ROCKTÄHTI. 5/2019 I HINTA 9,80 € AMON AMARTH WHITESNAKE LORD VICAR FÖRGJORD DIAMOND HEAD MARTYRDÖD MAALAISPOIKA VS. ELÄMÄ ON RASKASTA
Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 PERJANTAI 21.6. SATURDAY. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. FRIDAY TORSTAI 20.6. THURSDAY KESKIVIIKKO 19.6. WEDNESDAY LAUANTAI 22.6
FRIDAY TORSTAI 20.6. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. THURSDAY KESKIVIIKKO 19.6. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. SATURDAY. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA ANNOUNCERS LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 PERJANTAI 21.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. WEDNESDAY LAUANTAI 22.6
MARTYRDÖD HEXHAMMAREN OUT: 10.5.2019 SWEDISH METAL CRUST PUNKS MARTYRDÖD ARE BACK WITH THEIR RELENTLESS 7 TH STUDIO ALBUM! “Hexhammaren” was recorded with Fredrik Nordström / Studio Fredman (At The Gates, Arch Enemy, In Flames) in Gothenburg, Sweden. “Origami” showcases 10 tunes of modern, melodic and highly versatile Hard Rock and Metal with addictive songwriting and an infectious level of catchiness. DEMONS & WIZARDS TOUCHED BY THE CRIMSON KING & DEMONS & WIZARDS OUT 7.6.2019 20 years after the release of their debut album, Demons & Wizards return with remastered & expanded editions of the albums “Demons & Wizards” and “Touched By The Crimson King”. Remastered by Zeuss (Iced Earth, Queensryche, Overkill). Gatefold LP+CD & LP-Booklet and Digital Album. RE-ISSUES 2019 WWW. SOTO ORIGAMI OUT: 24.5.2019 Soto, the group lead by acclaimed vocalist / current Sons Of Apollo frontman Jeff Scott Soto (ex Yngwie Malmsteen / Talisman / Journey, TSO, W.E.T.), return with their third album and InsideOutMusic debut. “Pantheon of the Nightside Gods” is available in the following formats: Ltd. CD Mediabook coming with a lush 24 page illustrated booklet, Ltd. Available as luxurious limited edition digipak and deluxe double vinyl including etching and LP booklet! THE ULTIMATE HEAVY METAL SUMMER IS HERE! PANTHEON OF THE NIGHTSIDE GODS WATCH JP AHONEN’S CULT GRAPHIC NOVEL COME TO LIFE! The band has succeeded in creating a thrilling blend of melodic blackened death metal, guttural growls and whimsical solos, forged with progressive twists and cinematic soundscapes. INSIDEOUTMUSIC .COM · WWW. CENTURYMEDIA .COM
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Co un tle ss Go od bye s, Ma rko Pu kki la, Jes s by the Lak e, Wi nte rw olf , Evi l An ge l 014 Ko lum ni ja ska ba 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Am on Am art h 02 3 Lo rd Vic ar 02 6 Wh ite sna ke 03 Fö rgj ord 03 4 Ma rty rdö d 03 6 Ma rko Hie tal a 04 6 Pö lky llä : lau laja -m uu sik ko -tu ott aja Mik ko He rra ne n 05 2 Sa lam yh kä : Nu no Sch izo ph on ic (19 97) 05 5 Arv iot , pä äo sas sa Fö rgj ord 07 8 Va nh a liit to: Dia mo nd He ad 08 2 Ku ud es pii ri 036 018 026 078 03 AN D R EA BE C KE R S KA TA R IN A BE N ZO VA JO N AT H AN W EI N ER
KAUPOISSA UUSI ALBUMI CD SPECI A L EDITION 2LP DIGITA L
Kirjoitin ensimmäiset juttuni Rumbaan syksyllä 1999. 7. Ja tässä sitä ollaan, edelleen. Jos jätetään kulttuuriarvolliset jorinat sikseen, se kertoo, kuinka veitsenterällä musiikkilehtiä tätä nykyä tehdään. Satun tietämään, että Rumban viimeinen päätoimittaja Jukka Hätinen avaa tätä puolta hieman omassa pääkirjoituksessaan. Kautta aikain ensimmäisen haastatteluni tein kylmiltäni kauhusta vavisten heti syvässä päädyssä: puhelimen toisessa päässä oli soololevyä julkaiseva Keith Caputo, fanittamani Life of Agonyn solisti. Kun Rumba loppuu FÖRGJORD Ilmestykset CARNIVORE Carnivore VELCRA Consequences of Disobedience TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT BRUTUS Nest LORD VICAR The Black Powder ALICE IN CHAINS Rainier Fog ROCKIN ajankohtaislehtenä joskus tunnettu Rumba ilmestyy vihoviimeistä kertaa samana päivänä kuin tämä Inferno. Vaikka julkaisu on muuttunut vuosien saatossa rajusti, enkä välttämättä ole saanut sen tarjonnasta vuosikausiin samoja potkuja kuin joskus muinoin, poismeno pistää haikeaksi. En usko monenkaan ulkopuolisen ymmärtävän, millaisilla resursseilla Infernokin kasataan. Siispä kiitos, Rumba. Olen silloiselle päätoimittajalle Virve Vallille ikuisesti kiitollinen mahdollisuudesta – ja itselleni siitä, että uskalsin lähettää Virvelle muutamia tekstejäni. Vuotta myöhemmin tapasin Ronnie James Dion ja Lemmy Kilmisterin – kokemus, jota en olisi osannut kuvitella hetkeä aiemmin villeimmissä päiväunissanikaan. Ensin tuli metalliliite Hamara, jota ryhdyin Rumban raskasrockvastaavaksi enemmän tai vähemmän vahingossa ajauduttuani isännöimään. Vaikka avustajakunnan panoksella on yhtälössä toki suuri arvonsa, voin todeta rummunpärinöittä, että ilman sitä kokemusta, joka minulla on näistä hommista, tämä lehti ei syntyisi. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi facebook.com/InfernoMagazine twitter.com/infernomagazine instagram.com/inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki facebook.com/riekinmatti ULKOASU Markus Paajala KANSIKUVA Andrea Beckers KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Brusila Annika, Harjula Salla, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Isoaho Timo, Itäkylä Riitta, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kujanpää Lauri, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Luukkanen Antti, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Vainio Vilja, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari, Ylitalo Lauri TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 19. vuosikerta Numero 169 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Rumba on tärkeä pala minua ja työuraani. Rumban loppuminen on myös laajempi symboli. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Liite kasvoi heavymusiikin suuren suosion siivellä lehdeksi, joka taas fuusioitui pari vuotta toimittuaan Infernon kanssa vuonna 2005. Suoraan Rumbasta sikisi myös nykyinen pestini. Paitsi että ihailin muutamia 1990-luvulla tykitelleitä “rumbaleita” suuresti, myös omat musiikkitoimittajan hommani starttasivat juuri Rumbasta
Meillä oli tästä syystä motivaatio hetken aikaa hukassa, kitaristi Jancarlo Rodriguez muistelee. Albumin sanoitusten kerrotaan pohjaavan ”dystooppiseen tulevaisuuden uhkaan”. – Tulevaisuus näyttäytyy pelottavana, kun miettii, minkälaisen maailman jätämme tuleville sukupolville. Kun muistelemme kotikaupunkimme Porin metalcoreskeneä, niin ennen oli enemmän tämän genren bändejä. Huoli tulevaisuudesta H A N N U H U H TA M O 8. Onni lensi Suomeen, ja kokeiltiin, miltä kuulostetaan yhdessä. Kun uranne on nyt potkaistu kunnolla käyntiin, millaisia odotuksia teillä on jatkon suhteen. Keikkoja oli paljon ja underground-metalcorebändit kiinnostivat monia. Ensimmäisen levynsä julkaisseella Countless Goodbyesilla on kuitenkin hyvät edellytykset murtautua suuremman yleisön tietoisuuteen. Kukin voi itse päätellä, paljonko tiimalasissa on materiaa jäljellä ja olisiko se mahdollista kääntää vielä ylösalaisin. Countless Goodbyesin kaltaisia bändejä ei ole Suomessa mitenkään liikaa. – Vaikka bändimme on perustettu melkein kymmenen vuotta sitten, projekti oli hyvin paljon uuden opettelua. – Odotamme innolla, mitä debyytti tuo tullessaan. Tähän asti palaute on ollut hyvää ja albumi sijoittui kohtuullisen hyvin Suomen virallisella listalla. – Vaikka maamme ”piirit” ovat ehkä nyt pienemmät, mielestämme genre elää. Musiikkiamme striimataan tällä hetkellä Yhdysvalloissa ja Saksassa enemmän kuin Suomessa, mikä ei yllätä. Miten bändin meininki on uponnut ulkomailla. Onni oli erittäin taitava ja kemiatkin kohtasivat, joten otimme hänet ilomielin mukaan. Bändit, joiden kanssa soitamme keikkoja, ovat hyvin ammattimaisia ja tasokkaita, vaikka monet ovatkin undergroundissa. – Asiaa havainnollistetaan sanoitusten lisäksi myös kansitaiteessa, jonka tiimalasi muistuttaa ajan merkityksestä. Kiinnostusta näyttää olevan, mutta vielä emme ole päässeet rajojen ulkopuolelle soittamaan. Nauhoitukset sujuivat hyvin ja olemme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. – Seuraamme esimerkiksi Spotifyn kautta kiihkeästi, mistä päin maailmaa meitä kuunnellaan. Mielestämme onnistuimme luomaan Markus Suomelan kanssa albumille yhtenäisen soundin. – Laulajaa hakiessamme olimme saaneet sävellettyä kymmenen kappaletta, jotka Onni sanoitti sinä aikana, kun asui vielä Saksassa. Sanoitusten taustalla on huoli aikamme suurimmasta haasteesta eli ilmastonmuutoksesta ja luonnonvarojen riittävyydestä. Koetteko tulevaisuuden pelottavana, vai mikä innoitti kirjoittamaan tällaisia sanoituksia. Biisien kirjoittamisen aikana bändin toinen laulaja jätti bändihommat muiden töiden vuoksi, mikä ei ainakaan helpottanut albumin tekoa. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN DEBYYTTILEVYNNE Cycles on ulkona. Suomalainen metalcore on pysytellyt tiukasti undergroundissa. On kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tyylimme kehittyy, sillä emme halua polkea paikallaan ja julkaista täysin samantyylisiä levyjä, vaan pyrimme kehittymään ja kasvamaan ajan mukana. Millainen projekti albumin synnyttäminen oli, ja vastaako lopputulos odotuksianne. Levyn nimi juontaa juurensa juuri tästä syklisestä aikakäsityksestä. – Olemme tietoisia, että metalcore nähdään niin sanotusti kuolevana genrenä, jonka huippuvuodet ovat jääneet viime vuosikymmenelle. Millaisena näet maamme metalcorekentän. – Myöhemmin ilmoitimme hakevamme uutta laulajaa ja saimme noin kolmekymmentä yhteydenottoa, joista suurimman vaikutuksen teki Saksassa asuva Onni Kivikaarre. Nykyinen kenttä on kasvojenkohotusmalli vanhasta
Siitä joko syntyy jotakin tai sitten ei. Ne kumpuavat jostain ja konkretisoin ne musiikiksi. Olen saanut tässäkin bändissä ympärilleni ihania ihmisiä, ja jokainen heistä tuo oman näkemyksensä biiseihin. Jos saan kiinni jostakin tunteesta ja punainen lanka löytyy, kappale on valmis yhdeltä istumalta. Jatkoa seuraa. – Heikki Leppäjärvi [basso] tuumasi minulle äänitysten viimeisenä päivänä, että ”onko tässä nyt joku juju, kun kaikki meni niin vaivattomasti?”. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ UNDER the Red Light Shine on ensimmäinen soololevysi. Pari kolme vuotta sitten kuuntelimme biisejä Svart Recordsin kanssa sillä ajatuksella, että mitäs jos näistä julkaistaisiin levy. Minkälaisiksi kuvailisit levyn sävellyksiä. Minkälaisissa merkeissä albumin äänitykset sujuivat. Levyn biiseistä esimerkiksi käy The Wait. Albumi on ilmeisesti jonkinlainen paluu musiikillisille juurillesi. – Joskus päähäni pompsahtaa jokin melodia tai sanojen pätkä, ja ajatus lähtee siitä. – Studio oli minulle tuttu paikka, tekniikka toimi ja äänittäjänä oli tuttu Jari ”Tupi” Tuomainen, jonka kanssa olen saanut kunnian työskennellä Ancient Onesin tiimoilta jo useamman vuoden. Kyllä sekin onnistuu, mutta lopputulos voi olla hyvin teennäinen eikä ole tähän mennessä sopinut minulle käyttökamaksi. – Työskentelytapani on sellainen, että rupean soittelemaan jotain itsekseni pianolla tai kitaralla. – Levyn sävellykset ovat syntyneet hyvin pitkälti tarpeesta luoda ja sanoa jotain. – Ainakin se on paluu itseeni, jos ei muuta. – En muista, missä kohtaa aloin haaveilla omasta albumista… Kappaleita on vaan vuosien varrella kertynyt. Koulussa on pitänyt opetella ”väkisin” säveltämistä. Yläasteella löytyi Metallica, ja sen kautta aukesi Danzig ja Misfits… Niistä seurasi suomipunkin maailma, ja kuuntelin paljon Combat Rockin bändejä. Hakemusta väsätessäni sanoin itselleni, että jos pääsen sisään, julkaisen sen perhanan sooloalbumin. – Hain vuonna 2018 opiskelemaan Kuopion konservatoriolle, sillä olin viimein keksinyt, mitä haluan olla isona. Vien niitä bändille sitä mukaa, kun ne alkavat olla sovituksellisessa tilassa. – Kaikilla oli positiivinen vire ja usko tähän juttuun. Tupi osaa pitää palapelin kasassa jämäkästi mutta humoristisella asenteella. Täysi-ikäistymisen aikoihin kuvaan astui Led Zeppelin ja myöhemmin kaikki muut 60–70-luvun jättiläiset. Rakastan Chris Cornellia! Tämä tapahtui ala-asteella. Levyllä on hyvin rento ja luonteva fiilis. On varmaan liian aikaista puhua jatkosta, mutta minkälaisena näet Jess by the Laken tulevaisuuden. Tarve luoda ja sanoa 9. Sitten tuli Pearl Jam, Nirvana ja ehkä jossain määrin Soundgarden. Kauanko suunnittelit albumia ja mikä toimi lopullisena sykäyksenä homman konkretisoitumiselle. Niinhän sen pitäisi aina mennäkin, ja seuraavalla kerralla tehdään vielä sujuvammin. Jess and the Ancient Onesin keulilla nähty Jasmin Saarela on tehnyt soololevyn nimellä Jess by the Lake. Kun koko homma on omissa käsissä eikä ole pakkoa saattaa asioita loppuun johonkin deadlineen mennessä, ne saattavat jäädä ilmaan leijumaan, ja tässäkin kävi niin. Nuorena kiinnostus musahommiin lähti ehkä ensimmäisen kerran isosti HIMin kautta. – Osa seuraavan albumin biiseistä on jo sen verran valmiina, että olemme alkaneet kokeilla niitä treeneissä. Ajatukseni oli, että levy kuulostaisi mahdollisimman samalta kuin miltä tulemme kuulostamaan livenä. – Olen tehnyt biisejä kohta kymmenen vuotta, siitä lähtien, kun mieheni hankki minulle syntymäpäivälahjaksi pianon, Jasmin Saarela kertoo. Minkälainen säveltäjä olet. Olen tunteella käyvä ihminen, ja jokaisessa kappaleessa on jokin tunnetila ja asia, jota pohdin. Olen kuitenkin laulaja ja ajattelen musiikkia laululähtöisesti
Veditkö homman niin sanotusti varman päälle vai otitko mukaan myös joitain tuntemattomampia bändejä ja kappaleita. Joku Marko Suomesta SYTYKKEITÄ 10. Lähtivätkö starat helposti mukaan. KISS MY COVERS -levy vaikuttaa melko kunnianhimoiselta ja työläältä projektilta. Sitten on kaksi oman bändin levyä. – Mulla on tulossa useampikin levy. Siellä tutustuin ympyröihin ja olin mukana erilaisissa all star jam -illoissa, Pukkila kertaa. – Olen ollut useamman vuoden poissa musakuvioista, ja nyt kun olen taas aktivoitunut, ajattelin, että olisi sopiva aika julkaista oma levy. – Se oli oikeastaan jo Altarian aikoina, kun bändillä oli hiljaisia kausia ja halusin itse olla aktiivisempi. Shadow Tribe on yhtye, jonka kasasin Altarian tuhkista, ja olen tehnyt sille levyllisen biisejä. Sitten alkoi kiertää sana, että asiat toimii, siitä pidetään kiinni mitä sovitaan ja jälki on hyvää. Albumilla kuullaan montaa vierailevaa muusikkoa, mainitun Robertsonin lisäksi muiden muassa Vinny Appiceä, Frankie Banalia, Phil Lewisia ja Erik Turneriä. Toinen uusi bändi on Freeze the Moment, jonka kanssa ollaan vielä demotusvaiheessa. – Lavalla saattoi olla Metallican, Maidenin tai Rattin tyyppejä, ja ne veti talon bändin kanssa covereita laidasta laitaan. – Aika hyvin. Tutustuin silloin entiseen Dio-kitaristiin Rowan Robertsoniin ja lensin sen luo Los Angelesiin. Levyn nimi on Constellation ja se ilmestyy loppuvuodesta. Jonkin mutkan kautta päädyin yhteyksiin yhden levy-yhtiön kanssa, joka julkaisi sarjan all star -tribuuttilevyjä. Kun tulin ensimmäiseltä reissulta kotiin, ajattelin miten mahtavaa olisi, jos saisi mahdollisuuden soittaa omien idoleiden kanssa. Katsoo nyt, millaisen vastaanoton tämä coverlevy saa. Muiden muassa Altariasta ja Stargazerystä tuttu basisti Marko Pukkila teki coverlevyn, jolle hän haali kovan liudan maailmantähtiä. Olihan se alussa hieman haastavaa, kun ”joku Marko Suomesta” pyytää mukaan nauhoitussessioon. En muista, että kukaan olisi sanonut suoralta kädeltä ettei kiinnosta, vaan syynä olivat lähinnä aikatauluongelmat. Miten päädyit kasaamaan tällaisen albumin. Ja kiitos hyvien laulajien, siellä on myös biisejä, joita en olisi voinut kuvitella tekeväni: Dream Warriors [Dokken], That Time of Year [Vinnie Vincent Invasion] ja I Don’t Believe in Love [Queensrÿche]. Ja kun noita tribuuttibiisejä oli tehty jo jokunen USA:n-markkinoille, ajattelin julkaista ne täällä Euroopassa ja nauhoittaa mukaan ennen julkaisemattomia covereita. Uusin Stargazery on työn alla ja nauhottelen siihen parhaillaan bassoja. – Kun äänitettiin Los Angelesissa, mukana oli heille tuttuja studioita ja ihmisiä, joten he tiesivät, että kyse on pro-toiminnasta. – Aika varman päälle -tavaraakin on, mutta joukossa on myös esimerkiksi Buckcherryn biisi, mikä on aika yllätys. Sain mut ja Robertsonin mukaan yhdelle, se taisi olla Van Halen -tribuutti. Onko sinulla suunnitelmissa tehdä jatkossakin soololevyjä, ja tuleeko niistäkin coveralbumeita. Yllättävän pienet piirit sielläkin on
– Verkkaisesta julkaisutahdista ja pitkästä tauosta johtuen Evil Angelin rooli ei ole ainakaan medianäkyvyyden ynnä muun huomion osalta suurensuuri, mutta näkisin, että tämänkaltaisia yhtyeitä ei ole koskaan liikaa. – Olemme tehneet näiden vuosien aikana satunnaisia pistokeikkoja, joten yhtyettä ei ole koskaan kuopattu. Eipä sitä ole kyllä tarvetta itsetarkoituksellisesti muuttaakaan. Millaisena näette Evil Angelin roolin siinä. – Suurin osa uuden levyn materiaalista on ollut valmiina jo vuosikaudet ja vanhimmat kappaleet jo edellisen levyn julkaisun aikaan, joten tyyli ei ole varmasti muuttunut liikaa. toukokuuta, ja jos haluat tukea bändiä, levyä on saatavilla myös suoraan meiltä. Nyt porukka on palannut näyttämölle mukanaan ajatonta paholaisen metallia sisältävä uutuusalbumi. Olette seurailleet suomalaista metallikenttää jo pitkän aikaa aitiopaikalta. Onko Evil Angelissä kyse pelkästä vanhan primitiivisen metallin palvonnasta, vai onko hommassa jokin syvempi ulottuvuus. Millaisessa tilassa Evil Angel on elänyt nämä vuodet. – Historia on osoittanut, että kovin suureen ääneen ei parane huudella, mutta uuttakin materiaalia on olemassa ja toivon mukaan se materialisoituu nopeammin kuin 12 vuoden aikajänteellä, hah hah! Alkukantaista äärimetallia paiskova suomalaisbändi Evil Angel katosi skenekartalta pitkäksi aikaa. Millaisia suunnitelmia teillä on Evil Angelin tulevaisuuden suhteen. – Soundimaailma on ehkä hiukan vähemmän päälle hyökkäävä ja selkeämpi säilyttäen silti alkukantaisen voimansa. UNHOLY Fight for Metal -debyyttinne ja Unholy Evil Metal -uutukaisen väliin mahtuu pieni ihmiselämä. Peruskuulija tuskin löytää kahden levynne väliltä hirveästi tyylieroja, mutta mihin suuntaan bändi on mielestäsi muuttunut. Tällaiselle musiikille on aina tilausta, vaikka mittakaava olisi pieni. – Levyjen välissä ehti tosiaan vierähtää noin 12 vuotta, mihin mahtuu muun muassa miehistönvaihdoksia, eli meillä on nyt rummuissa Sacrilegious Impalementistä ja Frontista tuttu Revenant. Voisi siis sanoa, että rooli on tärkeä. Jäsenistöä on pitäneet kiireisenä muut, esimerkiksi edellä mainitut orkesterit. Myös rumpalinvaihdos on tietysti vaikuttanut lopputulemaan osaltaan. Uusi levy on ulkona 31. – Uuden levyn tiimoilta on tietysti suunnitteilla keikkoja, joten kiinnostuneet järjestäjät voivat ottaa yhteyttä meihin. Pahan enkelin paluu Joku Marko Suomesta METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ 11. Vomit kertaa. – Homma lähti aikoinaan liikenteeseen pitkälti vanhan liiton metallin kuten Sarcófagon, Sepulturan, Blasphemyn, Sodomin ja muiden vastaavien innoittamana, ja myös sanoituksellinen puoli tekee kunniaa tuohon suuntaan. – Hankala kysymys, johon jollain bändin ulkopuolisella voisi ehkä olla parempi perspektiivi. Sanomamme on aina ollut antikristillinen, joskin nykymaailman menoa seuratessa tuntuu, että kristinusko ei ehkä ole se suurin ongelma ympärillämme. Laulajamme Orgasmatron oli puolestaan muutaman vuoden pois bändistä, mutta on taas mukana kokoonpanossa, kitaristi Dr
– Musiikkivideona julkaistu Brujokappale esittelee albumin sävellyksellisesti suorinta osastoa, välillähän siellä kieroillaan sitten enempi. – Jokaisella muusikolla on muita orkestereita, ja Winterwolf on ollut aina liikenteessä sellaisella tehdään silloin kun huvittaa -moodilla. Mistä näin verkkainen julkaisutahti johtuu. SYTYKKEITÄ Alkukantaisella energialla rullaavaa mustaa thrashiä rouhiva brittiläinen Craven Idol soittaa musiikkiaan riivauksen sanelemasta pakosta. Modernista ja turboahdetusta kuolometallista etäällä pysyttelevä Winterwolf kuulostanee monien korviin peruskamalta, mitä se pohjimmiltaan onkin. Kauhu ja kauhuleffat ovat olleet aina sydäntäni lähellä, joten takaraivosta löytyy kaikkea sairasta meininkiä, bändin perustajajäsen, kitaristi Tommi ”Corpse” Hoffren fiilistelee. – Sudet ja pedothan siellä tuntuu riehuvan, ja kadonneita kauhun kaupunkejakin löytyy. Albumilta paistaa omaan korvaan sellainen ”liiton henki”, ja sieltä huomaa myös Demilich-koulun vaikutuksen, hah hah. Korutonta kuolemaa Vuonna 1997 uransa käynnistänyt Winterwolf julkaisi kahden demon jälkeen ilmestyneen Cycle of the Werewolf -esikoisensa vuonna 2009, joten yhtye vaikuttaa elävän noin kymmenen vuoden mittaisissa jaksoissa. Eihän sitä hullukaan jaksa tuommosta mylvintää pitempään. Täytyy myös sanoa, että levyn pituus on aika passeli. Varmaan sitä kymmenen vuoden välein vittuuntuu tarpeeksi ja haluaa muistuttaa itseään death metalin parantavista voimista. Näen jo sieluni silmin, kuinka väsyneet kehomme ja kulahtaneet Nifelheim-tukkamme huojuvat lavalla tasaisen hitaaseen tahtiin! 12. Eli jos koruton vanhan kuoleman koulukunta kiinnostaa, myös Lycanthropic Metal of Death voisi kiinnostella. – Toivottavasti ollaan hengissä, ja jos ollaan, rankaistaan tätä palavaa maailmaa kunnolla. Muun muassa Demilichistä ja Deathchainistä tuttujen miesten pyörittämä Winterwolf on edennyt urallaan verkkaiseen tahtiin. Tuplabassarittomuus ja kahden huutajan käyttö ovat varmaan ne niin sanotut tärpit. Millaisena itse näet albumin musiikillisen sisällön, ja mitkä ovat mielestäsi ne jutut, jotka nostavat Winterwolfin esiin kansainvälisestä death metal -massasta. Mikäli yhtye jatkaa uraansa kymmenen vuoden sykleissä, minkälaisessa tilanteessa näet Winterwolfin vuonna 2029. TYLYÄ kuolometallia vyöryttävän kuopiolaisbändin toinen kokopitkä Lycanthropic Metal of Death on kaukana savolaisesta lupsakkuudesta. Ajattoman death metalin parissa operoidessa siitä ei kuitenkaan ole suurempaa haittaa. – No joo, ei kai tässä olla uudelleen tulta keksimässä, vaan soitellaan sellaista death metalia, josta itse nautimme. The Crypt of the Werewolvesin ja I Am the Beast of Deathin kaltaiset otsikot kertovat, että levyllä ei lauleta kovin arkisista asioista. – Saa olla tyytyväinen ratkaisuun, että nauhoitettiin hommat suht livenä eikä harrasteltu mitään moniraitatuplauksia tai muuta vastaavaa. Mätää, visvaa, pahuutta, sinun kuolemaasi, sairautta… Olikin mukava kirjoitella pitkästä aikaa moisia kipeitä tarinoita
Job Title COLOURS CYAN MAGENTA YELLOW BLACK Key: No text area Bleed Trim Fold PLEASE NOTE THIS TEMPLATE HAS BEEN CREATED USING SPECIFIC CO-ORDINATES REQUIRED FOR COMPUTER TO PLATE IMAGING AND IS NOT TO BE ALTERED, MOVED OR THE DOCUMENT SIZE CHANGED. ALL DIMENSIONS ARE IN MILLIMETRES. The thrilling third chapter of the GLORYHAMMER saga – Truly the greatest power metal album of all time! LTD DIGIPAK | JEWEL CASE CD | LTD 2-LP GATEFOLD VINYL | DIGITAL DELUXE BOX-SET EXCLUSIVELY AVAILABLE AT NAPALMRECORDS.COM! LTD DIGIPAK LTD 2-LP GATEFOLD VINYL | DIGITAL LTD DIGIPAK LTD 2-LP GATEFOLD VINYL | DIGITAL OUT 07.06. BLEED ALLOWANCE OF 3MM ON TRIMMED EDGES Clear Spine Area Clear Tray Disc Area 138 6.5 6.5 Wednesday 13 Calling All Corpses OUT 31.05. 117.8 CTP Template: CD_INL4 Compact Disc Inside Inlay (clearcase) Customer Catalogue No. OUT 31.05. Traditional Ukrainian Mystic Metal „The soundtrack to your post-sludge vision quest“ Loudwire “The Blind Leading The Blind has been meticulously crafted to be the band‘s big breakthrough” metalstorm.net CD | GATEFOLD VINYL | DIGITAL OUT 14.06. /NAPALMRECORDS /NAPALMRECORDS /NAPALMRECORDSOFFICIAL /NAPALMRECORDS visit our online store with music and merch WWW.NAPALMRECORDS.COM
Sepulturan Andreas Kisserkin soitti ennen Seppo-pestiään Pestilencessä, tosin Brasilian São Paulossa perustetussa kolmikossa, joka sai aikaiseksi vain Slaves of Pain -demon vuonna 1987. Minä arvostan. Samaa ei voi sanoa parista edeltäjästään, joilla Mameli ohjasi kiesinsä ei-mihinkään johtaville sivupoluille. Ohutsoundista jazz-kuololevyä Spheresiä (1993) pidetään kai sellaisen summana, mutta omaan korvaani sekin on huipputeos. Kalifornialainen Skeletal Remains julkaisi yhden viime vuoden parhaista lätyistä. Osa tämän päivän nuorista kuolobändeistä kuulostaa Van Drunenin ajan suoran linjan turpaanveto-Pestikalta, toiset ovat valinneet innoituksen lähteekseen Mamelin aikakaudelta soundaavan retrofuturistisen teknometallilinjan. Tehtiin levyjä, kierrettiin, tapeltiin taas ja päiviteltiin miehityksiä. Mutta miten rutto pääsi leviämään näin. Se loi oman äänensä kuulostamatta juuri kummankaan lajityypin edustajalta. Sellainen, jota ei viitsisi isoäidilleen mainostella. Tuttua pölyisen tukahtunutta keuhkoamista kuultiin myöhemmin myös luotsaamassaan Hail of Bulletsissa ja vierailuperiaatteella muiden bändien levyillä ja livekokoonpanoissa. Pikakelaus 30 vuoden päähän. Uskoisin, että tarina hevibändin otsikon valinnan takana on se perinteinen: valitaan poislaskumenetelmällä se kaikkein rankin, ellei jopa pahiksimman kuuloinen sana. Näin määriteltäköön rutto, englanniksi pestilence. Pestilencessä älämöinnistä vastasi tästä eteenpäin sen perustajajäsen Patrick Mameli. Miksi rutto ei laantunut. Vai voisiko olla ihan vain niin, että perusarvoja arvostava, suoraselkäisesti itse pätsinsä liiviinsä ompeleva perinteisen deathin ystävä arvostaa niin Mamelia kuin van Drunenia juuri omapäisyyden, luovuuden ja periksiantamattomuuden vuoksi. Martin lähti ääntelemään maanmiestensä Asphyxiin. Muurahaiskantinen Consuming Impulse on yksi ihmiskunnan historian ankarimmista levytyksistä, täysin rasvatonta ja jäntevää leivontaa huippulauluilla ja killeririffeillä ryyditettynä. Mutta niin se vain on ajan mittaan osunut ja vieläpä niittänyt huolellisen järjestelmällisesti kokonaisia kansakuntia. Niin vain Mameli ja kumppanit kuulostivat jälleen uudelta, ketterältä ja jännittävältä, ehkä osin lisääntyneiden kitaramelodioidenkin vuoksi. Musiikissa oli pikanttina lisänä keskieurooppalainen thrash, mutta tape tradinginkin avustuksella taonnan nyansseina alkoi väkisinkin kuulua kuolettavia ulkomaanvaikutteita. Pöpöjen lyömätön kingi, visvaisen sikamainen pieni pentele, jonka ei soisi kenenkään eteen ikinä osuvan. Ryhmä ei halunnut naulata taas kerran sitä yhtä provokaattoria ristille, saati kertoa tanatologiapäissään tosiseikkoja ihmisen lopunhetkistä. Sellainen se on, kulkutauti. Paradoksaalista kyllä, Pestilencekin kuulostaa taas itseltään: viimevuotinen Hadeon on yhtyeen parhaimmistoa. Tuli riitoja ja kähinöitä. Bändi on pysytellyt koko uransa sävellyksissään konventioiden ulkopuolella, vaikka välillä on mennyt yliyrittämisen puolelle. Tuottaja-äänittäjät Tomas Skogsberg ja Scott Burns näyttelivät suurta osaa skenealueiden tavaramerkkisoundien luomisessa. Tai sitten sekoitellaan näitä molempia – näin toimii Italian Valgrind. Mutta miehen ääni on kantanut ajan halki. Van Drunenin omintakeinen, tukahdutettu mylvintä ei ole death metalille tunnusomaista örinää. INFERNO-KOLUMNI TOMI POHTO SE on hyvin ripeästi tarttuva, luonteeltaan opportunistisen ilkeämielinen ja levittyään äärimmäisen tuhoava. Irlantilaisen Zealot Cultin solistintonttia voisi varmuudella sanoa hoitavan Mamelin, ellei paremmin tietäisi. Ukko kuulemma harjoittaa kurkkuaan huutamalla kotonaan kaasumaski päässä. Testimony of the Ancients (1991) purkitettiin Tampan legendaarisella Morrisoundilla äänittäjänään tuon ajan kovin kettu Burns. Se lauloi – tosin käheällä kurkkuäänellään – planeetoista. Laulaja-basisti Martin van Drunenin aika bändissä oli verrattain lyhyt. Uljas death metal -klassikko. Se kuulostaa siltä kuin veriruttoon kuoleva, muurahaisten ateriaksi ajautunut ihmispolo yrittäisi saada agendansa ilmi viimeisillä pihauksillaan. Nyt joka toinen uusi death metal -tuttavuus kuulostaa Pestilenceltä, läpileikkaukselta jostain kohtaa enschedeläisten uraa. Mitä hollantilaisiin tulee, monia asioita on tehty selkeästi oikein. Ne ovat tänä plastiikkaan hukkumisen aikana jo itsessään sydämessä vaalittava arvoja ja asioita! Kirjoittajalla on persikanvärinen puudeli, thrashin tuoma tinnitus ja puhekuplassaan kysymysmerkki. Osoitehan on www.inferno.fi SKA BA. Siinäpä kylliksi syitä infektoitumiseen, innostumiseen ja uuden luomiseen. Pestilencessä on vaikuttanut kaksi hieman erityylistä, uniikin äänen omaavaa multakurkkua. Pestilence osui maantieteellisestikin näiden kahden maailman väliin. Jenkkilässäkin osataan, tietysti, tekiväthän tulppaanimaan pojat siellä jo 1990-luvun alussa pahaa jälkeä muun muassa Deathin kaverina kiertäessään. Mameli pysyi ja Pestilence säilyi, vaikka sitten tekohengittämällä. Vetävä nimi. Silmäys Encyclopedia Metallumiin kertoo paljon: maailmasta löytyy, tai on löytynyt, kuusi Pestilence-nimellä operoivaa ryhmää. 1990-luvun taitteen death metal -maailma oli polarisoitunut ruotsalaiseen ja amerikkalaiseen tyylilajiin. Saatikka sitten, millaisen jälki-infektion he tulisivat vielä vuosikymmenten perästä kuolomusiikkiporukoissa aiheuttamaan. VOITA ITSESI ROCKFESTIIN! Mene Infernon nettiin, osallistu skabaan ja omaat mahdollisuuden voittaa liput kesäkuiseen Rockfestiin – kaverille kanssa. Hän ehti vaikuttaa toisella demolla The Penancella (1987), debyyttilevy Malleus Maleficarumilla (1988) ja tämän seuraajalla Consuming Impulsella (1989). Kun läjä hollantilaisnuorukaisia nimesi vuonna 1986 death thrash -bändinsä Pestilenceksi, liimatukat tuskin osasivat ounastella, kuinka osuvan nimen alla ryhtyisivät melskettään musisoimaan
www.hammerheart.com www.hammerheartstore.com Order our releases, exclusive vinyls, merchandise and hundreds of distributed titles direct from our online store! Postage rates for Finland in our webstore are: up to 250 grams: 6 euro, up to 500 grams: 8 euro, up to 1 kg: 11 euro, over 1 kg: 16 euro M facebook.com/hammerheartrecords p instagram.com/hammerheartrecords666 V youtube.com/hammerheartrecords Finntroll Midnattens Widunder lP (clear/grey/green/black) Finntroll Jaktens tid lP (clear/oxblood/yellow/black) Finntroll VisOr OM slutet lP (clear/green/black) Finntroll trOllhaMMaren lP (clear/electric blue/neon green/black) First time on vinyl! barathrum leGiOns OF Perkele lP (clear/yellow/black) First time on vinyl in ten years! barathrum saatana lP (clear/sea blue/black) First time on vinyl in ten years! barathrum Okkult lP (clear/blue/black) First time on vinyl! nervochaos aBlaZe cd/lP (clear/yellow/black)/digital thrash death metal From brasil! Funebre Children OF the sCOrn lP (clear/white/yellow/black) cirith gorgor sOVereiGn digibook-cd/lP/mc/t-shirt scald Will OF the GOds is Great POWer 2-cd/t-shirt dead head the Feast BeGins at daWn 2-cd/lP/digital PhlebotomiZed deFOrMatiOn OF huManitY cd/lP/t-shirt/digital Pestilence COnsuMinG iMPulse 2-cd/2-lP/t-shirt/digital
Kuullota pilkotut sipulit pannulla pehmeiksi ja heitä sekaan lihanpalat. Vähennä lämpöä, lisää pari ruokalusikallista vettä ja anna hautua kannen alla noin 20 minuuttia, kunnes lammas on pehmeää. Tarkista maku ja lisää mausteita tarpeen mukaan. HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN MUNAKOISOPYREE: • 4 keskikokoista munakoisoa • 500 g turkkilaista jugurttia • 2 valkosipulinkynttä • suolaa ja mustapippuria LIHA: • 450 g lampaanlihaa (tai mitä tahansa lihaa) • sipuli • 1 rkl tomaattipyreetä • chilitahnaa tai -rouhetta • oliiviöljyä • vettä • suolaa ja mustapippuria PAAHDETUT KASVIKSET: • 3 tomaattia • vihreä, keltainen ja punainen paprika • sipuli • oliiviöljyä • suolaa ja mustapippuria G.K.:N KOKATESSA SOI: The Murder Junkies & GG Allin tai Antiseen – koko tuotanto ”Kokkaaminen on yksi niistä asioista, jolloin voin eristäytyä koko maailmasta ja ihmiskunnasta. Paloittele munakoisot ja heitä ne kulhoon silvottujen valkosipulien kanssa. Jos haluat tehdä tämän työvaiheen jo edellisenä päivänä, lisää sekaan puolikkaan sitruunan mehu ja laita kulho jääkaappiin kelmulla peitettynä. opastaa suomalaisia turkkilaisen keittiön saloihin. Kasaa annos laittamalla pyree alimmaiseksi, päälle lihat ja ympärille paahdetut kasvikset. Hienostelijat voivat vielä koristella komeuden persilijasilpulla. Sielläkään kaikki ei aina ole sitä, miltä päältä näyttää tai kuulostaa. Oikein nälkäiset voivat keittää riisiä lisukkeeksi, mutta ilmankin pärjää. G. Pilko lammas mukavankokoisiksi paloiksi. 3. Yksinkertainen annos simppeleillä mutta herkullisilla mauilla, joita on helppoa terästää lisää, mikäli suu niin vaatii. K:n luonnehdinta: ”Pidän monista eri maiden keittiöiden ruokalajeista, mutta Ali Nazik Kebab valikoitui tähän pääasiassa siksi, että suomalaiset eivät tiedä turkkilaisesta keittiöstä juuri muuta kuin perinteisen kebabin.” Megan tuomio: ”Heavy Cooking Clubin historiassa on laitettu kebabia niin valmiista tai itse alusta alkaen valmistetusta lihasta kuin seitanistakin. 2. Paahda munakoisoja keskilämpöisellä pannulla 15–20 minuuttia aina välillä käännellen siten, että pinta tummuu mahdollisimman tasaisesti ja hedelmäliha pehmenee. Paahda 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Nosta munakoisot pois pannulta ja anna niiden jäähtyä lävikössä. Ripottele päälle oliiviöljyä sekä suolaa ja mustapippuria oman maun mukaan. Pilko sipuli, tomaatit ja paprikat sopivankokoisiksi paloiksi uunipellille. Sekoita hyvin. 4. Kokkaaminen kannattaa aina!” Tee näin: 1. Lisää chilitahna/-rouhe, tomaattipyre, suola sekä mustapippuri ja sekoita hyvin. Lisää sekaan jugurtti ja sekoita hyvin. Tämä tapa poikkeaa suomalaisille tutusta versiosta aika lailla, mikä ei tee siitä yhtään huonompaa, vain erilaisen. Kuori pois palanut pintakerros ja anna nesteiden valua tarpeen tullen kevyesti puristaen. Näistä yksinäisyyden hetkistä on helppo nauttia suuresti kuuntelemalla nihilististä punkkia.” Ali Nazik Kebab Saturnal Recordsin ja Kyy-yhtyeen pääjehu G. Käristä noin viiden minuutin ajan välillä sekoittaen. 6. 5. Juuri ennen tarjoilua lämmitä miedolla lämmöllä pannussa munakoisopyree ja sammuta liesi. K. 16. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja sekoita huolellisesti
Jos kitaristi Olavi Mikkosta on uskominen, reilusti tuoreita tuulia tarjoava uutuus saattaa olla jopa kovatasoisempi kuin reilun kymmenen vuoden takainen Twilight of the Thunder God -klassikko. AMON AMARTH 3.0 Amon Amarth on kivunnut tasaisen varmasti kohti maailman metallieliittiä, eikä notkahdusta ole luvassa tuoreen Berserker-albumin aikakaudellakaan. TEKSTI TIMO ISOAHO KUVAT JONATHAN WEINER 18
Musiikillisesti Amon Amarthin painavimpia esikuvia ovat Iron Maiden, Judas Priest, Slayer ja Death, mutta tekstien puolella Bathoryn viikinkikauden vaikutusta on mahdotonta väheksyä. ”Levyjä on hirveän kiva julkaista, mutta ei kai tästä bändistä mitään isompaa tule” -meininki vaihtui huomattavasti totisemmaksi tekemiseksi – hyvällä tavalla. Ruotsalainen, eritoten tukholmalainen, death metal on noussut melkoiseksi ilmiöksi raskaan musiikin (ala)maailmassa. Myöhemmin Amon Amarth sai huomata säälimättömän työnteon kannattaneen. – Versus the World oli jo neljäs pitkäsoittomme, mutta tavallaan se oli ensimmäinen, jonka teimme... Kaksi ensimmäistä levyä eivät osuneet makuhermojeni ytimeen, mutta Under the Sign of the Black Mark [1987] oli jo paljon kiinnostavampi tapaus – seuraavana vuonna ilmestyneestä Blood Fire Deathistä puhumattakaan. – Versus the World -albumin [2002] merkitystä ei voi mitenkään väheksyä. – Meidät poimittiin mukaan The Unholy Alliance -rundille, jonka päänimenä soitti Slayer... Sillä albumilla hidastimme kappaleiden tempoja, ainakin jonkin verran, ja Death in Firen kaltaiset biisit alkoivat maistua yhä isommille fanijoukoille. – Tuottaja Jens Bogren oli tullut tutuksi edellisen With Oden on Our Side -levyn valmistelemisen aikoihin, ja tässä kohtaa yhteistyömme puhkesi todelliseen kukkaan. Myöskään eräs Thomas ”Quorthon” Forsberg ei tainnut kuulua ”tukholmalaisen death metalin sisäpiiriin”… – Niinpä niin! Olin nuori kaveri, mutta muistan silti melko hyvin, kun Bathoryn maine alkoi nousta Tukholman seudulla. Jotkin yhtyeet tuntuvat kategorisesti kieltävän ilmiselvätkin esikuvat, mutta me emme todellakaan yritä peitellä Bathoryn vaikutusta. Palkinto saapui albumin muodossa: syyskuussa 2008 ilmestynyt Twilight of the Thunder God paljastui oitis modernin melodisen death metalin merkkiteokseksi. Mistä luulet muiden yhtyeiden miinusmerkkisen asenteen johtuneen. Meistä vaikutti alusta asti siltä, etteivät pääkaupunkilaiset hyväksy Amon Amarthia sisäpiiriinsä. Jos varhainen uramme oli jonkinlaista epämääräistä hakuammuntaa, niin Versus the World synnytti Amon Amarth 1.0:n – tai päinvastoin. Onneksi myös yleisö huomasi levyn ansiot ja aloimme nousta kohti todella isojen poikien liigaa. Ehkäpä syntyperäiset ruotsalaiset eivät sulattaneet finnjävelien bändiä, mikä saattoi heijastua sitten Amon Amarthin alkuaikoihinkin, Mikkonen hymähtää. Jutustelu eteni usein tähän tyyliin: ”Olemme järjestämässä keikkaa, haluaisitteko tulla soittamaan”, Olavi Mikkonen aloittaa. Jos joku nahkatakkinen pitkätukka ilmoitti perustaneensa bändin, useimmat samanmieliset pyrkivät auttamaan uutta tulokasta parhaansa mukaan. Kohti isojen poikien liigaa Kun Mikkonen saa tehtäväkseen paikantaa Amon Amarthin hurjan nousukiidon alkupisteen, vastaus tulee kuin sen kuuluisan apteekin hyllyltä. Myös Tukholman ympäristössä alkaa tapahtua. J. Niihin aikoihin hyviä asioita alkoi tapahtua kiihtyvään tahtiin. – Sen aikakauden tukholmalaisessa metalliskenessä tuntui olevan varsin hyvä yhteishenki. Se tuntui jossain määrin oudolta, sillä meillä ei ollut ketään vastaan yhtään mitään. – Törmään silloin tällöin death metal -skenen vanhoihin partoihin, ja jutustelu on hyvin usein samankaltaista. – Asiat vain loksahtivat kohdilleen, ja Amon Amarth 2.0 oli syntynyt, Mikkonen naurahtaa. Lensin perseelleni ihastuksesta saman tien, kun kuulin Hammerheartin ensimmäisen kerran. – Se on minulle Bathoryn kovin levy, vaikka Twilight of the Gods [1991] pääseekin erittäin lähelle. Entombed, Dismember, Necrophobic, Unleashed ja lukuisat vähemmän tunnetut yhtyeet muodostavat aktiivisen skenen, jonka vaikutusta planeetanlaajuisiin kuolometalliympyröihin on mahdotonta yliarvioida. Päinvastoin, mehän rakastimme Entombedia ja muita lähiseudun ryhmiä. Tolkienin kuuluisasta tarumaailmasta nimensä poiminut Amon Amarth on saanut alkunsa. R. – Suurempi syy saattoi olla se, ettemme olleet paljasjalkaisia tukholmalaisia. KISS oli toki poikasena suurin suosikkini ja Ace Frehley innosti minut tarttumaan kitaraan, mutta Slayer on todella vahvoilla, jos minun pitää AMON AMARTH 3.0 19. Tämän päivän tietämyksellä tarkasteltuna oleellisin undergroundviritelmä saa alkunsa noin 30 kilometrin päässä Tukholman ytimestä sijaitsevan Tumban keskustaajamassa, kun viisi kaverusta – laulaja Johan Hegg, kitaristit Olavi Mikkonen ja Anders Hansson, basisti Ted Lundström ja rumpali Niko Kaukinen – päättävät lyödä metallintäyteiset päänsä yhteen. Saman vuoden lopulla Amon Amarth pääsi Euroopan-kiertueelle, jonka Mikkonen muistaa edelleen kuin eilisen päivän. – Mutta kuten aina, poikkeus vahvisti säännön tälläkin kerralla. Muistan joidenkin tyyppien tuhahdelleen ”Amon Amarthin maalaistyyppien juoksevan death metal -trendin perässä”. Oma muusikonurani oli kestänyt tässä vaiheessa yli kaksikymmentä vuotta ja saavuttamamme suosio tuntui sanoinkuvaamattoman hienolta. Toisaalta halusimme tehdä alusta asti täysin omaa juttuamme, joten yksinäisen suden status oli ihan okei. Ensi keväänä kolmikymppisiään juhlii Hammerheart. Pysytään edelleen 1990-luvun alkuvuosissa ja Amon Amarthin altavastaajan asemassa Suur-Tukholman alueella. Samaan aikaan Pohjois-Amerikan markkinoiden ovet aukesivat ensimmäisen kerran edessämme. Nämä kaverit vakuuttavat olevansa älyttömän iloisia menestyksestämme, mutta samaan hengenvetoon he muistavat aina mainita, etteivät ole koskaan kuunnelleet levyjämme. – Hyvä kysymys, johon on vaikea vastata! No, minullahan oli aikaisemmin metallibändi Scum, jossa vaikutti myös muita ruotsinsuomalaisia. R. Jos puntaroin mielessäni vanhempia julkaisujamme, niin Twilight on ehdottomasti suosikkini. Aika huvittava ajatus näin jälkikäteen! Amon Amarth on saanut myöhempinä vuosina kostonsa – vieläpä moninkertaisesti. vakavissamme. E letään 1990-luvun alkupuolta
Samalla tuore materiaali alkoi vaikuttaa vähintäänkin levytyskelpoiselta. – Nyt työskentelin eri tavalla. En liioittele yhtään, kun totean Berserkerin olevan meille monin tavoin uusi alku – Amon Amarth 3.0:n ensimmäinen askel. – Minulla oli kerrankin kunnolla aikaa! Spontaanisti ja nopeasti syntyvät riffit tuntuvat kirjoitusvaiheessa usein hyviltä, mutta muutaman viikon päästä fiilis voi olla ihan erilainen. – Rundi oli kaiken kaikkiaan huikea menestys, ja esimerkiksi Helsingissä soitimme loppuunmyydyssä Jäähallissa Behemothin ja Grand Magusin toimiessa avausbändeinä. Ehkä tämä on ainoa mahdollisuutemme urallamme, kukapa sen tietää.” 20. Miten päädyitte yhteistyöhön nimenomaan Jay Rustonin (Stone Sour, Anthrax, Steel Panther) kanssa. Tämän takia päätimme etsiä uuden yhteistyökumppanin ja studion. Jos ajatus tuntui etukäteen mielettömän siistiltä, niin todellisuus oli melkeinpä vieläkin parempaa. Ainoa vihlovampi särö osui vuoteen 2015, jolloin pitkäaikaisen rumpalin Fredrik Anderssonin ja Amon Amarthin tiet erosivat muun yhtyeen yksipuolisella päätöksellä. En halunnut hinkata kovin paljon, sillä liiallinen puunaaminen tuhoaa usein koko alkuperäisen idean. Kun aihioita oli kasassa kyllin, Amon Amarth vetäytyi Peter Tägtgrenin kipparoiman Abyss-studion uumeniin. Kaiken lisäksi hänen teknikkonsa oli mahtava tyyppi, joka piti huolen, etteivät mallasjuomat loppuneet kesken. Mikkosen äänestä loistaa teeskentelemätön innostus, kun hän kuvailee Berserker-levyn riffisavottaa. Sitten eräänä hienona päivänä varmistui, että pääsemme kiertämään Slayerin kanssa Eurooppaa kuukaudeksi... Seuraavaksi lähetimme valmiin nauhan amerikkalaistuottaja Jay Rustonille, jonka kanssa olimme jo sopineet albumin tekemisestä. Kun sain aikaiseksi jonkin perstuntumalta hyvältä vaikuttavan riffin tai melodian, taltioin sen kotistudioni koneelle ja pidin kansion sinetöitynä muutaman viikon ajan. – Puhumme aiheesta The Pursuit of Vikings – 25 Years in the Eye of the Storm -julkaisun dokumenttiosuudessa, enkä välttämättä haluaisi palata siihen sen enempää. Slayer oli tuolloin liikkeellä klassisen kokoonpanonsa voimin, ja katsoin bändin keikan joka ilta. – Sateisen kolea keli saattaisi äkkiseltään soveltua paremmin pohjoismaiselle metallibändille, mutta Los Angelesin päättymättömässä auringonpaisteessa on puolensa. valita kaikkien aikojen suosikkiyhtyeeni. Tämä on hemmetinmoinen klisee, mutta ahkerasti maailmaa kiertävä bändi on kuin perhe, ja joskus erimielisyydet muuttuvat ylitsepääsemättömiksi. Amon Amarth on saavuttanut taloudellisesti sellaisen aseman, että pystymme nauhoittamaan Los Angelesissa, joten miksi emme olisi tehneet niin. – Pidän Surtur Risingia [2011], Deceiver of the Godsia [2013] ja Jomsvikingiä edelleen hienoina levyinä, mutta samalla pitää myöntää, että me olimme jäämässä ainakin jossain määrin oman soundimme vangiksi. Halusin tavallaan unohtaa koko idean. – Olemme valmistelleet levyjä Jens Bogrenin ja Andy Sneapin kaltaisten eurooppalaisten huippuosaajien kanssa, eikä näissä kavereissa ole todellakaan mitään vikaa – viimeisen päälle kovia ammattilaisiahan he ovat. Tukholmalaiset eivät ole suostuneet luopumaan Twilight of the Thunder Godilla saavuttamastaan asemapaikasta – pikemminkin päinvastoin –, ja viimeinen kymmenen vuotta onkin ollut Amon Amarthille lähes pelkkää voittokulkua. – Kun aikaisemmat rundimme ovat päättyneet, olen aina pitänyt kunnon loman enkä ole koskenut kitaraan viikkoihin tai jopa kuukausiin. Tämän jälkeen asettelin aihion telakalle toisen kerran. – Kun olimme pikkuskidejä, Mötley Crüe ja Sunset Stripin skene olivat kova sana, ainakin hetken aikaa. Nauhoitimme uudet kappaleet toisen kerran ja kaikenlaiset ideat lensivät taas valtoimenaan. Luottamuksemme oli siis jo valmiiksi korkealla tasolla. Anderssonin seuraaja tottelee nimeä Jocke Wallgren, ja uusi pitkäsoitto Berserker on hänen debyyttilevytyksensä Amon Amarthin rumpalina. Se oli minulle yksi hienon kiertueen kohokohdista, Mikkonen sanoo. The Unholy Alliance oli kaiken kaikkiaan aikamoisen surrealistinen kokemus, Mikkonen huokaisee. Sillä samalla hetkellä me tietenkin tajusimme, ettei hänellä tule olemaan aikaa Amon Amarthille lähitulevaisuudessa, Mikkonen naurahtaa. Halusimme uudistaa koko touhun. Kun vertasin alkuperäisiä nauhoja valmiiksi miksattuun materiaaliin, ero oli aivan huikea. Tällä kerralla tunnelma oli täysin toisenlainen. Jossakin vaiheessa palasin aihion äärelle ja tein siihen joitakin muutoksia, mikäli vaistoni käskivät niin. Meille kävi Fredrikin kanssa niin, eikä vaihtoehtoja lopulta jäänyt. Otin usein paikan Jeff Hannemanin vierestä lavan sivulta, ja tuntui uskomattomalta seurata hänen työskentelyään aivan lähietäisyydeltä. Niinkin kovia, että Andy esimerkiksi päätyi Judas Priestin kitaristiksi Jomsvikingin tekemisen jälkeen... Kerrankin aikaa Amon Amarthin yhdennentoista studioalbumin siemenet kylvettiin tantereeseen puolitoista vuotta kestäneen Jomsviking-maailmankiertueen aikana. Jomsviking-kiertue jätti päälle mahtavan fiiliksen ja päätin tarttua kitaraan saman tien kotiin päästyäni. Amon Amarth ”Kun olimme pikkuskidejä, Mötley Crüe ja Sunset Stripin skene olivat kova sana, ainakin hetken aikaa. Jay oli toki jo ennestään jossain määrin tuttu, sillä hän miksasi The Pursuit of Vikings – 25 Years in the Eye of the Stormille päätyneet livebiisit, ja olin ihan oikeasti lentää perseelleni hänen suorituksensa äärellä. – Jocken ansiokas rumputulitus tarjoaa tekemiseemme yhden uuden kulman, mutta vain yhden. Siellä on erilainen voittajafiilis, kun jokainen päivä alkaa sinisen taivaan alla. Keväällä 2016 ilmestyneellä Jomsviking-levyllä kompeista vastasi sessiojäsen Tobias Gustafsson. Ilmapiiri oli kaikin puolin varsin erilainen verrattuna Andy Sneapin Backstage-studion tunnelmiin Keski-Englannissa. – Jay otti biisit haltuun kotistudiossaan, minkä jälkeen hän saapui Tukholmaan tekemään kanssamme varsinaista esituotantoa. Ainoa mahdollisuus Amon Amarth ja Jay Ruston valitsivat uuden materiaalin nauhoituspaikaksi Hollywoodin pohjoispuolella sijaitsevan Sphere-studion. Mikäli se tuntui kolmannellakin tarkastelukerralla hyvältä – mahdollisesti kuukausia sen keksimisen jälkeen –, suostuin jo itsekin uskomaan, että siinä on jotakin ja lähetin sen muun yhtyeen ihmeteltäväksi. – Nauhoitimme kaikki uudet kappaleet Peterin kanssa, ja samalla syntyi koko joukko uusia ideoita ja sovitusratkaisuja. Olen yksinkertaisesti ollut tauon tarpeessa, eikä inspiraatiota uuden kirjoittamiseen ole heti löytynyt... – Lähdimme etsimään henkilöä, joka haluaa työskennellä kanssamme ja onnistuu tekemään bändistä entistä moniulotteisemman ja paremman, ja Ruston osoittautui juuri tällaiseksi kaveriksi. ”Ääh, ei tämä olekaan kovin kummoinen”, kitaristi aloittaa