ELÄMÄ ON RASKASTA. 7/2019 I HINTA 9,80 € ENTOMBED DESTRUCTION HATE TARJA TURUNEN HAMMERFALL SANTA LUCIA
C O M @ T O O L M U S I C @ T O O L M U S I C. K O L M E N T O I S T A V U O D E N O D O T U S O N P Ä Ä T T Y N Y T N Y T U L K O N A ! T O O L B A N D
K O L M E N T O I S T A V U O D E N O D O T U S O N P Ä Ä T T Y N Y T N Y T U L K O N A ! T O O L B A N D . C O M @ T O O L M U S I C @ T O O L M U S I C
Jeff Scott Soto, Ron ‚Bumblefoot‘ Thal, Billy Sheehan, Derek Sherinian and Mike Portnoy are putting out a special live release, filmed at the spectacular Roman Amphitheatre in Plovdiv, Bulgaria on September 22, 2018, joined by a full orchestra and choir. INSIDEOUTMUSIC .com OUT 30.8. THE NEW ALBUM BY THE SWEDISH DEATH METAL LEGENDS! Ltd. OUT 30.8. FI_Inferno_1-1_0819.indd 1 06.08.19 11:41. CENTURYMEDIA .com www. Artbook and Blu-ray also feature a ‘behind the scenes’ documentary plus interviews and a documentary on the making of the debut album. Extensive European Tour in Oct/Nov 2019 with ABORTED & BAEST in Helsinki @ On The Rocks 27/10/2019! www. Digipak includes bonus track “Back At The Funny Farm” (MOTÖRHEAD cover)
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Exc use , Ten eb rae in Pe rpe tuu m, Iso le, Fre ed om of Fea r, Ra die n 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ta rja 02 4 En tom be d 02 8 Ha te 03 Ha mm erf all 03 6 De str uc tio n 04 2 Sli pk no t 05 Pö lky llä : lau laja -la ulu nte kijä Jes si Fre y 05 4 Sa lam yh kä : Un ion Un ion (19 98 ) 05 7 Arv iot , pä äo sas sa Op eth 07 8 Va nh a liit to: San ta Lu cia , ha ast att elu ssa Ma pe Mo rot taja 08 2 Ku ud es pii ri 042 018 030 078 03 6 R O BE R T TÜ C H I LIN É H AM M ET T KA R I LA H TI N EN TI M TR O N C KO E
www.rodeostar.de facebook.com/rodeostarrecords LTD DIGIPAK | LTD 2-LP Gatefold VINYL | DIGITAL Deluxe 30x30cm EARBOOK + exclusive 7“ Vinyl + Bonus CD EXCLUSIVELY AVAILABLE VIA NAPALMRECORDS.COM! One of the most exciting albums of the genre in a decade! OUT NOW! A rebirth of Symphonic Metal Strong songs with amazing choruses! Mark Jansen / EPICA Bold, diverse and captivating! An album ready to launch the band to the next level! Thomas Youngblood / KAMELOT A big congratulations for this album, I love the title track! Alissa White-Gluz / ARCH ENEMY LTD DIGIPAK | LTD 1-LP Gatefold VINYL | DIGITAL LTD PICTURE VINYL EXCLUSIVELY AVAILABLE VIA NAPALMRECORDS.COM! A new era for the evolution of hard rock—Kobra and the Lotus level up once more! OUT 20.09. OUT 06.09. JEWEL CASE | LTD 2-LP GATEFOLD VINYL | DIGITAL The YEAR OF THE GOAT is now! Occult Doom Rock at its best! MORE EXTREME, MORE MELODIC, MORE EXCITING THE AGONIST ARE BACK! OUT SEPTEMBER 20! Available on CD and Vinyl! /NAPALMRECORDS /NAPALMRECORDS /NAPALMRECORDSOFFICIAL /NAPALMRECORDS visit our online store with music and merch WWW.NAPALMRECORDS.COM
MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Alexandria Crahan-Conway KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 19. Kun esimerkiksi ostin jokunen vuosi sitten ensimmäiset matalataajuudet kunnolla toistavat, jo suhteellisen hintavat lattiakaiuttimeni, oli suorastaan huumaavan hienoa kuunnella tuttuja levyjä ja hoksata niiltä asioita, joita ei ollut koskaan ennen kuullut. Entäs sitten Kimmon pääasiassa ruotima aihe eli levyjen uudelleenäänitykset, -miksaukset ja -masteroinnit. KOSKINEN kirjoittaa kolumnisivulla äänenlaadullisista asioista liittyen rocklevyihin ja niiden kuuntelemiseen, ja koskapa tunnustaudun itse semiärsyttäväksi hifirunkkariksi, en malta olla pudottamatta aiheesta paria sanasta. Loppujen lopuksi entiset pönttöni, pienemmät ja puolet halvemmat, taisivat olla bassotoistorajoitteistaan huolimatta tilassa se järkevämpi vaihtoehto. 7. Ensinnäkin ne äänentoistolaitteet. Runkkarin kertomaa OPETH In Cauda Venevum (ilm. Silti ihastuin itsekin hiljattain Mayhemin Grand Declaration of War -albumin uusintamiksaukseen, jonka parissa Jaime Gomez Arellano oli tehnyt niin hyvää työtä, että albumi toden totta nousi kuin uudelle tasolle. Juuri nyt tärkein missioni onkin raakata lp-kokoelmastani mahdollisimman laadukas, siis siltä kantilta, että hyllyilläni makoilisi mahdollisimman vähän turhaa tavaraa. vuosikerta Numero 171 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Hankaluus piilee siinä, että kun runkkariudelle vilauttaa korvaa, se vie koko kuuloaistin. 20.9.) MY DYING BRIDE The Light at the End of the World SODOM Agent Orange KIMMO K. Jottain tarttis tehdä... Hankin levyn kokoelmiini ja kuuntelin sitä muutaman kerran, minkä jälkeen totesin, että jaaha, maailma on ilmeisesti tämänkin jälkeen ihan sama paikka. Vahva visioni on, että alkuperäinen taideteos on mikä on, vikoineen ja puutteineen, ja siihen koskeminen on kuin yrittäisi vääristää historiaa. Kyllähän …And Justice for Allillakin soi basso, jonkinlainen! Ajan kanssa tukevoitunut alapää on kääntynyt itseään vastaan, mikä ei ole itse kaiuttimien vaan ”vehkeistä” tärkeimmän, kuuntelutilani eli hankalanmallisen olohuoneen, joka ei anna armoa ääniheijasteiden suhteen, vika. 27.9.) BORKNAGAR True North (ilm. 27.9.) ENTOMBED Clandestine TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT CULT OF LUNA A Dawn to Fear (ilm. Yksinkertaisin totuus lienee, että soittovehkeet ovat hyvät niin kauan, kun kuulija on niihin tyytyväinen, oli kysymys sitten puhelimesta bulkkikuulokkeineen tai tonnien vinyylinpyörittimestä. Kenties hankkia isompi talo. Enkä puhu nyt soundeista. Kuvio rassaa niin mieltä kuin korvia ja häiritsee itse asiaa, musiikista nauttimista. Ja että onhan noita levyjä. Kärjistäen olen sitä mieltä, että ensimmäisiä ei tarvita ikinä, keskimmäisiä todella harvoin ja jälkimmäisiä, noh, tehkää moisia, jos siltä tuntuu. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN KAHDEN biisin ja reilun 20 minuutin mittainen Aste-ep on sisällöltään hieman raskaampaa kamaa kuin viime vuonna ilmestynyt Syvyys-albumi, jota sitäkään ei voi kuvailla varsinaisesti pirteäksi musiikiksi. – Tiedämme, että kun teemme musiikkia, oskilloimme väkisinkin valon kautta pimeyteen ja takaisin. Minkälaiset asiat ovat innoittaneet teitä tekemään musiikkianne. Emme halua estää sitä, koska se on meille luonnollista. Astetta suunnitellessamme kiinnyimme ideaan, että emme halunneet asettaa sävellyksille turhia rajoituksia. – Suomen sludge/doom-skene on todellakin suhteellisen pieni verrattuna moneen muuhun maahan, ja suurimmat vaikutteet riffivyörytyksiimme tulevatkin rajojen ulkopuolelta – vaikka onhan Suomessakin helvetin kovia bändejä kuten esimerkiksi Dark Buddha Rising ja Oranssi Pazuzu. Edustamanne musiikkityyli ei ole Suomen hevipiireissä mitenkään mahdottoman tavallinen, eli sävellyksenne tuntuvat pohjaavan melodisuuden sijaan painostavaan raskauteen. Oliko alkuperäinen ajatuksenne juuri kotimaisesta metallitarjonnasta erottautuminen. – Aikaisemmilla julkaisuilla olimme ehdottomia sen suhteen, että levyn pitää kuulostaa mahdollisimman livenä soiteltulta. Tämä on mielestämme lyhytsoiton kappaleilla hyvin aistittavissa. Minkälaisista lähtökohdista lähditte kasaamaan uutta ep:tä. – Meillä on aina ollut vahvasti läsnä vahvistimenpalvonta ja maksimaalisen äänenpaineen saavuttaminen. Onko teillä pelkoa siitä, että ajaudutte musiikkinne mukana liian syvälle pimeyteen. – Asteen myötä olemme heränneet ajatukseen siitä, että voimme tehdä soundillisesti jotakin tuonpuoleista ja elämää suurempaa. Noin viiden vuoden ikään ehtinyt Radien edustaa Suomen metallipiireissä harvemmin kuultua tyylilajia, jossa lyijynraskat riffit muodostavat kaikessa hypnoottisuudessaan lähes toismaailmallisen ilmapiirin. – Uskon että se, mikä vaikutti eniten levyn sävellyksiin ja sovituksiin, oli toisen kitaristimme [Mikko Poutanen] poistuminen bändistä. Halusimme varmistaa, että äänellinen massa on vakio, ja ettei äänimaisemamme tuntuisi laihemmalta, joten päädyimme lisäämään mukaan erilaisia soittimia kuten analogisyntikoita ja sämplereitä. Koetteko musiikkinne ennen kaikkea henkisenä elämyksenä. Musiikilla pitää olla syy olemassaoloon. Lähtökohdat Astetta ajatellen eivät täten olleet kovasti erilaiset kuin esimerkiksi Syvyyden kanssa, kitaroista ja syntetisaattoreista vastaava Felipe Hauri paljastaa. Valon kautta pimeyteen ja takaisin N IC K O LA I K U SK O V 8. Meininkinne kuuntelu ei ole varsinaisesti mukavaa, ja tunnelma heilahtaa ajoittain todella ahdistavaksi. Asteelta löytyy jopa tietynlaista shamanistista tunnelmaa, joten kuuntelukokemus ei ole aivan tavallisimmasta päästä. – Rehellisyys on yksi iso tekijä, eli musiikin pitää tuntua aidolta ja siltä, että joku on antanut itsestään jotakin meille muille kuultavaksi
– Tarkka määritteleminen on tietysti hankalaa, koska jokainen kappale on niin erilainen, mutta sanoisin, että yhdistelemme teknistä ja progressiivista metallia suoraviivaisempiin genreihin kuten melodiseen deathiin, blackiin ja perinteiseen death metaliin. Koetko, että teillä on musiikissanne jotain erityisen ”australialaista”. – Mielenkiintoinen kysymys, enkä ole oikein varma tästä. Freedom of Fear on suomalaisille täysin outo nimi, joten kuinka kuvailisit musiikkinne suuntausta. – Se oli lopulta haastava ja pitkä prosessi – etenkin itselleni, australialaisbändin kitaristi Matt Walters huokaisee. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ NOCTURNAL Gates -esikoisenne on ulkona. Lista on loputon! Minkälaisia asioita yhtyeenne nimi ajaa takaa. Millaiseksi urakaksi levyn valmistuminen muodostui. Australiasta löytyy todella paljon loistavaa raskasta musiikkia, mutta ei oikein skeneä meidänlaisellemme bändille, Walters pohdiskelee. – Ollakseen täysin vapaa ihmisen täytyy kohdata pelkonsa ja poistua mukavuusalueeltaan. Progressiivisuuden ja teknisyyden kautta äärimetallia lähestyvä Freedom of Fear on paketoinut debyytin, jonka kappaleissa 1990-lukulainen meininki istuu osaksi tätä päivää. Ehkäpä te muualta tulevat löydätte kuitenkin musiikistamme jotain australialaista. Haluamme ilmaista musiikissamme paljon tunnetta samalla teknisen soundimme säilyttäen. Täydellisen vapauden jäljillä 9. – Ne ovat suurimmilta osin Jaden vastuulla ja paneutuvat useimmiten teemoihin ihmisen sisäisestä sekasorrosta, eksistentiaalisesta kauhusta sekä tietoisuutemme pimeistä ja tutkimattomista alueista. Mistä kappaleidenne tarinat kertovat. Nocturnal Gatesiä kuunnellessa mieli keskittyy soittoon ja sävellyksiin, mutta myös sanoituksilla on varmasti roolinsa. – Suurimpia esikuviamme ovat muiden muassa Death, Gojira, Opeth, Obscura, Dissection, vanha Dimmu Borgir ja Cattle Decapitation. – Bändi periaatteessa hajosi ensimmäisen ep:mme Kingdom of Ashesin [2015] jälkeen. – Lopulta Jade [Monserrat, laulu], Corey [Davis, kitara] ja Jarrad [Taylor, rummut] liittyivät bändiin, joten pääsimme hiomaan kappaleita livenä ja aloittamaan äänitykset viime vuoden puolella. Musiikistanne kuulee mielenkiintoisen sekoituksen useista eri metallin alagenreistä, ja usein on tullut huomattua, että juuri australialaisilla metallibändeillä on tapana käydä avoimin mielin musiikin kimppuun. Kirjoitin paljon musiikkia aikana, jolloin mukana olivat vain minä ja basisti Georgina Kittel, ja koko homma oli tuolloin todella epävarmalla pohjalla. – Olemme aina tunteneet, että musiikkimme on enemmänkin eurooppalaista perua, mikä on yksi syy siihen, miksi pyysimme saksalaisen Santuran mukaan albumin taustajoukkoihin. Kaikki on mennyt siitä lähtien hyvin, ja olen todella tyytyväinen uuteen kokoonpanoon sekä siihen, että saimme Victor Santuran [Dark Fortress, Triptykon] miksaamaan ja masteroimaan albumin. Vapaus ja pelko ovat saman kolikon eri puolia. Millaiset artistit ovat vaikuttaneet teihin eniten
– Ei ole mitään yhtä syytä, miksi kappale on laulettu ruotsiksi. Soitimme tuolloin itse asiassa enemmän keikkoja kuin treenejä, ja olemme jatkaneet samalla linjalla. Onko kappaleiden kirjoittaminen muodostunut ajan kuluessa hankalammaksi. – Meillä oli ongelmia kokoonpanon kanssa heti The Calm Hunterin ilmestyttyä, kitaristi-laulaja Crister Olsson muistelee. Meidän tulisi oppia menneestä ja ruveta keskittymään tärkeisiin asioihin. Teemme samat typerät valinnat ja virheet kerta toisensa jälkeen, ja uskon, että olemme matkalla kohti omaa tuhoamme. Matkalla kohti tuhoa SYTYKKEITÄ 10. – Olemme lisäilleet Dystopialle uusia musiikillisia elementtejä, ja jotkut niistä saattavat olla aiempaa tarttuvampia. Se vie Isolea uusille musiikillisille maille, Olsson iloitsee. – Ah, hienoa... – Tämä on teema myös levyn kansitaiteessa, jossa ihmiskunta kävelee kohti tuhoaan kiinnittämättä huomiota pieneen tyttöön, joka katsoo toiseen suuntaan. Kun viimein löysimme Victor Parrin, jouduimme toisen ongelman eteen, koska Parri asui kaukana meistä muista emmekä pystyneet oikein treenaamaan tai soittamaan uutta musiikkia. EDELTÄVÄ albuminne The Calm Hunter ilmestyi 2014, ja viisi vuotta tarkoittaa pisintä levynjulkaisutaukoa urallanne. – Rumpalimme Jonas Lindström päätti lähteä bändistä ja otti aikansa löytää sopiva paikkaaja. Tuntuuko biisi tavallista henkilökohtaisemmalta. Isolen sanoitukset ovat olleet monissa tapauksissa todella henkilökohtaisia, eikä Dystopia tee tämän suhteen poikkeusta. Olet julkaissut musiikkia 1990-luvun alusta alkaen. – Kyllä. Uusi levynne Dystopia sisältää erittäin tarttuvaa musiikkia. Tulen jatkuvasti valikoivammaksi, joten onhan homma koko ajan hankalampaa ja hankalampaa. Mitä sanoituksiin tulee, oletteko ihan aidosti huolissanne ihmiskunnan tulevaisuudesta. Mielestäni Dystopia on doomimpi kuin The Calm Hunter, mutta olemme säilyttäneet myös musiikkimme progressiiviset vaikutteet. Se vain tapahtui, ja jostain syystä ratkaisu tuntui oikealta, kun musiikki ja sanoitukset kohtasivat toisensa. – Työskentelen nykyisin täysin toisin kuin urani alussa. – Joskus ennen minulla oli tapana vain lyödä siistejä riffejä yhteen, mutta nykyisin pyrin saamaan kappaleisiin tietyn tunnelman kokonaisuuteen keskittymällä. Ahneuden ja itsekkyyden täytyy loppua, ja toivon, että seuraava sukupolvi herää ja tajuaa, mihin suuntaan ihmiskunta on ajautumassa. Musiikin täytyy kehittyä ja muuttua jokaisella julkaisulla, ja vaikka se on hankalaa, vuosien varrella kerätty kokemus tekee lopulta kaikesta mahdollista. Jyhkeää doom metalia soittava Isole on huolissaan ihmiskunnan tulevaisuudesta. Suosikkikappaleeni levyltä on Galenskapens land, joka on laulettu ruotsiksi. Musiikkimme kirjoittaminen on ollut kuitenkin aina lähellä sydäntäni, ja olemme tehneet tätä jo niin monta vuotta, että bändin lopettaminen ei ole käynyt edes mielessä. Tähtäsittekö erityiseen tarttuvuuteen ihan tarkoituksella. Onko tähän jokin erityinen syy. – Meillä kaikilla on myös omat menomme Isolea aktiivisempien bändien kanssa, joten asiat ovat edenneet hitaasti. Tuo tyttö on symboli ainoalle toivollemme. kappale on nimittäin myös oma suosikkini. Keskityimme erityisesti kappalerakenteisiin ja lauluun, joten myös sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa
Kirjoitin Anorexia Obscuralle kappaleita psyyken ja hermojärjestelmän sairauksista, itseeni kohdistuneista kokeista ja kidutuksista, erikoisista värähtelyistä, jotka johtavat hypnoositiloihin, sekä eräänlaisesta tytön, enkelin ja demonin yhteneväisestä olomuodosta, joka kulkee jatkuvasti vierelläni. En ole tyytyväinen L’eterno maligno silenzion äänimaailmaan, joten halusin siihen muutoksen. – Halu tehdä jotain erilaista oli yksi syistä, jotka ajoivat minua kirjoittamaan uutta musiikkia vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen. Lisäilin uudelle levylle myös joitain raakoja analogisia elektrosoundeja, jotka tuovat musiikin kylmyyden esiin aiempaa paremmin. Levy kuulostaa todellakin aiempaa kaoottisemmalta ja kierommalta. Biisit ovat itsessään sekopäisintä, sairainta ja hämäräperäisintä kamaa, jota olen koskaan kirjoittanut. Tenebrae in Perpetuumin synnystä on pian 20 vuotta. – Itse en ole ollut koskaan osallisina näihin juttuihin, vaikka Norjasta ja Puolasta korviini kaikuneet tarinat kiinnostivatkin joskus muinoin kovasti. L’ETERNO maligno silenzion julkaisusta on todellakin kymmenen vuotta. Black metal ei ole kuusikymppisiä ihmisiä varten, hah hah! Italialaisen black metalin eturintamaan kuuluva Tenebrae in Perpetuum palaa vuosikymmenen tauolta aiempaa mustemmat jauhot pussissaan. Mitä vuosien varrella on tapahtunut. Olen ollut aina kiinnostuneempi eristäytyneisyydestä ja pimeyden tutkimisesta kuin niin sanotusta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Kirjoititko kappaleita jotenkin uudella tavalla. Homma meni jäihin vuonna 2010, koska olin väsynyt tekemään jatkuvasti samaa juttua, joten on luonnollista ja positiivista, että uusi musiikki kuulostaa erilaiselta, joskin yhtyeelle ominainen tyyli on tunnistettavissa. – Nihilismini ja pessimistisyyteni vuoksi en osaa tehdä pitkän aikavälin suunnitelmia. Näetkö itsesi julkaisemassa uutta musiikkia vielä vuonna 2040. Black metal, rikollisuus ja väkivalta ovat kulkeneet aina käsi kädessä. – Vuosikymmenen aikana tapahtui myös monia henkilökohtaisia asioita, lähinnä isyys ja oman talon rakentaminen, jotka ajoivat minut pitkäksi aikaa pois black metalin parista. Moni juttu on pysynyt myös täysin muuttumattomana, merkittävimpänä himo tehdä synkkää, väkivaltaista ja mystistä mustaa metallia. Persoonallisuuteni on viistänyt aina enemmän nihilismiä kuin suoraa vihaista toimintaa kohti. – Jotkin olennaiset asiat, kuten rumpali sekä nauhoitusja tuotantometodimme, ovat muuttuneet, laulaja-kielisoittaja ja säveltäjä Atratus vastaa. – Sanoituksissa esiintyvät teemat ovat aika erilaisia entiseen verrattuna. Mistä haluat albumilla kertoa. Mikä on sinun suhteesi näihin asioihin. Kuten bändin muutkin tuotokset, myös uusi levy Anorexia Obscura on laulettu italiaksi. Tunnelma on kaikkinensa todella synkkä ja kipeä. Minun täytyi vain löytää uudelleen inspiraatio, joka katosi hieman L’eterno maligno silenzion säveltämisen aikana. – Soundi on selkeästi erilainen kuin ennen. – Olen tyytyväinen, jos saan uutta musiikkia ulos parin kolmen vuoden sisään, mutta epäilen suuresti, että bändi olisi olemassa enää vuonna 2040. Sisäistä pimeyttä tutkimassa Matkalla kohti tuhoa METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Aina kun saan uuden albumin ulos, pidän sitä mahdollisena viimeisenä tuotoksenani, mutta toistaiseksi asiat ovat kulkeneet eteenpäin
Edustaako Excuse teille jonkinlaista eskapismia arkitodellisuudesta. Maanpäällisessä todellisuudessa keksityillä arvoilla ja lainalaisuuksilla ei ole merkitystä, sillä todellisen eksistenssin nousee määrittämään syvimmän totuuden reinkarnaatio. – Tapamme esittää teema on symbolinen ja suurelta osin abstrakti, joten sanoituksellisen ja visuaalisen toteutuksen ei ole tarkoitus olla helppo, tai aina edes selkeä. Oliko biisien mittavuus ihan tarkoituksellinen ratkaisu. Kaikki on ennalta nähty ja ylin informaatio on tavoitettavissa. Kymmenen vuotta toimineen helsinkiläisbändi Excusen ensimmäisellä kokopitkällä levyllä raikaa esoteerisilla sanoitusteemoilla tuettu thrash metal. Vastaako albumi täysin sille asetettuja odotuksia. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Prophets from the Occultic Cosmos on kuusi näytöstä kattava kokonaisuus, jonka jokainen osa kertoo tarinansa mitään lisäämättä tai mitään pois jättämättä, joten levyn lopullinen kesto ei ole olennaista. – Eskapismi yksinkertaisesta todellisuudesta on arvokkain päämäärä, ainoa tekosyy [excuse], joka lopulta saavuttaa aidon merkityksen. Teos on eräänlainen luomismyytti, jota tulkitessa on vapaus ja vastuu muodostaa henkilökohtainen näkemys annetusta materiaalista. Levyn tekstit eivät taida edustaa ihan perinteisintä thrashmöykkää, joten minkälaisista teemoista olette kasanneet sanoituksenne. – Bändimme visio sisältää kaiken, universumin rakenne on multidimensionaalinen ja spirituaalinen eli ”occultic cosmos”. Suurimmassa kuvassa mikään ei ole merkityksellistä ja jokainen asia on vain tekosyy olemassaololle. Prophets from the Occultic Cosmos on aika korkealentoinen levynnimi, ja myös kappaleiden kuten Black Crystal Visions ja Watchtower of the Trans-Dimensional Pathway otsikot liikkuvat samoilla linjoilla. Lopputulos on vakuuttava. Kokeilullisella matkalla 12. – Excuse edustaa koko todellisuutta. Tarina on ajasta riippumaton. – Tutkimusmatka jatkuu yhä syvemmälle, kohti vastausta, jonka lähestyessä musiikillinen, tekstillinen ja visuaalinen repertuaari laajenee tuntemattomaan ikuisuuteen. Onko teillä esimerkiksi aikeita tehdä jotain vielä enemmän tavallisuudesta poikkeavaa. Laajempi visio on olemassa tätä edeltävän, tämänhetkisen ja sitä seuraavan ajan suhteen, joten lopputulos on odotettu, bändistä vastataan yhteistuumin. Jokainen teoksemme on puhdasoppinen näyte kokonaisvision tietystä teemasta. – Tällä teoksella mikään ei ole sattumanvaraista, vaan jokainen ratkaisu on tarkoituksellinen ja jokaisella siirrolla on merkityksensä. Kun uranne on nyt potkaistu kunnolla käyntiin, minkälaisia haaveita teillä on Excusen suhteen. Vain ollessaan vapaa merkityksellisyydestä on mahdollista saavuttaa absoluuttisen puhdas visio ilman merkityksellisyyden illuusion asettamia kahleita. Albumin kappaleet ovat suhteellisen pitkiä, keskimäärin noin kuusiminuuttisia sävellyksiä, jotka tempaavat mukaansa monisäikeisyydellään. – Excuse on kokeilullinen matka, joka konkretisoituu jokaisella teoksella aistein havaittavaan muotoon. E M M A G R O N Q V IS T PROPHETS from the Occultic Cosmos -debyyttinne julkaistiin hiljattain
38,50€ LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 19:00 8.11.2019 PEURUNKA AREENA LAUKAA LIPUT ALK. Kokeilullisella matkalla 6.11.2019 PAKKAHUONE TAMPERE LIPUT ALK. 39,50€ TIKETTI JA LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 19:00 7.11.2019 THE CIRCUS HELSINKI LIPUT ALK. 35,00€ TIKETTI & PEURUNKA.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET 20.30 99.11.2019 RAUHALAHTI KUOPIO LIPUT ALK. 38,50€ LIPPU.FI | IKÄRAJA K-18 | OVET: 21:00 T U S K A L I V E & G R E Y B E A R D P R E S E N T
Sehän on uusintajulkaisun kohdalla itsestäänselvyys jo sen takia, että vuosikymmeniä vanhat levyt soivat nykytottumuksiin nähden perin hissukseen. Rush totesi Vapour Trailsin (2002) miksauksen epäonnistuneen ja teki uuden version 2013. Uudelleenmasterointi onkin hienovaraisin ja hyväksytyin keino parannella ja modernisoida albumien soundimaailmaa. Puristit toki suhtautuvat myös remiksauksiin nuivasti. On totta, että alkuperäinen julkaisu on alkuperäinen, mutta aina ekalla kerralla ei ole mennyt putkeen. Itse pysyttelen erossa molemmista ääripäistä, mutta kivahan se on, jos hyvä musiikki kuulostaakin hyvältä. Tässä valossa voidaankin spekuloida sillä, mitä joskus puunaillaan 2000-luvun kasvottomista metallilevyistä. Laajemmin levyn dynamiikan toistava vanha versio on usein miellyttävämpää kuultavaa. Grungeaikojen alussa levyt kärsivät kasaripöhöstä, ja Soundgardenin aiemmin korkeintaan ihan jees -tasoinen Ultramega OK nousi remiksauksen kautta oikein hyväksi. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Kasvojenkohotus vai pyhäinhäväistys VOITA ITSESI LOST IN MUSICIN METALLIKARKELOIHIN! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa itsellesi ja kaverillesi pääsyn Tampereen lokakuisen Lost in Music -festarin Metal Expo -iltamaan. Olen ilahtunut esimerkiksi Deathin Humanin ja Individual Thought Patternsin sekä Flotsam & Jetsamin debyytin remiksauksista. Ihmeitä sillä ei silti tehdä, jos levy on miksattu päin persettä – tästä esimerkkinä …And Justice for All, jota Metallica ei edelleenkään suostunut miksaamaan järjelliseksi. Kolmannesta pölytettiin turha kasarikaiku ja napakoitettiin soundia iskevämmäksi. Autenttisen aineiston uudelleenmiksaaminen ja -masterointi voi selkeyttää soundia ällistyttävästi saaden soitonkin kuulostamaan paremmalta. Vaan jos levy on soundeiltaan huono, sen soonista ulottuvuutta eivät pelasta kalleimmatkaan laitteet – ne voivat toki tehdä siitä siedettävämmän, mutta myös paljastaa ääniaaltojen puutteet romulaitteita pahemmin. Megadeth on remiksannut debyyttinsä jo kahteen kertaan. Kuulijan pelit ja rensselit voivat olla mitä tahansa kännykän pakettikuulokkeista ja sysipaskoista muovistereoista useiden satasten hifikuulokkeisiin ja tuhansien eurojen high-end-äänentoistolaitteisiin. Vielä se masterointi. Hyviä perusjuttuja siis. Ozzyn alkupään levyille äänitettiin bassot ja rummut sopimusteknisistä syistä (eli rahan takia) kokonaan uudelleen. Alkuperäisessä epätäydellisyydessäkin on oma tenhonsa. Masterointi on kuitenkin muutakin kuin levyn kompressointia ja kokonaisvolyymin nostamista. Pearl Jamin Ten-debyytistä tehtiin vanhaa kunnioittava, mutta oikein asiallisesti päivitetty Ten Redux. Erityisesti miksaaminen vaikuttaa rutkasti, mutta se onnistuu vain, jos raitakohtaiset nauhat ovat käytettävissä. Bunglen 70-minuuttinen Disco Volante pihisee kuin hyttynen, ja Black Sabbathin Paranoidin Nems-prässin tuhnuisuuden kuulee puuroisempikin korva. Masteroinnissa levy saatetaan valmiiksi ja kootaan äänikuva kasaan ajamalla miksattu musiikki soundia tiivistävien ja haluttuja taajuuksia korostavien tai vaimentavien vaiheiden läpi. Sitä odotellessa voi fiilistellä netistä epävirallista …And Justice for Jasonia, jossa basso kuuluu ja soitto rullaa. Joskus fyysiseen olomuotoon saattaminen paskentaa soundia, etenkin fysiikan lakien armoilla pelaavissa vinyyleissä. Albumien uudelleenäänityksistä saisi aikaan ihan oman kolumnin, mutta esimerkiksi Twisted Sister ja Flotsam & Jetsam ovat tehneet klassikkolevyistään uudelleenäänitetyt versiot – ja aika turhaan. Kirjoittaja nauttii säällisestä äänentoistosta, mutta nauraa kultaisille kaiutinjohdoille ja tonnin äänirasioille. 2000-luvun loudness war on ulottanut lonkeronsa tähänkin touhuun, ja uusintajulkaisuja ruuvataan liiankin kireiksi. KOSKINEN TALLENNEMUSIIKISSA soundimaailmalla tuppaa olemaan iso merkitys. Hyviä esimerkkejä metallin puolella on kosolti. Lähdeaineisto voi kuitenkin olla huonon kuuloista jo olosuhteiden pakosta: tuotantoprosessissa on ollut liian vähän aikaa, rahaa, osaamista tai näkemystä äänittämisen, miksaamisen ja masteroinnin äärellä. Progen puolella Steven Wilson on tehtaillut Yesin ja King Crimsonin kaltaisten klassikoiden kiitettyjä remiksauksia. Mark Arm totesi Green River -levyjen tuoreiden remiksausten saatesanoissa niistä kuoriutuneen oikein hyviä rocklevyjä. Onpa vastaan tullut jopa hahmo, joka masteroi klassikkolevyjä omaan käyttöönsä makunsa mukaisiksi. Ensimmäiseen saatiin kuuluviin basso ja nyansseja, toiseen taas lisättiin tilaa, jolloin alun perin kuivakalta kuulostanut levy soundaa isommalta ja groovaa paljon paremmin. INFERNO-KOLUMNI KIMMO K. Tietyllä tapaa äänitysprosessi on rehellinen aikansa kuva ja siihen jälkeenpäin koskeminen tuntuu vähän kyseenalaiselta. Suurin osa levyistä on tehty alusta loppuun asiallisesti, tai ainakin epäkonventionaalinen soundi on ollut tarkoitus. Yhdelle levylle prässätty Mr
19.11.2019 THE CIRCUS HELSINKI alk. 39,50€ LIPUT NYT MYYNNISSÄ! 26.9.2019 the Circus Helsinki allthingslive.fi
Keisarin narkkipata ei kenties täytä nykyisiä terveysruokastandardeja, mutta omaatuntoa voi huijata helposti käyttämällä täysjyvämakaroneja ja vähärasvaista jauhelihaa ilman että maku kärsii tippaakaan, ja jauhelihankin voi korvata tonnikalalla tai jollain useista vegaanisista vaihtoehdoista. Juomaksi suosittelen linjastonviileää hanavettä tai jääkaappikylmää maitoa.” Megan tuomio: ”On aina mukavaa huomata, että uudet sukupolvet löytävät klassikoita niin musiikissa kuin ruuanlaitossakin, ja niin sanottu makaronimöhnä jos mikä on sellainen. Mausta mössö valkosipulirouheella ja murustele Auraa sekaan isän kädellä. Resepti saattaa antaa jopa todellista paremman kuvan tekijän kulinaarisista taidoista. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN RIKUN KOKATESSA SOI: Sleep – The Sciences (2018) ”Sleepin uusin levy on palautunut mieleen ja soinut usein tätä ruokaa tehdessä, ja niin on jostain kumman syystä myös Mastodonin Steambreather-kappale.” Keisarin narkkipata Kaiserin stoner rockilla ei ole uusia vaatteita, mutta vanhoissa monesti vara parempi. Käristä samalla jauheliha sopivan ruskeaksi, mausta jauhelihamausteella ja lisää ranskankerma. 4. Rikun luonnehdinta: ”Röyhkeän nopea ja halpa ruoka. 3. Kiehauta vesi ja lisää suola. Keitä makaronit hieman ylikypsiksi eli pehmeiksi. Kaada makaronikattilasta vedet pois ja sekoita jauhelihafraiche-sörsseli mukaan. Tätä on saatava lautanen lautaselta lisää, kunnes suonet ja aortan suu ovat tukossa rasvasta. Samaa voi sanoa bändin rumpalin Rikun klassisesta möhnäreseptistä, jossa ei hienostella turhia, mutta maha täyttyy taatusti ja maistuvasti. Laita kansi kattilan päälle ja anna muhia tovi lieden jälkilämmöllä niin että juusto sulaa ja imeytyy. Fraichen tai homejuuston puute ei sekään ole ongelma, jos kaapista löytyy esimerkiksi kermaa tai tuorejuustoa mehukkuuden takaamaan. Perusversiossahan asian hoitaa legendaarinen ruskea kastike.” Tee näin: 1. TARPEET: • 1/2 ps makaroneja • 400 g jauhelihaa • 1 ps herne-maissi-paprikaa • 1 prk Valkosipuli & Yrtit -Créme Bonjouria • 2 tl suolaa • valkosipulirouhetta oman maun mukaan • jauhelihamaustetta oman maun mukaan • Aurajuustoa omantunnon mukaan 16. 2. Vastaavaa on tullut kokattua jo opiskeluaikoina 25 vuotta sitten, ja nykyisin soolouraa starttaava Tommi ”Tuple” Salmela (Tarot, Lazy Bonez) esitteli asiasta oman Heviveteraanin makaronimösö -nimisen versionsa 12 vuotta sitten. Lisää Heinz-ketsuppia makunystyröiden niin vaatiessa. Ajan saatossa alkuperäinen versio on jalostettu lähes gourmet-tason lisukkeilla täydellisen tappavaksi. Tähän ei tarvita mitään Condom Ramsayta säätämään, sillä valmistus luonnistuu taatusti ihan jokaiselta peruspenalta, joka on käynyt pyörähtämässä köksäntunnilla edes joskus. Lisää makaronit ja herne-maissipaprika keittämisen loppuvaiheessa
39,50€ 19.11.2019 THE CIRCUS HELSINKI S P E C I A L G U E S T PROUDLY PRESENTS. LIPUT NYT MYYNNISSÄ! alk
On vaikea uskoa, että tämä sama Tarja on kiertänyt maailmaa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Kirjoitan musiikissani niin syvältä itseäni koskettavista aiheista, että jos en pitäisi lavalla mitään kontrollia, keikat olisivat yhtä vollotusta. – Mietin kyllä usein, millaisen matkan olen sieltä Kiteeltä tähän pisteeseen kulkenut. Nykyään on mahdoton edes arvailla, millaista hänen elämänsä olisi ilman tätä heittäytymistä tuntemattomaan. Mutta missä kulkee raja näiden kahden välillä, ja onko se hälventynyt vuosikymmenten aikana. Nykyään suhtaudun musiikkiin ja elämään ennakkoluulottomasti. Yli 20 vuoden uransa aikana Tarjasta on muodostunut hahmo, jota osa palvoo jumalattarena ja toiset arvostelevat fanaattisesti. Sitäkin varten olisi ollut hyvä osata kovettaa itseään jo varhaisessa vaiheessa, mutta samalla uskon, että omana itsenäni pysyminen on ollut osa artistin sieluani. Kun Tarja liittyi Nightwishiin vuonna 1996, hän hyppäsi muutaman vuoden aikana klassisista piireistä suoraan metallin maailmaan. – Tottahan se on, että jos en olisi lähtenyt mukaan sille ensimmäiselle demolle vuosikymmeniä sitten, juuri mikään elämässäni ei olisi samanlaista kuin nyt. Kahden ensimmäisen Nightwish-albumin välillä muutoksen saattoi aistia pelkistä promokuvista. J uuri tuoreen In the Raw -albuminsa promokuvauksista jakelijansa Playgroundin toimistolle saapunut Tarja Turunen juttelee hyväntuulisesti tulevista kiertueistaan. Matka Kiteen seudulla kasvaneesta nuoresta laulajasta metallimaailman palvomaksi laulajatähdeksi on ollut pitkä. – Olen tavallaan yhä ylpeä siitä, että uskalsin lähteä aikoinaan mukaan tähän rockmaailmaan. Tarja Turunen on maailmalla kiistatta Suomen tunnetuin laulajatar. Olin niin nuori, kun liityin Nightwishiin, ja tulin bändiin ihan eri ympyröistä. Tarja on tehnyt musiikkia omalla nimellään, joten hän on sekä Tarja Turunen, artisti, että Tarja Turunen, ihminen. Hahmon takaa löytyy edelleen se kiteeläinen Tarja, joka heittäytyi vuonna 1996 klasaripiireistä rockin maailmoihin. Sieltä löytyi minulle henkinen koti, josta en ollut osannut haaveillakaan. – Tokihan minä olen eri ihminen ollessani lavalla tai perheeni kanssa vapaa-ajalla, mutta artisti-Tarja on tavallaan sellainen kovempi kuori, joka on vedettävä todellisen itseni päälle esimerkiksi keikoilla. Tarjan perusolemus ei kuitenkaan tunnu muuttuneen. Pikkuhiljaa Tarja löysi rokimmasta maailmasta minän, jota hän ei tiennyt sitä ennen olevan olemassakaan. Hänen puheeseensa eksyy yhä juonteita Pohjois-Karjalan murteesta. Kyllä minä uskallan sanoa, että tässä istuu yhä se Tarja, joka lähti Puhokselta maailmalle melkein 25 vuotta sitten, laulajatar naurahtaa leppoisasti. Ajatella, minulla ei olisi edes nykyistä ihanaa perhettäni, Tarja pohtii. Se ei ole aina ollut itsestäänselvyys. Kaikkien näiden vuosien ja tolkuttomat mittasuhteet saavuttaneen jumaloimisen jälkeen on pieni ihme, jos ihminen pystyy pitämään jalat tukevasti siinä kuuluisassa maassa. Se maailma on rohkaissut minua heittäytymään. SISÄINEN RAUHA KAHDEN MAAILMAN VÄLISSÄ TEKSTI AKI NUOPPONEN 18. – Niin, sitähän voi aina miettiä, puhutko artisti-Tarjan vai ihminen-Tarjan kanssa
T IM T R O N C K O E 19
Bonnie oli tarttunut toimittajaa munista ja sanonut, että nämä vasta eivät olekaan! – Siinä kiteytyy koko tämä asia. Jumaloinnin vastakohtana Tarjaa kohtaan on vyörytetty jopa käsittämättömän syvää vihaa. Heidän kanssaan on hienoa päästä vaihtamaan pari sanaa ja otan mieluusti kuviakin. Hyvässä tai pahassa. Tunteista. – Fanittaminen on parhaimillaan aivan mahtava asia. Fanitan itsekin muusikoita ja taiteentekijöitä. Sama pätee myös toisinpäin. Sitä vain joutui heittäytymään siihen mediapyörteeseen ja fanilaumojen keskelle ja toivoi parasta. Nostaessani esille mahdolliset fanittamisen ääripäät, jotka menevät häiriköintiin asti, Tarjan ilme muuttuu hymyilevästä vakavammaksi ja äänensävy pohdiskelevammaksi. – En todellakaan ollut sinut itseni kanssa urani alkuvuosina, ja sen jälkeen pitkään aikaan ei ollut oikein edes mahdollista käsitellä asiaa. – Bonnie Tyler oli minulle jo aikoinaan hieno esikuva. – Sitten on näitä tapauksia, kun fanit pyrkivät pääsemään syvälle ihon alle, ja se menee henkilökohtaisen puolelle. Facebook ja Instagram ovat pullollaan Tarjalle omistettuja faniryhmiä, mutta toisaalta myös lukuisia valeprofiileja ja muuta hämärää. Tarja ei anna tämän häiritä. Tarjan jokaiseen somepäivitykseen ilmaantuu satoja jumaloivia kommentteja, joissa Tarja kruunataan vuoroin heavy metalin kuningattareksi ja maailman upeimmaksi naiseksi. Ei minua häiritse, jos ihmiset vilkuttelevat kadulla, haluavat tervehtiä tai ottaa kuvia, mutta... – Olen varmaan kehittänyt ihan hemmetinmoisen panssarin, Tarja nauraa hekottelee pitkään lähes epäuskoisesti. Millä tavalla ihminen voi edes pysyä järjissään tällaisen huomion keskipisteessä. Äärimmäisten mielipiteiden kohde Vaikka Tarja korostaa omaa inhimillisyyttään ja vuosien aikana tapahtunutta kypsymistään, jo nopea vilkaisu internetin ihmeelliseen maailmaan tekee selväksi, että ihmiset näkevät hänet melkoisena hahmona. Sain tässä taannoin kuulla, että eräässä haastattelussa toimittaja oli alkanut repiä Bonnien valtavaa tukkaa hänen päästään ja epäili, että se ei ole aito. Vaikuttava raspiääninen nainen, joka tiesi mitä halusi. Samaa ei voi sanoa kovinkaan monesta suomalaisesta muusikosta. Kyllä minulle saa tulla sanomaan, mitä mieltä minusta on, oli se mielipide sitten puolesta tai vastaan, mutta varautukaa siihen, että kerron myös oman mielipiteeni! Ammatin varjopuolia Iloisten fanikohtaamisten kääntöpuolelta löytyy se tosiasia, että Tarja on Suomessa ja monessa maailmankolkassa julkisuudenhenkilö, joka ei voi kulkea kadulla rauhassa. – Minä olen julkisuuden henkilö, kyllä, ja se ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokaista ”Olet jumalatar” -ihailua vastaan tuntuu löytyvän yhtä monta ”Olet hirvein laulaja ikinä” -huutoa. – Sehän on ihan mielettömän siistiä, ja niin sen pitääkin mennä, Tarja naurahtaa. – On ihan mahtavaa herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita, että se saa heidät suorastaan ryntäämään internetiin, jossa he voivat ylistää tai haukkua siellä itselleen ventovierasta ihmistä! Välillä se menee toki tosi henkilökohtaiseksi, mutta jos ne jutut unohtaa, niin tästähän taiteessa juuri on kysymys. Monille ihmisille on olemassa se julkisuuden hahmo, Tarja Turunen, josta heillä on aivan tietty mielipide. Sitten on olemassa se Tarja Turunen, jonka lähimmäiseni todella tuntevat. Olen ymmärtänyt asian vasta ihan viime vuosina. Sen olen oppinut, että sitä ei pidä ottaa henkilökohtaisesti. Minulla raja kulkee siinä, että fanittaminen muuttuu suoranaiseksi ahdisteluksi, tai varsinkin, että fanit alkavat lähennellä perhet”On ihan mahtavaa herättää ihmisissä niin voimakkaita tunteita, että se saa heidät suorastaan ryntäämään internetiin, jossa he voivat ylistää tai haukkua siellä itselleen ventovierasta ihmistä!” 2005 2008 T O N Y H Ä R K Ö N E N 20