemisen ilon siemen löytyi. En ole mikään suuri elokuvien tai tv-sarjojen ystävä, mutta ajattelepa: isot urheilulajit, isot elokuvat, isot tv-sarjat, isot levy-yhtiöt ja kaikki vastaavat – ne tekivät ennen rahaa taiteen ja urheilun sivutuotteena, nyt taidetta ja urheilua tehdään rahan sivutuotteena. – Onneksi heilurilla on usein tapana heilahtaa tällaisten ääripäiden jälkeen toiseen suuntaan. Nyt kun olen vähän vanhempi, tiedän ainoastaan sen, etten ole kuolematon enkä tiedä oikeastaan mitään mistään.” Cristiano Ronaldo, nykyaikainen jalkapalloilija. – Minä taas makoilin pitkin pituuttani sohvalla lyijykynä korvan takana ja sanaristikkolehti kädessä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Miten luoda jännitystä tyhjästä peliin, jossa jännitys rakentuu oikeasti verkkaisuudesta. Se tapa voi muuttua elämän kuluessa, laulaja neuvoo. – Näen sen selkeimmin musiikissa. Jos pelaaja on paitsion rajalla kiivaassa pelitilanteessa ja tuuli sattuu puhaltamaan niin, että hänen hiuksensa hulmuavat rajan yli, seuraavat kymmenen minuuttia tarkastellaan, onko kyseessä rivipelaaja, jota voidaan rangaista, vai tärkeä miljonääri, joka pääsee kuin koira veräjästä. ”Kun olin nuori, luulin olevani kuolematon, osaavani ja tietäväni kaiken. O LE G D U B Y N A 20. Sitä yritetään niin kovasti, että tuotantoyhtiöt yrittävät nuoleskella kaikkia makuja ja vähemmistöjä ja ottaa huomioon sen, että nykyajan ADHDyhteiskunnassa ei malteta keskittyä oikein mihinkään. – Vielä tuolloin tähtäsimme jatkuvalla liikkeessä pysymisellä täydellisyyteen. Eläkää asioita. Ne on ylituotteistettu. Vaikkei kaikki tekemänne onnistuisikaan. Ylibrändätty. – Tehkää asioita. Halusimme tehdä sen mitä teemme täydellisesti. Luulenpa, että kun kaiken helppoudessa ja laskelmoidun yltäkylläisyyden ähkyssä saavutetaan jokin raja, emme enää palaa entiseen vaan kaipaamme taas vaihteeksi jotain todellista. – Kun Steve [Morse, kitara] liittyi bändiin, hän oli malttamaton. Pienet asiat inspiroivat minua kirjoittamaan. Se ei välttämättä ole mekaanisen levysoittimen neula raapimassa levyä, mutta... Ovathan he tiukassa kunnossa ja kaikkea, mutta se mikä oli ennen urheilua, on nyt politiikkaa, kabinettipeliä, kannanottoja, rahaa, rahaa ja vielä kerran rahaa ihan vain varmuuden vuoksi. Tarkoitan sitä teatteria, joka koostuu miljardöörien hölkkälenkeistä nurmikolla ja filmausesityksistä sääntöviidakon keskellä. Omin pikku kätösin. Virnistin Stevelle ja sanoin, että teen ihan samaa kuin hänkin. ”Tehkää asioita!” Ihmettelen Gillanille, miten hän on kyennyt pitämään itsensä näin uteliaana ja optimistisena. Hyväntuulinen Gillan naureskelee jo hieman itsekin omalle avautumiselleen. – Jalkapallo ja formulat ovat muuttuneet samalla tavalla. Uskon että pian asiat ovat eri tavoin, paremmin. – Sanotaan näin, että jossain kohtaa me ihmiset haluamme taas tehdä asioita itse. Jos ei tee koskaan mitään, voi onnistua korkeintaan viettämään elämänsä elämättä päivääkään. Tärkeintä elämässä on elää sitä elämää. – Jossain yritetään tälläkin hetkellä tuottaa taidetta, viihdettä tai urheilua, josta kaikki maailman ihmiset pitäisivät. – Minun neuvoni onkin juuri se: tehkää asioita. – Nykyajan jalkapallo on kammottavaa seurattavaa. – Laskelmoitu tuotteistaminen on räjähtänyt käsiin ihan kaikessa. Gillan ei todellakaan peittele harmistuneisuuttaan ja naureskelee tulevansa toimeen ilman jalkapalloakin, mutta kuva on paljon suurempi. – Kaikille ilmiöille on vastailmiönsä, ja luulenpa, että ”maan alla” tehdään koko ajan kovemmin ja kovemmin töitä sen eteen, että taide olisi jälleen taidetta ja urheilu urheilua. Se ei ole kunniallista. – En haluaisi kuulostaa vanhalta ukolta, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin, mutta näiden lajien kohdalla se pitää täysin kiistämättömästi paikkansa, Gillan puhahtaa ja vetää henkeä kuin saarnaan valmistautuen. Ja nähdä tekosensa omin silmin