THURSDAY TORSTAI 23.6. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. SATURDAY FRIDAY PERJANTAI 24.6. FRIDAY KESKIVIIKKO 22.6.. Jone Nikula “ “ OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA LAUANTAI 25.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa
SATURDAY FRIDAY PERJANTAI 24.6. FRIDAY KESKIVIIKKO 22.6.. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. Jone Nikula “ “ OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA LAUANTAI 25.6. THURSDAY TORSTAI 23.6
THE CLEANSING (ULTIMATE EDITION) 24.06.2022 THE CLEANSING SUICIDE SILENCE online available here BEAUTIFUL SHADE OF GREY 20.05.2022 JAMES LABRIE online available here JUSTITIA (EP) 27.05.2022 JUSTITIA BAEST online available here SONGS FROM THE HARD SHOULDER 10.06.2022 SONGS FROM THE THE TANGENT online available here www.CENTURYMEDIA.com www.INSIDEOUTMUSIC.com
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Na tio na l Na pa lm Syn dic ate , Se, jos ta ei pu hu ta, De pre sse d Mo de , Lo rd Be lial , Tro op s of Do om 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Kre ato r 02 2 Ca ve In 02 6 Se pti cfl esh 03 Iba rak i 03 3 Slo we ny a 03 6 Ba ttl elo re 04 4 Pö lky llä : Th e Ga the rin gin sie lu Re né Ru tte n 04 8 Sa lam yh kä : 3 Inc he s of Blo od Lo ng Liv e He avy Me tal (20 12) 05 1 Arv iot , pä äo sas sa Kre ato r 07 2 De mo t, pä äo sas sa Art kill s 074 Ku ud es pii ri: Ma rtin “Etyp e” Eri kso n pis ti me tall iks i 036 022 018 030 02 6 TO N I SA LM IN EN C H R IS TO PH VO Y ST EL LA M O U ZI JA Y ZU C C O
Toisekseen yhtyeen värikylläisestä, niin Cathedralin kuin My Bloody Valentinen fania, kenties jopa Type O Negativen ystävää viehättävästä äänimuurista on saanut nauttia tähän asti vain digitaalisessa muodossa. 7. Meille kaseteilta ja vinyylilevyiltä perustavanlaatuisen musiikkikasvatuksensa saaneille albumin käsite ei vain suostu muotoutumaan päähän ilman kosketeltavaa pintaa. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Toni Salminen KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 28. Olkoon tämä nyt sitten vaikka yleinen oodi äänilevyille ja avoin kirje sen puolesta, että jokin taho katsoisi parhaaksi tarttua Slowenyan mainioon musisointiin fyysinen julkaisu mielessä. 3.6.) FAFF-BEY The Holy Bible IGNITE Our Darkest Days TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT IOTUNN Access All Worlds – An Acoustic Voyage -ep SLOWENYA Meadow THE GATHERING Beautiful Distortion TÄSSÄ lehdessä haastateltu turkulaisyhtye Slowenya on parissakin mielessä hyvä esimerkki modernista rockyhtyeestä. Koskettelemisiin. Tahdon koskettaa KREATOR Hate Über Alles (ilm. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Onneksi raskas rock on vielä pitkälti pitänyt sen, siis pintansa. Tämä lienee enemmän olosuhteiden sanelemaa kuin tietoinen päätös, mutta kumminkin. Mutta kumminkin: kyllähän bändin viimevuotista Somer-minilevyä ja juuri ilmestynyttä Meadow-debyyttipitkäsoittoa (julkaisut ovat toki samanmittaisia, nykyaikaa tämäkin) olisi eri ihanaa pyöritellä isolta mustalta, vaikka trendikkäästi ylihintaiseltakin. Trio soi pillifarkuntiukkana orgaanisena yksikkönä, ja sen musiikki saa kaiuttimista tulviessaan sen verran valtaansa, ettei formaattipolitiikka mahdu mieleen. vuosikerta Numero 202 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Yhtyettä kuunnellessa ei kuulu sen kummemmin Whatsapp kuin muukaan digitaalisuus. Ensinnäkin bändi myöntää skenepisteiden ropisemisen uhallakin tekevänsä musiikkia ”enemmän Whatsapp-ryhmässä kuin treenikämpällä”. Toki asiassa auttaa, että kolmikolla on pitkä yhteinen soittohistoria, mutta kumminkin
Jo 1980-luvun puolivälissä perustettu National Napalm Syndicate on tuttu nimi kotimaisessa thrash metal -undergroundissa. Mukananne on uusi laulaja Vesa ”Epe” Mänty. – Levyjen pituudet taas tulee vahingossa. – Meillä on käynyt solistin paikalla aikamoinen turbulenssi, ja kun Matti Veikkola lähti, paletti täytyi pistää uusiksi. – Yhdestä idiootista kun pääsee, niin seuraava on jo pyörittelemässä silmiään. NNS on perustettu vuonna 1986, ja vaikka olitte pitkään telakalla, bändi on vanhimpia aktiivisia suomalaisia metallibändejä. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN THE New Hellin kansikuvasta voi vetää yhdysviivoja käynnissä olevaan Kali Yugan aikaan. The New Hellin piti olla korkeintaan 45-minuuttinen, kunnes tekaistiin vielä intro ja outro ja mitta venähti! Liekö pituudella mitään merkitystä, koska uusi materiaali on vahvaa ja nyanssejakin löytyy. On hienoa huomata, että bändi on tehnyt vanhoilla päivillään uransa vahvimman levyn. – Villellä [Hanhisuanto, rummut] taitaa olla pari valmista biisiä, kuten myös Nikolla [Karppinen, basso]. Se oli komedia ja nauratti pirusti. – Ei se ole miksikään muuttunut, samat asiat thrashissä ja metallissa kiehtoo kuin teininäkin. Poliitikot kusettaa kansalaisia entistä tarmokkaammin ja mielen päällä on ainoastaan oma lompakko. – Mielestäni edellinen Time Is the Fire [2018] karkasi liikaa sivupoluille, mutta kuten näissä hommissa käy, kappaleet kehittyivät samaa rataa kuin ennenkin – vaikutteet puskevat läpi ja tulee NNS-matskua. Miehellä on taito huutaa sopivan melodisesti ilman, että homma menee popiksi. Uskoo ken tahtoo. Epen mukaantulo oli viimeinen palanen, joka loksahti paikoilleen. – Saatiin sovitettua konsepti kohdalleen. – Maailma on ollut päin helvettiä jo useamman vuoden, ja Kali Yuga symbolisoi hyvin tilannetta, kitaristi ja perustajajäsen Jukka Kyrö myöntää. Mietittiin Hapan [Harri Lampinen, kitara] kanssa mahdollisia solisteja, ja sieltä Epe sitten löytyi. – Jos jokin on muuttunut, niin lähinnä keikkapaikat ja alkoholinkulutus. Minkälainen levy The New Hell on musiikillisesti. Hienoa katsella, kun kaikki valuu viemäriin ja tyypit vain somettelee. Syntyykö musiikkia vaivattomammin kuin ennen. Terveisiä helvetistä JA N Ö R K K I Y R LU N D 8. Se antaa uskoa ja virtaa jatkaa ryskäämistä. Mike Judge teki vuonna 2006 Idioluutio-nimisen leffan. – Eiköhän me jo olla helvetissä, eli odotetaan vain viimeistä iskua. – Hapalla ja Epellä on yhteinen Braindrainja Saattue-tausta ja he ovat olleet muutenkin kavereita vuosikymmenet. – Uutta materiaalia tulee koko ajan, ja mulla on jo nyt varmaan puolenkymmentä raakiletta kasattuna, Kyrö kertoo. Luokan viisain ei osaa lukea, mutta silloinkin pääsee luokalta, ettei tule paha mieli. Mistä mies löytyi. – Surullisinta on, että kouluissakin on lähdetty huimaan alamäkeen. Tässä genressä on mielenkiintoista, että monet 80-luvulla aloittaneista suuruuksista tekee vieläkin kuranttia materiaalia. Raskasta musaa ja sanoitukset, jotka toivon mukaan pistää edes jonkun ajattelemaan ihmiskunnan kohtaloa. Sanomanne lienee, että kaikki ei ole aivan kohdillaan. Ollaan yritetty valikoida soittopaikkoja tarkemmin, ja ööliä kiskotaan vasta keikkojen jälkeen... Nyt sen näkee profetiana, joka toteutuu vääjäämättä. – Mulla oli visio repiä NNS takaisin alkujuurille ja yksinkertaistaa biisejä, lähteä tekemään enemmän death metaliin ja alkuaikojen thrashiin nojallaan olevaa kamaa. – Jos lueskelee hindulaisia tekstejä, niin osutaan lähelle nykyistä menoa. Kai tässä luodaan tarmokkaasti luokkayhteiskuntaa. Pari viimeisintä albumianne ovat pisimpiänne. Henkselit paukkuu ja velkaa otetaan, että saadaan paukutella vielä lisää. Tämä on nopeampi ja aggressiivisempi levy kuin aiemmat, ja ensimmäinen NNS-albumi, josta mulla ei ole jäänyt mikään vaivaamaan. Suomen tilasta en viitsi edes avautua. Onko hommassa yhä samaa paloa kuin aikoinaan. Kun on useampi ukko kirjoittamassa, ongelma on lähinnä valinnan vaikeudessa
Mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Ryhdyimme keskustelemaan tästä projektista keikan jälkeen. Mikä toimi sen inspiraationa. Antichrist oli ensimmäinen Sepulturalle kirjoitettu biisi joskus 1983–84, ja Reborn-sanan lisääminen kuvastaa uutta alkua, mikä tekee minut iloiseksi ja ylpeäksi tästä työstä. Kyse on eräänlaisesta ympyrän sulkeutumisesta. Halusimme kasata ihan oikean, kiertävän bändin, joten luovuimme tästä ajatuksesta. Itse bändin nimi taas viittaa suoraan Sepulturan kappaleeseen vuodelta 1986. Mitä tarkoitat levyn nimen antikristuksella. Sekä yleisö että minä yllätyimme Alexin äänestä, koska se muistutti Max Cavalerasta Sepulturan alkuaikoina. 9. Nämä kaikki vaikutteet yhdistyvät musiikillisessa dna:ssani. – Inspiraatio on ollut alusta alkaen sama eli 1980-lukulainen death/thrash Slayerin, Possessedin, Kreatorin, Deathin ja Celtic Frostin hengessä, mutta tuomme mukaan myös työni alkuaikojen Sepulturassa. Uudelleensyntynyt antikristus A N G E LO A V IL A THE Troops of Doom perustettiin muutama vuosi sitten. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ The Troops of Doom on brasilialainen albumidebytantti, jonka takaa löytyy Sepulturan alkuvuosien kitaristi. – Se ei haittaa minua, Guedz toteaa. Homma on syystä 80–90-lukulaisen death/thrashin pohjalla, ja luulen, että kuulijat tulevat etsimään vanhoja kamoja sen ansiosta. Kirjoitamme paljon kirkosta ja sen aikeista pitää ihmiset häkeissä, synnistä ja demoneista sekä tämän kaiken vaikutuksesta politiikkaan. Nyt voimme keskustella uusista suunnitelmista, kehitellä rundeja ja uusia vaiheita urallamme. Hän pyysi minua soittamaan yhden biisin heidän kanssaan, joten vedimme Sepulturan Bestial Devastationin. Antichrist Reborn on synkkä ja aggressiivinen vanhan koulun death metal -levy. Kuinka kaikki lähti liikkeelle. – Olemme Moonspellin Fernando Ribeiron lafkalla, ja yhteistyö on ollut hyvin palkitsevaa. Vaikka meillä on historiamme, olemme uusi bändi, joka ottaa askeleen kerrallaan. – Koko Troops of Doomin ydin on tavallaan Sepultura-aikojeni jatkamisessa, mihin lyön mukaan kaikki muut vaikutteet. Onko kyse pelkästä metaforasta vai jostain konkreettisesta. – Teimme albumia jo ennen toisen ep:mme The Absence of Lightin [2021] ilmestymistä, mutta meidän täytyi viivyttää julkaisua ollaksemme varmoja, että pandemia on ohi ja pääsemme varmasti tien päälle, Guedz avaa. Luuletko, että ihmiset kiinnittävät uuden yhtyeen sijaan liikaa huomiota historiaasi. Antichrist Reborn on vahva avaus. – Ajatus lähti itämään vuonna 2015 minun, Alex Käfferin [laulu ja basso] ja Marcelo Vascon [kitara] kesken, kitaristi Jairo Guedz kertaa. Omena ei ole tipahtanut kauaksi puusta. – Alexin bändi Enterro oli entisen yhtyeeni The Mistin lämppärinä Rio de Janeiron -keikalla. Me olemme mitä olemme! Jos ihmiset etsivät uutta ja freesiä heavy metalia, olemme ehdottomasti väärä yhtye siihen. – Otsikko on tietysti jatkoa Sepultura-menneisyydelleni. – Kysyimme mukaan Dimmu Borgirin Shagrathia, mutta hän ei olisi päässyt rundeille
Ehkä homma oli mennä vähän rutiiniksi tai jotain, mutta sitten kun pyörät taas pyörähtelivät, olo oli kuin uudestisyntyneellä Ra’s al Ghulilla, siis elinvoimainen. Missä merkeissä vuodet ovat kuluneet. Ehkä tämä on enemmänkin vapauttavaa. 10. – Kuka tietää, ollaanko me edes hengissä kymmenen vuoden päästä. SYTYKKEITÄ Vapauttava paluu Se, josta ei puhuta avasi uransa kahdella kovalla äärimetallirykäisyllä, kunnes katosi kartalta vuosikymmeneksi. EDELLISESTÄ levystänne Musta, kylmä, syvä ja samea (2011) on jo kelpo tovi. Tavoitteita tai suuntaviivoja ei varsinaisesti ole, sen kun toteuttelee menemään. – Voi se hyvinkin olla synkin. Enimmäkseen on makseltu veroja ja mietiskelty tahoillamme maailmanmenoa. Tai ei ehkä rönsyilemään, mutta vedettiin melodiset kohdat tarpeen vaatiessa permanenttiosastolle ja kireät kohti helvetin valurautaista pataa. Bändinne sai parilla ensimmäisellä julkaisullaan mukavasti nimeä. – Vitsailtiin vuosien varrella, että pitäisikös sitä taas... Gehenna-nimessä on vahva uskonnollinen vivahde. – Ei se ole lainkaan hankalaa, sillä pahin pätemisentarve on karissut vuosien varrella Poroveteen. Otetaan päivä kerrallaan. – Ainakin Musta, kylmä, syvä ja samean kohdalla punainen lanka oli pikkasen tiukemmalla, mutta nyt päädyttiin rönsyilemään, kun tilanne sitä vaati. Minkälaisena albumi näyttäytyy teille. Toiveikkaana pysyminen on haastavaa, mutta ollaan sitten vaikka vähemmän toiveikkaana. Toiminta on tällä hetkellä hyvinkin aktiivista, eli treenaillaan vanhoja ja uusia biisejä livekuntoon melko säännöllisesti. Gehenna on mielestäni synkin levynne. En sanoisi levyä suoranaisesti konseptialbumiksi, mutta kokonaisuus kykkii samalla polulla ja Gehenna tuntui oikealta termiltä sitä kuvaamaan. Aloiteltiin aikoinaan nauhoittelemaan niitä, mutta jokin oli pielessä. Meneekö seuraavankin albumin julkaisuun reipas vuosikymmen, vai onko toimintanne nyt niin sanotusti aktiivisella pohjalla. – Ei ainakaan paikkaa kartalla, Männikkö naurahtaa. Mitä se edustaa tämän albumin kohdalla. Koetteko, että paluu näin pitkän hiljaisuuden jälkeen on hankalaa, vai vieläkö ihmiset muistavat teidät. – Osa uuden Gehenna-albumin biiseistä on sävelletty jo kymmenen vuotta sitten. Mukana on varmaan iän tuomaa kärttyilyä, mutta tuntuu, että maailma menee koko ajan enemmän päin persettä, vaikkei tässä kauhean valveutunut jaksa enää ollakaan. Nyt on aika palata entistäkin synkemmissä merkeissä. – Mikäs tässä on ollut ollessa... – Siinä oli ajatus tällaisesta inhorealistisesta gehennamaisesta todellisuudesta – miten sen nyt sitten haluaa tulkita. Olisiko joku 20–30 prosenttia kokonaisuudesta äänitelty aikoinaan, kun koko homma sitten pysähtyi. – Ehkä joku muistaa meidät, ja mikäs siinä, mutta ei se varsinaisesti käynyt mielessä, että oltaisiin ”palaamassa” jonnekin. Ja eipä pitänyt. Toki on myös soiteltu omillamme, laulaja Samu Männikkö sanoo. Sanoitukset menivät alkuperäiseen nähden 90-prosenttisesti uusiksi, ja varmasti synkempään suuntaan. Laajennettiin ehkä viitekehystä, ja varmaan se on jonkun mielestä sitä samaa kuin aina, mutta kyllä siinä päällä leijuu omaankin korvaan aiempaa synkempi pilvi. Ei sitä tiedä, mihin tämä vielä johtaa..
Jätkät innostuivat, kun kokeilin kepillä jäätä ja lähetin pari valmista biisiä kuunneltavaksi. Uudelta Decade of Silencelta löytyy todella vaihtelevaa kamaa. Aiemmilla levyillä oli painetta saada kokopitkä valmiiksi. Tein sitten itse lopulliset leikkaukset. Ei kompromisseja YHTYEENNE nousi haudastaan pari vuotta sitten. Musiikkinne on äärimmäisen synkkää ja kesä tulossa. Toivotaan, että syksyllä saadaan juhlistaa uutta levyä keikan merkeissä. Miksi. 11. Minä otin siitä eteenpäin ohjat ja hoidettiin hänen kanssaan lauluhommat kuntoon. Kuinka hän löytyi mukaan kuvioon. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Edellisen albuminsa vuonna 2009 tarjoillut kotimainen synkistelyporukka Depressed Mode on palannut elävien kirjoihin. – Muut kappaleet ovat vuodelta 2020, ja seuraava vuosi menikin niitä äänitellessä. Teemu [Heinola] teki tosi hienot kitarat, joiden mukaan muokkailin ja tein uusia orkestraatioita. Tämä albumi pistettiin pakettiin ihan eri mentaliteetilla kuin aiemmat. Mielestäni saatiin kasaan tosi yhtenäinen – vaikkakin erilainen – kokonaisuus. Menonsa on kuitenkin yhä kuolemanvakavaa. Ärsyttääkö lämpö ja aurinko. Nyt oli ammattimaisempi ote. Se oli niin synkkää kamaa, että päätettiin ajan olevan kypsä uudelle levylle. Veronica äänitti omat laulunsa kotistudiossaan ja lähetti raidat mulle. – Keikkoja olis ollut kiva vetää, mutta kesä on meille kaikille suht kiireistä aikaa. – Rumpalimme Iiro Aittokoski oli törmännyt Veronicaan 70 000 Tons of Metal -risteilyllä ja laittoi hänelle myöhemmin viestiä. Aika oli kypsä, ja äijät myös, laulaja-kosketinsoittaja Otto Salonen pyyhkäisee. Oletko huomannut, että tämä on vaikuttanut jotenkin musiikkiinne tai sanoituksiinne. – Ei todellakaan ärsytä! Lisää vaan lämpöä ja prätkäkelejä, niin oon tyytyväinen. Maailma on muuttunut aika paljon sitten edellisen julkaisunne. – On ollut tosiaan aikaa miettiä, mitä levyltä halutaan, ja kaikki se mitä haluttiin, saatiin myös tehtyä. – Death Walks Among Us ja Eternal Darkness on vanhoja biisejä, joista jälkimmäinen on sävelletty ekan levyn [Ghosts of Devotion, 2007] aikoina viisitoista vuotta sitten ja ensin mainittu toisen levyn [..For Death.., 2009] jälkeen, Salonen selittää. Sanoitukset tulivat pääosin melkoisena flow’na, ja olen niihin todella tyytyväinen! Decade of Silencen naislauluissa kuullaan mielenkiintoista nimeä, italialaisen Fleshgod Apocalypsen Veronica Bordacchinia. – Miksi ei. Mille aikavälille kiekon sävellykset sijoittuvat. – Hankin musakamat takaisin tammikuussa 2020 ja aloin tehdä heti uutta musiikkia, joka oli muhinut päässäni vuosikausia. – Tällainen kansainvälinen yhteistyö on nykypäivänä todella paljon helpompaa kuin toistakymmentä vuotta sitten. Ei tehty kompromisseja. Nyt sitä ei ollut, ei musiikin eikä sanoitusten osalta
Kuuntelimme kasetille äänitettyjä levyjä ja sana kulki zinejen kautta. – Meillä on valmiina seitsemän uutta kappaletta ja kahdeksan työn alla, joten ehkä siirrymme pian studioon. Olimme aikoinaan verenhimoisia, ja sama fiilis löytyi Rapturea tehdessä. – Se tuntuu tuoreelta, uudelta alulta, Andersson toteaa. Teimme riffejä ja rumpujuttuja samaan malliin, vaikka olemmekin nyt kolmijäseninen bändi. Odotamme albumin julkaisua ja katsomme tilannetta sitten uudestaan. Mitä voit kertoa levyn sanoituksista. – Jammailin kappaleita, lähetin demoja Nuclear War Now! -lafkalle ja he tarjosivat diiliä toiselle bändilleni Vassagolle. Lord Belial on vahva osa tunnettua ruotsalaista black metal -soundia. Ehkä teemme jotain tänä kesänä. On imartelevaa, että muut soittavat covereita kappaleistamme! Saamme paljon palautetta tyypeiltä, jotka kysyvät, miten mikäkin riffi on soitettu, ja he haluavat näyttää meille omia riffejään. Nyt keskustelemme fanien kanssa paljon sähköpostilla, Facebookissa ja Instagramissa. Anderssonin mukaan ruotsalaisen metallin historiassa on yksi selvä ykkönen: Bathory. Homma tuntui sen verran hyvältä, että hommasimme uuden treeniksen, jossa asiat lähtivät kulkemaan eteenpäin toden teolla. – Jokaisella levyllämme on oma juttunsa. Jokaisella on välitön pääsy kaikkeen, ja black metal on menettänyt siinä mielessä paljon mystiikkaansa. Arvostus myös näkyy. SYTYKKEITÄ LORD Belialin ura on ollut eräänlaisessa on–off-vaiheessa sitten vuoden 2008 The Black Cursen. Peruitte vuonna 2016 kaikki keikkanne vedoten terveydellisiin syihin ja motivaation puutteeseen. Nyt on uuden tulemisen aika. Rapture kuulostaa perinteikkäältä Lord Belial -albumilta, siis vahvalta ja melodiselta. – Emme ole vielä buukanneet keikkoja, mutta saamme tarjouksia viikoittain. Kolmessa vuosikymmenessä on muuttunut paljon. – Ennen kirjoittelimme kirjeitä undergroundissa ja tapasimme muita metallifaneja keikoilla. Rako Quorthon-vainaan hengentuotteen ja muiden välissä on selvä. Micke [Mikael Backelin, rummut] ja minä äänitimme Vassagon levyn valmiiksi, ja mielestäni siitä tuli loistava. Hurmoksen kourissa 12. – Olemme olleet mukana 30 vuotta ja nähneet monien bändien tulevan ja menevän. Sitten Thomas [Backelin, kitara ja laulu] toi väliaikaiselle treenikämpällemme omat soittokamansa ja biisi-ideansa Lord Belialle. Uuden Rapture-albumin synty ei tainnut olla helppo prosessi. – Se oli itse asiassa aika helppo! kitaristi Niclas ”Pepa” Andersson yllättää. Mitkä fiilikset sinulla on levystä. – Olemme tehneet aina kunniaa Belialille, ja niin sanoitukset kuin musiikki kuvastavat vakaumustamme. Mikä on tilanne tänä päivänä. Olemme jälleen nälkäisiä, ja se on ainoa asia, mikä merkitsee. Rapturen konsepti on antikristuksen tuominen esiin musiikin ja sanoitusten välityksellä. – Sitten tulee noin 20 bändiä, ja Lord Belial on arvostettu siinä sarjassa aika korkealle. Ruotsalainen black metal -veteraani Lord Belial on pysynyt hiljaa lähes 15 vuotta. Enter the Moonlight Gate [1997] oli läpimurtomme, ja palasimme sen kappaleenkirjoitustyyliin
Haloo Helsingin ja Eppu Normaalin kaltaisiin kotimaisiin suosikkinimiin luottaneita tapahtumia on peruttu. Perumisia on luvassa lisää. Suomessa on noin 3,4 miljoonaa 15–64-vuotiasta. Yleisön pitäisi voida luottaa, että pandemianjälkeisen kesän festivaalit eivät nykäise töpseliä seinästä heppoisin perustein. Jos menet tänä suvena festivaalille, suosi hyväksi havaitsemaasi brändiä. Etenkin uusia festivaalijärjestäjiä tilanne toivottavasti haastaa miettimään tapahtumansa profiilia tarkemmin. Luottamuspula johtaa tyytymättömiin asiakkaisiin ja nakertaa sitä kautta imagotasolla koko tapahtuma-alaa. Ja tapahtuma perutaan. ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Jukka Hätinen (Rumba), Mikko Meriläinen (Soundi) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä.. Jos aikoo järjestää festivaalin Mikkelissä elokuussa, ei liene järkeä buukata samoja artisteja kuin toisessa mikkeliläistapahtumassa heinäkuussa. Tuskan ja Ruisrockin kaltaiset etabloituneet brändit eivät myöskään ole niitä, jotka ruuhkaisesta kesästä eniten kärsivät. Kahden kesän levyinen ohisektori on saanut markkinat houkuttelevan näköisiksi ja hiljaisempienkin taajamien puistoja on käyty mittailemassa osin opportunistiseltakin haiskahtavin tarkoitusperin. Festivaalien perumiset ovat alkaneet. Toista kiinnostaa Teneriffa, kolmatta mökkilife, neljäs on persaukinen. Eihän tällaisissa laskutoimituksissa ole mitään mieltä, mutta halusinpa nyt vain yrittää osoittaa, että tapahtumajärjestäjät voisivat suoriutua suurin piirtein kuivin jaloin kesästä, mikäli jokainen potentiaalinen festariasiakas vetäisi ostobyysat ja juhlastiflat jalkaansa. Hyvällä tahdolla sitä sopii venyttää viikon kummastakin päästä, eli puhutaan kymmenestä viikosta. Ahdingossa ovat uudet, ensimmäistä kertaa siipiään kokeilevat tapahtumat ja keskisuuret yleisfestivaalit, joita on pompsahdellut Suomen kartalle kuin sieniä sateella. Se olisi toki monelle lokaalille pikkutapahtumalle erittäin hyvä tulos, mutta esimerkiksi Tuskan tai Ruisrockin kaltaisille suuremmille bakkanaaleille se tarkoittaisi katastrofia: Vuonna 2019, eli edellisen kerran kun Tuska järjestettiin, siellä oli 43 000 kävijää. Kaikki eivät käy festivaaleilla, ja se on aivan fine. Vapaa-aikaa ei ole suomalaisilla yhtään sen enempää kuin koronaa edeltävinä kesinä. Mutta eihän näin tietenkään ole. He ovat saaneet pitkästä aikaa duunikeikkoja, mutta kärvistelevät jälleen epätietoisuudessa tapahtumien kohtalon suhteen. Jos kansa jotain on kokoontumisrajoituksista oppinut, niin toivottavasti sen, että artistin ja tapahtumajärjestäjän väliin mahtuu pitkä jono ammattilaisia teknikoista tuottajiin. Hallaa tehdään myös maksavalle asiakkaalle, jonka mielikuvissa kesää varjostaa taas epävarmuus. Näin varmistat, että luotettavien toimijoiden tapahtumat saavat pidettyä telttansa pystyssä poikkeusaikojen ylitse. Jos olen haastanut kolumneissani lukijoita musiikillisille tutkimusmatkoille ja avaramieliseen heittäytymiseen, tässä olkoon se konservatiivinen poikkeus. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Pidetään teltta pystyssä SUOMEN festivaalikausi kestää käytännössä kahdeksan viikonloppua, juhannuksesta elokuun puoliväliin. Kärsijöinä eivät ole vain tapahtumajärjestäjät. Yleisöä ei riitä. Alkava festarikausi olkoon vakautuksen kesä, katsellaan niitä seikkailuja ensi vuonna. Muiden muassa Acceptin ja Evanescencen tähdittämän Rock in the City -festarikiertueen pysähdyspaikoista yli puolet on peruttu. Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja ja yksi Rockin kuolema -podcastin tekijöistä. Olen kuullut useamman tapahtuma-alalla työskentelevän suusta, että alkavaksi kesäksi on puuhailtu ja buukkailtu yli 300 festaria. Artistija keikkamyyjäpuolella tämä johtaa toki myös terveeseen tarkasteluun sen suhteen, minkälaisia ja minkä verran keikkoja kesäksi kannattaa myydä. Epäreilua tämä on myös artisteille, joiden keikkakalenteriin kesän tarjonnan ylikuumeneminen polttaa aukkoja. Public Image Ltd:n pääesiintyjäkseen kiinnittänyt Kaisaniemen Punk It -festivaali on peruttu. Ruisrockissa 105 000. Syyksi tapahtumajärjestäjät eivät ole kiemurrelleet klassikkoselitystä ”tuotannollisista seikoista” vaan ovat puhuneet varsin suoraselkäisesti vähäisestä lipunmyynnistä. Tue tapahtumaa, jonka parissa olet kokenut ikimuistoisia elämyksiä tai yksinkertaisesti viihtynyt. Suunnitelmat on tehty, kaveriporukka koottu, toistasataa maksavat piletit ostettu. Esimerkki on elävästä elämästä, Suomen kesästä 2022. Mutta vähäisen lipunmyynnin sijaan juurisyy on ylitarjonta. Jos heistä ihan jokainen kävisi ensi kesänä yhdellä festivaalilla, niiden kävijäkeskiarvoksi tulisi noin 11 000
Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos: Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 104,70 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 119,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % • Huom! Paperilaskulisä 2,90 euroa. Kustantaja Pop Media Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Tilaajapalvelu puh. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 24 95 Iron Maidenin legendaarisen ROUDARIN MUISTELMAT ”Tositarina, joka perustuu huonoon muistiin.” – STEVE ”LOOPY” NEWHOUSE Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Tilaa Inferno! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-inferno Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. co m is ta
4. Tatun luonnehdinta: ”Sairastin tässä keväällä koronan ja kaivelin karanteenissa ollessani kaappeja sillä ajatuksella, että nyt testataan, kuinka pahasti makuaisti on oikein heikentynyt. Laita seiti ja surimi paistumaan pannulle kevyessä öljyssä. Pilko tai raasta päälle inkivääri ja valkosipuli. Periaatteessa Tatun karanteeniseiti on pidemmälle viety variaatio edellä mainitusta budjettiruuasta, eikä tämäkään ruokalaji lompakkoa kovin syvältä kouri. Ruoasta tuli silti maukasta ja ravitsevaa, ja on se maistunut karanteenin jälkeenkin.” Megan tuomio: ”Ihan ensimmäisenä ei tulisi mieleen yhdistää mereneläviä ja pastaa, ellei opiskeluaikojen tonnikala-makaronimössöä lasketa. 2. Ja tulipahan taas opittua jotain uutta, sillä surimieli rapupuikkoja ei ole tullut aiemmin pakastealtaasta pilkittyä.” TARPEET • 2 pakasteseitifileepalaa • 6 surimipuikkoa • kourallinen pakastepinaattia • 100 g miniluumutomaatteja • 200 g paketti inkiväärikikhernefusillia • vajaan peukalon verran tuoretta inkivääriä • 3–4 valkosipulinkynttä • tulista chilikastiketta • puolikas lime • suolaa ja pippuria • öljyä paistamiseen HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin 1. Kun kalatuotteet ovat ottaneet väriä molemmin puolin, heitä mukaan pinaatit ja tomaatit – halkaise jälkimmäiset, jos siltä tuntuu. Paljastui että yllättävän paljon. Sekoita ja anna muhia pannulla. 16. Purista sekaan limemehu ja annostele reippaasti chilikastiketta. Laita fusillit kiehumaan. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. 3. Jos käytetyissä kala-aineksissa ei ole liiemmin makua, reseptin buustauksilla ne saadaan maistumaan aivan riittävästi tomaatin ja pinaatin tuodessa raikkautta ja väriä. TATUN KOKATESSA SOI: Primitive Man – Caustic (2017) ”Tämän albumin soidessa voi olla vähän hankala pysyä paikallaan, mutta meluvalli peittää kivasti yläkerran naapurista kantautuvan kolinan ja muut häiriötekijät.” Tatun maukas karanteeniseiti Palstan historian aikana on käsitelty yllättävän vähän kalaruokia, mutta Hebosagilin laulaja Tatu Junno tuo parannusta tilanteeseen yksinkertaisella mutta napakanmakuisella reseptillään. Sulata seitipalat ja surimipuikot samassa astiassa ja pinaatti omassaan. Sekoita keitetyt ja valutetut fusillit muiden ainesten kanssa ja nauti
FATLIZARD.BEER
Kuka tahansa on tervetullut yhteisöömme, perheeseemme. ”Pitäisi olla sanomattakin selvää, että metalli puolustaa monimuotoisuutta, vapautta, hyväksyntää. Olen yhä hämilläni, kun törmään tätä vastustaviin näkemyksiin.” TUSKAARTISTI 18
Yritän aina olla vahvasti kiinni nyt-hetkessä, katsoa eteen enkä taakse. Kasarilla siinneet metalligenret ikääntyvät siinä missä mikä tai kuka tahansa muukin. Toki Tormentor ja varhais-Kreator soittivat täsmällisemmin luokittelematonta äärimetallia, josta on jälkikäteen poimittavissa myös blackja death-elementtejä. Jotain siitä ilosta, jonka Kreatorin paluu thrashin äärelle kuulijoissa aiheutti, kertoo se, että yhtye sai 35-vuotiaana ensimmäisen albumilistaykkösensä kotimaassaan Saksassa. Mutta se kertoo suuremmista asioista: siitä, että metallimusiikki elää yhä vahvaa aikaa ja että meillä on vahva seuraajakunta niin Saksassa kuin ympäri maailmaa. Elokuvaohjaaja Sergio Corbucci tunnetaan sekä spagettiwestern-klassikoistaan Django (1966), The Great Silence (1968) ja The Specialists (1969) että Terence Hillin ja Bud Spencerin tähdittämistä aivonarikoista kuten Who Finds a Friend Finds a Treasure (1981), joka on – luonnollisesti – suomennettu muotoon Banaanipojat Hula-hula-saarella. Kreatorin hyytävästi aikaansa resonoiva uusi albumi Hate Über Alles alkaa vertauskuvalla taiteesta, joka ei uskalla puhua epäkohdista. – En minä ainakaan, Mille Petrozza räjähtää nauramaan. Moni pitää näiden väliin jäävää neljää levyä Kreatorin aallonpohjana. Kuka olisi uskonut. Kuten nyt tämä uusi albumimme. studiolevyyn Hate Über Allesiin, emme pääse introa pidemmälle, kun harhaudumme italialaiseen elokuvataiteeseen. Ei neljänkymmenen vaan viiden vuoden taa. Jos Petrozzan katse taakse kääntyykin, hänellä ei ole syytä häpeillä tähänastisia tekemisiään. Myönnän toki, ettei se aina ole helppoa. – Listaykköseksi nouseminen on itsessään vain mukava yllätys. Coma of Souls (1990) toi Kreatorin thrash metaliin uuden käänteen – jonka tiellä jatkoi vasta 11 vuotta myöhemmin Violent Revolution. Kun albumin nimi on Gods of Violence ja se sisältää kappaleita kuten Satan Is Real, World War Now ja Totalitarian Terror, listan huipulle kiipiminen on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Jos joku menestynyt artisti tai yhtye sanoo jotain muuta, he valehtelevat. Kuuden albumin jatkumo Violent Revolutionista uuteen Hate Über Allesiin olisi kuitenkin voinut ilmestyä tyylin puolesta suoraan Coma of Soulsin jälkeen. Mutta listamenestystä tärkeämpää on tietenkin se, että voin yhä ssanoa Gods of Violencea mielestäni todella vahvaksi levyksi. On joka tapauksessa hurjaa, että moni pioneeri voi nyt sanoa piiskanneensa thrashiä neljä vuosikymmentä. 40 vuotta thrash metalia. – Rakastan yhä koko jutun älyttömyyttä! Me tosiaan nousimme listan kärkeen. Kun keskustelumme kääntyy Kreatorin 15. Teutoni-thrashin suuriin kuuluva yhtye viettää nelikymppisiään vasta 2024, mutta Petrozzan metalliodysseia alkoi 1982 Kreatorin esiasteessa Tormentorissa, joka totteli jokusen viikon myös nimiä Metal Militia ja Tyrant. – Tämä on matka, joka vain jatkuu jatkumistaan. Olisin samaa mieltä, vaikka se olisi kivunnut sijalle 95. Ja muistanhan minä matkan varrelta paljon, mutta jos olen rehellinen, en minä niitä juttuja juuri ajattele. MILLE EI VAIKENE TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVAT CHRISTOPH VOY 19. Katsos kun aina tapahtuu niin paljon uutta, joka vie huomioni. 4 vuotta thrash metalia. Tulee mukavan nostalginen olo, kun juttelee siitä, kuinka kauan olemmekaan olleet kuvioissa. Ja siis sehän on etuoikeus ja kunnia. Yksi heistä on Kreatorin kitaristi-laulaja Mille Petrozza. Yhtä kaikki thrash metal on ollut Petrozzan ja kanssaan yhtä ohikiitävää taukoa lukuun ottamatta rumpaloineen Jürgen ”Ventor” Reilin musiikillisen historian peruskallio, jopa halki 1990-luvun industrialja goottisävyisen etsikkoajan. – Miksikö en. Petrozza nauraa jälleen hersyvästi. Kun Mille Petrozza aloitti thrash metal -taipaleensa 1980-luvulla, hän oletti, että kantaa ottavat tekstit kuuluivat asiaan. Endless Painin (1985) ja Pleasure to Killin (1986) pitelemätöntä raivopäisyyttä seurasi Terrible Certaintyn (1987) ja Extreme Aggressionin (1989) ankara täsmä-thrash. Ihmekös tuo, kun levyn intro on nimeltään Sergio Corbucci Is Dead. Sergio uskalsi sanoa Ennen Hate Über Allesiin keskittymistä täytyy vielä vilkaista taaksepäin. Petrozza itse on ylpeä esimerkiksi goottirock-kiintymyksensä selkeimmin esiin tuovasta Endoramasta (1999). Eikä tosiaankaan tunnu, että reissua olisi kestänyt jo 40 vuotta
Siinähän käsittelen sitä, miten kusessa olemme ilmastokriisin suhteen. Mitä tulee spagettiwesterneihin, Petrozza ja toimittaja ovat yhtä mieltä siitä, että Corbucci on italolänkkärien ohjaajista se toiseksi paras. Ei näitä asioita kukaan silloin käynyt kyseenalaistamaan. Keskityimme musiikkiin, sillä metallia elämäntapana olisi hankalampi selittää tuon ikäisille. Tuo kaunis seikka on yksi syistä siihen, että metalli on yksi voimakkaimmista taidemuodoista. Petrozza haluaakin, että hänen tekstinsä välittävät häivähdyksen toivosta – eivätkä hänen ihmiskunnan julmuutta ja selkärangan heikkoutta käsittelevät sanoituksensa todellakaan anna häivähdystä enempää. Sergio Corbucci on vertauskuva taiteelle, joka uskaltaa puhua epäkohdista. Mutta uuden Kreator-levyn nimi ei ole viittaus Dead Kennedys -klassikko California Über Allesiin, ainakaan pelkästään. Hän oli taiteessaan aina poliittinen, toi elokuviinsa antifasistisia, sortovaltaa vastustavia teemoja. Muilta osin Petrozza on James Hetfieldin 1980-luvun sanataiteesta täysin oikeassa. En ymmärrä mistä tuollainen on saanut alkunsa. Scheidt kauhisteli, miten näkee metallimaailmassa nykyään juuri sellaista halveksuntaa toisia kohtaan, jollaista metalliväki sai hänen nuoruudessaan osakseen. Intro kanavoi mestarisäveltäjä Ennio Morriconea, jonka huikeimpiin spagettiwestern-sävellyksiin kuuluu The Great Silence -teema. Sopisi olettaa, ettei joukkoomme mahdu rasistista ajattelua. – Joukoistamme löytyy seitsemänkymppisiä, jotka kuuntelevat – ja soittavat – metallia. Metalliyhteisö heijastaa yhteiskuntaa yhä monialaisemmin. Sergio Leone nostetaan silti syystäkin genren mestariksi. On karmeaa, että metallimaailmasta löytyy myös päinvastaista poliittista ajattelua. Miksikö. Väittäisin että voimme, mutta kapinallisuus piilee ajattelutavassa, tavassa havainnoida maailmaa.” 20. Muutaman vuoden takaisessa Revolver-lehden henkilöhaastattelussa Yob-yhtyeen kitaristi-laulaja Mike Scheidt kertoi ulkopuolisuuden kokemuksistaan pienen pohjoisamerikkalaisen kaupungin teini-ikäisenä metallipäänä. Mutta kun kohtaat kaltaisesi, tunnistat hänet kyllä. Kaikkia hänen poliittisuutensa ei miellytä, mutta hän ei jaksa välittää soraäänistä. Kun kirjoitan tekstejä, vähintäänkin yritän saada mukaan toiveikkaan sävyn. Ja että sen ongelmallisuuden esiin nostamista pelätään. Hekin olivat poliittisia, rasismia ja sortoa vastaan. Ehkä konservatiivisuus nostaa päätään metalliyleisön ikääntyessä. Ei siinä, onko tukkasi lyhyt vai pitkä, eikä siinä, pukeudutko bändipaitoihin ja panosvöihin vai et. Minähän oletin jo silloin, että kantaaottavuus kuului asiaan! Kuuntele vaikka varhaista Metallicaa. Ketään tuskin kutsutaan enää kapinalliseksi vain siksi, että hän sattuu kuuntelemaan metallia. – Negatiivisuuteen perustuva ajattelutapa on vain ja ainoastaan haitallinen. Joistain ulkopuolelle jätetyistä on tullut ulkopuolelle jättäjiä, sorron kokeneista sortajia. Meillä on valtavia haasteita ja tehtävämme on pyrkiä selviytymään niistä. – On kuitenkin myönnettävä, että metallikentälle on pesiytynyt myös varsin omituisia näkemyksiä. Samoin 18-vuotiaita, jotka ovat vasta hypänneet mukaan. Kuullutkin. Totta kai tartuin tilaisuuteen. Se vain korostaa sitä, että edessämme on aina vastoinkäymisiä. – Jos kirjoitat rasismia vastustavan biisin, sopisi olettaa, että metalliyhteisö olisi kanssasi yhtä mieltä. Kuten Sergio Corbucci, myös Petrozza nostaa pelotta epäkohtia esiin taiteessaan. Niin levy-yhtiö kuin yhtyetoverit arkailivat biisin julkaisua. Voimmeko siis enää luokitella itseämme kapinallisiksi. Nyt kun olemme kulkemassa hiljalleen kohti tämän ruton loppua, eiköhän eteemme tule uusi sota. Näitä asioita on hankala sanoittaa. Niin armoton ja pahaenteinen kuin biisin skenaario onkin, tunnelin pää ei ole vailla valoa. – Corbucci varttui fasistisessa Italiassa. Ja sen ydin on pohjimmiltaan henkinen. Vaan miksi 1990 edesmennyt Corbucci on mainittu. – Quentin Tarantino sanoi samaa tuoreessa Netflix-dokkarissa, mutta korosti, että Corbuccilla on oma hieno, brutaalimpi kädenjälkensä. Petrozza on vaalinut avoimuutta muun muassa avaamalla lapsiyleisölle, mistä metallissa on kyse. Vaikka ihmiskunta pyyhkäistäisiin maan päältä, elämä planeetalla ei lopu. Ajatus on toiveikas. Ilmastonmuutos saattaa viedä meiltä kaikilta hengen, mutta silti on toivoa. Avoimuuden vaalija ”Tuki turpasi ja keskity soittamaan sitä kitaraa.” Mille Petrozza on lukenut tällaisia kommentteja. Tarvitsemme hänen kaltaisiaan nykyilmastoon, jossa arkaillaan nostaa esiin vähemmän miellyttäviä tosiasioita. Robb Flynn kirjoitti 2016 Machine Headille Is There Anybody Out There. ”Ketään tuskin kutsutaan enää kapinalliseksi vain siksi, että hän sattuu kuuntelemaan metallia. Vanha valkoinen surkimus Niin, Ukrainan sota. Juhlimme Wackenissa yhdessä metallimusiikkia. Olen yhä hämilläni, kun törmään tätä vastustaviin näkemyksiin. Avasin heille metallin eri alalajeja. Nykyään yhä useammat ymmärtävät tämän. Intron nimi viittaa siihen, miten monet nykytaiteilijat eivät uskalla ottaa kantaa, koska pelkäävät menettävänsä osan yleisöstään. Punk ja hardcore ovat tärkeä osa Petrozzan musiikillista perimää. – Toki sinulla ja minulla aikuisina voi olla eriävät mielipiteemme metallista. Väittäisin että voimme, mutta kapinallisuus piilee ajattelutavassa, tavassa havainnoida maailmaa. Jopa biiseihin kuten uuden levyn päättävä Dying Planet. Ei ainoastaan konservatiivisia vaan jopa äärioikeistolaisia. – Pitäisi olla sanomattakin selvää, että metalli puolustaa monimuotoisuutta, vapautta, hyväksyntää. Kuka tahansa on tervetullut yhteisöömme, perheeseemme. Kesällä kohtaan Wacken Open Airissa ystäviäni niin Etelä-Amerikasta kuin Aasiasta. Petrozza tunnistaa asetelman vinouden suhteessa metallimusiikin nousuun ja siihen liittyneeseen kapinaan ahdasmielisyyttä vastaan. Silti se on läsnä rivien väleissä. Kyseenalaistettavissa on, miten poliittisiksi Kill ’em Allin lyriikoita voi kutsua. Mutta valtaosa meistä jakaa näkemyksen metallin avarakatseisuudesta, pyrkimyksistä uusiin musiikillisiin ilmaisutapoihin. – Mietitäänpä, millainen metallikenttä oli, kun aloitin nämä hommat. Henkinen kapinallinen Samalla kun joidenkin ymmärrys kasvaa, toisten surkastuu. – Tietenkin asiat ovat muuttuneet, kun metallista on tullut vakiintunut osa musiikkikenttää. – Useimmiten ainakin. Ymmärrys kasvaa hitaasti mutta varmasti. – Minulle tarjoutui mahdollisuus kertoa 7–10-vuotiaille metallista. Voimmeko siis enää luokitella itseämme kapinallisiksi. -singlen turhautuneena metallipiireissä kytevästä oikeistolaisesta äärestä. Hate Über Alles kommentoi poliittisten ja persoonallisten ideologioiden törmäyksiä, joita sosiaalisen median kilpahuudanta entisestään kärjistää