RASKAAN ROCKIN ERIKOISLEHTI 4/2009 I HINTA 5,90 euroa
"HAJOTKAA IHAN VAPAASTI KOIVUSEEN, EI KIINNOSTA PASKAAKAAN."
MAROON
"Order"
Saksan death metallin mahtijoukko Maroon julkaisee uutukaisen! www.maroonhate.com www.myspace.com/maroonhate
EARTH CRISIS
"To The Death"
Odotettu paluu! Metalcore / hardcore punk -yhtye Earth Crisis on täällä taas! www.myspace.com/earthcrisis
DAATH
"The Concealers"
Extreme-metallia parhaimmillaan. Ota haltuun! www.myspace.com/daath
HATEBREED
"For The Lions"
Hatebreedin odotettu cover-albumi. Saatavana myös didpakina, joka sisältää kolme bonusbiisiä! Mukana levyllä mm. Hatebreeders (Misfits), Escape (Metallica), Refuse/Resist (Sepultura), Ghosts of War (Slayer) ja paljon muita! www.hatebreed.com www.myspace.com/hatebreed
www.centurymedia.com
Enemmän ku in mitään koko tämä "raskaan mus iikin sara" on tälla inen helppoheikki en, humpuukimaa karien ja onnenonkijo itten temmellysken ttä.
Päänavaus 008 Sytykkeitä: STAM1NA-dvd, DEAD SHAPE FIGURE maailmalla, metallimunkki MUNIRAJA DASA 010 Kiirastuli: joko festareilla metalloidaan liikaa. 012 Kuukauden elävä: INFERNO FESTIVAL, Oslo 014 Axis: Londinium ja Murhapapa & Mama 016 Heavy Cooking Club: BARATHRUM-basistin salmonellakana 018 HEAVEN AND HELL 023 CHURCH OF MISERY 026 MURENA 028 THE BLACK LEAGUE 032 SARKE
007
NATIONAL NAPALM SYNDICATE 036 ORANSSI PAZUZU 038 THERAPY. 040 WINTERBORN
034
042 AMORAL
VOMITORY ALESTORM 056 SPIRITUS MORTIS 060 Muilla mailla: Egypti 062 Silmäterä: HUGH SYME 066 Soittimeni: BILLY SHEEHAN 069 arviot, pääosassa HEAVEN AND HELL 092 demot, pääosassa PROCESS: PAIN 095 Vanha liitto: THERGOTHON, haastattelussa Niko Sirkiä
050 053
on äänitysstudion tärkein laaduntarkkailuväline. www.genelec.fi
Tarkkailukaiutin. Signaaliketjun viimeinen lenkki, jonka on pystyttävä muuttamaan ääneksi kaikki se, minkä tekijöiden luovuus, instrumentit ja studiotekniikka ovat tuottaneet. Genelec 8000-sarjan aktiivikaiuttimien painevaletusta alumiinista muotoiltu Minimum Diffraction Enclosure -kotelo on kivikova esimerkki niistä monista innovaatioista mitä 8000-sarja sisältää
Se on vielä pieni mutta vaativa: vinyylinystävät, nuo levykauppojen pölyisimpien hyllyjen katveessa nyhjäävät, toisiaan epäluuloisesti pälyilevät eriskummalliset olennot ovat valtaamassa takaisin sitä, mikä heille kuuluu kokonaisvaltaista kokemusta. Jaa että mikäkö on kappale. WASP:n vinyyli ei yhtäkkiä olekaan enää toisen käden kauppiaan suurinta ongelmajätettä, vaan haluttu lisä monen kokoelmiin. 8-16) (03) 424 653 40 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24, 00100 Helsinki Puhelin: (09) 4369 2407 Telefax: (09) 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Myyntijohtaja Mika Nikula Ilmoitusmyynti Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kannen kuva Valtteri Hirvonen Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Matt ISSN 1796-7600 inferno@popmedia.fi | www.inferno.fi 9. Jäämme seuraamaan, mihin suuntaan tilanne muuttuu. Myös entistä useampi uusi levy julkaistaan tätä nykyä myös vinyylinä. Aiheesta voisi rustata vaikka koko Infernon mitan, mutta tiivistettäköön, että varsinkin vanhemmat, analogitekniikalla tallennetut levyt kannattaa kuunnella kuten ne on tarkoitettu. Kansityötkin ovat monesti murheenkryyni: eritoten metallipuolella vastaan tulee harmittavan usein julkaisuja, joiden kannet on suurennettu cd-vihkoista, eikä mukana seuraa vinyylikulttuuriin normaalisti kuuluvaa ekstraa, siis sanoituksia, kuvitettuja sisäpusseja sun muuta. Kummankin julkaisut ovat laadullisesti tasavertaisia ja maksavat cd:nä alle kymmenen euroa. Kiiltävälle pikkulevylle puristettuna niistä katoaa jotain olennaista. OLEN hankkinut viimeisen vuoden aikana sen verran rutkasti vinyyliä niin Suomesta kuin ulkomailtakin, että tiedän myös, miten julkaisujen laatu voi heitellä. Tämä taitaa olla vääjäämätön suunta edelleen, mutta jotain on silti tapahtunut, vieläpä varsin hiljattain. Pääosin tämä kaikki on toki hienoa, mutta kehityksellä on toinenkin puolensa. vuosikerta
Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Nämä kiekot, niitä kutsuttiin vinyylilevyiksi, oli pakattu koreisiin kansioihin, jotka joskus aukesivat kirjan lailla. Näytti siltä, että musiikki olisi menossa nettiin, biteiksi ja paloiksi. Ja tiedättekö, silloin levyt tuli kuunneltua kokonaan, kun kappale ei vaihtunut nappia painamalla... On toki selvää, ettei vinyylien tekeminen ole halpaa; useimmiten niistä otetaan varsin pieniä painoksia ja ne on suunnattu suoraan keräilijöille, joilla "on varaa maksaa". Tiedätte kun koetatte. Uusintajulkaisuja vanhoista, aikaa sitten hävinneistä lp-levyistä on alkanut puskea ulos kuin ennen muinoin WASP:n levyjä sisään divareiden ovista siis. Huvittavaa todeta näin, mutta vinyylituotanto tuntuu potevan harmaahapsisena lastentauteja. No tuota... TEILLE raskautetuille, jotka ette ole vinyylin autuutta kokeneet, ottakaapa homma haltuun. Ne pistettiin pyörimään laitteeseen, jota kutsuttiin levysoittimeksi, ja niin musiikki kulki äänivartta pitkin vahvistimeen ja sitä kautta kaiuttimiin. Tähän on herätty jopa suurissa levy-yhtiöissä, mikä viimeistään kertoo sen, että lp:ssä on taas potentiaalia. Teillä meillä! on tehtävä musiikin sielukkuuden säilyttämiseksi, ja jokainen uusi ison mustan ystävä tietää parannuspaineita teollisuudelle tai näin ainakin haluan uskoa. Yksi negaatioista on, että osa levy-yhtiöistä ei tunnu oikein tajuavan, kuinka vinyylilevyt tulisi hinnoitella. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta.
ISON MUSTAN PALUU
KUN SETÄ OLI NUORI, musiikkia kuunneltiin isoilta mustilta kiekoilta. KUTAKUINKIN tällaiseen tarinointiin sitä saattoi vielä muutama vuosi sitten valmistautua. Silti jokin hiertää, kun ensimmäinen lafka pyytää uusintajulkaisustaan kympin, toinen vastaavasta oman artistinsa tuotteesta kolmatta kymppiä. Usein mukana seurasivat musiikin sanoitukset, joita saattoi lukea samaan aikaan levyä kuunnellessa. Asiansa ajavia levysoittimia saa (asiansa ajavasta liikkeestä toki, markettivehkeillä ei tule kuin itkeviä levyjä) suhteellisen edullisesti, ja kokonaisvaltainen kuuntelukokemus omine rituaaleineen voi olla noviisille suurikin elämys. Antaa rahista!
Matti Riekki
päätoimittaja
Inferno
7. Valtaosa tuotteista on työstetty suht hyvin, mutta saattaapa ihka uusi, näyttävästi puettu ja paksulle muoville kaiverrettu ja kallis! levy kuulostaa ihan paskalta tai rahista kuin puhkisoitettu. Vastarintaliike on nostanut päätään. Tämä on tietysti asiakkaan pahanlaista aliarviointia. Silloin musiikkia ei saanut internetistä paloina, tai itse asiassa silloin ei ollut koko nettiä kuvitelkaa. LIIKEHDINTÄ on huomattu myös bisnespuolella, mitenkäs muuten. Päänavaus
Päätoimittaja Matti Riekki Ulkoasu Markus Paajala Kirjoittajat Ahola Tapio, Hakkarainen Mikko, Hynninen Sami, Itäkylä Riitta, Jalonen Miika, Juutilainen Joni, Kask Evelin, Keränen Toni, Konttinen Marja, Koski Panu, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuronen Mikko, Kurunen Jerry, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lampinen Teemu, Lassila Tero, Lehtonen Marko-Oskari, Malm Mikko, Mustonen Sanna, Orell Lassi, Paavonen Mia, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Saurama Anna, Schildt Saku, Silvast Jaakko, Sundström Pia, Valjakka Hanna, Virtanen Aadolf, Ward Jason, Ylitalo Lauri Toimitus (arviolevyt / review copies) INFERNO PL 543 33101 Tampere TILAAJAPALVELU (ARK
Se olisi kuulemma ollut tunnelmallinen ja vaikuttava otos Stam1nasta ja The Republic of Desiresta mikkeliläisessä hotellihuoneessa, mutta ei siitä sen enempää. Näin ollen laulajakitaristi Antti Hyyrysellä oli käytettävissään tolkuton määrä materiaalia, josta lähteä työstämään dokumenttia bändin vaiheista. Eero Kokko
Sytykkeitä metallisen maailman polttopiste
13 VUOTTA STAM1NAA
STAM1NA ON dokumentoinut uraansa kiitettävällä pieteetillä alusta saakka. K13V:n ennakkokatselutilaisuudet järjestetään tämän lehden ilmestymispäivänä 24.4. Sitten alkoi näyttää siltä, että tähän on mahdollista rakentaa aika paljon juontakin.
Lemiläinen räyhäryhmä on nyt virallisesti teiniiässä. Enemmän oli silti niin päin, ettei tahtonut löytyä tarpeeksi törkeätä matskua, Hyrde kertoo. Karvat ovat tosin kasvaneet jo pitkään.
Vilho Rajala
sytyttäjä
sytykkeita.inferno@popmedia.fi
Pantera-lähtökohta selittää osaltaan sitä, että dvd:llä näkyy melko paljon... Sensuuria ei tarvinnut harrastaa. Stam1na vetää tulevan kesän aikana muutamat keikat, jonka jälkeen aletaan suunnitella uutta levyä. K13V antoi miehelle syyn siihen, miksi hän on kanniskellut vuosikaudet kasetteja pahvilaatikoissa jokaisen muuton yhteydessä. Ajankohdasta Hyrde ei vielä lupaa mitään, vain sen, että uusi levy tulee.
8
Inferno. Tuloksena on yli puolitoistatuntinen feature, jossa bändin uraa seurataan kronologisesti. Mutta lopputulos on mahtava! Bändin vhs- ja hi8-videokasettiarkisto tuli Hyrdelle tutuksi. Sitten kun näki, että jätkät nauraa, niin helpottui meininki helvetisti. Urakka oli melkoinen. Nauhoja katsellessaan Hyrde huomasi sentään bändin kehittyneen jos ei muuta, ainakin erilaisten partamallien testailussa. Oli se tietenkin aika arkaluontoinenkin paikka, että tässä minä kerron teidän tarinaanne vaikka vuodelta 1997. No tuota, te varmaan arvaatte. Jyväskylän Lutakossa. Dvd:n live-osuus sisältää Jyväskylän Lutakosta taltioituja otoksia vuosilta 2005 ja 2008 sekä parhaat palat vuoden 2006 Provinssirockista. Lemin Jehuravintolassa ja 25.4. Uutta materiaalia on syntynyt itse asiassa erittäin hyvin. Hyyrynen on av-alan ammattimies ja tehnyt paljon musiikkivideoita, mutta näin isoa tuotantoa mies työsti nyt ensimmäistä kertaa. Jossain ihmeen välissä on keretty demoamaan ja treenaamaankin. Siitä kun lähdettiin leikkaamaan vähän yli puoleentoista tuntiin, sai aika monta kertaa tappaa rakkaitaan. Alkuperäinen ajatus oli tehdä Pantera-tyyppinen video, eli nopeilla leikkauksilla kaikki noloimmat, törkeimmät ja hauskimmat pätkät peräkkäin. Kun meillä oli viimeinen keikka viime syyskuussa, mie oikein odotin, että pääsen himaan aloittamaan tätä projektia. Muuan pätkä jäi pois siksi, ettei löytynyt sopivaa laitetta, jolla sen olisi voinut kaapata. Silti Hyrde kertoo hieman hikoilleensa, kun näytti ensimmäisiä versioita bändikavereilleen. Sieltä asti olen keskittynyt siihen koko ajan aktiivisesti, Hyrde kertoo. Parhaimmillaan se oli muistaakseni kaksi ja puoli tuntia pitkä. Dvd voi tuskin olla enempää bändin näköinen kuin K13V
Pikametallin ohella nuorta miestä kiinnostivat myös filosofia, esoteria ja mystiikka, ja niinpä hän vakuuttui vähitellen eritoten intialaisista Veda-kirjoista. Erityisesti levyt, jotka pohjautuvat johonkin filosofiseen tai historialliseen teemaan tai joissa lauletaan jostain kantaaottavista aiheista kiinnostavat. SLAYER: REIGN IN BLOOD Slayer tarkoittaa kuoliaaksi iskijää. Tässä vielä Munirajan suosikkimetallilevyt, top5 (ei paremmuusjärjestyksessä): METALLICA: MASTER OF PUPPETS Oli aikoinaan tajunnanräjäyttävä kokemus kuulla tämä levy. Tämä vuosi on nyt venähtänyt. Filth Fest -touria järjestää sama taho, ja kiertue käsittää 21 keikkaa. Eikä meininkiä haittaa yhtään, vaikka yhtyeen tuotanto olisi ennestään täysin tuntematonta. Dreamweaver mukailee Brian Batesin The Way of Wyrd -kirjaa, ja kirjan mystinen tunnelma on vangittu hienosti levylle. Tulevan levyn linjasta Galzi toteaa, että bändin sointia kasvatetaan sekä yläettä alapäästä. Mitään huonoa sanottavaa Galzilla ei Season of Mististä varsinaisesti ole. Kuuntelin Metallicaa, Anthraxia, Sepulturaa ja Slayeria. Asenteemme oli Chimaira-kiertueella sellainen, että sinne ei lähdetty kiukuttelemaan ja narisemaan, vaan jos meidän haluttiin tekevän jotain, sitten tehtiin. Beneath the Remains on kansikuvasta lähtien erittäin onnistunut levy. SABBAT: DREAMWEAVER Bändin tyyli on hyvin persoonallinen ja omintakeinen, hevoslaukka-tyyliset kitaravallit ovat levyn yksi valtti. Kunhan bändi muutaman viikon päästä pääsee takaisin kotiin rauhoittumaan, jatkuvat uuden levyn valmistelutyöt. Muniraja Dasa niminen munkki paljasti Infernolle menneisyytensä metallidiggarina.
MUNKIN METALLISUOSIKIT
KRISHNA LIIKE ja metalli eivät ole kovin yhteensopiva yhdistelmä. Nämä kun saadaan sellaiseen sopivaan lättyynvetosymbioosiin, ollaan varmasti taas hetken aikaa tyytyväisiä.
Tiedättehän Hare Krishnat. Meneillään olevan kiertueen pysäkeistä mies odottaa etenkin itäisiä maita. Vierailu Krishna-temppelissä oli lopullinen niitti. Kaikki musiikin tyylilajit voi omistaa palvelemaan henkisiä tarkoitusperiä. Välillä katsotaan, miten toimii rokimpi lähestymistapa ja välillä rakennetaan vielä entistä älyttömämpää riffiverkkoa. Muniraja Dasa kertoo, että yhteys on luultua yleisempi. Vuonna 1996 päätin kokeilla vuoden ajan elämää temppelissä mantra-mietiskelyineen ja aikaisine heräämisineen. Ja mikä tärkeintä, ranskalaisten kautta DSF:lle avautui tie Chimairan lämppäriksi viime keväänä, ja sitä kautta myös parhaillaan Eurooppaa kaluavalle Filth Fest -kiertueelle. Omalla kohdallaan Muniraja omistautui metallille jo lapsena, aivan samaan tapaan kuin useimmat meistä. Se ottaa inspiraatiota Vedojen filosofiasta ja kertomuksista. Lafka jeesailee yhtyettä edelleen. Näissä itäblokkimaissa tuntuu olevan edelleen erittäin intensiivinen yleisö, Galzi kehuu. Niinpä bändin kakkoslevy ilmestynee jonkin muun väylän kautta sitten kun ilmestyy, mahdollisesti joskus ensi talvena. Chimaira-rundille pääsy ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaan meidät valittiin useiden lafkojen monien bändien joukosta. Pidän myös nopeudenvaihteluista, rauhaisat aloitukset korostavat mättöosuuksien rankkuutta. Siellä on viisi maata joissa ei olla soitettu vielä, eli Kroatia, Romania, Slovakia, Serbia ja Valko-Venäjä. Viha on positiivinen tunne, kun se kohdistetaan oikein. Meiltä löytyy niin konemusiikkia, hcpunkkia kuin metalliakin. Vuosi sitten helsinkiläinen Dead Shape figure sai kiertue pestin Chimairan lämmittelijänä euroopassa. oranssit kaavut ja päättymätön laulu. Metalli ei ole tietysti parasta musiikkia meditatiiviselle mielentilalle, joten munkit tai bhakti-joogit eivät yleensä kuuntele sitä. Tällä hetkellä bändi reissaa lämppäämässä Cradle of filthiä ja Moonspelliä.
EUROOPPA KUTSUU TAAS
DSF:N debyyttilevy The Grand Karoshi ilmestyi vuosi sitten Season of Mistin kautta. Vasta karsinnan jälkeen päästiin maksamaan siitä, että päästiin rundille. Tätä levyä luukutettiin teini-takatukkana kuukausi toisensa jälkeen.
Inferno
9. Löysin metallin joskus 11-vuotiaana. Haluan vähän tutkia, mitä ihmiset ajattelevat. Juttu alkoi Kissistä ja Mötley Cruesta, ja muutaman vuoden kuluttua siirryin speed/thrash-faniksi. Tämä on varmaan aggressiivisin levy mitä muistan kuulleeni. Reign in Blood on legenda, joka täyttää sanan merkityksen. Metallin monilonkeroisessa maailmassa on nykyään muuten olemassa myös vedic metalia. DEATH ANGEL: THE ULTRA VIOLENCE Nektarinkaltainen yhdistelmä bay area thrashin autotallisoundia ja hyvää soittotaitoa. Levyn nimikkobiisi ja Inner Self ovat erityissuosikkeja, plussaa tulee myös kantaaottavista sanoituksista. Taannoin testasin kirjastossa Northeria, Battlelorea ja Therionia, hän kertoo. Laulaja Timo "Galzi" Kallion mukaan ranskalaisyhtiö ei ollut ihan nappivalinta. Bändi hoiti hommansa kiertueella hyvin, ja kiertuejärjestäjä painoi nimen mieleen. Kommunikaatio oli niin haasteellista ja asioiden käytännön toteutus kovin erilaista kuin meille kerrottiin, että nyt katsotaan seuraavaa vaihtoehtoa, Galzi sanoo. Niissähän tunnetusti bändien keikat ovat suuri tapaus, oli bändi sitten mikä tahansa. Todella tarkasti ja taitavasti soitettua. Tiivistettyä aggressiota ja raivoa. Joillakin festareilla bändi saatetaan nähdä, ja se olisikin oikeudenmukaista, sillä Filth Fest ei Suomeen ulotu. SEPULTURA: BENEATH THE REMAINS Sepultura on ollut aina yksi suosikeistani. Mahdolliset itkuraivarit jokainen hoiti omalla ajallaan ja tavallaan, viinalla, hölkällä tai vaikka unileluilla, Galzi kertoo. Muniraja ei kuuntele metallia enää aktiivisesti, mutta ei se täysin ole jäänytkään
Ruisrockin ja Ankkarockin promoottori Juhani Merimaa ei väittämää allekirjoita, mutta lisää, että metalli on Suomessa tällä hetkellä luultavasti suosituin rockmusiikin muoto. Kiirastuli
Markus Paajala
Seuraavassa
Infernossa ha
astateltava Am
orphis nähdää
n kesällä fest
arilla kuin fest
TEKSTI Saku Schildt
arilla.
Heavy metal on ottanut 2000luvun aikana kotimaiset rockfestivaalit haltuunsa. Kuuntelemme toki yleisön toiveita ja seuraamme, mitä artisteja muut tapahtumat kiinnittävät. Eiväthän esimerkiksi juuri Amorphisin kaltaiset pitkän linjan bändit saa tiivistettyä koko uraansa yhteen keikkaan, Merimaa tuumaa. Tavoitteena tietysti on, etteivät ihan kaikki nimet olisi samoja kuin muilla festareilla, Makkonen jatkaa. Tällä saralla olemme siis aika riippuvaisia bändien kiertueaikatauluista ja tarjonnasta, Juha Koivisto kertoo. Festivaalin promoottori Jere Makkonen kuitenkin kertoo, ettei Kivenlahteen hakemalla haettu äärimetallibändiä. Pelkästään Ruisrockin esiintyjälista notkuu Neurosisin, In Flamesin, Slipknotin ja Disturbedin kaltaisista nimistä. Niinpä jos käy vaikka niin hyvä tuuri, että Slipknot olisi mahdollista saada, niin tuskin kukaan festivaalijärjestäjä ilmoittaisi, ettei häntä kiinnosta.. Promoottorit eivät kuitenkaan pelkää heavybändien paljouden aiheuttavan yleisölle ähkyä, eivätkä popparitkaan ole lähettäneet kitkerää palautetta
10
Inferno
aiheesta. Näinhän se ei kuitenkaan mene, vaan kompromisseja täytyy aina tehdä. Niinpä pääesiintyjät muotoutuvat paitsi kysynnän, myös tarjonnan ja onnen mukaan. Siihen slottiin jätettiin toistakymmentä muuta tarjousta, joista yksikään ei natsannut. FESTIVAALIJÄRJESTÄJÄ ei tietenkään voi noin vain valita haluamiaan bändejä tapahtumaansa, vaan Suomen kaltaisessa periferiassa täytyy tutkia tarkkaan bändien kiertueaikatauluja ja laskea vielä käytettävissä olevat rahavaratkin moneen kertaan. ILMIÖ EI kuitenkaan kerää pelkästään kiitosta ja ihastusta, sillä samojen suosikkibändien näkyminen joka toisen festarin esiintyjälistalla on kirvoittanut hapanta mutinaa sekä hevareilta että pop-kansalta. Ovatko suomalaiset rockfestivaalit muuttuneet kokonaan heavyfestivaaleiksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että etenkin pitkän uran tehneillä bändeillä riittää ohjelmistoa niin paljon, etteivät niiden keikat ole toistensa hiilikopioita. Merimaa myöntää, että kotimaisten metallibändien kärki on kapea eikä se uusiudu järin nopeasti. Ulkomaisten artistien saralla meillä on aina muutamia bändejä, joita yritämme aluksi tiedustella mukaan. Tänäkin vuonna esimerkiksi Amorphis esiintyy lähes kaikilla isoilla festivaaleilla, ja ulkomaalaisvahvistustenkin saralla näkyy In Flamesin ja Volbeatin kaltaisia ahkerasti Suomessa vierailevia bändejä. Festivaalin rakentaminen olisi tietenkin varsin helppoa, jos siinä vain mentäisiin ostoskärryn kanssa bändikauppaan, napattaisiin hyviä nimikkeitä hyllyiltä ja mentäisiin kassan kautta kotiin, Juhani Merimaakin kuvailee. Merimaa tuumaa, ettei eri musiikkityylien vastakkainasettelu ole Suomessa kovin voimakasta, ja Koivistokin kertoo metallibändien pärjänneen hyvin asiakaspalautteiden bänditoiveissa.
MYÖS PIENEMMILLÄ festareilla metalligenre on hyvin edustettuna. Niistä tehdään aika automaattisesti tarjouksia, jos yhtyeet ovat Provinssirockin aikaan ylipäätään mahdollisia. Niinhän siinä sitten taas kävi, että heavya riittää vaikka Tuskan ja Sauna Open Airin kaltaisia metallifestivaaleja ei otettaisi huomioon, piisaa raskasta rockia runsain määrin kaikilla yleisfestareillakin. Myös Provinssirockin promoottori Juha Koivisto kertoo, että ulkomaisia metalliyhtyeitä on jostain syystä melko helppo saada Suomeen esiintymään. Lavoja kiertävät tuttuun tapaan Amorphisin ja Mokoman kaltaiset kotimaiset suosikit, mutta myös ulkomaisista vieraista on hämmästyttävän suuri osa heavybändejä. Esimerkiksi Espoossa järjestettävä Kivenlahti Rock pestasi Amorphisin, Stam1nan ja Diablon kaltaisten kotimaisten nimien lisäksi pääesiintyjäkseen brittiläisen Cradle of Filthin, jonka ei luulisi ilahduttavan kevyemmän ilmaisun ystäviä. Hän kuitenkin näkee heavyvalikoiman jo hieman turhankin suurena. Tänä kesänä metallitarjonta alkaa olla jopa liian runsasta, ja ehkäpä muutamat ulkomaalaiset nimet käyvät täällä jo liian ahkeraan, Koivisto sanoo. Jos katsoo vaikka sellaista bändiä kuin Metallica, niin sen keikathan myyvät Suomessa paljon paremmin kuin vaikka Bruce Springsteenin tai Tina Turnerin, joita on tavallisesti pidetty stadionrockin symboleina. Perjantain headliner olisi voinut helposti olla jonkin muunkin genren yhtye, nyt vain sattui Cradle of Filthin kohdalla loksahtamaan kaikki palaset kohdalleen. Kyllähän tämä kertoo jotain metallimusiikin asemasta nykypäivänä, kymmenen vuotta sittenhän ei festareilla kuulunut heviä juuri lainkaan, Merimaa kertoo. Metallia noin yleensä ei toivota sen enempää kuin ennenkään, mutta esimerkiksi Amorphis on juuri nyt niin ajankohtainen yhtye, että kaikki järjestäjät haluavat sen festivaaleilleen. eikö brittipopin ja indierockin nimeen vannoville jää mitään pakopaikkaa, kun tuplabasarit raikuvat Suomen suvessa?
Möykkämusiikin ylivalta
FESTARIKAUSI ON jälleen ovella, ja karkeloiden bänditarjonta alkaa olla selvillä
Label kuu Dark ja jat -sar
DARK LABEL - SEASON 1
29,95
/ BOX
VUODEN 2009 DARK LABELIT
12,90
/ KPL
Kiirastorstai Chemo Therapy Rockefellerissä musiikki kaikui melkein tyhjille seinille talouskriisin, festarin yleisesti huonon kattauksen tai illan pääesiintyjän peruuttamisen takia. Pestilence, illan kohokohta monelle, lunasti paikkansa torstain viimeisenä bändinä. Ei siis ihme, että useat skenen syntyvaiheessa vaikuttaneet hahmot boikotoivat Infernoa. Onneksi nelipäiväisen pääsiäisfestarin aikana kuullaan hyvääkin musiikkia. Keskiviikon käyntiin polkaisevat pienet klubikeikat olivat festarin parhaiten mietittyä tarjontaa. Bändien jälkeen matka jatkui Oslon uuteen, pirun viihtyisään metallimekkaan Hellawaitsiin, jossa Aura Noirin Aggressor soitti kultaisen 1980-luvun thrashia. Klubeilla tarjoiltiin muun muassa death metalia Blood Red Thronen tyyliin sekä thrashia Deathammerin ja Warlord UK:n tahtiin. Viikko ennen Infernon alkua Meshuggah, torstaiillan pääesiintyjä Pestilencen ohella, peruutti ja bändiä paikkasi bergeniläinen The Batallion. Joka klubille riitti juuri sopivasti ihmisiä, ja jokaiselle löytyi jotakin herkkua. Comebackbändiksi Pestilence soitti yllättävän paljon kappaleita uudelta Resurrection Macabrelta, mutta. Kiinnostava oli myös Sarke, Kholdin Sarken ja Darkthronen Nocturno Culton uusi black thrash -bändi. Kuukauden Elävä
TEKSTI JA KUVAT Marja Konttinen
oslon Infernofestivaali on menossa väärään suuntaan.
INFERNO VOISI olla ainutlaatuinen tilaisuus kokea Norjan metallimusiikin historian parhaat palat ja kulttibändit livenä alkuperäisissä puitteissaan vuonojen keskellä. Mutta jotain puuttuu: itse alakulttuuri. Viikon varoitusajalla ei paraskaan järjestäjä voi tehdä paljoa, mutta juuri ja juuri yhden levyn julkaissut paikallinen korvaaja ei onnistunut täyttämään Meshuggahin saappaita. Keskiviikko The Bees Made Honey... Festarin pääklubilla esiintyi amerikkalainen hitauden mes-
tari Earth, joka jakeli hunajaa kalloille viimeisimmältä levyltään. Tuntuu kuin norjalaiset järjestäjät tahtovat esittää black metalin aikuistuneena ja hauskaksi muistoksi muuttuneena vai miltä kuulostaa järjestetty bussiajelu Oslon ympäri katsellen black metal -nähtävyyksiä, kuten Helveten entistä sijaintia, tai dokumentti, joka kertoo pelkästään Norjan black metal -turismista?
12
Inferno
Black metalin hiipuva Babylon
Toinen mainio esimerkki norjalaisen musabisneksen suhtautumisesta black metaliin on exGorgoroth Kingin hyysääminen ja osallistuminen paneelikeskusteluun norjalaisen black metalin historiasta ja klassikkolevyistä, vaikkei hän ole ollut itse niitä tekemässä. Vuodesta 2001 järjestetty Inferno on vuosien saatossa kuitenkin hiljalleen muuttunut synkemmän metallin festarista ammattimaiseksi musiikkivientitapahtumaksi, jossa black metalista on tehty tuote, brändätty kuriositeetti, ja se on menettänyt alakulttuuristatuksensa. Inferno on järjestetty isosti ja ammattimaisesti: festarihotellissa pidetään muutaman päivän pituinen musiikkivientikonferenssi, keikkapaikalta löytyy expo, jossa myydään levyjä ja paitoja, ja tusina klubeja ympäri Oslon soittaa pelkästään metallia pääsiäisviikonlopun ajan
Eikä Xy pelkästään soittanut rumpusettiään, vaan hyppi ilmassa apinanvoimalla muiden bändin jäsenten riehuessa ja vetäessä 360 asteen piruetteja instrumenttiensa kanssa. Samael on saanut konerumpunsa toimimaan myös livenä, sillä rumpujen soundi oli kuin villistä heimorituaalista, jonka päälle puoliksi rumpalin, puoliksi kosketinsoittajan roolia vetävä Xy soitti omat osuutensa. Metallifestivaalin sijaan Inferno oli tänä vuonna bisnesmiesten tapaamispaikka ja rokkareiden hengailumesta, fanien kustannuksella. Naulat ja niitit viimeistelivät onnistuneen, mutta hieman kliseisen keikan. Kulttistatusta tällä bändillä ei todellakaan ole, eikä selvää tullut keikan aikanakaan, miksi vanha peikko on kaivettu tomuisesta nurkastaan soittamaan vanhoja hassuja kappaleitaan karkkisyntikoilla varustettuna. Vaikka alkuilta alkoi hiljaisesti, kerääntyi yleisöä kiitettävästi myös isolle puolelle Suomen Swallow the Sunin setin edetessä. Illan yllättäjä Samael tuli täysin nurkan takaa Infernoon sovitetulla setillään, ja sekä yleisö että bändi sekosi. Illan päätti Paradise Lost, joka tuntui todella erikoiselta valinnalta illan headlineriksi. Aiempina vuosina fanit ja bändit hengailivat samalla alueella keskenään jutellen, mutta nyt VIP-baari oli tehty muusikoille houkuttelevaksi vaihtoehdoksi rahvaan pierunhajuiselle konserttisalille. Noin tunnin setin aikana Testimony of the Ancients ja Malleus Maleficarum käytiin läpi muutaman kappaleen edustuksella ja soittipa bändi jopa Mind Reflectionsin Spheresalbumilta. Kävelykeppiä muuten käyttävä vanha pomo Big Boss ei lavalla näyttänyt ikäänsä lainkaan, vaan toimitti rituaalin näyttävästi universaalilla saatanan kielellä. Pitkäperjantai The Temple in the Underworld Infernon ainoa norjalainen underground black metal -kiinnitys Krypt tarjoili perjantaina klassista surinaa vanhan bändinsä Tsjuderin jalanjäljissä. Onneksi vanha kunnon Grand Magus, ruotsalaisen hevin voimatrio, puhalsi ja puhkui monen hevarin puntit lepattamaan. Tyytyväisenä olikin aika päättää ilta ja katsastaa viimeinen bändi ennen huilailua ja kipeän festarikehon parantelua.
Inferno-festivaalin viimeistellyt Carpathian Forest esitti ainutlaatuisesti pelkästään vanhaa materiaalia ajalta ennen uutta logoaan. Aura Noir, Necros Christos, Voivod sekä huhut Morbid Angelista ja Cynicistä kutkuttavat palaamaan Norjaan elokuussa.
Inferno
13. Ylivedettyä teatraalisuutta viljelevä bändi vaikuttaa nykyään soittavan joka paikassa, vaikka välillä tuntuu siltä, ettei Keep of Kalessin ole vielä ansainnut pääesiintyjältä vaadittavia kannuksia. Nuoremmat fanit kuitenkin arvostivat tilaisuutta päästä kokemaan vanha materiaali odotetusti provosoivalla livekeikalla. Hittikimara Passagelta sai salin kuumaksi, ja kun muutama Ceremony of the Oppositesin kappale jyrähti käyntiin, nousivat itse kunkin karvat pystyyn ja kylmänväreet kiirivät hikisiä selkiä pitkin. Näytillä oli myös designer-farkkuja, tietenkin 666 kappaleen rajattuna painoksena pienillä väärinpäinristeillä sekä sloganilla True Norwegian Black Jeans. Kultaaikansa ohittanut bändi sai puristettua ulos tylsän
lavaesiintymisen, mutta onneksi settilistassa oli niitä vanhoja tuttujakin. Root, kulttistatuksen rehellisesti ansaitseva tshekkiläinen black metal -orkesteri, pisti norjalaiset bändit polvilleen vetämällä illan parhaan keikan. Raakaa metallia ja progehtavaa soitantaa yhdistettynä kokeileviin vokaaleihin iski lujaa yleisöön, joka sai myös vaatimansa encoren. Näin primitiivistä energiaa Rockefellerin lavalla ei ole taidettu ennen nähdä. Oslon-skenen synti lieneekin, että fani/idoli-asettelu on tehty teennäisesti eristämällä ihmiset toisistaan tarjoamalla alakulttuurimuusikoille rokkitähtistatus ja -kohtelu. Keikan loputtua suurin osa yleisöstä poistui paikalta huomaamatta, että Pestilence palasi vetämään encoren. Pirisekopäärokkarit osaavat pilata tunnelman tehokkaasti. Carpathian Forest sopii Infernoon, mutta pääesiintyjän rooli tuntui vähän yliarvostetulta, sillä bändi keikkailee muutenkin aktiivisesti. True Norwegian Black Jeans Infernon entinen valttikortti, eli bändien tapaaminen ja näkeminen myös lavan ulkopuolella, oli pudonnut hihasta tänä vuonna. fanit olivat tyytyväisiä, sillä suurin osa setistä oli kuitenkin vanhoja hittejä. Tuhdiksi kasvaneen Mamelin Adidas-verkkarit eivät vetäneet yleisöä eturiviin, vaan monet etsivät seisomapaikan parvelta tai kauempaa pienestä moshpitistä. Norjalainen Keep of Kalessin aloitti keikkansa eeppisellä soolokitaroinnilla, jonka jälkeen loppubändi saapui lavalle pyrojen saattelemana. Keikka oli kuitenkin paikalle jääneille legendaarinen, ja Pestilencen aiheuttamaa niskakipua podettiinkin koko viikonlopun. Hikisinä ahtauduimme täyteen pakattuun John Deehen, jossa lavan pääesiintyjä, avantgardelta haiskahtavaa black metalia soittava britti-norjalaisbändi Code heitti löylyä jo valmiiksi hikisen yleisön niskaan. Tärkeimmät seikat eli mahtava musiikki, hyvä olut ja paikka hauskanpidolle kavereiden kanssa joko puuttuivat tai eivät olleet hintansa väärtejä. Innokas yleisö kesti räjäyttävällä äänentasolla vedetyn tiukan setin, joka sisälsi falsettoa rehdillä asenteella. Tapahtuman sivuoireet ovat ottaneet suuren roolin festarin sisällössä: kampaajatytöt tarjoamassa hiustenpidennyksiä keikkapaikalla tai myyntikojut kaupustelemassa Nirvana- ja Sex Pistols -seinälippuja metallivinyylien sijaan. Ei ihme, että Bergenin Hole in the Sky -festivaali saavuttaa vuosi vuodelta enemmän suosiota sekä bändien että musiikinkuluttajien keskuudessa. Lauantai Ceremony of the Opposites Illan comeback-tyylisen keikan veti 1990-luvulla muutaman levyn julkaissut Troll, joka lienee paremmin tuttu Dimmu Borgirin entisen jäsenen Nagashin sivuprojektina
Tälle vuosituhannelle saavuttaessa vastausten löytäminen ja asioihin vaikuttaminen, ainakin tässä maassa, ovat kaikkea muuta kuin itsestään selviä asioita. AXIS: . Särökitara edusti vaaraa ja meteli oli shokki systeemille; herätys, jopa. Musiikki oli poissa tämänvuotisista mielenilmaisuista. Tai mihin, tai edes miksi. Musiikki eli yhteiskunnan mukana, pyrki jopa ottamaan siihen kantaa. Ah, porvariston hillitty huumorintaju, on se vaan niin charmikasta. Mutta jokin puuttuu. Kun ei mikään kuitenkaan muutu ja politiikka on vajonnut, valitettavan kirjaimellisesti, pornon tasolle. On luvassa "summer of rage", varoittelevat. Laskun vastaanottaja: veronmaksaja. Lavalta huudetut iskulauseet taisivat kuitenkin kaikua kuuroille korville; pubin kokolattiamatot täyttyivät konserttiyleisön oksennuksesta ja vanhan koulun punkkareita löytyi sammuneina nurkista. Hiljattain julkisuuteen vuoti yksityiskohtaisia tietoja sisäasiainministeri Jaqcui Smithin tavasta käyttää "ministerintyön hoitamiseen olennaisesti liittyviä" etuuksiaan: antiikkihuonekalut, maaseutukartanot ja kylppäritarvikkeet eivät nähtävästi riittäneet. Smithin aviomies katsoi auttavansa vaimonsa ministerinhommia oleellisella tavalla ostamalla itselleen pornoa maksulliselta TV-kanavalta. Rockmusiikki, ja varsinkin metalli, pysyy erossa minkäänlaisesta yhteiskunnallisuudesta ja tyytyy rämisemään omassa nurkassaan, turhautuneena ja vihaisena, mutta kantaa ottamatta ja osallistumatta. Kun ei kerran ole enää siihen tuopilliseen oikein varaa, niin mikäs kesäpäivien lämmöstä ja kiireettömästä elämästä hullaantuneen työttömän on mesotessa. Pelkäävät, että kun nuo säät tuosta hieman lämpenevät, väki painuu ulos barrikadeille katuterassien sijasta. Se purkaa pahaa oloaan yksin, kääriytyy mustaan uhoon ja misantropiaan eikä vastaa yhteiskunnan epäkohtiin, vaan katsoo niiden lävitse. Ilomielin, sir. Liikemiehet tervehtivät mielenosoittajia konttorien ikkunoista heilutellen kymmenen punnan seteleitä hyppysissään. Kumpi on rakentavampaa maailmaa vastaan hyökkääminen vai uudenlaisen, sisäisen maailman maalaaminen mielen seinälle. 1970-luvulla poliittisia marsseja säestivät Joe Strummer ja The Clash, 1980-luvun kaivoslakkojen taustamusiikkina rämisivät grindcoren edelläkävijät ja punkin kantaaottavuus venyi eteenpäin Napalm Deathin ja Extreme Noise Terrorin myötä. Lasku: £10. Kansa on saanut tarpeekseen, "raivon kesä" on jo alkanut. Poliitikkojen kokoontuessa kaupunkiin G20-talousneuvotteluihin ja lehdistön vertaillessa pääministerin vaimon ja rouva Obaman mekkoja ("Michelle on ylivoimainen tyyliniekka"), Lontoon itäisissä osissa rikottiin pankkien ikkunoita. Raivoa on, mutta moni ei tiedä, miten sen purkaisi. Se oli viimeinen pisara. Rikkoako tiesulut vai kääntyäkö omalle polulle. Se siitä vallankumouksesta.
Lontoon-kirjeenvaihtaja
Riitta Itäkylä
www.arock.fi
14
Inferno. Soittivat hiljattain ilmaisen keikan pienessä, täyteen ahdetussa ja vaatimattomassa pubissa. Iloiseen kesänviettoon saatiin kuitenkin jo alkusoitto, ja tahtia antoi monen tuhannen turhautuneen veronmaksajan nyrkkiä puiva joukko. LONDINIUM AXIS.LONDINIUM
Money shot
VOIDAAN SANOA, liioittelematta ja vailla vainoharhaa, että Englannissa puhaltavat uudenlaiset tuulet. Extreme Noise Terror on muuten yhä kasassa. Itse asiassa, juuri tuo kymmenen punnan luku on ollut muutenkin niin sanotusti tapetilla. Toisaalta, miksi sen pitäisi. Ilmassa oli silloin uskoa luottamusta vihan ja vimman voimaan, muutoksen mahdollisuuteen. Medioissa paasataan ensi kesästä, jota varten poliisi jo valmistautuu vahvistamalla joukkojaan ja lisäämällä miehitystään
"Uskon, että Taivas ja Helvetti ovat paikkoja, joissa me jo elämme."
18
Inferno
Paineita ei ainakaan ollut, hän sittenkin täsmentää. Ei, kuuluu vielä kerran toisto. Asia on kuitenkin viime aikoina korjaantunut, ja laulaja sanookin kuulevansa kehuja Heaven and Helliä (1980) ja Mob Rulesia (1981) enemmän juuri tuohon viimeisimpään Dio/Sabbath-julkaisuun liittyen. TEKSTI Riitta Itäkylä
I
www.heavenandhelllive.com
Uusi levy, uusi turnee. Ovathan kyseessä sentään Dio, Iommi ja kumppanit.
Takaisin
Tyyli pysyy
Ronnie luottaa omaan reseptiinsä. Vanha konkari myöntää olevansa lievästi pihalla, mitä tulee moderniin metalliin. Jokin haastateltavan äänessä kertoo kuuntelijalle, että sanat tulevat vilpittömästä paikasta, vailla taka-ajatuksia tai kieroiluja. Ronnien mukaan tämä metallin sinkoutuminen uusiin suuntiin juontaa juurensa 1990-luvun alkuun. Heaven and Hell on sovussa ja pysyy.
taivaaseen
r
onnie James Dio kiistää, että bändillä olisi jotakin todistettavaa, mutta en ole varma, uskoako. Se, mikä tosiaan oli heavy metalia, potkittiin ulos markkinoilta grungen toimesta. Ensin on selvitettävä, miten 17 vuoden takainen Dehumanizer vaikuttaa Heaven and Hellin nykytilanteeseen. The Devil You Know työstettiin Walesin lisäksi Los Angelesissa, jossa on laulajan mukaan lämmintä ja leppoisaa. en enää tiedä, mitä se on. Vanha resepti toimii siis yhä, vähemmälläkin pippurilla ja tulikivenkatkulla.
Varovaisuus kunniassa
Joka kerta, kun palaamme yhteen 1012 vuoden tauon jälkeen, on kuin olisimme nähneet toisemme vasta edellisenä päivänä. Me emme koskaan oikeastaan katso taaksepäin. Ei, ei ollenkaan. Tuolloin Dio erkani lopullisesti Black Sabbathin nimellä tunnetusta yhtyeestä ja keskittyi koko 1990-luvun ja uuden vuosituhannen alkupuoliskon omaan soolouraansa. Väki kaipaa Dioa ja kumppaneita, mutta uusi materiaali ei kuitenkaan ole itsestään selvä menestys. Ja leimattiin sitten dinosaurusten musiikiksi. Ronnie James Dion tiedetään kyllä osaavan sivaltaa sanoillaan varsin kärkkääseen tyyliin, mistä johtuen
Inferno
19. Se, mitä me olemme tottuneet kutsumaan heavy metaliksi, on muuttunut erilaiseksi. Halusitteko tuoda takaisin Dehumanizer-tunnelmaa. Ronnie mainitsee taas grungen ja sen vaikutuksen Dehumanizerin kohtaloon "unohdettuna" ja "aliarvostettuna" levynä. Sinne vuoden 1992 tienoille, siis. Kuten jo aiemmin mainittiin, todistettavaa ei kuulemma missään nimessä ole. Se on vaan niin... Heaven and Hell perustuu bändinä pitkälti nostalgiaan ja menneeseen, joten uusi albumi on tavallaan samanaikaisesti sekä riski että takuuvarma rahastuskeino. Onko siis sattumaa, että uusi The Devil You Know äänitettiin myös Walesin Rockfield-studiossa. Lämpöiset olivat kuulemma myös soittajien väliset tunnelmat; erimielisyydet on sovittu ja virheistä opittu. Kunnes oli aika sopia erimielisyydet ja julkaista kokoelmalevy, tehdä kiertue ja, nyt, kokonainen albumi.
Tästä kuitenkin lisää tuonnempana. Mikään ei oikeastaan ole muuttunut, ja jokainen tässä bändissä on hyvä, maanläheinen ihminen. Nykyään on niin monia alalajeja, on death metal, speed metal, thrash metal, sitä ja tätä metallia... On luottanut kaikki nämä vuosikymmenet, läpi erilaisten trendien ja tyylimuutosten. Kun tämänkaltainen mammutti julkaisee kokonaisen levyllisen tuoretta materiaalia, ensimmäisen kerran sitten vuoden 1992, luulisi että todistettavaa on. Teemme tosiaankin vain sitä, mitä luovissa mielissämme kulloinkin syntyy. Se on mennyt äärimmäiseen suuntaan. Tämä väite on helppo uskoa. Kuvailihan esimerkiksi Candlemassin Leif Edling (Inferno #65) HH:n parin vuoden takaisia maistiaisbiisejä varsin miedoilla sanoilla "aika ok", mutta myönsi silti odottavansa kieli pitkällä poppoon paluuta
On vaikeaa kirjoittaa yhdessä kaiken sen metelin keskellä. Mieshän on diiva mitä jos puolikas tavu ja yksi väärinymmärretty lause saa koko tyypin kilahtamaan. Ronnie painottaa, ettei asian suhteen ilmaantunut erimielisyyksiä. Joten päätimme kaikki työskennellä yhdessä täällä minun kotonani. Niin mukavaa ja rentoa. Raamatun aikoina niitä tapahtui suorastaan yksi per sekunti, joten kyllä jossakin mättää. Tämä oli hyvin erilainen tapa aikaisempaan verrattuna, mutta luulen että me kaikki tajusimme, kuinka hieno toimintatapa tämä oli. Lyriikkapuolella on kuitenkin jotakin, ellei täysin uutta, kuitenkin uudella tavalla silmiinpistävää. Mutta hän kieltäytyi, sanoi vain että ei koskaan enää halua väsätä sanoja vaan keskittyä bassoon, koska se on hänen hommansa. Kun olimme saaneet sävellykset tehtyä, olimme valmiita. Geezerhän teki sanoitukset vain Ozzyn ollessa bändissä (tämä on muuten ainoa ja viimeinen kerta, kun O-sana tulee tässä haastattelussa mainituksi, toim. Hajoamiset tapahtuvat yleensä typeristä syistä. Uskonnolliset viittaukset vilkkuvat lähes joka kappaleella. Diiva tai ei, Ronnie ei ole niinkään arvaamaton boheemi, vaan vanhan koulun eliittiä. Hänelle tarjottiin kynäniekan asemaa, ja mikäpäs siinä. The Devil You Know on musiikillisesti tuttua Heaven and Helliä, koukeroilla tai kokeellisuudella ei juurikaan leikitä. Yli kuusikymppisistä äijistä koostuva maailmanmaineen menestysbändi haluaa välttää leipiintymistä ja laskelmointia. Henkilökohtaiset tunteet bändissä ovat upeat, laulaja kuvailee. Hän ei edes yritä syöttää mitään potaskaa siitä, kuinka kaikki menneet riitaantumiset ja kommunikaatiokatkokset olisivat täysin merkityksettömiä ja unohdettuja. Liika suunnitelmallisuus ja pitkän tähtäimen suunnitelmat hajoavat ennen pitkää käsiin. Tämä oli minulle paras kokemus tälle bändille kirjoittamisesta. Kommunikoimme nyt paljon enemmän ja puhumme asioista. Hän pitää kirjoittamisesta. Itse olin jopa hieman hermostunut valmistuessani haastatteluun. mikään ei ole... Pelko oli täysin turha. Se on ehdottomasti teema, josta tykkään kirjoittaa. Annoimme kaiken tapahtua omalla painollaan, ja jos olimme tyytyväisiä johonkin ideaan, teimme sen. Kuinka on roolijaon laita tällä levyllä. Sanoin, että toki, jos niin haluat, mutta voimmehan myös tehdä niitä yhdessä. Tämän takia kaikki uskontoon perustuva nojaa loppujen lopuksi mysteeriin. Taivaasta karkotetaan enkeleitä, ihminen on syntinen ja Raamattu "musta". Emme voi miettiä kahta vuotta eteenpäin ja sitä, koska teemme seuraavan levyn. Se on niin fantasiaan perustuvaa... miehen maine maailmalla onkin kaksijakoinen sekoitus myyttiä ja totuutta. Emme suunnitelleet kiertuetta, emmekä suunnitelleet tekevämme levyä. Takuutavaraa, samaa vanhaa, laatua, tai tylsyyttä, kuulijasta riippuen. Oli kyllä. Olemme nyt paljon varovaisempia, hän vastaa kysymykseen bändin sisäisestä dynamiikasta. Tiesimme, mitkä ne aiemmat ongelmamme olivat, ja sen takia otimme nyt askeleen kerrallaan. Mutta me olemme aina todella pitäneet toisistamme ja kunnioittaneet toisiamme muusikoina. Levy loppuu Breaking into Heaven -nimiseen kipaleeseen, joka kertoo Taivaan asukeista, enkeleistä. Ja kun minä tulin Heaven and Helliin, hän kysyi aionko minä kirjoittaa sanat. Mikä sinua siinä viehättää. Seuraa empaattinen lista kanssamuusikoiden huipputaidosta ja bändin sisäisestä demokratiasta. Ja olemme aina työskennelleet yhdessä ja olleet ylpeitä yhteisistä aikaansaannoksistamme. Bändi kokoontui L.A:ssa moniviikkoisten harjoitusjaksojen ajaksi, ja vuoden 2007 kiertue keskeytti työskentelyn vain väliaikaisesti.
20
Inferno
"Pointtina on, että enkelitkin sortuvat, hekin haluavat kostoa.". Tai egosyistä. Tätä emme ennen tehneet.
Palasimme kuitenkin tähän samaan tyyliin, eli hiljaiseen ympäristöön ja kasvotusten soittamiseen. Haluamme vain saada aikaan parhaan mahdollisen tuloksen. Tavara oli nauhoitettu, sovitettu ja täysin valmis siirtymään paketoitavaksi Walesiin. (huokaa turhautuneena) siis minä en vain käsitä, miksi meillä ei sitten nykypäivänä ole minkäänlaisia ihmetekoja. Heidät pakotetaan maanpäälliseen elämään, jonka ainoaksi päämääräksi osoittautuu pyrkimys päästä takaisin yläkertaan, vallankahvaan.
Enkeleitä, onko heitä
Hiljaa hyvä tulee
Entä miten sävellysprosessi itsessään, oliko se kovin erilainen tällä kertaa. Käytimme paljon aikaa harjoituskämpillä, vahvistimet päälle ja ei muuta kuin täysillä hakaten. Se oli nopein, helpoin ja hauskin tapa. Yleensä poliittisista syistä. Ronnie kasvoi katolilaisessa kodissa eikä ole myöhemmin tunnustanut minkäänlaista uskoa, mutta tällä levyllä kristillinen mytologia on melkeinpä pääosassa. Tällä kertaa myös päätimme tarvitsevamme enemmän henkilökohtaista kontaktia. Koska törmäyskurssille on kuitenkin päädytty useammin kuin yhden kerran, Ronnie myöntää tällä kertaa koko yhtyeen ottaneen uudenlaisen asenteen musiikintekoon ja ryhmätyöhön. Kärsivällinen ja johdonmukainen haastateltava, ja hyvin, hyvin kohtelias ihminen. Ja se on sääli. Mutta, kuten tiedetään, ei vailla egoa hänkään. huom.), mutta hän ei koskaan halunnut kirjoittaa lyriikoita. Opin jo kauan aikaa sitten, että paras tapa on antaa jokaisen tehdä oma juttunsa.
Kukaan ei ole kateellinen toiselle. Kukaan muu ei osannut, joten hänen oli pakko. Eivät ne unohdettuja ole, päinvastoin