// HINTA 5,60 euroa. #61
SATYRICON
BEFORE THE DAWN
DISTURBED
GOJIRA
HORNA
RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI www.inferno
Hellä, Tampere 15.11. ..................................................................Rock, Lahti 11.12. ......................................................Highlight, Helsinki 22.11. Kuusisaari, Oulu
Tiesitkö jo pahuudesta. Shhh! Naamat kiinni!
(Ollaan hiljaa ja kuunnellaan)
Tällä levyllä ei ole yhtään täytebiisiä, ei yhtään jonnijoutavaa vetkuttelua tai liiallista saman kuvion toistoa. Turvan Talo, Lammi 06.12. Kairo, Kotka 05.12. ..............................................Iltatähti, Lappeenranta 21.11. kohta tiedät
BLAKE
KAUPOISSA
SA7URNUS
12.11.
STAY HEAVY
www.stayheavyrecords.com. ........................................................... ....................................................Henrys Pub, Kuopio 13.12. ................................................................ ......................................................... .................................................... 9/10 -SUE
BEFORE THE DAWN
SOUNDSCAPE OF SILENCE
TV:stä TUTTU!
Live Silence Tour 2008
14.11
Kuuluu ehdottomasti kaikkien kauhusta pitävien pelihyllyihin - eDome
030
m lu Uskon sie ttä yhtenä päivänä se e Joe Duplantier. ka, e alaise se seik ruumiin, v pitämänsä
t Gojiranvaellukseen, ja sieluennotntähäyvaäsksytotnäavaän un e
PÄÄNAVAUS SYTYKKEITÄ: kirjailijan raskaat taustamusat, Profane Omeninin kakkonen ja Niskalaukauksen dvd tulossa KIIRASTULI, masteroinnin ihmemies Jussila KUUKAUDEN ELÄVÄ: Rytmihäiriö 20 vee AXIS: LONDINIUM ja MURHAPAPA & MAMA HEAVY COOKING CLUB, makaaberia lohisoppaa SATYRICON EDGUY PAIN HORNA ABIGAIL WILLIAMS THYRFING GRENDEL
009 044 047
RITE SEVENTH WONDER
010
012 056 014 059 016 060 018 064 020 066 024 068 026 070 032 074 036 077 039 100 042 102
050 Blake
DISTURBED KIVIMETSÄN DRUIDI BEFORE THE DAWN SILENTIUM SKEPTICISM BLOOD CEREMONY / THE DEVILS BLOOD SILMÄTERÄ: vaihdetut kannet SOITTIMENI: Twist Twist Erkinharju ARVIOT, pääosassa Satyricon DEMOT, pääosassa Absurdist VANHA LIITTO: Helstar
09-253 663 00
Verkkokauppa: w w w.si sust ustal osher wood. f i
LISÄÄ GAINIA STAGELLE!
-
495 euroa. Myymälä Vantaan Varistossa . Kauppakeskus Viisari (2. kerros), Martinkyläntie 47, 01720 Vantaa, Puh
Ja anna olla. Tässä olisi kuitenkin vanhan pahan sauma iskeä kerralla suoneen. TOTTA KAI UUSI Back in Black oli utopiaa, eihän klassikoita tehdä pusertamalla. Kannen kuva Markus Paajala Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia. vuosikerta
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia. 10-16) (09) 737 009 tilaajapalvelu@popmedia. Vaan ei. Ralli kuulostaa perin mahtavalta ja valaa toivoa vielä yhdestä timanttisesta S-levystä. Gibsoniensa pussittamisella julkisuudessa spekuloineella AC/DC:llä olisi ollut tähän valtava mahdollisuus: kahdeksan vuotta edellisestä levystä, ei minkäänlaisia paineita niskassa. Tee se, Teurastaja. Tokihan Slayerin lopettaminen jättäisi visvaa valuvan reiän aidolla asenteella varustetun musiikin kylkilihoihin. no, ihan kiva. Tätä naputeltaessa netissä pyörii uusi Slayer-kipale, joka enteilee joskus ensi vuonna julkaistavaa uutta albumia. REALITEETIT TIEDETÄÄN: levynteko ei ole patalaiskuuteen taipuvaiselle Slayerille helppoa, ja tulossa voi olla ihan mitä vain. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
Tee se, teurastaja!
MINULLA ON PAINAVA unelma: kunpa joku vielä joskus tekisi tempauksen, jollaisia rockhistoria tuntee vain jokusen menisi hautaan rautasaappaat jalassa, muut kumoon potkien. 8. Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia. Ei muuta kuin Back in Blackin tasoinen paketti kauppoihin, viimeinen kiertue pykälään ja altaalle nauttimaan. Sen Ässälevyn unelma kuitenkin vaatii. Taisi bändin kitaristi ja takavuosien kovin rifvelho Jeff Hanneman todeta minulle haastattelussa jo seitsemän vuotta sitten, että Slayerillä on noin puoli vuosikymmentä soittoaikaa. Eikä kelpoja oppipoikia juuri ole näköpiirissä. Tule ja Teurasta. Slayerin viimeisimmästä todellisesta klassikkoalbumista alkaakin olla aikaa, eikä yhtyeelle voi hyvällä tai edes pahalla tahdollakaan povata suurta määrää toimintavuosia. Vahingossa niitä sen sijaan syntyy, ja jos planeetat ovat oikeassa asennossa, tämän saattaa huomata jo sellaista tehdessä. Siltikin ajatus tyylikkäästä poistumisesta surullisen kehäraakkiintumisen sijaan on niin uljas, että hyväksyisin menetyksen ja soisin yhtyeen poistuvan Taivaasta etelään vielä kun arvokas lähtö on mahdollinen. Musiikkimarkkinoiden kielelle käännettynä tämä tarkoittaa hiivatin kovaa viimeistä levyä ja samanaikaista lopettamisilmoitusta. | www.inferno. En tiedä muista, mutta minua tuppasi harmittamaan, vaikkakin platta on... Päänavaus
Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO Aurinkokuja 9 33420 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. Jää kaikille hyvä, riuskoin rantein nuijitun lihan maku ikeniin.
Matti Riekki
päätoimittaja
INFERNO
9. Piti bändin mennä ja tehdä viitisen biisiä ylipitkä, ihan kiva levy. Tässä on testamenttimme, kattellaan
Tammikuussa ilmestyvä Perunkirjoitus-dvd on yhdeksän tunnin mittainen pläjäys, josta ei lopu katseltava kesken. Se oli kuitenkin sellainen ratkaisu, joka maksoi yhden nollan levymyynnin perästä. Minä sain aika paljon vihaa niskaani, kun ryhdyin tekemään soololevyjä. Sen julkaisua suunniteltiin pitkään, ja kun Niskalaukaus sitten lopetti, ajatus Perunkirjoituksesta alkoi jalostua. Kaikesta päätellen hän onnistui siinä yllättävän hyvin. Hommasta puuttui tietyllä tavalla vapautuneisuus, mistä olisi näin jälkeen päin ajatellen pitänyt pitää huoli. Projekti on hieman venynyt, ja viimeisin käänne tapahtui kuun vaihteessa. Levyt sisältävät ennen muuta livemateriaalia, musiikkivideoita, kuvagallerioita ja demoja. Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeen lopetuspäätös on kiveen hakattu ja lopullinen, ja näin ollen mitään nostalgishenkistä comeback-kiertuetta ei tule, piste. Siinä alkoi näkyä sellainen mentaliteetti, että tarjotaan yleisölle, mitä yleisö haluaa. Perunkirjoitukselle haluttiin talteen koko uran kaari. Vaikka viimeiselle levylle oikeasti yritettiin uudistua, siinä ei onnistuttu. Bändistä vain kasvoi vähän liian iso ja vallan musiikin tekemisestä saivat vähän väärät asiat. Levyn julkaisu lykkääntyi painoteknisistä syistä marraskuun lopusta tammikuulle. Hän luonnehtii itseään amatööriksi, joka teeskenteli ammattilaista. Nyt se on paketoitu kahden dvd:n paketiksi, jonka otsikko on Perunkirjoitus.
NISKALAUKAUKSELTA MASSIIVINEN TILINPÄÄTÖS
EI SIITÄ OLE OIKEASTAAN kovin kauaa, kun Niskalaukaus oli yksi Suomen suosituimmista rock-yhtyeistä. Siitä tässä on lähdetty liikkeelle, Pohjonen toteaa. Niin paljon, että teknisiä kriteereitäkin oli varaa asettaa, joten levyllä nähdään etupäässä monikamerakuvaa ja kuullaan asiallisen laatuista ääntä. Joka tapauksessa mies antaa suuren arvon Niskalaukauksen uralle ja saavutuksille. Vuoden 2002 Rajaportti taisi olla se teos, joka räjäytti keskisuomalaisen ryhmän myös niin sanotun tavallisen kansan tajuntaan. Siellä on kolme biisiä meidän ihan ensimmäiseltä keikalta, ja sitten on ihan viimeinen keikka joulukuulta 2006, Timo Rautiainen kertoo. Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste
Tommi Anttonen
Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus teki vuosikymmenen mittaisen uran. Pohjonen on käynyt läpi tolkuttoman määrän materiaalia, koska sitä löytyi erinäisistä arkistoista yllättävän paljon. Omistan vaikka koko lopun musiikkiurani siihen, että Niskalaukaus ei koskaan palaa takaisin, koska siihen ei ole mitään syytä, Timo Rautiainen sanoo.
10
INFERNO. Kysymys on siitä, että minun täytyy pystyä olemaan rehellinen ja ylpeä siitä levystä, oli se sitten suosittu tai ei, Rautiainen sanoo. Suurin osa materiaalista on vieläpä ennennäkemätöntä. Paketin on koonnut sama mies kuin YUP:n Helppoa katseltavaa -dvd:n neljä vuotta sitten, Risto Pohjonen. Se oli sellainen asia, joka ainakin minulla sai hälytyskellot soimaan. Kaikki lähti siitä, kun Pohjonen tallensi Heinola Sinfonietan kanssa tehdyn konsertin vuonna 2004. Onhan se tietenkin oikein tehdä niinkin, mutta se ei saa olla pääasia musiikin tekemisessä. Kun faneilta kyseltiin, mitä he haluaisivat tällaisella dvd:llä olevan, yksi vastaus oli, että ihan vitusti kaikkea. Siinä oli sellaista varmistelua, että kuulostaahan tämä riittävästi Niskalaukaukselta. Itse maestro on tyytyväinen siihen, että lopetuspää-
Vilho Rajala
sytyttäjä
sytykkeita.inferno@popmedia.
tös tuli tehtyä oikeaan aikaan. Rautiainen sanoo, että kun hän katselee suosituimpien aikojen tallenteita, niissä näkyy liikaa varman päälle ottaminen ja toisaalta eräänlainen pakottaminen
Strapping Young Ladin Alien (2005) on niin hirveätä metakkaa, että sitä en pysty muuten kuuntelemaan, mutta kirjoittamisessa se toimii. Olen ehkä vähän liian vanha asettuakseni äärimmäistä raivoa ja synkkyyttä tuntevan teinin asemaan, mutta kun huudatin tuota levyä, sain haettua tekstiin oikeata tunnelmaa, Hautala kuvailee. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta yllätyin silti. Leppoisa on tunnelma myös Villvoxilla. Rockpuolelta tulee hakematta mieleen Stephen King, jolla oli ainakin joskus tapana luetella katkelmia muun muassa AC/DC:n ja Ramonesin biisien sanoista kirjojensa alussa. Pitää olla hyvä rytmi, hän toteaa. Cradle of Filthin lisäksi Hautala mainitsee Fantomasin Directors Cutin (2001) erinomaisena kirjoituslevynä. Hautalalla on omaakin bändihistoriaa, ja kirjoittaminen ja musiikki ovat aina pelanneet hänen elämässään yhteen. Täytyy katsoa,
sopiiko se kirjan estetiikkaan, mutta se voisi olla hyvä idea. Eva Persson
Me kaikki kuuntelemme musiikkia ja nautimme siitä. Thrash-osuuskin mahtuu mukaan. Muutama on tosin kertonut käyttävänsä klassista musiikkia kirjoittaessaan. SYL-levyä (2003) tulee sitten kuunneltua muutenkin, Hautala kertoo. Soundi on paksu ja iso, groove ilmava ja luonteva, mutta biiseissä on joka tapauksessa jäljellä tuttu kohkaamisen ja adrenaliininerityksen meininki, joka Profane Omeniin olennaisesti kuuluu. On myös olemassa levyjä, jotka eivät kelpaa kuunteluun, mutta kirjoituksen taustalle kyllä. Tässä on oikeastaan aika hyvä spektri uuden levyn biiseistä, laulaja Jules Näveri sanoo. Tavoite on se, että ensi kerralla koko levy tehdään Petraxilla, kitaristi Williami Kurki sanoo. Keskisormi pystyssä mennään. Ensimmäisenä kuultu Generation Doom groovailee irtonaisesti ja ilmavasti, mutta kuitenkin raskaasti. Kirjassa kuvataan väkivaltaista kulttia, johon kuuluu teini-ikäisiä, ja tämän kultin uskorakennelma on täysin järjetön. Meillä on myös erilaisia musiikkivalintoja eri tilanteisiin ja fiiliksiin. Menneisyydestä löytyy muun muassa bändi nimeltä Noitapastori, jonka ansioihin kuuluu kuulemma Provinssirockin historian huonoin keikka. Kun biisejä on vielä tekovaiheessa ahkerasti demoteltu ja reenattu, lopputulos lienee koko lailla tasokas. Kirjoituksen taustamusiikille on olemassa Hautalan mukaan erilaisia kriteereitä kuin sille musiikille, jota tulee kuunneltua muuten. Se on hyvän biisin merkki, jos omaa biisiä kuunnellessa tekee mieli soittaa ilmakitaraa. Seuraavan kirjan kohdalla mietin samantyylistä ratkaisua. Mitenkäs ne biisit sitten. Sanoista ei esimerkiksi saa saada selvää. Kuuntelumusiikkina Hautalan soittimessa on viime aikoina pyörinyt ajankohtainen trio: Scars on Brodway, uusi Metallica ja Volbeat. Näin ollen kuulluissa biiseissä ei vielä ollut mörinäosastoa lainkaan. Nykyään en soita mitään muuta kuin nuotiokitaraa juhannuksena kännissä, Hautala linjaa.
Lahden hyeenapartio muistetaan kahden vuoden takaisesta, vakuuttavasta Beaten into Submissionista. Olen epäonnistunut rokkari, kuten yllättävän moni kirjailija tuntuu olevan, hän hymyilee. Hautala ei ole juuri vaihtanut aiheesta ajatuksia kirjailijakollegoiden kanssa. Siinähän on kaikki sinfoniat ja kuorot ja muut, ja toisaalta aika rosoinen soundi. Vielä lopuksi kuullaan thrash-rykäisy Right to Retaliate. Terhakkaa midtempo-rockeria tahdittaa rumpali Samuli Mikkosen taidokas kilke ja kalke. Tuottajana on Ville Sorvali kuten viimeksikin, levyä äänittää ja miksaa Aleksanteri Kuosa ja lauluja tuottaa Mikko Herranen. Kyllä sillä reenimäärällä... Uutta levyä työstetään peräti kolmipäisen tuotantotiimin voimin. Kahden kuukauden ajan tuli joka päivä käytyä, basisti Tomppa Saarenketo sanoo. In the Middle I Breathe vetäisee nimensä mukaisesti henkeä, ja on kuulemma osa isompaa kokonaisuutta. Sitten tulee Superpowertrip. Tiina Rappulan appeet tekevät sen verran hyvin kauppansa. Toisaalta juuri metallisanoitukset Sabbatista lähtien ovat vaikuttaneet Hautalan kirjoitustyyliin. Rummut ja bassot nauhoitettiin Petraxilla, joka on siitä kuuluisa studio, että siellä bändit aina lihovat. Kirjailija Marko Hautalalle musiikki on tärkeä suggestioväline työnteon taustalla.
KIRJAILIJAN MUSIIKKIEETOS
MARKO HAUTALAN romaani Itsevalaisevat (Tammi 2008) on syntynyt suureksi osaksi Cradle of Filthin tahdissa. Damnation and a Day -levyn (2003) huudattaminen oli kirjailijan mukaan erinomainen keino saada kiinni kirjassa kuvatusta sieluntilasta. Kyllähän kaikki ne vaikutteet, joita on penskana imenyt, näkyvät edelleen. Mutta jokainen biisi on silti kokonaisuuden kannalta olennainen, Williami Kurki jatkaa.
INFERNO
11. Information on seuraava kappale, ja siinä ollaankin sitten varsin voimakkaasti Pantera-klusterilla.
Dodge-niminen jyräily rifttelee varsin Megadeth-henkisesti, minkä myöntää myös Williami Kurki. Seuraaja on saanut nimen Inherit the Void, eikä se ole mikä tahansa tekele.
PROFANE OMEN JA TOINEN LEVY
TÄTÄ PALSTAA tehdessä ei ole juurikaan ollut tapana poistua eräästä amurilaisesta työhuoneesta, mutta tehdäänpä tällä kertaa poikkeus. Biisin soundimaailmasta ja rifttelytyylistä tulee jonkin verran mieleen Damageplan. Kun
sommittelin romaanin rakennetta, rakensin sitä vähän kuin albumia, koska kaikessa taiteen tekemisessä on aika sama idea. Studiovierailu sattui vaiheeseen, jossa kaikki muu oli nauhoitettu, mutta lauluja vasta aloitettu. Muutenkin Petraxin rauhallista ilmapiiriä ylistetään aina ja joka paikassa. Profane Omen kutsui näet Villvox-studiolle kuuntelemaan muutamaa tuoretta biisiä tulevalta levyltä, joka julkaistaan ensi maaliskuussa
Suomessa hinta-laatusuhde on kohdillaan, mikä saa monet ulkomaiset tuotannot kääntymään meidän puoleemme. Studiotyöskentelyä voi opiskella jo useammassakin koulussa eri puolilla Suomea, mutta masteroinnin saloihin perehdytään Jussilan mukaan vanhaan malliin oppipoika-periaatteella. Tästä syystä tärkein mittarini on asiakkaani naamataulu, jonka hymyä seuraamalla tiedän, eteneekö masterointi oikeaan suuntaan. Teknisesti työn voi oppia nopeastikin, mutta duunin henkinen puoli pitää itse oivaltaa ja sisäistää. Jussila on arvostettu mies bändien ja levy-yhtiöiden keskuudessa, joten hän saa käsiteltäväkseen levyt, joilta odotetaan eniten ja joille halutaan viimeisen päälle hyvä soundi. Masterointi on levyntekoprosessin ja studiotyöskentelyn viimeinen työvaihe. Metallialbumeja on kuitenkin kertynyt uralleni kohta yhdeksänsataa kappaletta, ja uskallan väittää, että tämä on maailmanennätys. Tämän jälkeen jälkeen ehdinkin masteroida noin kaksituhatta vinyyli-lp:tä, kunnes siirryin täysin cd-masteroinnin puolelle. Finnvox-studion masteroijavelho on viimeistellyt satoja ja taas satoja hevijulkaisuja.
Masteroinnin Maailmanmestari?
LEVYJEN MASTEROIMINEN on salamyhkäistä puuhaa. JUSSILA PÄÄTYI PESTIINSÄ häiriköimällä tasaisin väliajoin eri studioiden ovien takana. KYSEESSÄ ON SIIS viimeinen etappi ennen levyn monistamista ja kauppoihin kärräämistä, joten muusikot tietenkin haluavat saavuttaa tässä vaiheessa sen täydellisen soundin albumilleen. Joku täysin epämusikaalinen, mutta tekninen insinööri voi hyvinkin oppia masteroimaan levyn, mutta silloin lopputuloksesta tulee kylmä ja tunteeton, Jussila losofoi. Aloittelevat juniorit tekevät Suomessa parempia äänitteitä kuin keskieurooppalaiset bändit kuudensilla albumeillaan, Jussila kehuu. Kun äänittäjä, miksaaja ja tuottaja työskentelevät studiossa yhden kappaleen kimpussa kerrallaan, minä rakennan näistä yksittäisistä kappaleista kokonaisuuden. Maailman paraskin miksaus paranee masteroimalla, Jussila opastaa. Kuinka masteroijaksi sitten tullaan. Samalla syntyi kohdallani tuollainen lumipalloilmiö, eli mitä enemmän heviä masteroin, sitä enemmän sitä mulle tarjotaan. Osa masteroijista on enemmän tekniikkaorientoituneita, toiset taas taiteellisempia. Cd-levyjä onkin tullut sitten tehtyä sellaiset kolmetuhatta albumia sekä lukemattomia sinkkuja ja yksittäisiä trackeja, Jussila muistelee. Kun pääsee opastamaan uransa alkutaipaleella olevaa orkesteria, he kyllä muistavat tähdiksi tultuaan kuka oli se nice guy silloin uran alussa. Lopulta Finnvox päätti antaa innokkaalle nuorukaiselle mahdollisuuden, ja vuonna 1984 Jussila aloitti kaivertamalla vinyylilevyjä. Sijoitan itseni jälkimmäiseen ryhmään. Kun Jussilalta kysyy, miksi nimenomaan hänestä on muodostunut niin monen bändin luottomies, kääntää hän herrasmiesmäisesti valokeilan bändeihin. Kiirastuli
TEKSTI Saku Schildt
I KUVAT Mika Jussila Monia kotimaisia metallilevyjä yhdistää yksi mies: Mika Jussila. Kyllä maailman kaunein nainenkin syttyy hehkumaan, kun vedetään vähän kajalia naamaan, puuteria pintaan ja punaa huuliin. Tähän hommaan voi kouluttautua ainoastaan jonkun kokeneen ammattimiehen kyydissä. Rakennan siis levystä juonellisen paketin, joka kantaa ja imee mukaansa kuin hyvä kirja tai leffa. Jussila kuitenkin painottaa, että tekee yhteistyötä
12
INFERNO
ihan yhtä mielellään demoja vääntävien aloittelijoidenkin kanssa. Joka tapauksessa molem-. Metallia on muuten haastavaa masteroida, koska sen taso on suomessa poikkeuksellisen kova. Olen erikoistunut metallimusiikkiin, mutta haluan muistuttaa, että masteroin aivan kaikenlaista musiikkia. Tällä opastuksella hommani olikin helppoa kuin heinänteko, Jussila virnuilee. Myös yksittäisistä kappaleista saadaan paremman kuuloisia ehostuksella ja meikkaamisella, mihin masterointia onkin hyvä verrata. Soundin pitää olla tanakka, kuin ajaisi täysiä päin valtameren aaltoja... Totuus on kuitenkin ihan muuta, ja jos joku osaa kertoa asian oikean laidan, se on Finnvoxilla työskentelevä Mika Jussila. Oma nimeni, ja Finnvoxin nimi, on levinnyt ulkomaille asti Stratovariuksen, Nightwishin, Bodomin, Smackin ja muiden kovien bändien levynkansissa. Esimerkiksi Hiili Hiilesmaa ohjeisti minua Kypck-levyn masteroinnissa tyyliin: Mä haluan sellasta soundia, josta tulee se sama hyvänolon tunne, mikä ihmisellä on juuri ennen kuin se hukkuu. Tällöin siitä puuttuu kuitenkin tärkeä face to face -kontakti. En siis millään tavalla valikoi duunejani tai luokittele asiakkaitani, vaan kaikki ovat samanarvoisia ja kaikki ansaitsevat yhtä hyvän kohtelun. Tänä päivänä biisit voidaan toki lähettää masteroitavaksi netin kautta, joten vastaavaa vuoropuhelua voidaan käydä etänäkin. Mies on masteroinut pitkän uransa aikana kasapäin levyjä, aina Nightwishin mammuttialbumeista demobändien kompurointeihin. Välillä työssä saakin soveltaa melkoista psykologiaa, kun innokkaat muusikot selvittävät toiveitaan lopullisen äänimaailman suhteen. Monien asiaan perehtymättömien mielessä se tarkoittaa outoa toimenpidettä studiosessioiden jälkeen, jossa joku heppu pyörittelee nappuloita ja nyhtää muusikoilta viimeisetkin rahat pois, kun bändi on jo maksanut kertaalleen itsensä kipeäksi studioajasta
Ja eikö nämä umpikuurot somekindofmonsterit enää itse kuule mitään?
INFERNO
13. Mä olen ehdottomasti musadiggari, ja teen paljon töitä ihokarvamittaria tutkailemalla. Nyt olemme yrittäneet pitää huolta, että saamme levyt soimaan lujaa mahdollisimman vähin vaurioin. Uusinta Nightwish-albumia työstettiin masteroinnissa sata tuntia, eli sellaiset parisen viikkoa. Ainakin itse olen valmis milloin tahansa tekemään koeponnistuksen mahdollisen asiakkaan materiaalista, ja yleensä veloituksetta. Suomessakin tämä on tullut vastaan jo 1990-luvulla, kun Finnvoxin masterointiyksikölle alkoi ilmestyä kilpailijoita. Tuohon aikaan toki mahtuvat kaikki eri versiot, eli albumin eri testiversiot, instrumentaali, surround ja orchestral sekä bonus-biisit, ja muutama sinkkukin päälle. Onhan sen lopputuloksen täytynyt eräskin taho hyväksyä. Ilmiö ei ole hänen mielestään tuonut mukanaan juuri mitään hyvää. Itse saatan pitää untuvikkobändille ennen masterointisessiota pitkän esitelmän aiheesta, miten ei kannata tavoitella maailman tappia ja kannattaa mieluummin antaa musiikin hengittää. Tähän prosessin lososeen puoleen kuuluu hyvä yhteisymmärrys bändin ja masteroijan välillä, joten Jussilan mukaan yhtyeiden kannattaa valita yhteistyökumppaninsa tarkkaan. Jussila on luonnollisesti seurannut työnsä puolesta asioiden kehittymistä, ja hänellä onkin selvä visio koko ilmiöstä. Vai ovatko nämä kaikki muut niin vellihousuja tissiposkia, etteivät uskalla sanoa maailman suurimmille metalliegoille, että teidän levy soundaa paskalta. Miksausvaihe on levyillä työläs ja aikaa vievä, mutta masterointi tapahtuu nopeammin. Hän kuitenkin kertoo arvostavansa suuresti levyn masteroinutta Ted Jenseniä. Kokonainen levy valmistuu usein päivässä, joskin poikkeuksiakin löytyy. Finnvoxin velholla on selkeä näkemyksensä siitä, minkälaiseksi tasosota on levyjen soundin ajanut. Monet näistä eivät pystyneet vastaamaan meidän kokemukseemme, studioiden akustiikkaan sekä tilojen ja laitteiden laatuun, joten heille jäi ainoaksi kilpailuvaltiksi volyymitaso.
Monet levy-yhtiöiden tuotantopäälliköt kiikuttivatkin meille viestiä, että kilpaileva masteroija lupasi laittaa levyn aina vähän kovempaa, mitä Finnvoxista tulee. Dark Passion Playn masterointi oli laajuudessaan kuitenkin ainutlaatuisinta, missä olen ollut mukana. Mikko Karmila
pia taitoja tarvitaan lopputuloksesta on varmaan 45 prossaa tekniikkaa, 45 masteroijan taiteellista panosta ja loput kymmenen jotain säkää, sattumuksia, kummia viboja, pystyyn nousseita ihokarvoja ja kylmiä väreitä. Onnistunut lopputulos saa ihon kananlihalle ja sydämen kammiovärisemään! Näin ollen masterointi on ehdottomasti enemmän hyvää ilistä ja hyvää musaa hyvässä seurassa kuin pelkkä kylmä, tekninen suoritus, kuuluu maestron kuvailu. Meidät siis pakotettiin tasosotaan. Tosiasia on, että jos uusi levy ritisee ja on säröllä, niin sen tuotanto olisi kyllä voinut olla parempaakin! Tällöin on turha syyttää pelkästään masteroijaa. Suuret määrät musiikinharrastajia ovat ällistelleet levyn soundimaailmaa ja väittäneet albumin menneen pilalle masterointivaiheessa, kun sille on haettu liian lujaa äänimaailmaa. Viime aikoina musiikkipiireissä ympäri maailman on kirvoittanut keskustelua loudness war. Lopuksi kuitenkin joku pitkätukka sitten heittää sohvaltani kommenttia tyyliin joo toi kuulosti ihan järkevältä puheelta, mutta laitathan tän meidän levyn sit lujempaa ku mikään ikinä missään. Levy-yhtiöt, tuottajat, miksaajat ja bändit ovat aina kilpailleet siitä, kenen levyt soivat kovempaa. MONET ARVELEVAT masteroinnin olevan kylmää mittareiden ja hertzimäärien tuijottamista, mutta Jussila kertoo luottavansa myös puhtaaseen vaistoonsa. En kuitenkaan suostu ottamaan syitä yksin ammattikuntani niskoille, sillä masteroijaa painostetaan usein ankarastikin asian tiimoilta. Meillä oli kova työ selittää, miksemme kilpaile tällä asialla, mutta arvoisat ammattilaiset levy-yhtiön tuotantopäälliköt kuuluivat usein kovempaa = parempaa -porukkaan. Monien mielestä kovempaa on aina yhtä kuin parempi. Kaikki nykypäivän levyt laitetaan soimaan liian lujaa. TUOREIN LUKU loudness war -keskusteluissa kiertyy Metallican uuden Death Magnetic -levyn ympärille. Eli hukkaan heitettyä aikaa, kun yrittää pakanaa käännyttää, Jussila naurahtaa. Tarkoitan siis tuottajaa, bändin jäseniä, levy-yhtiötä ja manageria. Tähän tuotekehitykseen olemme satsanneet viime vuosina lähes kaikki voimavaramme, Jussila kertoo. Jussila ei ole perehtynyt vielä koko levyyn, eikä siten osaa ottaa asiaan sen tarkemmin kantaa. En uskoisi hänen vetäneen kompuraa omasta tahdostaan niin tiukalle, että digitaaliritinät nousevat pääosaan. Kannattaisi selvittää, mitä kaveri on aikaisemmin tehnyt ja ovatko edelliset asiakkaat olleet tyytyväisiä, Jussila neuvoo. Nykypäivänä masteroijia kannattaa myös kilpailuttaa
Yhtä aikaa.. Toisaalta taustajoukot alleviivasivat mukavasti yhtyeen tanakkaa kieli poskessa -asennetta, kun porukka heilutti väärinpäin käännettyjä ristejä ja lunttasi niistä ristien taakse kirjoitettuja sanoituksia. Vanhat kokoonpanot edustavat rockpiireissä usein uskottavuutta ja aitoutta, mutta nykymiehistö hoiti tällä kertaa homman kotiin paremmin. Energiaa, soittotaitoa ja pelisilmää bändiltä löytyy kuitenkin vaikka muille jakaa, joten menestystarinan ainekset ovat kasassa. ITSE SYNTTÄRISANKARIT olivat jakaneet settinsä kahteen osaan: ensin lavalle nousi vuosina 198991 vaikuttanut kokoonpano esittämään materiaalia legendaarisilta Ihmisiä kuolee!- ja Surman siipien havinaa -julkaisuilta, ja myöhemmin nykymiehistö otti lavan haltuunsa. Yleisö otti kuitenkin yhtyeen avosylin vastaan, ja Surmavirren sekä Nuoren eläkeläisen kaltaiset raippaukset muistuivat katsomolta vaivatta. Kuukauden Elävä
I KUVAT Eija Mäkivuoti Pyöreitä täyttävä hardcore-pioneeri Rytmihäiriö hemmotteli ystäviään juhlakonsertilla, jolla esiteltiin myös alkuaikojen kokoonpanon nykykuntoa.
TEKSTI Saku Schildt
Surmacoren kaksi vuosikymmentä
JO PARINKYMMENEN vuoden ajan Rytmihäiriö on tarinoinut kännipäissään suoritetuista surmatöistä ja delirium tremensin auvosta. Illan avasi Stam1na-basisti Kai-Pekka Kangasmäen sivuprojekti Disease of the Nation. Luttinen tosin otti varaslähdön ja harhaili ilmeisen liikuttuneessa mielentilassa lavalle jo ennen aikojaan. kunhan dokaa vitusti -biisiä esittämään. Taannoisessa Nyt-liitteen haastattelussa annettiin kuva, ettei basisti Ande olisi gambinan ystävä kuin imagosyistä, ja Ande oikoi tätä väärinkäsitystä lavalla useammankin pullon voimin. Pienen ilmakitara-shown jälkeen Luttinen loikkasi yleisöön, ja kun myöhemmin tuli hänen vuoronsa astua mikin ääreen, ei miestä tahtonut löytyä enää mistään. Paikoitellen show oli kallistua säheltämisen puolelle, kun lavalla vaelsi vaikka minkälaista puukolla sohivaa puliukkoa ja gambinahöyryistä muusikkoa. Orkesteria ei voi ainakaan syyttää liiasta ryppyotsaisuudesta, sillä veikeisiin hevosenpää- ja Darth Vader -naamareihin sonnustautunut yhtye vaikutti lavalla lähinnä huolettoman ilkikuriselta. Saarnaavan puheintron jälkeen ilmoille kajahteli Sataa Gambinaa-, Pakko tappaa ihminen- sekä maanmainion Saatana on herra -albumin Tapoit, muuta et muista -avausraidan kaltaisia biisejä, ja homma oli saman tien selvää pässinlihaa. Yhtye on toistaiseksi demoasteella, mutta tuskin on kauaa, sillä Nosturin-keikan perusteella kvartetti on murhaavassa kunnossa. Bändi katsoi myös asiakseen korjata hiljattain mediassa julkaistu misinformaatio. Gambina-pullo kiersi vinhaan jäsenten välillä, ja yleisökin innostui pittaamaan kahta kauheammin vanhan taisteluhymnin tahdissa.
HETKEN HENGÄHDYSTAUON jälkeen oli uuden Rytmihäiriön vuoro. Rytmihäiriö vuosimallia 2008 on kovassa iskussa. Basisti Ande sekä rumpali Otto joutuivatkin koetukselle, kun kaksikon piti selvitä sekä vanhan että uuden Rytmihäiriön seteistä.
14
INFERNO
Vanha kokoonpano kärsi aluksi käynnistymisvaikeuksista. Laulaja Pate heilutti vesuria parhaansa mukaan, mutta tästä huolimatta orkesteri vaikutti lämppäribändin hurmioon verrattuna vaisulta. Vaihderikkaan uran tehnyt hardcorebändi juhlisti lokakuussa taivaltaan erikoiskeikalla Helsingin Nosturissa. Spessukeikan erikoisantina kuultiin myös harvemmin esitettyjä biisejä. Vanhukset saivat välillä vetoapua myös yhtyeen nykyjäseniltä, kun kitaristi Janne ja solisti Une marssivat lavalle Mitä väliä nimestä... Lavan vierustalla odottivat vuoroaan niin
Moonsorrown mullikuoro, Impaled Nazarenen Mika Luttinen, Stam1nan Hyrde Hyyrynen kuin Siriuksen samurai -musiikkivideosta tuttu harhainen spurgukin. Kohta joku kuolee sai taustalleen Moonsorrown muodostaman viikinkiköörin, ja lopuksi soitetun Gambina OD:n aikana lavalla oli jo porukkaa vanhaa kokoonpanoa myöten. Disease of the Nationin soundia voisi kuvailla Stam1nan ja death metalin ristisiitokseksi. Lämmin ilmapiiri yllyttikin bändinkin loppukeikkaa kohden kovemmille kierroksille. Tämäkin kokoonpano sai kosolti ulkopuolista apua. Lopulta nuclear metalin sanansaattaja könysi takaisin lavalle huutamaan niitä juttuja, mitä sattui muistamaan
Kannattaa olla levylaareilla ja poimia kyseiset albumihelmet levykokoelmiin!
DEVIAN
God To The Illfated
Ruotsalaista tuoreinta metalliosaamista edustava Devian keräsi edellisellä pitkäsoitollaan loistoarviot. Tsekkaa!
LACUNA COIL
Visual Karma (Body, Mind and Soul)
TURISAS
A Finnish Summer With Turisas
FIREWIND
Live Premonition
KRISIUN
Conquerors Of Armageddon (Re-Issue)
KRISIUN
Ageless Venomous (Re-Issue)
KRISIUN
Works Of Carnage (Re-Issue)
Brasilian äärimetallikingi Krisiun on 15 vuodessa seitsemällä levyllä osoittanut olevansa yksi taidokkaimmista genren edustajista. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti, jossa aggressioon on lisätty melodisuutta ja hyvä ripaus old school -meininkiä! Kaupoissa 15.12.08!
ARCH ENEMY NEVERMORE
Tyrants Of The Rising Sun - Live In Japan The Year Of The Voyager
MOONSPELL
Lusitanian Metal
www.centurymedia.com. ZONARIA
The Cancer Empire
Ruotsin extreme-metallisensaatio Zonaria vieraili maassamme kiertueella ja julkaisi kivenkovan albumin. Nyt on toisen näytön paikka. Nyt bändin kolme levyä on remasteroitu ja ne julkaistaan uudelleen bonusbiiseillä höystettynä
Eihän imperiumia rakentaessa ehditty suihkussa ravata. Hip hip hooray!
Lontoon-kirjeenvaihtaja
Riitta Itäkylä
IHMISET OVAT USEIN ilkeää sakkia, ja varsinkin britit piruilun mestareita. Keskuslämmitys ja juokseva kraanavesi: mannereurooppalaista humpuukia. Suurkaupungissa pikkusievä ulkokuori rakoilee huvittavalla tavalla jo pelkän tilanpuutteen ansiosta. Varsinainen laatutavara täytyy osata erikseen pyytää tiskin takaa. Kannen avattua tietää, miksi. Täällä suorastaan ryvetään veressä. AXIS: . Mikä aggressiossa viehättää. Olet Suomesta! Kai sinä nyt pientä pakkasta kestät sisätiloissakin. Joka vuosi marraskuun viidentenä päivänä takapihoilla sytytetään iloiset kokot, ja Fawkes-nukke poltetaan hiillokseksi lasten heittäessä riemusta hihkuen pökköä pesään. Kyseisen
brittiläisiä lastenloruja
www.arock.
16
INFERNO. Perinteet, lapsi hyvä, perinteet. Hiljattain yhden illan aikana kilometrin säteellä soitti kymmenisen bändiä, joiden aikatauluja piti sopeuttaa väentungoksen ja lipunmyynnin sujuvuuden nimissä. Joku tulikin siihen tulokseen, että ymmärtääkseen kuolometallia ei kannata kuunnella kuolometallia, vaan lukea markiisi de Sadea. Kipinä osui kuitenkin niin sanotusti omaan nilkkaan hah hah haa ja Guy kärvennettiin elävältä. Eikä pieni katsaus historiaankaan ole pahitteeksi: Guy Fawkes -niminen miekkonen oli kai eräänlainen sadisti hänkin. Ja ojentaa kansio sitten kohteliaasti takaisin tiskin tädille. Burn him like a blazing star. Arkisen asiakaspalvelun ja hääalbumien ympäröimänä on varsin piristävää tarkastella väkivaltaisia lähikuvia vaginoista, kanoista, korkokengistä ja neuloista. Tee pitää lämpimänä, otahan kuppi kuumaa äläkä siinä värjöttele. Vastaus: alkukantainen tuhoamisvietti, tietenkin. Sadistit. Seinillä on muutama valokuva, jotka kohteliaasti viittaavat fetismiin ja sadomasokismiin. Sadismi, väkivalta, veri ja tuho niiden varaan rakentuu muutakin kuin sivistysvaltiot. Mies yritti vuonna 1605 lähettää parlamenttitalon ja kuningas Jaakko I:n taivaalliseen kuningaskuntaan ruutitynnyrin avulla. Kanssaihmisten kömmähdykset ja nolot sosiaaliset tilanteet ovat huumorin yläluokkaa, puhumattakaan kansakunnan itsepäisestä tavasta pitää kiinni perinteistään. Then well say ol Pope is dead. Kiitos ja hei hei. Erääseen pieneen valokuvaliikkeeseen Camden Townissa on pystytetty melkein huomaamaton taidenäyttely. Burn his body from his head. Parempi se kai on ottaa valokuvia viilletyistä tisseistä ja murista silpomisista kuin viiltää tissejä ja silpoa naapureita. Tässä, otahan kuppi teetä.
How hell crackle and burn, Our jolly old Guy! In the middle well throw him, No mercy well show him, The traitor must die! Burn him in a tub of tar. Portfolion kannessa lukee varoittavin kirjaimin kielletty alle 18-vuotiailta. Ja löytyihän se. Kidutusta haikealla lämmöllä muistelevat veisut oppii jokainen taaperoikäinen jo päiväkodin piirileikeissä. Kiitos kysymästä, paikallinen death metal voi vallan mainiosti. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM
Verta sataa
"All universal moral principles are idle fancies." markiisi de Sade illan tuoksinassa pari ruumiinosiin ja tankkeihin viehättynyttä pelimannia etsi totuutta pitin (lue: pintin) pohjalta
Tuorejuustolla saadaan oiva soundi jo muutenkin maistuvaan keittoruokaan, ja vaihtelemalla makua saadaan runsaasti eri variaatioita kyllästymisen välttämiseksi. Ja ei aikaakaan, kun tekee mieli uudestaan lohikeittoa. Tämän keiton yksinkertaisesta täydellisyydestä Gordon F-Word Ramsaykin olisi ylpeä. Perkaaminen sujuu kummassakin tapauksessa yhtä hyvin ja siististi.
1 Pilko perunat ja lisää ne kiehuvaan veteen. Jälkiruokavaiheeseen tultaessa voi palata takaisin syklin alkuun ja nauttia lisää alkusnapseja. Onneksi urbanisoituneille nykyihmisille löytyy hyviä kala-apajia jopa lähikauppojen tuoretiskeiltä tai paremman puutteessa pakaste-altaasta. Kokemattomien on hyvä aloittaa vaikkapa varsin miedosta ruohosipulin makuisesta. Lisää pussivihannekset, porkkana, sipulit, laakerinlehdet ja liemikuutiot. 2 Lisää muutaman minuutin kuluttua kerma, tuorejuusto, suola, pippurit, tilli ja ruokalusikallinen oikeaa voita. Ensihätään kannattaa nauttia alkusnapsi, mieluiten erästä läpinäkyvää juomaa jääkylmänä. Ruokajuomaksi valkoviiniä. Megan tuomio: Jälleen kerran turvaudutaan kokkailussa erittäin maittaviin perusarvoihin, joista nykyään turhan monet ovat vieraantuneet. Heavy cooking club
Tarpeet
i taimenta, 400 g lohta ta rvestä n suoraan jä mieluite 11.5 l vettä sta perunaa 8 keskikokoi ia ittovihanneks pussillinen ke 1 porkkana 2 sipulia suolaa 10 pippuria maa 2 dl ruokaker tuorejuustoa linen voita ruokalusikal hteä 2 laakerinle uutiota 2 kalaliemik erokastiketta 100% -haban 2 tippaa Pain tilliä
Makaaberi Lohisoppa
Tee näin:
S.M. Keiton kanssa tulee syödä ruisleipää. Periaatteessa soppaan voi uittaa lähes mitä tahansa kalaa, ja vaikka lohta tai taimenta arvostetaankin yleensä eniten, ei haukea tai ahventa pidä suinkaan halveksua, mateesta puhumattakaan. Syksyyn sopii hyvin kesäruokanakin maistuva lohikeitto, joka on helppo valmistaa isommallekin porukalle. Keiton maussa ovat läsnä luonnon raikkaat aromit. NekroC usein saalista väijyessään. Keitä kunnes lohi ja perunat ovat kypsiä. S.M. Halutessaan liemen voi valmistaa myös kalanperkeistä. 3 Lisää loppusilaukseksi pari tippaa Pain 100% -habanerokastiketta. Lisää 15 minuutin kuluttua kuutioitu lohi. Kermainen ja nestemäinen liemi hellii edellisillan juhlien ruoppaamia sisuskaluja. Sopathan eivät yleisesti ottaen pidä nälkää pitkään, joten samalla vaivalla kannattaa kokata isompi kattilallinen.
Miika mega Kuusinen
tutkiva kulinaristi
18
INFERNO. Kalasoppa ja ruisleipä ovat lyömätön kombinaatio, etenkin jos saalis on vielä itse pyydetty ja nälkä ulkoiluretken jäljiltä hirmuinen. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. NekroC:n KOKATESSA SOI:
Macabre Gloom (1989) Albert Kala, Fritz Haarmann ja kumppanit featuroimassa oikeasti makaaberin kuuloisella äänitteellä.
Kalaruokaa vai kalanruokaa, tätä kysymystä pohtii De Liriums Orderin kitaristi S.M. NekroC:n oma luonnehdinta: Jalokala ui soppakattilaan. Napakka habanerokastike antaa lisäpotkua kaipaaville lopullisen nykäisyn makuhermoille, eikä hyppysellinen sitruunapippuriakaan pahaa tee
Ensinnäkin, jotkut maailman parhaista studioista sijaitsevat Kaliforniassa. Sanotaan, että Rooma paloi ja hän katseli, ja minusta tuntuu että juuri nyt maailma palaa ja me katselemme. Se on synkkä, pahaenteinen ajatus. Näin olen toiminut aina Dark Medieval Timesin (1993) ajoista lähtien. Nerohan tarkoittaa Italiaksi mustaa. Totta kai bändinä myös haluaa saada mahdollisimman paljon aikaa levyn tekemiseen, ja kun dollari on
20. Ja Rooma oli kuitenkin oman aikan-
sa vahvin sivilisaatio. TEKSTI Tapio Ahola
I
KUVAT Bonnier Amigo
I
www.satyricon.no
Satyriconin johtohahmo Sigurd Satyr Wongraven tunnetaan metallipiireissä ehdottomana miehenä, joka ei pyrikään miellyttämään kaikkia. Uskon että me elämme Neron aikaa juuri nyt. Hiukan yllättäen lättyä ei kuitenkaan taltioitu Pohjolan kylmyydessä vaan Van Nyusissa, Kaliforniassa. Homma on jo käynnissä. Se keisari, joka hyvin pitkälle johti Rooman valtakunnan tuhoonsa. En usko, että tapahtuu mitään yhtä dramaattista juttua, joka muuttaisi kaiken. Yllättyykö joku, kun kerron, että keisari Neron nimen numeraalinen arvo on 666?
Black metalia Kaliforniassa
The Age of Nero on siis juuriaan myöten musta levy. Keisari Nero oli antiikin ajan kiehtovimpia persoonia, josta liikkuu paljon ristiriitaisia kertomuksia. Satyrkin myöntää olevansa epätietoinen sen suhteen, mitä tulevaisuudessa tulee oikeINFERNO
astaan tapahtumaan. Amerikassa on myös monia todella hyviä ääniteknikkoja. Tukholmasta soittava Satyriconin keulahahmo Satyr kertoo, että The Age of Nero on edeltäjäänsä Now, Diabolicalia (2006) enemmän kiinni tässä päivässä. Saattaahan sitä toki syttyä vaikkapa kolmas maailmansota. Satyr ei todellakaan ole ensimmäinen muusikko, joka näkee aikamme mustana ja povaa pikaista tuomiopäivää, mutta eipä kukaan odota Satyriconin levyllä lauluja päivänpaisteesta kuulevansakaan. Äänityspaikkana toimi Sound City -studio, jota Metallicakin käytti Death Magnetic -kiekkonsa äänittämiseen. Laskemalla yhteen nimen eri kirjainten lukuarvo saadaan nimen numeraalinen arvo. Alkaa olla jo liian myöhäistä istua alas ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Ihmiskunta on joka tapauksessa mennyt liian pitkälle. Olen jo pitkään ajatellut, että elämme lopun alkua ja lähestymme tuomiopäivää. Mutta en minä oikeastaan etsimällä etsi nimiä levyille, ajattelen vain levyä ja kappaleita alitajunnassani, ja se nimi lopulta putkahtaa esiin jostain. Hän kiinnostaa minua hahmona. Tulevien vuosien aikana asiat vain menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Ajattele nyt, mitä näemme ympärillämme koko ajan: sotaa, luonnonkatastrofeja, uskontojen välisiä yhteenottoja, kulttuurien välisiä yhteenottoja. Siihen oli monta syytä. Kuten asiaan kuuluu, synkkiä ovat olleet kappaleiden aiheetkin. Vaikka Age of Nero jatkaa Now, Diabolicalin yksinkertaista ja riisuttua linjaa sovituksissa ja soundimaailmassa, avauduttuaan se pitää otteessaan tehokkaasti. Elämme pimeää aikaa. Heprealaisessa numerologiassa jokaista kirjainta vastaa jokin luku. Albumi vaatii enemmän kuuntelua auetakseen kuin edeltäjänsä. The Age of Nero onkin jokseenkin ilmeisistä teemoistaan huolimatta vakuuttava levy. Hänhän oli Rooman viimeinen keisari. Levyn nimen voi tulkita viittaavan myös antiikin Rooman keisariin. Siinä missä Now, Diabolicalilla käsiteltiin salaseurojen kaltaisia, vuosisatoja vanhoja teemoja, pohjautuu The Age of Nero vahvasti tämänhetkiseen maailmantilanteeseen ja Satyrin omaan maailmankuvaan. Tuoreella The Age of Nero -albumilla Satyr liittyy tuomiopäivän profeettojen alati kasvavaan joukkoon.
S
atyricon on saanut 1990-luvun alkupuolelta lähtien käynnissä olleella urallaan aikaiseksi seitsemän albumillista synkkää ja rujoa musiikkia