MICHAEL SCHENKER’S 50TH ANNIVERSARY UNIVERSAL WORLD TOUR NEM AGENCY & TADC IN ASSOCIASSION WITH DRAGON PRODUCTIONS PRESENT KE 27.4.2022 VANHA YLIOPPILASTALO, HELSINKI LIPUT ALK. 42,50€ WWW.LIPPU.FI
*** * TIKETTI.FI / ** LIPPU.FI *** ONLY HELSINKI & TAMPERE MICHAEL SCHENKER’S 50TH ANNIVERSARY UNIVERSAL WORLD TOUR NEM AGENCY & TADC IN ASSOCIASSION WITH DRAGON PRODUCTIONS PRESENT KE 27.4.2022 VANHA YLIOPPILASTALO, HELSINKI LIPUT ALK. 42,50€ WWW.LIPPU.FI
DYSTOPIA 22.04.2022 ONE 06.05.2022 COMPLETE CONTROL 13.05.2022 online available here online available here online available here www.CENTURYMEDIA.com www.INSIDEOUTMUSIC.com
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Th y Kin gd om Wi ll Bu rn, Gla de nfo ld, Mis era tio n, Int rot yl, Sep ulc hra l Cu rse 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ud o Dir ksc hn eid er 02 3 Läh iöb oto x 02 6 Sto ne d Sta tue s 03 Dr eam tal e 03 2 Wa tai n 04 3 Gh ost 04 9 Sa lam yh kä : Lo k – Na ken , blä str ad oc h ski tsu r (19 99 ) 05 Pö lky llä : mu un mu ass a Faff -Be yn ja Ter vei de n Kä sie n vo im am ies Ma ike Va lan ne 05 7 Arv iot , pä äo sas sa Sto ne d Sta tue s 074 Ku ud es pii ri: Sco tt Ian sek osi ko vaa n rok kiin 032 026 018 050 04 3 EV EL IN A SZ C ZE SI K ED D I BA C H M AN N M IK AE L ER IK SS O N M AR KU S PA AJ AL A M IL JA LI N N A DYSTOPIA 22.04.2022 ONE 06.05.2022 COMPLETE CONTROL 13.05.2022 online available here online available here online available here www.CENTURYMEDIA.com www.INSIDEOUTMUSIC.com
21. 23.7.2022 Peurunka, laukaa get your Tickets @ www.johnsmith.fi 17/26 BANDS RELEASED. MORE TO COME!
Tuomittava jos niin ajattelee. Esimerkiksi käy paikallinen metallibändi Jinjer, joka kertoi 20. Moisen kökköilyn voi toki pistää vahingon piikkiin, ovathan haastateltavat monesti jutturumban otteessa väsyneitä eikä kaikkea yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, mutta jutunpätkä heittää joka tapauksessa mieleen artistin(kin) vastuun näin painavien, pahassa lykyssä koko ihmiskuntaa koskevien asioiden äärellä. 27.5.) REPUGNANT Epitome of Darkness ”HALUAISIMME tavallaan esiintyä Venäjällä, mutta… Kaikki peruvat kiertueitaan, ja jos olisimme ainoa bändi, joka esiintyy siellä, se ei näyttäisi kovin hyvältä.” Näin toteaa lehdessämme vanha sumutorvi Udo Dirkschneider, mies jota on kiittäminen alkuvuoden piristävimmästä videopläjäyksestä. 7. Jos viitattu We Will Rock You -pätkä saa hyvälle tuulelle ja karmean maailmantilanteen armottoman painolastin keventymään harteilla edes hieman, haastattelukommentti torpedoi tunnelman hetkessä – varsinkin, kun on faktaa, ettei Udo paheksunut Putinin järkyttäviä touhuja kommenttinsa yhteydessä mitenkään, vaan oli huolissaan ”venäläisistä ystävistään”. Ja mitä tulee horinaan, ettei musiikkia ja politiikkaa muka saisi yhdistää, tutkikaapa hieman, mitä rockin välityksellä on tehty Ukrainan sodan uhrien hyväksi. Jos parhaillaan käynnissä olevaa mielipuolisuutta sivuaa, siitä on yksinkertaisesti lauottava mielipiteensä. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KANNEN KUVA Evelina Szczesik KIRJOITTAJAT Ahola Tapio, Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Turunen Joona, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 1796-7600 28. Udon kunniaksi on sanottava, että erään avustajamme muualle tekemässä haastattelussa mies kuulemma tuomitsi Venäjän toimet vaadittavin sanankääntein. Sano se ääneen EXISTENCE DEPRAVED Dissonant Image (ilm. Meidän kaikkien on tehtävä niin. 29.4.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT ERI ESITTÄJIÄ Music for Ukraine (We Jazz Records) CAVE IN Heavy Pendulum (ilm. Mutta Infernon lukijahan ei sitä tietäisi, ellen aiheesta tässä naputtelisi. Riittänee vastakkaisen mielipiteen perusteluksi. Udoseni, nythän on niin, ettei myöskään tuo lausunto näytä kovin hyvältä. Nyt ei ole rajatilojen aika. maaliskuuta julkaisemassaan somepäivityksessä keränneensä support-T-paidoillaan siihen mennessä reilut 130 000 euroa – tätä luettaessa summa lienee reilusti suurempi. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. vuosikerta Numero 201 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Otettava itsekin iskua, jos niikseen. Tuonnempaa löytyvässä jutussa on kaikki, mitä hän haastattelussa aiheesta sanoi. 29.4.) SEPTICFLESH Modern Primitive (ilm. 20.5.) WATAIN The Agony & Ecstasy of Watain (ilm
Jotkin niistä kertovat täydestä rakkaudesta, raivosta ja turhautuneisuudesta, joten käsittelemme tunteita, joita jokaisella on elämänsä aikana. Luulen kuitenkin, että se on hiljalleen muuttumassa. Kerromme myös, miltä tuntuu, kun löytää sisäisen rauhan, tyytyväisyyden ja ilon. – Ensimmäinen ep:mme käsitteli sisäistä väkivaltaa, debyyttilevymme misantropiaa, ja viimeisin ep:mme oli polku pimeydestä Adfectusiin. – Meillä oli ainoastaan pari kuukautta aikaa treenata ja valmistautua yhdessä ennen studiota. Käytännössä joka paikassa – kuten tämänkin jutun ingressissä – muistetaan mainita, että olette naisista koostuva kuolometallibändi. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN ADFECTUS on vuonna 2009 syntyneen Introtylin toinen kokopitkä. – Meillä on paljon todella lahjakkaita bändejä, mutta on surullista, että touhu ei pääse täällä kunnolla näkyville. Meksikolainen death metal ei paistattele otsikoissa liian usein, mutta neljän naisen muodostamalla Introtylilla on mahdollisuus tehdä asiaan muutos. Se oli hankalaa ja haastavaa, mutta ennen kaikkea erilaista. Minkälaista on olla genren muusikko teillä päin tänä päivänä. Tunteikasta kuolemaa C H A V A M O N T O YA 8. Pandemia vaikutti perusrutiineihimme ja meidän tuli kyetä työskentelemään etänä. – On huvittavaa, että koska Meksiko on uskonnollisten perinteiden maa, tällainen musiikki saa ihmiset ajattelemaan, että touhu on satanistista tai okkulttista. Toimimme ääniviestien ja Guitar Pron avulla, lähettelimme toisillemme videoita riffeistä ja muista ideoista, juttelimme Zoomilla ja muilla vastaavilla alustoilla. Halusimme kertoa siitä, mitä tunnemme henkilökohtaisissa elämissämme, ja tekstit istuvat soittamaamme musiikkiin hyvin. Eihän kukaan puhu miesten muodostamista death metal -yhtyeistäkään. – Sukupuolen ei tulisi olla merkittävä juttu musiikissa tai missään muussakaan taiteessa. Hiertääkö se teitä. – Albumilta löytyy siis iloa – kyllä, death metalissa –, vihaa, rakkautta, itsensä rakentamista ja vapahdusta. – Me olemme death metal -yhtye, Rivera painottaa. – Se on tunteellisin levymme, siinä on paljon sydäntä, basisti ja alkuperäisjäsen Sariux Rivera aloittaa. Meksikolaisesta kuolometallista puhuttaessa esiin nousevat usein veteraaniosaston tekijät kuten The Chasm ja Cenotaph. Kuinka paljon panostitte albumin valmisteluun. Tapauksessamme tämä kaikki tarkoittaa olevaisuuden kokonaiskuvan ymmärtämistä syklinä, jonka loputtomuus muodostuu jatkuvista uudelleensyntymistä. Adfectus on tanakkaa menoa. Tälläisen musiikin soittaminen vaatii säästämään rahaa kunnon soittolaitteistoon sekä opiskeluun ja kysyy itsekuria – kuten joka puolella maailmaa, hah hah. Mieluummin haluamme tulla tunnetuksi Introtylina, meksikolaisena death metal -ryhmänä. – Kun meillä oli viimein mahdollisuus olla enemmän yhdessä, kokoonnuimme ja aloitimme äänitykset. Minkälaisesta albumista on kyse
Lisänä on pohjoinen mytologia eli Fenrir, Yggdrasil ja niin edelleen. Koetan saada sen nauhalle. – Sanoisin, että säveltämiseni on aika spontaania ja improvisaatiopohjaista, eli annan fiiliksen viedä ja homma ikään kuin ohjaa itse itseään. – Musiikin massiivisuus ei ole mitenkään tarkoituksellista, vaan se on tulkintani siitä, mitä päässäni on ollut. Sitä fiilistelee ja on ihan superinnoissaan, kuin pikkupoika, Stefanovi. – Vastakohtana joku kohta tökkii, ei vaan irtoa, ja koko biisi ottaa päähän. – No, suora ja rehellinen vastaus on, että Tragedy Has Spoken -levyn jälkeen ei koskaan sanottu ääneen, että tämä oli tässä, tai että silloin ja silloin tehdään seuraava levy, sujuvaa suomea puhuva säveltäjä ja multi-instrumentalisti Jani Stefanovi. Kun suurin osa kappaleista oli syntynyt, alkoi tuntua, että se on jatkoa Miserationille. Antaa niin kaikkensa, että joka levyn kohdalla on takki ihan tyhjä. Punaisena lankana on, että kaikkea yhdistää vallanhimo ja sotaisat tarinat. Syntyi ajatus levystä, joka käsittelee erinäisiä jumalolentoja, ja eka kohde oli Babylonian tarinat, Marduk, Ishtar ja sen tyyppiset. Kun masteri on tehty, en halua kuulla koko albumia kuukausiin. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Suurellista äärimetallia soittavan ruotsalaisen Miserationin uuden albumin ilmestymistä saatiin odottaa kymmenen vuotta. Tiivis duo P A T R IC U LL A E U S MIKSI Black Miracles and Dark Wondersin julkaisussa kesti näin kauan. Hän on ihan oleellinen osa soundia bändissä kuin bändissä. Ovatko albumit sinulle eräänlaisia haasteita. Sinulta löytyy muutama aktiivinen yhtye. Työstettiin pitkään Solution .45:n levykaksikkoa ja esikoislapsemme syntyivät noin puolen vuoden välein, joten yhtäkkiä sitä vain huomasi, että aikaa on vierähtänyt. – Me ollaan oltu tiivis duo vuodesta 2006. Raamatusta on haettu inspistä Luciferin kapinasta ja hänen tavoitteestaan nousta Jumalan yläpuolelle. – Vuonna 2018 alkoi syttyä taas palo tehdä jotain rankempaa. Lopputulos on sen arvoinen. Sitä on niin uppoutunut koko prosessiin, kun jauhaa samoja kappaleita ja niiden yksityiskohtia mikromillejä sinne tänne. Kohde ei edes ollut varsinaisesti Miseration, vaan tein vain biisejä. Levynne ovat aika massiivisia ja moniulotteisia. innostuu. Christian on skenen kovimpia örisijöitä ja laulajia, ja sehän on hänen tavaramerkkinsä. – Koko konseptointi oli tällä kertaa minun käsialaani. lataa. – Se on äärimmäisen tärkeä ja rakas. Kun runko on kasassa, palaan takaisin ja hinkkaan kohtia, jotka eivät vielä toimi, kunnes olen tyytyväinen. Annoin vaan tulla mitä ikinä syntyi. 9. Vanhimpia bändejäni, jossa olin se alkuvisioija ja kapellimestari. Sanoitustenne aihepiirit ovat olleet synkkiä ja niissä on paljon erilaisia mytologisia vivahteita. – Monien asioiden summa johti siihen, että siinä kesti näin kauan. Kuinka suuri merkitys Älvestamilla on musiikissanne. Minä luon enimmäkseen rungot biiseille, minkä seurauksena hän demottaa laulut ja tekee pientä sovitusta, jotta rakenteet saadaan hiottua hyvään kuosiin. – Jokainen teos on aina sellainen erämaakoetus, niin hyvässä kuin pahassa. Vasta siinä vaiheessa kerroin Christianille [Älvestam, laulu], että mulla olisi uusia biisejä, jotka voisi sopia Miserationille, mitäs tuumit. Minkälaisia asioita niistä löytyy tällä kertaa. Mikä Miserationin merkitys on
Meillä on useita sanoituksellisia vaikutteita, jotka näkyvät ja tulevat näkymään materiaalissamme. Mainion uutuus-ep:n materiaali poikkeaa mielenkiintoisella tavalla bändin perustarjonnasta, mutta musiikin taso säilyy korkeana. Miksi aihe kiinnostaa teitä. Yksi erottava tekijä voisi myös olla, että meillä kitarat täydentävät eivätkä vain matki toisiaan. Mikä on mielestäsi se merkittävin valttikortti, joka erottaa Sepulchral Cursen muista saman tyylin bändeistä. SYTYKKEITÄ JA M I K A LL IO V Ä LI Kokeilua juuria unohtamatta Turkulainen Sepulchral Curse on herättänyt ansaittua kiinnostusta death metal -undergroundissa. – Meillä on toinen albumi jo sävellettynä, mutta koronan tuomien murheiden takia halusimme lähteä rakentamaan pienempää pakettia. Minkälaisina näet uudet kappaleenne. Dystheist on levyn progressiivisin ja vihaisin kappale. Soundimme perusta on death metal, mutta lisäämme siihen ennakkoluulottomasti paljon muitakin vaikutteita. Turulla on perinteet kovana death metal -kaupunkina, mistä esimerkkeinä vaikkapa Disgrace, Torture Killer ja osin myös Xysma. Deathbed Sessionsin kappaleista löytyy tarttuvaa ja vaihtelevaa kamaa, ja erityisesti Dystheist-sinkussa on klassikkopotentiaalia. Uskallamme kokeilla – juuriamme kuitenkaan unohtamatta. Minkälainen meininki teillä päin on tänä päivänä. Meillä oli myös materiaalia, joka ei istunut aivan täysin tulevalle täyspitkälle. 10. – Turku on pysynyt aina vahvana death metal -kaupunkina, ja meiltä on löytynyt kuolometallia kaikissa sen muodoissa brutaalimmasta kamasta perinteisempään menoon. – Emme kuitenkaan keskity pelkästään kuolemaan ja sen vääjäämättömyyteen. – Halusimme tehdä pienemmän julkaisun täyspitkien väliin, laulaja Kari Kankaanpää asettelee. – Ne kuvastavat hieman erilaista, jopa vähän kokeilevaa Sepulchral Cursea. KEHUTUN Only Ashes Remain -debyyttinsä vuonna 2020 julkaissut yhtye jatkaa katalogiaan Deathbed Sessions -ep:llä. Tällä hetkellä esimerkiksi Cumbeast pitää meidän lisäksi lippua korkealla. – Kuolema on mystinen ja salaperäinen, elämän kylmä fakta, ja sen tutkiminen erilaisista näkökulmista on kiehtonut meitä, Kankaanpää määrittelee. – Me emme tee samaa levyä ja biisiä kahta kertaa. Tulemme takuulla soittamaan sitä tulevilla keikoilla! Musiikkinne on ollut alusta alkaen death metalia, ja kuvastonnekin viittaa kuolemaan
Yhtymäkohtia näihin voi löytyä, mutta tässä on kehittynyt vuosien varrella ihan oma tapa tehdä kappaleita. – Biisinteko on minulle harrastus siinä missä jalkapallo tai vanhojen autojen kunnostus jollekin toiselle. Ruokkisi itseään niin rahallisesti kuin innovatiivisestikin. Tai sitten vain oman pääni sisällä kehittyneitä tarinoita. Ne ovat lähinnä omia näkemyksiäni maailmanmenosta tai vihanpurkauksia jotain näkemääni kohtaan. Minkälaisia haaveita teillä on jatkon suhteen. Musiikistanne voi poimia monenlaisia vaikuttajia. Minkälaisessa seurassa koette olevanne. Löytyykö sanoituksistanne jokin syvempi pointti. Millaisten bändien faneille lähtisit suosittelemaan uusinta kiekkoanne. – Vaikka levyjen välillä on alle vuosi, niin ekalla vanhimmat biisit on vuodelta 2017. Ehkä se näyttäytyy meidän eduksi, että ollaan hieman erilaisia kuin Scarletin muut bändit. – Meitä on vaikea verrata suoraan johonkin toiseen yhtyeeseen, basisti pähkäilee. Musiikissanne on potentiaalia pitkälle. – Ollaan oltu lafkan rosterissa vasta vuoden, mutta toistaiseksi olemme olleet tyytyväisiä. Lafkanne Scarlet on profiloitunut ehkä enemmän power metalin parissa. En tiedä aina itsekään, mistä kirjoitan, kunnes huomaan jälkeenpäin, että ahaa, tämähän kertoo ystäväni kuoleman jälkeisestä ahdistuksesta. Mehän tehtiin debyyttiä melkein kaksi vuotta – tai ainakin se tuntui siltä. – Kun korona sulki keikkapaikat, alettiin työstää toista kiekkoa heti perään jo ihan vaan homman mielekkyyden kannalta. – Jos jotain täytyy nimetä, niin kotimaisista Diablo, Insomnium ja Wolfheart, ulkomaisista Dark Tranquility, Paradise Lost ja Amon Amarth. Tokan ensimmäiset biisit taisivat syntyä jo kun nauhoitettiin ensimmäisen levyn rumpuja, hah hah. Vähän kuin terapiaistuntoja itsensä kanssa. – Eipä oikeastaan. 11. Mistä luovuus kumpuaa. – Sanoitusten tekeminen on aika ahdistavaa hommaa, siinä kun joutuu kaivelemaan oman mielen peräkammareista kaikki synkimmät ajatukset. – Tämän vuoden keikkakalenteri näyttää aika hiljaiselta Tanskan syyskuista Raise Your Horns -festivaalia lukuun ottamatta, mutta ensi vuonna on luvassa keikkoja Saksassa, Belgiassa, Ranskassa ja Briteissä. Mitäpä niitä jo nauhoitettuja biisejä pyörittelemään, jos ei keikkojakaan ole tiedossa. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ Toisen albuminsa The Void and the Vengeancen julkaiseva Thy Kingdom Will Burn soittaa melodista death metalia suomalaisille tutuissa tunnelmissa. En yritä saarnata omia uskomuksiani ihmisille. Otan kitaran kouraan lähes päivittäin ja yritän kehitellä uusia riffejä ja biisiaihioita, basisti Janne Ruuskanen veistelee. – Jokainen raskaan musiikin ystävä, joka osaa arvostaa tunnelmaa ja tarttuvia melodioita, löytää meistä jotain, mikä saa niskan nykimään. – Olisihan se mahtavaa, että päästäisiin keikkailemaan enemmänkin mahdollisimman suurille joukoille ja saataisiin tasainen ja turvattu julkaisuvirta niin, että homma etenisi vähän kuin omalla painollaan. Mutta on se tavallaan ihan puhdistavaakin, kun saa kaiken ahdistavan pois päästä ja paperille. Musta lammas OLETTE tehneet kaksi albumia vajaaseen vuoteen. – Ehkä me tosiaan ollaan jonkinlainen musta lammas, mutta onneksemme meille on rakentunut tiivis yhteistyö lafkan kanssa ja Italian päässä ollaan valmiita panostamaan meihin myös pitkässä juoksussa. 1990-luvun puolenvälin metallin tahdissa bänditoiminnan aloittaneena ja 2000-luvun alun melodisen metallin kulta-aikoina biisinkirjoitustaitoa hioneena sanoisin, että suurimmat vaikuttajamme tulevat niiltä ajoilta
– Sovituksia syynättiin tällä kertaa todella tarkasti, ja monet kappaleet kokivat vielä äänitysvaiheessa isojakin muutoksia. Teatteriperformanssit jätetään muille yhtyeille, me vedetään keikat hymyssä suin perinteisiä rockmaneereita noudattaen. – Kun edellinen levy When Gods Descend ilmestyi keväällä 2019, meillä oli jo tukku uusia biisejä sävellettynä lähes valmiiksi. Gladenfold ei ole mitenkään turhan tunnettu nimi. Materiaali oli aiempaa aggressiivisempaa ja synkissä vesissä vellovaa, joten oli luonnollista lähteä siihen suuntaan. Tämä on huomattu myös yhtyeen saamasta palautteesta. Mutta meno olisi varmasti vielä synkempää ilman bänditoimintaa. – Mutta kun lähdetään soittomatkoille ja noustaan lavalle, sehän on ihmisen parasta aikaa eikä silloin jaksa enää synkistellä. Onko näin. Musiikin tekeminen on terapeuttista ja vapauttavaa, ja kaikenlaiset mielen solmut ja elämän vastoinkäymiset toimivat polttoaineena tällaisen kaman luomiselle. – Tekstimme ovat pitkälti elämäkokemusten värittämää fantasiaa. – Lisäksi meiltä on yleensä löytynyt yksi tai useampi miekkojenkalisteluun pohjautuva veisu, ja yksi taisteluralli on eksynyt tällekin levylle. Alustavan palautteen perusteella on tullut sellainen tunne, että tämä levy resonoi kuulijoissa jotenkin eri lailla. – Vaikka tätä tehdään musiikin takia, motivaation kannalta on tärkeää, että homma menee jokaisen albumin kohdalla eteenpäin. Pohjalla on varmasti omasta elämästä kumpuavia ajatuksia. – Jep, synkkiä poikia tässä ollaan, mustiin pukeudutaan ja heviä kuunnellaan... Musiikissanne on todellakin pohjimmiltaan aika vakavailmeinen ote. – Ei me oikeastaan panosteta, Knuuttila sanoo. Oletteko synkkiä henkilöitä. Sanoitustenne kuvittelisi pohjaavan fantasiaan ja fiktioon. Musiikistanne löytyy mukavasti omaperäisyyttä. – Mitään kovin konkreettisia tavoitteita ei ole, mutta keikkailu ulkomailla kyllä kiinnostaa. Toivotaan, että merkit pitävät paikkansa ja Nemesis vie toiminnan seuraavalla tasolle. Kuinka korkealla tavoitteenne ovat. Tämän albumin sävellykset ja sanoitukset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta laulajamme Eskon [Itälä] kirjoittamia, ja etenkin nyt sanoitukset ovat varsin vertauskuvallisia. – Tätä bändiä on tehty aina aina musiikki edellä ja ulkomusiikilliset puolet on jääneet usein turhan vähäiselle huomiolle. Terapeuttista bänditoimintaa 12. Gladenfoldilla on jo ikää, joten selkeimmät vaikutteet on rapisseet matkalla pois ja niistä on muovautunut yhtyeen oma soundi, jossa on toivottavasti ripaus omaperäisyyttä. Tämäkin oli osa suurta suunnitelmaa, sillä viime levyn kohdalla sovitustyön laiskuus kostautui miksausvaiheessa. Sinfonista metallia tummin sävyin maalaileva Gladenfold nostaa kolmannella levyllään tasoaan. – Hyvin pitkälti, kitaristi Matias Knuuttila nyökkää. Musiikki syntyy käytännössä aina ensin, joten sanoitukset muovautuvat sen mukaan, millaisia tunnelmia sävellys herättää. Kuinka paljon panostatte meiningin uniikkiuteen. SYTYKKEITÄ MUODOSTUIKO Nemesisistä sellainen levy kuin alkujaan suunnittelitte
The first album “RESAN” is a musical odyssey in both a literal and figurative sense. CD | VINYL | DIGITAL PROUDLY PRESENTS BLACKLODGERECORDS.BANDCAMP.COM | FACEBOOK.COM/BLACKLODGERECORDS ORDER FROM: SOUNDPOLLUTION.SE. VINTERLAND – Welcome My Last Chapter Official re-release of this classic melodic black metal masterpiece from the mid 90’s! Recorded at Unisound Studios in 1995, now re-mastered by Dan Swanö. CD | CASSETTE | BLACK VINYL | PURPLE VINYL | DIGITAL URFERD – Resan URFERD signifies the beginning of a new and additional musical chapter for its founder and sole member, Daniel Beckman (TWILIGHT FORCE, AGES), and brings a refreshing new perspective to the genre, challenging the boundaries of dark atmospheric folk music. For fans of: Wardruna, Heilung, Forndom, Myrkur, Garmarna, Loreena McKennitt. From the album opening’s depiction of a serene morning’s dawn to the closing track’s respite of a hearth at nightfall, RESAN traverses a multitude of captivating musical landscapes and themes throughout its eight songs. The album takes the listener on a journey through dark and olden Nordic forests; where strife and hardships follows in our steps, yet where the beauty and vastness of the solemn Nordic landscape persists and permeates
Paitsi etten ollut ajatellut Mestarien areenalla olevan bändi ennen huhtikuun alkua 2022. Alkuperäiset mestarit olivat kaikki konserttien aikaan viisikymppisiä, uusien mestarien ikähaarukka on kolmikymppisestä kuuteenkymppiin, eli periaatteessa kohdeyleisökin on useampaa sukupolvea. Kirjoittaja on Rumban päätoimittaja ja yksi Rockin kuolema -podcastin tekijöistä. Siihen he tajusivat lopettaa lypsämisen, sillä seuraavaksi olisi ollut vuorossa Mestarit pizzerian nurkassa. Nyt ehtii puntaroimaan, onko Pepen ja Hectorin jengissä protestointi kivempaa kuin niihin bakkanaaleihin osallistuminen. ROCKIN KUOLEMA P O D C A S T Rockin kuolema -podcastissa päätoimittajat Jukka Hätinen (Rumba), Mikko Meriläinen (Soundi) ja Matti Riekki (Inferno) keskustelevat musiikkimaailman ajankohtaisista aiheista, iänikuisista totuuksista ja alaa tuulettavista ilmiöistä.. Hämmästykseni oli aito: Missä kaikki nämä medioiden kommenttikentät tukottavat piinkovat Mestarit areenalla -fanaatikot ovat lymynneet. No mutta miten tämä liittyy raskaaseen rockiin tai metallimusiikkiin. Kuinka väärässä olinkaan. Ei vielä mitenkään. Tarinan ainoa opetus on, että jos koet brändisi nimen arvokkaaksi etkä toivo kenenkään muun tarttuvan siihen, ota yhteys Patenttija rekisterihallitukseen. Sitä se kuitenkin Pepe Willbergin ja Hectorin mukaan oli. INFERNO-KOLUMNI JUKKA HÄTINEN Mestarit hevaamassa VENOM, Entombed, Saxon, Queensrÿche, Ratt, Batushka, Hevisaurus, Mestarit areenalla. Nimikiistaa selviteltiin iltapäivälehtien ja Hesarin sivuilla ainakin parin viikon ajan, aina tämän lehden painoonmenoon asti. Nykykonsepti on leivottu vielä monikerroksisemmaksi nostalgiseksi millefeuilleksi. Moraalin ja etiikan perään pillittäminen on runosielujen hommaa, kun pukumiehet painavat mustaa valkoiselle. Siinä pieni otanta bändeistä, joiden nimestä on väännetty tai ainakin säädetty entisten ja nykyisten jäsenten kesken ja päädytty kiistojen vuoksi erinäisiin kompromissiratkaisuihin: inc, ad ja niin edelleen. Kukaan mestareista ei ollut varsinaisesti uransa huipulla, mutta yhteiskonsertit nostivat heidät jalustalle, jonka korkeutta ei osattu ennustaa. Se oli sekä heidän yhteinen hetkensä että jokaisen henkilökohtainen huippu. Nyt on sohaistu sellainen muurahaispesä hereille, että ihme, jos vinyylipuristamot eivät parhaillaan puske ensimmäistä painosta Mestarit areenalla -levystä. Tulkintani mukaan ainoa varsinainen moka on käynyt, kun Mestarit areenalla -nimen käyttöoikeuden ostanut Warner ei kontaktoinut elossa olevia Mestareita areenalla vaan luotti bisnesmaailman lainalaisuuksiin: nimi paperiin ja eteenpäin. Tässä keskustelussa on kuitenkin toistaiseksi sivuutettu se tosiasia, että Mestarit areenalla ei ollut oikeasti bändin nimi. Metalliteemainen Mestarit areenalla on vain ajan kysymys. ”Tämä on hävytön loukkaus myös silloista yleisöä kohtaan”, Hector totesi Hesarissa. Kun Pepe, Pave, Hector ja Kirka saivat miehen kyyneliin Olympiastadionilla, konsertin nimi oli Mestarit stadionilla. Jollain tapaa myös heidän kokemuksensa oli nyt mitätöity. Mestarien kiertue keräsi ennätysyleisöt ja oli kliseistä ilmaisua käyttäen osiaan suurempi summa. Mutta sanokaa minun sanoneen, että nyt kun tämä konsepti on elvytetty, tulemme näkemään uusia mestareita jos ei nyt joka vuonna niin ainakin joka toisena. Kun sama kvartetti elämältä kaiken sai vuosituhannen taitteessa, tapahtuman nimi oli Mestareiden millennium. Loukkaantuminen kuului Mestarien konseptiin jo ysärillä, mutta täytyy sanoa, että en hyvälläkään tahdolla keksinyt, miten yli 20 vuotta sitten yleisössä Rööperiä huutanut mikahäkkistukka yhtäkkiä onnistuisi suivaantumaan vuoden 2022 Mestarit areenalla -kiertueesta. Nämä alkuperäiset mestarit loukkaantuivat ja järkyttyivät – Hectorista tuntui kuin turpaan olisi vedetty ja Pepe menetti puhekykynsä –, kun maamme eturivin naisartistit lanseerasivat yhteiskiertueen otsikolla Mestarit areenalla. Mestarit areenalla oli kuin tilaustyö 1990-luvun lopun nousukauden optimistiseen huumaan. Ja ihan oikeassahan Pepe ja Hector olivat: Mestarit areenalla aktivoitiin, koska sillä uskottiin olevan brändiarvoa. Hevibuumi oli sukupolvikokemus ja kotimainen metalliskene niin nostalgian marinoima, että markkinarako tuoksahtaa suuren levymerkin neukkariinkin asti. Ymmärrän kuitenkin Pepeä ja Hectoria. Nyt sillä ratsastivat jotkut aivan muut tahot. Ja siitähän tässä lopulta taas kerran oli kyse: teollisuuden ja taiteen yhteentörmäyksestä. Lamasta selvinnyt Suomi uskalsi juhlia ja janosi nostalgiaan verhoiltua viihdettä. Miksi he eivät ole käyttäneet vastaavaa tahdonvoimaa esimerkiksi saadakseen Mestarit areenalla -albumin Spotifyhin tai konserttitallenteen Yle Areenaan
www.hammerheart.com www.napalmrecords.com hammerheartrecords hammerheartrecords666 hammerheartrecords worldwide distribution through our friends from napalm records out 29 april on cd/lp/digital slave driver “Slave Driver” pushes the boundaries of Thrash Metal once again, intense and aggressive in its purest form available! Also AvAilAble from DeAD HeAD The Feast at Dawn 2CD/LP Dream Deceiver 2CD/LP Kill Division 2CD/LP Haatland 2CD/LP deluxe remastered re-issues FaithFully restored artwork one oF sweden’s most innovative bands cut on dmm For the best vinyl sound possibly, released on 180 gram symphony masses: ho drakon ho megas CD/LP lepaca kliFFoth CD/LP time shall tell mLP beyond sanctorum CD/LP out 29 april
NIKON KOKATESSA SOI: Carcass – Torn Arteries (2021) ”Vegepioneerit Walker ja Steer ovat palanneet pelikentälle ensimmäisen joutsenlaulunsa jälkeen yllättävän tasokkaalla ja itsensä kuuloisella materiaalilla." Mosauttajan linssirokka Mutkametallia Humavoidissa kitaroiva Niko Kalliojärvi tykkää puuhastella kyökissä yksinkertaisten ja rokkaavampien asioiden parissa. 16. 5. Tämä resepti on kuitenkin varsinainen keitosten Gilgamesh, jonka valmistaminen on mitä suotavinta, jos täytyy jaksaa tykitellä pitkään ja antaumuksella.” Megan tuomio: ”Seitsemän vuotta sitten tutuksi tullut linssikeitto Abnormis on pysytellyt mainion tomaattisena ja ravinteikkaana eväänä arkimenussa suht säännöllisesti. Pilko punasipuli ja murskaa valkosipulinkynnet. Omien mieltymysten vuoksi se tulee valmistettua aina enemmänkin haarukoitavaksi muhennokseksi kuin lusikoitavaksi sopaksi. Sipulin ja chilin määrän voi huoletta tuplata, ja sama pätee mausteisiin, suolaa lukuun ottamatta. Kaada öljy kattilan pohjalle ja kuullota sipuleita curryn ja kurkuman kera 1–2 minuuttia kohtalaisella lämmöllä. Nimensä mukaisesti annoksen maku muistuttaa etäisesti hernekeittoa ja sitä on syytä maustaa reilusti, jos kaipaa elämäänsä vähänkään potkua. Pelkistetyimpään versioon riittää suurin piirtein sipuli, linssit ja kookosmaito. Kun sipulit ovat kullankeltaisia, kaada vesi ja suola kattilaan ja laita levy täydelle lämmölle. 4. 3. Mosauttajan linssirokka maistuu näennäisen samankaltaisista aineksistaan huolimatta hyvinkin erilaiselta, mikä johtuu kookosmaidosta ja soijarouheesta. 2. Nikon luonnehdinta: ”Helppo ja anteeksiantava pöperö. Veden kiehumista odotellessa voit huuhdella linssit siivilässä raikkaalla vedellä, hienontaa chilin ja availla tomaattimurskapurkkia. Roteiinia piisaa ja nälkä lähtee takuulla.” TARPEET • 1 punasipuli • 2 valkosipulinkynttä • 1 rkl oliivitai rypsiöljyä • 1 rkl currya • 1 rkl kurkumaa • 1 l vettä • 1,5 rkl suolaa • 500 g tomaattimurskaa • 4 dl kuivattuja punaisia linssejä • 3 dl tummaa soijarouhetta • 2,5 dl kookosmaitoa • 1 kokonainen chili • puolikas lime • mintunlehtiä HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin 1. Ripottele annoksen päälle pari mintunlehteä ja nauti suosikkileivän sekä inkiväärioluen, esimerkiksi Olvin Muteman, kera. Pakita lämpöä taas hieman ja anna tekeleen pulputtaa kannen alla puolisen tuntia välillä hämmentäen. Sekoita lopuksi joukkoon kookosmaito ja limestä puristettu mehu. Oiva pohja tuunailulle fiiliksen mukaan. Kun vesi kiehuu, lisää joukkoon tomaattimurska, linssit, soijarouhe ja chili. Anna hautua miedolla lämmöllä 5–10 minuuttia
FATLIZARD.BEER
18
Henkilökohtaisia kappaleita Udo kertoo, että tällaisen albumin tekemisessä on aina omat haasteensa. Puhelua ehtii kulua kokonaisen minuutin verran ennen kuin mestari pudottaa tavaramerkiksi muodostuneen toteamuksensa. – Monet toimittajat ovat sanoneet, että jos nämä kappaleet eivät olisi olemassa valmiiksi, ne voisivat aivan hyvin olla U.D.O.-biisejä! No, olen tästä tietysti kovin otettu, Udo nauraa. Projektissa oli mukana kumman tuttuja nimiä kuten Peter Baltes ja Stefan Kaufmann, mutta palataan siihen myöhemmin. Ensimmäisenä pandemiavuonna Udo pääsi vetämään vain kaksi keikkaa, mutta niistä jälkimmäinen taltioitiin Live in Bulgaria 2020 – Pandemic Survival Show -nimisen tuplalevyn muotoon. What can I say. Se ilmestyi alkuvuodesta 2021, ja pari kuukautta myöhemmin Dirkschneider & The Old Gang -projekti alkoi tiputella singlejä. En halunnut tehdä täsmälleen alkuperäisiä biisejä vastaavia versioita, vaan jotain hieman erilaista. Homman sysäsi liikkeelle Alex Harveyn kappale Faith Healer, joka on myös levyn avausbiisi. – Emme todellakaan suunnitelleet tämän albumin tekemistä! Kaikki lähti siitä, kun soitimme studiossa huviksemme joitakin covereita. Näissä ei ollut ilmeisesti vielä tarpeeksi, sillä nyt vanhalla sumutorvella on taas uusi projekti. Tämän lehden julkaisupäivänä ilmestyvän My Way -albumin esittäjäksi on merkitty ensimmäistä kertaa ihan vain Udo Dirkschneider. En yrittänyt laulaa kuten Robert Plant, Bon Scott, Klaus Meine tai kuka ikinä, tiedäthän. – Otimme yhteyttä levy-yhtiöön ja kysyimme, kiinnostaisiko ajatus heitä. Tämä on tavallaan erikoista, sillä mies ei ole koskaan vaikuttanut artistilta, joka esittäisi muiden tekemiä biisejä. Tuottajani sanoi, että vetomme kuulostaa todella hyvältä ja ehdotti, että tekisin listan kappaleista, joista pidän. – Coverlevyn tai -biisin voi tehdä monella tavalla väärin. Joskus osuvasti ”Saksan tankiksi” nimetty Udo Dirkschneider jyrää eteenpäin väsymättömällä otteella. – Tein luettelon 60-, 70ja 80-lukujen suosikkibiiseistäni, ja lopulta päädyimme versioimaan ne. Oma luonteeni on hyvin vahvasti esillä, mikä tekee projektista kiinnostavan. – Mutta juuri tätä tarkoitan. Uudella levyllä Udo vääntää tuttuja rokkiklassikoita ja hieman yllättävämpiäkin valintoja uuteen uskoon. Olen siitä hyvin iloinen, mies nauraa röhöttää. – Päätimme kokeilla toisen biisin soittamista, ja kun meillä oli kasassa kuusi tai seitsemän kappaletta, mietimme, miksi emme tekisi kokonaista coveralbumia. Vanha tekijä tulkitsee muun muassa AC/DC:tä, Scorpionsia, Motörheadiä ja Uriah Heepiä. – Muutimme myös joidenkin kappaleiden sovituksia, ja, no, ainakin tässä vaiheessa kaikki ovat pitäneet levystä. Lokakuussa olikin jo seuraavan U.D.O.-albumin Game Overin aika. Vuonna 2020 ilmestyi Saksan asevoimien virallisen sotilassoittokunnan eli Das Musikkorps der Bundeswehrin kanssa tehty yhteislevytys We Are One. Onnistuin mielestäni lyömään näihin vetoihin oman leimani, erityisesti ääneni osalta. KAIKEN TAKANA ON UDO TEKSTI ELLI MUURIKAINEN KUVAT EDDI BACHMANN 19. K errataanpa alkuun Udo Dirkschneiderin viimeisimmät tekemiset. Laulajan tunnistettava sirkkelinterävä ääni puolestaan on kuin luotu The Crazy World of Arthur Brownin Fire-biisin alkuhuutoon, T.N.T:stä nyt puhumattakaan. Emme kuitenkaan työskennelleet levyn parissa täysipäiväisesti, vaan se muotoutui hiljalleen. He olivat todella innoissaan, joten päätimme ryhtyä tuumasta toimeen. Yli kolme vuosikymmentä toiminnassa ollut U.D.O.-bändi julkaisi elokuussa 2018 Steelfactory-albumin, jota seurasi lähes sadan keikan ja koko seuraavan vuoden pituinen kiertuerupeama. Juuri seitsenkymppisiään juhlinut laulaja on jälleen uuden äärellä vain puoli vuotta viimeisimmän U.D.O.-albumin julkaisun jälkeen. Klassikkobiisit on tosiaan käsitelty sellaiseen muotoon, että ne soundaavat lähes täysin samalta kuin miehen soolobändin levyt. Tiedustelen Udolta, mistä idea levyn tekemiseen syntyi
Ehkä oli liian aikaista sanoa kolmen vuoden Dirkschneider-kiertueen jälkeen, etten vetäisi enää ikinä Acceptin biisejä.” 20. Biisi päätyi jopa sen alkuperäisen tekijän Brian Mayn korviin, sillä hän on coverlevyllä kitaroineen ja sovituksia tehneen Peter Koobsin tuttu. Udo itse arvelee, että albumin tuorein biisi on Judas Priestin vuonna 1978 ilmestynyt Hell Bent for Leather, vaikka mukana on peräti 25 vuotta myöhemmin julkaistu Kein Zurück. Päätimme siis kokeilla jotain erilaista ja hauskaa. My Way on myös hyvä nimi albumille, teinhän nämä biisit omalla tavallani. – Tiedämme, ettemme voi miellyttää kaikkia. Udolta löytyy pelkästään soolotuotantoa 17 studioalbumin ja reilusti yli kahdensadan kappaleen verran. Levyn vanhin kappale on The Rolling Stonesin ikoninen Paint It Black vuodelta 1966. Tämän coverin myötä Udo levyttää ensimmäistä kertaa äidinkielellään. Udon lainabiisit ovat kaikkea muuta kuin sitä perinteisen tylsää osastoa. – Siltä ajalta on paljon hyviä juttuja, mutta näillä valitsemillani biiseillä on minulle merkitystä. – Se oli… Brian May ei ole kuka tahansa, tiedäthän. Hellyttävän huvittava pätkä täytyy todellakin nähdä itse, mutta kerrottakoon sen verran, että Udo esittää siinä lattioita moppaavaa, itsekseen jammailevaa ja rokkitähteydestä haaveilevaa siivoojaa. Mies naureskelee kertoessaan, että settilistojen tekeminen on yhtä painajaista. Ensimmäinen single Where Angels Fly oli ylijäämäbiisi, joka ei mahtunut We Are One -albumille. Mies hoiti levytyssopimuksen ja päätti vieläpä ohjata kaikki projektista tulevat tuotot U.D.O.-bändille ja crew’lle, jotka ovat jääneet ilman töitä maailmantilanteen ja keikattomuuden vuoksi. Laulaja kertoo projektin muotoutuneen jutun alussa mainitun orkesterilevyn pohjalta. Biisivalinnat painottuvat selkeästi 70-luvulle ja sen ympärille, mutta mukaan on eksynyt yksi jokerikin. Ihmiset tulevat aina kyselemään, miksi emme soittaneet sitä ja tätä biisiä ja blaablaablaa… Come on, se ei ole mahdollista! Vanha jengi Dirkschneider & The Old Gangin viime vuonna ilmestynyt ep oli yllättävä mutta sitäkin onnistuneempi veto. Terveisiä legendalta Albumin nimeksikin pistetty My Way on Frank Sinatran esittämä käännöskappale 1960-luvulta. En usko, että ihmiset osasivat odottaa tällaista minulta! Udo röhöttää. Hän on joku, Udo naureskelee hämmentyneen oloisena. Laulaja kertoo kuullensa kappaleen radiossa ja huomanneensa heti, että sen sanoitukset tuntuivat hyvin omilta. Ajattelin kuitenkin, että olisi tylsää tehdä tavallinen video, jossa on vain bändi soittamassa. Etenkin Queenin We Will Rock You -hitin alku on muovattu lähes tunnistamattomaksi. Ei ole epäilystäkään, etteikö paras tähän projektiin liittyvä asia olisi silti We Will Rock Youn musiikkivideo. Kun teimme livetaltioinnin, halusimme pistää kappaleen dvdja cd-julkaisujen loppuun, mutta emme saaneet lupaa käyttää Frank Sinatran versiota. – Se oli Stefanilta todella hieno ele! ”Well, what can I say. – Se oli biisi, jonka aikana hyvästelimme yleisön. – Olin kovin yllättynyt, että hän tiesi minut ja piti versiostamme. Orkesteriprojektissa oli muun muassa biisintekijän roolissa Stefan Kaufmann, joka soitti aikoinaan Acceptissa rumpuja ja myöhemmin Udon bändissä kitaraa. – Videon tuottaja ehdotti ideaa minulle, enkä ollut siitä aivan varma. Udon puheista päätellen nimenomaan Kaufmann on Old Gangin kantava voima, vaikka kokoonpanon nimi antaa ymmärtää muuta. Biisi on tuttu myös Udon joidenkin vuosien takaisten Dirkschneider-keikkojen outronauhana. Katsotaan. Minun täytyi sitten tehdä oma versioni, mies nauraa. Hän ei pysty enää soittamaan terveysongelmien vuoksi täysipäiväisesti, mutta on pitänyt yhtä Udon kanssa kaikki vuodet tämän ja monien muiden levyjä äänitellen. Se ei ole kuitenkaan toistaiseksi suunnitelmissa. Kitaristilegenda kehui versiota ja lähetti terveisensä Udolle, mikä oli kunnia, josta kaiken nähnyt ja kokenut laulajakin tuntuu menevän sanattomaksi. – Stefan ehdotti, että tekisimme Where Angels Flysta vähän rokimman. En halunnut vetää mitään 90-luvun juttuja tai vaikka jotain Nirvanaa, mies toteaa huvittuneena. – Kun mietin biisivalintoja, halusin poimia kappaleita, joita oikeasti kuuntelin itse aikoinaan ja jotka ovat minulle tärkeitä. Toki sen levyttänyt saksalainen syntikkapop-duo Wolfsheim on ollut olemassa jo kasarilla. – Mietimme, miksi emme laittaisi sitä mukaan. Ehkä sitten, jos siltä tuntuu, mutta emme suunnittele pistävämme näitä kappaleita varsinaisesti settilistaan. Olen kasvanut niiden parissa, tunnen ne ja ne ovat kulkeneet mukanani koko urani ajan. Olen aika ylpeä siitä, että joku hänen kaltaisensa tyyppi kehuu biisiä! Teimme siis selvästi jotain oikein. Laulajan lukuisat projektit ja erikoiskiertueet tuntien ei yllättäisi, jos Udo lähtisi seuraavaksi maailmanympärysmatkalle veivaamaan lainabiisejä. Meillä oli pari muutakin ideaa, joten päädyimme äänittämään ne. Se paketoi tämän levyn hienosti. Sama veto päätyi pienen hienosäädön jälkeen myös uuden levyn päätösbiisiksi. Udon levyttämä My Way -cover löytyy siis jo vuonna 2017 ilmestyneen livelevyn lopusta. – Olen täysin avoin ajatukselle, että vedämme yhden tai pari coveria keikan päätteeksi encorena, mutta ei joka ilta