ELÄMÄ OLI RASKASTA 2001–2025. 3/2025 I HINTA 13,90 €
KUOPIOROCK.FI
SISÄLTÖ 00 7 Pä än ava us 00 8 Syt yk ke itä : Urn , Do gja w, To nn e, De mo nic De ath Ju dg e 014 Ko lum ni 016 He avy Co ok ing Clu b 018 Ma ch ine He ad 02 2 Me ssa 02 6 Th e Ma n-E ati ng Tre e 02 8 Lau ren ne /Lo uh im o 03 2 Lu na Kil ls 03 4 Ba lan ce Bre ach 03 6 Be he mo th 04 2 Pö lky llä : pro mo ott ori Silk e YliSir niö 04 4 Sa lam yh kä : Aq ua ria Lu xae ter na (20 05 ) 04 7 Arv iot , pä äo sas sa Dru dkh 06 6 Ku ud es pii ri 036 018 02 8 42 03 2 SY LW IA M AK R IS & C H R IS TI AN M AR TI N W EI SS R O BE R T FR AN KO G U ILT Y VIS U AL S & LU C Y AL IE N N E VIS U AL S TR AV IS SH IN N
ENNAKKOLIPUT TOIMITUSKULUINEEN A L K A E N 4PV / 99€ ENNAKKOLIPUT TOIMITUSKULUINEEN A L K A E N 4PV / 99€ (Hinta sisältää leirija telttapaikan) VUODEN 2024 METALLIFESTARI
11.4.) TÄMÄN NUMERON KASAAMISEN TAUSTALLA SOIVAT IN THE WOODS… Otra (ilm. vuosikerta Numero 233 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Parikymmentä vuotta Inferno-lehteä. Ilman teitä kaikkia Infernon matka olisi ollut tuntuvasti lyhyempi. Aina kun seuraavan vuoden painopäivämäärät on ilmoitettu, kivi on vierinyt sydämeltä. Sama koskee lausahdusta ”se on täytetty”. Ajat ovat olleet pitkään sellaisia, ettei tulevaa ole osannut kuin spekuloida. Voisin naputella vaikka minkälaisen litanian asioita, joita aikani Infernon parissa on minulle antanut, mutta jätetään se muistelmiini, joita en koskaan kirjoita. 11.4.) HEXVESSEL Nocturne (ilm. Tunnelmani on luonnollisesti haikea, mutta jollain tapaa myös helpottunut. Brooklynin Pyhä Pietari kiteytti faktoista kylmimmän vuosituhannen kelmeänvihreään sarastukseen ilmaantuneella sävelteoksellaan – sillä, jossa on maailmankaikkeuden paras metalliriffi: kaikki kuolee. Mutta siinä se nyt on: täytettynä. Sen sijaan haluan toistaa otsikon sanan niin Infernon verrattomille avustajille, korvaamattomalle työparilleni Markus Paajalalle, aina tärkeille yhteistyökumppaneillemme kuin – luonnollisesti – lojaaleille lukijoillemme: Kiitos. ”SE on siinä” on sen tason latteus, ettei mokomaa saisi heitellä enää missään. Nyt siitä veistetään hautapaasi. 13.6.) TYPE O NEGATIVE World Coming Down 7. Kiitos DRUDKH Shadow Play LUNA KILLS Deathmatch MESSA The Spin (ilm. Siihen hetkeen asti voin taata vain, että kyllä maar, elämä toden totta on raskasta. MATTI RIEKKI PÄÄNAVAUS www.inferno.fi InfernoMagazine infernomagazine inferno_magazine PÄÄTOIMITTAJA Matti Riekki riekinmatti matti_riekki ULKOASU Markus Paajala KIRJOITTAJAT Hintikka Tami, Hätinen Jukka, Ikonen Niko, Isoaho Timo, Juutilainen Joni, Järvisalo Eetu, Keränen Toni, Kittilä Jukka, Koskinen Kari, Koskinen Kimmo, Kuusinen Miika, Laakso Markus, Lassila Tero, Malm Mikko, Muurikainen Elli, Nuopponen Aki, Ollila Mape, Pohto Tomi, Rajala Vilho, Siltanen Vesa, Silvast Jaakko, Virtanen Aadolf, Vähäkangas Teemu, Väntänen Ari TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT (arviolevyt / review copies) Inferno, PL 543, 33101 Tampere etunimi.sukunimi@popmedia.fi inferno@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Malminkatu 30, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA Printall ISSN 1796-7600 25. Inferno ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta
Enkä oikein hiffaa pointtia. Okei, maailmassa on miljoonia riffejä ja on vaikea keksiä mitään uniikkia, mutta uskallan väittää, että tällä suomimetallin osastolla meillä on oma sanoma. Bonuksena kävi niin, että paluu arkeen ei enää onnistunut… Ei tapahtunut oikein mitään. Nyt halusin antaa lisäpainoa sanoituksille ja pistin niihin aika paljon henkilökohtaista. Yrittämisen puutteesta minua ei voi ainakaan syyttää. Edellinen kiekko tuli Season of Mistin kautta muutama kuukausi ennen koronasulkua, ja sitten kaikki meni jäihin. Musiikin ja sanoitusten on tarkoitus viiltää tässä kontekstissa syvältä. Pääasia, että kone käy ja homma liikkuu. Oletko sitä mieltä, että äärimetallista on tullut liian esoteerista ja mystistä. Otin sen ehkä enemmän henkilökohtaisena loukkauksena, kun mielestäni yksikään biisi ei ole samanlainen. Viime vuosina on joutunut tekemään paljon kompromisseja ja valintoja. H Ä M Ä LÄ IN E N 8. Olihan siinä motivaatiossa keräilyä. Onko uudesta tuotoksesta irti päästäminen hankalaa. Koetko, että yhtye luo kuvan sinusta ihmisenä. – Jos hommat rullaisivat tasaiseen tahtiin, moni asia olisi paljon helpompaa. Demonien seurassa J. – Monilla meistä on sisäisiä demoneita ja jotkut meistä on niiden riivaamia, laulaja-kielisoittaja Sulphur avaa. – Kokonaisuus on hyvä, biisit eivät toista itseään ja tyylillisesti on paljon erilaista. Kaikkeni olen antanut. – En oikein seuraa skeneä, niin hankala sanoa. Se on yhdistelmä demonisesta liitosta ja energioista, joita me kuolevaiset voimme havaita. Yli kolmikymppinen black/thrash-veteraani Urn huutaa uudella albumillaan aiempaa henkilökohtaisemmista aiheista. Olet ainoa alkuperäisjäsen. Sanotaan näin, että kun jokainen yhtyeessä hoitaa oman tonttinsa, kaikki on hyvin. Iron Willin jälkeen suunniteltiin studiota ja albumia, mutta ne sitten jäi, kun jäi kaikki muukin. Niissä on paljon pahojakin juttuja, joita ei kannata päästää dominoimaan ja vaikuttamaan liikaa. SYTYKKEITÄ JONI JUUTILAINEN MIHIN uuden albuminne nimi Demon Steel viittaa. Lähinnä siis energiatason ja näkymättömän maailman seikkailuja. Urn ei ole julkaissut levyjä liukuhihnalta. Urnin musiikki ja sanoitukset ovat suoraviivaisia. – Saa olla luja usko, kun tätä tekee. Sisäinen intuitio ajaa eteenpäin, meni kiville tai ei. No joo, olen kuullut kommentin ”tuttavalta”, että kaikki kappaleet kuulostaa ihan samalta. – Kun tietää mitä haluaa ja mihin tähtää, kompromisseja ei jaksa kovin pitkään. The Burningin [2017] ja Iron Willin [2019] välissä ei ollut kuin kaksi vuotta, mikä oli ihan kohtuullinen tahti. Jos ei viillä muuten, niin kitarasoolot ainakin viiltää – kokeilkaa soittaa perässä. – Tiedoksi teille, jotka etsitte tietoa ja kokemuksia: olkaa valmiita kohtaamaan ne ja osatkaa olla tasoissa niiden kanssa. – Demoninen teräs on luja, kylmä ja pisteliäs. Tämä ei ole valmiiksi pureskeltua ja kierrätettyä. – Aika vahva tuotos twistillä, jota juuri muilla Suomessa ei ole. Välillä ne johtaa johonkin parempaan, mutta ei aina. – No, enpä ole ikinä miettinyt asiaa noin. Millainen levy muuten on kyseessä. Teen mitä haluan, turha kyttäillä muiden tekemisiä
Helsingin Lepakkomiehessä. 9. – Ollaan tosiaan pidetty välillä vähän matalaa profiilia... Onko Dogjaw’lla jokin taiteellinen päämäärä vai soitatteko vain soittamisen ilosta. Seuraava keikka on 17.4. – Meidän tilanteessa on jotenkin luonnollista, että genremme on ”filthy heavy punk’n’roll”. Taustaltanne löytyy hieman erilaistakin musiikkia. Katsotaan, minkälaista musaa soitellaan tulevaisuudessa. METALLIA PIENISSÄ PALOISSA SYTYKKEITÄ SA M U SU N D ST R Ö M Saastaista metallipunkkia rouhiva Dogjaw on suomalaistulokas, jonka musiikki tuntuu elävän oman holtittomuutensa vietävänä. – Kyllähän me osataan kukin tavallaan olla raikulipoikia, niin kuin musiikkipiireissä usein kai on tapana. Ehkä laitettu pillejäkin pussiin ja muutama jäsenkin on tainnut vaihtua – ilman mitään draamaa, rumpali Marcus Hakkarainen mietiskelee ja palaa muutaman vuoden takaisiin aikoihin. Olette raapustaneet tekstinne suomeksi. Sen biisin voi kyllä kuulla livenä! – Onhan suomeksi kirjoittaminen paljon henkilökohtaisempaa ja jokseenkin haastavampaa, kun ei voi viljellä kaikkia kliseitä samalla tavalla kuin englanniksi. – Suomi valikoitui kieleksi melko lailla ekan duunatun biisin jälkeen, joka oli enkuksi. Samoina sekavina aikoina perustettiin black metal -bändi Houreet, jossa on kolme jäsentä Dogjawn’n nykyisestä kokoonpanosta. Kutsuttiin sinne kavereita, kuunneltiin musaa ja viihdytettiin itseämme niinä perkeleen tylsinä aikoina. Jokainen toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Ensimmäinen ep:nne Saalistaja tihkuu dekadenssia. – Soitellaan soittamisen ilosta, mutta pakko kai sitä on jotain suunnitelmiakin juonia, että hommat menee eteenpäin. Saattaahan jokunen biisikin tästä aiheesta kertoa. Ja onhan nykyään sanakirjat ja internetit. Vaikutteina ovat toimineet esimerkiksi 80–90-luvun pahuutta ammentavat metallibändit, Irwinin renttuilu ja Hurriganesin rock’n’roll-jytä. Hiipuvassa bändissä oli vaan kaks jäsentä, baarit oli kiinni eikä missään tapahtunut oikein mitään. – Oli erikoinen tunne olla ikkunattomassa luolassa läpi yön ja nousta aamulla huomaamaan, että täällähän on kevät ja aurinko paistaa tähänkin persereikään. Laulajan [Jere Lipponen] rallienglannin takia kieli vaihtui suomeksi. Siellä kellarissa me sitten kulutettiin aikaa viikonloppuisin. Joskus jamit alkoi illalla, soittajat ja soittimet vaihtuivat lennosta ja soitto loppui vasta kun aurinko oli noussut. – Meidän jengi soittelee ja kuuntelee aika paljon samanlaista musaa, mutta silti tosi erilaistakin. Onko sillä jokin erityinen tarkoitus. Onko siviilielämänne musiikkinne kuuloista ja näköistä. Miten tyylinne sai muotonsa. – Meillä oli korona-aikana puoli-ilmainen treenikämppä puolustusvoimien entisessä hallintorakennuksessa. Eli uusia biisejä, julkaisuja ja keikkoja. Metallia, jytää ja renttuilua DOGJAW on pitänyt melko matalaa profiilia. Mitäs miehiä te oikein olette. Eikä se taida olla este vieraskielisille kuunnella meteliä suomeksi, mikäli materiaali uppoaa muuten ja oikeanlainen tunne välittyy
– Kun saadaan kiertueet soitettua ja sijoitettua rahat fyysisten levyjen kustannuksiin, myös vinyyliä tulee saataville. Itsevarmaa tekemistä TONNELLA on ikää vasta puolentoista vuoden verran. – Meidän soundi ei yritä olla riippuvainen mistään, vaan meille on tärkeää kuulostaa Tonnelta, mihin ollaan päästy jo aika hyvin kiinni. Miten yhtye starttasi. Yhtye ei pidä suurempaakaan tunnettuutta huonona vaihtoehtona. Syntyikö ajatus tyylistä ennen bändiä vai vasta soittelun myötä. – Itsevarmuutta omasta tekemisestä. Sitä voi itse asiassa tilata ennakkoon meidän Mesenaatti-kampanjan kautta. 10. – Menestyminen on aina tervetullutta, mutta diy-meiningissä langat pysyvät omissa käsissämme. Me määrätään keikoilla, ja muiden on pakko tulla perässä. – Päädyin vahingossa kaljoittelemaan Johanneksen ja Valtterin kanssa treenikselle. – Kyllä ollaan, ja siihen kasvattamiseen me vapaa-aikamme käytetäänkin, Valtteri myöntää. Porukallanne on iskevä ja moniselitteinen nimi. Tyylipuhtauden vuoksi haluttiin lisätä vielä vähän Motörheadiä ja muuta ajorockia, Milja peesaa. – Päätettiin perustaa rumpalimme Johanneksen kanssa uusi bändi loppuvuonna 2023. – Mulla oli ollut nimi takataskussa jo pitemmän aikaa, mutten ollut ottanut sitä varmaan koskaan aiemmin puheeksi. Suunniteltiin, että mennään heti asiaan, eli tehdään levy ja lähdetään Euroopan-kiertueelle eikä jäädä sen kummemmin kotiin säätämään. – Mun alkuperäinen toive oli soittaa jotain hevin suuntaista, ja ehkä vähän kaikkea muutakin, Valtteri pyörittelee. – Kai sitä haluaa olla bändi, joka on omassa mielessä kuva ”täydellisestä yhtyeestä”, Milja pohtii. – Toki sitä haluaisi, että hommat kasvaisivat isommalle volyymille, Milja toteaa. Mitä se edustaa. – Yhtye oli alkujaan salainen. SYTYKKEITÄ Nuori kokoonpano Tonne astuu esiin jämäkän nimikkoesikoisensa kera. – Jep. – En ole soittanut aiemmin bändeissä, eikä se ole sinänsä kiinnostanutkaan, Milja jatkaa. Basisti Milja liittyi mukaan heti uudenvuoden jälkeen, kitaristi-laulaja Valtteri sanelee. – Johanneksellakin oli halu soittaa raskaampaa musaa. – Yleinen vitsi bändillä onkin, että päästäispä mekin Tonnen keikalle! Hah hah. – Lyhyet ja simppelit nimet toimii aina parhaiten, esimerkiksi Gobra. Musiikkinne on rakennettu muun muassa hardcoresta ja black metalista. Oletteko varautuneet siihen, että kysyntä kasvaa mittaan, jossa omat kätenne eivät enää riitä. Sen kuulee meidän levyltäkin: hirveästi ei armoa anneta, Valtteri vakuuttaa. Minkälaista sanomaa haluatte levittää. Soittelun myötä on jäänyt jäljelle hardcore ja black metal – kiistatta kaksi kovinta genreä, joiden soittamisesta kaikki meistä nauttivat. Odottelin sopivaa ja tarpeeksi kovaa bändiä sille, Valtteri kertaa. Kuulin ensimmäisiä raakileita Tonnen biiseistä, jotka oli niin kovia, että mun oli pakko opetella soittamaan bassoa ja liittyä mukaan. Emme usko, että olisimme valmiita luopumaan siitä, vaikka asuttaisiinkin suurissa kartanoissa black metal -rahoillamme. Parin jammailusession jälkeen yhteinen soundi alkoi löytyä ja idea Tonnesta ottaa suuntaa. Painotatte diy-asennetta ja levynne ilmestyy vain digitaalisesti ja c-kasettina
LIPUT JA LISÄTIEDOT: LIVENATION.FI KOMEDIAA KEVÄÄSEEN! APOLLO LIVE CLUB, HELSINKI LA 17.5.2025 LIVENATION YLPEÄNÄ ESITTÄÄ
Bileet pystyyn ABSOLUTELY Launched kuulostaa ainakin omiin korviini pieneltä paluulta perinteisempään ja suorempaan DDJ-tyyliin edellislevyn jälkeen. Kuulijatkin ovat löytäneet DDJ:n vasta kun me ollaan siirrytty pojista enemmänkin aikamieskategoriaan. – Meillä kaikilla on soittohommat pysyneet todella aktiivisina läpi koko elämän, joten en näe siinä oikein nostalgiaa. 12. – Tältä levyltä on kyllä aika kiitettävästi unohtunut kaikki alkupään bändin doom-laahaus ja psykedeliaosasto, kitaristi Toni Raukola tokaisee. – Henkilökohtaisesti tuntuu, että tämä on bändin ensimmäinen levy joka on rakenteeltaan enemmän cd-sinkkua toisen perään alusta loppuun. Onko albumi rakennettu leffoista tuttujen teemojen pohjalta. Bändillä on takana jo reilut 15 vuotta uraa. Tämän levyn voi tunkea hyvillä mielin Corollan cd-soittimeen ja lyödä shufflen päälle motarin rampilla. Miltä mielipide kuulostaa. SYTYKKEITÄ JA N T R Y G G Demonic Death Judge tekee musiikkiaan juuri niin kuin haluaa. Levyn kansikuvassa ja kappaleiden nimissä vilisee viitteitä elokuvamaailmasta. Tällä kertaa teemat ja konseptit on jätetty progemiesten liiveihin ja menty aika pitkälti fiilispohjalla. Toisistaan riippumattomia helvetin hyviä biisejä putkessa. (Metalli)bändissä soittaminen tuntuu olevan monelle jonkinlainen nostalgiatrippi ja väline nuoruusvuosien muistojen elvyttämiseen. – Siinä kohtaa päädyttiin siihen, ettei DDJ:n tarvitse olla väkisin tiettyä kamaa, koska soittajat, soundit, laulut ynnä muu saa lopputuloksen kuulostamaan aina meiltä. Onko näin myös teidän kohdallanne. Kädet on vapaat tekemään mitä vain, mikä sillä hetkellä tuntuu tälle porukalle hyvältä, ja tuloksena on ollut aika selkeä muutos tähän uuden levyn suuntaan. Absolutely Launched on suoraviivaista stoneria to the max, ja se on kyllä helvetin hyvä juttu. – Albumilla on monta jollain mittarilla jopa täysin uutta juttua tälle poppoolle, vaikkakin se kuulostaa silti täysin DDJ:ltä. Ei tämä ole mikään lätkäharrastus vaan elämätapa. – Ehkä näitä aikoja nostalgisoidaan sitten, kun soitetaan ydinlaskeumassa geigermittareiden tahdissa. Ken tietää. – Levy on rakennettu elementeistä, joiden ympärillä bändin äijät pyörii: paskoista vitseistä, huonoista kuuloista, hyvistä leffoista ja kylmistä Nobelanereista. – Tällä kokoonpanolla on soitettu yli 11 vuotta, ja kyllä me kuulostetaan tänä päivänä eniten itseltämme. Alkuaikojen sludge-laahaus vaikuttaa tänään kaukaiselta. Onko kappaleiden tekeminen tai näkemys yhtyeen musiikista ylipäätään muuttunut paljon vuosien mittaan. Eiköhän tässä maailmassa ole tarpeeksi synkkää jo muutenkin, pistetään me bileet pystyyn. Siinä kohtaa, kun albumin biisejä alkoi toden teolla rakentua, perseessä tuntui, että se haluaa päästä pyörimään. – Suurin muutos taisi tulla jonkun studiosession jälkihöyryissä, kun tajuttiin yhdessä tuumin, että on aika helvetin kivaa tehdä sellaista musaa kuin lystää parhaiden tyyppien kanssa, Raukola fiilistelee. Albumi jakautuu mielessäni musiikillisesti kahtia. Onko kokonaisuus mietitty vinyylipohjalta. Ollaan hyvin kaukana siitä, mitä bändi oli vaikka ensimmäisillä täyspitkillään
Mieleen nousevat ainakin pitkät kansijutut Arch Enemyn ex-laulajasta Angela Gossow’sta ja Amon Amarthin Johan Heggistä. INFERNO-KOLUMNI VILHO RAJALA Pudotus tyhjyyteen OLIN 20-vuotias, kun kirjoitin ensimmäiset juttuni Infernolehteen, tarkalleen sen kuudenteen numeroon. Ja Greg Mackintosh ja Nick Holmes tuijottamassa minua silmiin Helsingissä, kun Paradise Lost oli palaamassa loistoon Tragic Idolilla vuonna 2012. Että ai niin, näitä horinoita saattaa lukeakin joku! Välillä olen pelännyt, että artistien haastatteluja lukevat korkeintaan artistit itse, mutta eihän se tietenkään niin ole ollut. Painettu hevilehti ei ole ollut kaksinen bisnes koko tänä aikana, ja huonommaksi on vain mennyt. Nyt olen 43, ja tähän numeroon 233 ne jutut päättyvät. Jossain vaiheessa innostuin kirjoittamaan syväluotaavia henkilöjuttuja. Oikein säikähdin, kun viime syksynä kirjoittamaani kolumnia siteerattiin peräti Helsingin Sanomissa. Aina jutun kohteena ollut artisti ei ole inspiroinut, ja sitten on pitänyt vääntää väkisin. Nyt kun tämä alusta hiljenee, oloni on yksinkertaisesti tyhjä. Useimmiten haastattelutilanteessa on päällä vahva roolitus. Jotkut ovat osanneet kuvailla sitä kiinnostavasti, jotkut eivät. Kumpikaan ei ole oma itsensä. Nyttemmin olen keskittynyt kyselemään, millaista artistin luomistyö ihan oikeasti on. Kirjoittaminen varmasti pysyy osana elämääni, mutta ehkä teoriaopinnot ovat nyt ohi. Tietenkin matkan varrella on ollut lukemattomia muistorikkaita kohtaamisia. Devin Townsendin ryytynyt olemus Provinssissa 2006 teki surulliseksi, kunnes hän oli vuonna 2009 kuin uudestisyntynyt, veitsenterävä ja inspiroitunut itsensä. Tiedän, että olen parhaimmillani kelpo skribentti ja oikein opiskellutkin lehtialaa. Ainakin vihaamaan kirjoittamista. Rauha hänen muistolleen. Ei ainakaan rahaa. Artisti on artisti ja toimittaja on toimittaja. Kuulun siihen vähemmistöön, jota musiikin ja taiteen tekemisen prosessit oikeasti kiinnostavat. Olen kaiketi kirjoittanutkin enimmäkseen juttuja, joissa niitä avataan. Kirjoituspalkkioilla ei ole rikastunut, mutta en ole jaksanut niistä valittaakaan. Inferno-vuodet ovat olleet minulle eräänlaista teoriaopiskelua. Olen ehkä alistunut tähän asetelmaan liikaakin, mutta sellainen minä olen – minun on vaikea tuoda itseäni uusille ihmisille kovin vahvasti esille. Olen halunnut ammentaa omiin soittoja bändiponnisteluihini oppia maailman parhailta, ja haluan yhä. Pohjaton kiitollisuus päätoimittaja Matti Riekille ystävyydestä ja luottamuksesta, jota olen totisesti osannut vuosien varrella koetella. Vaikka tällaisilla kohtaamisilla voi paukutella henkseleitä, on sanottava, että hyvin harvan artistin olen tavannut oikeasti ihmisenä. Haastattelujen tekeminen on ollut siihen erinomainen keino, jota olisin kyllä voinut hyödyntää vielä paljon paremmin. 14 14. Opinko jotain. Muiden tarinoiden kirjoittamisen sijaan voisi kai kirjoittaa omaansakin. Paha kyllä se taitaa lopulta olla yksi kosmisista velvollisuuksistani tässä elämässä. Ronnie James Dionkin kanssa ehdin puhua puhelimessa vähän aiemmin. Sekin on tietysti taito, muttei erityisen palkitsevaa. Siksi se nyt kai loppuukin. Painetun Infernon tulevaisuus on ollut pitkään vaakalaudalla, arkunkansi viimeistä naulaa vailla, ja nyt kun se on lyöty paikalleen, tuntuu melkein vapautuneelta. Takana on lähes neljännesvuosisata kulttuurijournalismia ja päällimmäisenä nöyrä toive siitä, että sillä on ollut jokin arvo. Mitä jäi käteen. Jutuistani ehkä kymmenesosa on ollut omasta mielestäni onnistuneita. Toisaalta en ole tavannut kaikkein suurimpia sankareitani, ja siitä olen hyvilläni. Yllätyn kovasti, jos tilanne vielä elämäni aikana muuttuu. Onneksi jotkut artistit ovat niin välittömiä, että ovat nähneet ihmisen roolin takana. Eihän. Muita mieleen jääneitä suuren maailman nimiä ovat monta kertaa tapaamani loputtoman sanavalmis Scott Ian, erittäin ristiriitaisen vaikutelman antanut Dave Mustaine ja tietenkin supersympaattinen Kirk Hammett. Ei tätä kukaan ole pakottanut tekemään. Rockjournalismia on helppo pilkata, ja onhan se täynnä kliseitä. Mainittu Lemmy oli juuri tällainen hahmo. En tiedä, kiinnostiko sellainen lähestymistapa ketään, mutta tulipahan kokeiltua. Olen erittäin kiitollinen siitä, että sain tavata Lemmy Kilmisterin naamatusten Tampereella joulukuussa 2007. Eräs häiritsevä piirre Infernossa on ollut vuosikausia se, etten ole ollut varma, lukeeko tätä lehteä kukaan. Jonkin verran olen kirjoitellut muuallekin, mutta suoltamaani tekstiä on julkaistu määrällisesti eniten ja ajallisesti pisimpään nimenomaan Infernossa
IN PARTNERSHIP WITH L a 6 . 2 2 5 HELSINKI KULTTuURITALO. 9
Anna keitoksen kiehua viitisen minuuttia. Sekoittele. Ehtiipä sen pyöräyttää luontevasti uudelleenkin keittoa nauttiessa.” Joko-thaikanasoppa Infernon viimeiseltä ehtoolliselta ei löydy muinaista puuseppää tarjoilemassa leipää ja viiniä, vaan Post Pulsen ja Diablerien Antti Karhu mausteisine thaikkusoppineen. 4. Täydellä mahalla ja hyvä maku suussa kelpaa taivaltaa kohti viimeistä leposijaa.” TARPEET: • 1,5 l vettä • 2 kanaliemikuutiota • 400 g maustamattomia kanan fileesuikaleita • 0,5 tl suolaa • ronskisti rouhittua mustapippuria • 2 tl currya • 1/2 tl savustettua paprikajauhetta • 1 sipuli • 3 valkosipulinkynttä • 1 punainen chili • 1 rkl raastettua inkivääriä • 1 punainen paprika • 2 täysjyvänuudelilevyä • 3 hyppysellistä sokeria • 3 rkl sitruunamehua • 2 rkl kalakastiketta • ruukku korianteria HEAVY COOKING CLUB MIIKA “MEGA” KUUSINEN Tee näin: 1. Bonuksena se saa näin influenssan valtakautena röörejä auki ja makunystyröitä hereille. Kun kana on paistunut kypsäksi, lisää pilkottu valkosipuli, chili ja raastettu inkivääri. Sekoita ja anna mausteiden pehmetä vähän aikaa. ANTIN KOKATESSA SOI: Blindead 23 – Vanishing-ep (2024) ”Tummanpuhuvan pienjulkaisun mitta ja rauhallinen tempo sopivat täydellisesti tämän sopan valmistukseen. Heitä perään kanan fileesuikaleet, sipuli, suola, mustapippuri, curry ja savustettu paprikajauhe. Säästän myös tiskissä ja hoidan kaiken yhdessä kattilassa siten, että kiehautan veden erikseen vedenkeittimessä muiden valmistelujen yhteydessä. Sopankeitosta tulee mukavampaa, kun keskittyy ensin pelkkään pilkkomiseen ja raastamiseen, eli eikun sipuli, valkosipulit ja chili paloiksi sekä kuorittu inkivääri raasteeksi. Soppaa on helppo tuunata padassa tai vaikka lautasella hienosäätämällä tulisuutta, makeutta tai happamuutta chilin, sokerin, sitruunamehun ja kalakastikkeen avulla.” Megan tuomio: ”Vaikka annoksen ainekset ovat hyvin tuttuja ja valmistuskin vallan yksinkertaista ja nopeaa, käytettyjen mausteiden yhdistelmä tarjoaa varsinaisen makusinfonian, jonka aariasta vastaa korianteri. Antin luonnehdinta ”Liharuokaa tulee tehtyä nykyään harvemmin, mutta tätä mukavan mausteista soppaa en lähde keittelemään ilman kanaa. Murenna nuudelilevyt liemeen, lisää paprikapalat ja anna kiehua 3–4 minuuttia. Pilko odotellessa ruukullinen korianteria ja lisää se soppaan viimeisellä minuutilla. Lisää kattilaan kiehautettu vesi, kanaliemikuutiot, sokeri, sitruunamehu ja kalakastike. 16. 3. Pilko odotellessa paprika ja avaa täysjyvänuudelipaketti. 5. 2. Samalla vesi ehtii kiehahtaa keittimessä. Kombinaatio on lämpimän pehmeä ja täyteläinen, joskaan ei polttava, ja tuo muuten tylsähköön kanaan ryhtiä. Sitten kattilan pohjalle öljyä kuumenemaan. Sekoita
For fans of In Flames, At the Gates and Dark Tranquillity. BEHÖLDER IN THE TEMPLE OF THE TYRANT Prepare for a journey into the shadowed realms of epic Doom Metal with In The Temple Of The Tyrant. King Garcia creates instrumental, cinematic music that evokes red dawn skies. BLACK LODGE RECORDS KING GARCIA HAMELIN A brilliant Greek prog quartet. BLACK LODGE RECORDS CANCER INVERTED WORLD The long-awaited seventh studio album of masterful death metal savagery from the genre legends. For fans of Russian Circles, V.I.C. and Mogwai. VICISOLUM PRODUCTIONS LIK NECRO Standing loud and proud of so many imitators, Necro is the musical equivalent of a classic shock-horror movie that’’s drenched in blood and gore and packed with over-the-top extremities METAL BLADE RECORDS THERMALITY BEFORE I GET TO REST Official re-release of Thermality’’s debut album! It all began with ”Before I Get To Rest”, the start of the band’’s incredible journey. For fans of Candlemass, Momento Mori and Solitude Aeturnus. BLACK LION RECORDS METEMPSYCHOSIS S/T A must for fans of authentic, old-school metal with a personal touch! The band members have collaborated with Thyrfing, Raise Hell, Mystic Prophecy, Sins of Omission, and Siedenburgen, which has cemented their influence on the metal scene. PEACEVILLE RECORDS WWW.SOUNDPOLLUTION.NET
Raskaalla musiikilla ei mene uudella mantereella kovin vahvasti. – Olemme kiertäneet tätä maata vuosikausia tietoisesti ihan eri meiningillä kuin monet muut. – Kun soittaa ja viettää välipäiviä näissä pikkukaupungeissa... Hän myöntää auliisti, että mainittu strategia on taloudellisesti varsin haastava. Mutta helvetti… Siinä on kyse myös yhteyden luomisesta ja ylläpitämisestä. Emme käy vain New Yorkissa, Chicagossa, LA:ssä ja San Franciscossa, vaan menemme paikkoihin, joissa harvat käyvät. Kenties aallonpohja on kuitenkin saavutettu, ja kiertäväthän suomalaisetkin metallibändit taas Yhdysvaltoja hyvällä menestyksellä. Unatøned on bändin yhdestoista levy, ja Flynn haluaa omistaa sen kotimaansa unohdetuille pikkukaupungeille. – Kun menee tuollaisiin paikkoihin, ihmiset ovat odottaneet keikkaa viikkotolkulla, koska mitään muuta ei tapahdu. He rakastavat metallia ja menevät totaalisen sekaisin, kun keikka lähtee. Yritin eläytyä tällä levyllä siihen maailmankuvaan ja tunnelmaan. A ika monen amerikkalaisen pitkän linjan metallibändin tilanne on sellainen, että suurin suosio ja isoimmat yleisöt ovat Euroopassa. Flynn tarkoittaa juuri päinvastaista: pikkukaupunkeja ja pysähtynyttä tunnelmaa, pieniä ihmisiä pienten arkipäiväisten haasteidensa keskellä. Haluamme antaa ihmisille jotain mitä he tarvitsevat. Yksi kaikkien aikojen parhaista keikoistamme oli Oklahoma Cityssä. Robb Flynn on 57-vuotias ja luotsannut Machine Headia yli 30 vuotta. Flynn luettelee kaupunkeja ja osavaltioita jenkkityyliin: Casper, Wyoming, Spokane, Washington, Little Rock, Arkansas ja niin edelleen. Cowboyhatun alta Uudella Unatøned-albumilla on Flynnin mukaan ”amerikkalainen fiilis”. Machine Headin Robb Flynn sanoo, ettei hän ole koskaan hylännyt kotimaataan. Sitä ilmapiiriä elää ja hengittää, ja se tulee jotenkin osaksi sitä, miten näkee maailman. Kun eurooppalaiset bändit puhuvat amerikanmeiningistä, he tarkoittavat yleensä isoa soundia ja suuren maailman havinaa. Isosta kiertueesta jää toivottavasti jotain käteenkin, pienestä ei hirveästi. Machine Head on kolunnut Yhdysvallat lukemattomaan kertaan, eikä Flynn ole nirsoillut keikkapaikkojen suhteen. – Nyt teemme yhteiskiertueen In Flamesin kanssa ja sen lisäksi oman pienempien paikkojen rundin. Tässä on pitkän uran tehnyt mies, joka tuntee musiikkibisneksen metkut paremmin kuin moni muu. – Rundaaminen on nykyään järjettömän kallista, emmekä halua menettää rahaa tien päällä yhtään enempää kuin kukaan muukaan. TEKSTI VILHO RAJALA KUVA TRAVIS SHINN 18. Puhuisin melkein velvollisuudesta
– Sehän oli aivan tuppukylä Oaklandin jälkeen. – Ajoin vanhojen kulmien läpi, en ollut käynyt mestoilla varmaan yli 20 vuoteen. Matka ei ollut pitkä, vajaat kymmenen mailia etelään, mutta ympäristö oli täysin toinen. Aika on ihan täysin pysähtynyt. Hänen ystävänsä korjasi hänen cowboyhattuaan ja asuu lähettyvillä. Kotitalomme oli pelkkä röttelö. Mikään ei ollut muuttunut! Kotitaloni näytti ihan samalta, entistä likaisemmalta vain. Ne ovat mädäntyneet samalla paikalla pian 50 vuotta. Tietenkin se oli yhä Bay Areaa, mutta se oli sellainen… white trash -paikka, suoraan sanoen. Flynnillä on myös henkilökohtaista kokemusta pienten kaupunkien Amerikasta, vaikkakin hän syntyi ja kasvoi Kalifornian Oaklandissa, tarkemmin sanottuna East Oaklandin väkivaltaisella ghettoalueella. Hänen vanhempansa ajattelivat, ettei se ehkä ole ihanteellinen paikka kasvattaa lapsia, joten perhe muutti San Lorenzoon. Näin autoja ruostumassa pihoihin, muistinkin jotkin niistä. Ihan äskettäin Flynn vieraili sattumalta San Lorenzossa. 19. San Franciscoon oli ehkä 40 mailia, mutta olimme siitä täysin erityksissä, omassa pikku maailmassamme. Mutta se oli melkoinen trippi. Minulla ei ole ollut mitään syytä käydä siellä ja se on aika kaukana nykyisestä kodistani. – Tällaisia paikkoja on Yhdysvalloissa paljon. Lautoja ikkunoissa ja ovissa joka puolella
– Haluan tuntea inspiraation juuri nyt. Tällä kertaa kuuntelin paljon laulaja-lauluntekijäkamaa, muun muassa Chris Stapletonia aivan helvetisti. Mutta suurin virhe, jonka tässä tilanteessa voisi tehdä, olisi yrittää vääntää samanlainen levy uudelleen. Kolmanneksi Flynn halusi viimeisen kertosäkeen olevan joka biisissä erilainen kuin aiemmat. Punaniskakliseiden määrä on hetkittäin täysin hallitsematon, eikä mitäänsanomattomia akkariballadeja jaksa määräänsä enempää. Rakastan sitä äijää! Stapleton toimittaa parhaimmillaan verrattoman laadukasta outlaw countrya, mutta tuotanto saa myös irvistelemään. Døgmatiikkaa biisientekoon Machine Head alkoi käyttää edellisellä Øf Kingdøm and Crøwn -albumilla skandinaavista ø-kirjainta säännönmukaisesti jokaisen o:n tilalla. Flynn huomauttaa, että hänellä on jonkin verran kokemusta siitä, miten päästä menestyneestä ja pidetystä albumista eteenpäin. Kyllä sitä miettii koko ajan, milloin oma vuoroni on. Se on kalifornialaiselta bändiltä vähän outo ratkaisu, joten mitä ihmettä. Amerikkalaisuuteen liittyy vahvasti myös yksi uuden levyn tekemisen keskeisistä inspiraatioista. – Se pakottaa keskittymään olennaiseen. Minä vastaan maailma Machine Head on ollut läpi uransa yhtye, jonka suuntaa on ollut hankala ennustaa. ”Olen menettänyt helvetisti hyviä ystäviäni ja äitini kuoli koronaan. – Nämä kolme juttua auttoivat minua tekemään Unatønedista todella tiiviin ja tiukan albumin. Lyhin Machine Head -levy tähän asti. Joku jätkä oli tehnyt pätkän ydinjätteestä ja siitä, että se on todella tappavaa kamaa vielä tuhansien vuosien päästä. Yli 30 vuoden mittaan on tullut selväksi, ettei Robb Flynn halua mukavoitua. Viime rundille otin kitaran messiin, ja kun kanniskelin sitä ympäriinsä, minulle tuli vähän sellainen outlaw country -fiilis. Øf Kingdøm and Crøwn oli kuulemma bändille melkoinen renessanssi. Ehkä siinä on vähän Stapletonia! Unatønedin tekstit eivät seuraile mitään suurta teemaa. – Minulla ei yleensä ole kitaraa keikkabussissa tai hotellihuoneessa. Toiseksi halusin käyttää omituisia sointukulkuja. Silti on vaikea haukkua artistia, joka kykenee tekemään kappaleita kuten South Dakota. Ulrich arkistoi ja merkitsee muistiin riffipätkät takahuonejameista ja saattaa palata niihin vuosienkin päästä. Heti bändin uran aloittanut Burn My Eyes (1994) oli melkoinen menestys. Stapletonin onnistuu saavuttaa jonkinlainen amerikkalaisuuden syvätaso, missä lienee hänen menestyksensä salaisuus. Me nyt keksimme tällaisen jutun, joka tuntui siistiltä, ja niinpä jatkamme sitä. Me vain leikimme aakkosilla samaan tapaan kuin Motörhead tai Mötley Crüe. En ymmärrä tyyppejä, jotka pystyvät palaamaan vuosien takaisiin ideoihinsa ja syttymään niistä. Hän aloittaa aina puhtaalta pöydältä. – Ensimmäisen biisin nimihän on Atømic Revelatiøns. – On kuitenkin niin, että uskonto ja rituaalit ovat todella tehokkaita säilyttämään merkityksiä. Rakastan Slayeriä, ja yksi asia, joka bändin suhteen aina unohdetaan, on heidän nerokas tapansa tehdä todella outoja sointukulkuja. Että täällä minä olen, tien päällä pelkkä kitara seuranani. Olimme taas festarien pääesiintyjänä ja sitä rataa. Jossakin somelimbossa näkemässäni haastattelupätkässä James Hetfield selitti Lars Ulrichin toimintamallia. Ensinnäkin hän halusi biisien olevan alle neliminuuttisia. Kymmenen biisiä, kaksi instrumentaalia, 41 minuuttia. Se sai alkunsa, kun selailin Tiktokia jonain sunnuntaina krapulassa. Unatønedilla Flynn asetti itselleen melkein dogmaattisia lähtöasetuksia, jotta hänen olisi pakko tehdä jotain edellislevystä poikkeavaa. Ydinjäteuskonto Kieltämättä hienoa hattuaan videohaastattelussa esittelevä Robb Flynn sanoo, ettei koskaan kirjoita kappaleita varastoon. Flynniä saattaa inspiroida mikä tahansa, kuten vaikka satunnainen Tiktok-klippi. Se kehittelee symboleja, joista ihmiset kaukana tulevaisuudessakin voivat ymmärtää, että ydinjätteiden hautapaikat ovat vaarallisia. – Øf Kingdøm and Crøwn oli upea juttu. Pakko arvostaa, tavallaan, mutta Flynnin halu olla ajankohtainen on paljon ymmärrettävämpi sieluntila. – Hah hah, kaikki pohjoismaalaiset kysyvät sitä ensimmäisenä. Miten siis varmistaa, että ihmispolvet, jos heitä vielä on, ymmärtävät vaaran. Oli vähän vaikeaa päästä käyntiin, mutta kun homma alkoi rullata, se tuntui todella hyvältä. Olen miettinyt lukemattomat kerrat biisejä tehdessäni, mitä Gary Holt tekisi. Seuraavan kerran bändi sulatti sekä fanien että kriitikoiden sydämet The Blackeningillä (2007) ja viimeksi siis edellisellä albumilla. Ja kaiken maailman black metal -bändithän tekevät u:sta v:n, tyyliin kvlt. Niinpä on kehitetty eräänlainen uskonto, ”atomic priesthood”. Kieli muuttuu jatkuvasti, eikä ole mitään takeita, että meidän aikamme kieltä enää ymmärretään. Ei kuitenkaan vielä.” 20. – Olen Bay Arean tuote, kasvoin siellä ja tunnen metallicat ja slayerit ja exodusit kuin omat taskuni