ELÄMÄ ON RASKASTA. 7/2018 I HINTA 9,80 € KORPIKLAANI OMNIUM GATHERUM U.D.O. PROFANE OMEN DAVE LOMBARDO BTBAM
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Th e Ete rna l, So ulH eal er, Sep ulc he r, Th e Sp irit , Ab ho rre nc e 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b – spe cia l Do ro ed itio n 018 Om niu m Ga the rum 02 2 U.D .O. 02 6 Ko rpi kla an i 03 2 Be tw een the Bu rie d an d Me 03 6 Pro fan e Om en 04 Ali ce in Ch ain s 04 8 Pö lky llä : rum pa lile ge nd a Da ve Lo mb ard o 05 2 Sa lam yh kä : Ear tht on e9 Arc 'tan 'ge nt (20 00 ) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Om niu m Ga the rum 07 6 De mo t, pä äo sas sa Ku mm a 07 8 Va nh a liit to: Mo nst ros ity, ha ast att elu ssa Lee Ha rris on 08 2 Ku ud es pii ri: fes tar ien ma ksu ran ne kke et 040 018 022 032 02 6 04 8 AL EK SA N D ER G R IG O R EV TI M O IS O AH O M IK KO PY LK KÖ JA R I H EI N O
Helsinki, Tavastia and 03.11. CENTURYMEDIA .com FALL METAL MADNESS! EXTENSIVE EUROPEAN HEADLINE TOUR IN FALL 2018. Voted ‘Upcoming Band of the year 2017’ by heavy-metal.dk. AVAILABLE AS 180 gram black vinyl Gatefold LP plus CD and as Standard CD. Produced by Jason Suecof (Trivium, The Black Dahlia Murder, Death Angel). woven patch, metal pendant with black waxed cord, 3 stickers. Jyväskylä, Lutakko (w/ Rytmihäiriö). 17.08.18 DANSE MACABRE 07.09.18 SCOURGE OF THE ENTHRONED 14.09.18 OVERTURES OF BLASPHEMY. Kuopio, Henry´s Pub (w/ Rytmihäiriö), 02.11. Also available as Ltd. and Illdisposed. Danish Death Metal Dynamite, inspired by the likes of Bloodbath, Dismember, Bolt Thrower and 90’s Morbid Angel! A furious storm of Boss HM-2 pedal abusing buzzsaw guitars, vicious blasts, deep growls and infectious hooks! Baest already performed at Copenhell, Roskilde, Royal Metal Fest, Eurosonic, Summer Breeze and supported bands like Hatebreed, Dying Fetus, Entombed A.D. CD Box Set incl. Lahti, Finlandia-klubi (w/ Rytmihäiriö) 27.10. Artwork created by Eliran Kantor (TESTAMENT, HATE ETERNAL, SODOM). www. Finland tour dates: 24.10. 31.08.18 THE BURNING COLD THE NEW ALBUM BY THE FINNISH MELODIC DEATH METAL MASTERS. Return of the Godkillers! The progenitors of real US death metal strike back with wrath! Featuring incredible artwork by Zbigniew Bielak (Ghost, Behemoth, Paradise Lost, Watain and many others). The glorious return of the most savage and devastating death metal trio known to Mankind: Brazilian beasts Krisiun! “Scourge Of The Enthroned” is the 11th studio album by these three brothers and offers an intense and authentic 38 minutes Southern death metal storm! Recorded with Andy Classen at Stage One Studio in Germany (Belphegor, Legion Of The Damned), “Scourge Of The Enthroned” is the antithesis to sterile, over-produced modern death metal and impresses with a transparent yet incredible organic and natural sound. Mixed and mastered by Dan Swanö. Tampere, Klubi · 26.10
Eikä psykoosi taida jäädä tähän. CD Box Set incl. Jyväskylä, Lutakko (w/ Rytmihäiriö). Lahti, Finlandia-klubi (w/ Rytmihäiriö) 27.10. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Pamela Littky KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 18. Tai oikeammin on puhuttava Kuolemasta. Danish Death Metal Dynamite, inspired by the likes of Bloodbath, Dismember, Bolt Thrower and 90’s Morbid Angel! A furious storm of Boss HM-2 pedal abusing buzzsaw guitars, vicious blasts, deep growls and infectious hooks! Baest already performed at Copenhell, Roskilde, Royal Metal Fest, Eurosonic, Summer Breeze and supported bands like Hatebreed, Dying Fetus, Entombed A.D. AVAILABLE AS 180 gram black vinyl Gatefold LP plus CD and as Standard CD. woven patch, metal pendant with black waxed cord, 3 stickers. Peukkuja saa pitää. Also available as Ltd. Artwork created by Eliran Kantor (TESTAMENT, HATE ETERNAL, SODOM). Return of the Godkillers! The progenitors of real US death metal strike back with wrath! Featuring incredible artwork by Zbigniew Bielak (Ghost, Behemoth, Paradise Lost, Watain and many others). vuosikerta Numero 160 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. 14.9.) Kuoleman kesä TOMI Pohto kirjoittaa sivun 14 kolumnissaan, kuinka vanhan koulun kuolometallin henki sen kuin jatkaa haisemistaan aina vain uusien tekijöiden tulituksessa. The glorious return of the most savage and devastating death metal trio known to Mankind: Brazilian beasts Krisiun! “Scourge Of The Enthroned” is the 11th studio album by these three brothers and offers an intense and authentic 38 minutes Southern death metal storm! Recorded with Andy Classen at Stage One Studio in Germany (Belphegor, Legion Of The Damned), “Scourge Of The Enthroned” is the antithesis to sterile, over-produced modern death metal and impresses with a transparent yet incredible organic and natural sound. 17.08.18 DANSE MACABRE 07.09.18 SCOURGE OF THE ENTHRONED 14.09.18 OVERTURES OF BLASPHEMY 7. CENTURYMEDIA .com FALL METAL MADNESS! EXTENSIVE EUROPEAN HEADLINE TOUR IN FALL 2018. Parhaillaan näet tulee kuluneeksi tasavuosia useammasta bändin klassikosta: kekkereitä viettävät niin Leprosy (1988), Individual Thought Patterns (1993) kuin yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt The Sound of Perseverancekin (1998). En oikein tiedä, mistä tämänkertainen D-psykoosini sai alkunsa, mutta se valtasi minut oikeaan aikaan. Itselleni mennyt kevät ja kesä on ollut sen aidon ja alkuperäisen kuoleman kulta-aikaa. Finland tour dates: 24.10. Parilla rivillä perustellen Evil Chuck -vainaan kuolokopla kaasuttaa monien muiden huippubändien ohi kataloginsa tasaisella laadukkuudella ja sillä faktalla, että jokainen yhtyeen albumeista syöksee korville jotain aivan omaansa. ALICE IN CHAINS Rainier Fog OMNIUM GATHERUM The Burning Cold BETWEEN THE BURIED AND ME Automata I & II TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT LYIJYKOMPPANIA Tietoja epäonnistumisista ja päättämättömyyksistä, tai Väkivaltaa ja vääriä lääkkeitä KAISER 1st Sound TOMB OF FINLAND Frozen Beneath (ilm. Voted ‘Upcoming Band of the year 2017’ by heavy-metal.dk. Kuopio, Henry´s Pub (w/ Rytmihäiriö), 02.11. Verkot ovat manalan vesissä ja elävien kalmojen metsästys alkanut; toivon mukaan saamme yhteyden riittävään määrään elossa olevia Death-osallisia kyetäksemme tarjoamaan jossain tulevista numeroistamme herkulliselta löyhkäävän Kuolema-spesiaalin. Eritoten olen kieputellut viimeksi mainittua, josta hommasin juhlan kunniaksi oikein hienon vinyyliuusinnan. Mixed and mastered by Dan Swanö. Helsinki, Tavastia and 03.11. Olen nimittäin kuunnellut viimeisen puolen vuoden mittaan mojovat määrät rakastamaani Death-yhtyettä. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Mestariteoshan Perseverancekin on, mikä viimeistään nostaa Deathin kirjoissani varmuudella kovimmaksi koskaan mesonneeksi death metal -yhtyeeksi. and Illdisposed. Produced by Jason Suecof (Trivium, The Black Dahlia Murder, Death Angel). www. Alun perin ilmestyessään albumi oli pettymys, pääasiassa Chuck Schuldinerin äärikorkeuksiin kiristetyn laulusoundin johdosta, eikä ole sen koommin kohonnut edeltäjiensä avaruuksiin – ennen kuin nyt. Aihekin huomioiden mielellään ylöspäin. Tampere, Klubi · 26.10. 31.08.18 THE BURNING COLD THE NEW ALBUM BY THE FINNISH MELODIC DEATH METAL MASTERS
Ainahan sitä voisi tehdä asiat jälkiviisaana paremmin, mutta ei niitä ole aikomusta eikä tarvista lähteä äänittämään uudelleen. – Sitä kypsyteltiin treenikämpällä pitkään, hiottiin ja sovitettiin huolella, kitaristi Teemu Kuosmanen aloittaa. Osa materiaalista oli puolivalmiina jo edeltävän kokoonpanon aikaan. Onko aikeissanne äänittää vanhaa materiaalia uusiksi. Sanoitusten tekeminen on tuottanut tuskaa, mutta sekin on vuosien vieriessä hiukan helpottanut. Kerrotte lehdistötiedotteessa, että hätäilitte parin edellisen albuminne kanssa. – Aiemmin sanoitukset menivät aika lailla puoliksi edellisen kitaristin kanssa. – Nämä ovat aina hankalia juttuja, pistävät miettimään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ja olihan se helpompi alkaa äänittää levyä, kun iso osa materiaalista oli hyvin hallussa. Minulla on ollut päävastuu säveltämisestä, ja nyt kun vanhoja miehiä lähti ja uusia tuli mukaan, tämä vastuu vain kasvoi. Siinä näki, mikä toimi ja mikä ei, ja sen mukaan sovitettiin uusiksi. Näistäkin levyistä olemme saaneet maailmanlaajuisesti kehuvia arvioita, eli eivät ne sinällään pieleen ole menneet, mutta itsehän sitä on tekemistensä suurin kriitikko ja perfektionismiin taipuvaisena itselleen aika armoton. – Up from the Ashesin teemat pyörivät enemmän kuin koskaan positiivisten asioiden ympärillä. Ehkä siihen vaikuttaa tämä ”varjoista valoihin” -tunne bändin kanssa, haudan partaalta uuteen nousuun. Syksyllä 2016 elettiin tilanteessa, jossa vitsit alkoivat olla vähissä ja bändin tulevaisuus vaakalaudalla. Millaisissa merkeissä albumi syntyi. Siinä se kiire näkyy. Haudan partaalta uuteen nousuun A LV IN O SA LC E D O 8. Näkyykö tämä myös sanoituksissa. – Kyllä minä meidän kaikki levyt allekirjoitan. Onneksi saatiin asioihin selvyys ja hyvät ukot lähteneiden tilalle. – Uusia kappaleita pyöritettiin viime vuoden keikoillakin, ja tällaistahan me emme ole aiemmin juuri harrastaneet. Hommaan löytyi taas aivan uusi into, ja uusi levy oli tähtäimessä heti alusta asti. Bändissä tapahtui miehistönvaihdoksia, ja ainahan uudet kaverit tuovat uutta soundia bändisointiin. Musiikkinne on muuttunut raskaampaan ja synkempään suuntaan. Uudesta matskusta löytyy vanhaa SoulHealeriä, mutta sekaan on saatu uudenlaistakin ilmaisua. Oliko miehistönmuutosten tarkoituksena hakea touhuun uutta energiaa. Tässä onnistuttiin melkeinpä täydellisesti, ja levyllinen parasta SoulHealeriä on tulossa syyskuussa. Biisit, sovitukset, soitto ja tuotanto ovat kaikki kohdillaan, eikä bändissä ole ollut yhdenkään levyn kohdalla näin positiivista ja odottavaa tunnetta. Kun uusia kavereita ajettiin sisään ja vanhassakin matskussa oli sisäistämistä, minä keskityin tekemään uusia kappaleita, jotka sitten päätyivät tulevalle levylle. Kotimaisen SoulHealerin melodinen perushevi on kehittynyt pian vuosikymmenen ajan. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN UP FROM the Ashes on selkeä parannus edeltävään tuotantoonne. En todellakaan väitä olevani suuri lyyrikko, ja sanoitukset liikkuvat siellä kliseiden ja tavanomaisuuksien välimaastossa, mutta joukossa on nyt jotain sellaista, josta voi jopa olla vähän ylpeä. Neljännellä levyllä bändin musiikki toimii paremmin kuin koskaan. Sieltä löytyy hyviä biisejä, jotka ovat säilyneet livesetissäkin näihin päiviin, mutta sovituksellisella puolella olisi kyllä kirveelle töitä. Toivon mukaan muutkin ajattelevat samoin. – Ajateltiin, että ainakin yksi levy – bändin paras – meidän pitää vielä tehdä. Uuden albumin kohdalla uskon jälkiviisastelulle olevan melko vähän aihetta. – Musiikki on aina aikansa ja olosuhteidensa kuva. – Pari edeltävää levyä voisivat olla parempia, jos niihin olisi käytetty hiukan enemmän aikaa
Onhan tässä omat haasteensa, kun ottaa huomioon bändin jäsenten muut kiireet, mutta se on oikeastaan vaikuttanut vain keikkailun määrään. Onko levy siis jonkinlainen kannanotto nykyiseen maailmantilaan. Kun olette kirjoittaneet uutta musiikkia, kuinka helppoa tai vaikeaa sen oikean Abhorrence-viban löytäminen on ollut. Lovecraftin ja Timothy Mortonin kielellä. Rankkaa tuuttausta ja syvää tunnelmaa, ehkä ripauksella Suurten Muinaisten palvontaa.” Tämä pitää nyt mielestämme hyvinkin tarkkaan paikkansa. Olemme etuoikeutettuja. Kokopitkästä on itse asiassa vasta puhuttu ja jotain suunnitelmia tehty. Toisaalta se on kuitenkin kannanotto, sillä jokainen taiteilija ottaa kantaa kirjoittaessaan. Lainataan Inferno-haastattelua vajaan parin vuoden takaa: ”Brutaalius on aina ollut meidän juttu. Nyt purkissa on uutta materiaalia ensimmäistä kertaa lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. – Äänitimme nyt neljä kappaletta ja intron sisältävän ep:n. Tarinoita ekologisesta katastrofista T E R H I Y LI M Ä IN E N 9. P. – ”Kannanotto” kuulostaa poliittiselta lausunnolta tai saarnalta, mitä se ei ole. Kun saimme reunionkeikat tehtyä, bändi jäi hetkeksi limboon vellomaan, kunnes samasta tilanteesta jatkettiin tukevammalla otteella 2016 hujakoilla, basisti Jussi Ahlroth ja laulaja Jukka Kolehmainen vastaavat yhteistuumin. – Megalohydrothalassophobic-ep:n on tarkoitus luoda kuulijassa tunteita, jotka on ilmaistu H. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että suunnittelemme nyt, melkein 30 vuoden jälkeen, ensimmäistä kokopitkää levyä. Ne ovat henkilökohtaisia tunteita ihmiskunnan historian suurimmasta kauhutarinasta, ekologisesta katastrofista, joka siis ei ole tulossa vaan on suureksi osaksi jo tapahtunut, kuten julkaisun viimeinen biisi The End Has Already Happened kertoo. Sen jälkeen sävellysja sovitustyö sujui vaivattomasti. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ EDELLISEN Inferno-haastattelumme aikaan vuonna 2016 bändi oli tekemässä paluuta keikkalavoille. – Paremmalta kuin koskaan! Olemme todella onnekkaita, että ihmiset tuntuvat olevan edelleen kiinnostuneita tällaisesta paluun tehneestä ikäloppuyhtyeestä. – Kokeilimme tehdä uusia biisejä jo muutama vuosi sitten, mutta silloin homma ei vain luonnistunut, koska lähestyimme asiaa väärin. Miltä Abhorrencen tulevaisuus näyttää juuri nyt. Olette äänittäneet ymmärtääkseni kokopitkän verran musiikkia, mutta sellaista ennen julkaistaan uutta musiikkia sisältävä ep. Viime vuoden lopulla löysimme oikean linjan. Mikäli miettii hieman kieli poskessa, ensimmäisen kokopitkänne valmisteluun on kulunut lähes 30 vuotta. Kuinka Abhorrencen comeback on mielestänne sujunut. Riffejä on, mutta aikataulusta on aivan liian aikaista puhua mitään. – Kaikki on sujunut yllättävänkin hyvin. – Meidän näkökulmasta tämän asian äärellä on toimittu vuodesta 2012 asti. Sen vaan tekee joko tietoisesti tai tiedostamattaan. Etenkin uudet biisit syntyivät lopulta käsittämättömän nopeasti ja suorastaan helposti, joten fiilis on varsin innostunut. Millaisen kuvan Megalohydrothalassophobic antaa tulevan albumin linjasta. Suomalaiselle death metal -kentälle jälkensä 1990-luvun alussa jättänyt Abhorrence on tehnyt hiljalleen paluuta. On kerrottu, että ep on ”lovecraftiaaninen kauhuvisio tulevasta ekokatastrofista”
Kaikki tämä saattaa kuulostaa pahalta, mutta mielestäni juuri tässä on syy, miksi albumi kuulostaa niin energiseltä. – 1990-luvun alun black metal jätti jälkensä, ja se on varmasti ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun puhutaan norjalaisesta metallista. – Näemme vaivaa sanoitusten suhteen, mutta tärkeintä on, että ne istuvat musiikkiin. – Mielestäni kaikkein ”ammattitaitoisimmat” levyt ovat niitä tylsimpiä, koska suurin osa niistä kuulostaa siltä kuin tietokone olisi tehnyt ne yksin. Ilmassa oli paljon eriäviä mielipiteitä, ja vaikka usein tuntui, että olemme täysin eri mieltä asioista, homma kulki koko ajan kohti yhteistä pistettä. – Meillä on paljon uusia, mielenkiintoisia bändejä, jotka vievät 80ja 90-luvuilla rakennetun pohjan uusiin ulottuvuuksiin. – Homma lähti itämään viime kesänä, kun olimme lomilla. Se on kammottavaa hommaa, koska aina kun joku tekee pienen virheen, koko homma lähtee alusta. Lähtökohtana energisyys SYTYKKEITÄ 10. Norjalainen death/thrash-porukka Sepulcher löi täysin yllättäen tiskiin yhden kuluvan vuoden parhaista ja eritoten hurjimmista metallilevyistä. Mitä teillä päin tapahtuu tänä päivänä. Millaisista kuutioista musiikkinne on kasattu. Panoptic Horror kuulostaa vanhalta levyltä, joka on vedetty purkkiin tuoreella otteella. Teemme aina musiikin ensin, minkä jälkeen yritämme kirjoittaa jotain, joka sopisi luomamme kappaleen tunnelmaan. Emme käytä myöskään klikkiä, joten tempot heittelevät välillä vähän miten sattuu. Sanoitusten yhteinen tekijä on, että niissä esiintyy huomattavan selkeästi esillä oleva tuhoava voima, joka pakottaa muutokseen. Mistä se on lähtöisin. – Meillä oli itse asiassa aika hyvät vibat tästä albumista ihan alusta alkaen, basisti Bård paljastaa. Yksi levyn hienoista piirteistä on sen järjetön energialataus. Yksikään näistä yhtyeistä ei ole kovin tunnettu, mutta ne odottavat nousuaan. Olette te vain ihmeellistä porukkaa! Sanoituksistanne löytyy varmaan jokin pointti. Mikä nuori fusalaisporukka mahtaa oikein olla bändejään. – Kasvoimme kuuntelemalla Dark Angeliä, Slayeriä, Sepulturaa,Voivodia, Morbid Angeliä ja kumppaneita, joten soundistamme löytyy varmasti viitteitä siihen suuntaan. – On sama, kuinka monesti vedämme kappaleet, emme pääse koskaan samaan tiukkuuteen ja tarkkuuteen kuin niin sanotusti normaalisti äänitettynä. Biisejä täytyy tahkota niin paljon, että ne aiheuttavat jo painajaisia. Rumpalimme Daniel esitteli meille nipun tekemiään riffejä ja sovituksia, ja ikäväksemme jouduimme toteamaan, että monet riffeistä olivat niin kovia, että kesänvietto jäi siihen ja painuimme treenikämpille hiomaan albumia. – Vietimme seuraavat päivät jammaillen, testaillen, riidellen, huutaen, ryypäten, tapellen ja halaillen saadaksemme biisit valmiiksi. Kun soitetaan likaista ja armotonta musiikkia, myös tuotannon tulee olla likainen ja armoton. – On yllättävää, kuinka hyvin albumi tuntuu uppoavan kuulijoihin. Kun puhutaan norjalaisesta metallista, ihmiset jaksavat yhä jauhaa 25 vuoden takaisista tapahtumista. En voi puhua muiden puolesta, mutta mielestäni metalliskenemme toimii nykyisin ihan omillaan. – Kun sukelsimme syvemmälle äärimetalliin, kohtasimme bändejä kuten Execration, Diskord, Obliteration, Morbus Chron, Time Ghoul, Okkultokrati ja In Solitude, ja olemme kuunnelleet niitä siitä alkaen. – Luulen syyn olevan siinä, että äänitämme livenä. OLETTEKO yllättyneitä, kuinka kova levy Panoptic Horrorista lopulta tuli. – Suurin osa teksteistä käsittelee jonkinlaista matkaa, joko henkistä tai fyysistä; sukellusta alitajuntamme syvyyksiin tai todellisuutemme abstrakteihin rakenteisiin
– Halusin haastaa itseni biisinkirjoittajana ja tutkia bändimme pimeimpiä puolia ilman rajoja, minkä ansiosta monet biiseistä ovat yli kymmenminuuttisia. Martinilla oli suuri vaikutus albumin äänimaailmaan. Luulen, että tulen äänittämään jatkossakin albumit itse ja jatkamme samalla pimeän ja progressiivisen musiikin polulla. Edellisestä albumistanne on viitisen vuotta. En halunnut asettaa itselleni mitään sääntöjä, joten kokemus oli todella vapauttava. – Minä äänitin albumin, mutta miksasimme ja tuotimme sen kahdestaan, joten kyseessä on ehkä yhteistyöpohjaisin levymme. Tavoitteenamme oli julkaista suuri musiikillinen esitys, joka kuulostaa paikoin elokuvalliselta ja sisältää runsaasti melankoliaa. Musiikkinne pimeys on jotain, mitä australialaisbändiltä ei osaisi ensimmäiseksi odottaa. Hänellä on erityinen ja omaperäinen melodiantaju ja taito kuljettaa biisit paikkoihin, joita vähiten odotan. Mistä tahansa olemmekaan kotoisin, koemme samanlaisia asioita ja vastoinkäymisiä elämissämme. Onko paikallinen mielenlaatu kovin synkkä, vai mistä tämä kaikki kumpuaa. – Olen tuntenut aina vetoa synkkään musiikkiin, ja se toimii minulle terapiana. Viimeisenä kuultava nimikkobiisi on upea tapa päättää albumi, ja se perustuu vahvasti hänen sävellykseensä. Kiersimme myös Alternative 4 -bändissä yhdessä Duncan Pattersonin [ex-Anathema, ex-Antimatter] kanssa, ja Martin päätyi soittamaan jo edelliselle levyllemme When the Circle of Light Begins to Fadelle. Millaista oli kirjoittaa musiikkia uudelle levylle ja teittekö nyt jotain toisin. – En ole oikein varma, onko tämä australialaista mentaliteettia vai puhdasta itsetarkkailua. Se oli myös pieni tribuutti menneisyydelleni sekä kaikelle musiikille, mitä olen kirjoittanut. WAITING for the Endless Dawn vaikuttaa haastavimmalta albumiltanne. Oliko tämä jotain mihin tähtäsitte. Ehkä se oli jopa pieni nyökkäys entiselle bändilleni Cryptal Darknessille, joka loppui lähes 20 vuotta sitten. Tiedän, että australialaisilla on maine iloisina ihmisinä, mutta esimerkiksi täällä Melbournessa ihmiset ovat kylmempiä ja ehkä enemmän eurooppalaisia. Se jättää kuulijalle samanlaisen fiiliksen kuin My Dying Briden Sear Me MCMXCIII tai For My Fallen Angel. Millainen hänen roolinsa levyllä on. – Merkittävin muutos minulle oli toisen kitaristin Richie Poatin liittyminen bändiin. – Minusta hänen panoksensa on erittäin tärkeä. Aussibändi The Eternal on kasannut vakuuttavan progressiivisen doom metal -monumentin. – Olen tuntenut Martinin siitä lähtien, kun hän jätti My Dying Briden vuonna 1998 ja teimme pari Cryptal Darkness -albumia. Musiikin pohjana toimii kaikista säännöistä irrottautuminen. Levyn kosketinsoittajana kuullaan Martin Powellia, jonka moni saattaa muistaa Cradle of Filthistä ja My Dying Bridesta. Synkkää terapiaa METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Hän on äärimmäisen taitava soittaja ja biisinkirjoittaja, ja vaikka hän tuli mukaan vasta studiossa, hänestä oli suuri apu. Olen onnekas, että minulla on The Eternal, joka on auttanut minua toteuttamaan itseäni ja pitämään minut kytköksissä tähän maailmaan. – Tehtyämme viisi albumia erilaisia soundeja etsien koin tarvetta ottaa hieman aikaa ja miettiä, mitä kaikkea olemme saaneet aikaiseksi, laulaja-kitaristi Mike Kelson avaa
Onko teillä mainittavia taustoja tunnetummissa bändeissä. – Sounds from the Vortex -albumi kuulostaa hyvältä, koska olemme panostaneet siihen paljon aikaa, työtä ja rahaa. Mikä on yhtyeenne nykytila, eli onko uutta materiaalia tekeillä, ja jos on, mitä pystyt kertomaan sen linjasta. Nostimme jo debyytillämme riman erittäin korkealle, joten teemme hommia ihan rauhassa, jotta saamme sille aikaiseksi hyvän ja arvoisensa seuraajaan. – Olemme aloittaneet biisinkirjoituksen toiselle albumille, mutta on vielä aikaista puhua mistään yksityiskohdista. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Rima korkealla 12. Olimme kieltämättä todella yllättyneitä! Musiikistanne löytyy paljon vaikutteita esimeriksi Unanimatedin ja erityisesti Dissectionin suunnalta, mistä bändi on saanut kuulla jo varmasti riittämiin. Minusta Dissectionin musiikissa on hieman sama juttu kuin Iron Maidenillä, Black Sabbathilla ja Morbid Angelillä: he ovat oman alagenrensä mestareita, eikä tule koskaan toista bändiä, joka voi nousta samalle tasolle. – He ovat vaikuttaneet meihin paljon, kuten moni muukin skandinaavinen yhtye 90-luvulta. Mikä on tämä pyörre tai nielu, josta levyn otsikossa puhutte. – Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että tulossa on synkkää musiikkia kovalla energialla ja tunteenpalolla. Sillä on iso ero, tekeekö hommat kunnon studiossa vai äänittääkö kotona, laulaja-kitaristi MT (alias Matthias Trautes) selventää. Solmitte levytyssopimuksen suuren metallilevy-yhtiön Nuclear Blastin kanssa. – Kun olimme saaneet levyn valmiiksi, otimme yhteyttä moniin levy-yhtiöihin, mutta yksikään ei vaikuttanut olevan kiinnostunut. Mikä Dissectionin vaikutus teihin on ihan rehellisesti sanottuna. He pitivät musiikistamme paljon. Muutama kuukausi levyn julkaisun jälkeen Nuclear Blastilta otettiin yhteyttä. Parinkymmenen vuoden takaisten skandinaavisten äärimetalliklassikoiden hengessä tykittelevä saksalaisbändi The Spirit on tekemässä vakaata nousua genrensä huipulle. Minusta vertailut Dissectioniin ovat hieman yliampuvia. Sounds from the Vortex on äänitetty jo lähes pari vuotta sitten. – Ei tullut mieleenkään, että Nuclear Blastin kaltainen iso lafka voisi olla meistä kiinnostunut, joten emme edes lähettäneet heille albumia. – En aio puhua sanoitusten tai albumin nimen yksityiskohdista, koska mielestäni ihmisten tulee ajatella asioita itse. Ajattelimme, että vittu, tämähän ei pysäytä meitä, joten julkaisimme levyn itse vuoden 2017 lopussa. Tällä pyörteellä on minulle useita eri merkityksiä. Esimerkiksi minä, joka kirjoitan pääosan kappaleista, en ole koskaan äänittänyt tai julkaissut mitään musiikkia aiemmin. Millainen prosessi levydiilin saaminen oli, ja olitteko yllättyneitä, kun saitte yhteydenoton juuri tältä porukalta. THE SPIRIT on perustettu vain kolme vuotta sitten, mutta musiikkinne kuulostaa todella valmiilta ja ammattitaitoiselta. – Olemme soittaneet muissakin bändeissä, mutta en oikein usko, että se on vaikuttanut suuresti tähän levyyn
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Inferno FIN MA-MaYaN-Terror 08-18.indd 1 08.08.18 16:43
Tavallaan kyllä, mutta kromin korvaa mattamusta maali ja elämänkuhmut saavat näkyä. INFERNO-KOLUMNI TOMI POHTO VANHA koulu tai -liitto, old school. Nyky-nykyrobottiriffit korvilla voi käydä vaikkapa maksamassa puhelinsovelluksella latten. Uusi sukupolvi, ne Deicide-keikkojen eturivin fanikollit ja mirrit, päättivät pyyhkiä pölyt jo seittiä keränneen skeletonin ympäriltä. Ruumisauton pyörää kukaan ei ole silti yrittänytkään keksiä uusiksi – Tampa–Tukholma-akselilla koottiin kolmisenkymmentä vuotta sitten siinä määrin vankka alusta. Sinne klenkataan Autopsy-Reifertin laiskan mättökompin voimin. Osa silmukoista kiertyy loppuelämäksi kaulan ympärille. Jenkkilän komeita kalmametalliperinteitä jatkaa myös Skeletal Remains. Onko Five Finger Death Punchin makeutusaineella ätläköity, tuoretatskaisen leikkirankka uho ”ouldia skuulia” 15 vuoden päästä. Eikä unohdeta Tomb of Finlandia, jolta on tuloillaan materiaalia, jonka jokainen vanhan Amorphisin tai Sentencedinsä kuunnellut allekirjoittaa verellään ja typertynyt hymy naamallaan. ”Bad Company muuten lähti niin tajuttomasti, että meikän hevin kuunteleminen alkoi siitä hetkestä! Se oli ja on raskainta ikinä.” Niin vielä moni loihe lausumahan. Se hyödyntää tehokeinonaan funeral doom -hidastelua, muttei unohda lyödä kakkosta silmään tilanteen niin vaatiessa. Siinäpä levy, josta saattaa olla tulevaisuuden kuoloklassikoksi. Tsekatkaa myös tehomurhaavat Necrot, Sentient Horror, Ghastly… Niin, on suorastaan järkyttävää, kuinka hyvissä käsissä tämä laji juuri nyt lepää. Mikäs tässä on sohvalla mukana muristessa. Mutta mikä on hevihommissa vanhaa koulua. Salamaenergiaa kalmolle VOITA PROFANE OMENIA! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaa mahdollisuus voittaa ikiomaksesi kotimaisen Profane Omen -metalliyhtyeen levy-paitapaketti! Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Ja kas, elottomaan on puhallettu henkeä tavalla, josta tohtori Frankensteinkin olisi ylpeä. Kanadan Tomb Mold levittää myrkkyleväänsä pitkin korvakäytäviä niin tehokkaasti, että viimeisimmän Manor of Infinite Forms -levynsä kuuntelun päätteeksi tekee mieli kaivaa korvakannu peilikaapista. Varttuneemman pään raikastajiin kuuluu eittämättä Matt Harvey, tuo pääbändinsä Exhumedin sekä juuri hienon Twisted Prayersin julkaisseen Gruesomen nokkamies. Death metal -tuunausta. Ukolla on homma täysin hallussa, sävellettiin sitten grindia Carcass-henkeen tai kumarrettiin syvään Deathin tuotannon suuntaan. Espanjan katakombeista ryömii suoraan päälle Ataraxy. Vielä kun on yksinkertainen tosiseikka, että hengissä olevat veteraanit kuten Immolation, Cannibal Corpse ja ensi kuussa kahdennentoista levynsä tarjoava Deicide julkaisevat edelleen tasokasta tukkapöllyä, epäelävän metallin ystävällä on kissanpäivät. Exhumed alkaa olla tätä nykyä kiintoisa sekoitus omaa soundia, kasari-Slayeriä ja myöhäis-Carcassia, kuten viimevuotinen Death Revenge osoitti. Raskas ovi avautuu pölähtäen, ja musta käytävä johdattaa kotiin, mullalle tuoksuvaan, kylmän muhjuiseen kryptaan. Bändi on juuri nyt turboiskussa. Ja niinhän se on, musadiggarius sisältää aina sukupolvikokemuksia. Mutta meidän mummojen muinaisskolessa saranat narisevat ruosteesta. Hommaa vauhdittavat rakkaus aiheeseen, soittotaito, soundimaailman ja klassikkolevyjen puhki kuunteleminen sekä niiden syväymmärtäminen. Tuloksena on suorastaan ihanaa lanausta juuri oikealla soundimaailmalla kuorrutettuna. Ja jos minulta kysytään, tämän hetken kiinnostavin mökä tulee bändeiltä, jotka soittavat tuon etuliitteen musiikkia ja läjäyttävät perään sanakaksikon death metal. Kotimaamme Hooded Menacen doomaten laahaavan Ossuarium Silhouettes Unhallowedin yhä melodisempi death toimii tappavan hyvin. Yhtyeen viimeisimmälle, Asphyxia, Pestilenceä ja Morrisound-bändejä kanavoivalle Devouring Mortalitylle tuli pamautettua tässä aviisissa ainakin yksi kirves liian vähän. Parin viime vuoden aikana death metal -puusta on tipahtanut erityisen kypsiä hedelmiä. Kirjoittaja on Infernon avustaja, joka omistaa komeat bongot. Rikkonaisella levyllä on monta nimitystä. Ja kun tiedetään, mikä itselle kolisee parhaiten ja osataan kanavoida se nuoteiksi, tullaan nykäisseeksi samalla kuuntelijaakin oikeista naruista. Harvey on selkeästi musanörtti, joka opiskelee vaikuttajiensa tavan säveltää ja antaa sitten tulosten kuulua omassa musiikissaan joko suoraan tai pikku vinkein annosteltuna. Extremity, joka on niin ikään jenkkibändi, sekoittaa uudella Coffin Birthillään iskevällä tavalla Stokis-osastoa Bolt Thrower -riffeihin. Mitä läjästä sitten kannattaisi kaivella. Tämä on jääräpäisten ja liki-fanaattisten musadiggareiden tuottamaa taidetta
Salamaenergiaa kalmolle
3. Lisää joukkoon nyhtökaura ja sekoita. Kuumenna kattilassa öljyä ja kuullota chiliä, inkivääriä ja currytahnaa parisen minuuttia. Silppua chili ja kuorittu inkivääri. Sekoita, nosta levyltä ja anna hautua kannen alla reilut viisi minuuttia. Lisää joukkoon kookoskerma ja kuumenna keittoa tarvittaessa. MAUSTEINEN BATAATTIKOOKOSSOSEKEITTO • 500 g bataattia • pari porkkanaa • peukalonpäänkokoinen pala inkivääriä • tuorechiliä suun kestävyyden mukaan • ruokaöljyä paistamiseen • 2 tl punaista thaicurrytahnaa • 5 dl kasvislientä • 2 dl kookoskermaa tai maitoa • 1 limen mehu • tuoretta korianteria MUSTIKKARAHKA • 500 g maustamatonta maitorahkaa • 2 dl kuohukermaa • parisen desiä mustikoita LÄMMIN POHJOISAFRIKKALAINEN COUSCOUSSALAATTI • kasvisliemikuutio • 1 tl kurkumaa • 2 tl paprikajauhetta • 1 rkl hunajaa • 200 g couscousia • 1 sipuli • 1 rkl Ras el hanoutia • 1 rkl Garam masalaa • paketti nyhtökauraa (joko inkivääri tai nude) • 50 g taateleita • 50 g kuivattuja aprikooseja • kourallinen lehtikaalia • kourallinen tuoretta minttua ja korianteria • 100 g kikherneitä • oliiviöljyä Tee näin: 1. K U V A T: M A R K U S P A A JA LA 16. Lisää porkkana ja bataatti ja jatka kuullottamista vielä hetkinen. Lisää kasvisliemi, kiehauta ja anna porista keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. 2. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN All for metal (and meal) Suora tie Doron sydämeen käy tunnetusti metallilla, mutta kuinka toimii kiertotie ruuan kautta. Purista limemehu joukkoon juuri ennen tarjoilua ja heittele lopuksi korianterisilppua kunkin annoksen päälle. Sekoita salaattikulhossa kaikki aineet keskenään ja tarjoile tuoreen leivän kanssa. 2. Poista kattila liedeltä ja soseuta soppa täysin sileäksi. Nosta lämpötilaa ja jatka paistamista parisen minuuttia. Kuullota pilkottu sipuli öljyssä ja mausta Garam masalaja Ras al hanout -mausteilla. Vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita rahkan ja marjojen kanssa. Tee näin: 1. 4. 3. Tilaisuuden järjestyessä tätä oli kokeiltava kasvissyöjille sopivalla, kesäisen kepeällä kolmen ruokalajin ”makuja menneestä ja nykyisestä maailmasta” -aterialla. Lisää joukkoon couscous ja iso loraus oliiviöljyä. Keitä couscousohjeen mukainen määrä vettä ja sekoita kiehuvaan veteen liemikuutio, kurkuma, paprikajauhe ja hunaja. Makealle persot voivat lisätä sekaan (vanilja)sokeria. Pilko sillä aikaa taatelit ja aprikoosit pienemmäksi ja hienonna lehtikaali sekä yrtit. Mustikoiden sijasta voi käyttää mansikoita, niiden metsäisiä serkkuja tai vadelmia. Kuutioi kuorittu bataatti ja porkkana. Lisää halutessasi hieman vettä tai lientä, jos keitto on mielestäsi liian paksua
Esimerkiksi Etelä-Amerikassa tuntuu, että tarjolla ei muuta olekaan kuin lihaa. – En oikein tiedä, miksi se liitetään saksalaisiin, enkä itse ole syönyt sitä kovinkaan montaa kertaa. DORO PESCH, vuodesta 1980 alkanut musiikkiurasi Snakebitesta Warlockin kautta sooloartistiksi on dokumentoitu hyvin, mutta kuinka sinusta oikein tuli kasvisyöjä. Oletko huomannut, että nykyisellä ruokavaliollasi olisi ollut jotain merkittäviä terveysvaikutuksia. – Periaatteessa yritän välttää kaikkia eläinperäisiä tuotteita, eli syödä vegaanisesti, mutta käytännössä tästä joutuu aina joskus joustamaan. Ryhdyin myös noudattamaan tarkemmin vegetaarista ruokavaliota, jota olin kokeillut aiemmin vain satunnaisesti. – Enpä oikeastaan, mutta joudun olemaan entistä tarkempana sen suhteen milloin, mitä ja miten paljon syön. Ja koska treenaan paljon, hiilihydraattien suhteen täytyy myös olla tarkkana. Pysyvätkö kapustat ja veitset kädessäsi yhtä hyvin kuin mikrofoni. Olin lupautunut malliksi PETAn [People for the Ethical Treatment of Animals] kampanjaan, millä halusin tuoda esille turkisten turhuuden ja turkistarhauksen vastustamisen. Monet kovan linjan vegaanit pitävät tällaista jopa pahempana kuin lihansyöntiä, mutta kiertueilla tiukka linja ei aina ikävä kyllä ole mahdollinen. Siihen jokin hyvä salaatti kylkeen. Maistuuko sinulle saksalaisten väitetty suosikkiruoka eli hapankaali. Äitini osaisi taatusti valmistaa oikeaoppista hapankaalia. Vaikka eiväthän pastaruuat linjoja ajatellen hyväksi olekaan! 17. Ennen keikkaa yritän syödä viimeistään neljä viisi tuntia aiemmin, ja sen jälkeen korkeintaan jotain pientä ja kevyttä naposteltavaa. Onneksi muuten currywurstia on nykyään olemassa myös vegaanisena, ja se on aika hyvää! Etenkin kun laittaa riittävästi currya ja ketsuppia, heh. Aloin pohtia asiaa, tutustuin aiheeseen paremmin ja päätin, että nyt loppuu eläinten satuttaminen. – Pidän yksinkertaisesta ruuasta, joten valintani on pasta perinteisellä italialaisella marinarakastikkeella. Rakastan kyllä syödä hyvin, mutta muutaman aikoinaan koulussa käydyn kokkauskurssin jälkeen minulla ei ole ollut musiikin vuoksi yksinkertaisesti aikaa paneutua aiheeseen. Mikä mahtaa olla lempiruokasi. Mieleeni muistuu tarina, kun halusin kerran valmistaa aterian silloiselle managerilleni hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. – Nuorena tyttönä rakastin kokista ja ranskalaisia sekä tietenkin currywurstia, mutta rupesin joskus vuoden 2007 tienoilla tosissani kasvissyöjäksi. Mutta he huomauttivat minulle, että pukeudun aina nahkaan ja että se on yhtä julmaa eläinten hyväksikäyttöä kuin turkiksetkin. – Täytyy tunnustaa, että en osaa juurikaan laittaa ruokaa. Se taitaa olla enemmänkin tiettyjen Saksan alueiden ja vanhemman väen juttu. Päädyin leipomaan neljä kakkua vain ollakseni täysin varma, että edes yksi niistä onnistuisi siedettävästi. MAISTUUKO HAPAN KAALI, DORO
Kahdeksannella Omnium Gatherum -albumilla soittaa entistä energisempi yhtye, jolla on tekemisen meininki kohdillaan. NÄLKÄISET JA VIHAISET NELIKYMPPISET MIEHET TEKSTI VESA SILTANEN KUVAT JARI HEINO 18. Ikä tuntuisi tehneen bändille pelkästään hyvää
Soundillisesti tämä ympäristö ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta oli kiva kuulla se taas. Eikä prosessi tarkoita pelkästään sävellys-, sanoitusja sovituspuolta, vaan niiden biisien kanssa eletään sen jälkeenkin, varsinkin keikkaillessa. Väännät biisejä kotona, menet nukkumaan, mutta uni ei tule, kun joku saatanan riffi pyörii vaan päässä, nouset sängystä ja menet nauhoittamaan sitä. Bändillä on uusi vaihde silmässä, ja The Burning Cold porautuu selkäytimeen ensi kuulemalta. Sä käytännössä elät siinä levyssä todella syvällä useita vuosia, ”Jännää, miten nuorempana ei ollut muuta kuin aikaa tehdä heviä, ja siitä tuli paskaa. Lauantaiaamuni alkaa ennen Suvilahteen siirtymistä Omnium Gatherumin kahdeksannen studioalbumin, The Burning Coldin, ennakkokuuntelutilaisuudella. Markus: – Teepä paska levy ja soita sitä sitten kaksi vuotta keikoilla ylpeänä! Jukka: – Siinä vaiheessa menisin varmaan kotipuoleen Lidlin jakelukeskukseen duuniin. Eteenpäin on taas menty, mikä on aina hyvä asia. Jukka: – Siinä astuu sellaiseen epäinhimilliseen suhteeseen jonkun ”asian” kanssa, ja siinä ollaan sitten niin kauan kuin se prosessi kestää. Näin on ainakin hevikulttuurissa, jossa jokainen bändi tekee vitusti hommia biisien eteen, oli ne sitten paskoja tai hyviä. On ollut O n kesä-heinäkuun taite, ja Helsinki on täyttynyt Tuska-festivaaleille saapuneesta metalliväestä. Nykyään ei ole aikaa, mutta musa on… ei nyt ehkä nerokasta, mutta ainakin siihen on itse helvetin tyytyväinen! – Itse olen siinä mielessä tavallaan tyhmä taiteilia – unohdetaan se j-kirjain sieltä –, että aina kun deadline tulee, alkaa ahdistaa ihan saatanasti, että pitääkö tässä tehdä jotakin. Jukka: – Molemmilla on ollut sellainen puolentoista kuukauden tauko levyn kuuntelusta. Markus: – Jännää, miten nuorempana ei ollut muuta kuin aikaa tehdä heviä, ja siitä tuli paskaa. Priimaa kiireestä huolimatta Pelkonen sanoo bändinsä kahdeksannen levyn syntyneen helpommin kuin pari edeltäjäänsä, vaikka joka kerta tuntuu olevan enemmän ja enemmän kiire. Myös session jälkeen haastateltavaksi istuvat Vanhala ja Pelkonen ovat silminnähden innostuneita lopputuloksesta. Myös albumin sanoituksissa käsitellään sitä, miten maailma nopeutuu jatkuvasti. Aina tarvitsisi muka hirveästi aikaa juttujen tekemiseen. Hakaniemen rantaan ankkuroidun ravintolalaivan messiin on ahtautunut joukko kollegoita, joille kitaristi Markus Vanhala ja laulaja Jukka Pelkonen soittavat tuoreimman tuotoksensa. Markus: – Olen joskus miettinyt levyarvosteluja siltä kantilta – vaikka olen itsekin hyvin kärkäs arvostelemaan kaikkea, enkä tykkää lähes mistään, heh – että huonoakin musiikkia pitäisi arvostaa, kun tietää, millainen prosessi siinä on taustalla. Päät nyökkyvät ämyreistä raikaavan vimmaisen tykityksen tahtiin. ekoista demoista. Nykyään ei ole aikaa, mutta musa on… ei nyt ehkä nerokasta, mutta ainakin siihen on itse helvetin tyytyväinen!” 19. Kyllä siinä alkoi omakin jalka vipattaa
Tunnelmaa ei ole pilannut edes se, ettei 18 vuotta yhtyeessä soittanut rumpali Jarmo Pikka enää palannut isyyslomaltaan vaan jäi kaksi vuotta sitten kokonaan syrjään. Se pitää jalat maassa ja auttaa tajuamaan, etteivät asiat ole aina niin vakavia. Ja aika suoraan meidän porukoissa sanotaan, jos joku juttu ei toimi. Soittotaituruus on kenties saanut isompaa jalansijaa, mutta muuten levy on aiempaa suoraviivaisempi, ja esimerkiksi eeppisen pitkät biisit loistavat poissaolollaan. – Jatkumoa toki on, koska se on OG-levy. Meidän porukassa on pakko olla varaa vittuilulle, se on tavallaan henkireikä. Muuten iskee tylsyys eikä jaksa enää. Yhtyeen rivit ovat muuttuneet aiemminkin, mutta ”Vanhalan sidekickin” lähtö oli kova pala. – Mutta ei sellainen ole koskaan ollut mikään juttu, koska olen aina vihannut soitinrunkkausta, vaikka soitinrunkkari olenkin! Sellaiselle pitää olla aina paikkansa. Nyt mennään suoraan ”Se, että kakskymppiset on tosissaan, on aika vitun eri kuin se, että nelikymppiset on tosissaan. Pikkaa jo hänen isyyslomallaan tuurannut Tuomo Latvala (Torture Killer, Demigod, Hateform) kiinnitettiin bändiin vakituisesti. Vanhat vihaiset miehet on leppoisampia mutta vihaisempia kuin kakskymppiset vihaiset miehet!” 20. – Aikasemmin mulla on ollut aika vahvaa tematiikkaa, mikä on välillä vaikeasti ymmärrettävää – mistä olen saanut sekä positiivista että negatiivista palautetta. Henkilökohtaisesti olen Grey Heavensiin erittäin tyytyväinen, tämä on nyt vaan erilainen levy. Jos haluaa tehdä kaupallista musiikkia, melodinen death metal on hieman väärä ala! Edeltävään The Grey Heavensiin (2016) verrattuna The Burning Cold tuntuu rivakammalta ja kulkevan uudella vaihteella. Jukka: – Niin kuin käyttäytymisessä ylipäänsä: jos saat positiivisia reaktioita, sitä huomaamattaan siirtää käyttäytymistään siihen suuntaan, ellei sitten ole joku agenda, että nyt olen vittumainen tuota ihmistä kohtaan. – Olen, hah! Noihin pressitiedotteisiin tulee välillä heitettyä jotain paskaa, kun pitää kirjoittaa viidessä minuutissa jotakin. Ja vaikka se alkoi jossain vaiheessa tykkäämään biisistä, se oli edelleen Dan Swanön miksauksessakin samalla nimellä, hah! Jukka: – No siis yhdessä sähköpostissa sanoin, että ”oon vähä pettyny”, ja sitten se jäi, hah! Mutta onneksi me ollaan tämmösiä veijareita, tällaisille jutuille voi naureskella. Mitään kilkuttelua ei ole väännetty päälle väkisin. The Burning Cold -levyn teksteissä ei juuri länkytetä. – Ei ole edes monta vuotta siitä kun sanoin, että mulle bändi loppuu siihen, kun Jarmo lähtee. Pelkonen sanoo – Pikkaa yhtään väheksymättä – Latvalan tuoneen bändiin paljon uutta henkeä ja potkua. Esimerkiksi singlenä lohkaistu Gods Go First kellottaa reilut neljä minuuttia, josta sooloihin menee yli minuutti. Eihän musiikkia muille tehdä, vaan se on itsekäs kutsumus, mutta kun jokin asia uppoaa yleisöön, siitä saa itselleenkin energiaa ja se vaikuttaa väkisinkin psyykeen ja omiin tekemisiin. Tavallaan kaikki ”mielistelevät” toisiaan, koska se tekee asioiden hoitamisesta helpompaa. Onko kitaristi siis alkanut jälkeenpäin katua lausahdusta. Hän on rehellinen kaveri ja sanoo suoraan, jos joku homma ei toimi. Pelkonen kertookin halunneensa ottaa sen sanoituksissa aiempaa suoremman lähestymistavan. Mehän otetaan musa tosissamme, mut jos me otettaisiin myös tuollaiset asiat tosissaan, sillon ne oikeat ongelmat alkaisivat. Pakko olla aina jotain sellaista, joka saa sisäisen teinin innostumaan. Tämän mainittuani Vanhalan ilme vääntyy tuskalliseen virneeseen. On levyllä paljon vaikkapa rumpurunkkaustakin, mutta se kaikki on tehty biisien ehdoilla. Kyllähän kaikki tietävät, millainen hevi myy, mutta kun tekee sen siitä perspektiivistä, mistä oma yleisö tykkää, se on ok. Omalta yleisöltä oppii myös aika paljon asioita omasta itsestään. No, ei se loppunut, ja olen tyytyväinen, ettei niin käynyt. Ollaan rundattu niin paljon, että on nähnyt, mistä ihmiset diggaa. Vanhala sanoo heiton tarkoittavan lähinnä sitä, että levyllä on totuttua enemmän kitarasooloja. En halua kotonakaan istua vain kitara sylissä, koska rakastan vaimoani ja haluan antaa hänellekin aikaa, heh! Pelkonen kuvailee viimeisimpiä studiosessioita ”todella tuoreiksi”, ja bändillä on ollut erityisen hyvä tekemisen meininki. Tämä ei ollut mielessä ainakaan tietoisesti uutta materiaalia sävellettäessä. On näistä asioista ihan riideltykin! Markus: – Jukka esimerkiksi ei oikein pitänyt mun ekasta tälle levylle säveltämästä biisistä, joten sen työnimeksi tuli Pettymys. Markus: – Taitaa olla eka kerta neljään viiteen levyyn, kun niitä ei ole. hauska huomata, että saatiin jälleen kerran rehellisesti sanottuna omasta mielestä paras OG-levy aikaan tiukasta aikataulusta huolimatta. Markus: – Kunhan ei nyt mennä ihan teinirakasteluosastolle, vaan sen tekee niin, että oma identiteetti säilyy eikä kalastele suosiota. – Homma toimi myös toiseen suuntaan, eli Tuomo on ollut treenivaiheessa fiiliksissä uusista biiseistä. Jukka: – Kyllähän me yleensä vähän käydään myöhemmin läpi, millainen levy tuli, mutta ei me koskaan mietitä, mitä meidän tulisi muuttaa seuraavalla kerralla. Sen verran saatanasti on tullut esimerkiksi oltua kiertueilla. Soitinrunkkausta biisien ehdoilla Ennakkotiedotteissa kuvailtiin uuden levyn olevan ”kitarasankaruuden magnum opus”. Tietyt elementit pysyvät aina samana, mutta musan on pakko olla jotain uutta. Markus: – Länkytys on kaiken A ja O, vaikkei vihaisia ollakaan. Kun katsoo omaa kalenteriaan viimeisen puolentoista vuoden ajalta, en ole oikeasti tiennyt, missä välissä jotain levyä ehtisi tekemään