KESÄ 2014: DIMMU BORGIR SATYRICON OPETH ALICE IN CHAINS TANKARD LOUDNESS RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 6/2014 I HINTA 6,50 euroa keisari tulee taas
Out August 1st The most important and influential Swedish Death Metal band ENTOMBED A.D. is BACK TO THE FRONT!!! Album produced by Roberto Laghi (IN FLAMES, etc.) Available as STANDARD CD JEWELCASE · LIMITED EDITION MEDIABOOK GATEFOLD LP · DIGITAL DOWNLOAD
HAE LAINAA NYT JA TSEKKAA KESÄN FESTARIKASSA KUNTOON!
Autry Fulbright & Jason Reece from ...AND YOU WILL KNOW US BY THE TRAIL OF DEAD Out August 1st NACHTMYSTIUM THE WORLD WE LEFT BEHIND The new album from Chicago‘s black metal-boundary pushing hooligans!. Out July 18th DO YOU WANNA START A WAR FOZZY‘s new album is about to explode! Also available as LTD. Available as 2CD/1DVD DIGIPAK and LTD 2CD/2DVD/1BLURAY ARTBOOK Out July 18th Out June 27th Out June 27th THE DAGGER FLOOD OF RED THE DAGGER combine outstanding songwriting skills with the power of early 80‘s metal and the spirit of 70‘s rock. entire album on CD Out June 27th STEVE HACKETT GENESIS REVISITED: LIVE AT THE ROYAL ALBERT HALL Steve Hackett releases this legendary show from 2013 feat.: SUPPER‘S READY, FOUNTAIN OF SALMACIS, RETURN OF THE GIANT HOGWEED and more! With guests Ray Wilson, John Wetton, Roine Stolt and Amanda Lehman. Scottish atmospheric rockers FLOOD OF RED return from the wild with a stunning album mature beyond their years. Not final artwork! Out July 18th MIDNIGHT MASSES DEPARTURES Feat. THE DAGGER KNIFEWORLD THROW THE UNRAVELLING A unique British rock band, an octet playing unusual, complex and exhilarating psychedelic pop. EDITION DIGIPAK and LP incl
Vintersorg, Svartna, Hellspirit, Inthraced… 012 Inferno-kolumni & skaba 014 Heavy Cooking Club: Speedtrap-Jorin Mukamas-thai 016 Opeth 020 The Black Dahlia Murder JOHNNY BUZZERIO 22 022 Alice in Chains 026 Suicide Silence 030 Tuska-infoaukeama 032 Tankard 034 Arion 036 Emperor 042 Dimmu Borgir 044 Satyricon 048 Pölkyllä: Kaarle Viikate & Mikkey Dee JARI LAM 48 052 Salamyhkä: Sacred Reich - Ignorance (1987) 055 Arviot, pääosassa Mastodon 068 Demot, pääosassa Koitos 071 Vanha liitto: Loudness, haastattelussa Minoru Niihara 074 Kuudes piiri: kuinka ottaa hyvä festarifoto. 36 CASEY CARLTON 20 007 Päänavaus 008 Sytykkeitä: mm
Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo 3M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi 5 M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa www.genelec.com/music-creation. Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote
Grungeklassikko oli kyynelkanavat avaavassa vireessä muuan vuoden takaisessa syöksyvirtaus-Sonispheressä, eikä mikään osoita, että meno olisi ainakaan laantumaan päin. Älä vain jätä väliin jos päädyt paikalle! KESÄ päättyy elokuussa Oulun mainion, vähän kaikenlaista säätyyppiä parin päivän aikana tarjoavan Jalometallin lavanedustalle. Silti yksi on reilusti ylitse muiden: Triptykon, tuo Tom G. Samoin kuin Nummirockin suhteen, valinnastani ei ole minkäänlaista epäselvyyttä, vaikka festarin bändikokoonpano on nyt kiinnostavampi kuin kenties koskaan. King Diamond, High on Fire, Uncle Acid & the Deadbeats, Samael... vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Fischerin jäteöljynmusta luomus, jonka kakkosalbumi, hiljakkoin ilmestynyt Melana Chasmata sen kuin vahvistaa mielikuvaa täydellisyyttä hipovasta välineen – tässä tapauksessa raskasmetallin – hallinnasta. Seuraavaksi puolipilviseen Joensuun Ilosaareen, jossa en ole vieraillut vuosikausiin. KAUHAJOEN perinteisen naamailukekkerin Nummirockin suhteen valinta on päivänselvä. Jos taas en, no, se on elämää. Perusmallin suomalaista festivaalitoimintaa, siis. En ole nähnyt kuin yhden Stonen paluukeikoista, ja senkin jo aikaa sitten, edesmenneessä Sauna Open Airissä. Kesän festarisuunnitelmat tästä eteenpäin ovat vielä hieman avoinna, mutta jos nyt leikittäisiin, että olisin menossa kaikille tässä lehdessä juttumuodossa käsitellyille soittojuhlille ja saisin valkata kultakin vain yhden bändin katsottavakseni, mitäpä valikoisin ja miksi. Huh. Samaa voi sanoa viime näkemilläni keikoilla suuren vaikutuksen tehneestä Opethista. Nyt olisi meinaan aihetta, sillä pelkästään tässä lehdessä haastateltu Alice in Chains olisi riittävä syy perkeleellisen pitkään (etenkin takaisin päin) junamatkaan. Paluualbuminsa, viimevuotinen Surgical Steel on kaikkinensa varsin mainio töräys, ja kun yhtyeen hallussa on jo ennestään ”suht” kovaa materiaalia ja livekuntokin kuulemma rautainen, valintani olkoon tämä. Tai en ainakaan tiedosta nähneeni. Toivotaan että ne täyttyvät. Pääasia että pää on paluujunassa jengoillaan – mikä ei sekään ole aina sanottua. Nämä jos näen ja muistan näkemäni, saan olla tyytyväinen. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lehdessämme kattavasti käsitelty norjalaissatsaus on toki kiinnostava ja vaikka kotimaan Insomniumkin haluttaisi nähdä pitkästä aikaa elävänä, heitän silti tikan kohti brittisuuruus Carcassia. Homman nimihän on, että tämän speed/ thrash-legendan veto ei voi olla toimimatta, ei edes kaatosateessa, jota Kauhajoelle ennustan. INFERNO 7. Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hintikka Tami, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Lehto Katariina, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Nuopponen Aki, Rajala Vilho, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK. En voisi matkata Ouluun suuremmin odotuksin. 8-16) (03) 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3.krs , 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Ilmoitusmyynti Oskari Anttonen 040 563 0642 Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Bjørn Tore Moren Painopaikka Lönnberg Print & Promo ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 14. Ensimmäistä kertaa Tampereella järjestetty South Park -festivaali kytkeytyi eriskummallisesti firmamme ”kesäpäivän” viettoon, ja kuten tällaisista lähtökohdista saattaa aavistaa, en nähnyt Eteläpuistossa yhtään bändiä. i Matti Riekk TAJA PÄÄTOIMIT Kesämies kuutioi KIRJOITAN tätä hiljaisena sunnuntaipäivänä, toissailtainen festarikauden avaus edelleen arassa pääkallossa soiden. Mutta, valintanipa onkin jotain ihan muuta: viileässä antibeibeydessään superkarismaattisen Beth Gibbonsin keulittama, musiikillisen palettinsa tupakansavujatsista hypermelankoliseen trip hopiin ulottava Portishead on yhtye, joka pesee synkkyydessä miltei koko metalligenren. Stone nähdään myös Helsingin suuressa ja kauniissa, helteessä jälleen hyllyvässä Tuskassa, mutta festarin kattaus on tänä(kin) vuonna sen verran kova, että listalleni valikoituu vallan muunlaista mätinkiä
Bändillä on ikää kaksikymmentä vuotta ja studiolevyjäkin kasassa sievoinen määrä. Levynne ovat pyörineet vuosituhannen taitteen paria korkealentoisempaa albumia lukuun ottamatta melko maanläheisissä teemoissa. Kuinka luonnonläheisenä ihmisenä pidät itseäsi, vai ovatko sanoitukset pelkkää fantasiaa. – Eipä oikeastaan. Kaikki ympärillämme on luontoa, ja erityisesti kolmella viimeisimmällä levyllämme olemme keskittyneet juuri tähän ympäröivään luontoon ja kuinka se näyttäytyy päivittäisessä elämässämme. – Olen tyytyväinen ja ylpeä, mutta silti nälkäinen uusille musiikillisille seikkailuille. VINTERSORGIN uran varrelle mahtuu vakuuttava liuta tarttuvia kappaleita, mutta vasta Naturbålilla albumin kaikki biisit tuntuvat osuvan asian ytimeen. Voin kertoa, että musiikkia on tulossa vielä paljon ja kauan, mikäli se on minusta kiinni, Hedlund nauraa. Se, tulemmeko jatkamaan samalla linjalla, jää toistaiseksi arvoitukseksi. Erona aiempaan on, että nyt kirjoitin naislauluille isomman roolin, joten niillä on luonnollisesti suurempi ja kuuluvampi merkitys kokonaiskuvan kannalta. – Cia Hedmarkin lauluja on ollut käytössä jo neljällä albumilla, joten mielestäni tämä on osa bändiä. Etsin siis musiikkiini vanhaa vibaa, mutta modernilla tuotannolla ja tuoreella otteella. Luulen, että levyn vahva folkhenkisyys luo ympärilleen erittäin melodisen ilmapiirin, joka tuo mukanaan myös tarttuvuutta. En ole esimerkiksi koskaan ollut mukana ”oikeissa” kansanmusiikkibändeissä. Ei sillä, että katuisin aiempien levyjemme sovituksia, mutta nyt homma toimii kaikkinensa paremmin. Irti progesta Pohjoismainen kansanmusiikki, black metal ja proge ovat harvoin taittuneet niin hyvin yhteen kuin kaksikymmenvuotiaan Vintersorgin käsittelyssä. En edes ajattele asiaa, vaikka uusimmalla levyllä folk onkin tarkoituksellisesti kantava elementti, joka ilmenee erityisesti kitaroissa. Minulla on ollut kuitenkin tietynlainen kosketus folkmusiikkiin aivan pienestä pitäen, joten useat luomani melodiat viistävät ihan luonnostaan siihen suuntaan. Hedlund tunnetaan monen projektin miehenä. Jokainen yhdeksästä Vintersorgkokopitkästä on ollut pieni askel uuteen suuntaan, ja uudella levyllä tuntuva askel otetaan naislauluissa, jotka ovat jääneet muutamalla aiemmalla levyllä lähinnä haaleaksi mausteeksi. Uudella Naturbålalbumilla mutkat suoristuvat hieman. 8 INFERNO Monia yhtyeitäsi yhdistää niiden sidos kansanmusiikkiin, mikä ilmenee erityisesti iskevässä melodiamaailmassa. Joni Juutilain SYTYTTÄJÄ en. – Ihminen on yhtä luonnon kanssa, mutta aika monen meistä on vaikea käsittää tätä yhtälöä. – Tavoitteeni oli lähestyä sitä folk metal -linjaa, joka määritti bändiä uran alussa. Millaisin mielin katsot mennyttä musiikkiuraasi. Onko sinulla mitään sen kummempaa taustaa oikeissa kansanmusiikkipiireissä. Sanoitukset eivät ole enää niin universaalis-filosofisia kuin joskus aiemmin. Vintersorgin ohessa hän on yksi Borknagarin kolmesta laulajasta, Cronian-duon toinen puolisko sekä hiljalleen paluuta tekevän Otygin keulakuva – vain pari bändiä mainitakseni. Naturbål on aika hyvä yhdistelmä Vintersorgin uran kaikkia puolia, vaikka progressiivisuus ei ole tällä kertaa kovin kuuluvasti esillä. – Tämä oli mielestäni viisas ratkaisu, sillä naislaulut tuovat biiseihin lisää eloa. – Se on niin syvällä minussa... – Asun luonnon keskellä rauhallisella paikalla ja tykkään viettää aikaa luonnossa perheeni kanssa, se on erittäin mukavaa hommaa. Bändin perustaja, säveltäjä ja multi-instrumentalisti Andreas ”Vintersorg” Hedlund ei lähtenyt kuitenkaan kirjoittamaan hittipontentiaalista folkmetallilevyä tietoisesti. Se on myös suuri inspiraationlähde minulle
Long Time Lost -ep on saanut hyvää palautetta. Keikkailu ei ole siis poisluettua, vaikka kolmen biisin ep taustana on miltei mahdotonta toteuttaa täyttä settiä. SINUT tunnetaan lähinnä Black Sun Aeonista ja Lunar Pathista. – Jokainen metallia kuunteleva voi saada musiikistamme jotain irti, mutta pelkkää black/thrashkaahausta haluaville levy saattaa olla pettymys, aiemmat julkaisut kun ovat olleet juurikin black/thrashiä ilman sen suurempia melodioita tai ihmeellisyyksiä, Hellspirit-kollektiivi vastaa. – Bändin vahvuus on juurikin omanlaisessa toteuttamisessa. – Vaikka koti on kaikista maailman koloista kallein, en voi kiistää, ettenkö viihtyisi lavalla. Vai onko moisilla ”skeneilyillä” teille mitään merkitystä. Oliko tarkoituksesi irtautua kaikesta aiemmin tehdystä. – Svartna on muuttanut muotoaan useaan otteeseen. Mikä ajoi soolomateriaalin pariin. Tuliko materiaalista tarkoituksella näin eeppistä. Pakkohan sitä on tietää, mitä itse haluaa, ennen kuin pyytää jengiä seuraamaan tai soittamaan kanssaan! siinä vaiheessa alkuperäinen tarkoitus hämärtyy. Vähemmän tyypillistä mustaa Vahvan kuopiolaisen metalliperinteen jatkaja Hellspirit pistää esikoislevyllään melodiset black/thrash-palikat juuri oikeisiin asentoihin. Black Sun Aeon ei ollut oma projektini, ja vaikka Lunar Pathista löytyvät musiikintekojuureni, halusin selvittää, mihin oma visioni vie. Onko Svartnasta aikeita kehitellä keikkaileva bändi vai jääkö homma ainoastaan levyasteelle. Millaisena koette Hellspiritin suhteen Kuopion muuhun metallitarjontaan. – Kuopiossa on nauhoitettu Beheritin Drawing Down the Moon (1993) – siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Soundimaailma liikkuu ehkä tämän maan black metal -tarjonnalle vähemmän tyypillisissä sfääreissä. Millaiselle kohdeyleisölle koette Hellspiritin musiikin uppoavan. Vaikka musiikki on vain nuotteja nuotin perään, kyseessä on minulle suurempi asia: olen, hengitän ja elän kaikkea Svartnassa. LISÄ AJANKOÄ TAISJU HWWW.I TTUJA NF ERNO.F I JANICA LÖNN Itseään toteuttamassa Janica Lönn on tuttu nimi suomalaista metalliskeneä seuranneille. – Musiikki on minulle se tunne ja mielentila, joka minulla on, kun istahdan pianon äärelle. – Omaan itseensä tutustuminen ja omien rajojen kokeilu. – Kuopion undergroundista saman treenikämpän kanssamme jakavat Hellboozer Union ja Lantern sekä black/thrash-jyrä Flame. Samalla treenikämpällä vaikuttaa myös akustisia folkprojekteja, joten skaala on laaja. En suostu rajoittamaan itseäni millään tavalla. Tuntuu, että viimeiset puolitoista vuotta on ollut eniten uudelleennauhoittelua, -kuvaamista ja -kirjoittelemista. Viimeaikaisista uusista julkaisuista mainittakoon erikseen Mausoleum Gate, joka huokuu hevimpien kulttinimien ajankuvaa. Pientä ristiriitaa on havaittavissa, koska Dawn Under Curse -levyä ei ole ajateltu kokonaisuutena vaan yksittäisinä biiseinä, jotka ovat itsessään kokonaisuuksia. Kuopio on tuonut esiin lukuisia hienoja metallibändejä. Lupasin itselleni jo alussa, että annan itselleni vapauden tehdä mitä haluan. Debyyttinne kappaleet ovat musiikkityyliin nähden paikoin melko pitkäkestoisia, pisimmillään yli kymmenen minuutin. Tällä kertaa nainen kokeilee siipiään tunteikkaan sooloprojektinsa Svartnan kanssa, ja alku on vähintäänkin lupaava. Viimeisin vierailun samaisella studiol- la tehnyt nimi oli Watain. Monen mielestä kappaleista voisi varmasti tehdä ”kuuntelijaystävällisempiä”, mutta INFERNO 9. – Tarkoituksena ei ollut lähteä tekemään mitään tiettyä juttua. Hyvin romanttista, mutta on jännää huomata, miten hauraana ja vahvana ihminen voi samaan aikaan olla, kun hän lähtee tutustumaan itseensä tietäen tarkkaan omat valheensa ja pyrkien paljastamaan ne itselleen. Lähdin etsimään ep:n avulla omaa juttua ja sitä, miltä Svartna kuulostaa. ”Skeneilyllä” ei ole silti mitään merkitystä. – Jos biisi vaatii yli kymmenen minuuttia, niin olkoon sitten. MUSIIKISTANNE voi löytää sävyjä paitsi australialaistyylisestä black/ thrashistä myös melodisemmasta perusmetallista. Svartna erottuu ”female fronted heavy metal ”-tarjonnasta edukseen sillä, että musiikki ei ole kovin raskasta – siis siinä merkityksessä kuin raskaus hevipiireissä yleensä käsitetään
– Yllä mainitut pumput ovat kieltämättä vaikuttaneet musiikkiimme ja biisintekoon. LÖYSIN uudelta The Rising Chaos -ep:ltänne selkeitä viitteitä Keep of Kalessinin, Mors Principium Estin ja Wintersunin suuntaan. Minkälaisissa maailmoissa tekstinne pyörivät, Tommi. – Suurin osa tavarasta, jonka minä kuulen, päätyy yleensä levylle asti. Olisihan se mahtavaa nähdä, että tämä porukka kiertäisi vielä joskus ympäri maailmaa, Tommi sanoo. – Uskoisin, että nykypäivänä levyyhtiön tuki ei ole välttämätön bändin menestymiselle, jos vaan jaksaa ja pystyy tekemään itse paljon hommia menestyksen eteen. – Tavoitteet ja haaveet pitää olla korkealla, jotta tähän hommaan säilyy mielenkiinto ja lapsenomainen innostus. Kuinka tuotteliaita olette, eli jääkö kamaa pöytälaatikkoon kytemään vai lyödäänkö suunnilleen kaikki mitä sattuu syntymään ulos. Tiukkaa, teknistä ja melodista Nuoren joensuulaisbändin Inthracedin musiikissa puhuvat taito ja hillitön energia. Inthraced kulkee toistaiseksi ilman levytyssopimusta, mutta näin taso- kas kama herättää varmasti kiinnostusta. Mihin olette valmiita Inthracedin menestyksen vuoksi. – Biisien valmistuminen vaihtelee. – Kyllähän levy-yhtiöstä on suuri apu markkinoinnin, jakelun ja promootion kannalta. Me ei tehdä tätä pelkästään menestyksen vuoksi, eikä sen tavoittelu pidä olla itseisarvo. Teksteihin on ammennettu niin fantasiaa kuin omaa elämänkatsomustakin. Jos ei ole odotuksia orkesterin suhteen, siinä vaiheessa on sama kaivaa kuoppa saunan taakse. Räpylässä on vasta kaksi pienjulkaisua, mutta suunta viistää niin vahvasti ylöspäin, että kohta saattaa tapahtua suuria. Tässä ei oteta poliittisesti kantaa tai kirjoiteta siitä punapeppuisesta ja nuolihäntäisestä alakerran ukkelista. Joskus voi olla, että kappale valmistuu päivässä, ja joskus siihen voi mennä puoli vuotta. Kuinka tärkeänä pidätte sitä, että bändillä olisi levy-yhtiö tukenaan, vai onko itsekseen puuhastelu teille ”se juttu”. Suurimmat musiikilliset vaikutteet tulevat pitkälti Pohjoismaista. Minkälaiset rakennuspalikat muodostavat mielestänne musiikkinne. Tykkään itse käyttää paljon kielikuvia ja maalata eeppistä maisemaa ja tarinaa biiseihin. Toki osa materiaalista jää pöytälaatikkoon ja osa joutaa roskakoriin. Toisaalta, jos tietyt asiat saa ulkoistettua osaaville tahoille, voi keskittyä itse paremmin olennaiseen eli musiikin tekemiseen ja esittämiseen. Mä oon säveltänyt kaikki biisit alusta lähtien, joten tämä bändi vie todella suuren osan sydämestä. Kaikkea tavaraa ei lyödä ulos, jos se ei palvele kokonaisuutta, Veikko järkeilee. Tää on kumminkin se juttu, jossa pystyy toteuttamaan ja ilmaisemaan itseään parhaiten.. – Tavaraa jää aina hiukan yli. Se tulee jos on tullakseen. Tämän julkaisun tiimoilta pöytälaatikkoon jäi monia riffejä, joita tullaan käyttämään tulevalla levyllä, Tommi jatkaa. Turha hempeily ja hidastelu on jätetty suosiolla muille, eli mitään ”pakollisia hitaita” meiltä 10 INFERNO tuskin kuullaan, basisti Veikko Eronen aloittaa. Sellaiset tekstit eivät sopisi tällaiseen musiikkiin. – Me on soitettu bändissä 15-vuotiaista asti. Lisäväriä tuovat myös sinfoniset jutut, vaikka emme pyri olemaan mikään sinfoninen metallibändi. Voisihan noita biisejä hinkata loputtomiin, mutta jossain vaiheessa on pakko päästää irti ja lyödä deadline lukkoon. Soittomme on todella tiukkaa, teknistä ja melodista, kitaristi-laulaja Tommi Takkunen jatkaa. – Pyrimme yhdistelemään aggressiivisia ja melodisia elementtejä sopivassa suhteessa. Soittotaidolla ja hyvillä sävellyksillä on musiikissanne suuri merkitys, mutta kuinka paljon arvoa laitatte sanoituksille. – Sanoituksilla on suuri merkitys. DIY-meiningillä voi pärjätä ihan hyvin Suomessa, mutta jos tarkoituksena on saada orkesteri ulkomaille, kyllä siinä hommassa täytyy olla jo jonkinmoinen koneisto taustalla
Nykyään on muitakin asioita elämässä, mutta jatkamme edelleen soittelua säännöllisen epäsäännöllisesti. Revival saattoi olla monen mielestä epätasainen soppa. Mikä erottaa bändinne muista. – Kitaristimme Marko (Henriksson) menehtyi 1995 ja bändin taival loppui oikeastaan siihen. Jossain vaiheessa uudelleenjulkaisun jälkeen tuli idea soittamisesta ja päätimme mennä vähän muistelemaan vanhoja reenikämpille. Kakkoslevyämme ensitapaamisena Adamantran kanssa pitäneet ovat nauttineen kuulemastaan kovasti. Olimme varmaankin ensimmäinen suomenkielinen death metal -bändi. Tällaisen musiikin kanssa törmää varmasti Dream Theater -vertailuihin, vaikka bändi tekisikin erilaista juttua. – Monet ovat löytäneet melodisten elementtien ja iskevien kertsien yhdistelmän, ja siitä koko bändi on varmaankin yhtä mieltä. RIPPIKOULUN hajoamisesta on aikaa lähes parikymmentä vuotta. Tuolloin olimme sitä mieltä, että emme ala soittaa yhdessä. Asiaan vaikutti, että Svart on suomalainen firma ja tarjoukseen kuului myös lp:n julkaisu. – Nimi tulee 80-luvun lopulta, jolloin olimme hc/punk-bändi. Siitä lähtien levy-yhtiöt ovat ottaneet yhteyttä ja halunneet julkaista Musta seremonia -demon (1993) cd:nä. Paineita levyn tekemiseen meillä ei ole. Melodia edellä, grooveruuvi tiukalla, tyylistä tai musiikinlajista riippumatta! PEERO LAKANEN Melodia edellä, grooveruuvi tiukalla Kotimainen progemetallitaitaja Adamantra loksauttaa leuat auki toisella kokopitkällään Act II: Silent Narrativesillä. Kakkoslevy on varmaankin harkitumpi, koska valmisteluun oli aikaa useampia vuosia. – Mielenkiintoinen ajatus. – Itse en tuosta progelokeroinnista niin välitä. – Reenaamme harvoin, joten mitään ei voi sanoa varmaksi. – Nimi vaikuttaa varmaan oudolta ja jopa hauskalta suomalaisen metallifanin mielessä, mutta näillä mennään. Adamantran kohdalla vaaka on ehkä kallistunut suuren yleisön mielessä jälkimmäiseen. – Tällä levyllä ei ole balladia, mutta ei tämä metalliltakaan maistu – tai ehkä se vain on sävyltään erilaista. Tämä ei ehkä ole sitä mediaseksikkäintä musiikkia, mutta näin hyvin tehdyn kaman luulisi löytävän kuulijansa. Levykaupassa kuulumme progressiivisen metallin slottiin, Symphony X:n, Dream Theaterin ja muiden joukkoon, mutta itse emme näe musiikkiamme virtuositeettiakrobatiana. Emme kuitenkaan tarttuneet tarjouksiin, kitaristi Olli kertoo. laisin mielin toivoisitte kuulijoiden ottavan levyn vastaan. Siitä se sitten lähti. Mikä antoi sykäyksen comebackille. – Voi olla, että vuoden parin päästä tulee kokopitkä, ep tai sitten koko bändiä ei enää ole. Rippikoulu on aika epätyypillinen nimi metallibändille. Millaiset odotuksenne levyn menestyksen suhteen ovat ja mil- INFERNO 11. ”Oma juttu” on kuitenkin se, joka vetoaa – tai sitten ei vetoa. Yhdentekevät käsitteet bändille eivät tietysti ole niinkään yhdentekeviä yleisölle tai arvostelijoille, joten jossain kategoriassa kai musiikin pitää olla. UUSI levynne kuulosti näihin korviin hieman vähemmän metalliselta ja sulavalinjaisemmalta kuin Revivalesikoisenne (2009). Miltä nimi tuntuu teistä itsestänne vuonna 2014. Osa aineksista oli varmaan raakakiteisempiä ja karkeampia, joten ehkä sellainen maku on saattanut syntyä, laulaja Tuomas Nieminen mietiskelee. – Muistaakseni 2009 Svart Records otti yhteyttä halutessaan julkaista Mustan seremonian, ja tuohon täkyyn tartuimme. – Bändimme olemassaolo on tullut monille yllätyksenä. Oletteko samaa mieltä. Tämä on vahvistanut omaa näkemystämme ennakkoluulottoman suhtautumisen ja avoimen mielen merkityksestä. Uusi Ulvaja-ep kuulostaa siinä määrin kovalta julkaisulta, että herää kysymys: saadaanko Rippikoululta vielä jonain päivänä kokopitkä levy. Vähitellen musiikki muuttui death metaliksi, ja siinä vaiheessa mietittiin nimen vaihtoa, mutta päätimme kuitenkin pitää nimen ja suomen kielen sanoituksissa. LISÄ AJANKOÄ TAISJU HWWW.I TTUJA NF ERNO.F I Ei paineita Suomeksi esitetyn death metalin pioneeribändi Rippikoulu julkaisee uutta materiaalia yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Tälle bändille progemetalli on enemmän kuin päämäärätöntä kikkailua. Biisejä on syntynyt muutaman vuoden aikana parisenkymmentä, mutta lähes kaikki on heitetty romukoppaan
liput! i l l a t e m o l a Voita J skabaan ttiin, osallistu on ne isille Mene Infern Oulun eloku t u p li sy ä ä p a ja voit voitta stareille! fe ill Jalometa . Festivaali ikään kuin mahdollistaa toisenlaisen sosiaalisen käytöskoodiston, ihmiset vapautuvat ja nauttivat humaltuneesta vapaudestaan yhdessä. Hän symboloi jotain mikä meni täysin pieleen. Välillä törähtelivät tuohitorvet. Kyseessä on eräänlainen siirtymäriitti, heimoutuminen, joissain tapauksissa myös ainakin hetkellinen pariutuminen. Ilmassa oli taikaa. Musiikin vaietessa ihmiset tuijottivat hiillokseen ja nauttivat lisää Palincaa. Mikä tahansa satunnaiseen suuntaan otettu valokuva olisi toiminut hyvin black metal -levyn kansikuvana. Paikalla hortoili myös lehmiä, lampaita, viisi lammaskoiraa ja järkyttävän suloinen koiranpentu. Kirjoittaja on turkulainen kulttuurihistorioitsija ja muusikko, joka avautuu myös sosiaalisessa mediassa itseään kiinnostavista ilmiöistä. Takana on Kru Natura, todellakin toisenlainen kesäfestari. ww.inferno.fi w n o n a h e Osoit blogin, uutisia, levy s ö y m ät d y PS. Tämän ihmeellisen aineen koostumuksesta puolet on puhdasta alkoholia, joten tunnelma oli korkealla. Ja kaikki tämä jonkinlaisen musiikin tahdissa. Ensimmäinen festaripäivä sisälsi siirtymän aikana tapahtuneen ruokailun perinteisessä maaseuturavintolassa, ja tarjolla oli myös kolmen vaarin kovatasoinen kansanmusiikkiyhtye – varsinkin pystybasso sai kyytiä. Toisaalta festivaalikartalta alkaa löytyä myös toisenlaisia, erikoistuneempia tapahtumia. Illalla oli musiikin vuoro. Chicagosta muutama viikko sitten ostettu uusi akustinen kitarakin löysi perille ilman vaurioita. Ihmiset pakenevat kaupunkien urbaania ahdistusta löytääkseen itsensä sumpussa tuhansien muiden kanssa. Tarinat huuhdottiin alas Palincalla, paikallisella luumupohjaisella tulivedellä. Tavallaan tämä ”parlamenttipalatsi” oli täydellisessä yliampuvuudessaan hauska, mutta vuorella istujan mielenlaatu oli jäänyt luomuasentoon. Perillä nautittiin paikalla tehtyjä juustoja, sipulia ja polentaa karkean suolan kera. Kesäfestarin toisenlainen ihanuus KESÄINEN festivaali on suomalainen klassikko. Matkaan lähtiessä osasin odottaa hyvää fiilistä, vaikka olinkin heitellyt ympärilleni huumoria valkosipulisolmioista ja hopeavaarnoista. Täydellistä! Toisenlainen elämys oli kävelyretkeni Bukarestissa, yksin ihmisjoukossa. Vain satakunta ihmistä vuorilla nauttimassa luonnosta ja neofolkista. Joidenkin ihmisten kommunikaatiosta välittyy nimittäin suoraan aitous ja välittäminen: tapahtuman organisoineet Doru ja Daiana tekivät jutun itselleen, mutta halusivat myös jakaa heille tärkeitä asioita. Maailman suurin ja raskain parlamentti rakennettiin 1980-luvulla siirtämällä alueelta 40 000 ihmistä sekä tuhoamalla tusina kirkkoa ja kolme synagogaa. Niissä on yhä enemmän kyse elämysten hakemisesta esimerkiksi taiteen ja luonnon kautta. Tai sitten salakuljetetaan omia, vaikka munien päällä lämmitettyjä, hedelmien sisään ruiskutettuja tai alueen portilla rivakasti sisään kipattuja viinoja. Helvetillinen rapistunut betoniarkkitehtuuri kohtaa siellä sosialistiajan kulissit. Suomalaiseen tyyliin rakennettu valtava hirsilaavu toimi esiintymislavana, jonka ympärillä paloivat jätkänkynttilät ja kauempana isompi roihu. Tapahtuman järjestäjät halusivat tehdä jotain itselleen eivätkä olleet kiinnostuneita rahasta vaan ainutlaatuisuudesta. Oli hienoa saada kutsu soittamaan, tiesin jo etukäteen tapahtuman olevan varmasti maaginen kokemus. Tunnelmaa ei laskenut myöskään juuttuminen Istanbuliin lentokenttähotelliin yhdeksi yöksi, se vain rytmitti toimintaa hiukan toisin, aikataulun kannalta oli sama missä nukuin. Yhtäkkiä tuntui jopa ymmärrettävältä, että stalinistinen diktaattori Ceau?escu teloitettiin vallankumouksen koittaessa pikaisesti. Siellä sitten juodaan kallista ja hartaasti jonotettua kaljaa, jota myöhemmin voi tyhjentää tuoksuvaan bajamajaan. Illalla romaniaa taitavat kuuntelivat nuotion ympärillä tarinankerrontaa, pääosassa paikallinen vuoristopelastaja. Netistä lö nteluja. ennakkokuu ja a it io rv ea liv THERUM OMNIUM GA. Matkalla ihailtiin myös paikallisten ortodoksiluostarien seinämaalauksia, ja erityisesti Voronetin luostarin viimeistä tuomiota kuvanneet osuudet jäivät mieleen vaikuttavina; tämä Unescon maailmanperintökohde on kuuluisa maalaustensa omalaatuisesta th of Oio ulu Finland 14 0 2 st uk Augu ua ss me Ouluhallin I L L A T E M JALO 8 -9 th SKABA l a v ti s e F ic s u M l Meta Kimi Kärki PASTORISMIES sinisestä sävystä. Esiintyjinä olivat homman avannut romanialainen A Passenger and the Choir of Thirteen Ghosts, yhdysvaltalais-englantilais-ruotsalaisella kokoonpanolla operoinut In Gowan Ring, suomalainen Nest, allekirjoittanut sekä illan päättänyt tanskalainen :Of the Wand & the Moon:. Tästä huolimatta ihmiset keskittyivät hienosti kuuntelemaan ja kunnioittivat täten puhujaa. Toinen festaripäivä alkoi varhaisella siirtymisellä ylemmäs vuoristoon, lievää krapulaa tappamaan. Kirjoitan tätä koneessa matkalla Romanian pohjoisosista Karpaateilta kotiin Suomen Turkuun. Tuntuu, että karuilla vuorilla osataan rakastaa jotain, mikä on kaupungista kadonnut. Sumuisessa kelissä suoritettiin huikea patikka vuohipaimenen pieneen suojaan, joka sijaitsi puolessatoista kilometrissä
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Tämä ruoka saa lopullisen makunsa limestä, ja ilman sitä kyseessä on aika neutraalinmakuinen, mutta kalsareidenhajuinen mössö. Huuhdo nuudelit kylmällä vedellä ja paista ne öljyssä. 4. Lisää sekaan tofu ja pilkotut chilit. Aseta tofut hetkeksi syrjään. Resepti on vielä sen verran yksinkertainen, että tofunvihaajatkin osaavat valmistaa siitä lihaversion ilman erillistä opastusta. Jorin luonnehdinta: ”Lihattomat ruoat ovat tulleet kiertueiden kautta osaksi omaa arkea. Mukamas-thai on näennäisen kepeä sekä erityisen helppo- ja nopeavalmisteinen kesäruoka, joka on kuitenkin riittävän ruokaisa täyttämään isommankin pötsin, vieläpä erittäin yksinkertaisin perusmaustein. TARPEET (kahdelle) ? kaksi nyyttiä riisinuudeleita ? 2 pakettia maustamatonta tofua ? 1–2 kananmunaa ? 2 isoa pilkottua chiliä ? kalakastiketta ? cashewpähkinöitä rouheena ? 1–2 limen mehu JORIN KOKATESSA SOI: All Out War – For Those Who Were Crucified (1998) ”Hardcorea tai death metalia tulee kuunneltua muutenkin lähes mitä vaan onkin tekemässä, mutta tieto All Out Warin keikasta elokuussa on inspiroinut kaivamaan juuri tämän kuningaslevyn esiin useaan otteeseen.” 14 INFERNO TEE NÄIN: 1. Kuutioi tofu, ruskista se pannulla ja mausta jälkikäteen suolalla ja pippurilla. Kiitos tästä kuuluu – itse nuudelien lisäksi – munalle ja pähkinöille, loppusilauksen antavaa limeä unohtamatta. Ohje on aika fiilispohjalta kasattu, joten ainesten määriä voi säätää huoletta omien mieltymysten mukaan.” Megan tuomio: ”Riisinuudelit ovatkin jääneet jostain syystä aiemmin paitsioon muna- ja viljaversioiden tieltä, mutta onneksi asia tuli nyt korjattua, sillä näistähän löytyy eniten makua ja syötävää. Tällaisilla keikkareissuilla laulaja-Jorille maistuu etenkin thaieväs. FI JALO I METALL Miika "Mega" Kuusinen TUTKIVA KULINARISTI Mukamas-thai Vauhdikkaasta ja perinteitä kunnioittavasta heavy/speed metalista tutuksi tulleella, viime vuoden elokuussa Powerdose-debyyttinsä julkaisseella Speedtrapillä pitää tänä kesänä kiirettä, yhtye kun heiluu ainakin Nummirockissa, Tuskassa, Ilosaaressa ja Jalometallissa. Tämäkään resepti ei saa minua lisäämään tofua vakituisesti ruokavaliooni, mutta vaihtelun ja erityisesti hameväen miellyttämisen takia voin sen kyllä toteuttaa.”. Toisaalta taas, ohjeen perusrungon päälle on hyvä rakentaa vaikka millaisia variaatioita esimerkiksi pähkinäöljyä, kasviksia tai muuta sellaista käyttämällä. 3. En ole ottanut selvää, mutta hällä väliä: lopputulos on tulinen, suolainen ja tukeva annos, jonka kanssa kylmä olut sopii täydellisesti. Riko kananmunien rakenne, sekoita nuudelien joukkoon ja paista. 2. Nauti kylmän vaalean lagerin kanssa välittömästi. - NUMMI ROCK TUSKA LISÄÄ RESEPTEJÄ WWW.INFERNO. Se yrittää jäljitellä jonkinlaista thaimaalaisen katukeittiön annosta, mutta veikkaan, että kukaan asiaan perehtynyt ei ilkeäisi kutsua tätä thairuoaksi. Vaihtoehtoisesti voit paistaa munat yhtenä klönttinä erikseen ja pilkkoa sitten nuudelien joukkoon. Laita nuudelit ruskistamisen loppuvaiheessa toiseen astiaan, kiehauta vesi ja kaada päälle niin että nuudelit peittyvät. 5. Annostele ruoka lautasille, koristele cashewpähkinärouheella ja tiristä päälle limemehut. Viimeiseksi lisätään sen verran kalakastiketta, että nenään käy voimakas alushousujen haju. Tämä ohje on yksi suosikeistani, jonka minulle opetti aikoinaan eräs kanadalainen vaihto-oppilas
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Tämän kunnianhimon keskittymä on laulaja-kitaristi Mikael Åkerfeldt, pian neljännesvuosisadan toimineen yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen ja pääasiallinen säveltäjä. Vaikka nyky-Opeth ei muistuta pintapuolisesti juurikaan vuoden 1995 Orchid-debyytin riipivää metallia, ydin on edelleen sama: biiseissä on kosolti pituutta ja rutkasti dynamiikkaa. Se, missä Opeth on selkeimmin kasvanut, on melodioiden merkityksen nostaminen pintaan sekä ilmaisun tyylikäs rönsyily. Samoin kuin Opeth, Åkerfelt on kehittynyt musiikillisesti valtavasti vuosien mittaan. METALLISTA KONTROLLOITUUN ORGAANISUUTEEN V iiksiä tai ei, Opeth on yhä esimerkillisen kunnianhimoinen yhtye. Orchidin vartinmittainen avausraita In the Mist She Was Standing sisältää täysin samantyyppisiä akustisia suvantoja kuin Opethilta on totuttu kuulemaan myöhemminkin. 16 INFERNO Viimeisin vaihe Opethin kehityskaaressa saavutettiin, kun levykatalogi saavutti täyden kymmenen rajan. Kuolometallifanit ovat tippuneet kyydistä jo ajat sitten – tai sitten kasvaneet Åkerfeldtin mukana musiikillisesti avoimiksi, perinteitä arvostaviksi musafaneiksi. Asiasta voi, ja kannattaa, olla toistakin mieltä. KOSKINEN Verkkopeikot kitisevät Opethin muuttuvan sitä paskemmaksi, mitä lyhyemmäksi keulahahmo Mikael Åkerfeldtin letti muuttuu ja tanakammat viikset miehen naamaa koristavat. – Täydellisyys sanana viittaa virtaviivaistettuun musiikkiin, mikä on mielestäni täydellisyyden vastakohta. Pidän. NUMMI K C RO TEKSTI KIMMO K. Edellislevy Heritage (2011) ja elokuun lopussa ilmestyvä seuraajansa Pale Communion karttelevat metallisoundia, eikä mikrofoni taltioinut kummallekaan tavuakaan örinää tai rähinää. Opeth on uransa aikana uusiutunut linjakkaasti luoden nahkaansa fanien reaktioista vähät välittäen. – Täydellisyydellä ei ole mitään tekemistä piirulleen oikein suoritetun ilmaisun kanssa. Hänen näkemyksensä laajuus ja ilmaisun valtaisa spektri antaisivat olettaa miehen pyrkivän täydellisyyteen, joka on aikojen saatossa täsmentynyt ja kehityksen myötä kristallisoitunut. Aina mukana ollut progressiivisuus on tullut soljuvammaksi muuntuen kankeahkosta teknisestä metallipaahteesta erittäin orgaaniseen ja vapaamuotoiseen muottiin. Täydellisyys musiikissa on tunnetta ja sitä, miten se välittyy. Tarkemmin ajatellen, epäjohdonmukaisuus ja epätäydellisyys ovat avainasemassa, kun pohditaan musiikin täydellisyyttä. Lähinnä homeisesta 70-luvun progesta muistuttava ulosanti ja retroileva tuotanto karkottavat vanhoja faneja, mutta toisaalta äärimetallia kaihtavat progeilijat ja melodioita arvostavat folkrokkarit ovat ottaneet yhtyeen omakseen
Vaikka en koe tarvetta kerätä eri masterointiversioita, aion hankkia tuo boksin, koska mukana on ne kolme keikkaa kokonaisuudessaan. Rumpalimme Axe ja basistimme Martin ovat soittaneet Jon Lordin kanssa. Omaan korvaani Opeth tuntuu kytkeytyvän tuohon Deep Purplen kulta-aikaan vahvasti, ja Åkerfeldt ottaa tämän huomion suurena kohteliaisuutena. ”Täydellisyys sanana viittaa virta viivaistettuun musiikkiin, mikä on mielestäni täydellisyyden vastakohta. Se herättää musiikillisen ruokahalun, kun kuulee jotakin aivan uudenlaista. Olen itse asiassa kuullut tuosta materiaalista miksaamattomia raitoja, ja hyvä luoja miten lujaa se bändi soitti! Laulumikkiin vuotaa bändin myllytystä aivan tolkuttomasti. Haastattelun teon aikaan tuli äimisteltyä Deep Purplen jyhkeää Made in Japan -boksilaitosta, ja tästä oikeastaan sikisi ajatus musiikillisen täydellisyyden pohtimisesta. Eikä Opethin tekemisistä ole kovin hankala kaivella musiikillisia kiintopisteitä, jotka tosin löytyvät aina vain kauempaa historiasta. Viimeistään musafanius johtaa välttämättä siihen, että jotakin yhtäläisyyksiä menneiden aikojen musiikin kanssa löytyy. Opethin keulahahmo ei ole kuullut klassikkolevyä tässä muhkeimmassa muodossa. siitä, että hommat ovat vähän vituroillaan, musaa tehdään oudosti ja ohjekirjan sääntöjen vastaisesti. Åkerfeldt hyväksyy mukisematta bändien tietyt yhtäläisyydet, joista olennaisimpina ovat jouheva jammailu ja erittäin rullaava soittotatsi. Täydellisellä musiikilla ei oikein voi olla selkeää referenssipistettä.” INFERNO 17. – Mitä enemmän tätä pohdin, sitä vaikeammalta kysymys tuntuu. – Minulla on kyllä Made in Japan älppärinä ja pari muutakin versiota siitä. Toisaalta, eipä Åkerfeltdt ole väittänytkään saavuttaneensa täydellistä täydellisyyden tasoa. Bändillämme on kuitenkin etäinen linkki Deep Purpleen. Vaikkei välttämättä ilmiselvä musiikillinen johtoajatus, 1970-luvun Deep Purple on yksi Opethin keskeisistä vaikutteista. Etenkin tuoreimmilla levyillä vahvasti rääkivä urkuosasto viittaa todella selvästi Purplen urkuvelhon Jon Lordin (1941–2012) otteisiin. Mallinsipa yhtye jopa Purplen vuoden 1969 Concerto for Group and Orchestra -albumin kannen liki yksi yhteen taannoiselle livelevylleen (In Live Concert at the Royal Albert Hall, 2010). Axe on suuri Ian Paice -fani ja tavannut tämän monesti. Ei laskelmoitua, masinoitua tai sellaista, joka on johdettavissa johonkin tiettyyn juttuun. – Musiikillisesti en osaa sanoa, mitä meillä on yhteistä. Kuuntelen mieluummin musiikkia, jota en oikein ymmärrä. Sen pitää olla tuoretta! Syvää purppuraa Tässä kohdin voisi tietenkin olla koiranleukana paikalla ja kuitata leppoisalle taiteilijalle, että hän on itse todennut Pale Communionin olevan aika lähellä Heritagea. Se oli norjalaisessa kirkossa, Lordin viimeisiä konsertteja (The Trondheim Experiment, 2010). Tämä ei silti ole sattumaa, koska kyseessä on jotakuinkin ainoa bändi, josta kaikki viisi Opeth-hemmoa diggaa. – Hehän olivat pohjimmiltaan jamibändi, eivätkä keikat olleet koskaan samanlaisia. En voi antaa vastausta siihen, mitä musiikillinen täydellisyys minusta on. Täydellisellä musiikilla ei oikein voi olla selkeää referenssipistettä – ei Led Zeppeliniä tai Blue Öyster Cultia, tai edes bändin itsensä edellistä levyä. – En pidä ainakaan siitä, että arvaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Lavalla sattui ja tapahtui, ja homma taisi toisinaan lähteä lapasesta aika rankastikin. Åkerfeldtin, suuren musafanin ja taiteilijan, on yllättävän vaikea pukea sanoiksi omaa käsitystään täydellisen ajatuksesta musiikissa. Itse en ole koskaan tavannut DP-miehiä, Glenn Hughesia ja David Coverdaleä lukuun ottamatta
– Tuo soundi on itse asiassa aika täydellinen. Ronnie Jamesin koplan tekemiset eivät levyltä kuitenkaan juuri kuulu, eikä näin oikeastaan ollut tarkoituskaan – musiikillisesti. Urkuineen ja pianoineen jo jonkin aikaa Opethin matkassa ollut tulokas saa levyllä suuren roolin, ja muutenkin bändi tuntuu olevan hurjassa soittokunnossa. Pikemminkin kuin retrosoundiin, tähtäsimme todenmukaiseen äänimaailmaan. Tähtäsimme sellaiseen soundiin, jonka takana emme voi piileskellä. Vuoden 2008 Watershed oli tavallaan metalli-Opethin viimeinen henkäys, joka jo viittasi tulevaan. Åkerfeldt koetti jatkaa tutulla tiellä metallin parissa, mutta pari syntynyttä biisiä eivät tuntuneet järjellisiltä. Vaan jos ajatellaan ilmaisun monipuolisuutta, mieleeni ei tule samankaltaisia bändejä kuin Opeth.” Rehellisellä pelillä Ennen kuin Pale Communionista oli kuultu nuottiakaan, Åkerfeldt kuvaili tulevan materiaalin kuulostavan hiukan Diolta. – Tuo viittaus kohdistui enimmäkseen soundiin. – Suunnittelimme äänitykset niin, että ne tuottavat paineita meille itsellemme muusikoina. Ei kaikki metalli ole paskaa, ei todellakaan. – Ei, ei, ei… Axe kyllä takoi rumpupohjat livenä ja rakensimme niiden päälle sitten kaiken muun. Levyä jälkituotettiin minimaalisesti. Liverumpujen kautta saimme kuitenkin soittoon sitä livevibaa. – Studiossa ei ollut juurikaan spontaaneja hetkiä. 2006 mukaan tullut Martin ”Axe” Axenrot ja 2007 Arch Enemystä kaapattu kitaristi Fredrik Åkesson soittivat jo Watershedillä. Luulisi olevan hankalaa sovittaa kappaleita tyyliin ”tässä 30 tahtia jotain huuruilua ja sitten siihen riffiin”, jos biisien muotti tuntuu yhtyeen jäsenten yhteispeliin nojaavalta jammailulta. Mikä parasta, soundi sopii yhtyeen suorastaan muhevaksi äityvään soittoon ja upeisiin joskin tutunkuuloisiin sävelkulkuihin erinomaisesti. Kopla kuosissa ”En ole kovin hyvin selvillä, mitä metalliskenessä on menossa. Siten saa valvottua ottojen laatua paremmin. – Treenasimme kerran ennen äänityksiä. 18 INFERNO Pale Communion esittelee Opethin tuoreimman kokoonpanon levymuodossa. Ei siinä hirveästi klikkiraitaan turvauduttu, mutta touhuun pystyttiin keskittymään kunnolla tällä tavoin. Kerroksellinen työtapa tavallaan käy järkeen, koska vaihtelemme sähkö- ja akustisen kitaran välillä biisien aikana. Ongelma nykymetallin kanssa onkin, että kaikki kuulostaa niin… tietokoneistetulta. Soundi oli todellinen, eikä oltu vielä suistuttu 80-luvun pöyhkeään paskaan superkaikuisine virveleineen. Se onnistuu käyttämällä hyviä mikkejä ja hyvää äänittäjää. Toisin kuin tästä periaatteesta ja rönsyilevänä liihottelevasta jäljestä luulisi, yhtye ei soittanut biisejä studiossa kimpassa livenä. Äänityksissä kaikkien panos on lähinnä tuoda oma. Asetimme myös tiukan aikataulun ja äänitimme levyn 13 päivässä. Heritagen retro-ote oli yllätys, ja Pale Communion sukeltaa vielä syvemmälle samaan heavyn nuoruudenlähteeseen. Vaan Opeth ei ole ihan normaali bändi, eikä ole harrastanut perinteisiä bänditreenejä ennenkään. Se on todella nopsa tahti. Suuntaa piti muuttaa. Se ei kuulosta inhimilliseltä, kun kaikki on fiksattu kohdilleen. Olen aina rakastanut kahden ensimmäisen Dio-levyn äänimaailmaa, samoin Dion tekemien Black Sabbath -levyjen soundia. 2000-luvulla mullantuoksuinen progeilu alkoi olla bändin soinnissa mukana yhä vahvemmin. 70-luvun teknologia oli jo siinä määrin edistynyttä, että sillä mentiin vielä 80-luvun alussakin. Tuorein jäsen, Åkerfeldtin aisaparina vuodesta 1997 toimineen basisti Martin Mendezin lisänä, on Joakim Svalberg. Aivan kuin bändit pyrkisivät eroon kaikista äänityksen humaaneista piirteistä. Täyteläisen ja lämpimän vintage-soinnin aikaansaaminen ei vaadi silti ihmeellisiä ponnistuksia. Kaikki soittavat sydämensä kyllyydestä ja tyylillä. Se kuulostaa kontrolloidulta, mutta siinä kuuluu silti vahvasti 70-lukulaisen orgaaninen ote. Juuri tätä soundia Heritage monien metallimiesten hämmennykseksi esitteli. Kappaleet oli demottu huolella etukäteen ja bändi tiesi mitä soittaa. – No, ei se ole kovin vaikeaa. Tavoitteena oli se tunnelman täydellisyys, heh heh. Viitaten aiempaan, emme tähdänneet täydellisyyteen suoritusmielessä. Hämmentävää sinänsä, koska materiaali on jälleen varsin orgaanista ja kuulostaa monin paikoin perin vapaamuotoiselta. Tapa oli havaittu hyväksi Heritagen äänityksissä. Kitaroiden rooli on aiempaakin vähäisempi, kun urut raikaavat päällimmäisenä useammassakin kappaleessa. Kun näin monisyisen ja upeasti soitetun levyn taltioiminen suoritetaan vajaassa kahdessa viikossa, normaalin bändin on pitänyt treenata kunnolla
Se etenee osasta toiseen toisteista sovituskaavaa vältellen, aaltomaisesti kasvaen. Åkerfeldt ei silti tunne, että samoissa sfääreissä liitäisi muita yhtyeitä. Heavyelementtejä toki löytyy edelleen, mutta suurempi rooli on muunkaltaisella ulosannilla. Heritage oli itselleni järkeenkäypä kokonaisuus, mutta ymmärrän hyvin, jos fanien oli hankala päästä siihen sisään. Pale Communionin henki ei silti kuulosta tältä. – Kuulostaa varmaan kerskailevalta, mutta ei ole tarkoitus. Kuuntelen vanhaa musaa, mutta ei se oikeastaan ole outoa. Minusta tuntuu, että se alkaa helposti tuntua vähän tylsältä. Sinällään hassua, että Åkerfedt puhuu metalliskenestä. Mikä tahansa sattuukin inspiroimaan, se voi päätyä biisiin. Jousien ja puhaltimien lisäksi biisissä on aiemminkin Opeth-soundiin kuuluneita akustisia kitaroita ja pianoa, rocksoittimia unohtamatta. Näillä eväillä Pale Communion siis lähti syntymään. Tämä on mielestäni etumme. Opeth on viimeistään nyt astunut, ellei täysin ulos siitä, ainakin sen viimeisille reuna-alueille. Tekeillä oli uutuuslevynkin miksanneen Steven Wilsonin kanssa julkaistu akustispainotteinen Storm Corrosion -projekti (2012). Silti uusi materiaali on jossakin määrin selväpiirteisempää, vaikka biisien sisällä on vaihtelua vaikka kuinka paljon. Opethilla on vielä matkaa Walkerin huikeaan eklektisyyteen, 50-luvun popista moderniin taidemusiikkiin ulottuvaan kaareen. Eipä olisi ensilevyn aikaan uskonut, että miehestä kuoriutuisi tällainen kultakurkku. Mikä sitten inspiroi näin pitkän uran jälkeen suuntautumaan uusille ja oudoille vesille. – Mutta enpä minä olekaan kovin hyvin selvillä, mitä metalliskenessä on menossa. Yhtyeen on itse asiassa vielä opeteltava soittamaan biisit livenä. Vaikka monessa osoitteessa on toivottu toisin, yhtye ei palannut metallin pariin. Halusin vain kokeilla, miten synteettiset jouset oikein toimivat, miltä tuollainen plugin kuulostaa. Tässä, samoin kuin päätoimittajan edellisessä jutussa, kaivellaan vanhoja referenssejä ja inspiraation lähteitä Judas Priestistä King Crimsoniin. Hänen diskografiansa on kokonaisuutena todella kiinnostava. Åkerfeldtin monipuolisuudesta ja linjakkuudesta kertoo se, että levyllä on perin erityyppisiä kappaleita. Tuo biisi työnsi minut siihen suuntaan. Esituotanto oli kuitenkin hyvin pitkälle vietyä, kappaleet olivat täysin valmiita ja biisijärjestyksin selvillä. Keräilen 60- ja 70-luvun levyjä ja kuuntelen tietysti tuollaista musaa. Matka on kuitenkin edennyt jo pitkälle, ja aikaa on vielä vuosikymmeniä. tatsinsa soittoon eikä suinkaan toisintaa demottamiani osuuksia suoraan. Tämä ei Opethia kuunnelleita yllätä, mutta Åkerfeldtille on nostettava hattua todella hienojen sävelkulkujen kehittelemisestä – ja niiden vaivattomasta esittämisestä. Åkerfeldt ei tiettävästi ollut edes tekemässä Opethmateriaalia räplätessään synajousia. Miehen 60-luvun kama ei kuulosta ollenkaan 80-luvun tuotannolta, eikä se taas muistuta lainkaan sitä, mitä hän tekee nykyään. Tämä uusi on vain vähän melodisempi. Asiasta juteltuani olen huomannut, että monet eivät halua laajentaa soundiaan. Metalliskenessä soitetaan metallia, ja sillä hyvä. Vaan jos ajatellaan ilmaisun monipuolisuutta, mieleeni ei tule samankaltaisia bändejä kuin Opeth. Biisiorientoituneempi lähestymistapa ei Opethin tapauksessa tarkoita klassiseen rockformaattiin sulloutumista. Ei kaikki metalli ole paskaa, ei todellakaan. – No, Scott Walker on tietysti yksi vahva vaikute. Selkein ero on siinä, että tämä levy… on jotenkin harmonisempi ja melodioiltaan rikkaampi. Ja päädytään outoon sienimaahan. Levyn materiaali ei siis syntynyt vähäisimmissäkään määrin jamipohjalta, vaan Åkerfeldt kirjoitti kappaleet ”suunnitelmallisesti”. Jos ei synapluginia lasketa, mistä kaikki kumpuaa. Åkerfeldt pääsi tulevan levyn mielenmaisemaan kirjoitettuaan Faith in Others -päätöskappaleen. – En ole kuullut uutta Bigelfiä, mutta diggasin heidän ekasta levystään Closer to Doomista. INFERNO 19. Näin lopputulos on usein jotakin, mikä on Opethille uutta. – Minulla ei ole uusia vaikutteita, eikä kovin kummallisiakaan. Rikkaasti orkestroitu kahdeksanminuuttinen kappale on melankolinen, rauhallisen melodiavetoinen eepos. Nykybändeistä tuhnuimmillaan humisteleva Amorphis tuntuu jossakin määrin hengenheimolaiselta, ja onhan noita jokunen muukin. Melodisen kappaleen. Eihän se minua itseäni tietenkään haittaa. Mielestäni jälki kuulosti kivalta, ja lopulta tuo kokeilu johti kokonaisen kappaleen syntymiseen. Me olemme sen kaltainen yhtye, että tuomme kaikki vaikutteet musiikkiimme. Hän on ollut maisemissa todella kauan, ja hänen musiikkinsa on muuttunut aikojen saatossa valtavasti. Oli siistiä, kuinka paljon he käyttivät jo tuolloin mellotronia. Mutta ne melodiat, niiden merkitys on todellakin suuri. – Tunnen paljon metallibändeissä soittavaa jengiä, jotka voivat olla vaikka massiivisia Miles Davis -faneja. Vaatiiko sävellyssuonen sykkiminen jotakin erikoisempaa käynnistysainetta. Aloitusraita Eternal Rains Will Come on pahaenteisen kiivas progemyllytys, kakkosraita ja etukäteismaistiainen Cusp of Eternity puolestaan kuulostaa kaikuisine itämaakitaroineen, hevijynkkyineen ja mellotroneineen miltei Amorphisin tuotannolta. – Faith in Others on tosi melodinen biisi. Silti heidän musiikkinsa ei voisi kuulostaa erilaisemmalta kuin Davisin. – Kummassakaan ei karjuta ja molemmat ammentavat 60-, 70- ja 80-luvun musiikista. Eroja löytyy, mutta hienovaraisempina kuin edellisen levyparin tapauksessa. – Tuota kautta löysin agendan, mitä halusin tällä levyllä tehdä. – Heritage kuulostaa psykedeelisemmältä. Rakastan tuota levyä ja olen siitä edelleen ylpeä. Mainion levyn juuri julkaissut Bigelf esimerkiksi. Yksinäinen susi Opethin yhteydessä ei enää juurikaan mainita nykypäivän bändejä. Olisiko Opethin ”omin” genre tätä nykyä sitten myyttinen ”viiksiproge”, jota lähdetään etsimään Tohtori Sykerön analogisella aikakoneella. Kalpeneva perintö Pale Communion kytkeytyy edeltäjäänsä Heritageen melko selkeästi – ainakin pintapuolisesti. En ole pöllinyt Walkerilta mitään suoraan, mutta jotakin sieltä on tarttunut. Se syntyi vähän kuin vahingossa
– En kutsuisi itseäni satanistiksi, mutta elämänkatsomukseni viittaa siihen suuntaan. Yhtye on lainaillut – erityisesti uransa alkuaikoina – käytännössä kaiken skandinaavisen melodeathin perinteestä, mutta määrätietoinen raapiminen on tuonut hiljalleen esiin myös bändin omaa ilmettä. – Olemme todella tyytyväisiä Everblackiin ja sen saamaan palautteeseen. NUMMI K C RO TEKSTI JONI JUUTILAINEN KUVA CASEYCARLTON Melodista death metalia soittava The Black Dahlia Murder on kiertänyt aktiivisesti yli kymmenen vuotta. Näyttää siltä, että Ritualin (2011) määrittämä nousujohteinen kurssimme ei ole kääntynyt ainakaan laskuun, mikä on tietysti aivan loistavaa! Olemme tehneet nyt peräkkäin kaksi uramme parasta albumia ja biisinkirjoituskykymme on viimein toivotulla tasolla, laulaja Trevor Strnad pohdiskelee. Ajetut kilometrit alkavat tuntua kintereissä, mutta bändi ei aio hiljentää vauhtiaan. VIINAA, METALLIA JA SAATANAA 20 INFERNO V uonna 2001 alkunsa saanut Black Dahlia Murder on takonut tiensä kuulijoiden sydämiin melkeinpä väkisin. Itsesuojeluvaisto, oman. Hieman yli vuosi sitten ilmestyneellä kuudennella kokopitkällään Everblackillä porukka tuntuukin olleen elämänsä kunnossa. Erityisesti mainitulla Ritualilla sekä löyhemmissä määrin myös muilla Black Dahlia Murder -albumeilla yksi sanoitusten kantavista teemoista on satanismi, mikä ei ole kovinkaan tavallista juuri tämänkaltaisessa musiikissa