ELÄMÄ ON RASKASTA. 6/2020 I HINTA 9,90 € ENSIFERUM ORANGE GOBLIN ALESTORM SHARON DEN ADEL ENTOMBED-DEBYYTTI 30 VUOTTA
MUSIC IS OUR PASSION Inferno.indd 1 Inferno.indd 1 08.06.2020 10:05:52 08.06.2020 10:05:52
MUSIC IS OUR PASSION Inferno.indd 1 Inferno.indd 1 08.06.2020 10:05:52 08.06.2020 10:05:52
KANSAS, WHO HAVE SOLD 30 MILLION RECORDS WORLDWIDE, RETURN WITH THEIR 16 TH STUDIO ALBUM. HEAVY METAL-N’-ROLL DARK MADCAP VISIONARIES ARE BACK WITH A BOLD MANIFESTO CALLED “HUNTER GATHERER”! Ready-made anthems for the modern age, each struggling for a collective meaning amidst the savagery of technology. Corey Taylor (SLIPKNOT) on track “Colossus”. The band will bring their “Point of Know Return” anniversary shows to Europe in October & November 2020! THE ABSENCE OF PRESENCE OUT 26.06.2020 OUT 24.07.2020 HUNTER GATHERER · OUT 07.08.2020 www. Feat. CENTURYMEDIA .com Neal Morse, Mike Portnoy and Randy George return with the third instalment of their Cover To Cover series. Corey Taylor (SLIPKNOT) on track “Colossus”. Feat. CENTURYMEDIA .com. Classic tracks from the likes of Jethro Tull, King Crimson, David Bowie, Lenny Kravitz, Gerry Rafferty & more... KANSAS, WHO HAVE SOLD 30 MILLION RECORDS WORLDWIDE, RETURN WITH THEIR 16 TH STUDIO ALBUM. HEAVY METAL-N’-ROLL DARK MADCAP VISIONARIES ARE BACK WITH A BOLD MANIFESTO CALLED “HUNTER GATHERER”! Ready-made anthems for the modern age, each struggling for a collective meaning amidst the savagery of technology. Neal Morse, Mike Portnoy and Randy George return with the third instalment of their Cover To Cover series. The band will bring their “Point of Know Return” anniversary shows to Europe in October & November 2020! THE ABSENCE OF PRESENCE OUT 26.06.2020 OUT 24.07.2020 HUNTER GATHERER · OUT 07.08.2020 www. INSIDEOUTMUSIC .com www. INSIDEOUTMUSIC .com www. Classic tracks from the likes of Jethro Tull, King Crimson, David Bowie, Lenny Kravitz, Gerry Rafferty & more..
The band will bring their “Point of Know Return” anniversary shows to Europe in October & November 2020! THE ABSENCE OF PRESENCE OUT 26.06.2020 OUT 24.07.2020 HUNTER GATHERER · OUT 07.08.2020 www. CENTURYMEDIA .com. Corey Taylor (SLIPKNOT) on track “Colossus”. Feat. SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Ne rve Saw , Ha il Sp irit No ir, Ba lan ce Bre ach , Co nvo cat ion , Re -Ar me d 014 Ko lum ni ja ska ba 015 He avy Co ok ing Clu b 016 En tom be d – Lef t Ha nd Pa th 30 vu ott a 02 4 En sif eru m 03 3 Ale sto rm 03 6 Ha il Co nju rer 03 8 Lam b of Go d 04 6 Pö lky llä : Wi thi n Tem pta tio n -la ula ja Sh aro n de n Ad el 05 Sa lam yh kä : Blo od Re vo lt Ind oc trin e (20 10) 05 3 Arv iot , pä äo sas sa En sife rum 06 8 De mo t, pä äo sas sa Tim e Pri me r 07 Va nh a liit to: Or an ge Go blin , ha ast att elu ssa Be n Wa rd 074 Ku ud es pii ri 038 024 016 036 03 3 TR AV IS SH IN N TI M O IS O AH O EL LIO T VE R N O N VE SA R AN TA Neal Morse, Mike Portnoy and Randy George return with the third instalment of their Cover To Cover series. INSIDEOUTMUSIC .com www. HEAVY METAL-N’-ROLL DARK MADCAP VISIONARIES ARE BACK WITH A BOLD MANIFESTO CALLED “HUNTER GATHERER”! Ready-made anthems for the modern age, each struggling for a collective meaning amidst the savagery of technology. Classic tracks from the likes of Jethro Tull, King Crimson, David Bowie, Lenny Kravitz, Gerry Rafferty & more... KANSAS, WHO HAVE SOLD 30 MILLION RECORDS WORLDWIDE, RETURN WITH THEIR 16 TH STUDIO ALBUM
Edullisen säröpedaalin eli ”särkijän” alkuperäisenä missiona oli saattaa kovien hevimiesten käyttämän Marshallin nuppi-kaappiyhdistelmän jykevä soundi tyhjätaskuisten kitaranrämpyttäjien ulottuville. Valmistus kuitenkin jatkui Japanissa 1980-luvun loppupuoliskolle, minkä jälkeen pedaalia alettiin kasata Taiwanissa (monet asiantuntijat pitävät japanilaisversiota sinä ainoana oikeana). Sittemmin siitä on tullut alan soittajien piirissä himoittu vempele, josta huudetaan nettihuutokaupoissa pariakin sataa dollaria. Avain ”Enskan” ja sen ensialbumin Left Hand Pathin raisuun kitarasoundiin oli siinä, että HM-2:n kaikki säätimet kierrettiin ääriasentoon. 7. Niin tai näin, neljän oranssin nappulan kääntämisellä kaakkoon oli koko musiikkityyli huomioiden valtaisa vaikutus, eikä ”ruotsalaista moottorisahaa” päässyt pian pakoon mitenkään. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Mikäpä sopisikaan kyseiseen musiikkityyliin tai myöhemmän myytin syntymiseen paremmin. Aikaa jona tuotiin markkinoille klassikko nimeltä Boss HM-2. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Travis Shinn KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 20. Artikkeli 30-vuotiaan Left Hand Pathin synnystä sivulla 16. POMO MERCYFUL FATE Mercyful Fate CONVOCATION Ashes Coalesce (ilm. Tehtävässä epäonnistuttiin pahanlaisesti, eikä laitteen menekki ollut kummoinen. Tekniikaltaan ja avuiltaan monin tavoin vajavaiseksi jääneen boksin todellinen olemus alkoi paljastua Tukholmassa 1990-luvun kolkutellessa, kun paikallinen Entombed-yhtye viritteli perin kuolettavaksi lopulta osoittautunutta äänimaailmaansa – tyhjin taskuin, kuinkas muuten. Ei hassummin epäonnistuneelta kojepahaselta. Eikä HM-2:n valta muuten ole rajoittunut pelkästään kuolometallimarkkinoille: esimerkiksi legendaarinen kenkiintuijottelubändi My Bloody Valentine on polkenut aimo osan ihanasti kirskuvasta säröstään samaisesta laitteesta. vuosikerta Numero 181 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Kaukoitään tieto uuden soundin synnystä ei ilmeisesti ehtinyt kantautua tai sitten siihen ei reagoitu, sillä HM-2:n valmistus lopetettiin vuonna 1991. 3.7.) ENTOMBED Left Hand Path TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT DRACONIAN Sovran NEIL YOUNG & CRAZY HORSE Psychedelic Pill LAMB OF GOD Lamb of God NUMEROYHDISTELMÄ 1983 tuo minulle ensimmäisenä mieleen ajankohdan, jona KISS riisui maskinsa, mutta monelle hard rockia rajumpaa mekkalaa soittaneelle se tarkoittaa epäpyhän kitarasärön alkupistettä
Tuntemattoman pelko, epätoivo ja luovuttaminen on kolmas, ja neljäntenä tulee seesteinen hyväksyntä. – Koen genren antavan itselleni enemmän liikkumavaraa. Convocation ei ole pitänyt itsestään liian kovaa meteliä. En ole kovin puristinen genrepoliisi, mutta koen monien muiden tyylisuuntien perusteiden olevan itsellenikin ”liian kiveenhakattuja”. – Sekä kuolevan että hänen läheisensä valtaava melankolia on yksi kappaleista. Onko kyseessä fiktio vai tosielämän tapahtumat. – Scars Across kertoi riippuvuuden eri muodoista. Musiikkinne on helpointa luokitella funeral doomiksi. Vaikka levy on musiikillisesti monimuotoisempi, se on temaattisesti koherentimpi, instrumenteista vastaava Lauri Laaksonen avaa. – Osittain kyllä, Laaksonen pähkäilee. Suruprosessin neljä vaihetta E . K E R Ä N E N 8. Mikä voisi olla sen synkempää. – Levy käy myös musiikillisesti läpi kuoleman eri puolia ja lieveilmiöitä. Vastustaminen, viha ja kaaos on toinen. Välillä olen pääosassa ja välillä sivustaseuraaja, Neuman paljastaa. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN MINKÄLAISENA näette uuden Ashes Coalesce -levynne kahden vuoden takaiseen Scars Across -debyyttiinne verrattuna. Dark Buddha Risingista ja Desolate Shrinesta tuttujen miesten Convocation jatkaa kotimaisten funeral doom -osaajien vahvaa perinnettä. Doom taas ei näytellyt minulle silloin niin suurta roolia, joten se ei ole niin tiettyihin aikakausiin tai soundeihin kiinnittynyttä. Se ei ole laadun tai vision tae, Laaksonen jatkaa. Levy on sävelletty aikana, jona jouduin käymään teemaa läpi pitkään ja hartaasti. Onko kyseessä pelkkä sivuprojekti muiden yhtyeiden seassa. Neuman päättää. Oma musiikinkuunteluni perustuu hyvin pitkälti suosituksiin ihmisiltä, joiden musiikkimakua tunnen, joten toivon ehkä naiivistikin, että Convocation löytäisi yleisönsä samalla tavalla, orgaanisesti eikä tuputtamalla. Tosielämän jälkiä. Samaa genreä edustavan Profetusin Anssi Mäkinen sanoi taannoin tekemässämme haastattelussa, että vaikka funeral doomin ”ulkomuoto on marginaalinen, itsetarkoituksellisen synkkä ja kalsea, se on toisaalta ainoita metallimusiikin yhä kehittyviä alalajeja.” Pystyttekö allekirjoittamaan tämän. Oletteko synkkiä ihmisiä, vai miksi soitatte juuri tällaista musiikkia. Minkälaisia tarinoita kerrotte kappaleissanne. Kuuntelijana en haikaile esimerkiksi death tai black metaliin suuria innovaatioita ja rajojen rikkomista, mutta monille tilanne voi olla päinvastainen. Kun musiikin ulkopuolinen meteli syntyy kuuntelijoista eikä bändistä itsestään, orkesteri tekee jotain oikein, laulaja Marko Neuman määrittelee. Tämä ehkä sallii enemmän vapauksia. – Jos debyytti oli pitkän ajan kypsyttelyn, yrityksen ja erehdyksen lopputulema, Ashes on vapautuneempi – ainakin siinä mielessä, että tietynlaista etsikkoaikaa ei tarvinnut käydä läpi enää uudelleen. – Elin nuoruuteni blackin ja deathin parissa, joten oma totuuteni näiden tyylisuuntien suhteen on naulattu sinne teini-ikäni paikkeille. – Convocation ei ole sivuprojekti, vaan kyseessä on yhtye. Ashes Coalesce taas kertoo kuoleman eri muodoista. – Nykyaikana kuka tahansa voi pitää kovaa ääntä vaikka kuinka monin keinoin, huutelemalla jatkuvasti somessa, maksetulla mainonnalla ja niin edelleen. Omalla tavallaan albumia voisikin luonnehtia versioksi Kübler-Rossin mallista, vaikka viiden vaiheen sijaan kappaleita on neljä, Laaksonen vastaa. – Olemme ihmisiä. – Sillä saisi varmasti näkyvyyttä, mutta itselleni tuollainen tuottaa välittömän vastareaktion
Rehellisesti sanoen muutos ei vaikuttanut biisinkirjoitukseen oikeastaan mitenkään, joskin se lisäsi hieman uusia mausteita. Sanoisin, että musiikkimme on retrofuturistista progemetallia, jossa on paljon psykedeliaa. Mitä tämä tarkoittaa. Olemme olleet aina kokeilullisia, mutta tällä kertaa mukana oli enemmän hulluja tiedemiehiä kuin aiemmin. – Sanoisin, että se on ennemmin kunnianhimoinen kuin kypsä. Suruprosessin neljä vaihetta METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ UUSI Eden in Reverse kuulostaa tähän saakka kypsimmältä teokseltanne. Minusta tämä on vahvin levymme, ja se ansaitsee kunnon promootion. Sacral Rage ja Thy Darkened Shade tulevat mieleen ensimmäisinä. Kuinka kuvailisit sitä itse. Omaa linjaansa vetänyt kreikkalaisbändi Hail Spirit Noir hyppää uusimmallaan vuosikymmenen verran eteenpäin. Kaltaistanne bändiä ei löydy toista. Onko se sitä, mihin evoluutio väistämättä johtaa. Progemetallin hullut tiedemiehet V A G G E LI S N E O FO T IS T O S 9. – Vaikutteemme ovat vaihtelevia. Tämä niin sanottu paratiisimme on kääntymässä nopeasti kohtuuttomaksi dystopiaksi... – Olemme erottuneet joukosta alusta alkaen, joskaan se ei ole koskaan ollut tarkoitus. – Vaihdoimme myös levy-yhtiötä Agonialle, joka oli suunnitellut meille keikkoja ja kiertueita tälle vuodelle, mutta ne tuskin toteutuvat. – Paikallisilta artisteilta on ilmestynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana uniikkeja albumeja monessa eri genressä. Ihminen myös halveksui kaikkia muita, jotka saavuttivat sen suuruuden. Kerrotte kirjoittaneenne Eedenin puutarhan tarinan uusiksi. Onko teillä ollut hankaluuksia löytää paikkanne Kreikan metalliskenessä. Meillä kaikilla on pakkomielle Mános Chatzidákisiin, Harisilla [koskettimet] enemmän kuin meillä muilla, ja minä olen aivan hulluna Danny Elfmaniin, mutta bändit kuten Dødheimsgard, Abigor, King Crimson, Popol Vuh, Can ja Tangerine Dream tulevat inspiroimaan meitä aina. Foivos toi puolestaan tarvittavaa svengiä. – Tarinan päähenkilöllä, ihmisellä, oli paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. – Eedeniä käytetään usein symbolina utopialle – tai näin ainakin teologiset satukirjat meille kertovat. – Foivos [rummut], Cons [laulu] ja Sakis [koskettimet] lupasivat auttaa meitä edellisen levyn livekeikoilla, ja kun ne olivat ohi, oli selvää, että tulemme tekemään musiikkia yhdessä. Musiikkianne on hankala määritellä. Toimme musiikkiimme 1980-lukulaista henkeä, mutta emme hylänneet täysin 1970-luvun tunnelmia, ja näin tämä retrofuturistinen soundi syntyi. Mutta vaikka Kreikan skene tunnetaan Necromantian, Varathronin, Rotting Christin ja Septicfleshin kaltaisista yhtyeistä ja niiden black metal -soundista, meidän ei ole ollut vaikea saada keikkoja. Itse asiassa vihaan sanaa kypsä – siitä tulee mielikuva vanhoista miehistä istumassa tuoleissaan omiin saavutuksiinsa tyytyväisinä, samalla kun elämä lipuu ohitse, kitaristi Theoharis Liratzakis nauraa. Kuinka se on vaikuttanut uuteen musiikkiin. – Consin ääni on tietysti tärkeä osa soundiamme. Aivan kuten pääasiallinen säveltäjämme Haris, myös Sakis on audionörtti, ja he ovat käyttäneet järjettömästi aikaa Moogiensa ja CS-80syntikoidensa parissa löytäkseen outoja ääniä, jotka sopisivat uuden albumin sisältöön. Hänen suurin pulmansa oli halu saavuttaa suuruus, jota hän samaan aikaan pelkäsi kuollakseen. – Albumin teko otti paljon aikaa. – Eden in Reversellä on vaikutteita Jean Michel Jarrelta ja John Carpenterin painajaismaisista soundtrackeistä... ja ehkä myös Kraftwerkiltä. Hän toi levylle tiettyä aavemaisuuta ja esitteli paljon uusia ideoita laulusovitusten suhteen. Yritimme miettiä, mitä Darwin ajattelisi, jos näkisi nykyisen maailman. Mitä ajattelette siitä itse. Jäsenistönne on kasvanut kolmella miehellä sitten Mayhem in Bluen (2016)
– Siinä kuuluvat niellyt kilometrit sekä rohkea ja ennakkoluuloton tapamme tehdä musiikkia biisien ehdoilla. – Säveltämisen ja tuottamisen osalta bändissämme vallitsee siinä suhteessa hyvä tasapaino, että osa meistä on todella perfektionisteja ja osa hieman vähemmän, Halonen palaa ääneen. Minkälaista potkua se toi urallenne. Hommat osoittautuivat huomattavasti aiempaa helpommiksi, kun minusta ja Allusta muodostui hyvä tutkapari. – Sävellysten valmiiksi saattamisessa vallitsee hyvä yhteisymmärrys. Mitä haluatte tuoda kotimaiselle metallikentälle. Minkälaisista lähtökohdista perustitte bändin. – Saimme voitosta ja Tuska-esiintymisestä potkua myös levyn tekemiseen. – Omaa avarakatseista näkemystämme metallimusiikista, Paasonen toteaa. – Kävi ilmi, että Aleksi oli ollut toisessa yhtyeessään samankaltaisessa asemassa kuin minä ja kantanut pääasiallisen vastuun bänditoiminnan kasvattamisesta ja etenemisestä. Työstämme biisit lähes lopulliseen muotoonsa koko porukan voimin, usein Terhon säveltämien teemojen tai niistä syntyneiden laajempien ideakokonaisuuksien pohjalta. Teimme esikoisjulkaisumme [Incarceration-ep, 2015], jonka valmistuttua ajattelimme, että bändi ansaitsee ennen ep:n julkaisua uuden alun uuden nimen alla. Uskomme, että kappaleen syvin henki ja tunnelma on pystyttävä vangitsemaan talteen melko lyhyessä ajassa. Meillä oli tunne siitä, että nyt on meidän aikamme. Suomalaisen Balance Breachin ensimmäisellä levyllä soi vakuuttavan kuuloinen moderni metalli, joka kestää kansainvälisen vertailun. – Balance Breachin esiaste muodostui vuotta myöhemmin Sakun [Heimonen, kitara] ja Jonin [Härkönen, basso] liityttyä mukaan. Levyllä on niin musiikillisesti kuin sanoitustenkin osalta vahva päiväkirjamainen draaman kaari, joka kuljettaa kuulijan läpi eri mielentilojen ja koko tunteiden kirjon. Albuminne on genressään valmiin kuuloista tavaraa. Voititte viime vuonna Tuskan bändikilpailun. Edustatte suomalaisessa metalliskenessä niin sanottua uutta koulukuntaa. Tällä eri nimellä ja laulajalla toimineella kokoonpanolla soitettiin vuoteen 2014 asti, jolloin Mikkelin musiikkipiireistä meille jo ennestään tuttu Aleksi [Paasonen, laulu] liittyi yhtyeeseen edellisen solistin siirryttyä sivuun. Kuinka perfektionisteina pidätte itseänne. Jokaisessa kappaleessa on käytetty sen vaatimia elementtejä, jotta saavuttaisimme kokonaisuuden, joka esittelee näkemyksemme parhaasta mahdollisesta musiikista 2020-luvulla. Livebändinä haluamme tarjota yleisölle enemmän välitöntä energiaa ja vuorovaikutusta sen sijaan, että pyrkisimme näyttämään mahdollisimman coolilta tai rockuskottavalta. – Tuska-torstain voitto toi uskottavuutta metallikentällä, jossa massasta erottautuminen ja esille pääsy voi olla tänä päivänä todella haastavaa. – Minä ja Terho [Korhonen, kitara] aloimme soittaa yhdessä jo ala-asteikäisinä eli noin 15 vuotta sitten, rumpali Antti Halonen muistelee. Minkälainen levy Dead End Diaries mielestänne on. 2020-luvun metallibändi SYTYKKEITÄ JU H A V IH A V A IN E N 10. BALANCE Breach on ollut kasassa nyt viisi vuotta. Syntyi Balance Breach. – Tunnetila tai tarina pyritään kanavoimaan musiikin välityksellä kuulijalle mahdollisimman voimakkaana, keinoja kaihtamatta. – Äärimmäisen monipuolinen, laulaja Paasonen vastaa. Se toi myös itsevarmuutta ja ikään kuin todisteen siitä, että teemme asioita oikein ja se tekee ihmisiin vaikutuksen, Halonen sanoo
Peril-debyyttinne paukuttaa mukavasti black/punk/death-hengessä. Lisäksi joukkoon on sotkettu vähän perusmausteita eli suolaa, valkosipulia ja mustapippuria, siis Sepulturaa, Celtic Frostia ja Darkthronea. Jos Nerve Saw pystyy muistuttamaan ihmisiä tästä, olen tyytyväinen. – Eräällä taannoisella työkaverilla oli tapana kutsua vähemmän miellyttäviä ihmisiä hermosahoiksi. Myös sosiaalisen median lieveilmiöt kuten egokeskeisyys ja ”ne, en minä” -ajattelu saavat osansa. Monet ilmiöt, joiden luultiin jo eläneen aikansa, ovat nostamassa jälleen päätään. ”Sekin tyyppi on semmoinen hermosaha...” Ilmaisu oli siinä määrin hauska, että se jäi mieleen, basisti-laulaja Markus Makkonen avaa. – The Red Line -kappale nostaa hattua etulinjassa oleville, sodasta riippumatta. Lemmyn vastaus oli Ripsaw. – Perilille tarttui aika paljon kritiikkiä laumamentaliteettia kohtaan. Jokainen muusikko vaikutti levyn lopputulokseen, ja sanoisin, että kaikki nämä elementit kuuluvat musiikissamme. – Kun olin perustamassa tätä bändiä vuoden 2010 paikkeilla, muistin erään Motörhead-haastiksen, jossa Lemmyltä kysyttiin, minkä nimen hän antaisi bändilleen tänä päivänä. Apu bändin nimeämiseen löytyi työkaverin hokemasta. Hyvä lyriikka saa kuulijan ajattelemaan, mikä on oikeastaan kaiken taiteen perimmäinen tarkoitus... Useita eri äärimusiikkisuuntauksia yhdistelevä Nerve Saw on saanut aikaiseksi yhden kuluvan vuoden vakuuttavimmista härmäläisistä metallilevyistä. Mistä ajatus nimeen lähti. Onko sanoituksilla jokin pointti vai ovatko ne vain ”pakollinen paha”. He kantavat monesti seuraukset, eivät niinkään henkilöt, jotka sotatilan varsinaisesti aiheuttivat. Pikainen googletus kertoi, että nimeä oli käytetty useammankin kerran, valitettavasti. Tästä turhautuneena kirjoitin aiheesta vähän levyllekin. – Se on jonkinlaista crossoveria death metalin ja punkin välimaastossa. – Taustalta löytyy omia lapsuuden suosikkeja vanhan death metalin ja suomipunkin saralta. Millaisista elementeistä levy on omasta mielestäsi kasattu. Saada ihmiset käyttämään päätään hieman enemmän kuin he normaalisti tekisivät. – Suomalainen musiikki on perinteisesti ollut omintakeista, ei niinkään geneerisiä genrerajoja kumartelevaa: Waltari, ...and Oceans, YUP, Motelli Skronkle ja moni muu. Saarnastelua pitää aina välttää, mutta jos saa edes yhden lyriikat lukeneen miettimään asioita, tavoite on saavutettu. Minusta juuri tämäntyyppistä musaa ei ole juuri tehty, ja jos onkin, painotukset ovat olleet vähän toisenlaiset kuin olisin itse halunnut. – Sanoituksilla pitäisi aina olla pointti! Muutoin ne voisi jättää kokonaan pois. Netissä näkee turhauttavan paljon polarisoitunutta inttämistä vailla oikeaa keskustelua ja yritystä ymmärtää kokonaisuuksia. 2020-luvun metallibändi METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ NERVE Saw on aika tyly otsikko bändille. Mitä annettavaa Nerve Saw’lla on Suomen metalliskenelle. Laumamentaliteettia vastaan 11. The Wolves of the 80’s -biisi puolestaan vertailee lapsuutta kylmän sodan maailmassa ja nykypäivänä. Myös kaikilla kotimaisilla death metal -bändeillä oli alussa oma identiteetti. – Kitaristi Heikki [Matero] on kova Raised Fist -fani, kun taas rumpali Mike [Dorrian] tykkää jenkkiläisestä death metalista ja thrashistä, sekä tietty Suicidal Tendenciesistä
– Ignisin myötä otettiin selkeä askel eteenpäin ja lisättiin musiikkiin uusia elementtejä kuten puhtaita lauluja ja sinfonisuutta. Ainakin keikkoja ja kiertueita on jo kaavailtu, ja kenties joku minijulkaisu tai vastaava tulee juhlan kunniaksi, Juhana paljastaa. – Oikeastaan isoimpia hidasteita oli, mitä kautta uutta materiaalia pukataan pihalle, ja millaisella diilillä. Oliko tälle jokin erityinen tarkoitus. SYTYKKEITÄ SI M O K U O SM A N E N EDELLISESTÄ levystänne on lähes neljä vuotta, mikä tuntuu varsin pitkältä ajalta. Positiivisen kautta 12. – Meiltähän peruuntui tai siirtyi pandemian myötä seitsemän keikkaa, jotka oli buukattu julkaisuajankohdan paikkeille, ja ne olisivat toimineet hyvänä promona lätylle. Kiekon teko oli helpompaa kuin minkään aiemman, ja sitä valmisteltiin tarkoituksella rauhassa, jotta saataisiin tiskiin mahdollisimman valmis tuotos. Tällä kertaa musiikki on kuitenkin totuttua mahtipontisempaa ja positiivissävytteisempää. Onko teillä aikeita kiinnittää kokoonpanoonne vakituinen kosketinsoittaja. Kehitys tuppaa usein tapahtumaan ikävien asioiden kautta, ja ikävissä asioissa rypeminen on vain raskasta ja masentavaa touhua. Luulen, että jatkossakin veivataan melodiapainotteisesti, koska se tuntuu tällä hetkellä luontaiselta suunnalta. – Asioiden katseleminen eri vinkkelistä aiempiin dystopiankatkuisiin sanoituksiin verrattuna oli oikeastaan tämän levyn juttu ja pysyy varmaan jatkossakin suuntaviittana sanoituksille ja teemoille, Jouni kertoo. – Maailma on niin hullunkurinen, kun informaatiotulva vyöryy päälle joka tuutista, ja oli pirun virkistävää tutkailla sitä tästä vinkkelistä ja huomata, miten moni asia on oikeasti menossa parempaan suuntaan. – Uuden levyn teko oli todella mielenkiintoista aikaa, koska kokoonpano muuttui vuosina 2017–18 kitaristien osalta kahdesti, basisti-taustalaulaja Juhana Heinonen muistelee. Meillä oli sopimus katkolla ja muutenkin vähän etsittiin omaa soundia uudelleen. Ignis Aeternumin sanoituksista löytyy positiivinen pohjavire. – Samin kiipparihommat tuovat kappaleisiin paljon eloa, ja myös henkilökemiat natsaavat todella hyvin. – Kosketinsoittajan – ja varsinkin Samin – kiinnittäminen on käynyt mielessä muutamaankin otteeseen, mutta meidän on helpompi toimia viisikkona kuin kuusikkona, Juhana sanoo. Re-Armed täyttää ensi vuonna 20. Oliko uuden albumin valmistuminen aiempia hankalampaa. – Ignis Aeternum syntyi todella kivuttomasti, jahka pohjapalikat olivat aluksi asettuneet paikoilleen, solisti Jouni Matilainen aloittaa. Uusi suunta tuntui myös vanhoille jäsenille hyvältä, joten päädyttiin sitten pyöräyttämään pitkäsoitto sellaista. – Kuten Juhana mainitsi, kitaristiosastomme muuttui pari vuotta sitten, minkä myötä lähdettiin kokeilemaan melodisempaa tyyliä Built to Last -sinkulla ja lisättiin myös sinfoniamattoa rankemmalla kädellä. Neljännen albuminsa tehnyt Re-Armed edustaa tuttua suomalaista melodeathlaatua. Omasta mielestäni olisi tylsää toistaa itseään julkaisusta toiseen, eikä musiikin tekeminen saa olla itseään rajoittavaa puuhaa. Oletteko ajatelleet pitää juhlat. Ehkä aika näyttää, ja onhan Samin kanssa tehty jokunen keikkakin. Korvat höröllä kuulostellaan tässä nyt tilannetta, ja heti kun tilanne sallii, ollaan kyllä valmiita lähtemään tien päälle. Halusitteko tuoda vastapainoa metallissa usein esiintyvälle negatiivisuudelle. Melodisuus on uusissa biiseissänne pinnalla aiempaa vahvemmin. – Sille oli tarkoituksensa, kitaristi Allan Välimaa myöntää. Sami Tiittasen koskettimilla on albumilla iso rooli. – Eiköhän me jotain keksitä
Ymmärrän, että houkutus lähteä moisiin pajatsontyhjennykseen tähtääviin projekteihin on suuri. Minkälainen konkaribändi ei muka tohtisi tuijottaa silmiin sitä faktaa, että eka demo oli oikeasti paras. Kukapa meistä vuosikaudet musiikkia kuunnelleista ja tuhansia levyjä kolunneista ei tietäisi, miltä hyvä kappale kuulostaa. Elämme kovia aikoja. Tämä ei ole mikään kohupaljastus, vaan ennalta rehdisti tiedotettua. Alan epätoivo saa kouriintuntuvia piirteitä. Tässähän ravistellaan luomisprosessin rakenteita! Ajatuksen tasolla meno on juuri niin coolia kuin Probotin videolla: Lemmy bassossa, Wino kitarassa, 66 vaihtoehtomallia twerkkailemassa. ”Tavoitteena on tehdä hyvää, tanssittavaa musiikkia. Kuviohan sotii kaikkea aitoa, mitä musiikissa vaalimme, vastaan. Pyöreät, kiinteät, ruskettuneet, elinvoimaa huokuvat kummut, jotka nielaisevat väliinsä vaatekappaleet, joiden jo lähtökohdiltaan epäonniseksi funktioksi on määritelty niiden nimenomaisten pakaroiden verhoaminen. Takapuolen omistajan hieman nasaali ääni kertoo reippaasti naurahtaen: ”2020, Tinze! Mä toin Teflarit messiin, let’s go!” Seuraa kolme ja puoli minuuttia bileräppiä perseen kiertoradalta. Osoitehan on www.inferno.fi PAKARAT. Toisin kuin sinulla tai minulla, Tinzellä on vipuvartta uskotella artisteille, että homma kannattaa. Tai jos osien summailu kauhistuttaa, voi aina koutsata suosikkibändiään korjaamaan kurssiaan: vähemmän Apex Predatoria, enemmän Scumia. Hän on twerk-tanssija, joka ei kirjoita kappaleitaan, soita hanuriaan lukuun ottamatta yhtäkään instrumenttia tai laula biiseillään. Jos Tinze saa artistiystäviensä kanssa bileet aikaiseksi, olemme onnistuneet”, Alexander Stubbin ja Duracell-pupun rakkauslapsi, Universalin toimitusjohtaja Kimmo Valtanen kommentoi. En varmasti ole ainoa musiikin ystävä, joka jättäisi päivätyönsä silmiä räpäyttämättä vastaavan pestin vuoksi. Äänessä ovat aivan muut tahot kuin itse Tinze, jonka avuja kuitenkin vuolaasti lähikuvin seurataan. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Exit only TODISTA S-TOOL! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa katseluoikeuden S-Toolin levynjulkaisukeikalle, joka striimataan Helsingin Kulttuuritalolta 31. Siis sellaiset, joita kuvaamaan Apenniinien niemimaalla keksittiin ennen ajanlaskun alkua termi gluteus maximus. heinäkuuta. Tinze on Tia-Maria Sokka, Universalille kiinnitetty artisti. Hänellä on esimerkiksi Instagramissa 295 000 seuraajaa, siis tuplaten kuin Nightwishillä. SKA BA JA N I M A H K O N E N. Ja ei muuta kuin let’s go. Artistit ottaisivat varmasti kutsun vastaan mieluusti. Referoituna homman nimi on se, että Tinze fiilistelee tuottajien tekemää musaa, kertoo mikä resonoi, kenet haluaisi siihen laulamaan ja mistä aiheesta. Kirjoittaja on kriitikko eli epäonnistunut muusikko, influensseri ja twerkkaaja. Lopputulos muistuttaa kuitenkin todennäköisesti sitä asiaa, joka lopulta tulee niiden pakaroiden välistä. Korona on vienyt keikkailevien artistien leivän, levy-yhtiöiden tiedotteiden otsikot alkavat muistuttaa clickbaiteja ja influensserit saavat promolevyjä, joiden saatteissa kerrotaan, mikä vinyyli on. Nyt tarjolla on avaimet käteen -tyyppinen ratkaisu täydellisen albumin luomiseen, sen kuin nyökyttelee studion nahkasohvalla viinilasi kädessä ja tykittelee tekstarilla oikean henkilön soittamaan oikeaa sooloa. On todennäköistä, että hänen nimissään olevalle biisille altistuu kesän mittaan se paatuneinkin powerviolence-fanaatikko heti bunkkerista poistuttuaan. Ne täyttävät ruudun ja anastavat täten huomion sukupuoleen tai seksuaaliseen orientaatioon katsomatta. Kukapa meritoitunut muusikko ei tahtoisi taipua toistaitoisen hyräilyn mallintajaksi. Ja senpä vuoksi se on myös ah, niin ihanaa
15. Vaikeinta valmistuksessa on antaa lasagnen vetäytymiselle tarpeeksi aikaa ennen sen ahmimista ja ähkyn hommaamista.” 1. Lisää tomaattimurska, soijakastike ja mausteet. JAUHELIHATÄYTE • 400 g naudan jauhelihaa • 1 prk (400 g) tomaattimurskaa • iso sipuli • 1 Fond ”du Chef” beef -lihafondi • 3 rkl soijakastiketta • 0,5 tl rouhittua mustapippuria • 0,5 tl jauhettua maustepippuria • 0,5 tl suolaa • 4–5 valkosipulinkynttä • 0,5 tl chilijauhetta Ruskista jauheliha ja silputut sipulit pannussa. Ota iso, noin neljän litran vetoinen vuoka ja peitä sen pohja juustokastikkeella. Lasagne on aina jossain määrin työläs valmistaa, mutta lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. Lado päälle lasagnelevyjä. Laita seuraavaan kerrokseen juustokastiketta ja ripottele päälle aurajuustoa. Tee jauhelihatäytteestä kerros ja lado sen päälle uudet lasagnelevyt. Laadukkaiden ainesten valintaan kannattaa panostaa, hyvästä jauhelihasta ja täysjyvälasagnelevyistä lähtien, eikä mausteissakaan kannata säästellä. Juustoa eeppisesti tursuava italialainen pastaruoka saattaakin olla miehen jylhän äänen salaisuus. Kun juustot ovat sulaneet, lisää seoksen joukkoon siirappi ja mausteet. Laita lasagne puoleksi tunniksi 225-asteiseen uuniin, peitä foliolla ja anna kypsyä vielä vartti. Anna kuplia hetki pohjaa myöten sekoittaen ja tarkista maku. 2. Tämä on raskasta ja syntistä!” Megan tuomio: ”Palstan historiassa on käyty läpi parit erilaiset kasvissyöjien suuhun sopivat ’lasset’, mutta perusasioiden kertaus on aina paikallaan. Juusto on tässä ruokalajissa tärkein aineosa, ja nyt sitä on todellakin käytetty niin eeppisellä tavalla, ettei mikään määrä Meat Loafin balladeja pääse samalle tasolle. Tässä tapauksessa reseptiä hienosäädetään juustoilla, jolloin makunautinto on taattu. Eeppinen kolmen juuston lasagne onkin hyvä vaihtoehto maailmassa, jossa kaiken pitää olla kevyttä ja terveellistä. Ripottele päälle emmentalraastetta. Lasagnen kokoaminen • 1 pkt aurajuustoa • 150 g punaista emmentalia 1. Sekoita huolellisesti ja tarkista maku. 3. 3. Kastikkeen kuumennuttua taas hiljakseen kuplivaksi lisää vehnäjauhoon sen verran vettä, että se muuttuu juoksevaksi ja suurusta kastike tällä seoksella. Kuumenna maitoa levyllä koko ajan sekoittaen, ettei pala pohjaan, ja lisää kuutioitu tai raastettu emmentaljuusto sekä pienitty Koskenlaskija. Lasagne on riittoisa arkiruoka, jota on helppo tuunailla pienillä kikoilla oikeastaan minkälaiseksi vain. 2. JUUSTOKASTIKE • litra (joko kevyttä tai rasvaisempaa) maitoa • 0,5–1 tl suolaa • ¼ tl jauhettua muskot tipähkinää • ¼ tl jauhettua mauste pippuria • 0,5 dl tummaa siirappia • 125 g mustaa Koskenlaskijaa • 200 g punaista emmentalia • 1 dl vehnäjauhoja ja vettä Karin luonnehdinta: ”Ilman rakasta vaimoani tämän palstan anti olisi ollut hyvinkin lyhyt ja tylsä, sillä hän on rohkaissut minua kokeilemaan siipiäni ruuanlaiton ihmeellisessä maailmassa. Ne, jotka minut tuntevat, tietävät rakkauteni lasagnea kohtaan, joten oli ilmiselvää, että sitä tässä tarjoillaan. MIIKA “MEGA” KUUSINEN HEAVY COOKING CLUB KARIN KOKATESSA SOI: Temple of Void – The World that Was (2020) ”Näin raskaan ruuan kokkaamisen ja syömisen soundtrackiksi tarvitaan jotain äärimmäisen raskasta, ja sitä tarjoilee Amerikan Temple of Void uutukaisellaan.” Eeppinen kolmen juuston lasagne Murakasti jyräävissä Solothus-, Sepulchral Curseja Yawning Void -yhtyeissä ääntelevä Kari Kankaanpää on melkoinen Varsinais-Suomen Karvinen. Toista kunnes vuoka on täynnä tai tavara loppuu. Levitä juustokastiketta vuokaan niin, että levyt peittyvät kokonaan
M IC K E LU N D ST R Ö M
ilmestyivät. Jo pelkkä levyn kansi vakuutti mennen tullen – taiteilija Dan Seagraven hahmottelema synkkä polku ja hautakiveen raapaistu teksti ”rest in festering slime” kertoivat osuvasti, miten kalmankatkuisesta tavarasta oli kysymys. Entombedin esiasteen Nihilistin kovatasoiset demot olivat tulleet tutuiksi jo aikaiMaailmankuulun ruotsalaisen death metalin siemenet kylvettiin jo 1980-luvun alkuvuosina. S en on täytynyt tapahtua kesäkuun alkupuolella 1990. Siis sillä samalla hetkellä, kun Left Hand Path laskeutui kotistereoiden levylautaselle. KUOLEMAN KESÄ 1990 semmin, ja bändin ensimmäinen pitkäsoitto oli äärimmäisen odotettu teos. Tänä päivänä tuo risti tunnetaan raskaan musiikin piireissä kutsumanimellä ”Entombed Cross”, ja sen tarkistaminen kuuluu Tukholmaan suuntaavan metallituristin must see -listalle. Raskasta omakustanneja undergroundmusiikkia kaupanneen puodin tiskillä nimittäin makasi pino paikan päälle juuri saapuneita pitkäsoittoja, ja niiden lähempi tarkastelu sai suun loksahtamaan auki. Sen ensimmäiset maanalaiset juuret alkoivat vahvistua vuosikymmenen puolivälin jälkeen, ja synkän sadonkorjuun aika koitti 1990-luvun alussa. TEKSTI TIMO ISOAHO 17. Left Hand Pathin kannesta löytyi vielä eräs kuulijan odotuksia nostattanut yksityiskohta, nimittäin ”crushing guitars, mass death” -hehkutustarra. Ja siinä se nyt sitten oli. Kalmankatkuisimman verson kasvatti Nihilist-nimellä aloittanut Entombed, jonka Left Hand Path -klassikon julkaisusta tuli alkukesästä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Aika moni elämän varrelle osunut levykauppavisiitti on painunut pysyvästi unholaan, mutta tämä pistäytyminen House of Kicksissä ei unohdu ikinä. Ennen internetin valtakautta undergroundmetalli oli todellakin undergroundia, eikä esimerkiksi uusien levyjen julkaisuaikatauluista ollut läheskään aina tarkkaa tietoa. Samalla voi käydä viereisellä Skogskyrkogårdenin metsäisellä hautausmaalla, jossa lepää eräs heavy metalin suurimmista innovaattoreista, Bathory-kippari Thomas ”Quorthon” Forsberg. Kannen kääntöpuolella komeili bändikuva, jossa Entombed-nelikko poseerasi suuren ristin varjossa. Inferno juhlistaa tapausta kääntämällä katseet kohti tukholmalaisen death metal -skenen syntypaikkoja ja -hetkiä. Toki myös kappaleiden otsikot – Supposed to Rot, Revel in Flesh, When Life Has Ceased ja niin edelleen – olivat sitä ”ihteään”. Death metal oli siihen aikaan parasta mahdollista musiikkia – se saattaa olla sitä vieläkin –, ja manan majoilta tuoksahtaneen skenen kultakausi oli juuri alkanut. Se, mitä ”crushing guitars” tarkoitti, selvisi pari päivää myöhemmin. Jonakin päivänä ne uudet albumit vain... Allekirjoittanut oli vierailulla Tukholmassa, ja iltapäivän auringon alla eräs poluista johti jo jollakin aikaisemmalla reissulla tutuksi tulleeseen paikkaan: vanhan kaupungin Yxsmedsgränd-kadulla sijainneeseen House of Kicks -levykauppaan. Kyseessä oli Entombedin debyytti Left Hand Path
Se jäi valitettavasti ainoaksi kerraksi, kun tapasin hänet. – Morbidin jäsenet olivat tuolloin 15–18-vuotiaita, eikä elämässä ollut minkäänlaisia huolia. Joskus myöhemmin huomasin, että Back at the Funny Farm alkaa riveillä ”hammer pounding in my heart / I think it’s gonna burst”, ja juuri siltä minusta tuntui levyn soidessa! Oletko tietoinen, että Another Perfect Day ilmestyi 4. Tarkoituksena ei ole puhua Entombedin kivuliaista kokoonpanoselkkauksista tai A.D.-ajoista vaan hypätä pää edellä 1980-luvun loppupuolelle ja 1990-luvun alkuhetkiin. Earache Recordsin pomo Digby Pearson oli Napalm Deathin matkassa, ja se oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme hänet... Siinä ei ole varsinaisesti mitään uutta, sillä L-G:n ilkikurinen hymy ei tunnu hyytyvän koskaan. – Per ”Dead” Ohlin – joka liittyi myöhemmin Mayhemiin, eikä siitä tunnetusti seurannut mitään hyvää – ja pari muuta ystävääni olivat perustaneet Morbid-nimisen yhtyeen vuonna 1986. – Aloin etsiä yhä rankempaa musiikkia, ja törmäsin muun muassa varhaiseen Slayeriin, Venomiin ja Kreatoriin. Onhan hänen isoisänsä lähtöisin Virroilta. – Seuraavaksi hurahdin Iron Maideniin ja onnistuin näkemään yhtyeen World Slavery Tour -kiertueen konsertin Tukholman Johanneshovin jäähallissa loppuvuodesta 1984. – Sitten mieleni räjähti taas kerran, kun tajusin Bathoryn olevan tukholmalainen yhtye. Muistan esimerkiksi mahtavan kimppakonsertin loppuvuodesta 1988, kun esiinnyimme Tukholman Fryshusetissa Napalm Deathin ja muutamien ruotsalaisyhtyeiden kanssa. Kuljimme merkkejä täynnä olleissa farkkuliiveissä ympäri kaupunkia, luukutimme kannettavasta kasettisoittimesta jotakin käsittämätöntä möykkää ja yritimme hommata kaikin mahdollisin keinoin kakkoskaljaa. Taisimme itsekin ymmärtää, että jotakin hienoa saattaa olla tekeillä. Saatoimme käydä koulussa, mikäli sellainen sattui jonakin päivänä huvittamaan, mutta musiikin soittaminen oli meille paljon tärkeämpi juttu. – Aloimme tehdä keikkoja kiihtyvään tahtiin. Milloin alatte soittaa musiikkia?” Hah hah! Eräänä päivänä rumpali Nicke Andersson ja kitaristi Alex Hellid kysyivät sinua laulajaksi Nihilist-yhtyeeseen. Jälkikäteen kuunneltuna Premature Autopsy on melkoinen näytös noin 15-vuotiailta esikuviaan enemmän tai vähemmän imitoineilta nuorukaisilta. 18. Äitini osti minulle Another Perfect Dayn vuonna 1983, kun olin kymmenen tai yksitoista, ja rakastuin levyyn saman tien. Tai no... Myös kitaristi Ulf ”Uffe” Cederlund liittyi Morbidin riveihin, ja aloimme treenata hänen vanhempiensa talon ulkopuolella olleessa rakennuksessa, L-G muistelee. – Omalla kohdallani kaikki alkoi Motörheadistä. Joulukuussa 1988 ikuistetun Only Shreds Remain -demon nauhoituslokaatioksi valikoitui Sunlight-studio, josta muodostui nopeasti tukholmalaisen death metalin ”epäpyhä taltiointipaikka”. kesäkuuta 1983, ja Entombedin debyytti julkaistiin päivälleen seitsemän vuotta myöhemmin. Mutta mennäänpä asiaan, sinne skandinaavisen death metalin alkulähteille. Diggasimme kollektiivisesti esimerkiksi Deathin demoista ja Scream Bloody Goresta sekä Morbid Angelin varhaisista jutuista, ja yritimme tehdä vajavaisilla taidoillamme jotakin samantyylistä. Alkukesällä 2020, kolmekymmentä vuotta tämän Tukholman-reissun jälkeen, lienee turvallista tehdä suhteellisen lopullisia havaintoja. – Nihilist oli menossa studioon tekemään Premature Autopsy -demoa, mutta heillä oli vaikeuksia löytää solisti. Tuntui aivan käsittämättömältä, että jossakin kotikaupunkini kellarissa tehdään sellaista kamaa. Liityin bändin rumpaliksi 1987, ja julkaisimme saman vuoden lopulla December Moon -studiodemon. – En! Aikamoista! Tämä tieto nostaa selkään kylmiä väreitä, Petrov hymyilee. Se muutti oikeastaan kaiken. Uudeksi basistiksi tuli Unleashedin myöhemmin perustanut Johnny Hedlund. Eletään syksyä 2019, ja Entombedin surullisten miehistöongelmien vuoksi Entombed A.D. Seuraavaksi Nicke ja Alex kiinnittivät minut yhtyeen kokoonpanoon ja basisti Leif ”Leffe” Cuzner siirtyi kitaristiksi. Miten metallidiggarin urasi eteni. Kiekko alkaa Back at the Funny Farm -vedolla, ja se on minulle kaikkein rakkain Motörheadin biisi, vaikka tiedän toki, ettei Lemmy ollut lainkaan tyytyväinen albumiin. Motörheadin tapaan se konsertti räjäytti tajuntani. Kakkonenhan lähinnä kusetti, mutta ainakin saatoimme esittää olevamme kovinkin kännissä! Sietämätöntä mölyä Kuten tällaisissa tapauksissa usein käy – ja kävi vielä useammin aikoinaan –, nuoret metallista innostuneet kaverit alkoivat perustaa omia yhtyeitä. Silläkin saattaa olla osuutensa, että L-G on Suomessa melkein kuin kotonaan. Diggasin edelleen Motörheadistä ja muista perinteisemmän heavy metalin nimistä, mutta rankemmat bändit veivät totaalisesti mennessään. Meille se oli musiikkia, mutta jos joku ulkopuolinen sattui joskus kuulemaan treenejämme, kommentit kuuluivat aina seuraavaan tapaan: ”Aivan sietämätöntä mölyä ja mörinää.... Kylmiä väreitä Hypätään tässä vaiheessa Helsingin On the Rocks -juottolan hämyisään tunnelmaan. Nauhalle taltioitui esimerkiksi Supposed to Rot, joka päätyi kolme vuotta myöhemmin Left Hand Path -albumille. Nuori Lars-Göran oli nimittäin täsmälleen tapahtumien polttopisteessä, kun painavia asioita alkoi tapahtua. Oli mielettömän siistiä nähdä Quorthon omin silmin ja vaihtaa jopa muutamia sanoja hänen kanssaan. – Premature Autopsy alkoi levitä kovalla vauhdilla tape trading -verkostoissa ja palaute oli suurelta osin todella ylistävää. – Meillä oli aikamoinen hevijengi kasassa jo joskus 80-luvun puolivälissä. Se sopii L-G:lle oikein hyvin – totta kai se sopii. Kerran huomasin, että Bathorylla on nimikirjoitussessio paikallisessa levykaupassa ja menin tietenkin paikan päälle. Eikä unohdeta myöskään sitä, että toinenkin varhainen tukholmalaisbändi, Mefisto, onnistui tekemään minuun lähes Bathoryn kaltaisen vaikutuksen. Mutta ei todellakaan viimeinen! Pian Napalm Death -iltaman jälkeen oli vuorossa toinen studiosessio. Lupasin hoitaa sessioiden lauluosuudet, ja Uffe tuli samalla ovenavauksella toiseksi kitaristiksi. -yhtyeen vuonna 2014 perustanut laulaja Lars-Göran ”L-G” Petrov on hyvällä tuulella. Niiden mukaan Entombedin kolmekymmentävuotias debyytti on tyylipuhtain ja virtaviivaisin ruotsalainen death metal -albumi kautta aikojen, vaikka Dismemberin, Graven ja Unleashedin kaltaiset kollegat onnistuvat toki horjuttamaan kuninkaan valtaistuinta omilla maineteoillaan
T IM O IS O A H O 19
elokuuta 1990. T IM O IS O A H O Entombed Helsingin Lepakossa 18. 20